Yleistieto
10 mielenkiintoista faktaa Machu Picchusta ja inkoista
Heinäkuun 24. päivänä vuonna 1911 Perusta löytyi yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä: Machu Picchun uskomaton rauniokaupunki.
Yalen yliopiston professori Hiram Bingham etsi inkojen kadonnutta kaupunkia Vilcabambaa, kun lähistöllä asuneet maanviljelijät johdattivat hänet ennennäkemättömän vuoristokaupungin, Machu Picchun, raunioille. Vaikka kaupunki oli väärä, on se yksi merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä. Löytäminen on tavallaan harhaanjohtava sana, sillä kaupunki oli toki paikallisten tuntema, mutta se oli pysynyt vuosisatojen ajan piilossa muulta maailmalta.
Lähes kahden ja puolen kilometrin korkeudessa sijaitsevaa kaupunkia alettiin rakentamaan vuoden 1440 kieppeillä, mutta sen kukoistus ei kestänyt kuin reilun sata vuotta. Vaikka alkuperäisväestö hylkäsi Machu Picchun, on se harvoja inkojen valtakunnasta säilyneitä kaupunkeja, joita espanjalaiset eivät löytäneet ja tuhonneet 1500-luvun puolivälin jälkeen.
Kaupungissa asui kerrallaan noin 750 ihmistä, suurista päälliköistä työläisiin, ja erilaisten rakennusten jäänteitä alueelta on löytynyt noin 200. Listafriikki vie lukijansa nyt tutkimusmatkalle upeaan Machu Picchuun, jonka toivottavasti pääsisi vielä joskus näkemään omin silmin. Onko joku lukijoista käynyt paikan päällä?
Miksi se rakennettiin?
Machu Picchun synnystä on useita teorioita. Inkat eivät kirjoittaneet, joten historiikkia meille ei ole luettavaksi, mutta sivistyneitä arvauksia voidaan kuitenkin esittää.
Sen on ajateltu olleen pyhä kokoontumispaikka tai ehkä päälliköiden lomakeidas. Pitkään Machu Picchun uskottiin olleen vain naisille tarkoitettu keskus, mutta paikalta löytyneiden hautojen tarkempi tutkimus paljasti alueella eläneen (tai ainakin) kuolleen yhtä lailla miehiä kuin naisiakin.
Arkeoastronomi Giulio Maglin esittämän teorian mukaan Machu Picchu olisi ollut pyhiinvaelluksen päätepiste. Mukaillen ensimmäisistä inkoista kertovaa tarinaa, jossa he nousivat Titicaca-järvestä taivaalliselle matkalle, ihmiset olisivat kulkeneet valtakunnan pääkaupungista Cuscosta Machu Picchuun. Vaikka valittavana olisi ollut helpompi patikointi Urubamba-joen vieressä, inkat valitsivat vaikeakulkuisen, joskin maisemiltaan upean reitin Andien vuoristossa. Inkapolku johdattaa edelleen halukkaita välillä hengenvaarallistakin reittiä pitkin perille Machu Picchuun, jossa vaellus päätyy raunioiden korkeimmalle kohdalle, Intihuatana-kivelle. Siitä kohta lisää.
Rakennustekniikka
Vaikka inkakaupunki tunnetaan näyttävistä rakennuksistaan, oli myös varsinainen rakennustekniikka hyvin kehittynyttä. Koko kaupunki on rakennettu kahden vuorenhuipun väliin, ja maa-alue on täytynyt muokata täysin tasaiseksi rakentamista varten. Kaikki tehtiin ilman rautatyökaluja, välineitä kantavia eläimiä tai pyöriä. Rakentajat ovat siis kantaneet tai työntäneet kaiken kivimateriaalin ylös vuorelle.
Uskomatonta kyllä, insinööri Kenneth Wrightin mukaan jopa 60 prosenttia Machu Picchun rakennelmista on maan alla. Sinne on tehty mittavat perustukset ja murskattu massiivinen määrä kiveä salaojien tyyppisesti. Vaikka sadekaudet alueella ovat todella vetisiä, eivät rakennelmat ole satojen vuosien aikana olleet niistä moksiskaan juuri edistyksellisen vedenpoistosysteemin ansiosta.
Peruun saapuneet espanjalaiset ylenkatsoivat inkoja, jotka eivät olleet ”keksineet edes pyörää”, mutta joutuivat nielemään ylemmyydentuntonsa tutustuessaan inkakaupunkeja yhdistäviin päällystettyihin polkuihin ja ennennäkemättömiin riippusiltoihin, jotka yhdessä kattoivat yli 33 000 kilometrin kulkuverkoston.
Maanjäristyksiä kestävä muuraus
Kun Machu Picchua rakennettiin, oli inkainsinööreillä hyvin tiedossa, että linnake nousisi erittäin maanjäristysherkälle alueelle.
Kivilohkareista kootut talot pystytettiin kallistumaan sisäänpäin, rakentamisessa vältettiin teräviä kulmia ja niin oviaukot kuin ikkunatkin olivat kapeampia ylhäältä; kaikki tämä teki rakennuksista kestävämpiä maanjäristyksiä ajatellen. Inkat käyttivät myös niin sanottuja lukkokiviä, joiden ympärille saatiin tukevasti aseteltua muita kiviä. Suurimmat ja monimutkaisimmat Machu Picchusta löytyneet lukkokivet ovat 32-kulmaisia, joihin vierekkäiset lohkareet saumattomasti asettuivat.
Kaikkein tärkein tukevassa rakentamisessa käytetty tekniikka oli kuitenkin inkojen tapa muurata ilman laastia. Kivet muokattiin ja hiottiin täydellisesti toisiinsa sopiviksi ja työ oli niin tarkkaa, että kivien väliin ei mahdu laittamaan edes paperiarkkia. Syynä tähän oli se, että maanjäristyksen sattuessa rakennukset saattavat liikkua ja kivet ”hyppiä” toistensa päällä, mutta mikään ei sorru, koska joustava rakentaminen mahdollisti yksittäisten kivien palaamisen paikalleen.
Suurin osa kivistä on graniittia, joka on nykytekniikallakin hankalasti työstettävä materiaali, joten on suuri mysteeri, miten inkat onnistuivat muokkaamaan kiviä niin yksityiskohtaisesti. Arkeologit ovat tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että inkat tekivät ensiksi haluamansa mallin savesta ja jollain ihmeellä jäljittelivät muodon kovasta graniitista.
Inkat eivät kirjoittaneet, mutta laskivat sitäkin enemmän
Inkojen kulttuurissa ei tunnettu kirjoitustaitoa, mikä on heidän edistyksellisyytensä huomioon ottaen omituista. Kaikista muista tuon ajan sivilisaatioista on löydetty kirjoitusjärjestelmiä.
Ainut kirjanpitoon liittyvä asia, mitä tutkijat ovat löytäneet, on quipus. Se on monimutkainen solmujärjestelmä, jota käytettiin laskemiseen ja kaupankäyntiin. Vaikka espanjalaisten valtaajien muistiinpanoista on löytynyt merkintöjen siitä, että inkat olisivat käyttäneet quipusta myös elämäkertojen dokumentointiin sekä viestintään kirjeiden tapaisesti, eivät antropologit ole löytäneet mitään muuta kuin numeroita tarkoittavia köysiä ja solmuja. Tai sitten niitä ei vain ole osattu tulkita!?
Solmuja on arveltu käytettäneen esimerkiksi erilaisten ruokatavaroiden varastotilanteen seuraamiseen. Mitä suurempi etäisyys solmujen välillä oli, sitä enemmän varastossa oli perunoita.
Aurinkokello
Machu Picchun yksittäinen päänähtävyys (jos sellainen on valittava) on ehdottomasti Intihuatana-kivi. Se on noin vyötärönkorkeudelle ulottuva, jykevä lohkare, jonka keskellä on suippo uloke. Kiven tarkoituksesta ei ole tietenkään täyttä varmuutta, mutta sen sijainti ja asema antavat paljon viitteitä.
Keskellä kohoavan korkeamman kiven kulmat osoittavat neljään pääilmansuuntaan. Kesäpäivänseisauksen aikaan aurinko luo varjon sen pohjois-itä-reunalle ja talvipäivänseisauksen aikaan vastakkaiselle puolelle.
Todennäköisesti inkat käyttivät kiveä apunaan määrittääkseen oikean ajankohdan eri hyötykasvien kylvölle ja sadonkorjuulle. Intihuatana on mahdollisesti ollut myös uhrikivi ja tärkeä seremoniapaikka, sillä se on asetettu korkealle, lähelle palvottua Aurinkoa.
Inkoilla oli samanlaisia kiviä useissa kaupungeissa, mutta vain kaksi säilyi konkistadorien hyökkäyksistä ehjinä. Toinen tietysti salaisuudeksi jääneessä Machu Picchussa.
Mutta tuholta ei sekään kivi ole välttynyt, sillä vuonna 2000 raunioilla oltiin kuvaamassa olutmainosta, kun nostokurki kaatui sen päälle murskaten yhden kulman palasiksi. Sanomattakin lienee selvää, että kaikenlainen kaupallinen kuvaaminen raunioilla on nykyään ehdottomasti kiellettyä.
Tähtitieteilijät
Inkat olivat tunnettuja taivaankappaleiden tutkimisestaan. Inkavaltakunnan pääkaupungin Cuscon uskotaan olleen rakennettu säteittäisesti jäljitellen auringon säteitä ja joitakin tähtikuvioita. Inkat käyttivät auringon lisäksi hyväkseen tähtien liikkeitä määrittääkseen, koska oli hyvä aika kylvää ja korjata sato.
Machu Picchussa on kaksi allasta, joiden pinnalta heijastuvien tähtikuvioiden liikkeitä voitiin seurata. Inkat tunnistivat Venuksen ja uskoivat sen olevan palvomansa Auringon palvelija, joka välillä tulee esiin ensin ja välillä jäljessä, mutta pysyy aina isäntänsä lähellä.
Inkat rakensivat lukuisia observatorioita, muun muassa kokonaan kullalla päällystetyn Qorikanchan, joka sijaitsi pääkaupunki Cuscossa noin 40 kilometrin päässä Machu Picchusta. Espanjalaiset valloittajat luonnollisesti tuhosivat sen kokonaan. Auringolle pyhitetty temppeli hajotettiin ja sen tilalle rakennettiin puretuista materiaaleista kristillinen katedraali. Alkuperäisestä temppelistä on jäljellä vain perustukset.
Vielä huomio inkojen taidokkaasta arkkitehtuurista: Kun maanjäristys tuhosi muun osan kirkosta, säilyivät perustukset horjumatta paikallaan.
Viljelyterassit
Mitä Machu Picchusta tulee ensimmäisenä mieleen? No tietenkin ne viljelyterassit. Vaikka yli 700 terassia ovatkin yleisen käsityksen mukaan olleet ainoastaan viljelykäytössä, ovat ne myös olennainen syy siihen, että Machu Picchu on edelleen, vuosisatojen jälkeenkin paikallaan. Lumivyöryt tai rankkasateet eivät ole onnistuneet huuhtomaan kaupunkia alas.
Terassit oli suunniteltu niin, että ne imevät veden ja valuttavat sen turvallisesti maaperään. Terassirakentaminen tarjosi kasveille myös enemmän auringonvaloa, ja graniitista tehdyt seinämät imivät ja varastoivat itseensä päivisin tarpeeksi lämpöenergiaa, joten ne pysyivät lämpiminä läpi viileiden öiden. Näin kasvien juuret pysyivät hengissä ja kasvukautta pystyttiin jatkamaan paljon normaalia pidemmälle.
Tutkimuksissa on myös todettu, että vaikka terasseilla oli tehokas ylimääräisen veden poistojärjestelmä, pystyvät ne sitomaan kosteutta jopa kuuden kuukauden ajan, jolloin äkillinen kuivuuskaan ei päässyt tuhoamaan peruna- ja maissisatoa.
Aikainen lintu madon nappaa
Pieni matkavinkki niille, jotka suunnittelevat Peruun ja Machu Picchuun reissaamista.
Joka päivä, paljon ennen auringonnousua, Machu Picchuun matkaavat turistit jonottavat bussiasemalla ollakseen ensimmäisten paikalle menijöiden joukossa. Syy on se, että päivittäin vain 400 henkilöä pääsee kiipeämään Huayna Picchu -vuorenhuipulle. Huayna Picchu on se hieman sarvikuonon sarvea muistuttava huippu, joka näkyy lähes kaikissa Machi Picchusa otetuissa kuvissa.
Vaikka näkymät Huayna Picchulta ovat henkeäsalpaavat, kannattaa kiipeämisen jälkeen tehdä muutakin, kuin ottaa muutama selfie.
Ihokarvoja nostattavaa kinttupolkua pitkin pääsee Huayna Picchun toiselle puolelle, josta löytyy luolaan rakennettu alttarimainen seremoniapaikka ja salainen temppeli, jonka kivien välisissä onkaloissa on arveltu säilytetyn muumioita.
Miksi Machu Picchu hylättiin?
Miksi inkat jättivät Machu Picchun? Kaikesta päätellen kaupungin rakentaminen oli vielä vaiheessa, kun se syystä tai toisesta hylättiin. Kuten jo moneen kertaan on mainittu, espanjalaiset valloittajat tuhosivat 1500-luvun puolivälin tienoilla lähes kaiken alkuperäiskansojen valtakunnista, mutta korkealla vuoristossa sijainnut Machu Picchu pysyi piilossa ja turvassa täystuholta.
Inkat olivat muutama vuosi ennen espanjalaisten miehitystä käyneet sisällissotaa muiden heimojen kanssa, jolloin kaupunki oli jo kertaalleen jätetty tyhjilleen. Rauhaa ei palaamisen jälkeen kestänyt kauaa, joten inkat saattoivat jättää pyhän kaupungin suojellakseen sitä tai vain paetakseen espanjalaisten järjettömyyttä. Ehkä he matkasivat Urubamba-jokea pitkin Amazonille saakka, sillä monien sademetsän alueella asuvien ihmisten syntyperä on voitu määrittää Perun Andeille.
Suositun teorian mukaan Machu Picchun tyhjensi lopullisesti isorokkoepidemia, jonka soturit toivat pyhään kaupunkiin oltuaan tekemisissä eurooppalaisten kanssa.
Alueelta löytyy jatkuvasti jotain uutta
Vaikka Machu Picchu ”löydettiin” yli sata vuotta sitten ja alueella on tehty mittavia arkeologisia tutkimuksia, paljastuu sieltä jatkuvasti jotain uutta.
Vuonna 2008 lähistöltä kaivettiin esiin 80 hautaa, joista paljastui luurankojen lisäksi esineitä ja jopa vaatteita. Löytö oli merkittävä, sillä inkojen tekstiilejä on löytynyt suhteellisen vähän. Sekä ihmisten jäänteitä että kankaita oli kyseisessä 500 vuotta vanhassa hautapaikassa runsaasti.
Jos Machu Picchun raunioilta kävelee yhtään kauemmas, voi pääpolusta nähdä haarautuvan useita pieniä polkuja tiheään lehvästöön. Koska vuoristossa kasvavat pilvimetsät kasvavat kosteissa olosuhteissa hurjaa vauhtia, ei kukaan tiedä mitä kaikkea alueelta voikaan löytyä; pienet polut voivat johtaa vielä piilossa oleville rakennuksille. Esimerkiksi vuonna 2011 yleisölle avattiin ensimmäistä kertaa nähtäväksi hiljattain löydetty ja kunnostettu osio viljelyterasseja.
Lue myös:
Yleistieto
Vesi herahtaa kielelle ajatuksen voimalla – Miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa sen, että miksi ruoan näkeminen saa syljen erittymään? Ja joskus pelkkä ajatuskin herkullisesta ateriasta riittää.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
Kuva: Pixabay
Televisiossa näkyy houkutteleva ruoka-annos ja vesi herahtaa kielelle. Miksi näin tapahtuu? Se, että herkullinen tuoksi aiheuttaa reaktion, käy paremmin järkeen, mutta miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
Yksi syljen tärkeimmistä tehtävistä on suuhun pannun ruoan liukastuttaminen ja pehmentäminen. Sylki helpottaa ruoan pureskelemista ja muokkaamista sulavammin nieltävään muotoon. Syljessä olevat entsyymit myös aloittavat ruoansulatuksen eli prosessin, joka muuttaa syödyn ravinnon elimistölle käyttökelpoiseen muotoon. Ravintoaineiden pilkkominen alkaa siis jo ennen kuin saamme ruoan nieltyä.
Tästä päästäänkin pienen kiertoreitin kautta varsinaiseen vastaukseen.
Näköhavainto siirtyy hermoja pitkin aivojen ydinjatkeen alueella sijaitsevaan syljenerityskeskukseen, jossa tieto käsitellään ja josta toimintakäskyt lähtevät. Tuo keskus reagoi myös haju-, maku- ja tuntoaistimuksiin ja kyllä – aktivoituu myös pelkällä ajatuksen voimalla.
Kun silmät näkevät ruokaa, reagoivat aivot näkyyn kuin sanoen: ”Nyt syödään!”. Sitten ne ilmoittavat asiasta sylkirauhasille, jotka vastaavat yhtä innokkaasti: ”Selvä juttu! Ruokaa tulossa!”. Niinpä rauhaset alkavat erittää sylkeä valmistautuen ravinnon käsittelyyn. Itse asiassa samanlainen reaktio tapahtuu mahalaukussa, jossa ruoansulatusentsyymien määrä lisääntyy pelkästä ruoan tuoksusta tai sen näkemisestä.
Vaikka syljen erittyminen on refleksi, voi siihen kuitenkin joissain määrin vaikuttaa. Kylläisenä kaikkein herkullisinkaan ruoka-annos ei tuoksuineen tai houkuttelevan näköisenä saa aikaan reaktiota. Aivot ovat tietoisia siitä, että energiaa ei nyt kannata käyttää tähän toimintoon. Myös vankka tietoinen päätös siitä, että ei ole missään nimessä aikeissa syödä, on selvä viesti aivoille ja sitä kautta sylkirauhasille, että lisäsyljen erittäminen on turhaa.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, mitä eroa on sympatialla ja empatialla. Ero ei ole suuri, mutta sitäkin merkittävämpi.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä eroa on sympatialla ja empatialla?
Sympatia ja empatia menevät helposti sekaisin, ja normaalissa arkipuheessa niitä kumpaakin käytetään, kun puhutaan myötätunnosta. Sympatia ja empatia tarkoittavat kuitenkin eri asioita. Ero on hienoinen, mutta se on olemassa.
Sympatia viittaa karkeasti sanottuna sääliin tai pahaan oloon, jota tuntee toisen ihmisen vastoinkäymisestä. Empatia taas on kykyä astua toisen ihmisen saappaisiin, mutta tiedostaa, että tunteet ovat toisen ihmisen tunteita, ei omia. Jos työskentelee ammatissa, jossa autetaan muita ihmisiä, on empatiakyky äärimmäisen tärkeä ominaisuus. Sympatia sen sijaan voi olla hyvinkin vahingollista. Siksi sympatia ja empatia on syytä tunnistaa ja osata erottaa toisistaan.
Sanojen eron huomaa myös kreikankielisistä termeistä, joista ne alunperin on lainattu useisiin kieliin.
Sympatia eli sym pathos on suoraan suomeksi käännettynä ”yhdessä tuntea”. Sympatiaa tunteva samaistuu toisen tunteeseen ja pyrkii myötäelämään, mutta omasta näkökulmastaan käsin. Rumasti ja kärjistetysti sanottuna sympatia on toisen tunteen omimista. Sympatiaa tunteva menee mukaan toisen tunnetilaan – tunne ikään kuin tarttuu, mikä ei aina ole paras vaihtoehto esimerkiksi surun keskellä. Sääli ja sympatia voivat vain vahvistaa negatiivisia tunteita.
Empatia tulee sanoista em pathos ja se tarkoittaa ”tuntea sisällä”. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita ja pyrkimystä asettua toisen asemaan, mutta ei kuitenkaan ”omia” tämän tunnetta. Empatiassa ei ole kyse säälistä, vaan empaattinen ihminen osaa reagoida toisen tunteisiin ”oikealla” tavalla sen kummemmin asiaa miettimättä. Empatiassa ei ole kyse voivottelusta.
Empatia on siis toisen ihmisen tunnetilan ymmärtämistä ja sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä. Vaikka sympatia voi kuulostaa positiiviselta asialta, on se monesti haitallista, sillä sympatiaa tunteva harvoin kykenee auttamaan tunteen kohdetta. Hän velloo nimittäin omassa tunteessaan eikä kykene katsomaan asiaa objektiivisesti.
Empatiaa tunteva ei itse tunne esimerkiksi surua juuri sillä hetkellä, mutta kykenee siitä huolimatta – tai juuri siksi – ymmärtämään ja tukemaan surevaa.
Lue myös:
Nyt on luvassa listan verran faktoja elokuusta. Minkälaisia elokuun lapset ovat tieteen näkökulmasta, mitä astrologia kertoo heistä ja mistä kuukauden nimi on peräisin?
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa, mutta niiden vastapainona muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet elokuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Suhtaudutko elämään tavallista positiivisemmin, mutta mielialasi vaihtelevat tiuhaan? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin tutkimukset osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Elokuun kaksi horoskooppimerkkiä ovat alkupuolen Leijona ja loppukuun Neitsyt. Elokuun 22. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Leijonat, joka kuuluu tulimerkkeihin. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Tulimerkin edustajana Leijona on kunnianhimoinen idealisti, joka unelmoi isosti ja vetää sen vuoksi muita puoleensa. Tulimerkin alla syntyneet maailmanparantajat myös nauttivat siitä, kun muut ihailevat heitä.
Elokuun 23. päivästä eteenpäin syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Neitsyitä. Neitsyt kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa.
Jos horoskooppimerkkisi on Leijonat, niin henkieläimesi on – rumpujen pärinää – voimakas, dominoiva ja itsevarma leijona. Leijonan ominaisuuksiin kuuluvat myös älykkyys, reiluus, itsepäisyys ja jopa röyhkeys. Tunnistatko kenties näitä piirteitä itsestäsi tai läheisestäsi?
Elokuun lopulla syntyneet Neitsyet taas voivat ammentaa yhteenkuuluvuuden tuntua Leijonakuninkaan Rafikista, joka on Jylhäkallion arvostettu šamaani eli ennustaja ja parantaja. Neitsyen henkieläin on siis ahkera, nokkela ja neuvokas mandrilli (kuvassa), joka viihtyy ja on parhaimmillaan ryhmässä. Vähemmän mairittelevia ominaisuuksia ovat jääräpäisyys ja tuomitsevuus. Osuuko kuvailu itseesi tai johonkin tuntemaasi Neitsyeen?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Elokuun lapsien syntymäkukkia ovat miekkalilja (kuvassa) ja unikko, jotka kummatkin symboloivat muistoja ja muistelua.
Jos elokuussa syntymäpäiväänsä viettävälle haluaa viedä kukkia, ovat miekkaliljat loistava valinta. Elokuun onnenkukka miekkalilja ei kaipaa kaverikseen edes korttia, sillä sanat ovat tarpeettomia: miekkaliljan on nimensä mukaisesti tarkoitus lävistää vastaanottajansa sydän ja viestittää näin ihastumisesta. Lävistys tapahtuu toivottavasti vain kuvaannollisesti!
Miekkalilja edustaa myös uskollisuutta, luonteen lujuutta ja korkeaa moraalia. Miekkaliljoja on saatavilla kaikissa sateenkaaren väreissä ja jokainen väri antaa kukille tietenkin oman lisämerkityksensä: punainen symboloi intohimoa, keltainen ystävyyttä ja valkoinen puhtautta.
Unikko sen sijaan symboloi rauhaa, rentoutumista ja palautumista. Toisaalta unikot on antiikin aikana yhdistetty nukkumiseen ja uniin sekä kuolemaan. Siksi se voi olla hieman riskaabeli kukka lahjakimpussa. Kuoleman symboli kuulostaa toki uhkaavalta, mutta taustalla on myös kaunis ajatus: unikon kukkien uskotaan auttavan muistamaan niitä läheisiä, jotka ovat tämän maailman jo jättäneet.
Elokuun syntymäkivi on hennon vihertävä peridootti. Tuon jalokiven on uskottu pitävän sisällään taikavoimia ja parannuskyvyn, joten se on tuonut kantajalleen terveyttä. Lisäksi se on suojannut kantajaansa pahoilta hengiltä ja painajaisunilta sekä karkottavan kateelliset tunteet ja laiskuuden.
Mistä elokuu-sana on peräisin?
Jos heinäkuussa korjattiin talteen heinä ja elokuussa koittaa viljan aika. Maatiloilla tuskin koskaan laiskotellaan, mutta elokuussa ei ainakaan! Varsinais-Suomen Kalannista on peräisin hyvin paikkansa pitävä sananlasku: ”Joka elon aikana makaa, se tulevan kesän aikana kerjää”.
Elo on tarkoittanut monenlaista omaisuutta, muun muassa ruokaa, tavaroita ja kotieläimiä. Pohjois-Suomessa porokarja- tai lauma tunnetaan poroelona. Ehkä kuitenkin tunnetuin elo-sanan merkitys on se, mistä kuukaudenkin nimi on tullut. Se nimittäin tarkoittaa viljaa – kasvavaa, kaadettua tai puitua viljaa. Elo voi myös tarkoittaa itse viljankorjuuta.
Muista suomenkielisten kuukausien nimistä elokuu poikkeaa siten, että sitä ei mainittu Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestyneessä Rucouskiriassa. Suomen kirjakielen isälle elokuu oli mätekw eli kyluökw, jotka – noh – suomeksi ovat mätäkuu ja kylvökuu. Kirjoitettuna elokuu esiintyi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1630 julkaistussa Hemminki Maskulaisen virsikirjassa.
Kylvökuu-nimitys tulee siitä, että näihin aikoihin suoritetaan rukiin syyskylvö. Mitä tahansa viljapeltoa voidaan kutsua elopelloksi, mutta osassa Suomea nimitys on vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan ruispeltoa.
Mätäkuu, jota edelleen jonkin verran käytetään, tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin aurinko siirtyy Leijonan tähtimerkkiin. Se juontaa juurensa muinaiseen Mesopotamiaan, jossa tähtitaivaan muutoksen aloittama ajanjakso tunnettiin koiranpäivinä. Kyseessä oli siis koirankuu.
Mätäkuu-nimitys on itse asiassa käännösvirhe, sillä alkujaan Saksassa otettiin käyttöön kaskeamiskuuta tarkoittava Rodenmonat. Tanskalaiset käänsivät Rodenmonatin virheellisesti råddenmånediksi, joka sitten omaksuttiin ruotsin kieleen ja sitä kautta kääntyi suomeksi mätäkuuksi.
Mätäkuu alkaa jo heinäkuun puolella ja usein se on kesän kuumin ajanjakso. Vaikka nimitys on käännösvirhe, sopii se enemmän kuin hyvin kesähelteisiin. Varsinkin ennen kylmälaitteiden keksimistä ruoka pilaantui silloin tavallista nopeammin.
Keisari Augustus ei halunnut jäädä edeltäjänsä varjoon, joten hän muutti elokuun nimen
Monessa kielessä elokuu on jonkinlainen muunnos latinankielisestä Augustus-sanasta.
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Elokuu oli siis vuoden kuudes kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään Sextilis. Caesarin juliaanisessa kalenterissa elokuun nimi säilyi, vaikka siitä tuli tammi- ja helmikuun lisäyksen myötä kahdeksas kuukausi.
Keisari Augustus, Julius Caesarin adoptiopoika ja seuraaja Rooman hallitsijana, koki olevansa edeltäjänsä arvoinen, joten hän nimesi Sextiliksen uudelleen itsensä mukaan. Koska olihan heinäkuu nimetty Julius Caesarin mukaan.
Toki heinäkuu sai nimen Iulius vasta Caesarin kuoltua, kun Rooman senaatti halusi kunnioittaa heinäkuussa syntynyttä suurmiestä. Mutta keisari Augustus koki ilmeisesti alemmuudentuntoa kuuluisaa ottoisäänsä kohtaan. Näin elokuusta tuli Augustus – ja myöhemmin sen monet muunnokset eri kielillä.
Elokuun vauvat ovat suurikokoisia ja heistä kasvaa verrattain pitkiä
Cambridgen yliopiston kliinisen lääketieteen yksikössä tehdyn tutkimuksen mukaan loppukesällä syntyneet vauvat ovat keskimääräistä suurempia ja he ovat aikuisina pidempiä kuin muina vuodenaikoina syntyneet.
Tietenkin perintötekijät ja kasvuympäristö vaikuttavat pituuteen, joten kenenkään elokuussa syntyneen lyhyen henkilön ei pidä ottaa tätä henkilökohtaisesti. Kyse on keskiarvoista.
Tutkijoiden mukaan ”syyllinen” on hyvin todennäköisesti aurinko ja raskauden aikainen D-vitamiinin saanti. Jos auringonvaloa on runsaasti tarjolla raskauden loppuvaiheessa, vaikuttaa se positiivisesti syntymättömän lapsen kasvuun vielä vuosienkin päästä.
Mitä muuta hyvää aurinko saa aikaan?
Elokuussa syntyneet ovat tutkimusten mukaan keskimääräistä positiivisempia ja mieltävät itsensä onnekkaiksi – nämä ominaisuudet johtavat usein menestykseen elämässä.
Yltiöpositiivisuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä kesällä syntyneiden mielialat voivat vaihdella silmänräpäyksessä. Vaikka se voi kanssaeläjien mielestä olla jopa ärsyttävää, ei kyse ole mistään vakavasta. Elokuussa syntyneillä diagnosoidaan kaikkina muina kuukausina syntyneisiin verrattuna vähiten kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa.
On hyvin todennäköistä, että nämä kaikki edellämainitut ominaisuudet ovat tulosta auringonvalon ja sitä kautta D-vitamiinin saannin määrästä.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Huomenna elokuun 3. päivänä on kuukauden paras hetki lähteä telttailemaan ja sielä voi sitten perinteisten aktiviteettien sijaan keskittyä hiusten suoristamiseen, sillä tämä puuha sattuu juuri samaan ajankohtaan.
Suotuisin ajankohta astua avioliittoon on 24.–27. päivänä. Purukalustonkin voi siinä ennen naimisiinmenoa laittaa kuntoon, sillä hammaslääkärikäynti on elokuussa syytä ajoittaa 23. tai 24. päivälle.
Häähumun jälkeen onkin sitten aika palata arkiseen aherrukseen. Elokuun 28. ja 29. päivänä kannattaa aloittaa oluen ja siiderin paneminen, jonka yhteydessä on kuun paras hetki eläinten astuttamiselle ja toisaalta myös teurastamiselle. Sehän on sitten täysin toinen juttu, että kuinka monen arkeen nämä aktiviteetit nykypäivänä kuuluvat.
Lue myös:
Lähes jokaisesta maailman kielestä löytyy sanoja joita ei voi kääntää muille kielille ilman, että merkitys katoaisi tai kärsisi.
Suomessa on esimerkiksi sisu, löyly ja kalsarikännit, joista monet ulkomaalaiset ovat innoissaan ja ne ovat saaneet paljon näkyvyyttä erilaisissa medioissa. Me tiedämme tasan tarkkaan, mitä kaikkea sisu merkitsee, mutta sen selittäminen muille ei olekaan niin yksinkertaista.
Sama juttu on muissa kielissä: yksi sana voi tarkoittaa jotain monimutkaista tunnetta, jota on hankala saada selitettyä, jos kuulija ei tiedä sen syvintä olemusta.
Löysi Listafriikki joukkoon myös hauskojakin ilmaisuja, mutta usein nämä kääntäjille mahdottomat sanat ovat voimakkaita tunteita kuvaavia.
Tässä siis sanoja, joiden kääntäminen on lähes mahdotonta – ainakaan suoraan ja ilman parin lauseen selitystä.
Komorebi, japani
Komorebi on japanilainen sana, jonka selittämiseen tarvii suomeksi ja useimmilla muillakin kielillä liudan sanoja.
Se kirjoitetaan japanilaisilla kanji-kirjoitusmerkeillä 木漏れ日, jossa ensimmäinen merkki on puu, kaksi seuraavaa tarkoittaa ”loistaa läpi” ja viimeinen merkki on aurinko.
Komorebi tarkoittaa siis valoa, joka siivilöityy puun lehtien lävitse. Muista ottaa sana käyttöön, ja kehua seuraavalla lenkillä tai retkellä kaverillesi metsän upeaa komorebiä.
Tartle, skotti
Tartle on listamme kevyimmästä ja hauskimmasta päästä, sillä monet muut, kuten jo tuli mainittua, kuvaavat suuria tunteita.
Tartle tarkoittaa sitä kiusallista hetkeä, kun sinun pitäisi esitellä kaksi ihmistä toisilleen, mutta joudut paniikinomaisesti takeltelemaan henkilön nimen kanssa. Se ei vain meinaa muistua mieleen. Siinä kohdassa voi vetää skottilaisen ässän hihasta ja sanoa: ”Öö, anteeksi pieni tartleni Maria”. Tartle pelastaa myös silloin, jos tapaat jonkun yllättäen kadulla, mutta nimi on hetken aikaa kadoksissa.
Ja nimenomaan hetken aikaa, sillä tartleen voi vedota vain siinä tapauksessa, jos nimi lopulta palautuu mieleen. Jos niin ei käy, ovat tekosyyt vähissä, sillä tartle on jo ohitettu.
Iktsuarpok, inuktitut
Inuktitut on itäisessä Kanadassa puhuttu inuiittikieli. Kielessä on käytössä sana iktsuarpok, joka on helpoin ymmärtää sillä, kun muistelee lapsuuden jouluaattoja ja joulupukin odotusta.
Iktsuarpok viittaa siihen innostuneeseen tunteeseen, kun odottaa jotakuta saapuvaksi niin paljon, että käy jatkuvasti ulkona tarkastamassa näkyykö ketään.
Se ei siis tarkoita pelkkää innostusta ja odottamista, vaan tämä yksi sana kattaa sisäänsä myös sen ulos menemisen.
Mamihlapinatapai, yaghan
Etelä-Amerikan eteläisimmässä kärjessä sijaitsee Tulimaa, jonka jakavat Argentiina ja Chile. Saaren alkuperäisasukkaat ovat puhuneet yaghania, joka jo nyt on lähes sammunut kieli.
Kielessä on sana, mamihlapinatapai, joka tarkoittaa sanatonta katsetta, jonka kaksi ihmistä jakavat, kun he haluavat ryhtyä johonkin, mutta kumpikaan ei halua tehdä aloitetta.
Kuulostaa yltiöromanttiselta, ensimmäisen suudelman piinaavalta odotukselta, mutta mamihlapinatapai voi tarkoittaa myös muuta. Esimerkiksi kahden ihmisen välistä katsetta, jolla ilmaistaan, että ”tiedän, mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä”.
Vuonna 1994 Guinnessin ennätysten kirja listasi mamihlapinatapain maailman ytimekkäimmäksi sanaksi, jota on äärimmäisen vaikea kääntää millekään muulle kielelle. Siitäkin huolimatta monet varmasti ovat kokeneet kyseisen katseen ja tietävät sen merkityksen.
Duende, espanja
Duende, joka yhdistetään usein flamencoon, on tarkoittaa nykyään kaiken taiteen kykyä herättää suuria tunteita. Se on minkä tahansa taiteen lajin mystinen voima tai sielu, joka saa katsojan syvän liikutuksen valtaan.
Aiemmin Duende on ollut espanjalaisessa mytologiassa peikkomainen taruolento, joka piti huolen siitä, että lapset käyttäytyvät hyvin. Taiteen laji sekin!
Ya’aburnee, arabia
Ya’aburnee on arabiaa ja merkitsee laveasti käännettynä ”sinä hautaat minut”. Se tarkoittaa sitä, että lausuja toivoo kuolevansa ennen toista, koska elämä ilman tätä olisi niin sietämätöntä. Se on suuri rakkaudenosoitus, joka voidaan sanoa myös ystävälle.
Ya’aburneen melankolisen tunteen on myös Nalle Puh laittanut sanoiksi halatessaan Risto Reipasta: ”Jos elät satavuotiaaksi, haluan minäkin elää satavuotiaaksi, miinus yhden päivän. Siten minun ei tarvitse koskaan elää ilman sinua.”
L’esprit De l’escarier, ranska
Ranskankielinen l’esprit de l’escalier tarkoittaa kirjaimellisesti portaikon henkeä, mutta sanan merkitys on syvällisempi.
Tässä tilanteessa ovat varmasti kaikki olleet joskus: Lähdet pois jostakin kiivaasta sananvaihdosta ja vasta hetken päästä mieleesi pälkähtää täydellisen naseva vastaus, jota olisit voinut käyttää. Mutta se on jo myöhäistä.
L’esprit de l’escalier tarkoittaa tuota jälkeen päin tullutta ajatusta ja harmistusta sen menettämisestä.
Tingo, rapanui
Rapanuita puhutaan Chileen kuuluvalla Pääsiäissaarella. Toivottavasti tingo ei ole siellä paljon käytetty sana, sillä se tarkoittaa henkilöä, joka lainaa ystävänsä asunnosta tavaroita yksi kerrallaan, niin että lopulta mitään ei ole jäljellä.
Sehän voisi olla yksinkertaisesti varas, mutta tingon tapauksessa kyse on nimenomaan ystävästä, joka omii esineitä. Mielenkiintoisia kavereita Pääsiäissaarella! Luulisi, että haalimiselle laitettaisiin loppu ennen kuin koko kämppä on tyhjä.
Ilunga, bantu
Ilunga on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa puhutuissa bantukielissä esiintyvä sana, joka vuonna 2004 valittiin maailman kaikkein vaikeimmin käännettäväksi sanaksi.
Ilunga tarkoittaa henkilöä, joka antaa ensimmäisellä kerralla pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun anteeksi, toisella kerralla suvaitsee sen, mutta kolmas kerta on viimeinen. Lyhyimmin ilungan voisi kuvailla olevan henkilö, jonka sietokyvyllä on määritelty raja. Mutta mitä ilmeisimmin sekin on kömpelösti sanottu.
Lítost, tšekki
Lítost on tšekinkielinen sana joka kuvaa niin henkilökohtaista tunnetta, että koko konseptin käsittäminen on hieman hankalaa. Lítost on hyvin erityinen suru: se on tuska, jonka aiheuttaa oman onnettomuuden oivaltaminen. Se ei kuitenkaan tarkoita niin pinnallista tunnetta kuin itsesääli, vaan on sekoitus surua, katumusta, myötätuntoa ja määrittelemätöntä kaipausta.
Milan Kundera, Tšekin ehkä kuuluisin kirjailija, kirjoittaa lítostista Olemisen sietämätön keveys -kirjassaan näin: ”Olen yrittänyt etsiä samaa tarkoittavaa sanaa muista kielistä, siinä kuitenkaan onnistumatta, vaikka en osaa kuvitellakaan, miten ihmissielua voisi ymmärtää ilman tätä sanaa.”
Saudade, portugali
Saudade tarkoittaa kaipuuta jotain sellaista kohtaan, jota on rakastanut, mutta jonka on menettänyt. Se voi olla jokin esine, ihminen tai täysin abstrakti asia.
Saudaden sisältämä tyhjyyden tunne, melankolia tai nostalgia pitävät sisällään tiedon siitä, että kaipuun kohde ei todennäköisesti koskaan palaa. Tunne on katkeransuloinen, sillä vaikka kohde on hävinnyt, on rakkaus silti jäljellä. Saudade, miten sydäntä raastavaa!
Torschlusspanik, saksa
Torschlusspanik tarkoittaa kirjaimellisesti sulkeutuvan portin paniikkia. Ja siitä tässä sanassa pohjimmiltaan on kyse. Toivottavasti kukaan ei kärsi kovin vakavasta torschlusspanikista!
Se merkitsee pelkoa, jonka aiheuttaa vanheneminen ja erityisesti iän myötä katoavat mahdollisuudet.
Kuva: Bradley Howington | Unsplash
Facepalm, englanti
Facepalm on ihan mahtava termi. Se on monille meille suomalaisillekin tuttu, koska kuulemme ja käytämme englantia Internetin ja television välityksellä jatkuvasti. Kyseessä on siis ele, jossa läpsäistään kämmen omilla kasvoille ärsyyntymisen tai turhautumisen merkiksi. Vaikka kyseinen ele on kulttuurista riippumatta maailmanlaajuisesti käytetty, ei sille ole yksiselitteistä sanaa muussa kuin englannin kielessä.
Facepalm toimii myös oikein hyvin myötähäpeän kohdalla. Siinä on muuten suomalainen sana, jolle ei löydy englannista sopivaa käännöstä!
Bakku-shan, japani
Ajatuksena tähän listaan lähtiessä oli se, että en ottaisi mistään kielestä muuta kuin yhden sanan. Mutta aivan ensimmäisenä mainittu japaninkielinen komorebi oli liian kaunis pois jätettäväksi ja tämä, bakku-shan, taas aivan liian kamala.
Bakku-shan on siis japania ja tarkoittaa sitä, että tyttö tai nainen näyttää kauniilta takaapäin, mutta hänellä onkin rumat kasvot. Ilmeisesti japanilaiset miehet ovat täydellisiä joka suunnasta katsottuna…
Utepils, norja
Utepils on norjankielinen sana, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ”ulko-olutta”. Alunperin sana on kuvannut sitä ensimmäistä, aurinkoisena päivänä, ulkona juotua olutta. Nykyään utepilsillä viitataan kaikkeen ulkona juotuun olueen, kunhan sää vain on kaunis.
Suomessahan meillä on vähän vastaava termi, pussikalja, joka ei kuitenkaan tarvi seurakseen aurinkoa. Se on tietysti plussaa, mutta ei välttämätöntä.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään maailman suurimpaan nykyisin elävään maaeläimeen liittyvän sanonnan todenperäisyyttä: Onko totta, että norsut eivät unohda koskaan?
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Pitääkö paikkansa, että norsut eivät unohda koskaan?
Vanhan sanonnan mukaan ”norsut eivät koskaan unohda”. Onko tosiaan näin ja miten se voidaan tietää? Tätä lähdemme nyt selvittämään.
Nämä maailman suurimmat maaeläimet ovat uskomattomia otuksia. Ne ovat erittäin älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä, joilla on läheiset perhesuhteet. Ne ilmaisevat voimakkaasti tunteitaan, surevat kuolleita lauman jäseniä ja tunnistavat itsensä peilistä eli ovat niin sanotusti tietoisia omasta itsestään, mihin monetkaan eläimet eivät kykene. Norsujen tiedetään palaavan laumatovereidensa kuolinpaikalle suremaan tätä jopa pitkien aikojen jälkeen ja ne lohduttavat toisiaan menetysten hetkellä.
Mutta entäs se muisti? Onko oikein sanoa, että jollakin on norsun muisti, jos hänellä on mielettömän hyvä muisti?
Se, että norsut eivät unohda koskaan mitään, voi olla liioittelua, mutta niillä toden tottakin on hyvä muisti. Luonnossa se on välttämätöntä koko lauman selviytymisen kannalta. Jokaisessa laumassa johtajana toimii vanhempi naaras, matriarkka, joka muistaa ja tunnistaa ei vain oman laumansa kymmenet jäsenet, vaan kaikki laumasta vuosien mittaan karkotetut urosnorsut. Naaraat jäävät yleensä synnyinlaumaansa, mutta urokset ajetaan omilleen, kun emo on ne vieroittanut.
Mutta vanhojen tuttujen tunnistaminen ei rajoitu vain niihin yksilöihin, joiden kanssa norsut ovat viettäneet yhdessä vuosia. Tästä on hyvänä esimerkkinä Yhdysvaltojen Tennesseessä sijaitsevassa suojelukeskuksessa elänyt Jenny-norsu, joka innostui silmin nähden vuonna 1999, kun keskukseen tuotiin uusi norsu nimeltään Shirley. Kaksikon suhtautuminen toisiinsa ihmetytti keskuksen työntekijöitä, sillä norsut vaikuttivat siltä, kuin käynnissä olisi ollut erittäin tunteellinen jälleennäkeminen. Niinpä Jennyn ja Shirleyn taustoja ruvettiin selvittämään. Kävi ilmi, että ne olivat kuuluneet samaan sirkukseen 23 vuotta aiemmin, mutta olleet silloin yhdessä vain muutaman kuukauden ajan. Siitä huolimatta ne tunnistivat ja muistivat toisensa.
Hyvä muisti on elintärkeä luonnossa, kun olosuhteet ovat ankarat. Jos vettä ei ole tarjolla, johdattaa vanha matriarkka laumansa sellaisiin paikkoihin, joissa se muistaa vuosia sitten olleen vettä. Vaikka se ei olisi käynyt kyseisessä paikassa vuosikymmeniin, muistaa se reitin pitkänkin matkan päässä sijaitsevalle juomapaikalle.
Siksikin lauman kannalta on tärkeää, että johdossa on mahdollisimman iäkäs naaras, jolla on paljon elämänkokemusta. Kuivina kausina ne tietävät, mihin kannattaa lähteä, koska ovat todennäköisesti olleet samassa tilanteessa joskus aiemminkin.
Lue myös:
Yleistieto
Yöllinen vieruskaveri lähettää noin puolikkaan banaanin kokoisen säteilyannoksen: Top 10 huvittavat ja erikoiset mittayksiköt – osa 2
Tämän listan aiheena ovat erikoiset mittayksiköt. Kaikille niille on oma aikansa ja paikkansa, vaikka ne melko omalaatuisia ovatkin.
Suomessa, kuten suurimmassa osassa maailmaa, on käytössä kansainvälinen yksikköjärjestelmä eli SI-järjestelmä, johon kuuluvat muun muassa sekunnit, metrit ja kilogrammat. Standardijärjestelmän mittayksiköt eivät kuitenkaan aina onnistu parhaimmalla tavalla havainnollistamaan haluttua asiaa, joten siksi on olemassa näitä toinen toistaan omituisempia mittayksikköjä.
Listafriikki keräsi kasaan sellaiset erikoiset mittayksiköt, joita ei ehkä ihan jokapäiväisessä elämässä tule käyttäneeksi. Toki tämän listan jälkeen siihen voi tehdä muutoksen!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset mittayksiköt voit lukea tästä:
Poronkusema ja partasekunti: 10 omituista ja huvittavaa mittayksikköä – osa 1
Banaania vastaava säteilyannos
Sievert on säteilyannoksen yksikkö, joka kuvaa ionisoivan säteilyn biologista vaikuttavuutta. Kaikessa ympärillämme olevassa on säteilyä, mutta sen määrän hahmottaminen on hieman hankalaa, kun annoksista yleensä puhutaan sievertin tuhannesosina eli millisieverteinä (mSV) tai miljoonasosina eli mikrosieverteinä (µSv).
Japanissa maaliskuussa 2011 sattuneen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen säteily nousi kaikkien huulille ja lehtien otsikoihin – mikä on turvallista ja mistä kaikesta säteilyä voi saada? Suosittu humoristinen XKCD-nettisarjakuvalehti julkaisi tuolloin taulukon säteilyannoksista, joita erilaisista asioista voi saada.
Se oli tehty säteilyasiantuntijoiden kanssa yhteistyössä ja kaavion julkaisun jälkeen monet maineikkaat mediat, kuten BBC ja Forbes, ovat käyttäneet artikkeleissaan juuri banaania vastaavaa säteilyannosta havainnollistamaan muista lähteistä saatuja annoksia.
Yhdestä banaanista saatava säteilyannos on 0,1 mikrosievertiä, eli aivan mitätön määrä. Suomalaiset saavat säteilyä keskimäärin 3,2 millisievertiä vuodessa eli vastaavan annoksen saisi vetämällä 32 000 banaania. Tappava säteilyannos on 4 sievertiä, joka vastaa 40 000 miljoonaa banaania.
Voimme siis melko huolettomasti suhtautua asioihin ja ihmisiin ympärillämme. Yöllinen vieruskaverisi muuten säteilee sinulle joka yö puolen banaanin verran!
Lato
Barn, suomeksi lato, kuulostaa valtavan kokoiselta, mutta mittayksikkönä se on minimaalisen pieni. Se on uraaniatomin ytimen kokoinen eli noin 0,000000000000000000000001 neliösenttimetriä.
Termi näki päivänvalon indianalaisessa Purduen yliopistossa, jossa ydinfyysikot työskentelivät Manhattan projektin parissa. Projektin tavoitteena oli 1940-luvun alussa kehittää ydinase, missä lopulta hyvin lyhyen työn jälkeen onnistuttiin.
Barn viittaa (pienuudestaan huolimatta) uraanin ytimen suhteellisen suureen kokoon; ainakin jos verrataan muihin alkuaineisiin. Tutkijat myös leikittelivät sanonnalla ”ei osuisi puolen metrin päästä ladon seinään”, kun he yrittivät osua juuri uraanin ytimeen atomien viuhuessa hiukkaskiihdyttimessä.
Lisäbonuksena tuli vielä se, että kun uraanin ytimeen viitattiin keskusteluissa ja kirjoituksissa latona, ei kukaan ymmärtänyt mistä puhuttiin, joten sota-ajan salaisuudet pysyivät piilossa.
Äitilehmäindeksi
Äitilehmäindeksi on vielä suhteellisen hiljattain ollut käytössä Lounais-Yhdysvaltojen maatiloilla. Erityisen hyödyllinen se on ollut silloin, kun maatiloista ja maatilkuista on käyty kauppaa.
Äitilehmäindeksi on arvio siitä, kuinka monta tiineenä olevaa lehmää tietty maa-alue pystyy ruokkimaan. Jopa niille maanviljelijöille, joilla ei ollut karjaa, luku oli kullanarvoinen, sillä se antoi hyvä kuvan maaperän hedelmällisyydestä ja viljelykelpoisuudesta.
Kärpäsen kivespussi
Baijerin alueella Saksassa pienin mahdollinen pituusmitta tai määrä on muggaseggel, joka tarkoittaa kärpäsen kivespussia. Humoristisuutensa lisäksi, tai siitä huolimatta, se on kulttuurillisesti merkittävä sana, ja onpa se valittu jopa Baijerin murteiden kauneimmaksi sanaksi.
Sanalla ei ole mitään pilkkaavaa tai seksuaalissävytteistä merkitystä, eikä se ole missään tapauksessa kirosana. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi lasten kanssa kokkaillessa: ”Tämä keitto vaatii muggaseggelen verran lisää suolaa”. Ei toimisi suomen kielessä ihan samalla tavalla.
Vaikka muggaseggel viittaa määrittämättömään, erittäin pieneen mittaan, ovat tutkijat luonnollisesti selvittäneet sen koon. Stuttgartin luonnontieteellisen museon hyönteistutkijat päästivät kaikki asiaa pähkäilleet pälkähästä ja julkaisivat artikkelin, jossa muggaseggelin paljastettiin olevan keskimäärin 0,22 millimetriä.
Big Mac -indeksi
Arvostettu talouslehti The Economist on vuodesta 1986 asti arvioinut ja vertaillut eri maiden kansantalouksia kehittämällään metodilla, Big Mac -indeksillä.
Indeksi perustuu ostovoimapariteettiteoriaan. Teorian mukaan valuuttojen vaihtosuhteiden pitäisi pitkällä aikavälillä liikkua kohti tasoa, joka tasaisi keskenään samanlaisten hyödykekorien hinnan. The Economistin korissa on ainoastaan Big Mac -hampurilainen, ja sen perusteella voidaan nähdä, onko joku valuutta yli- vai aliarvostettu. Koska McDonald’seja on ympäri maailman, on käytettävä mittari ihan validi.
Käytännössä indeksi toimii niin, että vertaillaan Big Macin hintaa esimerkiksi Suomessa (7,60 euroa) ja Sveitsissä (8,20 frangia). Jaetaan Big Macin eurohinta frangihinnalla (0,926) ja verrataan tämänhetkiseen vaihtokurssiin (0,93). Koska 0,93 on hieman suurempi kuin 0,926, on euro aliarvostettu verrattuna Sveitsin frangiin, ainakin Suomessa. Tässä kohtaa valuuttojen arvoissa ei ole Big Mac -indeksin perusteella mitään moitittavaa, mutta monien maiden välillä erot ovat paljon suuremmat.
Indeksiä on kritisoitu siitä, ettei se ota huomioon maiden varallisuuseroja tai esimerkiksi työvoimakustannuksia, mutta ei kai mikään valtio rupea sen perusteella suunnittelemaan budjettiaan.
Toiset kuitenkin ottavat asian hieman vakavammin. Argentiina joutui suurennuslasin alle vuonna 2011, kun sitä syytettiin Big Macin hintakartellista, jolla maa oli yrittänyt parantaa sijoitustaan indeksissä.
Lue ensimmäinen osa: Poronkusema ja partasekunti: 10 omituista ja huvittavaa mittayksikköä – osa 1
Lue myös:
Maailma on mittayksikköjä pullollaan. Jotkin niistä ovat hieman omalaatuisia, mutta jokaisella on aikansa ja paikkansa.
Suurin osa maailmasta käyttää kansainvälistä yksikköjärjestelmää eli SI-järjestelmää, johon kuuluvat muun muassa sekunnit, metrit ja kilogrammat. Niillä ei kuitenkaan aina onnistuta parhaimmalla mahdollisella tavalla havainnollistamaan haluttua asiaa, joten siksi on olemassa näitä toinen toistaan omituisempia mittayksikköjä.
Listafriikki keräsi kymmenen erikoista mittaa, joita ei ehkä ihan jokapäiväisessä elämässä tule käyttäneeksi. Toki tämän listan jälkeen siihen voi tehdä muutoksen!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset erikoiset mittayksiköt ovat luvassa myöhemmin.
Vohveliravintola
Waffle House -taulukko on Yhdysvaltain hätätilaviraston, FEMA:n, käyttämä mittari. Sillä määritellään myrskyjen vaikutuksia asuinalueilla sekä yhteisöjen kykyä toipua vahingoista. Taulukon avulla voidaan arvioida, miten todennäköisesti jollain tuhoalueilla tarvitaan apua. Waffle House -vohveliravintolaketju on päätynyt mittariksi katastrofivalmiutensa vuoksi, sillä se on tunnettu siitä, että ravintolat pitävät ovensa auki rajujenkin myrskyjen aikana.
Waffle House -taulukko luotiin vuonna 2011 tuhoisasti iskeneen tornadon jälkeen. Kaksi Waffle Housea pysyi silloin auki. Taulukko voi kuulostaa täysin hullulta, mutta FEMA pystyy kyseisiä ravintoloita seuraamalla ohjaamaan resurssinsa niitä eniten tarvitseville alueille.
Taulukossa on kolme tasoa: Vihreä (koko ruokalista) tarkoittaa sitä, että ravintolassa on edelleen sähköt, eikä tuhoja juurikaan ole. Keltaisella tasolla (rajoitettu ruokalista) ravintolan täytyy käyttää varageneraattoreita, eivätkä toimitukset kulje normaalisti.
Viimeinen, eli punainen taso, tarkoittaa sitä, että Waffle House on suljettu. Silloin asiat ovat todella huonosti.
Partasekunti
Partasekunti on matka, jonka keskimääräinen partakarva kasvaa sekunnissa. Puhutaan siis äärimmäisen lyhyestä matkasta. Mittayksikkö on tietysti huumorilla tehty, mutta silti yllättävän suosittu. Myös Googlen mittayksikkömuunnin tunnistaa partasekunnin (engl. beard second).
Partasekuntia on hieman vaikea määritellä virallisesti, sillä kaikki parrat kasvavat erilaista vauhtia. Yleisesti sen kuitenkin ajatellaan olevan 5 nanometriä; yksi nanometri on millimetrin miljoonasosa. Google käyttää muuntimessaan juuri tuota lukua. Viiden nanometrin mitta on saatu siitä, että ”keskivertoparta” kasvaa noin 15 senttimetriä vuodessa.
Maantieteelliset kohteet
Australiassa käytetään hyvin virallisissakin yhteyksissä veden määrän ilmoittamiseen sydharb-mittaa. Yksi sydharb on noin 500 000 000 000 litraa, eli saman verran kuin Sydneyn kuuluisassa satamassa virtaa vettä nousuveden aikaan. Sitä käytetään, kun puhutaan esimerkiksi tulvista tai joessa virtaavasta vesimäärästä.
Briteillä on monia kummallisia tapoja kuvailla jonkun asian kokoa, esimerkiksi joku rakennus voi olla kolmen kaksikerroksisen bussin korkuinen. Pinta-alaa kuvaavana yksikkönä on toiminut jo siirtomaa-ajoilta saakka wales. Yksi wales on luonnollisesti Walesin kokoinen, noin 20 000 neliökilometriä.
Tavallisen ihmisen oli walesin avulla helppo ymmärtää, minkä kokoluokan alueesta oli kyse. Kun Yhdysvallat aloitti Vietnamin sodan, esittelivät brittimediat Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan maan ”14 kertaa Walesin kokoisena”.
Yhdistyneen kuningaskunnan liittyessä Euroopan unioniin vaihtui määre Belgiaksi, joka on noin puolitoistakertainen Walesiin nähden. Se oli kansainvälisempi ja nähtiin parempana vaihtoehtona. Brexitin myötä on taidettu palata vanhaan tuttuun Walesiin.
Mickey Mouse
Mickey Mouse, eli Mikki Hiiri, on tietokoneinsinöörien ja ohjelmoijien käyttämä määre, ja sillä viitataan tietenkin tietokoneen hiireen. Yksi mickey on pienin liike, jonka tietokone havaitsee, ja joka ”normaaleilla” mitoilla on noin 0,1 millimetriä.
Tietokoneen hiiren herkkyys ilmoitetaan yhtälailla mikkeinä senttimetriä kohden ja sen nopeus taas on mikkejä sekunnissa.
Poronkusema
Eihän outoja ja hauskoja mittayksikköjä voi listata ottamatta mukaan poronkusemaa!? Vaikka se on useimmille suomalaisille tuttu termi, aiheuttaa se ulkomailla kovasti hilpeyttä.
Kaikessa koomisuudessaan poronkusema on hyvin looginen mitta. Se on matka, jonka poro voi kulkea virtsaamatta. Mitta oli tärkeä tietää aikana, jolloin porojen vetämillä reillä kuljettiin pitkin jylhää Lappia. Porot eivät nimittäin kykene samaan aikaa kävelemään ja pissaamaan, ja liian pitkään virtsaamatta oleminen saattoi pahimmillaan johtaa porojen halvaantumiseen.
Poronkusema on maksimissaan 7,5 kilometriä, jonka jälkeen on viimeistään syytä pysähtyä helpotukselle.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi nenää kirvelee ja sattuu, kun sinne menee vettä. Moni tietää sen tunteen: voimakas polttelu nostaa jopa kyyneleet silmiin.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi nenää kirvelee, kun sinne menee vettä?
Jos hyppää uima-altaaseen tai järveen, niin vettä voi hulahtaa nenään vauhdilla ja voimalla. Se voi saada aikaan ikävän kirvelevän tunteen ja siksi toiset pitävätkin nenästä kiinni veteen hypätessään.
Nenän sisällä on paljon hermopäätteitä, jotka tietenkin havaitsevat sisään purskahtavan veden ja ilmoittavat sitten aivoille, että täällähän tapahtuu jotain ylimääräistä. Aivot kytkevät päälle kivun tunteen, jotta henkilö pyrkisi eroon vedestä.
Nenässä on myös melko lämmin – sielä on tietenkin ruumiinlämpöistä eli suunnilleen 37 astetta. Yleensä ulkopuolelta tuleva vesi on viileämpää ja jo sekin yksinään on järkytys elimistölle.
Tapahtuu sama ilmiö kuin niin sanotussa ”aivojen jäätymisessä”, joka tunnetaan ehkä paremmin englanninkielisellä nimityksellä brain freeze. Se johtuu äkillisestä lämpötilan muutoksesta. Kurkussa on paljon verisuonia, jotka menevät šokkiin ja supistuvat kylmäkosketuksesta. Kun kylmä ruoka tai juoma nielaistaan, antaa keho verisuonille käskyn jälleen laajentua.
Aivoihin verta vievien verisuonten nopea supistuminen ja laajentuminen saa niitä ympäröivät hermosolut lähettämään signaalin tuntokeskukseen, että jotain kummallista on meneillään. Aivot tulkitsevat tapahtuman kipuna, mutta paikallistavat sen virheellisesti suun sijasta otsaan.
Ilmiö on sama silloin, kun nenään pääsee kylmää vettä, mutta tässä tapauksessa aivot osaavat paikallistaa tuntemuksen nenään.
Kylmä ja yllättäen nenään menevä vesi on siis järkytys, mutta lämpötila ja vieraan nesteen läsnäolo eivät ole ne merkittävimmät syyt epämiellyttävään tunteeseen. Pahinta myrkkyä on makea vesi, jota esimerkiksi kaikkien uima-altaiden ja järvien vesi on. Kaikki ihmisen kehon solut ovat suolaisia, joten makean veden kohtaaminen on niille järkytys.
Vesi ryöppyää soluihin yrittäen tasapainottaa solukalvon eri puolilla olevien nesteiden väkevyyseroa. Tästä yhtäkkisestä tunkeutumisesta ja solujen täyttymisestä aiheutuu kivulias ja polttava tuntemus.
Nenän limakalvon solut ovat kovalla koetuksella, kun ne yrittävät tuottaa tarpeeksi räkää päästäkseen eroon makean veden invaasiosta. Siksi uidessa tulee myös usein tarve niistää.
Lue myös:
-
Elämäntapa2 päivää sittenMount Everestin kahdet kasvot: Tragediaa ja uskomattomia selviytymistarinoita
-
Oudoimmat5 päivää sitten
Uskomatonta, mutta totta: 10 eriskummallista random-faktaa
-
Yleistieto1 viikko sitten
Vesi herahtaa kielelle ajatuksen voimalla – Miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
-
Oudoimmat1 viikko sitten
Yliopistot jakoivat turvaseksikampanjassa reikäisiä kondomeita: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 2
