10 uskomatonta siltaa, jotka kouraisevat mahanpohjasta

Montako siltaa olet tällä viikolla ylittänyt kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota? Näiden kymmenen rakennelman läpi ajaminen tai käveleminen ei kuitenkaan taatusti unohdu!

Siltoja – vesistöjä, teitä, rautateitä tai muuten hankalia alueita ylittäviä rakenteita – on monenlaisia. Maailman kuuluisimmat sillat ovat varmasti Golden Gate Bridge San Franciscossa, Sydney Harbour Bridge -silta nimensä mukaisesti Sydneyssä ja Brooklyn Bridge New Yorkissa. Maailma on täynnä uskomattoman upeita siltoja, joiden olemassaolosta ei monikaan tiedä.

Listafriikki bongasi aiemmin tänä vuonna kuvan eräästä vietnamilaisesta sillasta, ja silloin heräsi ajatus siltalistasta – löytyisikö tarpeeksi kiinnostavia rakennelmia? Ja hyvänen aika, niitähän on vaikka millä mitalla!

Tälle listalle valittiin näyttäviä ja erikoisia siltoja, joista jotkut saattavat saada polvet tutisemaan. Ne voivat aiheuttaa tuskaa muun muassa gephyrofobiasta (siltojen ylityksen pelko), akrofobiasta (korkean paikan kammo) ja miksei klaustrofobiastakin (ahtaan paikan kammo) kärsiville.

Omasta mielestäni näiden ylittäminen voi jännittää ketä tahansa, kammoa tai ei! Älä katso alas…

Hongyagun lasisilta

Yli tuhannesta lasipaneelista rakennettu Hongyagun riippusilta Kiinassa on suoraan kaikkien siltakammoisten (tai sitten vain kaikkien) painajaisista. Kahden vuoren väliin rakennettu silta valmistui vuonna 2017; se on 488 pitkä ja vapaata pudotusta sillalta maahan on 220 metriä. Yli kahdensadan metrin korkeudessa heiluva riippusilta saa jo itsessään jalat tutisemaan, mutta arkkitehdit päättivät lisätä pelkokerrointa ja tehdä lasilattian, jotta ylikulkijat voisivat ihailla allaan upeasti levittyvää laaksoa. Näkymät ovat epäilemättä henkeäsalpaavat, mutta henki taitaa salpautua muistakin syistä.

Hongyagun silta on suunniteltu kantamaan 2000 ihmistä, mutta sille päästetään kerrallaan vain neljäsosa maksimikapasiteetista – varmuuden vuoksi. Ylittäjien on käytettävä suojia kenkiensä päällä, jotta lasi ei naarmuunnu tai rikkoudu… Mikä ei sinällään kuulosta erityisen luotettavalta. Sitten kun vielä lisätään se fakta, että lasi, jonka päällä sadat ihmiset kävelevät yhtäaikaisesti, on vain 4 senttimetrin paksuinen, on tämä silta epäilemättä yksi maailman pelottavimmista.

Juurisillat

Meghalayan maakunnassa Koillis-Intiassa käytettävät juurisillat eroavat kaikista muista tällä listoilla olevista rakennelmista. Ne on nimittäin tehty elävien puiden elävistä juurista. Tarkemmin sanottuna kumiviikunan (Ficus elastica) ilmajuurista.

Kun tiettyyn paikkaan, esimerkiksi joen yli, halutaan rakentaa silta, istuttavat paikalliset kummallekin rantapenkalle puun ja ohjaavat väliaikaisia rakennustelineitä käyttäen puiden kasvavia juuria kohti toisiaan. Juuret kohtaavat keskellä jokea ja alkavat luonnollisesti kasvaa yhteen. Vaihtoehtoisesti yksittäisen puun juuria voidaan ohjata vastarannalle.

Elävän juurisillan rakentaminen ei ole nopea prosessi vaan etäisyydestä riippuen sillan valmistuminen saattaa kestää jopa 25 vuotta. Mutta toisaalta ne ovat ehkä maailman kestävimpiä siltoja, sillä kunhan puut pysyvät kunnossa, vahvistuvat juuret jatkuvasti ja silta voi olla käyttökelpoinen satojen vuosien ajan. Ylläpitoa ne kaipaavat silti, sillä puu kasvattaa koko ajan uusia ilmajuuria, joita on syytä ohjata osaksi siltaa.

Q’eswachaka-silta

Yksi maailman legendaarisimmista vaellusreiteistä on Perussa sijaitseva inkapolku, joka kulkee läpi Andien päättyen Machu Picchuun. Keskellä reittiä on upea esimerkki satojen vuosien takaisesta, inkojen valtakunnan aikaisesta, riippusillasta.

Sillat olivat täysin tavallinen osa tiejärjestelmää, joka yhdisti inkavaltakunnan eri osat ja yhteisöt toisiinsa. Toisaalta, kevyet sillat oli helppo leikata alas vaaran uhatessa. Inkat rakensivat siltansa punomalla luonnonkuituja yhteen ja kokoamalla niistä kaiteet, kannen ja niitä yhdistävät poikkipuut. Suuret kivet toimivat tukipilareina sillan molemmin puolin.

Apurimac-joen ylittävä Q’eswachaka-silta on viimeinen perinteinen riippusilta, joka on säilynyt samalla paikalla yli 500 vuoden ajan, inkojen valtakunnan tuhosta huolimatta.

Quechua-kansaan kuuluvat yhteisöt rakentavat sillan joka vuosi uudelleen kunnioittaakseen vanhoja perinteitä. Rakennusmateriaalina käytetty ruoho korjataan ja kukin kylä tahollaan alkaa punomaan sillan osia. Vanhaa rakennelmaa ei pureta ennen kuin uusi, yhteistuumin rakennettu silta on valmis. Mestarirakentajat selviytyvät työstään vain kolmessa päivässä, minkä jälkeen kaikki kokoontuvat juhlimaan yhdessä.

Paikallisille sillan ylittäminen on ”pala kakkua”, mutta inkapolulla vaeltavia turisteja voi hirvittää, sillä löysähkö, joskin täysin turvallinen, rakennelma sekä huojuu että heiluu ja jalkojen alla pauhaava joki on vilkkuu koko ajan punosten välistä.

Eshima Ohashin silta

Sakaiminaton ja Matsuen kaupungit Nakaumi-järven yli yhdistävä Eshima Ohashin silta Japanissa tunnetaan paremmin ”vuoristoratasiltana”. Sen kuvia kiertää netissä siltakammoisten kauhuksi, mutta todellisuudessa kyseessä on vain huima optinen illuusio. Kun siltaa lähestyy kummasta suunnasta tahansa, näyttää nousu lähes pystysuoralta ja autot vaikuttavat katoavan sen päällä taivaaseen.

Oikeasti kallistus on vain kuuden prosentin luokkaa, eikä esimerkiksi sen ylös pyöräileminen vaadi erityisen hyvää fyysistä kuntoa. Mutta edestäpäin katsottuna se vaikuttaa nousevan kuin seinä vastaan, joten heikkohermoisimmat saattavat lyödä jarrun pohjaan sillan avautuessa silmien eteen.

Royal Gorge Bridge

Verrattuna nykyaikaisiin siltoihin, joita suunnitellaan ja rakennetaan vuosia, ja joiden valmistumiseen upotetaan miljardeja, on vuonna 1929 valmistunut Royal Gorge Bridge -silta kuin maailman kahdeksas ihme.

Coloradossa, Yhdysvalloissa, Royal Gorge -kanjonin ylittävä silta rakennettiin vain kuudessa kuukaudessa ja 350 000 dollarilla, joka nykyrahaankin suhteutettuna on vaivaiset 5 miljoonaa. 291 metriä pauhaavan Arkansas-joen yläpuolella kulkeva Royal Gorge Bridge oli vuoteen 2001 saakka maailman korkein silta; siis siinä mielessä, että paljonko tyhjää on alapuolella ilman pystysuoraa tukea.

Pituutta sillalla on 384 metriä ja sitä pitää kasassa kahden tornin välissä kulkeva pari 200 tonnin painoisia kaapeleita, jotka itseasiassa koostuvat 2100 yksittäisestä, yhteenkiedotusta kaapelista. Varsinainen alusta rakennettiin 1292 lankusta, joista muutama sata uusitaan vuosittain. Ilman vertikaalista tukea silta liikkuu koko ajan hieman, mikä voi ympäristön huomioon ottaen saada ylittäjän kauhusta jäykäksi.

Jos siltakammo iskee, mutta toiselle puolelle on päästävä, voi ylityksen tehdä myös gondolihissillä – mikä ei välttämättä ole yhtään sen turvallisemman tuntuinen vaihtoehto.

Le Viaduc de Millau

Millaun maasilta eteläisessä Ranskassa kulkee yli Tarn-joen laakson yhdistäen Clermont-Ferrandin ja Béziersin kaupungit. Pituutta sillalla on 2460 metriä ja korkeutta parhaimmillaan 343 metriä – se pitääkin hallussaan maailman korkeimman sillan titteliä. Jos jonkinnäköistä vertailukohtaa haluaa hakea, niin Suomen korkein rakennus Näsinneula on 134,5 metriä korkea. Eiffel-torni on 324-metrinen.

Joulukuussa vuonna 2004 avatun Millaun maasillan rakentaminen kesti kolme vuotta ja vaati 600 työntekijän panoksen; ensin pystytettiin seitsemän hulppeaa pilaria ja sitten niiden väliset tieosuudet. Silta on niin korkea, että sopivan sään osuessa kohdalle se kohoaa pilvien yläpuolelle.

Confederation Bridge

Confederation Bridge -silta on osa Trans-Kanadan valtatietä, joka koostuu useista eri maanteistä ja yhdistää valtavan kokoisen valtion provinssit Tyyneltämereltä Atlantin rannikolle.

Silta yhdistää Prinssi Edwardin saaren mantereella sijaitsevaan New Brunswickiin ja ylittää provinssien välisen Northumberlandin salmen 12,9 kilometrin matkalta.

Toukokuussa 1997 avattu Confederation Bridge on maailman pisin jääpeitteisen vesistön ylittävä silta. Sitä rakensi yli 5000 paikallista työntekijää noin reilun kolmen vuoden ajan. Erityisen kauniiksi siltaa ei voi kutsua, mutta betonirakennelma onkin tehty kestämään kovia tuulia, aaltoja ja ankaria talvia, jolloin jäälautat murskaantuvat sitä vasten viiden kuukauden ajan.

Silta kohoaa korkeimmillaankin ”vain” 60 metriä merenpinnan yläpuolelle, mutta pelottavaa ylityksessä ei olekaan korkeus, vaan autoja heiluttavat voimakkaat tuulenpuuskat. Sillan omilla nettisivuilla päivitetään tuulitilannetta kuuden minuutin välein, eikä korkeita rekkoja päästetä pahimmilla puhureilla ylitykseen. Juuri kovien tuulien vuoksi pyöräilijöitä tai jalankulkijoita sillalle ei päästetä koskaan, vaan heidät kuljetetaan bussilla toiselle puolelle.

Autoilijatkin tarvitsevat joskus apua, ja kummassakin päässä päivystetään jatkuvasti, jos joku on liian peloissaan ajamaan itse sillan yli. Siltakammoisten ei kuitenkaan tarvitse nolostua, jos joutuvat pyytämään työntekijää ajamaan heidän autonsa provinssista toiseen – joka kuukausi kymmenet ihmiset turvautuvat auttavaan ajuriin ja kaivautuvat itse takapenkille peiton alle piiloon.

Magdeburgin vesisilta

Saksalaisessa Magdeburgin kaupungissa vuodesta 2003 asti toiminnassa ollut vesisilta on lyhentänyt Elbe-Havelin kanaalin ja Mittellandin kanaalin välisen laivaliikenteen reittiä 12 kilometrillä, eikä tarvetta suluilla tapahtuville laivan nostoille tai laskuille enää ole.

Magdeburgin vesisillan rakentaminen Elbe-joen yli aloitettiin jo vuonna 1905, mutta työt jouduttiin keskeyttämään toisen maailmansodan aikana. Saksan jakamisen jälkeen, ja kaupankäynnin loputtua idän ja lännen välillä, ei vesisillalle ollut tarvetta, joten se ei koskaan valmistunut. Työt aloitettiin uudelleen vasta vuonna 1998, ja nykyään tuo 918 metriä pitkä silta on tärkeä osa kanaalijärjestelmää, joka yhdistää Berliinin sisämaan satamat läntisen Saksan läpi kulkevaan Rein-jokeen.

Kultainen silta

Vietnamissa, lähellä Da Nangin kaupunkia, sijaitsee tämän listan inspiraationa toiminut kultainen silta, Cầu Vàng. Kävelysillan on tarkoitus kuvata kultaista lankaa, jota vuoren sisällä elävä jumala pitää käsissään.

Tuo 150 metriä pitkä kävelysilta on vuoden 2018 valmistumisensa jälkeen noussut huippusuosituksi turistikohteeksi. Bà Nàn kukkulat tarjoavat upeat näkymät, mutta silta itsessäänkin on kokemisen arvoinen – se on rakennettu kahden jättimäisen käden varaan. Kädet näyttävät sammaleen täplittämältä kiveltä, mutta todellisuudessa ne on rakennettu lasikuidusta ja metalliverkosta.

Kuandinskyn silta

Siperiassa sijaitsevaa Kuandinskyn siltaa on kuvailtu maailman vaarallisimmaksi sillaksi. Tämä 570 metriä pitkä ja vain hieman yli 2 metriä leveä kauhistus rakennettiin aikoinaan rautatiesillaksi, joten siinä ei ole lainkaan kaiteita. Mikään ei siis estä yli ajavaa autoa luiskahtamasta yli reunan ja putoamaan 20 metrin päässä alapuolella virtaavaan Vitim-jokeen.

Silta rakennettiin 1980-luvun lopulla, mutta sitä ei ikinä otettu käyttöön ja nykyään vieressä kulkeekin kunnollisesti rakennettu rautatie. Paikallisen Kuandan kylän asukkaat alkoivat kuitenkin käyttää hengenvaarallista ylikulkua oikotienä, mutta koska silta ei ole millään lailla virallinen, ei sitä myöskään ole huollettu kunnolla. Ikinä.

Metalliosat ruostuvat ja puulaudat mätänevät ja hajoavat niille sijoilleen. Raskaat ajoneuvot rikkovat rakenteita ja tuhoutuneet lankut tai reiät korjataan sillä, mitä ikinä sattuu löytymäänkään.

Kesäisinkin silta on vaarallinen, mutta Siperian pitkät talvet tekevät ylittämisestä täysin sekopäistä touhua, koska puut muuttuvat peilijääksi. Kuten ehkä arvata saattaa, Kuandinskyn sillasta on tullut suosittu kohde hurjapäille ympäri maailman, mutta ainakin virallisesti pahoilta onnettomuuksilta on vältytty. Lähtisitkö itse ylittämään?

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme oletko sinä siltakammoinen. Vai ovatko sillat kenties suosikkinähtävyyksiäsi?

Facebook Notice for EU! You need to login to view and post FB Comments!

Lisää kommentti