Piilotetut salaisuudet ja viestit tunnetuissa taideteoksissa

Taideteoksissa on monesti salaperäisiä yksityiskohtia, joita katsoja ei ensinäkemältä huomaa. Nyt paljastetaan salaisuuksia kuuluisista maalauksista.

Taide inspiroi, liikuttaa ja antaa elämyksiä. Mutta ne eivät ole vain ”hienoja kuvia”, vaan kätkevät sisäänsä myös arvoituksia ja piilomerkityksiä, joiden tajuaminen voi viedä ankarasta tutkimisesta ja tulkintayrityksistä huolimatta satoja vuosia.

Tekniikoiden kehittyminen on auttanut siinä, että maalauksia saadaan tutkittua kirjaimellisesti pintaa syvemmältä, ja yllättävän usein värikerrosten alta on paljastunut vanhempi maalaus, jonka päälle taiteilija on uuden teoksensa luonut. Nämä tapaukset Listafriikki päätti jättää tältä listalta pois ja sen sijaan keskittyä esittelemään sellaiset salaisuudet, jotka ovat suoraan silmien edessä. Hieman arvoituksellisina, mutta silti kaikkien nähtävillä.

Tässä siis tunnettujen taideteosten arvoitukselliset salaisuudet ja piiloviestit.

Perspektiivillä on väliä

Suurlähettiläät on Hans Holbein nuoremman vuonna 1533 tekemä muotokuva kahdesta arvovaltaisesta miehestä. Heidän väliinsä lattialle on maalattu kummallinen, pitkulainen esine. Se ei näytä kuuluvan kuvaan eikä siitä oikein saa mitään selvää. Onko Holbeinilla lorahtanut maalia pitkin kangasta?

Ei tokikaan (kuten jo ehkä arvasit). Kuvassa on optinen illuusio, joka on tehty anamorfoosin eli vääristyneen perspektiivin avulla siten, että katsojan pitää olla tietyssä paikassa, jotta kuva näkyy kuten on tarkoitettu.

Ja tosiaan, kun kuvaa katsoo maalauksen oikealta puolelta alaviistoon, se paljastuukin olevan pääkallo. (Toim. huom: Sen kyllä saa näkyviin, kun ruutua vähän vääntelee käsissään.)

Taidehistorioitsijoiden mukaan maalaus on todennäköisesti suunniteltu ripustettavaksi portaikon viereiselle seinälle, jolloin pääkallo pompahtaisi esille tietyssä kohtaa portaissa kulkiessa.

Anatomian oppitunti

Aatamin luominen on varmasti kuuluisin Vatikaanissa sijaitsevan Sikstuksen kappelin katossa olevista freskoista. Vuonna 1505 juuri tehtäväänsä valittu paavi Julius II tilasi kuvanveistäjä ja taidemaalari Michelangelon rakentamaan näyttävän hautakammion itselleen. Työn piti olla valmis viidessä vuodessa, mutta koska paavi keksi taiteilijalle kaikkia muita projekteja, ei hautaholvi ikinä valmistunut. Näihin muihin projekteihin kuului muun muassa Sikstuksen kappelin katon maalaaminen.

Michelangelo ei erityisemmin pitänyt Julius-paavista, mutta otti töitä kuuliaisesti vastaan. Kun vuorossa oli Aatamin luominen, käytti taiteilija maalaamisen lisäksi muutakin osaamistaan, sillä hän loi anatomisesti täydelliset ihmisen aivot kappelin kattoon.

Aivot voi nähdä Jumalan punaisessa viitassa. Kuvasta voi erottaa muun muassa nikamavaltion (vihreä huivi), aivolisäkkeen (jalka huivin vasemmalla puolella) sekä aivosillan ja ydinjatkeen (Jumalan alapuolella oleva enkeli). Viitan muodon keksi 1970-luvulla yhdysvaltalainen turisti, joka sattui olemaan neurokirurgi. Mies oli kertonut kuvan olleen kuin suoraan anatomian oppikirjasta.

Michelangelo oli työskennellyt nuorempana firenzeläisen kirkon sairaalassa ja leikellyt ruumiita, mikä oli auttanut häntä suunnattomasti tulevassa työssään, sillä hän ymmärsi ja tunsi ihmisen anatomian äärimmäisen hyvin. 

Aivojen maalaaminen on jakanut taidehistorioitsijoiden mielipiteitä: Toisten mielestä aivot kuvaavat sitä, että Jumala antaa Aatamille elämän lisäksi tietoisuuden. Toisten mielestä se oli näpäytys silloiselle paaville, joka ei erityisemmin ollut tieteen kannattaja.

Jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle on helppo kallistua, kun miettii mitä muuta Michelangelo Vatikaaniin maalasi. Siitä kohta lisää!

Angstinen enkeli

Kuten jo todettua, Michelangelon ainoa piilomerkityksellinen työ Sikstuksen kappelissa ei suinkaan ole Aatamin luominen. Maalaukset vilisevät viittauksia juutalaisten pyhiin teksteihin ja perinteisiin, mitä ei katolisessa kirkossa oltaisi erityisen hyvällä katsottu, jos joku olisi taiteilijan piiloviestit hoksannut. 

Profeetta Sakarja -niminen seinämaalaus on asteen verran rohkeampi tunteiden näyttö paavia kohtaan. Maalauksessa kyseinen profeetta lukee kirjaa samalla kun kaksi enkeliä katselee hänen olkansa takaa. Kaikki hyvin viatonta tähän asti.

Michelangelo kuitenkin maalasi profeetan näyttämään kasvoiltaan paavi Juliukselta, mikä ei sekään vielä soita hälytyskelloja. Mutta kun toista kerubia katsoo lähemmin, voi sen huomata pitävän kättään sopimattomassa asennossa – peukalo on työnnetty etu- ja keskisormen välistä, mikä on käytännössä vanha tapa näyttää keskaria. 

Montako sananlaskua löydät?

Alankokomaalaisen Pieter Bruegel vanhemman vuonna 1559 maalaama Flaamilaisia sananlaskuja sisältää yli sata hollantilaista sanontaa. Sanontoja ei tietenkään ole kirjoitettu, vaan ne esitellään toimintana. Monet maalauksen sananlaskuista ovat edelleen käytössä, yli 450 vuotta myöhemmin. Taiteilija halusi maalauksellaan kuvata rikasta kieltä, mutta toisaalta myös sitä, miten hullunkurisia ja hassuja sanonnat voivat olla.

Vaikka kyseessä on alankomaalaisen taiteilijan teos, voi sieltä tarkalla silmällä löytää monia sananlaskuja, jotka toimivat suomeksikin. Nopealla silmäyksellä hahmojen voi nähdä ”lyövän päätä seinään”, ”uivan vastavirtaan”, ”juoksevan tuli hännän alla” ja ”istuvan tulisilla hiilillä”. Löydätkö sinä kuvasta muita tuttuja sanontoja?

Tuossa kylässä ei todella ole tylsää!

Piilossa viinissä

Taiteilijanimellä Caravaggio tunnetun Michelangelo Merisin 1590-luvun lopulla maalaamassa teoksessa on roomalainen viinin jumala Bacchus. Bacchuksen kädet ovat täynnä sitä itseään ja vieressä vielä odottelee yli puolillaan oleva karahvi.

Jo vuonna 1922 taidepiireissä heräsi epäilys siitä, että maalauksessa saattaa olla piilotettuna toinenkin kuva. Näytti aivan siltä, kuin viinikarahvissa olisi ihmishahmo. Enemmistön mielestä kyse oli kuitenkin vain huonosti tehdystä entisöinnistä, eikä asiasta käyty sen enempää väittelyä. Hahmokin peittyi vuosien aikana lian alle eikä sitä enää voinut nähdä paljaalla silmällä.

Pikakelataan vuoteen 2009, kun museoilla on käytössään viimeisen päälle hienoa tekniikkaa maalausten tutkimiseen. 

Ja niinhän siinä kävi, että karahvissa tosiaan oli ihmishahmo – nimittäin taiteilija Caravaggio itse! Ei kuitenkaan hukuttamassa surujaan, vaan pensseli kädessään maalauspuuhissa. Hieman huvittavakin omakuva paljastui infrapunareflektografialla, jolla saadaan näkyviin eri maalikerrokset ja mahdolliset luonnostelmat maalauksen alla.

Suhteellista juustoa

Yksi maailman tunnetuimpia surrealistisen taidesuuntauksen edustajia on espanjalainen Salvador Dalí, jonka kuuluisinta teosta, Muiston pysyvyyttä, yritettiin 1930-luvulla kovasti tulkita. Monet olivat täysin varmoja siitä, että maalaus on viittaus Albert Einsteinin yleiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan kahden kappaleen välillä havaittu painovoima johtuu siitä, että kappaleiden massat kaareuttavat aika-avaruutta. On siis hyvin ymmärrettävää, että joku voisi ajatella teorian toimineen inspiraationa sulaville kelloille. 

No niinhän asia ei taiteilijan itsensä mukaan ollut.

Kuullessaan taideasiantuntijoiden arvioita inspiraation lähteestä, Dalí korjasi olettamukset nopeasti vääriksi. Vaikka työssä kuvataankin ajan ja tilan suhteellisuutta ja muutosta, ei suhteellisuusteoria sinänsä motivoinut taiteilijaa pehmeiden kellojen maalaamiselle. Idean Dalí sai Camembert-juustosta, jonka pehmeän ulkonäön hän oivallisesti ikuisti sulaviin kelloihinsa.

Varjon salaisuudet

Englantilaisen John Everett Millaisin kuuluisin työ on Ofelia, joka on kuvaus William Shakespearen Hamletista. Nyt ei kuitenkaan puhuta Ofeliasta, vaan Millaisin aiemmasta, vuonna 1848 valmistuneesta Isabellasta, josta tuli ainakin hetkellisesti vuonna 2012 taiteilijan tunnetuin maalaus. 

Myös Isabella perustuu toiseen taiteen kappaleeseen, nimittäin Giovanni Boccaccion Decameron -novellikokoelmaan. Sen verran tuosta kirjallisesta tuotoksesta, että se on hyvin eroottinen teos, joten ei ole erityisen yllättävää, että maalauksessa on ”hienovarainen” seksuaalinen viesti.

Kun maalausta oltiin valmistelemassa prerafaelittisen veljeskunnan taidetta esittelevään näyttelyyn vuonna 2012, huomasi lontoolaisen Tate-museon kuraattori jotain, mikä oli yli vuosisadan ajan jäänyt vaille huomiota. Etualalla jalkaansa ojentavan miehen haaravälistä näyttää tulevan varjo, joka erehdyttävästi muistuttaa penistä. Onko nostettu jalka peittämässä erektiota? Pöydällä on myös kaatunut suolapurkki, josta varjon yli levittyvä suola on asiantuntijoiden mukaan selvä viittaus siemennesteeseen.

Taidepiireissä oltiin ymmällään siitä, miten tätä yksityiskohtaa ei oltu aiemmin huomattu, sillä se oli kyseiselle aikakaudelle merkittävä kannanotto; viktoriaanisessa Englannissa ei oltu erityisen avoimia seksuaalisuuden suhteen. Tuolloin vain 19-vuotias Millais teki rohkean maalauksen, ja pääsi kuin koira veräjästä näpäyttäen sievisteleviä aikalaisiaan.

Tosielämän Da Vinci -koodi

Onko mikään muu maalaus aiheuttanut yhtä paljon spekulaatioita kuin Leonardo Da Vincin 1490 luvulla maalaama Viimeinen ehtoollinen? No, ehkä yksi toinen saman taiteilijan työ… Da Vinci ei ollut ainoastaan taidemaalari, vaan keksijä, luonnontieteilijä, insinööri, kuvanveistäjä, muusikko, arkkitehti ja ties mitä muuta. Todellinen monilahjakkuus siis!

Viimeistä ehtoollista on yritetty tulkita ja ylitulkita vuosisatojen ajan, mutta erityisesti Dan Drownin kirjoittaman Da Vinci -koodin jälkeen maalauksessa on nähty ties minkälaisia symboleita.  

Italialainen muusikko ja tietoteknikko Giovanni Maria Pala ilmoitti vuonna 2007 selvittäneensä tosielämän Da Vinci -koodin. Viimeisessä ehtoollisessa on kätkettynä kappale musiikkia.

Suuren renessanssimestarin työt ja elämä olivat kiehtoneet Palaa jo pitkään ja hän oli aina leikitellyt idealla, että maalauksesta voisi löytyä musiikkikappale. Sitä hän ei ollut odottanut, että tulisi löytämään kappaleen itse.

Hänen huomionsa oli taideteosta tutkiessa kiinnittynyt pöytäliinan vaaka- ja pystysuoriin viivoihin, ja erityisesti jälkimmäisten sijainnista suhteessa pöydällä oleviin leipiin ja opetuslasten ja Jeesuksen käsiin. Kun nuotit lukee oikealta vasemmalle (joka on muuten se suunta, miten da Vinci kirjoitti), voidaan lyhyt sävellys soittaa vaikkapa uruilla, jotka sopivat surumielisen säkeen tunnelmaan. Kappaleen voit kuunnella tästä.

Ufoja vai enkeleitä?

Yhdessä Firenzen merkittävimmistä museoista, Palazzo Vecchiossa, on monia mestariteoksia, mutta yksi niistä kiehtoo erityisen paljon muitakin kuin taiteen ystäviä. Maalaus on nimeltään Madonna ja Lapsi pyhän Johanneksen kanssa, eikä siinä 1400-luvun teokseksi ole sinänsä mitään shokeeraavaa. Paitsi sitten, kun katsoo henkilöiden ohi taustalla näkyvälle taivaalle. 

Italialaisen renessanssitaiteilijan Domenico Ghirlandaion työn uskotaan joissain piireissä olevan viittaus UFO-havaintoihin. Taustalla paimen koiransa kanssa tähyilee kohti outoa, tummaa esinettä, joka läheltä katsottuna kieltämättä näyttää maan ulkopuoliselta. 

Toisten mielestä maalauksen tuntematon esine viittaa Luukkaan evankeliumiin: ”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.” 

Katsontakanta ja mielipide riippuu kai siitä, mihin kukakin uskoo. Onneksi taiteessa on varaa erilaisille tulkinnoille.