Yhteiskunta

Ihmisten epäitsekkyys: 10 päätöstä, jotka pelastivat ihmishenkiä

Julkaistu

Nämä kymmenen tapausta muiden ihmisten pyyteettömästä auttamisesta ovat osoitus siitä, että epäitsekkyys ei ole täysin kadonnut ominaisuus.

Millainen maailma ja ihmiselämä olisi, mikäli sana epäitsekkyys olisi meille täysin tuntematon? Yksinkertaisesti paljon nykyistä ikävämpi paikka.

Epäitsekkyys. Urheus. Muiden hyvinvoinnin asettaminen oman hyvinvoinnin edelle.

Nämä ominaisuudet tuntuvat valitettavasti olevan nykyaikana katoava luonnonvara. Kun jotain pahaa tapahtuu, ihmisillä tuntuu olevan ikävän tapahtuman estämisen sijaan tapana ottaa puhelin kouraan ja kuvata tilanne.

Ja mitä tulee sitten patentteihin, epäitsekkyys loistaa poissaolollaan. Patenteilla pyritään tekemään rahaa, myös niissä tilanteissa, joissa pelissä on ihmisten terveys, hyvinvointi ja elämä.

Tällä listalla Listafriikki haluaa nostaa esille ihmiset, jotka ovat historian saatossa ja myös aivan nykypäivänä todistaneet olevansa poikkeus säännössä. Nämä sankarit ovat omilla toimillaan – tavalla tai toisella – pelastaneet yhteensä vähintään satoja miljoonia ihmishenkiä. Meistä jokaisen tulisi kiittää heitä, joskin historiankirjoja lukuun ottamatta heistä monenkaan nimet eivät ole koskaan tulleet vastaan – ainakaan ennen tätä listaa.

Advertisement

Eyamin kylä

Tällä listalla monessa kohdassa uhrauksia ovat tehneet yksittäiset henkilöt tai pieni joukko ihmisiä. Mutta Yersinia pestis -bakteerin aiheuttaman ruton riehuessa Englannissa vuonna 1665, tekivät Eyamin kylän asukkaat kovan päätöksen suojellakseen muita.

Vuosisatojen ajan mustaksi surmaksikin nimitetty rutto oli piinannut Eurooppaa, ja vuosien 1665-1666 aikana Lontoossa koettiin viimeinen epidemia, joka tappoi yli 100 000 ihmistä. 

Aivan toisella puolella maata, Derbyshiressa, sijainnut muutaman sadan asukkaan Eyam oli turvassa pääkaupungin vitsaukselta, mutta kaikki muuttui, kun paikallinen räätäli sai syyskuussa 1665 kangaslähetyksen. Kangas oli saapuessaan hieman kostea, joten räätälin avustaja George Viccas levitti sen tulipesän lähelle kuivumaan. Kankaan kosteudessa elossa pysyneet ja maan halki matkanneet, bakteeria kantaneet kirput lähtivät liikkeelle, ja Viccasista tuli ensimmäinen ruton uhri Eyamissa.

Syksyn aikana 42 kyläläistä menehtyi, ja uudenvuoden koittaessa moni pelkäsi (ja hyvästä syystä) niin paljon oman ja perheensä hengen puolesta, että oli valmis jättämään kotinsa ja maatilansa taakseen ja pakenemaan naapurikyliin. Kylän tuore kirkkoherra William Mompesson sai asukkaat kuitenkin vakuuttuneiksi, että kaikkien olisi syytä jäädä karanteeniin epidemian leviämisen estämiseksi. Ylläolevassa kuvassa on yksi lukuisista rajakivistä, joita pidemmälle kyläläiset eivät saaneet liikkua.

Rutto runteli pientä yhteisöä karulla tavalla: pahimmillaan elokuussa 1666 uhriluku oli 6 henkilöä per päivä, eikä yksikään perhe säästynyt tragedialta. Kuolleita jouduttiin hautaamaan omille pelloille, sillä kylän hautausmaa täyttyi nopeasti. 

Karanteeni toimi, sillä rutto oli tukahdutettu hieman reilu vuosi epidemian alkamisen jälkeen. Se jätti kuitenkin syvät arvet pieneen Eyamiin, sillä tauti tappoi kylän asukkaista suurimman osan, 260 henkilöä, mutta ihmisten käsittämätön uhraus ja epäitsekkyys pelasti monet lähiseudun yhteisöt samalta kohtalolta. 

Advertisement

Siemenpankin suojelijat

Leningradin (nykyinen Pietari) lähes 900 päivää kestäneessä piirityksessä kaupungin 2 miljoonasta asukkaasta kuoli nälkään ja tauteihin arvioiden mukaan 600 000 – 800 000. Saksalaiset saartoivat kaupungin syyskuussa 1941, jolloin maayhteydet muualle Neuvostoliittoon katkaistiin. Ruokavarannot olivat jo valmiiksi niukat, eikä lisää ollut tiedossa. 

Leningradissa sijaitsee kasvi- ja viljelytutkimukseen erikoistunut Vavilov-instituutti, jonka siemenpankkiin oli lähes kahden vuosikymmenen ajan kerätty hyötykasvien siemeniä ympäri maailmaa: 187 000 eri lajia tai lajiketta, joista 40 000 oli ruokakasveja.

Säilössä pidettiin pusseittain riisiä, vehnää, herneitä, kauraa ja perunoita, joilla aika moni tutkija olisi varmasti ruokkinut itsensä ja läheisensä. Niin ei kuitenkaan ollut instituutin biologien tapauksessa. He olivat vannoneet suojelevan kallisarvoista varastoa tulevia sukupolvia varten ja olivat valmiita uhraamaan itsensä asian puolesta.

Miten paljon itsehillintää ja omistautumista vaatiikaan, että kuolee nälkään ruokaa täynnä olevien huoneiden ympäröimänä? Niin kuitenkin kävi maapähkinätutkija Aleksander Stchukinille, joka menehtyi työpöytänsä ääreen, sekä kasvibiologi Dmitry Ivanoville, joka nääntyi kuoliaaksi ollessaan päävastuussa instituutin lukuisista riisilajikkeista. Heidän lisäkseen seitsemän muuta työntekijää koki saman kohtalon.

Venäläisten tutkijoiden ultimaattinen uhraus ei ollut turha, sillä piirityksestä ja sodasta selvinneen siemenpankin sisällöllä on välillisesti ruokittu miljoonia ihmisiä. Tänäkin päivänä maanviljelijät ympäri maailman kasvattavat satonsa instituutin kehittämistä lajikkeista. Maailman eri kolkista, instituutin perustajan Nikolai Vavilovin toimesta, kerättyjä kasveja on käytetty lukuisissa laboratorioissa, kun tutkijat ovat kehittäneet kestävämpiä lajikkeita sietämään äärimmäisiä lämpötiloja ja tuholaisia.

Fukushiman ikäihmiset

Tokiossa, Japanissa, koettiin vuoden 2011 maaliskuussa kauhunhetkiä, kun maanjäristys aiheutti tsunamin, joka puolestaan johti Fukushiman ydinvoimalan kolmen toiminnassa olleen reaktorin automaattiseen pysähtymiseen. Reaktorien pysähtyminen oli se, mitä pitikin tapahtua, mutta sen sijaan sähköjen katkeaminen ei kuulunut suunnitelmiin. Kun voimalassa ei ollut virtaa, johti se näiden reaktorien ylikuumenemiseen, osittaiseen sulamiseen ja sitä kautta radioaktiiviseen säteilyyn.

Toukokuussa tilanne meni niin pahaksi ylikuumenemisen jälkiseurausten johdossa, että Japanin valtio joutui eristämään Fukushiman ydinvoimalan ympäriltä 30 kilometrin mittaisen alueen lentoliikenteeltä ja maan pinnalla tuo eristetty alue oli kooltaan 20 kilometriä.

Advertisement

Kun eläkkeellä oleva insinööri, Yasuteru Yamada, seurasi Fukushiman tapahtumia televisiosta, päätti hän olla ratkaisu ongelmaan, mitä tuli Fukushiman ydinvoimalan stabilointiin. Hän otti yhteyttä vanhoihin kollegoihinsa ja sitä kautta muodostui yli 200 eläkeläisen ryhmittymä, joka kulkee nimellä ”Skilled Veteran Corps” eli vapaasti suomennettuna ”Taitavat veteraanijoukot”. Nämä eläkeläiset päättivät ottaa nuorten kollegoidensa paikan ja siten riskin säteilylle altistumisesta. Yamadan mukaan kyse ei ollut urheudesta, vaan logiikasta: ”Olen 72-vuotias ja keskiarvojen mukaan minulla on noin 13-15 vuotta elinaikaa jäljellä. Vaikka altistuisinkin säteilylle, veisi syövän kehittyminen kenties noin 20-30 vuotta, joten siksi meillä vanhemmilla on pienempi riski sairastua syöpään.”

Yamada voi tietenkin pukea sanansa juuri siten kuin hän asian kokee, mutta tosiasia on se, että kyllä tässä on kyse myös äärimmäisestä urheudesta: esimerkiksi säteilyn seurauksena syntyvä leukemia voi kehittyä huomattavasti nopeammin.

Tšernobylin ”itsemurhakolmikko”

Huhtikuun 26. päivänä vuonna 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa tapahtui eräs historian pahimmista katastrofeista, kun yksi Tšernobylin ydinvoimalan neljästä ydinreaktorista räjähti.

Valtava määrä säteilyä levittyi laajoille alueille Itä-Euroopassa, ja vaikutukset näkyivät Suomessakin. Eri asiantuntijoiden mukaan säteilyn välittömiin vaikutuksiin ja myöhemmin puhjenneisiin sairauksiin on reilun kolmenkymmenen vuoden aikana kuollut useita kymmeniä tuhansia, jossain arvioissa jopa 200 000, ihmistä. Ydinvoimala-alueen ympärillä on edelleen 30 kilometrin laajuinen suojavyöhyke, joka tulee olemaan asumiskelvoton seuraavat 20 000 vuotta.

Tuho olisi voinut olla vielä paljon pahempi ja uhriluku suurempi, elleivät voimalan työntekijät Valeri Bespalov, Oleksiy Ananenko ja Boris Baranov olisi suostuneet tehtävään, jota monet nimittivät varmaksi itsemurhaksi.

Muutama päivä onnettomuuden jälkeen tutkijat huomasivat, että sulaa ydinmateriaalia oli valumassa reaktorin lattian läpi kohti alla olevaa jäähdytysallasta. Jos radioaktiivinen metalli pääsisi kosketuksiin veden kanssa, räjäyttäisi se kolme muuta reaktoria ja pyyhkisi mennessään puolet Euroopasta. 

Advertisement

Vesi oli tyhjennettävä avaamalla kellarissa sijaitsevat venttiilit käsin. Suojapuvuissa ja yksinkertaiset hengityssuojat kasvoillaan itsemurhakolmikoksi nimetty ryhmä sitten laskeutui polviin asti ulottuvaan radioaktiiviseen veteen uhmaten säteilyä ja räjähdysvaaraa.

Miehet onnistuivat ja pelastivat miljoonien ihmisten hengen. Myös Bespalov, Ananenko ja Baranov selvisivät todennäköisyyksien vastaisesti tehtävästään vahingoittumattomina.

Jonas Salk

Amerikkalainen lääkäri ja tutkija Jonas Salk erikoistui jo opiskeluaikoinaan virologiaan, ja tutki erilaisia viruksia monessa yliopistossa ennen kuin hän vuonna 1947 sai professuurin ja oman laboratorion Pittsburghin yliopistossa. Hyvin nopeasti tutkimuskohteeksi valikoituivat erilaiset poliovirukset, mikä johti aikanaan poliorokotteen kehittämiseen.

Tuohon aikaan useimmat tutkijat olettivat, että rokotteita voitiin tehdä vain elävillä viruksilla. Salk kuitenkin kasvatti viruksia laboratoriossaan ja teki ne toimintakyvyttömiksi formaldehydillä. ”Tapetuilla” viruksilla tehty rokote osoittautui tehokkaaksi ja turvallisemmaksi vaihtoehdoksi, koska viruksen jäänteet huijaavat kehon immuunijärjestelmää tuottamaan vasta-aineita, mutta riskiä tartunnalle ei ole.

Testattuaan rokotetta tuhansilla apinoilla, päätyi Salk aloittamaan ihmiskokeet vuonna 1952. Ensimmäisinä koehenkilöinä toimivat hän itse perheineen, ja muutama paikallinen lasten hoitolaitos. Maaliskuussa 1953 Salk julisti kansallisessa radiolähetyksessä, että toimiva rokote poliota vastaan oli löytynyt.

Vuonna 1955 Salkilta kysyttiin haastattelussa, että kuka omistaa rokotteen patentin. Tutkija vastasi: ”Sanoisin, että ihmiset”. Tutkimuksen pitkälti lahjoituksilla rahoittaneen March of Dimes -järjestön lakimiehet olivat selvitelleet rokotteen patentoimista, mutta Salkin vastahakoisuuden vuoksi asia jätettiin sikseen. 

Advertisement

Forbes-talouslehden tekemien laskelmien mukaan Salk olisi saanut keksinnöllään kasvatettua 7 miljardin dollarin omaisuuden, mutta ahneus ei kuulunut hänen ominaisuuksiinsa. Hän halusi rokotteen kaikkien saataville, eikä vain niille, joilla siihen oli varaa.

Nils Bohlin

Parhaassa tapauksessa keksintö voi pelastaa ihmishenkiä. Ruotsalainen koneinsinööri Nils Bohlin kuuluu sellaisten ihmisten joukkoon, jotka ovat keksinnöllään ja epäitsekkyydellään – kiitos myös hänen työnantajansa Volvon – pelastanut ties miten monta henkeä: hän saattaa hyvinkin olla yksi maailman eniten ihmishenkiä pelastanut henkilö, näin ainakin uskotaan Volvolla ja täysin perustellusti.

Volvo palkkasi vuonna 1958 Bohlinin insinöörikseen. Hän oli vuotta aiemmin kehittänyt Saabin valmistamiin sotalentokoneisiin heittoistuimet ja vuotta myöhemmin Volvolla päästiin nauttimaan hänen nerokkuudestaan, kun hän keksi kolmipisteturvavyön. Ennen tuota olemassa oli kaksipisteturvavyö, joka meni lantion kohdalta puolelta toiselle ja itse asiassa aiheutti etenkin kovassa vauhdissa tapahtuneisiin kolareihin joutuneille erittäin herkästi lukuisia sisäisiä vammoja; siitä siis puuttui ristiin menevä toinen vyö. Tuolloin Volvon toimitusjohtajana toimineen Gunnar Engelaun sukulainen oli menehtynyt liikeonnettomuudessa, mikä oli yksi motivoiva tekijä Bohlinin palkkauksen takana, sillä hänen tiedettiin voivan parantaa autojen turvallisuutta – olihan hän kehittänyt myös niin sanotun nelipisteturvavyön lentäjille.

Kun Bohlin oli saanut keksintönsä valmiiksi, patentoi Volvo idean. Tällaisessa tilanteessa lähes poikkeuksetta jokainen yritys lähtisi tekemään valtavat summat rahaa patentillaan, mutta ruotsalaisyrityksessä tästä oltiin turvavyön kohdalla eri mieltä: he eivät halunneet aiheuttaa yhtään ylimääräistä kuolemaa tehdäkseen rahaa, vaan patentin yksityiskohdat paljastettiin välittömästi maailmalle ja siten myös muut autonvalmistajat pystyivät tuomaan kolmipisteturvavyön autoihinsa.

Lento 93:n matkustajat

Syyskuun 11. päivä ja vuosi 2001 ovat painuneet karmaisevine kuvineen ikuisesti meidän jokaisen mieliin, jotka tavalla tai toisella todistivat Yhdysvalloissa tapahtuneita, al-Qaidan suorittamia, terrori-iskuja. Kaiken kaikkiaan 2 977 ihmistä menetti henkensä tuona karmaisevana päivänä: nämä ihmiset menehtyivät New Yorkissa, Washington DC:ssä ja Pennsylvaniassa tapahtuneissa terrori-iskuissa. Tuolla päivällä on ollut todella kauaskantoiset vaikutukset monella tapaa, etenkin yhdysvaltalaisille.

Tuona päivänä yksi neljästä kaapatusta lennosta oli United Airlinesin lento 93, josta on sittemmin tehty dokumentteja ja elokuvia. Kyseinen lento oli matkalla kohti San Franciscoa. Koneessa oli 44 matkustajaa, ja kun he huomasivat koneen joutuneen terroristien kaappaamiksi, tekivät nämä matkustajat eittämättä yhden ihmishistorian epäitsekkäimmistä teoista uhraten oman henkensä lukuisten muiden puolesta.

Tuon lennon matkustajat olivat kuulleet sukulaistensa kanssa käytyjen puheluiden myötä, että New Yorkissa terroristit olivat lentäneet kaksi lentokonetta päin World Trade Centerin kaksoistorneja. Sen myötä he tajusivat, että heitä odottaa sama kohtalo ja niinpä he päättivät yhteistuumin toteuttaa nopeasti rakentamansa suunnitelman. Matkustajat rynnivät lentokoneen ohjaamoon porukalla, äänestettyään ensiksi suunnitelmastaan. Sen seurauksena terroristit joutuivat toteamaan, etteivät he pysty lentämään konetta kohteeseensa, Washingtoniin, vaan se päätyi syöksymään alas pellolle Pennsylvaniassa.

Advertisement

Ilman näiden 44 matkustajan urheutta uhriluku olisi ollut eittämättä paljon korkeampi. He siis uhrasivat yhteistuumin suoritetun äänestyksen myötä itsensä säästääkseen lukuisten muiden heille tuntemattomien ihmisten hengen.

Sir Frederick Banting

”Diabetes. Sido koiran haimatiehyet. Pidä koirat elossa niin pitkään, kunnes rauhanen hajottaa vapaat haimasaarekkeet. Yritä eristää näiden keskeinen erite ja vähentää glukoosin erittymistä virtsaan.”

Nämä edellä olevat sanat kirjoitti ylös kanadalainen lääkäri, Sir Frederick Banting, lokakuussa 1920. Sanoja oli yhteensä 25, mutta ne ovat pelastaneet sittemmin useat miljoonakertaiset määrät ihmishenkiä. Kyseessä oli nimittäin suunnitelma kehittää insuliinia, joka on diabeetikoille kriittinen aine heidän selviytymisen kannalta. Lopulta tuo suunnitelma konkretisoituikin insuliiniksi.

Banting olisi voinut halutessaan luoda itselleen valtaisat rikkaudet, mutta hän päätti tehdä toisin ja myydä patenttinsa yhden dollarin hinnalla Toronton yliopistolle. Sitä kautta insuliini ei päätynyt sellaisten ihmisten käsiin, jotka olisivat vain pyrkineet tekemään toisten ihmisten terveydellä rahaa, vaan se saatiin nopeasti massatuotantoon auttamaan diabeetikkoja.

Bantingin teko oli äärimmäisen epäitsekäs ja hänen perustelunsa tekemälleen ratkaisulle patentin luovuttamisen suhteen kuuluivat seuraavasti: ”Insuliini ei kuulu minulle, vaan se kuuluu maailmalle.”

Maximilian Kolbe

Maximilian Kolbe oli puolalainen pappi, joka lähetettiin vuonna 1941 yhteen maailman pahamaineisimmista paikoista, Auschwitzin keskitysleirille. Kolbe oli yksi niistä lukuisista ihmisistä, joiden epäitsekkyys holokaustin aikana pelasti lukuisia muita.

Kuolemanleirin natsit näännyttivät vankeja hiljalleen nälkään tarjoten ruoka-annoksia, joilla edes pienet lapset eivät selvinneet. Aamuisin jaettiin kahvinkorviketta, ja työpäivän jälkeen laimeaa keittoa ja pala leipää. Vangit kamppailivat saadakseen oman osansa vähästä ruoasta, mutta Kolbe odotti joka päivä, että muut olivat saaneet ensin syödäkseen, ja tyytyi jäljelle jääneisiin murusiin. Monesti hänelle ei jäänyt mitään.

Advertisement

Auschwitzista ei myöskään kannattanut yrittää paeta, sillä säännön mukaan yhden henkilön pakoyritystä seurasi kymmenen miehen tappaminen. Heinäkuussa 1941 eräs Kolben kanssa samassa parakissa ollut mies onnistui lähtemään lipettiin, joten muille oli tiedossa entistä ikävämpi kohtalo. Kymmenen henkilöä valittiin sattumanvaraisesti, ja heidän joukossaan oli Franciszek Gajowniczek, joka huusi ja itki tuskissaan vaimonsa ja lastensa perään.

Siinä vaiheessa Kolbe astui esiin ja pyysi vartijalta lupaa ottaa nuoren Gajowniczekin paikan. Pyyntö hyväksyttiin, joten Kolbe lukittiin muiden valittujen kanssa näännytysbunkkeriin ilman ruokaa ja vettä, odottamaan väistämätöntä kuolemaa.

Kahden viikon jälkeen enää neljä miestä oli hengissä ja Kolbe ainoa tajuissaan pysynyt. Bunkkeri tarvittiin uudelle vankilastille, joten elokuun 14. päivänä Kolbe lausui hiljaa rukouksen ja nosti rauhallisena vasemman kätensä teloittajan myrkkyruisketta varten.

Jesús García

Kun Meksikossa puhutaan henkilöstä nimeltä Jesús García, tuolloin puhutaan todellisessa kansallissankarin asemassa olevasta miehestä, joka uhrautui itse vuonna 1907 pelastaakseen kokonaisen kaivoskaupungin, Nacozarin, ja sen myötä valtaosan kaupungissa asuneista ihmisistä.

Täynnä dynamiittia ollut juna pysähtyi Nacozarissa ja 23-vuotias rautatien jarrumies García huomasi, että erään junan vaunun katolla ollut heinä oli syttynyt tuleen, minkä lisäksi veturin tulipesä oli pettänyt syösten kipinöitä savupiipun kautta kohti vaunuja. García tajusi välittömästi tilanteen vakavuuden ja väistämättä edessä olleen räjähdyksen. Niinpä hän hyppäsi veturiin, lähti peruuttamaan junan pois kaupungista, ja kun hän oli päässyt kuuden kilometrin päähän Nacozarista, kaikki junassa olleet dynamiitit räjähtivät. Koko juna tuhoutui ja García menetti henkensä.

Hiljattain kihlautuneesta ja omia häitään odottaneesta Garcíasta jäi jäljelle ainoastaan hänen toinen kenkänsä, joka on sittemmin liitetty oleelliseksi osaksi hänen hautakiveään.

Advertisement

Nacozarin kaupungissa Garcían vertaansa vailla oleva urheus tunnustettiin välittömästi. Hänen kunniakseen pystytettiin patsas ja kaupungin nimi muutettiin muotoon Nacozari de García. Mutta Garcían tarina ei ole tiedossa pelkästään Nacozari de Garcíassa, vaan tarina on tuttu ympäri Meksikon. Hyvä esimerkki tästä on se, että rautatietyöläisten päivää vietetään maassa kansallisesti aina marraskuun 7. päivänä, joka on Garcían kuolinpäivä.

Jos palavaan ja täynnä dynamiittia olevaan junaan hyppääminen, sekä sen ohjaaminen pois kaupungista, ei ole sankaruutta, niin sitten tässä on vaikea sanoa, että mikä on.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme onko epäitsekkyys sinun mielestäsi katoava tai jo kadonnut luonnonvara.

Advertisement

Yhteiskunta

Lukijoilta: Miten ja mistä peltipoliisi mittaa ajoneuvon nopeuden?

Julkaistu

Lukijoiden kysymyksissä selvitämme tällä kertaa sen, että miten peltipoliisi toimii.

Tällä kertaa Listafriikin lukijoiden kysymyksissä pohditaan sitä, että mistä ja miten nopeusvalvontakamerat mittaavat ajoneuvon nopeuden.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miten ja mistä peltipoliisi mittaa nopeuden?

Nyt kun mennään kovasti kesää kohti ainakin kalenterin mukaan, niin myös teillä liikutaan aiempaa kovempaa vauhtia. Ihan tietysti jo siksi, että voimassa ovat korkeammat kesärajoitukset.

Toivottavasti tämän kysymyksen esittänyt lukija ei yritä etsiä porsaanreikää nopeusvalvontakameroiden, tai tuttavallisemmin peltipoliisien, huijaamiseen, vaan on vain aidosti kiinnostunut siitä teknologiasta. Oli syy mikä tahansa, niin kyllähän me vastauksen etsimme!

Nykyisin on olemassa kahdenlaista mekanismia, joilla peltipoliisit toimivat.

Perinteisesti nopeusvalvontakameraan yhteydessä oleva mittalaite on havainnut auton nopeuden tiehen upotettujen induktiosilmukoiden avulla. Jos näiden antureiden yli ajaa liian nopeasti, laukaisee mittalaite kameran ja salamavalon. Räps vain, ja auto kuljettajineen tuli kuvatuksi.

Uudemmissa peltipoliiseissa pylväässä on tutka, joka mittaa ajoneuvon nopeuden; jälleen viesti menee kameralle, jos nopeusrajoitus ylittyy.

Tutkat pystyvät mittaamaan nopeuden hyvinkin kaukaa, mutta kuvanotto tapahtuu vain muutama kymmenen metriä ennen pylvästä, sillä muuten kuva olisi liian epäselvä. Uudet kamerat ovat myös hyvin tarkkoja, sillä niillä saadaan lähes passikuvan tasoinen kuva kuljettajasta ja pystytään valvomaan turvavöiden käyttöä ja jopa renkaiden urasyvyyttä.

Tutkaa ei saa huijattua, mikä taas antureilla toimivien mittauslaitteiden kohdalla ilmeisesti onnistuu väärää kaistaa hurjastelemalla. Tämä ei tokikaan ole missään nimessä suositeltavaa!

Uuden teknologian tutkat seuraavat ajoneuvoa vähintään usean kymmenen metrin etäisyydeltä tolpalle saakka. Tutka seuraa ajoneuvon nopeutta, etäisyyttä, suuntaa ja ajokaistaa koko sen ajan, kun kohde on tutkan kentässä. Siltä onnistuu myös monen ajoneuvon sekä usean kaistan seuraaminen samanaikaisesti.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Historian ensimmäinen spämmi, sähköposti ja Instagram-julkaisu: Tässä on 10 internetin ensimmäistä

Julkaistu

Nyt listataan internetin ensimmäisiä! Vaikka nämä ovat nyt arkipäivää, niin joskus on lähetetty ensimmäinen maili ja roskaposti sekä julkaistu ensimmäinen twiitti.

Vaikka tämän listan asiat ovat meille nykyisin arkipäivää, niin jostain on aina lähdetty liikkeelle! Listafriikki listaa nyt kymmenen internetin ensimmäistä.

Internet sai alkunsa Yhdysvalloissa, jossa ruvettiin 1960-luvulla suunnittelemaan niin sanottua hajautettua kommunikaatiojärjestelmää, jota ei pystyisi tuhoamaan kohdennetulla iskulla. Siitä tuli nimi verkko.

Ajatuksissa tuo verkko koostui lukuisista yhdenvertaisista tietokoneista, jotka olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta järjestelmä toimisi, vaikka osa olisi epäkunnossa. Sen olisi pysyttävä toiminnassa myös mahdollisessa ydinaseiskussa.

Vuonna 1969 Yhdysvaltain puolustusministeriön rahoituksella syntyi neljä tietokonetta kattanut ARPANET-verkko, joka seuraavalla vuosikymmenellä laajeni nopeasti. Armeijan lisäksi yliopistot ja tutkimuskeskukset ottivat ARPANET:n käyttöön, sillä se mahdollisti tutkijoille mahdollisuuden päästä helposti käsiksi maantieteellisesti kaukana oleviin materiaaleihin. 1980-luvun lopulla ARPANET:n pohjalta muodostui monien erillisten verkkojen verkosto eli internet, jota ilman nykyelämä olisi hyvin erilaista.

Koska internet on verrattain uusi juttu, ovat monet merkittävät ”ensimmäiset kerrat” tiedossa. Tiedämme muun muassa millainen on maailman ensimmäinen twiitti, YouTube-video ja roskaposti. Ensimmäinen sähköpostikin listalla on, vaikka sen kirjoittaja ei ihan varmuudella viestin sisältöä koskaan muistanut.

Ensimmäinen sähköposti

Maailman historian ensimmäinen sähköposti lähetettiin vuonna 1971. Yhdysvaltalainen tietokoneinsinööri Ray Tomlinson työskenteli internetin edeltäjän ARPANET:in parissa ja hänelle oli annettu tehtäväksi keksiä verkkoon ”jotain kiinnostavaa” tehtävää. Nyt ajateltuna tuo kuulostaa lähinnä koomiselta: keksiä nettiin jotain tekemistä.

Tomlinson rupesi etsimään keinoa saada yhteys kaukana – ja miksei lähelläkin – oleviin työkavereihin, jotka eivät vastanneet puhelimeen. Tomlinson asetti työhuoneessaan kaksi tietokonetta muutaman metrin päähän toisistaan. Sitten hän lähetti itselleen viestin, ja rullasi tuolillaan katsomaan, oliko toiselle koneelle tullut mitään. Koska Tomlinson oli ensimmäisen mailin lähettänyt henkilö, on hän luonnollisesti myös se, joka keksi laittaa miukumaukun vastaanottajan nimen ja palveluntarjoajan nimen väliin.

Lue myös: Miten @-merkki päätyi sähköpostiosoitteisiin?

Tomlinson ei tietenkään tajunnut tekevänsä historiaa, joten ensimmäisen sähköpostiviestin sisältö vaipunut unholaan. Mies on kuitenkin veikannut, että hänen itselleen lähettämänsä viestit olivat jotain epämääräistä siansaksaa; ehkäpä näppäimistön rivistö QWERTYUIOP tai ”muutama lause Gettysburgin puheesta” (joka on vuodelta 1863 peräisin oleva presidentti Abraham Lincolnin kuuluisin puhe ja koko Yhdysvaltain historian lainatuin puhe).

Tänä päivänä sähköpostin käyttäjiä on maailmanlaajuisesti 4,481 miljardia. Markkina- ja kuluttajatietoihin erikoistuneen Statistan mukaan joka päivä – siis joka päivä – lähetetään yli 361 miljardia sähköpostia.

Ensimmäinen roskaposti

Aika monella meistä sähköposti täyttyy roskapostista eli niin sanotusta spämmistä. Kovinkaan montaa vuotta maileja ei oltu lähetelty, kun ensimmäisen roskaposti kilahti sähköiseen postilokeroon. Toukokuun 3. päivänä vuonna 1978 Gary Thuerk, joka on saanut ei niin mairittelevan lempinimen ”roskapostin isä”, lähetti ARPANET:issä 400 vastaanottajalle viestin ilman näiden suostumusta.

Kyseessä oli Digital Equipment Corporation -tietotekniikkavalmistajan mainos uudesta tietokoneesta. ARPANET-verkon käyttäjäkunta oli vielä varsin pieni ja käyttö oli hyvin rajoitettua, joten vastaanottajat eivät suhtautuneet suopeasti ei-toivottuun viestiin. Aivan kuin nykyäänkin. Mutta kuten lukemattomia kertoja myöhemmin, niin sillä ensimmäiselläkin, spämmi myös iski osaan yleisöstä ja ihmiset riensivät ostamaan DEC:n tietokoneita.

Ensimmäinen verkko-osoite

Maailman ensimmäinen domain-nimi eli verkkotunnus tai verkko-osoite rekisteröitiin maaliskuun 15. päivänä 1985. Yhdysvaltalainen tietokonevalmistaja Symbolics lisäsi tuona päivänä yhteystietoihinsa symbolics.com -verkko-osoitteen ja parin seuraavan vuoden aikana monet it-alan yrityksen, kuten IBM, Apple, Sun ja Intel, seurasivat perässä.

Vaikka Symbolics-yritystä ei enää ole olemassa, on ensimmäinen domain-nimi edelleen käytössä. On varsin sopivaa, että maailman vanhimmassa verkko-osoitteessa voi tutustua internetin historiaan. Siellä on kirjaimellisesti internet-museo; sähköisessä muodossa tietenkin.

Webin ensimmäinen valokuva

Ensimmäinen valokuva ladattiin nettiin vuonna 1992. World Wide Web -palvelun kehittänyt brittiläinen Tim Berners-Lee saa kunnian olla ensimmäisen henkilö, joka latasi Silvano de Gennaron ottaman kuvan kyseiseen web-palveluun.

Kuvassa on neljä Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:ssä työskennellyttä naista, Angela Higney, Michele de Gennaro, Colette Marx-Neilsen ja Lynn Veronneau, jotka vapaa-ajallaan muodostivat musikaalisen komediaryhmän nimeltään Les Horribles Cernettes.

Berners-Lee oli vuonna 1992 myös CERN:n palkkalistoilla ja pyysi erään esityksen jälkeen ryhmältä muutamaa kuvaa. Naiset tai kuvaaja de Gennaro eivät kuitenkaan voineet aavistaa, mitä Berners-Lee suunnitteli kuvilla tekevänsä tai minkälaista osaa he tulisivat kuvien kautta esittämään internetin historiassa.

Ensimmäinen Facebook-tili, joka ei kuulunut perustajajäsenille

Luonnollisesti maailman ensimmäiset Facebook-tilit kuuluvat Mark Zuckerbergille ja kahdelle muulle Facebookin perustajajäsenelle. Kolme ensimmäistä koskaan luotua Facebook-sivua olivat testiprofiileja ja Zuckerbergin henkilökohtainen tili oli historian neljäs.

Mutta ensimmäinen ”ulkopuolinen” tilin luonut henkilö on Zuckerbergin kämppäkaveri Harvardin yliopiston asuntolasta, Arie Hasit. Helmikuussa 2004 Hasitista tuli ensimmäinen oikea Facebook-käyttäjä.

Hasit, jonka tilin käyttäjänumero on 7 (mitä suurempi numero, sitä myöhemmin käyttäjä on liittynyt palveluun suhteessa kavereihinsa ja kontakteihinsa), asuu tällä hetkellä Israelissa ja toteuttaa pitkäaikaista haavettaan rabbina työskentelystä.

Aika moni muukin on liittynyt Facebookiin Hasitin jälkeen. Vuoden 2023 lopussa Facebook-tilejä oli noin 3,065 miljardia kappaletta.

Ensimmäinen twiitti

Maailman historian ensimmäinen twiitti eli viestipalvelu Twitterissä (nykyinen X) julkaistu viesti on peräisin vuodelta 2006. Se oli Twitterin perustajan ja entisen toimitusjohtajan Jack Dorseyn näppäilemä. Maaliskuun 21. päivänä Dorsey käytti silloisesta 140 merkin maksimimäärästä 24 merkkiä kirjoittaakseen lyhyen ja ytimekkään viestin ”just setting up my twttr”.

Vuoden 2021 maaliskuussa Dorsey laittoi tuon ensimmäisen twiitin huutokauppaan myyntiin. Sitä markkinoitiin digitaalisena keräilyesineenä. Vain sekunneissa huutokaupan aukeamisen jälkeen tarjoukset huitelivat kymmenissä tuhansissa dollareissa. Lopulta korkeimman tarjouksen teki malesialainen liikemies Sina Estavi, joka maksoi siitä 2,9 miljoona dollaria (noin 2,5 miljoonaa euroa) kryptovaluutta ethereinä. Estavi vertasi hankintaansa siihen, että joku ostaisi Mona Lisan.

Twiitin, joka siis on kenen tahansa ilmaiseksi nähtävillä Twitterissä, lisäksi Estavi sai Dorseyn allekirjoittaman aitoustodistuksen ja kaiken siihen liittyvän metadatan, kuten twiitin ajankohdan. Kuulostaa täysin kaistapäiseltä touhulta, mutta tuskin tämän twiitin myyminen ja ostaminen jää ainutkertaiseksi tapaukseksi; twiittien ja muiden sosiaalisen median tekstien uskotaan nousevan tulevaisuudessa halutuiksi myyntiartikkeleiksi.

Lue myös: 10 erikoista ja huvittavaa tarinaa tunnettujen yhtiöiden nimien taustalla

Ensimmäinen YouTubeen ladattu video


Me at the zoo -nimellä kulkeva video ladattiin YouTube-videopalveluun huhtikuun 23. päivänä vuonna 2005. Videolla esiintyy Jawed Karim, yksi palvelun perustajajäsenistä, joka pätkän nimen mukaisesti kertoo siinä vierailustaan eläintarhassa.

Tuota 18 sekunnin mittaista videota on tähän mennessä (3.5.2024) katsottu yli 318 miljoonaa kertaa. Karim kiteyttää noissa sekunneissa YouTuben syvimmän olemuksen: Ihmiset katsovat netissä mitä tahansa – jopa sitä, kun joku kertoo norsuilla olevan todella pitkät kärsät.

YouTuben potentiaali nähtiin muuallakin ja Google osti palvelun 1,3 miljardilla eurolla vain reilu vuosi ”laadukkaan” eläintarhavideon lataamisen jälkeen.

Tänä päivänä YouTuben käyttäjät katsovat päivittäin miljardi tuntia videoita. Siis joka päivä YouTubea katsotaan maailmanlaajuisesti yhteensä noin 1 miljardi tuntia.

Ensimmäinen Instagram-julkaisu

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Kevin Systrom (@kevin)

Tässä listan mittaan on käynyt jo hyvin selväksi, että monet internetin ensimmäiset ovat aina kulloisenkin palvelun perustajien saavutuksia. Kenenkäs muunkaan!? Sama kaava toistuu myös ensimmäisen Instagram-kuvan kohdalla.

Yhdysvaltalainen ohjelmoija Kevin Systrom otti kuvan suloisesta koirastaan satunnaisella taco-kojulla Meksikossa ja julkaisi sen Instagramissa heinäkuussa 2010.

Eipä tainnut Systrom arvata, että muutamien vuosien päästä lemmikkien kuvilla tienataan omaisuuksia. Tällä hetkellä maailmassa on reilut 2 miljardia Instagram-tiliä, jotka ovat siis kuukausittain aktiivisessa käytössä.

Ensimmäinen kyberhyökkäys

Maailman ensimmäinen kyberhyökkäys ei ollut tahallinen – siis siinä mielessä, että sillä ei pyritty hankkimaan mitään arkaluontoista tietoa tai haluttu aiheuttaa harmia. Ensimmäinen kyberhyökkäys oli vain uteliaan Cornellin yliopiston opiskelijan yritys selvittää, miten iso internet on.

Marraskuussa 1988 Robert Tappan Morris halusi nähdä, montako tietokonetta internetiin oli yhdistettynä. Hän suunnitteli tietokoneohjelman, joka myöhemmin määriteltiin madoksi, ja lähetti sen eteenpäin. Tietokonemato poikkeaa viruksista siinä, että se ei tarvitse isäntäohjelmaa ja leviää tietokoneesta toiseen automaattisesti ilman käyttäjän toimenpiteitä.

Morrisin ohjelma siirtyi tietokoneelta tietokoneelle ja komensi jokaista konetta lähettämään signaalin Morrisin hallinnoimalle palvelimelle. Nuori mies oli kyllä tiennyt, että ongelmia oli tulossa, jos ohjelma leviäisi liian nopeasti. Hänen asettamansa rajoitteet eivät kuitenkaan kyenneet estämään matoa kopioimasta itseään ja jatkamaan koneiden saastuttamista.

Noin 6000 kappaletta yliopistojen, tutkimuskeskusten ja puolustusvoimien tietokonetta meni tukkoon verkon kapasiteetin ylikuormituttua. Kun Morris ymmärsi, mitä on tapahtumassa, eivät hänen varoitusviestinsäkään enää menneet läpi, sillä verkko oli kaatunut. Vaikka kyseessä oli viaton kokeilu, tuomittiin Morris kolmen vuoden ehdonalaiseen vankeustuomioon ja tuhansien dollareiden sakkoihin. Yllä olevassa kuvassa on muuten bostonilaisessa tiedemuseossa näytteillä oleva disketti, joka sisältää Morrisin madon lähdekoodin.

Morris-mato oli vain valitettavasti alkusoittoa. Tällä hetkellä internetissä tehdään joka päivä lähes 4000 uutta kyberhyökkäystä.

Lue myös: Tietosuoja puhuttaa – tässä historian 10 pahinta tietovuotoa

Ensimmäinen pikaviesti

Nykypäivänä viestit kulkevat pitkälti pikaviestiohjelmien, kuten WhatsAppin, välityksellä ja kommunikointi on lähes yhtä välitöntä kuin jos se tapahtuisi kasvotusten keskustellen.

Ennen pikaviestimien vallankumousta läheteltiin tietenkin tavallisia tekstareita, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö palveluita olisi ollut jo pitkään käytössä. Maailman ensimmäinen pikaviesti eli instant message lähetettiin tammikuun 6. päivänä vuonna 1993.

Sen lähetti AOL:n pikaviestimen kautta yhtiön tuleva johtaja Ted Leonsis vaimolleen. Viestissä luki: ”Don’t be scared … it is me. Love you and miss you” eli ”Älä säikähdä … minä täällä. Rakastan sinua ja ikävöin sinua”.

Vaimo oli kaikkea muuta kuin säikähtänyt ja vastasi (järjestyksessään historian toisessa pikaviestissä) ”Wow … this is so cool!”.

Koska olet itse viimeksi lähettänyt aivan tavallisen tekstiviestin?

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Mistä on peräisin happy hour? Suomessa ”iloisella tunnilla” on ollut tuulinen historia

Julkaistu

Mistä on peräisin happy hour? Tähän selvitämme vastauksen nyt.

Mistä on peräisin kuppiloiden happy hour? Tänään Listafriikki antaa vastauksen tähän kysymykseen ja paneudumme myös ”iloisen tunnin” historiaan Suomessa.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mistä happy hour on peräisin?

Happy hour on ravintoloissa ja baareissa eli toisin sanoen anniskelupaikoissa tietty ajankohta, jolloin alkoholia myydään normaalia halvemmalla. Usein kyseessä ovat hanatuotteet, mutta tarjouksessa voi olla myös cocktaileja ja snapseja. Yleensä happy hour on muutaman tunnin ajankohta iltapäivällä tai alkuillasta, jolloin on muuten hiljaista.

Happy hour juontaa juurensa Yhdysvaltain laivastoon, josta se ensimmäisen maailmansodan jälkeen lähti leviämään mantereelle. Laivastoslangissa happy hour merkitsi tiettyä aikaa päivässä, jolloin miehistö pääsi nauttimaan vapaa-ajan aktiviteeteista, jotka aluksilla koostuivat lähinnä paini- ja nyrkkeilymatseista. Alkoholilla ei siis ollut varsinaisesti mitään tekemistä happy hour -termin synnyn kanssa.

Kuten sanottua, meriltä happy hour levisi maalle, jossa oli käynnissä historian synkin ajanjakso – viinan myynnin osalta siis. Kieltolaki oli voimassa, mutta sehän ei tietenkään estänyt juomista.

Amerikkalaiset rupesivat kerääntymään salakapakoihin tai järjestämään kodeissaan kiellettyjä cocktailtunteja ennen siirtymistä päivälliselle ravintoloihin, joissa alkoholia ei tarjoiltu.

Happy hour omaksuttiin tarkoittamaan tuollaisia salaisia ja laittomia kokoontumisia. Kun kieltolaki vuonna 1933 kumottiin, oli happy hourista tullut jo vakiintunut termi, jonka anniskelupaikat ottivat sankoin joukoin käyttöön.

Suomeen happy hour saapui vasta vuonna 1984, mutta alkoholilainsäädäntö teki siitä käytännön tasolla hankalaa. Yllättyneet käsi ylös. Ravintolat saivat kyllä mainostaa happy houria, mutta siinä tapauksessa alkoholijuomien myyminen alennettuun hintaan oli kiellettyä.

Helsingin Sanomien elokuussa 1984 julkaiseman uutisen mukaan asiakkaat saivat sen sijaan maksutta esimerkiksi pientä purtavaa; pähkinöitä ja cocktailpaloja.

Jos taas happy hour haluttiin järjestää myymällä drinkkejä alennettuun hintaan, ei sitä saanut mainostaa mitenkään. Tämän pystyi kiertämään laittamalla ravintolan oveen hinnaston, jossa oli ”asiallisesti” ja alkoholin käyttöön rohkaisematta ilmoitettu esimerkiksi keskioluen hinta tiettyinä kellonaikoina. Happy houria ei kuitenkaan saanut mainita.

Lakia on sittemmin muutettu suuntaan ja toiseen – saa mainostaa, ei saa mainostaa – ja viimeisimmän alkoholilakimuutoksen myötä ravintoloilla on ollut vuodesta 2018 lähtien jälleen oikeus mainostaa happy houria ja esimerkiksi afterworkia.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Mistä suomalaiset viikonpäivien nimet tulevat ja mitä ne tarkoittavat?

Julkaistu

Mistä suomenkieliset viikonpäivien nimet tulevat? Tällä listalla perehdymme nimien muinaiseen alkuperään.

Nämä sanat ovat jokapäiväisessä käytössämme, mutta niissä ei ole tarkemmin mietittynä mitään järkeä. Mistä suomenkieliset viikonpäivien nimet ovat peräisin?

Suomalaisissa kuukausien nimissä on järkeä, sillä kyllähän esimerkiksi touko, elo ja marras tarkoittavat jotain, vaikka eivät ehkä kovassa käytössä olekaan. Kesäkuu ei muuten ole saanut nimeään vuodenajan mukaan. Mutta siitä ja muiden kuukausien nimistä voit lukea lisää toiselta listalta: Tätä suomalaiset kuukausien nimet tarkoittavat – kesäkuun alkuperä yllättää!

Palataan nyt kuitenkin listan aiheeseen, eli siihen, mistä viikonpäivien nimet tulevat! Mitä ihmettä tarkoittavat maanantai, torstai tai lauantai?

Monta mutkaa saa matkalla tehdä ja paljon mennä ajassa taaksepäin, mutta kaikki tiet johtavat lopulta Roomaan.

Maanantai

Kuva: Ponciano | Pixabay

Otetaan ensiksi käsittelyyn kaikkia viikonpäiviä – keskiviikko lukuun ottamatta – yhdistävä -tai. Viikonpäivien nimien loppuosa on lainattu skandinaavisten kielten päivää tarkoittavasta dag-sanasta.

Ja Skandinavian suuntaan saamme katsoa myös kokonaisuudessaan viikonpäivien nimissä, sillä pääosin suomenkieliset viikonpäivien nimet ovat lainoja nimistä, jotka ovat peruja viikingeiltä.

Maanantai on helppo yhdistää ruotsin måndag-sanaan, mutta vielä paremmin yhteyden löytää muinaisruotsin manadagher-sanasta.

Germaanisiin kieliin, joihin siis myös skandinaaviset kielet kuuluvat, maanantain nimi lainattiin kääntämällä suoraan latinasta. Roomassa maanantai oli siis Kuun päivä, dies Lunae, mikä näkyy yhä romaanisissa kielissä: espanjan lunes, ranskan lundi ja italian lunedi.

Tiistai

Kuten jo edellä mainittiin, ovat suomalaiset viikonpäivien nimet lainoja skandinaavisista nimistä. Osa niistä perustuu skandinaavisen mytologian jumaliin: tiistai muistuttaa Tyristä, joka oli jumalista urhein ja rohkein. Tyr oli Odinin poika ja Thorin nuorempi veli.

Viikingit eivät kuitenkaan itse keksineet nimetä päiviä jumalten tai taivaankappaleiden mukaan, sillä he lainasivat idean germaaneilta. Etelään suuntautuneilla matkoilla kotiintuomisiksi tarttui siis muutakin kuin konkreettisia ryöstösaaliita.

Germaanit olivat nimenneet tiistain Ziu-nimisen jumalan mukaan, minkä viikingit omivat itselleen muuttaen nimen omaan pohjoismaiseen tarustoon sopivaksi.

Koska kaikki mytologiat ja uskomukset kietoutuvat historian saatossa yhteen, niin germaanien Ziu, skandinaavien Tyr ja esimerkiksi anglosaksisten kansojen Tiw ovat sama hahmo.

Saksan Dienstag , englannin Tuesday ja norjan tirsdag muistuttavat tästä rohkeasta sodanjumalasta.

Ja miten sopivaa onkaan, että Roomassa tiistai oli dies Martis; sodanjumala Marsin päivä.

Germaanit siis ottivat Roomasta perusidean viikonpäivien nimeämisestä jumalhahmojen mukaan, mutta muokkasivat nimet omien vastaavien jumaltensa mukaisesti. Ja sitten viikingit tekivät saman germaanisille viikonpäiville.

Ja näin tämä urhea jumalhahmo löysi tiensä myös suomen kieleen, vaikka se ei tiistaista ensisilmäyksellä mieleen tulisikaan.

Keskiviikko

Keskiviikko eroaa muista viikonpäivien nimistä merkittävästi: siinä ei ole päivää tarkoittavaa tai-loppuosaa, eikä nimessä ole viittauksia jumaliin tai taivaankappaleisiin. Keskiviikko on yksinkertaisesti ollut keskellä viikkoa.

Aikoinaan meilläkin viikko alkoi sunnuntaista, joten keskiviikko oli kirjaimellisesti viikon keskimmäinen päivä. Meidän nykyisessä systeemissä eli maanantaista alkavassa viikossa se keskellä oleva päivä on torstai. Suomessa viikon alku vaihdettiin maanantaille vuonna 1973.

Hauska sivuhuomio tähän: hieman yli puolet maapallon asukkaista käyttää kalenteria, jossa viikko alkaa sunnuntaista. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä lähes koko Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä puolessa Afrikan ja Aasian maista.

Suomeen keskiviikon nimi on lainattu suorana käännöksenä saksan Mittwoch-sanasta. Pohjoismaisissa kielissä keskiviikko on nimetty suuren ja mahtavan Odinin mukaan – onsdag.

Ja kun mennään alkulähteille, niin Roomassa keskiviikko oli Merkuriuksen päivä – dies Mercurii.

Torstai

Roomassa torstaille nimensä antoi taivaan, valon ja ukkosen jumala Jupiter. Latinankielinen dies Jovis näkyy romaanisten kielten torstaissa; espanjan jueve, ranskan jeudi ja italian giovedi muistuttavat ylijumala Jupiterista.

Samanlainen jumalhahmo löytyi sekä germaanien että viikinkien tarustoista, joten torstai oli luontevaa nimetä Jupiterin vastineen mukaan.

Ukkosenjumala Donar on helppo löytää muun muassa saksankielisestä Donnerstag-sanasta ja pohjoismaisissa kielissä viikinkien suosikkijumala Thor on ilmiselvästi esillä torsdag-sanassa.

Tuosta ei ole enää kovin pitkä matka suomenkieliseen torstaihin.

Perjantai

Roomalaiset nimesivät perjantai Venuksen mukaan. Venus oli kauneuden, rakkauden, seksin ja hedelmällisyyden jumalatar, jota skandinaavisessa mytologiassa vastasi Freija. Freijasta muistuttavat muun muassa ruotsin fredag, englannin Friday ja saksan Freitag. Myös suomenkielinen perjantai juontaa juurensa samaan jumalattareen, vaikka se hieman erilaiselta vaihtuneen alkukirjaimen vuoksi kuulostaakin.

Venus näkyy edelleen romaanisissa kielissä: espanjan viernes, ranskan vendredi ja italian venerdi ovat kaikki johdettuja latinankielisestä Venuksen päivästä – dies Veneris.

Perjantai oli aiemmin onnen päivä, mutta koska se linkittyi niin vahvasti pakanallisiin jumalolentoihin ja kaiken lisäksi vielä voimakkaisiin naishahmoihin, oli kirkonmiesten pyrittävä muuttamaan päivän tarkoitus.

Ja siinähän kristinusko onnistui: perjantaista oikein tekemällä tehtiin epäonnen päivä.

Lue lisää: Perjantai 13. päivä – 10 faktaa epäonnen päivästä

Lauantai

Kuva: Maria Kray | Pixabay

Lauantai sai Roomassa nimensä Saturnus-planeetalta, joka oli aikoinaan nimetty maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumala Saturnuksen mukaan.

Mutta unohtakaa jumalhahmot ja taivaankappaleet, sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin lauantaisauna!

Ei onnistunut Saturnus soluttautumaan Pohjolaan, sillä lauantai oli viikingeille pyhä peseytymispäivä.

Vanha laugr-sana tarkoitti kylpyä tai kylpemistä, joten siihen perustuvat ruotsin lördag, norjan ja tanskan lørdag, islannin laugardagur ja pienellä venytyksellä viron laupäev ja suomen lauantai.

Sunnuntai

Sunnuntai viittaa useissa kielissä Aurinkoon. Viikonpäivien alkujuurilla Roomassa sunnuntai sai nimen dies Solis. Sunnuntai on ollut Auringon päivä siis aikojen alusta saakka.

Muun muassa saksan Sonntag, ruotsin söndag, englannin Sunday sekä tanskan ja norjan søndag viittaavat Aurinkoon.

Suomenkielinen sunnuntai lainattiin joko skandinaavisista kielistä tai sitten se on napattu ilman pohjoismaisia välivaiheita suoraan saksan kielen varhaisimmasta muodosta. Muinaisyläsaksan kielellä sunnuntai oli Sunnuntag, joka kuulostaa kyllä melko tutulta. Oli miten oli: Aurinko näkyy meilläkin viimeisen viikonpäivän nimessä.

Vaikka Roomasta peräisin olevat latinankieliset viikonpäivien nimet ovat muuten säilyneet tähän päivään saakka romaanisissa kielissä, on sunnuntai poikkeus. Esimerkiksi ranskaksi, espanjaksi ja italiaksi sunnuntai on Jumalan päivä: domingo, dimanche, domenica.

Miksi ihmeessä näin?

No, syy on tietenkin se, että sunnuntai oli Rooman valtakunnassa äärimmäisen tärkeä päivä pakanallisille auringonpalvojille. Kun kristinusko otti Roomassa jalansijaa, oli kristillinen pyhäpäivä näppärästi valittu niin ikään sunnuntaiksi ja sen tuli korvata aiempi merkitys. Muut viikonpäivät saivat pitää nimensä, mutta sunnuntain merkitys oli sekä muille uskonnoille että kristinuskolle sen verran iso, että päivä ei missään nimessä saanut muistuttaa Auringosta.

Taistelu oli kuitenkin osittain toivoton, joten kirkko päätti sepittää tarinaa, jotta Auringon päivä istuisi myös kristinuskoon. Niinpä Jeesukseen ruvettiin viittaamaan ”oikeuden aurinkona ja valon tuojana”. Siinä vaiheessa, kun kristinusko levisi Pohjois-Eurooppaan, oli Auringon päivä jo luontevasti osa uskontoa, joten siksi meillä vietetään Auringon kunniaksi sunnuntaita.

***

Vaikka listalla osoitetaan moneen otteeseen, että kaikki tiet johtavat Roomaan ja viikonpäivien nimien historia juontaa juurensa latinaan, niin todellisuudessa alkuperä on paljon vanhempi.

Nykytiedon mukaan seitsenpäiväinen viikko on lähtöisin Babyloniasta, josta myös eurooppalaisen tähtitieteen uskotaan alkaneen jopa 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Babyloniassa kuukausi jaettiin neljään seitsemän päivän jaksoon ja jokainen päivä oli jaettu 24 hetkeen. Jokaista hetkeä vartioi yksi taivaankappale ja viikonpäivä sai nimensä kyseisen päivän ensimmäistä hetkeä suojelevasta taivaanvalosta. Nuo taivaankappaleet olivat Aurinko, Kuu ja viisi paljaalla silmällä erottuvaa planeettaa. Siitä ei ole kuitenkaan tietoa, että miten babylonialaiset viikonpäiviä kutsuivat.

Varhaisimmat tunnetut kirjoitukset, joissa viikonpäivien nimien kerrottiin juontavan taivaankappaleiden ja niitä edustavien jumalien nimistä, ovat roomalaisilta. Tämän vuoksi viikonpäivien nimien katsotaan tulevan Roomasta.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Miksi kelloja siirretään? Ensimmäisen maailmansodan aikainen jäänne kiusaa meitä edelleen!

Julkaistu

Siirrymme kesäaikaan jälleen ensi yönä, mutta minkä ihmeen takia? Nyt selvitetään, että miksi kelloja siirretään.

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, miksi kelloja siirretään. Kelloja siirretään EU-maissa aina lokakuun ja maaliskuun viimeisenä sunnuntaina – ja ensi yönähän koittaa jälleen tuo hetki.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi kelloja siirretään?

Blah, kellojen siirtäminen! Miksi, milloin, miksi ja ennen kaikkea MIKSI?

No kelloja siirretään siksi, että Saksassa haluttiin ensimmäisen maailmansodan aikana säästää kivihiiltä ja sähköä sotimiseen. Saksan talous oli vuonna 1916 romahtamispisteessä, joten jostain oli säästettävä.

Isossa-Britanniassa oli jo vuonna 1907 heitetty ilmoille idea kesäajan käyttöönotosta, koska kevään ja kesän valoisat tunnit ”menevät hukkaan” ihmisten nukkuessa. Brittihallitus ei kuitenkaan hyväksynyt rakennuttaja William Willettin ehdotusta, sillä sen katsottiin rikkovan säännöllistä vuorokausirytmiä.

Jep!

Willet perusteli kesäaikaan siirtymistä valoisan ajan tehokkaammalla käytöllä ja valoisuuden osumista paremmin aktiiviseen työskentely- ja opiskeluaikaan. Willettin mukaan valoisien tuntien hyödyntäminen säästi myös energiaa. Ja juuri se kiinnitti saksalaisten huomion.

Ajateltiin, että jos aamulla on enemmän valoa, se säästää energiaa. Tuohon aikaan se tarkoitti hiiltä.”, kertoo Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa Ylen haastattelussa. Marjomaan mukaan kaikki sodassa mukana olleet suurvallat ottivat kesäajan käyttöön Saksan esimerkkiä seuraten, mutta siitä luovuttiin sodan loputtua. Toisen maailmansodan aikana sama ruljanssi toistui; tällä kertaa myös Suomessa. ”Kesäaikaa ajateltiin – – sellaisena asiana, johon voidaan ihmiset pakottaa sota-aikana”, jatkaa Marjomaa.

Kun öljykriisi iski 1970-luvulla, turvauduttiin kesäaikaan jälleen energian säästämiseksi, mutta sillä kertaa päätös piti. Pikkuhiljaa seuraavan vuosikymmenen aikana suurin osa maailman valtioista lähti leikkiin mukaan. Suomessa kesäaikaan on siirrytty säännöllisesti vuodesta 1981 lähtien.

Jo vuonna 2018 Euroopan komissio ehdotti, että EU:ssa jätettäisiin erillinen kesäaika historiaan. Seuraavana vuonna Euroopan parlamentti jopa äänesti siitä, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin ja tulos oli lopettamista puoltava. Tavoitteena oli, että viimeinen kellojen siirtäminen tapahtuisi Euroopan unionissa vuonna 2021. Muutokseen tarvitaan sekä EU:n neuvoston että parlamentin päätös, mutta toistaiseksi asian käsittely on pysähtynyt neuvostossa.

Koskahan kelloja siirretään viimeisen kerran ja päästään vihdoin eroon tuosta sodanaikaisesta hätäkeinosta!?

Vielä ei ole sen aika, sillä jälleen ensi yönä siirrämme kelloja tunnilla eteenpäin. Siirto tapahtuu aamukolmelta.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 erikoista esinettä, jotka lääkärit ovat poistaneet ihmisten sisältä

Julkaistu

Tällä listalla käsitellään erikoisimpia esineitä, joita lääkärit ovat poistaneet ihmisten sisältä.

Vaikka lääkärit kohtaavat työssään mitä kummallisimpia asioita, niin joskus hekin jäävät sanattomiksi. Nämä kymmenen yllätystä taatusti ovat sen tehneet.

Listafriikki otti tällä kertaa käsittelyyn ihmisten sisältä löytyneet erikoiset esineet. Ja niitähän riittää. Varsinaisesti nämä esineet eivät ole erikoisia, mutta niiden päätyminen ihmiskehon sisälle ei ole toivottavasti ihan jokapäiväistä puuhaa.

Osa on päätynyt elimistöön aivan vahingossa ja toiset tarkoituksella. Ihmisen kekseliäisyydellä tai ongelmanratkaisukyvyllä ei kyllä välillä ole rajaa.

Ammus takapuolessa

1980-luvun lopulla itäisessä Lontoossa sijaitsevalle klinikalle saapui toisen maailmansodan veteraani, joka oli jo pitkään kärsinyt pahoista peräpukamista. Pukamat, jotka ovat peräaukon laajentuneita laskimoita, olivat äityneet niin pahoiksi, että ne pullistuivat ulos ja hankautuivat kivuliaasti miehen alushousujen saumaan.

Päästääkseen kiusankappaleista eroon mies oli työntänyt niitä takaisin sisään käyttämällä ensimmäistä käteensä osunutta esinettä: tykistön ammusta, joka oli peräisin hänen sodan aikana operoimastaan ilmatorjunta-aseesta. 

Eräänä päivänä ammus oli kuitenkin sujahtanut pukamien perässä kokonaan sisään, eikä mies onnistunut saamaan sitä ulos, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lääkärin puoleen kääntyminen. Lääkäri oli juuri laittamassa sormiaan sisään, mutta varmisti vielä, että kyseessähän on tietysti käytetty hylsy. 

Advertisement

Siihen veteraani vastasi: ”Ei tokikaan ole. Siinä on tarpeeksi tulivoimaa pudottamaan yksi Messerschmitt taivaalta.”. (Messerschmitt on saksalainen yhtiö, joka valmisti sodan aikana taistelulentokoneita.)

Tämän viattoman toteamuksen jälkeen paikalle kutsuttiin pommiryhmä, joka rakensi lyijylaatikon miehen takapuolen ympärille ja purki ammuksen kohteessa ennen sen poistamista.

27 piilolinssiä

Marraskuussa 2016 eräs englantilainen, 67-vuotias nainen oli menossa kaihileikkaukseen. Hän oli jo vuosien ajan kärsinyt heikentyneestä näöstä ja epämukavuuden tunteesta oikeassa silmässään, mutta oli pistänyt oireet vain ikääntymisen piikkiin.

Kun naista oltiin valmistamassa leikkaukseen, löysi nukutuslääkäri silmäluomen alta kovan, sinisävyisen massan, joka osoittautui 17 kappaleeksi yhteenliimautuneita piilolinssejä. Kirurgi poisti mikroskoopin avulla vielä 10 linssiä lisää.

Rupal Morjaria, yksi operaatiossa mukana olleista lääkäreistä, on myöhemmin kertonut, että kukaan ei voinut uskoa, ettei nainen ollut huomannut piilolinssikasaa.

Potilas oli kertonut käyttäneensä kuukausittain vaihdettavia linssejä jo 35 vuoden ajan ja oli toki välillä tuntenut, kuin silmässä olisi jotain sinne kuulumatonta, mutta ei ollut sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota. Nainen oli yllättäen selvinnyt ilman tulehduksia ja kaihileikkauskin saatiin suoritettua, joskin myöhempänä ajankohtana.

Advertisement

Vibraattori ja salaatinottimet

Tämä on listan ainoa kohta, jossa sellaisia peräsuoleen jääneitä esineitä, joilla on tavoiteltu seksuaalista mielihyvää. Niitä toki riittäisi pulloista lamppuihin, mutta tämä tapaus nousi surkuhupaisuudessaan kaikkien yläpuolelle.

Nimettömänä pysyttelevä mies joutui suuntaamaan vauhdikkaan illan jälkeen ensiapuun, koska ei ollut onnistunut saamaan vibraattoria ulos takapuolestaan. Siinä kohtaa hän oli vielä liian häpeissään lähteäkseen lääkärille, joten hän päätti yrittää ensin kotikonstein. Mies kaivoi keittiön laatikosta salaattiottimet ja lähti niillä kalastelemaan kadonnutta seksilelua. 

Jollain ihmeellä myös salaattiottimet luiskahtivat liian syvälle ja miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen joukko kodinkoneita peräsuolessaan.

Onneksi hoitohenkilökunnalla oli operaatioon paremmin sopivammat välineet ja mies saatiin vapautettua tukalasta tilanteesta. 

Kirurgiset pihdit

Lääketieteellisessä Hippokratia-julkaisussa esiteltiin keväällä 2014 tapaus, jossa 36-vuotiaan naisen vatsaonteloon oli jäänyt leikkauksen jäljiltä pihdit.

Naiselta oli kolme vuotta aiemmin poistettu maksasta kysta ja hän oli jatkanut elämäänsä ilman mitään ongelmia. Sitten eräänä päivänä pöntöllä istuessaan hänen ulosteensa mukana oli tullut kummallinen pala metallia. Nainen huolestui, kuten kuka tahansa siinä vaiheessa, ja otti lääkäriin yhteyttä. Röntgenkuvissa vatsaontelossa näkyi kirurgille kuuluvat pihdit, tai ainakin suurin osa niistä. 

Kun nainen leikattiin vierasesineen poistamiseksi, olivat pihdit jo mustuneet ja syöpyneet, mutta eivät olleet aiheuttaneet vatsaontelossa mitään vahinkoa. Metallinpala, jonka nainen oli aiemmin vessareissullaan kohdannut ja ottanut talteen, osoittautui olevan osa pihtejä.

Advertisement

Leikkauksissa tuskin koskaan jää mitään potilaiden sisälle (niinhän sen pitäisi olla), vaikka muutamia tapauksia tiedetäänkin, joissa unohtuneet sienet tai liinat ovat huokoisina materiaaleina aiheuttaneet vakavia tulehduksia. Varsinaisten työvälineiden katoaminen potilaan uumeniin on kuitenkin hyvin harvinaista, mutta selvästikään ei mahdotonta. 

Sakset kurkussa

Kirurgit pelastivat epäonnisen miehen hengen Putianin sairaalassa, itäisessä Kiinassa keväällä 2009. Kong Lin oli tullut vastaanotolle kivusta kalpeana ja tuskanhikeä valuen. Hänen oli vaikea hengittää ja sylki oli jo verestä punaista.

Mies oli nielaissut kynsisakset, jotka röntgenkuvat paljastivat jumittuneen ruokatorven alkupäähän teräpää ylöspäin. Lin oli hammastikun puutteessa päättänyt puhdistaa purukalustoaan 10 senttimetrin mittaisilla saksilla.

Puhdistusoperaation ollessa käynnissä eräs 27-vuotiaan Linin kavereista oli kertonut hyvän vitsin, joka oli saanut miehen nauramaan ja vahingossa vetäisemään sakset kurkkuunsa. Kun hän oli yrittänyt yskiä saksia ulos, kulkeutuivat ne vain syvemmälle ruokatorveen ja terät painautuivat kurkunkanteen viiltäen sitä kivuliaasti – ja vaarallisesti – auki. 

Kirurgit eivät voineet nukuttaa Liniä leikkauksen ajaksi, sillä hänen vartalonsa olisi rentoutunut liiaksi ja sakset olisivat liikkuneet yhä syvemmälle. Siispä teräase poistettiin puudutuksessa.

Jäiks! Harvan kurkku on viilletty auki. Ja vielä harvemman kurkku on viilletty auki sisältäpäin.

Advertisement

Ruokailuvälineitä – koko setti

Alankomaalainen 52-vuotias Margaret Daalman saapui 1970-luvulla ensiapuun kovien vatsakipujen vuoksi. Kirurgit jäivät sanattomiksi, kun röntgenkuvat paljastivat mahan sisällön. Nopealla vilkaisulla kuvissa näytti olevan mustekala lonkeroineen, mutta totuus oli ehkä järkyttävämpi.

Daalman kiidätettiin hätäleikkaukseen, jossa hänen mahastaan poistettiin 78 kappaletta haarukoita ja lusikoita. Ruokaluvälinesetin poistanut kirurgi oli jälkeen päin jutellut Daalmanin kanssa, ja tämä oli kertonut tunteneensa pakottavaa tarvetta metallin syömiseen. Joka kerta illalliselle istuessaan häntä ei ollut kiinnostanut lautasen sisältö tippaakaan, mutta pöytähopeat sitäkin enemmän. Niinpä hän oli pistellyt niitä poskeensa.

Mahasta ei löytynyt kuitenkaan veitsiä, eikä Daalman osannut kertoa syytä sille, miksi ne eivät koskaan houkutelleet samalla lailla kuin haarukat ja lusikat. Daalmanilla oli todennäköisesti syömishäiriö nimeltään pica, jossa henkilö himoitsee ja ahmii kaikkea muuta kuin ruokaa, mutta sitä ei vielä tuolloin tunnettu.

Haarukka

Äskeisen ruokailuvälinesetin jälkeen yksittäinen haarukka voi kuulostaa vähäiseltä, mutta tässä kohtaa käsittämättömämpää on syy, miksi esine oli potilaan sisälle päätynyt. 

Heinäkuussa 2003 israelilainen nainen hakeutui Poriyan sairaalaan Tiberiassa, kun hän oli vahingossa nielaissut haarukan. Röntgenkuvissa haarukka näkyi olevan poikittain jumissa naisen mahalaukussa ja kirurgit onnistuivat poistamaan sen vatsaontelon tähystysleikkauksella, tekemällä vain pienen reiän vatsaan.

Nimettömänä pysytellyt 32-vuotias nainen oli ollut siivoamassa kotiaan, kun kovakuoriainen oli hypännyt hänen suuhunsa ja hän oli epähuomiossa nielaissut sen. Mitään kovin kamalaa hyönteisen syömisestä tuskin olisi seurannut, mutta nainen päätti ottaa haarukan ja yrittää kalastaa sillä kuoriaista pois kurkustaan. Pelastusyritys oli joka tapauksessa jo myöhäistä ja myös haarukka päätyi jotenkin seuraamaan hyönteistä alas ruokatorvesta.

Kun haarukka poistettiin, tarkistettiin mahalaukku myös mahdollisen kovakuoriaisen osalta, mutta siitä ei enää näkynyt jälkeäkään. Se oli todennäköisesti jo sulanut ja jatkanut matkaansa pidemmälle suolistoon.

Advertisement

Viisi kiloa hiuksia

Trikotillomaniasta kärsivillä ihmisillä on pakonomainen tarve nyppiä irti omia hiuksiaan ja myös muita kehonsa karvoja. Trikofagia taas tarkoittaa noiden hiusten syömistä. Se on tunnettu lääketieteessä jo 1700-luvulta saakka. 

Vuonna 2007 chicagolaiset lääkärit hoitivat 18-vuotiasta naista, joka oli tullut hoitoon viisi kuukautta kestäneiden, pahojen vatsakipujen ja turvotuksen takia. Ruoka ei ollut myöskään pysynyt sisällä ja nuori nainen oli laihtunut yli 20 kiloa.

Tähystyksessä naisen sisältä löytyi lähes koko mahalaukun kattava tunnistamaton kasa. Lääkärien kanssa jutellessaan hän myönsi silloin tällöin stressaantuneena syövänsä hiuksiaan. Arvioiden mukaan hän oli tehnyt sitä jo useampia vuosia.

Leikkauksessa koko hiusmöykky saatiin poistettua. Se painoi yli viisi kiloa ja oli lähes 40 sentin mittainen. Nainen toipui nopeasti ja sai myös apua trikofagiansa hillitsemiseen.

Muovinpala keuhkoissa

Parin vuoden ajan yhdysvaltalainen, 50-vuotias John Manley oli kärsinyt ikävistä ja selittämättömistä oireista; hänellä oli ollut pahoja yskäkohtauksia, useita keuhkokuumeita, ja hän oli jatkuvasti uupunut. Mies ei kuitenkaan hakeutunut hoitoon ja toivoi oireiden vain katoavan itsestään (aina toimiva ratkaisu).

Kun Manley sitten yhtenä päivänä vuonna 2009 alkoi yskimään verta, oli vihdoin aika mennä lääkärin pakeille. Hänelle tehtiin keuhkoputken tähystys, ja hoitohenkilökunta ei ollut uskoa silmiään, kun kamera löysi tiensä sairastelun aiheuttajan luo.

Advertisement

Momen Wahidi, Duken yliopiston keuhkolääkäri, oli avustajiensa kanssa alkanut lukea esineessä olevia kirjaimia: A-M-B… Pian he ymmärsivät, että siinä luki hamburger eli hampurilainen.

Kirurgit poistivat vierasesineen, joka paljastui parin sentin mittaiseksi palaksi Wendy’s -pikaruokalaketjun muovista lusikkaa. Palasen toisella puolella oli nähtävissä ravintolan logo.

Manley ei itse muista tunteneensa mitään erikoista yhdelläkään ravintolassa syömistään kerroista, mutta myönsi yleensä hotkivansa: ”Se on pikaruokaa. Syön nopeasti ja otan suuria haukkauksia. Olen kasvanut suuressa perheessä, jossa piti syödä vauhdilla, jos halusi vatsansa täyteen.”.

Jossain vaiheessa hän oli vain imaissut palan muovia keuhkoputkeensa, minkä kyllä äkkiseltään luulisi huomaavan, sillä kyseessä oli verrattain iso kappale.

Manley ei aikonut ottaa Wendy’s:iin yhteyttä, sillä hän oli vain tyytyväinen, että lusikan pala oli poissa, ja että hän pääsi jatkamaan normaalia elämäänsä. Ehkä hieman rauhallisemmin ruoasta nauttien.

Advertisement

Magneetteja

Vuonna 2008 yhdysvaltalainen Haley Lents nieli 10 magneettia ja 20 metallikuulaa, jotka olivat hänen mielestään näyttäneet karkeilta. Kahdeksanvuotias Lents oli leikkinyt Magnetix-rakennuspalikoillaan vanhempiensa ollessa samassa huoneessa, mutta valitettavasti nämä eivät olleet huomanneet palojen päätymistä parempiin suihin. 

Muutaman päivän kuluttua Lents oli ollut niin kovissa kivuissa, että pysyi hädin tuskin pystyssä. Sairaalassa tehtyjen tutkimusten jälkeen Lentsille suoritettiin hätäleikkaus, sillä kyseisen lelun magneetit ovat hyvin voimakkaita ja voivat nopeastikin aiheuttaa väärässä paikassa suurta vahinkoa. Lentsin isän mukaan lääkärit olivat kertoneet suolistossa olleen jo kahdeksan magneettien repimää aukkoa, jotka muistuttivat luodinreikiä tai veitseniskuja.

Tyttö onneksi toipui parissa viikossa, ja kyseisen Magnetix-lelun valmistaja Mega Brands muokkasi tuotteensa sellaiseksi, että magneetteja ei enää saa nieltyä. 

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Tikkutiistai, kellokeskiviikko ja sukkasunnuntai – Tiedätkö, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat?

Julkaistu

Tällä listalla selvitetään, että mitä hiljaisen viikon päivien nimet kuten sukkasunnuntai ja kiirastorstai oikein tarkoittavat.

Suurin osa pääsiäisviikon päivistä on tuttuja nimiltään. Pitkäperjantai ja kiirastorstai tunnetaan, mutta entäs sukkasunnuntai tai malkamaanantai? Mistä hiljaisen viikon päivien nimet oikein ovat peräisin? Mukana saattaa olla pari yllätystä!

Esimerkiksi kiirastorstailla ei ole mitään tekemistä kiirastulen kanssa, ainakaan suoranaisesti, vaikka se siitä monelle varmasti ensimmäisenä tulee mieleen. Palmusunnuntain nimi lienee selvä, mutta miksi me heiluttelemme silloin juuri pajunoksia?

Hiljaisen viikon päivien nimet ovat saaneet vaikutuksia kristinuskosta, kansanperinteestä, pakanallisista uskomuksista ja arkisesta elämästä. Tai sitten ihan vain siitä, että päiville on saatu soljuvilla alkusoinnuilla varustetut nimet. Tiedätkö sinä, minkänimisiä päiviä tällä viikolla vietetään?

Listafriikki selvittää nyt, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat ja mistä ne ovat peräisin.

Palmusunnuntai

Hiljaisen viikon aloittaa palmusunnuntai, joka juontaa juurensa tunnettuun Raamatun kertomukseen. Siinä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja tielle laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita. Se on yksi vanhimpia kirkollisia perinteitä, sillä jo ensimmäisillä kristityillä oli tapana kuljettaa palmunlehtiä kulkueissaan, kun he kokoontuivat pääsiäisen viettoon Öljymäelle.

Tapa on omaksuttu osaksi pääsiäistä edeltävää sunnuntaita ympäri maailman, mutta joka paikassa ei tietenkään ole tarjolla palmuja. Siksi kasvit on valittu kussakin maailman kolkassa sen mukaan, mitä on saatavilla. Meillä Suomessa puissa ei pääsiäisen tienoilla ole muuta kuin paljaita oksia – paitsi pajuissa. Eikä pajuissakaan ole lehtiä, mutta sentään jotain elävää: pehmeitä kukintoja eli pajunkissoja. Joissain suomen murteissa pajunoksia on jopa nimitetty palmuiksi.

Malkamaanantai

Oudolta kuulostava malka on tuohi- tai olkikaton päälle painoksi laitettu tukipuu ja nykykielellä malka tunnetaan paremmin hirtenä. Malkamaanantaina on perinteisesti kaadettu ja kerätty polttopuita.

Malka-sanalla on raamatullinen alkuperä ja sillä viitataan ihmisen omaan vikaan, jota ei kuitenkaan itse huomaa, vaan syyttää erheestä toista. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?”. Malka on toiminut tässä suhteessa myös vertauskuvana kärsivälle Jeesukselle, joka joutui syyttömänä tuomituksi: Jeesusta malkattiin eli puhuteltiin pisteliäästi.

Tikkutiistai

Nyt pääsiäisviikon päivissä siirrytään malkamaanantain polttopuista ja tukihirsistä tikkutiistaihin. Ne ovat varmasti syystäkin peräkkäin.

Tikkutiistain nimi juontaa juurensa vanhan kansan uskomuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä raamatullisen pääsiäisen kanssa. Tai sen verran tietenkin on, että ajankohta osuu pääsiäisviikolle. Hiljaisen viikon tiistaina oli tapana vuolla puusta sytykkeitä, koska juuri tuona päivänä valmistettujen sytyketikkujen uskottiin tuovan hyvää onnea.

Tikkutiistaina vuoltuja sytykkeitä ei käytetty ainoastaan tulenteossa, vaan hyvällä onnella varustettuja tikkuja tungettiin seiniin hirsien väleihin, jotta ne sieltä käsin karkottaisivat pahoja henkiä.

Kellokeskiviikko

Hiljaisen viikon päivien nimet antavat myös hieman osviittaa vuodenaikojen vaihtumisesta maataloissa. Pääsiäisviikon keskiviikko eli kellokeskiviikko oli perinteisesti se päivä, jolloin lehmät saivat vihdoin kellot taas kaulaansa. Se siis tarkoitti sitä, että ne pääsivät pitkän, navetassa vietetyn talven jälkeen jälleen ulos ja laitumelle kirmaamaan.

Mutta alunperin kellokeskiviikko on saanut nimensä aivan jostain muusta kuin karjasta, nimittäin kirkonkelloista. Ruotsissa kyseinen päivä on dymmelonsdag, joka viittaa tapaan soittaa kirkonkelloja vaimennettuina. Kirkonkelloja soitettiin metallikielen sijaan puisella vaarnalla, dymbel, hiljaisen viikon teeman mukaisesti.

Ruotsista nimitys on napattu suomen kieleen, kun alkusointukin soljuu niin mukavasti.

Kiirastorstai

Sitten päästään siihen mieltä askarruttavaan kiirastorstaihin. Se on vanhimpia hiljaisen viikon nimityksiä. ”Kiira” on lainattu ruotsinkielisestä skära-sanasta, joka tarkoittaa puhdistautumista. Kiirastorstai tunnetaan viimeisestä ehtoollisesta, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ja ruokailun ohessa hän pesi seuraajiensa jalat. Tuona pitkäperjantaita edeltävänä päivänä puhdistautuminen on tehty sekä ripittäytymällä että kirjaimellisesti pesemällä pois paaston aloittaneen tuhkakeskiviikon tuhkat.

Kiirastuleen kiirastorstailla on vain nimellinen yhteys. Katolisen kirkon teologian mukaan ihmisen sielu puhdistuu synneistä kiirastuleksi kutsutussa välitilassa, josta pääsee sitten taivaaseen.

Kiirastorstai sulautuu nimenä hyvin myös suomalaiseen kansanperinteeseen, jossa tunnettiin talojen pihapiireissä häiriköivä piharikko eli kiira. Kiira oli paha henkiolento, joka karkotettiin hiljaisen viikon torstaina pois. Sekin oli tietynlainen puhdistautumismeno, jolla pääsiäisen kertomusta saatiin kansantajuisesti levitettyä yhteiskuntaan.

Pitkäperjantai

Vaikka hiljaisen viikon päivien nimet olisivat muuten hakusessa, niin pitkäperjantai on varmasti tuttu. Pitkäperjantai on ”pitkä” ainoastaan Pohjoismaissa; muissa kielissä kyseinen perjantai voi olla esimerkiksi pyhä, suuri, surullinen tai ristiinnaulittu. Suomen kieleen pitkäperjantai on lainattu ruotsista, långfredagen, ja skandinaavisiin kieliin nimitys on aikoinaan omaksuttu muinaisenglannin sanasta langa frigedæg.

Voisi ajatella, että päivä on saanut nimensä siitä, että pitkänäperjantaina kuului hiljentyä kotiin eikä kyläily ollut sallittua. Se oli varsinkin lapsille piinaavan pitkä päivä, koska mitään ei oikein saanut tehdä. Mutta näin kuitenkaan ole – kyseessä on nimenomaan lainasana.

Koska pitkäperjantai on pyhitetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kärsimyksen muistelulle, ei perinteisesti ole ollut sopivaa tehdä mitään askareita. Keittiön puuhellaankaan ei sytytetty tulta, vaikka alkuviikosta oli tehty kaikenkokoista polttopuuta ja sytyketikkua. Osittain tästä syystä mämmillä on niin vankka asema osana pääsiäistä, sillä sitä syötiin ja syödään kylmänä.

Kaikenlainen touhuilu, mukaan lukien laulaminen, oli tosiaan kielletty, mutta helposti saatavilla olevista käsityövälineistä, kuten ylijääneistä kankaista ja värttinätikuista saatettiin askarrella hyvää onnea tuovia haltijoita eli paroja.

Lankalauantai

Monet hiljaisen viikon päivien nimet sointuvat hienosti: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko. Lankalauantai sopii mainiosti jonon jatkoksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä langan kanssa.

Lankalauantain nimen on kyllä arveltu viittaavaan samalla tavalla talon askareisiin kuin muutaman muunkin edellä mainitun päivän. Silloin on pesty ja värjätty pitkän talven aikana kehrätyt langat. Mutta tässäkin kohtaa mennään kielellisiin seikkoihin.

Alunperin pitkäperjantaita kutsuttiin ruotsin långfredagen-sanaa mukaillen lankaperjantaiksi. Se lainattiin suoraan ja sovellettiin omaan kieleen järkeväksi sanaksi. Lankaperjantai ei kuitenkaan kuulostanut sulavalta, joten alkuosa päätettiinkin kääntää, jolloin saatiin aikaan pitkäperjantai ja täten ”lanka” siirrettiin seuraavaan päivään.

Pohjanmaalla lankalauantaihin on perinteisesti kuulunut noitien karkottaminen pääsiäiskokkoa polttamalla. Tavassa yhdistyvät suloisessa sekamelskassa kansanperinne ja kristinusko. Koska lankalauantai oli se päivä, jonka Jeesus oli kuolleena haudassaan, on pahojen voimien uskottu olevan silloin kaikkein vahvimmillaan.

Uskomuksista kertoo paljon tämä seuraava Suomen murteiden sanakirjasta peräisin oleva utajärveläinen lohkaisu: ”lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa”.

Sukkasunnuntai

Vaikka pääsiäistä on käytännössä juhlittu koko viikon ajan, on ensimmäinen pääsiäispäivä eli pääsiäissunnuntai se, mikä virallisesti aloittaa pääsiäisen. Kirkkovuoden osalta tästä sunnuntaista alkava viikko on pääsiäisviikko. Hiljainen viikko on siis jo tässä vaiheessa ohi, mutta kun hiljaisen viikon päivien nimet laitetaan listan muotoon, niin eihän sukkasunnuntaita voi mitenkään jättää pois.

Sukkasunnuntai nimellä saatetaan viitata kahteen täysin erilaiseen tapaan viettää ensimmäistä pääsiäispäivää. Joko nimi tulee siitä, että ollaan ja liikutaan hiirenhiljaa sukkasillaan, tai sitten Jeesuksen ylösnousemusta juhlistetaan niin railakkaasti, että sukatkin lentävät jaloista.

Vai voiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen jatkumo, että edellisenä päivänä valmistelluista langoista alettiin tuolloin kutomaan sukkia!? Tai sitten sen todennäköisin vaihtoehto: sukkasunnuntai vain kuulostaa hyvältä.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2

Julkaistu

Mikä on pätevä syy hakea avioeroa? Ehkäpä mikään näistä tämän listan perusteista ei ole sieltä perinteisimmästä päästä.

Miksi pariskunnat päätyvät eroamaan? Listafriikki keräsi syitä, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä, kun mietitään perusteita avioeroon.

Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.

Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.

Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:

Nainen näytti erilaiselta ilman meikkiä: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 1

Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?

Liiallinen siisteys otti päähän

Mistä asioista parisuhteessa riidellään eniten? Yksi yleisimmistä kinaa aiheuttavista aiheista on siivoaminen. Kotitöiden tekeminen, jakaminen ja tekemättä jättäminen hiertävät pariskuntien välejä; joskus siihen pisteeseen saakka, että kumpikin päätyy siivoamaan omaa asuntoaan.

Uutistoimisto Reuters raportoi vuonna 2009 saksalaisesta naisesta, joka päätyi hakemaan avioeroa miehestään siivoamisen vuoksi. Ei siksi, että mies ei olisi ahkeroinut kotona, vaan siksi, että tämä siivosi koko ajan.

Pariskunta oli ollut naimisissa 15 vuoden ajan, kunnes naiselle vihdoin riitti. Hän oli vuosien mittaan sietänyt ja katsonut läpi sormien miehensä tolkutonta innostusta kodin puunaamiseen ja jatkuvaan huonekalujen siirtelyyn.

Mitta tuli kuitenkin täyteen, kun mies oli kaatanut kodista yhden seinän ja rakentanut uuden tilalle, koska vanha oli ollut likainen. Myönnettäköön, että melko radikaali ratkaisu, jonka olisi saattanut välttää vain pesemällä tai pahimmassa tapauksessa uudella maalipinnalla tai tapetilla.

Christian Kropp, Sondershausenissa työskentelevä tuomari, kertoi saksalaismedialle, ettei ollut uransa aikana koskaan aiemmin nähnyt kenenkään hakevan avioeroa innokkaan siivoamisen takia.

Elokuvamaut eivät kohdanneet

Eihän puolison tai kenenkään muunkaan kanssa voi olla aina samaa mieltä jonkun elokuvan hyvyydestä tai huonoudesta – kaikilla on omat mieltymyksensä ja eri näkökulmien vertailu on vain hauskaa ja (useimmiten) leikkimielistä. Nimettömänä pysyttelevän japanilaisnaisen mielestä kuitenkin vain hänen elokuvamakunsa oli oikea; siitä ei tarvinnut edes kiistellä.

Kyseinen 29-vuotias nainen ihastui vähän liiaksi vuonna 2013 ensi-iltansa saaneeseen Disneyn Frozen – huurteinen seikkailu -animaatioelokuvaan. Hän kävi katsomassa sen elokuvateatterissa lukuisia kertoja yksin, mutta sai lopulta suostuteltua puolisonsa mukaan.

Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään ”tykkään tästä leffasta tosi paljon” -tilanne, vaan Frozen-fanitus oli mennyt pakkomielteen puolelle. Toki nainen oli opiskellut yliopistossa tanskalaista kirjallisuutta, joten rakkaus Frozenin tarinaan oli syvemmällä, sillä sehän perustuu H. C. Andersenin kirjoittamaan Lumikuningatar-satuun.

Joka tapauksessa järkytys elokuvan loputtua oli suuri, kun kuusi vuotta naimisissa olleen pariskunnan mielipiteet nähdystä animaatiosta olivat täysin päinvastaisesti. Miehen kommentit ”en juurikaan pitänyt elokuvasta” ja ”onko se ihan oikeasti mielestäsi niin hyvä?” saivat vaimon räjähtämään. ”Jos et ymmärrä, miksi tämä elokuva on niin mahtava, on sinussa ihmisenä jotain vialla”, julisti tulistunut nainen ennen kuin ilmoitti haluavansa avioeron.

Armoton Frozen-fani päätti Elsan laulamien sanojen mukaisesti jättää kaiken kylmästi taakseen…

Lue myös: Kauheat alkuperäistarinat rakastettujen satujen takana – Nämä eivät sovellu lasten iltasaduiksi!

Mies oli liian mukava

Yhdysvaltalainen Rashida Lucas joutui kärsimään käsittämätöntä tuskaa viisi vuotta kestäneen avioliittonsa aikana. Hän haki miehestään T.P. Lucasista avioeroa vuonna 2009, ja heidän eroaan käsiteltiin rapakon takana supersuositussa Divorce Court -televisio-ohjelmassa, jossa oikea tuomari sovittelee riitaisia avioeroja. Tuomarin päätökset omaisuuden jaosta ja muusta eroon liittyvästä ovat laillisesti päteviä.

Rashida kertoi pariskunnan avioliiton päättyneen siihen, että T.P. oli liian kiltti. Hän ei kestänyt sitä, että mies kertoi vähintään kaksi kertaa viikossa rakastavansa vaimoaan, kohteli häntä aina kuin kukkaa kämmenellä ja kaiken lisäksi kokkasi hänelle päivittäin monen ruokalajin aterioita. Jep, kyllä vähemmästäkin menisi hermot!?!

Rashida kertoi tuomarille, että jatkuva herkkuaterioiden valmistaminen oli saanut hänet lihomaan. Ketään ei kuitenkaan käsittääkseni oltu pakkosyötetty, vaan Rashida oli itse ollut tyytyväisenä haarukan varressa.

Kaiken valituksen jälkeen tuomari Lynn Toler kysyi kysymyksen, joka on varmasti meidän jokaisen mielessä: ”Rouva Lucas, oletko menettänyt järkesi?”. Yllä olevalla videolla on kyseisestä jaksosta useamman minuutin pätkä, jonka aikana tekee moneen otteeseen mieli repiä päästä omat ja muidenkin hiukset.

Uhkapeliä väärällä panoksella

Uhkapelaaminen saattaa missä tahansa tilanteessa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille; varsinkin, jos siitä on muodostunut riippuvuus. Uhkapeliongelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa avioeroon, niinkuin kävi venäläiselle Andrei Karpoville ja hänen vaimolleen Tatianalle vuonna 2007. Mutta mitään tavanomaista tämän Murmanskista kotoisin olevan pariskunnan erossa ei ollut.

Andrei Karpov oli pelannut pokeria Sergey Brodovin kanssa, kun hän huomasi harmikseen rahojensa olevan loppu. Hän päätti tehdä omasta mielestään mainion ratkaisun ja laittoi käteisen sijaan panokseksi vaimonsa Tatianan. Kuinka ollakaan Andrei hävisi pelin ja kun Sergey saapui myöhemmin lunastamaan voittoaan, ei varmaan ketään yllätä, ettei kohde ollut mielissään.

Tatiana suuttui aviomiehelleen niin verisesti, että pisti siinä siunaamassa lusikat jakoon ja avioeron vireille; hän on kertonut ”tunteneensa olonsa totaalisen nöyryytetyksi”.

Kaikkein kummallisin käänne tarinalle saatiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Tatiana aloitti suhteen Sergeyn kanssa. ”Sergey on todella komea ja hurmaava mies, ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen – siitäkin huolimatta, että hän ”voitti” minut pokeripelissä”, selventää Tatiana saippuaopperaan verrattavissa olevaa suhderulettia.

Sergey ja Tatiana astelivat myöhemmin vihille eikä Tatiana ole hetkeäkään katunut eroa katalan tempun tehneestä ex-miehestään.

Liian kookas varustus

Vuonna 2015 nigerialainen Aisha Dannupawa haki avioero miehestään Ali Maizinarista vain viikon avioliiton jälkeen. Syynä oli miehen liian iso penis.

Pariskunta oli pidättäytynyt intiimistä kanssakäymisestä ennen avioliittoa, mutta kun oli aika vihkiä aviovuode käyttöön, alkoi Dannupawan tuska. Naisen ensimmäinen avioliitto oli kariutunut, mutta hän oli saanut kolme lasta, joten seksi ei varsinaisesti ollut hänelle mikään uusi juttu. Mutta Maizinarin valtavan varustuksen vuoksi kokemus oli Dannupawan omien sanojen mukaan painajaismainen.

Kun tuore vaimo oli viettänyt ensimmäisen traumaattisen yön yhdessä uuden aviomiehensä kanssa, kääntyi hän ongelmineen äitinsä puoleen. Äiti kehotti vain puremaan huulta, mutta antoi seuraavaa yritystä varten kipulääkkeitä mukaan.

Toinen kerta ei ollut yhtään nautinnollisempi ja seksi oli Dannupawan mukaan täysin sietämätöntä eikä lääkkeistä ollut mitään apua – miehen penis oli yksinkertaisesti aivan liian suuri. Dannupawa päätti yhteensopimattomuuteen nojaten hakea Zamfaran osavaltion oikeudelta lupaa avioliittonsa purkamiseen. Kohtalonsa hyväksynyt aviomies Maizinari ei kiistänyt syytteitä ja sanoi oikeudessa suostuvansa sopuisaan eroon, kunhan hänelle palautetaan myötäjäiset ja kosiskeluun käytetyt rahat.

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat