Yleistieto
10 uskomatonta sattumusta, jotka muuttivat maailmaa
Joskus hyvinkin pieneltä tuntuva päätös voi myöhemmin osoittautua merkittäväksi. Listafriikki.com esittelee 10 yllättävää sattumusta, jotka muuttivat maailmaa.
Tiedätkö perhosvaikutuksen? Se on meteorologi Edward Lorenzin keksimä ilmiö, jossa pienikin heitto tai pyöristys alkuarvoissa, kun säätä ennustetaan, voi johtaa kokonaan erilaiseen lopputulokseen. Perhosvaikutus on saanut nimensä juuri Lorenzin kysymyksestä ”Voiko perhosen siipien heilautus Brasiliassa saada aikaan tornadon Teksasissa?”
Tällä listalla esittelemme 10 historiallista hetkeä tai päätöstä, jotka muuttivat maailmaa sellaiseksi, kuin me sen nyt tunnemme. Tässä siis Listafriikki.comin esimerkit tosielämän perhosvaikutuksista.
Pala teippiä johti historialliseen poliittiseen skandaaliin
Kun vartija Frank Wills eräänä kesäkuisena yönä teki normaalia vartiointikierrostaan työpaikallaan, ei hän varmasti osannut villeimmissä kuvitelmissaankaan ajatella, mitä hänen harmittomalta vaikuttava löydöksensä, pala teippiä, saisi aikaan. Tuo teipin pala aloitti kuitenkin ketjureaktion, joka tuli johtamaan Yhdysvaltojen suurimpaan poliittiseen skandaaliin, perustuslailliseen kriisiin ja lopulta presidentin eroon.
Niin kuitenkin kävi. Wills oli vuonna 1972 töissä Watergate hotelli- ja toimistokompleksissa, Washingtonissa. Hän huomasi parkkihallin ja toimistorakennuksen välisen oven olevan kiinni, mutta lukko oli ilmastointiteipillä teipattu pysymään auki. Sen kummemmin asiaa ajattelematta Wills irrotti teipin palan ja lähti tauolle. Noin tunnin päästä hän oli taas kierroksellaan ja huomasi jonkun teipanneen oven uudelleen. Siinä kohtaa Wills soitti poliisit.
Poliisit löysivät 5 murtovarasta demokraattien kansallisen komitean tiloista, ja rikostutkimus johti lopulta laajan salaliiton jäljille. Tutkimuksissa selvisi, että istuva presidentti Richard Nixon hallituksensa jäsenten kanssa oli vakoillut poliittisia vastustajiaan ja muita virkamiehiä. Nixon erosi virastaan ja 69 ihmistä joutui syytteeseen.
Ja kaikki lähti liikkeelle tarkkaavaisesta vartijasta ja teipinpalasta.
Bill Clinton ei murhannut Osama Bin Ladenia
William Jefferson Clinton on Yhdysvaltain 42. presidentti, ja toimi virassaan vuosina 1993-2001. Terroristijohtaja Osama Bin Laden oli jo Clintonin presidenttikaudella hallituksen tappolistalla, pommitettuaan maan suurlähetystöjä Keniassa ja Tansaniassa vuonna 1998, ja Clintonilla oli syyskuun 2001 terrori-iskuja edeltävinä vuosina useampia mahdollisuuksia päästää Al Qaidan johtohahmo päiviltään. Jokin meni kuitenkin aina pieleen. 9/11 terrori-iskuista kului lähes 10 vuotta, kunnes viimein toukokuussa 2011 Yhdysvallat sai lopullisen kostonsa ja Bin Ladenin hengiltä.
Vuonna 2014 julkisuuteen nousi äänitallenne, jolla Clinton puhuu terrorismista ja Bin Ladenista ollessaan Melbournessa, Australiassa, työmatkalla. Nauhoitteella Clinton kertoo hallinnon tienneen Bin Ladenin oleskelupaikan joulukuussa 1998 ja armeija oli valmis pommittamaan aluetta Kandaharin kaupungissa, Afganistanissa. Clinton oli kuitenkin tehnyt päätöksen olla hyökkäämättä, koska iskussa olisi menehtynyt noin 300 viatonta naista ja lasta, ja se olisi tehnyt hänestä vain samanlaisen kuin Bin Laden; siviiliuhreista viis veisaavan. Suunniteltua iskua on käsitelty myös vuonna 2004 ilmestyneessä lähes 600 sivuisessa 9/11-komission kokoamassa raportissa.
Karvoja nostattavaa koko asiassa on se, että Clinton oli työmatkallaan syyskuun 9. päivänä vuonna 2001. Nauhoitettu keskustelu käytiin vain tunteja ennen tuhoisia terrori-iskuja.
Yksi mies esti ydinsodan
Kuuban ohjuskriisiä on yleisesti pidetty historian hetkenä, jolloin maailma oli lähimpänä ydinsotaa. Mutta itseasiassa on paljon tuntemattomampi tapaus, jossa yksi ihminen, Stanislav Petrov, kirjaimellisesti pelasti maailman.
Neuvostoliitto oli syyskuun ensimmäisenä päivänä 1983 ampunut alas Yhdysvalloista Etelä-Koreaan matkalla olleen matkustajakoneen tappaen kaikki 269 koneessa ollutta ihmistä. Kylmä sota oli tulenarassa tilassa! Vain muutamaa viikkoa myöhemmin, syyskuun 23. päivänä, Stanislav Petrov oli tekemässä yövuoroaan Neuvostoliiton ilmatorjuntajoukoissa.
Hän näki satelliittikuvissa viisi ohjusta, jotka oli laukaistu Yhdysvalloista ja ne olivat matkalla kohti Neuvostoliittoa. Jostain syystä hänelle tuli olo, että jotain oli pielessä. Ei siis se, että maahan oli iskemässä ohjuksia, vaan hän ei uskonut kuvien pitävän paikkaansa. Mitään todisteita Petrovilla ei ollut. Hän teki rohkean, itsenäisen päätöksen, eikä ilmoittanut havainnostaan esimiehilleen. Ja hyvä niin, koska mitään ohjuksia ei ollut, koneissa oli vain tilapäinen häiriö.
Mitä olisi tapahtunut, jos Petrov olisi hälyttänyt Neuvostoliiton johdon? Olisiko Neuvostoliitto odottanut vai iskenyt takaisin samantien? Todennäköisesti siitä olisi alkanut silmitön ydinsota, jossa kaikki olisivat hävinneet.
Joskus mututuntumaan täytyy vain uskaltaa luottaa!
Fleming jätti laboratorion sotkuiseksi
Skotlantilainen Sir Alexander Fleming palveli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa, ja huomasi silloin miten paljon henkiä menetettiin tulehtuneiden haavojen ja verenmyrkytysten takia, ja että antiseptiset aineet monesti vain pahensivat syvien vammojen tulehduksia. Häntä ei rintamalla kuunneltu. Sodan loputtua hän alkoi tutkimaan ihmisen eritteitä ja niiden vaikutuksia bakteereihin. Hän totesi, että flunssaisten potilaiden räkä estää bakteerien kasvua. Flemingin löytämää ja eristämää lysotsyymi-entsyymiä on juuri räässä ja esimerkiksi kyynelnesteessä, ja se pystyy hajottamaan bakteerien solukalvot.
Fleming kuitenkin jatkoi työtään tarkoituksenaan löytää vielä tehokkaampi bakteerien tappaja. Sen lisäksi, että hän oli nyt kuuluisa tutkija, oli hän laboratoriossaan tunnettu sotkuisuudesta. Hän oli ollut lomalla koko elokuun 1928, ja palasi töihin syyskuun 3. päivä jatkamaan tutkimustaan Stafylococcus aureus -bakteerilla. Joko hän oli unohtanut laittaa osan petrimaljoista inkubaattoriin tai vain jättänyt astioita levälleen, mutta yhdessä huoneenlämpöön loman ajaksi jääneessä bakteerikasvustossa oli homeläiskä. Ja aivan läiskän ympärillä oli bakteereista puhdas alue. Fleming oli maljaa katsoessaan todennut ”Onpa hassua!”.
Home paljastui Penicillium -suvun edustajaksi ja Fleming kutsui aluksi sen tuottamaa, useita bakteereja tappavaa ainetta homemehuksi. Myöhemmin se sai nimen penisilliini ja näin oli syntynyt maailman ensimmäinen antibiootti. Fleming ei kyennyt laboratoriossaan tuottamaan ainetta suuria määriä, ja tutkimus siirrettiin Oxfordiin, Yhdysvaltoihin, Howard Floreylle ja Ernst Boris Chainille. He aloittivat penisilliinin massatuotannon vuonna 1941 Pearl Harborin pommituksen jälkeen ja Normandian maihinnousuun mennessä 1944, sillä voitiin jo lääkitä kaikki liittoutuneiden haavoittuneet sotilaat.
Fleming, Florey ja Chain saivat ”homemehusta” Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon vuonna 1945.
Kauan eläköön huolimattomuus ja sotkuisuus – ominaisuudet, jotka muuttivat maailmaa!
Rommel lomaili Normandian maihinnousun aikaan
Sen lisäksi, että liittoutuneilla oli Normandian maihinousun aikaan, kesäkuun 6. päivä vuonna 1944, joukkojen kunnossa pitämiseen salainen ase: penisilliini, oli heillä yllätysetu puolellaan. Saksa oli valmistautunut, mutta ei riittävästi.
Liittoutuneiden joukot, 160 000 sotilasta, sen sijaan olivat valmiina; osa jo aluksilla Englannin kanaalilla. Hyökkäystä edeltävät päivät olivat myrskyisiä ja vedenpinta korkealla, mutta suunnitelmasta ei luovuttu. Vaikka liittoutuneet eivät hyökkäyspäivänä saavuttaneet kaikkia tavoitteita valtaamisen suhteen, saivat he historian suurimmalla mereltä tehdyllä hyökkäyksellä horjutettua Saksan joukkoja. Kesän kuluessa saksalaiset joutuivat pakenemaan ja liittoutuneet lähtivät etenemään Ranskan rannikolta sisämaahan vapauttaen Pariisin, ja seuraavana vuonna saavuttaen Berliinin.
Saksa oli odottanut liittoutuneiden hyökkäystä, mutta se tuli silti yllätyksenä. Liittoutuneet olivat saaneet Saksan uskomaan, että hyökkäys tapahtuu toisesta paikasta. Lisäksi sää oli ollut kesäkuun alussa niin surkea, että Saksan joukkoja Ranskan rannikolla johtanut Erwin Rommel oli päättänyt lähteä viettämään vaimonsa Lucian 50-vuotissyntymäpäivää Saksaan. Saksan armeijan parhaimpiin sotastrategikkoihin kuulunut Rommel olisi voinut olla ratkaisevassa roolissa maihinnousun puolustuksessa ja vastahyökkäyksessä, ja hänen poissaoloaan pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä syistä liittoutuneiden ehkä tärkeimpään voittoon toisessa maailmansodassa
Lentäjät sekosivat kellonajassa
Sikojenlahden maihinnousu oli huhtikuussa 1961 Yhdysvaltojen hallituksen ja keskustiedustelupalvelu CIA:n yhteinen sotilaallinen operaatio Kuubaan, ja sen tarkoituksena oli syöstä vallankumousjohtaja Fidel Castro vallasta. Hyökkäyksestä tuli (anteeksi vieraskielisen termin käyttö) epic fail.
CIA oli kouluttanut operaatiota varten maastaan paenneita kuubalaisia sotilaita. Yhdysvaltain juuri virkaan astunut presidentti John F. Kennedy halusi pitää maansa hallituksen osallisuuden muulta maailmalta piilossa eikä luvannut operaatioon mukaan amerikkalaisjoukkoja. Huhtikuun 17. päivänä kuubalaisista koottu joukko-osasto hyökkäsi Sikojenlahdelta Kuuban rannikolle ja maajoukot saivat ilmatukea pommikoneilta, joita ohjasivat niin ikään koulutetut kuubalaisjoukot.
Castron joukot kuitenkin olivat nopeasti valmiudessa ja puolustus oli voimakasta. Kennedy yritti vielä pelastaa tilanteen ja määräsi ilmaiskun huhtikuun 19. päivän aamulle. Tarkoitus oli lähettää kuusi suihkukonetta Nicaraguasta lähtevän B-26-pommikonelaivueen tueksi. Voimakas ilmaisku olisi vielä voinut kääntää taistelun voimasuhteet, mutta kun pommikoneet aamulla sovittuun aikaan saapuivat Kuubaan, ei apujoukkoja näkynyt. Kaksi konetta ammuttiin alas ja neljä lentäjää menehtyi.
Syy koneiden puuttumiseen jättää sanattomaksi. Virhe oli tapahtunut hyökkäyksen kellonajan sopimisessa, ja koska Nicaragua ja Kuuba sijaitsevat eri aikavyöhykkeillä, oli tapahtunut vain inhimillinen väärinymmärrys. Pommikoneet olivat saapuneet Kuubaan tuntia liian aikaisin.
Hitler epäonnistui pääsykokeissa
Adolf Hitler syntyi vuonna 1889 silloisessa Itävalta-Unkarissa. Perhe muutti usein ja nuoren Hitlerin unelmana oli tulla taiteilijaksi, mitä hänen isänsä ei kuitenkaan hyväksynyt. Koulumenestys oli vaihtelevaa, hän menestyi vain itselleen mieleisissä oppiaineissa, eikä koskaan valmistunut oppikoulusta.
Hitler oli äärimmäisen musikaalinen ja lahjakas piirtäjä, ja isänsä kuoltua vuonna 1905 hän koki voivansa alkaa toteuttamaan haavettaan taiteilijanurasta. Hitler muutti 18-vuotiaana Wieniin ja haki kahdesti opiskelemaan arvostettuun Wienin kuvataideakatemiaan. Hän ei kummallakaan kerralla päässyt sisään. Häntä kannustettiin piirtämistaitojensa ansiosta hakemaan opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta puuttuva oppikoulun todistus teki sen mahdottomaksi.
Hän hankki elantonsa vuosien ajan myymällä piirroksiaan ja maalauksiaan Wienin kaduilla, kunnes kansallismielisten ajatusten herättyä, hän päätti vuonna 1913 muuttaa Müncheniin, Saksaan. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän listautui Saksan armeijaan, minkä ei olisi pitänyt olla mahdollista. Hitlerin Itävallan kansalaisuus jäi kuitenkin paperien pyörityksessä huomioimatta.
Jotkut ovat spekuloineet, että Hitlerin antisemitistiset ajatukset olisivat lähtöisin kaunasta taideakatemian juutalaista rehtoria kohtaan. Kuulostaa äkkiseltään epäuskottavalta, eikä väitteelle ole mitään todisteita.
Mutta mitä olisi tapahtunut, jos nuori Hitler olisi päässyt opiskelemaan unelma-ammattiaan? Olisivatko historiankirjojemme synkimmät sivut aivan erinäköisiä?
Ranska valtasi Korsikan keväällä 1769
Tämä valtaus nyt ei varsinaisesti ole pieni hetki historiassa, varsinkaan Korsikalle. Se oli vuosikymmeniä kestäneen väännön jälkeen vihdoin irtautunut Genovan tasavallasta (nykyisen Italian alueella) vuonna 1755. Itsenäisyys oli Välimerellä sijaitsevalle Korsikalle kuitenkin lyhytaikainen, koska maa joutui Ranskan miehittämäksi keväällä 1769.
Muuan korsikalainen Maria Letizia Ramolino odotti tuolloin lasta ja raskaus oli jo pitkällä. Siitä huolimatta hän oli mukana taistelemassa ranskalaisia joukkoja vastaan ja puolustamassa itsenäistä Korsikaa. Korsikalaisista tuli kuitenkin Ranskan kansalaisia ja Maria Letizian poikalapsi syntyi saman vuoden elokuussa. Vain yhdeksän vuotiaana tuo poika lähetettiin manner-Ranskaan sotilaskouluun.
Ja miksi se nyt sitten on niin ihmeellistä, että Korsikasta tuli osa Ranskaa?
Koska se tarkoitti sitä, että tuosta edellä mainitusta pojasta tuli ranskalainen. Hän oli Napoléon Bonaparte, Ranskan keisari Napoleon I, joka uransa huipulla hallitsi suurta osaa Länsi- ja Etelä-Euroopasta, ja vaikutti myös merkittävästi Suomen historiaan. Napoleon solmi Venäjän keisari Aleksanteri I kanssa Tilsitin rauhan, ja painosti tätä hyökkäämään Ruotsiin. Venäjän ja Ruotsin välisen sodan (1808-1809) seurauksena Ruotsin itäisimmistä lääneistä tuli osa Venäjän keisarikuntaa, ja näin oli syntynyt Suomen suurruhtinaskunta.
Unohtunut avain johti Titanicin uppoamiseen
Merimies David Blair oli vuonna 1912 saanut töitä White Star Line -laivayhtiöltä. Hänet oli nimetty Titanicin neitsytmatkan miehistöön, mutta juuri ennen merille lähtöä hänet oli korvattu kokeneemmalla työntekijällä. Blair oli kiireesti kerännyt kamppeensa kasaan ja epähuomiossa napannut mukaansa tärkeän kaapinavaimen sinetöiden yli tuhannen ihmisen kohtalon.
Lukitussa kaapissa oli nimittäin kiikarit, jotka nousivat yllättäen ratkaisijan asemaan, kun Titanicin uppoamista alettiin selvittämään. Yksi uppoamisesta selvinneistä tähystäjistä, Frederick Fleet, on sanonut, että jäävuori olisi havaittu tarpeeksi ajoissa, jos tähystäjillä olisi ollut kiikarit. Nyt tietysti herää kysymys, että jos kiikareiden tiedettiin olevan tähystäjille tärkeät, eikö laivalla ollut toista paria tai eikö kaappia voitu murtaa auki.
Teorioita Titanicin uppoamisen syistä on niin paljon, että ”kadonnut avain” on vain yksi muiden joukossa. Monien mielestä tuolla unohtuneella avaimella on kuitenkin suurta historiallista arvoa: vuonna 2010 se myytiin huutokaupassa reilun sadantuhannen euron hintaan.
Martin Luther King, Jr improvisoi
Ihmisoikeusaktivisti ja pastori Martin Luther Kingin, maaliskuussa 1963 mielenosoitusmarssiin osallistujille, pitämä puhe on ehkä yksi maailman tunnetuimmista. Mutta tiesitkö, että kuuluisin osa siitä oli improvisoitu,
Hän oli käyttänyt unelma-teemaa useassa puheessaan ennenkin, mutta oli ajan puutteen vuoksi päättänyt olla käyttämättä sitä tuolla kertaa. Tottuneena esiintyjänä King ei kirjoittanut puheitaan valmiiksi, laittoi ehkä paperille vain muutamia pointteja, mutta ennen tuota Washingtonissa pidettyä puhetta, hän oli tehnyt poikkeuksen ja pyytänyt neuvonantajiaan valmistelemaan erilaisia luonnoksia. Vielä marssia edeltävänäkään iltana Kingillä ei ollut puhetta valmiina ja hän oli myös epävarma puheen aiheesta.
Hän sai vihdoin aamuyöllä hotellihuoneessaaan kirjoitettua puheen valmiiksi; se ei sisältänyt sanoja ”minulla on unelma”. Kun hän oli myöhemmin päivällä pitämässä puhettaan ja se alkoi lähestyä loppuaan, ei jokin tuntunut oikealta. Lavan läheisyydessä istunut gospel-laulaja Mahalia Jackson huusi ”Martin, kerro heille unelmasta!”.
Hetkisen mietittyään King muutti suunnitelmaansa ja alkoi alkoi improvisoida. Lopulta hän piti puheen, jonka monet olettivat jäävän vain mielenosoitukseen osallistuvien mieleen, mutta siitä tulikin yksi maailman rakastetuimmista.
I have a dream ja loppu on historiaa.
💁♀️ Onko sinulle käynyt koskaan niin, että joku mitätön päätös on johtanut yllättävään, elämäsi mullistavaan lopputulokseen? Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme tuleeko sinulle historiasta mieleen muita sattumuksia, jotka muuttivat maailmaa⬇⬇
Yleistieto
Fredrika Runeberg tunnetaan runebergintorttujen luojana, mitä hän ei kuitenkaan ollut – Paljon muuta kylläkin!
Fredrika Runeberg oli paljon muutakin, kuin kansallisrunoilijamme vaimo. Hän oli toimittaja, kirjailija ja naisten oikeuksien puolestapuhuja, mutta ei runebergintorttujen kehittäjä.
Ne tortut kuitenkin mainitaan usein ensimmäisenä, kun Fredrika Runebergista puhutaan. Ja selvästi niin kävi nytkin. Mutta ihan vain siksi, että virheellinen olettamus voidaan heti kumota: Hän ei luonut runebergintorttua. Palataan siihen listan lopussa.
Ensin keskitytään Fredrika Runebergin todellisiin ansioihin ja hänen elämäänsä. Runebergin päivää vietetään helmikuun viidentenä, joka tietenkin on kuuluisan aviomiehen, Johan Ludvig Runebergin, syntymäpäivä.
Vaimo on valitettavasti jäänyt kuuluisan miehensä varjoon, mutta Listafriikki nostaa nyt vähemmän tunnetun Runebergin ansaitsemaansa valokeilaan. Viittaan tästä eteenpäin Runebergin pariskuntaan selvyyden vuoksi heidän etunimillään.
Lapsuus ja nuoruus
Fredrika Charlotta Tengström syntyi Pietarsaaressa syyskuun 2. päivänä vuonna 1807. Hänen sukunsa, molemmin puolin, oli noussut ja nousemassa Suomessa hyvin näkyvään ja arvostettuun asemaan – kiitos suurilta osin isoeno Anders Chydeniuksen ja setä Jacob Tengströmin. Chydenius oli merkittävä valistusajattelija ja taloustieteilijä – tuttu myös vanhasta tuhannen markan setelistä. Tengströmistä taas tuli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.
Muutama vuosi Fredrikan syntymän jälkeen hänen isästään Karl Fredrik Tengströmistä tuli suurruhtinaskunnan senaatin valtionvaraintoimituskunnan kamreeri, mikä tarkoitti koko monilapsisen perheen muuttoa Turkuun. Myös Fredrikan äiti Anna Margareta Tengström, os. Bergbom oli sen ajan mittapuulla sivistynyt nainen ja opiskellut sisäoppilaitoksessa. Varttuminen sivistyneessä virkamiesperheessä ja Tengströmin suvun akateemisissa piireissä antoi nuorelle Fredrikalle poikkeuksellisen mahdollisuuden saada yksityis- ja kouluopetusta.
K.F. Tengström kuoli vuonna 1824 ja muutamaa vuotta myöhemmin perheen koti tuhoutui Turun palossa. Fredrika muutti äitinsä kanssa Paraisille, jossa hän tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi myi tekemiään käsitöitä. Rahan ansaitsemista ei pidetty sivistyneistöön kuuluvan perheen tyttärelle sopivana, joten lisätienestien hankkiminen pidettiin visusti salassa. Aika Paraisilla määritti vaikeuksista huolimatta Fredrikan loppuelämän suunnan.
Kielet ja kirjallisuus kiinnostuksen kohteina
Kertoman mukaan Fredrika oppi itsenäisesti lukemaan jo viisivuotiaana. Aurajoen rannalla sijainneessa kodissa oli mittava kirjasto, jonka teoksiin loputtoman tiedonjanon omannut tyttö sai vapaasti uppoutua tuntikausiksi. Fredrika sai lukea jopa romaaneja, mitä yleisesti pidettiin epäsopivana, sillä sen uskottiin turmelevan nuoria tyttöjä.
Myöhemmin opinnoissaan Fredrika oli erityisen kiinnostunut kielistä ja kirjallisuudesta, mutta myös maalaamisesta. Hän oppi puhumaan ja lukemaan sujuvasti ainakin saksaa, ranskaa ja englantia, ja romantiikan aikakauden innoittamana hän rupesi jo varhain sepittämään runoja ja lyhyitä kertomuksia.
Kiinnostus kirjallisuuteen syttyi todenteolla Paraisille muuton jälkeen, kun Fredrika vietti paljon aikaa arkkipiispa ja setä Jacob Tengströmin luona. Siellä hän tutustui paremmin myös Tengstömeillä kotiopettajana toimineeseen pikkuserkkuunsa J. L. Runebergiin. Yhteinen kiinnostuksen kohde – kirjallisuus – yhdisti nuoria, ja kipinät alkoivat sinkoilla kirjallisten keskusteluiden lomassa. Johan Ludvigia viehätti se, että Fredrika tunsi ulkomaalaista kirjallisuutta paljon paremmin kuin hän itse.
Avioliitto ja perheen perustaminen
Fredrikan ja Johan Ludvigin parisuhde ei ollut alussakaan ruusuilla tanssimista. Johan Ludvigia vaivasi sen ajan kuvauksen mukaan levottomuus eli hänellä oli lukuisia sivusuhteita. ”Levottomuus” ei ottanut rauhoittuakseen, vaikka kihlat solmittiin vuonna 1828 ja häitä juhlittiin vuonna 1831.
Pariskunta oli tiukoilla ja tuli toimeen lähinnä Fredrikan säästöillä. Hän hoiti perheen taloutta sanan jokaisessa merkityksessä, jolloin Johan Ludvig sai keskittyä kirjoittamiseen ja opettamiseen.
Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli nuorena. Fredrikalle erityisen kova isku oli esikoisen ja ainoan tyttären kuolema. Omien lasten lisäksi Runebergit majoittivat Helsingissä monia Johan Ludvigin yksityisoppilaita – muun muassa Zacharias Topelius majaili heillä.
Suomen ensimmäisiä naistoimittajia
Johan Ludvig toimi perheen Helsingin vuosina Helsingfors Morgonblad -sanomalehden päätoimittajana. Se oli kuitenkin pariskunnan yhteinen projekti, sillä Fredrika aloitti julkisen kirjoittamisen kyseisessä sanomalehdessä.
Fredrika oli Suomen ensimmäisiä naistoimittajia ja kirjoitti sanomalehteen sekä artikkeleita että kaunokirjallista proosaa. Koska Fredrika oli miestään etevämpi kielissä, käänsi hän lehteen paljon mielenkiintoisia vieraskielisiä artikkeleita ja toimi myös oikolukijana muiden kirjoittamille teksteille. Johan Ludvig oli monesti kiireinen muissa töissään, joten Fredrika oli usein päävastuussa Helsingfors Morgonbladin toimittamisesta.
Koska sanomalehteen kirjoittamisen tai minkään julkisen esiintymisen ei tuolloin katsottu sopivan naisille, käytti Fredrika tuotoksissaan salanimeä -a-g. Kirjallisissa piireissä kuitenkin tiedettiin, kuka tekstien takana oli.
Myöhemmin Fredrika kuvaili elämän Helsingissä olleen hänelle henkisesti kaikkein rikkainta aikaa. Toisinaan hän pääsi mukaan Johan Ludvigin ja muiden yliopistomaailmassa pyörivien sivistyneiden miesten Lauantaiseuraan, mutta useimmiten heidän kotiinsa kokoontui samaan aikaan joukko yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita naisia keskustelemaan maailman menosta.
Muutto Porvooseen ja keskittyminen perheeseen
Vuonna 1837 Runebergit muuttivat Porvooseen, sillä Johan Ludvig ei saanut Helsingissä hakemaansa yliopistovirkaa, mutta tuli valituksi Porvoon lukion latinan kielen lehtorin virkaan. Se oli käännekohta myös Fredrikan uralle.
Porvoossa suurin osa Fredrikan ajasta kului suuresta perheestä huolehtimiseen. Helsingissä Fredrika oli viettänyt aikaa nuoren älymystön kanssa ja oli ollut kulttuurielämän ytimessä, mutta Porvoossa se jäi taka-alalle. Hänen päivänsä täyttyivät pyykin pesemisestä, marjojen hilloamisesta ja kynttilöiden valamisesta.
Kirjoittaminen oli kuitenkin lähellä sydäntä, mutta itsekriittisyyden vuoksi noita tekstejä ei jäänyt edes pöytälaatikkoon. Fredrika poltti lähes kaikki kirjoituksensa, mutta piti niiden sisällöstä silti tarkkaa kirjaa; turhautuminen ja kunnianhimo kävivät jatkuvaa kamppailua.
Johan Ludvig kyllä tunnusti vaimonsa taidot kirjailijana ja kannusti tätä kirjoittamaan, kunhan koti, lapset ja hänen tarpeensa tuli ensin hoidettuna. Myöskään siitä ei saanut olla epäselvyyttä, että kuka talossa oli se varsinainen kirjailija.
Yhteiskunnallinen vaikuttaja
Kun julkinen kirjoittaminen oli tauolla vuosikausia, kunnostautui Fredrika Porvoossa muilla tavoilla. Hän oli aktiivisesti ajamassa tasa-arvoasioita ja oli mukana perustamassa yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen pyrkinyttä rouvasväen yhdistystä.
Yhdistyksen tavoitteena oli nostaa tyttöjen sivistyksen tasoa ja parantaa vähäosaisten asemaa. Fredrikan 16-vuotisen puheenjohtajakauden aikana yhdistys muun muassa perusti Porvooseen kansankirjaston sekä köyhille tytöille tarkoitetun koulun. Yhdistys alkoi edistää myös seudun naisten yrittäjyyttä: perheenemännät kutoivat huiveja, joita yhdistyksen rouvat välittivät myyntiin.
Fredrika Runebergin elämäkerran kirjoittajan Karin Allardt Ekelundin aloitteesta ja suomenruotsalaisten yhdistysten ja säätiöiden tuella on vuodesta 1987 lähtien jaettu Fredrika Runeberg -stipendiä. Sitä ei voi hakea, vaan vastaanottajan valitsee stipendikomitea. Stipendi myönnetään henkilölle, joka on Fredrikan jalanjäljissä kunnostautunut yhteiskunnallisissa asioissa. Stipendi jaetaan vuosittain Fredrikan syntymäpäivänä, syyskuun toisena päivänä.
Takaisin (julkisen) kirjoittamisen pariin
Kun Runebergien taloudellinen tilanne 1850-luvulla oli huomattavasti parantunut, kaikki pojat olivat jo kouluikäisiä ja Johan Ludvig keskittyi runoiluun, ryhtyi Fredrika jälleen kirjoittamaan julkisesti.
Hänen kirjoitelmiaan muun muassa naisen asemasta yhteiskunnassa julkaistiin J. V. Snellmanin perustamassa Litteratubladissa. Tekstit julkaistiin yksissä kansissa Teckningar och drömmar -kirjana vuonna 1861 (suom. 1900 Kuvauksia ja unelmia).
Fredrika oli kirjoittanut talouden pyörittämisen ohessa myös historiallisen romaanin, joka julkaistiin vuonna 1858. Se olisi ollut laatuaan Suomen ensimmäinen, jos se olisi julkaistu heti vuoden 1843 valmistumisen jälkeen. Isonvihan aikaan sijoittuva Fru Catharina Boije och hennes döttrar saavutti menestystä ja arvostusta myös Ruotsissa. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä oli vuonna 1881 myös ensimmäisiä suomeksi käännettyjä romaaneja.
Nuijasotaan sijoittuva vuonna 1862 julkaistu Sigrid Liljeholm saikin sitten osakseen ankaraa kritiikkiä. Fredrika oli silti alalla uraauurtava, sillä Topeliuksen rinnalla hän on Suomen merkittävin varhainen romaanikirjailija.
Teosten tärkeyttä lisää vielä se, että päähenkilöt olivat naisia ja näkökulma oli vahvasti naisen asemaa ja elämän ristiriitoja korostava. Fredrika Runeberg oli myös Suomen ensimmäinen etnografinen kirjailija, sillä Teckningar och drömmar -kirjan novellit hän sijoitti usein eksoottisiin maihin, Siperiasta Etelä-Amerikkaan.
Johan Ludvig sai vuonna 1863 halvauksen, mikä jälleen keskeytti Fredrikan kirjailijanuran, kun hänestä tuli vuosiksi miehensä omaishoitaja. Johan Ludvigin sairausaikana Fredrikan merkittävimmät kirjalliset tuotokset olivat hänen lukuisat kirjeensä. Roomassa asuneelle Walter-pojalle kirjoitetut kirjeet julkaistiin myöhemmin yhtenä kokonaisuutena.
Niissä Fredrika kommentoi asiantuntevasti yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia, muun muassa politiikan kehitystä ja vuoden 1865 rahareformia. Hän oli myös innoissaan tullessaan kutsutuksi Suomen Talousseuran jäseneksi ensimmäisten naisten joukossa.
Omaa virallista uraansa Fredrika pääsi jatkamaan vasta Johan Ludvigin kuoltua vuonna 1877 ja hän julkaisikin vielä useita runoja sekä kirjoitti Silhouetter-nimistä sarjaa Finsk Tidskrift-aikakauslehteen.
Pioneeri myös puutarhassa
Runebergintorttuja ja ruusupuutarha – niistä Fredrika Runeberg tunnetaan. Mutta toivottavasti ainakin te lukijat tämän jälkeen muistatte hänet muustakin.
Puutarha Porvoon kodissa oli kuitenkin vertaansa vailla ja varsinkin hänen ikkunapuutarhansa olivat maankuuluja. Kielitaitoisena naisena hän tilasi ulkomailta puutarha-alan lehtiä sekä siemeniä ja juurakoita.
Ikkunapuutarhojen ruukkukukat olivat Fredrikan erityisalaa ja häntä pidetään kiistatta eräänä Suomen puutarhaviljelyn pioneerina.
Nykyisin kotimuseona toimivan suuren talon pihamaalla Fredrikan ruusut kukoistavat edelleen. Se on yksi Suomen parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkipuutarhoita.
Kipuilua ja ristiriitoja
Fredrika Runeberg ei ainakaan julkisesti pitänyt itseään lähellekään miehensä tasoisena kirjailijana, mutta polte kirjoittamiseen oli vahva. Avioliitto ja perhe tarkoittivat kuitenkin perinteisiä kotitöitä, mikä ei kunnianhimoiselle naiselle ollut helpoin pala purtavaksi. Samaan aikaan aviomiestä nimitettiin jo tämän eläessä Suomen kansallisrunoilijaksi ja yhdeksi ”Suomen suurmiehistä”.
Näin Fredrika kuvasi tunteitaan 1860-luvun lopulla: ”Tämä onneton halu tulla pidetyksi ja kuuluisaksi, miksi se vainoaa kuin kiusanhenki eikä jätä rauhaan, miksi on niin vaikea päästä eroon niistä haavekuvista, joita on joskus nähnyt väikkyvän sielunsa silmissä?”.
Johan Ludvig ei ikinä päässyt ”levottomuudestaan”, vaan hänellä oli monia suhteita koko avioliiton ajan. Fredrika tiesi niistä ja oli jopa erään pitkäaikaisen rakastajattaren kanssa läheisessä ystävyyssuhteessa. Johan Ludvig antoi ymmärtää, että rakastuminen muihin naisiin oli elintärkeää hänen luovan kirjoittamisensa kannalta, joten Fredrika sieti sitä mukisematta.
Tai ei täysin mukisematta, sillä johonkinhan turhautuminen oli purettava. Fredrika oli älykäs nainen, joka töissään kyseenalaisti sen, että nainen olisi miehensä alamainen, jonka tulee luopua omista tavoitteistaan. Hän kapinoi tuotannossaan alisteista naisen ja vaimon mallia vastaan, mutta toteutti sitä kuitenkin omassa perheessään.
Perinteinen naisen rooli ja asema yhteiskunnassa joutuivat ryöpytykseen Fredrikan kynän kautta, mutta usein sanat sivalsivat niin nerokkaasti, että aikalaiset eivät aina ymmärtäneet kirjoittajan sanomaa. Monien tekstien merkitys ja syvyys on ymmärretty vasta paljon myöhemmin.
Toisaalta Fredrika todennäköisesti ymmärsi myös avioliittonsa tarjoamat mahdollisuudet. Hän sai elää kirjallisuuden keskellä sekä intellektuaalisessa ympäristössä ja seurassa, mikä mahdollisti oman kirjailijanuran sekä aseman yhteiskunnallisena vaikuttajana.
Fredrika Runeberg kuoli vuonna 1879, kaksi vuotta miehensä jälkeen. Vasta vuonna 1946 julkaistussa omaelämäkerrassaan Min pennas saga, (suom. 1984 Kynäni tarina), Fredrika käsitteli suoraan oman elämänsä – uransa ja avioliittonsa – ristiriitoja.
Ja sitten se runebergintorttu
Runebergintorttua pidetään yleisesti Fredrika Runebergin kehittämänä. Tarinan mukaan J. L. Runeberg pyysi vaimoaan valmistamaan jotain herkkua, sillä hänen sokerihammastaan kolotti. Fredrikalla ei ollut mitään valmiina, joten hän kyhäsi leivonnaisen kasaan niistä aineksista, mitä kotoa sillä hetkellä löytyi. Hänen 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassaan on tuon legendaarisen tortun ohje, mutta samantyyppistä leivosta valmisti jo vuosikymmen aiemmin porvoolainen kondiittorimestari Lars Astenius. Runebergin taloudessa leivotut herkut olivat todennäköisesti muunnelma Asteniuksen luomuksista.
Runebergintortuiksi leivokset ristittiin vuoden 1865 tienoilla, kun helsinkiläinen leipurimestari Fredrik Ekberg rupesi myymään niitä tuolla varsin vetävällä nimellä.
Fredrika Runeberg todellakin oli suomalainen merkkihenkilö, mutta aivan muista syistä kuin siitä, että olisi runebergintorttujen luoja.
Yleistieto
Mitä pisamat ovat ja miten ne syntyvät?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, mitä pisamat ovat ja miksi niitä ei voi olla vastasyntyneillä vauvoilla.
Lisäksi otamme selvää siitä, miksi Pentagon eli Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus on viisikulmion muotoinen – siitähän sen nimikin on peräisin, sekä katsastamme, mitä kaikkia eläimiä ihminen on lähettänyt avaruuteen.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä pisamat ovat?
Pisamat ovat sileitä, muutaman millimetrin halkaisijaltaan olevia tummia läiskiä, joita ilmestyy useimmiten poskille ja nenän päälle – toki pisamia voi olla ympäri kehoa. Pisamat syntyvät ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta; hieman samalla tavalla kuin rusketus. Feomelaniini, pisamille värin antava pigmentti, syntyy ihon päällimmäiseen kerrokseen auringon valossa ja sen tuotanto lakkaa, kun UV-säteilyä ei ole tarjolla. Tällöin pisamat haalenevat ja katoavat usein kokonaan. Hatulla ja korkealla suojakertoimella voi jopa estää pisamien muodostumisen.
Kuten mainittua, vaativat pisamat muodostuakseen aina aurinkoa, joten vastoin yleistä harhakäsitystä vastasyntyneillä vauvoilla niitä ei ole. Se ei ole mahdollista, vaikka joku kuinka väittäisi toisin. Ensimmäiset pisamat alkavat syntymään siis siinä vaiheessa, kun lapsi on enemmän auringolle alttiina eli muutaman vuoden iässä. Monella pisamien muodostuminen häviää teini-iän jälkeen, kun iho alkaa tuottaa enemmän tummaa eumelaniinia, mutta toisilla pisamat ilmestyvät kasvoille vielä aikuisenakin.
Pisamat ovat vallitsevasti periytyvä ominaisuus, joten niiden ilmentymiseen jälkikasvulle riittää, että vain yhdellä vanhemmalla on pisamia. Vaikka pisamat yhdistetään usein punahiuksisuuteen, voi niitä olla kenellä tahansa. Mutta on toki totta, että herkkä ja vaalea iho on kaikkein otollisin pisamien muodostumiseen, joten punahiuksisilla lähes poikkeuksetta on pisamia.
Kesakot taas ovat eri asia kuin pisamat, vaikka nimityksiä käytetäänkin usein sekaisin. Kesakot ovat samalla tavalla sileitä, mutta usein tummempia kuin pisamat. Pisamissa pigmenttisolujen määrä on sama kuin muualla ihossa, mutta solut vain tuottavat tavallista enemmän melaniinia. Kesakoissa sen sijaan on enemmän pigmenttiä tuottavia soluja.
Kesakot ilmestyvät usein nuorille aikuisille lisääntyneen aurinkoaltistuksen johdosta, kun pigmenttisolu melanosyyttien määrä ihossa lisääntyy. Pisamista tai kesakoista ei kummistakaan ole mitään haittaa, joten kaikkien meidän pilkukkaitten on vain syytä kantaa väriläiskämme ylpeydellä!
Miksi Pentagon on viisikulmion muotoinen?
Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus Pentagon sijaitsee Virginian osavaltiossa, vain muutaman kilometrin päässä Valkoisesta talosta ja Yhdysvaltain kongressitalosta. Pääkaupunki Washingtonin, eli virallisesti District of Columbian, ja Virginian osavaltion välillä virtaa Potomac-joki.
Pentagon on tunnettu erikoisesta ulkomuodostaan, sillä se on nimensä mukaisesti pentagoni eli viisikulmio. Rakennus on saanut nimensä juuri mallistaan eikä toisin päin. Se on maailman suurin toimistorakennus ja siellä työskentelee lähes 30 000 ihmistä.
Toisen maailmansodan aikaan silloiselle sotaministeriölle haluttiin rakentaa oma päämaja lähelle muita hallintorakennuksia. Paikaksi valikoitui Arlington Farms, jota maatalousministeriö oli käyttänyt aiemmin viljelytutkimuksiinsa, ja joka sodan aikana toimi väliaikaisena majoituksena puolustusvoimien vapaaehtoiseen palvelukseen astuneille naisille. Tuo alue oli viiden tien välissä, joten rakennus suunniteltiin sen mukaisesti.
Lopulta kuitenkin todettiin, että massiivinen rakennus estäisi näkymän pääkaupunkiin Arlingtonin sotilashautausmaalta, joten projekti päätettiinkin viime hetkellä siirtää Hooverin lentokentän alueelle. Koska presidentti Franklin D. Roosevelt piti alkuperäisestä mallista, pysyi arkkitehdin suunnitelma lähes samana – rakennuksesta tuli epäsymmetrisen viisikulmion sijaan symmetrinen. Rakentaminen aloitettiin syyskuun 11. päivänä vuonna 1941.
Joten Pentagonin muotoon ei liity mitään mystistä tai erikoista, vaan syy viisikulmaiseen rakennukseen on varsin käytännönläheinen ja jopa tylsä.
Mitä kaikkia eläimiä on käynyt avaruudessa?
Kuva: Pixabay
Lapsilta tulevat lukijoiden kysymykset ilostuttavat aina erityisen paljon, ja sellainen tämäkin on. Pohdittavaksi tuli siis se, että mitä kaikkia eläimiä on käynyt avaruudessa?
Tämä onkin sen verran laaja kysymys, että eläinlajit on paras suurimmalta osalta vain listata, sillä aikamoinen määrä erilaisia otuksia on avaruuteen kuljetettu. Ensimmäinen eläin avaruudessa oli banaanikärpänen. Vuonna 1947 Yhdysvallat lähetti banaanikärpäsiä sisältäneen ohjuksen yli sadan kilometrin korkeuteen, josta avaruuden yleisesti katsotaan alkavan. Sillä haluttiin testata säteilyn vaikutuksia eläviin olentoihin, ja kun kärpäset selvisivät reissusta täysissä voimissaan, voitiin muidenkin eläinten – ja lopulta myös ihmisen – lähettämistä avaruuteen ruveta suunnittelemaan ihan tosissaan.
Kuuluisimmat eläimet avaruudessa ovat varmasti olleet koirat, joista Laika tunnetuimpana – siitä olemmekin aiemmin kirjoittaneet: 10 faktaa Laika-koiran traagisesta matkasta avaruuteen.
Avaruudessa on käynyt paljon sellaisia eläimiä, jotka muutenkin ovat vuosikymmenten saatossa olleet tieteelle tärkeitä koe-eläimiä, kuten reesusmakakeja, rottia, hiiriä, sukkulamatoja ja sammakoita.
Lisäksi avaruuteen on lähetetty kilpikonnia, simpansseja ja muita kädellisiä, lintuja, kaneja, marsuja, kissoja, erilaisia hyönteisiä, kaloja, hämähäkkejä, salamantereita, etanoita, katkarapuja, merisiilejä, meduusoja ja kalmareita. Ja tietenkin maailman sitkeimpänä eläimenä tunnettuja, mikroskooppisen pieniä karhukaisia, jotka selviävät lähes mistä tahansa – muun muassa usean päivän altistumisesta avaruuden äärimmäisiin olosuhteisiin, joissa muut eliöt kuolevat ilman suojavarustusta. Karhukaisia sellainen ei juurikaan hetkauta.
Lue myös:
Yleistieto
10 hauskaa faktaa helmikuusta: meneillään on vuoden lyhyin ja erikoisin kuukausi
Tässä tulee listallinen faktoja helmikuusta, joka on kalenterivuoden kuukausista erikoisin: Se on aina lyhyin, toisinaan täysikuuton ja historiallisesti paras aika ennustaa kevään tuloa.
Listafriikki keräsi helmikuulle pyhitetylle listalle tietysti tiukkaa faktatietoa, mutta myös keveämpää viihdettä. Toki kaikkien mielestä syntymäkivet, tähtimerkit, ennustukset ja henkieläimet eivät ole humpuukia.
Nyt siis hyppäämme omalaatuisen, lyhyen ja puhdistautumiselle omistetun kuukauden kimppuun – tässä tulee faktoja helmikuusta.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Nämä ovat näitä henkimaailman ja astrologian juttuja, mutta silti monen mielestä kiinnostavia. Helmikuulle osuu kaksi horoskooppia: kuukauden ensimmäisellä puoliskolla synttäreitään juhlivat vesimiehet ja loppukuussa syntyneiden tähtimerkki on kalat.
Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Nimestään huolimatta vesimiehet ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi, mutta kalat on vesimerkki – he antavat tunteiden johdattaa.
Yhtä yhteistä henkieläintä ei helmikuun lapsilla ole, vaan nekin jakautuvat horoskooppien mukaan. Vesimiehet voivat löytää itsestään yhtäläisyyksiä energisen, leikkisän, vapautta rakastavan ja älykkään delfiinin kanssa, ja kaloilla sielunsisaruus suuntautuu avuliaaseen, lempeään, luotettavaan ja luovaan merihevoseen. Osuvatko kuvailut kohdallasi nappiin; jos siis olet helmikuussa syntynyt?
Ja jos osuivat, niin uskotko horoskooppeihin vai onko kyseessä vain Forer-efekti eli yleinen psykologinen ilmiö, jossa ihminen kuvittelee jonkun yleisen kuvauksen olevan nimenomaan kuvaus hänestä itsestään?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Helmikuussa syntyneiden kivet ja kukat menevät vahvasti violetin puolelle, sillä syntymäkivi on ametisti ja syntymäkukka orvokki.
Ametisti on kvartsin värillinen muunnos, joka voi sävyltään olla kaikkea hailakan ja syvän tumman violetin välillä. Korukivenä käytetyn ametistin nimi on johdettu muinaiskreikan sanoista a ja methustos eli ”ei humalassa”. Ennen muinoin ihmiset kantoivat ametistia, koska sen uskottiin suojelevan heitä juopumiselta ja etenkin sitä seuraavalta krapulalta.
Koska ystävänpäivä on helmikuussa, tulee monelle yllätyksenä, että helmikuussa syntyneiden virallinen onnenkukka ei ole ruusu, vaan luotettavuutta, uskollisuutta ja mietiskelyä symboloiva orvokki. Vaikka puutarhoissa orvokkeja on nykyään vaikka minkä värisiä, niin luonnossa useimpien orvokkilajien kukat ovat violetteja. Suomen kieleen lainattu, väriä merkitsevä violetti-sana tarkoittaa monella kielellä orvokkia – ruotsissa viol, italiassa viola, ranskassa violette ja englannissa violet.
Antiikin Kreikassa orvokki oli tärkeä lääkekukka, mutta sillä myös makeutettiin viiniä. Eli syntymäkukkaa viiniin ja syntymäkivi kaulaan lieveilmiöitä estämään! Koska orvokin terälehdet muistuttavat hieman sydäntä, käytettiin kukkaa myös lemmenjuomissa. Se kyllä sopii myös ystävänpäivän juhlintaan.
Muita helmikuun syntymäkukkia ovat esikot ja kurjenmiekat – niistäkin löytyy violettikukkaisia lajeja.
Helmikuun historia kuukautena
Helmikuu oli yhdessä tammikuun kanssa viimeinen kuukausi, joka otettiin kalenteriin. Noin 2700 vuotta sitten roomalaisilla oli käytössä kymmenen kuukautta kestävä kalenteri, jossa oli 304 päivää. Kuukaudet olivat pituudeltaan 20–35 päivää.
Koska loppuvuosi ei ollut viljelykautta, ei sillä katsottu olevan mitään merkitystä. Lopulta, sekaannusten välttämiseksi, loppuvuosikin otettiin mukaan, joten helmikuu oli alunperin vuoden viimeinen kuukausi. Vuoden mitaksi laskettiin Kuun 12 kierroksen perusteella 355 päivää, joista helmikuu sai 23.
Tähtitieteellisen vuoden oli jo pitkään tiedetty olevan reilut 365 päivää, joten tuota kymmenen päivän vuosittaista heittoa korjailtiin lisäämällä silloin tällöin kuukausi vuoden loppuun eli helmikuun ja maaliskuun väliin. Se sekoitti varsinkin maanviljelijöitä. Vuonna 46 eaa. Julius Caesar päätti uudistaa kalenterin selkeämmäksi asiantuntijoidensa avustuksella. Uudet 365 päivää jaettiin kuukausien kesken ja kalenterivuosi alkoi tammikuusta. Caesarin juliaaniseen kalenteriin lisättiin myös karkauspäivä.
Lue myös: 10 faktaa karkauspäivästä – Se ei olekaan joka neljäs vuosi!
Helmikuu voi olla siististi neljän kokonaisen viikon kuukausi
Montako viikkoa on kuukausi? Helppo kysymys: tietenkin neljä! Mutta pilkunviilaaja voisi sanoa, että ”vähän päälle neljä”. Kalenterissa kuukaudet ovat päistään ”repaleiset”, kun ne alkavat ja/tai loppuvat keskellä viikkoa.
Muista kuukausista poiketen 28-päiväinen helmikuu voi kuitenkin olla juuri sen tasan neljä viikkoa ja alkaa kauniisti maanantaista ja päättyä sunnuntaihin.
Joka vuosi emme tokikaan saa kokea tällaista ”ehjää” kuukautta, mutta vuonna 2021 helmikuu oli maanantaista alkava ja sunnuntaihin päättyvä neljän viikon mittainen kuukausi. Kalenteri siis miellytti siistillä muodollaan myös perfektionisteja.
Tällainen helmikuu koetaan 11 tai 6 vuoden välein; karkausvuosien takia sykli on epäsäännöllinen. Seuraava suorakaiteen muotoinen helmikuu pilkistää kuitenkin jo vuoden 2027 kalenterissa.
Puhdistautumisen kuukausi
Monet kielet käyttävät nykyään yleiseurooppalaisia, latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, mutta suomi on pitänyt kiinni omaperäisistä nimistä. Otetaan helmikuu-sana käsittelyyn seuraavassa kohdassa ja keskitytään nyt siihen, miksi tämän kuukauden nimi on muun muassa février (ranska), februari (ruotsi), febbraio (italia) ja veebruar (viro).
Helmikuu on omistettu roomalaiselle jumalalle, Februusille. Puhdistautumisen jumala itse sai nimensä ikiaikaisista kevään tuloon valmistavista rituaaleista. Februa tarkoittaa välineitä tai rituaaleja, joilla puhdistautuminen tehtiin.
Februa saattoi olla puhdistavia loitsuja tai esimerkiksi suolaa, jolla koti puhdistettiin pahuuksista. Februa oli myös roomalainen kevätfestivaali, jonka tuoksinnassa alastomat miehet juoksivat ympäri kaupunkia piiskaten nuoria naisia nahkaruoskilla puhtaiksi ja hedelmällisiksi.
Helmikuu on siis loistava aika aloittaa kevätsiivous – mieluiten ilman nahkaruoskaa!
Muista poikkeava helmikuu
Kuukausien suomenkieliset nimet poikkeavat siis muista kielistä, mikä tietenkin hankaloittaa niiden mieleen painamista vieraita kieliä opetellessa. Mielipideasia tokikin, mutta itse ainakin liputan omaperäisten nimien puolesta. Ei aina pidä mennä valtavirran mukana!
Helmikuu-sanan alkuosassa olevan helmen uskotaan viittaavan puiden oksille muodostuviin jäähelmiin. Kun elohopea on hetkeksi noussut plussan puolelle ja sitten ilma nopeasti pakastuu, jäätyy suojasäässä sulanut vesi puiden oksiin, mikä näyttää kuin oksissa olisi kirkkaita helmiä. Länsi-Suomessa jäähelmien koristaman metsän on sanottu olevan pyynsilmällä tai vesihilkalla. Itä-Suomessa metsä on tilkassa.
Helmikuuta on aikoinaan pidetty tammikuun kaimana samanlaisten sääolojen ansiosta. Siitä tulevat myös sen muut nimitykset pikkutammi, kaimalkuu ja kaimalo, joista jälkimmäisin tarkoittaa pientä kaimaa.
Nimitykset viittaavat siihen, että vaikka vuoden toinen kuukausi on edelleen kylmä ja luminen, on pahin jo ohi. Helmikuun voisi nähdä kuin tammikuun vähemmän ärsyttävänä pikkuveljenä.
February on yksi englannin kielen väärinkirjoitetuimmista sanoista
Helmikuu, February, voi olla hankala kirjoitettava meille, jotka emme puhu englantia äidinkielenä. Lausuminen on harhaanjohtava ja sanan keskellä sijaitseva r-kirjain tuottaa päänvaivaa. Mutta huoli pois: February on vaikea myös englannin natiivipuhujille. Se kirjoitetaan väärin todella usein.
Virheiltä ei vältytä virallisissakaan dokumenteissa, sillä esimerkiksi Valkoinen talo on surullisen kuuluisa kamppailustaan kuukauden nimen oikeinkirjoituksen kanssa. Feburary on toistunut tiedotteissa useammin kuin kerran.
Helmikuu on ainoa kuukausi, joka voi olla täysikuuton
Koska helmikuussa on vain 28 (tai 29) päivää, on se ainoa kuukausi, joka voi kulua kokonaan ilman täysikuuta. Tämä on kuitenkin melko harvinainen ilmiö, sillä täysikuuton helmikuu koetaan keskimäärin neljästi vuosisadassa. Viimeksi helmikuu jäi vaille pyöreää mollukkaa vuonna 2018 ja seuraavan kerran ”kuuhulluudesta” kärsivät saavat nukkua rauhassa läpi helmikuun vasta vuonna 2037.
Huomattavasti harvinaisempi on karkausvuonna koettava täysikuuton helmikuu. Edellisen kerran karkauspäivän sisältävä helmikuu mentiin ilman täysikuuta vuonna 1608. Seuraava karkauspäivällinen, mutta täysikuuton helmikuu nähdään vasta vuonna 2572.
Kun täysikuu möllöttää helmikuussa, on se kirkkaana pakkasyönä upea näky. Helmikuun täysikuuta nimitetään myös Lumikuuksi, koska kuukausi on pohjoisella pallonpuoliskolla usein se kaikkein lumisin.
Murmeli ennustaa lopputalven keston
Vaikka meillä Suomessa ei helmikuun alussa odotetakaan henkeä pidätellen, että mitä se murmeli tekee tullessaan ulos kolostaan, on Groundhog Day monelle tuttu. Pohjois-Amerikassa ”murmelinpäivällä” on pitkät perinteet, vaikka tapa on alkujaan peräisin Saksasta, jossa ennustajan viittaa piti yllään horroksestaan heräävä siili. Helmikuun alku on muissakin kulttuureissa ollut tulevan kevään ennustamisen ajankohta; muun muassa keltit ja roomalaiset juhlistivat railakkaasti tietoa kevään säästä.
Varhaiset saksalaiset siirtolaiset huomasivat Pohjois-Amerikkaan muuttaessaan, että mantereella ei ole lainkaan siiliä. Mikä neuvoksi? Miten nyt tiedettäisiin tulevien viikkojen sää? Onneksi he löysivät tehtävään sopivan paikallisen eläimen, metsämurmelin.
Murmeli ennustaa säätä ja erityisesti kevään tuloa, jota tietenkin pitkän talven jälkeen odotetaan innolla. Kuuluisin ennustaja on Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa asustava Punxsutawney Phil, jonka liikkeitä kokoontuu helmikuun 2. päivänä seuraamaan jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Näin Phil ennustaa: Jos se näkee kolosta ulos kömpiessään oman varjonsa ja palaa takaisin pesäänsä, jatkuu talvi vielä kuusi viikkoa. Jos varjoa ei näy, on tiedossa aikainen kevät.
Phil ei kuitenkaan ole erityisen taitava ennustaja, sillä Yhdysvaltojen sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen mukaan alle puolet ennustuksista on viimeisen vuosikymmenen aikana osunut oikeaan. Mutta tämä ei ole vähentänyt Philin suosiota.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Polttopuut kannattaa pilkkoa 2. päivänä heti näin kuukauden alussa, ja samaan syssyyn on syytä kaivaa koloja, jos siinä hommassa mielii helmikuussa onnistua. Ja jos siis kolojen tai kuoppien kaivaminen on jostain syystä ajankohtaista.
Helmikuun puolivälissä 15.-16. päivänä kannattaa suunnata kampaajalle ja pätkäistä kutrit lyhyemmäksi, mutta vain jos mielii hillitä hiustenkasvua. Uudella kuontalolla onkin sitten mukava juhlia, sillä almanakka suosittelee pirskeiden järjestämistä tuohon puoleen kuuhun.
Naimisiin meneminen on syytä jättää kuun viimeiseen päivään. Samana päivänä voi hoitaa myös eläinten kastroinnin sekä aloittaa ihmislasten pottaharjoittelun.
Näillä ohjeilla helmikuun viettoon – jos siis yhtään on taikauskoinen.
Lue myös:
Yleistieto
Hämmentävä aistiharha: Miksi kuuma vesi tuntuu kylmältä?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii tällä kertaa erikoista harha-aistimusta: Miksi kuuma vesi tuntuu kylmältä? Siinähän ei ole mitään järkeä!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi kuuma vesi tuntuu kylmältä?
Tämän ovat monet varmasti kokeneet: kuuma vesi tuntuu kylmältä – ainakin hetkellisesti. Tai jos tätä ei ole vielä kokenut, niin asian voi testata vaikka saman tien.
Päästä hanasta kuumaa vettä ja laita käsi alle. Ole kuitenkin varovainen, sillä testissä voi jopa polttaa itsensä! Se on hämmentävä tunne, kun veden tietää olevan kuumaa, mutta käteen se tuntuu kylmältä.
Tässä lämpötilaharhassa mennään ihon lämpöreseptoreihin, jotka vastaanottavat ensimmäisenä tiedon siitä, mitä kosketamme ja lähettävät hermoja pitkin tiedon aivoihin. Lämpöreseptoreita on kahdenlaisia eli tietenkin kylmälle ja kuumalle, ja ne ovat erikoistuneet juuri ”omaan” lämpötilaansa. Nämä reseptorit eivät siis tunnista kaikkia lämpötiloja.
Kylmäreseptorit reagoivat lähinnä 16–30 asteeseen ja kuumareseptorit reagoivat parhaiten 30–40 asteen lämpötiloissa. Ihoaistimuksissa äärimmäiset lämpötilat ovat 15 asteen alapuolella ja 45 asteen yläpuolella, ja näissä lukemissa lämpöreseptorit eivät enää olekaan ainoita, jotka väittävät viestiä. Aistimus siirtyy enemmän kipureseptoreille, jotka tiedottavat aivoille, että nyt sattuu – aivan sama, missä lämpötilassa ollaan.
Suurin osa asiaan perehtyneistä tutkijoista on sitä mieltä, että paradoksaalisessa kylmäaistimuksessa on kyse virheestä lämmönsäätelyjärjestelmässä. Iholla vieri vieressä olevat kylmän ja kuuman reseptorit voivat joskus hämääntyä, jolloin ne kaikki lähettävät viestiä eteenpäin lämpötilasta riippumatta. Aivoilla kestää jonkun aikaa saada signaalit järjestykseen ja joskus harha-aistimus voi korjaantua sekunnin murto-osissa, mutta toisinaan siinä voi kestää jopa minuutteja. Se on varsin riittävä aika polttaa itsensä!
Kummallista kyllä, tutkimuksissa on myös havaittu, että osa kylmäreseptoreista aktivoituu, kun lämpötila nousee yli 45 celsiusasteeseen. Syytä tälle erikoiselle ilmiölle ei oikein tiedetä eikä sillä ole evoluutionkaan kannalta mitään merkitystä, sillä noin korkeassa lämpötilassa kuuma- ja myös kipureseptorit ovat aktiivisina.
Epäillään, että liian kuumassa aktivoituvat kipureseptorit ovat yhteydessä samojen hermojen tuntosäikeisiin, jotka välittävät tietoa kylmäreseptoreista, ja nämä signaalit voivat joskus sekoittua.
Kävitkö jo testaamassa?
Lue myös:
Yleistieto
Mitä tulipalopakkanen tarkoittaa ja miksi lumi narskuu kenkien alla?
Nyt on taas lukijoiden kysymysten aika! Tänään paneudumme talvisiin kysymyksiin ja vastaamme muun muassa siihen, että mitä tulipalopakkanen tarkoittaa.
Lisäksi selvitämme, että miksi lumi narskuu kenkien alla ja miksi pakkanen paukkuu.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä tarkoittaa tulipalopakkanen?
Kireä pakkanen ja tulipalo; miten nämä kaksi liittyvät yhteen?
Tulipalopakkanen tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kovalla pakkasella tulipalot lisääntyvät. Tämä ilmiö on selvästi nähtävissä pelastuslaitosten tehtävämäärissä.
Varsinaisesti pakkanen ei tietenkään sytytä mitään tuleen, vaan kyse on lämmityksestä. Kylmällä säällä rakennuksia lämmitetään innokkaammin ja normaalia enemmän, mikä lisää tulipalojen määrää. Ero oli nykyistä merkittävämpi aiemmin, kun puulämmitys oli yleisempää. Mutta edelleen tulipalopakkaset ovat nimensä veroisia.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan ole olleet yksimielisiä siitä, mistä tulipalopakkaset ovat saaneet nimensä. Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Matti Vilppulan mukaan sanalla ei ole mitään tekemistä tulipalojen kanssa.
Koko pitkän työuransa suomen kielen alalla tehnyt, nyt jo edesmennyt Vilppula oli sitä mieltä, että kyseessä on kuvailmaus. Hänen mukaansa tulipalopakkanen on viittaus siihen polttavaan ihoaistimukseen, joka syntyy kovalla pakkasella.
Miksi lumi narskuu kenkien alla?
Kaikki lumi ei narsku samalla tavalla, kun sen päällä kävelee. Mitä kireämpi pakkanen, sitä natisevampaa lumi on.
Tämä johtuu pikkuriikkisistä lumikiteiden sakaroista!
Lumihiutaleet koostuvat useista lumikiteistä, jotka kaikki ovat ainutlaatuisia. Mutta niissä on silti jotain samaa: Lumikiteillä on säännöllinen kiderakenne, joka koostuu kuudesta pääsakarasta ja vaihtelevasta määrästä alasakaroita. Ne ovat siis kaikki kuusikulmaisia. Kiteiden yksilöllinen muoto vaihtelee olosuhteiden, kuten ja kosteuden ja tuulen, mukaan.
Kun pakkasta on paljon, on lumikiteissä paljon alasakaroita. Lumella käveltäessä nuo sakarat murtuvat ja saavat aikaa narskuvan äänen. Lauhemmalla kelillä lumikiteissä on vähemmän sakaroita, ja nollan tienoille tultaessa paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka toimii narskumista vähentävänä liukasteena.
Miksi pakkanen paukkuu?
Pakkasen paukkuminen ei ole vain sanonta, sillä hyvin kylmällä ilmalla ulkosalla voi tosiaankin kuulua kovaa rytinää; kuten talvisissa olosuhteissa asuvat hyvin tietävät.
Mutta mistä ääni on peräisin?
Vesi alkaa laajentua, kun lämpötila laskee alle neljän asteen – ei tarvitse siis mennä edes pakkasen puolelle. Esimerkiksi rakennusten seinänraoissa voi olla vettä, joka laajetessaan ja lopulta jäätyessään aiheuttaa liikettä rakenteissa ja näin paukkuvan äänen. Toisaalta rakennusten materiaalit voivat kovalla pakkasella kutistua, mikä myös aiheuttaa rakenteissa pauketta. Kumpikaan näistä ei yleensä aiheuta vaurioita, joten talven ääniä voi kuunnella ilman huolen häivää!
Sama ilmiö tapahtuu myös metsässä, jossa tietämätön voi sekoittaa puiden paukkumisen jopa ammuskeluääniin. Kova meteli kuuluu puiden halkeamisesta, joka taas aiheutuu kuorikerroksen alla olevien nesteiden jäätymisestä ja laajentumisesta.
Lue myös:
Yleistieto
Korttipakan voi sekoittaa niin monella eri tavalla, että järjestys ei ole koskaan pelikorttien historiassa ollut sama
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään, että monellako eri tavalla korttipakan voi sekoittaa. Vastaus on niin käsittämättömän suuri, että koskaan pelikorttien historiassa kortit eivät ole sekoituksen jälkeen olleet samassa järjestyksessä.
Ja siis tämä jälkimmäinen toteamus pitää paikkansa, kunhan korttipakka on sekoitettu kunnolla. Kunnollisen sekoituksen määritelmään mennään myös aivan kohta.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Monellako eri tavalla korttipakan voi sekoittaa?
Korttipakassa on 52 korttia, joten ne voi laittaa ”aika” moneen erilaiseen järjestykseen. Mutta kuinka moneen? Ja voiko koskaan saada samaa järjestystä, jos korttipakka on sekoitettu kunnolla?
Aloitetaan vastaamalla jälkimmäiseen kysymykseen. Kaikkihan on toki mahdollista, mutta todennäköisesti korttipakan 700-vuotisen historian aikana pelikortit eivät koskaan ole olleet kunnollisen sekoituksen jälkeen samassa järjestyksessä. Ja kunnollisella sekoituksella tarkoitetaan vähintään seitsemää riffle-sekoitusta (kuvassa). Järjestys on aina eri, koska vaihtoehtoja on loputon määrä.
Tai ei se loputon ole; mistä päästäänkin siihen varsinaiseen kysymykseen: Moneenko erilaiseen järjestykseen korttipakan kortit voi laittaa? Eli toisin sanoen: Monellako eri tavalla korttipakan voi sekoittaa?
Laskukaava on yksinkertainen: 52!. Tuo 52:n kertoma tarkoittaa laskettavan luvun ja kaikkien sitä pienempien positiivisten kokonaislukujen tuloa. Jos kuulostaa monimutkaiselta, niin yksinkertaisuudessaan lähdemme siis kertomaan lukuja 52:sta alaspäin: 52×51×50×49×48… päättyen lopulta lukuun 1.
Laskun tulos on noin 8,066 × 10 potenssiin 67. Eli tarkemmin sanottuna kortit voivat olla 80 658 175 170 943 878 571 660 636 856 403 766 975 289 505 440 883 277 824 000 000 000 000:ssa eri järjestyksessä. Se on paljon enemmän, kuin maapallolla on atomeja.
Se on myös paljon enemmän kuin kaikkien maapallolle koskaan tippuneiden lumihiutaleiden määrä.
Tai otetaan tällainen ajatusleikki: Maailmankaikkeus on noin 13,8 miljardia vuotta vanha. Jos joku olisi alkuräjähdyksen jälkeen ruvennut sekoittelemaan kortteja ja tehnyt sitä universumin olemassaolon jokaisena sekuntina, ei jokaista järjestystä silti olisi lähellekään käyty läpi. Eikä jokaista järjestystä olisi nähty vielä siinäkään vaiheessa, kun universumi joskus tulee tiensä päähän.
Joten jokaisella korttipakan sekoituksella tehdään historiaa!
Lue myös:
Yleistieto
Lukijoilta: Miten ja miksi Kuun väri vaihtelee?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa se, että miksi Kuun väri vaihtelee. Miten se on mahdollista ja mikä vaihteluun mahtaa olla syynä?
Konkreettisestihan Kuu on aina samanvärinen – se vain näyttäytyy tilanteesta ja olosuhteista riippuen erilaiselta.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi Kuun väri vaihtelee?
Kuu näyttää valkoiselta, keltaiselta, harmaalta, oranssilta, joskus jopa vihreältä, ja kaikelta mahdolliselta näiden väliltä. Miksi Kuun väri vaihtelee ja minkä värinen se oikeasti on?
Parhaimman käsityksen Kuun konkreettisesta väristä saa katsomalla astronauttien ottamia kuvia kuukävelyiltä. Kuu on harmaa, sillä sen pinta koostuu lähinnä eri harmaan sävyisistä kivilajeista. Vaikka Kuu on siis aina saman värinen, näyttäytyy se meille monissa eri sävyissä johtuen Maan ilmakehän aiheuttamasta valon aallonpituuksien sironnasta. Ja se valohan on peräisin Auringosta; Kuu vain heijastaa keskustähtemme valoa.
Mitä pidemmän matkan kuunvalo kulkee ilmakehässä, sitä enemmän siitä häviää sinistä valoa, minkä vuoksi Kuu näyttää punertavalta. Näin käy silloin, kun Kuu on matalalla horisontissa eli noustessaan ja laskiessaan.
Kun Kuu on taivaalla korkealla, on sen edessä ”vähemmän” ilmakehää, joten myös lyhytaaltoinen sininen valo saavuttaa katsojan, jolloin Kuu loistaa keltaisena tai valkoisena.
Vihertävältä ja sinertävältä Kuu voi näyttää silloin, kun sitä ympäröi (tai oikeasti sen edessä on) punertavia pilviä. Myös erilaiset partikkelit ilmakehässä – savu, saasteet, pöly – voivat saada Kuun näyttämään erikoisen väriseltä. Sävy riippuu siitä, minkä kokoisia nuo pienet partikkelit ovat eli mitä aallonpituuksia ne sirottavat.
Minkä värinen Kuu sinulle näkyy tänään?
Lue myös:
Yleistieto
Kiltti syntyi vasta 1700-luvulla: 8 keksintöä, jotka ovat huomattavasti uudempia kuin olisit uskonut – osa 2
Listafriikki esittelee asioita ja esineitä, jotka ovat huomattavasti tuoreempia, kuin voisi kuvitella. Tässä tulee 8 keksintöä, jotka ovat yllättävän uusia.
Lista on vähän kuin jatko-osa hiljattain julkaistulle 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella -listalle, mutta nyt käännetään aikakäsitys toiseen suuntaan, kuten otsikostakin voi jo päätellä.
Nyt listalle pääsevät muun muassa sudoku, kaupat ja kiltti. Miten vanhoja uskoisit noiden olevan? Kohta ei tarvi enää veikkailla, vaan lähdetään pidemmittä puheitta listan pariin – veikkaan, että edessä voi olla yllätyksiä!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset neljä yllättävän tuoretta keksintöä voit lukea tästä:
Luotiliivit naisille
Kaikkein tuorein keksintö tällä listalla – molemmat osat mukaan lukien – on luotiliivit naisille. Jonkinlaisia suojaavia varusteita on toki ollut lähes niin kauan kuin ihminen on sotinut, eli voisiko sanoa, että aina. Mutta ne on aina tehty miehille, vaikka naiset ovat yhtälailla olleet mukana kyseistä suojavarustetta vaativissa toiminnoissa, esimerkiksi puolustusvoimissa tai poliisissa.
Vaikka luotiliivejä on ollut olemassa erikokoisia, on ne suunniteltu miehen ylävartalolle. Samaa sukupuolta olevia ihmisiä ei voi tietenkään istuttaa samaan muottiin, mutta miehen ja naisen ruumiinrakenteessa on keskimääräisesti muutama vissi ero. Usein naisen ylävartalo on lyhyt ja jalat pitkät, kun verrataan saman mittaiseen mieheen.
Oikean mittaiselle henkilölle (lue: miehelle) suunniteltu luotiliivi on siis jättänyt naisen käsien alle vaarallisen aukon ja toisaalta esimerkiksi autossa istuessa liivi painaa lantioon tai nousee selästä ylöspäin. Myös liivin ylin osa on tehty miehen leveille hartioille, jolloin aseen nostaminen tähtäysasentoon on hankalaa ja käsien liikuttaminen rajoittunutta. Ja sitten tullaan siihen kaikkein yksinkertaisimpaan eroon: naisilla on rinnat. Monet naissotilaat ovatkin joutuneet rintojensa vuoksi ottamaan liian suuren liivin, jolloin asuste ei sitten muualta olekaan istunut.
Huolimatta näistä ilmiselvistä turvallisuusongelmista, naisille on ollut tarjolla omia luotiliivejä vasta vaivaiset 10 vuotta. Siihen asti naiset joutuivat käyttämään huonosti istuvia ja vaarallisia suojavarusteita.
Yhdysvaltain armeija alkoi vasta vuonna 2012 testata erityisesti naisille suunniteltuja luotiliivejä. Tuolloin armeijan aktiivipalveluksessa naisten osuus oli 14 %. Uudessa mallissa oli tuolloin muotoiltu rinta, säädettävä vyötärö, ja liivi oli hartioista kapeampi ja kokonaisuudessaan lyhyempi.
Yksi iso muutos oli myös suojalevyn siirtäminen liivin sisältä ulkopuolella sijaitsevaan taskuun, jolloin se edelleen suojasi sisäelimiä, mutta ei painanut kivuliaasti rintoja.
Ciabatta
Kuvittele mielessäsi italialainen ateria… Mieleesi piirtyy varmasti kuva lautasellisesta pastaa ja sen ohessa palanen ciabatta-leipää. Tämä mielikuvitusharjoitus olisi ollut erilainen vielä 1980-luvun alussa, sillä tuo peri-italialainen leipä on on kehitetty vasta vuonna 1982.
Leipää on tietysti leivottu vuosituhansia, mutta ciabatta, tuo leipomoiden suosituin ruokaleipä, on yllättävän uusi juttu. Se syntyi viikkoja kestäneen kehitystyön ja lukuisten kokeilujen jälkeen Venetsian lähellä sijaitsevassa Adrian kaupungissa, kun paikallisen mylläriperheen poika Arnaldo Cavallari päätti leipoa uudenlaisen leivän.
Tuon leipomuksen taustalla oli alati kasvava patonkien maahantuonti Ranskasta, ja vieraan maan leivät olivat nousemassa Italiassa markkinoiden ykköstuotteeksi. Oli siis aika kehittää kotimainen vastine.
Hieman samantyyppisiä leipiä oli toki tehty muuallakin Pohjois-Italiassa, mutta Cavallari nimesi oman, ainutlaatuisen kosteasta taikinasta tehdyn luomuksensa ciabattaksi, joka on viittaus leivän ulkonäköön. Italiankielinen ciabatta-sana tarkoittaa tohvelia. Tuo leipä sitten levisi kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa ja lopulta muualle maailmaan.
Ciabatta on vaatimattomasti nimetty leiväksi, joka pelasti Italian. Miltä? No, ehkä kansalliselta häpeältä ja ranskalaisen keittiön vyöryltä.
Kiltti
Kuva: Pixabay
Yhdistetäänkö mitään asiaa tai esinettä Skotlantiin enemmän kuin kilttiä. Tuo miesten kansallispukuun kuuluva polvipituinen ja laskostettu ruutuhame on skottilaisuutta parhaimmillaan. Perinteisesti kiltin kankaan ruutujen värin ja koon yhdistelmällä on saatu aikaan oman klaanin tunnus, joten mikä tahansa ruudullinen hame ei kiltiksi käy.
Kun puhutaan Skotlannin ylämaan klaaneista, laukkaavat ajatukset useiden satojen vuosien päähän. Varmasti skotit taistelivat ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla viikinkejä vastaan kiltit hulmuten!?
No ei mennyt aivan niin. Se kiltti, joka nykyään tunnetaan skotlantilaisuuden symbolina on itseasiassa syntynyt vasta 1720-luvulla. Myöhäisen syntyajankohdan lisäksi hämmennystä herättää kiltin keksijän, Thomas Rawlisonin, kotimaa: hän oli englantilainen, eli kansalaisuudeltaan pahin mahdollinen vihamies.
Toki skottiklaanien jäsenet olivat pukeutuneet tietyllä tavalla jo aiemminkin, joten ei Rawlison ruutuista hametta aivan tuulesta temmannut. Ylämailla, jossa kelit saattavat vuodenajasta riippumatta olla raadolliset, oltiin jo pitkään pukeuduttu monen metrin mittaiseen, tartaanikankaasta valmistettuun kaapuun.
Se oli todellinen monitoimiasuste: sitä voitiin käyttää viittana sateella tai lämpimänä peittona öisin. Päivisin se kiedottiin ja vyötettiin kantajan päälle. Koko Skotlannin asuste filleadh mòr ei kuitenkaan missään nimessä ollut, sillä muut kuin Ylämaiden asukkaat pitivät sitä sivistymättömyyden symbolina.
Mutta takaisin Rawlisonin. Hän siis lanseerasi skottien perinteisestä asusta muokatun version, sillä metrikaupalla kangasta ja lukuisia laskoksia sisältänyt mekko ei ollut käytännöllinen tehdastyössä ja teollisen vallankumouksen puskiessa päälle tarvittiin työvoimaksi kaikki Ylämaiden raavaat miehet. Niinpä Rawlison napsaisi miesten hameista puolet pois ja neuloi niihin muutamat laskokset valmiiksi kiinni.
Lue myös: 10 kiehtovaa faktaa viikinkien elämästä ja kulttuurista
Jalustimet
Mikä on historian saatossa ollut sodankäynnin merkittävin keksintö? Helppo kysymys: Kiinassa 800-luvulla keksitty ruuti tietenkin. Jokunen historioitsija saattaisi haastaa tämän näkemyksen tai ainakin nostaa ruudin rinnalle jalustimen.
Mennään ajassa ensin hieman kauemmas. Hevonen kesytettiin viimeistään 5000 vuotta sitten, mutta kesti jonkun tovin, ennen kuin ratsastamisesta koitettiin tehdä mukavampaa, ja ensimmäiset satulantapaiset viritelmät olivat käytössä Assyrian valtakunnan ratsujoukoilla joskus vuoden 700 eaa. tienoilla.
Luulisi, että jotain olisi keksitty jo hieman ennemmin.
Museoesineitä tutkittaessa on voitu päätellä, että hyvin pian pehmikkeiden lisäämisen jälkeen ihmiset alkoivat liittää niihin erilaisia remmejä ja jopa lautoja, joissa sai pidettyä jalkoja.
Erilaisia jalustinta edeltäneitä versioita kehiteltiin Aasiassa ajanlaskun alun molemmin puolin, mutta Euroopassa ”nautittiin” hevosen kyydistä ilman tukea. Jalustimet tulivat eurooppalaisille tutuiksi aikaisintaan 300-luvulla, kun Keski-Aasian aroilta tulleet hunnit ja Mustanmeren ympäristössä eläneet gootit osoittautuivat hevostensa kanssa täysin ylivertaisiksi vastuksiksi; kiitos jalustinten.
Jalustimet siis mullistivat sodankäynnin täysin. Ratsastajan oli mahdollista tukeutua jalustimiin ja saada huomattavasti enemmän voimaa ja tasapainoa taisteluihin. Ilman jalustimia ratsastaneet olivat heikoilla.
Kesti kuitenkin vielä muutaman sata vuotta (muutokset eivät tuohon maailmanaikaan tapahtuneet nopealla sykkeellä), ennen kuin eurooppalaiset tajusivat, mistä oikein on kyse.
Lue myös:
- Viagra kehitettiin rasitusrintakivun hoitoon, mutta lääke sai veren virtaamaan muualla: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 1
- 10 ruokaa, joita sinun ei tule missään tapauksessa laittaa mikroaaltouuniin
- Synnytyslinko ja talutussysteemi käärmeelle: 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta
-
Yleistieto5 päivää sitten
Fredrika Runeberg tunnetaan runebergintorttujen luojana, mitä hän ei kuitenkaan ollut – Paljon muuta kylläkin!
-
Viihde1 päivä sitten
10 kaikkien aikojen ikimuistoisinta ja puhuttavinta Super Bowlin väliaikashow’ta
-
Yleistieto7 päivää sitten
Mitä pisamat ovat ja miten ne syntyvät?
-
Yleistieto1 viikko sitten
10 hauskaa faktaa helmikuusta: meneillään on vuoden lyhyin ja erikoisin kuukausi