10 valokuvaa, jotka vahingoittivat tai tuhosivat uran ja elämän

Nämä kymmenen tapausta osoittavat sen, miten kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Yksi julkisuuteen päässyt valokuva saattaa vahingoittaa ja jopa tuhota koko uran ja elämän.

Erityisesti nyt, kun kaikilla on jatkuvasti kamera kädessään, on suuri vaara joutua kuvattavaksi väärässä paikassa ja väärään aikaan. Omat tai toisen ottamat kuvat päätyvät sosiaaliseen mediaan alta aikayksikön, mutta on tällä listalla myös monia tapauksia ennen internetiä ja tietokoneita. 

Säännöt eivät ole aivan samat joka alalla, sillä viihdeteollisuudessa huonoa käytöstä katsotaan enemmän läpi sormien kuin esimerkiksi politiikassa. Siksipä mukana on muutama paljon julkisuutta saanutta, rikoksen paljastanutta valokuvaa, jotka eivät pilanneet tekijänsä elämää täysin. ”That’s showbiz, baby”. 

Listafriikki keräsi kymmenen tapausta, joissa yhden valokuvan vaikutus on ollut kuvan kohteelle musertava; joskus toki aivan hyvästä syystä, toisinaan hyvin epäreilulla tavalla.

Anthony Weinerin kohtalokas twiitti

Mikä on tärkein asia, joka täytyy muistaa internetiä käyttäessä? Jos jotain päätyy nettiin, niin se on siellä ikuisesti; tavalla tai toisella. Ja toisekseen, jos käytät sosiaalista mediaa, niin käytä sitä oikein. Nämä vinkkivitoset olisivat olleet kullanarvoisia yhdysvaltalaiselle kongressiedustajalle Anthony Weinerille vuonna 2011. 

Mutta Weiner meni ja twiittasi kuvan puolialastoman miehen pullistuneesta etumuksesta omalla julkisella Twitter-tilillään. Kuvasta lähti käyntiin loppumaton syöksykierre.

Kuva ei kauaa ehtinyt olla näkyvillä, mutta nopeimmat olivat jo napanneet sen talteen. Ensin Weiner väitti tilinsä olleen hakkeroitu, mutta myönsi lopulta, että kuva oli hänestä itsestään, ja että hänen oli ollut tarkoitus lähettää se yksityisviestillä vieraalle naiselle. Kohun aikaan Weinerin vaimo, Hillary Clintonin ulkoministeriön apulaiskansliapäällikkö, Huma Abedin synnytti parin yhteisen lapsen.

Kongressista eroamisen jälkeen Weiner piti tovin hiljaiseloa, mutta haki vuonna 2013 New Yorkin pormestarin virkaan. Tuolloin julkisuuteen nousi tietoja seksuaalissävytteisistä tekstiviesteistä, joita Weiner oli lähetellyt muille naisille. Vuonna 2017, usean kohun jälkeen, Weiner myönsi oikeudessa syyllisyytensä sopimattomien tekstiviestien lähettämiseen 15-vuotiaalle tytölle, ja hänet tuomittiin seksirikollisena vankeuteen. 

Hyljeksitty ja unohdettu Peter Norman

Tiedät melko varmasti kaksi ylläolevan kuvan miehistä, vuonna 1968 Mexico cityn olympialaisissa 200 metrillä kultaa juosseen Tommie Smithin ja pronssia ottaneen John Carlosin. He painoivat päänsä alas ja nostivat suunnitellusti mustiin hansikkaisiin verhotut nyrkkinsä Yhdysvaltain kansallislaulun aikana ilmaan protestoidakseen tummaihoisten kohtelua kotimaassaan. Molemmat miehet erotettiin välittömästi maajoukkueesta ja kansan suhtautuminen oli lievästi sanottuna negatiivinen. Kumpikin kuitenkin pelasi päättyneen juoksu-uransa jälkeen jonkun aikaa amerikkalaista jalkapalloa ammattilaistasolla, kumpikin toimi valmennus- ja opetustehtävissä, ja molemmat on myöhemmin palkittu useilla palkinnoilla. Elämä rullasi siis alkushokin jälkeen mallikkaasti eteenpäin.

Mutta toisin oli Meksikossa hopeaa ottaneen australialaisen Peter Normanin laita. Maansa edelleen rikkomattoman ennätyksen 200 metrillä (20,06) vuonna 1968 juossut Norman ei nostanut palkintopallilla nyrkkiään, mutta piti rinnassaan solidaarisuuden osoituksena kansalaisoikeusjärjestö OPHR:n pinssiä. Hän oli ennen mitaliseremoniaa sanonut Smithille ja Carlosille ”seisovansa heidän rinnallaan”. 

Olympiahopeamitalisti ristiinnaulittiin kotimaassaan. Kaikkien ihmisten tasavertaisuus ja ihmisoikeudet eivät ilmeisesti olleet kovassa huudossa Australiassa, ja Norman päätyi yleisen ivan ja halveksunnan kohteeksi. Mies kuitenkin jatkoi juoksemista, ja alkoi valmistautumaan seuraaviin olympialaisiin.

Hän oli alittanut Münchenin vuoden 1972 olympialaisten karsintarajan oikeana ajanjaksona 13 kertaa, mutta Australia ei suostunut lähettämään häntä kisoihin; monen mielestä Norman olisi ollut 200 metrillä ehdoton ennakkosuosikki. Kun lippua Müncheniin ei irronnut, lopetti Norman välittömästi uransa, masentui, alkoi juomaan ja jäi vielä jalkaleikkauksen jälkeen koukkuun kipulääkkeisiin. 

Norman oli ainoa australialainen olympiamitalisti, jota ei kutsuttu vieraaksi Sydneyn vuoden 2000 kotikisoihin. Hän oli kuitenkin paikalla kutsuttuna osaksi Yhdysvaltojen delegaatiota.

Kun Norman vuonna 2006 menehtyi, olivat Smith ja Carlos hautajaisissa arkunkantajina ja molemmat pitivät puheen. Virallisen anteeksipyynnön ja tunnustuksen upeasta urheilu-urasta Australia on esittänyt vasta vuosia Normanin kuoleman jälkeen.

Michael Dukakis ja kuuluisa pr-katastrofi

Kaiken sen jälkeen, mitä Yhdysvalloissa on poliittisella rintamalla viime vuosina tapahtunut, on vaikea uskoa, että tämä ylläoleva kuva Michael Dukakisista aiheutti suurelta osin häviön vuoden 1988 presidentinvaaleissa. 

Massachusettsin kuvernöörinä vuosina 1975-1979 toiminut Dukakis oli demokraattisen puolueen ehdokas ja vastassa oli republikaanien George H. W. Bush. Varapresidentti Bush oli kritisoinut kampanjassaan Dukakisin pehmeää puolustuspolitiikkaa, mihin demokraattien puolelta päätettiin tarttua kovin ottein. 

Ideariihessä päädyttiin ottamaan ehdokkaasta kuvia panssarivaunussa suojakypärä päässään kuin todisteena siitä, että Dukakis otti maanpuolustuksen tosissaan. Samanlainen, vuonna 1986 otettu, kuva pääministeri Margaret Thatcherista oli Isossa-Britanniassa siivittänyt rautarouvan uudelleenvalintaan.

Kuvasta oli tarkoitus tulla Dukakisin kampanjan lippulaiva, ja sellainen siitä tulikin, tosin vastapuolelle. Jo kuvauspaikalla osa kampanjaväestä oli sitä mieltä, että nyt oli menty metsään ja pahasti. Heti kuvan julkaisun jälkeen mielipidemittaukset osoittivat kannatuksen lähteneen laskuun ja monet kansalaiset kertoivat haastatteluissa kantansa demokraattien ehdokasta kohtaan muuttuneen kuvan myötä. Bush väkensä kanssa käytti kuvaa häikäilemättömästi omalla kampanjavideollaan osoittaakseen ettei Dukakis voinut olla vakavasti otettava armeijan ylipäällikkö.

Vaalit olivat läpihuutojuttu: Bush sai taakseen 426 valitsijamiestä, Dukakis 111. Vielä tänäkin päivänä Yhdysvalloissa kutsutaan mitä tahansa pieleen mennyttä pr-kampanjaa nimellä ”Dukakis tankissa”. Vaikka presidenttiys meni sivu suun, toimi Dukakis vielä kuvernöörinä vuosina 1982-1991.

Rauhaa ja rakkautta – perhe joutui maanpakoon

 
 
 
 
 
View this post on Instagram
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Peace and Love from Miss Iraq and Miss Israel ❤️❤️💕💕 #missuniverse

A post shared by Sarah Idan (Sarai) سارة عيدان (@sarahidan) on

Maailmanrauhaa. Sitähän missit toivovat, ja tietysti meistä jokainen. Kansainvälisissä kauneuskilpailuissa on kuitenkin täysin oikeutettua vastata kierrellen politiikka koskeviin kysymyksiin, vaikka laveat vastaukset joskus sivusta seuraajia huvittavatkin. Liian voimakkaat kannanotot voivat nimittäin johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Vuonna 2017 Irakilla oli ensimmäistä kertaa 45 vuoteen edustaja Miss Universum -kilpailuissa, kun Yhdysvalloissa musiikkiuraa tehnyt, mutta Baghdadissa syntynyt Sarah Idan marssi Las Vegasissa lavalle.

Yhdysvaltain liittouman joukoissa Irakin sodassa vuonna 2009 palvellut Idan oli onnensa kukkuloilla päästessään edustamaan synnyinmaataan maailman suurimmissa missikisoissa. 

Idan teki kuitenkin maailmanluokan virheen mennessään ehdottamaan kilpasiskolleen Adar Gandelsmanille yhteistä selfietä. Gandelsman oli Miss Israel. Idan julkaisi kuvan Instagramissa ja kirjoitti sen alle ”Rauhaa ja rakkautta Miss Irakilta ja Miss Israelilta”. Jos ei kansainvälinen niin ainakin neidin elämää ravisuttava kriisi oli valmis, sillä maat ovat periaatteessa olleet sodassa vuodesta 1948 lähtien.

Rauhaa ja rakkautta ei ollut tarjolla arabimaissa, joissa Idania syytettiin palestiinalaisten ahdingon unohtamisesta ja Israelin puolelle asettumisesta. Tappouhkaukset maanpetturimissiä kohtaan alkoivat välittömästi. Miss Irak -järjestö otti yhteyttä ja kertoi riisuvansa Idanilta kruunun, jos hän ei ottaisi kuvaa pois sosiaalisesta mediasta. Määräys oli tullut suoraan Irakin valtionjohdolta, ja vaikka Idan ei suostunut vaatimukseen, sai hän lopulta pitää tittelinsä.

Idanin Irakissa asunut perhe joutui lähtemään turvallisuutensa vuoksi maasta, ja naisen hakemus uudesta irakilaisesta henkilökortista evättiin. Ilman henkilökorttia passin uusiminen onnistuisi vain Irakissa, jonne Idan ei kertomansa mukaan uskalla enää matkustaa. Nykyään Idan asuu ja työskentelee Los Angelesissa.

Ed Miliband söi voileipää väärin

Ed Miliband toimi vuosina 2010-2015 brittiläisen työväenpuolueen johtajana. Hän kävi vuoden 2015 vaaleissa haastamaan pääministeriä ja konservatiivipuolueen johtajaa David Cameronia surullisen kuuluisin seurauksin. Ennen vaaleja tehdyn The Guardian -lehden mielipidemittauksen mukaan Miliband tulisi nousemaan yllätysvoittajaksi, mutta työväenpuolue päätyi häviämään vaalit lopulta melko suurella erolla.

Ja syy karmaisevaan tappioon?

Monien mielestä Milibandin mahdollisuuden pääministerin salkkuun tuhosi hänen viaton aamiaistuokionsa Lontoon Covent Gardenissa. Hän kävi ostamassa vaimolleen kukkia ja päätti napata pekonivoileivän hiukopalaksi. Paparazzi oli sopivasti paikalla ja ikuisti puoluejohtajan ruokailun. Milibandin hulvattomat ilmeet päätyivät lehtien etusivuille ja internetmeemiksi ennen kuin kukaan ehti sanoa pekoni. Viraaleiksi nousseet pilakuvat eivät jättäneet Milibandia rauhaan, ja kun The Sun -lehti läväytti kuvat jälleen etusivulleen vaalipäivän aattona, unohtui kaikilta miehen ja puolueen ajamat asiat; vain pekonilla ja rumilla ilmeillä oli väliä. 

Miliband erosi puoluejohtajan virastaan vaalitappion jälkeen. Jälkeenpäin hänet on nähty useaan otteeseen syövän pekonivoileipää vaihtelevalla menestyksellä, mutta hänen onnekseen ketään ei enää kiinnosta.

Chris Brown ja hakattu Rihanna

Laulaja-näyttelijä Chris Brownin ura ja elämä olivat nousukiidossa vuonna 2009. Töitä riitti, albumit myivät ja tyttöystävä oli maailmantähti Rihanna

Aamuyöllä helmikuun 8. päivänä pariskunnalle oli tullut sanaharkkaa, Brown menetti malttinsa ja hakkasi tyttöystävänsä sairaalakuntoon. Mies ilmoittautui itse poliisille muutaman tunnin kuluttua, kun hän ymmärsi, ettei pääse pakenemaan asiaa. Hänet pidätettiin syytettynä pahoinpitelystä ja uhkailusta.

Kuvat Rihannan mustelmaisista ja haavaisista kasvoista pääsivät median käsiin, ja Brownin oli aika kohdata väkivaltaisuutensa seuraamukset myös ammatillisesti. Hänen esiintymisensä samana päivänä pidetyssä Grammy-palkintogaalassa peruttiin, radiokanavat kielsivät hänen musiikkinsa soittamisen ja lukuisat mainoskampanjat ja tv-sarjat, joissa hän esiintyi, keskeytettiin.

Brown osoitti katumusta, myönsi syyllisyytensä ja selvisi yhdyskuntapalveluksella ja ehdonalaisella tuomiolla. Kun tuomion kärsiminen oli vielä kesken, päätyivät Brown ja Rihanna uudelleen yhteen parin vuoden ajaksi; kaikki oli annettu anteeksi. Vaikka pahoinpidelty Rihanna olikin palannut hakkaajansa luo, ei kansa lämmennyt yhtä nopeasti. Se ei oikeuta tekoa, sillä moni lähisuhdeväkivaltaa kokenut käyttäytyy juuri samalla tavalla. 

Rikostuomio hankaloitti Brownin uraa suuresti, sillä aluksi lähestymiskielto Rihannaa kohtaan esti hänen esiintymisensä tapahtumissa, ja viisumihakemus Ison-Britannian kiertuetta varten evättiin rikostuomion vuoksi. Vaikka Brown rikkoi ehdonalaisensa sääntöjä useaan otteeseen käyttäytymällä väkivaltaisesti ja muun muassa heittelemällä tuoleja keskusteluohjelman kulisseissa, alkoi suurin osa faneista hiljalleen unohtaa pahoinpitelyn. Edes vuoden 2017 lähestymiskielto, joka Brownille määrättiin entisen tyttöystävänsä Karrueche Tranin uhkailusta ja pahoinpitelystä ei enää haitannut; ura jatkuu melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Miten erilainen tilanne olisikaan, jos Rihanna olisi käsitelty tuohon kuntoon vuonna 2019?

Kaikkien tuntema Ira Hayes

Vaikka nimi ei sano mitään, niin kaikki ovat varmasti nähneet kuvan yhdysvaltalaisesta Ira Hayesista. Hän on ylläolevassa, helmikuun 23. päivänä vuonna 1945 otetussa kuvassa viimeinen mies vasemmalla. Ja kuvahan on tietenkin toisesta maailmansodasta ja Iwo Jiman taistelusta.

Kuva teki Hayesista yhden Yhdysvaltojen tunnetuimmista hahmoista, mutta sinä hetkenä, kun Joe Rosenthalin Pulitzer palkittu otos julkaistiin sanomalehdissä, oli Hayesin elämä tuhoon tuomittu

Hayes, Pima-heimoon kuulunut alkuperäiskansan jäsen, joka ei ollut ennen sotaan lähtöä juuri poistunut arizonalaisesta reservaatista, joutui suoraan verisistä taisteluista melkoiseen pyöritykseen. Hänet, ja kaksi muuta Tyyneltämereltä hengissä palannutta lipunnostajaa julistettiin kansallissankareiksi ja presidentti Franklin D. Roosevelt määräsi heidät varainkeruukampanjaan julkkis-statuksensa vuoksi. 

Maine ja kunnia eivät selviytyjän syyllisyydestä ja traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsineelle Hayesille maistuneet, vaan hän kielsi aina olevansa sankari ja siirsi kunnian Iwo Jimalla ja muualla sotatantereella menehtyneille tovereilleen. 

Hayes palasi kotiinsa elääkseen rauhallista ja anonyymia elämää. Se ei onnistunut, vaan hän sai jatkuvasti kirjeitä ihailijoilta ja ihmiset ajoivat reservaattiin vain tavatakseen ”intiaanin, joka oli kuvassa nostamassa lippua”. Kuukautta vajaa kymmenen vuotta valokuvan ottamisesta Hayes joi itsensä hengiltä juuri 32 vuotta täytettyään.

Kate Moss ja kokaiiniviivat

Yhden maailman tunnetuimman mallin Kate Mossin kohdalla ei varsinaisesti voida puhua uran tuhoutumisesta. Menestyksekäs ura otti kuitenkin kovan iskun vuonna 2005, kun brittiläinen Daily Mirror -lehti julkaisi hänestä kuvia vetämässä kokaiinia nenäänsä. Siihen mennessä Moss oli jo yli 15 vuotta kävellyt kaikkien suurimpien muotitalojen näytöksissä ja ollut monien luksusbrändien mainoskasvo. 

Kuvat lontoolaiselta äänitysstudiolta kuitenkin murensivat Mossin maineen, sillä hän oli tiukasti kiistänyt kaikki aiemmat juorut ja väitteet huumeiden käytöstä. Toimittajan piilottaman kameran kuvaamalla videolla 31-vuotias Moss valmisti ekspertin ottein kymmeniä kokaiiniviivoja CD-levyn kannelle ja veti 40 minuutin aikana itse niistä viisi. 

Kun kuvat tulivat julkisuuteen, menetti Moss lähes välittömästi jopa 4 miljoonan dollarin mainossopimukset muun muassa H&M:n, Burberryn ja Chanelin kanssa. Ainoastaan H&M myönsi syyn johtuvan huumeiden käytöstä, sillä yhtiön ei haluttu olevan liitettynä turmiolliseen käytökseen. Mutta kovin sopivasti loppui yhteistyö muidenkin tahojen kanssa. Monet ennustivat oman aikansa ikonisimman huippumallin vaipuvan unholaan, mutta muotiala ja lopulta muutkin antoivat anteeksi.

Syytteet Mossia vastaan hylättiin, sillä Ison-Britannian lain mukaan valokuvat eivät riitä oikeudessa todisteeksi huumeiden käytöstä eikä tutkimuksissa saatu selville mitään raskauttavaa. Salaa kuvattu video ei ikinä päätynyt virkavallan käsiin.

Showbisneksessä lähes kaikki on sallittua, ja vaikka poliisitutkimukset ja rahakkaiden sopimusten menettäminen hidastivat Mossin vauhtia hetkellisesti, oli hän jo vuonna 2007 talouslehti Forbesin listalla maailman toiseksi parhaiten tienaava malli noin 9 miljoonan dollarin vuosituloilla.

Kathy Griffin – pudotus Ö-listalle

Näyttelijä ja koomikko Kathy Griffin on itse leikillään sanonut kuuluvansa viihdemaailman D-listalle. Vuoden 2017 some-tempauksen jälkeen hän on vitsailematta tippunut vieläkin alemmas

Griffin julkaisi tuolloin sosiaalisen median kanavissaan kuvan itsestään pitämässä kädessään presidentti Donald Trumpin irtileikattua, ketsupilla terästettyä tekopäätä. Tarkoitus oli toki shokeerata, mutta kuvasta aiheutunut kohu yllätti paljon nähneen Griffininkin. Vaikka hän poisti kuvan ja julkaisi YouTubesssa tunteikkaan anteeksipyynnön harkitsemattomasta käytöksestään, oli vahinko jo tapahtunut. Kuva rikkoi uutiskynnyksen maailmanlaajuisesti ja Griffin menetti rahakkaita mainossopimuksia, sai potkut CNN-kanavalta juonnettuaan uudenvuoden show’ta vuosikymmenen ajan, ja hänen stand up-kiertueensa näytökset peruttiin tapahtumapaikkojen toimesta.

Kaiken kukkuraksi Griffin lisättiin lentokieltolistalle, ja liittovaltio aloitti tutkimuksen siitä, voisiko häntä syyttää presidentin salamurhan suunnittelemisesta. Ystävät katosivat rinnalta ja tappouhkaukset kolisivat postiluukusta.

Griffin alkoi hiljalleen keräillä uransa rippeitä ja päätti tehdä ”Laugh Your Head Off” -nimisen maailmankiertueen keskittyen muihin kuin Amerikan mantereeseen. Hän oli kuitenkin merkitty nainen, sillä jokaisella lentokentällä hänet vietiin lisätarkastuksiin ja kuulusteluihin ilman mitään syytä. Viimeisimpänä työnään Griffin nauhoitti vuonna 2019 komediaspesiaalin Kathy Griffin: A Hell of a Story, jota ei kuitenkaan halunnut ottaa ohjelmistoonsa yksikään tv-kanava tai suoratoistopalvelu.

Valokuvan monta tarinaa

Ylläolevassa kuvassa yhdysvaltalainen valokuvaaja Eddie Adams pitelee käsissään Pulitzer palkinnon vuonna 1969 tuonutta kuvaansa Vietnamin sodasta. Yhdessä 1900-luvun tunnetuimmassa otoksessa kenraali Nguyễn Ngọc Loan teloittaa ampumalla Nguyễn Văn Lémin. Sanonnan mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta valokuvan ottanut Adams itse on asiasta eri mieltä.

Heti teloituksen jälkeen Loan oli marssinut Adamsin luo ja sanonut: ”He ovat ampuneet paljon minun väkeäni ja paljon sinun väkeäsi”. Lém oli Vietkong-sissi, väitteiden mukaan pahamaineisen teloitusryhmän johtaja, joka muutama päivä ennen ampumista oli tappanut etelävietnamilaisen sotilaan Nguyen Tuanin, tämän vaimon, viisi lasta sekä 80-vuotiaan äidin.

Kuva nousi televisiouutisiin ja lehtien etusivuille ympäri maailman, ja Loanin toiminta kuvasi monen mielestä osuvasti perusteetonta sotaa ja sen raakuutta. Muutama kuukausi valokuvan ottamisen jälkeen Loan haavoittui vakavasti ja hänet evakuoitiin ensin Australiaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin hoidettavaksi. Hänen toinen jalkansa jouduttiin amputoimaan ennen kotiin lähettämistä.

Kun Saigon kaatui vuonna 1975, pyysi Loan perheineen turhaan apua Yhdysvalloilta. Maailma oli kääntynyt häntä vastaan. Perhe pakeni kotimaastaan omin voimin ja asettui Virginian osavaltioon, jossa Loan perusti pizzerian. 

Mies joutui kuitenkin jäämään aikaisin eläkkeelle, sillä ravintolan suosio laski dramaattisesti, kun hänen menneisyytensä tuli julki. Valokuvaaja Adams piti yhteyttä Loaniin ja on kertonut vierailleensa myös ravintolassa; silloin, kun se vielä oli pystyssä. Vessan seinään oli tuolloin kirjoitettu ”Tiedämme kuka olet, paskiainen”. Adams pyysi loppuun saakka anteeksi ottamansa valokuvan seurauksia, mutta Loan ei kuitenkaan koskaan syyttänyt häntä. Kun Yhdysvaltain kongressi vuonna 1978 julisti Loanin sotarikolliseksi ja oli karkottamassa tätä maasta, tuli Adams antamaan puolustava todistuksen ja Loan sai luvan jäädä Yhdystaltoihin.

Kun Loan menehtyi syöpään vuonna 1998 kirjoitti Adams Time-lehteen muistokirjoituksen. 

Kenraali tappoi Vietkongin jäsenen; minä tapoin kenraalin kamerallani. Valokuvat ovat maailman vahvimpia aseita. Ihmiset luottavat niihin, mutta valokuvat valehtelevat, jopa ilman muokkausta. Ne ovat vain puolet totuudesta.”