10 mielenkiintoista faktaa Machu Picchusta ja inkoista

Heinäkuun 24. päivänä vuonna 1911 Perusta löytyi yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä: Machu Picchun uskomaton rauniokaupunki.

Yalen yliopiston professori Hiram Bingham etsi inkojen kadonnutta kaupunkia Vilcabambaa, kun lähistöllä asuneet maanviljelijät johdattivat hänet ennennäkemättömän vuoristokaupungin, Machu Picchun, raunioille. Vaikka kaupunki oli väärä, on se yksi merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä. Löytäminen on tavallaan harhaanjohtava sana, sillä kaupunki oli toki paikallisten tuntema, mutta se oli pysynyt vuosisatojen ajan piilossa muulta maailmalta.

Lähes kahden ja puolen kilometrin korkeudessa sijaitsevaa kaupunkia alettiin rakentamaan vuoden 1440 kieppeillä, mutta sen kukoistus ei kestänyt kuin reilun sata vuotta. Vaikka alkuperäisväestö hylkäsi Machu Picchun, on se harvoja inkojen valtakunnasta säilyneitä kaupunkeja, joita espanjalaiset eivät löytäneet ja tuhonneet 1500-luvun puolivälin jälkeen. 

Kaupungissa asui kerrallaan noin 750 ihmistä, suurista päälliköistä työläisiin, ja erilaisten rakennusten jäänteitä alueelta on löytynyt noin 200. Listafriikki vie lukijansa nyt tutkimusmatkalle upeaan Machu Picchuun, jonka toivottavasti pääsisi vielä joskus näkemään omin silmin. Onko joku lukijoista käynyt paikan päällä?

Miksi se rakennettiin?

Kuva: Pixabay

Machu Picchun synnystä on useita teorioita. Inkat eivät kirjoittaneet, joten historiikkia meille ei ole luettavaksi, mutta sivistyneitä arvauksia voidaan kuitenkin esittää.

Sen on ajateltu olleen pyhä kokoontumispaikka tai ehkä päälliköiden lomakeidas. Pitkään Machu Picchun uskottiin olleen vain naisille tarkoitettu keskus, mutta paikalta löytyneiden hautojen tarkempi tutkimus paljasti alueella eläneen (tai ainakin) kuolleen yhtä lailla miehiä kuin naisiakin.

Arkeoastronomi Giulio Maglin esittämän teorian mukaan Machu Picchu olisi ollut pyhiinvaelluksen päätepiste. Mukaillen ensimmäisistä inkoista kertovaa tarinaa, jossa he nousivat Titicaca-järvestä taivaalliselle matkalle, ihmiset olisivat kulkeneet valtakunnan pääkaupungista Cuscosta Machu Picchuun. Vaikka valittavana olisi ollut helpompi patikointi Urubamba-joen vieressä, inkat valitsivat vaikeakulkuisen, joskin maisemiltaan upean reitin Andien vuoristossa. Inkapolku johdattaa edelleen halukkaita välillä hengenvaarallistakin reittiä pitkin perille Machu Picchuun, jossa vaellus päätyy raunioiden korkeimmalle kohdalle, Intihuatana-kivelle. Siitä kohta lisää.

Rakennustekniikka

Kuva: Jorge Candia | Pixabay

Vaikka inkakaupunki tunnetaan näyttävistä rakennuksistaan, oli myös varsinainen rakennustekniikka hyvin kehittynyttä. Koko kaupunki on rakennettu kahden vuorenhuipun väliin, ja maa-alue on täytynyt muokata täysin tasaiseksi rakentamista varten. Kaikki tehtiin ilman rautatyökaluja, välineitä kantavia eläimiä tai pyöriä. Rakentajat ovat siis kantaneet tai työntäneet kaiken kivimateriaalin ylös vuorelle.

Uskomatonta kyllä, insinööri Kenneth Wrightin mukaan jopa 60 prosenttia Machu Picchun rakennelmista on maan alla. Sinne on tehty mittavat perustukset ja murskattu massiivinen määrä kiveä salaojien tyyppisesti. Vaikka sadekaudet alueella ovat todella vetisiä, eivät rakennelmat ole satojen vuosien aikana olleet niistä moksiskaan juuri edistyksellisen vedenpoistosysteemin ansiosta.

Peruun saapuneet espanjalaiset ylenkatsoivat inkoja, jotka eivät olleet ”keksineet edes pyörää”, mutta joutuivat nielemään ylemmyydentuntonsa tutustuessaan inkakaupunkeja yhdistäviin päällystettyihin polkuihin ja ennennäkemättömiin riippusiltoihin, jotka yhdessä kattoivat yli 33 000 kilometrin kulkuverkoston. 

Maanjäristyksiä kestävä muuraus

Kuva: Martin St-Amant | CC BY 3.0

Kun Machu Picchua rakennettiin, oli inkainsinööreillä hyvin tiedossa, että linnake nousisi erittäin maanjäristysherkälle alueelle. 

Kivilohkareista kootut talot pystytettiin kallistumaan sisäänpäin, rakentamisessa vältettiin teräviä kulmia ja niin oviaukot kuin ikkunatkin olivat kapeampia ylhäältä; kaikki tämä teki rakennuksista kestävämpiä maanjäristyksiä ajatellen. Inkat käyttivät myös niin sanottuja lukkokiviä, joiden ympärille saatiin tukevasti aseteltua muita kiviä. Suurimmat ja monimutkaisimmat Machu Picchusta löytyneet lukkokivet ovat 32-kulmaisia, joihin vierekkäiset lohkareet saumattomasti asettuivat.

Kaikkein tärkein tukevassa rakentamisessa käytetty tekniikka oli kuitenkin inkojen tapa muurata ilman laastia. Kivet muokattiin ja hiottiin täydellisesti toisiinsa sopiviksi ja työ oli niin tarkkaa, että kivien väliin ei mahdu laittamaan edes paperiarkkia. Syynä tähän oli se, että maanjäristyksen sattuessa rakennukset saattavat liikkua ja kivet ”hyppiä” toistensa päällä, mutta mikään ei sorru, koska joustava rakentaminen mahdollisti yksittäisten kivien palaamisen paikalleen.

Suurin osa kivistä on graniittia, joka on nykytekniikallakin hankalasti työstettävä materiaali, joten on suuri mysteeri, miten inkat onnistuivat muokkaamaan kiviä niin yksityiskohtaisesti. Arkeologit ovat tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että inkat tekivät ensiksi haluamansa mallin savesta ja jollain ihmeellä jäljittelivät muodon kovasta graniitista. 

Inkat eivät kirjoittaneet, mutta laskivat sitäkin enemmän

Kuva: Claus Ableiter | CC BY-SA 3.0

Inkojen kulttuurissa ei tunnettu kirjoitustaitoa, mikä on heidän edistyksellisyytensä huomioon ottaen omituista. Kaikista muista tuon ajan sivilisaatioista on löydetty kirjoitusjärjestelmiä.

Ainut kirjanpitoon liittyvä asia, mitä tutkijat ovat löytäneet, on quipus. Se on monimutkainen solmujärjestelmä, jota käytettiin laskemiseen ja kaupankäyntiin. Vaikka espanjalaisten valtaajien muistiinpanoista on löytynyt merkintöjen siitä, että inkat olisivat käyttäneet quipusta myös elämäkertojen dokumentointiin sekä viestintään kirjeiden tapaisesti, eivät antropologit ole löytäneet mitään muuta kuin numeroita tarkoittavia köysiä ja solmuja. Tai sitten niitä ei vain ole osattu tulkita!?

Solmuja on arveltu käytettäneen esimerkiksi erilaisten ruokatavaroiden varastotilanteen seuraamiseen. Mitä suurempi etäisyys solmujen välillä oli, sitä enemmän varastossa oli perunoita.

Aurinkokello

Kuva: David Stanley | CC BY 2.0

Machu Picchun yksittäinen päänähtävyys (jos sellainen on valittava) on ehdottomasti Intihuatana-kivi. Se on noin vyötärönkorkeudelle ulottuva, jykevä lohkare, jonka keskellä on suippo uloke. Kiven tarkoituksesta ei ole tietenkään täyttä varmuutta, mutta sen sijainti ja asema antavat paljon viitteitä.

Keskellä kohoavan korkeamman kiven kulmat osoittavat neljään pääilmansuuntaan. Kesäpäivänseisauksen aikaan aurinko luo varjon sen pohjois-itä-reunalle ja talvipäivänseisauksen aikaan vastakkaiselle puolelle. 

Todennäköisesti inkat käyttivät kiveä apunaan määrittääkseen oikean ajankohdan eri hyötykasvien kylvölle ja sadonkorjuulle. Intihuatana on mahdollisesti ollut myös uhrikivi ja tärkeä seremoniapaikka, sillä se on asetettu korkealle, lähelle palvottua Aurinkoa. 

Inkoilla oli samanlaisia kiviä useissa kaupungeissa, mutta vain kaksi säilyi konkistadorien hyökkäyksistä ehjinä. Toinen tietysti salaisuudeksi jääneessä Machu Picchussa.

Mutta tuholta ei sekään kivi ole välttynyt, sillä vuonna 2000 raunioilla oltiin kuvaamassa olutmainosta, kun nostokurki kaatui sen päälle murskaten yhden kulman palasiksi. Sanomattakin lienee selvää, että kaikenlainen kaupallinen kuvaaminen raunioilla on nykyään ehdottomasti kiellettyä.

Tähtitieteilijät

Kuva: Pixabay

Inkat olivat tunnettuja taivaankappaleiden tutkimisestaan. Inkavaltakunnan pääkaupungin Cuscon uskotaan olleen rakennettu säteittäisesti jäljitellen auringon säteitä ja joitakin tähtikuvioita. Inkat käyttivät auringon lisäksi hyväkseen tähtien liikkeitä määrittääkseen, koska oli hyvä aika kylvää ja korjata sato. 

Machu Picchussa on kaksi allasta, joiden pinnalta heijastuvien tähtikuvioiden liikkeitä voitiin seurata. Inkat tunnistivat Venuksen ja uskoivat sen olevan palvomansa Auringon palvelija, joka välillä tulee esiin ensin ja välillä jäljessä, mutta pysyy aina isäntänsä lähellä.

Inkat rakensivat lukuisia observatorioita, muun muassa kokonaan kullalla päällystetyn Qorikanchan, joka sijaitsi pääkaupunki Cuscossa noin 40 kilometrin päässä Machu Picchusta. Espanjalaiset valloittajat luonnollisesti tuhosivat sen kokonaan. Auringolle pyhitetty temppeli hajotettiin ja sen tilalle rakennettiin puretuista materiaaleista kristillinen katedraali. Alkuperäisestä temppelistä on jäljellä vain perustukset.

Vielä huomio inkojen taidokkaasta arkkitehtuurista: Kun maanjäristys tuhosi muun osan kirkosta, säilyivät perustukset horjumatta paikallaan.

Viljelyterassit

Kuva: Simon Schwyter | Unsplash

Mitä Machu Picchusta tulee ensimmäisenä mieleen? No tietenkin ne viljelyterassit. Vaikka yli 700 terassia ovatkin yleisen käsityksen mukaan olleet ainoastaan viljelykäytössä, ovat ne myös olennainen syy siihen, että Machu Picchu on edelleen, vuosisatojen jälkeenkin paikallaan. Lumivyöryt tai rankkasateet eivät ole onnistuneet huuhtomaan kaupunkia alas. 

Terassit oli suunniteltu niin, että ne imevät veden ja valuttavat sen turvallisesti maaperään. Terassirakentaminen tarjosi kasveille myös enemmän auringonvaloa, ja graniitista tehdyt seinämät imivät ja varastoivat itseensä päivisin tarpeeksi lämpöenergiaa, joten ne pysyivät lämpiminä läpi viileiden öiden. Näin kasvien juuret pysyivät hengissä ja kasvukautta pystyttiin jatkamaan paljon normaalia pidemmälle. 

Tutkimuksissa on myös todettu, että vaikka terasseilla oli tehokas ylimääräisen veden poistojärjestelmä, pystyvät ne sitomaan kosteutta jopa kuuden kuukauden ajan, jolloin äkillinen kuivuuskaan ei päässyt tuhoamaan peruna- ja maissisatoa.

Aikainen lintu madon nappaa

Kuva: Public Domain

Pieni matkavinkki niille, jotka suunnittelevat Peruun ja Machu Picchuun reissaamista.

Joka päivä, paljon ennen auringonnousua, Machu Picchuun matkaavat turistit jonottavat bussiasemalla ollakseen ensimmäisten paikalle menijöiden joukossa. Syy on se, että päivittäin vain 400 henkilöä pääsee kiipeämään Huayna Picchu -vuorenhuipulle. Huayna Picchu on se hieman sarvikuonon sarvea muistuttava huippu, joka näkyy lähes kaikissa Machi Picchusa otetuissa kuvissa. 

Vaikka näkymät Huayna Picchulta ovat henkeäsalpaavat, kannattaa kiipeämisen jälkeen tehdä muutakin, kuin ottaa muutama selfie. 

Ihokarvoja nostattavaa kinttupolkua pitkin pääsee Huayna Picchun toiselle puolelle, josta löytyy luolaan rakennettu alttarimainen seremoniapaikka ja salainen temppeli, jonka kivien välisissä onkaloissa on arveltu säilytetyn muumioita.

Miksi Machu Picchu hylättiin?

Kuva: Ira Gorelick | Pixabay

Miksi inkat jättivät Machu Picchun? Kaikesta päätellen kaupungin rakentaminen oli vielä vaiheessa, kun se syystä tai toisesta hylättiin. Kuten jo moneen kertaan on mainittu, espanjalaiset valloittajat tuhosivat 1500-luvun puolivälin tienoilla lähes kaiken alkuperäiskansojen valtakunnista, mutta korkealla vuoristossa sijainnut Machu Picchu pysyi piilossa ja turvassa täystuholta.

Inkat olivat muutama vuosi ennen espanjalaisten miehitystä käyneet sisällissotaa muiden heimojen kanssa, jolloin kaupunki oli jo kertaalleen jätetty tyhjilleen. Rauhaa ei palaamisen jälkeen kestänyt kauaa, joten inkat saattoivat jättää pyhän kaupungin suojellakseen sitä tai vain paetakseen espanjalaisten järjettömyyttä. Ehkä he matkasivat Urubamba-jokea pitkin Amazonille saakka, sillä monien sademetsän alueella asuvien ihmisten syntyperä on voitu määrittää Perun Andeille.

 Suositun teorian mukaan Machu Picchun tyhjensi lopullisesti isorokkoepidemia, jonka soturit toivat pyhään kaupunkiin oltuaan tekemisissä eurooppalaisten kanssa.

Alueelta löytyy jatkuvasti jotain uutta

Kuva: Pixabay

Vaikka Machu Picchu ”löydettiin” yli sata vuotta sitten ja alueella on tehty mittavia arkeologisia tutkimuksia, paljastuu sieltä jatkuvasti jotain uutta.

Vuonna 2008 lähistöltä kaivettiin esiin 80 hautaa, joista paljastui luurankojen lisäksi esineitä ja jopa vaatteita. Löytö oli merkittävä, sillä inkojen tekstiilejä on löytynyt suhteellisen vähän. Sekä ihmisten jäänteitä että kankaita oli kyseisessä 500 vuotta vanhassa hautapaikassa runsaasti.

Jos Machu Picchun raunioilta kävelee yhtään kauemmas, voi pääpolusta nähdä haarautuvan useita pieniä polkuja tiheään lehvästöön. Koska vuoristossa kasvavat pilvimetsät kasvavat kosteissa olosuhteissa hurjaa vauhtia, ei kukaan tiedä mitä kaikkea alueelta voikaan löytyä; pienet polut voivat johtaa vielä piilossa oleville rakennuksille. Esimerkiksi vuonna 2011 yleisölle avattiin ensimmäistä kertaa nähtäväksi hiljattain löydetty ja kunnostettu osio viljelyterasseja.

Lue myös:

• 10 huippufaktaa vuorista ja vuoristoista
• 10 harrastelijatähtitieteilijän tekemää mullistavaa löydöstä