Yhteiskunta
Autismi ei ole kirous, vaan rikkaus: 10 kuuluisaa autismin kirjon henkilöä
Autismi ei ole kirous, vaan rikkaus: Listafriikki päätti listata autismitietoisuuden kuukauden kunniaksi 10 kuuluisaa henkilöä, jotka kuuluvat autismin kirjoon.
Mitä tarkoittaa autismin kirjo? Luotettavana pidettävä Peda.net-sivusto kuvailee autismin kirjon seuraavalla tavalla:
”Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa henkilön vuorovaikutukseen ja kommunikointiin toisten ihmisten kanssa sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympärillä olevan maailman. Henkilö ajattelee, ymmärtää ja mieltää asioiden merkityksiä ja omaa ympäristöään eri tavalla kuin muut. Henkilön käyttäytyminen on rajoittunutta ja stereotyyppistä, sosiaalinen vuorovaikutus on poikkeavaa tai puutteellista, katsekontakti puuttuu, omien ja toisen tunteiden ymmärtäminen ja tulkinta on vaikeaa sekä kommunikointi toisen henkilön kanssa on poikkeavaa.”
Autismikirjoon kuuluvat yksilöt ovat siis erilaisia kuin ne, jotka eivät tuohon kirjoon kuulu. Kautta historian autismin kirjoon kuuluvien henkilöiden poikkeuksellisuus on nähty tietyllä tapaa negatiivisena asiana ja esimerkiksi näyttelijä Daryl Hannah kertoo joutuneensa sivuraiteille Hollywoodissa, kun hänellä diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä.
Hiljalleen suhtautuminen autismikirjoon kuuluvia ihmisiä kohtaan on muuttumassa ennen kaikkea juuri heidän itsensä ansiosta. Esimerkiksi Netflixistä löytyvässä Rakkautta autismin kirjolla -dokumenttisarjassa esiintyvä australialainen Michael kuvailee oireyhtymäänsä näin:
”Autismi on vain neurologinen kehityshäiriö. Ihmiset, joilla on Aspergerin oireyhtymä tai autismi, vain oppivat asioita eri tavalla. Mikäli minulta kysytään, niin se on enemmänkin lahja.”
Autismitietoisuuden viikkoa vietettiin viime viikolla ja autismitietoisuuden kuukautta vietetään huhtikuun ajan. Listafriikki.com halusi tämän meneillään olevan kuukauden kunniaksi listata kymmenen tunnettua henkilöä, jotka kuuluvat autismin kirjoon.
Listalle oltaisiin voitu lisätä myös Emily Dickinsonin, Albert Einsteinin, Charles Darwinin ja Isaac Newtonin kaltaiset henkilöt, sillä asiantuntijat uskovat heidän jokaisen kuuluneen autismin kirjoon, mutta tuohon aikaan näistä neurobiologisista kehityshäiriöistä ei ollut vielä mitään tietoa, ja luonnollisista syistä asiaan ei saada enää 100-prosenttista varmuutta.
Dan Aykroyd
Etenkin kaikki 1970- ja 1980-luvulla syntyneet muistavat varmasti Ghostbusters-elokuvat, jotka tunnettiin suomeksi nimellä Haamujengi. Näiden elokuvien osalta yhtä pääroolia näytteli Dan Aykroyd, joka oli myös käsikirjoittamassa molempia elokuvia; itse asiassa tänä vuonna tämä elokuvasarja saa jatkoa Ghostbusters: Afterlife -elokuvan muodossa, mutta siinä Aykroydia ei tulla näkemään.
Vaan tiesitkö, että tämä vuonna 1990 parhaan miessivuosan Oscar -palkintoon ehdolla ollut kanadalaisnäyttelijä kuuluu autismin kirjoon? Tarkemmin sanottuna hänellä on Aspergerin oireyhtymä, josta hän kertoi muun muassa Daily Mailille vuonna 2013 antamassaan haastattelussa.
”Minulla todettiin 12-vuotiaana Touretten oireyhtymä. Lisäksi minulla on Aspergerin oireyhtymä, mutta sitä pystyn hallitsemaan. Se diagnosoitiin minulla vasta 1980-luvun alkupuolella, kun vaimoni sai suostuteltua minut lääkäriin. Yksi oireistani oli pakkomielle kummituksiin ja poliisityöhön – kannan esimerkiksi mukanani poliisin virkamerkkiä. Minusta tuli pakkomielteinen Hans Holzeria, kaikkien aikojen kummitusten metsästäjää kohtaan, ja siitä idea Ghostbustersiin lähti liikenteeseen.”
Niin, mikäli Aykroydilla ei olisi Aspergerin oireyhtymää, eivät myöskään Ghostbusters-elokuvat olisi koskaan nähneet päivänvaloa ja näin ollen tämä kulttiklassikko olisi jäänyt syntymättä.
Susan Boyle
Skotlantilainen laulaja Susan Boyle nousi koko maailman tietoisuuteen vuonna 2009 Britain’s Got Talent -televisio-ohjelman myötä, kun hän valloitti uskomattomalla äänellään ihmisten sydämet. Hän oli lapsesta saakka luullut kärsineensä lievän aivovaurion synnytyksen yhteydessä, sillä sellainen diagnoosi hänelle oli annettu, mutta vuonna 2013 hänellä diagnosoitiin Aspergerin syndrooma.
Boyle antoi aiheeseen liittyen haastattelun The Observerille, jossa hän kertoi muun muassa siitä, miten oikean diagnoosin saaminen helpotti hänen elämäänsä.
”Sain väärän diagnoosin ollessani lapsi, sillä minulle sanottiin, että minulla on aivovaurio. Tiesin aina sen olevan epäreilu lokerointi ja nyt minulla on parempi ymmärrys siitä, mikä on vialla. Sitä kautta olen helpottunut ja suhtaudun omaan itseeni rennommin. Sinällään se ei kuitenkaan vaikuta elämääni millään tavoin. Se on vain terveydentila, jonka kanssa minun on elettävä.”
Lapsena Boylea kutsuttiin haukkumanimellä ”Susie Simple”, joka suomeksi tarkoittaa yksinkertaista Susieta, mutta todellisuudessa hän on keskivertoihmistä älykkäämpi, mistä kertoo puhtaasti hänen tekemänsä älykkyysosamäärätesti. Ja kuinka ollakaan, Boyle lienee melkoisen paljon menestyneempi kuin yksikään hänen kiusaajistaan.
Temple Grandin
Mikäli olet joskus tutustunut tarkemmin autismin kirjoon, ja siihen sisältyviin erilaisiin neurobiologisiin kehityshäiriöihin, olet suurella todennäköisyydellä kuullut henkilöstä nimeltä Temple Grandin. Autismikirjo ei kuitenkaan ole monille niin kovinkaan tuttu aiheena, joten antakaahan, kun me kerromme teille tästä upeasta ihmisestä.
Kun Grandin oli lapsi, hän oppi puhumaan vasta lähes neljän vuoden ikäisenä. Hänellä todettiin jo lapsena autismi ja tuolloin hänen vanhempiaan kehotettiin laittamaan lapsensa laitoshoitoon, mutta onneksi hänen vanhempansa olivat kuitenkin asiasta eri mieltä ja päättivät pitää tyttärensä kotonaan.
Aikuisiällä Grandinista onkin tullut eräänlaiset kasvot autismikirjolle, kiitos hänen uskomattomien saavutusten, jotka innoittivat ohjaaja Mick Jacksonia tekemään hänestä elokuvan ja jossa Grandinia näytteli muun muassa Homeland-sarjasta tuttu ja monta Emmy-palkintoa urallaan pokannut Claire Danes.
Mutta mitä kaikkea Grandin on urallaan saavuttanut?
Ensinnäkin hän toimii Coloradon yliopistossa eläintieteen professorina ja tällä saralla hän on hyvin arvostettu: Grandin on muun muassa onnistunut kehittämillään metodeilla vähentämään reippaanlaisesti teurastettavien eläinten kokemaa stressiä ja itse asiassa puolet esimerkiksi pohjoisamerikkalaisesta karjasta, ja yhä enenevissä määrin myös isobritannialaisesta karjasta, sijoitetaan hänen suunnittelemiinsa tiloihin ennen teurastusta. Lisäksi hän on myös kirjoittanut tunnettuja kirjoja autismiin liittyen ja hän ajaa todella isosti autismikirjoon lukeutuvien ihmisten asiaa.
Kaiken kaikkiaan Grandin on saavuttanut uransa aikana yli 90 erilaista arvostettua palkintoa. Niiden kaikkien läpikäyntiin tämä lista ei riittäisi, mutta ehkä tämä kuvastaa hänen saavutuksiaan kaikkein parhaimmin: huippuarvostettu TIME-lehti nimesi hänet vuonna 2010 maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.
Akateemikkona Grandin on kuvaillut itseään seuraavasti The Guardianin haastattelussa:
”Olen kuin antropologi Marsista. Näen itseni pelkästään kuviin perustuvana hakukoneena. Minulla ei ole oikeastaan henkilökohtaista elämää ja tunne-elämän taidoilta olen ehkä 11-vuotiaan tasolla. Mutta koen esimerkiksi visuaalista empatiaa 600-kiloista kahlittua eläintä kohtaan, ja sanoisin, että valtaosalla ihmisistä on hyvin heikko visuaalisuuteen perustuva kyky empatiaan, mitä tulee näihin asioihin; he eivät ole, kuten minä.”
Myös muuan Isaac Newtonin ja Albert Einsteinin uskotaan asiantuntijoiden mukaan olleen autisteja. Grandin näkee autistien joutuvan akateemisessa mielessä tietyllä tapaa sivuraiteille ja hän on muun muassa puhunut Einsteinista seuraavasti, kun häneltä kysyttiin, voisiko Einstein saada nykypäivänä tieteellisen artikkelin julkaistavaksi missään merkittävässä tieteellisessä julkaisussa.
”Miten patenttivirkailija, joka Einstein oli kirjoittaessaan sen (The Annus mirabilisin – suomeksi Ihmeiden vuosi, joka määrittää isoilta osin nykypäivän fysiikan), voisi saada uraauurtavan paperin julkaistua fysiikkaan keskittyvässä lehdessä 2000-luvulla? En vain näe, että niin voisi tapahtua. Nykypäivän Einstein päätyisi, sen sijaan, että hän voisi keskittyä teorioihinsa, ajamaan jotain FedExin kuljetusautoa. Katsokaa vaikka minua: Ei minulla olisi mitään ongelmaa hankkia lääketieteellistä tutkintoa. Mutta entä sitten edellytykset sellaisen hankkimiseen tänä päivänä omalla kohdallani, kuten algebra ja kemialliset yhtälöt? En usko, että se olisi mahdollista ja silti istun tässä yhtenä Amerikan johtavista ihmisistä, mitä tulee autismin lääkehoitoon.”
Dan Harmon
Dan Harmon on 48-vuotias käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä ja koomikko. Hän muun muassa loi huippusuositun Community-sarjan, josta fanit odottelevat edelleen tarinan ikään kuin päättävää elokuvaa, joka joko saattaa olla tulossa – tai sitten ei. Itse asiassa Harmon sai kenkää kyseisestä sarjasta kolmannen tuotantokauden jälkeen, kunnes hänet palkattiin takaisin viidennelle tuotantokaudelle.
Harmon kuuluu myös autismin kirjoon. Hänellä on Aspergerin oireyhtymä ja isoilta osin sen ansiosta hän on niin luova sekä kykenee näkemään asiat eri tavalla, esimerkiksi juuri työssään. Hän itse asiassa alkoi ymmärtää omaavansa tämän neurobiologisen kehityshäiriön, kun hän teki taustatyötä Community-sarjan Abed-hahmoon. Hän oli sarjaa ideoidessaan pitänyt itseään enemmänkin sarjan päähenkilönä toimivan Jeffin tyylisenä henkilönä, mutta huomasikin olevansa Abed.
”Aloin tutkia siihen liittyviä oireita, ihan vain tietääkseni, millaisia ne ovat. Mutta mitä enemmän tutkin niitä, sitä tutummilta ne alkoivat tuntumaan”, Harmon totesi Wired-lehden haastattelussa 2010-luvun alkupuolella.
Alettuaan epäilemään itsellään Aspergeria, Harmon hakeutui lääkärin pakeille ja sitä kautta diagnoosi varmistui. Autismin kirjoon kuuluminen ei kuitenkaan määritä Harmonia, ja itse asiassa se mahdollistaa muun muassa hänen luovuutensa. Samaan aikaan häneltä saatetaan toki nähdä ”epäasiallisen tunteikkaita reaktioita sekä äärimmäisen syvää empatiaa”, mutta jokaisessahan meissä on ne omat hyvät ja huonot puolemme, jotka määrittävät sen, millaisia me olemme ihmisinä.
Sir Anthony Hopkins
Ritarinimen upean näyttelijänuransa ansiosta itseltään Ison-Britannian kuningattarelta, kuningatar Elisabet II:lta, saaneen Sir Anthony Hopkinsin tuntee mitä todennäköisimmin ihan jokainen tätä listaa lukeva henkilö. Hän voitti vuonna 1992 parhaan miespääosan Oscar-palkinnon roolisuorituksestaan Uhrilampaat-elokuvan Hannibal Lecterinä, ja sen jälkeen hän on ollut viisi kertaa ehdokkaana samaisen palkinnon voittajaksi; Hopkins on ehdolla myös tänä vuonna The Father -elokuvan myötä.
Nykyisin 83-vuotias Hopkins on syntynyt vuonna 1937 ja tuohon aikaan autismin kirjosta, sekä siihen kuuluvista neurobiologisista kehityshäiriöistä, ei ollut mitään tietoa. Niinpä hän sai vasta myöhemmällä ikää tietää, että hänellä on Aspergerin oireyhtymä.
Hopkinsilla ei ole minkäänlaista suhdetta ainoaan tyttäreensä, eikä hän edes tiedä, onko hänellä lapsenlapsia. Aspergerin oireyhtymä tekee juuri sosiaalisesta kanssakäymisestä haastavaa ja hän kokee olleensa sen myötä aina eräänlainen erakko eli yksineläjä. Hopkins on puhunut ylipäätään varsin avoimesti muun muassa äärimmäisen syvästä epävarmuudestaan ja uskoo sen olevan seurausta Aspergerin oireyhtymästä: ”En ole ikinä osannut asettua minnekään. Olin vaikea ja aiheutin ongelmia etenkin nuorempana. En käy missään juhlissa, eikä minulla ole kovinkaan paljon ystäviä.”
Hopkins näkee, että nimenomaan ilman diagnoosia eläminen teki hänen elämästään haastavaa ja vaikutti muun muassa heikkoon itsetuntoon.
”Se todennäköisesti johti vuosien mittaiseen syvään epävarmuuteen. Nykyisin olen paljon kypsempi ja enemmän sinut oman itseni kanssa.”
Autismikirjoon kuuluvilla ihmisillä on usein täysin poikkeuksellisia kykyjä, ja niin on myös Hopkinsilla. Hän on useampaan otteeseen saanut elokuvien kuvauksissa ihmiset ällistymään uskomattoman muistinsa ansiosta: näin kävi esimerkiksi vuonna 1997 julkaistun Amistad-elokuvan kohdalla, kun hän veti seitsemän sivun mittaisen monologin eli yksinpuhelun ensimmäisellä otolla purkkiin.
Clay Marzo
Lainelautailija eli surffari Clay Marzo antaa tekojen puhua puolestaan. Hänellä on toisin sanoen vaikeuksia käydä esimerkiksi keskusteluita ja vastata pitkästi toimittajien esittämiin kysymyksiin, mutta kun hän pääsee veteen, on hän enemmän kuin elementissään.
Nykyisin 31-vuotiaan Marzon todettiin kuuluvan autismin kirjoon jo lapsena, tarkemmin sanottuna hänellä on Aspergerin oireyhtymä, mutta sillä ei ollut mitään käytännön merkitystä hänelle tai hänen vanhemmilleen. Hänen äitinsä kuvaili aikanaan poikaansa seuraavasti: ”En lyö poikaani minkäänlaiseen lokeroon: katsokaa häntä, niin huomaatte hänen jalostamattoman viisauden”.
Tuo Clay Marzon viisaus pääsee ennen kaikkea oikeuksiinsa siis vedessä. Nuorena poikana, tarkalleen ottaen kymmenvuotiaana, hän dominoi Havaijilla asuessaan paikallisia uintikisoja ja sen jälkeen hän päätti kohdistaa katseensa todellisen intohimonsa eli surffauksen suuntaan. Marzo voitti jo teini-ikäisenä niin paljon surffauskisoja, että hänestä tehtiin Just Add Water -dokumentti. Vain 15 vuoden iässä hän sai tuomaristolta kaksi täyttä kymppiä suorituksestaan, mikä oli siis täysin ennennäkemätön saavutus, eikä hänen menonsa ole hyytynyt tippaakaan aikuisiällä: hänet tunnetaan täysin omalaatuisesta tekniikastaan, joka on ihastuttanut maailmaa aina tähän päivään saakka.
”Clay on elementissään, kun hän pääsee veteen. Kun hän ei ole meressä, hän kokee olonsa epämukavaksi”, äiti Jill Marzo kuvaili poikaansa vuonna 2009 ESPN:n haastattelussa.
”Olen aina tiennyt olleeni jollain tavalla erilainen”, Clay itse puolestaan totesi samaisessa haastattelussa.
Niin, Clay Marzo on erilainen, hän on aina ollut erilainen, ja se on tehnyt hänestä sekä yhden kaikkien aikojen parhaista lainelautailijoista että täysin poikkeuksellisen tekniikan omaavan sellaisen.
Vernon Smith
Ekonomisti Vernon Smith (kuvassa vasemmalla) sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2002 upeasta työstään kokeellisen taloustieteen piirissä; häntä pidetään tällä saralla eräänlaisena pioneerina. Hän yhdisti lähinnä luonnontieteestä tutut elementit, kuten laboratoriokokeet osaksi taloustiedettä. Hän itse asiassa jakoi tuon vuoden 2002 Nobel-palkinnon Israelissa syntyneet Daniel Kuhmanin kanssa, joka puolestaan yhdisti psykologian taloustieteeseen.
Smith kuuluu autismikirjoon ja hän itse asiassa puhui vuonna 2005 NBC:n haastattelussa Aspergerin syndroomastaan sekä siitä, miten se on nimenomaan edesauttanut häntä työssään.
”Pystyn vaihtamaan kuin napin painalluksesta todella keskittyneeseen tilaan ja sen myötä koko ulkopuolinen maailma hiljenee ympärilläni täysin. Jos esimerkiksi kirjoitan jotain, mitään muuta ei ole olemassa. Samaan aikaan minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa ajatella luovasti, mikä on kenties vieläkin tärkeämpää. En koe ammatillisesti minkäänlaista sosiaalista painetta tehdä asioita samalla tavalla kuin muut. Sen ansiosta olen ollut avoin katsomaan eri tavalla lukuisia talouteen liittyviä ongelmia.”
Samaan aikaan sosiaaliset tilanteet, kuten käytännössä jokaisella autismin kirjoon kuuluvalla, aiheuttavat nykyisin 94-vuotiaalle ja edelleen talouden parissa monella tapaa työskentelevälle Smithille haasteita.
”Joskus minua on kuvailtu sanoilla ”ei läsnäoleva”, mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. Kun on esimerkiksi jokin sosiaalinen tilanne, joka kestää useamman tunnin, se kuormittaa minua järisyttävän voimakkaasti, joten usein olen siirtynyt makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa. Opettaminen on pakottanut minut olemaan sosiaalisempi, mutta se tapahtuu ammatillisessa ympäristössä, jonka kanssa olen enemmän sinut. Oppilaat ovat minun maailmassani ja sen ulkopuolella on ikään kuin maailmoja, joita en ymmärrä ja siksi en myöskään mene niihin.”
Niin, ilman Smithiä ja Aspergerin syndroomaa tällainen uskomaton mieli olisi jäänyt loistamaan poissaolollaan taloustieteiden osalta.
Satoshi Tajiri
Satoshi Tajiri ei ole välttämättä nimenä tuttu ihan jokaiselle, mutta kyseessä on vaatimattomasti Pokémonin luoja. Moni varmasti tietänee esimerkiksi Pikachu-hahmon, muun muassa siitä Suomessakin paljon pyörineestä Pokémon-animaatiosarjasta, ja itse asiassa todella monet suomalaiset pelaavat Pokémon Go -mobiilipeliä tai ainakin on nähnyt niitä pelaajia, jotka kulkevat puhelimet kourassaan luonnossa etsimässä kerättäviä pokémoneja.
Tajiri on lähtöisin Japanista ja ammatiltaan videopelisuunnittelija. Hän on myös autisti. Pienenä lapsena hän keräsi ötököitä ja teini-ikäisenä arcade-pelejä. Itse asiassa hän oli niin pakkomielteinen pelien keräämisen suhteen, että hänen koulunkäyntinsä kärsi merkittävästi ja lukio-opintonsa hän vei maaliin parin vuoden viiveellä. Lopulta hän päätyi opiskelemaan myös yliopistoon, opiskellen siellä tietojenkäsittelytiedettä ja elektroniikkaa, mutta hän viihtyi koulussa vain pari vuotta.
17-vuotiaana Tajiri alkoi tehdä arcade-pelien ”skeneen” liittyvää Game Freak -lehteä, ja kun Ken Sugimori liittyi joukkoon kuvittajana, kaksikko totesi, etteivät sen ajan videopelit olleet riittävän laadukkaita. Niinpä he alkoivat kehittää omaa videopeliään ja vuonna 1989 Game Freak muuttui lehdestä pelivalmistajaksi, ja loppu on historiaa Pokémonin muodossa.
Ja, kun nyt sitten mietitään Tajirin pakkomielteisyyttä ötököihin/hyönteisiin lapsena ja sitä seurannutta arcade-peli-viehtymystä, onko loppujen lopuksi mikään ihme, että juuri hän on Pokémonin taustalla? Kerääminen ja arcade-pelit = Pokémon, eikö totta?
Koska Pokémon oli isoilta osin pelastamassa myös Nintendoa talousvaikeuksilta, joku voisi jopa sanoa, että Tajirin autismi mahdollisti sen, että Nintendo on edelleen tänä päivänä olemassa. Ja se nyt on ainakin varmaa, ettei Pokémonin kaltaista ilmiötä olisi koskaan syntynyt ilman Tajirin luovuutta.
Greta Thunberg
Vaikka ruotsalaisella Greta Thunbergilla on ikää vasta 18 vuotta, on hän kansainvälisesti tunnettu ilmastoaktivisti. Vuonna 2018, ollessaan vain 15 vuoden ikäinen, hän voitti ilmastonmuutokseen liittyneen esseekilpailun.
Kolme kuukautta myöhemmin hän protestoi asiansa puolesta Ruotsin parlamentin edustalla, vaatien kotimaataan saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksessa vuonna 2015 asetetut tavoitteet hiilidioksidipäästöjen osalta. Hän myös jätti usein perjantaipäivät koulun osalta väliin, ollakseen ikään kuin lakossa, ja sen myötä hän aloitti #FridaysForFuture-liikkeen (vapaasti suomennettuna ”Perjantait tulevaisuudelle”). Hänen protestinsa alkoivat levitä kulovalkean lailla sosiaalisessa mediassa ja sitä kautta hänestä tuli kansainvälisesti todella tunnettu henkilö, joka on sittemmin kutsuttu puhumaan useisiin maailman päättäjien kokouksiin.
Greta Thunberg kuuluu myös autismikirjoon, sillä hänellä on Aspergerin oireyhtymä. Hän ei ole kuitenkaan antanut sen haitata menoaan, vaan päinvastoin – tämä nuori ruotsalainen on kutsunut sitä supervoimaksi, muun muassa twiiteissään.
”Se tekee minusta joissain tilanteissa niin sanotusta normista poikkeavan, mutta se on supervoima. En puhu juurikaan julkisesti diagnoosistani, koska en halua ”piiloutua” sen taakse, mutta tiedän, että monet tietämättömät ihmiset näkevät sen edelleen ”sairautena” tai jonain negatiivisena. Ja uskokaa pois, diagnoosini on rajoittanut minua aiemmin.”
Vaikka Thunberg puhuu äärimmäisen tärkeän asian puolesta, ja tuo ilmastonmuutoksen aiheuttamalle uhalle sitä tarvittavaa näkyvyyttä, ilmastodenialistit eli koko ilmastonmuutoksen kiistävät ihmiset ovat hyökkineet tämän nuoren naisen kimppuun sanallisesti, ja täysin ala-arvoisin sanoin jo silloinkin, kun hän oli vain 15-vuotias. Mutta tätä rohkeaa nuorukaista asia ei ole hetkauttanut millään tavoin; päinvastoin, hän on saanut siitä lisää energiaa.
”Kun vihaajat alkavat hyökkiä sinun ulkonäköäsi ja erilaisuuttasi kohtaan, se tarkoittaa sitä, ettei heillä ole enää mitään muuta sanottavaa. Silloin tiedät voittavasi!”
Vuonna 2019 TIME-lehti valitsi Thunbergin maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Ilman Aspergerin oireyhtymän kautta saamaansa supervoimaa tätä olisi tuskin koskaan tapahtunut.
Herra Ylppö
Kun puhutaan suomalaisista tunnetuista henkilöistä, jotka kuuluvat autismin kirjoon, tunnetuimpina niminä esille nousevat 56 vuoden iässä, vuonna 2006, pois nukkunut Juice Leskinen ja viime syksynä esimerkiksi Vain Elämää -ohjelmassa hurmannut Herra Ylppö. Leskinen sai Asperger-diagnoosin 2000-luvun alkupuolella ja Herra Ylppö löysi itseltään sekä ADD-tarkkaavaisuushäiriön että Aspergerin.
Tässä listan kohdassa haluamme päästää ennen kaikkea miehen itsensä ääneen.
Herra Ylppö kertoi Iltalehden Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa muun muassa diagnoosistaan.
”Mulla oli epäilty ADD:ta ja kaikkee tollasta. Sitte mä tein testit jollain – oliko se nyt psykiatri vai psykologi, kun mulla ei nämä termit pysy hallussa. Mä olin vastaanotolla ja sitte se sanoi, että tee nyt tällainen (testi); sitten mä tein vielä ex-vaimon kanssa netissä sellaisen pitkän testin ja siellä oli aika korkeat pisteet.”
Kun Päivärinta kysyi Ylpöltä, mitkä ovat hänelle sellaisia tyypillisiä Aspergerin oireita, kertoi artisti listan olevan todella pitkä, mutta hän nosti esille muutamia.
”Se liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Mun on aika vaikea olla ilman alkoholia missään sosiaalisissa tilanteissa ja sitten mä meen sellaiseen omaan kuplaani; myös parisuhteessa mä saatan ikään kuin kadota paikan päältä aika pitkiksi ajoiksi. Ja mä oon hyvin pakkomielteinen: esimerkiksi musan tekemisessä on tiettyjä juttuja ja ei mulla ole mitään mahdollisuuksia pitää esimerkiksi erivärisiä vaatteita. Jos mulla on kaapissa erivärisiä vaatteita, niin en mä saa valittua, että mitä mä laitan päälle.
Ja pakkomielteisyys on aika monessakin asiassa. Mä olen fanaattinen tietyissä mielipiteissä. Just sellaisissa, että miten joku juttu tehdään musassa ja taiteessa. Jos mä päätän, että mä haluan tehdä Andalusian vuoristossa elokuvan, niin mä roudaan koko perheeni sinne ja muutan sinne, että mä saan tehtyä sen elokuvan – vaikka rahaa ei ole ja henkiset resurssit on heikot, niin sitten mä vaan teen sen. Eikä se ole välttämättä edes kivaa, vaan se on sellanen, että se on pakko tehdä.”
Ylppö kertoo olevansa Aspergerin myötä myös yltiörehellinen, mikä ei välttämättä ole aina hyvä asia. Toisaalta Asperger on johtanut myös positiivisiin asioihin, kuten erikoisiin ystävyyssuhteisiin.
”Tuossa Aspergerissa on sellanen, että mä olen ihan mahdoton töksäyttelijä ja se on vaikeaa määritellä se raja, että milloin tää on huonoa käytöstä ja milloin tää on sitä, että on vaan pakkoa sanoa. Mä oon esimerkiksi ihan h*lvetin rehellinen: mä en oikein pysty valehtelemaan ja se töksäytteleminen ja se, että mä sanon asioita, joita ei ehkä edes pitäisi… Ja, jos mä esimerkiksi kyllästyn jossain kapakassa johonkin seurueeseen, niin se kuulemma näkyy heti – mä en ollenkaan pysty peittämään sitä, eikä se varmaan tunnu kauheen kivalta, kun näkee heti päältä, että toi on h*lvetin kyllästynyt.
Mä tunnen tosi paljon mielenkiintoisia ihmisiä, koska mä oon ottanut puhelimen käteen ja soittanut. Mä kyllästyn muuten. Ja sitten meillä on lähtenyt ihan mieletön stoori päälle ja syntynyt syviä yhteyksiä. Siinä on paljon myös hyvää, se on mielenkiintoista, mutta sitten tulee sellaisia hetkiä, kuten esimerkiksi viime Emma Gaala, että mä koen, etten mä voi olla täällä, koska siellä oli ne televisiokamerat.”
Ylppö oli lapsena tarkkaavaisuusluokalla, ja hänen tietynlaiset käytöshäiriönsä olivat eittämättä seurausta Aspergerista, mutta samaan aikaan hän oli jo tuolloin äärimmäisen luova.
”Oli aivan mahdottomia keskittymishäiriöitä, mutta sitten oli tiettyjä asioita, mihin mä fokusoiduin todella tiukasti. Joku kuvataide, piirrustustunti tai puukäsityö ja silloin jo musa. Mulla oli pää täynnä artisteja, joiden nimiä mä olin itse keksinyt: mä keksin jonku nimen ja sitte mä keksin niille laulut. Mulla oli isän tekemä leikkikitara, jossa ei ollut kieliä eikä mitään, ja sitte mä soitin sitä kitaraa ja niitä biisejä tuli h*lvetisti. Mä olen tehnyt ensimmäiset biisini joskus kahdeksanvuotiaana ja niitä oli tosi paljon, mutta ei ollut mitään keinoa tallentaa niitä.”
Lue myös:
- Ilmastonmuutos: 10 faktaa, joita et voi kiistää
- 10 tajunnanräjäyttävää faktaa ihmisen uskomattomista aivoista
- Top 10 parhaat suomalaiset keksinnöt kautta aikain
- Psykologi, teologi, orjuuden vastustaja – yllättäviä faktoja evoluutioteorian isästä Charles Darwinista
🤷♂️ Muuttiko tämän listan lukeminen suhtautumistasi autismin kirjoon lukeutuvien neurobiologisten kehityshäiriöiden osalta? Kommentoi aihetta alla olevissa kommenttikentissä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme!
Mistä on peräisin kuppiloiden happy hour? Tänään Listafriikki antaa vastauksen tähän kysymykseen ja paneudumme myös ”iloisen tunnin” historiaan Suomessa.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä happy hour on peräisin?
Happy hour on ravintoloissa ja baareissa eli toisin sanoen anniskelupaikoissa tietty ajankohta, jolloin alkoholia myydään normaalia halvemmalla. Usein kyseessä ovat hanatuotteet, mutta tarjouksessa voi olla myös cocktaileja ja snapseja. Yleensä happy hour on muutaman tunnin ajankohta iltapäivällä tai alkuillasta, jolloin on muuten hiljaista.
Happy hour juontaa juurensa Yhdysvaltain laivastoon, josta se ensimmäisen maailmansodan jälkeen lähti leviämään mantereelle. Laivastoslangissa happy hour merkitsi tiettyä aikaa päivässä, jolloin miehistö pääsi nauttimaan vapaa-ajan aktiviteeteista, jotka aluksilla koostuivat lähinnä paini- ja nyrkkeilymatseista. Alkoholilla ei siis ollut varsinaisesti mitään tekemistä happy hour -termin synnyn kanssa.
Kuten sanottua, meriltä happy hour levisi maalle, jossa oli käynnissä historian synkin ajanjakso – viinan myynnin osalta siis. Kieltolaki oli voimassa, mutta sehän ei tietenkään estänyt juomista.
Amerikkalaiset rupesivat kerääntymään salakapakoihin tai järjestämään kodeissaan kiellettyjä cocktailtunteja ennen siirtymistä päivälliselle ravintoloihin, joissa alkoholia ei tarjoiltu.
Happy hour omaksuttiin tarkoittamaan tuollaisia salaisia ja laittomia kokoontumisia. Kun kieltolaki vuonna 1933 kumottiin, oli happy hourista tullut jo vakiintunut termi, jonka anniskelupaikat ottivat sankoin joukoin käyttöön.
Suomeen happy hour saapui vasta vuonna 1984, mutta alkoholilainsäädäntö teki siitä käytännön tasolla hankalaa. Yllättyneet käsi ylös. Ravintolat saivat kyllä mainostaa happy houria, mutta siinä tapauksessa alkoholijuomien myyminen alennettuun hintaan oli kiellettyä.
Helsingin Sanomien elokuussa 1984 julkaiseman uutisen mukaan asiakkaat saivat sen sijaan maksutta esimerkiksi pientä purtavaa; pähkinöitä ja cocktailpaloja.
Jos taas happy hour haluttiin järjestää myymällä drinkkejä alennettuun hintaan, ei sitä saanut mainostaa mitenkään. Tämän pystyi kiertämään laittamalla ravintolan oveen hinnaston, jossa oli ”asiallisesti” ja alkoholin käyttöön rohkaisematta ilmoitettu esimerkiksi keskioluen hinta tiettyinä kellonaikoina. Happy houria ei kuitenkaan saanut mainita.
Lakia on sittemmin muutettu suuntaan ja toiseen – saa mainostaa, ei saa mainostaa – ja viimeisimmän alkoholilakimuutoksen myötä ravintoloilla on ollut vuodesta 2018 lähtien jälleen oikeus mainostaa happy houria ja esimerkiksi afterworkia.
Lue myös:
Nämä sanat ovat jokapäiväisessä käytössämme, mutta niissä ei ole tarkemmin mietittynä mitään järkeä. Mistä suomenkieliset viikonpäivien nimet ovat peräisin?
Suomalaisissa kuukausien nimissä on järkeä, sillä kyllähän esimerkiksi touko, elo ja marras tarkoittavat jotain, vaikka eivät ehkä kovassa käytössä olekaan. Kesäkuu ei muuten ole saanut nimeään vuodenajan mukaan. Mutta siitä ja muiden kuukausien nimistä voit lukea lisää toiselta listalta: Tätä suomalaiset kuukausien nimet tarkoittavat – kesäkuun alkuperä yllättää!
Palataan nyt kuitenkin listan aiheeseen, eli siihen, mistä viikonpäivien nimet tulevat! Mitä ihmettä tarkoittavat maanantai, torstai tai lauantai?
Monta mutkaa saa matkalla tehdä ja paljon mennä ajassa taaksepäin, mutta kaikki tiet johtavat lopulta Roomaan.
Maanantai
Kuva: Ponciano | Pixabay
Otetaan ensiksi käsittelyyn kaikkia viikonpäiviä – keskiviikko lukuun ottamatta – yhdistävä -tai. Viikonpäivien nimien loppuosa on lainattu skandinaavisten kielten päivää tarkoittavasta dag-sanasta.
Ja Skandinavian suuntaan saamme katsoa myös kokonaisuudessaan viikonpäivien nimissä, sillä pääosin suomenkieliset viikonpäivien nimet ovat lainoja nimistä, jotka ovat peruja viikingeiltä.
Maanantai on helppo yhdistää ruotsin måndag-sanaan, mutta vielä paremmin yhteyden löytää muinaisruotsin manadagher-sanasta.
Germaanisiin kieliin, joihin siis myös skandinaaviset kielet kuuluvat, maanantain nimi lainattiin kääntämällä suoraan latinasta. Roomassa maanantai oli siis Kuun päivä, dies Lunae, mikä näkyy yhä romaanisissa kielissä: espanjan lunes, ranskan lundi ja italian lunedi.
Tiistai
Kuten jo edellä mainittiin, ovat suomalaiset viikonpäivien nimet lainoja skandinaavisista nimistä. Osa niistä perustuu skandinaavisen mytologian jumaliin: tiistai muistuttaa Tyristä, joka oli jumalista urhein ja rohkein. Tyr oli Odinin poika ja Thorin nuorempi veli.
Viikingit eivät kuitenkaan itse keksineet nimetä päiviä jumalten tai taivaankappaleiden mukaan, sillä he lainasivat idean germaaneilta. Etelään suuntautuneilla matkoilla kotiintuomisiksi tarttui siis muutakin kuin konkreettisia ryöstösaaliita.
Germaanit olivat nimenneet tiistain Ziu-nimisen jumalan mukaan, minkä viikingit omivat itselleen muuttaen nimen omaan pohjoismaiseen tarustoon sopivaksi.
Koska kaikki mytologiat ja uskomukset kietoutuvat historian saatossa yhteen, niin germaanien Ziu, skandinaavien Tyr ja esimerkiksi anglosaksisten kansojen Tiw ovat sama hahmo.
Saksan Dienstag , englannin Tuesday ja norjan tirsdag muistuttavat tästä rohkeasta sodanjumalasta.
Ja miten sopivaa onkaan, että Roomassa tiistai oli dies Martis; sodanjumala Marsin päivä.
Germaanit siis ottivat Roomasta perusidean viikonpäivien nimeämisestä jumalhahmojen mukaan, mutta muokkasivat nimet omien vastaavien jumaltensa mukaisesti. Ja sitten viikingit tekivät saman germaanisille viikonpäiville.
Ja näin tämä urhea jumalhahmo löysi tiensä myös suomen kieleen, vaikka se ei tiistaista ensisilmäyksellä mieleen tulisikaan.
Keskiviikko
Keskiviikko eroaa muista viikonpäivien nimistä merkittävästi: siinä ei ole päivää tarkoittavaa tai-loppuosaa, eikä nimessä ole viittauksia jumaliin tai taivaankappaleisiin. Keskiviikko on yksinkertaisesti ollut keskellä viikkoa.
Aikoinaan meilläkin viikko alkoi sunnuntaista, joten keskiviikko oli kirjaimellisesti viikon keskimmäinen päivä. Meidän nykyisessä systeemissä eli maanantaista alkavassa viikossa se keskellä oleva päivä on torstai. Suomessa viikon alku vaihdettiin maanantaille vuonna 1973.
Hauska sivuhuomio tähän: hieman yli puolet maapallon asukkaista käyttää kalenteria, jossa viikko alkaa sunnuntaista. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä lähes koko Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä puolessa Afrikan ja Aasian maista.
Suomeen keskiviikon nimi on lainattu suorana käännöksenä saksan Mittwoch-sanasta. Pohjoismaisissa kielissä keskiviikko on nimetty suuren ja mahtavan Odinin mukaan – onsdag.
Ja kun mennään alkulähteille, niin Roomassa keskiviikko oli Merkuriuksen päivä – dies Mercurii.
Torstai
Roomassa torstaille nimensä antoi taivaan, valon ja ukkosen jumala Jupiter. Latinankielinen dies Jovis näkyy romaanisten kielten torstaissa; espanjan jueve, ranskan jeudi ja italian giovedi muistuttavat ylijumala Jupiterista.
Samanlainen jumalhahmo löytyi sekä germaanien että viikinkien tarustoista, joten torstai oli luontevaa nimetä Jupiterin vastineen mukaan.
Ukkosenjumala Donar on helppo löytää muun muassa saksankielisestä Donnerstag-sanasta ja pohjoismaisissa kielissä viikinkien suosikkijumala Thor on ilmiselvästi esillä torsdag-sanassa.
Tuosta ei ole enää kovin pitkä matka suomenkieliseen torstaihin.
Perjantai
Roomalaiset nimesivät perjantai Venuksen mukaan. Venus oli kauneuden, rakkauden, seksin ja hedelmällisyyden jumalatar, jota skandinaavisessa mytologiassa vastasi Freija. Freijasta muistuttavat muun muassa ruotsin fredag, englannin Friday ja saksan Freitag. Myös suomenkielinen perjantai juontaa juurensa samaan jumalattareen, vaikka se hieman erilaiselta vaihtuneen alkukirjaimen vuoksi kuulostaakin.
Venus näkyy edelleen romaanisissa kielissä: espanjan viernes, ranskan vendredi ja italian venerdi ovat kaikki johdettuja latinankielisestä Venuksen päivästä – dies Veneris.
Perjantai oli aiemmin onnen päivä, mutta koska se linkittyi niin vahvasti pakanallisiin jumalolentoihin ja kaiken lisäksi vielä voimakkaisiin naishahmoihin, oli kirkonmiesten pyrittävä muuttamaan päivän tarkoitus.
Ja siinähän kristinusko onnistui: perjantaista oikein tekemällä tehtiin epäonnen päivä.
Lue lisää: Perjantai 13. päivä – 10 faktaa epäonnen päivästä
Lauantai
Kuva: Maria Kray | Pixabay
Lauantai sai Roomassa nimensä Saturnus-planeetalta, joka oli aikoinaan nimetty maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumala Saturnuksen mukaan.
Mutta unohtakaa jumalhahmot ja taivaankappaleet, sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin lauantaisauna!
Ei onnistunut Saturnus soluttautumaan Pohjolaan, sillä lauantai oli viikingeille pyhä peseytymispäivä.
Vanha laugr-sana tarkoitti kylpyä tai kylpemistä, joten siihen perustuvat ruotsin lördag, norjan ja tanskan lørdag, islannin laugardagur ja pienellä venytyksellä viron laupäev ja suomen lauantai.
Sunnuntai
Sunnuntai viittaa useissa kielissä Aurinkoon. Viikonpäivien alkujuurilla Roomassa sunnuntai sai nimen dies Solis. Sunnuntai on ollut Auringon päivä siis aikojen alusta saakka.
Muun muassa saksan Sonntag, ruotsin söndag, englannin Sunday sekä tanskan ja norjan søndag viittaavat Aurinkoon.
Suomenkielinen sunnuntai lainattiin joko skandinaavisista kielistä tai sitten se on napattu ilman pohjoismaisia välivaiheita suoraan saksan kielen varhaisimmasta muodosta. Muinaisyläsaksan kielellä sunnuntai oli Sunnuntag, joka kuulostaa kyllä melko tutulta. Oli miten oli: Aurinko näkyy meilläkin viimeisen viikonpäivän nimessä.
Vaikka Roomasta peräisin olevat latinankieliset viikonpäivien nimet ovat muuten säilyneet tähän päivään saakka romaanisissa kielissä, on sunnuntai poikkeus. Esimerkiksi ranskaksi, espanjaksi ja italiaksi sunnuntai on Jumalan päivä: domingo, dimanche, domenica.
Miksi ihmeessä näin?
No, syy on tietenkin se, että sunnuntai oli Rooman valtakunnassa äärimmäisen tärkeä päivä pakanallisille auringonpalvojille. Kun kristinusko otti Roomassa jalansijaa, oli kristillinen pyhäpäivä näppärästi valittu niin ikään sunnuntaiksi ja sen tuli korvata aiempi merkitys. Muut viikonpäivät saivat pitää nimensä, mutta sunnuntain merkitys oli sekä muille uskonnoille että kristinuskolle sen verran iso, että päivä ei missään nimessä saanut muistuttaa Auringosta.
Taistelu oli kuitenkin osittain toivoton, joten kirkko päätti sepittää tarinaa, jotta Auringon päivä istuisi myös kristinuskoon. Niinpä Jeesukseen ruvettiin viittaamaan ”oikeuden aurinkona ja valon tuojana”. Siinä vaiheessa, kun kristinusko levisi Pohjois-Eurooppaan, oli Auringon päivä jo luontevasti osa uskontoa, joten siksi meillä vietetään Auringon kunniaksi sunnuntaita.
***
Vaikka listalla osoitetaan moneen otteeseen, että kaikki tiet johtavat Roomaan ja viikonpäivien nimien historia juontaa juurensa latinaan, niin todellisuudessa alkuperä on paljon vanhempi.
Nykytiedon mukaan seitsenpäiväinen viikko on lähtöisin Babyloniasta, josta myös eurooppalaisen tähtitieteen uskotaan alkaneen jopa 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Babyloniassa kuukausi jaettiin neljään seitsemän päivän jaksoon ja jokainen päivä oli jaettu 24 hetkeen. Jokaista hetkeä vartioi yksi taivaankappale ja viikonpäivä sai nimensä kyseisen päivän ensimmäistä hetkeä suojelevasta taivaanvalosta. Nuo taivaankappaleet olivat Aurinko, Kuu ja viisi paljaalla silmällä erottuvaa planeettaa. Siitä ei ole kuitenkaan tietoa, että miten babylonialaiset viikonpäiviä kutsuivat.
Varhaisimmat tunnetut kirjoitukset, joissa viikonpäivien nimien kerrottiin juontavan taivaankappaleiden ja niitä edustavien jumalien nimistä, ovat roomalaisilta. Tämän vuoksi viikonpäivien nimien katsotaan tulevan Roomasta.
Lue myös:
Yhteiskunta
Miksi kelloja siirretään? Ensimmäisen maailmansodan aikainen jäänne kiusaa meitä edelleen!
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, miksi kelloja siirretään. Kelloja siirretään EU-maissa aina lokakuun ja maaliskuun viimeisenä sunnuntaina – ja ensi yönähän koittaa jälleen tuo hetki.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi kelloja siirretään?
Blah, kellojen siirtäminen! Miksi, milloin, miksi ja ennen kaikkea MIKSI?
No kelloja siirretään siksi, että Saksassa haluttiin ensimmäisen maailmansodan aikana säästää kivihiiltä ja sähköä sotimiseen. Saksan talous oli vuonna 1916 romahtamispisteessä, joten jostain oli säästettävä.
Isossa-Britanniassa oli jo vuonna 1907 heitetty ilmoille idea kesäajan käyttöönotosta, koska kevään ja kesän valoisat tunnit ”menevät hukkaan” ihmisten nukkuessa. Brittihallitus ei kuitenkaan hyväksynyt rakennuttaja William Willettin ehdotusta, sillä sen katsottiin rikkovan säännöllistä vuorokausirytmiä.
Jep!
Willet perusteli kesäaikaan siirtymistä valoisan ajan tehokkaammalla käytöllä ja valoisuuden osumista paremmin aktiiviseen työskentely- ja opiskeluaikaan. Willettin mukaan valoisien tuntien hyödyntäminen säästi myös energiaa. Ja juuri se kiinnitti saksalaisten huomion.
”Ajateltiin, että jos aamulla on enemmän valoa, se säästää energiaa. Tuohon aikaan se tarkoitti hiiltä.”, kertoo Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa Ylen haastattelussa. Marjomaan mukaan kaikki sodassa mukana olleet suurvallat ottivat kesäajan käyttöön Saksan esimerkkiä seuraten, mutta siitä luovuttiin sodan loputtua. Toisen maailmansodan aikana sama ruljanssi toistui; tällä kertaa myös Suomessa. ”Kesäaikaa ajateltiin – – sellaisena asiana, johon voidaan ihmiset pakottaa sota-aikana”, jatkaa Marjomaa.
Kun öljykriisi iski 1970-luvulla, turvauduttiin kesäaikaan jälleen energian säästämiseksi, mutta sillä kertaa päätös piti. Pikkuhiljaa seuraavan vuosikymmenen aikana suurin osa maailman valtioista lähti leikkiin mukaan. Suomessa kesäaikaan on siirrytty säännöllisesti vuodesta 1981 lähtien.
Jo vuonna 2018 Euroopan komissio ehdotti, että EU:ssa jätettäisiin erillinen kesäaika historiaan. Seuraavana vuonna Euroopan parlamentti jopa äänesti siitä, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin ja tulos oli lopettamista puoltava. Tavoitteena oli, että viimeinen kellojen siirtäminen tapahtuisi Euroopan unionissa vuonna 2021. Muutokseen tarvitaan sekä EU:n neuvoston että parlamentin päätös, mutta toistaiseksi asian käsittely on pysähtynyt neuvostossa.
Koskahan kelloja siirretään viimeisen kerran ja päästään vihdoin eroon tuosta sodanaikaisesta hätäkeinosta!?
Vielä ei ole sen aika, sillä jälleen ensi yönä siirrämme kelloja tunnilla eteenpäin. Siirto tapahtuu aamukolmelta.
Lue myös:
Vaikka lääkärit kohtaavat työssään mitä kummallisimpia asioita, niin joskus hekin jäävät sanattomiksi. Nämä kymmenen yllätystä taatusti ovat sen tehneet.
Listafriikki otti tällä kertaa käsittelyyn ihmisten sisältä löytyneet erikoiset esineet. Ja niitähän riittää. Varsinaisesti nämä esineet eivät ole erikoisia, mutta niiden päätyminen ihmiskehon sisälle ei ole toivottavasti ihan jokapäiväistä puuhaa.
Osa on päätynyt elimistöön aivan vahingossa ja toiset tarkoituksella. Ihmisen kekseliäisyydellä tai ongelmanratkaisukyvyllä ei kyllä välillä ole rajaa.
Ammus takapuolessa
1980-luvun lopulla itäisessä Lontoossa sijaitsevalle klinikalle saapui toisen maailmansodan veteraani, joka oli jo pitkään kärsinyt pahoista peräpukamista. Pukamat, jotka ovat peräaukon laajentuneita laskimoita, olivat äityneet niin pahoiksi, että ne pullistuivat ulos ja hankautuivat kivuliaasti miehen alushousujen saumaan.
Päästääkseen kiusankappaleista eroon mies oli työntänyt niitä takaisin sisään käyttämällä ensimmäistä käteensä osunutta esinettä: tykistön ammusta, joka oli peräisin hänen sodan aikana operoimastaan ilmatorjunta-aseesta.
Eräänä päivänä ammus oli kuitenkin sujahtanut pukamien perässä kokonaan sisään, eikä mies onnistunut saamaan sitä ulos, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lääkärin puoleen kääntyminen. Lääkäri oli juuri laittamassa sormiaan sisään, mutta varmisti vielä, että kyseessähän on tietysti käytetty hylsy.
Siihen veteraani vastasi: ”Ei tokikaan ole. Siinä on tarpeeksi tulivoimaa pudottamaan yksi Messerschmitt taivaalta.”. (Messerschmitt on saksalainen yhtiö, joka valmisti sodan aikana taistelulentokoneita.)
Tämän viattoman toteamuksen jälkeen paikalle kutsuttiin pommiryhmä, joka rakensi lyijylaatikon miehen takapuolen ympärille ja purki ammuksen kohteessa ennen sen poistamista.
27 piilolinssiä
Marraskuussa 2016 eräs englantilainen, 67-vuotias nainen oli menossa kaihileikkaukseen. Hän oli jo vuosien ajan kärsinyt heikentyneestä näöstä ja epämukavuuden tunteesta oikeassa silmässään, mutta oli pistänyt oireet vain ikääntymisen piikkiin.
Kun naista oltiin valmistamassa leikkaukseen, löysi nukutuslääkäri silmäluomen alta kovan, sinisävyisen massan, joka osoittautui 17 kappaleeksi yhteenliimautuneita piilolinssejä. Kirurgi poisti mikroskoopin avulla vielä 10 linssiä lisää.
Rupal Morjaria, yksi operaatiossa mukana olleista lääkäreistä, on myöhemmin kertonut, että kukaan ei voinut uskoa, ettei nainen ollut huomannut piilolinssikasaa.
Potilas oli kertonut käyttäneensä kuukausittain vaihdettavia linssejä jo 35 vuoden ajan ja oli toki välillä tuntenut, kuin silmässä olisi jotain sinne kuulumatonta, mutta ei ollut sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota. Nainen oli yllättäen selvinnyt ilman tulehduksia ja kaihileikkauskin saatiin suoritettua, joskin myöhempänä ajankohtana.
Vibraattori ja salaatinottimet
Tämä on listan ainoa kohta, jossa sellaisia peräsuoleen jääneitä esineitä, joilla on tavoiteltu seksuaalista mielihyvää. Niitä toki riittäisi pulloista lamppuihin, mutta tämä tapaus nousi surkuhupaisuudessaan kaikkien yläpuolelle.
Nimettömänä pysyttelevä mies joutui suuntaamaan vauhdikkaan illan jälkeen ensiapuun, koska ei ollut onnistunut saamaan vibraattoria ulos takapuolestaan. Siinä kohtaa hän oli vielä liian häpeissään lähteäkseen lääkärille, joten hän päätti yrittää ensin kotikonstein. Mies kaivoi keittiön laatikosta salaattiottimet ja lähti niillä kalastelemaan kadonnutta seksilelua.
Jollain ihmeellä myös salaattiottimet luiskahtivat liian syvälle ja miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen joukko kodinkoneita peräsuolessaan.
Onneksi hoitohenkilökunnalla oli operaatioon paremmin sopivammat välineet ja mies saatiin vapautettua tukalasta tilanteesta.
Kirurgiset pihdit
Lääketieteellisessä Hippokratia-julkaisussa esiteltiin keväällä 2014 tapaus, jossa 36-vuotiaan naisen vatsaonteloon oli jäänyt leikkauksen jäljiltä pihdit.
Naiselta oli kolme vuotta aiemmin poistettu maksasta kysta ja hän oli jatkanut elämäänsä ilman mitään ongelmia. Sitten eräänä päivänä pöntöllä istuessaan hänen ulosteensa mukana oli tullut kummallinen pala metallia. Nainen huolestui, kuten kuka tahansa siinä vaiheessa, ja otti lääkäriin yhteyttä. Röntgenkuvissa vatsaontelossa näkyi kirurgille kuuluvat pihdit, tai ainakin suurin osa niistä.
Kun nainen leikattiin vierasesineen poistamiseksi, olivat pihdit jo mustuneet ja syöpyneet, mutta eivät olleet aiheuttaneet vatsaontelossa mitään vahinkoa. Metallinpala, jonka nainen oli aiemmin vessareissullaan kohdannut ja ottanut talteen, osoittautui olevan osa pihtejä.
Leikkauksissa tuskin koskaan jää mitään potilaiden sisälle (niinhän sen pitäisi olla), vaikka muutamia tapauksia tiedetäänkin, joissa unohtuneet sienet tai liinat ovat huokoisina materiaaleina aiheuttaneet vakavia tulehduksia. Varsinaisten työvälineiden katoaminen potilaan uumeniin on kuitenkin hyvin harvinaista, mutta selvästikään ei mahdotonta.
Sakset kurkussa
Kirurgit pelastivat epäonnisen miehen hengen Putianin sairaalassa, itäisessä Kiinassa keväällä 2009. Kong Lin oli tullut vastaanotolle kivusta kalpeana ja tuskanhikeä valuen. Hänen oli vaikea hengittää ja sylki oli jo verestä punaista.
Mies oli nielaissut kynsisakset, jotka röntgenkuvat paljastivat jumittuneen ruokatorven alkupäähän teräpää ylöspäin. Lin oli hammastikun puutteessa päättänyt puhdistaa purukalustoaan 10 senttimetrin mittaisilla saksilla.
Puhdistusoperaation ollessa käynnissä eräs 27-vuotiaan Linin kavereista oli kertonut hyvän vitsin, joka oli saanut miehen nauramaan ja vahingossa vetäisemään sakset kurkkuunsa. Kun hän oli yrittänyt yskiä saksia ulos, kulkeutuivat ne vain syvemmälle ruokatorveen ja terät painautuivat kurkunkanteen viiltäen sitä kivuliaasti – ja vaarallisesti – auki.
Kirurgit eivät voineet nukuttaa Liniä leikkauksen ajaksi, sillä hänen vartalonsa olisi rentoutunut liiaksi ja sakset olisivat liikkuneet yhä syvemmälle. Siispä teräase poistettiin puudutuksessa.
Jäiks! Harvan kurkku on viilletty auki. Ja vielä harvemman kurkku on viilletty auki sisältäpäin.
Ruokailuvälineitä – koko setti
Alankomaalainen 52-vuotias Margaret Daalman saapui 1970-luvulla ensiapuun kovien vatsakipujen vuoksi. Kirurgit jäivät sanattomiksi, kun röntgenkuvat paljastivat mahan sisällön. Nopealla vilkaisulla kuvissa näytti olevan mustekala lonkeroineen, mutta totuus oli ehkä järkyttävämpi.
Daalman kiidätettiin hätäleikkaukseen, jossa hänen mahastaan poistettiin 78 kappaletta haarukoita ja lusikoita. Ruokaluvälinesetin poistanut kirurgi oli jälkeen päin jutellut Daalmanin kanssa, ja tämä oli kertonut tunteneensa pakottavaa tarvetta metallin syömiseen. Joka kerta illalliselle istuessaan häntä ei ollut kiinnostanut lautasen sisältö tippaakaan, mutta pöytähopeat sitäkin enemmän. Niinpä hän oli pistellyt niitä poskeensa.
Mahasta ei löytynyt kuitenkaan veitsiä, eikä Daalman osannut kertoa syytä sille, miksi ne eivät koskaan houkutelleet samalla lailla kuin haarukat ja lusikat. Daalmanilla oli todennäköisesti syömishäiriö nimeltään pica, jossa henkilö himoitsee ja ahmii kaikkea muuta kuin ruokaa, mutta sitä ei vielä tuolloin tunnettu.
Haarukka
Äskeisen ruokailuvälinesetin jälkeen yksittäinen haarukka voi kuulostaa vähäiseltä, mutta tässä kohtaa käsittämättömämpää on syy, miksi esine oli potilaan sisälle päätynyt.
Heinäkuussa 2003 israelilainen nainen hakeutui Poriyan sairaalaan Tiberiassa, kun hän oli vahingossa nielaissut haarukan. Röntgenkuvissa haarukka näkyi olevan poikittain jumissa naisen mahalaukussa ja kirurgit onnistuivat poistamaan sen vatsaontelon tähystysleikkauksella, tekemällä vain pienen reiän vatsaan.
Nimettömänä pysytellyt 32-vuotias nainen oli ollut siivoamassa kotiaan, kun kovakuoriainen oli hypännyt hänen suuhunsa ja hän oli epähuomiossa nielaissut sen. Mitään kovin kamalaa hyönteisen syömisestä tuskin olisi seurannut, mutta nainen päätti ottaa haarukan ja yrittää kalastaa sillä kuoriaista pois kurkustaan. Pelastusyritys oli joka tapauksessa jo myöhäistä ja myös haarukka päätyi jotenkin seuraamaan hyönteistä alas ruokatorvesta.
Kun haarukka poistettiin, tarkistettiin mahalaukku myös mahdollisen kovakuoriaisen osalta, mutta siitä ei enää näkynyt jälkeäkään. Se oli todennäköisesti jo sulanut ja jatkanut matkaansa pidemmälle suolistoon.
Viisi kiloa hiuksia
Trikotillomaniasta kärsivillä ihmisillä on pakonomainen tarve nyppiä irti omia hiuksiaan ja myös muita kehonsa karvoja. Trikofagia taas tarkoittaa noiden hiusten syömistä. Se on tunnettu lääketieteessä jo 1700-luvulta saakka.
Vuonna 2007 chicagolaiset lääkärit hoitivat 18-vuotiasta naista, joka oli tullut hoitoon viisi kuukautta kestäneiden, pahojen vatsakipujen ja turvotuksen takia. Ruoka ei ollut myöskään pysynyt sisällä ja nuori nainen oli laihtunut yli 20 kiloa.
Tähystyksessä naisen sisältä löytyi lähes koko mahalaukun kattava tunnistamaton kasa. Lääkärien kanssa jutellessaan hän myönsi silloin tällöin stressaantuneena syövänsä hiuksiaan. Arvioiden mukaan hän oli tehnyt sitä jo useampia vuosia.
Leikkauksessa koko hiusmöykky saatiin poistettua. Se painoi yli viisi kiloa ja oli lähes 40 sentin mittainen. Nainen toipui nopeasti ja sai myös apua trikofagiansa hillitsemiseen.
Muovinpala keuhkoissa
Parin vuoden ajan yhdysvaltalainen, 50-vuotias John Manley oli kärsinyt ikävistä ja selittämättömistä oireista; hänellä oli ollut pahoja yskäkohtauksia, useita keuhkokuumeita, ja hän oli jatkuvasti uupunut. Mies ei kuitenkaan hakeutunut hoitoon ja toivoi oireiden vain katoavan itsestään (aina toimiva ratkaisu).
Kun Manley sitten yhtenä päivänä vuonna 2009 alkoi yskimään verta, oli vihdoin aika mennä lääkärin pakeille. Hänelle tehtiin keuhkoputken tähystys, ja hoitohenkilökunta ei ollut uskoa silmiään, kun kamera löysi tiensä sairastelun aiheuttajan luo.
Momen Wahidi, Duken yliopiston keuhkolääkäri, oli avustajiensa kanssa alkanut lukea esineessä olevia kirjaimia: A-M-B… Pian he ymmärsivät, että siinä luki hamburger eli hampurilainen.
Kirurgit poistivat vierasesineen, joka paljastui parin sentin mittaiseksi palaksi Wendy’s -pikaruokalaketjun muovista lusikkaa. Palasen toisella puolella oli nähtävissä ravintolan logo.
Manley ei itse muista tunteneensa mitään erikoista yhdelläkään ravintolassa syömistään kerroista, mutta myönsi yleensä hotkivansa: ”Se on pikaruokaa. Syön nopeasti ja otan suuria haukkauksia. Olen kasvanut suuressa perheessä, jossa piti syödä vauhdilla, jos halusi vatsansa täyteen.”.
Jossain vaiheessa hän oli vain imaissut palan muovia keuhkoputkeensa, minkä kyllä äkkiseltään luulisi huomaavan, sillä kyseessä oli verrattain iso kappale.
Manley ei aikonut ottaa Wendy’s:iin yhteyttä, sillä hän oli vain tyytyväinen, että lusikan pala oli poissa, ja että hän pääsi jatkamaan normaalia elämäänsä. Ehkä hieman rauhallisemmin ruoasta nauttien.
Magneetteja
Vuonna 2008 yhdysvaltalainen Haley Lents nieli 10 magneettia ja 20 metallikuulaa, jotka olivat hänen mielestään näyttäneet karkeilta. Kahdeksanvuotias Lents oli leikkinyt Magnetix-rakennuspalikoillaan vanhempiensa ollessa samassa huoneessa, mutta valitettavasti nämä eivät olleet huomanneet palojen päätymistä parempiin suihin.
Muutaman päivän kuluttua Lents oli ollut niin kovissa kivuissa, että pysyi hädin tuskin pystyssä. Sairaalassa tehtyjen tutkimusten jälkeen Lentsille suoritettiin hätäleikkaus, sillä kyseisen lelun magneetit ovat hyvin voimakkaita ja voivat nopeastikin aiheuttaa väärässä paikassa suurta vahinkoa. Lentsin isän mukaan lääkärit olivat kertoneet suolistossa olleen jo kahdeksan magneettien repimää aukkoa, jotka muistuttivat luodinreikiä tai veitseniskuja.
Tyttö onneksi toipui parissa viikossa, ja kyseisen Magnetix-lelun valmistaja Mega Brands muokkasi tuotteensa sellaiseksi, että magneetteja ei enää saa nieltyä.
Lue myös:
Yhteiskunta
Tikkutiistai, kellokeskiviikko ja sukkasunnuntai – Tiedätkö, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat?
Suurin osa pääsiäisviikon päivistä on tuttuja nimiltään. Pitkäperjantai ja kiirastorstai tunnetaan, mutta entäs sukkasunnuntai tai malkamaanantai? Mistä hiljaisen viikon päivien nimet oikein ovat peräisin? Mukana saattaa olla pari yllätystä!
Esimerkiksi kiirastorstailla ei ole mitään tekemistä kiirastulen kanssa, ainakaan suoranaisesti, vaikka se siitä monelle varmasti ensimmäisenä tulee mieleen. Palmusunnuntain nimi lienee selvä, mutta miksi me heiluttelemme silloin juuri pajunoksia?
Hiljaisen viikon päivien nimet ovat saaneet vaikutuksia kristinuskosta, kansanperinteestä, pakanallisista uskomuksista ja arkisesta elämästä. Tai sitten ihan vain siitä, että päiville on saatu soljuvilla alkusoinnuilla varustetut nimet. Tiedätkö sinä, minkänimisiä päiviä tällä viikolla vietetään?
Listafriikki selvittää nyt, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat ja mistä ne ovat peräisin.
Palmusunnuntai
Hiljaisen viikon aloittaa palmusunnuntai, joka juontaa juurensa tunnettuun Raamatun kertomukseen. Siinä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja tielle laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita. Se on yksi vanhimpia kirkollisia perinteitä, sillä jo ensimmäisillä kristityillä oli tapana kuljettaa palmunlehtiä kulkueissaan, kun he kokoontuivat pääsiäisen viettoon Öljymäelle.
Tapa on omaksuttu osaksi pääsiäistä edeltävää sunnuntaita ympäri maailman, mutta joka paikassa ei tietenkään ole tarjolla palmuja. Siksi kasvit on valittu kussakin maailman kolkassa sen mukaan, mitä on saatavilla. Meillä Suomessa puissa ei pääsiäisen tienoilla ole muuta kuin paljaita oksia – paitsi pajuissa. Eikä pajuissakaan ole lehtiä, mutta sentään jotain elävää: pehmeitä kukintoja eli pajunkissoja. Joissain suomen murteissa pajunoksia on jopa nimitetty palmuiksi.
Malkamaanantai
Oudolta kuulostava malka on tuohi- tai olkikaton päälle painoksi laitettu tukipuu ja nykykielellä malka tunnetaan paremmin hirtenä. Malkamaanantaina on perinteisesti kaadettu ja kerätty polttopuita.
Malka-sanalla on raamatullinen alkuperä ja sillä viitataan ihmisen omaan vikaan, jota ei kuitenkaan itse huomaa, vaan syyttää erheestä toista. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?”. Malka on toiminut tässä suhteessa myös vertauskuvana kärsivälle Jeesukselle, joka joutui syyttömänä tuomituksi: Jeesusta malkattiin eli puhuteltiin pisteliäästi.
Tikkutiistai
Nyt pääsiäisviikon päivissä siirrytään malkamaanantain polttopuista ja tukihirsistä tikkutiistaihin. Ne ovat varmasti syystäkin peräkkäin.
Tikkutiistain nimi juontaa juurensa vanhan kansan uskomuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä raamatullisen pääsiäisen kanssa. Tai sen verran tietenkin on, että ajankohta osuu pääsiäisviikolle. Hiljaisen viikon tiistaina oli tapana vuolla puusta sytykkeitä, koska juuri tuona päivänä valmistettujen sytyketikkujen uskottiin tuovan hyvää onnea.
Tikkutiistaina vuoltuja sytykkeitä ei käytetty ainoastaan tulenteossa, vaan hyvällä onnella varustettuja tikkuja tungettiin seiniin hirsien väleihin, jotta ne sieltä käsin karkottaisivat pahoja henkiä.
Kellokeskiviikko
Hiljaisen viikon päivien nimet antavat myös hieman osviittaa vuodenaikojen vaihtumisesta maataloissa. Pääsiäisviikon keskiviikko eli kellokeskiviikko oli perinteisesti se päivä, jolloin lehmät saivat vihdoin kellot taas kaulaansa. Se siis tarkoitti sitä, että ne pääsivät pitkän, navetassa vietetyn talven jälkeen jälleen ulos ja laitumelle kirmaamaan.
Mutta alunperin kellokeskiviikko on saanut nimensä aivan jostain muusta kuin karjasta, nimittäin kirkonkelloista. Ruotsissa kyseinen päivä on dymmelonsdag, joka viittaa tapaan soittaa kirkonkelloja vaimennettuina. Kirkonkelloja soitettiin metallikielen sijaan puisella vaarnalla, dymbel, hiljaisen viikon teeman mukaisesti.
Ruotsista nimitys on napattu suomen kieleen, kun alkusointukin soljuu niin mukavasti.
Kiirastorstai
Sitten päästään siihen mieltä askarruttavaan kiirastorstaihin. Se on vanhimpia hiljaisen viikon nimityksiä. ”Kiira” on lainattu ruotsinkielisestä skära-sanasta, joka tarkoittaa puhdistautumista. Kiirastorstai tunnetaan viimeisestä ehtoollisesta, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ja ruokailun ohessa hän pesi seuraajiensa jalat. Tuona pitkäperjantaita edeltävänä päivänä puhdistautuminen on tehty sekä ripittäytymällä että kirjaimellisesti pesemällä pois paaston aloittaneen tuhkakeskiviikon tuhkat.
Kiirastuleen kiirastorstailla on vain nimellinen yhteys. Katolisen kirkon teologian mukaan ihmisen sielu puhdistuu synneistä kiirastuleksi kutsutussa välitilassa, josta pääsee sitten taivaaseen.
Kiirastorstai sulautuu nimenä hyvin myös suomalaiseen kansanperinteeseen, jossa tunnettiin talojen pihapiireissä häiriköivä piharikko eli kiira. Kiira oli paha henkiolento, joka karkotettiin hiljaisen viikon torstaina pois. Sekin oli tietynlainen puhdistautumismeno, jolla pääsiäisen kertomusta saatiin kansantajuisesti levitettyä yhteiskuntaan.
Pitkäperjantai
Vaikka hiljaisen viikon päivien nimet olisivat muuten hakusessa, niin pitkäperjantai on varmasti tuttu. Pitkäperjantai on ”pitkä” ainoastaan Pohjoismaissa; muissa kielissä kyseinen perjantai voi olla esimerkiksi pyhä, suuri, surullinen tai ristiinnaulittu. Suomen kieleen pitkäperjantai on lainattu ruotsista, långfredagen, ja skandinaavisiin kieliin nimitys on aikoinaan omaksuttu muinaisenglannin sanasta langa frigedæg.
Voisi ajatella, että päivä on saanut nimensä siitä, että pitkänäperjantaina kuului hiljentyä kotiin eikä kyläily ollut sallittua. Se oli varsinkin lapsille piinaavan pitkä päivä, koska mitään ei oikein saanut tehdä. Mutta näin kuitenkaan ole – kyseessä on nimenomaan lainasana.
Koska pitkäperjantai on pyhitetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kärsimyksen muistelulle, ei perinteisesti ole ollut sopivaa tehdä mitään askareita. Keittiön puuhellaankaan ei sytytetty tulta, vaikka alkuviikosta oli tehty kaikenkokoista polttopuuta ja sytyketikkua. Osittain tästä syystä mämmillä on niin vankka asema osana pääsiäistä, sillä sitä syötiin ja syödään kylmänä.
Kaikenlainen touhuilu, mukaan lukien laulaminen, oli tosiaan kielletty, mutta helposti saatavilla olevista käsityövälineistä, kuten ylijääneistä kankaista ja värttinätikuista saatettiin askarrella hyvää onnea tuovia haltijoita eli paroja.
Lankalauantai
Monet hiljaisen viikon päivien nimet sointuvat hienosti: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko. Lankalauantai sopii mainiosti jonon jatkoksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä langan kanssa.
Lankalauantain nimen on kyllä arveltu viittaavaan samalla tavalla talon askareisiin kuin muutaman muunkin edellä mainitun päivän. Silloin on pesty ja värjätty pitkän talven aikana kehrätyt langat. Mutta tässäkin kohtaa mennään kielellisiin seikkoihin.
Alunperin pitkäperjantaita kutsuttiin ruotsin långfredagen-sanaa mukaillen lankaperjantaiksi. Se lainattiin suoraan ja sovellettiin omaan kieleen järkeväksi sanaksi. Lankaperjantai ei kuitenkaan kuulostanut sulavalta, joten alkuosa päätettiinkin kääntää, jolloin saatiin aikaan pitkäperjantai ja täten ”lanka” siirrettiin seuraavaan päivään.
Pohjanmaalla lankalauantaihin on perinteisesti kuulunut noitien karkottaminen pääsiäiskokkoa polttamalla. Tavassa yhdistyvät suloisessa sekamelskassa kansanperinne ja kristinusko. Koska lankalauantai oli se päivä, jonka Jeesus oli kuolleena haudassaan, on pahojen voimien uskottu olevan silloin kaikkein vahvimmillaan.
Uskomuksista kertoo paljon tämä seuraava Suomen murteiden sanakirjasta peräisin oleva utajärveläinen lohkaisu: ”lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa”.
Sukkasunnuntai
Vaikka pääsiäistä on käytännössä juhlittu koko viikon ajan, on ensimmäinen pääsiäispäivä eli pääsiäissunnuntai se, mikä virallisesti aloittaa pääsiäisen. Kirkkovuoden osalta tästä sunnuntaista alkava viikko on pääsiäisviikko. Hiljainen viikko on siis jo tässä vaiheessa ohi, mutta kun hiljaisen viikon päivien nimet laitetaan listan muotoon, niin eihän sukkasunnuntaita voi mitenkään jättää pois.
Sukkasunnuntai nimellä saatetaan viitata kahteen täysin erilaiseen tapaan viettää ensimmäistä pääsiäispäivää. Joko nimi tulee siitä, että ollaan ja liikutaan hiirenhiljaa sukkasillaan, tai sitten Jeesuksen ylösnousemusta juhlistetaan niin railakkaasti, että sukatkin lentävät jaloista.
Vai voiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen jatkumo, että edellisenä päivänä valmistelluista langoista alettiin tuolloin kutomaan sukkia!? Tai sitten sen todennäköisin vaihtoehto: sukkasunnuntai vain kuulostaa hyvältä.
Lue myös:
Yhteiskunta
Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2
Miksi pariskunnat päätyvät eroamaan? Listafriikki keräsi syitä, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä, kun mietitään perusteita avioeroon.
Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.
Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.
Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:
Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?
Liiallinen siisteys otti päähän
Mistä asioista parisuhteessa riidellään eniten? Yksi yleisimmistä kinaa aiheuttavista aiheista on siivoaminen. Kotitöiden tekeminen, jakaminen ja tekemättä jättäminen hiertävät pariskuntien välejä; joskus siihen pisteeseen saakka, että kumpikin päätyy siivoamaan omaa asuntoaan.
Uutistoimisto Reuters raportoi vuonna 2009 saksalaisesta naisesta, joka päätyi hakemaan avioeroa miehestään siivoamisen vuoksi. Ei siksi, että mies ei olisi ahkeroinut kotona, vaan siksi, että tämä siivosi koko ajan.
Pariskunta oli ollut naimisissa 15 vuoden ajan, kunnes naiselle vihdoin riitti. Hän oli vuosien mittaan sietänyt ja katsonut läpi sormien miehensä tolkutonta innostusta kodin puunaamiseen ja jatkuvaan huonekalujen siirtelyyn.
Mitta tuli kuitenkin täyteen, kun mies oli kaatanut kodista yhden seinän ja rakentanut uuden tilalle, koska vanha oli ollut likainen. Myönnettäköön, että melko radikaali ratkaisu, jonka olisi saattanut välttää vain pesemällä tai pahimmassa tapauksessa uudella maalipinnalla tai tapetilla.
Christian Kropp, Sondershausenissa työskentelevä tuomari, kertoi saksalaismedialle, ettei ollut uransa aikana koskaan aiemmin nähnyt kenenkään hakevan avioeroa innokkaan siivoamisen takia.
Elokuvamaut eivät kohdanneet
Eihän puolison tai kenenkään muunkaan kanssa voi olla aina samaa mieltä jonkun elokuvan hyvyydestä tai huonoudesta – kaikilla on omat mieltymyksensä ja eri näkökulmien vertailu on vain hauskaa ja (useimmiten) leikkimielistä. Nimettömänä pysyttelevän japanilaisnaisen mielestä kuitenkin vain hänen elokuvamakunsa oli oikea; siitä ei tarvinnut edes kiistellä.
Kyseinen 29-vuotias nainen ihastui vähän liiaksi vuonna 2013 ensi-iltansa saaneeseen Disneyn Frozen – huurteinen seikkailu -animaatioelokuvaan. Hän kävi katsomassa sen elokuvateatterissa lukuisia kertoja yksin, mutta sai lopulta suostuteltua puolisonsa mukaan.
Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään ”tykkään tästä leffasta tosi paljon” -tilanne, vaan Frozen-fanitus oli mennyt pakkomielteen puolelle. Toki nainen oli opiskellut yliopistossa tanskalaista kirjallisuutta, joten rakkaus Frozenin tarinaan oli syvemmällä, sillä sehän perustuu H. C. Andersenin kirjoittamaan Lumikuningatar-satuun.
Joka tapauksessa järkytys elokuvan loputtua oli suuri, kun kuusi vuotta naimisissa olleen pariskunnan mielipiteet nähdystä animaatiosta olivat täysin päinvastaisesti. Miehen kommentit ”en juurikaan pitänyt elokuvasta” ja ”onko se ihan oikeasti mielestäsi niin hyvä?” saivat vaimon räjähtämään. ”Jos et ymmärrä, miksi tämä elokuva on niin mahtava, on sinussa ihmisenä jotain vialla”, julisti tulistunut nainen ennen kuin ilmoitti haluavansa avioeron.
Armoton Frozen-fani päätti Elsan laulamien sanojen mukaisesti jättää kaiken kylmästi taakseen…
Mies oli liian mukava
Yhdysvaltalainen Rashida Lucas joutui kärsimään käsittämätöntä tuskaa viisi vuotta kestäneen avioliittonsa aikana. Hän haki miehestään T.P. Lucasista avioeroa vuonna 2009, ja heidän eroaan käsiteltiin rapakon takana supersuositussa Divorce Court -televisio-ohjelmassa, jossa oikea tuomari sovittelee riitaisia avioeroja. Tuomarin päätökset omaisuuden jaosta ja muusta eroon liittyvästä ovat laillisesti päteviä.
Rashida kertoi pariskunnan avioliiton päättyneen siihen, että T.P. oli liian kiltti. Hän ei kestänyt sitä, että mies kertoi vähintään kaksi kertaa viikossa rakastavansa vaimoaan, kohteli häntä aina kuin kukkaa kämmenellä ja kaiken lisäksi kokkasi hänelle päivittäin monen ruokalajin aterioita. Jep, kyllä vähemmästäkin menisi hermot!?!
Rashida kertoi tuomarille, että jatkuva herkkuaterioiden valmistaminen oli saanut hänet lihomaan. Ketään ei kuitenkaan käsittääkseni oltu pakkosyötetty, vaan Rashida oli itse ollut tyytyväisenä haarukan varressa.
Kaiken valituksen jälkeen tuomari Lynn Toler kysyi kysymyksen, joka on varmasti meidän jokaisen mielessä: ”Rouva Lucas, oletko menettänyt järkesi?”. Yllä olevalla videolla on kyseisestä jaksosta useamman minuutin pätkä, jonka aikana tekee moneen otteeseen mieli repiä päästä omat ja muidenkin hiukset.
Uhkapeliä väärällä panoksella
Uhkapelaaminen saattaa missä tahansa tilanteessa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille; varsinkin, jos siitä on muodostunut riippuvuus. Uhkapeliongelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa avioeroon, niinkuin kävi venäläiselle Andrei Karpoville ja hänen vaimolleen Tatianalle vuonna 2007. Mutta mitään tavanomaista tämän Murmanskista kotoisin olevan pariskunnan erossa ei ollut.
Andrei Karpov oli pelannut pokeria Sergey Brodovin kanssa, kun hän huomasi harmikseen rahojensa olevan loppu. Hän päätti tehdä omasta mielestään mainion ratkaisun ja laittoi käteisen sijaan panokseksi vaimonsa Tatianan. Kuinka ollakaan Andrei hävisi pelin ja kun Sergey saapui myöhemmin lunastamaan voittoaan, ei varmaan ketään yllätä, ettei kohde ollut mielissään.
Tatiana suuttui aviomiehelleen niin verisesti, että pisti siinä siunaamassa lusikat jakoon ja avioeron vireille; hän on kertonut ”tunteneensa olonsa totaalisen nöyryytetyksi”.
Kaikkein kummallisin käänne tarinalle saatiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Tatiana aloitti suhteen Sergeyn kanssa. ”Sergey on todella komea ja hurmaava mies, ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen – siitäkin huolimatta, että hän ”voitti” minut pokeripelissä”, selventää Tatiana saippuaopperaan verrattavissa olevaa suhderulettia.
Sergey ja Tatiana astelivat myöhemmin vihille eikä Tatiana ole hetkeäkään katunut eroa katalan tempun tehneestä ex-miehestään.
Liian kookas varustus
Vuonna 2015 nigerialainen Aisha Dannupawa haki avioero miehestään Ali Maizinarista vain viikon avioliiton jälkeen. Syynä oli miehen liian iso penis.
Pariskunta oli pidättäytynyt intiimistä kanssakäymisestä ennen avioliittoa, mutta kun oli aika vihkiä aviovuode käyttöön, alkoi Dannupawan tuska. Naisen ensimmäinen avioliitto oli kariutunut, mutta hän oli saanut kolme lasta, joten seksi ei varsinaisesti ollut hänelle mikään uusi juttu. Mutta Maizinarin valtavan varustuksen vuoksi kokemus oli Dannupawan omien sanojen mukaan painajaismainen.
Kun tuore vaimo oli viettänyt ensimmäisen traumaattisen yön yhdessä uuden aviomiehensä kanssa, kääntyi hän ongelmineen äitinsä puoleen. Äiti kehotti vain puremaan huulta, mutta antoi seuraavaa yritystä varten kipulääkkeitä mukaan.
Toinen kerta ei ollut yhtään nautinnollisempi ja seksi oli Dannupawan mukaan täysin sietämätöntä eikä lääkkeistä ollut mitään apua – miehen penis oli yksinkertaisesti aivan liian suuri. Dannupawa päätti yhteensopimattomuuteen nojaten hakea Zamfaran osavaltion oikeudelta lupaa avioliittonsa purkamiseen. Kohtalonsa hyväksynyt aviomies Maizinari ei kiistänyt syytteitä ja sanoi oikeudessa suostuvansa sopuisaan eroon, kunhan hänelle palautetaan myötäjäiset ja kosiskeluun käytetyt rahat.
Lue myös:
Yhteiskunta
Nainen näytti erilaiselta ilman meikkiä: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 1
Mikä on hyvä syy hakea avioeroa? Listafriikki esittelee nyt perusteita, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä.
Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.
Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.
Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Toiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:
Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2
Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?
Vaimo ei ollut tarpeeksi kaunis ilman meikkiä
Treffikasvot ovat eri asia kuin se naama, joka iltapesun jälkeen ilmestyy kylpyhuoneesta. Siinä ei missään nimessä ole mitään väärää, ja sen luulisi olevan kaikille päivänselvä juttu. Ilmeisesti näin ei ole ja ilmeisesti se on myös pätevä syy avioeroon.
Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin kuuluvassa Dubaissa vietettiin vuonna 2016 riemukkaita häitä, joissa toisensa saivat nimettöminä pysyvät 34-vuotias mies ja 28-vuotias nainen. Pariskunta oli ollut puoli vuotta kihloissa ennen naimisiinmenoa, mutta julkisuuteen ei ole kerrottu, että kauanko he olivat toisensa tunteneet.
Muutama päivä häiden jälkeen tuore aviopari oli viettämässä leppoisaa päivää Al Mamzar -rannalla. Rantapäivä (ja avioliitto) sai kuitenkin ikävän päätöksen, kun merivesi kasteli tuoreen vaimon kasvot ja huuhtoi niiltä meikin pois. Aviomies oli järkyttynyt, sillä puoliso ei näyttänyt ilman meikkiä yhtään niin kauniilta kuin aiemmin, eikä mies ollut omien sanojensa mukaan tunnistaa vaimoaan.
Mies haki välittömästi avioeroa sillä perusteella, että nainen oli huijannut häntä muun muassa tekoripsillä ja muulla ehostuksella. Päätös oli lopullinen, eikä petetyksi itsensä tuntenut mies suostunut edes harkitsemaan yhteenpaluuta.
Asiasta kertoi Gulf News -sanomalehdelle tohtori Addul Aziz Asaf, joka oli toiminut naisen psykologina traumaattisen avioeron jälkeen.
Donald Trumpin äänestäminen johti avioeroon
Kalifornialainen Gayle McCormick päätyi vuonna 2017 hakemaan avioeroa miehestään, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa 22 vuoden ajan. Eroon johtanut hetki oli koettu edellisenä syksynä, kun 73-vuotias McCormick oli viettänyt mukavaa lounashetkeä miehensä ja muutaman ystävän kanssa. Aviomies oli puolihuolimattomasti sivulauseessa maininnut aikovansa äänestää tulevissa presidentinvaaleissa Donald Trumpia. Siihen päättyi se liitto!
Vaikka McCormick tiesi miehensä olevan republikaanisen puoleen kannattaja, ei hän olisi ikimaailmassa uskonut tämän olevan valmis äänestämään Trumpia. McCormick sanoi itse olevansa demokraatti ja tunsi olonsa petetyksi.
”Tuntui, kuin olisin huijannut itseäni kaikki nämä vuodet, ja Trumpin äänestäminen nosti suhteessamme esille asioita, joita emme olleet aiemmin käsitelleet”, kertoi McCormick Reutersin haastattelussa.
Paholaisen riivaama
Italialaiselle miehelle myönnettiin huhtikuussa 2017 avioero vaimostaan, joka oli osoittanut ”selittämätöntä käytöstä” vuodesta 2007 saakka. Syyksi avioeron hakemiselle Milanossa asuva mies kertoi sen, että vaimo oli paholaisen riivaama.
Oikeudessa mies väitti, että vaimo oli jo kymmenen vuoden ajan saanut raivokohtauksia, hänen kehonsa oli yllättäen jäykistynyt paikalleen ja muutenkin naisen käyttäytymisessä oli ollut kummallisia piirteitä. Miehen mukaan hänen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti oli paholaisen vallassa.
Todistajina oikeudessa toimivat naisen sisko sekä katolinen pappi ja munkki, jotka kaikki vannoivat nähneensä riivatun naisen levitoivan ja rysähtävän leijumisen jälkeen maahan. Samat silminnäkijät kertoivat naisen kaataneen kirkonpenkin ja heittäneen sen sitten kohti alttaria – yhdellä kädellä!
Vuosien aikana useat manaajat olivat tuloksetta yrittäneet parantaa naista ja karkottaa paholaisen. Oikeus myönsi pariskunnalle avioeron ja vahvisti naisen olleen ”selvästi kiihtyneessä mielentilassa”, mutta samaan hengenvetoon hänet todettiin epänormaaliin käytökseen syyttömäksi. Paljon tuon selvemmin ei olisi voinut tulla ilmi, että maan oikeuslaitoskin uskoi naisen olevan paholaisen riivaama.
Hygieniassa parantamisen varaa
Marraskuussa 2007 egyptiläinen Yara Saad Al-Din haki avioeroa miehestään Aysar Alista. Pariskunta oli tavannut lentokoneessa ja rakastunut ensisilmäyksellä: kihloihin he menivät vain kaksi viikkoa kyseisen lentomatkan jälkeen ja häätkin järjestettiin nopealla aikataululla.
Jonkin aikaa avioelämää vietettyään 23-vuotias Al-Din alkoi haistaa palaneen käryä, tai ihan vain käryä, ja tiedusteli hienovaraisesti tuoreelta aviomieheltään, olisiko tämän kenties syytä käydä pesulla. Ali arveli liiton olevan vahvalla pohjalla ja tunnusti, että oli viimeksi käynyt suihkussa hääpäivänä. Häistä oli kulunut kahdeksan viikkoa. Vaimo ei ottanut uutista hyvällä vastaan, varsinkin kun 31-vuotias Ali ilmoitti, että homma tulisi jatkumaan yhtä saastaisena.
Mies väitti kärsivänsä vesiallergiasta, jonka vuoksi kylpeminen ei tullut kysymykseen, ja vaikka lääkärit vahvistivat hänen kyllä kärsivän ihosairaudesta, ei sillä ollut mitään tekemistä veden kanssa. Al-Din pisti avioeron saman tien vireille.
Lue myös: Top 10 maailman oudoimmat allergiat
Puoliso söi väärällä ”välineellä”
Joulukuussa 2013 Gulf News raportoi kuwaitilaisesta naisesta, joka oli hakenut vain viikon avioliiton jälkeen eroa miehestään perustuen ”järkyttävään näkyyn”, jota hän oli todistanut yhteiselon ensimmäisinä päivinä. Mies oli käyttänyt herneiden syömiseen haarukan sijasta leivänpalaa. Nainen kuvaili miehen ateriointityyliä ällöttäväksi.
Naisen mukaan miehen kykenemättömyys pöytätapojen ja ruokailuetiketin noudattamiseen oli ongelma, josta hän ei tulisi koskaan pääsemään yli, eikä hän ollut valmis syömään ”barbaarimaisen” kumppanin kanssa loppuelämäänsä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lusikoiden, tai siis haarukoiden ja leipien, jakaminen eri osoitteisiin.
Tuo ei ollut ainoa kerta, kun Kuwaitissa on haettu avioeroa huvittavan syyn vuoksi. Vai onko hammastahnatuubin puristaminen väärästä paikasta outo syy? Siitä kai kinastellaan suurin piirtein joka toisessa taloudessa, mutta harvemmin se johtanee eroon.
Näin kuitenkin kävi, kun eräs turhautunut vaimo hakeutui lakimiehensä pakeille, sillä useista kehotuksista huolimatta mies puristi itsepäisesti hammastahnaputkiloa keskeltä.
Lue myös:
Maapallolla puhutaan yli 7000 erilaista kieltä. Mutta yllättäen on kuitenkin olemassa sanoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia ympäri maailman ja kielestä sekä kulttuurista riippumatta.
Kymmenien tuhansien vuosien ajan eri suuntiin kehittyneet kielet ovat niin erilaisia, että useimmiten edes vierekkäisissä maissa ei ymmärretä naapurin puhetta. Me emme tiedä tai osaa päätellä, mitä tarkoittaa inu, łééchąąʼí, suns tai köpek. Sanat tarkoittavat koiraa – japaniksi, navajoksi, latviaksi ja turkiksi.
On kuitenkin olemassa kourallinen ilmaisuja, jotka ympäri maailman ovat samaa alkuperää tai ovat ihmiselle niin luontaisia, että ne ovat joka kielellä samanlaisia.
Listafriikki keräsi nyt sanoja, joiden välinen yhteys on havaittavissa läpi kielten kirjon. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin olemassa tasan yksi universaali sana, jota voi käyttää missä tahansa ja tulla aina ymmärretyksi. Osaatko arvata mikä se on?
OK
Missä vain kuljetkin, voit turvallisin mielin ilmaista myötämielisyyttä tai omaa hyvää olotilaasi sanomalla OK tai okei. Sitä on joskus sanottu jopa maailman tunnetuimmaksi sanaksi, joten kovin metsään sen kanssa ei missään maailman kolkassa voi mennä.
Yhdysvallat ottaa kunnian tästä suurimmasta ja laajimmalle levinneestä vientituotteestaan. Tarinan mukaan OK esiintyi ensimmäisen kerran vitsinä Boston Morning Post -lehdessä vuonna 1839. Päätoimittaja piti hauskana juttuna sitä, että ”all correct” (kaikki oikein) lyhennettäisiin lehden satiirisessa osiossa väärin. Ilmeisesti se oli 1800-luvulla huvittavaa…
Kaksikirjaimiselle maailmanvalloittajalle on myös muita alkuperäteorioita: Sen on sanottu olevan peräisin Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan Choctaw-heimon sanasta okeh, joka tarkoittaa okei. Tai ehkä se juontaa juurensa kreikankieliseen ilmaisuun όλα καλά (ola kala), jolla kaiken kerrotaan olevan hyvin.
Miksi OK sitten on levinnyt kaikkialle? Sitä ei tiedetä varmaksi, mutta ilmaisun vakiintumista on todennäköisesti helpottanut se, että sanan äänteet löytyvät useimmista kielistä. Sellainen termi, jossa on vaikkapa suomalainen ”r”, ei ikinä voisi ottaa tuulta alleen.
Taxi
Taksi on toinen suhteellisen uusi sana, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailman. Lontoossa 1900-luvun alussa kahdesta sanasta, taximeter ja cabriolet, muodostui taxicab, joka lyheni näpsäkästi taxiksi.
(Cabriolet on kärryjen takaa ohjattava hevosvaunu ja taximeter on johdettu latinankielisestä maksamista tarkoittavasta taxa-sanasta.)
Yksinkertaisuudessaan ja lyhyydessään sana oli helppo omaksua, ja voi olla, että se levisi kasvavan turismin myötä ympäri maailman. Taksia voit huudella aivan selvällä suomen kielellä muun muassa Espanjassa, Uzbekistanissa, Beninissä ja Malesiassa. Hieman tarkempi pitää olla, jos käytät Uudessa-Seelannissa maorin kieltä, tēkihi, tai Etelä-Afrikassa zulun kieltä, itekisi.
Pajama
Pyjaman alkuperä, niin sanana kuin yöasunakin, on peräisin Iranissa puhutusta farsin kielestä. Pāy-jāmeh tarkoittaa suorana käännöksenä jalkavaatetta, ja alunperin sanalla onkin viitattu löysiin housuihin, jotka kiinnitetään kuminauhalla vyötäröltä. Sana oli jo aiemmin lainattu Intiaan, josta se 1800-luvun siirtomaa-aikana siirtyi Englantiin ja sieltä kaikkialle muualle.
Hassua sanan leviämisessä muihin kieliin on se, että kaikkialla oli nukkumiseen tarkoitetulle asulle jo oma, vakiintunut sanansa, mutta jostain syystä Intiassa päivisin käytettävä löysä vaate kiilasi yöpuvun nimeksi niin arabiankielisenä bijamana kuin unkarilaisena pizsamana. Se otti paikkansa jopa mihinkään kielikuntaan kuulumattomassa baskissa.
Haha
Jos nauru on ihmisten universaali kieli, niin sen kirjoitettu muoto on ”haha”. Kaiken maailman ”hehet” ja ”hihit” eivät vedä missään päin maailmaa vertoja ”hahalle”, jos haluat ilmaista jonkun asian olevan hauskaa. Kirjoitusasu voi olla erilainen, muun muassa espanjassa huvittuminen kirjoitetaan ”jaja”, mutta siinä onkin kyse kirjainten erilaisesta lausumisesta.
Thaimaassa numero 5 lausutaan ”ha”, joten jos joku asia on erityisen hauskaa, voi thaimaalainen näppäillä puhelimellaan monta viitosta peräkkäin.
Tai sitten voi käyttää uutta universaalia ja kaikkien ymmärtämää kieltä, hymiöitä. 😂😂😂
Ja jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, niin voi vaikka soittaa kaverille ja nauraa ääneen!
Banana
Vaikka banaani on endeeminen kasvi ainoastaan Kaakkois-Aasiassa, on se sanana todennäköisesti peräisin senegalilaisesta wolofin kielestä. Afrikkaan banaani tuotiin jo esihistoriallisena aikana, ja lopulta nimensä kera Eurooppaan 1500-luvulla.
Banaani ei sanana ole muuttanut muotoaan, vaikka monen muun hedelmän kohdalla niin on käynytkin. Ilmeisesti se on sopinut kaikissa kielissä niin hyvin suuhun (haha), että sanaa ei ole tarvinnut lähteä muuttamaan tutumman kuuloiseksi.
Mama
Heti näin alkuun selvennys: suomeksi äiti on äiti. Vaikka äiti on sanana ikivanha, on se silti germaaninen lainasana, sillä muinaisessa suomen kielessä äitiä on kutsuttu emoksi. Viroksi äiti on ema.
Ja sitten siihen, mistä nuo sanat ovat peräisin.
Mama-sana esiintyy häkellyttävän monessa kielessä hyvin samanlaisena. Olisi helppo ajatella, että äiti on niin tärkeä osa lapsen selviytymistä, että sana on säilynyt ihmiskunnan alusta saakka ja siksi pysynyt lähes muuttumattomana mihin päin maailmaa lajimme ikinä onkaan levinnyt.
Mutta todellisuudessa tuo sana on syntynyt itsenäisesti eri kielikuntien kantamuodoissa. Tutkijoiden mukaan se johtuu vauvan ensimmäisistä ääntelyistä. Yleensä lapsi päästää aluksi suustaan aa-ääntä, jonka muodostamiseen ei tarvita kummempia kikkoja. Sitä seuraava äänne on se, kun vauva laittaa kesken ”aa:n” suunsa kiinni, jolloin kuuluu ”mm”. Kun vauva on ollut rinnalla, tulee sen suusta mamamama, jolloin äiti voi olettaa ääntelyn viittaavan itseensä.
M-äännettä seuraa yleensä ”p”, joka on johtanut toisen huolenpitäjän, ”papan” nimitykseen.
Äiti on samanlainen sana, oli kyse sitten koreasta, eomma, navajosta amá, swahilista mama tai vaikka inuiittikielestä anama. Toki sana on hieman muuttunut, mutta perustana on -ma, jonka juuret voi löytää siitä suomalaisestakin emosta.
Cha
Kuva: Unsplash
Tee on lähtöisin Kiinasta – niin sanana kuin juomanakin. Itse asiassa teen kaksi yleisintä nimitystä ovat molemmat peräisin Kiinasta. Silkkitien kaupankäynnin kautta läpi Keski-Aasian levinnyt cha otettiin käyttöön muun muassa venäjän, farsin, arabian ja swahilin sekä muihin itäisen Afrikan kieliin.
Hollantilaiset kävivät kovasti kauppaa esimerkiksi Taiwanin saarella, jossa cha lausuttiin ”te”. Heidän mukanaan Eurooppaan ja läntiseen Afrikkaan omaksuttiin juomasta nimi tee. Ainoat kielet, joissa teestä ei käytetä cha- tai te-nimitystä, ovat sellaisia, joiden alueella teetä on alunperinkin viljelty.
Mutta näillä kahdella sanalla pääsee aika pitkälle, jos on vierailla mailla eikä tiedä mitä juomaa tilata. Sanot vain cha tai te, niin melko varmasti saat turvallisen kupillisen teetä.
Qahwah
Samoin kuin teen kohdalla, niin kahviakin voi yrittää tilata toistelemalla jotain näistä: café, kahve, kava. Aivan varmasti joku osuu lähelle oikeaa.
Kahvin nimi on peräisin arabian kielisestä sanasta qahwah. Tuo sana taas on napattu etiopialaisesta Kaffan alueesta, jossa kahvia on ensimmäisenä ruvettu viljelemään. Toisaalta kaffan kielellä kahvi on būno, mikä on hyvä muistaa, jos niillä seuduilla alkaa kahvihammasta kolottaa.
Suurin osa kielistä on napannut itselleen turkkilaisen (arabiasta lainatun) kahve-sanan, eikä kellään ole ollut suurta tarvetta mennä termiä muuttamaan. V:t ovat voineet muuttua f-kirjaimiksi tai a-kirjaimet o:ksi, mutta perusidea on pysynyt samana.
Xocolatl
Suklaan tarina on siinä mielessä lähes identtinen kahvin kanssa, että valtavan suosituksi noussut riippuvuutta aiheuttava aine on pysynyt nimeltään lähes muuttumattomana.
Nykyisen Meksikon alueella puhutusta nahuatlin kielestä lainattu xocolatl muuttui konkistadorien suussa chocolateksi. Espanjalaiset toivat 1500-luvulla Eurooppaan mukanaan niin kaakaopapuja kuin niiden nimenkin.
Alunperin kaakaopapua tarkoittaa sanan alkuosa, ja a-tl -pääte on viitannut juomaan, kirjaimellisesti ”veden kanssa”. Joten suklaan nimi tarkoittaa oikeasti kaakaota. Hämmentävää.
Se, etteivät kahvi, tee tai suklaa ole sanoina muuttuneet juuri ollenkaan, johtuu todennäköisesti siitä, että ne yleistyivät uusilla kauppa-alueilla niin nopeasti. Varminta oli vain pitää sana, jonka ihmiset jo yhdistivät uuteen koukutuksen kohteeseensa.
Häh?
Listan päättää se yksi ja ainut sana, joka on täysin universaali. Kyseessä on lauseen pikaisesti keskeyttävä ja korjaamista pyytävä, lyhyt ja ytimekäs: häh.
Tutkijoiden mukaan häh on virallinen sana, koska äänne voidaan kirjoittaa ja sen lukija tietää, mistä on kyse. Kirjaimet vaihtelevat kielestä toiseen, mutta perusrakenne on aina sama: yksitavuinen vokaalin ja konsonantin yhdistelmä, jolla on kysyvä tarkoitus. Myös äänenpaino on useimmiten nouseva.
Häh-sana täytyy oppia; se ei ole luonnollinen äännähdys toisin kuin vaikka kirkaisu tai murahdus. Joka kieleen sana on syntynyt toisistaan erillisenä; ihmiset ovat vain ympäri maailman havainneet, että se sopii hyvin mukaan keskusteluun eikä keskeytä alkuperäistä puhujaa liikaa.
Sillä ei ole väliä, minkälainen mitä-sana milläkin kielellä on, sillä välihuomautus on aina samankaltainen. Asiaa tutkineen N.J. Enfieldin mukaan häh, huh, yeh, ha tai eh eivät ole universaalin hämmennyksen, vaan ennemminkin yhteistyön sanoja, joilla saadaan kommunikaatio-ongelma ratkaistua heti, jos sellainen ilmenee.
Lue myös:
-
Oudoimmat1 viikko sitten10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 1
-
Yhteiskunta5 päivää sitten
Mistä on peräisin happy hour? Suomessa ”iloisella tunnilla” on ollut tuulinen historia
-
Yhteiskunta1 viikko sitten
Mistä suomalaiset viikonpäivien nimet tulevat ja mitä ne tarkoittavat?
-
Tiede3 päivää sitten
10 henkeäsalpaavan upeaa ja ainutlaatuista paikkaa maapallolla – osa 1
