Tässä ovat historian 10 pahinta liikenneruuhkaa – pelkkä ajatuskin aiheuttaa tieraivoa!

Pahin liikenneruuhkahan on tietenkin se, jossa juuri sillä hetkellä sattuu kököttämään. Ehkä oman tilanteen osaa kuitenkin tämän jälkeen laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, sillä nyt listataan maailman pahimmat liikenneruuhkat.

Tieraivolle ei löydy rajaa, kun pitäisi ehtiä töihin, tai mikä pahempaa, työpäivän jälkeen kotiin, ja liikenne sakkaa. Neljän ruuhka ketuttaa ankarasti ja kaikki muut autoilijat ovat itsekkäitä ja ajotaidottomia moukkia. Kuulostaako tutulta vai käytinkö liian korrekteja ilmauksia?

Listafriikki kokosi kasaan kymmenen infernaalista liikenneruuhkaa, joiden jälkeen kymmenien minuuttien tai parinkin tunnin mittaiset sumat tuntuvat lasten leikiltä. Tähän listaan voi aina palata, jos oma matka takkuaa ja tie on tukossa. Ehkä muiden vielä suurempi tuska tuo jotain helpotusta omaan turhautumiseen!?

Bethel, 1969

New Yorkin osavaltiossa, Yhdysvalloissa, sijaitseva Bethelin pikkukaupunki tunnetaan parhaiten legendaarisesta Woodstock-festivaalista. Elokuun 15. päivänä vuonna 1969 alkanut nelipäiväinen festivaali muistetaan rockista, rauhasta ja rakkaudesta (sekä rankkasateista ja mutavellistä), mutta tälle listalle ei noilla meriiteillä päästä.

Järjestäjät suunnittelivat tapahtuman 50 000 kävijälle, mutta jo pari viikkoa ennen festivaalia lippuja oli myyty lähes 200 000 kappaletta. Lopulta kävijämäärä nousi puoleen miljoonaan eli kymmenkertaiseksi mitoitukseen nähden. Kovimpien arvioiden mukaan puolitoista miljoonaa festivaaleille pyrkinyttä ei edes päässyt paikalle täysin tukkoon menneen teiden vuoksi – ehkä hyvä niin.

Liikenne oli pysähdyksissä yli 30 kilometrin etäisyydellä Bethelistä ja monet lipun ostaneet kääntyivät turhautuneina takaisin kotiin. Toiset jättivät surutta autonsa niille sijoilleen ja kävelivät tapahtumapaikalle pahentaen liikennesumaa entuudestaan.

Liikenneruuhka pakotti myös monet esiintyjät turvautumaan helikopterikyyteihin päästäkseen paikalle. Joni Mitchell, jonka yksi suosituimmista kappaleista kertoo tästä legendaarisesta festivaalista ja on myös nimetty sen mukaan, päätti jättää sovitun keikkansa väliin. Mitchellillä oli tv-esiintyminen muutaman päivän päästä eikä hän halunnut tukkeutuneen liikenteen vuoksi ottaa sitä riskiä, että ruutuaika jäisi käyttämättä. Niinpä ikoninen Woodstock-kappale perustuu hänen silloisen poikaystävänsä kertomuksiin ja kokemuksiin musiikkifestivaalista.

Itä- ja Länsi-Saksan raja, 1990

Kuva: Günter Mach | CC BY-SA 2.5 (kuvaa rajattu)

Kun Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989, mahdollisti se vuosikymmenien jälkeen rajanylityksen sekä kauan odotettuja jälleennäkemisiä perheenjäsenten ja ystävien välillä. Kuvat muurin yli kiipeävistä tuhansista berliiniläisistä on ikuistettu historiankirjoihin, mutta koko maan laajuinen vuoden 1990 pääsiäisen sekasorto on jäänyt vähemmälle muistelulle.

Tuo pääsiäinen oli ensimmäinen juhlapyhä, jona ihmiset pääsivät lähes vapaasti matkaamaan rajan yli ja yhtenäinen Saksa oli jo muutakin kuin kaukainen haave. Se oli myös ensimmäinen kerta 23 vuoteen, kun itäsaksalaisilla oli neljän päivän pääsiäisloma.

Pääsiäisviikonloppuna rajanylityspaikat olivat täysin tukossa, kun ihmiset matkustivat molempiin suuntiin sukuloimaan. Saksojen välinen tieverkosto ja rajanylityspisteet, joilla valvontakin oli enää pintapuolista, oli suunniteltu yhteensä puolen miljoonan auton päivittäiseen liikenteeseen. Ensimmäinen vapaan liikkuvuuden pääsiäinen innosti saksalaiset autobahneille ja rajan ylitti pitkänä viikonloppuna yhteensä arviolta 18 miljoonaa ajoneuvoa. Ei siis ole yllättävää, että lähes kaikilla maita halkovan rajan tarkastuspisteillä oli kymmenien kilometrien mittaiset autojonot. Liikenneruuhkien ja odottelun vuoksi polttoaineet loppuivat molemmin puolin rajaa sijainneilta huoltoasemilta, mikä tietenkin kiristi iloista lomatunnelmaa.

Moskova, 2012

Vaikka Venäjällä ollaan varsin tottuneita ankariin olosuhteisiin ja talvi tulee kylmänä ja lumisena joka vuosi, voi sää kuitenkin yllättää myös itänaapurissa. Talvi siis yllätti autoilijat, niinkuin mediassa tavataan sanoa, kun marraskuun 30. päivänä vuonna 2012 Moskovaan iski lumisade, jollaista ei kyseisenä kuukautena oltu nähty 50 vuoteen. Pääkaupunki peittyi paksun lumivaipan alle, ja Moskovan ja Pietarin välisellä M-10-valtatiellä liikenne pysähtyi kuin seinään. Liikenneruuhkassa oli pahimmillaan jumissa lähes 10 000 autoa.

Lumimyrskystä johtuva ruuhka tukki tien yli 200 kilometrin matkalta. Vaikka lunta siirtämään valjastettiin 12 000 kuorma-autoa, kesti tukos kokonaista kolme päivää. Kahvilat ja huoltoasemat ottivat kaiken ilon irti kanssaihmisten hädästä ja monessa paikassa hinnat nostettiin pilviin, kun epätoivoiset autoilijat olivat valmiita maksamaan mitä tahansa voileivästä ja kupillisesta kahvia.

Lumen saartamiksi joutuneet autoilijat olivat hätää kärsimässä ja viranomaiset pystyttivätkin tien varrelle telttoja, joissa tarjottiin ruokaa ja mahdollisuutta päästä lämmittelemään. Myös kriisipsykologin palvelut olivat ruuhkaan jumittuneiden käytössä.

Chicago, 2011


Chicago sai tammikuussa 2011 roppakaupalla negatiivista huomiota, kun se nimettiin Yhdysvaltojen pahiten ruuhkautuneeksi kaupungiksi. Jos joku vielä uskalsi epäillä tuota ikävää mainetta, saatiin sille valitettavan konkreettinen todistus vain muutamaa viikkoa myöhemmin.

Helmikuun 1. päivänä Chicagoon iski lumimyrsky, joka pysäytti liikenteen 12 tunnin ajaksi. Vaikka Chicago on tunnettu nopeastikin muuttuvasta kelistä, eivätkä talviset puhurit ja myräkät ole mitenkään ennenkuulumattomia, nousi tämä lumimyrsky kaupungin ylle pahimpaan mahdolliseen eli iltapäiväruuhkan aikaan. Teillä oli siis maksimaalinen määrä ajoneuvoja, joten liikenne tukkeutui totaalisesti sankan lumisateen vuoksi.

Pahin tilanne oli Michigan-järven rannassa kulkevalla Lake Shore Drive -moottoritiellä, johon tuuli puhalsi jopa 31 metriä sekunnissa. Lähes myrskylukemat yhdistettynä lumeen, jota varsin lyhyessä ajassa satoi yli puoli metriä, pakotti osan autoilijoista jättämään ajoneuvonsa tielle ja uhmaamaan säätä jalkaisin. Vaikka lumi hautasi autoja pahimillaan tuulilaseja myöten, päättivät toiset pysyä tiukasti ratin takana ja odottaa parempaa huomista. Ne, jotka lähtivät myrskyyn kävellen, pelastettiin viranomaisten toimesta suojaan, sillä olosuhteet tuulessa ja lumisateessa olivat hengenvaaralliset – moni luovutti ja kääntyi takaisin autolleen tai bussiin. Ne, jotka pysyivät autoissaan, joutuivat odottamaan tuntikausia, että heidät saatiin evakuoitua.

Liikenneruuhkassa olleet kertoivat kokemuksestaan katkerina jälkeenpäin, että kaupungin puolelta heidän auttamisekseen ei pahimpina tunteina tehty mitään. Monet pelkäsivät polttoaineen loppuvan, joten autoja pidettiin käynnissä säästeliäästi, mikä tietenkin tarkoitti lämmityksen puuttumista. Hätämuonitusta ei myöskään viranomaistaholta ollut tarjolla, vaan muutamat moottoritien varressa asuneet laupiaat samarialaiset toivat autoissaan värjötelleille vettä ja myslipatukoita.

Houston, 2005

Syyskuussa 2005 Meksikonlahdella oli uhkaavasti nousemassa jälleen yksi myrsky, joka lopulta yltyi hurrikaaniksi ja sai nimen Rita. Trooppinen hirmumyrsky lähestyi Yhdysvaltain eteläosia ja monessa Teksasin osavaltion kaupungissa annettiin evakuointimääräys.

Vain viikkoja aiemmin erityisesti Louisianassa järkyttävän tuhon tehnyt ja yli 1800 ihmishenkeä vaatinut hurrikaani Katrina oli vielä tuoreena mielessä, joten harvinaisen moni päätyi ottamaan kehotuksesta vaarin.

Syyskuun 21. päivänä Houstonin suurkaupungista lähti lähes yhtäaikaa lipettiin noin 2,5 miljoonaa ihmistä, joten evakuointireiteiksi määrätyt tiet tukkeutuivat nopeasti. Valtatielle 45:lle kasaantui 160 kilometrin autojono, jonka purkautumiseen meni noin kaksi vuorokautta. Monet matkasivat esimerkiksi Galvestonin ja Dallasin välistä 480 kilometrin tieosuutta jopa 24 tunnin ajan, eikä turhautumisiltakaan vältytty.

Suhtautuminen saattoi myöhemmin muuttua, sillä vaikka massaevakuointi aiheutti julmetun liikenneruuhkan, pelasti se todennäköisesti lukuisia ihmisiä – siitäkin huolimatta, että ruuhkautuneet tiet osoittautuivat myös kohtalokkaiksi. Kymmeniä evakkoon lähteneitä menehtyi 40 asteen helteessä lämpöhalvaukseen, kun ruuhkaan pysähtyneistä autoista loppui bensa, joten ilmastoinnitkaan eivät luonnollisesti toimineet.

Pariisi, 1980

Ehkäpä historian pisin liikenneruuhka koettiin Ranskassa helmikuussa 1980, kun pariisilaiset palasivat sankoin joukoin ja kaikki samaan aikaan hiihtolomalta Alpeilta. Käviköhän kenelläkään mielessä, että olisi pitänyt laittaa sukset jalkaan ja hiihdellä kotiin, kun matka tyssäsi autojonoon, jonka toinen pää oli 175 kilometrin päässä. Mitaltaan maailman pisimmäksi liikenneruuhkaksi nimitetty autojono muodostui Lyonin ja Pariisin väliselle A6-moottoritielle.

Huonolla talvisäällä oli toki osuutta liikenteen tyssäämiseen, mutta rentouttavalta lomalta stressaavaan arkeen palaavat ihmismassat eivät tieraivon aikaansaamine onnettomuuksineen auttaneet asiaa tippaakaan.

São Paulo, 2014

Brasilian suurin kaupunki São Paulo on tunnettu järjettömästä liikenteestä ja sellaiset ruuhkat, jotka muualla maailmassa johtavat lähes kansalliseen hätätilanteeseen, ovat sãopaulolaisille perustiistai.

Perjantai-iltapäivisin työmatkaliikenteen aiheuttamat ruuhkat venyvät usein yli 150 kilometrin mittaisiksi joka puolella kaupunkia. Toukokuun 23. päivä vuonna 2014 oli myös perjantai, joten jokaviikkoiseen tapaan tiet olivat ääriään myöten täynnä. Tilannetta pahensi rankka vesisade sekä aiemmin samalla viikolla ollut linja-autonkuljettajien kaksipäiväinen lakko. Perjantaina kaupungintalolla oli vielä opettajien jättimäinen mielenosoitus, joten kaikki taivaankappaleet olivat kohdallaan ruuhkaennätyksen rikkomiseen. Ja niin siinä kävi, että liikenne seisoi São Paulossa yhteensä 344 kilometrin matkalla. Se on noin 40 prosenttia kaupungin koko tieverkostosta. Se on myös muutaman kilometrin enemmän kuin Helsingin ja Kuopion välinen etäisyys linnuntietä mitattuna.

Aiempi ennätys oli edellisen vuoden marraskuulta, kun ihmiset lähtivät sankoin joukoin pois kaupungista viettämään kansallista juhlapäivää eli tasavallaksi julistautumisen päivää. Silloin liikenne seisoi 309 kilometrin matkalla.

Paikalliset ovat varsin tottuneita tuskastuttaviin tietukoksiin ja tunteja kestäviin viivästyksiin, joten ruuhkiin valmistaudutaan ottamalla autoon mukaan parranajovehkeet tai meikit ja monet lukevat kirjoja tai katsovat elokuvia ollessaan ”liikenteessä”. Toisaalta liikenneruuhkissa on löydetty myös elämänkumppaneita, kun tuntikausia viereisillä kaistoilla madelleiden autojen kuskit ovat päätyneet vaihtamaan numeroita puuduttavan odottelun lomassa.

São Paulossa asuu yli 12 miljoonaa ihmistä ja metropolialueella asukkaita on yhteensä yli 22 miljoonaa. Karmean liikenteen vuoksi kaupungissa on yksi kokonaan ruuhkille vihkiytynyt radioasema, jonka ainoa tehtävä on lähettää liikennetiedotteita 24/7 ja neuvoa vaihtoehtoisten, ehkä sujuvampien reittien valinnoissa. Ei ehkä tule yllätyksenä, että São Paulossa käytetään maailmassa eniten helikopteritaksia, mikä ei tietenkään helpota kenenkään muun kuin ökyrikkaiden elämää, mutta poistaa se edes muutaman limusiinin liikenteestä.

Peking, 2010

Tällä listalla on käsitelty liikenneruuhkia, jotka ovat johtuneet lomista ja luontoäidistä, mutta Pekingissä elokuussa 2010 koettu eeppinen tukos johtui suuresta määrästä kuorma-autoja, jotka olivat matkalla tietyömaalle. Ironista kyllä, tietä kunnostettiin, jotta liikenteestä tulisi sujuvampaa. Tuloksena oli kuitenkin historiallisen pitkä, 12 päivää kestänyt liikenneruuhka. Pisimmillään tuo Pekingin ja Tiibetin välillä kulkeva moottoritie oli tukossa sadan kilometrin matkalta. Pahimmassa sumassa autot pääsivät liikkumaan vain kilometrin päivässä ja tuo liikenneruuhka on nimetty ajallisesti maailman pisimmäksi.

Pahimmillaan autoilijat olivat ruuhkassa jumissa viisi päivää eikä tilannetta helpottanut lainkaan se, että monet eivät suostuneet ajamaan vaihtoehtoisia reittejä tietullien vuoksi. Mikäs siinä, jos haluaa mieluummin itsepäisesti könöttää ratin takana päiväkaupalla. Säästöä ei lopulta varmaankaan tullut, sillä monet kuppilat ja myös yksittäiset henkilöt näkivät seisovassa liikenteessä erinomaisen mahdollisuuden tienaamiseen: vettä, ruokaa ja savukkeita myytiin suoraan autoihin törkyhinnoilla ja kauppa kävi kuin rajuilma.

Atlanta, 2014

Tällä listalla on jo kerran käytetty legendaarista ”talvi yllätti autoilijat” -lausahdusta, mutta vuoden 2014 tammikuun lopussa niin tapahtui kirjaimellisesti Yhdysvaltain eteläisessä Georgian osavaltiossa. Atlantan metropolialueella elää yli 6 miljoonaa ihmistä, joista varmaan jokainen – oli kyseessä autoilija tai ei – oli yllättynyt, kun talvipakkaset lumisateineen valtasivat kaupungin.

Atlanta pysähtyi täysin, kun lämpötila laski joitakin asteita pakkasen puolelle. Lentoja peruttiin, oppilaat jäivät nukkumaan kouluihin tai viettivät yönsä liikenneruuhkien pysäyttämissä koulubusseissa ja ostoksilla olleet jäivät suojaan ruokakauppoihin.

Laajalle alueelle levittäytyvä suurkaupunki yhdistettynä kehnoon julkiseen liikenteeseen tarkoittaa sitä, että atlantalaiset käyttävät pääosin omia autojaan, mutta liikenne on sujuvaa. Se kuitenkin tarkoitti sitä, että tammikuun 28. päivän harvinaislaatuisessa lumimyrskyssä kaupungin liikenneruuhkiin jumittui tuhansittain autoja.

Liukkaat tiet ja talvisiin olosuhteisiin tottumattomat autoilijat muodostivat huonon yhtälön, jonka tuloksena oli yli 900 kolaria. Liikennesuma kesti yli 12 tuntia ja tuona aikana ruuhkan keskellä, moottoritien varressa syntyi myös onnellisesti yksi vauva. Grace-tyttö olikin ainoita valopilkkuja sekasorrossa, jossa kansalliskaartikin hälytettiin apuihin.

Niin, ja se hirmuinen lumimyräkkä. Atlantassa satoi lunta viisi senttiä.

Suezin kanava 1967-1975

Listan viimeisessä kohdassa mennään hieman erilaiseen liikenneruuhkaan, nimittäin siirrymme vesille ja Egyptissä sijaitsevalle Suezin kanavalle. Suezin kanavahan ruuhkautui pahasti tänä keväänä, kun taiwanilaisen Evergreen -varustamon valtava Ever Given -konttilaiva ajoi karille tukkien kanavan liikenteen tyystin kolmeksi kuukaudeksi. Se ei kuitenkaan ollut läheskään pahin tukos, joka kanavassa on sen yli 150-vuotisen historian aikana nähty.

Vuonna 1967 Egyptin ja Israelin välillä pitkään jatkunut tulenarka tilanne eskaloitui kuuden päivän sodaksi, jonka lopputulemana Suezin kanavan länsipuolinen Siinain niemimaa siirtyi Israelin haltuun. Egypti päätti vaikeuttaa vihollisen kaupankäyntiä ja sulki kanavan upottamalla sen suille laivoja, miinoja ja muuta romua. Sijaiskärsijöiksi joutuivat ne 14 rahtialusta, jotka olivat sillä hetkellä kanavassa. Ne jäivät jumiin kahdeksaksi vuodeksi.

Suezin kanavan leveimpään kohtaan, Iso Katkerajärvelle, saarrettujen laivojen miehistöt joutuivat seuraamaan sivusta, kun itärannan egyptiläiset ja länsirannan israelilaiset pommittivat ja ampuivat toisiaan vuosien mittaan yhä uudelleen ja uudelleen muodostuneissa konflikteissa.

Puolalaisen Djakarta-aluksen kapteeni on myöhemmin kertonut, että ensimmäinen kuukausi oli kuin lomaa, toinen kuukausi oli todella rankka ja kolmannen kuukauden päätteeksi tilanne oli aivan kauhea. Avustusjärjestöt saivat toimittaa aluksille tavaraa, mutta miehistöjen oli pysyttävät huoltamassa laivoja. Vaikka maailman tilanne ei muutenkaan ollut tuolloin järin vakaa, päättivät aluksilla olleet pistää maidensa erimielisyydet syrjään ja vetää yhtä köyttä erikoisessa tilanteessa.

Länsisaksalaiset, britit, ranskalaiset, yhdysvaltalaiset, ruotsalaiset, bulgarialaiset, puolalaiset ja tšekkoslovakialaiset rupesivat viettämään aikaa yhdessä ja kutsuivat itseään keltaiseksi laivastoksi (engl. Yellow Fleet) alusten kannelle kasaantuneen keltaisen hiekan mukaan. Joka laivalla oli oma tehtävänsä: yhdessä toimi sairaala, toisessa elokuvateatteri, puolalaiset pitivät postitoimistoa, englantilaisten aluksella pelattiin jalkapalloa ja saksalaisella aluksella käytiin ”kirkossa”, joka ilmeisesti tarkoitti enemmänkin olutjuhlia, sillä heille toimitettiin kotimaansa panimoista ilmaista olutta.

Keltainen laivasto järjesti regattoja, kehitti oman tavan vesihiihtää, pelasi bingoa, krikettiä ja ui kilpaa. Tokion vuoden 1968 olympialaisten aikana järjestettiin Iso Katkerajärven miniolympialaiset, joissa Puola voitti kultaa. Vuonna 1969 miehistöjä ruvettiin pienentämään ja kierrättämään, eli laivayhtiöt toivat paikalle uutta henkilökuntaa, sillä jumille ei näkynyt loppua.

Vuosien aikana yhteensä 3000 eri henkilöä kävi komennuksella maailman kummallisimmassa liikennesumassa. Vuonna 1973 kansainvälisen yhteisön painostuksesta Egypti rupesi purkamaan esteitä kanavan suilta, mutta raivaamisessa kului vielä kaksi vuotta, sillä upotettuna oli esimerkiksi 750 000 ammusta. Viimein kesäkuun 5. päivänä vuonna 1975 Suezin kanava aukesi jälleen ja liikenne pääsi jatkumaan. Jumissa olleista aluksista vain kaksi länsisaksalaista seilasi omin avuin ulos – muut jouduttiin hinaamaan kotisatamiinsa.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, mikä on pahin liikenneruuhka, jossa sinä olet joutunut kököttämään.

Facebook Notice for EU! You need to login to view and post FB Comments!

Lisää kommentti