10 tulevaisuuden ruokaa: Mitä ja miten tulemme syömään?

Sehän ei ole mikään salaisuus tai yllätys, että ruoantuotanto tulee tulevina vuosina olemaan suuri ongelma. Tässä vaihtoehtoja siihen, mitä tulevaisuuden ruoka tulee olemaan.

Tavallaan tulevaisuus on jo täällä, sillä teknologia ja osaaminen kaikkiin listalla esiteltäviin ruokiin ja ruoanvalmistustapoihin on ihmisellä hallussa. Ainakin vielä niiden tuominen valtavirran markkinoille taitaa tyssätä rahaan tai sitten suuren yleisön vastustukseen. Mutta toisaalta ainahan sitä on kaikkeen uuteen suhtauduttu varauksella, joten odotellaan rauhassa jokunen vuosi, niin nämäkin nyt erikoiselta tuntuvat ratkaisut voivat olla uusi normaali. 

Tässä siis 10 esimerkkiä siitä, mitä tulevaisuuden ruoka todennäköisesti tulee olemaan. Tai oikeastaan yhdeksän, sillä viimeisenä kohtana on  ultimaattinen kauhukuva siitä, mihin tehotuotanto voisi pahimmillaan johtaa. Listafriikki ainakin söisi päivän jokaisella aterialla paljon mieluummin paahdettuja heinäsirkkoja kera ihmisten ulosteesta tehdyn tahnan, kuin kahleissa ja ilman aivoja kasvatettuja kanoja.

Hyönteiset

Aloitetaan tulevaisuuden ruoka -lista hyönteisillä, sillä ne ovat nyt jo jonkun vuoden tehneet kovasti tuloaan. Hyönteisiä pidetään vastauksena alati kasvavaan ongelmaan eli siihen, miten jatkuvasti kasvava väestö saadaan ruokittua, kun resurssit muun lihan kasvatukselle vähenevät. Hyönteisten ja erityisesti sirkkojen kasvatus nimittäin on ympäristöä ajatellen ylivoimaisesti kestävin tapa tuottaa lihaa.

Hyönteisissä on runsaasti proteiinia, hyvä rasvahappokoostumus, runsaasti vitamiineja, rautaa ja muita mineraaleja. Ei siis ole kumma, että maailmanlaajuisesti 2 miljardia ihmistä, joista suurin osa Aasiassa ja Afrikassa, käyttää hyönteisiä päivittäisenä ravintonaan. Se on hieman vajaa neljäsosa koko maailman väestöstä.

Hyönteisiä on jo kaupoissa tarjolla muun muassa proteiinipatukoina, jauhoina, mysleinä ja välipaloiksi tai naposteluun tarkoitettuina snackseina. Sirkkafarmejakin Suomessa on useita kymmeniä. Valitettavasti suurella kohulla ja medianäkyvyydellä kauppojen hyllyille muutama vuosi sitten tulleiden hyönteisten menekki ei ole ollut ollenkaan odotetunlaista. Mutta eiköhän fakta vain ole se, että jossain vaiheessa lautasmallissa tulee olemaan pysyvä paikka hyönteisproteiinille. 

Makua musiikilla

Oxfordin yliopistossa vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan ääni vaikuttaa siihen, miten maistamme. Korkeat äänet saavat ruoan maistumaan makeammalta ja matalat tuovat ruokaan karvaan maun. Tutkimuksessa maisteltiin toffeeta, ja keskenään erilaista musiikkia kuunnelleet koehenkilöt kokivat myös täysin erilaisen makuelämyksen.

Ja mitäs merkitystä tällä sitten on? Muuta kuin se, että tulos on supermielenkiintoinen.

No, jos ruoasta voi saada musiikin avulla makeampaa, voi siitä tehdä terveellisempää sokerin määrää vähentämällä. Maku ei kuitenkaan kärsi.

Äänen vaikutusta makuaistiin on jo kokeiltu ihan tosielämässä, nimittäin englantilaisen huippukokin Heston Blumenthalin kuuluisassa The Fat Duck -ravintolassa. Kun mereneläviä syöneille asiakkaille soitettiin taustamusiikkina rauhoittavia meren ääniä, kertoivat he ruokansa maistuneen voimakkaammalta ja suolaisemmalta kuin normaalisti.

Näemmekö tulevaisuudessa ruokapakkauksia, joissa ainesosaluettelon lopussa on QR-koodi, jonka kautta voi ladata kyseisen elintarvikkeen makua lisäävän soittolistan?

Pakkauksista puheen ollen…

Syötävät pakkaukset

Muovi, yksi maapallon ja sen eliöiden suurimmista vihollisista. Viime vuosien pahin kirosana (ennen vuotta 2020) on ollut mikromuovi, jota päättyy vesistöjen kautta eläinten, myös ihmisten, elimistöön.

Ratkaisuna ruokapakkauksista syntyvään jätteeseen ovat maatuvat tai jopa syötävät kääreet. Ruotsalainen Tomorrow Machine -yhtiö on valmistanut karamellisoidusta sokerista ja vahasta tehtyjä ruokaöljypurkkeja, levästä valmistettuja pakkauksia smoothieille ja muille jääkaapissa säilytettäville nesteille sekä mehiläisvahasta tehtyjä pakkauksia kuiva-aineille. Pakkausmateriaalit on suunniteltu kestämään niin kauan kuin niiden sisältökin, ja ne hajoavat luonnollisesti.

Markkinoilla on myös täysin syötäviä, vehnäleseistä valmistettuja ruokailuvälineitä ja samalla lailla ateriaksi kelpaavia, sienimateriaalista tehtyjä kulhoja. Nämä antavat aivan uuden merkityksen fraasille ”syödä pöytä tyhjäksi”!

Lontoolainen NOTPLA on kehittänyt merilevästä syötävän vesipullon, tai paremminkin pallon. Useita innovaatiopalkintoja voittaneen yrityksen on tarkoitus olla vaihtoehto muovipulloille, joita päätyy vuosittain maailman meriin yli miljardi kappaletta. Pakkaus toimii myös muille juomille sekä kastikkeille ja toivottavasti jossain vaiheessa myös kosmetiikalle.  

3D-tulostin kokkaa

Tässä kohtaa kyseessä ei ole ratkaisu maailman ruokatuotannon ongelmiin, sillä 3D-tulostamisessa tarvitaan raaka-aineita. Mutta tekniikka tulee silti olemaan tulevaisuudessa ihmisten tapa valmistaa aterioita. Ehkä meillä kaikilla, tai ainakin seuraavilla sukupolvilla, on joskus oma printteri keittiötasolla. Voisiko ruoanlaitto olla helpompaa!?

3D-tulostettua ruokaa on jo tarjolla tekniikkaan erikoistuneissa ravintoloissa, joissa koneet luovat lautasille uskomattomia taideteoksia. Menetelmä toimii niin, että tulostimessa on useita pursottimia, joista ruokamassa tulee ulos haluttuun muotoon ohjelmoidun mallin mukaisesti. Tulostuksen jälkeen massa on kuitenkin ”valmistettava”; keittämistä tai paahtamista markkinoilla olevat laitteet eivät (vielä) tee. 

Suomessa Aalto-yliopiston konetekniikan laitoksella ruokaa printtaavia 3D-tulostimia on kehitetty jo vuosien ajan. Realistisena tavoitteena on luoda laite, jolla ruoan ravintoainesisältöä voidaan helposti muokata halutunlaiseksi. Tekniikalla voitaisiin auttaa ylipainoisia ja toisaalta anoreksiaa sairastavia, kun ateriaan voidaan lisätä ruokahalua tyydyttäviä raaka-aineita ilman suuria annoksia tai lisätä vaikkapa hedelmäsalaatin kalorimäärää huomattavasti. Konetekniikan professori Jouni Partasen mukaan Aalto-yliopistolla on jo prototyyppejä tällaisista tulostimista. 

Partasen mukaan myös ikäihmiset ovat erinomainen kohderyhmä, sillä monissa vanhainkodeissa kamppaillaan jatkuvasti sen kanssa, miten pieniruokaisille vanhuksille pystyttäisiin tarjoamaan tarpeeksi välttämättömiä ravintoaineita, erityisesti proteiinia ja vitamiineja. 

Nyt kuluttajien enää täytyy tottua ajatukseen tulostetusta ruoasta. Ei, se ei ole kaikesta tekniikasta huolimatta keinotekoista, vaan tuoretta ja terveellistä ruokaa.

Laboratoriossa kasvatettu liha

Lihaa maultaan ja koostumukseltaan jäljittelevät, kasviproteiineista valmistetut tuotteet ovat ryminällä täyttäneet kauppojen hyllyjä aivan parin viime vuoden ajan. Impossible Foods tekee tuotteistaan ”lihaisia” kasveista eristetyllä ja hiivan avulla kasvatetulla hemiproteiinilla. Beyond Meatin burgereista jopa tihkuu ”verta”, mikä on saatu aikaan punajuurimehulla. 

Vaikka kasviproteiineista valmistetut lihankorvikkeet ovat tätä päivää, voidaan kaupoissa hyvinkin pian nähdä myös lihaa, joka on keinotekoista, mutta silti lihaa. Kyseessä on nimittäin laboratoriossa kasvatettu liha. Positiivisia puolia perinteiseen lihantuotantoon verrattuna ovat huomattavasti vähäisempi energian, viljelysmaan ja veden tarve sekä pienemmät päästöt. 

Tällä hetkellä valmistus on vielä melko kallista, joskin eteenpäin ollaan tultu vuodesta 2013, jolloin ensimmäinen, hollantilaisen biotekniikkayrityksen Mosa Meatin petrimaljalla kasvatettu jauhelihapihvi (ylläolevassa kuvassa) maksoi vaivaiset 250 000 euroa.

Nyt sekä Mosa Meat että muut biotekniikka-alan yritykset uskovat laboratoriolihatuotteiden olevan jopa jo ensi vuonna (2021) kuluttajien saatavilla ja esimerkiksi yksi lampaanlihapihvi voisi irrota noin kympillä. Hinta laskee tietenkin sitä mukaa, kun tuotantoa saadaan laajennettua.

Labraliha näyttää ja maistuu täysin lihalta, mutta suurin ongelma kehitystyössä on ollut sienimäinen koostumus, jota koemaistajat ovat vierastaneet. Ilmeisesti siinäkin suhteessa ollaan otettu harppauksia eteenpäin. Laboratoriossa kasvatetun lihan erinomaisena puolena on myös se, että sen rasvakoostumusta voidaan säädellä, joten punainen liha ei välttämättä kohta olekaan (ainakaan siinä mielessä) niin epäterveellistä.

Ravintoaineet laastarin kautta

Laastareiden kautta ihmisen elimistöön on toimitettu lääkkeitä jo ties kuinka kauan, mutta mitä muuta niillä voidaan siirtää verenkiertoon? Kolmen ruokalajin illallinen, vai? Ei sentään, mutta ravintoaineita kylläkin.

Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisuudessa on ohjelma, jossa tutkitaan sotilaiden ravitsemusta ja miten sitä voitaisiin kehittää. Combat Feeding Directorate on vienyt lääkelaastarit astetta pidemmälle ja alkanut kehittämään mikrosirullista laastaria, joka lukee elimistön tilaa ja vapauttaa verenkiertoon sopivan määrän vitamiineja ja muita välttämättömiä hivenaineita. Jos esimerkiksi lihakset ovat jännittyneet ja kipeät, solahtaa laastarista annos magnesiumia.

Laastari on suunniteltu nimenomaan tulevaisuutta ajatellen, jolloin sotilaat joutuvat olemaan suojapuvuissa ja eristetyissä ajoneuvoissa pitkän aikaa ilman mahdollisuutta säännölliseen ruokailuun. Kuten jo sanottua, laastari ei korvaa ateriaa, mutta auttaa ohjelman johtajan Gerald Darschin mukaan sotilaita selviämään seuraavalle aterialle. Laastarin kautta voisi saada myös piristysruiskeena annoksen kofeiinia.

Puolustusministeriön mukaan myös tietyissä siviiliammateissa kuten kaivoksissa tai avaruudessa työskenteleville laastarista olisi apua, kun mahdollisuutta kunnolliseen ateriaan ei aina ole.

Yksilöidyt ruokavaliot 2.0

Otsikossa lukee yksilöidut ruokavaliot 2.0 siitä syystä, että ihmisille suunnitellaan nytkin jo hyvin tarkasti henkilökohtaisia ruokavalioita riippuen muun muassa iästä, terveydentilasta, aktiivisuudesta ja kehonkoostumuksesta. 

Tulevaisuudessa suunnittelu menee vieläkin yksilöllisemmäksi. Todennäköisesti hyvin pian meidän jokaisen koko perimä on selvillä, mihin liittyy monenlaisia uhkakuviakin, mutta ei mennä niihin nyt, vaan pysytään mahdollisuuksissa. Yksi suuri positiivinen asia on se, että terveydenhoitoa voidaan personoida ja alttiudet tietyille sairauksille selvittää ja mahdollisuuksien mukaan estää.

Toinen etu on siinä, että DNA:sta saadun tiedon avulla voimme saada selville, mitkä ruoka-aineet kullekin meistä sopivat: mitkä auttavat nukkumaan paremmin tai työskentelemään tehokkaammin, ja mitä kenenkin tulisi ehdottomasti välttää voidakseen paremmin. Keittiössä oleva tietokone seuraa päivittäin kehon hyvinvointia ja kertoo, mitä milloinkin on syytä suuhunsa pistää. Vitamiinien ja hivenaineiden riittävästä saannista ei tarvitse itse huolehtia, sillä informaatio välittyy 3D-tulostimelle, joka laittaa lautaselle jokaiselle perheenjäsenelle yksilöllisesti räätälöidyn annoksen.

Tulevaisuudessa kaupassa käyminenkin tulee muuttumaan: Enää ei marssita mehuhyllylle ja valita sieltä mieleistä tuotetta, vaan robotti skannaa asiakkaan tiedot tämän kasvoilta ja valmistaa juuri sinä päivänä tarvittavat ravintoaineet sisältävän mehun. Tietyille ruoka-aineille allergisten ei tarvi syynätä ainesosia, tekoäly pitää huolen siitä, että kauppakassiin ei päädy mitään sopimatonta.

Ihmisen jätökset

Tätä olet odottanut alusta asti, eikö vaan? 

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA on jo kehittänyt Kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä, käytössä olevan systeemin, jolla nestemäisistä ihmisen jätteistä tehdään suodattamalla puhdasta juomavettä. Kiinteät jätteet vapautetaan avaruuteen. Vedenpuhdistus ja kierrättäminen ei sinänsä ole uusi juttu, mutta entäs sen toisen tavaran hyötykäyttö.

Tulevaisuuden pitkät avaruusmatkat ja mahdollisesti uuden planeetan asuttaminen vaativat resursseja, eikä kaikkea ravintoa voida mitenkään kuljettaa, sillä se veisi liikaa tilaa ja polttoainetta. Toisaalta ihmiset tuottavat orgaanista tavaraa jatkuvasti, ja siitä on päästävä eroon. Joten mikä neuvoksi?

Penn State -yliopiston tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jossa ulostetta käsitellään tietyllä bakteerikannalla. Bakteerit hajottavat jätökset niin, että jäljelle jää proteiini- ja rasvarikasta massaa. Iso osa hiilestä ja typestä saadaan näin uusiokäyttöön. Tuo tahna on täysin syömäkelpoista ja muistuttaa tutkimusryhmän johtajan Christopher House mukaan hieman australialaista Vegemite-levitettä (ylläolevassa kuvassa). Bon appétit!

Levien kanssa kimppaan

Jos olet käyttänyt klorellaa tai spirulinaa, noita viime vuosina hiteiksi nousseita superruokajauheita, olet tutustunut levien ihmeelliseen maailmaan. (Todellisuudessa klorella ja spirulina ovat bakteereita, vaikka niistä levinä puhutaankin.) Ja tottakai kaikki sushin ystävät ovat nauttineet ihan oikeaa levää. 

Ihmiset ovat käyttäneet leviä ravinnokseen vuosituhansien ajan, joten sinänsä kyse ei tosiaankaan ole mistään uudesta ilmiöstä. Useimmissa levissä on runsaasti hyviä rasvoja ja niiden aminohappokoostumus on eliökunnan parhaimmasta päästä. 

Keksijät Michael Burton ja Michiko Nitta, jotka ovat erikoistuneet taiteen, tieteen ja teknologian yhdistelemiseen sekä ihmisen evoluution tutkimiseen tulevaisuuden maailmassa, ovat ehdottaneet yhteistyötä levien kanssa. Heidän hieman epäkäytännöllisessä mallissaan ihminen kasvattaisi omat levänsä hengittämällä erityiseen maskiin, joka on putkien kautta yhteydessä levätankkiin. Näin ihminen tarjoaisi leville energiantuotantoon tarvittavan hiilidioksidin. Sillä kaikki ravintohan saa alkunsa fotosynteesistä, johon tarvitaan vain valoa ja hiilidioksidia. 

Hieman pidemmälle symbioottista ihmisen ja levän suhdetta on vienyt meribiologi Chuck Fisher, joka vuonna 2012 heitti ilmoille ajatuksen ihon alle istutetuista levistä, jotka tuottaisivat ravinnon suoraan elimistöömme. Levät eläisivät lämpimässä ympäristössä ja tuottaisivat ravintoa läpi vuoden, kunhan auringonvaloa vain on saatavilla.

Mahdotonta?

Ei välttämättä, sillä eläinmaailmasta tunnetaan esimerkiksi salamanteri ja merietana, koralleja unohtamatta, jotka elävät symbioosissa levien kanssa ja saavat ravintonsa niiltä. Salamantereilla levät kulkeutuvat munassa kehittyvän eläimen solujen sisään, joten ne ovat elinikäisesti yhtä.

Voisiko levistä todella tulla tulevaisuudessa osa ihmistä? Menee hieman scifin puolelle, mutta kuka tietää. Ei muutama vuosikymmen sitten varmasti osattu uneksiakaan laboratoriossa kasvatetuista hampurilaisista.

Päättömät kanat – provosointia ja uhkakuvia

Englantilaisen Royal College of Art -yliopiston arkkitehtiopiskelija Andre Ford loi vuonna 2012 installaation, jolla hän otti voimakkaasti kantaa broilerin tehotuotantoon. Erityisesti suurissa kasvattamoissa kanoilla on surkeat oltavat, eikä broilerin muutaman viikon kestävä elämä ole juurikaan muuta kuin kärsimystä.

Radikaaliin ehdotukseensa tulevaisuuden kasvatuksesta Ford päätyi kahdesta syystä: Ihmiskunta tarvitsee jatkuvasti enemmän lihaa ja tehotuotannossa olevien kanojen hyvinvointia parannettava. Jälkimmäinen toteutuu Fordin suunnitelmassa siten, että eläimistä tehdään täysin tiedottomia. Ensimmäiseen olemmekin jo tällä listalla löytäneet monia hyviä ratkaisuja ja vaihtoehtoja.

Fordin menetelmässä kanoilta poistetaan aivokuori, jotta ne eivät tiedä tai tunne mitään. Kasvun ja elintoimintojen ylläpitämiseksi kanojen aivorunko säilytetään ja liikuntakyvyttömiksi tehdyille linnuille annetaan sähköiskuja, joilla lihasten kasvua saadaan stimuloitua. Eläimiä pidetään vieri vieressä olevissa kapseleissa ja niitä ruokitaan letkuilla. Myös happi tulee putken kautta. 

Kuten taiteilija on itsekin sanonut, on hänen työnsä tarkoituksella provosoiva. Kaikkia ideasta järkyttyneitä Ford on kehottanut tutustumaan tämän hetkisiin broilerin tehotuotannon menetelmiin ja miettimään, mikä ratkaisu olisi eläimen kannalta lopulta inhimillisin.

”Päättömät kanat” -projekti ei ole ensimmäinen kerta, kun joku on ehdottanut äärimmäistä keinoa kanojen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Purdue yliopiston filosofin Paul Thompsonin mukaan kanat pitäisi tehdä sokeiksi heti synnyttyään, sillä tutkimuksissa on todettu, että vahingossa sokeutuneet kanat eivät stressaannu ahtaissa olosuhteissa samalla lailla kuin näkevät lajitoverinsa. Vaikka useimpien mielestä kanojen sokeuttaminen kuulostaa eläinrääkkäykseltä, olisi se Thompsonin mielestä inhimillisempi ratkaisu.

Ehkä on sittenkin syytä suunnata katseet sinne labrapihveihin ja vitamiinilaastareihin, haukata haarukkaa, laittaa musat kaakkoon ja kurkata varoiksi vessanpönttöön.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, mitä mietteitä tulevaisuuden ruoat sinussa aiheuttivat.