Kirjoitusvirheitä sattuu kaikille ja koko ajan. Pienestä tai vähän isommastakaan kirjoitusvirheestä ei yleensä koidu suurta harmia – paitsi tämän listan tapauksissa.

Me kaikki teemme kirjoitusvirheitä, mutta väittäisin niiden harvoin pilaavan kenenkään elämää. Jos esimerkiksi tällä listalla on yksi kirjain väärässä paikassa tai yksi pilkku jäänyt epähuomiossa pois, ei sillä varmastikaan ole dramaattisia seuraamuksia.

Tämä listan kohdat sen sijaan ovat osoitus siitä, että oikoluku – muutamaankin otteeseen – on tietyissä tilanteissa äärimmäisen tärkeää. Kaikkea eivät oikeinkirjoituksen tarkistusohjelmatkaan havaitse.

Listafriikki esittelee nyt kymmenen epäonnista kirjoitusvirhettä, joissa sormen lipsahtaminen väärään näppäimeen on johtanut muun muassa miljoonien menetykseen, kuolemantuomioon ja raketin räjähdykseen. Upsista!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset mokailut ovat luvassa myöhemmin.

Verovapaita hedelmiä

Yksi pilkku maksoi vuonna 1872 Yhdysvaltain hallitukselle 2 miljoonaa dollaria, joka on nykyrahassa noin 40 miljoonaa dollaria eli reilut 37 miljoonaa euroa.

Kirjoitusvirhe iski vuoden 1789 tulliasetuksesta tehtyyn uusintapainokseen. Siinä oli määriteltynä, mitkä maahantuodut tuotteet olivat veronalaisia ja mitkä taas eivät.

Uudistuksessa verovapaiksi elintarvikkeiksi listattiin muun muassa ”hedelmät, kasvit trooppiset ja semitrooppiset”. Alkuperäisessä versiossa sama kohta oli ”hedelmä-kasvit trooppiset ja semitrooppiset”. Väliviiva oli siis vaihtunut pilkuksi. 

Vaikka kyseinen painovirhepaholainen ei vaikuta kovinkaan merkittävältä, tarkoitti se sitä, että mistään maahantuoduista trooppisista hedelmistä tai kasveista ei tarvinnut maksaa veroa. 

Tarkoitushan oli, että vain hedelmiä tuottavat trooppiset kasvit olisivat verovapaita, joten aika paljon suurempi määrä tavaraa oli vapautettu maksuista kirjoitusvirheen vuoksi. Maahantuojat tietenkin käyttivät virhettä häikäilemättä hyväkseen ja kieltäytyivät maksamasta veroja toimituksista.

Kongressi joutui lopulta selvittelemään valtiovarainministeriön ja kauppiaiden riitoja, ja vuonna 1874 tuli voimaan lakimuutos, joka kumosi virheellisen verovapauden. Laajassa tutkimuksessa kahden miljoonan vaje, joka 1800-luvun lopulla oli valtava summa, saatiin jäljitettyä yhteen dokumentin kopioinnista vastuussa olleeseen virkailijaan.

Eksoottisesta lomakohteesta tuli eroottinen

Keltaiset sivut olivat, tai jossakin päin maailmaa ovat edelleen, puhelinluettelossa yritysten maksullisia ilmoituksia. Pitkälti keltaiset sivut ovat internetin myötä tulleet osaksi mennyttä historiaa, mikä varmasti ainakin yhdysvaltalaiselle Banner Travel -matkatoimistolle käy enemmän kuin hyvin.

Toisaalta tuo Sonomassa, Kaliforniassa, majaansa pitänyt firma on jo aikoja sitten lyönyt pillit pussiin; samasta syystä kuin keltaiset sivut.

Vuonna 1988 Banner Travel eli kuitenkin kulta-aikaansa, joten se mainosti ahkerasti keltaisilla sivuilla. Kun puhelinluettelo tuli painosta, oli matkatoimiston ilmoituksessa varsin kiusallinen kirjoitusvirhe. Kun Banner Travelin oli halunnut tuoda esiin erikoistumisensa eksoottisiin kohteisiin, oli exotic vaihtunut painossa sanaan erotic, joten erityisalasta oli tullut eroottiset matkat.

Monet vanhemmat kanta-asiakkaat lopettivat matkatoimiston käyttämisen siihen paikkaan, mutta toisaalta Banner Travel sai paljon kiinnostuneita kyselyitä täysin uusilta asiakkailta. Matkatoimiston omistaja Gloria Quinan oli syystäkin suuttunut: ”Olen tehnyt kovasti töitä saavuttaakseni hyvän ammatillisen maineen ja nyt saan paljon pilasoittoja ja huohotuspuheluita”.

Pacific Bell, joka kyseistä puhelinluetteloa valmisti ja levitti, tarjoutui poistamaan Banner Travelin 230 dollarin kuukausimaksun, mutta siihen Quinan ei suostunut, vaan vaati oikeudessa 10 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksina. Asianajajan mukaan matkatoimisto menetti jopa 80 prosenttia asiakkaistaan mainoksen poikki kirkuvan punaisella kirjoitetun erotic-sanan vuoksi. Eikä Quinanilla valitettavasti ollut tarjota eroottisia reissuja niistä kiinnostuneille.

Puolen miljoonan arvoinen p-kirjain

Eräs epäonninen eBay-myyjä oppi oikeinkirjoituksen merkityksen karulla tavalla, kun hän päätti vuonna 2007 pistää nettihuutokauppaan myyntiin erittäin harvinaisen Allsopp’s Arctic Ale -olutpullon. Täydellisessä kunnossa ollut pullo ja sen sisältö olivat peräisin vuodelta 1852 ja sellainen on keräilijöiden keskuudessa hyvin haluttua tavaraa.

Vahasinetillä suljettu, historiallinen olutpullo voisi hyvinkin olla jonkun museon kokoelmassa, joten hinnan pitäisi olla sen mukainen. Myyjä teki kuitenkin kardinaalivirheen kirjoittaessaan myynti-ilmoitusta, sillä hän näppäili oluen nimen väärin jättämällä Allsopp’s-sanasta yhden p-kirjaimen pois. Himoittua pulloa huutokaupoista kaivelevat keräilijät eivät siis löytäneet myynti-ilmoitusta, sillä he tietenkin hakivat olutta sen oikealla nimellä.

Lähtöhinta nettihuutokaupassa oli 299 dollaria ja se myytiin kahden tarjouksen jälkeen 304 dollarilla eli reilulla 250 eurolla. Pullon myyjä ei varmastikaan tiennyt esineen arvoa, mutta se valkeni hänelle kahdeksan viikon kuluttua, kun voittohuudon tehnyt onnekas ostaja laittoi kohteen uudelleen myyntiin eBayhin.

Hän oli näppäillyt nimen oikein ja 157 huutoa myöhemmin harvinainen kohde vaihtoi jälleen omistajaa – tällä kertaa 420 000 euron hinnalla. Se oli suhteellisen hintava p-kirjain!

Lue myös: Mitä voi myydä netissä? 10 älytöntä tosielämän esimerkkiä

Kun Vatikaani kirjoitti Jeesuksen nimen väärin

Tähän kohtaan sopii klassinen ”sinulla oli vain yksi homma” -lausahdus. Sillä jos Vatikaanin jotain pitäisi osata, niin se on kultapoikansa Jeesuksen nimen kirjoittaminen oikein. Mutta ei.

Vuonna 2013 Vatikaani halusi kunnioittaa paavi Franciscuksen paaviuden alkamista suurella eleellä. Italian valtion rahapajasta tilattiin sarja kulta-, hopea- ja pronssimitaleita, joissa oli kuvattuna Jeesus ja luki latinankielinen lause, joka oli aikoinaan inspiroinut nuorta Jorge Mario Bergogliota ryhtymään paaviksi.

Mitaleita myytiin Pietarinkirkon aukiolla sijaitsevassa Vatikaanin kustantamossa, mutta ei kovinkaan kauaa. Kaikki 6200 mitalia vedettiin nopeasti pois, kun niissä huomattiin kiusallinen kirjoitusvirhe.

Mitä ihmettä rahapajassa oli tapahtunut, että hankalia sanoja sisältävä VIDIT ERGO JESUS PUBLICANUM ET QUIA MISERANDO ATQUE ELIGENDO VIDIT, AIT ILLI SEQUERE ME oli muuten saatu nappiin, mutta JESUS oli mokattu? Mitaleissa luki LESUS. Kirjoitus- ja painovirhe huomattiin vasta, kun neljä mitalia oli jo myyty. Minkähänlaisiin hintoihin nuo mitalit vielä joskus nousevat?

Lue myös: 10 asiaa, joita Vatikaani salainen arkisto huhujen mukaan piilottelee

Yhden kirjaimen puuttuminen johti konkurssiin

Taylor & Sons oli kukoistava insinööritoimisto Cardiffissa, Walesissa, kunnes se tarkoituksenmukaisesti ajettiin konkurssiin. Kirjoitusvirheen vuoksi. 

Perheyritys oli toiminut menestyksekkäästi jo 124 vuoden ajan eikä tulevaisuus näyttänyt miltään muulta kuin valoisalta. Mutta sitten vuonna 2009 kaikista brittiyrityksistä kirjaa pitävä virasto Companies House listasi Taylor & Sonsin konkurssikypsäksi ja suljettavaksi. 

Katastrofi oli valmis: asiakkaat peruivat tilauksiaan, sopimukset mitätöitiin ja tavarantoimittajat eivät enää myöntäneet luottoa. Mikä pahinta, Taylor & Sonsin toimitusjohtaja oli lomalla kriisin alkaessa, mikä iski viimeisenkin naulan arkkuun, sillä asiakkaat ja yhteistyökumppanit luulivat hänen paenneen maasta yrityksen kaatuessa.

Taylor & Sons joutui pistämään lapun luukulle simppelin kirjoitusvirheen vuoksi ja 250 ihmistä jäi työttömäksi. 

Koko ikävä tapahtumasarja ja yrityksen alasajo johtuivat Companies Housen virkailijan kirjoitusvirheestä. Hänen oli ollut tarkoitus listata konkurssivalmiiksi yritykseksi Taylor & Son -niminen firma. Kyseessä oli siis yhden s-kirjaimen ero. 

Matka kävi oikeuteen, jossa Companies House todettiin täysin syylliseksi menestyneen yrityksen kaatumiseen ja se määrättiin maksamaan jo likvidoidulle Taylor & Sonsille 8,8 miljoonaa puntaa (noin 10,3 miljoonaan euroa) vahingonkorvauksina.

Lue myös:

• 10 yksinkertaista laskuvirhettä, jotka johtivat katastrofiin
• Darwinin palkinto – 10 idioottimaista voittajaa

Ihminen voi kadota monista syistä, mutta yleensä tapahtumiin saadaan jonkinlainen vastaus. Joskus hävinneen kohtalo jää kuitenkin selvittämättä, kuten on käynyt näissä kymmenessä katoamismysteerissä.

Monet katoamiset selviävät hyvinkin nopeasti, mutta joskus laajoista ja vuosikymmeniä kestävistä etsinnöistä huolimatta henkilöä ei ikinä löydetä.

Toisinaan katoamisiin liittyy erittäin kummallisia piirteitä, varsinkin jos kyseessä on useamman ihmisen katoaminen samanaikaisesti. Ja tällaiset joukkokatoamismysteerit ovat Listafriikki.com:n aiheena tänään. Miten voi olla mahdollista, että kymmenittäin, jopa sadoittain, ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä? 

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset katoamismysteerit voit lukea tästä:

10 selvittämätöntä, usean ihmisen katoamismysteeriä – osa 1

USS Cyclops

USS Cyclops oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä hiilenkuljetusalus, joka suoriutui mallikkaasti palveluksestaan Euroopan rannikkovesillä. Mutta keväällä vuonna 1918 se katosi jäljettömiin ollessaan kuljettamassa aseita Brasiliasta Baltimoreen. Maaliskuun 3. päivänä alukseen oltiin yhteydessä, kun se matkasi Barbadoksen ohi. Sen koommin laivaa ei nähty.

Sen mukana katosi yli 300 matkustajaa ja miehistön jäsentä. USS Cyclopsilta ei ikinä lähetetty hätäkutsua eikä radioviesteissä ollut mainintaa huonosta säästä tai mistään ongelmista. Tapauksesta tekee erityisen kummallista se, että tuon koko luokan (165 metriä pitkä ja 20 metriä leveä) aluksen haaksirikosta tai myrskyisän sään aiheuttamasta tuhosta ja uppoamisesta jää yleensä puun pirstaleita kellumaan mereen. Mitään kappaleita ei kuitenkaan koskaan löydetty.

Kukaan ei tiedä missä laiva on, tai mikä sen ja matkustajien katoamisen aiheutti. Syyttävä sormi on osoittanut pahamaineiseen Bermudan kolmioon, ja toisille se on riittänyt selitykseksi. Muut teoriat eivät anna sen selvempää vastausta, sillä ilmoille on viimeisen vuosisadan aikana heitelty niin avaruusolennot kuin merihirviö Kraken.

Tai ehkä merellä vain kehittyi jättimäinen aalto, joka imaisi aluksen kokonaan syvyyksiin. Etsintöjä kuitenkin tehdään edelleen, sillä kadonneiden perheet eivät saa rauhaa. Kehittyneillä merenpohjan tutkimusvälineillä USS Cyclopsin mysteeri saattaa vielä jonain päivänä ratketa.

Lue myös: 10 salaperäistä kryptidiä, jotka olivatkin totta

Muinaiset pueblot

Yhdysvaltain lounaisosissa, nykyisten Utahin, Coloradon, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueella, kukoisti reilun 2500 vuoden ajan yksi merkittävimmistä ja sivistyneimmistä pohjoisamerikkalaisista kulttuureista. Kansaa kutsutaan navajonkielisellä anasazi-nimellä, joka tarkoittaa ”vanhaa vihollista”.

Nykyisin elävät pueblot, jotka oman perimätietonsa mukaan ovat anasazien jälkeläisiä, pitävät nimitystä loukkaavana, joten emme sitä tässä käytä. Viittaamme kansaan muinaisina puebloina.

Jo 1500 vuotta eaa. muinaiset pueblot rakensivat asumuksiaan kanjonien jyrkänteille, joissa ne ovat säilyneet lähes täydellisessä kunnossa tähän päivään saakka. Hiekkakivestä rakennetut kylät olivat monimutkaisia rakennelmia, jotka sisälsivät observatorioita tähtitieteilijöille ja jopa viisikerroksisia taloja kansan johtajille. Monet muinaisten pueblojen linnoista olivat muuten suurimpia pohjoisamerikkalaisia rakennuksia 1900-luvulle saakka.

Mitä tuolle kansalle sitten tapahtui? Aivan 1200-luvun lopulla he vain katosivat. Upeat kaupungit jäivät tyhjiksi, ja laajalle levittäytynyt heimo hävisi tuhkana tuuleen.

Syyksi on epäilty kansojen välisiä sotia ja maan lounaisosaa kyseisen vuosisadan lopulla piinannutta kuivuutta. Teorioita on esitetty myös heimon sisäisistä ristiriidoista ja kannibalismista. Mikään ei kuitenkaan ole tyydyttävästi selittänyt sitä, miksi sadat erilliset yhteisöt katosivat yhtäaikaa.

Ja jos yhteisöjen jäsenet lähtivät olosuhteita pakoon, miksi kukaan ei palannut? Villeimpien teorioiden mukaan pueblot olivat tulleet alunperin avaruudesta ja palasivat lopulta jonkinlaisen portaalin kautta ”kotiin”. Muinaiset astronautit -teoriaan uskovien mielestä kansan kiinnostus tähtitieteeseen, korkea sivistyksen taso ja kylien alueille piirretyt geoglyfit ovat kiistattomia merkkejä maan ulkopuolisesta alkuperästä. Nykypäivän pueblojen mukaa esi-isät vain jättivät asuinalueensa ja levittäytyivät muualle.

Monet muutkin alkuperäiskansat ovat kertoneet olevansa tämän korkeakulttuurin perillisiä. Mitään ei ole kuitenkaan arkeologisissa tai geneettisissä tutkimuksissa pystytty todistamaan. Muinaiset pueblot vain hävisivät. Syy: tuntematon.

Lue myös: Olisiko luolassa asuminen sinun juttusi? 10 paikkaa, joissa kiven sisällä eläminen on tuiki tavallista

Igualan opiskelijat

Eräänä syyskuisena yönä vuonna 2014 noin 100 yliopisto-opiskelijaa oli matkalla Mexico Cityssä järjestettävään mielenosoitukseen. Opettajaopiskelijat olivat Igualan kaupungissa takavarikoineet eräältä bussiyhtiöltä viisi linja-autoa käyttöönsä, mutta se oli ilmeisesti paikallinen tapa, joten yhtiö tai virkavalta eivät liiemmin välittäneet pikku rötöksestä. Eräällä bussipysäkillä opiskelijat joutuivat kuitenkin sanaharkkaan poliisien kanssa, ja nämä alkoivat seuraamaan linja-autoja avaten tulen niitä kohti.

Takaa-ajon päätyttyä poliisi otti haltuun 43 opiskelijaa, joita ei enää tuon illan jälkeen nähty. Rikostutkijat ovat pystyneet melko luotettavasti yhdistämään kolmet eräältä kaatopaikalta löytyneet jäänteet kahteen kadonneeseen opiskelijaan, mutta sataprosenttisen varmoja asiasta ei olla.

Meksikon hallituksen virallisen lausunnon mukaan paikallinen poliisi kidnappasi opiskelijat, luovutti heidät huumejengin haltuun, minkä jälkeen jengiläiset tappoivat heidät ja polttivat ruumiit. Kansainväliset tahot ja kadonneiden opiskelijoiden perheet ja ystävät ovat vahvasti eri mieltä Meksikon hallituksen kanssa.

Perheiden mielestä opiskelijat on teljetty säilöön armeijan parakkeihin. Vuonna 2015 katoamista tutkimaan tuotiin kansainvälinen erikoisryhmä, mutta eri mielipide hallituksen kanssa johti hyvin vihamieliseen vastaanottoon ja suoraan uhkailuun, joten tutkimus tyssäsi heti alkuunsa.

Lukuisia kartellien jäseniä on ollut tapauksen johdosta pidätettyinä ja monia oikeusistuimen virkamiehiä on pistetty vaihtoon korruption vuoksi, mutta kadonneiden opiskelijoiden kohtalo ei vain ole selvinnyt.

Kylä Anjikuni-järven rannalla

Anjikuni-järvellä, Kanadan pohjoisessa Nunavutin provinssissa, asui vielä 1900-luvun alussa inuiittiyhteisö, joka oli tuttu alueella käyneille turkismetsästäjille. Usein metsästäjät pysähtyivät lepäämään tai haukkaamaan jotain syötävää ystävällisessä, muutaman kymmenen asukkaan kylässä.

Inuiitit elättivät itsensä kalastamalla ja kävivät saaliillaan kauppaa myös ulkopuolisten kanssa. Vuonna 1930 turkismetsästäjä Joe Labelle oli jälleen saapumassa Anjikuni-järvelle tervehtimään sen asukkaita, mutta löysikin kylän aavemaisen tyhjänä.

Labelle kiinnitti huomiota kummallisiin yksityiskohtiin: sammuneiden nuotioiden päällä roikkui hiiltyneitä lihan paloja, asumuksissa oli kesken jääneitä ompeluksia, joista roikkui neuloja, ja lähistöllä oli puun runkoon sidottuna kaksi nälkiintynyttä rekikoiraa. Kaikki vaikutti siltä, että asukkaiden oli tarkoitus palata takaisin.

Majoissa oli suuret määrät ruokaa, aseita ja vaatteita, jotka asukkaat olisivat ehdottomasti ottaneet mukaansa pitkälle matkalle tai muuttaessaan – etenkin Pohjois-Kanadan ankarassa talvessa. Mitään merkkejä väkivallasta ei myöskään ollut nähtävillä.

Labelle lähti kylästä peloissaan, ja ihmisten ilmoille päästessään ilmoitti katoamisesta Kanadan ratsupoliisille. Tutkiessaan hylättyä kylää tarkemmin viranomaiset tekivät hyytävän löydöksen: kylän hautausmaa oli kaivettu siististi tyhjäksi; kivet oli nostettu huolellisesti kasoihin hautojen viereen. Miksi näin oli tehty?

Laajat etsinnät eivät kuitenkaan koskaan tuottaneet tulosta. Niin elossa olleet kyläläiset kuin haudoista kaivetut esi-isätkin olivat hävinneet.

Joidenkin mukaan tarina Anjikuni-järven katoamisesta on urbaanilegenda, jota on ruvettu kertomaan totena vuonna 1959 julkaistun, fiktiivisen Stranger Than Science –kirjan mukaan. Kirjassa kerrotaan inuiittiheimon mystisestä katoamisesta, johon liittyi myös ratsupoliisien näkemiä outoja valoja järven yllä.

Kyläläisten katoamisesta oli kuitenkin marraskuussa 1930 kirjoitettu lehtiartikkeli, jossa Labelle kertoo veret seisauttaneesta kokemuksestaan autiossa inuiittikylässä. Enää on mahdoton saada selville, onko tarina totta vai ei. Se, ja samalla kadonneen heimon kohtalo, jää ikuiseksi mysteeriksi.

Malaysian Airlinesin lento 370

Maaliskuun 8. päivänä vuonna 2014 mediat ympäri maailman alkoivat uutisoida Malaysian Airlines -lentoyhtiön matkustajakoneen mystisestä katoamisesta. Boeing 777 -mallinen lentokone lähti Kuala Lumpurista, Malesiasta, kohti Kiinan Pekingiä kyydissään 227 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä.

Koko maailma oli järkyttynyt; miten tuon kokoinen lentokone voi nykypäivänä kadota ilman tunnettua syytä tai tietoa sen olinpaikasta.

Sen verran tutkat ovat kertoneet, että kone kääntyi alle tunti nousun jälkeen jyrkästi lentoreitistä päinvastaiseen suuntaan. Hieman aiemmin koneesta oltiin oltu yhteydessä vietnamilaiseen ilmavalvontayksikköön, ja kaikki oli vaikuttanut olevan kunnossa.

Tuon jälkeen koneeseen ei saatu yhteyttä, mutta ohjaamon automaattinen paikannuslaite lähetti signaalia seurantasatelliittiin aina aamuyhdeksään saakka. Kaikesta päätellen kone jatkoi lentoaan Intian valtameren yllä, kunnes siitä loppui yksinkertaisesti polttoaine. Mutta mitä sitä ennen tapahtui?

Nousiko koneessa kapina? Olivatko varastetuilla passeilla matkustaneet kaksi turvapaikanhakijaa terroristeja? Syttyikö ruumassa olleista litium-pattereista tulipalo? Nämä kaikki teoriat on esitetty, mutta tutkimuksissa kumottu. Myös miehistön epäily on viety virallisissa tutkimuksissa päätökseen. Lentäjän kotona olleesta lentosimulaattorista löydettiin poikkeavaa reittiä vastaava lentorata, mutta toisaalta myös lukuisia muita harjoituksia, eikä mikään hänen elämässään viitannut itsemurha- ja joukkomurha-aikeisiin.

Tätä katoamismysteeriä on tietenkin tutkittu lukemattomien eri asiantuntijoiden toimesta. Koneen jyrkkä kääntyminen pois lentoreitiltä on eksperttien mukaan täytynyt tehdä manuaalisesti eikä autopilotilla, samoin kuin radiovastaanotin on todennäköisimmin laitettu pois päältä, kuin että se olisi mennyt äkillisesti epäkuntoon.

Malesian hallituksen virallinen kanta on se, että lentokoneessa koettiin happikato, joka tainnutti jokaisen koneessa olleen. Tässä teoriassa autopilotti olisi jatkanut matkaa polttoaineen loppumiseen saakka, miehistön ja matkustajien pysyneen tajuttomina koko sen ajan. Jo vuosia kestäneissä etsinnöissä ei ole löydetty kuin muutamia lentokoneen palasia, ja nekin tuhansien kilometrien päässä oletetusta putoamispaikasta. Ne eivät siis ole tarjonneet kysyjille mitään vastauksia.

Tuorein etsintäoperaatio alkoi muutama viikko sitten helmikuun 25. päivänä. Saa nähdä saadaanko tähänkään katoamismysteeriin ikinä selvyyttä.

Lue listan ensimmäinen osa: 10 selvittämätöntä, usean ihmisen katoamismysteeriä – osa 1

Lue myös:

• 10 rikosmysteeriä, jotka ratkesivat tavallisten internet-käyttäjien avustuksella
• Koirien itsemurhasillan mysteeri – Miksi koirat hyppäävät skotlantilaiselta sillalta suoraan kuolemaansa?

Ihmisen katoaminen on aina äärimmäisen ikävä tilanne. Joskus hävinneen kohtalo jää selvittämättä, kuten on käynyt näissä kymmenessä katoamismysteerissä.

Monet katoamiset selviävät hyvinkin nopeasti, mutta joskus laajoista ja vuosikymmeniä kestävistä etsinnöistä huolimatta henkilöä ei ikinä löydetä.

Toisinaan katoamisiin liittyy erittäin kummallisia piirteitä, varsinkin jos kyseessä on useamman ihmisen katoaminen samanaikaisesti. Ja tällaiset joukkokatoamismysteerit ovat Listafriikki.com:n aiheena tänään. Miten voi olla mahdollista, että kymmenittäin, jopa sadoittain, ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä? 

Tässä siis kymmenen selvittämätöntä, useamman ihmisen yhtäaikaista katoamista. Onko sinulla teorioita? Nyt kaikki oman elämänsä salapoliisit, laittakaahan aivonystyrät liikkeelle!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset katoamismysteerit voit lukea tästä:

Kuin tuhkana tuuleen: 10 selvittämätöntä, usean ihmisen katoamismysteeriä – osa 2

Sodderin perheen lapset

Fayettevillessä, Yhdysvalloissa, asuneen Sodderin perheen lapsien katoamismysteeri nostattaa niskavillat pystyyn.

Jennie ja George Sodder sekä heidän yhdeksän lastaan menivät rauhaisasti nukkumaan jouluaattona vuonna 1945. Joulupäivän aamu oli kuitenkin erilainen kuin oli suunniteltu: perheen talo oli palanut poroksi ja vanhempien lisäksi vain neljä lasta oli päässyt ajoissa ulos. Viittä lapsista, iältään 5-14 vuotiaita, ei ole nähty sen koommin.

Ihmetteletkö sanavalintaa? 

Aluksi kaikki tietysti olettivat, että lapset olivat menehtyneet tulipalossa. Palokuntakin tuli ajankohdan vuoksi tutkimaan tuhoa vasta muutaman päivän kuluttua, sillä mitään ei enää ollut tehtävissä. Mutta kun aikaa kului, alkoi tapauksesta tulla esiin omituisia yksityiskohtia.

Kohtalokkaana yönä ennen tulipalon syttymistä Jennie-äiti oli herännyt katolta kuuluneeseen voimakkaaseen paukahdukseen ja sitä seuranneeseen pyörimisääneen. Hieman tuota aiemmin, juuri puolen yön jälkeen, joku oli soittanut taloon pilasoiton.

Outoudet jatkuivat tulipalon jo sytyttyä, sillä kun isä-George yritti kiivetä pelastamaan lapsiaan yläkerran ikkunan kautta, oli tikkaat siirretty 20 metrin päähän niiden normaalista säilytyspaikasta. Myöhemmin pihamaalta löytyi napalmipommin jäänteitä, vaikka virallisessa tutkimuksessa tulipalon syyksi ilmoitettiin sähkövika.

Raunioista ei ikinä löytynyt viiden lapsen jäänteitä, vaikka asiantuntijalausuntojen mukaan palo ei kestänyt tarpeeksi kauaa eikä palanut tarpeeksi kuumana, jotta ihmisluut olisivat tuhoutuneet kokonaan.

Sodderit uskoivat jonkun napanneen lapset, eivätkä vanhemmat koskaan lopettaneet heidän etsimistään. Palkattu yksityisetsivä seurasi tuloksetta jokaista ilmoitettua havaintoa. Ja niitähän riitti. Silminnäkijähavaintoja ja johtolankoja sateli Soddereille paljon vielä vuosikymmeniä tapauksen jälkeen. 

Jotkut ovat arvailleet, että lapset saatettiin napata kostona Georgen, italialaisen maahanmuuttajan, negatiivisista ja äänekkäistä kommenteista koskien Italian jo tapahtuma-aikaan kuollutta fasistijohtajaa Benito Mussolinia. Mafian osuuttakaan tapahtuneeseen ei jätetty pois laskuista.

Sodderin lasten kohtalo ei ole kuitenkaan koskaan selvinnyt.

Lentue 19

Lentue 19 oli viiden Yhdysvaltain laivaston pommikoneen muodostama ryhmä, joka lähti normaalille harjoituslennolleen Floridasta Bahamalle joulukuun 5. päivänä vuonna 1945. Koneet tai niiden 14 lentosotamiestä eivät koskaan palanneet.

Radion välityksellä koneiden pilottien kommunikointia pystyttiin kuuntelemaan, ja keskusteluista välittyi huoli joidenkin lentueen koneiden kompassien toimimattomuudesta. Kadonneeksi partioksi kutsuttu ryhmä havaitsi myös sään huonontuneen, mikä entuudestaan hankaloitti koneiden pitämistä kurssissa ja oikeassa lentoasennossa.

Lentuetta johtanut pilotti Charles C. Taylor arveli ryhmän lentäneen koko ajan väärään suuntaan, ja päätti ottaa suunnaksi idän. Hän uskoi lentueen olleen jossain päin Meksikonlahden yläpuolella, vaikka todellisuudessa he olivat koko ajan olleet oikeassa suunnassa Atlantilla.

Erityisen outoa asiasta teki se, että vaikka osa piloteista oli täysin eri mieltä Taylorin kanssa, tekivät he kuten tämä sanoi. Kukaan ei myöskään vaihtanut radiotaan hätätaajuudelle tai kytkenyt kehotuksista huolimatta päälle ZBX-vastaanotinta, jonka avulla lentue olisi pystynyt suuntaamaan kohti laivaston maalla sijaitsevia lennonjohtotorneja. 

Viimeinen, mitä lentueesta kuului, oli viesti: ”Kaikki koneet nipussa. Ellei pian näy maata, joudumme tekemään pakkolaskun mereen. Polttoaine on lopussa.”. Ja siinä se.

Laivasto aloitti heti massiiviset etsinnät, joihin muun muassa osallistui putoamisaluetta haravoimaan lähetetyt kaksi lentovenettä. Niistä toinen katosi lentue 19:n tapaan tutkasta, eikä sitä tai 13-henkistä miehistöä enää nähty. Lähistöllä seilanneesta kauppalaivasta havaittiin tulipallo taivaalla ja öljyläikkiä meressä niihin aikoihin kun lentovene katosi.

Lentue 19:nen viittä konetta, lentovenettä tai koneissa olleita 27 sotilasta ei ole löydetty, laivaston laajoista etsinnöistä huolimatta. 

Roanoken siirtokunta

Roanoken siirtokunnan katoaminen vuonna 1587 on ehkä yksi kuuluisimmista joukkokatoamisista. Kuvernööri ja tutkimusmatkailija John Whiten johtama siirtokunta oli yksi ensimmäisistä englantilaisten pysyvistä asutuksista Pohjois-Amerikassa. Roanoken saari sijaitsee nykyisen Pohjois-Carolinan osavaltion rannikolla.

Palatessaan Euroopasta tarvikkeidenhakumatkalta, löysi White miehistöineen reilun 100 hengen siirtokunnan täysin autiona. Paikalta löytyi yksi luuranko ja puun runkoon kaiverrettu sana CROATOAN. Kaiverrus sai monet epäilemään, että asukkaat olivat joutuneet lähistöllä asuneen croatoanheimon hyökkäyksen kohteeksi.

Toisaalta rannikolla oli myös samanniminen saari, jolle asukkaat olivat mahdollisesti lähteneet, sillä siirtokunnassa oli puhuttu muuttamisesta. Euroopassa syttyneen sodan vuoksi White oli viipynyt matkallaan kolme vuotta, mikä oli aiottua paljon pidempään.

Ehkä asukkaat olivat kyllästyneet odottamaan ja lähteneet yrittämään merimatkaa naapurisaarelle riittämättömillä aluksilla. Kuka tietää, vaikka he olisivat päättäneet seilata takaisin Eurooppaan ja kadonneet Atlantin hyytäviin aaltoihin.

White ei koskaan päässyt tarkistamaan Croatoan saarta, sillä hänen oli ikävästä tilanteesta johtuen lähdettävä välittömästi takaisin vanhalle mantereelle.

On myös spekuloitu sillä mahdollisuudella, että siirtokunnan väki olisi lyöttäytynyt yhteen croatoankansan kanssa ja siirtynyt asumaan sisämaahan Lumber-joen varrelle. Joidenkin tutkijoiden mukaan alueella edelleen asuvat lumbeet ovat croatoaneiden ja englantilaissiirtolaisten jälkeläisiä. 

Dahlsjön tapaus

Sitten mennään länsinaapuriimme Ruotsiin. Heinäkuun 29. päivänä vuonna 1965 neljä nuorta miestä katosi Göteborgissa jäljettömiin.

Kolme heistä, Jan Dahlsjö, Kjell-Åke Johansson ja Gay Karlsson olivat ystävyksiä ja työkavereita. Perheiden mukaan miehet olivat suunnitelleet menevänsä läheiseen merenrantakaupunkiin uimaan ja telttailemaan, mutta viimeinen varma havainto heistä on tuolta sateiselta katoamisaamulta, kun he lähtivät Göteborgista sinisellä Volvolla. 

Sattumaa tai ei, niin Göteborgissa katosi samana päivänä neljäskin nuori mies, tukholmalainen Hybner Lundqvist, joka oli matkassa liftaten. Viimeinen elonmerkki hänestä on vanhemmille Göteborgin keskusrautatieasemalta lähetetty postikortti, jossa luki ”Kaikki hyvin, älkää olko huolissanne.”.

Oliko Lundqvist päätynyt samaan autoon ensin mainitun kolmikon kanssa? Sitä pidetään melko todennäköisenä skenaariona. Autoa tai miehiä ei ole löydetty, vaikka Göteborgin ympäristössä tehtiin laajoja maa- ja merietsintöjä.

Kaikista neljästä on lukuisia silminnäkijähavaintoja vuosien varrelta ja ympäri maailmaa. Karlssonin sisko on kertonut menneensä veljensä asunnolle pian tämän katoamisen jälkeen ja ovella oli ollut vastassa täysin tuntematon mies, jonka sisko myöhemmin kuvien perusteella tunnisti myös kadonneeksi ilmoitetuksi Johanssoniksi. Tuntematonta miestä ei kuitenkaan ikinä tavoitettu.

Mary Celesten miehistö ja matkustajat

Joulukuussa 1872 New Yorkista Italian Genovaan matkalla ollut Mary Celeste -laiva löytyi ajelehtimasta päämäärättömästi reilun 700 kilometrin päässä Azoreilta. Se oli nostanut purjeensa kuukautta aiemmin mukanaan 1700 tynnyrillistä alkoholia, kapteeni Benjamin Briggs, hänen vaimonsa ja 2-vuotias tyttärensä, sekä seitsenhenkinen miehistö. 

Löydettäessä Mary Celeste oli hyvässä kunnossa, mutta yhtäkään ihmistä laivassa ei ollut. Aivan ensimmäisenä päätelmänä oli se, että laiva oli joutunut merirosvojen hyökkäyksen uhriksi, mutta tämä ei käynyt järkeen, sillä kallisarvoinen lasti ja miehistön varusteet olivat paikoillaan.

Kapteenin viimeinen merkintä lokikirjaan oli tehty kymmenen päivää aiemmin, eikä siinä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Lokikirjan löytyminen kuitenkin viittasi siihen, että laiva oli jätetty silmänräpäyksessä, ehkä aikeena palata, sillä kirja olisi täytynyt ottaa lähdettäessä mukaan. Ihmisten lisäksi uupui ainoastaan pelastusvene ja navigointivälineet.

Katoamisesta on toki esitetty monenlaisia arvailuja. Toisten asiantuntijoiden mukaan rahtina ollut alkoholi olisi vuotanut ja aiheuttanut räjähdysvaaran, minkä vuoksi miehistö oli nähnyt parhaaksi poistua. Tai ehkä veden päällä liikkuva tornado eli vesipatsas oli pyyhkäissyt kaikki Atlantin kuohuihin. Tuoreimman teorian mukaan laivan hajonnut vesipumppu oli johtanut kapteenin hätäiseen päätökseen jättää alus Azorien jo siintäessä horisontissa.

Mary Celesten miehistön selittämätön katoamismysteeri on saanut aikaan myös villejä salaliittoteorioita alkaen kummituksista, ja päättyen avaruusolentojen suorittamaan kidnappaukseen.

Lue myös:

• 10 salaperäistä kryptidiä, jotka olivatkin totta
• Koirien itsemurhasillan mysteeri – Miksi koirat hyppäävät skotlantilaiselta sillalta suoraan kuolemaansa?

Rangaistus rikoksen mukaan – nyt on luvassa hieman erilaisia kakkuja, kun listataan Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista; tai jossain kohtaa ei rikoksesta laisinkaan.

Kun kyse ei ole esimerkiksi vakavasta henkirikoksesta, vaan sen sijaan pienistä rötöksistä, tällöin tuomareiden antamat luovat tuomiot voivat toimia itse asiassa paljon paremmin.

Tämä seuraava lista tulee siis sisältämään alusta loppuun saakka mitä erilaisimpia rangaistuksia, jotka tuomarit ovat langettaneet syyllisille. Vaikka niille on pääasiassa syytä nauraa, ovat ne pienen pohdinnan jälkeen hyvin opettavaisia.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista tuomiota voit lukea tästä:

Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 1

Valamiehen Facebook-kaveripyyntö johti vankeustuomioon

Yhdysvalloissa oikeudenkäynteihin valitaan valamiehistö tavallisista kansalaisista. Valamiehistön tehtävänä on seurata oikeudenkäyntiä äärimmäisen tarkalla silmällä ja sen jälkeen muodostaa päätös siitä, onko syytettynä oleva henkilö syyllinen vai syytön.

Luonnollisestikaan valamiehistön jäseniltä ei hyväksytä minkäänlaista puolueellisuutta. Tähän liittyen Floridan osavaltiossa käydyssä oikeudenkäynnissä valamiehenä toimineen 29-vuotiaan Jacob Jockin päätös lähettää Facebook-kaveripyyntö syytetylle kävi hänelle pitkän kaavan kautta kalliiksi, sillä tuomari Nancy Donellan päätti tuomita hänet kolmeksi päiväksi vankeuteen oikeuden halventamisesta.

Ensiksi tuomari siirsi Jockin sivuun valamiehistöstä, kun syytetyn asianajaja oli kertonut asiakkaansa vastaanottamasta kaveripyynnöstä. Asia olisi jäänyt tähän, mutta tuomarin ratkaisun jälkeen Jock oli tuuletellut julkisessa Facebook-postauksessaan pääsyään pois valamiehistöstä, mikä sai tuomarin raivostumaan. Kun siihen päälle lisättiin vielä se, että Jock oli myös myöhästellyt oikeudenkäynnistä, päätti tuomari toimittaa Jockin vankilaan.

Jock yritti selittää toimiaan kaveripyynnön suhteen sillä, että valamiehistöä valittaessa hän oli päättänyt käydä katsomassa, olisiko hänellä ja syytetyllä yhteisiä ystäviä. Syytetyn profiilia tutkiessaan Jock oli omien sanojensa mukaan painanut vahingossa ”Lähetä kaveripyyntö” -painiketta. Sen sijaan tekemäänsä tilapäivitykseen Jockilta ei löytynyt selityksiä, vaan selitysten sijaan hän kertoi olettaneensa, ettei kyseessä olisi niin iso juttu.

Ken aasilla ratsastaa…

Syyskuuhun 2019 saakka tuomarina Ohion osavaltiossa toiminut Michael A. Cicconetti tuli urallaan tunnetuksi varsin epätavanomaisista tuomioistaan. Hän muun muassa tuomitsi 35 kissanpentua metsään hylänneen naisen viettämään yön lumisessa metsässä, polkypyörävaras vietti kymmenen päivää pyöräillen hyväntekeväisyyden eteen ja sika-huutoa poliisien suuntaan karjunut mies joutui seisomaan kadunkulmassa 160-kiloisen sian kanssa pidellen kylttiä, jossa luki ”tämä ei ole poliisi”.

Vuonna 2003 Jessica Lange ja Brian Patrick, jotka olivat molemmat 19-vuotiaita, päättivät vandalisoida Fairport Harborin kaupungissa sijainneen Jeesus-patsaan kirjoittamalla siihen paholaiseen viittaavan numeron ”666” ja puukottamalla patsasta veitsellä. Sen seurauksena he saivat Cicconettiltä kenties kaikkein eniten huomiota herättäneen tuomion: kaksikko joutui kävelemään sunnuntaimarssissa läpi kaupungin, paikallisesta eläintarhasta lainattua aasia taluttaen, ja kantaen kylttiä, jossa luki ”pahoittelut aasimaisesta rikoksestamme”.

Tämän marssin suoritettuaan kaksikko välttyi selvästi vakavammalta tuomiolta. Tuomari kommentoi Associated Pressin mukaan antamaansa tuomiota toteamalla ”tämä on ikään kuin eräänlaista omantunnon ruoskintaa”.

Henkkarit jäivät kotiin

Yhdysvaltain kansalainen Briseira Torres on oiva esimerkki poliisien suorittamasta profiloinnista. Pahempiakin tapauksia tunnetaan (avaa vaikka televisio tai sanomalehti), mutta tämä toki oli erittäin ikävä tilanne Glendalessa, Arizonassa, asuneelle Torresille ja hänen läheisilleen.

Torresin ”rikos” oli se, ettei hänellä ollut henkilöllisyystodistusta mukanaan, kun hän oli hakemassa teini-ikäiselle tyttärelleen tilaamaansa passia. Hänellä oli mukanaan syntymätodistus, mutta virkailija oletti sen olevan väärennetty. Torres pidätettiin, koska hänen arveltiin olevan laiton maahanmuuttaja. Vaikka poliisiasemalle saatiin pidätyksen jälkeen toimitettua naisen ajokortti, luuli virkavalta myös sen olevan väärennetty.

Torresia pidettiin vankilassa yli neljä kuukautta odottamassa oikeudenkäyntiä. Koska väärennös on Arizonassa erittäin vakava rikos ja lisäksi naisen oletettiin olevan Yhdysvalloissa laittomasti, oli hän lain edessä samalla tasolla kuin murhaajat, joten mitään mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan ei ollut.

Kun karmea virhe lopulta saatiin korjattua, ei anteeksipyyntöjä herunut. Torres sen sijaan ”sai” aloittaa elämänsä rakentamisen uudelleen menetettyään asuntonsa ja työpaikkansa.

Vankeustuomio väärästä ennustuksesta

Kuusi italialaista tutkijaa todettiin vuonna 2012 syyllisiksi lukuisiin kuolemantuottamuksiin. Syynä ei ollut mikään, mitä he olivat tehneet, vaan se, mitä he eivät olleet tehneet.

Vuonna 2009 Etelä-Italiassa sijaitsevassa L’Aquilan kaupungissa koettiin tuhoisa maanjäristys, jossa kuoli 309 ihmistä. Myös aineelliset vahingot olivat mittavat. Noin viikon ajan ennen Richterin asteikolla 6.3:n vahvuiseksi mitattua maanjäristystä alueella oli koettu joukko pienempiä järistyksiä.

Enzo Bochi, yksi järistyksiä seuranneista geologeista, antoi julkisen lausunnon, jossa hän kertoi suuren järistyksen olevan mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Valtiojohto teki omat johtopäätöksensä ja rauhoitteli L’Aquilan asukkaita tutkijoiden antaman ennustuksen perusteella, eikä kaupunkia määrätty evakuoitavaksi.

No, pahin pääsi siis tapahtumaan ja hyvin nopeasti nousi tarve löytää syyllinen ihmishenkien menetykseen. Hallituksen johdolla kansa käänsi katseensa tutkijoihin, jotka tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen ja maksamaan lähes 7 miljoonan korvaukset. Kansainvälinen tutkijayhteisö oli kauhuissaan tuomiosta, sillä maanjäristysten ennustaminen on lähes mahdotonta; jos siihen pystyttäisiin, niin monilta katastrofeilta olisi vältytty.

Onneksi vuoden 2014 marraskuussa tuomio kumottiin ja tutkijat vapautettiin.

Lue myös: ”Kyllä ennuste pitää aina paikkansa, mutta ilimat saattaa reistaalla” – 9 legendaarista suomalaista sääprofeettaa

Kiroileminen johti kotiarestiin

Kuinka monta kertaa päivässä V-sana lipsahtaa ulos huuliltasi? Onneksi siitä ei tässä maailman kolkassa seuraa mitään pahempaa kuin ehkä arvostelevia katseita. Varsinkin, jos se kajahtaa äänekkäästi jossain julkisella paikalla.

Mutta saanko esitellä Pohjois-Carolinan, jonka joissakin kaupungeissa julkisesti kiroileminen on laissa kiellettyä. Harva tämän Yhdysvaltain osavaltion asukkaistakaan on tietoisia tällaisesta lakipykälästä, sillä poliisit eivät varsinaisesti kyttää rumia puhuvia kansalaisia. Poikkeus sääntöön täytyy kuitenkin olla.

New Bernin kaupungissa asuva Wesley Force joutui vuonna 2013 olemaan kurja esimerkki vanhoillisesta laista. Force oli päätynyt sanaharkkaan paikallisessa rautakaupassa ja poliisi oli hälytetty paikalle. Forcea oli pyydetty lopettamaan F-sanan käyttö, mihin hän oli sananvapauden kannattajana vastannut: ”Minähän sanon ihan mitä v****a minä haluan”.

Voisi luulla, että pidätys olisi johtunut virkavallan vastustamisesta, mutta ei; Force sai syytteen kiroilusta. Onneksi Force ei joutunut vankilaan, vaan hänet tuomittiin kotiarestiin, joka salli ainoastaan töissä käymisen. Rangaistus ei ollut pitkä, sillä Forcen tuli pitää nilkkapantaa vain kymmenen päivän ajan, mutta silti… Kiroilun takia.

Lue ensimmäinen osa: Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 1

Lue myös:

• Maailman pisimmät vankeustuomiot – kymmenientuhansien vuosien kakkuja!
• Viimeiset ateriat – 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta
• Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää

Jos selviät nauramatta loppuun saakka… No, me uskallamme väittää, että näin ei tapahdu: tässä tulevat Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista.

Kun kyse ei ole esimerkiksi vakavasta henkirikoksesta, vaan sen sijaan pienistä rötöksistä, tällöin tuomareiden antamat luovat tuomiot voivat toimia itse asiassa paljon paremmin.

Tämä seuraava lista tulee siis sisältämään alusta loppuun saakka mitä erilaisimpia rangaistuksia, jotka tuomarit ovat langettaneet syyllisille. Vaikka niille on pääasiassa syytä nauraa, ovat ne pienen pohdinnan jälkeen hyvin opettavaisia.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset erikoiset tuomiot ovat luvassa myöhemmin. 

Joulusuunnitelmat seuraaviksi viideksi vuodeksi

Jos asut Yhdysvalloissa sijaitsevassa Ohion osavaltiossa, joudut oikeuden eteen ja tuomariksi astelee Michael J. Holbrook, luvassa saattaa olla normaalista poikkeava rangaistus.

Holbrookin tuomioista saatiin oiva esimerkki heinäkuussa 2013, kun 44-vuotias Betina Young myönsi laittomasti maahan muuttaneille henkilöille osavaltion henkilökortit ja ajokortit. Hän sai tästä viisi vuotta ehdonalaista vankeutta ja noin 2 600 euron sakot. Rangaistus ei jäänyt kuitenkaan tähän, vaan hän kysyi tuomiota antaessaan naiselta tämän suosikkipäivän vuodesta. Kun Youngin vastaus kuului ”joulu”, tuomitsi Holbrook hänet viettämään seuraavat viisi joulua vankilassa.

Holbrook paljasti tuolloin toimineensa näin jo vuosien ajan, mistä hän kertoi ABC Newsin haastattelussa samaisena vuonna (2013):

”Olen toiminut näin nyt yhdeksän vuoden ajan. Valitsen yksilölle tärkeän yksittäisen päivän ja laitan heidät luopumaan siitä. Jos he esimerkiksi juhlivat joulua, laitan heidät vankilaan 3-5 päiväksi, minkä myötä heiltä jää väliin jouluaaton ja joulupäivän vietto perheen kanssa. Tässä Youngin tapauksessa, kuten myös monissa muissa tapauksissa, tilanteen vakavuudesta johtuen koin hänen ansaitsevan eräänlaisen muistutuksen siitä mitä tapahtuu, mikäli hän rikkoo ehdonalaistaan.”

Tällaiset tuomiot tunnetaan Ohion alueella nykyisin lempinimellä ”Holbrookin lomat”. Tuomari itse muistelee antaneensa tällaisen normaalista voimakkaasti poikkeavan rangaistuksen noin 40 tuomitulle vuosien 2004-2013 välisenä aikana.

Villapaitojen kutominen

Miten selvitä sakoista, jos ei ole rahaa? En tiedä sitten, onko tämä seuraava esimerkki kovin yleisesti toimiva tapa, mutta ainahan kannattaa kokeilla.

Vuonna 2008 saksalainen 89-vuotias Heidi Kohl oli saanut tarpeekseen naapuriensa autoista. Kadun varteen parkkeeratut autot tukkivat hänen Rockenhausenin kaupungissa sijainneen pihatiensä, joten suivaantunut mummo päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Eräänä iltana hän otti veitsen ja kävi viiltämässä yli kymmenen auton renkaat puhki.

Opetuksen antaminen osui kuitenkin omaan nilkkaan, sillä eräs naapuri todisti aitiopaikalta Kohlin ilkivaltaa ja ilmoitti siitä poliisille. Pidätetty Kohl tunnusti pahanteon ja kertoi toimintansa syyksi turvattomuuden tunteen. Kadun ylittäminen vaati monien autojen kiertämistä, minkä Kohl oli kokenut vaaralliseksi. 

Oikeudessa Kohl määrättiin sakkoihin, mutta ilmoitti saman tien, ettei hänellä ole varoja niiden maksamiseen. Käteisen sijaan kekseliäs Kohl ehdotti, että hän voisi kutoa kaikille uhreille villapaidat. Yllättäen se sopi tuomarille, mutta tarina ei toki kerro, mitä autojen omistajat olivat rangaistuksesta mieltä.

Hieman myöhemmin Kohl muutti vanhainkotiin, joten ainakin entisen kotikadun autot ja niiden renkaat olivat sittemmin turvassa.

Hiukset hiuksista

Kaytlen Lopan joutui nuorisotuomioistuimen eteen Utahin osavaltiossa sijaitsevassa Pricen kaupungissa, kun hän oli kaverinsa kanssa hakeutunut paikallisessa McDonald’sissa kolmevuotiaan tytön seuraan ja he olivat yhteistuumin leikanneet tytön päästä jopa kymmenen senttimetrin edestä hiuksia.

13-vuotias Lopan oli yrittänyt vierittää syyt tempauksessa mukana olleen 11-vuotiaan ystävänsä niskoille, mutta lopulta molempien todettiin olevan syyllisiä; kaksikko oli yrittänyt ensiksi saada McDonald’sin työntekijöiltä sakset lainaan, mutta kun he eivät tässä onnistuneet, hakivat he sakset kadun toisella puolella olleesta marketista. Poliisiraporttien mukaan tytöt olivat vuorotellen leikanneet pikkutytöltä hiuksia.

Lopan joutui teostaan oikeuden eteen, minkä lisäksi häntä syytettiin kahdeksan kuukautta kestäneestä toisen teini-ikäisen nuoren häiriköinnistä, johon liittyi vakavia uhkauksia tämän terveyttä kohtaan.

Vanha sanonta kuuluu ”silmä silmästä” ja paikallinen tuomari Scott Johansen päätti soveltaa tätä sanontaa käytäntöön.

Hän antoi ensiksi tuomionsa, joka oli 30 päivää vankeutta, 276 tuntia yhdyskuntapalvelua ja lisäksi vahingonkorvauksia molemmille uhreille. Tämän jälkeen tapahtui kuitenkin jotain omituista.

Tuomari Johansen kertoi Kaytlenin äidille, että mikäli hän leikkaa tyttärensä poninhännän tässä ja nyt, tuo 276 tunnin yhdyskuntapalvelu muuttuu 126 tuntiin. Äiti päätti tehdä työtä käskettyä, minkä jälkeen tuomari kysyi kolmevuotiaan uhrin äidiltä, oliko tämä tyytyväinen lopputulokseen hiusten suhteen. Kun pienen tytön äidin vastaus oli ”ei”, vaati Johansen jatkamaan hiustenleikkuuta.

Myös Kaytlenin 11-vuotias kaveri oli joutunut niin ikään lyhentämään hiuksiaan, mutta hän sai tehdä sen parturilla, joskin hänen täytyi tulla näyttämään lopputulos tuomarille. Kaytlenin äiti on jälkikäteen valittanut tuomarin toimista virallisia reittejä pitkin, sillä hänen mukaansa ”silmä silmästä” -menetelmä ei ole oikea tapa opettaa lapsille, mikä on oikein ja mikä väärin.

Naimisiin pahoinpitelijän kanssa

Vuonna 1995 cincinnatilainen Scott Hancock löi tyttöystäväänsä Yvonne Sevieriä kasvoihin. Perheväkivaltatapaus meni tietenkin oikeuteen, jossa tuomariksi valikoitui (valitettavasti) Albert Mestemaker. 

Hancock oli viettänyt jo muutaman kuukauden lukkojen takana odottaessaan oikeudenkäyntiä, joten tuomari Mestemaker määräsi hänelle yhdeksän kuukautta ehdollista vankeutta, pariskunnalle pariterapiaa ja viimeisenä vaatimuksena Hancockin ja Sevierin tulisi mennä naimisiin ehdollisen aikana. 

Tapaus aiheutti valtavan kritiikkimyrskyn (Mestemakerin onneksi tuolloin ei vielä ollut nettiä ja somea), ja tuomari perui sanojaan ja väitti, ettei ollut koskaan antanut kyseistä tuomiota.

Oikeuden papereista kuitenkin selvisi tuomarin kirjoittaneen ehdonalaisen edellytykseksi, että ”syytetyn ja uhrin tulee tehdä suhteestaan pyhä menemällä naimisiin”. Tämän tultua julki Mestemaker puolusteli määräystään ”perinteisillä amerikkalaisilla arvoilla”. Julkisuusrumban jälkeen Mestemaker järjesti uuden kuulemisen, luennoi Hancockille ja Sevierille tunnin verran avioliiton merkityksestä, mutta kumosi vaatimuksen liiton solmimisesta.

Valitettavasti tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Mestemaker oli yrittänyt ratkaista perheväkivaltatapauksen määräämällä hakkaajan ja uhrin naimisiin. 

Elinkautinen kotoa varastamisesta

Tässä kohtaa naurut jää varmaankin nauramatta, mutta tuomio rikokseen nähden on niin käsittämätön, että oli pakko ottaa mukaan listalle.

Maaliskuussa vuonna 2006 floridalainen Lance Saltzman todisti pikkuveljensä kanssa lähietäisyydeltä, kun heidän äitinsä Christina Borg ja isäpuolensa Toni Minnick riitelivät kiivaasti. Jossain vaiheessa Minnick haki makuuhuoneesta käsiaseen ja ampui sillä kohti Borgia. Keneenkään ei kuitenkaan osunut ja koska ase oli täysin laillinen, ei Minnickiä vastaan nostettu syytettä. Hän sai myös pitää aseen.

Mutta ei mennyt kauankaan, että tilanne perheessä eskaloitui jälleen, kun Minnick osoitti Borgia aseella ja uhkasi tappaa tämän. Tuolloin 22-vuotiaalle Saltzmanille riitti, ja pelastaakseen äitinsä hengen hän päättyi ottamaan isäpuolensa aseen ja myi sen ystävälleen. Valitettavasti tämä kaveri käytti kyseistä asetta ryöstössä, joten myös Saltzman joutui ongelmiin.

Hänen ainut rikoksensa oli isäpuolensa aseen vieminen kodista ja sen myyminen eteenpäin. Siitä huolimatta Saltzman tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen. Rankka tuomio johtui siitä, että nuorimies oli 16-vuotiaana istunut vankilassa aseellisesta ryöstöstä, joten hän oli rikoksen uusija. Aseen kanssa heilunut ja perhettään uhkaillut Minnick sen sijaan selvisi ilman seuraamuksia.

Lue myös:

• Maailman pisimmät vankeustuomiot – kymmenientuhansien vuosien kakkuja!
• Viimeiset ateriat – 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta

Kuka toivoisi pitävänsä jotain maailmanennätystä hallussaan? Jos haluaa päästä historiankirjoihin, niin kannattaa aloittaa jostain muualta kuin tältä listalta. 

Toki tämän listan saavutuksista kaikki eivät tarkoituksella tehtyjä, vaan osa on tulosta sattumasta. Monesti epäonnisesta sellaisesta.

Listafriikki vie lukijat tänään kärsimyksen ja nerouden pariin: 10 maailmanennätystä, jotka ovat aivan liian hulluja, että joku haluaisi niitä vapaaehtoisesti rikkoa.

Kovin potku haaroväliin 

Miksi? 

Käsitykseni mukaan miehet haluavat suojella sukukalleuksiaan viimeiseen asti, mutta toisin on koko elämänsä eri kamppailulajeja harrastaneella Kirby Roylla. Yllä olevalla videolla toinen kamppailulajien taitaja ja Gladiaattorit-ohjelman osallistuja Jesse ”Justice” Smith Jr potkaisee Royta haaroihin niin lujaa kuin pystyy. Mainittakoon vielä, että miehellä ei ole käytössään alasuojaa.

Massiivinen ennätyspotku osuu Royhin 35 kilometrin tuntinopeudella ja 500 kilon törmäysvoimalla. Mies ei hätkähdä osumasta, vaan kättelee tyytyväisenä ällistyneen pahoinpitelijänsä.

Royn mukaan ”potku oli voimakas”, mutta nivusalueelle osuneet iskut ovat vuosien aikana heikentäneet hänen kivestensä hermosoluja siinä määrin, että kipuaistimuksesta vain noin 10 prosenttia matkaa aivoihin rekisteröitäväksi.

Lue myös: Miksi isku kiveksiin sattuu niin tuhottoman paljon?

Matalaan veteen sukeltaminen

Yhdysvaltalainen Darren Taylor pitää nimissään ennätystä matalaan veteen sukeltamisesta. Laji (kyllä, sillä on useita innokkaita harrastajia) ei kuulosta äkkiseltään niin älyvapaalta kuin se todellisuudessa on. 

Taylor tai professori Loiskahdus (engl. Splash) niin kuin hänet ”piireissä” tunnetaan, on rikkonut oman hyppy- ja sukellusennätyksensä kymmeniä kertoja. Tällä hetkellä ennätys on 11,56 metrin korkeudesta suoritettu hyppy lasten uima-altaaseen, jonka syvyys on 30 senttiä.

Tyylinä hypyssä on tietenkin perinteinen mahaplätsi. AUTS! Taylor on kertonut rakastavansa ja vihaavansa hyppäämistä eikä hän pysty nukkumaan tai syömään hyppyä edeltävänä päivänä.

Luonnollisesti veteen osuminen sattuu, mistä Taylor on sanonut: ”Kipu on kova, mutta kestää vain muutaman minuutin. Maine ja kunnia on ikuista.”. Ikinä Taylorilta ei ole murtunut luita, vaikka hän on kärsinyt ainakin kahdeksasta aivotärähdyksest’ sekä toistuvista kivuista ja turvotuksesta keskivartalossa. 

Taylor ei koskaan harjoittele, vaan kiipeää aina esityksissään ja ennätyssuorituksissaan kylmiltään hyppytasanteelle, ja yrittää päätyä lastenaltaaseen mahdollisimman tasaisesti.

Eniten nostettuja oikeusjuttuja

Yhdysvaltalainen Jonathan Lee Riches on haastanut oikeuteen muun muassa paavi Benedict XVI:n, yritysjohtajat Bill Gatesin ja Steve Jobsin, entisen presidentin George W. Bushin, somalialaisia merirosvoja ja laulaja Britney Spearsin. Vain muutamia mainitakseni.

Hänellä on hallussaan maailmanennätys useimmasta nostetusta oikeusjutusta, joita on vuodesta 2006 lähtien kertynyt yli 4000. Syytettyjen joukossa on ollut niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitäkin.

Ja mitä tapahtui vuonna 2009, kun Riches kuuli, että Guinness aikoo laittaa hänen nimensä ennätystenkirjaan? Hän tietenkin haastoi tietokirjan oikeuteen estääkseen nimeämisen. Siitä olisi Richesin mielestä koitunut kantajalle eli hänelle itselleen vaaraa ja fyysistä harmia. Guinnessin mukaan Richesin oikeusjutuista ei ole pidetty minkäänlaista kirjaa.

Noihin aikoihin Riches istui monivuotista kakkuaan liittovaltion vankilassa petoksesta tuomittuna. Vapautuessaan mies on päättänyt alkaa opettamaan muita ihmisiä haasteiden nostamisessa.

Kun mikään ei pysäytä

Robert Craig Knievel tunnetaan paremmin taiteilija nimellä Evel Knievel. Viihdyttäjänä ja stuntmiehenä uransa tehnyt Knievel kirjasi nimiinsä 150 moottoripyörähyppyä erinäisten esineiden, muun muassa autojen ja haita täynnä olevien tankkien, yli. Noista hypyistä 18:ssa kävi huonosti.

Kun Knievel vuonna 1977 lopetti aktiiviuransa, oli hän kärsinyt vähintään 433 murtumasta 35:ssä eri luussa: se toi hänelle maailmanennätyksen suurimmasta määrästä luunmurtumia.

Häneltä oli murtunut pääkallo, nenä, leuka, molemmat solisluut, rintalasta, jokainen kylkiluu useampaan kertaan, molemmat käsivarret ja ranteet sekä selkä. Lisäksi murtumia oli ollut molemmissa nilkoissa, varpaissa, sääressä, polvessa, häntäluussa ja hänen lantionsa oli murskaantunut kolmesti. Pahimmassa loukkaantumisessaan hän makasi koomassa kuukauden päivät, mutta mikään ei tätä hurjapäätä pysäyttänyt.

Loukkaantumiset eivät päättyneet uran kanssa yhtä aikaa, sillä kaatuilu golfkentällä johti uuteen lonkkaan ja liukastuminen (kahdesti) omalla uima-altaalla rikkoi polven ja kylkiluita. 

Mies, joka söi lentokoneen

Ranskalainen Michel Lotito kärsi elinaikanaan syömishäiriöstä nimeltään pica, jossa sairastunut henkilö ahmii jotain täysin syötäväksi kelpaamatonta esimerkiksi kiviä tai vaikkapa maalia.

Lotiton spesialiteetti oli metalli ja lasi. Lääkäreiden mukaan luonnollisista syistä vuonna 2007 menehtyneellä miehellä oli ilmiömäinen kyky syödä jopa 900 grammaa metallia päivittäin. Hän huomasi taitonsa jo nuorena alkaessaan pureskelmaan juomalasista lohjennutta palaa. Lääkäreiden mukaan Lotiton anatomia soveltui eriskummallisten materiaalien käsittelyyn, sillä hänen suolistonsa sisäpinta oli normaalia paksumpi ja ruoansulatusnesteet tavallista happamampia.

Elämänsä aikana hän söi 18 polkupyörää, 15 ostoskärryä, kuusi kattokruunua, seitsemän televisiota, tietokoneen, kaksi sänkyä ja sukset. Ai niin, lisäksi mies söi lentokoneen. Hänen taktiikkansa oli paloitella isot esineet pienempiin osioihin ja huuhtoa ne alas mineraaliöljyllä ja vedellä.

Cessna-pienlentokoneen nauttimiseen meni aikaa kaksi vuotta. Siinäpä oivallinen tapa venyttää kaupareissujen väliä! 57-vuotisen elämänsä aikana Lotiton arvellaan syöneen noin 9 tonnia metallia.

Pisin matka tornadon mukana

Maaliskuun 12. päivänä vuonna 2006 Matt Suter joutui tornadon kyytiin. 19-vuotias nuorimies oli isoäitinsä ja invalidisoituneen setänsä kanssa viettämässä rauhallista iltaa asuntovaunualueella sijainneessa mobiilikodissaan Fordlandissa, Missourissa.

Suter alkoi kuulla jylinää kaukaisuudesta, ja koska tornadot ovat alueella tuttu juttu, nousi hän laittamaan ikkunoita kiinni. Sade ja tuuli kuitenkin voimistuivat silmänräpäyksessä, parakkitalon ovet repeytyivät irti ja katto sekä seinät liikehtivät kuin olisivat olleet hyytelöstä tehtyjä. 

Painava pöytälamppu lensi Suterin päähän lyöden tämän tajuttomaksi, ja samalla hetkellä mies joutui pyörremyrskyn vietäväksi. 

Noin 200 kilometrin tuntivauhtia liikkuva F2-luokan tornado kuljetti tajuttoman Suterin 398 metrin päähän, mutta kuin ihmeen kaupalla hän oli pientä päässä ollutta haavaa lukuunottamatta säästynyt vammoitta. Myös isoäiti ja setä selvisivät kodin täydellisestä tuhoutumisesta hengissä.

Suter on siis ennätyksenhaltija, joka on selvinnyt hengissä pisimmän matka tornadon vietävänä. Hän ei tokikaan ole ainut myrskynratsastaja, vaan vuonna 1999 oklahomalainen vauva selvisi hengissä 30 metrin matkan ja vuonna 1955 etelädakotalainen tyttö yhdessä poninsa kanssa lensi 300 metriä vahingoittumattomana.

Maailman hedelmällisin nainen synnytti 69 lasta

Tämä järjettömään saavutukseen kyennyt nainen eli 1700-luvulla Shuyassa, Venäjällä. Koska naisen nimellä ei ilmeisesti ole mitään väliä, kutsutaan häntä jokaisessa lähteessä maanviljelijä Feodor Vassilyevin ensimmäiseksi vaimoksi.

Urhoollinen nainen synnytti 27 kertaa: neljät neloset, seitsemät kolmoset ja 16:t kaksoset. Kuulostaa täysin epätodelliselta, mutta tiedot on tarkistettu kirkonkirjoista ja perhe on mainittu myös suositussa, 1700-luvulla ilmestyneessä, The Gentleman’s Magazine -aikakauslehdessä. Olipa heidät mainittu arvostetun, lääketieteellisen julkaisun, The Lancetin artikkelissa.

Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan korkea, mutta vain kaksi vuosien 1725-65 välillä syntyneistä Vassilyevin perheen lapsista menehtyi vauvana. Vaikka 69 lasta kuulostaa mahdottomalta, ei se sitä biologisesti ole. Todennäköisesti rouva Vassileyvilla on ollut perinnöllinen alttius hyperovulaatioon, jolloin aina useampi munasolu irtoaa ja monikkoraskauden todennäköisyys on suuri.

Se ei selitä sitä, että rouvan kuoltua Feodor Vassilyev meni uusiin naimisiin ja sai toisen vaimonsa kanssa 18 lasta: kuudet kaksoset ja kahdet kolmoset.

Kovavauhtisimmasta onnettomuudesta selviäminen

Jos joutuu auto-onnettomuuteen 980 kilometrin tuntivauhdista, niin minkälaisella todennäköisyydellä selviää hengissä? Kiihdytysajaja Art Arfons on kuitenkin esimerkki siitä, että todennäköisyys ei ole nolla. 

Marraskuussa 1965 Arfons oli Utahin suola-aavikoilla rikkomassa sen hetkistä nopeusennätystä. Kerran hän jo onnistuukin kellottamaan 927 km/h, joka oli muutaman päivän ajan ennätys, mutta tasangoilla oli muitakin ajajia, joten pian piikkipaikkaa piti hallussaan joku muu. 

Kun Arfons lähti sillä kertaa viimeiseen kiihdytykseensä Green Monster -menopelillään, vaikutti kaikki hyvältä. Mutta sitten yksi renkaista puhkesi, ja katsojat joutuivat seuraamaan järkyttyneinä sivusta, kun lähes tuhannen kilometrin tuntivauhtia kiitänyt auto lähti pyörimään ja pomppimaan hajoten pikkuhiljaa paloiksi.

Kun pelastajat pääsivät romuttuneelle ja savuavalle Monsterille, olivat he valmiita keräämään kasaan Arfonsin jäänteet, jos niitä oli edes jäljellä.

Mies oli kuitenkin kaikkien yllätykseksi hengissä ja tajuissaan. Pahoin loukkaantuneena ja kasvojen iho täysin kuoriutuneena Arfons kykeni edelleen keskustelemaan, ja kyselemään auton kunnosta. Ambulanssissa hän jopa vitsaili, että ei sitten ajeta liian lujaa ettei jouduta onnettomuuteen. Kuten arvata saattaa, Arfons palasi toivuttuaan takaisin autonrattiin.

Eniten haisteltuja jalkoja ja kainaloita

Kukaan ei varmaan vapaaehtoisesti halua haistella pahoja hajuja, varsinkaan kenenkään toisen ihmisen kehosta lähteviä (ellei ole jonkinnäköistä fetissiä). Siksipä me kaikki käytämme vuosittain jopa satoja euroja pesuaineisiin, saippuoihin, deodorantteihin ja hajuvesiin. Jokainen haluaa haista hyvältä tai ainakin neutraalilta.

Näiden tuotteiden kehityksessä tarvitaan tietenkin hajutestejä. Ja mikäs sen parempi arvioija kuin ihmisnenä. Cincinnatin kaupungissa sijaitsevassa Dr. Schollin tutkimuslaboratoriossa työskennelleen Madeline Albrechtin hommana oli haistella kainaloita ja jalkoja. 

Hän pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan vuonna 2009: Albrecht oli 15 vuoden työuransa aikana haistellut noin 5600 jalkaparia ja ainakin 6000 kainaloa. Tämän ennätyksen rikkominen ei sinänsä olisi monimutkaista, ällöttävää kylläkin.

Nopein aika, jossa on näpytelty yhdestä miljoonaan

Kukaan ei ollut ennen australialaista Les Stewartia edes harkinnut tällaisen ennätyksen tekemistä. Mies aikoi näppäillä kirjoituskoneella kaikki numerot yhdestä miljoonaan. Eikä siis numeroina vaan kirjaimin.

Stewartilla oli aina ollut kova halu tehdä jokin maailmanennätys ja päästä Guinnessin ennätystenkirjaan. Ongelmana oli se, että miehellä ei ollut mitään erityisiä taitoja, joten hän tiesi, että ennätyksen täytyisi olla jotain epätavanomaista ja omituista. 

Huhtikuussa vuonna 1982 Stewart oli keksinyt tavan, vaikka läheiset pitivät häntä pähkähulluna ja yritystä fyysisesti mahdottomana. Mies ei lannistunut, vaan äärimmäisellä päättävyydellä hän aloitti pitkän taipaleensa, koska oli kaiken lisäksi juuri jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle eikä hänellä ollut juuri muuta tekemistä.

Stewartin onnistumisen salaisuus oli se, että hän kirjoitti jokaisesta valveillaolo tunnistaan 20 minuuttia, joka yksisormitekniikalla tuotti noin kolme paperiliuskaa päivässä.

Marraskuun 25. päivänä vuonna 1998; seitsemän kirjoituskonetta, 1000 mustenauhaa ja 19 890 sivua myöhemmin Stewart kirjoitti viimeiset sanat:
nine hundred and ninety-nine thousand, nine hundred and ninety-nine.
one million.

Ennätyksen tekemiseen oli kulunut 16 vuotta ja seitsemän kuukautta.

Mutta Stewart sai mitä halusi: nimensä Guinnessin ennätystenkirjaan. Tuskinpa kukaan lähtee yrittämään tuon ennätyksen lyömistä.

Lue myös:

• Top 10 maailmanennätykset, jotka voit yrittää rikkoa kotona
• Top 10 vanhimmat yleisurheilun maailmanennätykset – tullaanko näitä koskaan rikkomaan?

Ihmiset ja eläimet ovat monessa suhteessa samanlaisia. Viehtymys päihteisiin on vain yksi yhdistävä tekijä. Tässä ovat eläinmaailman narkit ja alkoholistit.

Viina virtaa ja oopiumi maistuu. Miten monin eri tavoin eläimet ovatkaan keksineet huumata itsensä!? Ihminen ei siis ole lajina mitenkään erityinen ja myös eläinten joukosta löytyy ongelmakäyttäjiä.

Näistä melko huvittavista tapauksista löytyy paljon yhtymäkohtia ihmisten humalakäyttäytymiseen. Löydätkö sinä listalta sisäisen tilhesi, kärpäsesi tai kenties kengurusi? Vai oletko kenties korkean sietokyvyn lepakko tai jopa sulkahäntätupaija eli maailman kovin ryypiskelijä?

Ja sitten vielä alustuksen loppukaneettina biologin huomio: Ihmisillä on tapana inhimillistää eläinten käytöstä, mikä on monesti hieman ongelmallista ja saattaa johtaa putkinäköisiin päätelmiin. Anteeksi tämä nipotus, joka on lähinnä suunnattu itseltä itselle.

Mutta otetaanhan tämä lista viihteen kannalta!

Karhut haistelevat bensaa

Venäjän itäisimmässä osassa, Kamtšatkan niemimaalla, elää karhuja, jotka ovat löytäneet ihmisillekin tutun päihtymiskeinon. Ne imppaavat polttoainetta.

Kronotskin luonnonsuojelualueella asustavien karhujen on nähty aivan tositarkoituksella pyörivän helikoptereiden kimpussa päästäkseen kerosiinitranssiin. Ne kyttäävät ensin piilossa ja kirmaavat sitten paikalle helikopterin laskeuduttua tai noustua, sillä silloin niistä usein valuu maahan polttoainetta.

Tarpeeksi petrolia nuuhkittuaan karhu kaivaa maahan matalan kuopan ja kellahtaa siihen selälleen ketarat kohti taivasta (katso tästä kuvat). Siinä se sitten makoilee täyden euforian vallassa ja nukkuu huurunsa pois.

Pahimmat addiktit odottavat vesi kielellä puiston työntekijöiden vitkastelua, sillä ainakin kerran helikopterin tuomat kerosiinitynnyrit ovat jääneet laskeutumisalueelle odottamaan hakijaansa. Suzemka-niminen naaraskarhu käytti tilanteen hyödyksi ja otti tynnyristä kaiken ilon irti.

Tilhiä passitetaan vieroitukseen

Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa elävät tilhet syövät talvisin pelkästään marjoja. Erityisesti pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhien ruokavaliota. Kun marjat kypsyvät, pääsevät niiden pinnalla elävät hiivat tunkeutumaan sisään. Jos syksy on lämmin, voi pihlajanmarjoissa alkaa käymisprosessi. Toisin sanoen marjoihin muodostuu alkoholia.

Vaikka pihlajan- ja ruusunmarjojen alkoholipitoisuus voi nousta vain 0,3 prosenttiin, riittää se saamaan tilhen kokoisen linnun tillin tallin. Suurin tilhen verestä mitattu alkoholipitoisuus on noin promillen luokkaa.

Tilhen pää selviää kuitenkin nopeasti, koska sillä on supermaksa, joka polttaa alkoholia noin 8 kertaa tehokkaammin kuin ihmisen maksa. Tilhen maksa painaa noin kymmenesosan koko linnun massasta, kun ihmisellä maksa on vain pari prosenttia kokonaismassasta.

Käyneiden marjojen syöminen on tilhelle elinehto, joten sen on pakko vetää päivittäiset pärinät. Useimmat yksilöt ottavat kuitenkin kohtuudella, mutta toiset eivät osaa lopettaa. Tilhien tiedetään myös lentävän alkoholin vaikutuksen alaisina.

Nämä siipijuopot ovat vaaraksi lähinnä itselleen, kun ne törmäilevät rakennuksiin kohtalokkain seurauksin. Muun muassa Kanadan Yukonin territoriossa tilhien holtittomaan käytökseen on yritetty puuttua ja överit vetäneet linnut pääsevät eläinsairaalan tiloihin selviämään. Joillekin linnuille nokoset klinikalla eivät riitä toipumiseen, vaan ne joudutaan siirtämään pidemmäksi aikaa katkaisuhoitoon Yukonin villieläinreservaattiin.

Suomessakin on mahdollista todistaa tilhien kännisekoiluja; se ei ole mitenkään harvinaista. Esimerkiksi Jarmo Lautamäki Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksestä kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 2016, että poimii pihaltaan humalaisia tilhiä kuin kypsiä omenoita ja vie ne kellariinsa turvaan kissoilta ja variksilta. Lautamäen mukaan käyneistä marjoista juopuneet tilhet nuokkuvat puolisen tuntia ja ovat sen jälkeen täydessä iskussa; osa jopa äkäisiä.

Tilhet – kuten ihmisetkään – eivät ota opikseen, vaan vetävät päänsä täyteen pian uudelleen. ”Täällä olen joutunut olemaan portsarina ja päihdevalvojana linnuille. Olen yrittänyt puhua niille päihteiden vaaroista, mutta eivät ne mitään opi, vaan seuraavana päivänä ovat taas humalassa”, naureskelee Lautamäki.

Viina ei hetkauta lepakoita

Aivan kuten linnut, niin myös lepakot, juopuvat hedelmistä. Erona on vain se, että useimmat lepakot sietävät alkoholia paljon paremmin kuin tilhet. Myös ihmisiä paremmin. Kuten äskeisessä kohdassa mainittiin, saattavat tilhet lennellä yhden promillen humalassa, mutta Etelä- ja Keski-Amerikassa elävien lepakoiden verestä on mitattu korkeimmillaan 3 promillen alkoholipitoisuuksia.

PLOS One -lehdessä vuonna 2009 julkaistussa artikkelissa kerrotaan Belizessä tehdystä tutkimuksesta, jossa kuuden eri lajin lepakoille tarjoiltiin etanolilla terästettyä sokerivettä. Juopottelun jälkeen lepakot laitettiin lentämään esteradalle. Kuulostaa aivan niiltä yhdysvaltalaispoliisien teettämiltä testeiltä, kun kuskia epäillään rattijuopumuksesta: seiso yhdellä jalalla, kävele suoraan viivaa pitkin, kosketa sormella nenää, luettele aakkoset takaperin.

Belizen lepakot selviytyivät testistä huomattavasti paremmin kuin ihminen kolmen promillen humalassa. Viinan litkiminen ei merkittävästi vaikuta lepakoiden lentosuoritukseen tai niiden käyttämään kaikuluotaukseen.

Mutta tämä pitää paikkansa vain Etelä- ja Keski-Amerikassa tavattavilla lepakoilla, sillä niiden Afrikassa, Lähi-idässä ja Välimeren ympäristössä elävä sukulainen, afrikanronkko, ei selvinnyt esteradasta puhtain paperein. Todennäköisesti amerikkalaisille lepakoille on kehittynyt korkea alkoholin sietokyky siksi, että se on mahdollistanut niille sellaisten hedelmien syömisen, jotka eivät kelpaa muille eläimille.

Sulkahäntätupaijalla on eläinmaailman kovin viinapää

Malesian sademetsissä elävä sulkahäntätupaija on ihmisen lisäksi, tai joiden ihmisyksilöiden lisäksi, ainoa nisäkäs, joka nauttii alkoholia päivittäin.

Sulkahäntätupaija on noin rotan kokoinen nisäkäs, jota voi kutsua eläväksi fossiiliksi, sillä se on pysynyt lähes muuttumattomana 55 miljoonan vuoden ajan. Ja kaikki nuo kymmenet miljoonat vuodet sulkahäntätupaijalla on ollut putki päällä. Eikä kyse ole mistään pienestä tissuttelusta.

Sulkahäntätupaija saa kaiken ravintonsa yhden tietyn palmulajin kukista ja se kiskoo kasvin tuottamaa 3,8-prosenttista mettä joka yö kahden tunnin ajan. Tupaijaa tutkineen biologin Frank Wiensin mukaan nektarin alkoholipitoisuus on korkeimpia, mitä mistään luonnossa löytyvästä ravinnosta on mitattu.

Eläin ei osoita kuitenkaan minkäänlaisia alkoholimyrkytyksen oireita; se vaikuttaa olevan täysin immuuni viinalle, vaikka promillet huitelevat pilvissä. Jos ihminen joisi saman verran alkoholia kuin sulkahäntätupaija, tarkoittaisi se noin 12 viinilasillista joka ikinen ilta.

Vihermarakatit viinavarkaina

Vihermarakatteihin lukeutuvia grivettejä tavataan kotoperäisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta niitä päätyi orjakauppiaiden lemmikkeinä Karibialle. Ja noilla turkoosin meren ympäröimillä saarilla griveteistä tuli alkoholisteja.

Marakatit kehittivät alkoholiriippuvuuden noin 300 vuotta sitten eli plantaasiviljelyn kulta-aikaan, kun Karibialla kasvatettiin erityisesti sokeriruokoa. Marakatit söivät käyneitä sokeriruokoja – ja se oli rakkautta ensikänneillä. Nykyään niille kelpaa sokeriruo’osta valmistettujen tisleiden, kuten rommin, lisäksi mikä tahansa saatavilla oleva viina.

Vuonna 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan grivettien viehtymys etanoliin on niin suuri, että yksi viidestä apinasta valitsee juotavakseen mieluummin cocktailin kuin vettä. Esimerkiksi noin viisi prosenttia Saint Kitts ja Nevisin grivettipopulaatiosta voidaan luokitella alkoholisteiksi.

Listafriikillä ei ole tietoa siitä, tarjoillaanko griveteille rantabaareissa, mutta kaikesta päätellen porttikieltoja niille ei ole jaettu. Niiden nimittäin tiedetään röyhkeästi varastelevan rannalla notkuvien turistien drinkkejä.

Kaikki grivetit eivät kuitenkaan ryyppää samalla tavalla. Iällä on vaikutusta alkoholin kulutukseen, sillä nuoret yksilöt juopottelevat vanhempia useammin ja enemmän kerralla. Nuoret grivetit myös käyttäytyvät humalassa holtittomasti ja uhmaavat lauman vanhempia.

Grivettien juomista tutkinut Jorge Juarez arvelee, että vanhemmat yksilöt välttävät alkoholin juomista apinayhteisön sosiaalisen rakenteen vuoksi: ”Niiden täytyy olla koko ajan valppaana ja havainnoida sekä ympäristön vaaroja että oman ryhmän sisäistä dynamiikkaa”. Toisin sanoen jossain vaiheessa hurlumhei saa jäädä ja grivetin on kasvettava aikuiseksi. Teini-ikäiset grivetit saavat kuitenkin olla vapaasti teinejä.

Pallokala tappaa, mutta delfiini saa siitä elämänsä tripin

Pallokalan liha on tunnetusti myrkyllistä. Kala ei kuitenkaan itsessään ole myrkyllistä, vaan siinä elävät bakteerit tuottavat kudoksiin tappavaa tetrodotoksiini-hermomyrkkyä.

Tetrodotoksiini on 120 000 kertaa tappavampaa kuin kokaiini, 40 000 kertaa tappavampaa kuin metamfetamiini ja yli 50 miljoonaa kertaa tappavampaa kuin THC eli kannabiksen keskeisin päihdyttävä ainesosa. Se on myös moninkertaisesti tappavampi aine kuin mustanlesken myrkky.

Mutta yhtenä maailman älykkäimpänä eläimenä pidetty delfiini käyttää tätä tappavaa myrkkyä päihtymistarkoituksessa. Onko siinä jälleen yksi todiste delfiinin fiksuudesta vai tykkääkö se vain elää reunalla?

Lämpimillä merialueilla eläviä rosohammasdelfiineitä tutkinut biologi ja luontodokumentaristi Rob Pilley on seurannut eläimiä vuosikausia. Pilleyn mukaan niillä on erikoinen tapa pureskella pallokalaa ja kierrättää sitä kaverilta toiselle kuin marisätkää konsanaan. (Pallokala on englanniksi pufferfish, joten pössyttelyetiketti ”puff puff pass” nousi juuri aivan uusiin ulottuvuuksiin.)

Pienenä annoksena tetrodotoksiini tappaa. Pienempänä annoksena se halvaannuttaa. Aivan minimaalisena annoksena se saa aikaan kevyttä kihelmöintiä ja erikoisen hyvän olon tunteen – osittain sen vuoksi moni kulinaristi haluaa maistaa pallokalaa eli fugua. Tämän tunteen delfiinitkin vaikuttavat kokevan, nimittäin ”pallottelun” jälkeen ne nousevat pintaan kellumaan kuin täydellisen euforian vallassa.

Meribiologi Christie Wilcox on kuitenkin skeptinen, vaikka Pilley ei ole ainoa delfiinien pallokalabileitä todistanut tutkija. Wilcoxin mukaan tetrodotoksiini ei ole ”hyvän olon huume” ja yliannostuksen riski on liian suuri sille, että delfiinit pureskelisivat pallokalaa päihtymistarkoituksessa.

Wilcox epäileekin havaintojen olleen nuorten yksilöiden pieleen menneitä leikkejä, joissa ne oppivat pyrstöevän kautta, minkälaiseen puolustuskyvyttömään tilaan pallokalan järsiminen johtaa. Toisaalta Wilcox toivoo olevansa väärässä, sillä hänen mielestään huumeita käyttävä delfiini olisi mahtavin juttu ikinä.

Kengurut aivan pilvessä

Kun Tasmanian oopiumipelloille alkoi aikoinaan ilmestyä eriskummallisia viljaympyröitä, luultiin avaruusolentojen vierailleen maapallolla. Lopulta mysteeri ratkesi. Pienet vihreät miehet eivät olleet syyllisiä. Painaumien takana olivat oopiumista huumaantuneet vallabit.

Australian Tasmaniassa kasvatetaan oopiumiunikkoa, josta valmistetaan kipulääkkeinä käytettäviä opiaatteja, muun muassa kodeiinia ja morfiinia. Oopiumista jalostamalla saadaan aikaan myös puolisynteettisiä huumausaineita, joista tunnetuin lienee heroiini. Tasmania on maailman suurin laillisesti tuotetun ja lääkehoitoon tarkoitetun oopiumin tuottaja.

Vaikuttava aine on oopiumiunikon kypsien siemenkotien maitiaisnesteessä, minkä ovat panneet merkille myös Tasmaniassa asustavat vallabit. Kenguruiden heimoon kuuluvat vallabit käyvät napsimassa siemenkotia suoraan pelloilta. Ja vaikutus on odotetunlainen: ne huumaantuvat täysin, hyppivät pelloilla ympyrää ja sitten sammuva. Se on tuottanut viljelijöille harmaita hiuksia, sillä pöllyssä pomppivat vallabit tuhoavat satoa.

Joidenkin vallabien riippuvuus on sen verran vakava, että ne hajottavat henkensä uhalla peltoja ympäröiviä aitoja päästäkseen pilveen.

Banaanikärpäskoiras turvautuu pulloon tultuaan torjutuksi

Science-lehdessä vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan koiraspuoliset banaanikärpäset turruttavat surunsa viinalla. Tutkimuksessa selvisi, että parittelemaan päässeet koiraat eivät olleet erityisen kiinnostuneita alkoholilla terästetystä ravinnosta, mutta ilman jääneet valitsivat sen kaikkein mieluiten.

Samassa tutkimuksessa havaittiin, että neuropeptidi F:n eritys oli tapissa niillä koirailla, jotka olivat päässeet parittelemaan. Tuo viestimolekyyli liittyy aivojen palkitsemisjärjestelmään eli se saa aikaan hyvän olon tunteen. Kärpäskoiraalle tulee seksistä hyvä fiilis.

Mutta ne reppanat, jotka eivät olleet tositoimiin päässeet, joutuivat turvautumaan alkoholiin, koska alkoholi stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää samalla tavalla kuin muhinointi naaraan kanssa. Viinan aikaansaama olo tyydyttää edes jollain lailla tai ainakin turruttaa pahimman pettymyksen.

Mehiläiset sakottavat siipijuoppoja

Rattijuopumus on monien mielestä yksi pahimmista rikoksista, mutta ihminen selviää siitä usein sakoilla. Vaikka rattijuopon leima yleensä hävettää, ja aivan syystä, ei siitä ehkä rangaista perhepiirissä samalla tavalla kuin mehiläispesässä.

Mehiläisten sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja yhteisössä on tarkka kastiluokitus. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että käynyttä mettä nauttineita mehiläisiä odottaa pesällä tupenrapinat. Toki päänsä sekaisin vetäneet mehiläiset eivät välttämättä edes löydä kotiin. Ne törmäilevät kohtalokkaasti puihin tai sitten vain sammuvat kesken lennon ja tipahtavat maahan. Se saattaisi olla parempi vaihtoehto, sillä pesällä ne joutuvat kohtaamaan mehiläismaailman vastineen kiukkuisille ja pettyneille vanhemmille.

Hyönteistutkija Errol Hassan on kertonut The Guardianille, että joissakin mehiläisyhteisöissä näitä juoppoja rankaistaan ankarasti. Pesän ”ovella” työläisiä odottavat vartijat, jotka tarkastavat niiden kunnon. Ehkä vartijat pyytävät hoiperrellen lentäviä työläisiä hönkäisemään, että haiseeko hengityksessä viina!?

Heikossa hapessa olevia ei päästetä pesään vaan ne ajetaan muualle selviämään. Pesälle jo laskeutuneet, mutta huojuen seisovat mehiläiset työnnetään pois. Pahimmillaan humalaiset työläiset voivat joutua väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja Hassan on todistanut tilanteita, joissa hairahtuneilta on purtu raaja poikki. Krapula-aamuna sattuu siis muuhunkin kuin päähän. Toistuvasti kotiin kännissä palaavat saatetaan jopa tappaa.

Voimakkaaseen reaktioon on kyllä hyvä syy. Kaikki kerätty mesi muutetaan pesässä hunajaksi, jota mehiläiset käyttävät ainoana ravintonaan kylmän talven aikana. Jos hunajaa vahingossa valmistettaisiin käyneestä medestä, olisivat seuraukset kohtalokkaat koko yhteisölle.

Nikotiini ja kofeiini sen sijaan ovat mehiläisyhteisöissä sallittujen aineiden listalla eikä niiden nauttiminen johda raajojen menettämiseen.

Lue myös:

• 10 maailman vahvinta alkoholijuomaa – pelkkä ajatuskin korventaa sisuskalut
• Kippis! Tässä on 10 maailman oudointa drinkkiä
• Uskomatonta! Eläimet, jotka tekevät ihmisten töitä

Voivatko sanat hautakivi ja hauska olla samassa lauseessa? Listafriikki todistaa nyt tällä listalla, että tottahan toki voi! Nämä ovat varmasti ennalta toivottuja tekstejä.

Normaalistihan hautakiveen kaiverretaan vainajan koko nimi sekä syntymä- ja kuolinaika. Joskus mukaan voidaan laittaa myös lempinimi, jos henkilö on parhaiten juuri sillä tunnettu.

Periaatteessa kädet ovat lähes vapaat, eikä Suomessa ainakaan ole olemassa lakia, joka määräisi, mitä hautakivessä pitää tai toisaalta ei saa lukea. Sopimattomuuksiin toki puututtaisiin, mutta niitä omaiset harvemmin toivovat.

Tässä tulee nyt lista hauskoista teksteistä, joita hautakiviin on kaiverrettu. Joku on voinut haluta viittauksen elämäntyöhönsä, toiset taas haluavat heittää vitsiä vielä haudan takaakin. Listalla on sekä tunnettujen että suurelle yleisölle tuntemattomien henkilöiden hautakiviä.

Ovatko nämä mielestäsi hyväksyttäviä ja jokaisen oma valinta, vai osoittavatko huonoa makua?

Merv Griffin

Yhdysvaltalaisella Merv Griffinillä oli vuosina 1962-1986 nimeään kantava keskusteluohjelma ja hän on välillisesti vaikuttanut monen suomalaisenkin elämään, sillä mies loi muun muassa muutaman tunnetun televisiotietokilpailun: Jeopardyn ja Onnenpyörän.

Griffinin elämäkerrassa hänen kuvaillaan olleen ”täydellinen amerikkalainen showmies, joka tiesi, mitä yleisö halusi ja teki viihdyttämisestä elämäntyönsä”. Vitsikkyyttä riitti elinaikana ja miehen kerrottiin usein heittäneen huumorilla, että haluaa hautakiveensä tietyn lauseen: ”En tule pian takaisin tämän viestin jälkeen.”

Se oli vitsailua lausahduksella, jota hän oli niin usein talk show -isäntänä joutunut toistelemaan ennen mainoskatkoja. Hautakivessä tuo lause vain oli kieltävässä muodossa; sattuneesta syystä. Selvästi Griffin sai juuri sen, mitä halusikin!

Lue myös: Top 10 kohahduttavimmat visailuohjelmien skandaalit

William H. Hahn Jr.

Princetonissa, New Jerseyn osavaltiossa Yhdysvalloissa, sijaitsee William H. Hahn Jr:n hauta. Mies kuoli 75-vuotiaana vuonna 1980 ja hänen uskotaan tilanneen oman hautakivensä muutama viikko ennen poismenoaan.

Monet ovat ottaneet hänen lyhyestä ja ytimekkäästä kirjoituksestaan myöhemmin mallia, mutta Hahn oli pioneeri tämän napakan, kenelle lienee suunnatun, piikittelyn taustalla.

Hautakivessä lukee: ”Minähän sanoin olevani sairas”. Hahnin luonteen laadusta voidaan tehdä arvailuja ihan vain tuon hautakivikirjoituksen perusteella: Hän saattoi olla hieman kärttyisä, mutta toisaalta humoristinen – ja hän halusi ehdottomasti sanoa viimeisen sanan.

Janet Girolamo

Floridassa, Ponte Vedra Valleyn hautausmaalla, on Janet Girolamon hauta. Olisi hauska tietää, montako naurunpyrskähdystä kyseisellä hautausmaalla on kuultu, jos vierailijoita on eksynyt tarkastelemaan lähemmin Girolamon hautakiveä.

Vuonna 1940 syntynyt ja vuonna 2013 menehtynyt Girolamo työskenteli elämänsä aikana muun muassa tapahtumasuunnittelijana, ja hänet tunnettiin ulospäin suuntautuneena ja sosiaalisena naisena. Girolamo rakasti juhlien järjestämistä myös vapaa-aikanaan ja oli usein niiden keskipiste loistavan huumorinsa ansiosta.

Hänen toiveenaan oli jakaa iloa ja naurua vielä kuolemansakin jälkeen, joten sitä kunnioittaen hautakiven alaosaan on kaiverrettu:

”Jos pystyt lukemaan tämän, seisot tissieni päällä.”

Billy Wilder

Vuonna 1906 syntyneellä käsikirjoittajalla ja ohjaajalla Billy Wilderilla oli palkintokaapissaan lukuisia Oscareita ja muita pystejä. Hänen ehkä tunnetuin työnsä on vuoden 1959 romanttinen komedia Piukat paikat (alkup. Some Like It Hot), jonka naispääosaa esitti Marilyn Monroe. Wilder käsikirjoitti ja ohjasi useita kymmeniä eri tyylilajien elokuvia ja televisiosarjoja, joten mukaan mahtuu vakavampaakin tuotantoa.

Vuonna 2002 keuhkokuumeeseen menehtyneen Wilderin hautakivi kuitenkin viittaa siihen, että hän halusi tulla muistetuksi nimenomaan komedioistaan. Hautakivikirjoitus on hatunnosto Piukat paikat -elokuvalle ja sen viimeisille sanoille: ”Nobody’s perfect.”

Westwood Village -hautausmaalla, Los Angelesissa, sijaitsevan haudan paikkaa osoittaa kivi, jossa lukee: ”Olen kirjoittaja, mutta toisaalta kukaan ei ole täydellinen”.

Leslie Nielsen

Jos 1980- ja 1990-luvulta pitää mainita joku koomikko, niin taitaa kanadalainen Leslie Nielsen tulla ensimmäisenä mieleen. Vuonna 1955 ensimmäisessä elokuvassaan näytellyt mies nousi koko maailmaan tuntemaksi ja rakastamaksi hulluttelijaksi vuoden 1980 Hei, me lennetään! -elokuvan ja sitä seuranneen Hei, me pamputetaan! -televisiosarjan myötä, eikä tahti ainakaan hidastunut, kun Mies ja alaston ase -elokuvasarjan ensimmäinen osa julkaistiin jokunen vuosi myöhemmin.

Nielsen rakasti pieruhuumoria, mikä tuli hyvin esiin hänen elokuvissaan, ja mieltymys oli sama ihan oikeassakin elämässä. Mies vannoi heittävänsä vitsiä hautaan saakka ja julisti vuonna 1996, että hänen hautakivessään tulee jonain päivänä lukemaan ”Let ’er rip”. Se voisi suomeksi kääntyä muotoon ”Antaa paukkua”.

Ja kun Nielsen menehtyi keuhkokuumeeseen marraskuussa 2010, ei Evergreenin hautausmaalla, Floridassa, sijaitsevan hautakiven muistokirjoitusta tarvinnut kauaa miettiä.

John McCaffrey

Vuonna 1995 menehtyneen, 54-vuotiaan John McCaffreyn hautakiven etupuolella on perinteiseen tapaan nimi sekä elämän alkamisen ja päättymisen päivämäärät. Takapuolella on kaunis runo, jossa puhutaan muun muassa ruumiin ja sielun vapauttamisesta, mahtavien siipien levittämisestä ja ikuisesta elämästä. Lopussa lukee vielä ”ystävät jäävät kaipaamaan”.

Ja mitäs hauskaa tässä Kanadan Montrealissa sijaitsevassa hautakivessä sitten on?

Notre-Dame-des-Neiges -hautausmaalla on erittäin tarkat säännöt siitä, mitä hautakiviin saa kaivertaa. Montreal Mirror -lehden (joka sekin on sittemmin kuopattu) toimittajat onnistuivat pääsemään kaivertajan juttusille, sillä tämä hautakivi aiheutti melkoisen mediasensaation, kun ihmiset tajusivat sen piiloviestin.

McCaffreyn ex-vaimo ja uusi naisystävä olivat tulleet yhdessä tilaamaan vainajalle hautakiven ja jättäneet kaivertajalle kyseisen runon. Kaksikko oli vain sanonut, että teksti kuvasi edesmennyttä miestä ja oli heidän kaikkien kolmen yhteinen sisäpiirijuttu. Kaivertaja oli tehnyt työtä käskettyä ja huomannut vasta kiven tultua valmiiksi, mitä siinä oikeastaan haluttiin sanoa.

Tässä vinkki: Lue runosta jokaisen rivin ensimmäinen kirjain.

John Denby

Hammaslääkäri John Denby menehtyi 57 vuoden iässä vuonna 1927. Vaikka nykyäänkin on paljon hammaslääkäripelkoisia, taitaa käynti olla tänä päivänä jokseenkin leppoisampaa kuin reilu 100 vuotta sitten. Luulisi menetelmien olevan kivuttomampia ja tietysti hampaista pidetään kotonakin niin hyvää huolta, ettei niitä tarvitse kiskoa irti jokaisella hammaslääkärikäynnillä.

Hampaiden poistamisen lisäksi John Denby tietenkin täytti niissä olevia reikiä. Hän oli tästä inspiroituneena keksinyt itselleen humoristisen hautakivikirjoituksen: ”Täytän viimeisen reiän”. Se oli kekseliäs viittaus niin ammattiin kuin siihen tosiasiaan, että hänet oli nyt laskettu hautaan.

Rhode Islandilla, Yhdysvalloissa, sijaitseva hauta on viimeinen lepopaikka myös Denbyn vaimolle ja heidän jälkikasvulleen kahdessa polvessa. Toinen pojista, Maurice Denby, oli myös hammaslääkäri. Ammatin lisäksi Maurice Denby oli mitä ilmeisimmin omaksunut isänsä huumorintajun, sillä kun hän menehtyi vuonna 1964, lisättiin hautakiveen isän muistokirjoituksen alle: ”Minä myös.”

Barbara Sue Manire

Barbara Sue Manire menehtyi omana 64-vuotissyntymäpäivänään vuonna 2005 ja hänellä oli hyvin selvät sävelet hautapaikkansa suhteen. Moni voi pitää Maniren hautaa tökerönä, mutta parkkimittari oli naisen mielestä äärimmäisen hauska idea, ja lapset kunnioittivat äitinsä toivetta. Hän oli aina sanonut, että haluaisi haudalleen parkkimittarin, jossa lukisi, että aika on umpeutunut.

Highlandin hautausmaalla, Oklahomassa, Manirella on perinteinen hautakivi, jossa nimen ja päivämäärien lisäksi lukee: ”Meidän äitimme… Hänen huumorinsa jää elämään”. Kiven vieressä on parkkimittari, jossa lukee syntymä- ja kuolinaika sekä mittaritaulun yläpuolella teksti ”64 vuoden aikarajoitus” ja ”aika on kulunut loppuun”.

George Millet

Kenenkään kuolemalle ei tietenkään saisi nauraa, mutta George Milletin tapaus on jotenkin todella tragikoominen.

Helmikuun 15. päivänä vuonna 1909 Millet oli työpaikallaan The Metropolitan Life Insurance -vakuutusyhtiössä New Yorkissa, ja muille työntekijöille selvisi, että on hänen 15. syntymäpäivänsä. Ilmeisesti Millet oli suosittu toimiston tyttöjen keskuudessa ja ehkä tytöt olivat vielä ystävänpäivän hempeissä tunnelmissa, sillä he halusivat kaikki antaa päivänsankarille onnittelusuukon. Millet ei jakanut riehaantuneen tyttöjoukon innostusta ja yritti kaikin keinoin vältellä näiden lähestymisyrityksiä. Juostessaan ahdistelijoita pakoon Millet kompastui ja kaatui musteen poistamiseen tarkoitetun terävän veitsen päälle. Veitsi oli ollut Milletillä paidan rintataskussa ja se pisti häntä suoraan sydämeen.

Yksi pusua halajavista, pikakirjoittaja Gertrude Robbins, itseasiassa pidätettiin välikohtauksen jälkeen. Onneksi Robbins kuitenkin vapautettiin välittömästi sen jälkeen, kun Milletin kuolema varmistettiin onnettomuudeksi.

Lehdet kirjoittivat käsittämättömän epäonnisesta kohtalosta, eikä kuuluisuus jättänyt tätä nuorta miestä rauhaan haudassakaan. Hautakivi on nimittäin päältäpäin aivan tavallinen, mutta sen sivuun on kaiverrettu viimeisen syntymäpäivän traaginen tapahtumaketju. Miksi? Sitä kukaan ei tiedä.

Tina Barlow

Edith Christine Barlow, joka tunnettiin nimellä Tina, menehtyi vähän vajaa viisikymppisenä Mainessa, Yhdysvalloissa, jossa oli asunut koko elämänsä. Forest Cityn hautausmaalle vuonna 1991 haudatusta Barlow’sta ei julkisesti tiedetä paljoakaan, mutta hänen hautakivensä on maailmankuulu.

Mitä lie Barlow’lle tapahtunut; ehkä jokin yllättävä sairaus tai elämä kohdellut muuten kaltoin? Tai sitten hän ei vain suhtautunut elämään niin kuolemanvakavasti ja halusi jättää maailmaan viimeisen olankohautuksen.

Hautakivessä on ihmiselämä tiivistettynä kahdella sanalla: ”Shit happens”.

Lue myös:

• 10 televisiosarjojen kielletyt jaksot, joita ei ole näytetty erikoisista syistä
• Mitä Catfish tarkoittaa ja miksi se on televisiosarjan nimi?