Vanhojen ja arvokkaiden taideteosten ja rakennusten entisöinnillä pyritään säilyttämään merkittävät kohteet myös jälkipolvien nähtäväksi. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan!
Useimmiten tarkkuutta ja asiantuntemusta vaativa entisöinti annetaan sellaisten ihmisten käsiin, jotka tosiaankin tietävät, mitä tekevät. Entisöijän täytyy ymmärtää taideteoksessa alunperin käytetyn tekniikan lisäksi muun muassa kemiaa ja arkkitehtuuria. Muuten voi käydä kuten näissä kymmenessä käsittämättömän huonosti päättyneessä restauroinnissa.
Kaikille sattuu työssään virheitä, mutta entisöinnissä yksikin virheliike voi johtaa teoksen tuhoutumiseen, jolloin satoja tai jopa tuhansia vuosia vanha kappale historiaa on ikuisesti menetetty.
Listafriikki esittelee nyt kymmenen niin katastrofaalisen surkeasti entisöityä taideteosta mukaan lukien maalauksia, rakennelmia ja patsaita, että niille ei voi kuin nauraa. Onneksi edes muutama on saatu kuin ihmeen kaupalla pelastettua.
Ecce Homo -freskon uusi, apinamainen ilme
Advertisement
Ehkä kuuluisin täysin pipariksi mennyt entisöintityö on Espanjan Borjassa sijaitsevan kirkon seinälle maalattu fresko. Ecce Homo -niminen, Jeesusta orjantappurakruunussa esittävä fresko ei ole koskaan ollut mitenkään kulttuurihistoriallisesti arvokas, mutta paikallisille asukkaille Elías Martínezsen maalaus on ollut merkityksellinen.
Vuonna 2012 paikallinen harrastelijamaalari Cecilia Giménez päätti ottaa oma-aloitteisesti sudin kauniiseen, 82-vuotiaaseen käteensä ja uudistaa huonoon kuntoon menneen ja pahasti hilseilevän freskon. Pelkkää hyvää tarkoittanut Giménez alkoi läiskiä väriä freskon päälle, mutta ei omien sanojensa mukaan koskaan saanut työtään päätökseen, sillä kirkossa käynyt paikallinen historioitsija laittoi ”entisöinnille” pisteen.
Täysin pilalle mennyt fresko aiottiin ensin kirkon toimesta peittää, mutta viraaliksi noussut tuherros aiheuttikin yllättävän lieveilmiön. Borja ja sen pieni kirkko ovat nousseet kuin pyhiinvaelluskohteeksi, kun kymmenettuhannet turistit ovat suunnanneet katsomaan suttuista, apinalta näyttävää maalausta. Suosio on ollut Borjan kaupungille lottovoitto ja kirkon yhteyteen avattiin vuonna 2016 vierailukeskus kuin suuremmissakin turistinähtävyyksissä.
Neitsyt Marian uudet kasvot
How could this happen? An amateur restorer got his hands on this portrayal of the Virgin Mary by Spanish baroque painter Bartolome Esteban Murillo. The result has been met with derision far beyond the borders of Spain. pic.twitter.com/4snEUNKOEJ
Kun puhutaan taideteoksista, sitä voisi kuvitella, että niitä entisöidessä kukaan ei kääntyisi paikallisen huonekalujen entisöijän puoleen. Lopputulos voi nimittäin olla jotain tämän tyylistä.
Taiteilija Bartolomé Esteban Murillon kuuluisassa taideteoksessa, joka tunnetaan nimellä ”La Concepcion Inmaculada De Maria”, esiintyy Neitsyt Maria tai ehkä paremminkin sanottuna esiintyi, ainakin tämän kyseisestä maalauksesta tehdyn kopion osalta. Yksityiskeräilijä maksoi 1 200 euroa valencialaiselle huonekalujen entisöijälle, jonka piti ainoastaan puhdistaa kyseinen teos. Lopputulos oli kuitenkin jotain totaalisen järkyttävää ja se vetää täysin sanattomaksi. Entisöintityön jälkeen tätä kyseistä taideteosta on yritetty palauttaa entiseen ulkonäköönsä kahdesti, mutta turhaan, kuten yllä oleva kuvasarja osoittaa.
Tällaisen tuhon jälkeen ei ole mikään ihme, että taideasiantuntijat ovat vaatineet tulevaisuuden osalta voimakkaampaa säätelyä alalle, mitä tulee taideteosten entisöintiin ja jatkossa taideteosten halutaan päätyvän ainoastaan ammattitaitoisten ja koulutettujen entisöijien käsiin. Näin vaatii esimerkiksi Espanjan ammattientisöijien- ja konservaattorien liiton entinen presidentti Fernando CarreraThe Guardianin haastattelussa:
”Voisitteko kuvitella, että kenen tahansa annettaisiin operoida toista ihmistä? Tai jonkun annettaisiin myydä lääkkeitä ilman siihen vaadittavaa farmaseutin lisenssiä? Vaikka entisöijät eivät suinkaan ole yhtä tärkeitä kuin lääkärit, tätä sektoria on silti säädeltävä.”
Joskus ammattilaisenkaan työ ei saa aikaan fanfaareita. Näin kävi Espanjassa vuonna 2015, kun arkkitehti Carlos Quevedo Rojasin johtama ryhmä sai valmiiksi Villamartinissa sijaitseva Matreran linnan entisöinnin.
Linna oli rakennettu 800-luvulla, mutta nykypäivään tultaessa siitä oli muutaman puolittaisen seinän lisäksi jäljellä vain rauniot. Rojasin visiona oli ”palauttaa linnakkeen tornin alkuperäinen koko ja rakenne, ja heijastella rakennuksen mennyttä loistoa”. Rojas ei suunnitellut linnan tornia uudelleen rakennettavaksi, vaan vanhat kiviseinämät tuettiin modernilla, tarkoituksenmukaisesti erottuvalla materiaalilla.
Advertisement
Lopputulos sai kiitosta arkkitehtipiireissä, mutta paikalliset eivät hyppineet riemusta ja Espanjan kulttuurihistorian järjestö Hispania nostra kutsui entisöityä linnaa ”aivan hirveäksi”.
Rojas puolusteli ratkaisuaan sillä, että halusi tuoda selvästi esille ne osat, jotka olivat alkuperäistä linnaketta ilman, että uutta ja vanhaa sekoitettaisiin keskenään. Castillo de Matrera jakaa vahvasti mielipiteitä; oliko tämä nerokas vai täysin käsittämätön ratkaisu?
Pyhä Antonius Padovalainen ehostettiin
Ja ehostuksella tarkoitetaan tässä tapauksessa entisöinnin lisäksi (tai sen sijaan) meikkaamista.
Advertisement
Pyhä Antonius Padovalainen oli 1100- ja 1200-lukujen taitteessa elänyt portugalilainen pappi, josta tuli myöhemmin esimerkiksi odottavien äitien, sikopaimenten, kotieläinten, haaksirikkoutuneiden laivojen, steriiliyden ja Brasilian suojeluspyhimys. Monitoimimies siis.
Soledadissa, Kolumbiassa, on 1600-luvulla valmistettu Pyhää Antoniusta kuvaava puupatsas, joka vuonna 2018 oli pahasti entisöinnin tarpeessa. Kappelin silmäterän värit olivat haalistuneet, joten ehostus oli paikallaan. Kirkko rekrytoi hommaan taidemaalarin eikä suinkaan entisöijää, ja siinä on suuri ero, joka paljastui monien mielestä ikävällä tavalla työn tultua valmiiksi.
Pyhä Antonius ja sylissä oleva lapsi saivat kuin saivatkin uutta väriä pintaan, mutta näyttävät tätä nykyä siltä kuin olisivat lähdössä yöelämään täydessä iltameikissä – luomiväreineen, poskipunineen ja huulikiiltoineen. Vuosia pyhimystä rukoilleet olivat tyrmistyneitä: eräs pettynyt kansalainen kertoi paikallisradion haastattelussa, että ei enää saanut samaa tunnetta polvistuessaan meikatun patsaan juureen.
Mutta ehkä asiaa pitää katsoa siltä kannalta, että Pyhä Antonius on edistyksellinen suunnannäyttäjä ja osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi meikata.
Tutankhamon oli muinainen Egyptin faarao. Hänen hautansa löydettiin marraskuussa 1922 ja haudasta löydetty yli 3 000 vuotta vanha Tutankhamonin kuolinnaamio on yksi Egyptin pääkaupungin Kairon suurimmista turistinähtävyyksistä ja luonnollisesti se on erittäin merkittävä pala historiaa.
Vuonna 2014 kairolaisen museon työntekijät onnistuivat tavalla tai toisella vahingossa irrottamaan tässä Tutankhamonin kuolinnaamiossa olevan sini-kultaisen parran. Vahingon huomattuaan työntekijät päättivät olla kertomatta asiasta kenellekään ja päätyivät yhteistuumin liimaamaan parran takaisin kiinni.
Advertisement
Valtaisat määrät täysin vääränlaista liimaa ”korjaustöihinsä” käyttäneet työntekijät yrittivät korjata vahinkoa kaiken kaikkiaan neljä kertaa ja jokaisella kerralla he pyrkivät hävittämään todistusaineistoa aiemmista yrityksistään. Todistusaineisto oli tarkemmin sanottuna pursunnutta liimaa, jota he yrittivät raaputtaa pois metallisilla esineillä, vahingoittaen tätä historiallista kohdetta entisestään. Nämä kyseiset työntekijät päätyivät lopulta oikeuden eteen ja saivat syytteet huolimattomuudesta ja ammattimaisten standardien rikkomisesta.
Parran irtoamista ja sen liimausyrityksiä seurasi peräti yhdeksän viikon mittainen entisöinti- ja tutkimustyö ennen kuin tämä naamio saatiin palautettua takaisin entiseen loistoonsa. Tutankhamonin kuolinnaamio saatiin palautettua takaisin ihmisten ihailtavaksi joulukuussa 2015.
Kiinanmuuri täyteen sementtiä
Kiinanmuurilla aloitettiin vuonna 2014 mittavat korjaustyöt, sillä tämä historiallinen monumentti oli päässyt osittain todella huonoon kuntoon. Pahimmin rappeutuneita osia ei edes voinut pitää auki yleisölle.
Advertisement
Korjaustöiden aloittaminen oli pakollinen juttu, mutta toteutuksen kanssa olisi voinut miettiä kerran tai kaksi. Suizhongin maakunnan kulttuurillinen reliikkivirasto oli nimittäin päättänyt määrätä, että kunnostustyö tehdään sementillä ja niinpä muuri muuttui osittain tylsäksi tasaiseksi pinnaksi, joka hautasi alleen melkoisen määrän historiaa.
Korjaustöiden lopputulos tuomittiin laajasti ja tavallisten kansalaisten ohella myös lukuisat viranomaiset sekä muut viralliset tahot ovat sanoneet avoimesti ääneen työn lopputuloksen olleen todella huono; olihan kyseessä peräti 700 vuotta vanha muurin osa. Korjaustöistä päättänyt taho väittää toki edelleen tänä päivänä, etteivät he ole käyttäneet muurin korjaamiseen sementtiä, vaan jonkinlaista limen ja hiekan sekoitusta.
Vaikka korjaustyöt suoritettiin jo vuonna 2014, ne tulivat laajalti ihmisten tietoisuuteen vasta vuonna 2016. Korjaustyöt oltiin päätetty aloittaa, koska viranomaisilla oli aito pelko, että osa muurista romahtaisi valtavien turistimäärien ja luonnollisen eroosion eli muurin kulumisen seurauksena. Perustelut korjaustöille olivat siis ehdottomasti olemassa – hätäisen työn lopputulos vain oli kertakaikkisen katastrofaalinen.
Pyhän Yrjön sarjakuvakasvot
Miten 500 vuotta vanhasta Pyhää Yrjöä kuvaavasta puupatsaasta saadaan surkuhupaisasti sarjakuvahahmo Tinttiä muistuttava teos? No, palkataan hommaan paikallinen taideopettaja ammattimaisen entisöijän sijaan.
Advertisement
San Miguel de Estella -kirkko Espanjan Navarressa ei varmastikaan tavoitellut paikkaa yleisenä vitsinä, kun siellä vuonna 2018 päätettiin entisöidä pahasti haalistunut lohikäärmeen kimppuun käyvä legendaarinen sotilas.
Koomisen punaposkinen Pyhä Yrjö harottavine silmineen ei miellyttänyt Navarren paikallishallinnon kulttuurihistoriasta vastaavia (voiko heitä siitä syyttää?) ja patsas siirrettiin osaaviin käsiin. Entisöinnin entisöinnissä menetettiin valitettavasti suurin osa alkuperäisestä väristä, kun ensimmäinen maalari oli sutinut tietämättömänä sopimattomia maaleja patsaan pintaa.
Noin tuhannen tunnin ja yli 30 000 euron hintaisen entisöintityön jälkeen patsas on nyt sen värinen kuin se alunperinkin on ollut. Hinta oli kolminkertainen siihen verrattuna, jos restaurointi olisi alkujaankin teetetty ammattilaisilla. Arvokkaan korjaustyön lisäksi hiippakunta sai maksaa 6000 euroa sakkoja kohtalokkaasta virhearvioinnistaan.
Kiinan Chaoyangissa sijaitsee 270 vuotta vanha Qing-dynastian aikaan rakennettu Yunjien temppeli, jonka seiniä koristivat aikoinaan upeat freskot. Ihmisiä kuvaavien maalausten upeat värit olivat vuosien mittaan haalistuneet, joten vuonna 2013 ne päätettiin palauttaa entiseen loistoonsa.
Aikakautensa taidetta täydellisesti ilmentäneet freskot saivat kuitenkin entisöinnissä aivan uudenlaisen ilmeen. Työtä ei periaatteessa voi edes entisöinniksi kutsua, sillä uudet seinämaalaukset ovat täysin erilaiset kuin alkuperäiset. ”Entisöijä” oli päättänyt maalata täysin uudenlaiset kuvat vanhojen päälle. Sarjakuvamaiset hahmot ja kirkkaat värit eivät anna mitään viitteitä freskojen alkuperäisestä aikakaudesta, eikä historiallisia maalauksia voi enää ihailla muuta kuin valokuvista.
Freskojen tuhoamista ei ohitettu ilman rangaistuksia: Muutama entisöintityöstä vastuussa ollut virkamies erotettiin ja loput saivat varoituksen. Virallisen tiedon mukaan.
Advertisement
Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja Pyhä Anna neonväreissä
Jos tekee parhaansa, niin eikö sen pitäisi riittää? Taideteosten entisöinnissä ei. Näin kuitenkin María Luisa Menéndez puolusteli vuonna 2018 kauhistusta aiheuttanutta maalausprojektiaan.
Espanja on ollut tällä listalla hyvin vahvasti edustettuna ja sinne suunnataan nytkin. Menéndez – tupakkakaupan omistaja, harrastelijamaalari ja harras kirkossakävijä – sai kunniatehtäväkseen entisöidä Rañadoiron kyläkirkon puupatsaita.
Vaikka figuurit oli vain 15 vuotta aiemmin entisöity ammattilaisen toimesta, antoi kirkko jostain järjenvastaisesta syystä Menéndezille luvan kajota 1400-luvulla valmistuneisiin esineisiin. Naisen mielestä ne tarvitsivat ”vähän freesausta”.
Kirkolla on hallussaan kolme yhtä vanhaa puufiguuria, joista kaksi oli aiemman entisöinnin yhteydessä saanut uuden värikerroksen, mutta Neitsyt Mariaa, Jeesus-lasta ja Pyhä Annaa kuvaava teos oli jätetty puunväriseksi, sillä sitä ei alunperinkään oltu maalattu.
Advertisement
Menéndez päätti kuitenkin laittaa sudin heilumaan ja ”maalasi ne omasta mielestään sopivilla väreillä”. Pyhä Anna sai ylleen pinkin hunnun, Maria on verhottuna turkoosiin ja Jeesus esiintyy kirkkaan vihreässä asussa. Jokaiselle hahmolle oli taiteiltu myös hieman ehostusta silmänrajauksilla ja punahuulilla.
Menéndez ei ole suostunut myöntämään, että meni tekemään emämunauksen, vaan on haastatteluissa kertonut naapureidensakin pitäneen puisen patsaan uudesta, värikkäämmästä ilmeestä.
Jeesus-lapselle uusi pää
Kanadan Sudburyssä sijaitsevan Sainte-Anne-des-Pinsin katolisen kirkon pihalla seisova patsas on vuosien aikana joutunut ties miten monen tihutyön kohteeksi. Neitsyt Marian sylissä olevalta Jeesus-lapselta on useaan otteeseen katkaistu kaula ja lokakuussa 2015 kruunulla varustettu pää lähti pahantekijän matkaan.
Paikallinen taiteilija Heather Wise oli kirkon ja varmasti myös mestatun Kristuksen puolesta kovin pahoillaan, joten hän päätti kädentaitoisena tarjota seurakunnalle apuaan.
Advertisement
Koska uuden patsaan hankkiminen olisi maksanut useita tuhansia euroja, suostuttiin kirkossa ilomielin Wisen ehdotukseen. Naisen suunnitelmana oli kaivertaa Jeesukselle pää kivestä, mutta hän muovasi valokuvan perusteella suoraan patsaaseen väliaikaisen version terrakotta-savesta. Yhdennäköisyys ei ollut ilmiselvä.
Paholaisen ja siilin sekoitukselta näyttänyt oranssi pää sai välittömästi suurta huomiota; jopa siinä määrin, että alkuperäisen pään varastanut henkilö päätti palauttaa saaliinsa kirkolle. Ehkä omatunto alkoi kolkutella, kun hän näki Wisen koomisen entisöintiyrityksen. Jeesus-lapsen vartalo on sittemmin saanut ammattimaisen restauroijan toimesta päänsä takaisin.
Verot! Kyllähän niiden maksaminen harmittaa, vaikka kerätyillä rahoilla mahdollistetaankin paljon hyviä asioita. Mutta tällä listalla hypätäänkin sitten hieman erikoisempiin veroihin, jotka saavat tuloveron tuntumaan ihan järkevältä asialta.
Onneksi nykyään Suomen verotus on järjellä selitettävissä (vaikka moni voi olla asiasta eri mieltä), sillä vuosikymmeniä sitten suomalaiset ovat maksaneet melko mielenkiintoisista asioista. Eikä siitä muuten ole aikaa kuin muutama vuosi, kun kiistelty koiravero lakkautettiin.
Pitkään aikaan sitä ei toki oltu kerättykään kuin Tampereella ja Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä näissäkin kaupungeissa. Katukuvaan verrattuna koiranomistajia oli huomattavasti enemmän kuin verottajan tietojen mukaan. Joskus on fiksua lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu.
Listafriikki esittelee nyt naurettavia veroja sekä menneisyydestä että nykypäivästä, niin meiltä Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Näihin tutustumisen jälkeen tuntuu ehkä vähemmän pahalta lohkaista joka kuukausi mojova siivu tuloistaan yhteiseen hyvään.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset verot voi lukea tästä:
Kaikki huvitukset ovat tietenkin olleet Suomessa myös verotuksen alaisia. Vuonna 1842 autonomisessa Suomen suurruhtinaskunnassa syntynyt pelikorttivero tarkoitti sitä, että jokaisesta myydystä korttipakasta piti maksaa osuus valtiolle.
Lain vuoksi korteista tuli tietenkin kovin kalliita, joten köyhempi väestö (lue: tavallinen kansa) pelasi käytetyillä korteilla. Tästä oli myös ikäviä seuraamuksia, koska hygienia ei ollut huipussaan: taudit saattoivat kiertää pelaajasta ja perheestä toiseen korttien välityksellä. Viime vuonna tämä olisi ollut hankala ymmärtää, tänä vuonna se ei enää kuulostakaan niin omituiselta.
Lääninhallitus peri veron korttien valmistajalta tai maahantuojalta, ja todisteena suoritetusta maksusta jokaisen laillisen pakan ruutuässään painettiin Suomen pankin setelipainossa Valtion pelikonttorin leima.
Kun vero pantiin 1800-luvulla käytäntöön oli leima korttipakan sinetissä ja 1900-luvulle siirryttäessä korttien ympärille laitettiin leimattu paperinen side. Pelikorttiverosta luovuttiin vasta vuonna 1983 (!!!), mikä tarkoitti sitä, että korttien salakuljetus Suomeen rehotti valtoimenaan vielä 1970-luvulla.
Väärin kyllä sanoa, että Italia kokonaisuudessaan, sillä varjoveroa maksetaan ainoastaan Venetsian lähellä sijaitsevassa Coneglianon kaupungissa.
Jos muutaman kymmenentuhannen asukkaan Conegliano kuulostaa jostain syystä tutulta, niin taidat olla viinin ystävä. Kaupunki on nimittäin tunnettu Prosecco-viinistä.
Yritysten omistajia naurettava maksu kismittää, ja vaikka summa on verrattain pieni ja useimmat sen maksavat mukisematta, on se monien mielestä periaatetasolla väärin.
Rasvavero: monet maat ja crème de la crème – Japani
Monessa maassa rasvaiset ruoat ovat kovemmin verotettuja kuin vähärasvaiset; on sokeri-, rasva- ja virvoitusjuomaveroa. Kaikilla näillä pyritään parantamaan kansalaisten terveyttä. Ja toisaalta keräämään valtion kassaan paljon tuloja, sillä lähes hinnasta riippumatta epäterveelliset ruoat ja herkut tekevät kauppansa.
Japanissa rasvaverotus on viety hieman pidemmälle. Vuonna 2008 maassa alettiin huolestua kansalaisten hälyttävästi lisääntyneestä ylipainosta.
Metabo-laki (jonka nimi viittaa liikalihavuuden aiheuttamaan metaboliseen oireyhtymään) velvoitti kaikki 40-75 vuotiaat aikuiset vyötärönympäryksen mittaukseen. Jos sallittu mitta – miehillä 90 senttiä ja naisille 88 senttiä – ylittyi, joutui henkilö terveydenhuollon järjestämään neuvontaan sekä puhelimen ja sähköpostien kautta tarkkailun alaiseksi.
Veroja ei yksityishenkilöiltä peritty, vaan maksajaksi joutuivat työnantajat tai paikallishallinto, jos kansalaisten senttimäärät eivät vuosittaisissa mittauksissa alentuneet tavoitteiden mukaisesti.
Heinäkuun 1. päivänä vuonna 2018 Ugandan hallitus presidentti Yoweri Musevenin johdolla otti käyttöön veron, jota kaikkien sosiaalisen median sivustojen ja sovellusten käyttäjien tuli maksaa. Esimerkiksi Facebookin, Twitterin ja Whatsappin käytöstä täytyy pulittaa 200 shillinkiä eli noin 0,04 euroa päivässä. Niinä päivinä, kun somea ei käytä, ei mitään tarvi maksaakaan.
Musevenin mukaan vero oli välttämätön taistelussa juoruilua vastaan ja kerätyt varat käytettiin juuri kyseisen toiminnan aiheuttamien ”seuraamusten selvittämiseen”; mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Sanomattakin lienee selvää, että ugandalaiset eivät olleet järin innostuneita some-verosta, vaan syyttivät hallitusta sananvapauteen kajoamisesta ja monet lopettivat protestina täysin sosiaalisen median käyttämisen.
Vero ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1986 lähtien presidenttinä ollut Museveni sekaantui kansalaisten sosiaalisen median käyttöön: Vuoden 2016 vaalien aikaan pääsy kaikille some-kanaville estettiin, sillä Museveni väitti ihmisten käyttävän niitä valheiden levittämiseen.
Uusin somevero ei ollut pitkäikäinen, sillä protestien ansiosta valtion kassaan ei kilissytkään tarpeeksi pennosia. Ihmiset eivät käyttäneet veronalaisia sivustoja ja sovelluksia, mutta netissä kyllä surffattiin.
Niinpä Ugandan hallitus päätti ruveta verottamaan internetin käyttämistä kokonaisuudessaan. Vuonna 2021 voimaan tulleen verouudistuksen jälkeen jokaisen netinkäyttäjän on täytynyt maksaa datapakettinsa hinnasta 12 prosenttia veroa valtiolle.
Rooman keisarina vuosina 69-79 toiminut Vespanius on tullut kuuluisaksi sanonnasta ”raha ei haise”. Pecunia non olet. Sanonnan kerrotaan saaneen alkunsa keskustelusta, jonka Vespanius kävi poikansa Tituksen kanssa. Palataan siihen aivan kohta.
Vespanius ja häntä ennen keisarina toiminut Nero keräsivät virtsaveroa. Sitä ei kuitenkaan yksittäisten kansalaisten tarvinnut maksaa, vaan maksu kerättiin niiltä, jotka kävivät virtsalla kauppaa. Alempiluokkaiset, eli siis aivan tavalliset ihmiset, suorittivat tarpeensa pottiin, jotka tyhjättiin likakaivoon, josta tavara edelleen kulkeutui julkisten käymälöiden ”altaisiin”.
Neste kerättiin talteen käymälöistä, sillä virtsan sisältämä ammoniakki oli arvokasta raaka-ainetta, jota myytiin ja käytettiin muun muassa nahan parkitsemiseen, siivoukseen ja toogien sekä HAMPAIDEN valkaisuun.
Virtsavero oli tuottoisa tulonlähde valtakunnalle tai paremminkin keisarille itselleen, mutta se oli myös aikalaisten mielestä hyvin kiistanalainen. Siitä päästäänkin takaisin keisarin poikaan Titukseen. Kun hän arvosteli isänsä ällöttävää verotusta, kaivoi Vespanius pissalla hohtavan puhtaaksi saadun toogansa taskusta kultakolikon ja vei sen poikansa nenän alle. ”Haiseeko?”, hän kysyi, johon poika vastasi, että eipä taida haista. ”Ja kuitenkin, se on saatu virtsasta”, lausui Vespanius keskustelun päätteeksi.
Colosseum muuten rakennettiin virtsaverosta saatujen tulojen avulla.
Verojen maksaminen harmittaa, vaikka kerätyillä rahoilla mahdollistetaankin paljon hyviä asioita. Tämän listan jälkeen normaali tulovero saattaa kuulostaa ihan mukiinmenevältä systeemiltä.
Suomessa rokotetaan kirkkoon kuulumisesta sekä television katselusta ja radion kuuntelemisesta. Noin niinkuin kärjistetysti sanottuna. Meille kirkollis- ja yleisradiovero ovat ihan normijuttuja, mutta muun maalaisia ne voivat ihmetyttää. Mutta myös esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa maksetaan kirkollisveroa, ja Saksassa on yleisradioveroon verrattavissa oleva mediavero.
Onneksi nykyään Suomen verotus on järjellä selitettävissä (vaikka moni voi olla asiasta eri mieltä), sillä vuosikymmeniä sitten suomalaiset ovat maksaneet melko mielenkiintoisista asioista. Eikä siitä muuten ole aikaa kuin muutama vuosi, kun kiistelty koiravero lakkautettiin.
Pitkään aikaan sitä ei toki oltu kerättykään kuin Tampereella ja Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä näissäkin kaupungeissa. Katukuvaan verrattuna koiranomistajia oli huomattavasti enemmän kuin verottajan tietojen mukaan. Joskus on fiksua lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu.
Nyt Listafriikki esittelee naurettavia veroja sekä menneisyydestä että nykypäivästä, niin meiltä Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Näihin tutustumisen jälkeen tuntuu ehkä vähemmän pahalta lohkaista joka kuukausi mojova siivu tuloistaan yhteiseen hyvään.
Advertisement
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Loput erikoisista veroista voit lukea tästä:
Aloitetaan sillä, mikä saa ainakin kirjoittajan veren kiehumaan. Ehkä myös osittain siksi, että vuonna 1935 voimaan tullut vanhanpojan ja -piian vero lakkautettiin vasta vuonna 1975. Ja ovathan nuo nimityksetkin aika käsittämättömät.
Joka tapauksessa, valtio kannusti naimattomia naimisiin ja lastenhankintaan; vanha versio synnytystalkoista siis. Veron takana oli myös ajatus siitä, että sinkut (tai vanhatpojat ja -piiat) ja lapsettomat pariskunnat olisivat taloudellisesti paremmassa tilanteessa ja heillä on varaa maksaa enemmän veroja.
Kovin veroluokka oli naimattomille, toiseksi kovin lapsettomille pariskunnille ja kaikkein vähiten maksoivat ”mallikansalaiset” eli avioparin muodostamat lapsiperheet. Veroa piti ruveta maksamaan 24 vuotta täytettyään, ja valtio kuritti naimattoman kukkaroa tuloluokasta riippuen 3-6 prosenttia. Eli aika paljon!
Elokuvavero – Suomi
Advertisement
Kun Suomen huvivero kaatui vuonna 1994, lopetettiin myös mielipuolinen elokuvien verotus. Elokuvaverolaki oli ollut voimassa vuodesta 1964 lähtien, ja tiukan sääntelyn vuoksi monia leffoja oli myös muokattu melko raa’alla kädellä.
Verotuksessa oli eri asteita: elokuvateattereiden piti pulittaa pääsylipputuloista valtiolle sitä enemmän, mitä enemmän elokuvassa oli väkivaltaa tai paljasta pintaa. Lisämaksujen ohessa elokuvista voitiin poistaa sopimattomia kohtauksia, joita viranomaiset pitivät siveettöminä tai vaarallisina katsojille. Viikate kävi 1980-luvulla muun muassa Rocky IV -elokuvalle, jossa Rocky Balboan ja Ivan Dragon nyrkkeilyottelukohtausta lyhennettiin.
Jos viranomaiset pitivät elokuvaa huonona, joka oli siis virallinen arvioinnin aste, joutuivat elokuvateatterit maksamaan pääsylipun hinnasta jopa 30 prosenttia veroa. Elokuva oli huono, jos se oli vähääkään seksuaalissävytteinen tai tulkittiin väkivaltaa ihannoivaksi.
Huonojen elokuvien listalle eli korkeimpaan verotusluokkaan päätyivät muun muassa sellaiset klassikot kuten Clint Eastwoodin tähdittämä Likainen Harry (joka alunperin haluttiin kieltää kokonaan), Stanley Kubrickin ohjaama kulttiklassikko Kellopeliappelsiini sekä kauhuelokuva Ennustus.
Englannin kuningas Henrik VIII, joka muutenkin oli melko mielenkiintoinen hahmo, asetti parrat verotettavaksi vuonna 1535. Maksun suuruus riippui parrakkaan yhteiskunnallisesta asemasta. Kuninkaalla oli itselläänkin parta, mutta maksoiko hän siitä veroa? Tuskin.
Henrik VIII:n valtakauden jälkeen parrat saivat liehua vapaasti, mutta kuningatar Elisabet I palautti maksun vuonna 1558: kaikki yli kaksiviikkoa ajamatta olleet parrat pantiin verolle.
Advertisement
Venäjälläkin oli käytössä partavero, jonka tsaari Pietari Suuri perusti vuonna 1698. Hänen mukaansa parta oli merkki sivistymättömyydestä. Ne, jotka kuitenkin halusivat pitää partaa, joutuivat maksamaan siitä.
Todisteena suoritetusta verosta parrallisten miesten tuli pitää aina mukanaan polettia, joka oli valmistettu kuparista tai hopeasta kantajan yhteiskuntaluokasta riippuen. Jos partaratsian kohdalle osuessa polettia ei ollut mukana, tiesi se automaattisesti pakkoparturointia.
Englannissa, Skotlannissa, ja myöhemmin niiden muodostamassa Isossa-Britanniassa 1600-, 1700- ja 1800-luvulla voimassa ollut ikkunavero vaikutti ei ainoastaan ihmisten elämään vaan suuresti myös sen ajan arkkitehtuuriin. Monissa tuolta ajalta säilyneissä rakennuksissa on edelleen nähtävissä umpimuurattuja ikkunan kohtia (kuva).
Kuningas Vilhelm III asetti vuonna 1696 veron, jonka suuruus riippui täysin kiinteistön ikkunoiden määrästä. Silloin tuloveroa ei katsottu hyvällä, mutta ikkunoista rokottamalla saatiin varakkaammat maksamaan enemmän, sillä heillä yleensä oli isommat talot ja siten useampia ikkunoita. Progressiivista verotusta siis!
Yhdelle talolle oli kiinteä kahden shillingin maksu, ja jos ikkunoita oli yli kymmenen, jouduttiin jokaisesta maksamaan hieman lisää. Toiset siis muurasivat ikkunoitaan umpeen, mutta joillekin superrikkaille vero antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden erottua vain-vähän-rikkaista: ”Meillä on varaa maksaa vaikka kuinka paljon”.
Mahtailu johti siihen, että uusiin rakennuksiin sisällytettiin niin paljon ikkunoita kuin vain mahdollista. Olemassa oleviakin kiinteistöjä muokattiin ja jopa rakenteita tukevien seinien päälle laitettiin lasia, jotta saatiin maksaa vähän lisää veroja. Ikkunavero oli Briteissä käytössä vuoteen 1851 saakka.
Korruptoituneille virkamiehille on yksinkertainen ohjeistus: ”Jos saat lahjuksen, liitä se tuloihisi.” Laittomalle huumekaupalle on omat lomakkeensa, jotka tulee veroilmoitusta tehdessä täyttää, jos kyseisellä toiminnalla on saanut tuloja.
Varkaudetkin ovat verotettavaa tuloa. Varastetusta tavarasta tulee maksaa senhetkisen arvon mukaisesti. IRS:n sivuilla varkaudeksi lasketaan muun muassa ryöstö, kavallus, kiristys, ja kidnappauksella saadut lunnaat. Veroja ei tarvitse maksaa, jos varastettu omaisuus palautetaan omistajalleen saman verovuoden aikana.
Kansalaisten ei kuitenkaan ole pakko myöntää tehneensä rikosta, mutta verot on maksettava. Siksipä laittomuuksista saadut tulot voi listata erittelemättä veroilmoituksen kohtaan ”muut tulot”, jolloin ketään ei voida tuomita lain noudattamisen perusteella. Moniko varas sitten on niin kuuliainen kansalainen, että maksaa veroja; se on toinen juttu.
Nämä ovat siis liittovaltion määräyksiä; osavaltioilla on vielä omat systeeminsä.
Esimerkiksi Tennesseessä laiton huumekauppa, laiton alkoholin valmistus, ja salakuljettaminen ovat verotettavaa toimintaa. Jos henkilö koskaan jää kiinni laittomuuksistaan, tulee hänen pystyä osoittamaan maksaneensa asiaankuuluvat verot, sillä muuten hän saa syytteen myös veropetoksesta – kaiken muun lisäksi.
Murovalmistajien tulee Kanadassa maksaa valtiolle veroa, jos lasten aamiaismuropaketissa EI ole mukana lelua. Joten lelu pakettiin ja rahat säästyvät!
MUTTA. Jos lelu sisältää olutta, viiniä tai muuta alkoholia, ottaa verottaja osansa murojen myynnistä. Siinä saavatkin valmistajat olla tarkkana, etteivät vahingossa laita viinaa sisältäviä leluja lasten muroihin!
Vuoden paras aika on käsillä! Siis niille, jotka rakastavat jekkuja, sillä aprillipäivä lähestyy. Tässä ovat parhaat aprillipilat vuosimallia 2024.
Nyt on vielä hyvin muutama päivä aikaa punoa katalia juonia läheisten päänmenoksi ja Listafriikki haluaa tarjota auttavan käden, kuten aina ennenkin aprillipäivän aikaan.
Tämän listan lopusta löydät linkit edellisten vuosien parhaisiin piloihin, joten valinnan varaa riittää. Ja miksi et toteuttaisi vaikka kaikkia!? Mutta muista olla myös itse varuillasi – ehkä sinä joudut (tai pääset) jonkun mehukkaan puijauksen kohteeksi.
Loppua ei näkyvissä
Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa aamu, kuin hermojen menettäminen?! Ja varsinkin, kun joku toinen saa vahingoniloiset aprillipäivän naurut omalla kustannuksella. Aloitetaan parhaat aprillipilat 2024 -lista vessasta!
Suihkuta hieman hiuslakkaa vessapaperin päähän ja paina se kiinni rullaan. Pöntöllä istuva pyörittää turhautuneena rullaa yrittäen etsiä paperin päätä, mutta turhaan. Siinä rapisevat unihiekat leppoisasti silmistä!
Tätä pilaa ei voi tehdä ihan kenelle vaan, sillä säikähdys voi olla melkoinen! Joten valitse ”uhrisi” huolella; mieluiten sellainen kohde, jonka pumppu on suurin piirtein kunnossa.
Pelottava aprillipila on helppo toteuttaa: tulosta luonnollisen kokoinen kuva kasvoista ja käy teippaamassa se jonkun ikkunaan ulkopuolelle. Sisältä katsottuna näyttää siis siltä, kuin joku olisi ikkunan takana kyyläämässä.
Jos et itse ole paikalla seuraamassa säikähtämistä, niin kuvan takapuolelle voi vaikka kirjoittaa lämpimät aprillipäivän toivotukset. Viimeistään siinä vaiheessa pila selviää uhrille, kun hän pinkaisee ulos kyttäävää hiipparia yhyttämään.
Mahdottomat sukat
Tämä pila vaatii jonkun verran aikaa ja omistautumista tehtävälle, mutta on varmasti lopulta kaiken vaivan arvoista.
Tarvitset neulan, lankaa ja pilan kohteena olevan henkilön koko sukkalaatikon sisällön; tai ainakin muutamat päällimmäiset sukat. Tarkoitus on tehdä aamuisesta pukeutumisesta tuskallista – tietenkin.
Parsi jokainen sukka kiinni noin puolesta välistä, jolloin sen laittaminen jalkaan tyssää. Ompelutyön ei tarvitse olla huolellista, sillä muutama pisto riittää sulkemaan sukan varren.
On myös todennäköistä, että sinä itse joudut purkaa neulokset, mutta ainakin olet saanut hyvät naurut alle!
Räjähtävän aprillipilan toteuttamiseen tarvitset pientä näpräilyä ja todennäköisesti ainakin yhden testin. Pidä kuitenkin huoli, että pilan kohde ei ole testin aikana paikalla, sillä meteliä ja sotkua on tiedossa. Ethän halua pilata yllätystä!
Yksinkertaisimmin tämä pila toimii siten, että teippaat paukkuserpentiinin tai konfettipommin oveen ja ”tykistä” lähtevän narun oven karmiin. Teippauksen pitää olla sen verran vahva, ettei kumpikaan osa irtoa kiinnityksestään.
Kun ovi avataan, irtoaa naru pommista ja laukaisee koko komeuden pilan kohteen suureksi iloksi. Kuuluu leppoisa pamaus ja ilmaan syöksyy aimo annos värikästä konfettia tai serpentiiniä.
Onko muka olemassa parempi tapa toivottaa joku tervetulleeksi kotiin tai vieraisille? Järkytys on taattu.
Värikästä vettä
Löytyykö kaapista pastaväriä? Jos ei, niin vielä ehtii hyvin ostoksille. Pastaväri on geelimäistä elintarvikeväriä ja sitä on tarjolla kaikissa sateenkaaren väreissä.
Sitten vain sipaisemaan väriä kylppärin pesuallashanan suuttimeen. Homma hoituu parhaiten pienellä siveltimellä tai vanupuikolla; miksei myös sormella.
Kun hanan avaa, suihkuaa sieltä värikästä vettä. Vihreä ja ruskea ovat aina varmoja valintoja, jotka aiheuttavat pesulle menijässä ihmetyksen lisäksi inhotusta. Aprillipäivän kunniaksi voi myös heittäytyä hupsuksi ja valita jonkin kirkkaan punaisen tai sinisen sävyn.
Miksi meidän koti on myynnissä?
Kuva: Pixabay
Vanhemmat hoi! Tässä mahtava vinkki, jos haluat tehdä jälkikasvulle ilkeän aprillipilan. Ja miksipä et haluaisi!?
Suomessa harvemmin näkee kotien pihoissa kylttejä, joissa talon ilmoitetaan olevan myytävänä. Mutta lapsethan eivät tätä välttämättä tajua.
Joten kyhää kasaan kyltti ja pistä se pystyyn kotitalon eteen. Näin lapsoset luulevat, että koti on myynnissä – ja heille ei ole kerrottu mitään!
Tämä aprillipila saattaa nostattaa kyyneliä lasten silmiin, mutta tuskin siitä tenaville mitään ikuisia traumoja syntyy.
Monilla pariskunnilla ja miksei kaveriporukoillakin saattaa olla jokin tv-sarja, jota seurataan hartaudella ja vain yhdessä. Sarjan katsominen erikseen on ehdottomasti kiellettyä. Jos teillä on tällainen käytäntö, niin tiedät mistä puhun. Muuten tämä voi kuulostaa kummalliselta.
No, jos kuulostaa tutulta, niin tällä pilalla saa helposti aiheutettua särön ihmissuhteeseen. Toivottavasti hermot menevät kuitenkin vain väliaikaisesti.
Hyppää siis suoratoistopalvelussa muutama jakso eteenpäin ja sitten on piru irti, kun asetutte taas yhdessä lempisarjan pariin. Tietäjät tietää, että tämä voi aiheuttaa järjettömän konfliktin.
Viallinen saippua
Kuva: Pixabay
Tämä aprillipila on täysin harmiton eikä varmasti aiheuta kiukustumista. Joten jos haluat ottaa varman päälle, niin turvaudu tähän hassun hauskaan kepposeen.
Ainoa vaatimus tämän jekun onnistumiselle on se, että kotona käytetään palasaippuaa. Ideana on nimittäin päällystää saippua värittömällä kynsilakalla. Saippua kannattaa lakata hyvissä ajoin, jotta se ehtii kuivahtaa. Lakka muodostaa näkymättömän kalvon, jolloin saippua ei pääse vaahtoutumaan.
Siinäpä käsienpesijä sitten yrittää hanan alla pyöritellä saippuaa käsissään ilman kuplintaa.
Tilastojen valossa kaikkein turvallisin liikkua on lentomatkustaminen. Joskus asiat menevät kuitenkin syystä tai toisesta pieleen ja silloin kapteeni tekee päätöksen hätälaskusta.
Jos koneessa on vikaa tai joku koneen kyydissä vaatii sairaalahoitoa, on hätälasku tietenkin paikallaan. Mutta Listafriikki ei tälle listalle nyt ottanut mukaan ilmiselviä syitä, kuten esimerkiksi juuri mekaanista vikaa tai muiden matkustajien turvallisuutta uhkaavia henkilöitä.
Nyt mennään erikoisuuksiin, joista osa saattaa kohottaa suupieliä ylöspäin.
Vuonna 2006 American Airlines -lentoyhtiön Dallasiin matkalla ollut kone joutui tekemään hätälaskun Nashvillen kansainväliselle lentokentälle, kun eräs matkustaja oli raapaissut tulitikkuja palamaan.
Pienikin maalaisjärjen hiven antaisi kyvyn ymmärtää, että minkäänlainen tulen sytyttäminen ei ole fiksua – eikä sallittua – lentokoneessa. Mutta tämä syystäkin nimettömänä pysytellyt nainen oli halunnut olla kohtelias muita matkustajia kohtaan.
Koko episodi alkoi siitä, kun Washingtonista lähteneen koneen useat matkustajat ilmoittivat matkustamohenkilökunnalle havainneensa palavan rikin tuoksua, joka on tuttu haju tulitikun sytyttämisestä. Kun kone oli saatu alas lentokentälle, vietiin kaikki 99 matkustajaa ja 5 henkilökunnan jäsentä kuulusteltaviksi ja tutkittaviksi, ja samalla kaikki matkatavarat syynättiin läpi. Myös pommikoirat laitettiin tutkimaan koneen sisätilat ja ne löysivätkin pian kasan tulitikkuja erään penkin alta.
Nashvillen lentokentän edustajan Lynne Lowrancen mukaan on hyvin epätavallista, että joku menee noin pitkälle peittääkseen hajuja. ”Se on vähän koomista, mutta samalla minusta tuntuu pahalta kyseisen matkustajan puolesta”, kertoo Lowrance.
Pian tunnustuksen jälkeen kone pääsi jatkamaan matkaa, mutta tulitikuilla tuuhastanutta paukuttelijaa ei päästetty enää sille lennolle. Lowrancen mukaan nainen ei kuitenkaan joutunut syytteeseen tapauksen vuoksi.
Ilmavirta imaisi perämiehen puoliksi ulos ikkunasta
Sichuan Airlines -lentoyhtiön matkustajakone joutui tekemään hätälaskun Chengdu Shuangliun lentokentälle, kun kapteeni Liu Chuanjian huomasi, että perämies oli puoliksi ulos ikkunasta. Tämä jos mikä, on erikoinen, mutta kovin ymmärrettävä syy hätälaskun tekemiseen! Kummalliseen tilanteeseen oli päädytty, kun ohjaamon tuulilasi pamahti ensin rikki ja irtosi kokonaan lähes 10 kilometrin korkeudessa.
Kone oli matkalla Kiinan Chongqinista Tiibetin Lhasaan, kun kapteeni Liu kuuli ohjaamossa valtaisan pamahduksen noin puoli tuntia nousun jälkeen. Tuulilasin irrottua ilmanpaine ja lämpötila laskivat ja esineet lentelivät ilmassa. ”Sitten huomasin, että perämieheni oli imeytynyt puoliksi ulos ikkunasta”, muisteli Liu Chengdu Economic Daily -lehdelle.
Onneksi perämiehen turvavyö oli kiinni, sillä se oli ainut asia, joka piti miehen koneessa sisällä – edes osittain. Lopulta perämies saatiin kiskottua takaisin ohjaamoon. Kapteeni onnistui laskeutumaan lähimmälle kentälle täysin manuaalisesti, sillä hän ei avoimen ohjaamon metelin vuoksi kuullut radiota eikä heilumisen takia pystynyt lukemaan mittareita.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: kaikki matkustajat selvisivät ilman vammoja ja vain yksi matkustamohenkilökunnan jäsen loukkaantui lievästi, kun kone menetti nopeasti korkeutta. Niin, ja se perämies; hän selvisi vain muutamalla naarmulla roikuttuaan lentokoneen ikkunasta ulkona.
Epäileväisen vaimon selvitystyö johti riitaan ja hätälaskuun
On montakin paikkaa, jossa ei kannata ryhtyä setvimään parisuhdeongelmia. Lentokone on tuolla listalla korkealla monestakin syystä: lähietäisyydellä on kymmenittäin outoja ihmisiä eikä kilometrien korkeudessa lentävässä suljetussa tilassa pääse ottamaan aikalisää ja haukkaamaan happea, jos tunteet kuumenevat.
Nämä seikat eivät kuitenkaan tulleet mieleen eräällä naisella, joka epäili miestään uskottomuudesta ja päätti selvittää asian kesken lennon. Qatarin pääkaupungissa Dohassa asuva perhe oli matkalla rantalomalle Balille, johon lentoaika on reippaat yhdeksän tuntia.
Mies oli jossain vaiheessa vaipunut syvään uneen, joten nainen käytti tilaisuuden hyväkseen: hän otti miehen puhelimen ja käytti tämän sormenjälkeä avatakseen sen lukituksesta. Viestien perusteella oli päivän selvää, että mies oli pettänyt vaimoaan, joten epäily sai varmistuksen.
Nainen tulistui, mikä on tietysti varsin ymmärrettävää. Kaiken lisäksi hän oli päihtynyt, joten reaktio oli kahta kauheampi. Matkustamohenkilökunta ei saanut raivoissaan huutanutta ja riehunutta naista rauhoittumaan, joten kapteeni päätti tehdä välipysäkin Chennaissa, Intiassa, jossa riitelevä pariskunta sekä heidän lapsensa poistettiin koneesta ja muut pääsivät jatkamaan rauhallisempaa matkaa kohti lomaparatiisia.
Perhe vietti varmasti epämukavan päivän Chennain kansainvälisellä lentokentällä, jonka jälkeen heidät passitettiin lennolle takaisin kohti Dohaa.
Savu lentokoneen sisällä ei yleensä tiedä mitään hyvää. Siksi ei ole ollenkaan ihmeellistä, että Orlandosta Houstoniin joulukuussa 2017 matkalla ollut kone teki hätälaskun vajaassa puolessa matkassa. Pensacolan lentokentälle laskeutunut Southwest Airlinesin kone tyhjättiin matkustajista, jotta savun alkuperä voitiin selvittää.
Turvallisuus ennen kaikkea, mutta varmasti muutama silmien pyöritys oli matkustamossa nähtävissä, kun syyllinen lopulta selvisi. Matkustamon takaosaan sijoitettu kahvinkeitin oli päästänyt ilmoille höyryjä, mikä oli hajullaan säikäyttänyt henkilökunnan.
Ehkä siinä kohtaa sai jo vähän nauraa, kun varmuuden vuoksi paikalle hälytetty ensihoitoyksikkö lähti (onneksi) toimettomana muihin töihin ja lentokoneen matka kohti Houstonia pääsi jatkumaan.
Toukokuun 29. päivänä vuonna 2018 Espanjasta Alankomaihin matkalla ollut Transavia-lentoyhtiön kone joutui tekemään hätälaskun Portugaliin, kun yksi matkustaja haisi niin pahalle. Kyse ei ollut siitä, että mies olisi vain hieman tuoksahtanut, vaan muut matkustajat voivat pahoin ja osa jopa pyörtyi hajun vuoksi. Matkustamohenkilökunta yritti eristää hajun lähteen eli venäläisen Andrey Suchilinin lentokoneen vessaan, mutta lemu oli todella vahva.
Matkustajien valitusten perusteella kapteeni päätti tehdä hätälaskun ja Suchilin poistettiin koneesta. Suchilin avasi tilannetta seuraavana päivänä Facebookissa, kun hätälasku ja siihen johtanut syy olivat päätyneet kansainvälisiin uutisotsikoihin.
Hän kertoi olleensa Gran Canarialla lomalla vaimonsa Lydian kanssa ja saanut rannalta ikävän infektion, joten kyse ei ollut huonosta hygieniasta. Espanjalaiset lääkärit olivat viis veisanneet miehen tulehduksesta, mutta todellisuudessa tauti oli varsin vakava.
Myöhemmin kävi ilmi, että muiden matkustajien reaktiot eivät olleet liioiteltuja, sillä haju johtui nekroosista eli kuolleesta kudoksesta. Rannalta saatu ärhäkkä bakteeritulehdus johti nopeasti sisäelinten kuolioon ja levisi lopulta Suchilinin sydämeen ja keuhkoihin. Mitään ei ollut tehtävissä, ja valitettavasti Suchilin menehtyi kesäkuun 25. päivänä.
Sudanin pääkaupungista Khartumista Qatarin Dohaan matkalla ollut Tarco Airlines -lentoyhtiön matkustajakone joutui tekemään helmikuussa 2021 hätälaskun, koska ohjaamossa piilotellut kulkukissa hyökkäsi kapteenin kimppuun.
Varmaksi ei voida sanoa, miten kissa koneen sisälle päätyi, mutta ilmeisesti se oli livahtanut sisään lentoa edeltävänä yönä, kun kone oli ollut siivottavana. Kissa oli löytänyt ohjaamosta suojaisan nukkumapaikan ja havahtui hereille vasta nousun aikaan.
Ensin kissa vain sähisi ja vaikka se vaikutti pilotin ja perämiehen mielestä vihamieliseltä, ei kissasta sillä hetkellä näyttänyt olevan vaaraa. Tilanne eskaloitui, kun matkustamohenkilökunta yritti saada kissaa kiinni, sillä eläin otti koneen tärkeimmän yksittäisen henkilön kohteekseen ja hyökkäsi kapteenin kimppuun. Ohjaamossa oli melkoinen härdelli menossa, joten kapteeni päätti puolen tunnin lennon jälkeen kääntyä takaisin ja tehdä hätälaskun Khartumiin.
Kun kone oli tukevasti maan pinnalla, saatiin aggressiivinen kissa ulos koneesta ja matka Dohaan voitiin aloittaa uudestaan ilman eläimellistä salamatkustajaa.
Irlanninmeren yläpuolella lentäneen Boeing 747 -jumbojetin ohjaamossa oltiin huhtikuussa 2014 ymmällään. Kapteeni ja perämies havaitsivat koneen lämpötilan nousseen selittämättömästä syystä turhan korkeaksi ja mittarit hälyttivät tulipalon merkiksi. Kapteeni lähetti radion välityksellä ”mayday” -hätäviestin ja sai luvan tehdä hätälaskun Lontooseen.
Kun ylikuumentunut kone oli turvallisesti maan pinnalla, kävivät mekaanikot huolellisesti koneen läpi, mutta mitään merkkejä tulipalosta tai edes savusta ei löytynyt. Tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että koneessa oli rahtina 390 lehmää, jotka lopulta osoittautuivat syyllisiksi hälyttävään lämpötilan nousemiseen.
Lehmän pötsissä tapahtuvan hajoamisreaktion tuloksena syntyy metaania, josta lehmät pääsevät eroon röyhtäilemällä. Noiden röyhtäisyjen metaanipäästöt olivat sen verran mittavat, että lentokoneen sensorit tulkitsivat lämpöiset kaasut tulipaloksi.
Epävireistä laulua tuntikaupalla
Toukokuussa 2013 American Airlines -yhtiön lento oli matkalla Los Angelesista New Yorkiin, kun se oli pakotettu tekemään hätälasku Kansas Cityyn. Kansas Cityssä viranomaiset marssivat koneeseen ja hakivat hätälaskun aiheuttaneen naisen pois.
Syyllinen oli laulanut keskeytyksettä ja kurkku suorana Whitney Houstonin ”I Will Always Love You” -kappaletta. Laulaminen oli alkanut pian nousun jälkeen eikä nainen useista pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta lopettanut musisointiaan. Pari tuntia oli tarpeeksi koneen matkustajille ja henkilökunnalle, joten puolimatkassa nainen oli saatava ulos, että edes muiden mielenterveys säilyisi.
Vielä silloinkin, kun naista talutettiin käsiraudoissa ulos koneesta, hän hoilotti vuoden 1992 listaykköstä sydämensä kyllyydestä. Lentokentällä poliisi kuulusteli naista, mutta juttutuokion sisällöstä ei ole sen enempää tietoa. Lentoyhtiö ei – ymmärrettävästä syystä – suostunut ottamaan naista enää kyytiin, joten kun hän oli rauhoittunut ja vapaa lähtemään, poistui hän lentokentältä taksilla.
Vuoden 2006 Snakes On A Plane -elokuva tuli pienessä mittakaavassa eloon EgyptAirin lennolla vuonna 2012. Koko kone ei täyttynyt tappavista matelijoista, mutta yksikin kobra lentokoneessa on liikaa.
Jordanialainen lemmikkieläinkauppias Akram Abbul Latif oli päättänyt salakuljettaa erittäin myrkyllisen egyptinkobran Kairosta Kuwaitiin. Käärme pääsi kuitenkin puremaan miestä käteen ja pakenemaan laukusta, minkä jälkeen se lähti luikertelemaan penkkien alla aiheuttaen yleistä paniikkia koneen 90 muussa matkustajassa.
Lentokone teki hätälaskun Punaisenmeren rannalla sijaitsevan Al Bahr Al Ahmar -lomakaupungin lentokentälle, jotta Latif ja tämän laiton matkakumppani saatiin mitä pikimmiten ulos koneesta.
Lääkärit kehottivat Latifia jäämään hengenvaarallisen pureman vuoksi sairaalaan tarkkailuun vuorokauden ajaksi, mutta mies kieltäytyi kohteliaasti ja kertoi haavan olevan vain pinnallinen. Niinpä mies jatkoi myöhemmin matkaansa Kuwaitiin, mutta kobra jäi viranomaisten haltuun.
Vakavat allergiat eivät ole leikin asia, mutta tässä elokuussa 2008 sattuneessa tapauksessa oli niin paljon epäonnista sattumaa mukana, että se oli pakko ottaa mukaan.
Ryanairin täysi matkustajakone oli matkalla Budapestista Dubliniin, kun se joutui tekemään hätälaskun Frankfurtin lentokentälle. Eräällä miesmatkustajalla oli hengitysvaikeuksia ja hän valitti kaulansa turpoavan. Saksassa mies kiidätettiin sairaalaan ja lääkärit ilmoittivat lentoyhtiölle, että ilmastointijärjestelmä oli saastunut eikä kyseisellä koneella saisi lentää.
Kyse ei kuitenkaan ollut mistään vakavasta saastumisesta, vaikka tälle nimenomaiselle matkustajalle se oli juuri sitä. Eikä kyse ollut koko järjestelmän saastumisesta, sillä mies oli vain istunut epäonnisella paikalla.
Hän nimittäin kärsi pahasta sieniallergiasta ja oireet alkoivat, kun hänen päälleen tippui nestettä käsimatkatavarahyllyltä. Jollakin toisella matkustajalla oli ollut mukana purkillinen sienikeittoa, joka oli alkanut lennon aikana vuotaa. Ja valitettavasti juuri allergisen henkilön niskaan.
Samaan aikaan, kun valvontakeinot kehittyvät ja vanhat temput ovat jo tiedossa, niin salakuljetusmenetelmät muuttavat myös muotoaan. Yrityksistä tulee toinen toistaan kekseliäämpiä.
Tai käsittämättömän naurettavia.
Listafriikki esittelee nyt luovia ratkaisuja siihen, miten ihmiset ovat yrittäneet salakuljettaa erinäisiä asioita. Tietenkään kaikkein nerokkaimpia salakuljetusmenetelmiä listalta ei löydy – siitä yksinkertaisesta syystä, että kuljettajat eivät ole jääneet kiinni!
Konstit ovat monet, kun tavaraa pitää saada kuljetettua laittomasti esimerkiksi vankilaan tai vaikkapa tulli- ja rajaviranomaisten ohitse lentokentällä.
Perinteisistä salakuljetustavoista tulee mieleen esimerkiksi huumeiden tai aseiden tunkeminen tiettyyn ruumiinaukkoon sekä tietenkin klassinen huumepakkausten nieleminen.
Jälkimmäinen on edelleen rajaviranomaisten mukaan paljon käytetty ja vaikeasti havaittava salakuljetustapa, kunhan paketit vain on tehty ammattimaisesti koneella ja oikeilla materiaaleilla. Siinä hommassa ollaan muuten aika kaukana siitä mielikuvasta, että joku lusikoisi kokaiinia kondomiin, sitoisi sen kiinni ja nielaisisi menemään!
Tässä siis käsittämättömät salakuljetusmenetelmät ja -yritykset – silmien pyörittelyltä ei voi välttyä!
Barcelonan kansainvälisellä lentokentällä rajavartijat olivat tarkkasilmäisiä heinäkuussa 2019. Tai no, erityisen tarkkaa silmää tämän herran salakuljetusmenetelmän huomaaminen ei vaatinut. Kolumbialainen mies saapui Bogotásta Barcelonaan ja käyttäytyi hyvin hermostuneesti, mikä jo itsessään olisi herättänyt viranomaisten kiinnostuksen. Epäilyksiä kuitenkin vahvisti miehen tupeen koko ja erityisesti sen korkeus.
Kun matkustajaa pyydettiin poistamaan peruukkinsa, paljastui huonosti istuvan hiuslisäkkeen alta päähän teipattu pussi, joka sisälsi noin puoli kiloa kokaiinia.
Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Espanjan viranomaiset ovat napanneet jonkun huumeita hiuksissa kuljettaneen kiinni. Vuonna 2014 kaksi portugalilaista naista saapui Brasiliasta Madridiin. Kummallakin naisella oli 1,2 kiloa kokaiinia piilossa omiin hiuksiin ommeltavan peruukin alla. Noita lisäkkeitä on hyvin hankala erottaa oikeista hiuksista, joten salakuljetusmenetelmä oli ”hieman” fiksumpi kuin edellä mainitulla herralla. Silti käry kävi!
Helmikuun 24. päivänä vuonna 2016 saksalaiset rajavartijat odottivat Frankfurtin lentokentällä Kolumbiasta saapuvaa lentoa. Matkustajien joukosta otettiin sivuun 24-vuotias nainen, jota oli syytä epäillä huumeiden salakuljetuksesta.
Nainen myönsi syyllistyneensä salakuljetukseen ja tehneensä sen pystyäkseen elättämään kolme lastaan. Hänen kertomuksensa mukaan huumeimplantit oli asettanut kolumbialainen lääkäri.
Löydetyn kokaiinin arvo katukaupassa olisi ollut noin 200 000 euroa, ja se oli viranomaisten mukaan ensimmäinen kerta, kun Saksaan oli yritetty tuoda huumeita tällä menetelmällä. Ainakin niin, että salakuljetus epäonnistui.
Tapa ei kuitenkaan ollut uusi keksintö, sillä vuonna 2012 Barcelonan lentokentällä pidätettiin panamalainen nainen, jonka käytös (jälleen) Kolumbiasta saapuvalla lennolla herätti epäilyksiä. Naiselta löydettiin verta vuotavat haavat, jotka tämä itse pani juuri asetettujen rintaimplanttien piikkiin. Näin olikin, mutta täyteaineena oli käytetty 1,4 kiloa kokaiinia (katso kuva tästä).
Nämäkö porkkanoita?
Reynosan (Meksiko) ja Pharrin (Yhdysvallat) välinen rajanylityspaikka, Pharr-Reynosan kansainvälinen silta, on Yhdysvaltain merkittävin hedelmien ja vihannesten ”tuontisatama”, sillä sen kautta kulkee jopa 60 prosenttia Meksikosta tulevista tuoretuotteista. Samalla se tietysti tarkoittaa sitä, että tuotteiden joukkoon yritetään hyvin luovilla tavoilla kätkeä laittomuuksia.
Alkuvuodesta 2016 Teksasin tulli- ja rajaviranomaiset pysäyttivät peräkärryllä varustetun traktorin, joka oli kuljettamassa kauppiaille tuoreita porkkanoita Meksikosta Yhdysvaltoihin.
Kulkuneuvo lasteineen tutkittiin ensin päällisin puolin ja kaikki näytti olevan kunnossa, mutta kun huumekoirat päästettiin irti, alkoi tapahtua! Tarkastuksessa peräkärryiltä löytyi 2817 porkkanaa tai paremminkin porkkanan muotoista ja väristä pakettia, joissa oli yhteensä noin 1130 kiloa marihuanaa. Lastin arvo katukaupassa oli ollut reilu 400 000 euroa.
Porkkanoiden lisäksi huumeiden salakuljetusta on yritetty naamioimalla tavara limeiksi ja vesimeloneiksi. Limet herättivät epäilykset, koska ne olivat aivan liian vihreitä: marihuana oli kääritty kirkkaan vihreään teippiin limen kokoisiksi ja muotoisiksi palloiksi (video).
Egyptiläinen perhe oli vuonna 2012 kinkkisessä tilanteessa: he olivat matkalla Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, mutta kaikilla perheenjäsenillä ei ollut passi- ja viisumiasiat kunnossa. Itseasiassa kolmikymppinen pariskunta oli asunut ja työskennellyt aiemminkin Arabiemiirikunnissa, mutta he olivat päättäneet palata kotimaahansa, koska halusivat lapsensa syntyvän Egyptissä.
Kun perhe lensi viisikuukautisen poikansa kanssa takaisin Arabiemiirikuntiin, pysäyttivät Sharjahin lentokentän maahanmuuttoviranomaiset heidät puutteellisten matkustusasiakirjojen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miten he olivat Egyptin päässä päässeet lennolle, mutta nyt tuli stoppi.
Perheelle annettiin vaihtoehdoksi odottaa muutama päivä, jotta dokumentit saataisiin kuntoon, mutta pariskunta päätyi toisenlaiseen ratkaisuun: vuoronvaihdon aikana he keräsivät matkatavaransa, laittoivat vauvansa pieneen käsilaukkuun ja suuntasivat kohti turvatarkastusta.
Järkyttävä ihmisen salakuljetusyritys selvisi vasta, kun kyseinen laukku laitettiin läpivalaisulaitteeseen ja rajatarkastajat näkivät näytöllä vauvan ääriviivat. Laitteiden kanssa työskentely on tarkkaa puuhaa, sillä vaikka ne ovat hyvin suojattuja, eikä niiden vieressä oleville koidu mitään vaaraa, ei käsiä tai mitään muutakaan kehon osaa saa laittaa molemmissa päissä olevien lyijyliuskojen sisälle silloin, kun laite on päällä.
Pariskunta oli altistanut pienen vauvansa terveydelle haitalliselle säteilylle, minkä vuoksi heidät pidätettiin lapsensa hengen vaarantamisesta. Poika oli ainakin heti läpivalaisun jälkeen hyvässä kunnossa.
Kuten jo alussa mainittiin on huumeiden ja muiden esineiden piilottaminen ruumiinaukkoihin vanha ja hyväksi todettu tapa, joskin siitä on helppo jäädä kiinni, koska asiansa osaavat vartijat tietävät, mistä etsiä.
Siksi on löydettävä uusia paikkoja, joihin muun muassa juuri niitä huumeita voi piilottaa. Peräsuoli on niin menneen talven lumia!
Eräs mies jäi Kiinassa vuonna 2015 kiinni huumeiden salakuljetuksesta, kun hän käyttäytyi epäilyttävästi Pekingistä Lhasaan matkalla olevassa junassa. Kyseisen matkustajan kannalta heikosti sujuneen tavallisen tarkastuksen jälkeen hänet vietiin tarkempiin kuulusteluihin. Virtsanäyte osoitti miehen käyttäneen morfiinia, mutta tämän vaatteista tai matkatavaroista ei löytynyt mitään jälkiä lääkkeistä tai huumeista.
Pitkään kestäneiden kuulusteluiden ja ”suostuttelun” jälkeen mies myönsi pitävänsä hallussaan laittomia huumausaineita ja kaikkien yllätykseksi kaivoi esinahkansa alta pienen muovipaketin. Kääreessä oli 0,1 grammaa heroiinia.
Uskomatonta mutta totta, kyseessä ei ollut yksittäistapaus.
Salisburyssa, Englannissa, poliisit kävivät kesäkuun 17. päivänä vuonna 2016 pidättämässä huonekaluliikkeen edessä puoli yhdeksältä aamulla riehuneen alastoman miehen. Syyttäjä Keith Ballinger kertoi myöhemmin medialle tilanteesta, jossa 24-vuotiasta Joshua Hareakuulusteltiin sairaalassa: ”Haren esinahan alta alkoi pilkistää pussukka, jossa oli 7,2 grammaa kokaiinia”.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että yksi sokeripala painaa noin 2,5 grammaa.
Toukokuussa 2016 Yhdysvaltain rajavartijat ottivat kiinni arizonalaisnaisen, joka oli palaamassa kotiinsa Meksikosta. Tämä oli ylittämässä maiden rajaa kävelytietä pitkin, kun huumekoirat vainusivat jotain epäilyttävää. Viranomaiset pysäyttivät 23-vuotiaan naisen ja pyysivät häntä juttusille.
Naisen kantamuksia tutkittaessa selvisi, että hänellä oli mukanaan matkaevästä, nimittäin burrito, jota ei kuitenkaan oltu pakattu folioon, kuten yleensä on tapana. Siinähän ei sinänsä ole mitään väärää, mutta tortillan sisään oli kääritty jotain muuta kuin normaaleja täytteitä – huumekoirat eivät olleet tietenkään innostuneet ruoan tuoksusta.
Tortillaan oli nimittäin pakattu valkoista ainetta, joka myöhemmin paljastui metamfetamiiniksi. Sitä oli noin puolisen kiloa. Käsiraudoista itsensä löytänyt nainen kertoi saaneensa 500 dollaria kuriirina toimimisesta.
Mies talutettiin röntgeniin, ja espanjalaisviranomaiset huomasivat kipsissä jotain kummallista: näytti siltä, kuin se ei olisi kokonaan samanlaisesta materiaalista tehty.
Kipsiin suihkutettiin kemikaalia, joka muuttuu siniseksi tullessaan kosketuksiin kokaiinin kanssa ja kuinka ollakaan, valkoinen kipsi muuttui kirkkaan siniseksi.
Kun miehen matkatavaroita käytiin läpi, löytyi sieltä lisäksi 6 oluttölkkiä ja kaksi ontoksi kaiverrettua jakkaraa – kaikki täynnä kokaiinia. Selvisi myös, että miehen sääri oli oikeasti murtunut, ja poliisin tiedottajan Jose Antonio Ninin mukaan viranomaisten oli syytä uskoa, että vamma oli tarkoituksella aiheutettu, jotta jalka voitaisiin kipsata salakuljetusta varten.
Nin kertoi myös, että tulli- ja rajaviranomaiset löytävät verrattain usein huumeita kipsien alta, mutta tuo oli ensimmäinen kerta, kun koko kipsi oli tehty kokaiinista.
Newyorkilainen 50-vuotias mies pysäytettiin jututettavaksi syksyllä 2008, kun hän oli ylittämässä Yhdysvaltojen ja Kanadan välistä rajaa Lewinston-Queenston-sillalla aivan Niagaran putousten lähettyvillä.
Moottoripyörällä matkassa ollut mies kertoi olevansa kotimatkalla ostettuaan Kanadasta ”uskonnollisia esineitä”. Rajavartijoiden hälytyskellot alkoivat soimaan ja mies siirrettiin sivuun odottamaan tarkempaa tutkimusta. Hänen kulkuneuvostaan löydettiin 100 identtistä pientä lääkepulloa, joiden etiketeissä luki Holy Water eli vihkivesi.
Huumekoirat haistoivat kuitenkin, että pulloissa ei ollut mitään pyhää. Raja-asemalla tehty pikatesti osoitti, että 42 pullossa oli vihkiveden sijaan ketamiinia, jota käytetään yleisesti rauhoittavana lääkkeenä eläimille. Vaikka jotkut ihmisetkin käyttävät sitä viihdetarkoituksessa, tunnetaan ketamiini parhaiten niin sanottuna raiskaushuumeena.
Norjalainen mies pysäytettiin vuonna 2009 rutiinitarkastukseen Kristiansandin tullissa, kun hän oli palaamassa lautalla Tanskasta. Miehen matkalaukusta löytyi tarantella eli lintuhämähäkki, mikä johti tietenkin tarkempiin selvitystoimiin, ja mies vietiin tutkittavaksi. Rajavartijoiden kulmat kohosivat, kun he huomasivat, että miehen koko vartalo näytti olevan jatkuvassa liikkeessä.
Varovasti riisuttujen vaatteiden alta paljastuikin jotain, mitä viranomaiset eivät olleet ennen nähneet, vaikka matelijoiden salakuljetus Norjaan onkin melko yleistä – ne ovat suosittuja lemmikkejä. Miehellä oli keskivartalonsa ympärille teipattuna 14 sukkaa, joissa jokaisessa oli kuningaspyton (katso kuva tästä). Yllätykset valitettavasti jatkuivat, kun mies laski housunsa: jalkoihin oli teipattu 10 tölkkiä, joista paljastui leopardigekkoja.
Kristiansandin poliisin mukaan mies selvisi noin 1250 euron sakoilla.
Cape Mayn piirikunnan vankilassa, Yhdysvaltain New Jerseyssä, pyöritettiin kekseliästä huumeiden salakuljetusrinkiä vuonna 2011. Laittomuudet eivät todennäköisesti koskaan olisi selvinneet vankilan työntekijöille, ellei joku olisi vasikoinut ja käskenyt postinjakelussa ja -tarkastuksessa etsimään oranssia väriä.
Ja kyllähän sitä löytyikin, kun tiesi mitä etsiä!
Vartijat löysivät pari kuukautta kestäneen operaation jälkeen epäilyttäviä värityskirjoja, joiden sivuille oli oranssilla värillä maalattu epämääräisiä läiskiä.
Käytätkö Wikipediaa? Luotatko siihen? Ehkä nämä 10 Wikipedia-huijausta saavat sinut miettimään kahdesti, ennen kuin julistat faktana jotain sivustolta lukemaasi.
Vaikka usein painotetaan, että Wikipedia ei ole luotettava tietolähde, on se varmasti monelle ensimmäinen kohde, kun halutaan tietoa jostain asiasta. Olenko väärässä? Tiesit varmaan, että kuka vain voi muokata sivuston artikkeleita, joten sinne voi päätyä aivan mitä tahansa.
Vuonna 2001 perustettu digitaalinen tietosanakirja ei kuitenkaan ole täyttä kuraa, tutkimusten mukaan sen artikkelit ovat suurelta osin puolueettomia (Wikipedian perusperiaate) ja sisältävät vain pieniä asiavirheitä.
Mutta joskus mukaan mahtuu isompia kömmähdyksiä: olivat ne sitten eri kielisiltä sivuilta virheellisesti käännettyjä faktoja tai jonkun tahallisia kiusantekoja. Sadat Wikipedian työntekijät tarkastavat jatkuvasti sisältöä virheiden osalta, mutta yksin suomenkielisellä alustalla on reippaasti yli miljoonaa artikkelia, joten on päivänselvää, että seulan läpi pääsee väärää tietoa.
Yksi helppo tapa välttyä virheelliseltä tiedolta on tarkistaa aina lähde artikkelin lopusta, ja tietysti käyttää siinäkin kriittisyyttä. Välttämätön ominaisuus nykyajan tietotulvassa on medialukutaito, jonka pitäisi olla pakollinen oppiaine koulussa.
Listafriikki esittelee tällä listalla 10 uskomatonta Wikipedia-huijausta, joista osa ehti olla sivustolla useita vuosia ja toisaalta osa ehti vain tunneissa aiheuttaa suurta hämminkiä.
Kalifornian osavaltion yliopistossa Sacramentossa työskentelevä filosofian professori Matthew McCormick alkoi saada tappouhkauksia vuonna 2012. Syy oli hänen ”Atheism and the Case Against Christ” -kirjansa, jossa arvostellaan voimakkaasti kristinuskoa.
Mutta se ei ole syy, miksi hänet on mainittu tällä listalla. Syy on se, että professori oli käyttänyt kirjansa teossa Wikipediaa lähteenään.
Kirjassa esitellään 500 jumalaa eri uskonnoista ja luettelossa on mukana muun muassa Jar’Edo Wens. Jar’Edo Wensilla oli oma, vuonna 2005 luotu, Wikipedia-sivu, jossa ei tokikaan ollut tekstiä kuin kaksi lausetta eikä yhtään viitteitä. Kyseinen hahmo oli myös lisätty aboriginaalien jumalolentojen listalle.
Neljän vuoden kuluttua sivulle lisättiin varoitus lähteiden puuttumisesta, mutta artikkelin alkuperäisestä luomisesta meni muutamaa kuukautta vaille 10 vuotta, kunnes maaliskuussa 2015 huijaus vihdoin selvisi. Jar’Edo Wens Wikipedia-huijaus oli ehditty lisätä myös esimerkiksi ranskan- ja turkinkielisille sivustoille ja, kuten edellä mainittuna, päässyt myös mukaan julkaistuun kirjaan.
Paljastumisensa aikoihin se oli Wikipedian historian pitkäikäisin väärennös, eikä artikkelin luojasta tiedetä muuta kuin että tietokoneen IP-osoite oli australialainen.
Newyorkilainen 17-vuotias Dylan Breves oli ollut lomailemassa Brasiliassa ja luullut veljensä kanssa Iguassun vesiputouksilla näkemäänsä eläintä maasiaksi. Hänelle selvisi kuitenkin, että se oli ollut koati eli nenäkarhu.
Koska nuori mies ei tykännyt olla väärässä (kuka siitä tykkäisi), meni hän muokkaamaan koatista kertovaa Wikipedia-sivua kesällä 2008 ja kirjoitti eläimen olevan tunnettu myös ”brasilialaisena maasikana”. Sen piti olla hauska vitsi, jonka Breves oletti poistuvan nopeasti, koska muokkauksessa ei oltu käytetty lähdettä. Toisin kävi.
Se, mitä tuosta vitsistä seurasi, on täysin käsittämätöntä.
Harmitonta huijausta, ”Koati, toiselta nimeltään brasilialainen maasika”, on käytetty useissa isoissa sanomalehdissä, muun muassa The Telegraphissa, josta lähdelinkki liitettiin Wikipediaan: oravanpyörä oli valmis.
Virhe on päätynyt myös kahteen painettuun kirjaan; ne on julkaissut arvostetut Chicagon ja Cambridgen yliopistot vuosia artikkelin muokkauksen jälkeen.
Kesällä 2006 Pulitzer-palkittu toimittaja Stacy Schiff kirjoitti The New Yorker -lehteen artikkelin Wikipediasta ja haastatteli siihen vain Essjay-nimimerkillä esiintyvää sivuston ylläpitäjää.
Essjay oli korkealle arvostettu kollega Wikipedian ylläpitäjien joukossa ja hänen CV:nsä oli vertaansa vailla. Hän oli tuplatohtori: teologisen filosofian ja kanonisen oikeuden aloilta sekä uskontotieteiden maisteri, joka opetti päivätyönään teologiaa yksityisessä yliopistossa. Kukaan yhtiössä ei kuitenkaan tiennyt hänen oikeaa nimeään; se on tapa, jolla Wikipedia toimii edelleen.
Hän oli haastattelun aikoihin kirjoittanut, muokannut ja tarkistanut Wikipedia-artikkeleita virheiltä muutaman vuoden ajan. Essjay oli vedonnut ”koulutukseensa ja kokemukseensa” ja käyttänyt asemaansa hyväkseen, kun lähteiden luotettavuuksia oli käsitelty Wikipedian työntekijöiden keskuudessa.
Mutta vasta lehtijuttu ja sitä seurannut siirtyminen Wikipedian sisaryhtiön, Wikian, palvelukseen herätti joissakin Wikipedia-kriitikoissa epäilykset.
Essjay paljasti viimein henkilöllisyytensä ja huijauksensa helmikuussa 2007. Hän oli 24-vuotias, koulut keskeyttänyt Ryan Jordan. Asioiden oikean laidan selvittyä Jordan sai potkut sekä Wikipediasta että Wikiasta.
Sivuston perustaja Jimmy Wales oli suuren kohun jälkeen ehdottanut taustojen varmistamista uusille työntekijöille, mutta yhteisö oli voimakkaasti sivuston perusperiaatteen, ”kuka vain voi kirjoittaa ja osallistua”, hylkäämistä vastaan.
Yhtiö ei tuon selkkauksen jälkeen ole enää koskaan saanut palautettua mainettaan vakavasti otettavana tietolähteenä. Ja The New Yorkerin artikkeli korjattiin vastaamaan totuutta.
Kuolleeksi julistetut julkkikset
Laulaja-näyttelijä Miley Cyrus kuoli auto-onnettomuudessa, senaattori Edward ”Ted” Kennedy menehtyi presidentti Barack Obaman virkaanastujaisten jälkeen ja räppäri Eminem on kuollut useaan otteeseen monin eri tavoin.
Siinä vain muutama Wikipedia-huijaus liittyen julkkisten kuolemiin. Valitettavasti Kennedyn kohdalla meni vain reilu puoli vuotta huijausartikkelista, kun hän kuoli syöpään elokuussa 2009.
Näyttelijä ja stand up -koomikko Sinbad joutui maaliskuussa 2007 myös huijarikirjoittajan uhriksi. Wikipediaan lisättiin tuolloin tieto, että hän olisi menehtynyt sydänkohtaukseen.
Mies itse sai kuulla virheestä, kun hänen tyttärensä soitti isälleen järkyttyneenä. Komediaa työkseen tekevä Sinbad piti huijausta ensin hauskana, kunnes alkoi saada satoja yhteydenottoja, joissa oltiin huolestuneita hänen terveydentilastaan.
Wrightbus myi toimintansa
Tämä virheellinen tieto ehti olla Wikipediassa vain 47 minuuttia, mutta ehti siinä ajassa saada 1500 ihmistä paniikin valtaan.
Marraskuussa 2015 pohjoisirlantilaisessa, linja-autoja valmistavassa, Wrightbus-yhtiön tehtaassa koettiin kauhunhetkiä. Joku omasta mielestään vitsikäs kansalainen oli kirjoittanut yrityksen Wikipedia- sivulle, että Wrightbus on myyty.
Ballymenan kaupungissa oltiin jo valmiiksi varpaillaan, koska kaksi isoa paikallista työllistäjää oli ilmoittanut siirtävänsä tuotantonsa muualle. Se tarkoitti lähes 2000 työpaikan lähtemistä Ballymenasta. Wrightbusin työntekijät uskoivat, että nyt he olisivat seuraavia.Valheellinen tieto levisi huolestuneiden ihmisten keskuudessa kulovalkean tavoin, mutta vielä tuolloin huoli oli aiheeton.
Valitettavasti syksyllä 2019 yhtiö oli ajautunut taloudellisiin ongelmiin ja tehtaan tuotanto lopetettiin. Englantilainen Bamfordin Bus Company lunasti Wrightbusin tytäryhtiökseen, työllistäen lopulta kuitenkin vain noin kolmasosan entisestä henkilökunnasta.
Muistatko, kun koulussa opetettiin Bicholimin konfliktista? Se oli Portugalin ja Intian välinen yhteenotto vuosina 1640 ja 1641. Taisteluita käytiin lähinnä, nimensä mukaisesti, Bicholimin alueella, ja rauhanneuvottelujen seurauksena Goa vahvisti paikkansa itsenäisenä Intian osavaltiona.
Mitä? Et muista kuulleesi tästä? Kyse ei ole Mandela-efektistä (niistä voit lukea enemmän tämän linkin kautta). Kyseessä on tietenkin (tämän listan aihe mielessä pitäen) Wikipedia-huijaus. Tämä on huijaus, johon on todennäköisesti käytetty enemmän aikaa ja vaivaa kuin mihinkään muuhun huijausartikkeliin.
Se sisälsi 4500 sanaa. (Vertailukohtana: Tämä lukemasi lista on 1719 sanan mittainen). Artikkelissa oli paljon lähdeviittauksia ja se oli huolellisesti kirjoitettu. Vuonna 2007, vain pari kuukautta julkaisunsa jälkeen, se sai Wikipedialta ”hyvän artikkelin” aseman, jonka on nykypäivänä saavuttanut vain puoli prosenttia sivuston miljoonista artikkeleista. Lähteitä ei ilmeisesti kukaan tarkastanut kunnolla.
Kunnes viisi vuotta myöhemmin Wikipedian virheitä seulova ”ShelfSkewed” otti Bicholimin konfliktin suurennuslasinsa alle. Hän huomasi, että kaikki sivuston linkit johtivat takaisin kyseiseen Wikipedia-artikkeliin eikä yhtäkään lähteenä käytettyä kirjaa ollut olemassakaan.
Artikkeli poistettiin, mutta kuten joskus aiemminkin on tullut mainittua: se mikä on kerran laitettu Internetiin, tulee siellä pysymään hamaan loppuun saakka. Bichomin konfliktista kirjoitetaan blogeissa ja epäluotettavilla sivustoilla edelleen.
Läheinen ystävä epäiltynä Kennedyjen murhista
Tämä on Wikipedia-huijaus, joka sai sivuston muuttamaan käytäntöjään liittyen artikkeleiden luomiseen: ilman käyttäjätunnusta ei kuka tahansa voi aloittaa uutta sivua. Toisaalta artikkeleiden muokkaamiselle ei ole mitään rajoitteita.
Toukokuussa 2005 Wikipediaan luotu artikkeli toimittaja John Seigenthalerista ehti olla kaikkien käyttäjien nähtävillä useiden kuukausien ajan. Sivulla kerrottiin Seigenthalerin olleen epäiltynä presidentti John F. Kennedyn ja tämän veljen, oikeusministeri Robert F. Kennedyn, salamurhista.
Se ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa; itseasiassa Seigenthaler oli ollut Robert Kennedyn läheisimpiä ystäviä ja toiminut arkunkantajana tämän hautajaisissa.
Sanomattakin lienee selvää, että toimittaja ei jättänyt asiaa siihen. Brian Chase, 38-vuotias lähetti, joka lopulta paljasti olleensa huijausartikkelin takana, kertoi luulleensa Wikipedian olevan jonkinlainen pilailusanakirja, ja on saanut Seigenthalerilta anteeksi.
Huijaus nosti kohun, jota käsiteltiin isoissa televisio-ohjelmissa ja jopa Yhdysvaltain kongressilta vaadittiin toimia. Se oli ensimmäinen kerta kun Wikipedian uskottavuutta oli niin laajasti kyseenalaistettu julkisuudessa, ja vaikka suuret mediat kuinka painottivat, etteivät missään nimessä enää käytä Wikipediaa suorana lähteenään, pääsi tämän listan seuraava virhe kuitenkin livahtamaan editoinnista läpi.
Säveltäjän osuvat sitaatit
Maaliskuun 28. päivänä vuonna 2009 ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari Maurice Jarre menehtyi. Hän oli yksi aikansa arvostetuimmista elokuvamusiikin säveltäjistä, ja kuten kuvassakin voi hyllyllä nähdä, voitti hän töistään kolme Oscar-palkintoa.
Muutama tunti mestarin kuoleman jälkeen, päätti irlantilainen media-alan opiskelija Shane Fitzgerald muokata säveltäjän Wikipedia-sivua, ja siten testata median vastuullisuutta ja tarkkuutta. Hän lisäsi sivulle itse keksimänsä Jarren sitaatin:
”Joku voisi sanoa koko elämäni olleen yksi, pitkä ääniraita. Musiikki oli elämäni, musiikki toi minut eloon ja musiikki on se, josta minut tullaan muistamaan, kun lähden. Kun kuolen, päässäni tulee soimaan viimeinen valssi, jonka vain minä kuulen.”.
Kansainvälinen media ei läpäissyt Fitzgeraldin koetta.
Vaikka valesitaatti ehti olla artikkelissa alle vuorokauden (se poistettiin puuttuvan lähdeviittauksen takia), olivat monet sivustot ympäri maailmaa ehtineet sen jo napata käyttöönsä, ja julkaisivat kaunista lauselmaa Jarren muistokirjoituksissa.
Kuukauden kuluttua Fitzgerald alkoi lähetellä mediataloille sähköpostia ja paljastaa huijauksensa; hän ei ollut ikimaailmassa uskonut sen menevän läpi ilman lähdettä. Monet mediat nimittivät nuorta miestä vandaaliksi, mutta The Guardian, yksi Ison-Britannian arvostetuimmista sanomalehdistä pyysi huolimattomuuttaan anteeksi ja myönsi lehtensä kuolinilmoitusten tekijöiden ottavan faktansa Wikipediasta.
Käytäntö on varmaan sittemmin muuttunut.
Chris Benoit’n vaimo on kuollut
Tämä Wikipedia-huijaus on surullisen kuuluisa.
Iltapäivällä, heinäkuun 25. päivänä vuonna 2007, poliisi löysi showpainija Chris Benoit’n, tämän vaimon Nancyn ja heidän seitsemän vuotiaan poikansa Danielin, kuolleina kotoaan. Hyvin nopeasti selvisi, että Benoit oli tappanut vaimonsa ja lapsensa, ja tehnyt sen jälkeen itsemurhan.
Karmivaa on se, että samana päivänä ruumiiden löytymisen kanssa, oli Benoit’n Wikipedia-sivulle kirjoitettu aamuyöllä, että mies ei osallistu painitapahtumaan, koska hänen vaimonsa Nancy oli kuollut. Muokkaus artikkeliin oli tehty yli 10 tuntia ennen surmatyön selviämistä. Kukaan ei siis tuolloin vielä tiennyt Benoit’n perheen tragediasta.
Poliisi tietenkin kiinnostui tästä mystisestä lisäyksestä, joka oli jo faktana päätynyt kansallisiin uutisiin. Kirjoittajan IP-osoite paikallistettiin aluksi Connecticutissa sijaitsevan showpainiorganisaatio WWE:n pääkonttorille, mutta lisääjäksi paljastuikin lähellä asunut 19-vuotias pahantekijä, jonka tiedetään aiemminkin lisäilleen Wikipediaan ties mitä huuhaata. Hän oli pahoillaan hirvittävästä sattumasta ja on kertonut perustaneensa kirjoituksensa vain netissä velloneisiin huhuihin.
Pirtelön kehittäjä keksi puluille suihkun
Orange Julius -hedelmäpirtelön kehittäjästä, Julius Freedista, kertova sivu oli täynnä toinen toistaan oudompia faktoja miehen elämästä. Erikoisen pirtelön kehittäjä oli todellinen monitoimimies: hän oli keksinyt ja valmistanut esimerkiksi kelluvan katkarapupyydyksen ja pulujen suihkukopin. Näin Wikipedia kertoi kesäkuusta 2005 maaliskuuhun 2010 asti.
Hauskinta kaikessa on se, että vuonna 1926 perustettu Orange Julius oli tehnyt laajan mainoskamppanjan, jossa oli käytetty materiaalina Wikipediasta löytyneitä ”faktoja”. Videolla oli haluttu tuoda esiin perustajan uskomattomia saavutuksia, mutta se on jäänyt epäselväksi, oliko mainos tehty kieli poskessa vai oikeasti huijaukseen haksahtaneena.
Ainakin virheet pysyivät Wikipedia-artikkelissa vuoden 2007 mainosvideon jälkeenkin vielä kolme vuotta, kunnes muuan Ken Jennings bongasi virheen. Jennings on yhdysvaltalainen tietokilpailulegenda, joka on muun muassa voittanut 74 peräkkäistä Jeopardy! -visaa.
Hän oli ollut varmaan lukemassa koko Wikipediaa läpi!?
Maailma on pullollaan kummallisia ja hauskoja faktoja, ja Listafriikkihän ottaa niistä kaiken ilon irti! Nippelitietoa ja faktoja ei voi koskaan oppia liikaa.
Tässä tulee viisi erikoista ja keskenään täysin erilaista faktaa, joita jakamalla voi jälleen kerran kerätä ihailua ja kunnioitusta. Valitse joukosta mieluisin tai vaikka kaikki lähimmäisille kerrottavaksi!
Kun Henry Maar vuonna 1939 pellenä toimiessaan väänteli ilmapalloista eläimiä, ei hän varmaankaan tiennyt suorittavansa ikivanhaa asteekkien rituaalia. Sillä vaikka Maaria pidetään yleisesti tuon taiteenlajin pioneerina, ei hän todellakaan ollut ensimmäinen.
Nykyisen Meksikon alueella 1400-luvulla kukoistaneessa asteekkivaltakunnassa nimittäin puhalleltiin palloja ja taiteiltiin niistä eläimiä. Ilmapallot olivat toki hieman erilaisia. Asteekit valmistivat pallot kuivaamalla ja ompelemalla kissapetojen suolia ilmatiiviisti yhteen. Eläimen muodon saavuttamiseksi suoleen puhallettiin ilmaa pienissä osioissa, jotka aina täyttymisen jälkeen kierrettiin ilman sisällä pitämiseksi.
Tiedättehän, kun netissä joskus törmää ”faktoihin”, joiden voi heti ensisilmäyksellä todeta olevan potaskaa. Täytyy myöntää, että kun näin kuvan 1800-luvulla käytössä olleesta viiksikupista, niin mielessä kävi, että tämä on vitsi ja hupikaupoissa nykyään myytävä esine.
Mutta suureksi ilokseni huomasin, että tosiaan, viktoriaanisesta Englannista muualle Eurooppaan levinnyt viiksikuppi on ollut totisinta totta ja tarpeellinen käyttöesine.
Tuolloin oli muodikasta, että miehet vahasivat viiksensä prameaan malliin. Kuuma tee tai kahvi olisi sulattanut vahan ja sotkenut herrojen taidokkaasti muotoillut viikset. Kupissa oli niin sanottu viiksisilta, joka suojasi karvoitusta juomalta. Kuppeja valmistettiin eri kokoisia ja mallisia, joista oli helppo valita omiin viiksiin parhaiten sopiva malli.
Vesi kuulostaa erilaiselta, kun sitä kaataa kylmänä tai kuumana
Meille ei ole mikään ongelma kertoa veden lämpötilaa (asteikolla kylmä-kuuma) sen äänen perusteella. Kuulostaa kummalliselta, mutta pitää paikkansa!
Viskositeetti on suure, jolla kuvataan nesteen kykyä vastustaa virtausta. Kuulostaa kovin monimutkaiselta, mutta otetaan esimerkki. Vesi valuu helpommin kuin öljy, joten sillä on pienempi viskositeetti. Öljy taas valuu helpommin kuin hunaja.
Pysähdytään hunajaan. Jos sitä lämmittää, tulee se silminnähden ”ohuemmaksi” ja juoksevammaksi. Vedellä tapahtuu sama ilmiö, se ei vain ole yhtä selvä. Kylmässä veden molekyylit hengailevat mieluummin porukoissa eivätkä ole kovin vikkelällä tuulella. Kuuman veden molekyyleilla on paljon energiaa ja ne liikkuvat ympäriinsä.
Tästä johtuu ero vesien äänessä ja hauskinta tosiaan on, että ihmiset osaavat helposti erottaa ne toisistaan. Voit testata tätä kaverilla: Kaada kahdesta kannusta vettä laseihin ja pyydä häntä silmät kiinni arvaamaan kumpiko on kylmää ja kumpi kuumaa.
Kaivonkannet ovat pyöreitä hyvästä syystä
Kuva: Pixabay
Kaduilla olevat kaivonkannet ovat lähes poikkeuksetta pyöreitä. Harva varmaan on miettinyt syytä pyöreyteen. Mutta ne eivät ole sen muotoisia vain ”koska ne ovat”, sillä oikean kokoinen pyöreä kansi ei pääse tippumaan kaivoon.
Jos kaivo ja sen kansi olisivat neliön muotoisia, mahtuu irti oleva kansi putoamaan kaivoon, sillä neliön lävistäjä (matka vastakkaisten kulmien välillä) on suurempi kuin sen sivu. Neliön mallisen kannen pitäisi toimiakseen olla siis paljon aukkoa suurempi.
Turvallisuussyiden lisäksi ympyrän muotoinen kansi on helppo irrottaa ja kiinnittää pyörittämällä.
Hukkuminen on aavikolla yleisempi kuolinsyy kuin nestehukka
Aavikosta tulee mieleen kuiva ja kuuma paikka. Kuitenkin vain toinen mielikuva on oikea, sillä virallisen määritelmän mukaan aavikko on paikka, jossa sataa vuosittain alle 250 millimetriä. Se voi olla vettä tai lunta.
Mutta samaa pätee kaikilla aavikoilla – myös niillä kuumilla hiekka-aavikoilla, kuten Saharassa! Autiomaassa risteilee lukuisia puroja ja joenuomia, jotka ovat suurimman osan vuodesta tyhjillään. Mutta sitten kun aavikolla sataa, niin siellä sataa kunnolla.
Koska sade on harvinainen ilmiö, ei autiomaassa ole samanlaista vettä imevää maaperää kuin muualla, joten hiekka muuttuu nopeasti muistuttamaan upottavaa juoksuhiekkaa. Joten rajuilman aiheuttamat tulvat eivät ole ainoa vaara – hukkua voi myös hiekkaan!
Minkä makuinen limsa on suosikkisi? Ehkä vastaat kokis tai joku appelsiinin makuinen virvoitusjuoma. Niitähän Listafriikki ei tietenkään tälle kummallisten limsojen listalle kelpuuta!
Kyseessähän ovat kummalliset maut, joten lemppareitasi ei todennäköisesti tältä listalta löydy. Tai mistäs sen tietää; voihan olla, että Listafriikin lukijoissa on puunkuoren, Buffalo Wingsien tai sellerin makuisten limsojen ystäviä!?
Mitä luulet, meneekö näistä joku pakolliselle maistelulistalle? Itsellä ei kyllä erityisesti herahtanut vesi kielelle…
”Virkistävä kesän maku”. Aloitetaan lista kevyellä tapauksella, joka on kuitenkin makuyhdistelmänä suhteellisen mielenkiintoinen.
Japanissa PepsiCo. lanseeraa tasaisin väliajoin mitä mielikuvituksellisimpia makuja, joista vuonna 2012 päivänvalon saanut suolainen vesimeloni herättää enemmän kysymyksiä kuin janoa. Vesimelonilla maustettu Pepsi vielä menettelisi, mutta hippunen suolaa perään…ei kiitos.
Mutta eipä tuomita niin nopeasti, sillä makuyhdistelmään on erittäin hyvä syy. Japanissa, ja joissain muissakin maissa, on tapana sirotella vesimelonin ja muidenkin hedelmien pintaan suolaa, jonka on tarkoitus korostaa hedelmän omaa makeutta. Täytyyhän tuota kikkaa kokeilla, mutta limsa saa kyllä jäädä muiden nautittavaksi.
Alunperin vuonna 1995 Kanadassa perustettu Jones Soda Co. aloitti virvoitusjuomien valmistamisen hyvin perinteisillä mauilla, muun muassa appelsiinilla, kirsikalla ja omenalla.
Uudelle vuosituhannelle astuttiin kuitenkin siirtäen toiminta Yhdysvaltoihin ja limsavalikoimakin koki melkoisen uudistuksen. Jones Soda Co:lla ei ole vain yhtä erikoista makua, vaan yhtiö tunnetaan monista nieleskelyä (ei hyvällä tavalla) aiheuttavista erikoisuuksistaan.
Suosituin on varmasti kiitospäivän aterian ympärille rakennettu makujen sarja. Siihen kuuluvat esimerkiksi hedelmäkakku, herne, omenapiirakka ja maissi. Ja nuo ovat sieltä järkevimmästä päästä. Valikoiman täydentävät kiitospäivän aterian hengessä kalkkuna & ruskeakastike, lohipatee, perunamuusi, ruusukaali & prosciutto-kinkku sekä sämpylä.
Haluan vielä muistuttaa ja korostaa, että nyt puhutaan siis virvoitusjuomien mauista.
Ateriointi, tai siis limsojen maistelu, on hyvä päättää yrityksen antacid-virvoitusjuomaan, joka nimensä lisäksi on saanut värinsä ja makunsa nestemäisen närästyslääkkeen mukaan.
Jos virvoitusjuomaa markkinoidaan niin, että sitä juomalla hampaat säästyvät, ja korkin avatessa nenään leijailee suloinen soijakastikkeen tuoksu, niin kyse on jostain melko erikoisesta tapauksesta. Beefdrinkerin valmistama Teriyaki Beef Jerky -limsa on kuitenkin juuri sellainen. Hampaisiin ei satu samalla lailla kuin jos jyystäisi sitkeää kuivalihaa, mutta makunystyröihin sen sijaan voi ainakin kuvaannollisesti sattua.
Tämä virvoitusjuoma maistuu nimittäin suolaiselta ja lihaiselta; märältä, teriyakilla maustetulta kuivalihalta. Erikoiseen makuun lisäsäväyksen tuo vielä ripaus ruokosokeria. Onko tämä jokaisen vannoutuneen lihansyöjän unelma?
Rocket Fizz on Kaliforniassa alkunsa saanut karkkikauppa, joka myy mitä erikoisempia limsoja Lester’s Fixins tuotenimen alla. Onkohan tällä firmalla ja aiemman kohdan Jones Soda Co:lla jatkuva kilpailu siitä, että kuka tuo markkinoille kummallisimman limsamaun?
Lester’s Fixinsin suosituin, tai ainakin maistetuin, maku on pekoni. Ja suosion aallonharjalla ollessa pekonista on tehty sekä suklaalla että vaahterasiirapilla tuunatut versiot.
Makuelämysten joukkoon kuuluu myös maapähinävoi-hilloleipä, sinappi, suolakurkku, ranch-kastike ja kaiken huippuna: Buffalo Wings. Käsityskyky ei aivan riitä kuvittelemaan kaikkia näitä herkkuja limsamuodossa.
Miltäs muuten valikoimassa oleva kurpitsapiirakan makuinen virvoitusjuoma kuulostaisi? Sitä jos nuuhkaisee ennen hörppäämistä, niin vaikutukset voivat olla yllättävät. Aiemmalla, syksyn ihmeellisyyksiin paneutuneella listalla kerroimme, miten kurpitsapiirakan tuoksu on voimakas afrodisiakki.
Tässä kohdassa ei ole kyseessä kummallinen maku, mutta tämä Fantan (tai Coca-Colan) tempaus oli sen verran hauska idea ja virvoitusjuomamakuihin liittyvä, että pakko ottaa listalle.
Tänä keväänä Suomessakin toteutetussa #WhatTheFanta -kampanjassa ostettiin sokkona limua ja toivottiin, että pullon sisältö olisi mieluista. Coca-Colan Suomen viestintäpäällikkö Thea Natri kertoo Iltalehdenhaastattelussa, että maailmalla on erilaisia Fanta-makuja noin 70, joista osaa saatiin tänä kesänä maistella Suomessakin. Mysteeriksi vain jäi, mitkä maut meidän kauppojen hyllyille löysivät tiensä. Kampanjassa ei ollut mukana mitään aiemmin Suomen markkinoilla myytyä makua.
Kaikki pullot ja Fantat olivat vihreitä, joten värin perusteella makua ei voinut arvata. Ostitko näitä ja arvuuttelit makuja? Mitä kaikkea bongasit?
Advertisement
Toivottavasti pullosta ei kuitenkaan paljastunut mitään lihan makuista tai muita tällä listalla esiintyviä erikoisia makuprofiileja.
Newyorkilainen Dr. Brown perustettiin vuonna 1869, ja tämän juomavalmistajan erinäiset kosher-virvoitusjuomat ovat siitä lähtien olleet erityisesti juutalaisten kauppojen ja kahviloiden vakiokamaa.
Jo perustamisvuonna Dr. Brownin valikoimaan otettiin mukaan sellerin siemenistä makunsa saava Cel-Ray -limsa, jota mainostettiin ”puhtaana virvoitusjuomana hermoille”. Sitä juodessa varmasti kaikki hermopäätteet ovatkin herkkänä, ainakin jos EI satu pitämään sellerin mausta. Ja sellerihän, jos joku, jakaa mielipiteitä voimakkaasti.
Ilmeisesti 1900-luvun alussa markkinoilla oli runsaasti kyseisellä vihanneksella terästettyjä juomia, mutta Dr. Brownin versio on ainoa, joka on pitänyt pintansa ja suosionsa näihin päiviin saakka. Sitä on saatavilla vain muutamassa yhdysvaltalaisessa kaupungissa New Yorkin lisäksi, mutta jos siellä päin satut liikuskelemaan ja superfoodiksi julistettu selleri on suosikkisi, niin sellainen limsa sitten ehdottomasti pastramileivän kyytipojaksi.
Kun lähdetään kehittämään uutta virvoitusjuomaa, puun kaarna ei välttämättä tule ihan heti ensimmäisenä ideana mieleen, ainakaan täällä Listafriikin päässä; lähtökohtaisesti, kun puun yhdistää lähinnä erilaisten siitä valmistettavien tuotteiden osalta vaikkapa nyt vessapaperiin tai kaikenlaiseen paperiin ylipäätään. Mutta ilmeisesti Karibian suunnalla sitten on hieman erilainen mentaliteetti, sillä kyseiseltä alueelta – tarkemmin sanottuna Trinidad ja Tobagosta – tulee juoma nimeltä Mauby Fizzz, joka on paatsaman (puuvartinen kasvi) kaarnasta valmistettu virvoitusjuoma, johon on lisätty sokeria ja lukuisia erilaisia mausteita.
Joidenkin juomaa maistaneiden mielestä se muistuttaa maultaan hieman inkivääriolutta, mutta jälkimaku onkin sitten ihan jotain muuta: se on makean sijaan erittäin kitkerää, mikä on saanut monet ensimmäistä kertaa juomaa maistaneet sylkemään nesteen välittömästi suustaan.
Mutta löytyy Mauby Fizzistä myös omat hyvät puolensa, jotka liittyvät terveyteen (toki jotkut myös pitävät sen mausta). Kyseinen virvoitusjuoma nimittäin alentaa verenpainetta – etenkin, kun sitä nautitaan kookosveden kera. Lisäksi sen kerrotaan alentavan kolesterolia, auttavan nivelreumasta kärsiviä, helpottavan ripulia, joidenkin väitteiden mukaan se auttaisi myös taistelussa diabetesta vastaan ja lisäksi sen sanotaan olevan melkoinen lemmenjuoma. Toisaalta samaan aikaan siinä on sokeria ja sillä kerrotaan olevan laksatiivisia vaikutuksia, joten edellä olevasta positiivisten terveysvaikutusten luettelosta kysymysmerkin alle joutuvat ainakin apu ripulin ja diabeteksen suhteen. Kyseisestä juomasta löytyy lisäksi myös alkoholia sisältävä versio.
Advertisement
Myös virvoitusjuomajätti Pepsi on tuonut markkinoille oman versionsa tästä erikoisesta virvoitusjuomasta.
Kauniin kesäpäivän Alppien jylhissä maisemissa voi kruunata vain ja ainoastaan sveitsiläisten suosikkivirvokkeella, Rivellalla. Tai toiseksi suosituimmalla, sillä Coca-Cola kiilaa Sveitsissä sen edelle, mutta kaikki muut jäävät taakse.
Vuonna 1952 kehitettyä Rivellaa saa monissa eri mauissa, jotka ovat virvoitusjuomia, ja erityisesti tätä listaa ajatellen tuiki tavallisia, kuten mango, raparperi, karpalo ja vihreä tee.
Mutta Rivella pääseekin listalle erikoisen ainesosansa takia. Sveitsissähän tuotetaan paljon juustoa, jonka valmistuksen yhteydessä maidosta erotetaan hera. Hera ei jää käyttämättä, vaan esimerkiksi siitä erotetuista proteiineista tehdään urheilijoiden suosimaa lisäravinnetta.
Arvaatkin varmasti, mihin tämä on johtamassa? Raikkaan kupliva Rivella nimittäin valmistetaan herasta, joka antaa juomalle aivan omanlaisensa makuvivahteen, ja ehkä se on juuri siksi niin suosittua. Laktoosi-intoleranssista kärsivien kannattaa siitä kuitenkin pysyä kaukana.
Brittiläinen juomavalmistaja Hiram Codd patentoi 1800-luvun lopulla kapeakaulaisen, lasisen limsapullon, jossa marmorikuula sinetöi hiilihapot täytön jälkeen. Japanilainen Sangaria käyttää Ramune-juomassaan kyseistä pullomallia edelleen, mikä voi tietämättömälle aiheuttaa ongelmia.
Pullon suuaukon paineen vuoksi tukkiva kuula on nimittäin saatava liikkeelle, jotta juomaan pääsee käsiksi. Pullossa tulee mukana pieni muovinen osa, jolla kuulan saa työnnettyä alemmas, kapeimpaan kohtaan. Vaatii kuitenkin harjoitusta, että sen saa oikeaan kohtaan, jottei se joka kulauksella pyöri pullon suulle estämään limsan ulosvirtausta.
Advertisement
Monimutkaisen aukaisuprosessin jälkeen luulisi palkinnon odottavan. Ja niin voi ollakin, riippuen siitä, minkä makuisen Ramunen hyllystä on napannut. Pohjamakuna on aina sitruuna, mutta valikoimassa on saatavilla friteeratua mustekalaa, maissia, kimchiä (hapatettu kiinankaali), suolattua vesimelonia (!!!) ja currya. Joten sanakirja taitaa olla välttämätön, jos Japanissa lähtee harmittomille limsaostoksille.
Kannabiksen keskeisimmät vaikuttavat aineet ovat THC eli delta-9-tetrahydrokannabinoli ja CBD eli kannabidioli. THC saa aikaan päihdyttävän vaikutuksen, kun taas CBD:stä ei tule ”pilveen” vaan sillä on ahdistusta lievittäviä ja rauhoittavia ominaisuuksia.
Koska kannabiksesta tehdään syötävää, niin miksi ei myös juotavaa. Niissä yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa kannabiksen käyttö on laillista, on monia netti- ja kivijalkamyymälöitä, joista tuotteita voi ostaa. Ja näin on toki kaikissa muissakin maissa, joissa marihuanan viihdekäyttö on dekriminalisoitu.
Myymälöissä on tarjolla CBD:llä valjastettua kannabislimsaa, mikä ei tietysti ole suurikaan kummastuksen aihe; löytyyhän CBD:tä sisältävää kannabisöljyä suomalaisistakin kaupoista. Mutta valikoimissa on lisäksi hieman eri vaikutuksen antavia THC-virvoitusjuomia, joita on tarjolla kivennäisvesistä kirsikkakolan ja trooppisen mango-ananaksen makuisiin limsoihin. Varoitukset eivät liene paikallaan, sillä harva eksyy kyseisiin myymälöihin ja niiden kylmäkaapeille vahingossa.
🤷♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme mikä on ollut kummallisin maistamasi juoma. Tai aiotko lähteä kokeilemaan jotain listan kuplivaa juomaa?
