Yleistieto
Sokerihumala on vain vanhempien selitys: 10 sitkeää myyttiä ihmiskehosta – osa 1
Nyt heitetään ihmiseen liittyviä sitkeitä myyttejä romukoppaan ja kaikkien vanhempien kauhuksi ensimmäisenä paiskaamme sokerihumalan urbaanilegendojen joukkoon.
Listafriikki on muutamaankin otteeseen listannut ihmiskehon omituisia ominaisuuksia, mutta näiden tiukkojen faktojen vastapainoksi nyt on luvassa sitkeästi eläviä myyttejä.
Kuinka usein olet kuullut väitettävän, että virtsa on steriiliä? Entä vieritätkö syyn sokerihumalan niskaan, kun lapset riehuvat?
Metsään meni, sillä nämä olettamukset ovat virheellisiä. Ne ovat hyvin sitkeästi eläviä uskomuksia, mutta ehkä tämän listan jälkeen muutama myytti on saatu murrettua!
Tämä lista tulee ulos kahdessa osassa. Jälkimmäiset viisi myyttiä voit lukea tästä:
Unissakävelijän saa kuin saakin herättää: 10 sitkeää myyttiä ihmiskehosta – osa 2.
Myytti 1: Sokerihumala
Lukematon määrä tutkimuksia on todistanut, että sokeri ei saa lapsia hyppimään seinille. Esimerkiksi lääketieteen alan arvostetussa Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistussa kokoomatutkimuksessa tehtiin katsaus 23 erilliseen tutkimukseen, joista jokainen käsitteli lapsia ja heidän sokerinkäyttöään. Päätelmä oli yksiselitteinen: sokeri ei vaikuta lasten käyttäytymiseen.
Nyt varmaan monet kurtistavat kulmiaan. Kyllähän sokeri vilkastuttaa lapsia!
Kyseessä on niin syvälle juurtunut ja sukupolvesta toiseen siirtyvä myytti, että siitä tulee itseään toteuttava ennuste. Ajatus sokerihumalasta vaikuttaa alitajuisesti käyttäytymiseen.
Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa äideille oli kerrottu, että heidän poikansa olivat juoneet paljon sokeria sisältävää mehua. Todellisuudessa kyse oli ollut sokerittomasta juomasta. Tästä huolimatta äidit raportoivat poikien käytöksen muuttuneen yliaktiiviseksi juomisen jälkeen. Toisessa tutkimuksessa lapset söivät sokeripitoista välipalaa, jonka vanhemmat luulivat olevan sokeritonta. Minkäänlaista yliaktiivisuutta ei ollut havaittavissa.
Mutta eikö juuri sokerihumala villitse lapsia levottomaan käytökseen esimerkiksi juhlissa?
Nykytiedon valossa ei. Levottomuudesta ei voi syyttää sokeria, vaan katse on suunnattava peiliin. Vanhemmat, jotka uskovat sokerihumalaan, psyykkaavat itsensä näkemään ilmiön lapsessaan. He myös usein tarkkailevat lapsensa käytöstä tarkemmin ja kriittisemmin, koska odottavat sokerin vaikutuksen alkamista.
Lasten synttärijuhlat ovat usein riehakkaita tilaisuuksia, joissa lapset käyttäytyvät tavallista vilkkaammin. He kuitenkin villitsevät toinen toisiaan ja ottavat kaiken ilon irti hauskuudesta – samalla tietenkin herkkuja nauttien. Sokerihumalan iskemistä odottava vanhempi tiukentaa helpommin kuria, ettei meno äityisi liian rajuksi. Tällä on usein käänteinen eli villitsevä vaikutus. Aikuinen on siis odottanut sokerihumalan tapahtuvan ja pian lapsen käytös täyttääkin odotukset, mutta ei karkkien, kakun ja mehun vuoksi.
Muutenkin lapset saavat lähinnä syödä herkkuja arjen pienissä juhlahetkissä. Karkkipäivä, leffailta, kyläily isovanhempien luona – ne ovat erityisiä hetkiä, jotka tuovat lapselle iloa ja sitä myöten virtaa. Sokerilla ei edelleenkään ole asian kanssa tekemistä.
Sokeri ei tokikaan oli terveellinen ravintoaine, joten sen käyttöä on monestakin syystä hyvä rajoittaa. Sokerihumalaa ei kuitenkaan ole yrityksistä huolimatta todettu olevan olemassa, joten se ei riitä syyksi herkkujen kieltämiselle.
Myytti 2: Purkka säilyy suolistossa seitsemän vuoden ajan
Urbaanilegendan mukaan purukumi säilyy elimistössä seitsemän vuoden ajan. Siksi purkkaa ei koskaan, missään tilanteessa, tule niellä. Lapsia pelotellaan kauhutarinalla, että purkka jumittuu mahalaukkuun ja tukkii suoliston. Ja vaikka mitään vakavaa ei tapahtuisikaan, säilyy purkka suolistossa seitsemän vuoden ajan. Tämä on kuitenkin vain sitkeä myytti.
Purukumit koostuvat muun muassa sokereista, väriaineista ja makeutusaineista, jotka ovat kaikki vesiliukoisia, mutta iso osa purkasta on liukenematonta perusmassaa eli synteettisiä elastomeerejä. Meidän kehomme ei tuota sellaisia kemikaaleja, jotka pystyisivät pilkkomaan purukumin polymeerejä. Purkka ei siis sula suolistossa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että purkka jäisi sinne ikuisiksi ajoiksi – tai edes seitsemäksi vuodeksi. Purkka löytää tiensä ulos luonnollista reittiä – ihan samalla tavalla kuin vaikkapa liukenemattomat hedelmän siemenet. Se ei jumitu umpisuoleen tai tarraudu kiinni mahalaukun seinämiin. Jos purkan siis vahingossa nielaisee, ilmaantuu se vessanpönttöön muutaman päivän sisällä.
Myytti 3: Pissa on puhdasta
Tässä napakka knoppitieto illanistujaisiin: Virtsa ei ole steriiliä, joten haavaan ei kannata pissata. Kesken mukavan rupattelun voit heittää tämän faktan tiskiin, niin huomio on taattu.
Virtsan steriiliyttä on pidetty vanhana lääketieteellisenä totuutena. Jos potilaan virtsanäytteestä tehdyssä viljelyssä on havaittu bakteereja, on se ollut päivänselvä merkki tulehduksesta. No näin ei ole, sillä myös terveellä henkilöllä on mikrobeja virtsassa. Pieni määrä bakteereja on täysin luonnollista ja normaalia, ja mikrobien on jopa osoitettu suojaavan virtsanerityselimistön seinämiä.
Myytti elää kuitenkin sitkeänä ja sitä pitävät yllä erityisesti ne, joiden mielestä oman virtsan juominen edistää terveyttä tai saattaa pelastaa äärimmäisessä selviytymistilanteessa. Ensin mainittu on toki täyttä huuhaata ja jälkimmäiseen tilanteeseen harva oikeasti joutuu. Ellei ole esimerkiksi yhdysvaltalainen vuorikiipeilijä Aron Ralston, joka oman virtsansa juomisen lisäksi leikkasi tylsässä linkkuveitsellä jumiin jääneen kätensä poikki.
Oli tilanne mikä tahansa, niin kannattaa muistaa, että pissa ei ole puhdasta!
Lue myös: 10 uskomatonta tarinaa, joissa oman ruumiinjäsenen irti leikkaaminen pelasti hengen
Myytti 4: Osa ihmisen verestä on sinistä
Varsinkin lapsia, mutta miksei aikuisiakin, voi ihmetyttää veren väri. Osa ihmisen verestä on piirretyissä kuvissa sinistä ja näyttäväthän ihon läpi kuultavat verisuonet sinisiltä. Kaikki ihmisen veri on kuitenkin punaista.
Happi tekee verestä heleän punaista, joten sydämestä kudoksiin kulkevat valtimot ovat täynnä kirkkaanpunaista verta. Kuvissa valtimot on väritetty punaisiksi. Siniseksi piirretyt verisuonet ovat laskimoita, jotka kuljettavat vähähappista verta kudoksista takaisin sydämeen ja keuhkoihin. Laskimoiden veri on myös punaista, mutta huomattavasti tummempaa. Piirroksissa sinistä väriä on käytetty vain selkeyden vuoksi, vaikka se juuri saattaa aiheuttaa hämmennystä ja harhakäsityksiä.
Ihon läpi verisuonet näyttävät sinertäviltä, koska iho taittaa valon eri aallonpituuksia eri tavoin. Lähellä ihon pintaa olevat suonet heijastavat sinistä valoa ja imevät punaista valoa, minkä vuoksi ihminen näkee ne sinisenä.
Lue myös: 10 erikoista faktaa, joita et ehkä tiennyt verestä ja verenluovutuksesta
Myytti 5: Kynnet ja hiukset kasvavat kuoleman jälkeen
Fakta on se, että kun sydän lakkaa lyömästä, ei veri enää kierrä elimistössä. Solut eivät saa glukoosia rakennusaineeksi ja hermosto lopettaa toimintansa. Hiusten ja kynsien kasvaminen on siis mahdotonta.
Jotkin ihmiskehoon liittyvät virheelliset käsitykset ovat täysin tuulesta temmattuja, mutta tähän myyttiin uskominen käy järkeen. Miksikö? No siksi, että vainajan hiukset, parta ja kynnet saattavat näyttää pidemmiltä.
Ilmiö on hämmentävästi havaittavissa, mutta prosessi ei suinkaan ole kasvua, vaan vetäytymistä. Kun iho kuivuu ja vetäytyy, vaikuttavat hiukset ja kynnet aiempaa pidemmiltä.
Harhakäsityksiä on toki kumottu Listafriikissä ennenkin: