Titanic upposi 108 vuotta sitten: 10 faktaa, joita et oppinut elokuvasta

Meistä useimpien tiedot yöstä, jona Titanic upposi, pohjautuvat vuoden 1997 elokuvaan ja erityisesti Rosen ja Jackin tarinaan.

Titanic-elokuva on kuitenkin fiktiota, vaikka se todellisen laivan neitsytmatkaan ja kammottavaan onnettomuuteen perustuukin. Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja James Cameron halusi olla historiallisesti tarkka ja joissain kohdin hän onnistuikin, esimerkiksi moneen kertaan näkyvä ensimmäisen luokan portaikko on yksityiskohtainen kopio siitä, mitä se RMS Titanicilla oli. Lisäksi monet henkilöt ja heidän kohtalonsa on kuvattu oikein sekä valitettavasti se fakta, että laivasta laskettiin pelastusveneitä lähes tyhjillään.

Rose ja Jack ovat mielikuvituksen tuotetta, ja ikuinen vääntö siitä, olisiko kelluvan oven päälle mahtunut kaksi henkilöä on turhaa. Nimittäin kaksikon noin tunnin mittainen seikkailu laivan sisällä, kahlaten, uiden ja sukeltaen hyytävässä Atlantin vedessä, olisi koitunut heidän kohtalokseen jo paljon ennen lopullista uppoamista.

Tänään huhtikuun 15. päivänä tulee kuluneeksi 108 vuotta siitä, kun Titanic upposi. Siitä voi kuitenkin aina oppia jotain uutta, joten tervetuloa Listafriikki.com:n matkaan Titanicin tuntemattomiin tarinoihin.

Titanicin eläimet

Titanicilla oli ihmismatkustajien lisäksi lukuisia eläimiä. Koiria, kissoja, kanarianlintuja, palkintokukkoja ja -kanoja sekä tietenkin rottia.

Jotkut koiranomistajat päättivät jäädä uppoavalle laivalle, koska heidän lemmikkiään ei otettu pelastuslautalle. Toisia taas on jäänyt loppuelämäksi raastamaan se, että he olivat pakotettuja jättämään lemmikkinsä taakseen. Kahdestatoista laivalla olleesta koirasta pelastui kolme: kaksi pomeraniania ja yksi kiinanpalatsikoira, jotka olivat tarpeeksi pieniä olemaan omistajiensa sylissä pelastusveneissä. Nuo kolme koiraa olivat ainoat eläimet, jotka selvisivät Titanicilta hengissä. 

Jos koirat ovat lähellä sydäntäsi, käy lukemassa koiramainen listamme tämän linkin kautta.

Kapteenin ja arkkitehdin huono maine

Kapteeni Edward Smith kuvataan Titanic-elokuvassa jotenkin avuttomana ja katastrofin tullen ohjaamoon eristäytyneenä. Laivan arkkitehti Thomas Andrews taas keskittyy murheen murtamana siirtämään kelloja salongissa.

Kummatkin menehtyivät laivan upotessa, mutta heidän viimeiset hetkensä ovat aivan erilaiset kuin moni luulee.

Lukuisten silminnäkijähavaintojen mukaan miehet olivat viimeiseen asti auttaneet matkustajia pelastusveneisiin ja heitelleet tuoleja jo veden varaan joutuneille ihmisille, jotta heillä olisi jotain minkä varassa kellua. Juuri ennen pinnan alle painumista kaksikko olisi todistajien mukaan yhteistuumin hypännyt reunan yli hyiseen veteen.

Kolmannen luokan matkustajien kohtalo

Titanicilla menehtyi arvioiden mukaan noin 1500 henkilöä, joista suuri osa kolmannen luokan matkustajia.  

Elokuvissa annetaan usein sellainen kuva, että kolmannen luokan matkustajia olisi lukittu omiin kerroksiinsa eikä heille olisi annettu mahdollisuutta pelastautua. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole löydetty mitään, mikä tukisi tätä uskomusta.

On totta, että alle kolmasosa kolmannen luokan matkustajista menehtyi, mutta se oli seurausta muista syistä. Alemmilla kansilla sijainneilta hyttiosastoilta piti kiertää monen mutkan ja portaikon kautta sinne, missä pelastusveneet olivat. Lisäksi monet eivät halunneet lähteä ilman omaisuuttaan, sillä kaikki oli otettu mukaan lähdettäessä uuden elämän alkuun Yhdysvaltoihin. Äidit eivät halunneet jättää teini-ikäisiä poikiaan, jotka ”naiset ja lapset ensin” mentaliteetilla laskettiin miehiksi. Perheet myös päättivät pysyä yhdessä kävi miten kävi.

Kaikilla pelastusveneille ehtineillä oli yhtäläiset mahdollisuudet päästä kyytiin, eikä ihmisiä jaoteltu luokan mukaan. Jos jonkin perusteella jaoteltiin niin sukupuolen. Siksi luokasta riippumatta laivan mukana upposi iso osa miesmatkustajista.

Ainut japanilainen matkustaja

Suomalaisia matkustajia Titanicilla oli virallisten tietojen mukaan 63, joista kaksikymmentä selvisi hengissä. Meidän pieneen maahamme verrattuna oli Japanin edustus niukka. Titanicilla oli vain yksi japanilainen matkustaja, Masabumi Hosono, 42-vuotias valtionvirkamies. 

Hosono oli toisen luokan matkustaja, eikä ollut ensimmäisenä jonottamassa pelastusveneille. Tahto jäädä eloon oli kuitenkin kova, ja hän löysi tiensä oikealle kannelle. Kun veneestä huudettiin, että mukaan mahtuu vielä kaksi, hyppäsi eräs mies kyytiin, ja kun muitakaan ei paikalla ollut, päätti Hosono ottaa edellisestä mallia. 

Titanicin uppoamisesta voi selvitä hengissä, mutta Hosonon elämä tuli kääntymään päälaelleen. Palattuaan Japaniin häntä ei otettu avosylin vastaan, sillä jostain oli kiirinyt valheellisia kertomuksia, että Hosono olisi esittänyt naista pelastautuakseen kuolemalta.

Hosono sai potkut työstään, lehdet kirjoittivat hänen olleen pelkuri ja oppikirjoihin miehestä tuli malliesimerkki häpeällisestä käyttäytymisestä ja moraalittomuudesta. 

Hosono kirjoitti uppoamisyöstä vaimolleen päiväkirjamaisesti kirjeen, jossa tapahtumien oikea kulku selvisi. Kirje oli kirjoitettu pelastuneet merestä poimineen Carpathia-laivan kyydissä Titanicin muistikirjan paperille.

Kirje löytyi vasta vuosia miehen kuoleman (1939) jälkeen, mutta on sittemmin julkaistu ja hänen kunniansa on palautettu.

Laivat, jotka eivät tulleet apuun

Kun Titanic oli törmännyt jäävuoreen, lähetettiin alukselta yleinen hätäkutsu kaikille lähistöllä seilaaville laivoille. Carpathia, niin kuin tiedetään, vastasi kutsuun, mutta se oli usean tunnin matkan päässä.

Joku muu olisi kuitenkin voinut auttaa, nimittäin parinkymmenen kilometrin päässä ollut SS California. Aluksen miehistö kyllä havaitsi taivaalla näkyvät hätäraketit, mutta eivät kertomansa mukaan ymmärtäneet niiden tarkoitusta. Miehistö kuitenkin herätti kapteeni Stanley Lordin, mutta tämä ei tippaakaan välittänyt valoista ja ilmoitti laivan sähköttäjänkin menneen jo nukkumaan. Siitä syystä hätäviestikään ei ollut tullut perille. Kapteeni Lord miehistöineen on myöhemmin saanut ankaraa arvostelua välinpitämättömyydestään.

California saapui uppoamispaikalle vasta seuraavana aamuna, mutta siinä vaiheessa kaikki pelastettavissa olevat oli jo nostettu Carpathian kannelle.

Norjalainen kuunari Samson oli ilmeisesti vielä Californiaakin lähempänä. Vain kymmenen kilometrin päässä Titanicista seilannut alus ei joidenkin teorioiden mukaan vastannut hätäkutsuun, koska oli osallisena laittomassa hylkeenpyynnissä.

Titanic-elokuva toukokuussa 1912

Kate Winsletin ja Leonardo DiCaprion tähdittämä elokuva ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Titanicin tarina kerrottiin valkokankaalla.

Noin 700 uppoamisesta selviytyneen joukossa oli mykkäfilmitähti Dorothy Gibson, joka saapui New Yorkiin Carpathian kyydissä huhtikuun 18. päivän iltana.

Reissusta vahingoittumattomana selvinnyt Gibson lähti niiltä sijoiltaan ”Saved From the Titanic” -elokuvan kuvauksiin, joka kertoi nimensä mukaisesti Titanicin onnettomuudesta. Pääosanesittäjä Gibsonilla oli elokuvassa päällään samat vaatteet ja kengät, jotka hänellä oli ollut yllään oikean uppoamisen hetkellä.

Elokuva sai ensi-iltansa vain 29 päivää katastrofin jälkeen, mutta enää filmi ei ole kenenkään nähtävissä, sillä ainut kopio siitä tuhoutui tulipalossa vuonna 1914. 

Uppoamaton Violet

Noin viidesosa laivan lähes 900 henkilökunnan jäsenestä pelastui, kun Titanic upposi. Heidän joukossaan oli onnekas sairaanhoitaja Violet Jessop. Toisaalta Jessopia voisi sanoa epäonniseksi.

Irlantilais-argentiinalainen Jessop oli 25-vuotias, kun Titanic upposi ja oli ensimmäisiä pelastusveneisiin päässeitä, koska hänen esimiehensä käski näyttämään mallia matkustajille.

Jessop oli jo edeltävänä vuonna, 1911, ollut White Star Line -yhtiön Olympic-laivalla, kun se osui toiseen alukseen. Törmäyksessä ei menehtynyt ketään ja laivat pystyivät seilaamaan lähisatamaan.

Jessop ei antanut edes Titanicin tapahtumien vaikuttaa merellä työskentelyyn, vaan siirtyi saman varustamon toiselle laivalle, HMHS Britannicille, joka toimi ensimmäisen maailmansodan sytyttyä sotasairaala-aluksena Egeanmerellä. Se kuitenkin upposi marraskuussa 1916 osuttuaan saksalaiseen miinaan. Monet miehistön jäsenet silpoutuivat uppoavan laivan potkureihin, mutta Jessop selvisi hengissä, vaikka loukkasi päänsä pahasti.

Jessop kärsi kovista päänsäryistä koko loppuelämänsä, mutta niistä (ja kaikesta kokemastaan) huolimatta hän jatkoi työtään laivoilla ja eli 83-vuotiaaksi saakka. 

Viihdykettä matkaajille

Noin viikon kestävälle matkalle Southamptonista New Yorkiin oli matkustajille suunniteltu monenlaista viihdykettä. Laivalla oli uima-allas, turkkilainen sauna ja kuntosali (se vilahtaa elokuvassakin). Huhtikuun 15. päivälle oli suunniteltu koiranäyttely, jota ei koskaan pidetty.

Titanicilla oli oma sanomalehti, The Atlantic Daily Bulletin, joka ilmestyi päivittäin. Siihen oli uutisten, pörssikurssien ja laukkakisojen tulosten lisäksi painettu myös päivän menut. Lehti oli selkeästi suunnattu ensimmäisen luokan matkustajille.

Samat matkustajat saivat myös nauttia kahdeksan henkisen yhtyeen musisoinnista läpi matkan. Viihdyttääkseen vaativaa yleisöä yhtyeen oli pitänyt opetella 350 kappaletta laivayhtiön omasta laulukirjasta, jotta he pystyivät soittamaan minkä tahansa kappaletoiveen.

Ja tietenkin kaikki tietävät orkesterista sen, että miehet soittivat vielä parin tunnin ajan paniikin valtaamalla kannella tarkoituksenaan rauhoittaa ihmisiä, vaikka kaikkien kohtalo oli jo sinetöity. 

Kokonaisena vai kahdessa osassa?

Vuosikymmenien ajan suurin osa ihmisistä ajatteli, että Titanic upposi kokonaisena. Vasta vuonna 1985, kun merentutkija Robert Ballardin johtama ryhmä paikallisti hylyn meren pohjasta, selvisi kaikille, että Titanic tosiaan oli katkennut ennen lopullista uppoamistaan.

Siitäkin huolimatta, että paikalla olleet ja tragediasta hengissä selvinneet silminnäkijät olivat kertoneet laivan katkenneen, ei suuri yleisö uskonut sitä todeksi. Matkustajien tarinat uppoamisesta, räjähdyksistä ja katkeamisesta olivat uskomattoman samankaltaisia, mutta onnettomuustutkijat tai media eivät ottaneet heitä tosissaan. Asiaa ei toki auttanut se, että White Star Line -laivayhtiön mainetta suojelleet miehistön jäsenet väittivät Titanicin painuneen pohjaan täysin ehjänä. 

Kohtalokas ennustus

Vuonna 1886 kuuluisa toimittaja William T. Stead kirjoitti hyytävän tarinan Atlantin valtamerellä seilaavasta höyrylaivasta, joka uppoaa toiseen laivaan törmättyään ja lähes kaikki matkustajat hukkuvat pelastusveneiden vähyyden takia. Tutkivan journalismin pioneerina tunnettu Stead halusi vaikuttaa kirjoituksillaan sekä kansaan että päättäjiin. Tällä artikkelillaan hän halusi tuoda huomiota vanhentuneeseen merilakiin, jossa ei vaadittu laivoihin tarpeeksi pelastusveneitä.

Muutamaa vuotta myöhemmin hän kirjoitti uuden, keksityn tarinan, jossa White Star Line -varustamon Majestic-matkustajalaiva törmää jäävuoreen. 

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin mies oli matkalla Southamptonista New Yorkiin laivalla, jolla oli pelastusveneitä hädin tuskin puolelle matkustajista. Stead upposi Titanicin mukana.

🤷‍♀️ Opitko listalta jotain uutta Titanicista, vaikka siitä on jo niin paljon kerrottu? Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme montako kertaa olet nähnyt Titanic-elokuvan. Itsellä katselukertoja on kymmeniä, ja pakkohan se on tämän listan jälkeen taas pistää pyörimään!