Oudoimmat
10 maailman epäonnisinta ihmistä: lukuisia salamaniskuja, missattu lottopotti ja meteoriitti kylkeen
Nyt listataan maailman epäonnisimpia ihmisiä, onhan perjantai 13. päivä aivan nurkan takana. Ota siis jäniksenkäpälä käteen ja toivo itsellesi parempaa onnea kuin näillä poloisilla on ollut.
Osa listan tarinoista on kummallinen sekoitus epäonnea ja onnea. Jos joutuu lukuisiin onnettomuuksiin, mutta selviää niistä hengissä, niin kummastako on kyse. Onnettomuuden hetkellä ei varmaan kukaan ajattele olevansa onnekas.
Epäonninen voi olla monella tavalla ja vielä useaan otteeseen. Joten kun maailma tuntuu joskus potkivan päähän, niin mieti tämän listan henkilöitä – kyllä alkaa aurinko paistaa risukasaankin!
Lähes jokainen on voittaja
Olennainen osa espanjalaista joulunviettoa on El Gordo eli Paksukainen. Se on yksi maailman suurimmista lottoarvonnoista, johon koko Espanja haluaa osallistua.
Pienessä Sodeton kylässä oli vuonna 2011 aihetta juhlaan. Jokainen kylän 70 kotitaloudesta oli ostanut jouluarvan ja joulukuun 22. päivänä kaikki hiljentyivät jännittämään arvontaa. Paikallisella naisjärjestöllä oli tapana ostaa vuosittain nippu arpoja samalla numerolla ja myydä niitä sitten ovelta ovelle kotikylässään. Kukaan ei koskaan uskonut voiton osuvan kohdalle, mutta oli mukava jännittää ja haaveilla yhteisestä jättipotista.
Kun voittonumero 58268 paljastui, ei riemulla ollut rajaa, sillä kyläläiset olivat voittaneet. Suurin osa voittajista oli köyhiä maanviljelijöitä ja työttömiä rakennustyöläisiä, jotka nyt rikastuivat kuin taikaiskusta.
Pieni korjaus kuitenkin. Kun mainittiin, että kaikki kyläläiset olisivat ostaneet arvan, niin se ei pidä täysin paikkaansa. Poikkeus oli Costis Mitsotakis, jonka ovelle arpoja myynyt järjestö ei ollut koskaan koputtanut. Kyseessä oli ollut täysi vahinko.
Mitsotakis heräsi uniltaan siihen, kun naapurit ilakoivat kaduilla. Mies ei kanna kenellekään kaunaa, vaikka onkin New York Timesin haastattelussa sanonut, että ”olisi ollut ihan mukavaa olla mukana voittoporukassa”.
Epäonninen fani
Baseball-otteluissa nähdään aina silloin tällöin tilanteita, joissa yleisön edustajat nappaavat katsomoon lentäviä palloja. Se on yleensä hurrauksien arvoinen suoritus.
Steve Bartman on kuitenkin surullisenkuuluisa koppari, joka sai kansakunnan tai ainakin Chicagon vihat niskoilleen vuosikausiksi. Vuonna 2004 Bartman kurotti napatakseen häntä kohti kiitäneen pallon, mutta oli niin keskittynyt suoritukseen, että ei huomannut Moisés Alouta.
Chicago Cubsin Aloulla oli nimittäin mahdollisuus napata pallo räpyläänsä ja viedä joukkue askeleen lähemmäs MLB:n loppuottelusarjaa. Bartmanin kurottelu palloon kuitenkin häiritsi Alouta sen verran, että pelaajalta jäi koppi ottamatta. Cubs hävisi pelin ja unelma World Seriestä karkasi jälleen käsistä. Edellisestä mestaruudesta oli kulunut ennätykselliset 95 vuotta ja nyt oli oltu jo niin lähellä loppuotteluun pääsemistä.
Kaikki syyttivät Bartmania.
Häntä ruvettiin solvaamaan jo pelin aikana ja muu yleisö heitteli tuoppeja hänen niskaansa. Turvamiehet joutuivat saattamaan Bartmanin ulos ja poliisit olivat hänen kotonaan vartioimassa, sillä tappouhkaukset olivat alkaneet. Netissä oli myös välittömästi julkaistu Bartmanin yhteystiedot. Illinoisin kuvernööri ehdotti miehelle todistajansuojelua ja esimerkiksi Floridasta tarjottiin jo turvapaikkaa; tilanne oli täysin hallitsematon.
Bartman pyysi julkisesti, mutta turhaan, anteeksi ja katosi täysin vuosiksi. Anteeksiantoa tämä maailman epäonnisin fani sai odottaa vuoteen 2016 saakka, jolloin Cubsin 108-vuotinen kuiva kausi päättyi ja joukkue voitti vihdoin mestaruuden.
Yli vuosikymmenen kestäneen kaltoinkohtelun hyvittämiseksi joukkue teetätti Bartmanille oman mestaruussormuksen, jonka mies vastaanotti kaikessa hiljaisuudessa; hän ei missään nimessä halunnut mediaa paikalle.
Hän kuitenkin julkaisi tiedotteen: ”Otan tämän sormuksen nöyrästi vastaan, mutta en vain historiallisen urheilusaavutuksen symbolina, vaan tärkeänä muistutuksena siitä, miten meidän tulisi kohdella toisiamme nykymaailmassa. Lisäksi toivon, että tämä ele on kaikille asianosaisille merkittävä alku paranemiseen ja sovintoon.”.
Lue myös, kuinka Chicago Cubsin epäonnesta syytettiin kirousta, jonka oli langettanut vuohensa puolesta tulistunut fani: 10 kuuluisaa kirousta, joihin on uskottu jopa jo vuosisatojen ajan.
Kun meteoriitti tipahti syliin
On äärimmäisen epätodennäköistä, että henkilö on keskellä hurrikaania, joutuu tornadon tielle ja saa vielä salamaniskun samaan aikaan. Kuulostaa naurettavalta. Mutta vielä epätodennäköisempää on, että saa osuman avaruudesta tippuvasta meteoriitista.
Yhdysvaltain Alabamassa elänyt Ann Hodges on kuitenkin päihittänyt tuon todennäköisyyden, sillä hän on tietojen mukaan ainoa ihminen, johon on osunut meteoriitti. Onni onnettomuudessa Hodges selvisi laakista vain ilkeällä mustelmalla.
Marraskuun 30. päivänä vuonna 1954 ihmiset raportoivat nähneensä kirkkaanpunaisen väläyksen taivaalla, mikä herätti kaikenlaisia epäilyjä. Päivänokosillaan ollut Hodges sai kuitenkin tuta tuon valoilmiön konkreettisesti, sillä 4,5 miljardia vuotta vanha kivenlohkare oli törmäyskurssilla hänen kanssaan.
Meteoriitti rysähti katon läpi, otti radiosta kimmokkeen ja päätti matkansa 34-vuotiaan Hodgesin kylkeen.
Naisesta tuli tapauksen jälkeen pikkujulkkis, mutta hyeenat olivat valmiina. Hodges asui vuokralla ja talon omistanut henkilö oli sitä mieltä, että meteoriitti kuului hänelle. Hodges oli eri mieltä: ”Oikeuteen haastaminen on ainoa tapa, jolla hän tulee sen ikinä saamaan. Uskon, että jumala tarkoitti kiven minulle. Loppujen lopuksihan se osui minuun!”.
Kiista kuitenkin sovittiin ennen oikeuteen menemistä. Hodges maksoi vuokraemännälle 500 dollaria ja sai pitää meteoriitin itsellään. Hodgesin kylkeen syöksynyt nelikiloinen meteoriitti oli toimi hetken aikaa ovistopparina, mutta myöhemmin nainen lahjoitti kiven Alabaman luonnontieteelliseen museoon.
Kuva: Pixabay
Itse asiassa salama voi iskeä samaan henkilöön vaikka miten monta kertaa tahansa. Olemme kirjoittaneet aiemmin käsittämättömistä yhteensattumista ja tuolla listalla kerrottiin muun muassa yhdysvaltalaisesta Roy Sullivanista, joka joutui salamaniskun kohteeksi seitsemän kertaa.
Tällä epäonnisten ihmisten listalla otetaan käsittelyyn toinen useiden salamaniskujen koettelema henkilö: Walter Summerford. Englantilainen majuri Summerford sai ensimmäisen täräyksen vuonna 1918 ollessaan rintamalla ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli ratsailla ja vaikka salama tappoi hevosen, säilyi Summerford hengissä.
Seuraavat salamaniskut Summerford koki vuosina 1924 ja 1930. Niistäkin Kanadaan muuttanut mies selvisi säikähdyksellä ja pienillä palovammoilla. Hän kuitenkin menehtyi pari vuotta myöhemmin ja hänet haudattiin Vancouveriin.
Ukkosen jumalat eivät kuitenkaan jättäneet Summerfordia rauhaan edes haudassa, sillä vuonna 1936 salama iski hänen hautakiveensä halkaisten sen paloiksi.
Amerikan epäonnisin nainen
Yhdysvaltalaista Melanie Martinezia ruvettiin vuonna 2005 kutsumaan Amerikan epäonnisimmaksi naiseksi, eikä syyttä. Hän oli menettänyt elämänsä aikana neljä kotia hurrikaaneille. Ensin lapsena vuonna 1965 iski hirmumyrsky Betsy, sitten vuonna 1985 Juan, vuonna 1998 George ja vuonna 2005 surullisenkuuluisa Katrina. Martinez toki ymmärsi vaaran, sillä se oli hinta, joka Louisianassa asumisesta oli joskus maksettava. Mutta neljä tuhoutunutta kotia on liikaa.
Martinez valittiin hirmumyrsky Katrinan jälkeen televisio-ohjelmaan, jossa hänen täysin romuttunut kotinsa remontoitiin ja elämä näytti vihdoin hymyilevän. Amerikan epäonnisin nainen uskoi onnensa viimein kääntyneen.
Turha toivo.
Elokuun 29. päivänä vuonna 2012, tasan seitsemän vuotta Katrinan jälkeen, saapui hurrikaani Isaac. Martinez pääsi perheensä kanssa pakenemaan pelastusveneen kyydissä, mutta kaikki muu oli mennyttä:”Olen nyt menettänyt viisi taloa viidelle myrskylle. Jokaisella kerralla täydellinen hävitys”.
Suuronnettomuudesta toiseen
Uruguayssa vuonna 1840 syntynyt Ramón Artagaveytia oli liikemies, joka matkusti työnsä vuoksi Atlantin molemmin puolin. Joulukuussa 1871 hän oli höyrylaiva American kyydissä, kun aluksella syttyi tuhoisa tulipalo. Vain 65 matkustajaa selvisi hengissä. Heidän joukossaan oli Artagaveytia, joka pelastui hyppäämällä veteen ja uimalla turvaan Montevideon satamaan.
Kokemus oli kuitenkin sen verran järkyttävä, että Artagaveytia ei kyennyt vuosikymmeniin matkustamaan ilman jäytävää pelkoa. Alkuvuodesta 1912 hän kirjoitti serkulleen kirjeen, joka huokui helpotusta: ”Vihdoin pystyn taas matkustamaan ja, mikä tärkeintä, nukkumaan rauhaisasti. American uppoaminen oli kammottavaa ja painajaiset ovat piinanneet minua jopa kaikkein rauhallisimmillakin matkoilla. Herään öisin unesta ja kuulen ne kohtalokkaat huudot: ”Tulipalo! Tulipalo! Tulipalo!”. Olen jopa päätynyt kannelle seisomaan pelastusliivi ylläni.”.
Pahimmat painajaiset vaikuttivat siis olevan ohi ja Artagaveytia oli matkannut Berliiniin tapaamaan sukulaisiaan. Paluumatkan kotiin hän päätti suorittaa tyylillä ja osti liput Titanicille. Mielenrauhaa toivat lupaukset aluksen uppoamattomuudesta ja mahdollisuus sähkeiden lähettämiseen. Kriisitilanteessa sähköttäminen varmistaisi välittömän kommunikoinnin.
Silminnäkijöiden mukaan Artagaveytia seisoi muutaman muun matkustajan kanssa Titanicin kannella huhtikuun 15. päivän yönä, kun pelastusveneitä laskettiin hyiseen mereen. Hän ei vaikuttanut olevan ollenkaan huolissaan mahdollisesta uppoamisesta. Artagaveytian ruumis löydettiin vedestä noin viikkoa myöhemmin.
Lue myös: Titanicin uppoaminen – 10 faktaa, joita et oppinut elokuvasta
Britannian epäonnisin mies
Kuva: Pixabay
Brittiläinen John Lyne on saanut ikävän, mutta varsin kuvaavan lempinimen, sillä hänet tunnetaan epäonnisena Johnina. Hän on elämänsä aikana selvinnyt ainakin 16 vakavasta onnettomuudesta.
Lynen kohtalo sinetöitiin jo syntymän hetkellä, sillä lääkärit eivät uskoneet pojan selviävän hengissä, koska hänen keuhkonsa eivät olleet tarpeeksi kehittyneet. Mutta Lyne päihitti todennäköisyydet ja on siitä lähtien pysytellyt samalla tiellä.
Puolentoista vuoden ikäisenä Lyne hörppäsi löytämästään muovipullosta desinfiointiainetta ja hänet kiidätettiin pikavauhtia vatsahuuhteluun. Myöhemmällä iällä hän on muun muassa ollut kolmessa autokolarissa, tippunut kaivoon, saanut salamaniskun ja vastaanottanut kaivoksessa ollessaan kiven niskaansa. Lyne on myös menettänyt kahdeksan hammastaan, kun katapultin sinkoama kivi iskeytyi suoraan hänen kasvoihinsa.
Kaikkein kuuluisin Lynen monista onnettomuuksista on teiniajoilta, kun hän tipahti puusta murtaen kätensä. Käsi kipsattiin sairaalassa ja nuorukainen lähti kotia kohti linja-autolla. Bussi joutui kuitenkin pahaan onnettomuuteen, jossa Lynen juuri kipsattu käsi murtui toisesta kohtaa. Tämä tapahtumaketju on tunnettu siksi, että se sattui perjantaina 13. päivänä.
Epäonnea vai silkkaa tyhmyyttä?
Vastaan heti tuohon otsikon kysymykseen: silkkaa tyhmyyttä! Toki tällä herralla oli epäonneakin matkassa, mutta jos hän olisi heittänyt törttöilynsä johdosta henkensä, niin Darwinin palkinto olisi ollut varma.
Yhdysvaltalainen Harry Jenkins oli parin kaverinsa kanssa pilkkimässä minnesotalaisella järvellä. Jenkinsillä ja kumppaneilla ei ollut kiinnostusta ruveta kairaamaan, joten he päättivät turvautua nopeampaan, mutta totaalisen laittomaan keinoon – dynamiittiin.
Jenkins sytytti sytytyslangan ja viskasi dynamiitin jäälle.
Mies ei kuitenkaan ollut ottanut huomioon labradorinnoutajaansa Jerryä, joka ampaisi dynamiittipötkön perään; se luuli omistajansa heittäneen kepin.
Jerry poimi dynamiitin suuhunsa välittämättä Jenkinsin huudoista. Sitten se lähti häntä heiluen noutamansa ”kepin” kanssa takaisin kohti miehiä. Jenkins ja kumppanit lähtivät juoksemaan koiraa pakoon, mutta sehän vain innosti Jerryä. Kaikesta huolimatta miehet selvisivät räjähdyksestä – Jerry luonnollisesti ei.
Jysäys toki rikkoi myös jään, mutta mukavasti sen verran lähellä Jenkinsin autoa, että kulkuneuvo vajosi järveen.
Jenkins yritti kääntää tapahtumat vielä voitokseen hakemalla vakuutusyhtiöltä korvausta menetetystä autosta. Hän kuitenkin kertoi avoimesti talvisen päivän tapahtumista järvellä, joten vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta vahingonkorvauksia. Ei mennyt se pilkkireissu putkeen.
Mies, joka pakeni Hiroshimasta Nagasakiin
Kuva: Pixabay
Tsutomu Yamaguchi on ainoa henkilö, jonka on virallisesti vahvistettu selvinneen sekä Hiroshiman että Nagasakin pommituksista.
Elokuun 6. päivänä vuonna 1945 Yamaguchi oli työmatkalla Hiroshimassa. Aamulla kello 8.15 nuori insinööri oli astumassa ulos raitiovaunusta, kun hän näki valtavan valonvälähdyksen ja tipahti tajuttomana maahan. Little Boy -atomipommi räjähti vain kolmen kilometrin päässä Yamaguchista, ja hän sai pahoja palovammoja, hänen toinen tärykalvonsa tuhoutui ja hän sokeutui väliaikaisesti. Mies kuitenkin säilyi hengissä – kolmasosa Hiroshiman väestöstä eli noin 80 000 ihmistä kuoli välittömästi.
Yamaguchi vietti yön ilmahyökkäyssuojassa ja matkusti seuraavana päivänä tuhoutuneesta Hiroshimasta kotikaupunkiinsa Nagasakiin. Pari päivää myöhemmin, elokuun 9. päivänä, Yhdysvallat tiputti Nagasakiin Fat Man -atomipommin. Jälleen kerran Yamaguchi oli vain muutaman kilometrin päässä, kun hän todisti jo valitettavan tutuksi tullutta sokaisevaa välähdystä. Mutta Tsutomu Yamaguchi nousi jälleen.
Toisaalta Yamaguchia voisi kutsua onnekkaaksi, sillä hän selvisi hengissä kahdesta ydinpommista. Mutta asia ei ole näin mustavalkoinen. Palovammoista parantuminen kesti vuosia, toinen korva oli kuuroutunut ja hänen koko perheensä kärsi jälkivaikutuksista.
Pari tuntia kestänyt musta sade, joka sisälsi suurimman osan myrkyllisestä radioaktiivisesta laskeumasta, kasteli Yamaguchin vaimon läpikotaisin ja tämä sairasti koko loppuelämänsä. Vaimo menehtyi munuais- ja maksasyöpään vuonna 2008. Pariskunnan poika Katsutoshi kuoli syöpään vuonna 2005 ja myös kaksi tytärtä ovat kärsineet sairauksista. Yamaguchi itse eli 93-vuotiaaksi ja menehtyi vuonna 2010 mahasyöpään.
Liian mehukas tarina ollakseen totta!?
Henry Zieglandin tarinaa on kerrottu yli sadan vuoden ajan. Ensimmäisen kerran se julkaistiin teksasilaisessa sanomalehdessä vuonna 1905, minkä jälkeen legenda on elänyt ja sen todenperäisyydestä ollaan montaa mieltä.
Tämä tarina on kyllä sellainen sattumien sarja, joten vaikka se olisi pelkkää satua, niin sopii hyvin tämän listan loppuun kevennykseksi.
Kaikki sai alkunsa vuonna 1883, kun Ziegland oli jättänyt tyttöystävänsä. Tyttöystävä oli niin murheen murtama, että riisti itseltään hengen. Tytön veli hurjistui ja syytti Zieglandia tapahtuneesta. Hän vannoi tappavansa Zieglandin, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa. Veli etsi kohteen käsiinsä, ampui Zieglandia ja päätti sitten omat päivänsä.
Ziegland oli saanut luodista osuman, mutta vain hipaisun, ja luoti oli jatkanut matkaansa suuren puun runkoon. Ziegland totesi olevansa äärimmäisen onnekas.
Sitten siihen epäonniseen lopputulemaan.
Vuosia myöhemmin Ziegland päätti jostain kumman syystä kaataa puun, jonka sisällä hänelle tarkoitettu luoti edelleen oli. Suuren puun hakkaaminen vaikutti kuitenkin liian työläältä, joten hän päätti räjäyttää sen dynamiitilla. Räjähdyksessä puun sirpaleet eivät olleet ainoita ympäristöön lentäneitä asioita, sillä rungossa ollut luoti ampaisi niin ikään voimalla matkaan ja suoraan Zieglandin päähän. Hän kuoli välittömästi.
Lue myös:
Oudoimmat
Aikamatkustus: 6 henkilöä, jotka väittävät kiven kovaan matkanneensa ajassa – menneeseen tai tulevaan
Onko aikamatkustus mahdollista vai ei? Päättele itse. Tarinoita riittää ja tälle listalle niistä pääsi vain murto-osa.
Varmasti monet toivovat, että aikamatkustus olisi mahdollista. Paluu tulevaisuuteen -elokuvat eivät ehkä ole todellisuutta, mutta ajatus on kiehtova.
Listafriikki kokosi kuusi erilaista tarinaa, joissa ihmiset ovat matkanneet ajassa joko menneeseen tai tulevaisuuteen; ehkä jopa molempiin suuntiin. Tai ainakin he kiven kovaan niin väittävät.
Viimeisenä esittelemme arvostetun fysiikan professorin, joka ei ole aikamatkustaja; ainakaan vielä. Hän kuitenkin uskoo vakaasti sen olevan mahdollista ja vielä melko pienellä taloudellisessa satsauksella. Hänellä on myös valmiina tarkat laskelmat ja suunnitelmat toimivasta aikakoneesta – enää se pitäisi rakentaa ja panna koeajoon.
Mikä sinun mielipiteesi on: Onko aikamatkustus mahdollista? Ja jos ei juuri nyt, niin entäpä lähitulevaisuudessa?
Ja mikä kiinnostavinta: Matkaisitko sinä katselemaan menneitä vai tutustumaan tulevaisuuteen?
Andrew Basiago
Seattlelainen lakimies Andrew Basiago on monitaituri: hän väittää matkanneensa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Hän kertoi vuonna 2011 työskennelleensä Yhdysvaltain puolustusministeriön Pegasus-projektissa, jonka tarkoituksena oli viedä ihmisiä Marsiin. Ja miten se sitten tapahtui? Teleportaation avulla tietenkin.
Pegasus oli Basiagon mukaan aktiivinen 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin aikakonetta käytettiin ahkerasti. Hän on kertonut matkanneensa kuuntelemaan Abraham Lincolnin puhetta vuoteen 1863, ja toisaalta tulevaisuuteen vuoteen 2054. Basiago paljasti myös, että Yhdysvaltain hallitus käytti aikakonetta lähettääkseen sotilasjoukkoja niin menneeseen kuin tulevaankin vain muuttaakseen kumpaakin mielensä mukaan.
Basiagon eniten julkisuutta saanut kertomus on kuitenkin matka Marsiin vuonna 1981, sillä hän väitti erään kanssaan matkanneen olleen Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Nuori Obama vain käytti tuolloin nimeä ”Barry Soetero”. Kohua herättänyt väite sai myös Valkoisen talon reagoimaan ja tiedottaja Tommy Vietorin mukaan presidentti Obama ei ole milloinkaan käynyt Marsissa.
Basiagolla ei muista aikamatkaajista poiketen ole ollut antaa minkäänlaisia ennustuksia tulevaisuudesta. Paitsi sen verran, että hän tietää nousevansa Yhdysvaltain presidentiksi ennen vuotta 2028. Ilmeisesti Marsiin matkaaminen on tae tuosta virasta!?
Bella
Vain etunimellään medialle esiintynyt albanialainen Bella avautui huhtikuussa 2018 matkastaan kauas tulevaisuuteen. Hän kertoi siirtyneensä vuoteen 3800 valkovenäläisen fyysikon Alexander Kozlovin avustuksella.
Bellan mukaan aikamatkustus ei ole mielekästä puuhaa: kaikki ympärillä muuttui mustaksi ja aikakoneen luoma voimakas jännite kulki läpi hänen koko kehonsa. Myöskään tulevaisuus ei ollut ruusuinen, sillä kaikki meidän tuntemamme elämä oli tuhoutunut, kaikki oli suurta kaaosta ja robotit hallitsivat maailmaa. Hän oli jopa päässyt juttelemaan yhdelle robotille, joka oli kysynyt, mistä Bella oli tullut. Nainen ei ollut vastannut.
Bella otti reissullaan useita valokuvia, mutta on jostain syystä näyttänyt julkisesti niistä vain yhden (kuvassa). Epäselvässä selfiessä toki näkyy futuristisia rakennelmia, mutta mielenkiintoisinta on ehkä se, että Bellan huulipuna on kaikesta ajassa matkustamisesta ja tulevaisuuden sekasorrosta huolimatta viimeisen päälle kunnossa ja siistinä.
Sir Victor Goddard
Vuonna 1935 Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien pilotti Victor Goddard oli lentämässä Skotlannista Englantiin viikonloppulomalle kaksipaikkaisella koneellaan.
Hän katseli avoimesta ohjaamostaan Edinburghin lähistöllä sijaitsevaa, ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettua Dremin lentokenttää, joka oli jätetty myöhemmin oman onnensa nojaan. Hangaarit olivat rapistuneet ja umpeenkasvanut kenttä oli piikkilangoin jaettu laidunmaaksi karjalle.
Kun Goddard parin päivän päästä oli paluumatkallaan, joutui hän rajuun myrskyyn ja menetti koneensa hallinnan. Vain metrejä ennen maahaniskeytymistä hän sai koneen tottelemaan ja nosti sen takaisin ylös läpi usvan ja sateen. Yhtäkkiä taivas selkeni, ja auringonvalossa Goddard huomasi olevansa Dremin lentokentän yläpuolella.
Mutta se oli aivan erinäköinen kuin vain muutama vuorokausi sitten: läheinen maatila lehmineen oli poissa ja rakennukset oli korjattu kuntoon. Kiitotien päässä oli neljä kirkkaankeltaista lentokonetta, joiden ympärillä liikkui sinisiin haalareihin pukeutuneita mekaanikkoja. Se pisti Goddardin silmään, sillä tuolloin ilmavoimien mekaanikot käyttivät ainoastaan ruskeita asuja.
Skeptikoiden mielestä Goddard oli vain seonnut olinpaikastaan. Vai oliko hän sittenkin matkannut pikaiselle visiitille tulevaisuuteen? Omasta mielestään kyllä, sillä neljä vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan aikana, Dremin kenttä kunnostettiin juuri sellaiseksi kuin Goddard oli sen tuolloin nähnyt. Lisäksi mekaanikot alkoivat käyttämään sinisiä haalareita ja ilmavoimien harjoituskoneet maalattiin keltaisiksi.
Myöhemmin ritariksi lyöty Goddard teki ilmavoimissa mittavan uran ja koki lennoillaan monia muitakin paranormaaleja ilmiöitä. Jäätyään eläkkeelle pilotin toimesta, hän työskenteli rehtorina College of Aeronautics -yliopistossa.
Charlotte Anne Moberly ja Eleanor Jourdain
Kuva: Jean-Baptiste André Gautier-Dagoty | Public Domain
Elokuun 10. päivänä vuonna 1901 kaksi englantilaista naista, Charlotte Anne Moberly ja Eleanor Jourdain, olivat viettämässä päivää Versaillesin palatsissa Ranskassa.
He eksyivät etsiessään Petit Trianon -linnaa, ja alkoivat kummatkin tuntea olonsa oudoksi; kuin jokin olisi puristanut sielua kappaleiksi. Oxfordilaisessa St Hugh’s Collegessa opettajina työskennelleet naiset kysyivät suuntaa kahdelta pitkiin, vihreisiin takkeihin pukeutuneilta miehiltä, jotka ohjasivat ylittämään pienen sillan. S
iinä sillalla Moberly huomasi 1700-luvun näyttävään pukuun sonnustautuneen nuoren naisen, joka istui jakkaralla piirtämässä. Muutakin kummallista tapahtui: he kuulivat ääniä ja näkivät rakennuksia, joita ei enää olisi pitänyt olla olemassa.
Palattuaan Englantiin Moberly ja Jourdain rupesivat tutkimaan mystistä tapahtumaa. Kumpikaan heistä ei juuri tuntenut 1700-luvun Ranskan historiaa, joten yllätys oli melkoinen, kun heidän näkemänsä nainen osoittautui kuningatar Marie Antoinetteksi (kuvassa), Ranskan viimeisen kuninkaan Ludvig XVI:n puolisoksi. Naiset olivat vakuuttuneita siitä, että olivat matkanneet ajassa taaksepäin.
Vuosikymmen myöhemmin Moberly ja Jourdain kirjoittivat kokemuksestaan An Adventure (suom. Seikkailu) -kirjan salanimillä Elizabeth Morison ja Frances Lamont. Kirjasta tuli välittömästi myyntimenestys.
William Taylor
William Taylor paljasti tammikuussa 2018 tarkoin varjellun salaisuuden: Hän kertoi työskennelleensä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Britannian salaisen palvelun projektissa, jossa matkattiin kauas tulevaisuuteen.
Taylor kertoi menneensä vuoteen 8973, jolloin koko ihmislaji oli tuhoutunut ja meidän paikkamme olivat ottaneet ikuisesti elävät ihmis-robotti-hybridit. Hän oli onnistunut ottamaan lukuisia valokuvia tulevaisuuden maailmasta, mutta MI6 oli takavarikoinut niistä jokaisen, kun hän palasi takaisin vuoteen 2005.
Taylor paljasti, että aikamatkustus on ollut johtavien valtioiden käytössä jo vuodesta 1981 lähtien, ja ajasta toiseen siirtymisen lisäksi myös eri ulottuvuuksien välillä liikkuminen on mahdollista. Kaikki tarvittava teknologia on saatu avaruusolioiden aluksista.
Monet niistäkin, jotka uskovat aikamatkustukseen, ovat tyrmänneet Taylorin väitteet, mutta enää ei muuten tarvitse montaa vuotta odottaa, että totuus selviää. Nimittäin Taylorin mukaan aikamatkustusteknologiasta tehdään julkista tietoa vuonna 2028. Ehkä silloin, kun listan ensimmäisen kohdan Andrew Basiagosta tulee presidentti. Sitä odotellessa.
John Titor
John Titor on maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin aikamatkustaja. Marraskuun 2. päivänä vuonna 2000 hän kirjoitti eräälle nettifoorumille olevansa aikamatkaaja vuodesta 2036. Hän väitti palanneensa vuoteen 1975 hakeakseen vanhasta IBM 5100 -tietokoneesta (kuvassa) osan, jota tulevaisuudessa tarvitaan taistelussa koko maailmaa uhkaavaa tietokonevirusta vastaan. Samalla hän myönsi olevansa osa ihmiskunnan pelastamiseksi koottua sotilasjoukkoa.
Titor kertoi myös, että vuonna 2004 Yhdysvalloissa alkaisi sisällissota, joka lopulta kehittyisi ydinsodaksi Venäjän kanssa. Tässä vielä Titorin muita ennustuksia: Kesän 2004 olympialaisia ei järjestetä, hullun lehmän tauti aiheuttaa suuren epidemian vuonna 2005 ja samaan aikaan länsimaiden valta luhistuu.
No, vuodet tulivat ja menivät, eikä Titorin lupaamia asioita tapahtunut. Hän oli toki jo ensimmäisissä kirjoituksissaan alkanut selittelemään, että aikamatkustus saattaa muuttaa tapahtumien kulkua, joten on mahdollista, että kaikki ei menekään niin kuin hän oli kertonut. Esimerkiksi vuodessa 2000 pysähtyessään hän oli jo havainnut, että jotkut jalkapallo-ottelut olivat päättyneet eri lailla kuin edellisellä kerralla.
Vuosituhannen alun varikkopysähdyksensä hän teki henkilökohtaisista syistä: tavatakseen perhettään ja ystäviään. Ilmeisesti vanha tietokoneen osa ei sitten ollutkaan niin kriittinen maailman pelastamisessa, sillä Titor ehti tarinoida reilun vuoden verran ennen kuin katosi jäljettömiin. Tai ehkä hän viimein matkusti takaisin vuoteen 2036.
Ronald Mallett
Fysiikan professori Ronald Mallett Connecticutin yliopistosta on yksi harvoista ”oikeista” tutkijoista, jotka uskovat, että aikamatkustus on mahdollista. Hän ei väitä sitä tehneensä, mutta tietää sen olevan vain ajan kysymys. Mallett siis eroaa listan muista henkilöistä siinä, että hän ei ole surffaillut ajassa suuntaan tai toiseen – vielä.
Käyttämällä Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa perustanaan, hän on omien sanojensa mukaan kyennyt kehittämään prototyypin aikakoneesta (katso kuva tästä). Mallett on kertonut pystyneensä laserin avulla luomaan pyörivän valonsäteen, joka vääntää aikaa ja avaruutta.
Vuonna 2006 Mallett oli suunnitelmissaan niin pitkällä, että oli valmis rakentamaan koneen seuraavan kymmenen vuoden aikana, jos vain rahoittaja löytyisi. Hän arvioi prosessin budjetiksi 250 000 dollaria, mikä projektin päämäärän huomioon ottaen on yllättävän pieni summa. Aikakone ei edelleenkään ole nähnyt päivänvaloa, joten taisi jäädä vain rahasta kiinni!?
Mallett on silti optimistinen, ja uskoo teoriansa ja yhtälöidensä vielä toimivan käytännössä.
Lue myös:
Listafriikki tekee nyt erilaisen matkan maailman ympäri, kun listamme aiheena ovat erikoiset, hauskat ja myös hieman rivot paikannimet maailmalla.
Moni on varmasti törmännyt mitä hulluimpiin suomalaisiin paikannimiin, mutta nyt siis tehdään reissu ulkomaille! Tässä tulevat top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi hupaisaa paikannimeä voit lukea tästä:
Tylsääkin tylsempi Borin ja kumppanit: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 1
Sandy Balls (Englanti)
Sandy Balls kääntyy etenkin nyky-yhteiskunnassa kerta toisensa jälkeen muotoon ”hiekkaiset pallit”. Kyseessä on New Forestin kansallispuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva lomakylä Englannissa. Siinä on kyllä nimellä paiskattu kyseistä lomakylää.
Itsessään tuo nimen alkuperä ei ole likimainkaan niin kiinnostava kuin nimen käännös suomeksi. Nimi juontaa alkunsa Henrik VII:n valtakauteen Englannin kuninkaana, vuosina 1485-1509. Tuohon aikaan alueella sijaitsi kupolin muotoisiin hiekkasärkiin sekä sorasta koostuneisiin erikoisiin yksityiskohtiin, jotka sijaitsivat tämän nykyisen kansallispuiston rajalla.
Tämän nimen kohdalla kannattaa kuitenkin mennä ilman tätä taustatarinaa, koska se on tylsähkö; paljon paremmat naurut saa kertomalla, että Englannista löytyy paikka nimeltä ”hiekkaiset pallit” ja koska kyseessä oli nimenomaan oudoimmat paikannimet -kategoria, ansaitsee Sandy Balls ehdottomasti paikkansa tällä listalla.
Hotazel (Etelä-Afrikka)
Eteläafrikkalainen kaivoskylä Hotazel on kesäisin asiaan kuuluvasti helvetin kuuma, eikä nimi ole millään lailla vahinko. Tavallinen helleaalto vuonna 1915 sulatti paikkaa kartoittamaan tulleiden maanmittaajien aivot, ja erään kosteahkon (enkä puhu nyt ilmastosta) illanvieton aikana he päättivät antaa paikkakunnalle nimeksi Hot As Hell.
Jossain vaiheessa nimi muuntui puhekieliseen Hotazel muotoon, eikä se ensisilmäyksellä enää vaikuta niin luotaantyöntävältä.
Elohopea nousee usein tuossa muutaman sadan asukkaan kylässä yli 40 celsiusasteen, mutta ironista on se, että talvisin siellä mennään helvetin lieskoista toiseen ääripäähän. Ainakin Afrikan asteikolla: lämpömittari voi ”pahimmillaan” näyttää muutamaa astetta nollan yläpuolella.
Anus (Ranska)
Nyt ei varmaankaan tarvitse lähteä kääntämään millekään kielelle. Anus on sitä mitä se on: peräaukko.
Tuon lisäksi idyllinen Anus on muutaman sadan asukkaan maaseutukylä, joka sijaitsee viinitarhoistaan tunnetulla Burgundin alueella Ranskassa.
Sen, joka ikinä tuon kyseenalaisen kaupungin onkaan nimennyt, on todella täytynyt ajatella sen olevan sieltä ja syvältä, sillä anus tarkoittaa myös ranskaksi samaa kuin suomeksi. Hirveästi Anuksella ei ole turisteille tarjottavaa, mutta jos tuolla seudulla liikkuu, niin pakkohan siellä on pyörähtää. Ihan vain siksi, että voi kertoa olleensa, kirjaimellisesti, perseessä.
Scratchy Bottom (Englanti)
Jatketaan samalla suunnalla. Ei maantieteellisesti vaan fyysisesti.
Durdle Door on englantilaisessa Dorsetin kaupungissa sijaitseva kaareutuva luonnollinen kalkkikivi: sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kallionhuippu, joka on saanut nimekseen Scratchy Bottom eli suomennettuna Kutiseva takamus.
Scratchy Bottom nimi ei jää suinkaan alueella yksin, vaan totta kai mukaan mahtuu myös Happy Bottom eli Onnellinen takamus. Itse asiassa tuolla Happy Bottomissa on kaiken kukkuraksi kyltti, jossa tuo kyseinen nimi lukee, ja se onkin sekä turistien että paikallisten ihmisten keskuudessa suosittu kohde esimerkiksi Instagramissa julkaistavia valokuvia varten.
Takaisin Scratchy Bottomiin.
Nimen kerrotaan perustuvan siihen, että kyseessä on rosoinen ja karu alue, mutta itse suosin ajatusta siitä, että kyseisessä paikassa takamuksesi alkaa syystä tai toisesta kutiamaan. Onneksi voit aina vaihtaa maisemaa ja siirtyä kutinasta onnellisuuteen.
Dildo (Kanada)
Okei Kanada. Muuten melko tavallinen Dildon kaupunki Newfoundlandin saarella saa paljon vierailijoita juuri nimensä vuoksi. Dildo-sana on alunperin 1500-luvulla tarkoittanut soutuveneen airon kiinnitystappia, mutta se on muuttanut merkitystään ”jonkin verran”.
Tätä kaupunkia ei kuitenkaan ole nimetty kieli poskessa, sillä Dildo on yli 4000 vuotta vanha alkuperäisasukkaiden kylä, joka on varmasti aiheuttanut rapakon takaa seilanneissa eurooppalaisissa hienoista hymyilyä.
Jos suunnittelet matkaa Kanadan itärannikolle ja erityisesti Dildoon, niin varaudu henkisesti siihen, mitä Google tulee tarjoamaan. Hakusanat Dildo vacation, Dildo rentals tai Dildo activities voivat tuoda aivan toisenlaisia tuloksia, kuin olit ajatellut.
Lue myös:
Moni on varmasti törmännyt mitä hulluimpiin suomalaisiin paikannimiin, mutta nyt tehdään reissu ulkomaille! Tässä tulevat top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla!
Listafriikki tekee siis seuraavassa matkan maailman ympäri tutustuen äärimmäisen mielenkiintoisiin, hauskoihin ja myös rivoihin paikkoihin tällä planeetalla, jolla asustamme.
Tässä siis tulevat oudoimmat paikannimet; miltähän asukkaista tuntuu oman kotipaikan erikoinen tai kyseenalainen nimi!?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi hupaisaa paikannimeä voit lukea tästä:
”Hiekkaiset pallit ja Kutiseva takamus”: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 2
Tylsääkin tylsemmät Boring ja kumppanit
Vuonna 2012 skotlantilainen nainen oli viettämässä liikunnallista lomaa Yhdysvalloissa, kun hän sattui pyöräilemään Oregonin osavaltiossa sijaitsevan kaupungin läpi. Hän huomasi ilokseen, että kaupungin nimi oli Boring, suomeksi tylsä. Nainen itse oli kotoisin kaupungista nimeltään Dull, joka tarkoittaa samaa ”innostavaa” asiaa kuin Boring.
Noista kahdesta ikävystyttävästä paikkakunnasta tuli naisen aloitteesta sisarkaupungit, mikä on lisännyt kummankin paikan kiinnostavuutta; nimistä huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi. Vuonna 2018 joukkoon liittyi australialainen Bland Shire, joka ei ainakaan nimellään, ”mitäänsanomaton kreivikunta”, houkuttele vierailulle.
Dullin alueen pormestari Dennis Melloy on tarkalla silmällä käynyt läpi maailmankarttaa ja löytänyt Yhdysvalloista kaupungit Ordinary ja Dreary, arkinen ja ankea, ja toivoo niiden vielä jonain päivänä liittyvän Erikoislaatuisten yhteisöjen liittoon.
Monte Pissis (Argentiina)
Oudoimmat paikannimet -lista aloitetaan maantieteellisellä alueella, joka istuu hauskuudellaan vain suomalaisten suuhun.
Pissis tarkoittaa Urbaanin sanakirjan mukaan noin 12-18-vuotiasta teini-ikäistä nuorukaista: aiemmin kyseinen termi yhdistettiin yksinomaan tyttöihin, mutta nykyään sitä on laajennettu myös poikiin. Lyhykäisyydessään kuvaus pissis-sanalle kuuluu seuraavasti: ”Pissis on yleensä kännissä, mutta myös selvin päin hyvin äänekäs ja käyttää mahdollisimman paljon kirosanoja. Pissikset myös itkevät usein.”
Argentiinasta, aivan Chilen rajan tuntumasta, löytyy tulivuori nimeltä Monte Pissis, joka tuo varmasti hymyn huulille meidän suomalaisten kohdalla. Kyseessä on niin sanotusti sammunut tulivuori, joten voitaneen sanoa, että ärsyttävästä teinipissiksestä saattaa olla jokaiselle enemmän harmia kuin tästä vaarattomaksi muuttuneesta tulivuoresta.
Monte Pissis nousee peräti seitsemän kilometrin korkeuteen ja tätä mittaristoa voitaneen verrata tilanteeseen, jossa pissisten melutaso nousee kyseisen tulivuoren tavoin taivaisiin.
Muff (Irlanti)
Nyt täytyy sitten heti varoittaa, että tässä mennään härskin puolelle ja voimalla. Muff-sana kääntyy suomeksi myös muotoon ”möhliä” tai ”tunaroida”, mutta kaikessa härskiydessään sillä viitataan usein naisen alapäähän eli mitenkään sensuroimattomasti sanottuna tussuun.
Nyt, kun pääsimme vauhtiin, niin sukelletaanpa sitten syvään päätyyn kertaheitolla. Muff on siis Irlannissa sijaitseva satamakylä, aivan Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Jos jossain vaiheessa elämääsi päädyt tähän varsin erikoisen paikannimen saaneeseen kylään, saatat löytää itsesi sukeltamasta Muff Diving Clubin (tussun sukellusklubi) johdolla; itse asiassa voit ostaa itsellesi elinikäisen jäsenyyden tähän klubiin vain 34,99 euron hintaan.
Sanomattakin lienee selvää, että tämän klubin myymät T-paidat ovat Irlannissa erittäin suosittua rekvisiittaa polttariporukoille.
Ja mitä olisikaan elämä ilman Muff Festivaalia. Kyseisen juhlan erikoisuuksiin kuuluu autonvetokisa, jonka voittaja pääsee viettelemään Queen Muffia eli Kuningatar Tussua.
Että sellaista menoa Irlannissa.
Intercourse (Yhdysvallat)
Yhdysvalloissa, Pennsylvanian osavaltion maaseudulla, on idyllinen kylä nimeltään Intercourse. Sana tarkoittaa sekä suhteita ja toveruutta että keskustelua ja kanssakäymistä, mutta niissä tarkoituksissa sitä ei enää juurikaan käytetä. Suurimmalle osalle intercourse tarkoittaa vain ja ainoastaan yhdyntää.
Kaksimielisen nimen arvellaan tulleen vanhasta kilpa-ajoradasta, viattomasta Entercoursesta, joka jostain syystä muuntui ajan saatossa muotoon Intercourse.
Vielä koomisempaa Intercoursesta tekee sen merkityksellisyys alueen uskonnollisille ryhmille, kuten mennoniitoille ja amisseille, jotka kokoontuvat sinne luomaan suhteita ja käymään kauppaa. Kunnon vanhanajan intercoursea siis!
Disappointment Islands (Ranskan Polynesia)
Disappointment Islands on Ranskan Polynesiasta eli maan itsehallinnolliselta alueelta löytyvä korallisaaristo. Matkailun suhteen se ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä suomeksi käännettynä se tarkoittaa Pettymysten saaristoa. Ei kannata antaa kuitenkaan nimen hämätä, sillä maisemat voivat olla todella upeita – useimmiten korallisaaret sijaitsevat subtrooppisella alueella – joskaan itse saariston karussa kasvillisuudessa ei ole aivan hirveästi ihmeteltävää.
Mutta siinä, missä itse saaren ulkonäkö saattaa olla karu, pinnan alla elää jotain todella kaunista ja käsittämätöntä.
Korallisaaret syntyvät pääsääntöisesti siten, että tulivuori vajoaa mereen. Sen seurauksena syntyy korallikariketta (koostuu muun muassa kasveista, korallien luurangoista ja eläimistä), mikä yhdistyy orgaaniseen materiaaliin. Tämän myötä kehittyy koralliriuttoja, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä planeettamme hyvinvoinnille sekä kaiken kaikkiaan enemmän kuin vaikuttava näky.
Mutta mistä sitten syntyi nimi Disappointment Islands? Oliko saariryhmän löytäjä kenties äärimmäisen pettynyt?
Vuonna 1765 John Byron seilasi ympäri Etelä-Amerikan kärkeä. Hän havaitsi horisontissa pienen paratiisisaaren, mutta pettymykseen hän joutui toteamaan, ettei laivan ankkurointi saaren läheisyyteen ollut mahdollista – kiitos todella korkeiden aaltojen ja koralliriutan.
Asiaa ei auttanut myöskään se, että vastassa olivat saaren alkuperäisasukkaat teräväpäisten keihäiden kanssa. Näistä yksityiskohdista juontaa siis nimi Pettymysten saaret.
Kyseessä eivät ole suinkaan ainoat pettymysten saaret maailmassa, vaan Uudesta-Seelannista löytyy ilman tuota s-päätettä Disappointment Island eli Pettymysten saari.
Lue myös:
Oudoimmat
10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi kahviperäruiskeista tai veren juomisesta – osa 2
Mihin kaikkeen voi jäädä koukkuun? Tällä listalla Listafriikki niputtaa yhteen erikoiset riippuvuudet kahviperäruiskeista veren ja virtsan juomiseen.
Kun listaamme erikoiset riippuvuudet, niin osaat varmasti odottaa, että tiedossa on melko omituista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!
Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset riippuvuudet voit lukea tästä:
10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1
Ruskettuminen
Vaikka moni addiktio tällä kummalliset riippuvuudet -listalla ei ole virallisesti määritelty sairaudeksi, on jatkuvan rusketuksen ylläpito auringossa tai solariumissa makaamalla ”oikea” riippuvuus, joka on viralliselta nimeltään tanoreksia.
Aivan viime vuosiin saakka yleiseen länsimaiseen kauneusihanteeseen on kuulunut ”terve rusketus”. Onneksi tästä ollaan pitkälti päästy yli, sillä rusketus on kaikkea muuta kuin tervettä: se tarkoittaa ihon ennenaikaista vanhenemista ja pahimmillaan syöpää. Tai ei varsinaisesti rusketus, vaan sen aikaansaava säteily.
Tanoreksiaa sairastava henkilö on koukussa juuri tuohon vaaralliseen säteilyyn. Osittain tanoreksia johtunee vääristyneestä kehonkuvasta ja/tai sairaalloisesta ruskettuneen ihon ihailusta, mutta taustalla on myös aimo annos kemiaa.
Ultraviolettisäteille altistuminen, oli kyse sitten auringosta tai solariumista, laukaisee hyvää oloa tuottavien hormonien erityksen aivoissa, minkä uskotaan osaltaan olevan syyllinen säteilyriippuvuuden syntyyn. Teksasin yliopiston ihotautiopin, radiologian ja psykiatrian laitosten yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan UV-säteily aktivoi aivojen niitä osia, jotka kuuluvat palkitsemisjärjestelmään.
Tuon palkitsemisjärjestelmän toistuva aktivoituminen muun muassa päihteiden vaikutuksesta antaa usein alkusysäyksen riippuvuuden kehittymiselle. Addiction Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöiden aivoissa ei havaittu samanlaista aktivoitumista silloin, kun he olivat solariumissa, jossa UV-säteet oli suodatettu pois.
Torjutuksi tuleminen
Samalla tavalla kuin rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen saavat aikaan onnellisuuden tunteen, aiheutuu joillekin meistä mielihyvää torjutuksi tulemisesta. Psykologi Robert Firestonen mukaan kokemus siitä, että ei ole haluttu tai hyväksytty, vahvistaa itsestään negatiivisesti ajattelevien ihmisten ”kriittistä sisäistä ääntä” ja saa oudolla tavalla aikaan hyvän olon.
Yksilölle kokonaisuudessaan se on huono asia, mutta toisin on aivojen suhteen: torjutuksi tai hylätyksi tuleminen nimenomaan romanttisessa mielessä stimuloi niitä aivoalueita, jotka liittyvät motivaatioon ja palkitsemiseen.
Torjutuksi tulemisen janoaminen aina uudelleen ja uudelleen toimii samalla periaatteella kuin kokaiiniriippuvuus: aivoissa aktivoituvat samat radat. Tällainen ihminen nauttii sydänsuruista ja torjutuksi tulemisen aiheuttamasta tuskasta.
Onko tämän jälkeen helpompi ymmärtää henkilöä, joka kerta toisensa jälkeen tekee surkeita kumppanivalintoja, vaikka varoitusmerkit ovat nähtävillä jo kilometrien päässä?
Veren juominen
Veren juominen on tämän kummalliset riippuvuudet -listan ehkä tunnetuin addiktio. Ainakin se on ollut paljon esillä niin tosielämän tapauksia käsittelevissä televisio-ohjelmissa kuin motiivina raakoihin murhiin rikossarjoissa.
Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltiossa asuva Julia Caples on tosielämän vampyyri: hän on kymmenien vuosien ajan juonut päivittäin ihmisverta. ”Parhaimpina” kuukausina verta menee kurkusta alas lähes kaksi litraa. Caples sanoo riippuvuuden alkaneen 15-vuotiaana, kun hän oli suudellut poikaystäväänsä ja yhtäkkiä häneen iski pakottava tarve purra poikaa huuleen ja imeä haavasta vuotava veri.
Suhde päättyi siihen, mutta verenhimosta tuli pysyvä osa Caplesin elämää. Siitä lähtien Caples, kahden lapsen äiti, on juonut verta, jota hän saa vapaaehtoisilta luovuttajilta. Hän ei siis käy iskemässä hampaitaan kenenkään ventovieraan kurkkuun, vaan kaikki tapahtuu ”luovuttajan” kanssa yhteisymmärryksessä. Caplesin mukaan yllättävän moni on halukas ateriaksi. Hän tekee luovuttajaan skalpellilla haavan ja imee sopivan veriannoksen.
Caplesin mukaan ihmisveri antaa paljon energiaa ja pitää hänet nuorekkaana ja kauniina. Turvallisuudestaankin hän pitää huolen, sillä hän vaatii kaikkia luovuttajia testauttamaan verensä tautien varalta.
Eikä Caples tokikaan ole ainut: Kalifornialainen Michelle (joka ei asian arkaluontoisuuden vuoksi halua esiintyä muuta kuin etunimellään) juo Bloody Mary -drinkkejä, mutta varsin kirjaimellisesti. Lantrinkina toimii nimittäin veri. Hän myös kokkaa verellä.
Michelle sanoo kokevansa samanlaista pakottavaa himoa kuin joku muu kokee vaikkapa tupakkaa kohtaan: ”Juon verta lukiessani, rentoutuessani ja maalatessani”. Hän kiskoo verta päivittäin, mutta koska ihmisen verta ei ole samoissa määrin tarjolla, tulee tarve täytettyä sian verellä, jota kuluu noin 36 litraa viikossa. ”Valitsen aina ennemmin ihmisveren, mutta eläintenkin veri kelpaa. Päätäni alkaa särkeä ja tulen ärsyyntyneeksi, ellen saa päivittäistä annostani”.
Suunnilleen kerran viikossa Michelle suuntaa imemään verta luotettavasta ystävästään Johnista – se on juhlapäivä!
Kahviperäruiske
Kahvi ja peräruiske ovat sanoja, joita en ennen tämän listan tekemistä ollut kuvitellut näkeväni yhdyssanana, mutta nyt tiedän, että kahviperäruiske on varsin tunnettu ”puhdistautumistapa”, joka on kehitetty jo 1940-luvulla. Kummalliset riippuvuudet -listalla kahviperäruiskeisiin koukkuun jääminen nousee omituisuudessaan kärkikahinoihin.
Vähemmän yllättäen riippuvuus juontaa juurensa kofeiiniaddiktioon, joka on yleensä seurausta yläkautta nautittavasta kahvista. Perä- ja paksusuolen kautta kofeiini kuitenkin imeytyy ja vaikuttaa nopeammin. Riippuvuus voi myös johtua siitä, että henkilö nauttii peräruiskeesta.
Mike ja Trina, floridalainen pariskunta, tulivat vuonna 2013 julkisuuteen ja kertoivat viettävänsä riippuvuutensa parissa päivittäin jopa viisi tuntua. Trina (kuvassa) oli kärsinyt vuosien ajan erilaisista suolistovaivoista ja löysi avun kahviperäruiskeesta. (Huom. Ei ole minkäänlaista lääketieteellistä todistetta siitä, että menetelmällä olisi positiivisia terveysvaikutuksia. Negatiivisia kylläkin.)
Sittemmin Trina on jäänyt sen tuottamaan euforiseen tunteeseen totaalisesti koukkuun. Vaimonsa touhuja aluksi inholla seurannut Mike päätti lopulta kokeilla itsekin ja se oli välittömästi menoa. Vuorotellen he makaavat kylpyhuoneen lattialla lukemassa lehtiä tai selaamassa nettiä; kahvin virratessa samalla peräsuoleen.
Kumpikaan heistä ei kuitenkaan juo kahvia.
Lue myös: Miksi kahvi aiheuttaa välittömän kakkahädän?
Virtsan juominen
Siellä samassa kastissa kahvia peräsuoleensa ruiskuttavien kanssa ovat ne, joiden mielestä virtsan – oman tai toisen – juominen tekee ihmeitä terveydelle.
Joskus virtsaintoilu lähtee kuitenkin käsistä ja verrattain moni terveyshyötyjä kyseenalaisella tavalla hakenut on ilmoittanut kärsivänsä vieroitusoireista, jos päivittäinen pissa-annos jää saamatta.
Esimerkiksi valenimellä Robert Wells esiintyvä mies kerää virtsaa lapsilta näiden tietämättä ja juo sen saman tien. Nykyään reilu kuusikymppinen Wells uskoo, että lasten virtsa auttaa pitämään hänet ikuisesti nuorena. Hän kertoo Investigation Discovery’s My Strange Criminal Addiction -ohjelman haastattelussa, että alitajuisesti kyllä tiesi tekevänsä jotain väärin, mutta himo oli liian voimakas. Kyseisessä ohjelmassa tutustutaan ihmisiin, joiden kummalliset riippuvuudet ovat johtaneet rikostuomioihin.
Koska Wells halusi juoda virtsan silloin, kun se on parhaimmillaan eli mahdollisimman tuoreena, oli hän kehittänyt keräämiseen aivan oman menetelmän. Wells oli vuorannut julkisen vessan nurkkauksen mustalla jätesäkillä, tehnyt sen keskelle reiän ja laittanut siitä läpi suppilolla varustetun putken.
Kun nuori poika tuli vessaan, ilmoitti putkimiehenä esiintynyt Wells vessojen olevan hajalla ja kehotti lasta hoitamaan homman suppiloon. Sitten hän käski olla välittämättä itsestään, kun ryömi jätesäkkien taakse ”korjaamaan putkistoa” eli todellisuudessa juomaan putkesta virtaavan nesteen samantien.
Wellsin tapaus kuulostaa vähän muultakin kuin pakonomaiselta virtsanjuomiselta, vaikka riippuvuuksiin erikoistunut lääkäri Mike Down sanookin, että miehen toiminnassa ei ole mitään seksuaalista; kyse on pakkomielteestä virtsaa kohtaan. ”Robert ei ole pedofiili, vaan kärsii harhaisesta uskomuksesta, että voisi pysyä ikuisesti nuorena. Hän vain haluaa juoda virtsaa.”, selittää Down.
Robert Wellsin riippuvuudelle tuli kuitenkin pakollinen stoppi, kun erään uhrin äiti sai hänet verekseltään kiinni huvipuiston vessassa. Mies tuomittiin lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta viideksi vuodeksi vankeuteen. ”En voi uskoa, että viranomaiset keksivät tuollaisen rikosnimikkeen pelkästä virtsan keräämisestä”, päivitteli pedofiilin leiman saanut Wells.
Vankilatuomio ei kuitenkaan poistanut riippuvuutta, vaikka siihen tauon tekikin, vaan Wells jatkoi virtsan juomista. Pisuaareihin laitetut styroksikupit täyttyivät esimerkiksi leffateattereissa vinhaa vauhtia ja koska kerääminen ei ole laitonta, on virkavalta ollut voimaton Wellsin riippuvuuden kanssa.
Lue myös:
Oudoimmat
10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1
Mihin voi jäädä koukkuun? No pian se selviää, kun Listafriikki niputtaa yhteen kummalliset riippuvuudet hautajaisista imettämiseen.
Kuten ehkä osaat jo aavistaa, niin kummalliset riippuvuudet tarkoittaa sitä, että tiedossa on melko erikoista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Loput kummalliset riippuvuudet voit lukea tästä:
Metallimusiikki
Kuva: Sam Moqadam | Unsplash
Kummalliset riippuvuudet -lista aloitetaan länsinaapurista. Ruotsalainen Roger Tullgren on metallimusiikin ylin ystävä; jopa siinä määrin, että hänellä on sen johdosta todettu työkyvyttömyys.
Tullgrenin viehtymys hevimusiikkiin alkoi jo pienenä poikana vuonna 1971, kun hänen isoveljensä soitti jatkuvasti Black Sabbathia. Vuosien kuluessa fanitus eteni riippuvuudeksi ja metallimusiikista tuli koko elämä.
Vuonna 2013 Tullgren kertoi ruotsalaiselle The Local -lehdelle, että alkoi vuonna 2007 saada Ruotsin valtiolta työkyvyttömyyskorvausta, koska riippuvuuden vuoksi työskentely oli osoittanut mahdottomaksi: musiikin oli pauhattava jatkuvasti ja mies jätti menemättä töihin keikkojen vuoksi.
Sitä ennen mies oli kolmen eri psykiatrin avulla yrittänyt kymmenen vuoden ajan saada diagnosoitua musiikkiharrastuksensa työkyvyttömyyden määritelmän täyttäväksi vammaksi. Lopulta onnisti.
The Localin haastattelussa Tullgren kertoi, että korvauksen saaminen loppui vuonna 2012 ja sittemmin hän on työskennellyt talonmiehenä tehden neljän tunnin työpäiviä. Kaikki muu valveillaoloaika kuluukin riippuvuuden parissa eli musiikkia kuunnellen, oman bändin kanssa sekä keikoilla käyden. Vuosittain keikkoja kertyy jopa 300.
Lue myös: 10 mielenkiintoista tapaa, joilla musiikki vaikuttaa ihmiseen
Porkkanat
Kyllä, porkkanoihinkin voi jäädä koukkuun. Riippuvuuden aiheuttajana pidetään porkkanan sisältämää beetakaroteenia, joka tutkijoiden mukaan saattaa toimia samalla tavalla kuin tupakan riippuvuutta aiheuttava nikotiini. Nikotiinihan vapauttaa dopamiinia ja säätelee myös muiden hyvänolontunnetta lisäävien hormonien tuotantoa.
Australian and New Zealand journal of Psychiatry -lehdessä julkaistiin vuonna 1996 tapaustutkimus, jossa nainen oli tullut riippuvaiseksi porkkanoista.Vaikka porkkana on addiktion kohteena varsin erikoinen, syntyi riippuvuus samanlaisissa olosuhteissa kuin niin moni muukin: 49-vuotiaalla naisella oli ongelmia avioliitossaan, mikä johti masennukseen, lisääntyneeseen tupakointiin ja lopulta pakonomaiseen porkkanoiden syömiseen.
Kun hän yritti lääkäreiden kehotuksesta lopettaa porkkanoiden syömisen, olivat vastassa vieroitusoireet: hermostuneisuutta, mielitekoja, unettomuutta, runsasta syljeneritystä ja ärsyyntyneisyyttä.
Vieroitusoireet olivat samanlaisia kuin ne, joita Prahan psykiatrisen sairaalan lääkärit olivat havainneet omilla potilaillaan. He kirjoittivat porkkanariippuvuudesta British Journal of Addiction -lehdessä vuonna 1992.
Eräs porkkana-addikti oli jopa kertaalleen retkahtanut ja oli ollut vaarassa suistua raiteilta vielä toistamiseenkin, mutta nainen oli lopulta saanut himon itsenäisesti aisoihin.
Kun listataan kummalliset riippuvuudet, niin porkkana-addiktio saattaa olla vähiten haitallisesta päästä.
Lävistykset
Kun ihminen ottaa lävistyksen, vapauttaa keho omia kipulääkkeitään eli endorfiineja vasteena neulan tuottamaan kipuun. Lävistäjä ja kehonmuokkauksen psykologiaa tutkinut tohtori Stephanie Hutter-Thomas on sanonut, että kipu antaa mahdollisuuden tuntea mielihyvää, koska se luo aivoille riittävän kontrastin.
”Monet paljon lävistyksiä ottaneet kuvaavat olon olevan jälkeenpäin rentoutunut ja vapautunut”, kertoo Hutter-Thomas Refinery29-sivuston haastattelussa. Hänen mukaansa jotkut hakeutuvat lävistettäviksi, koska pitävät sitä kuin terapiana tai vähintääkin itsehoidon muotona, jonka aikana stressi purkautuu.
Hutter-Thomas toki muistuttaa, että useimmat muokkaavat kehoaan esimerkiksi ilmaistakseen itseään eikä suinkaan siksi, että tuntisivat kipua ja sen jälkeistä hyvää oloa.
Lävistykset eivät ole ainoa kehonmuokkauksen tapa, johon voi jäädä koukkuun. Myös tatuoinnit, tai paremminkin tatuoinnin ottaminen, saattavat aiheuttaa riippuvuutta.
Lue myös: Tatuoinnit: 10 kiehtovaa faktaa ihon koristelusta
Hautajaiset
Kukaan ei varmasti pidä hautajaisista. Tai odotas, käsittelyssähän ovat kummalliset riippuvuudet. Brasilialainen Luis Squarisi pitää hautajaisista. Jopa niissä määrin, että hän on kehittänyt riippuvuuden hautajaisia kohtaan.
Squarisi on kärsinyt hautajaisaddiktiosta jo vuosikymmenien ajan. Laukaisevana tekijänä Squarisi pitää isänsä kuolemaa ja hautajaisia vuonna 1983. Hän on sanoutunut irti työpaikastaan, jotta voi osallistua kotikaupunkinsa Batataisin kaikkiin hautajaisiin.
Sillä ei ole merkitystä, onko vainaja tuttu tai oliko Squarisi ikinä edes tavannut tätä (tai tämän sukulaisia tai ystäviä). Jos noin 60 000 asukkaan kaupungissa järjestetään hautajaiset, on Squarisi paikalla.
Paikallisen hautaustoimiston johtaja ei halua missään nimessä, että Squarisi hakeutuisi hoitoon riippuvuutensa tiimoilta, sillä kaikki odottavat näkevänsä miehen hautajaisissa. Jos Squarisi ei ilmestyisi hautajaisiin, olisi se kaikille suuri pettymys.
Ehkä terapia kuitenkin olisi paikallaan, sillä aina ensimmäisenä aamulla Squarisi avaa radion saadakseen selville, onko joku kuollut yön aikana: ”Jos en sitä kautta saa mitään tietoja, soitan läpi kaikki lähiseudun sairaalat ja hautaustoimistot.”.
Imetys
Vaikka vauvaa olisi vaikea vieroittaa rinnasta, voi prosessi olla paljon vaikeampi imettävälle äidille. Ilmeisesti ”ongelma” on varsin yleinen ja monet äidit ovatkin puhuneet siitä, miten kamalaa imetyksen lopettaminen on, koska siinä syntyy niin vahva tunneside lapseen.
Imetyksen tuottama kiintymyksen tunne ja läheisyys, saavat aikaan voimakkaan yhteyden, josta äidin on äärimmäisen vaikea luopua. Näin ei tietenkään ole kaikilla: eiväthän kaikki porkkanoista tykkäävät ole niistä riippuvaisia.
Tuo hyvänolontunne, jonka imetys äidille antaa, on monesti syynä siihen, että lapsi saa rintamaitoa vielä useamman vuoden ikäisenä. Ajatus lopettamisesta voi tehdä surulliseksi ja jopa ahdistuneeksi. Äiti voi myös olla mustasukkainen tuttipullolle.
Lue myös:
Maassa maan tavalla – tavataan sanoa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarkasteluun tulee ottaa kunkin paikan erikoiset lait, ettei joudu ongelmiin!
Ja voi pojat minkälaisia lakipykäliä ympäri maailmaa onkaan! Voimme toki taivastella Suomen lainsäädäntöä ja kyllähän sääntö-Suomi on toisinaan vertaansa vailla; sitä en kiistä. Siksipä mukaan mahtuu myös yksi kotimainen omituisuus, joka ei meille tunnu erikoiselta, mutta aiheuttaa ulkomailla suunnatonta ihmetystä.
Erikoisia lakeja on vaikka millä mitalla, mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:
Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1
5. Laittomat viikset
Ah, Yhdysvallat! Elämä olisi niin tylsää ilman tuota maata ja sen ihmisten päähän pistoja.
Kentuckyn ja Indianan osavaltioissa on vanha laki, joka todennäköisesti asetettiin aikoinaan tarkoituksena hidastaa tautien leviämistä. Se koskee viiksiä.
Myönnettäköön, että laissa taitaa olla jotain perää, koska esimerkiksi koronapandemian aikana Ison-Britannian julkinen terveydenhuoltojärjestelmä rajoitti kasvojen alueen karvoituksen havainnekuvien avulla 13:een erilaiseen malliin. Sillä varmistettiin hoitohenkilökunnan hengityssuojainten asianmukainen ja tehokas käyttö.
Mutta takaisin Kentuckyyn, Indianaan ja viiksiin. Pensseleiden kasvattaminen sinänsä ei ole laitonta, mutta laissa sanotaan, että ”viikset ovat kielletyt, jos niiden kantajalla on jatkuvasti tapana suudella muita ihmisiä”.
Nykypäivänä sattumanvarainen vastaantulijoiden suuteleminen on muutenkin paheksuttavaa (oli viikset tai ei), mutta ilmeisesti aiemmin seksuaalinen häirintä oli epäselvä konsepti.
4. Mereen ei saa pissata
Uima-altaaseen ei saa pissata. Se pitäisi olla kaikille ihan selvää, mutta valitettavasti ei ole.
Joissain vesipuistoissa ja uimahalleissa ongelmaa vastaan on yritetty kamppailla käyttämällä vedessä kemikaalia, joka värjää virtsan kirkkaan siniseksi. Tieto kiinnijäämisestä voi saada aikuiset miettimään kaksi kertaa ennen lirauttamista ja vahingon sattuessa allas voidaan tyhjentää ja putsata.
Portugalissa kielto on viety astetta pidemmälle. Siellä on laitonta pissata mereen.
Samanlainen laki säädettiin naapurimaa Espanjassa vuonna 2022, mutta vain yhdessä kaupungissa. Rannikkokaupunki Vigossa mereen pissaamisesta rapsahtaa 750 euron sakko!
On epäselvää, että kuka ja kuinka lain noudattamista valvotaan, eikä Listafriikki löytänyt tietoa, että joku olisi joutunut tästä rikoksesta pidätetyksi. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.
3. Kuoleminen on kiellettyä rangaistuksen uhalla
Kuoleminen on lainvastaista yllättävän useassa kaupungissa.
Espanjalaisessa Sellian kaupungissa säädettiin vuonna 2015 laki, joka kielsi sen asukkaita sairastumasta ja kuolemasta. Ne kansalaiset, jotka itsekkäästi päättävät olla noudattamatta lakia, voivat odottaa saavansa 10 euron vuosittaisen sakon. Miten sakko kerätään, ei ole ihan selvää kaikille.
Ranskassa Sarpourenx’n kaupungissa loppui vuonna 2008 hautausmaalta tila, joten pormestari julisti, että siirtyminen ajasta ikuisuuteen kaupungin rajojen sisäpuolella on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Ne, joilla ei ollut hautapaikkaa varattuna, joutuisivat tehdä uusia suunnitelmia.
Joku voisi nyt kertoa, että miten rangaistukset otetaan näissä kaupungeissa käyttöön. Erityisesti siksi, että vaikka meille tämä laki kuulostaa naurettavalta, suhtaudutaan siihen erittäin vakavasti siellä missä se on voimassa.
2. Ufoilta pääsy kielletty
Vuonna 1954 ranskalaisessa Châteauneuf-du-Papen kaupungissa säädettiin pormestari Lucien Jeunen aloitteesta laki, joka kieltää ”lentävien lautasten (tai sikarien) ylilennon, laskeutumisen ja ilmaannousun”. Ilmeisesti kaupungissa oli tehty ufo-havaintoja, jotka olivat saaneet kansalaiset varpailleen ja pienet, vihreät miehet puhuttivat tuolloin muutenkin ympäri maailmaa.
Jos avaruusolennot jostain syystä eksyisivät parin tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin ja epähuomiossa parkkeeraisivat aluksensa sen alueelle, voi poliisi takavarikoida heidän omaisuutensa. Rikolliset itse saisivat laittomasta tunkeutumisesta nuhtelun ja suullisen varoituksen.
Laki on edelleen, 70 vuotta myöhemmin, voimassa. Sitä ei ole kaupunginjohdon mukaan tarkoitus muuttaa, koska ilmeisesti kaupungissa ei edelleenkään suhtauduta vastaanottavaisesti Maan ulkopuoliseen elämään.
1. Lomalla ei tarvi sairastaa
Suomessa työntekijällä on paljon oikeuksia ja etuja, joista muualla saadaan vain uneksia. Ja hyvä niin – siis Suomessa työskentelevien kannalta.
Mutta vuosilomalaissa on eräs kohta, joka varmasti muualla maailmassa saattaa hieman herättää ihmetystä, ja ansaitsee kyllä paikkansa maailman omituisimmat lait -listan kärkisijalla.
Nykypäivän 24/7 toimivassa yhteiskunnassa voidaan olla montaa mieltä ruhtinaallisten sunnuntai- ja pyhäpäivälisien tarpeesta, mutta täysin yli ymmärryksen menee laki, jonka mukaan työntekijän ei tarvi olla lomalla sairaana.
Mieti oikeasti hetki.
Suomen lain mukaan lomalla ei tarvitse sairastaa. Toki työehtosopimuksissa on erikseen määritelty omavastuuaika, joten yhden yön yli kestävä mahatauti on kärsittävä lomalla. Omavastuuaika on sopimuksesta riippuen kuitenkin korkeintaan 6 päivää. Jos sairastut palkallisen vuosiloman aikana pidemmäksi aikaa, voit lääkärintodistuksella saada lisää palkallista lomaa niin monta päivää kuin tauti vapaastasi pilasi. #vainsuomijuttuja
Lue myös:
Ärsyttääkö Suomen lainsäädäntö? Meilläkin on erikoisia lakeja erityisesti alkoholin anniskeluun ja myyntiin liittyen, mutta ei Suomen lakikirja ole mitään verrattuna siihen minkälaisia maailman omituisimmat lait ovat.
Singaporessa on laitonta syödä purkkaa, Akropolis-kukkulalla ei saa käyttää stilettoja, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa julkiset hellyydenosoitukset ovat laittomia. Onhan näitä hulluja lakeja vaikka millä mitalla.
Mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään! Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:
Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2
10. Mitä ihmettä torontolaisessa puistossa sitten saa tehdä?
Kuva: Jean-Karim Dangou | Unsplash
Kanadan suurimman kaupungin, Toronton, lakipykälissä on tarkat ohjeet siitä, kuinka puistoissa tulee käyttäytyä. Ei saa kiipeillä rakennusten päällä, hevosten täytyy olla hyvin koulutettuja, istutuksia ei saa tuhota eikä koiria saa ampua tainnutuspistoolilla. Aika peruskauraa.
Mitäs muuta? Ihmisiltä on kaupungin puistoissa lailla kielletty ruoanlaitto tandooriuunissa, ilmapallojen vapauttaminen, kiroilu ja alastomuus. Myös muihin ihmisiin kontaktin ottamiseen on selvät ohjeet. Tai siis ohjeet siitä, miten ei tule toimia. Puistoissa on myös laitonta vakoilla ja ärsyttää kanssakulkijoita.
Mikähän lasketaan ärsyttämiseksi? Villihevosella ratsastaminen alasti? Vai intialaisen ruoan valmistus? Ai niin, mutta nehän olivat jo muutenkin kiellettyjä.
Muiden ärsyttäminen on kielletty. OK.
9. Epätoivottuja maisemia Alpeilla
Appenzellin alueella Sveitsissä otettiin kovat keinot käyttöön, kun kuvankauniin vuoristokylän vaellusreiteillä alettiin nähdä paljon enemmän kuin vain vuoria ja laaksoja.
Enimmäkseen saksalaisista turisteista koostuneet ryhmät olivat alkaneet enenevissä määrin suorittaa vaelluksia ilman rihman kiertämää. Vuonna 2009 säädettiin yksimielisesti laki, joka antoi luvan sakottaa luonnontilassa retkeileviä henkilöitä.
Pari vuotta myöhemmin eräs mies sai Sveitsissä 150 euron sakot marssittuaan sukukalleudet esillä rauhallista piknikiä viettäneen perheen ohi. Kohtaaminen ei tapahtunut Appenzellissa, joten mies sai sakkonsa kumottua, koska muualla Sveitsissä alasti vaeltamista ei oltu erikseen kielletty.
Eväitä nauttineet lapset traumatisoituivat varmasti koko loppuelämäkseen.
8. Baarimestarin erikoinen
Pinjarrassa, Länsi-Australiassa, työskennellyt Luana De Faveri oli kesäkuisena iltana vuonna 2009 halunnut esitellä omalaatuisia baarimestarin taitojaan, jotka joku oli puhelimella kuvannut. Pikkukaupungin hotellin baarissa työskennellyt De Faveri oli herättänyt esiintymisellään paikallisen poliisin sekä alkoholi- ja huumeviraston huomion, ja joutuikin temppuilustaan pidätetyksi ja tutkinnan alle.
Hän oli ”murskannut oluttölkin paljaiden rintojensa välissä”. Poliisin mukaan teko oli vastoin hotellien majoitustoiminnan lupia, joten De Faveri, joka ei kiistänyt syyllisyyttään rikokseen, sai 500 euron sakot.
Kuinka se tapahtuu? Siis se litistäminen? Pääseeköhän tuohon videoon mitenkään käsiksi?
7. Ihan ketä vain ei saa purra
Rumfordin kaupungissa, Yhdysvalloissa, suhtaudutaan vakavasti väkivaltaan, niin kuin tietysti kuuluukin.
Vuokranantajan ja vuokralaisen välit voivat olla kinkkiset monenlaisista syistä, mutta tuossa Mainen osavaltiossa sijaitsevassa pikkukaupungissa vuokranantajan kanssa riitely voi johtaa siihen, että talous saa lempinimen ”sekasortoinen koti”. Lisäksi riitelystä voi napsahtaa 2500 euron sakko. Kaikki kuulostaa vielä tähän asti suhteellisen järkeenkäyvältä (sekasortoinen koti toki hieman arveluttaa).
Mutta laissa on pykälä, joka ei voi olla muuta kuin seurausta ikävästä ennakkotapauksesta. Laissa on erikseen mainittu, että vuokraisännän tai -emännän pureminen on laitonta.
Luulisi sen olevan sanomattakin selvää, mutta koska näin ei ilmeisesti Rumfordissa ole, niin olisiko samalla voinut tehdä lain, jonka mukaan ketään ei saisi purra?
6. Kirkon erikoiset säännöt seksuaalisen kanssakäymisen suhteen
Kuva: Gia Oris | Unsplash
Birminghamissa Englannissa on laitonta ”harrastaa seksiä kirkon portailla auringonlaskun jälkeen”. Onko rivien välistä luettavissa, että päiväsaikaan se on ihan ok?
Muuallakin maailmassa on kirkkojen läheisyydessä kiellettyä touhuilla säädyttömyyksiä, eikä vain ihmisiltä. Kaliforniassa, Yhdysvalloissa, koirat eivät saa puuhata suvunjatkamistarkoituksessa 150 metriä lähempänä kirkkoa. Omistajille voi koirien siveettömästä käytöksestä rapsahtaa 500 euron sakot.
Lue myös:
Unohda hämähäkkien pelko ja ahtaan paikan kammo. Tämän listan oudoimmat fobiat ovat niin kummallisia, että niiden todenperäisyyttä epäilee väistämättä.
Mutta joillekin ne ovat totisinta totta. Kaikki me pelkäämme jotain, enemmän tai vähemmän. Se on aivan normaalia ja pelko on täysin luonnollinen tunne. Fobia ei kuitenkaan ole.
Suhteeton ja yliaktiivinen pelko kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen, ja se rajoittaa ja hankaloittaa ihmisen elämää. Suhteellisen moni voi sanoa kärsivänsä esimerkiksi käärmekammosta, ofidiofobiasta, mutta aika harvalle se on oikea fobia, joka lamauttaa ja estää ulosmenon tai jopa luontodokumenttien katselun. Fobiat voivat saada alkunsa jostain traumaattisesta kokemuksesta, jostain luetusta tai nähdystä, ja pelkotila voidaan myös ”oppia” vanhemmilta.
Fobioita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi on todettu asteittainen altistusterapia, joka on juuri sitä, mihin nimi viittaa. Tärkeää terapiassa on nimenomaan pikkuhiljaa tapahtuva altistus, ja että olosuhteet ovat turvalliset sekä ammattihenkilö on apuna, kun pelkotila iskee. Eli ei kannata yrittää olla avulias ja viedä akrofobiasta (korkean paikan kammosta) kärsivää kaveria suoraan näköalatornin huipulle.
Kammoja on satoja, ellei tuhansia, mutta seuraavaksi Listafriikki esittelee omasta mielestään top 10 oudoimmat fobiat.
Ja kuten asiaan kuuluu: VAROITUS! Listan kuvat voivat laukaista pelkotilan.
10. Neofobia
Arvaatko nimen perusteella mistä on kyse? Neofobia on uuden pelkäämistä. Uutta voi olla tilanne, esine, ihmiset, paikka tai mikä tahansa, mutta yhteistä kaikille neofoobikoille on sanoinkuvaamaton uuden pelko. Miten neofoobikko selviää tavallisesta kauppareissusta?
Yksi neofobian tunnetuimpia haaroja on ruokaneofobia, erityisesti lapsilla. Siinä henkilö kieltäytyy totaalisesti maistamasta mitään uutta ruokaa. Se voi pahimmillaan johtaa vakaviin puutostiloihin, ellei välttämättömiä ravintoaineita saada esimerkiksi pillereiden muodossa uusia ruokia pelkääville lapsille.
Ruokaneofobian voi laukaista myös vanhemmilta saatu malli: jos äiti tai isä jättää jonkun tietyn ruoan syömättä ja pahimmassa tapauksessa arvostelee sitä ääneen, voi se saada lapsessa aikaan voimakkaan negatiivisen reaktion kyseistä ruokaa kohtaan.
Neofobialla on ollut tärkeä rooli ihmisen evoluutiossa, koska tietynlainen varautuneisuus uusia ruokia ja asioita kohtaan on ollut elintärkeää selviytymisen kannalta. Nykyään uusia juttuja on ihan tervettä ja kannustettavaa kokeilla, joten sisäsyntyiset pelot pois ja kohti tuntematonta! Ellet sitten oikeasti sairasta neofobiaa.
9. Hippopotomonstro-
sesquippedaliofobia
Sanahirviöllä nimitetään pitkien sanojen pelkoa. Miten jonkun on tarkoitus pyytää apua tähän fobiaan, kun sen nimi aiheuttaa foobikossa hänen siihen astisen elämänsä pahimman paniikkitilan?
Sanasta on tarkoituksella tehty järkyttävän pitkä, että se kuvaisi paremmin fobian luonnetta. Hippopotomonstrosesquippedaliofoobikot voivat pahimmassa tapauksessa vältellä lukemista täysin, koska pelkäävät mahdollisesti vastaan tulevia pitkiä sanoja.
Tässä fobiassa ei pohjimmiltaan ole kyse pitkistä sanoista, vaikka pelkotila niitä kohtaan onkin ihan aito. Fobia on syntynyt ehkä jostain koulussa koetusta nolosta lukutilanteesta tai muiden pilkasta, jos henkilö ei ole osannut lukea. Foobikko pelkää siis oikeastaan nolatuksi tulemista ja häpeää.
Onkohan tämä fobia yleinen sellaisissa maissa, joiden kielissä on paljon epäinhimillisen pitkiä sanoja? Esimerkiksi Saksassa tai vaikkapa Suomessa???
8. Ergofobia
Tästä fobiasta varmaan suurin osa ihmisistä väittää kärsivänsä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Ergofobia on nimittäin pelko työtä kohtaan. Kuka tahansa voi kieli poskessa huokailla olevansa ergofoobikko, mutta tätä oikeasti sairastavien elämästä on leikki kaukana.
Pelko ei liity tiettyyn lokaatioon, joten tässä tapauksessa työpaikan vaihto ei tuo helpotusta. Ahdistus töihin menemisestä on niin rajua, että ergofoobikoilla on suuri riski jäädä työttömäksi. Fobiaan kuuluu oleellisesti myös pelko saada töitä, mikä työttömän työnhakijan tilanteessa on melko kinkkistä. Osa-aikainen tai etätyö ovat terapian lisäksi toimivia ensimmäisiä steppejä parantumiseen.
7. Fobofobia
Voiko olla mitään pelottavampaa kuin pelkäämisen pelko? Ei varmaan ainakaan fobofobiasta kärsivän mielestä.
Monesti tähän fobiaan sairastuvilla on jo valmiiksi jokin muukin fobia. He pelkäävät koko ajan, että alkavat pelätä jotain uutta asiaa, mikä monesti voi myös johtaa itse aiheutettuun sairastumiseen. Henkilö voi alkaa vältellä tavallisia arkipäiväisiä asioita, koska pelkää kehittävänsä jonkin fobian, ja tämän seurauksena voi helposti puhjeta muun muassa agorafobia (avaran paikan kammo).
Fobofobia on hyvin usein yhteydessä muihin mielenterveysongemiin, kuten ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöihin.
6. Linonofobia
Linonofobia on lankojen ja narujen pelkoa. On helppo kuvitella, mistä tämä fobia voi saada alkunsa: henkilö on esimerkiksi lapsena sidottu rangaistuksena. Rikoksen uhriksi ja/tai kidnapatuksi joutumisen on myös todettu laukaisseen linonofobiaa, ja siitä kärsivälle pelkotilan voi aiheuttaa pelkkä nauhamaisen esineen ajatteleminenkin.
Aina fobian syntymiseen ei kuitenkaan tarvita omakohtaista kokemusta. Kuten muutkin fobiat, niin tämänkin voi aiheuttaa pelottava kohtaus televisiossa tai kirjassa.
Vaatteitaan linonofoobikon (toisin kuin nappeja pelkäävän koumpounofoobikon) ei yleensä tarvitse erityisemmin miettiä, mutta sattuneesta syystä he suosivat vetoketjullisia tai jalkaan sujautettavia kenkiä.
5. Anatidaefobia
Oudoimmat fobiat -listan puolivälissä on anatidaefobia. Se on suunnaton pelko siitä, että jossain on ankka, joka tuijottaa sinua.
Alunperin sarjakuvasta ja vitsistä liikenteeseen lähtenyttä fobiaa pidetään laajasti huuhaana ja naurettavana. Mutta herääkin kysymys, että kuka voi sanoa, että joku fobia on oikea ja joku toinen taas ei. Miten voidaan kirkkain silmin hyväksyä joidenkin ihmisten psykologinen tila, esimerkiksi koumpounofobia (nappien pelko), ja samaan aikaan pitää utopistisena sitä, että joku pelkäisi ankan mahdollista tuijotusta? Kysynpä vaan…
Ornitofobia eli lintujen pelko, on kuitenkin hyvin yleinen fobia. Lintuja pelkäävä kammoksuu ulkona kävelemistä ja joutuu suunnittelemaan etukäteen reittinsä, jotta välttäisi siivekkäät mahdollisimman tehokkaasti. Osa ornitofoobikoista pelkää silmittömästi lintujen hyökkäystä, toiset taas kammoksuvat lintujen katseita, joista tulee tunne, että ne suunnittelevat jotain pahuuksia.
Ollaanko tällöin enää kovin kaukana anatidaefobiasta!?
Lue myös: Vuosisadan uutisankka kiertää edelleen – Onko totta, että ankan vaakkuminen ei kaiu?
4. Deipnofobia
Deipnofobia on tietynlainen illallisen pelko. Mutta se ei kuitenkaan liity ruokaan. Pelosta kärsiville syöminen ja ruoka eivät aiheuta tuskaa, vaan deipnofoobikko pelkää päivällispöytäkeskusteluja.
Monet meistä ovat varmaan joutuneet vastailemaan joulupöydässä sukulaisten epämiellyttäviin uteluihin, mutta harvaa nuokaan keskustelut paniikinomaisesti ahdistavat.
Deipnofoobikko voi hyvinkin käydä yksin ravintolassa syömässä tai istua puolison kanssa sohvalla ja syödä herkkuja television ääressä. Mutta auta armias, jos täytyy istua ystävien tai perheen kanssa yhteisen pöydän ääreen viettämään leppoisaa iltaa hyvän ruoan, juoman ja seurustelun merkeissä. Deipnofoobikot voivat monesti kärsiä ahdistuksesta myös muissa sosiaalisissa tilanteissa.
3. Trypofobia
Trypofobia on reikien pelko.
Kuvassa näkyvä lootuksen siemenkota on hyvin yleinen triggeri tästä fobiasta kärsiville. Muita pelkoa aiheuttavia asioita voivat olla hunajakenno, lättytaikina, sammakonkutu tai mustekalan lonkero. Periaatteessa mikä tahansa asia, jossa on rykelmittäin palloja, onkaloita tai reikiä. Myös hyvin kuoppainen tie voi laukaista pelon.
Trypofobialle on löydetty ihan järkevältä kuulostavia selityksiä. Ikiaikainen vaisto ja pelko kumpuaa vaarallisten eläinten nahan kuvioista tai väreistä. Esimerkiksi käärmeillä on suomuinen iho ja monilla sammakoilla on kirkkaita pyöreitä kuvioita varoitusväreinään. Uusin teoria trypofobialle on ihmisten evolutiivinen tarve suojautua patogeeneilta. Loisten puremat ja useimmat rokot aiheuttavat koko kehossa esiintyviä tai rykelmissä olevia punaisia näppylöitä.
Monet trypofobiasta kärsivät kuvailevatkin pelon ilmentyvän fyysisesti ihon sietämättömänä kutinana, ja kuin jokin liikkuisi ihon alla. Useimmat myös kokevat erittäin voimakasta pahoinvointia.
2. Omfalofobia
Omfalofobia on navan pelko. Tämä omalaatuinen ja yllättävän yleinen pelko juontaa juurensa mihinkäs muuhunkaan kuin lapsuuden traumoihin. Syitä on monia. Lapsuudessa joku on voinut pelotella, että sisälmykset pullahtavat navan kautta ulos. Tai sitten navassa on ollut hankalasti poistettavaa moskaa, joten siitä on jäänyt mielikuva likaisesta ruumiinosasta.
Yksi esimerkkitapaus tulee Englannista: Lääkäriksi opiskeleva Lauren Jones on joutunut tulevan ammattinsa takia kamppailemaan napoja kohtaan tuntemaansa inhoa ja pelkoa vastaan. Jonesin fobia alkoi lapsuudessa, kun hänen oli käsketty laittaa sormi jonkun toisen napaan ja sitten haistaa sitä. Navan haju oli ollut niin hirveä, että kokemus oli saanut fobian aikaan. Hänen kammonsa on vain voimistunut vuosien mittaan.
Pelkotila voi aiheutua, jos joku vahingossa koskee omfalofoobikon napaa. Myös sattumanvaraisen navan näkeminen tai näky, kun joku koskee napaa voi saada aikaan paniikkinappulan painamisen.
Lue myös: Onko kaikilla eläimillä napa?
1. Arachibutyrofobia
Arachibutyrofobia on hyvin erityislaatuinen pelko. Se ei ole maapähkinävoin pelko, vaikka sana sitä varsinaisesti tarkoittaakin.
Kyseessä on varsin harvinainen pelko siitä, että maapähkinävoi tarttuu kitalakeen. Tästä seurauksena olisi se, ettei suuta saisi enää auki. Tämän fobian ajattelisi olevan suhteellisen helposti hallinnoitava: Älä laita maapähkinävoita suuhun.
Vaikka maapähkinävoi pienissä määrin ja ilman lisättyä sokeria onkin kelpo välipala hyvien rasvojen ja proteiinimääränsä takia, niin jokainen varmasti selviää läpi päivästään ilmankin sitä.
Arachibutyrofobia voi olla osa yleistä tukehtumisen pelkoa (minkä triggeröintiä on melko hankala välttää), mutta sitä esiintyy myös itsekseen. Siksi sen aiheuttamaa pelkotilaa luulisi olevan helppo välttää. Koska purkin tai tuotteen näkeminen ei itsessään aiheuta paniikkia, niin sitten vain täytyy pitäytyä poissa maapähkinävoin syömisestä.
Tämä fobia on myös melko yleinen niillä, jotka kärsivät vakavasta maapähkinäallergiasta. Mutta siis tässäkin kohtaa jättäisin vain maapähkinävoin syömättä…
Oudoimmat fobiat -listan kunniamaininta: Pentherafobia
Pentherafobia on sairaalloinen anopin pelko. Kyllä, sellainen on olemassa.
Lue myös:
-
Yhteiskunta4 päivää sittenItsensäkin voi ”siepata”: 10 kidnappausta, jotka olivat uhrin itsensä lavastamia
-
Yleistieto6 päivää sitten
10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1
-
Yhteiskunta3 päivää sitten
Perjantai 13. päivä: 10 pelottavaa tapausta epäonnen päivänä
-
Oudoimmat1 viikko sitten
Aikamatkustus: 6 henkilöä, jotka väittävät kiven kovaan matkanneensa ajassa – menneeseen tai tulevaan
