Listafriikki esittelee nyt seitsemän tunnettua paradoksia, jotka jaksavat hämmästyttää ja kummastuttaa. Tältä listalta on loogisuus kaukana!

Paradoksi on väite, joka näyttää samaan aikaa olevan tosi ja epätosi. Se on ongelma, jonka ratkaiseminen johtaa kahteen vastakkaiseen, mutta yhtä mahdolliseen lopputulemaan. Paradoksi voi myös vaikuttaa loogiselta, mutta osoittautuu pohdinnan jälkeen järjenvastaiseksi tai mahdottomaksi.

Paradoksit ovat vuosituhansien ajan olleet keskeinen osa filosofista ajattelua ja ne saavat meidät kyseenalaistamaan totuuksina pidettyjä asioita. Jos tämä kaikki kuulostaa hämmentävältä, niin ei huolta: Paradoksien kuuluukin haastaa aivonystyröitämme.

Totuus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa hyvin monimutkainen konsepti.

Lähde siis sekoittamaan pääsi Listafriikin mukana!

Russellin paradoksi

Kuva: Pixabay

Russellin paradoksin keksiminen johti aikoinaan aksiomaattisen joukko-opin kehittämiseen, kun se todisti aiemmassa joukko-opin teoriassa olevat ristiriidat. Ei mennä sen enempää monimutkaiseen matematiikkaan, vaan otetaan yksinkertainen esimerkki, joka ei tietenkään tee paradoksista yhtään sen helpommin järkeiltävää.

On olemassa kaupunki, jossa on vain yksi parturi. Tuo parturi leikkaa vain niiden kaupunkilaisten parran, jotka eivät leikkaa omaa partaansa. Leikkaako parturi siis myös oman partansa?

Jos parturi leikkaa parturina oman partansa, niin säännön mukaan hän ei leikkaa partaansa. Jos taas parturi ei leikkaa omaa partaansa, niin hän kuuluu siihen joukkoon, joiden parran parturi leikkaa, joten hän leikkaa partansa.

Tämä tuli harvinaisen selväksi.

Syntymäpäiväparadoksi

Kuva: Nisha Gill | Pixabay

Kuinka monta sattumanvaraisesti valittua ihmistä pitää olla huoneessa, että yli 50 %:n todennäköisyydellä vähintään kahdella heistä on sama syntymäpäivä. Kun miettii, että vuodessa on 365 päivää, niin ihmisiä varmasti pitää olla aika paljon, eikö!?

Todellisuudessa ei.

Tarvitaan ainoastaan 23 henkilöä, että mahdollisuus samaan syntymäpäivään on fifty-fifty. Eikä tarvita kuin 75 hengen pippalot, jotta todennäköisyys samana päivänä synttäreitään juhlivien henkilöiden löytymiseen on 99,9 prosenttia. Mitä ihmettä täällä tapahtuu!?

Laskemalla on helppo (joka sen taitaa) todistaa, että 23 henkilön ryhmässä on todennäköisempää, että ainakin kahdella henkilöllä on sama syntymäpäivä, kuin että kaikilla olisi eri. Oletuksena on, että vuodessa on 365 päivää ja kaikki syntymäpäivät ovat satunnaisia eli ne ovat jakautuneet tasaisesti vuoden jokaiselle päivällä.

Todistuksen voi katsoa tästä.

Akhilleuksen paradoksi

Kuva: Gini George | Pixabay

Zenon Elealainen oli 400-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen filosofi, joka tunnetaan erityisesti juuri paradokseistaan. Niiden avulla hän pyri todistamaan, että liikkeen, jatkuvuuden ja äärettömyyden käsitteet ovat ristiriitaisia.

Akhilleuksen paradoksin mukaan nopeinkaan juoksija ei voi koskaan tavoittaa hitainta juoksijaa, sillä takaa-ajajan täytyy aina ensin saavuttaa kohta, josta pakeneva on lähtenyt liikkeelle, joten hitaammalla on aina hieman etumatkaa.

Ajatellaan, että urhea soturi Akhilleus haastaa kilpikonnan juoksukisaan, mutta hidas kilppari saa 500 metriä etumatkaa. Akhilleus on kymmenen kertaa nopeampi kuin kilpikonna, joten kun hän on juossut kohtaan, josta kilpikonna lähti liikkeelle, on takaa-ajettu edennyt 50 metriä. Kun Akhilleus juoksee 550 metrin kohtaan, on kilpikonna edennyt viisi metriä lisää. Akhilleus lähestyy, mutta tavoittaako hän koskaan kilpikonnaa?

Ei, sillä aina kun Akhilleus on päässyt tiettyyn pisteeseen, on kilpikonna myös taivaltanut eteenpäin. Tajaa-ajo jatkuu loputtomasti, sillä kunhan kilpikonna vain liikkuu eteenpäin, on Akhilleus ikuisesti jahtaaja – matka lyhenee äärettömästi yhä pienempiin osiin, mutta Akhilleus ei koskaan ohita kilpikonnaa.

Sisarusongelma

Kuva: Sven Lachmann | Pixabay

Sisarusongelma on paradoksi, johon vaikuttaa olevan yksi ainoa looginen vastaus. Näin ei kuitenkaan ole – yllätys.

Ajatellaan, että perheessä on kaksi lasta, joista toisen tiedetään olevan tyttö. Millä todennäköisyydellä toinen lapsi on poika? Jos mennään sillä olettamuksella, että tyttöjä ja poikia syntyy toisistaan riippumatta samalla todennäköisyydellä, niin ilmiselvä vastaus edellä olleeseen kysymykseen on tietenkin, että todennäköisyys on 1/2. On 50 prosentin mahdollisuus, että syntyvä lapsi on tyttö ja sama mahdollisuus sille, että lapsi on poika.

Ratkaisu on kuitenkin väärä, sillä se perustuu virheelliseen päättelyyn. Alkuperäinen kysymys on ymmärretty väärin, sillä siinä ei tiedustella seuraavana syntyvän lapsen sukupuolta: Kukaan ei itse asiassa tiedä lasten ikäjärjestystä.

Jos perheen kaksi lasta laitetaan ikäjärjestykseen, on olemassa neljä erilaista vaihtoehtoa: tyttö–tyttö, tyttö–poika, poika–tyttö ja poika–poika. Koska tiedämme, että perheessä on tyttö, niin viimeinen vaihtoehto on mahdoton.

Muut kolme vaihtoehtoa ovat yhtä todennäköisiä ja niistä kahdessa on poika. Joten todennäköisyys sille, että perheen toinen lapsi on poika, onkin 2/3.

Krokotiili-paradoksi

Kuva: Pixabay

Krokotiili-paradoksi kuuluu samaan kategoriaan klassisen valehtelijan paradoksin kanssa. Valehtelijan paradoksi on yksinkertaisuudessaan lause: ”Tämä lause on epätosi.”. Jos lause on tosi, niin se onkin epätosi, ja vastaavasti jos lause on epätosi, niin se onkin tosi.

Eräs versio valehtelijan paradoksista on myös 500-luvulla eaa. eläneen kreetalaisen filosofin Epimenideen väite, jonka mukaan ”kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita”.

Mutta mennään krokotiili-paradoksiin. Siinä krokotiili on napannut lapsen joen rannalta. Krokotiili lupaa palauttaa pienokaisen äidilleen sillä ehdolla, että tämä arvaa oikein aikooko se palauttaa lapsen vai ei.

Mitään filosofista ongelmaa ei ole siinä vaiheessa, jos äiti arvaa, että krokotiili aikoo palauttaa lapsen. Jos äiti on oikeassa, niin krokotiili antaa lapsen takaisin. Jos äiti on väärässä, niin krokotiili pitää lapsen. Brutaalia, mutta yksinkertaista.

Paradoksiksi tilanne muuttuu silloin, jos äiti arvaa, että krokotiili ei aio palauttaa lasta.

Jos äiti on oikeassa eli krokotiili ei koskaan aikonut palauttaa lasta, niin silloinhan krokotiilin tulisi antaa lapsi takaisin. Mutta silloin krokotiili pettäisi lupauksensa ja toimisi ehtojensa vastaisesti. Jos taas krokotiili aikoikin palauttaa lapsen, niin sen ei pitäisi ehtojensa mukaan palauttaa lasta, sillä äiti oli väärässä.

Mitä krokotiilin tulisi tehdä?

Hirtettävän paradoksi

Kuva: Pixabay

Hirtettävän paradoksi vaikuttaa aluksi aivan liian yksinkertaiselta, ja kuinka ollakaan: tarkemmin mietittynä se on hyvin monimutkainen.

Tuomari kertoo kuolemaantuomitulle, että tämä tullaan teloittamaan seuraavalla viikolla. Tuomittu saa kuulla, että hänet hirtetään jonain viidestä arkipäivästä tasan kello 12, mutta tuomarin mukaan hirttopäivä tulee olemaan yllätys. Vanki tietää hirttopäivän vasta siinä vaiheessa, kun teloittaja tulee hänet hakemaan.

Tuomion jälkeen vanki pohtii tuomarin sanoja sellissään ja järkeilee, että hirttopäivä ei ainakaan voi olla perjantai, sillä se ei olisi yllätys. Hän tietäisi sen jo torstaina, kun teloitusta ei olisi siihen mennessä tapahtunut ja päiviä olisi jäljellä vain yksi.

Toisaalta hirttopäivä ei myöskään voi olla torstai, koska tuomarin erikseen mainitsema yllätysmomentti olisi jälleen tiessään: kun perjantai on jo valmiiksi pois laskuista, niin hän olisi tietoinen teloituksen ajankohdasta viimeistään keskiviikkoiltana, koska torstai olisi ainoa jäljellä oleva vaihtoehto.

Samalla logiikalla tuomittu päättelee, että hirttopäivä ei myöskään voi olla keskiviikko, tiistai tai maanantai. Maanantai on mukana siksi, että kun kaikki muut päivät ovat poissa laskuista, niin sekään ei voi olla hirttopäivä, koska ainoana vaihtoehtona se ei olisi yllätys.

Hän tulee huojentuneena siihen tulokseen, että häntä ei voida hirttää.

Keskiviikkona teloittaja koputtaa sellin oveen ja vie tuomitun hirtettäväksi. Se tulee hänelle täytenä yllätyksenä.

Hieman kevyempi kuvaus hirtettävän paradoksista on pistokoe. Opettaja ilmoittaa, että tulee pitämään pistokokeen jonain päivänä seuraavalla viikolla. Oppilaat päättelevät samalla logiikalla kuin kuolemaantuomittu, että yllättävän pistokokeen pitäminen on mahdotonta.

Theseuksen laiva

Kuva: Pixabay

Theseuksen laiva on paradoksi, joka juontaa juurensa antiikin Kreikkaan. Ensimmäisen kerran sen heitti ilmoille filosofi ja kirjailija Plutarkhos, kun hän kirjoitti elämäkertaa Theseuksesta, Minotauros-hirviön surmanneesta sankarista.

Plutarkhosin mukaan ateenalaiset halusivat säilyttää laivan, jolla Theseus oli purjehtinut Kreetalta Ateenaan. Aikojen kuluessa vanhat ja lahot lankut vaihdettiin yksi toisensa jälkeen uusiin – yhä uudelleen ja uudelleen. Oliko laiva edelleen sama Theseuksen laiva, jos sen jokainen osa on vaihdettu? Toisten mielestä kyllä ja toisten mielestä ei.

Tai jos mietitään toisella tavalla: Theseuksen laiva lähtee satamasta ja matkan aikana kaikki osat vaihdetaan yksitellen uusiin. Onko laiva enää se sama laiva, kun se palaa takaisin satamaan?

Ja mitä sitten, jos tuon Theseuksen laivan perässä on seilannut toinen laiva, joka on kerännyt kaikki mereen heitetyt vanhat osat kyytiin. Satamassa niistä vanhoista osista kootaan kokonainen laiva. Mikä silloin on aito Theseuksen laiva?

Theseuksen paradoksista tunnetaan myös Isoisän kirves -muunnelma: Isäsi antaa sinulle kirveen, jonka hän on saanut aikoinaan omalta isältään. Isäsi on joskus vaihtanut siihen uuden varren ja nyt sinä vaihdat sen terän. Onko kyseessä edelleen isoisän kirves?

Lista onkin hyvä päättää tähän pähkäilyyn, että mistä minkäkin asian, olion tai ihmisen identiteetti koostuu.

Lue myös:

• Psykologia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme
• Mielen lukeminen: 10 temppua, joilla hämmästytät ystäväsi!
• 10 käsittämätöntä yhteensattumaa – Näitä on lähes mahdoton uskoa todeksi!

Nyt on tiedossa faktoja sekä heinäkuusta että heinäkuussa syntyneistä; tuttuun tapaan tiukan tutkimustiedon ja viihteellisen hömpän iloisena sekamelskana.

Listafriikki selvittää muun muassa sen, mistä heinäkuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri heinäkuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista ja -kivistä kiinnostuneille.

Lisäksi otamme katsauksen siihen, minkälaisia heinäkuussa syntyneet ovat tutkimusten mukaan ja minkälaista urapolkua juuri tässä kuussa syntyminen saattaa povata.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuva: Unsplash

Kuluvan kuun 22. päivään asti synttäreitään viettävien horoskooppimerkki on Rapu. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Rapu on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat tuntevat täysillä – sekä vihaa että rakkautta.

Heinäkuun lopulla, 23. päivästä eteenpäin, syntyneiden horoskooppimerkki on Leijona, joka kuuluu tulimerkkeihin. Tulimerkin edustajana Leijona on kunnianhimoinen idealisti, joka unelmoi isosti ja vetää sen vuoksi muita puoleensa. Tulimerkin alla syntyneet maailmanparantajat myös nauttivat siitä, kun muut ihailevat heitä.

Entäs ne heinäkuun lasten henkieläimet?

Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja. Toisaalta juuri siksi ne sopeutuvat tarvittaessa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Jos horoskooppimerkkisi on Leijona, niin myös henkieläimesi on voimakas, dominoiva ja itsevarma leijona, joka janoaa huomiota. Leijonan ominaisuuksiin kuuluvat myös älykkyys, reiluus, itsepäisyys ja jopa röyhkeys.

Tunnistatko kenties näitä piirteitä itsestäsi tai jostain läheisestäsi?

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Kuva: Jason D | Unsplash

Heinäkuussa syntyneiden onnenkukkia ovat ritarinkannus ja lumpeenkukka. Ritarinkannukset symboloivat hyväntuulisuutta, kauneutta ja hyväntahtoisuutta.

Veden pinnalla kelluvat lumpeenkukat edustavat viattomuutta, puhtautta, avointa sydäntä ja rauhaa. Muinaisessa Egyptissä violetit lumpeenkukat olivat pyhiä, sillä ne edustivat aurinkoa ja uudelleensyntymistä.

Heinäkuun lasten syntymäkivi on ylellisen punainen rubiini. Tämä jalokivi symboloi intohimoa, mutta myös maallista yltäkylläisyyttä varallisuuden muodossa. Keskiajan Euroopassa rubiinin uskottiin tuovan viisautta, terveyttä sekä menestystä niin rahallisesti kuin rakkaudessakin. Burmalaiset sotilaat sen sijaan kantoivat mukanaan rubiineita, koska he uskoivat punaisen jalokiven tekevän heistä voittamattomia.

Historiallisesti rubiinilla on ajateltu olleen myös taikavoimia, sillä siihen on luotettu epäonnen ja vaarojen ennustamisessa. Toisaalta tämän himoitun jalokiven on ajateltu parantavan tulehduksia ja lievittävän kiukkua. Jälkimmäinen käy täysin järkeen, sillä kuka pystyisi olla pahalla tuulella rubiinin saadessaan!?

Heinäkuu on heinätöiden aikaa

Kuva: Pixabay

Jos edellisestä kuukaudesta kertova lista sai aikaan hienoisen järkytyksen, kun kesäkuu-sanan alkuperä onkin täysin oletetusta poikkeava, ei heinäkuu tuo minkäänlaista yllätystä. Heinäkuu on tietenkin heinätöiden aikaa.

Heinät on korjattava talveksi kotieläimille talteen, oli sää mikä hyvänsä. Siitä kertoo myös vanha kokemäkeläinen viisaus: ”Ei se heinää tee, joka pilvii vahtaa.”.

Julius Caesaria kunnioittava Iulius

Kuva: Pixabay

Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta. Heinäkuu oli siis vuoden viides kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään Quintilis.

Juliaanisessa kalenterissa nimi säilyi, vaikka heinäkuusta tuli tammi- ja helmikuun lisäyksen johdosta vuoden seitsemäs kuukausi. Caesar ei siis vastoin yleistä uskomusta nimennyt heinäkuuta itsensä mukaan, vaikka se ehkä hänen persoonaansa olisi sopinutkin.

Caesarin kuoltua Rooman senaatti halusi kunnioittaa elinikäiseksi diktaattoriksi julistettua suurmiestä ja kunnianosoituksena tämän syntymäkuukausi heinäkuu sai uuden nimen Iulius.

Monissa kielissä heinäkuu on jonkilainen muunnos tuosta latinankielisestä nimestä – esimerkiksi ruotsin Juli, englannin July, espanjan julio ja unkarin július.

Heinäkuun lapset ovat aurinkoisia kuin syntymäkuukautensa

Kuva: Jill Wellington | Pixabay

Yleiseurooppalainen tieteellinen yhdistys European College of Neuropsychopharmacology julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa löydettiin vahva yhteys syntymäajan ja elämään suhtautumisen kanssa.

Tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on muita enemmän ”taipumusta aurinkoisuuteen” ja suhtautuminen elämään on keskimääräistä optimistisempaa.

Heinäkuun lapsilla on myös alhaisempi riski kärsiä aikuisena vakavista mielialahäiriöistä. Toisaalta mielialan nopeat vaihtelut ovat yleisimpiä heinäkuussa ja muina kesäkuukausina syntyneillä.

Itsehillintä on heinäkuisilla taaperoilla tapissa

Kuva: Unsplash

Vuonna 2016 julkaistun japanilaistutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on kaikkein paras itsekontrolli. Tutkimuksessa havainnoitiin puolitoistavuotiaita taaperoita, ja kokeeseen osallistujista heinäkuussa syntyneet kykenivät pitämään ikätovereitaan paremmin tunteensa hallussa.

Oli kyse sitten pelin häviämisestä tai siitä, että lelu otetaan pois, niin heinäkuisilla lapsukaisilla ei pinna palanut yhtä herkästi kuin muilla.

Taitelijoita vai sittenkin veturinkuljettajia?

Kuva: Gordon Simpson | Pixabay

Voiko syntymäkuukausi määritellä jopa tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että ainakin vuodenajalla on suuri vaikutus koko elämään.

Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.

Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.

Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?

Tämä seuraava on tietenkin vain yhden maan tilasto, mutta Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio.

Kyseisen tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneitä oli verrattain paljon taiteilijoiden joukossa. Mutta yhtä lailla heinäkuun lapsia oli tilastollisesti odotettua enemmän veturinkuljettajien ja muurareiden joukossa.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

Kuva: Wikimedia Commons | CC BY-SA 4.0

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Missä vaiheessa heinäkuuta mitäkin sitten oikein kannattaa tehdä?

Lasten kanssa kannattaa aloittaa pottaharjoittelu kuun 11. päivä, joka on myös heinäkuun toimivin ajankohta lopettaa tupakointi. Mielenkiintoinen yhdistelmä, varsinkin jos pottaharjoittelu ei suju sulavasti.

Heinäkuun paras sauma astella avioon on 19. ja 20. päivä, jolloin on myös täydellinen hetki hieman trimmata kuontaloa.

Paras aika hedelmien keräämiselle on 17.–18. päivä. Silloin on siis hyvä hetki lähteä mustikkametsälle; marjat ovat todennäköisesti juuri kypsyneet!

Lue myös:

• Kuuluisat sitaatit, jotka eivät pidä paikkaansa: Caesar ei ikinä sanonut ”sinäkin Brutukseni” eikä Kola-Olli sanonut ”liian hapokasta”
• Voiko kasvohalvauksen saada, jos pitää autossa ikkunaa auki?

Lukijoiden kysymyksissä pohdimme sitä, että miksi kosiessa polvistutaan. Samalla selvitetään, onko mitään väliä, että kumpiko polvi kosiessa on maassa.

Jos on aikeissa esittää rakkaalleen tämän suuren kysymyksen, niin tällaiset asia pyörivät varmasti mielessä! Jännitystä Listafriikin tarjoamat vastaukset eivät varmasti vie pois, mutta ainakin on yksi huoli vähemmän. Ja mitäs kosinta olisikaan, jos ei vatsassa yhtään lentelisi perhosia!?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi kosiessa polvistutaan?

Kuva: Howard Pyle | Public Domain

Perinteisessä kosinnassa kosija laskeutuu toisen polvensa varaan ja esittää suuren kysymyksen. Tapa on ikivanha, ja jos kosinta ei suorittajana tai vastaanottajana kuulu omiin elämänkokemuksiin, on se tuttu vähintäänkin romanttisista elokuvista.

Monikaan kosija ei varmasti tiedä, miksi hän oikeastaan laskeutuu toisen polvensa varaan – niin vain kuuluu tehdä.

Jo mahtavassa Persian valtakunnassa noin 500-luvulla eaa. oli tapana polvistua yhteisössä korkeammassa asemassa olevan edessä. Jos toinen oli vain hieman alempiarvoisempi, tuli hänen suudella ylempää poskelle. Isomman yhteiskunnallisen eron ollessa kyseessä oli polvistuminen ainoa oikea tapa tervehtiä.

Keskiajan Euroopassa polvistuminen alkoi jo ajatuksen tasolla lähestyä mielitietyn kosimista. Ritarit polvistuivat hallitsijan eteen osoittaakseen tälle kunnioitusta, tottelevaisuutta ja uskollisuutta – näitä samoja asioita myös kosija haluaa luvata tulevalle puolisolleen.

Polvistumisen voi ajatella olevan myös tietyllä tapaa alistumista, vaikka sitä kosija ei tietenkään tietoisesti tee. Mutta onhan se haavoittuvainen hetki, kun pistää itsensä likoon ja pyytää toista ihmistä viettämään loppuelämä yhdessä. Siinä on täysin kosittavan armoilla ja kosintahetken valtasuhde välittyy parin keskinäisestä asettumisesta: kosittava katsoo kosijaa ylhäältä päin.

Polvilleen laskeutuminen oli keskiajalla myös osa uskonnollisia seremonioita, ja koska avioliittoa ei voinut tuolloin olla ilman uskontoa ja kirkkoa, oli varsin luonnollista, että ele omaksuttiin myös kosintaan.

Romanttinen aspekti polvistumiseen on todennäköisesti perua myös ritarien kukoistuskaudelta 1000-luvulta alkaen, kun ritareiden ja hovin naisten välille muodostui läheisiä suhteita. Vaikka kuninkaalliset naiset olivat monesti jo naimisissa, oli suhteessa enemmänkin kyse omistautumisesta palvelukseen kuin varsinaisesti fyysisestä rakkaudesta. Herrojen ja kuninkaiden vaimoille osoitettiin samalla tavalla kunniaa kuin itse hallitsijallekin.

Mutta tuolloinkin koettiin kiellettyjä rakkaussuhteita, joista kertovat muun muassa monet kelttiläiset tarinat, esimerkiksi legenda kuningas Arthurin vaimon Guineveren ja ritari Lancelotin välisestä vastustamattomasta rakkaudesta. Yllä olevassa kuvassa Lancelot on polvistuneena Guineveren eteen.

Nykyäänkin kosintaan polvistumisella halutaan vannoa uskollisuutta, kunnioitusta ja ikuista rakkautta; vaikka haarniskaa polvistujan päällä ei enää olekaan.

Kumpiko polvi pitää olla maassa?

Tällä kysymyksellä ei turhaan kannata päätään vaivata, sillä kosinnan kohdetta tuskin kiinnostaa, kumpiko polvi kosijalla on maassa. Eikä sillä ole sen puoleen mitään väliä, koska oikeaa tai väärää valintaa ei ole. Useimmiten kosija kuitenkin polvistuu siten, että vasen polvi osuu maahan.

Vaikka mitään sääntöä ei ole olemassa, on asentoon hyvä syy: suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä. Kun vasen polvi on maassa, niin vasemmassa kädessä oleva sormusrasia on helpompi avata oikealla kädellä ja ojentaa sieltä sormus toivottavasti myöntävän vastauksen jälkeen.

Jos kuulostaa hassulta, niin sitä voi kukin kuivaharjoitella ja tunnustella, mikä on kaikkein luontevinta – oli sitten aikeissa kosia tai ei. Vasenkätisille on todennäköisesti luontevampaa laittaa kosiessa oikea polvi maahan.

Lue myös:

• Kolme päivää ilman vessaa ja isältä sylkäisy onnentoivotuksena – 10 erikoista hääperinnettä maailmalta
• Hääperinteet: 10 omituista alkuperää

Jos juuri alkuun pyörähtänyt kuukausi olisi saanut nimensä vuodenajan mukaan, niin nyt vietettäisiin kesäkuun sijaan suvikuuta! Listalla on luvassa mielenkiintoisia faktoja kesäkuusta.

Kaikista kuukausien nimistä juuri kesäkuun olettaisi olevan suora viittaus vuodenaikaan, mutta ei: kyse on jostain aivan muusta. Tämän hämmentävän faktan vastapainoksi luvassa on myös kevyttä hömppää kesäkuusta muun muassa henkieläinten ja syntymäkukkien muodossa.

Listafriikki ottaa kurkistuksen myös siihen, että minkälaisia kesäkuussa syntyneet ovat tutkimusten perusteella.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuva: Pixabay

Kesäkuun alkupuolella 20. päivään saakka syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Kaksosia. Kuun lopulla syntymäpäiviään juhlivat ovat Rapuja.

Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Kaksoset ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi. Ilmamerkki nauttii päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Rapu on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa fiilisten johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä. Kesäkuun eri puoliskoilla syntyneet ovat siis ainakin horoskooppimerkkien osalta täysin toistensa vastakohtia.

Miten on henkieläinten laita?

Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.

Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Kesäkuun syntymäkukkia ovat ruusu ja kuusama, jotka molemmat symboloivat rakkautta eri muodoissa. Tulipunaiset ruusut kielivät tietenkin intohimoisesta ja romanttisesta rakkaudesta. Jos ei halua heti hypätä syvään päätyyn, niin kevyempi versio ovat vaaleanpunaiset ruusut, jotka symboloivat lempeyttä ja orastavaa ihastusta.

Huumaavan tuoksuiset kuusamat ovat merkki ikuisesta rakkaudesta, joten niiden viesti on selvääkin selvempi – jos siis kukkien symboliikka on lähellä sydäntä.

Kesäkuussa syntyneiden onnenkivi on seesteisyyttä, kauneutta ja puhtautta kuvaava helmi. Helmien on aikojen saatossa uskottu helpottavan synnytyskivuissa ja antavan kantajalleen sisäistä rauhaa.

Kesäkuun lasten todennäköiset urapolut

Kuva: Jason Goodman | Unsplash

Kukaan ei voi mustavalkoisesti sanoa, että syntymäkuukausi määrittelee tulevaisuuden ammatin – sehän olisi ihan naurettava väite, vaikka kuinka olisi tutkittu tilastoja. On kuitenkin täysi fakta, että syntymän ajankohdalla on suuri vaikutus koko elämään; jos ei ihan kuukauden niin ainakin vuodenajan tarkkuudella.

Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.

Ja kyllä: Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.

Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?

Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin.

Kesäkuussa syntyneet ovat tämän tutkimuksen mukaan yliedustettuja yritysten johtavissa asemissa. Lisäksi kesäkuun lapsia on keskimääräistä enemmän Nobel-voittajien joukossa.

Kesäkuussa syntyneet ovat positiivisia, mutta ailahtelevia iltavirkkuja

Kuva: Pixabay

Tietenkään kaikki kesäkuussa syntyneet eivät ole positiivisia, ailahtelevia tai iltavirkkuja. Mutta tutkimusten ja tilastojen valossa näin on keskimääräistä todennäköisemmin muihin kuukausiin verrattuna. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat äidin raskausajasta juuri samat asiat, jotka lueteltiin edellisessä kohdassa: infektiot, ravinto, lämpötila ja auringonvalo.

Eräs espanjalaisia ja italialaisia opiskelijoita seurannut tutkimus on osoittanut, että kesäkuussa syntyneet ovat pääosin iltavirkkuja ja menevät keskimääräistä myöhemmin nukkumaan.

Niin ikään opiskelijoihin keskittynyt unkarilaistutkimus selvitti puolestaan syntymäajankohdan vaikutusta luonteeseen. Kävi ilmi, että kesällä syntyneet ovat melko ailahtelevaisia. Yhdessä hetkessä ilo on ylimmillään ja fiilis korkealla, mutta toisaalta mieliala voi laskea silmänräpäyksessä.

Kesällä synttäreitään viettävät ovat kuitenkin keskimääräistä positiivisempia ja suhtautuvat elämään myönteisesti, mutta kääntöpuolena ovat nopeat mielialan vaihtelut.

Faktoja kesäkuusta kalenterikuukautena

Kuva: Planet Volumes | Unsplash

Näiden nippelitietojen tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseessä on faktoja kesäkuusta -lista, joten nämäkin erikoisuudet kuuluvat ehdottomasti mukaan!

Mikään kuukausi vuodesta ei ala samana viikonpäivänä kuin kesäkuu. Vuonna 2026 kesäkuun 1. päivä on maanantai, mikä tarkoittaa siis sitä, että mikään muu kuukausi ei ala maanantaina. Näin on joka vuosi; myös karkausvuosina.

Toinen fakta nippelitietoa rakastaville on se, että jokaikinen vuosi kesäkuu ja maaliskuu päättyvät samana viikonpäivänä; vuonna 2026 tuo päivä on tiistai.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

Kuva: Wikimedia Commons | CC BY-SA 4.0

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Heti pian tässä kuukauden alussa, 4.-6. päivä, on syytä kastroida eläimiä, jos sellainen puuha on kesäkuulle suunnitteilla. Sen jälkeen 7.-8. päivänä on aika keittiöpuuhien: ainakin hapankaalin, hillojen ja hyytelöiden pitäisi onnistua tänä ajankohtana sujua mallikkaasti.

Jos kesäkuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä kuun puolivälissä 15. ja 16. päivä, sillä nämä ovat parhaat hetket tähän aktiviteettiin. Samaan aikaan kannattaa myös istuttaa ja pölyttää kasveja.

Kesäkuussa parhaat hetket naimisiinmenolle ovat vasta kuun loppupuolella 22. ja 23. päivä, ja siitä heti seuraavat kolme päivää ovat otollisinta aikaa eläinten teurastamiselle.

Avioliiton ja synnyttämisen jumalattaren kuukausi

Kuva: Richard van Orley | Public Domain

Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä – ja hyvä niin. Näin ei kuitenkaan ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi kesäkuu on usein jonkilainen muunneltu versio latinankielisestä Junius-sanasta. Muun muassa Juni, June, junio, giugno ja junho ovat kaikki johdettuja tuosta sanasta.

Roomalaisessa kalenterissa tämä meneillään oleva kuukausi siis tunnettiin nimellä Junius. Nimi on peräisin avioliiton ja synnyttämisen jumalattarelta Junolta, joka oli ylijumala Jupiterin puoliso.

Koska Juno on avioliiton jumalatar, niin hänen mukaansa nimettyä kesäkuuta pidettiin kaikkein suotuisimpana ajankohtana naimisiinmenolle.

Mistä tulee sana kesäkuu?

Kuva: Pixabay

Suomen kielessä kesäkuun etymologia eli sanan alkuperä vaikuttaa itsestään selvältä. Kesä on tullut! Mutta kesä-sanan nykyisestä merkityksestä kesäkuu ei ole saanut nimeään. Suomenkieliset kuukausien nimet mainitaan ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa.

Läntisissä murteissa lämpimin vuodenaika tunnettiin suvena ja Agricolan kirjaamat kuukaudet perustuivat nimenomaan tuon alueen murteisiin, erityisesti Turun murteeseen.

Kesä sen sijaan tarkoitti kesantoa eli tuotantoon käyttämätöntä peltoa, joka jätetään vuodeksi tai useammaksikin viljelemättä. Näin maaperän annetaan levätä, mikä parantaa kasvukuntoa.

Vanhassa länsisuomalaisessa talonpojan työkalenterissa oli tässä kuussa vuorossa kesantojen kyntäminen eli kesänajo. Kun siis on alettu puhua kesäkuusta, on kyseessä ollut kesantokuukausi eikä niinkään ”suvikuu”, kuten me sen nykyisin ymmärrämme.

Kesä-sana, joka nykyisin on yleiskielinen nimitys vuodenajalle, on paljon tuoreempi suomenkielinen sana kuin suvi.

Kesän arvellaan tässä merkityksessä olevan aikoinaan itämurteisiin tullut lainasana, vaikka länsimurteissakin se siis on ollut pitkään käytössä; vain eri tarkoituksessa.

Idästä kesä on vuodenajan nimityksenä levinnyt yleiskieleen 1800-luvulla, jolloin itämurteet alkoivat vahvasti vaikuttaa kirjoitettuun suomen kieleen.

Suvi on yhtälailla ollut käytössä itämurteissa, mutta nykyisen kesän kanssa sillä ei ole ollut mitään tekemistä. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle

On siinä ollut tekemistä, kun on yritetty luoda järkevää yleiskieltä maahan, jossa alueelliset erot sanojen merkityksissä ovat näinkin suuria!

Lue myös:

• • Kumpiko on virallista ja hyvää suomen kieltä: Viro vai Eesti?
  • Mitäs eri kielillä sanotaan, kun sataa kaatamalla? Suomalainen sutkautus vie auttamatta voiton!
  • Mistä suomalaiset viikonpäivien nimet tulevat?

Tällä listalla paneudutaan juuri alkaneeseen kuukauteen eli toukokuuhun. Millaisia ovat toukokuussa syntyneet, mistä kuukauden nimi on peräisin ja mitä syntymäkuukausi ennustaa avio-onnesta?

Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa, mutta niiden vastapainona muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.

Jos olet toukokuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Suhtaudutko elämään tavallista positiivisemmin ja tunnetko itsesi onnekkaaksi? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin tutkimukset osoittavat.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuva: Tom Frydenlund | Pixabay

Toukokuun ensimmäisellä puoliskolla syntyneiden horoskooppimerkki on Härkä. Härkä kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat realisteja ja käytännönläheisiä. Maamerkki on asioita aikaansaava tekijä, joka tekee ympärillään olevien elämästä parempaa.

Härkien henkieläin on luotettava, käytännöllinen, taiteellinen ja lojaali jääkarhu. He ovat lempeitä, mutta jos jokin uhkaa heitä tai heidän läheisiään, niin tiedossa on tiukka taistelu.

Kuun lopussa, 21. päiväistä eteenpäin, syntymäpäiviään viettävien horoskooppimerkki on Kaksoset. Ilman merkeissä syntyneet Kaksoset tekevät päätöksiä järjellä; tunteet tulevat perässä. Ilmamerkin alla syntyneet voivat olla muiden mielestä jopa hieman ärsyttäviä, mutta heidän seuransa kelpaa viimeistään silloin, kun tarvitaan aivonystyröitä ja päättelykykyä.

Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Kuva: Kim Dae Jeung | Pixabay

Toukokuun syntymäkukat ovat kielo ja orapihlajan kukka. Kielot symboloivat nöyryyttä, lempeyttä sekä onnen löytämistä uudelleen. Orapihlajan pienet, terttuina kukkivat kukat kuvaavat ylivertaista onnea. Nämä kukat ja niiden symboloimat asiat sopivat loistavasti toukokuussa syntyneille, kuten tulemme listan muutamassa seuraavassa kohdassa huomaamaan.

Syntymäkivi on smaragdi. Upean vihreänä hehkuva smaragdi oli kertoman mukaan myös Egyptin kuuluisimman kuningattaren Kleopatran suosikkijalokivi.

Smaragdin on perinteisesti uskottu auttavan kantajaansa pääsemään elämässä eteenpäin ja katkaisevan ikävien tapahtumien kierteen. Se symboloi uudelleensyntymistä, nuoruutta ja hyvää onnea.

Koskas puolisosi on syntynyt?

Kuva: Steve Buissinne | Pixabay

Vuonna 1971 Amsterdamin yliopistossa tutkittiin syntymäkuukauden mahdollista merkitystä parinvalintaan ja avioeroon. Satunnaisesti valituista lähes 4000 avioparista saatiin selville monenlaisia ”totuuksia”. Muun muassa se, että toukokuun ensimmäisellä puoliskolla syntyneet menevät kaikkein epätodennäköisemmin naimisiin samana ajanjaksona syntyneen kuin muina kuukausina syntyneen kanssa.

Avioerotilastoista kaivettiin esiin sellainen fakta, että kaikista mahdollisista liitoista useimmiten eroon päättyvät ne, jotka on solmittu toukokuussa syntyneiden naisten ja helmikuussa syntyneiden miesten välillä.

Loppukaneettina tutkimuksessa mainittiin kuitenkin, että todennäköisesti syntymäkuukaudella ei ole mitään yhteyttä avioliittojen solmimiseen tai avioeroihin – vaikuttaa hyödylliseltä tutkimukselta!

Mistä toukokuu-sana on peräisin?

Kuva: Pixabay

Suomenkielinen toukokuu-sana viittaa kyseisenä kuukautena tehtäviin maatalon töihin. Eteläsuomalaisen sanonnan mukaan ”toukokuussa touot tehdään” eli silloin on keväisten peltotöiden aika. Touko siis tarkoittaa kevätkylvöä ja kasvavaa viljaa. Mutta ennen kuin touko muuntui tarkoittamaan näitä edellä mainittuja asioita, oli sen alkuperäinen merkitys kevät.

Kevät on sanana tuhansia vuosia vanha, mikä on nähtävissä muun muassa siinä, että se kuuluu suomen lähisukukielten sanastoon, esimerkiksi viroksi kevät on kevad. Suomessa talven jälkeinen vuodenaika tunnettiin kuitenkin aiemmin toukona. Mistä sitten tiedetään, että touko on suomen kielessä kevät-sanaa vanhempaa perua? Etäisemmässä kielisukulaisessamme unkarissa kevättä merkitsee sana tavasz, joka on samaa perua kuin touko.

Toukotyöt ovat siis kirjaimellisesti kevättöitä. Touko-sanan merkitys vain on aikojen saatossa muuttunut.

Toukokuu pohjautuu monissa kielissä latinankieliseen Maius-sanaan

Kuva: Bartholomeus Spranger | Public Domain

Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä. Näin ei ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi toukokuu on useimmiten jonkinlainen muunnos latinankielisestä Maius-sanasta – oli se sitten mei, maj, Mai, May, maijs tai maggio.

Maius-sanan uskotaan viittaavan roomalaisen mytologian Maia-jumalattareen, joka oli kasvun ruumiillistuma. Maia myös suojeli keväisin maasta nousevia kasveja.

Toukokuun lapsi: Tunnetko itsesi onnekkaaksi?

Kuva: Unsplash

Brittiläisen Hertfordshiren yliopiston tutkimuksessa haastateltiin 40 000 ihmistä, joten otanta oli merkittävän kokoinen. Tutkimuksessa tiedusteltiin muun muassa yleistä suhtautumista elämään: onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, ja kokeeko ihminen olevansa elämässään onnekas.

Tulokset olivat varsin yksiselitteiset ja samoilla linjoilla monien muiden sellaisten tutkimusten kanssa, jotka ovat pyrkineet selvittämään syntymäajankohdan vaikutusta henkilön tulevaisuuteen. Kesällä syntyneet ovat keskimäärin positiivisempia ja mieltävät itsensä onnekkaiksi, mikä johtaa menestyksekkääseen elämään.

Kaikkein onnekkaimmiksi itseään luonnehtivat toukokuussa syntymäpäiviään viettävät. Lokakuussa syntyneet olivat omasta mielestään kaikkein epäonnisimpia.

Ympäri maailmaa tehdyissä tutkimuksissa keväällä ja kesällä syntyneiden on todettu olevan elämän suhteen optimistisia. Onnekkaaksi itsensä tuntevat ovat usein ulospäinsuuntautuneita, lannistumattomia sekä spontaaneja, ja he luottavat intuitioon.

Hertfordshiren yliopiston psykologian professorin Richard Wisemanin mukaan tietynlaisen heittäytymisen ansiosta asiat monesti kääntyvät heille suotuisaan suuntaan ja toukokuun lapset ovat menestyksekkäitä siinä, mitä ikinä päättävätkään elämässään tehdä.

Wiseman kuitenkin muistuttaa, että syksyllä ja talvella syntyneiden ei kannata lannistua: ”Hyvä uutinen on se, että niin sanottua onnekkuutta voi yrittää parantaa suhtautumalla asioihin optimistisemmin ja tarttumalla täysillä uusiin mahdollisuuksiin”.

Positiivisuudesta huolimatta toukokuussa syntyneillä on suurin riski sairastua masennukseen

Kuva: Stefan Keller | Pixabay

Vaikka tarkka syntymäpäivä ja tähtien asento eivät millään tavalla muovaa henkilön elämää (anteeksi kaikki horoskooppeihin uskovat), niin vuodenajalla on suuri merkitys. Lukemattomat asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen kohdussa; muun muassa äidin ruokavaliolla ja kausittain esiintyvillä taudeilla kuten influenssalla on vaikutuksensa, ja samoin lämpötilalla ja auringolla.

Kuten edellisessä kohdassa mainittiin, niin keväisin syntyneet ovat keskimääräistä positiivisempia ja näkevät jokaisessa vastoinkäymisessäkin valoisan tulevaisuuden. Mutta yltiöpositiivisuudella on myös varjopuolensa: nuo onnekkaat ja optimistiset toukokuussa syntyneet sairastuvat vuonna 2012 tehdyn laajan brittitutkimuksen mukaan muita todennäköisimmin kliiniseen masennukseen.

Mikään kuukausi vuodessa ei ala tai lopu samana viikonpäivänä kuin toukokuu

Screenshot

Toukokuu on viikonpäivien osalta erikoinen kuukausi. Mikään muu kuukausi ei koskaan ala samana viikonpäivänä kuin toukokuu eikä mikään kuukausi pääty samaan viikonpäivään kuin toukokuu. Ei milloinkaan; ei minään vuotena ikinä.

Älä turhaan kuluta aikaa asian tarkastamiseen, sillä Listafriikki tietysti vietti hyvän tovin kahlaten kalenteria läpi vuosi toisensa perään. Edes karkausvuodet eivät muuta tilannetta.

Vuonna 2026 toukokuun ensimmäinen päivä on perjantai ja 31. päivä on sunnuntai. Mikään muu vuoden 2026 kuukausi ei ala tai pääty samoina päivinä.

Tekeekö tällä faktalla mitään? Todennäköisesti ei, mutta se on kiinnostava nippelitieto – osittain myös sen takia, että kukakohan on ensimmäisenä keksinyt miettiä tällaista!?

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

Kuva: Wikimedia Commons | CC BY-SA 4.0

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Keittiössä on suosiollista puuhailla kuun alkupuoliskolla, sillä ainakin hillojen sekä hyytelöiden ja toisaalta hapankaalin valmistus onnistuu 11. ja 12. päivänä.

Mutta jos toukokuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä 19. ja 20. päivälle.

Naimaonnea on luvassa niille, jotka toukokuussa astelevat avioliiton auvoisaan satamaan 25.–27. päivänä. Siitä onkin sitten mukava rientää häämatkalle retkeilemään, sillä kuukauden paras aika retkelle on 30.-31. päivänä.

Lue myös:

• 10 brutaalia perinnettä, joita ei uskoisi enää tänä päivänä harjoitettavan
• Miksi kosiessa polvistutaan ja kumpiko polvi pitää olla maassa?

Pystyt varmasti kuvittelemaan ja kuvailemaan useammankin parfyymin tuoksun ja tunnistat omat suosikkisi. Oletko kuitenkaan koskaan pohtinut, mistä parfyymi koostuu ja minkälaisia hajuvesien ainesosat ovat? Mitä olisikaan luksusparfyymi ilman muutamaa tippaa ulosteen hajua!?

Ihmiset ovat käyttäneet hajusteita kymmenien tuhansien vuosien ajan ja pitkään kaikki hajuvesien ainesosat olivat peräisin luonnosta; eläimistä ja kasveista. Mutta jo useamman vuosikymmenen ajan suurin osa hajuvesivalmistajista on käyttänyt pääasiassa synteettisiä kemikaaleja, jotka matkivat luonnollisia hajuja tai ovat täysin uudenlaisia tuoksuja.

Synteettisten aineiden ”vallankumous” ei kuitenkaan ole sysännyt luonnon raaka-aineita kokonaan sivuun, sillä tuoksun vahvistamiseksi mukaan lisätään monesti hieman luonnollisia öljyjä, jotka hienosäätävät tuoksut kohdilleen.

Monet näistä laboratoriossa valmistetuista sekä luonnollista alkuperää olevista raaka-aineista ovat hyvin erikoisia, osa suoraan sanottuna kuvottavia. Vaikka niiden hajut saattavat yksinään olla etovia, voivat ne laimennettuina ja yhdisteltyinä muihin aineisiin olla mitä ihastuttavimpia kukkaistuoksuja.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset omituiset hajuvesien ainesosat voit lukea tästä:

Parfyymit: Top 10 erikoiset tai etovat hajuvesien ainesosat – osa 1

Tiolit

Kuva: Ryan Hodnett | CC BY-SA 4.0 | Kuvaa rajattu

Moni lukijoista on varmaan kuullut merkaptaaneista. Se on vanhentunut nimitys tioleille, jotka ovat eräitä pahimmalta haisevia yhdisteitä, joita tunnetaan. Tiolit ovat syypää siihen, miksi muun muassa mätänevä liha, ulosteet ja haisunäädän ruiskuttama neste tuoksuvat niin viehättäviltä.

Tioleja lisätään myös luonnollisiin kaasuihin, jotka muuten hajuttomina ja värittöminä olisivat vuodon sattuessa lähes mahdottomia havaita. Näitä voimakkaan tuoksuisia yhdisteitä on myös ihmiskehon tuottamissa kaasuissa, joten siinä hieman kosketuspintaa sille, minkälaisesta hajuvesien ainesosasta on kyse.

Tioleissa hajun aiheuttaja on rikki, ja vaikka kaikissa kyseistä yhdistettä sisältämissä nesteissä on tuo pistävä aromi, voidaan niitä tyypistä riippuen käyttää tuomaan parfyymeihin erilaisia nuotteja. Valmistajat osaavat käsitellä ja sekoitella tioleja niin, että niistä saadaan esiin esimerkiksi mustaherukan hienoinen tuoksu, raikas sitruksen henkäys tai ripaus kahvin aromia, mutta rikki jää (onneksi) taka-alalle.

Lue myös: 10 faktaa pieruista

Skatoli

Kuva: Pixabay

Kun skatolia sekoitellaan muiden yhdisteiden kanssa, muuntuu sen tuoksu heleän kukkaiseksi. Skatoli on indolin johdannainen, ja indoliinhan tutustuttiin jo listan ensimmäisessä osassa, joten arvaat ehkä minkälaisesta aromista on kyse.

Lievästi myrkyllistä skatolia saadaan kivihiilituotannon sivutuotteena, mutta sitä esiintyy myös elävissä olennoissa: skatoli on tunnettu semiokemikaali, jonka avulla eliöt kasveista eläimiin välittävät kemiallisia viestejä.

Miltä skatoli sitten sellaisenaan haisee? No, yksinkertaisesti ulosteelta. Se on se, mikä antaa jätöksille niiden tunnusomaisen tuoksun. Skatolin vuoksi myös aamuhengitys voi aiheuttaa nenän nyrpistelyä. Nisäkkäillä skatolia muodostuu ruoansulatuskanavan bakteerien suorittaman hajotustyön tuloksena.

Eli kun vessassa haisee pahalta, voi syyttävän sormen osoittaa tämän yhdisteen suuntaan. Ja heti perään herkullinen tietoisku: Skatolia (tietysti synteettisesti valmistettua) käytetään luontaisena aromina esimerkiksi jäätelöissä.

Laimennettunakin skatoli haisee järkyttävältä, joten ihastuttavat tuoksunuotit tulevat esiin vain sekoittamalla sitä muihin aineisiin. Yhdessä indolin kanssa skatoli muodostaa huumaavimman yhdistelmän, jonka tuoksuttelua on hankala lopettaa. Sekoituksen koukuttavuus on jäänne siltä ajalta, kun ihmisen esi-isät viestivät toisilleen eritteillä. Aivot tulkitsevat tuoksun houkuttelevaksi kakan hajuksi.

Lue myös: Miksi hengitys haisee kaikkein pahimmalta juuri aamuisin?

Labdanum

Labdanumia saadaan Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävistä kistuksista, jotka ovat kallioisilla alueilla kasvavia ikivihreitä varpuja. Sitä on käytetty tuhansien vuosien ajan luonnollisena rohtona muun muassa flunssaan ja nivelreumaan, sekä tietenkin hajuvesien ainesosana. Labdanum ei tuoksu pahalta, vaan sen pihkainen ja nahkainen aromi on suurenakin pitoisuutena miellyttävä, mikä on melkoinen erikoisuus tällä listalla.

Mielenkiintoisen labdanumista tekee kuitenkin tapa, jolla sitä on aikoinaan kerätty. Koska kasvin luonnollinen elinympäristö on ihmiselle melko vaikeakulkuista maastoa, ovat aineksen keräämisestä vastanneet vuohet ja lampaat. Kun eläimet ovat laiduntaneet ja liikkuneet kivisillä kukkuloilla, ovat niiden jalat hankautuneet kasveihin, jolloin villaan on tarttunut varpuja ja niiden tuoksuvaa eritettä.

Tämä pihka on sitten kammattu eläinten jalkakarvoista erityisesti siihen tarkoitetuilla välineillä (kuvassa), ja paimenet ovat myyneet eristämäänsä hajustetta sitten eteenpäin. Nykyisin labdanumia eristetään suoraan kasveista, eikä laiduntajien villoja enää tarvita välikätenä. Tunnetuimpia parfyymeja, joissa labdanumia käytetään on miehille suunnattu Bleu de Chanel.

Labdanum muistuttaa tuoksultaan listan ensimmäisessä osassa esiteltyä ambraa, ja on siihen verrattuna huomattavasti edullisempi. Sitä käytetään ambran sijaan esimerkiksi Australiassa ja muissa maissa, joissa kaikki valaisiin liittyvät tuotteet ovat kiellettyjä, vaikka kaskelotteihin ambran kerääminen ei mitenkään vaikutakaan.

Hauste

Kuva: H. Zell | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Tämä hajuvesien ainesosa -lista on saanut kyllä moneen kertaan miettimään, että kukahan on ensimmäisenä päättänyt, että koitanpas hieroa tuota ainetta itseeni, se tuoksuu varmasti hyvälle. Castoreum eli hauste on juuri sellainen erite, joka herättää kysymyksiä. Miksi kukaan on lähtenyt testaamaan majavan hännän alta löytyvien rauhasten eritettä? Majava itse käyttää kellertävää haustetta merkitäkseen reviiriään.

Hajuvesien ainesosaksi hauste päätyi sen vuoksi, että sen tuoksu muistuttaa puuta ja nahkaa, eikä noita tuoksuja saatu mistään muualta. Nykyisin tuoksunuotteja kyetään jäljittelemään synteettisesti, mutta ylellisissä parfyymeissa keinotekoista nahan tuoksua on valmistajien mukaan välttämätöntä kohentaa luonnollisella raaka-aineella.

Hausjärvi on muuten saanut nimensä hausteesta. Kunnan alueella metsästettiin paljon majavia ja kauppiaat kiersivät myymässä haustetta pitkin maamme etelärannikkoa. Parfyymina se Suomessa ollut niin suosittu, mutta sillä tiedettiin olevan parantavia voimia ja sen uskottiin hoitavan muun muassa kihtiä, hammassärkyä ja riisitautia. Apteekissa haustetta on myyty myös hermostuneisuuteen, mitä ikinä sillä onkaan tarkoitettu.

Hajusteena toimimisen lisäksi haustetta käytetään luontaisena aromina tuomaan esimerkiksi jäätelöihin vaniljan ja mansikan aromeja. Nam!

Monet hajuvesien valmistajat, jotka eivät halua käyttää ainoastaan synteettisiä ainesosia, käyttävät hausteen tilalla hyraceumia, jolla on sensuelli, hieman multainen tuoksu. Hajuvesien ainesosat -listan viimeisessä kohdassa selvitetään, että mitä se hyraceum oikein on.

Hyraceum

Kuva: מינוזיג – MinoZig | CC BY-SA 4.0

Hyraceum on tamaanien kiteytynyttä ulostetta ja virtsaa. Ja tamaanit ovat jäniksen kokoisia, Afrikassa eläviä eläimiä, joiden lähimpiä sukulaisia ovat ulkonäöstä huolimatta norsut ja manaatit.

Lähi-idässä ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävät kalliotamaanit (Procavia capensis) ovat järjestelmällisiä eläimiä, jotka käyvät toimittamassa tarpeensa monien sukupolvien ajan samassa paikassa, joka on usein vielä luonnonvoimilta suojassa luolassa. Aikojen kuluessa nämä lantakasat kivettyvät ja säilyvät siinä muodossa jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Kivettyneet jätökset ovat antaneet tutkijoille arvokasta tietoa siitä, minkälaista alueen kasvillisuus ja ilmasto on joskus ennen muinoin ollut.

Ainutlaatuisena tietopankkina toimivat kiteytyneet tunkiot ovat haluttua tavaraa myös hajuvesivalmistajien keskuudessa. Hyraceumissa on syvä, käynyt tuoksu, joka on kuin sekoitus myskiä, haustetta, sivetonia, tupakkaa ja agarapuuta.

Koska aines on kuin kiveä, täytyy sen kerääminen suorittaa louhimalla. Hyraceumia ei ole käytetty vain hajuvesien ainesosana, vaan Etelä-Afrikassa myös perinteisenä rohtona hoitamaan muun muassa epilepsiaa ja naisen hormonitoiminnan häiriöitä.

Hyraceumia pidetään eettisenä vaihtoehtona muille eläimistä kerättäville hajusteille, sillä sitä saadaan kerättyä ilman että eläimiä tarvitsee satuttaa tai tappaa. Jätöksien keräys myös ajoitetaan yleensä niin, että toiminta ei häiritse tamaanien elämää.

Lue myös: 

• 10 kammottavaa kauneudenhoitomenetelmää menneisyydestä
• Suukottelu kannattaa – 10 ihanaa, ällöttävää ja mielenkiintoista faktaa suutelusta
• Top 10 maailman kalleimmat kahvit

Oletko koskaan pohtinut, mistä parfyymi koostuu ja minkälaisia hajuvesien ainesosat ovat? Pystyt todennäköisesti kuvailemaan ja kuvittelemaan eri parfyymien tuoksuja ja tunnistat omat suosikkisi. Mutta mitä ne todellisuudessa ovatkaan?

Ihmiset ovat käyttäneet hajusteita kymmenien tuhansien vuosien ajan ja pitkään kaikki hajuvesien ainesosat olivat peräisin luonnosta; eläimistä ja kasveista. Mutta jo useamman vuosikymmenen ajan suurin osa hajuvesivalmistajista on käyttänyt pääasiassa synteettisiä kemikaaleja, jotka matkivat luonnollisia hajuja tai ovat täysin uudenlaisia tuoksuja.

Synteettisten aineiden ”vallankumous” ei kuitenkaan ole sysännyt luonnon raaka-aineita kokonaan sivuun, sillä tuoksun vahvistamiseksi mukaan lisätään monesti hieman luonnollisia öljyjä, jotka hienosäätävät tuoksut kohdilleen. Monet näistä laboratoriossa valmistetuista sekä luonnollista alkuperää olevista raaka-aineista ovat hyvin erikoisia, osa suoraan sanottuna kuvottavia. Vaikka niiden hajut saattavat yksinään olla etovia, voivat ne laimennettuina ja yhdisteltyinä muihin aineisiin olla mitä ihastuttavimpia kukkaistuoksuja. Mitä olisikaan luksusparfyymi ilman muutamaa tippaa ulosteen hajua!?

Tässä siis erikoisimmat hajuvesien ainesosat, löytyyköhän sinun iholtasi tänään jotain näistä?

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset kyseenalaiset parfyymien ainesosat ovat luvassa huomenna.

Ambra

Kuva: Peter Kaminski | CC BY 2.0 | Kuvaa rajattu

Maailman kallein hajuvesien ainesosa on ambra. Se on peräisin kaskelotin ruoansulatuselimistöstä, ja joidenkin tutkijoiden mukaan kyse on oksennuksesta ja toiset liputtavat vaihtoehtoisen ulostuloaukon puolesta.

Valaan sisällä oleva tuore ambra, jonka kanssa joutuu tekemisiin, jos sattuu suolistamaan kuolleen kaskelotin, on äärimmäisen ikävän hajuista tavaraa. Parfyymeissa käytetty ambra sen sijaan tuoksuu pehmeän kukkaiselta, kunhan se on ensin lillunut vuosikausia meressä kaukana valaan sisälmyksistä.

Ambraa syntyy kaskelotin suolistossa, kun sen ravinnoksi käyttämien mustekalojen vahva ja terävä kitiinileuka tarraa suolen seinämään ja sen ympärille alkaa muodostua tahmeaa ainetta. Ambran arvellaan suojelevan kaskelotin suolistoa haavoilta.

Ambraa on käytetty aikoinaan lähes poikkeuksetta kaikkien hajuvesien ainesosana; ei vain tuoksunsa vuoksi vaan enemmänkin lisäaineena, koska hyvin pieni määrä lisää huomattavasti parfyymin kestoa iholla. Nykyisin ambra on pitkälti korvattu synteettisillä aineilla, mutta ei sen takia, että kaskelotti on uhanalainen. Tällä listalla tutustutaan myöhemmin hajusteisiin, joiden eristäminen vaatii eläimen tappamista, mutta valaan elämään ambran kerääminen ei vaikuta mitenkään.

Syy vaihtoehtoisiin aineisiin on ambran erittäin korkea hinta: laadusta riippuen sen kilohinta voi nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin. Arvokasta valaan suolistoeritteestä tekee se, että sitä ei niin vain keräillä meristä, vaan hajuvesivalmistajien käyttämää, koostumukseltaan kynttilävahaa muistuttavaa ambraa löydetään sattumalta rannoille huuhtoutuneena.

Miten ambra liittyy punahiuksisuuteen? Lue tästä:
Punahiuksisten päivä: 10 mielenkiintoista faktaa punapäistä

Avaruusruusu

Kuva: Pixabay

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto, tuttavallisemmin NASA, on ulottanut lonkeronsa myös hajuvesien valmistukseen. Vuonna 1998 International Flavors & Fragrances, uusia tuoksuja ja makuja kehittävä yritys, sai luvan lähettää yksittäisen ruusun avaruussukkula Discoveryn mukana avaruuteen.

Tarkoituksena oli selvittää, olisiko painottomuudella jotain vaikutusta ruusun eteerisiin öljyihin, ja sitä kautta sen tuoksuun. Varsinaisesti tutkimuksessa oli kyse siitä, miten kasvien erittämät aineet reagoivat ympäristöön, jossa painovoima ei vaikuta, mutta samalla saatiin uusi tuoksu parfyymien valmistukseen.

Astronautit ottivat avaruusruususta kymmenen päivän aikana näytteitä, joista sitten eristettiin hajustetta, jonka tuoksua kuvaillaan ”kukkaiseksi, puiseksi ja henkeväksi (spiritual)”.

Tuoksuttelu ei jäänyt vain havainnoinnin tasolle, vaan kosmetiikkajätti Shiseido päätti käyttää synteettisesti valmistettua avaruusruusun tuoksua osana Zen-parfyymiaan. Silloinen pullokin oli suunniteltu aiheeseen sopivasti muistuttamaan avaruussukkulaa.

Indolit

Kuva: KENPEI | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Uskotko, jos sanon, että valkoiset kukat haisevat ulosteelle? Usko pois!

Indoli on yhdiste, jota löytyy luonnostaan erityisesti valkoisista kukista. Se antaa voimakkaan makean tuoksun esimerkiksi appelsiinin kukalle, liljoille ja jasmiineille. Tätä kemikaalia lisätään hajuvesiin, jotta kukkaistuoksut tuoksuisivat luonnollisemmilta, sillä synteettiset aromit tarvitsevat avukseen muutaman tipan indolia.

Indolia ei kannata tuoksutella yksistään, sillä ilman sekoittumista muiden yhdisteiden kanssa, se tuoksuu lähinnä ihmisen ulosteelta. Mutta kuten mainittua, jos parfyymiin halutaan esimerkiksi kunnollinen jasmiinin tuoksu, on siihen lisättävä hieman tätä kakan hajua.

Indoli on heterosyklinen aromaattinen yhdiste, joka rakentuu bentseenirenkaasta ja pyrrolirenkaasta. Se on tärkeä osa aminohappoa nimeltään tryptofaani, josta hermosolut valmistavat serotoniinia.

Tryptofaanin tuotantoa lisäävät monet sokeripitoiset ja rasvaiset ruoat; se on syyllinen ajoittain vaivaavaan sokerikoukkuun. Kun elimistö alkaa suklaata syödessä tuottaa serotoniinia, haluaa se samaan hyvään olotilaan pian uudestaan. Myös joidenkin masennuslääkkeiden teho perustuu serotoniinin tuotannon vilkastuttamiseen. Joten kesällä jos kävelee jasmikepensaan ohi, niin kannattaa hengitellä syvään – siitä voi todistetusti tulla hyvälle mielelle!

Vielä mielenkiintoisempaa on se, että LSD sitoutuu aivoissa samoihin reseptoreihin kuin serotoniini, koska sen rakenteessa on samainen indoli. Miksi siis ottaa psykedeeliä, kun saman vaikutuksen voi saada tuoksuttelemalla kukkia? Käsitys todellisuudesta kuitenkin säilyy eikä aika pysähdy. Ei ole siis kumma, että joidenkin kukkien tuoksua sanotaan huumaavaksi.

Ja yritä unohtaa, mikä se pohjimmainen tuoksu kaiken hyvän olon ja huumaavuuden taustalla on.

Myski

Kuva: 乌拉跨氪 | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Myski on tunnettu ja suosittu hajuste, jota erittyy joidenkin nisäkäsurosten peräaukon vieressä olevista rauhasista. Myski ei varsinaisesti ole samalla tavalla pahanhajuinen kuin tämän listan monet muut hajuvesien ainesosat, mutta voimakas se kyllä on. Yleisimmin myskiä eristetään Aasiassa asustavilta myskihirviltä, jotka itse ruiskivat sitä naaraita houkutellakseen.

Vaikka myskiä erittäviä rauhasia voidaan kerätä myös eläviltä myskihirviuroksilta, on irrottaminen huomattavasti helpompaa, jos eläin on kuollut. Myski on ollut niin haluttu ja arvotettu hajuste, että 1970-luvulle saakka sitä oli joissakin määrin oikeastaan jokaisessa parfyymissa.

Suosiota on nostanut se, että myski ei ainoastaan anna hajuvesiin eläimellisen sensuellia tuoksua, vaan sen todettiin jo satoja vuosia sitten pidentävän parfyymin kestoa iholla. Sittemmin myskin käyttöä on rajoitettu, koska myskihirvi on metsästetty lähes sukupuuton partaalle. Useimmat valmistajat käyttävätkin vaihtoehtoisia lähteitä tai sitten synteettistä myskiä; joskin aito tavarakin on edelleen käytössä.

Myskiä on kerätty hajuvesien ainesosaksi myös esimerkiksi piisameilta, myskisorsilta, myskijääriltä (hyönteinen), myskikilpikonnilta ja myskihäriltä, jotka kaikki erittävät rauhasistaan tuoksuvaa mönjää, mikä on helposti pääteltävissä eläinten nimistä. Piisami on englanniksi muskrat ja Suomessakin sitä on kutsuttu myskirotaksi.

Kaikkein voimakkaimminkin myskiltä tuoksuvissa hajuvesissä aine on laimennettu 3-prosenttiseksi, mutta historia tuntee myös poikkeuksia, kuten seuraavassa listan kohdassa selviää.

Sivetoni

Kuva: surtr | CC BY-SA 2.0 | Kuvaa rajattu

Sivetoni on paksua, voimakkaalta tuoksuvaa eritettä, jota saadaan sivettikissojen anaalirauhasista. Sivettikissoja elää Afrikassa ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, mutta kaikkein arvokkain sivetoni tulee etiopialaisilta tiloilta, joissa sivettikissoja tarhataan epäinhimillisissä oloissa.

Sivettikissat eivät nimestään huolimatta ole kissoja. Tehdään nopea käynti taksonomian puolelle: Petoeläinten lahko jaetaan kahteen alalahkoon: Caniformia ja Feliformia (”koiramaiset ja kissamaiset”). Feliformiaan kuuluvia heimoja ovat muun muassa kissaeläimet, mangustit, hyeenat ja sivettieläimet.

Sivetoni on yksi maailman vanhimmista hajusteista ja ruokien lisäaineista, ja suurena määränä sen haju on pistävä. Aromista kertoo jotain se, että aikoinaan sivetonia on ”lantrattu” vauvojen ulosteella. Tällä kepulikeinolla kaupustelijat saivat paremman tuoton, sillä hajuste meni sekoituksineen täydestä.

Pienenä määränä ja alkoholilla laimennettuna sivetoni, kuten tämän listan muutkin tuoksut, on oiva lisä hajuvesiin. Sivetoni antaa hienoisen kukkaistuoksun, jota ovat käyttäneet kaikki suuret hajuvesivalmistajat. Nykyisin sivetoni valmistetaan synteettisesti, tai sitten sen käytöstä on luovuttu kokonaan, sillä monet valmistajat eivät käytä eläinperäisiä raaka-aineita enää ollenkaan. Toisaalta on olemassa arvokkaita luksushajuvesiä, joihin edelleen laitetaan pirskahdus sivettikissojen anaalirauhasten eritettä.

Ehkäpä maailman kuuluisimman parfyymin, Chanel No 5, alkuperäinen resepti sisälsi arvioiden mukaan käsittämättömät 15 prosenttia sivetonia ja 15 prosenttia aiemmin mainittua myskiä. Mukana oli myös ripaus jasmiinin tuoksua, jonka alkuperä selvisi myös aiemmin tällä listalla.

Chanel No 5 oli siis aikamoisen tuhti paketti eri aromeja. Kun Gabrielle ”Coco” Chanel pyysi parfymööri Ernest Beaux’ta luomaan ”naisen parfyymin naisen tuoksulla”, ei hän ehkä tiennyt mitä kaikkea Beaux pullottaisi. Vaikka Chanel No 5 on pitänyt ikonisen tuoksumaailmansa jo vuosisadan ajan, on nykyinen kukkainen suihkaisu huomattavasti alkuperäistä kevyempi.

Sivetoni ei hurmaa tuoksullaan ainoastaan ihmisiä, vaan se tehoaa myös eläimiin. Newyorkilaisen Bronxin eläintarhan työntekijät keksivät kokeilla erilaisia sivetonia sisältäviä parfyymeja houkuttelemaan jaguaareja. He huomasivat, että Calvin Kleinin Obsession for Men toimi parhaiten ja piti kissat pisimmän aikaa kiinnostuneina.

Guatemalan viidakoissa jaguaareja tutkivat biologit ovat ottaneet kyseisen tuoksun avukseen, jotta saisivat kuvattua arkoja petoja luonnossa – menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi. Intian viranomaiset ovat myös koko 2010-luvun ajan käyttäneet samaista Calvin Kleinin parfyymia napatakseen ihmisiä tappaneita tiikereitä. Chanel No 5 oli myös kokeilussa, mutta Obsession oli tehokkain.

Lue myös: 

• 10 kammottavaa kauneudenhoitomenetelmää menneisyydestä
• Suukottelu kannattaa – 10 ihanaa, ällöttävää ja mielenkiintoista faktaa suutelusta
• Top 10 maailman kalleimmat kahvit

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi linnut lentävät päin ikkunoita ja voiko tuolle ikävälle törmäilylle tehdä jotain.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi linnut lentävät päin ikkunoita?

Kuva: Pixabay

Ikkunasta kuuluu kopsahdus. Voi ei! Lintu lensi lasia päin! Joskus ne tokenevat törmäyksestä, mutta toisinaan linnun matka päättyy siihen. Miksi linnut sitten niin usein lentävät päin ikkunoita?

Kirkas ikkuna on linnulle petollinen, sillä se näkee siitä heijastuvat puut ja pensaat, jotka vaikuttavat sen silmiin hyviltä suoja- ja lepopaikoilta. Toisaalta ne voivat nähdä ikkunan läpi sisäkasveja, jotka yhtälailla houkuttelevat luokseen. Linnut saattavat pyrkiä laskeutumaan oksalle, varsinkin jos kyseessä on iso huonekasvi.

Ja vaikka mitään kasvillisuutta ei olisi lähimaillakaan, voi ikkunasta heijastua yksinkertaisesti taivas, jota kohti lintu halajaa lentää. Petollisia ovat myös sellaiset talot, joissa ikkunoista näkee läpi rakennuksen – linnulle näyttää siltä, kuin maisema jatkuisi esteettä. Sen ajatuksena on vain lentää huoneen läpi.

Yöaikaan linnut lentävät rakennusten ikkunoihin aivan toisesta syystä. Silloin kyse on valosta, jota kohti lintu pyrkii lentämään. Valitettavasti ”valoa kohti” saa usein kohtalokkaan merkityksen.

Toisinaan ikkunaan törmääminen voi olla reviirin puolustamista. Näin käy varsinkin keväisin. Tällöin lintu lentää, tai paremminkin hyökkää, ikkunaan toistuvasti lyhyeltä etäisyydeltä. Lintu ei ymmärrä, että ikkunasta näkyy sen oma kuva, vaan se luulee heijastusta kilpakumppaniksi. Tällainen uhittelu ja hyökkiminen ei yleensä vahingoita lintua, sillä vauhti ei ole kova. Ärsyttävää toistuva kolahtelu toki voi olla – sekä linnulle että ikkunan toisella puolella oleville ihmisille.

Näin törmäämisriskiä voi vähentää

Koska erilaiset heijastukset ovat suurimpia syitä lintujen törmäilyyn, voi sitä vähentää esimerkiksi pitämällä ikkunoissa vaaleita päiväverhoja. Ne säästävät lintuhenkiä, mutta eivät kuitenkaan vähennä merkittävästi valoisuutta sisällä.

Jos lintujen törmäily ikkunoihin on toistuvaa, voi ikkunoihin liimata haukkatarroja. Petolinnun muotoinen kuva säikäyttää pienet linnut ajoissa. Haukkatarroja voi ostaa kaupoista tai sitten sellaisen voi taiteilla ihan itse ja kiinnittää ikkunaan vaikkapa sinitarralla. Suurehkon petolinnun siluetti ikkunassa ei välttämättä miellytä kaikkien silmää, mutta ainakaan ikkunan alta ei tarvi olla jatkuvasti keräämässä niskojaan taittaneita pikkulintuja.

Ja tässä tulee kaikkein yksinkertaisin vinkki: Jätä ikkunat pesemättä. Pölyiset ja likaiset ikkunat eivät heijasta samalla tavalla kuin putipuhtaat. Jos joku kehtaa päivitellä likaisia ikkunoitasi ja laiskuuttasi, niin nyt sinulla on antaa arvostelijoille erittäin pätevä syy.

Lue myös:

• 10 tapausta, joissa eläimet sabotoivat ihmisten toimia
• 10 uskomatonta sankaritarinaa, joissa eläin pelasti ihmishengen