Yleistieto
Piin päivän kunniaksi: 10 kiehtovaa faktaa luvuista ja matematiikasta
Tänään vietetään epävirallista Piin päivää ja sen kunniaksi paneudutaan matematiikan kiehtovaan maailmaan. Älä huolestu, luvassa ei ole mitään teoreettista ja tylsää!
Maaliskuun 14. päivänä, joka Pohjois-Amerikassa kirjoitetaan numeroin 3/14 (eli kuukausi ennen päivää), on vietetty piin päivää vuodesta 1998 lähtien.
Likiarvoltaan 3,14 olevan luvun juhlinta sai alkunsa sanfranciscolaisessa Exploratorium-tiedekeskuksessa, jossa silloisen työntekijän Larry Shawn johdolla ruvettiin piirileikkeihin ja syötiin piirakkaa. Piirakka on englanniksi pie ja pii on Pi; mutta ne lausutaan samalla tavalla: ”pai”. Anteeksi kielitieteilijät hyvin kansanomainen lausumisohje!
Piin päivä on matematiikan kannalta muutenkin merkittävä, sillä maaliskuun 14. päivänä vuonna 1879 syntyi maailmankuulu fyysikko ja suhteellisuusteorian kehittäjä, Albert Einstein.
Matematiikka on kaikkialla ympärillämme, mutta monille se oli, ja on, kaikkein epämieluisin oppiaine koulussa. Sen vastapainoksi ja kansainvälisen piin päivän kunniaksi Listafriikki tarjoilee 10 mielenkiintoista faktaa lukujen maailmasta.
10. Päivänsankari π
Aloitetaan lista asiaankuuluvasti piillä. Se on päättymätön luku, joka alkaa 3,1415926535… ja jatkuu äärettömästi. Se sisältää todennäköisesti numeroiden 1-9 kaikki mahdolliset yhdistelmät eli myös jokaisen ihmisen henkilötunnuksen, pin-koodin ja pankkitunnukset. Ei silti kannata huolestua identiteettivarkaudesta!
Piin likiarvon muistamisesta on myös kisattu ja tämän hetkinen maailmanennätyksen haltija on intialainen Suresh Kumar Sharma, joka vuonna 2015 luetteli ulkomuistista 70030 ensimmäistä desimaalia. Ennätyksen tekeminen kesti kevyet 17 tuntia.
Vaikka pii sai nimensä ja π-merkkinsä vasta 1700-luvulla, on se vuosituhansien ajan kiehtonut ihmisiä. Babylonialaiset selvittivät jo 2000 vuotta ennen ajan laskun alkua piin likiarvon ensimmäiset desimaalit.
Ja tuo työ jatkuu edelleen: tietokoneiden avulla piille on pystytty laskemaan sen 105 biljoonaa ensimmäistä numeroa. (Tämä tieto on maaliskuulta 2024, joten supertietokoneet ovat sen jälkeen varmasti laskeneet muutaman biljoonan lisää.)
Ai niin, pii on yhtä kuin ympyrän kehän suhde halkaisijaan. Mutta lupasin, ettei mitään tylsää, joten jääköön se siihen. Onnellista piin päivää!
9. Kulttuurit, joissa ei ole numeroita
Numerot ovat osa jokapäiväistä elämäämme, että on hankala edes kuvitella maailmaa, jossa niitä ei olisi. ”Kello on seitsemän. Reseptiin tarvii 4 kananmunaa. Pöydällä on kuusi kynää. Painan 65 kiloa.”
Amazonin sademetsässä asuu kuitenkin useita kansoja, joiden kielessä ei ole laisinkaan sanoja numeroille. He käyttävät määrien kuvaamiseen termejä kuten ”joitakin” tai ”vähän”.
Tutkijat suorittivat eräässä numerottomassa heimossa kokeen, jossa tölkkiin laitettiin pähkinöitä, jotka sitten yksitellen otettiin pois. Koehenkilön piti ilmoittaa, kun tölkki on tyhjä. Se oli useimmille hankalaa, ja jopa neljällä pähkinällä tehtäessä ihmiset eivät pysyneet ”laskuissa” mukana. Mainittakoon vielä, että numerottomien kansojen ihmiset ovat aivan yhtä älykkäitä kuin kuka tahansa muukin. Maailmankatsomus on vain täysin erilainen.
Jokainen meistä syntyy ilman ymmärrystä numeroista. Vasta ympäröivä yhteiskuntamme opettaa meille numeroiden käsitteen. Homo sapiens on lajina ollut olemassa noin 300 000 vuotta, mutta siitä ajasta vain murto-osan (joitakin kymmeniä tuhansia vuosia) olemme laskeneet ja merkinneet ylös muun muassa ajan kulumista. Ensimmäiset merkit on löydetty noin 30 000 vuoden takaisista eläinten luista, joissa on havaittu tukkimiehen kirjanpitoa.
8. Syntymäpäiväparadoksi
Tämä on niitä sarjassamme ”aivot räjähtää” -juttuja.
Kuinka monta sattumanvaraisesti valittua ihmistä pitää olla huoneessa, että yli 50 %:n todennäköisyydellä vähintään kahdella heistä on sama syntymäpäivä. Kun miettii, että vuodessa on 365 (tai karkausvuotena 366) päivää, tarvii ihmisiä olla aika paljon, eikö!?
Todellisuudessa ei.
Tarvitaan ainoastaan 23 henkilöä, että mahdollisuus samaan syntymäpäivään on fifty-fifty. Eikä tarvita kuin 75 hengen pippalot, jotta todennäköisyys samana päivänä synttäreitään juhlivien henkilöiden löytymiseen on 99,9 prosenttia.
Laskemalla on helppo (joka sen taitaa) todistaa, että 23 henkilön ryhmässä on todennäköisempää, että ainakin kahdella henkilöllä on sama syntymäpäivä, kuin että kaikilla olisi eri. Todistuksen voi katsoa tästä, ja saa tulla luvan kanssa someen lesottamaan, jos ymmärsi siitä yhtään mitään.
7. Monestiko paperi täytyy taittaa, että se yltää kuuhun?
Oletko ikinä lähtenyt taittelemaan A4-paperiarkkia? Siitä tulee nopeasti hankalaa. Seitsemän kertaa sen saa melko kivuttomasti taitettua, mutta sitten homma tyssää. Siinä kohtaa kädessäsi on noin yhden sentin paksuinen paperimytty.
Kun miettii asiaa matemaattisesti, niin paperin paksuus kaksinkertaistuu jokaisella taittokerralla. Ensimmäisellä taittokerralla se on kahden paperin paksuinen, toisella neljän, kolmannella kahdeksan ja jo yhdeksännellä taittokerralla papereita on päällekkäin 512. Jos oletetaan, että paperin paksuus on 0,1 millimetriä, niin kaksikymmentä taitoskertaa myöhemmin paperikasa on Mt. Everestiä korkeampi.
On tietenkin aivan selvää, että paperin taittaminen niin monta kertaa on mahdotonta, mutta ajatusleikki on kiehtova.
42 taitosta myöhemmin paperikasa on jo ohittanut kuun. Siitä vielä 52 taitosta lisää, niin on saavutettu havaitun universumin reuna. Eksponentiaalinen kasvu alkaa ensin rauhallisesti, mutta kiihtyy yllättävän nopeasti.
Luonnossa esimerkiksi bakteerit lisääntyvät jakaantumalla, eli teoriassa niillä on mahdollisuus yksilöiden eksponentiaaliseen lukumäärän kasvuun: Jokaisessa sukupolvessa niiden määrä tuplaantuu. Onneksi pöpöt eivät pääse lisääntymään rajoittamattomin resurssein.
6. Googol ja googolplex
Googol on luku, jossa on 1 jälkeen 100 nollaa. Luvun ”keksi” yhdysvaltalainen matemaatikko Edward Kasner, kun hän vuonna 1920 halusi innostaa lapsia ja nuoria matematiikan ja lukujen pariin. Nimensä numero sai Kasnerin veljenpojan Miltonin ehdotuksesta.
Milton oli vastuussa myös googolplexin synnystä, koska hän ehdotti, että pitäisi olla olemassa luku, jossa ”ykköstä seuraa niin monta nollaa, että niiden kirjoittamisessa kipeytyy käsi”. Miltonin toive toteutui!
Googolplex on luku, jossa on 1 jälkeen googol nollaa. Se on niin valtava, että koko universumissa ei ole tarpeeksi tilaa kirjoittaa sitä paperille. Miksi kukaan yrittäisi? Varmaan se sama yrittäisi, joka taittelee paperia kuuhun…
Voit käydä katsomassa tällä sivustolla, että miltä googolplex näyttää.
Hakukonejätti Google on saanut nimensä googolista ja googolplexistä – kirjoitusvirheen vuoksi nimi ei kuitenkaan ole googol. Lue lisää tästä ja muista hauskoista tavoista, joilla yhtiöt ovat saaneet nimensä:
10 erikoista ja huvittavaa tarinaa tunnettujen yhtiöiden nimien taustalla
5. Kaprekarin vakio 6174
Intialainen matemaatikko Dattatreya Ramchandra Kaprekar havaitsi vuonna 1949, että luku 6174 on mielenkiintoinen.
1. Valitse mikä tahansa nelinumeroinen luku (kunhan luku koostuu vähintään kahdesta eri numerosta, myös nolla voi olla ensimmäinen luku, esim. 0258)
2. Järjestä valitsemasi luvun numeroista isoin ja pienin mahdollinen luku.
3. Vähennä pienin luku isoimmasta.
4. Toista alusta saamallasi vähennyslaskun erotuksella.
Korkeintaan seitsemän toiston jälkeen tulet AINA päätymään lukuun 6174, joka on tunnettu Kaprekarin vakiona.
Kokeillaan!
1. Valitsen 4743
2. Isoin ja pienin luku 7443 ja 3447
3. Vähennetään 7443-3447=3996
4. Toistetaan:
9963-3699=6264
6642-2466=4176
7641-1467=6174
Hauskaa päivänjatkoa!
4. Pitäisikö kouluissa opettaa arabialaisia numeroita?
Vuonna 2019 Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa kansalta kysyttiin mielipidettä siitä, että pitäisikö intialaisarabialaisten numeroiden käyttäminen kouluissa lopettaa. Kyselyyn vastasi 3600 henkilöä, joista puolet oli numeroiden poistamisen puolella.
Keväällä 2019 opetusteknologian asiantuntija Niko Eskelinen teki Hyvinkään ilmoitustaulu Facebook-ryhmässä samantyyppisen kyselyn: ”Pitäisikö Hyvinkään kouluissa opettaa arabialaisia numeroita?”. Alle kahdessatoista tunnissa siihen oli tullut 440 vastausta. Vastaajista 361 oli sitä mieltä, että arabialaisia numeroita EI pitäisi opettaa koulussa.
Keskeytämme listan tärkeän tiedotteen takia: Arabialaiset numerot ovat 0, 1, 2, 3,4 5, 6, 7, 8 ja 9.
Kummankaan kyselyn tavoitteena ei ollut nolata ketään eikä kaikkien voida olettaa asiaa tietävän. Tarkoitus oli vain tuoda esille ihmisten asenteita ja sitä, kuinka harvoin asioista otetaan selvää ennen mielipiteiden muodostamista.
Intialaisarabialainen numerojärjestelmä kehitettiin alunperin noin 400-luvulla Intiassa, josta se levisi lännemmäksi Arabian niemimaalle ja pohjois-Afrikkaan. Matkalla numerot muuttivat muotoaan ja ottivat vaikutteita muualta, joten Euroopassa 900-luvulla omaksutut numerot olivat hyvin erinäköisiä verrattuna siihen, mistä ne olivat lähteneet.
3. Korttipakka ei ole koskaan sekoituksen jälkeen samassa järjestyksessä
Mitenköhän monta kertaa maailman historiassa on sekoitettu korttipakka? Osaisitko edes arvata monestikko itse olet ollut sekoittajan paikalla? Vaikka kertoja on lukematon määrä, on erittäin todennäköistä, että kortit eivät ole korttipakan 700-vuotisen historian aikana koskaan aiemmin olleet samassa järjestyksessä. Kunhan ne on vain sekoitettu huolella. Huolella tarkoittaa seitsemää kuvassa esitettyä riffle-sekoitusta.
Voit tehdä tällä sekunnilla historiaa: sekoita kortteja ja katso niiden järjestystä; kortit eivät koskaan ole olleet siinä järjestyksessä kuin ne ovat nyt käsissäsi. Uskomatonta? Kyllä. Täyttä bullshittia? Ei.
Pakan 52 korttia voidaan laittaa järjestykseen noin 8 x 10 potenssiin 67 erilaisella tavalla. Luku on 8 ja sen perässä 67 nollaa. Se on enemmän kuin maapallolla on atomeja. Jos joku olisi alkuräjähdyksen jälkeen alkanut sekoittelemaan kortteja universumin olemassaolon jokaisena sekuntina, ei jokaista järjestystä olisi lähellekään käyty läpi siinä vaiheessa kun universumi joskus tulee tiensä päähän.
Mutta ei kai mikään ole mahdotonta. Jos kuvitellaan, että korttipakan historian ajan jokaikinen maapallon ihminen olisi sekoittanut ja sekoittaisi kortteja 24/7, niin saman järjestyksen saamisen mahdollisuus on yksi 100000000000000000000000000000000000000000000000:sta. Onnea yritykseen!
2. Laskemiskyvyn häiriö
Monet lapset (ja vähän vanhemmatkin) kamppailevat matematiikan kanssa; siinä ei ole mitään erikoista. Varsinkin kun ongelmat voivat usein johtua kiinnostuksen ja/tai yrityksen puutteesta.
Mutta on olemassa oikea, virallisessa tautiluokituksessa määritelty, matematiikan oppimisvaikeus: Dyscalculia. Sitä voidaan epäillä, jos lapsi kamppailee numeroiden kanssa eikä pysty laskemaan, mutta muissa oppiaineissa ei ole ongelmia. Sinulla ei todennäköisesti ole tätä häiriötä, jos koet olevasi ”vain huono matikassa”.
Dyscalculiasta kärsivät eivät nimittäin osaa sanoa, onko 6 isompi kuin 5, paljonko on puolet sadasta tai paljonko kympistä pitää antaa vaihtorahaa, jos ostos maksoi 7,5 €.
Arvioiden mukaan noin 5 prosenttia ala-asteikäisistä kärsii jollakin tasolla tästä häiriöstä, ja sillä voi olla suuri negatiivinen vaikutus elämään. Mietipä vaikka laskujen maksamista, kaupassakäyntiä tai suosikkijoukkueesi peliä, kun et osaa tulostaulua katsomalla päätellä oletteko voitolla vai häviöllä.
1. Futurama yhtälö
Onko joukossamme Futuraman ystäviä? Valitettavasti Suomessa tuota, Simpsonitkin luoneen, Matt Groeningin sarjaa ei ole näytetty kokonaan televisiossa, mutta onneksi kaikki on nykyään tavalla tai toisella nähtävissä.
Kuudennen tuotantokauden ”Prisoner of Brenda” -jakson on kirjoittanut Ken Keeler, joka toimi pitkään sarjan vastaavana tuottajana ja käsikirjoittajana. Jaksossa Professori Farnsworth ja Amy rakentavat ajatustensiirtokoneen, jonka käytöstä aiheutuu ongelmia. Läpi jakson yritetään ratkaista, kuinka siirtää ajatuksia mahdollisimman monen eri kehon välillä, mutta silti palauttaa ne takaisin alkuperäiselle henkilölle sillä rajoituksella, että kerran ajatuksia keskenään vaihtaneet eivät voi tehdä sitä uudelleen. Jaahas, kuulostaa yksinkertaiselta.
Jakso päättyy siihen, kun näytetään ongelman ratkaisu käytännössä sekä laskettuna taululla.
Ja taitaa näin piin päivän kunniaksi juhlakalukin päästä laskelmaan mukaan!
Ken Keeler, joka on koulutukseltaan soveltavan matematiikan tohtori, kehitti tuon matemaattisen lausekkeen varta vasten kirjoittamaansa Futurama-jaksoon. Viihteeksi luotu lauselma on ainoa laatuaan television historiassa eikä se avaudu tavalliselle katsojalle; mitä sen ei kai ole tarkoituskaan tehdä. Monimutkainen jakso oli valtavan suosittu ja palkittiin useilla palkinnoilla. Sen myös tiedetään innostaneen nuoria matematiikan pariin.
Yleistieto
Mistä keisarileikkaus on saanut nimensä? Yhteys Julius Caesarin syntymään on vain sitkeä myytti
Lukijoiden kysymyksissä selvitämme tänään sen, että mistä keisarileikkaus on saanut nimensä. Onko sillä jotain tekemistä keisarin kanssa ja jos on, niin kenen keisarin?
Nimen alkuperän lisäksi tiedossa on pari mielenkiintoista faktaa sektioon liittyen: kerromme itselleen keisarileikkauksen tehneestä naisesta sekä siitä, miten henkiä pelastava operaatio vaikuttaa ihmisen evoluutioon tulevaisuuden synnytyksiä hankaloittavasti.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä keisarileikkaus on saanut nimensä?
Tarina siitä, että Rooman yksinvaltias ja suuri sotasankari Julius Caesar olisi ”syyllinen” keisarileikkauksen nimeen, on myytti. Ensimmäinen ongelma tässä sitkeässä urbaanilegendassa on se, että ensimmäisen kerran Caesarin syntymisestä leikkauksen avulla kirjoitettiin reippaasti ajanlaskun alun jälkeen. Caesar syntyi vuonna 100 eaa. Ehkäpä aiheesta olisi mahtavan valtiomiehen kohdalla kirjoitettu jo aiemmin!?
Toinen myytin todenpitävyyttä vastaan puhuva fakta on se, että Caesarin äiti Aurelia Cotta oli elossa, kun poika lähti ensimmäisille sotaretkilleen. Selviäminen leikkauksesta oli tuolloin hyvin epätodennäköistä. Tokikaan se ei ollut mahdotonta, sillä esimerkiksi juutalaisten Talmudissa ja monien muiden kulttuurien kirjoituksissa on paljon viittauksia onnistuneisiin keisarileikkauksiin. Mutta Rooman tasavallassa oli Caesarin syntymän aikaan tapana, että vauva leikattiin ulos vain siinä tapauksessa, että äiti oli joka tapauksessa kuolemassa tai jo kuollut.
Kun Caesar nousi valtaan, määräsi hän lain, jonka mukaan jokainen raskaana ollut nainen oli leikattava auki; oli hän elossa tai ei. Jos kohtalo oli määrännyt naisen saamaan lapsen, oli lapsi otettava ulos.
Todennäköisesti keisarileikkauksella ei siis suoranaisesti ole mitään tekemistä Julius Caesarin tai hänen jälkeensä Roomaa hallinneiden keisareiden kanssa. (Sivuhuomio: Julius Caesar ei koskaan ollut keisari, mutta keisarin arvonimi on johdettu hänen nimestään). Yksinkertaisin selitys sanan alkuperälle on se, että leikata on latinaksi caedere ja kuolleesta äidistä ulos leikattua lasta kutsuttiin termillä caesones. Keisarileikkaus lienee siis johdettu näistä sanoista.
Milloin tehtiin varmuudella ensimmäinen onnistunut keisarileikkaus?
Vaikka sekä äidin että lapsen selviämisestä on viittauksia jopa muutamia tuhansia vuosia vanhoissa kirjoituksissa, voidaan ensimmäisenä historiallisesti luotettavana operaationa pitää vuonna 1610 Saksan Wittenbergissä tehtyä keisarileikkausta. Sen suoritti kirurgi Jeremias Trautmann.
Tätä aiemminkin Keski-Euroopassa oli dokumentoitu onnistunut operaatio, mutta historiallisesta paikkansapitävyydestä ei voida olla varmoja, sillä tapahtumat kirjoitettiin muistiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Kertoman mukaan vuoden 1500 tienoilla sveitsiläinen Jakob Nufer suoritti leikkauksen vaimolleen, joka oli kärsinyt päiväkausia synnytystuskista eivätkä lääkärit osanneet auttaa. Ammatikseen sikoja kuohinut Nufer ei kuitenkaan jäänyt avuttomaksi vaan pelasti sekä vaimonsa että lapsensa.
Keisarileikkauksilla on vaikutus ihmisen evoluutioon
Keisarileikkaus on elämiä pelastava operaatio, mutta samanaikaisesti se hankaloittaa tulevaisuuden synnytyksiä. Sektio nimittäin pienentää naisten lantioita ja kasvattaa syntyvien lasten kokoa.
Vuosisatoja sitten oli tavallista, että pienikokoisen lantion omaavat naiset kuolivat synnytyksessä, kun lapsi ei mahtunut ulos alateitse – ja saman kohtalon koki syntyvä lapsi. Joten yksinkertaisesti sanottuna ne naisen geenit, jotka saavat aikaan pienen lantion, eivät päässeet siirtymään jälkikasvulle. Nykypäivänä kapean lantion omaavat naiset selviävät synnytyksestä keisarileikkauksen ansiosta. Näin ominaisuus pääsee siirtymään lapsille ja edelleen tuleville sukupolville.
Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan vielä 1960-luvulla 30:llä vastasyntyneellä tuhannesta oli sen verran kookas pää, että alatiesynnytys oli mahdoton. Nykyään tuo ominaisuus on 36:lla lapsella tuhannesta. Kasvu voi kuulostaa vähäiseltä, mutta se on 20 prosentin korotus. Tutkimusta johtanut tohtori Philipp Mitteröcker, joka työskentelee Wienin yliopiston teoreettisen biologian laitoksella, kertoo muutoksen johtuvan siitä, että nykyään suurikokoisetkin lapset selviävät keisarileikkauksen ansiosta hengissä.
Nämä kaksi edellä mainittua ominaisuutta eli syntyvän lapsen suuri koko ja naisen kapea lantio muodostavat ongelman. Fakta on karu: luonnonvalinta on aiemmin karsinut liian kookkaat vauvat. Ja sitä se tekisi nytkin – ilman keisarileikkausta. Mitteröcker haluaa kuitenkin muistuttaa, että hänen ja muun ryhmän tarkoitus ei missään nimessä ole arvostella keisarileikkausta ja muita lääketieteen keinoja, joilla ihmisiä pidetään hengissä. Hän vain toteaa, että evolutiiviset seuraukset on huomioitava; ne ovat jo olemassa ja nähtävissä.
Keisarileikkauksen voi tehdä myös itselle
Kyllä, ainakin yhden naisen tiedetään suorittaneen keisarileikkauksen onnistuneesti itselleen. Vuoden 2000 maaliskuussa meksikolainen Ines Ramírez huomasi synnytyksensä alkavan. Hän asui syrjäisessä, 500 asukkaan kylässä, jossa oli vain yksi puhelin. Ramírez oli seitsemän lapsen äiti, joten synnytyksen käynnistyminen ei aiheuttanut paniikkia.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut odotetusti, sillä kovista kivuista kärsinyt Ramírez oli ponnistellut 12 tuntia yksin pienessä mökissään eikä synnytys ollut juurikaan edennyt. Koska 40-vuotiaan Ramírezin edellinen raskaus oli päättynyt ikävästi – lapsi syntyi kuolleena, sillä hän ei ehtinyt sairaalaan keisarileikkaukseen – eikä nainen halunnut käydä läpi samaa tuskaa uudelleen, päätti hän leikata itsensä auki.
Lähteestä riippuen Ramírez valmistautui operaatioon juomalla joko lähes 100-prosenttista puhdistukseen käytettävää alkoholia tai kolme lasillista tiukkaa viinaa – oli miten oli, nainen hörppäsi hieman kivunlievittäjää ja tarttui 15-senttiseen keittiöveitseen.
Hän leikkasi itseään tunnin verran ja veti lopulta ulos kohdustaan terveen pojan, joka hengitti ja itki välittömästi. Ramírez kertoo leikanneensa napanuoran saksilla ja menettäneensä sitten tajuntansa. Kun hän tokeni takaisin tajuihinsa, kääri hän leikellyn ja verta vuotavan vatsansa vaatteilla ja kehotti kuusivuotiasta poikaansa hakemaan apua. Useita tunteja myöhemmin kylän hoitaja saapui mökkiin ja löysi Ramírezin olosuhteisiin nähden hyvävoimaisena makoilemassa vastasyntyneen vauvansa vieressä.
Tuore äiti kuljetettiin lähimpään sairaalaan, joka sijaitsi kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Sairaalassa lääkärit korjasivat omatoimisessa keisarileikkauksessa tapahtuneita tuhoja ja nainen toipui täysin.
Ramírez on yksi hyvin harvoista naisista, jotka ovat suorittaneet onnistuneen keisarileikkauksen itselleen. Useimmiten äärimmäisessä tilanteessa suoritettu itseoperointi on johtanut joko äidin, lapsen tai molempien kuolemaan. Tapauksesta kirjoitettiin tieteellinen artikkeli, joka julkaistiin International Journal of Gynecology and Obstetrics -lehdessä joulukuussa 2003.
Vaikka kaikki päättyi onnellisesti, ei Ramírez suosittele kenenkään ottavan mallia hänen päätöksestään ja operaatiostaan.
Lue myös:
Yleistieto
Huhtikuun yltiöpositiiviset lapset ovat syntyneet menestymään – faktoja ja henkimaailman juttuja huhtikuusta
Huhtikuu on pyörähtänyt käyntiin, joten tällä listalla paneudutaan siihen liittyviin faktoihin. Tiedossa on syntymäkiviä ja henkieläimiä, sekä faktaa siitä, miten huhtikuussa syntyminen vaikuttaa ihmisen ominaisuuksiin.
Listafriikki selvittää myös muun muassa sen, mistä huhtikuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri huhtikuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista kiinnostuneille.
Ja loppuun vielä summaus siitä, milloin mitäkin kannattaa tehdä – vanhan maanviljelijöiden kalenterin mukaan. Kukapa uskaltaisi uhmata tuota opusta touhuilemalla omiaan ilman ohjeistusta!?
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Huhtikuun 19. päivään saakka horoskooppimerkki on tulimerkkeihin kuuluva Oinas. Oinaat ovat kunnianhimoisia ja idealistisia maailmanparantajia, joiden seuraan muut luonnostaan hakeutuvat. Tulimerkin alla syntyneet myös nauttivat muiden ihailusta. Oinaiden henkieläin on omapäinen, päättäväinen, urhea ja impulsiivinen gepardi, joka on syntynyt johtajaksi.
Kuun lopussa syntyneiden horoskooppimerkki on Härkä. Härkä kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat realisteja ja käytännönläheisiä. Maamerkki on asioita aikaansaava tekijä, joka tekee ympärillään olevien elämästä parempaa. Härkien henkieläin on luottava, käytännöllinen, taiteellinen ja lojaali jääkarhu. He ovat lempeitä, mutta jos jokin uhkaa heitä tai heidän läheisiään, niin tiedossa on tiukka taistelu.
Jos olet syntynyt tässä kuussa, niin osuivatko nämä kuvailut yhtään kohdalleen?
Lue myös: Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Tässä vinkki kaikille huhtikuussa syntyneille: Jos joku kyselee lahjatoivetta, niin sano kirkkain silmin, että haluaisit synttärilahjaksi mitä tahansa, missä on syntymäkivesi. Huhtikuun syntymäkivi on nimittäin timantti!
Timantti symboloi pitkäikäisyyttä, voimaa, kauneutta ja onnellisuutta – jos nyt haluaa jotain lisäsyitä sille, miksi timantit ovat paras mahdollinen syntymäkivi.
Huhtikuussa syntyneiden syntymäkukkia ovat viattomuutta, uskollisuutta ja muutosta symboloiva päivänkakkara sekä autuaaseen nautintoon, ystävyyteen ja hyvästeihin liitettävä hajuherne (kuvassa). Hajuherne tunnetaan myös nimellä tuoksunätkelmä.
Huhtikuun lapset ovat syntyneet menestymään
Huhtikuussa syntynyt voi kiittää vanhempiaan, jos haluaa toimistonsa ovessa lukevan toimitusjohtaja, sillä keväällä syntymäpäiviään viettävistä tulee muuhun vuoden aikaan syntyneisiin verrattuna todennäköisemmin menestyneiden suuryhtiöiden johtajia.
Tämä on ihan tutkittua tietoa ja perustuu Economic Letters -lehdessä julkaistuun tutkimukseen. Siinä kerättiin toimitusjohtajien syntymäaikoja, ja erot vuodenaikojen välillä olivat tilastollisesti merkittäviä. Maaliskuussa ja huhtikuussa syntyneitä johtajia oli lähes kaksinkertainen määrä verrattuna kesällä syntyneisiin.
Mutta onneksi nämä ovat vain tilastoja! Tässä kuussa syntyneet eivät tokikaan voi vain odotella tittelin tulevan kohdalleen, eivätkä muulloin syntyneet voi heittää kirvestä kaivoon tekosyynä.
Huhtikuussa syntyneet hakeutuvat tasaisesti erilaisiin ammatteihin
Jos toimitusjohtajuus ei ole haaveena, niin huhtikuussa syntyneet voivat olla turvallisin mielin – vaihtoehtoja on loputtomasti.
Erään brittitutkimuksen mukaan tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin; esimerkiksi lääkäreinä toimii tammikuussa syntyneitä prosentuaalisesti enemmän kuin muina kuukausina syntyneitä. Joulukuussa syntyneet taas hakeutuvat hammashoidon pariin, helmikuun lapsista tulee taiteilijoita ja lentäjien joukossa on eniten maaliskuussa syntyneitä.
Huhtikuussa syntyneet sen sijaan jakautuvat varsin tasaisesti jokaiseen 19 tutkittuun ammattiin, joten summa summarum: mahdollisuudet ovat rajattomat!
Huhtikuussa syntyneet ovat keskimääräistä positiivisempia
Huhtikuussa syntyneillä on aina lasi puoliksi täynnä. Positiivisuus on paikoittain jopa ylitsepursuavaa, mutta toisaalta tässä maailmassa se ei voi olla huono juttu. Sekä huhtikuussa että toukokuussa syntyneitä on yltiöpositiivisten joukossa kaikkein eniten.
Mistä nämä tässä ja muutamassa edeltävässä listan kohdassa mainitut erot sitten johtuvat? Eikö astrologia olekaan humpuukia?
Anteeksi kaikki horoskooppeihin uskovat, mutta tähtien asennolla ei ole mitään tekemistä elämän kannalta, mutta syntymäkuukaudella toki on. Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa.
Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen elämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä. Nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.
Huhtikuun suomenkielinen nimi
Monet suomenkieliset kuukausien nimet kuvaavat maaseudulla tiettynä ajankohtana tehtäviä töitä. Huhtikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi, joka on nimetty näin. Keväthankien aikaan käytiin merkitsemässä ja kaatamassa havupuut, jotka sitten jätettiin kuivumaan ja odottamaan seuraavana kesänä tapahtuvaa kaskenpolttoa.
Havupuukaski eli huhta eroaa tavallisesta kaskesta siten, että siinä poltetaan nimenomaan havupuita. Huhtipuut olivat yleensä suurikokoisia ja sijaitsivat erämaassa kaukana asutuksesta. Enimmäkseen nuoresta koivusta koostuva tavallinen kaski sen sijaan poltettiin lähellä kyliä. Viron kielessä kask muuten tarkoittaa koivua. Huhtikuun nimi on johdettu huhdasta, joka yhdyssanoissa esiintyy muodossa huhti – samalla tavalla kuin lehmä ja lehmihaka.
Huhtikuuta on kutsuttu myös suvi-, sulama- ja kiimakuuksi. Kevät on jo hyvässä vauhdissa, kun lumet sulavat ja sää hiljalleen lämpenee. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle. Ja tuo kiimakuu – kevät saa hormonit hyrräämään ja huhtikuu on metsäkanalintujen, kuten teeren ja metson, soidinaikaa.
On myös esitetty, että nimi tulisi huhtoa-sanasta, joka joissakin murteissa tarkoittaa samaa kuin ’huuhtoa’. Huhtikuussa maa huuhtoutuu tai huhtoutuu lumesta.
Mistä april erilaisine versioineen on peräisin?
Monessa muussa kielessä huhtikuu on jonkinlainen versio latinankielisestä Aprilis-sanasta. Aprilis oli aikoinaan johdettu aperio-sanasta, joka tarkoittaa avaamista; keväällä luonto ”avautuu” talven jäljiltä.
Mutta aivan yhtä mieltä Apriliksen alkuperästä ei kuitenkaan olla, sillä joidenkin mielestä se viittaa apricus-sanaan, joka tarkoittaa aurinkoista. Huhtikuu nähdään pohjoisella pallonpuoliskolla auringon ja keväisen kasvun kuukautena.
Ja vielä erään eriävän teorian mukaan huhtikuu sai latinankielisen nimensä kreikkalaiselta Afroditelta – kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelta. Roomalaisessa mytologiassa Afroditen vastine on Venus ja huhtikuu oli Rooman valtakunnassa Venukselle pyhitetty kuukausi. Myös etruskit, Keski-Italiassa ennen Rooman laajentumista asunut kansa, juhlivat tässä kuussa samanlaista jumalatarta, joka tunnettiin nimellä Apru. Etruskien tavat ja kulttuuri sulautuivat roomalaiseen, joten ehkäpä nimi tuli sitä kautta.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
Sitten olemme saapuneet listan viimeiseen kohtaan – The Old Farmer’s Almanacin ohjeisiin.
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Tähän pääsiäisviikonloppuun löytyy maanviljelijän almanakasta paljon kaikenlaista puuhaa. Suotuisia aktiviteetteja tähän ajankohtaan ovat oluen ja siiderin paneminen, vihannesten ja hedelmien säilöminen, hapankaalin valmistaminen, retkeily, sekä lasten opettaminen potalle. Siitä vain valitsemaan mieluista tekemistä!
Kuun 24. päivä on paras ajankohta aloittaa uusi ruokavalio, jos tarkoitus on lisätä elopainoa. Kun lautasmalli on rukattu uuteen uskoon, on syytä panna myös hammaskalusto kuntoon. Tähän huhtikuun paras hetki on 26.-27. päivä. Tällöin on syytä myös poimia hedelmät; joka ei ehkä meidän leveysasteilla ole toimiva neuvo!
Jos suunnittelet minkä tahansa projektin aloittamista, niin esityöhön on hyvin aikaa, sillä huhtikuun ainoa sopiva hetki siihen on aivan kuukauden lopussa, 18. päivä.
Ja jos se menee ohi, niin aina on toukokuu!
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi kelloja siirretään. Kelloja siirretään EU-maissa aina lokakuun ja maaliskuun viimeisenä sunnuntaina – ja ensi yönähän koittaa jälleen tuo hetki.
Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi kelloja siirretään?
Blah, kellojen siirtäminen! Miksi, milloin, miksi ja ennen kaikkea MIKSI?
No kelloja siirretään siksi, että Saksassa haluttiin ensimmäisen maailmansodan aikana säästää kivihiiltä ja sähköä sotimiseen. Saksan talous oli vuonna 1916 romahtamispisteessä, joten jostain oli säästettävä.
Isossa-Britanniassa oli jo vuonna 1907 heitetty ilmoille idea kesäajan käyttöönotosta, koska kevään ja kesän valoisat tunnit ”menevät hukkaan” ihmisten nukkuessa. Brittihallitus ei kuitenkaan hyväksynyt rakennuttaja William Willettin ehdotusta, sillä sen katsottiin rikkovan säännöllistä vuorokausirytmiä.
Jep, tästähän me kaikki voimme olla yhtä mieltä!
Willet perusteli kesäaikaan siirtymistä valoisan ajan tehokkaammalla käytöllä ja valoisuuden osumista paremmin aktiiviseen työskentely- ja opiskeluaikaan. Willettin mukaan valoisien tuntien hyödyntäminen säästi myös energiaa. Ja juuri se kiinnitti saksalaisten huomion.
”Ajateltiin, että jos aamulla on enemmän valoa, se säästää energiaa. Tuohon aikaan se tarkoitti hiiltä.”, kertoo Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa Ylen haastattelussa. Marjomaan mukaan kaikki sodassa mukana olleet suurvallat ottivat kesäajan käyttöön Saksan esimerkkiä seuraten, mutta siitä luovuttiin sodan loputtua. Toisen maailmansodan aikana sama ruljanssi toistui; tällä kertaa myös Suomessa. ”Kesäaikaa ajateltiin – – sellaisena asiana, johon voidaan ihmiset pakottaa sota-aikana”, jatkaa Marjomaa.
Kun öljykriisi iski 1970-luvulla, turvauduttiin kesäaikaan jälleen energian säästämiseksi, mutta sillä kertaa päätös piti. Pikkuhiljaa seuraavan vuosikymmenen aikana suurin osa maailman valtioista lähti leikkiin mukaan. Suomessa kesäaikaan on siirrytty säännöllisesti vuodesta 1981 lähtien.
Jo vuonna 2018 Euroopan komissio ehdotti, että EU:ssa jätettäisiin erillinen kesäaika historiaan. Seuraavana vuonna Euroopan parlamentti jopa äänesti siitä, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin ja tulos oli lopettamista puoltava. Tavoitteena oli, että viimeinen kellojen siirtäminen tapahtuisi Euroopan unionissa vuonna 2021. Muutokseen tarvitaan sekä EU:n neuvoston että parlamentin päätös, mutta toistaiseksi asian käsittely on pysähtynyt neuvostossa.
Koskahan kelloja siirretään viimeisen kerran ja päästään vihdoin eroon tuosta sodanaikaisesta hätäkeinosta!?
Vielä ei ole sen aika, sillä jälleen ensi yönä siirrämme kelloja tunnilla eteenpäin. Siirto tapahtuu aamukolmelta.
Lue myös:
Yleistieto
Ensimmäisistä myyntiautomaateista ostettiin vihkivettä – 5 tuttua asiaa, joiden alkuperä voi yllättää
Arkisessa käytössä olevat asiat ja esineet eivät aiheuta suuria sykähdyksiä sisimmässä, sillä ne ovat niin tavallisia. Mutta tämä lista saa meidät katsomaan niitä tylsimpiäkin juttuja täysin uudelta kantilta.
Tutustumme muun muassa siihen, miten kuplamuovi keksittiin ja minkälainen on minigolfin syntytarina. Jälkimmäisenä mainitun historiaan liittyy olennaisesti se, että normaalin golfin pelaamista pidettiin liian irstaana touhuna naisille.
Tässä tulee viiden tutun asian yllättävää ja mielenkiintoista alkuperää!
Kuplamuovi
Kuplamuovia on käytetty 1960-luvulta lähtien pakkausmateriaalina, kun Frederick W. Bowels keksi kääriä IBM 1401 -tietokoneet kuljetuksen ajaksi tähän poksahtelevaan materiaaliin.
Kuplamuovi oli kuitenkin keksitty jo muutamia vuosia aiemmin, mutta täysin toiseen tarkoitukseen. Newjerseyläiset insinöörit Alfred Fielding ja Marc Chavannes liimasivat vuonna 1957 kaksi suihkuverhoa yhteen luodakseen tapettia, jossa oli muodin mukaisesti tekstuuria liimauskohtien väliin jäävän ilman ansiosta.
Se ei kuitenkaan herättänyt laajaa innostusta sisustajissa, joten miehet vaihtoivat käyttökohteeksi kasvihuoneet: kaksinkertaisella suihkuverholla voisi eristää kasvihuoneita. No, siitäkään ei tullut valtavaa hittiä.
Sen jälkeen, kun Bowels oli napannut idean IBM:n käyttöön, ja vihdoin oli löytynyt järkevä sovelluskohde, oli kuplamuovilla vielä selätettävänään yksi ongelma – miten ihmiset saataisiin maksamaan materiaalista, kun sanomalehdillä voitiin suojata esineitä ilmaiseksi?
Veikkaan, että kuplamuovi löi läpi siinä vaiheessa, kun ihmiset hoksasivat, miten hauskaa ja samalla rauhoittavaa kuplien poksauttaminen on. Aivan sama, että siitä pitää maksaa!
Säästöpossu
Nykyäänhän säästölippaita on lukemattomia erilaisia, mutta se perinteisin on tietenkin säästöpossu. Oletko kuitenkaan ikinä miettinyt, että miksi juuri ”possu”. Monet kutsuvat myös mitä tahansa säästölipasta possuksi.
Säästöpossun tarina juontaa juurensa keskiaikaiseen Englantiin. Metalli oli raaka-aineena kallista, joten kulhot, lautaset ja muut keittiövälineet tehtiin usein punasävyisestä pygg-savesta. Jos ihmisillä sattui olemaan ylimääräinen kolikko, tiputtivat he sen pygg-purkkiin myöhempää käyttöä varten.
Tuolloin englantia puhuttiin hieman eri tavalla kuin nykyään, joten lausuttuna pygg oli ”pug”. Kun kieli muuttui, vaihtui myös y-kirjaimen lausuminen u:sta i:ksi. Pygg sanottiinkin ”pig”, joka siis on suomeksi sika. Vanhassa englannin kielessä sika oli ”picga”, ja muutaman vuosisadan aikana ”pygg” ja ”picga” muuntuivat kuulostamaan lausuttuina samalta.
Pygg-savi jäi unholaan, mutta kaikki perinteet eivät unohtuneet. Kun englantilaisia savenvalajia pyydettiin 1800-luvulla valmistamaan ”pygg bank” -lippaita, alkoivat he tekemään niitä possun muotoisina, joka tietysti ilahdutti erityisesti nuorimpia säästäjiä.
Myyntiautomaatti
Myyntiautomaatteja on nykyään kaikkialla: kouluissa, kaduilla, kuntosaleilla ja työpaikoilla. Ne vaikuttavat suhteellisen moderneilta keksinnöiltä, sillä automaattiin laitetaan rahaa tai kortti, jolloin kone tiputtaa halutun tuotteen luukusta ulos. Myyntiautomaatin idea on kuitenkin hyvin vanha, sillä suuntaamme antiikin Kreikkaan.
Jokaisesta myyntiautomaatista tipahtavasta kokiksesta tai suklaapatukasta saamme kiittää kreikkalaista matemaatikkoa ja mekaanikkoa Heron Aleksandrialaista, joka eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.
Hänen suunnittelemastaan automaatista ei kuitenkaan ostettu Snickersiä tai energiajuomaa, vaan vihkivettä. Kun kolikko työnnettiin sisään laitteeseen, aukesi venttiili väliaikaisesti ja sopiva määrä vihkivettä virtasi ostajan kerättäväksi. Tämä systeemi esti kuvaannollisesti kallisarvoisen vihkiveden varastamisen, mikä ilmeisesti oli tuohon aikaan yleinen juttu.
Paperiset nenäliinat
Pitkään nenäliinat olivat kankaisia, taskuun tai hihaan tungettavia rättejä. Ennen kuin paperiset nenäliinat tulivat käyttöön niistämis- tai suun pyyhkimistarkoituksessa, oli niillä täysin erilainen käyttökohde.
Kasvopaperit ja nenäliinat kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kaasunaamareiden suodattimiksi. Kimberly-Clark -yhtiö, joka keksi ohuet, biohajoavasta selluloosasta valmistetut paperit, kertoo niiden olleen puuvillaa huomattavasti parempi vaihtoehto sekä kaasunaamareihin virtaavan ilman suodattamiseen että haavojen sitomiseen.
Minigolf
Vaikka jonkinnäköistä golfia on pelattu jo ajanlaskumme alun tienoilla, löytyvät modernin golfin juuret 1400-luvun Skotlannista. Siitä täytyi tulla vielä jokunen vuosisata eteenpäin ennen kuin ensimmäinen minigolfrata näki päivänvalon; sekin toki Skotlannissa.
Golfin kehtona pidetään St. Andrewsin kaupungin vanhaa kenttää, jonka 18-reikäisellä radalla on varmuudella pelattu 1530-luvulla – todennäköisesti jo paljon aiemmin. 1800-luvun viktoriaanisessa Isossa-Britanniassa ei etenkään yläluokan naisille ollut tarjolla kovinkaan paljon urheilullisia vapaa-ajanviettotapoja – uskaliaimmat ehkä kokeilivat krokettia ja jousiammuntaa.
Moni nuori nainen kuitenkin vietti perheensä kanssa kesät St. Andrewsissa, jotta miesväki pääsi golfaamaan. Kun kentällä oli hiljaista, innostuivat jotkut naisista ja tytöistä itsekin kokeilemaan. Mutta tämä osoittautui riettauden huipuksi.
Oli täysin ennenkuulumatonta ja siveetöntä, että naiset nostivat julkisesti kätensä olkapäidensä yläpuolelle palloa lyödessään. Ilmeisesti tuohon aikaan käsien nostaminen oli täysin verrannollista siihen, että tänä päivänä juoksisi alasti kaupungin keskustassa.
Naiset olivat kuitenkin ehtineet innostua lajista, joten he löysivät porsaan reiän. Jos palloa vain puttaa, ei käsiä tarvitse nostaa, eikä kukaan voi siis pahoittaa irstailusta mieltään. Heille varattiin golfkentän laitamilta pieni kaninkolojen täyttämä alue, johon tehtiin 9-reiän minirata. Vuonna 1867 naiset perustivat St Andrews Ladies’ Putting Clubin, ja minigolf oli syntynyt.
Lue myös:
Lukijan kysymyksenä Listafriikki selvittää tällä kertaa sen, että onko leffoistakin tuttu paperipussiin hengittäminen tosiaan apukeino hyperventilaatioon vai onko kyseessä viihdeteollisuuden luoma myytti.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Paperipussi hyperventiloivalle – Onko tämä toimiva ratkaisu?
Jos julkisella paikalla alkaa hyperventiloimaan, niin jollakin on varmasti tarjota ruskeaa paperipussia, johon ensiapuna voi hengitellä. Näin ainakin kaikissa televisio-ohjelmissa ja elokuvissa tapahtuu. Mutta onko kyseessä vain viihdeteollisuuden luoma myytti vai auttaako paperipussiin hengittäminen oikeasti?
Hyperventilaatio eli liikahengitys tarkoittaa nimensä mukaan liian tiheää ja/tai syvää hengitystä, jolla voi olla vakavia seurauksia. Luonnollinen hapen ja hiilidioksidin suhde veressä muuttuu, kun liian voimakkaan sisäänhengityksen takia veren happipitoisuus kasvaa ja hiilidioksidimäärä laskee. Hiilidioksidipitoisuuden lasku muuttaa veren tavallista emäksisemmäksi, mikä voi johtaa respiratoriseen alkaloosiin, joka voi aiheuttaa muun muassa huimausta, kouristuksia, hengenahdistusta sekä puutumista ja pistelyä.
Ihminen poistaa uloshengitysilman mukana aineenvaihdunnan lopputuotteena syntyneen ylimääräisen hiilidioksidin, joten paperipussiin hengittäminen ei ole mikään urbaanilegenda. Tässä on pointtinsa, koska pussiin hengitellessään ihminen vetää keuhkoihinsa takaisin hiilidioksidia, joka palauttaa veren pH-tasapainon ja siten helpottaa hyperventilaation oireita.
Hyperventilaatio on yksi yleisimmistä paniikkikohtauksen oireista: Sydän tykyttää, kädet tärisevät ja tuntuu siltä kuin ilma loppuisi. Paperipussiin hengittäminen rauhoittaa hengitystä ja on toimiva tapa päästä pahimmasta kohtauksesta yli. Sitä ei kuitenkaan enää suositella hyperventilaation hoidossa.
Mutta ihan kepein perustein paperipussia ei kuitenkaan kannata kaivaa esiin, sillä ensin täytyy olla täysin varma, että hyperventilaatio johtuu nimenomaan paniikkikohtauksesta. Liikahengittäminen voi olla myös merkki keuhkokuumeesta, keuhkoveritulpasta, astmakohtauksesta tai jopa sydänkohtauksesta. Näissä tapauksissa elimistön hapensaantia ei saa missään nimessä estää, minkä paperipussiin hengittäminen siis tekee.
Paperipussin kanssa on syytä olla varovainen myös siinä tapauksessa, että hyperventilaation tiedetään olevan paniikkikohtauksen oire. Lääkäreiden varovaisen ohjeistuksen mukaan pussiin on turvallista hengittää 6-12 kertaa, jonka jälkeen se on syytä poistaa kasvoilta. Kenenkään muun ei myöskään saisi antaa pidellä pussia, vaan hengittelijän on itse kontrolloitava sitä.
Lue myös:
Yleistieto
Faktoja maaliskuusta: Vasektomioiden luvattu kuukausi, jona syntyneet etenevät muita todennäköisemmin toimitusjohtajiksi
Maaliskuu on pyörähtänyt käyntiin, joten otetaan listallinen meneillään olevaan kuukauteen liittyviä faktoja henkieläimistä koripallohuumaan ja synttärisankareiden mahdollisiin urapolkuihin.
Listafriikki selvittää muun muassa sen, mistä maaliskuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri maaliskuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista ja -kivistä kiinnostuneille.
Lisäksi otamme katsauksen yhteen maailman seuratuimmista urheilutapahtumista, joka myös March Madness -nimellä tunnetaan; siihen liittyy erikoisia lieveilmöitä, kuten piikki vasektomioiden määrässä.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Maaliskuun kaksi horoskooppimerkkiä ovat Kalat ja Oinas. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Maaliskuussa 20. päivään mennessä syntyneet ovat Kaloja, jotka kuuluvat tunteella eläviin vesimerkkeihin. Vesimerkki rakastaa ja vihaa täysillä, ja usein tunteet ottavat järjestä yliotteen. Maaliskuun 21. päivästä eteenpäin horoskooppimerkki on Oinas. Oinaat ovat syntyneet tulimerkin alla, joten he ovat kunnianhimoisia ja idealistisia maailmanparantajia.
Henkieläimetkin ovat maaliskuun eri puoliskoilla syntyneillä erilaisia, sillä jaottelu menee horoskooppimerkkien mukaan. Kalat voivat ammentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta avuliaasta, lempeästä, luotettavasta, myötätuntoisesta ja luovasta merihevosesta, kun taas Oinaiden henkieläin on johtajaksi syntynyt, itsenäinen, urhea, kilpailuhenkinen ja impulsiivinen gepardi. Jos olet syntynyt maaliskuussa, niin löysitkö itsesi näistä kuvailuista?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Maaliskuussa syntyneiden kukka on narsissi, joka yhtenä kevään ensimmäisistä kukista symboloi uudelleen syntymistä ja uudistumista. Lisäksi narsissien uskotaan edustavan inspiraatiota, anteeksiantoa ja luovuutta. Maaliskuussa syntyneiden sanotaan olevan iloisia, eloisia ja optimistisia ihmisiä, jotka piristävät muiden päivää vain olemalla omia itsejään. Vähän samalla tavoin kuin pitkän talven jälkeen kukkapenkistä puskevat keltaiset narsissit saavat hyvälle tuulelle.
Maaliskuun syntymäkivi on akvamariini, jonka sanotaan antavan rohkeutta ja rauhoittavan kantajaansa. Väriltään akvamariini voi olla mitä tahansa sinisen sävyä, joskus jopa sinivihreä. Väriin sopivasti tämän jalokiven nimi on peräisin latinankielisestä merivettä tarkoittavasta sanasta ja akvamariini onkin maaliskuun lasten lisäksi myös merenkulkijoiden onnenkivi. Akvamariinin uskottiin tyynnyttävän aallokot ja pitävän merimiehet turvassa.
Toinen maaliskuun syntymäkivi on verikivi (yllä olevassa kuvassa). Tämä tummanpuhuva korukivi näyttää punaisina läiskineen kuin se vuotaisi verta – mistä se luonnollisesti on saanut nimensäkin. Punaiset pilkut ovat rautaoksidien, erityisesti hematiitin aikaansaannoksia. Verikiven on uskottu tuovan kantajalleen hyvää terveyttä, parempaa itseluottamusta ja rohkeutta, mutta myös fyysistä vahvuutta ja kestävyyttä. Sitä on jauhettu lemmenrohdoksi ja urheilijat ovat käyttäneet verikiveä amulettina sen voimaa tuovien ominaisuuksien vuoksi.
Vaikka verikivi häviääkin kauneudessa akvamariinille, niin ainakin siinä on uskomusten mukaan moninkertaisesti enemmän taikavoimia!
Minkälaisia urapolkuja maaliskuussa syntyneet kulkevat?
Nyt ei katsota horoskooppeja ja henkieläimiä, vaan vilkaistaan tutkimuksia ja tilastoja.
Erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan maaliskuussa syntyneissä on ainesta toimitusjohtajiksi. Tutkimuksessa oli mukana yli 350 yritystä, joiden toimitusjohtajista reilut 12 prosenttia oli syntynyt maaliskuussa. Minkään muun kuukauden synttärisankareita ei johtajan pallilla ollut yhtä paljon.
Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan maaliskuussa syntyneet ovat yliedustettuina muusikoiden ja lentäjien joukossa.
Eräs espanjalaisia ja italialaisia opiskelijoita seurannut tutkimus osoitti, että maaliskuussa syntyneet ovat pääosin aamuihmisiä ja menevät keskimäärin aiemmin nukkumaan. Mutta näin on vain siinä tapauksessa, jos he ovat syntyneet 21. päivään mennessä. Loppukuusta synttäreitään juhlivat sen sijaan ovat tämän tutkimuksen mukaan iltavirkkuja. Tälläkin voi olla jotain vaikutusta ammatinvalintaan!
Aiemmin maaliskuu aloitti kalenterivuoden
Nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri on gregoriaaninen kalenteri, joka on karkauspäivien osalta tuunattu versio juliaanisesta kalenterissa. Näissä molemmissa on kuitenkin 12 kuukautta. Rooman valtakunnassa ennen juliaanista kalenteria käytössä olleessa kalenterissa ei ollut kuin 10 kuukautta ja vuosi alkoi maaliskuusta.
Vuosi oli päivien määrässä mitattuna lyhyempi kuin nykyisin, sillä talvea ei laskettu mukaan. Viljelykelvoton ja ankea aika ei varsinaisesti kuulunut vuoteen, joten tammikuuta ja helmikuuta ei tunnettu.
Vuoden ensimmäinen kuukausi aloitti kevään kirjaimellisesti, sillä maaliskuisesta kevätpäiväntasauksesta kevään katsotaan virallisesti alkavan. Sen myös ajateltiin olevan jokaisella tavalla kaiken uuden alku.
Takaisin sotimaan talven jälkeen Mars-jumalan nimissä
Maaliskuun alkuperäinen ja latinankielinen nimi Martius on peräisin Rooman suojelijalta ja sodan jumalalta Marsilta. Oli varsin luonnollista, että vuoden ensimmäinen kuukausi sai nimensä juuri tältä pääjumalalta.
Kuten jo aiemmassa kohdassa mainittiin, oli talvi tavallaan ”olematonta” aikaa, kun viljelykset odottivat parempia kelejä. Sama piti paikkansa sotimisen suhteen, sillä sotatoimet olivat usein tauolla talven ajan. Maaliskuussa sitten lähdettiin jälleen taisteluihin sodan jumalan nimissä.
March Madness
March Madness eli vapaasti käännettynä ”maaliskuun hulluus” saattaa olla suurimmalle osalle suomalaisista lähes tuntematon käsite. Ellei sitten seuraa Yhdysvaltain yliopistokoripalloa.
March Madness on vuosittain järjestettävä 68 joukkueen lopputurnaus, jossa ratkaistaan koripallon korkeimman yliopistosarjan mestaruus. Vuonna 2026 turnaus alkaa maaliskuun 15. päivänä ja mestari on tiedossa huhtikuun 6. päivänä.
Vaikka maailmanlaajuisestikin turnausta seuraa satoja miljoonia koripallofania, on se nimenomaan Yhdysvalloissa yksi suurimmista urheilutapahtumista, mikä näkyy valitettavana lieveilmiönä myös työpaikoilla.
Ihmiset keskittyvät mieluummin pelien tuijottamiseen ja vedonlyöntiin kuin työntekoon, mikä näkyy surkeana tuottavuutena. Maaliskuun vedonlyöntiin käytettävä työaika maksoi yhdysvaltalaisille työnantajille vuonna 2019 noin 4 miljardia dollaria.
March Madness on suosituin aika hankkia vasektomia
Mitäpä ei urheilufanaatikko tekisi intohimonsa vuoksi!? Edellisessä kohdassa mainitun koripalloturnauksen alkamisajankohta ei varmasti jää Yhdysvalloissa keneltäkään huomaamatta, mutta on yksi yllättävä paikka, josta sen voi tarkistaa. Nimittäin sairaaloiden rekistereistä.
Urologi Stephen Jones on kertonut Fox Newsin haastattelussa, että vasektomioiden määrä kasvaa 50 prosentilla March Madnessin ensimmäisen viikon aikana. Turnauksen ensimmäiset päivät ovat erityisen intensiivistä menoa, kun pelejä on tiuhaan, joten mikäs sen parempi aika käydä sterilisaatiossa, jonka jälkeen potilas määrätään vähintään päiväksi kotiin jääpussin kera välttämään pahinta turvotusta.
Jos on valittava koko vuodesta yksi tai kaksi päivää, jolloin istuu kotisohvalla television ääressä tekemättä mitään, niin yliopistokoripallon kauden huipentuma on monen listalla ensimmäinen vaihtoehto. Myös sairaalat ottavat tapahtumasta kaiken irti järjestämällä ”piuhat poikki” -kampanjoita ja tarjoamalla selviytymispaketteja, ilmaisia pizzoja sekä urheilulehtiä niille, jotka haluavat viedä fanittamisen äärimmilleen.
Mistä maaliskuun suomenkielinen nimi on peräisin?
Kuukausien suomenkieliset nimet poikkeavat muista kielistä, mikä tietenkin hankaloittaa niiden mieleen painamista vieraita kieliä opetellessa. Maaliskuussa on sentään jotain samaa – pari ensimmäistä alkukirjainta – muiden eurooppalaisten kielien kanssa, mutta mitään sukulaisuutta niillä ei sanoina ole. Sodan jumala Mars on löytänyt tiensä muun muassa englantiin March, ruotsiin mars ja saksaan März. Suomessa mennään eri linjoilla.
Kaikista kuukausista maaliskuun nimen alkuperästä on kielitieteilijöiden parissa ehkä kaikkein eniten kiistelyä. Joko se viittaa maahan, mahlaan tai maaliin.
Maa taitaa olla kaikkein eniten kannatusta saava vaihtoehto, sillä siihen viittaavat niin monet vanhan kansan sananparretkin, esimerkiksi ”maaliskuu maan avaa” ja ”maaliskuu maata näyttää”. Se siis on kaikessa yksinkertaisuudessaan maallinen kuukausi, jolloin lumi alkaa sulaa ja maa pikkuhiljaa näkyä pitkän talven jälkeen.
Mahla-teoriaa perustellaan sillä, että vanhassa viron kielessä tunnetaan mahlakuu tai maalakuu, joilla on viitattu siihen kuukauteen, jonka aikana puihin alkaa kehittyä mahlaa. Virossa mahlakuu on kuitenkin tarkoittanut huhtikuuta. Ja kyllähän maalis-sanan voisi helposti ajatella johtuneen mahlasta tai maalasta.
Kaikkein vähiten kannatusta on saanut näkemys, jonka mukaan maaliskuun nimi tulee maali-sanasta. Se olisi peräisin siitä, että kantavilla hangilla on hiihdetty harjoittelemaan metsästystaitoja ja ampumaan maaliin.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Missä vaiheessa maaliskuuta mitäkin sitten oikein kannattaa tehdä?
Juuri näillä näppäimillä eli maaliskuun 2.-4. päivänä on kaikkein suotuisin aika käydä hammaslääkärillä. Sama ajankohta on paras myös hedelmien keräämiselle. Suomessahan tällä tiedolla ei tee mitään, mutta ehkäpä kauppojen hevi-osastoilla on silloin hyvä tarjonta.
Jos mielii kasvattaa pidemmät kutrit, niin maaliskuussa paras hetki tasoitella hiuksista kuivat latvat on 21. päivä. Ja siinä samoihin aikoihin, 20. ja 23. päivä, on mitä mainoin aika aloittaa uusi ruokavalio – jos tavoitteena on kohottaa elopainoa.
Jos sinulla on kesken jokin projekti, niin se on parasta saattaa päätökseen 17. päivänä. Ja siinä on mukavasti päivä aikaa vetää happea, kun on jälleen syytä kääriä hihat, sillä uusien projektien aloittamiseen maaliskuun paras hetki on 19.päivä.
Lue myös:
Yleistieto
Miksi urheilijat purevat kultamitaleitaan? Syy on varsin yksinkertainen, mutta ei se mitä ehkä luulet
Lukijoiden kysymyksissä hypätään ajankohtaiseen olympiahuumaan. Kysymys kuuluu: Minkä takia urheilijat purevat kultamitaleitaan?
Tietääkseen miltä se maistuu? Tarkistaakseen materiaalin aitouden? Vai sen takia, että joku käskee? Heitä veikkaus, ennen kuin käyt vastauksen kimppuun!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi ihmeessä urheilijat purevat kultamitaleitaan?
Kuvat urheilijoista mitalit suussaan ovat kaikille tuttuja, mutta tapa on kieltämättä erikoinen, kun sitä oikein miettii. Eivätkö urheilijat ole lainkaan huolissaan siitä, ketkä kaikki ovat käpälöineet mitaleita ennen seremoniaa. Niissähän voi olla vaikka mitä pöpöjä!
Perinne olisi helppo selittää vanhalla tavalla, joka juontaa juurensa aikaan, jolloin valuuttana käytettiin kultakolikkoja. Pureminen oli yksinkertaisin keino selvittää kullan arvo, sillä kulta on sitä pehmeämpää mitä puhtaampaa se on. Luonnosta louhittu tai huuhdottu kulta on melko kovaa, sillä siinä on mukana myös muita mineraaleja. Kullan pureminen paljasti myös sen, oliko kolikko täyttä tavaraa vai vain kullattu.
Urheilijat ovat purreet mitaleitaan jo kauan, mutta ei olympialaisten alusta saakka. Viimeistään 1970-luvulla ”purentakuvia” on ruvennut ilmestymään lehtiin, joten on epätodennäköistä, että kyseessä olisi materiaalin aitouden ja puhtauden varmistaminen. Ja kuten kaikki urheilijat varmasti tietävät: kultamitalit eivät ole kultaa, vaan kullattua hopeaa.
Mutta ehkäpä joku yksittäinen kultamitalisti halusi leikkisästi antaa medialle hauskan kuvan, mistä valokuvaajat innostuivat ikihyviksi. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että aloite on lähtenyt valokuvaajilta, joiden mielestä ”pelkästään” olympiamitalin kanssa hymyillen seisominen oli tylsää. Tämä on kaikkein suosituin teoria. Urheilijat purevat kultamitaleitaan, koska valokuvaajat pyytävät. Ei siihen ole sen ihmeellisempää vastausta.
Nykyisin lähes poikkeuksetta kaikkia mitalisteja – ei ainoastaan kultamitalin kaulaansa saaneita – pyydetään poseeraamaan mitali suussaan. Ja onnesta soikeat mitalistit antavat kuvaajille ja kansalle sen, mitä nämä haluavat. Ja onhan se puraisun jälkeen tietysti helpompi antaa vastaus, kun joku tiedustelee, miltä se olympiamitali nyt sitten oikein maistuu!
Vaikka kultamitali olisikin kultaa, olisi sen aitouden testaaminen puremalla turhaa. Hopea on nimittäin vain hieman kovempaa kuin kulta, joten ero näiden kahden pehmeähkön metallin välillä on niin pieni, ettei sitä voi puremalla erottaa. Hammaskiille kyllä on sen verran kovaa, että periaatteessa jäljen tekeminen kumpaankin materiaaliin on mahdollista.
Liian kovalla voimalla metalliin ei kuitenkaan kannata lähteä puremaan, sillä jos mietit, että onko kukaan koskaan lohkaissut hammastaan kyseisen aktiviteetin aikana, niin tottahan toki! David Möller, saksalainen ohjaskelkkailija, saavutti vuonna 2010 Vancouverin olympialaisissa hopeaa ja menetti palan hammastaan antaessaan kuvaajille paljon toivottuja otoksia. Nolostunut Möller suuntasi saman tien hammaslääkärille, sillä vaikka lohkeama ei ollut kivulias, halusi hän hammasrivistönsä olevan kunnossa kaikissa muissa kuvissa. Ilmeisesti hän ei oppinut kerrasta, sillä mitali päätyi suuhun vielä korjausoperaation jälkeenkin, mutta onneksi ilman tiedettyjä vaurioita.
Lue myös:
- Mistä tulee urheilutermi hattutemppu ja miten se liittyy kolmen maalin tekemiseen?
- Miksi olympiavoittajille soitetaan Porilaisten marssi?
- Suomen joukkueella mukana oikea karhu – 10 erikoisinta tapahtumaa menneistä olympialaisista
- Köydenvetoa, esteuintia ja moottoriveneilyä – näistä poistettuja olympialajeja ei enää nähdä!
Tänään paneudumme talvisiin kysymyksiin ja vastaamme muun muassa siihen, että mitä tulipalopakkanen tarkoittaa. Lisäksi selvitämme, että miksi lumi narskuu kenkien alla ja miksi pakkanen paukkuu.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä tarkoittaa tulipalopakkanen?
Kireä pakkanen ja tulipalo; miten nämä kaksi liittyvät yhteen?
Tulipalopakkanen tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kovalla pakkasella tulipalot lisääntyvät. Tämä ilmiö on selvästi nähtävissä pelastuslaitosten tehtävämäärissä.
Varsinaisesti pakkanen ei tietenkään sytytä mitään tuleen, vaan kyse on lämmityksestä. Kylmällä säällä rakennuksia lämmitetään innokkaammin ja normaalia enemmän, mikä lisää tulipalojen määrää. Ero oli nykyistä merkittävämpi aiemmin, kun puulämmitys oli yleisempää. Mutta edelleen tulipalopakkaset ovat nimensä veroisia.
Katastrofin kuin kuitenkin välttää säännöllisellä nuohouksella, polttamalla vain puhdasta, kuivaa puuta sekä lämmittämällä tulisijaa valmistajan ohjeiden mukaan.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan ole olleet yksimielisiä siitä, mistä tulipalopakkaset ovat saaneet nimensä. Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Matti Vilppulan mukaan sanalla ei ole mitään tekemistä tulipalojen kanssa.
Koko pitkän työuransa suomen kielen alalla tehnyt, nyt jo edesmennyt Vilppula oli sitä mieltä, että kyseessä on kuvailmaus. Hänen mukaansa tulipalopakkanen on viittaus siihen polttavaan ihoaistimukseen, joka syntyy kovalla pakkasella.
Miksi lumi narskuu kenkien alla?
Kaikki lumi ei narsku samalla tavalla, kun sen päällä kävelee. Mitä kireämpi pakkanen, sitä natisevampaa lumi on.
Tämä johtuu pikkuriikkisistä lumikiteiden sakaroista!
Lumihiutaleet koostuvat useista lumikiteistä, jotka kaikki ovat ainutlaatuisia. Mutta niissä on silti jotain samaa: Lumikiteillä on säännöllinen kiderakenne, joka koostuu kuudesta pääsakarasta ja vaihtelevasta määrästä alasakaroita. Ne ovat siis kaikki kuusikulmaisia. Kiteiden yksilöllinen muoto vaihtelee olosuhteiden, kuten ja kosteuden ja tuulen, mukaan.
Kun pakkasta on paljon, on lumikiteissä paljon alasakaroita. Lumella käveltäessä nuo sakarat murtuvat ja saavat aikaa narskuvan äänen. Lauhemmalla kelillä lumikiteissä on vähemmän sakaroita, ja nollan tienoille tultaessa paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka toimii narskumista vähentävänä liukasteena.
Miksi pakkanen paukkuu?
Pakkasen paukkuminen ei ole vain sanonta, sillä hyvin kylmällä ilmalla ulkosalla voi tosiaankin kuulua kovaa rytinää; kuten talvisissa olosuhteissa asuvat hyvin tietävät.
Mutta mistä ääni on peräisin?
Vesi alkaa laajentua, kun lämpötila laskee alle neljän asteen – ei tarvitse siis mennä edes pakkasen puolelle. Esimerkiksi rakennusten seinänraoissa voi olla vettä, joka laajetessaan ja lopulta jäätyessään aiheuttaa liikettä rakenteissa ja näin paukkuvan äänen. Toisaalta rakennusten materiaalit voivat kovalla pakkasella kutistua, mikä myös aiheuttaa rakenteissa pauketta. Kumpikaan näistä ei yleensä aiheuta vaurioita, joten talven ääniä voi kuunnella ilman huolen häivää!
Sama ilmiö tapahtuu myös metsässä, jossa tietämätön voi sekoittaa puiden paukkumisen jopa ammuskeluääniin. Kova meteli kuuluu puiden halkeamisesta, joka taas aiheutuu kuorikerroksen alla olevien nesteiden jäätymisestä ja laajentumisesta.
Lue myös:
-
Yleistieto3 päivää sittenMistä keisarileikkaus on saanut nimensä? Yhteys Julius Caesarin syntymään on vain sitkeä myytti
-
#vainsuomijutut5 päivää sitten
Onko suomen kieli sittenkään niin vaikeaa? Katso, meneekö ulkomaalaisten kieli solmuun suomen kanssa!
-
Tiede1 viikko sitten
Näin avaruudessa oksennetaan, pestään hampaat ja käydään vessassa: 9 faktaa astronautin elämästä
-
Yhteiskunta1 viikko sitten
10 tosielämän naisvakoojaa, jotka jättävät James Bondin varjoonsa – osa 1
