Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää sen, onko olemassa jokin ”toinen maailma”, kun yleensä puhutaan vain ensimmäisen ja kolmannen maailman maista.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Jos on olemassa ensimmäisen ja kolmannen maailman maita, niin onko välissä toinen maailma?

Kuva: Joachim Schnürle | Pixabay

Ensimmäinen ja kolmas maailma ovat jokseenkin tuttuja: kolmannella maailmalla viitataan kehitysmaihin ja ensimmäisen maailman maat ovat länsimaita. Loogisesti pääteltynä pitäisi siis olla vielä niitä toisen maailman maita.

Termit ovat jo melko vanhentuneita ja poistuivat yleisestä käytöstä kylmän sodan loppumisen myötä jo vuosikymmeniä sitten. Ensimmäistä maailmaa näkyy nykyään käytettävän enimmäkseen #firstworldproblems-vitseissä, joissa hyväosaiset kertovat mitättömistä ongelmistaan, kun ”oikeita” ongelmia ei ole.

Ensimmäisellä maailmalla tarkoitetaan, tai tarkoitettiin, toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoja, Kanadaa, suurinta osaa Euroopan maista, Australiaa ja Uutta-Seelantia – eli niin sanottuja länsimaita. Joissain yhteyksissä myös Japani saatettiin laskea mukaan ensimmäiseen maailmaan.

Kolmannen maailman mailla viitataan pääosin köyhiin ja kehittyviin maihin Afrikassa, Aasiassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa. ”Kolmas maailma” ei kuitenkaan ole millään lailla yhtenäinen ryhmä, eikä termi ole enää toimiva. Esimerkiksi Brasilian, Malawin ja Syyrian niputtaminen samaan kategoriaan on typerää, vaikka ne kaikki ovat perinteisessä mielessä kolmannen maailman valtioita ja kehitysmaita. Vaikka jokaisessa niissä on köyhyyttä, on Brasilia yksi maailman suurimmista talouksista.

Ja sitten päästään vihdoin siihen kysymyksen aiheeseen eli toiseen maailmaan. Ehkä jo arvaatkin, mitä sillä on tarkoitettu: Neuvostoliittoa ja sen liittolaisia eli niin sanottua itäblokkia. Sattuneesta syystä ”toinen maailma” poistui sanana käytöstä 1990-luvun alussa – samaan aikaan Neuvostoliiton kanssa.

Aivan alkuperäisen määritelmän mukaan ensimmäinen maailma oli Yhdysvallat liittolaisineen, toinen maailma oli Neuvostoliitto liittolaisineen ja kolmannen maailman maihin lukeutuivat ne valtiot, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään. Eli esimerkiksi Suomi oli tämän määritelmän mukaan kolmannen maailman maa.

Lue myös:

• Top 10 maailman vaarallisimmat maat murhien määrässä mitattuna
• 10 ihmistä, jotka ovat auttaneet oman murhansa ratkaisussa

Nyt ollaan jo pitkällä syksyssä ja Listafriikki keräsi tästä masentavaksikin kutsutusta vuodenajasta erikoisia faktoja, jotka saattavat muuttaa suhtautumistasi.

Kun kysytään lempivuodenaikaa, on monen vastaus aurinkoinen ja lämmin kesä. Toiset rakastavat kevättä, jolloin luonto jälleen puhkeaa kukkaan. Joillekin talvi on parasta aikaa paukkuvine pakkasineen ja valkeine lumihankineen. Mutta harva odottaa syksyä. Onhan ruska toki kaunis, mutta sateet ja pimeys saavat alakuloiseksi.

Tällä listalla tarkastelemme syksyä hieman erilaisesta näkökulmasta. Miltä syksy näyttää, tuoksuu ja tuntuu? Ja miksi juuri syksy on rakkauden aikaa?

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi syysfaktaa voit lukea tästä:

10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1

Syksy saa hormonit hyrräämään – kirjaimellisesti

Kuva: Pixabay

Useissa tutkimuksissa on todettu, että niin miesten kuin naistenkin testosteronitasot nousevat syksyn tullen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mistä se johtuu. Vaikuttaako vähenevä päivänvalo hormonitoimintaan? Vai onko syynä lisääntynyt läheisyys? Mikä on seurausta mistäkin?

Listan ensimmäisessä osassa käytiin jo läpi sitä, että syksyt tosiaankin ovat ihmisten elämässä lähimpänä sellaista ajanjaksoa, joka eläimillä tunnetaan lisääntymiskautena. Joten enää on turha sanoa, että kevät saisi hormonit hyrräämään!

Jos vielä haluat jotain kiistatonta todistusaineistoa syksyn aiheuttamasta rakkauden huumasta, niin tässä tulee kaikille välttämätön tiedonjyvänen. Kurpitsahan on sellainen vihannes, joka ehkä vahvimmin liitetään syksyyn.

Chicagolainen hajuihin ja makuihin erikoistunut hoito- ja tutkimuslaitos selvitti vuonna 1995 tehdyssä kokeessa, mitkä tuoksut kiihottavat miehiä eniten. No, tutkimuksessa selvisi, että kurpitsapiirakka yhdistettynä laventeliin oli kaikkein huumaavin tuoksu: se lisäsi peniksen verenvirtausta keskimäärin 40 prosentilla.

Joten ei muuta kuin leipomaan!

Metsästäjän kuu on vuoden 2024 suurin ja kirkkain superkuu

Kuva: Lloyd Blunk | Unsplash

Lähimpänä syyspäiväntasausta (syyskuun 22. päivä) esiintyvä täysikuu in nimeltään sadonkorjuun kuu. Sadonkorjuun kuu voi siis valaista taivaan syys- tai lokakuussa. Sitä seuraava täysikuu taas on nimeltään metsästäjän kuu. Pimenevät illat valaiseva täysikuu on ennen keinovaloja mahdollistanut sen, että maanviljelijät ovat voineet iltaisin jatkaa sadon korjaamista ja metsästäjät eläinten jäljestämistä vielä auringon laskettua mailleen. Siitä nämä täysikuut ovat siis saaneet nimensä.

Tänä yönä (lokakuun 17. päivänä) taivaalle nouseva metsästäjän kuu on myös yksi vuoden 2024 neljästä superkuusta. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä superkuu on vuoden suurin ja kirkkain!

Kuun kiertorata on elliptinen, joten sen etäisyys Maasta vaihtelee 406 700 ja 356 400 kilometrin välillä. Superkuulla tarkoitetaan sitä, että radallaan kiertävä Kuu on meitä lähimpänä (tai hyvin lähellä lähintä pistettä) juuri täydenkuun aikaan. Ja koska Kuu on silloin Maata lähimpänä, näyttäytyy se myös erityisen kirkkaana ja mahdollisimman suurena.

Superkuita on joka vuosi muutama ja ne esiintyvät aina peräkkäin. Vuonna 2024 superkuita on siis yhteensä neljä, joista lokakuun metsästäjän kuu on kolmas.

Tänä yönä Kuu on täysikuuna kaikkein lähimpänä meitä – ”vain” 357 363 kilometrin päässä. Siksi on kirkkaampi ja näyttää suuremmalta kuin mikään muu tämän vuoden täysikuista.

Se on 122 kilometriä lähempänä kuin syyskuun 18. päivänä nähty sadonkorjuun superkuu. Vuoden 2024 viimeinen superkuu nousee taivaalle ensi kuun 15. päivänä, mutta se onkin sitten jo 4500 kilometriä kauempana kuin nyt näkyvä metsästäjän kuu.

Lue myös: Miten ja miksi Kuun väri vaihtelee?

Miesten mielestä naiset ovat syksyisin viehättävämpiä

Kuva: Anastasia Gepp | Pixabay

Listan ensimmäisessä osassa puhuttiin kiihtyvästä hiusten irtoamisesta, mutta siitäkin huolimatta naiset ovat vastakkaisen sukupuolen mielestä kaikkein puoleensavetävimpiä juuri syksyisin. Perception-lehdessä vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan naisten viehättävyys kasvaa ilman viilenemisen myötä.

Eri vuodenaikoina koehenkilöille, heteroseksuaaleille miehille, näytettiin nuorten naisten kasvokuvia, sekä kuvia eri kokoisista ja mallisista naisten vartaloista ja rinnoista. Miesten tuli arvioida kuvissa olevien kohteiden viehättävyyttä.

Kasvojen perusteella tehty arviointi ei muuttunut vuodenaikojen mukaan, mutta toisin oli vartaloiden suhteen. Koehenkilöt pitivät erilaisia naisten kehoja huomattavasti viehättävämpinä syksyisin ja talvisin.

Tutkijat päättelivät, että tulos oli seurausta niin kutsutusta kontrasti-ilmiöstä. Kesäisin miehet näkevät jatkuvasti vähäpukeisia naisia, eli tökerösti sanottuna katseltavaa on yllin kyllin. Ilmojen viiletessä kaikki laittavat luonnollisesti enemmän vaatekerroksia, joten teorian mukaan virikkeitä on silloin vähemmän ja ”kriteerit ovat alhaisemmat”.

Syksyn synty kreikkalaisessa mytologiassa

Kuva: Pixabay

Nykyään tiedämme vuodenaikojen vaihtelun johtuvan siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa kallellaan. Kallistuskulmasta johtuen auringonsäteet jakautuvat vuoden eri aikoina epätasaisesti eteläiselle ja pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja erot vuodenaikojen välillä ovat sitä suurempi, mitä kauempana päiväntasaajasta ollaan.

Kreikkalaisessa mytologiassa on kuitenkin hieman erilainen selitys vuodenajoille, erityisesti syksylle.

Kaiken keskiössä on Persefone, kevään ja kesän jumalatar sekä manalan valtiatar. Persefone oli ylijumala Zeuksen ja tämän siskon Demeterin kaunis tytär.

Zeuksen veli Haades, tuonpuoleisen valtija ja vainajien jumala, oli mieltynyt Persefoneen, mutta tiesi etteivät vanhemmat suostuisi lähettämään tytärtään ikuisesti manalaan. Niinpä hän päätti napata veljentyttärensä ja näin pakottaa tämän vainajien valtakunnan jumalattareksi.

Persefonen äiti Demeter oli sadonkorjuun ja kaiken elävän jumalatar. Demeter oli suunniltaan tyttärensä kidnappauksen vuoksi ja eikä suuttuneena sallinut minkään kasvavan maan päällä. Sadot kuihtuivat, kun hän kielsi kasveja kasvamasta ja lopulta maa oli kuiva autiomaa. Ylijumala Zeus tuskastui tilanteeseen, sillä kuolevaiset olivat nälänhädässä. Hän käskytti Haadesia palauttamaan Persefone äidilleen, mutta manalan valtija oli tehnyt temppuja, joiden vuoksi tyttö ei voinut enää pysyvästi poistua tuonpuoleisesta.

Niinpä veljekset tekivät sopimuksen: Persefone viettäisi vuosittain neljä kuukautta manalassa aviomiehensä kanssa ja lopun vuotta äitinsä kanssa.

Aina kun Persefone palasi manalaan, pysäytti Demeter kaiken elävän kasvamisen: näin tuli syksy. Kevät koitti ja Demeter salli kasvien taas kasvavan, kun Persefone nousi tuonpuoleisesta.

Syksyllä syntyneet lapset saavat kaikki ”nallekarkit”

Kuva: Pixabay

Tiedäthän lausahduksen ”ei mene nallekarkit tasan”? No, jos olet syntynyt syksyllä, niin sinulla on karkkeja taskut täynnä!

Chicagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan syys-, loka- ja marraskuussa syntyneet ihmiset elävät todennäköisemmin satavuotiaiksi kuin vuoden muina aikoina syntyneet. Tutkimukseen kerättiin tietoja yli 1500:sta vähintään satavuotiaaksi eläneestä, aivan 1800-luvun lopulla syntyneestä, ihmisestä. Vertailua tehtiin koehenkilöiden sisaruksiin ja puolisoihin, millä saatiin selvitettyä perimän ja ympäristön osuutta asiaan.

Analyysissa tultiin siihen tulokseen, että lapsen ensimmäiset kuukaudet ovat äärimmäisen tärkeitä koko loppuelämää ajatellen. Syksyllä syntyneet säästyivät elämänsä ensihetkinä kesän kuumuudelta ja toisaalta talven kylmyydeltä. Lämpötilaa tärkeämpänä tekijänä tutkijat ovat pitäneet vastasyntyneen välttymistä tartuntataudeilta, jotka erityisesti 1800-luvun lopulla olivat yleisiä keväisin ja kesäisin, sekä alkutalvesta.

Samankaltaiseen tulokseen on päästy myös Saksassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa todettiin loka-joulukuussa syntyneiden elävän tilastollisesti merkittävästi muita pidempään.

Nähtäväksi jää, onko malli sama viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä, kun vauvoja eivät nykyaikana uhkaa enää samanlaiset vaarat kuin yli 120 vuotta sitten.

Toisen Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan syksyisin syntyneet lapset pärjäävät keskimääräistä paremmin koulussa aivan ylimmille luokille saakka. Se saattaa toki johtua yksinkertaisesti siitä, että siellä monessa koulussa vuosiluokkajako katkeaa syyskuussa, joten syksyllä syntyneet ovat luokkansa vanhimpia. (Joskaan sen ei uskoisi vaikuttavan muutamaa ensimmäistä vuotta pidemmälle.)

Syksyssä on jotain taikaa, mutta älä silti heitä kirvestä kaivoon, jos et ole yksi onnekkaista ruskan aikaan syntyneistä lapsista.

10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1

Lue myös:

• 10 yllättävää tapaa, joilla sää vaikuttaa ihmisen terveyteen ja käyttäytymiseen
• Sään muokkaus: 10 faktaa sateentekemisestä

Lukijoiden kysymyksissä pohditaan tällä kertaa hymykuoppia. Mitä hymykuopat oikeastaan ovat ja miksi vain joillakin ihmisillä on sellaiset. Toisaalta hymykuopat voi myös hankkia – kirurgin veitsen avulla.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mitä hymykuopat ovat?

Kuva: Alexander Krivitskiy | Unsplash

Hymykuoppa syntyy silloin, kun isolla poskiluulihaksella, zygomaticus major, on suupielessä kaksi kiinnityskohtaa. Iso poskiluulihas johtaa poskipäästä kohti suupieltä ja supistuessaan se venyttää suuta leveämmäksi ja kaartaa suupieliä ylöspäin. Tämä lihas saa siis aikaan hymyn.

Joidenkin ihmisten iso poskiluulihas haarautuu kahteen osaan, jolloin suupielessä on kaksi kiinnityskohtaa. Kun lihas supistuu, ilmestyy kiinnityskohtien väliin kuoppa – hymykuoppa.

Erilaisen kiinnityskohdan syntymisen ajatellaan olevan seurausta pienestä mutaatiossa yhdessä lihakseen liittyvässä geenissä, joskin tutkimustietoa on melko vähän, joten vaikuttavia geenejä voi olla useita. Hymykuoppien uskotaan olevan vallitsevasti periytyvä ominaisuus eli jos toisella vanhemmalla on hymykuopat, ovat sellaiset usein myös lapsilla.

Hymykuopat voivat kadota

Vaikka hymykuoppa on fyysinen ominaisuus, joka johtuu lihaksen mallista, voi se hävitä iän myötä. Usein onkin niin, että lapsena hymyä sulostuttaneet kuopat katoavat mystisesti.

Katoamistemppu ei kuitenkaan ole mikään mysteeri, vaan johtuu siitä, että yhtä lailla kuin koko ihminen kasvaa, niin myös kasvojen lihakset kasvavat ja kehittyvät. Hymykuoppa voi siis luonnollisesti ”liikkua” paikasta toiseen, madaltua hankalasti havaittaviksi tai sitten kadota kokonaan.

Toisaalta hymykuoppa voi kasvusta johtuvien muutosten vuoksi tulla myös esiin lapsen varttuessa.

Hymykuopat voi myös hankkia

Monen mielestä hymykuopat ovat suloinen ominaisuus. Mutta niitä ihailevien kannalta on valitettavaa, että ihmisellä joko on hymykuopat tai sitten ei. Toisaalta plastiikkakirurgian avulla voidaan saada aikaan lähes mitä tahansa; myös hymykuopat.

Iltalehti kertoi syksyllä 2019 suomalaisesta Janni Halosesta, joka oli aina pitänyt hymykuoppia ”supersöpöinä”, mutta geenit eivät sellaisia hänelle olleet suoneet. Haloselle kuitenkin selvisi erään huvikseen tehdyn nettisurffailun lomassa, että hymykuopat on mahdollista hankkia kirurgisesti, joten hän tarttui tuumasta toimeen.

Halonen hakeutui lontoolaiselle klinikalle, jossa poskista poistettiin parinkymmenen minuutin mittaisessa operaatiossa pala kudosta ja haavat tikattiin kiinni. Hintaa operaatiolle tuli hieman reilut 1700 euroa. Nainen oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja kertoo nauttivansa pienestä ekstrasta, jonka hymykuopat hänen hymyynsä antavat.

Halosen mukaan kyseinen operaatio on ainakin vielä harvinainen Euroopassa, mutta esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa leikkaus on varsin suosittu.

Hymykuoppia on tehty keinotekoisesti ennenkin

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain

Mitä ilmeisimmin hymykuopat ovat olleet haluttu ominaisuus jo pitkään, sillä vuonna 1926 Yhdysvalloissa myönnettiin patentti Dimple Makerille. Dimple Maker oli nimensä mukaisesti ”hymykuopan tekijä”, mutta muistutti enemmänkin keskiaikaista kidutusvälinettä.

Koje pysyi kasvoilla korvien taakse asetettavilla sangoilla ja leuan alta kiersi metallinen jousi. Poskien kohdalla oli nupit, jotka painautuivat syvälle ihoon tarkoituksenaan luoda pysyvät hymykuopat. Erityisen suosittua kapistusta Dimple Makerista ei koskaan tullut, sillä sen käyttäminen oli arvatenkin erittäin kivuliasta ja aiheutti lääkäriliiton mukaan purentavikoja.

Samanlaisia menetelmiä on toki käytössä edelleen, sillä netistä löytyy läjäpäin videoita hymykuoppien hankkimiseen. Suosittuja keinoja ovat erilaiset imutyylit ja sormilla tai jollain tikkumaisella esineellä painaminen.

Lue myös:

• Miksi ihminen on ainoa eläin, joka itkee? 11 faktaa itkemisestä ja kyynelistä
• 10 erikoista esinettä, jotka lääkärit ovat poistaneet ihmisten sisältä

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, mitä kummaa isoisälle mahtaa tapahtua, kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin.

Lisäksi pohdimme sitä, voiko linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!

Mitä isoisälle tapahtuu, kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin?

Kuva: Gerd Altmann | Pixabay

Huoli pois! Vaari-sanalla ei ole tässä tapauksessa mitään tekemistä kenenkään isoisän kanssa, joten vaarit voivat tästäkin eteenpäin osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja juhliin ilman pelkoa siitä, että joku veisi heidät mukanaan.

Kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin, käyttää hän tilaisuuden hyväkseen. Myös neuvosta voi ottaa vaarin, jolloin neuvoa noudatetaan. Vaari on lainattu ruotsin kielen sanasta var tai vara, joka merkitsee huolenpitoa ja huomiota. Esimerkiksi ta vara på kääntyy suomeksi muotoon huolehtia tai paremminkin hyödyntää eli toisin sanoen ”ottaa vaarin”.

Vaarin ottaminen on esiintynyt suomen kirjakielessä aivan alusta alkaen, sillä Mikael Agricola käytti ilmausta vuonna 1548 julkaistussa Uuden testamentin suomennoksessa. Tässä ote Roomalaiskirjeestä: ”Jos iollain iocu Wirca ombi / Nin ottacan Wirghastans waarin”. Nykyisessä käännöksessä tuo kohta (Room. 12:7) kuuluu: ”Palvelutehtävän saanut palvelkoon”.

Vaaria voi käyttää toki kuten mitä tahansa muutakin suomen kielen sanaa, joten toiselle voi sanoa: ”Pidä vaari itsestäsi”. Vuosikymmeniä sitten vaari on esiintynyt myös yhdyssanoissa ja esimerkiksi psykologiassa on puhuttu itsevaarinotosta, joka nykyisin tunnetaan paremmin itsereflektointina. Kenen muun mielestä itsevaarinotto kuulostaa paljon paremmalta?

Lue myös: Suomalaiset sanonnat – onko näissä mitään järkeä?

Voiko linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa?

Kuva: Christoph Schütz | Pixabay

Toivottavasti tämän kysymyksen esittäjä on jo putsannut lintujen jätökset autostaan, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan: kyllä, linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa. Jos yläilmoista tipahtaa epämiellyttävä tervehdys autoon, kannattaa se pestä mitä pikimmiten pois, sillä linnunkakka voi syövyttää maalipinnan hyvinkin nopeasti. Eikä kyseessä tarvitse olla parven suorittama pommitus, vaan yksikin läjä riittää vaurion syntymiseen.

Linnunkakka on ikävää tavaraa siksi, että se tulee linnusta ulos kloaakin kautta. Kloaakissa eli niin sanotussa viemärisuolessa yhdistyvät sekä suoli, virtsatiet että sukupuolielinten tiehyet. Linnun jätös on sekoitus ulostetta ja virtsaa, mikä tekee siitä happaman ja siten syövyttävän.

Ja miten nopeasti tuho voi tapahtua? Jos olosuhteet ovat optimaaliset maalivaurion syntymiselle – eli on lämmin ja aurinkoinen päivä – voi linnunkakka jättää pysyvän jäljen jo minuuteissa.

Jäiks! Autossa kannattaa siis aina pitää vesipullo; jos ei muuten, niin lintujen jätösten huuhtelemista varten!

Lue myös:

• 10 metkaa tapaa, joilla omia aivojaan ja kehoaan voi huijata
• Miksi iho menee kananlihalle vaikuttavasta musiikkiesityksestä? 10 hämmästyttävää faktaa ihmiskehosta

Uusi kuukausi on juuri pyörähtänyt käyntiin, joten on aika pamauttaa tiskiin faktoja lokakuusta. Selvitämme muun muassa se, mitä astrologia kertoo lokakuun lapsista ja missä he ovat tieteen näkökulmasta vahvoilla muihin ikätovereihinsa nähden.

Tuttuun tapaan tiedossa on tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Esimerkiksi kaikkien tietovisojen ystävät ovat saattaneet törmätä hämmentävään kysymykseen lokakuun vallankumouksen ajankohdasta – vaikuttaa kompakysymykseltä! Tällä listalla selvitämme, että miten se tapahtuikin marraskuussa.

Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.

Jos olet lokakuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuva: Antony Trivet | Pixabay

Lokakuussa 23. päivään mennessä syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Vaakoja. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Vaaka kuuluu ilmamerkkeihin. Ilmamerkin alla syntyneet elävät ennemmin järjellä kuin tunteella ja nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Lokakuun lopulla syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Skorpioni on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.

Ainakin horoskooppien perusteella lokakuun eri aikoina syntyneet ovat siis täysin toistensa vastakohtia!

Mites on niiden henkieläinten laita?

Kuun alkupuolella syntyneiden Vaakojen henkieläin on uskollinen susi. Sudet ovat diplomaattisia idealisteja, joista löytyy myös romanttinen ja kekseliäs puoli. Susi on joukkuepelaaja, mutta myös luontainen johtaja.

Skorpionit taas voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolenpitäjiksi ja suojelijoiksi.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Kuva: James St. John | CC BY 2.0

Lokakuussa synttäreitään juhlivien onnenkiviä ovat turmaliini ja opaali.

Lähes kaikissa sateenkaaren väreissä esiintyvän turmaliinin on perinteisesti uskottu pitävän kantajansa tyynenä vaikeissa tilanteissa ja tuovan muutenkin rauhaa ja levollisuutta. Se on myös sanottu torjuvan negatiivisia tunteita kuten kateutta ja vihaa.

Toisenkin lokakuun syntymäkiven eli opaalin (kuvassa) on uskottu rauhoittavan mieltä. Lisäksi sen voimien väitetään parantavan silmätulehduksia, vahvistavan muistia ja edistävän luovuutta. Mineraalin rakenteen järjestäytyminen saa aikaan sen, että opaali heijastaa värejä kirjavasti. Värileikin ansiosta sen onkin sanottu kätkevän sisäänsä kaikkien värillisten kivien positiiviset voimat.

Lokakuun syntymäkukkia ovat samettikukka ja kosmoskukat. Samettikukat symboloivat positiivisuutta, mutta toisaalta ne on tietyissä maailmankolkissa yhdistetty kuolemaan. Erityisesti Meksikossa ja muissa Väli-Amerikan maissa samettikukilla on perinteisesti koristeltu vainajien hautoja sekä kotialttareita kuolleiden päivänä. Día de Muertos on kuitenkin riehakas karnevaali, joka eroaa suomalaisten hartaasta pyhäinpäivästä. Monissa kulttuureissa kirkkaan oranssit ja keltaiset samettikukat symboloivat auringonsäteitä, joiden uskotaan tuonpuoleisessa ohjaavan eroon joutuneita rakkaita jälleen yhteen.

Kosmoskukat symboloivat järjestystä ja tasapainoa sekä rauhaa ja seesteisyyttä. Kosmoskukkien nimen alkuosa tarkoittaa järjestäytynyttä maailmankaikkeutta, joten symboliikka on siinäkin mielessä kohdallaan.

Niillä uskotaan olevan monia parantavia voimia ja ne tuovat myös hyvää onnea. Onpa kosmoskukkien aikoinaan uskottu houkuttelevan puutarhoihin keijuja.

Lue myös: Kuuluisat huijaukset – 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat

Mistä lokakuu-sana on peräisin

Kuva: Hannah Domsic | Unsplash

Lokakuun nimi viittaa suoraan kyseisen kuukauden olosuhteisiin: on märkää ja kuraista. Tästä kertovat myös lokakuun vanhat nimitykset loskakuu, ruojakuu ja likakuu. Nyt kun katselee ikkunasta ulos, niin oikein sopivilta nimiltä vaikuttavat kaikki!

Lokakuu on talveen varautumisen kuukausi, joka esimerkiksi Saksassa tunnettiin aiemmin nimellä Weinmonat, viitaten viininkorjuuseen. 1600-luvun alkupuolella lokakuu oli myös ruotsin kielessä vinmånad. Virallisesti lokakuusta ei kuitenkaan tullut suomen kielellä viinikuukautta, vaikka Saksassa opiskellut Mikael Agricola vuoden 1544 Rucouskiriassaan neuvoikin syömään ja juomaan hyvin. Tässä muutama ote Rucouskirian ohjeista lokakuulle:

Winamariat nyt poijmetan. Viinirypäleet nyt poimitaan.

Paijska teuran otzan cangi. Paiskaa teuraan otsaan kanki.

Telle kwlla kelpa keijtetty fleski szöde. Tällä kuulla kelpaa keitettyä sianlihaa syödä.

Joo winan wtista, sille se percka rumin. Juo uutta viiniä, sillä se puhdistaa ruumiin.

October on viittaus entiseen paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena

Kuva: Debby Hudson | Unsplash

Lokakuu on monella kielellä october (tai hyvin lähellä sitä). October-sana viittaa lokakuun paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena; kahdeksan on latinaksi octo. Mutta hetkinen – lokakuuhan on kymmenes kuukausi!

Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.

Näin ollen lokakuu oli siis vuoden kahdeksas kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään October. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.

Lokakuun vallankumous olikin marraskuussa

Kuva: Boris Kustodijev | Public Domain

Venäjän vallankumous vuonna 1917 kaatoi Venäjän keisarikunnan ja liittyy vahvasti myös Suomen itsenäistymiseen. Vallankumous käynnistyi jo helmikuun vallankumouksella, joka kuitenkin tapahtui maaliskuussa. Myöhemmin samana vuonna bolševikit syrjäyttivät väliaikaisen hallituksen, ja tämän lokakuun vallankumouksen seurauksena syntyi Neuvosto-Venäjä ja muutamaa vuotta myöhemmin Neuvostoliitto. Mutta lokakuun vallankumous tapahtuikin marraskuussa!

Helmikuun ja lokakuun vallankumousten ajankohtien ja nimitysten välillä on tosiaan erikoinen ristiriita – miksi niitä ei ole nimetty tapahtumakuukausien – maaliskuun ja marraskuun – mukaan?

Syynä on juliaaninen kalenteri, joka Venäjällä oli käytössä vuoteen 1918 saakka. Ortodoksinen kirkko kuitenkin käyttää tuota kalenteria edelleen.

Lokakuun vallankumous kulminoitui pääkaupunki Pietarissa suoritettuun vallankaappaukseen, joka tapahtui 6.–8. marraskuuta. Vielä silloin Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan nuo päivät olivat 24.–26. lokakuuta.

Millaisia ovat lokakuussa syntyneet?

Kuva: Ben White | Unsplash

Lokakuussa syntyneet ovat vuoden muina aikoina syntyneitä parempikuntoisia ja atleettisempia.

International Journal of Sports and Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa testattiin 10–16-vuotiaiden lasten fyysistä kuntoa, ja syksyllä –erityisesti loka- ja marraskuussa– syntyneet menestyivät merkittävästi muita ikätovereitaan paremmin.

Tutkijoiden mukaan syynä tähän saattaa olla sikiöaikainen D-vitamiinin saanti. Äidin raskauden keski- ja loppuvaiheilla saama auringonvalo ja sitä kautta runsas D-vitamiinin määrä vaikuttavat todistetun positiivisesti lapsen luiden ja lihasten vahvuuteen. Juuri tästä samasta syystä loppukesällä ja syksyllä syntyneet ovat keskimääräistä pitempiä – niin vauvoina kuin aikuisinakin.

Syntymäkuukaudella on terveyden kannalta muutakin merkitystä. Lokakuussa syntyneillä on tutkimusten mukaan keskimääräistä korkeampi riski sairastua hengitystieinfektioihin ja astmaan. Toisaalta lokakuun lapsilla on vahvat ja terveet sydämet, ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on kaikkein pienin.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

Kuva: Wikimedia Commons | CC BY-SA 4.0

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Jos pohdit tekemistä esimerkiksi tulevalle viikonlopulle, niin almanakka suosittelee oluen ja siiderin panemista, metsätöitä, ja eläinten astuttamista sekä teurastamista. Siitä vain valitsemaan aktiviteettia!

Avioliiton auvoiseen satamaan kannattaa lipua heti tässä kuun alussa joko 2. tai 3. päivä, tai sitten vaihtoehtoisesti jättää naimisiinmeno ihan kuun loppuun 29. tai 30. päivälle. En tiedä, onko näillä asioilla mitään yhteyttä, mutta lokakuun paras hetki aloittaa uusia projekteja on 3. päivä, joten ainakin kalenterin aikataulun mukaan naimisiin menevillä on tähdet kohdillaan.

Vanhat projektit sen sijaan on syytä saattaa päätökseen lokakuun 16. päivänä.

Ja ainahan on sitten marraskuu!

Lue myös:

• Oktoberfest: 10 faktaa maailman suurimmasta olutfestivaalista
• Säänmuokkaus: 10 faktaa sateentekemisestä

Tänään lukijoiden kysymyksissä selvitetään muun muassa se, miksi hiukset ja parta voivat olla samalla ihmisellä aivan eriväriset. Eikä kyse ole ole väripurkkiin tarttumisesta!

Lisäksi pohditaan, että kauanko eliön jäännösten täytyy olla säilyneenä ennen kuin niitä voidaan kutsua fossiileiksi.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi hiukset ja parta voivat olla erivärisiä?

Kuva: Kenny Timmer | Unsplash

Sekä hiusten että ihon värin määrittää ihon melanosyyttisolujen tuottama melaniini. Melaniinia on kahta päätyyppiä: tummaa eumelaniinia ja puna-keltaista feomelaniinia. Lähtökohtaisesti kaikki ihmiskehon karvat ovat valkoisia, mutta ne saavat värinsä edellä mainittujen pigmenttien erilaisista yhdistelmistä. Iän myötä melaniinin tuotanto vähenee, mikä johtaa hiusten harmaantumiseen.

Saman ihmiskehon kaikki karvatupet eivät kuitenkaan tuota pigmenttejä identtisesti. Hiukset voivat olla vaaleanruskeat, mutta parta hyvinkin tumma terästettynä muutamilla vaaleammilla, jopa punertavilla karvoilla. Vaikka kulmakarvat ovat hyvin lähellä hiusrajaa, eivät niidenkään karvatuppien solut eritä pigmenttejä samalla tavoin. Useimmiten kulmakarvat ovat kehon tummimpia karvoja ja niiden karvatupet tuottavatkin runsaasti tummaa eumelaniinia. Kulmakarvat tapaavat myös harmaantua viimeisenä.

Varsin yleinen väriyhdistelmä on sellainen, että tummatukkaisella miehellä kasvaa punertava parta. Ero voi olla hyvinkin silmiinpistävä. Jos mies perii kummaltakin vanhemmaltaan tietyn version melanokortiini 1 -reseptoria koodaavasta geenistä (MC1R), on hänen kehonsa karvoitus kokonaan punertava. MC1R-geenin erilaiset muodot saavat aikaan punatukkaisuuden, sillä mutaatiot aiheuttavat muutoksen melaniinituotannossa: tumman eumelaniinin määrä on vähäinen, mutta solut tuottavat runsaasti punertavaa pigmenttiä.

Mutta jos mies perii mutatoituneen version geenistä vain toiselta vanhemmaltaan, putkahtalee punertavia karvoja sieltä täältä, mutta ei kauttaaltaan koko kehossa.

Kuinka vanha eliön jäännöksen on oltava, että sitä kutsutaan fossiiliksi?

Kuva: Wes Warren | Unsplash

Fossiili on määrityksen mukaan mineralisoitunut tai jotenkin muuten säilynyt eliön jäänne. Fossiilit säilyvät maakerrostumissa, kun sekä kerrostumat että eliöiden jäänteet kivettyvät olosuhteiden ollessa suotuisat. Toisaalta fossiiliksi kutsutaan myös esimerkiksi pihkassa tai ikiroudassa säilyneitä eliöitä tai niiden osia, vaikka joidenkin mukaan orgaanisen materiaalin täytyy olla kivettynyttä, jotta sen voidaan määritellä olevan fossiili.

Vanhimmat säilyneet ja löytyneet fossiilit ovat yli 3 miljardin vuoden takaa, mutta entäs ne nuorimmat? Mitä voidaan kutsua fossiiliksi? Onko pihkaan viime kesänä juuttunut hyttynen fossiili? Entäs Etelämantereella 20 vuotta sitten kuollut ja lumen alla pakastuneena säilynyt pingviini?

Yleisesti jäännöksiä kutsutaan fossiileiksi, jos ne ovat säilyneet vähintään 10 000 vuotta. Se tarkoittaa suurin piirtein nykyisin meneillään olevan geologisen aikakauden eli holoseenin alkua. Holoseeni alkoi viimeisimmän jääkauden jälkeen 11 560 vuotta sitten, kun ilmasto rupesi lämpenemään. Ikiroudassa säilyneet mammutit ja niiden osat ovat tämän määritelmän mukaan viimeisten fossiileiksi luettavien eliöiden joukossa.

Mutta toiset paleontologit käyttävät julkaisuissaan fossiili-sanaa myös muutamia satoja vuosia vanhoista jäänteistä, eikä asiantuntijapiireissä kukaan ota itseensä. Tästä kaikesta on kai pääteltävissä vain yksi asia: fossiili on fossiili, jos joku niin sanoo.

Lue myös:

• Punahiuksisten päivä: 10 mielenkiintoista faktaa punapäistä
• Arkeologiset löydöt: Viime vuosien merkittävimmät paljastukset
• Uskomattomat random-faktat, joiden et tiennyt olevan totta!

Monilla kaupungeilla on omat paikallisten käyttämät kutsumanimet, mutta tällä listalla olevat kaupunkien lempinimet ovat laajasti, jopa universaalisti tunnettuja.

Okei, Manse ei välttämättä Suomen rajojen ulkopuolella soita kelloja, mutta kaikki suomalaiset kyllä tietävät tasan tarkkaan, mistä kaupungista on kyse. Iso Omena on tuttu, samoin kuin ovat ikuinen kaupunki ja valon kaupunki. Mutta mistä näiden kaupunkien lempinimet ovat peräisin? Suomen Chicago voi ainakin yllättää monet, sillä alunperin Lahden lempinimellä ei ollut mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.

The Big Apple – New York City

Kuva: Pixabay

Ison omenan kohdalla ei tarvi arpoa, että mistä kaupungista on kyse. Sehän on tietenkin New York City, jolla on liuta muitakin lempinimiä, mutta The Big Apple taitaa olla kaikkein tunnetuin. Varsin erikoinen nimi yhdelle maailman kuuluisimmista kaupungeista.

Netin syövereistä löytyy lukuisia erilaisia teorioita Iso omena -lempinimen takana, mutta ensimmäisen kerran omenasta puhuttiin New Yorkin yhteydessä 1920-luvulla. The Morning Telegraph -lehden urheilutoimittaja John J. Fitzgerald käytti termiä vertauskuvana laukkakilpailuissa jaettuihin suuriin rahapalkintoihin. Missään muualla ei ollut tarjolla samanlaisia voittopotteja kuin New Yorkissa, joten kun Fitzgeraldin kirjoitti kolumnissaan, että ”on vain yksi iso omena”, jäi vertaus elämään. Myöhemmin se laajeni tarkoittamaan yleisesti koko New Yorkia; ei ainoastaan rahakkaita laukkakilpailuja.

Manse – Tampere

Kuva: Tiia Monto | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Kuten jo listan alustuksessa tuli mainittua, niin Manse ei sinänsä avaamista kaipaa, sillä kaikki tietävät sen olevan Tampere. Moni on myös varmasti kuullut Tamperetta kutsuttavan Mansesteriksi – näin suomalaisittain kirjoitettuna. Sekä Mansen että Mansesterin takana on Luoteis-Englannissa sijaitseva Manchester, jota pidetään maailman ensimmäisenä teollistuneena kaupunkina.

Tampere puolestaan on Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki, jonka kukoistuskausi alkoi vuonna 1820 Finlaysonin tehtaan perustamisen jälkeen. Tekstiiliteollisuus otti kaupungin valtaansa ja myös siitä syystä vertaus brittiläiseen Manchesteriin on osuva, sillä sielläkin teollistuminen lähti liikkeelle tekstiilituotannosta.

Todennäköisesti Tampere tunnettiin ensin nimellä Suomen Manchester ja Manseksi kaupungin lempinimi lyhentyi vasta reippaasti 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Jo 1840-luvulla Sakari Topelius kirjoitti päiväkirjaansa vierailustaan Tampereella ja viittasi kaupunkiin Suomen Manchesterina. Nimitys oli varsin vakiintunut, sillä myös Pieni Tietosanakirja (1925-1928) mainitsee tuon lempinimen Tampereen kohdalla.

Sin City – Las Vegas

Kuva: Juliana Malta | Unsplash

”What happens in Vegas stays in Vegas”. Näin kuuluu tuttu sanonta Las Vegasista, joka on tunnettu ympärivuorokautisista juhlista, strippibaareista sekä tietenkin hulppeista kasinoista. Las Vegas tunnetaan ympäri maailman syntien kaupunkina, eikä nimen uskoisi tarvitsevan selittelyjä. Mutta syntisiin huvituksiin viittaava lempinimi on varsin vanhaa perua, eikä sillä ole mitään tekemistä nykyaikaisen pintaliidon kanssa. Syntien kaupunki juontaa juurensa aikaan, kun monet näistä aktiviteeteista todella olivat laittomia.

Sin City -lempinimi syntyi vuonna 1906 yhdessä pahamaineisessa korttelissa – Block 16:ssa. Korttelit 16 ja 17 olivat ainoat, joissa sai tarjoilla alkoholia ilman lupia ja rajoituksia, joten tottahan ilo otettiin irti. Block 16:n syntisyyttä lisäsi vielä se, että siellä kukoisti myös prostituutio, jota harjoitettiin häpeilemättä saluunoiden takahuoneissa.

Eikä meno rauhoittunut kieltolainkaan myötä, vaan vuosien 1920 ja 1933 välillä viina virtasi entiseen malliin; ehkä vain hieman salassa. Block 16 pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä, sillä toiminta sai varoituksista huolimatta jatkua. Kyllähän kaikki tiesivät mitä syntisessä korttelissa tapahtuu.

Kaikki ei kuitenkaan ole ikuista, paitsi ehkä Rooma, joten kortteli numero 16:n tarina tuli myös päätökseen. Kun alueelle perustettiin armeijan tiloja 1940-luvulla, pistivät lukuisat ratsiat stopin prostituutiolle ja korttelin kuppilat menettivät alkoholinmyynti- ja pelioikeutensa.

La Ville Lumière – Pariisi

Kuva: Pixabay

Pariisia kutsutaan rakkauden kaupungiksi ja onpa sitä nimitetty maailman kauneimmaksikin kaupungiksi. Nyt kuitenkin tutustutaan siihen, miksi Ranskan pääkaupunki tunnetaan valojen kaupunkina. Yleisen uskomuksen mukaan nimitys tulee siitä, että Pariisi on upea ilmestys valaistuine bulevardeineen ja siltoineen, ja tietysti kaupungin tunnetuimman maamerkin, Eiffel-tornin, öinen valaistus on henkeäsalpaava.

Mutta itseasiassa valon kaupunki -lempinimen juuret ulottuvat aikaan, jolloin keinovaloista ei osattu vielä edes uneksia. Mennään maaliskuun 15. päivään vuonna 1667, jolloin Ludvig XIV määräsi, että Pariisin kaduista olisi tehtävä turvallisemmat. Aurinkokuningas halusi palauttaa kansan luottamuksen – ja ehkä myös pelon – lakia ja järjestystä kohtaan, sillä Ranska oli ollut Espanjan kanssa sodassa vuosikymmenien ajan ja maassa oli ollut myös paljon sisäisiä konflikteja.

Sen lisäksi, että Pariisin poliisivoimat moninkertaistivat joukkonsa, kehotettiin jokaista asukasta sytyttämään iltaisin kynttilä tai öljylamppu kotinsa ikkunalle, ja katujen varsille vietiin lyhtyjä. Valoisuuden uskottiin tuovan turvaa, sillä rikollisten ajateltiin piileskelevän pimeillä kujilla. Valon kaupunki oli syntynyt.

Lempinimi sai myös toisen merkityksen ja vahvisti asemaansa valistuksen aikana. Valistus, josta monissa kielissä käytetään valaistusta tarkoittavaa sanaa, oli aatesuuntaus, joka korosti tiedon ja järjen merkitystä. Vaikka valistus eli huippukauttaan 1700-luvun puolen välin jälkeen, on liikkeen yleisesti ajateltu saaneen alkunsa Ranskassa 1600-luvun lopulla.

Valistus potkaisi käyntiin myös Ranskan vallankumouksen ja sen jälkeen Pariisista tulikin niin sanottu ideahautomo ja koulutuskeskus, johon ”valaistuneet” runoilijat, insinöörit, filosofit ja luonnontieteilijät kerääntyivät sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Valistuksen myötä uudenlainen tieteellinen ajattelutapa juurtui ja pian hehkulamput syttyivät aivan konkreettisestikin.

La Serenissima – Venetsia

Kuva: Sarah Richter | Pixabay

Venetsiassa vieraillessa ei voi välttyä törmäämästä La Serenissima -lempinimeen. Siihen viittaavia kylttejä näkyy rakennusten seinillä ja matkamuistomyymälöiden krääsän joukosta saa hakemalla hakea mukia, josta La Serenissima – ”mitä seesteisisin” – puuttuu. Seesteisyys ei kuitenkaan ole vain kaupungin kauneudesta tai autottomuuden aikaansaamasta rauhallisuudesta tullut nimitys, vaan se juontaa juurensa aikaan, jolloin kaupungin virallinen nimi oli Serenissima Repubblica di Venezia eli Venetsian seesteinen tasavalta.

Serenissima oli kunnianimi, jota käytettiin alunperin ainoastaan Italian kaupunkivaltioiden, Genovan ja Venetsian, vaaleilla valituista johtajista eli dogeista. Venetsian tasavalta itsessään sai tyyneyteen viittaavan lisänimen, sillä vaikka muissa maissa ja kaupungeissa oli sotia ja sisäisiä myllerryksiä, vaikutti saarille rakennettu Venetsia rauhalliselta ainakin ulospäin.

Loistavan sijaintinsa ansiosta Venetsian tasavalta oli keskiajalla merkittävä talousmahti sekä idän ja lännen välisen kaupan keskus. Venetsian 1100-vuotinen itsenäisyys päättyi vuonna 1797, kun Napoleon joukkoineen valtasi sen. Historia jäi kuitenkin elämään tunnetussa lempinimessä.

Urbs Aeterna – Rooma

Kuva: Pixabay

Italian pääkaupunki Rooma tunnetaan ikuisena kaupunkina. Tarun mukaan Rooman perustivat naarassuden hoivaamat ja imettämät kaksosveljet, Romulus ja Remus, vuonna 753 eaa. Tosiasiassa kukaan ei perustanut Roomaa, ei edes sille tarinan mukaan nimensä antanut Romulus, vaan se kehittyi kaupungiksi hiljalleen. Toisin kuin voisi luulla, niin lempinimi ei ole tullut siitä, että Rooma on yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista, vaan katseet on siirrettävä tulevaisuuteen.

Nimittäin jo antiikin Roomassa, mahtavan imperiumin aikakautena, roomalaiset kutsuivat valtakuntaa ikuiseksi kaupungiksi, latinaksi Urbs Aeterna. Ajatuksena oli, että mitä ikinä maailmassa tuleekaan tapahtumaan ja miten monta imperiumia nousisi ja kaatuisi, olisi Rooma ikuinen. No, eivät roomalaiset ihan väärässäkään olleet, sillä monia valtakuntia on tullut ja mennyt, ja vaikka jättimäinen Rooman valtakunta lopulta hajosikin, on kaupunki edelleen samalla paikalla, johon myyttiset kaksoset sen perustivat.

Tigerstaden – Oslo

Kuvakaappaus: Gretzky Dog and Friends | YouTube

Ja mitäs tekemistä tiikereillä on Oslon kanssa? Selvästikin jotain, sillä Norjan pääkaupungin lempinimi on Tigerstaden eli tiikerikaupunki, jonka ainakin kaikki norjalaiset tietävät.

Yksi Oslon kuvatuimmista ”asukkaista” on päärautatieaseman edessä komeileva tiikeripatsas, johon ei voi olla törmäämättä, jos kaupungin keskustassa kuljeskelee. Pronssinen tiikeri on seissyt paikallaan vuodesta 2000 saakka, jolloin Oslossa juhlittiin 1000-vuotissyntymäpäivää. Eiendomsspar, suuri kiinteistövälitysfirma, halusi antaa kaupungille lahjan merkkivuoden kunniaksi ja Oslo valitsi tiikerin. Niinpä keskustaan nousi kuvataiteilija Elena Engelsenin kätten jälkenä 4,5-metrinen tiikeri.

Mutta miten tiikeri voi olla pohjoisen pääkaupungin symboli? Merkityksen hakemisessa täytyy mennä vuoteen 1870 ja Nobel-palkitun runoilijan Bjørnstjerne Bjørnsonin teokseen Sidste sang. Todennäköisesti se on ensimmäinen kerta, kun tiikeri yhdistettiin Osloon, joka tuolloin tunnettiin nimellä Christiania. Bjørnson kuvailee runossaan hevosen ja tiikerin välistä kamppailua, jossa tiikeri edustaa vaarallista kaupunkia ja hevonen taas turvallista maaseutua.

Siitä lähtien Norjan pääkaupunki on tunnettu Tigerstaden-nimellä, mutta nykyisin sillä ei enää ole negatiivista kaikua. Tiikerikaupunki on vaarallisen sijaan jännittävä ja eloisa.

The Big Smoke – Lontoo

Kuva: Heidi Fin | Unsplash

The Big Smoke on varsin yleinen lempinimi suurille kaupungeille, joilla on ongelmia ilmansaasteiden kanssa. ”Iso savu” on liitetty ei niin mairittelevasti muun muassa Australian Melbourneen, Kanadan Torontoon sekä Brasilian Sao Pauloon. Mutta kuuluisin Big Smoke on epäilemättä Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki Lontoo.

Lontoo kuvataan usein varsinkin vanhoissa elokuvissa harmaana ja sumuisena kaupunkina, ja vaikka kyseessä on vanhahtava stereotypia, on siinä mukana hitunen totuutta. Kun teollinen vallankumous 1700-luvun lopulla mullisti saarivaltion, sumentuivat Lontoon kadut muustakin kuin usvasta. Savusumu (engl. smog), joka nykyisin on monen suurkaupungin riesa, sai käsitteenä alkunsa 1800-luvun Lontoossa, jossa hiilen polttamisesta syntyneet ilmansaasteet olivat merkittävä ongelma. Kaupungin lempinimi, Big Smoke, ilmestyi jo vuonna 1874 slangisanakirjaan. Lontoon kaupunginmuseon mukaan nimen keksivät maaseudun ihmiset, jotka kohtasivat sankat savupilvet kaupunkia lähestyessään.

Vaikka Lontoo ei ole enää samalla tavoin saastunut kaupunki kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, on lempinimi pitänyt pintansa. Varsinkin maalla asuvat viittaavat siihen edelleen ”isona savuna”, kun he tulevat kaupunkiin käymään. Nyt heitä vastassa ei kuitenkaan ole harmaan sumun peittämä metropoli, toisin kuin lempinimen syntymisen aikoihin.

Suomen Chicago – Lahti

Kuva: Pasixxxx | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Suomen Chicago, no sehän on tietenkin Lahti. Lahdesta on kliseisesti puhuttu Suomen järjestäytyneen rikollisuuden keskuksena ja rikostilastojen ykkösenä, mitä se ei enää ole – muut kaupungit ovat jo aikapäiviä sitten ajaneet ohi. Sitä on verrattu tuosta syystä Chicagoon, jolla on aikoinaan ollut samanlainen maine.

Lahti on kuitenkin saanut lempinimensä aivan jostain muusta, kuin Al Caponen ja muiden gangstereiden Chicagosta; nimittäin teurastamoiden Chicagosta. Ja teurastamolla siis tarkoitetaan nimenomaan lihateollisuutta. Chicagosta tuli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Yhdysvaltojen lihateollisuuden keskus ja teurastamot työllistivät ison osan kaupunkilaisista. Kukoistavimpana aikana siellä tuotettiin enemmän lihaa, kuin missään muualla maailmassa.

Lahti ei nyt aivan samaan mittakaavaan päässyt, mutta kun kaupunkiin vuonna 1914 perustettiin kunnallinen teurastamo, joka oli tottakai iso työllistäjä, syntyi sen vanavedessä monia yksityisiä lihajalostamoja. Lahti tunnettiinkin 1920-luvulla lukuisista teurastamoistaan; aivan kuten Chicago rapakon takana.

Vasta vuosisadan puolenvälin jälkeen Chicago-vertauksilla ruvettiin viittaamaan rauhattomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin.

The Windy City – Chicago

Kuva: Pixabay

Ja otetaan sitten Suomen Chicagon perään ja kaupunkien lempinimet -listan loppuun se oikea Chicago, joka tunnetaan tuulisena kaupunkina – The Windy City. Olisi helppo vain todeta, että Chicago on ilmaston osalta tuulinen kaupunki; mitä se toki onkin. Se ei kuitenkaan mahdu Yhdysvalloissa edes 20 parhaan joukkoon, kun puhutaan keskimääräisistä tuulennopeuksista, joten siinä mielessä lempinimeltä lähtee pohja.

Michiganjärveltä puhaltavat tuulet ovat toki kunnioitettavia puhureita ja pilvenpiirtäjien väleissä kulkevista kaduista tulee kevättalvisin tuulitunneleita, joissa viima käy luihin ja ytimiin. Ensimmäisen kerran – ainakin varmistetusti – Chicagoon viitattiin kirjallisessa muodossa tuulisena kaupunkina vuonna 1876, kun Cincinnati Enquirer -lehti kirjoitti kaupungin läpi kulkeneen tornadon rippeistä. Pyörremyrskyt eivät ole tuon suurkaupungin ympäristössä mitenkään harvinaisia.

Toisaalta kutsuminen tuuliseksi kaupungiksi sisälsi pienen piikin chicagolaisia kohtaan. Englannin kielessä nimittäin longwinded ja full of hot air -sanaparret, jotka sanatarkalleen suomennettuna tarkoittavat ”pitkätuulista” ja ”täynnä kuumaa ilmaa”, merkitsevät ihmistä, joka jaarittelee tyhjänpäiväisiä. Muualla lähiseudulla Chicagon asukkaita pidettiin tällaisina turhanjauhajina. Varsinkin Cincinnatissa ja St. Louisissa miteltiin Chicagon kanssa Yhdysvaltojen Keskilännen mahtavimman kaupungin tittelistä, joten myrskystä kertovaan uutiseen piilotettu pilkka oli nerokas veto kilpailevan kaupungin sanomalehdeltä.

The Windy City on nykyisin synonyymi Chicagolle, vaikka alkuperä ei välttämättä kovin mairitteleva olisikaan. Keskilännen suurimman ja komeimman tittelistä ei varmaankaan enää kukaan yritä kamppailla tuulisen kaupungin kanssa.

Lue myös:

• Eri maiden pääkaupungit – kompromissiratkaisuja ja mielenkiintoisia faktoja
• 10 maailman vanhinta kaupunkia
• Miksi tyytyä vain yhteen taloon? Tässä 10 myynnissä olevaa kokonaista kylää tai kaupunkia

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, miksi ihmisellä on kämmenen viivat ja miten ne syntyvät.

Aamupalapöydässä silmät sikkaralla maitopurkkia lukiessa (niin ainakin tehtiin silloin, kun puhelimella vain soitettiin) ihmetystä on saattanut herättää Tetra Pak -teksti. Nyt Tetra Pakin mysteeriin saadaan viimeistään vastaus.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!

Miksi meillä on kämmenen viivat?

Kuva: Pixabay

Kämmenessä on viivoja, jotta niistä voi ennustaa… Ei mennyt läpi, vai!? No, ennustaakin käden viivoista kyllä halutessaan voi, mutta ovat ne olemassa ihan oikeastakin syystä.

Kämmenen viivat ovat uurteita, joiden ansiosta iho venyy ja rutistuu sulavasti, kun käden laittaa nyrkkiin. Käden iho on kalvoilla kiinni alla olevissa rakenteissa, mutta nuo siteet ovat sen verran löysiä, että ihoa voi helposti liikuttaa. Kämmenen puolella siteet ovat lyhyemmät, jolloin iho ei samalla lailla pääse venymään kuin käden päällä – voit todeta tämän venyttämällä käden ihoa kummaltakin puolelta.

Ihon alla, siteiden välissä, on rasvatyynyjä, jotka suojaamisen lisäksi auttavat tarttumisessa. Kun kämmentä taivuttelee ja puristaa nyrkkiin, poimuttuu iho laskomaisesti rasvatyynyjen päälle, jolloin taitoskohdat näkyvät uurteina. Nämä ihon taitokset mahdollistavat meille muun muassa näppärän tarttumisen asioihin sekä kyvyn kirjoittaa. Jos rasvatyynyjä ja kiinnittäviä siteitä ei olisi, puuttuisivat myös kämmenen viivat ja kädessä pyörisi löysä ihopussukka.

Kämmenen viivat muodostuvat jo kohdussa, yksilönkehityksen 12. viikolla, ja uurteiden malli, paksuus ja tiheys ovat periytyviä ominaisuuksia – kaikilla ne toki ovat yksilölliset. Useimmilla meistä on kämmenissään kolme suurempaa viivaa, mutta joillakin uurteita on vain yksi. Miltä sinun ja lähipiirisi kämmenet näyttävät?

Mitä tarkoittaa maito- ja mehutölkeissä lukeva Tetra Pak?

Kuva: Tetra Pak | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)

Aivan loistava kysymys (niin kuin tietysti kaikki kysymykset ovat), sillä tätä on tullut joskus itsekin mietittyä, mutta ei selvitettyä. Tetra Pak on elintarvike- ja juomapakkauksia kartongista valmistava kansainvälinen suuryhtiö, joka on koko historiansa ajan ollut alansa suunnannäyttäjä ja edelläkävijä.

Ruotsin Lundissa vuonna 1951 perustettu Tetra Pak sai nimensä yrityksen ensimmäisen tuotteen mukaan: se oli kemisti Erik Wallenbergin keksimä tetraedrin eli nelitahokkaan muotoinen juomapakkaus (kuvassa). Suomessa näissä pyramidipakkauksissa myydään oikeastaan vain yksittäispakattuja kerta-annoksia kahvimaitoa ja -kermaa.

Tetra Pak -teksti on kuitenkin tuttu näky maito- ja mehupurkeissa – pakkauksen mallista riippumatta. Vuonna 2015 Valio otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusiutuvasta, täysin kasvipohjaisesta materiaalista valmistetut pakkaukset, joissa myydään maitoa, piimää, kermaa ja jogurttia. Myös pakkaukset nestetiiviiksi tekevät muovikerrokset on tehty fossiilisen öljyn sijaan kasvipohjaisesta polyeteenistä. Pakkauksista voi löytää edelleen yrityksen nimen, mutta uusiutuvasta materiaalista valmistetut tölkit ovat Tetra Rex -tuotesarjaa.

Lue myös:

• 10 metkaa tapaa, joilla omia aivojaan ja kehoaan voi huijata
• Miksi iho menee kananlihalle vaikuttavasta musiikkiesityksestä? 10 hämmästyttävää faktaa ihmiskehosta