Psykologi, teologi, orjuuden vastustaja – yllättäviä faktoja evoluutioteorian isästä Charles Darwinista

Helmikuun 12. päivänä vietetään luonnontieteilijä Charles Darwinin syntymäpäivää. Darwin tunnetaan parhaiten evoluutioteorian kehittäjänä, mutta hänen elämänsä oli muutenkin tapahtumarikas.

Darwinin syntymästä on kulunut 212 vuotta, mutta hänen tekemänsä työ on nykyäänkin kaiken biologisen tutkimuksen pohjana. Kansainvälisen Darwinin päivän kunniaksi, ja tietysti muulloinkin, kannattaa perehtyä luonnontieteelliseen kirjallisuuteen, katsoa luontodokumentteja tai lukea vaikka Listafriikki.com:n listoja tieteestä!

Havainnot, joita Darwin teki vuonna 1831 alkaneella viisivuotisella maailmanympäripurjehduksella, johtivat luonnonvalintaa käsittelevän Lajien synty -kirjan kirjoittamiseen. Tuo kirja on valittu maailman merkityksellisimmäksi akateemiseksi tietokirjaksi; sen taakse ovat jääneet niin PlatonValtio kuin Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa käsittelevä kirja The Meaning of Relativity.

Tällä listalla ei kuitenkaan varsinaisesti käydä läpi evoluutioteoriaa, vaan nyt paneudutaan muilta osin Darwinin mielenkiintoiseen elämään.

Muuttuvat urasuunnitelmat

Englantilainen Charles Darwin on yksi lisäys niihin menestyneisiin henkilöihin, jotka ovat jättäneet opintonsa kesken. Vietettyään kesän 1825 lääkäri-isänsä Robert Darwinin apulaisena, hän hakeutui Edinburghin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.

Opinnot eivät kuitenkaan sujuneet odotetunlaisesti, sillä Darwinin mielestä luennot olivat tylsiä eikä hän sietänyt veren näkemistä. Toki 1800-luvun kirurgia olikin melko brutaalia. Lääkärihaaveet vaihtuivat pappiskouluun ja opinahjo Edinburghista Cambridgeen. Yliopistossa Darwin oli kuitenkin enemmän kiinnostunut luonnontieteistä ja alkoi lähes pakkomielteisesti keräilemään ja tutkimaan kovakuoriaisia.

Hän kiinnostui myös geologiasta, mikä ei sinänsä ollut ihme – olihan hän jo pienenä poikana keräillyt kiviä ja tutkinut erilaisia mineraaleja. Monet tuon ajan luonnontieteilijät olivat pappeja, joten kiinnostus ympäristöä kohtaan ei ollut mitenkään harvinaista. Juuri ennen valmistumista (kyllä, Cambridgen loppukokeen hän suoritti, mutta hänelle ei koskaan toimitettu pappisvihkimistä) Darwin osallistui geologian kurssille, ja se sai aikaan hillittömän palon. Kurssin pitäjän, geologi Adam Seggwickin kanssa hän matkusti valmistumisensa jälkeen Walesiin kartoittamaan maakerroksia ja palatessaan kesän jälkeen kotiin, oli postissa kirje eräältä Cambridgen yliopiston kasvitieteen professorilta.

Professori John Henslow oli ehdottanut Darwinia kapteeni, meritutkija ja meteorologi Robert Fitzroylle, joka etsi hyvin käyttäytyvää herrasmiestä seurakseen maailmanympäripurjehdukselle HMS Beagle -aluksella. Vaatimuksena oli, että miehen pitäisi olla luonnontieteilijä ja hankkia rahoitus löytöretkeä varten itse.

Evoluutioteoria olisi (ainakin siltä erää) jäänyt luomatta, ellei Josiah Wedgwood II olisi ylipuhunut lankoaan Robert Darwinia rahoittamaan poikansa matkaa. Wedgwood, josta vuosia myöhemmin tuli Charles Darwinin appi, lupasi myös osallistua kustannuksiin. Isä-Robert myöntyi lopulta, vaikka piti löytöretkeä ajanhukkana ja poikaansa päättämättömänä tuuliviirinä.

Darwin söi tutkimiaan eläimiä

Nykypäivän tutkijat varmaan harvemmin valmistavat tutkimuskohteistaan aterioita, varsinkaan jos lajit ovat uhanalaisia, mutta 1800-luvulla elettiin toisenlaisessa maailmassa. Cambridgen yliopistossa papiksi opiskellessaan Darwin kuului Glutton Club -kerhoon, jossa viikottain maisteltiin eksoottisia ruokalajeja ja mieluiten sellaisia eläimiä, joita ei normaalisti päätyisi ihmisten lautasille kuten haukkoja ja haikaroita. Pöllöäkin Darwin testasi, mutta sen hän on kirjoittanut olleen ”sanoinkuvaamatonta”. Ilmeisesti huonolla tavalla, sillä klubi lopetti pöllöpäivällisen jälkeen toimintansa.

Tutustuminen erikoisiin lihoihin jatkui HMS Beaglen maailmanympärimatkalla, kun Darwin yhdessä muun seurueen kanssa pääsi tutustumaan ensimmäisenä eteläamerikkalaisiin eläimiin.

Darwinin kirjeistä ja muista kirjoituksista on selvinnyt, että vyötiäisen liha ”maistui ja näytti ankalta” ja noin kymmenkiloinen, tuntemattomaksi jäänyt suklaanruskea jyrsijä oli ”parasta lihaa, mitä hän oli maistanut”. Eksoottinen maistiainen oli myös erittäin vaalea liha, jonka alkuperää Darwin ei ensin tiennyt. Se kuitenkin osoittautui puumaksi ja ”maistui lähinnä vasikalta”.

Kuuluisilla Galápagossaarilla Darwin kokeili kilpikonnilla ratsastamisen lisäksi sitä, minkälaista niiden virtsarakon sisältö oli. Tuomio: ”varsin kirkasta ja vain hieman kitkerää”. Matkatessaan Galápagokselta Tahitille HMS Beaglen miehistö eli viikkokaupalla pelkällä kilpikonnan lihalla; kilvet he heittivät mereen.

Argentiinan rannikolla erään nuotiolla valmistetun illallisen aikana Darwin tajusi kulinaaristen kokeilujensa suurimman virheen. Hän oli kuukausien ajan yrittänyt saada kiinni strutsia muistuttavan lentokyvyttömän linnun, joka oli entuudestaan tieteelle tuntematon. Tammikuun 3. päivänä vuonna 1834 Darwin yhtäkkiä keskeytti syömisensä ja huusi hädissään muille ”Herra jumala! Lopettakaa!”, sillä hän oli tajunnut syövänsä tuota nimeämätöntä lintua. Hän keräsi nahan, höyhenet ja kaikkien lautasilta tähteiksi jääneet luut ja lähetti ne mitä pikimmiten Englantiin. Tuo lintu, patagoniannandu, sai myöhemmin tieteelliseksi nimekseen Rhea darwinii (nykyään Rhea pennata).

Uraa uurtava geologi

Matka Beaglella vei Darwinin muun muassa Santiagoon, Kap Verden suurimmalle saarelle, jossa hän geologin ominaisuudessa tutki korkealla kallioseinämällä olevia kivikerroksia. Hän havaitsi niissä merieläinten fossiileja, mikä oli kummallista, sillä ne sijaitsivat kaukana merenpinnan yläpuolella.

Tutustuessaan matkan aikana kuuluisan geologin Charles Lyellin tutkimuksiin Darwin tajusi havaintojensa tukevan Lyellin teorioita. Lyellin mukaan maanpinta kohoaa ja vajoaa erittäin hitaasti, jolloin Maan oli oltava luultua vanhempi. Siihen aikaan yleinen uskomus myös tiedeyhteisössä oli se, että äkilliset ja katastrofaaliset luonnonmullistukset olisivat aikoinaan muokanneet maapallosta sellaisen kuin se on – merineen ja vuorineen. Itse asiassa Fitzroyn, joka kutsui Darwinin mukaan tutkimusmatkalle, yhtenä tarkoituksena oli etsiä todistusaineistoa Raamatussa mainitusta vedenpaisumuksesta. Darwin löysi todisteita aivan jostain muusta.

Darwin kirjoitti matkan jälkeen, vuosia ennen evoluutioteorian julkistamista, kolme kirjaa alati muuttuvasta maaperästä. Erityistä vastustusta saivat Darwinin väittämät koralliriuttojen synnystä, sillä vallalla olleen käsityksen mukaan korallit kasvoivat vedenalaisiin kraatereihin. Niistä Darwin ei kuitenkaan löytänyt merkkejä.

Tutkittuaan koralliriuttoja Malediiveilla Darwin väitti, että ne ovat kasvaneet hiljalleen uppoavien saarten reunoille, ja kun saari on lopulta painunut kokonaan mereen, levisivät ylöspäin kasvavat korallit sen päälle. Darwinin koralliriuttoihin perustuvat tukimukset torjuttiin aikoinaan jyrkästi, mutta nuo havainnot ja työ pitävät edelleen tänäkin päivänä paikkansa.

Jo siis paljon ennen kuin Darwin esitti kaikkein shokeeraavimman työnsä eli evoluutioteorian, ei hän arkaillut uhmata enemmistön mielipiteitä.

Darwin oli pioneeri myös psykologian alalla

Viiden vuoden maailmanympäripurjehduksella Darwin pääsi tutustumaan useisiin erilaisiin kulttuureihin ympäri maailman. Kielimuurista johtuen kommunikointi ei aina ollut sulavaa, mutta Darwin pani merkille, että kaikkialla ihmiset osoittivat tunteitaan samalla lailla. Esimerkiksi vihasta, ilosta, surusta tai pelosta kertovat kasvojen ilmeet olivat samoja kulttuurista ja maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Tämä huomio johti myöhemmin uuden psykologisen käsitteen luomiseen: Darwin ymmärsi ensimmäisenä, että on olemassa vain muutama universaali perustunne.

Kuten monien löydöstensä kohdalla, myös tätä hypoteesia Darwin halusi käsitellä muiden tiedemiesten kanssa. Kirjoittaessaan vuonna 1872 julkaistua Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä -kirjaansa hän kävi kirjeenvaihtoa muun muassa ranskalaisen neurologin Guillaume-Benjamin-Amand Duchennen kanssa, joka keskittyi tutkimuksissaan kasvojen ilmeisiin. Neurologian alan yhtenä kehittäjänä tunnettu Duchenne oli sitä mieltä, että kaikkien ihmisten kasvot ilmentävät jopa 60 eri tunnetilaa, joista jokaisesta vastasi yksi tietty lihas, ja jotka hän oli demonstroinut sähköstimuloinnin avulla. Darwin oli vahvasti sitä mieltä, että kasvojen lihakset osallistuvat yhdessä ilmeiden tuottamiseen ja vain muutamat tunteista olivat universaaleja. Hän haastoi Duchennen työn, ja kirjoitti tältä saamiinsa kuviin: ”En usko tämän olevan näin. Tämä ei ole totta.

Darwin testasi (myönnettäköön, että pienellä) 20-henkisellä ryhmällä omaa hypoteesiaan. Hän näytti koehenkilöille kuvia Duchennen keinotekoisesti tuottamista ilmeistä (yllä oleva kuva) ja pyysi heitä kertomaan, mitä tunnetta ilme kuvaa. Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, missä kuvissa oli kyse esimerkiksi ilosta tai inhosta, mutta suurimmassa osassa arviot tunteen laadusta vaihtelivat. Tulosten perusteella Darwin päätteli olevansa oikeassa.

Brownin yliopiston neurobiologni Peter Snyderin mukaan Darwinin toteuttama koe on menetelmänä käytössä edelleen ja lähes muuttumattoman. Ihmisten kykyä tunnistaa tunteita kasvojen ilmeiden perusteella käytetään psyykkisten sairauksien, kuten autismikirjon ja skitsofrenian, arvioinnissa.

Mitä yhteistä on Charles Darwinilla ja Abraham Lincolnilla?

Charles Darwin ja Yhdysvaltain 16. presidentti Abraham Lincoln jakavat tismalleen saman syntymäpäivän: 12. helmikuuta 1809. Synttärikaimat muuttivat kumpikin omalla tavallaan maailmaa, mutta yhtäläisyydet eivät lopu siihen.

Sekä Darwinin että Lincolnin äiti kuoli poikansa ollessa alle kymmenvuotias, ja molempien miesten on aikalaisten kertomusten mukaan epäilty kärsineen masennuksesta.

Lincoln halusi presidentiksi tultuaan lopettaa orjuuden, minkä vuoksi Yhdysvallat ajautui sisällissotaan, joka päättyi Lincolnille mieleiseen lopputulemaan. Darwin oli myös äänekäs orjuuden vastustaja. Hän oli saanut mallin jo nuorena, sillä sekä isän että äidin puolen suvut vastustivat orjuutta.

Matkustaessaan Etelä-Amerikassa Darwin kirjoitti todistamastaan orjuudesta lukuisia kertoja tuomitsevaan sävyyn. Hän piti sitä ”totaalisen kuvottavana” ja toivoi hartaasti sen lopettamista. Hän tuli siihen tulokseen, ettei mikään jumala sallisi sellaista julmuutta ja nuo kokemukset hirmuteoista – yhdessä kolmen lapsensa varhaisen menehtymisen kanssa – johtivat Darwinin kääntymiseen kristitystä agnostikoksi.

Darwinin hauskan analyyttinen suhtautuminen avioliittoon

Darwinin päiväkirjoista ja kirjeistä on saatu selville, että hän seurusteli opiskeluaikoina, mutta parisuhteesta ei tullut mitään, koska hänellä oli paljon mielenkiintoisempaa tekemistä. Luonnontieteet veivät täysin mukanaan.

Palattuaan pitkältä purjehdukselta Darwin vietti aikaa sukuloimassa ja huomasi ihastuneensa serkkuunsa Emma Wedgwoodiin. Vuonna 1937 hän pohti vakavasti naimisiinmenoa, josta kummankin perheet olivat kovin innoissaan. Darwin otti avioliiton tapojensa mukaan analyyttiseen tarkasteluun ja kirjasi muistivihkoonsa jopa koomisen listan hyvistä ja huonoista puolista.

Hyviksi puoliksi hän listasi muun muassa ”lapset (jos Jumala suo) – jatkuva seura myös vanhemmalla iällä – naisen kanssa jutustelu on terveydelle hyväksi – rakastetuksi tuleminen – joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin koira”. Avioliittoa vastaan taas olivat esimerkiksi nämä argumentit: ”joutilaisuus & lihavuus – sukulaisten tapaaminen – ei vapautta tehdä mitä haluaa – lapset aiheuttavat päänvaivaa ja rahanmenoa – mahdollinen riitely – ei aikaa lukea kirjoja – totaalista ajanhukkaa”.

Rakkaus voitti, ja Emma Wedgwood ja Charles Darwin vihittiin tammikuun 29. päivänä vuonna 1839. He olivat onnellisesti naimisissa Charlesin kuolemaan (v. 1882) saakka.

Päätteli sisäsiittoisuuden johtavan terveysongelmiin

Kun Darwin tutki lähemmin ihmisen evoluutiota kirjoittaessaan vuonna 1871 julkaistua Ihmisen polveutuminen ja sukupuolivalinta -kirjaansa, heräsi hänelle huoli sukulaisavioliitoista. Lähinnä siis niiden vaikutuksesta mahdollisiin jälkipolviin. Darwin arveli, että sisäsiittoisuus johtaisi terveysongelmiin.

Tuohon aikaan oli hyvin tavallista, että kumppani löytyi lähisuvusta, joten Charles ja Emma Darwin eivät todellakaan olleet mikään harvinainen pari. Darwinin epäilykset ja pelot saivat hänen omasta mielestään varmistuksen, kun heidän kymmenestä lapsestaan kaksi menehtyi vauvana ja vanhin tytär Anne kuoli kymmenvuotiaana. Toisaalta monet Darwinin lapsista ja lapsenlapsista olivat hyvin menestyneitä omilla aloillaan.

Darwinin mielestä kysymys sisäsiittoisuuden ongelmallisuudesta olisi pitänyt ottaa käsittelyyn vuoden 1871 väestönlaskennasssa, mutta aihe oli arka, sillä Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktoria oli naimisissa serkkunsa prinssi Albertin kanssa.

Lajien synnyn kirjoittaminen tuntui ”murhan tunnnustamiselta”

Kun Darwin palasi Englantiin vuonna 1836 kierrettyään maailmaa ja löydettyään lukuisia uusia eläin- ja kasvilajeja, oli hänellä jo mielessä kaiken mullistava evoluutioteoria. Hän kuitenkin piti ajatuksensa vuosien ajan hyvin pienessä piirissä, sillä tiesi sen aiheuttavan kohua. Hartaana kristittynä tunnettu Emma-vaimokaan ei ollut miehensä viimeisimmästä työstä innoissaan, sillä piti sitä kirkon vastaisena. Toisaalta hän arvosti tämän itsenäistä ajattelutapaa, eikä aikonut olla esteenä, jos teoria tulisi joskus julki.

Darwin piti evoluutioteorian ja päätelmänsä luonnon valinnasta salassa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän julkaisi vuonna 1839 Beaglen matka -kirjan, jonka hän on nimennyt suosikikseen omasta tuotannostaan ja on upea kuvaus maapallon ihmeellisyydestä. Vuosien mittaan valmistui useita geologiaan, kasvi- ja eläintieteeseen sekä esimerkiksi fossiileihin liittyviä tietokirjoja.

Vuoteen 1857 mennessä Darwin oli hyväksytty osaksi Linnean Society of London -tutkimusseuraa, joka oli tarkoitettu taksonomian ja luonnonhistorian tutkijoille. Tuolla vuosikymmenellä häntä alettiin pitää vakavasti otettavana biologina, joten hän uskaltautui viemään tutkimuksiaan luonnon valinnasta eteenpäin. Joulukuussa 1857 Darwin sai kirjeen hänen matkoistaan inspiroituneelta kollegalta Alfred Russel Wallacelta, joka oli Darwinin yllätykseksi kehitellyt samanlaista teoriaa.

Vastoin yleistä uskomusta Darwin ja Wallace eivät olleet vihamiehiä tai edes varsinaisesti kilpailijoita, vaan jakoivat ajatuksia puolin ja toisin. Wallacen tutkimukset olivat kuitenkin sysäys sille, että Darwin rupesi kirjoittamaan evoluutioteoriaansa julkaistavaksi; hän ei halunnut Wallacen ehtivän ensin ja saavan ainoana kunniaa.

Darwin on kuitenkin sanonut, että Lajien synnyn kirjoittaminen oli kuin olisi tunnustanut murhan, sillä se erosi niin täysin vallalla olevasta kehitysopista. Hän pelkäsi joutuvansa tiedeyhteisön hylkimäksi, sillä eihän kukaan halua kuulla olevansa polveutunut ”alemmista kädellisistä”.

Jälleen kerran hän kirjoitti listan, mutta tuolla kertaa vain syistä, jotka olivat julkaisua vastaan. Perusteluina oli muun muassa ”kirkko halveksuisi – tiedeyhteisö ei hyväksyisi teoriaa alkuunkaan – ateistiksi leimautuminen”. Samaan aikaan hänellä oli kuitenkin työn alla 35-sivuinen käsikirjoitus luonnon valinnasta. Niinpä vuonna 1858 sekä Darwinin että Wallacen tutkimustuloksia ja teorioita luettiin Linnean Societyssa, suuren kohun saattelemana tietenkin.

Marraskuun 24. päivänä vuonna 1859 julkaistiin Lajien synnyn ensimmäinen painos nimellä: On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life.

Lue myös:
Darwinin palkinto – 10 idioottimaista voittajaa