Yleistieto
Ilmastonmuutos: 10 faktaa, joita et voi kiistää
Ilmastonmuutos on täällä. Kuten Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama sen sanoi: ”Voit sivuuttaa faktat, mutta et voi kiistää niitä.”
”Ilma on sen verran kylmä, että tännekin kaivattaisiin hieman sitä ilmastonlämpenemistä!”
Ilmastonmuutos tuntuu olevan edelleen osalle ihmisistä uskonasia, vaikka kyse on puhtaasti tieteellisistä faktoista, jotka on havaittavissa myös paljaalla ihmissilmällä. Itse asiassa voittoa tavoittelemattoman Ympäristön puolustusrahaston, EDF:n, mukaan 97 prosenttia tutkijoista uskoo ilmastonmuutoksen olevan tosiasia ja ennen kaikkea ihmisen aiheuttama.
Toisin kuin monilla muilla tieteenaloilla, ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuksia ei yritetä peitellä. Kaikkein merkittävimmät ilmastonmuutosta tutkivat instituutiot tutkivat maapallon kokemia muutoksia perusteellisesti, tutkimusten edetessä niitä arvioivat ulkopuoliset asiantuntijat useissa eri tutkimusvaiheissa ja valtaosa valmistuneista tutkimuksista julkaistaan jokaiselle luettavaksi. Lisäksi useat aiheeseen liittyvät tutkimukset toteutetaan vapaaehtoisvoimin: esimerkiksi kansallisen ilmastoraportin (NCA) kirjoittaneet tutkijat eivät saaneet minkäänlaista taloudellista kompensaatiota työstään.
Seuraavassa Listafriikki.com kertoo kymmenen kiistatonta faktaa ilmastonmuutoksesta, jotka toivon mukaan auttavat epäilijöitä ymmärtämään, että on korkea aika myöntää tosiasiat.
Normaalisti me iskisimme tällaisen artikkelin Tiede-kategoriaan, mutta nyt tehdään poikkeus ja laitetaan tämä Yleistieto-kategoriaan: jokaisen nimittäin tulisi tietää ja tunnustaa ilmastonmuutos faktana sekä ennen kaikkea perehtyä siihen vaikuttaakseen omalla tavallaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Maita katoaa kartalta
Kuulostaako sinusta utopistiselta, että maa joutuu vaihtamaan pääkaupunkiaan, koska nykyinen on päätymässä vedenpinnan alapuolelle? Entä se, että pieniä saaria katoaa koko ajan kartalta ja tämä tulee olemaan aivan lähitulevaisuudessa myös joidenkin saarivaltioiden kohtalo?
Kuulosti edellä mainitut kysymykset sitten utopialta tai eivät, ne ovat totisinta totta. Viime vuoden huhtikuussa Indonesian presidentti Joko Widodo teki päätöksen siirtää maan pääkaupungin, sillä 10 miljoonan asukkaan nykyinen pääkaupunki Jakarta vajoaa vedenpinnan alapuolelle 25 senttimetrin vuosivauhtia. Tyynenmeren saarista puolestaan ainakin kahdeksan katosi kartalta viimeisen vuosisadan aikana, vajottuaan merenpinnan alapuolelle, ja yleisenä pelkona on, että seuraavana vuorossa ovat Tuvalun, Kiribatin ja Marshallinsaarien kaltaiset saarivaltiot.
Merenpinta nousee tällä hetkellä kolmen millimetrin vuosivauhtia ja syy tälle on varsin yksinkertainen: vesi laajenee lämmetessään, mikä taas johtaa merenpinnan nousemiseen. Eikä kyse ole pelkästään saarivaltioista, vaan joidenkin ennusteiden mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa jopa 30 kaupunkia saattaa hautautua veden alle vuoteen 2060 mennessä, mukaan lukien turistien suosima Miami Beach.
Eläinlajeja kuolee sukupuuttoon hurjaa vauhtia
Miksi eri eläinlajit vaihtavat turkkinsa väriä eri vuodenaikojen välillä? Suojautuakseen petoeläimiltä. Vaan mitä tapahtuu, kun esimerkiksi jänis on vaihtanut kesäturkkinsa talviturkkiin, mutta yhtälöstä puuttuu lumi?
Vuosien 1970 ja 2014 välillä on ehtinyt tapahtua historian saatossa merkittäviä asioita, niin hyvässä kuin pahassa, mutta mitä tuo aikaväli tarkoitti maapallolla eläville eläinlajeille? Yksinkertaisesti sanottuna – ei hirveän hyvää, sillä peräti 60 prosenttia eläinlajeista kuoli hieman yli 40 vuoden aikana sukupuuttoon ja Yhdistyneiden kansakuntien tukemien tutkijoiden tekemän raportin mukaan ilmastonmuutos on todella iso vaikuttava tekijä: eläinlajit eivät yksinkertaisesti ehdi sopeutua niihin muutoksiin, joita maapallolla tapahtuu ilmastonmuutoksen seurauksena.
Jokainen voi tällä hetkellä katsoa myös Australian suuntaan. Maassa riehuu sen historian pahimmat maastopalot, minkä seurauksena noin puolen miljardin eläimen uskotaan kuolleen. Esimerkiksi puolet terveestä koalakannasta on menehtynyt palojen seurauksena, mutta palot ei ole tälle lajille ainoa uhka; koalojen dieetti on äärimmäisen tarkka, sillä laji saa valtaosan ravinnostaan Eukalyptuspuun lehdistä. Yhä kasvavien hiilidioksiditasojen seurauksena vaikuttavat lehtien ravintopitoisuuksiin laskevasti ja koala on yksi lajeista, joiden uskotaan olevan tulevaisuudessa sukupuuton partaalla ilmastonmuutoksen seurauksena.
Ilmassa on enemmän hiilidioksidia kuin koskaan aiemmin ihmisen historiassa
Tällä hetkellä ilmakehässä oleva hiilidioksidin määrä on korkeimmillaan 3 miljoonaan vuoteen eli lukemat ovat luonnollisesti korkeampia kuin koskaan aiemmin ihmisen historiassa. Mielenkiintoinen yhtälö tässä on se, että hiilidioksidin määrä on noussut ajan saatossa tasaiseen tahtiin siitä lähtien, kun ihminen alkoi käyttää kivihiiltä teollisen vallankumouksen käynnistyessä 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Mutta mitä sitten liika hiilidioksidi ilmakehässä tekee? Se johtaa kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja siten vaikuttaa konkreettisesti maapallon lämpötilaan.
Kyseessä on ennennäkemätön koe, jossa me leikimme ilmakehän kanssa. Tulokset ovat olleet jo pitkään nähtävillä, mutta niihin ei ole reagoitu riittävissä määrin. Onkin päivänselvää, että mikäli emme tee nopeasti jotain, uusia ja entistä vakavampia varoitusmerkkejä on luvassa.
Maapallon luonnonvarat loppuvat pahasti kesken
Kun otat tarpeettoman pitkän suihkun, päätät heittää yhden roskan auton ikkunasta ulos tai näet tehtaan savupiipun tupruttavan saasteita ilmaan, oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä se tarkoittaa maapallon ja sitä kautta ihmisten hyvinvoinnin osalta? On nimittäin niin, että maapallo kykenee tuottamaan vuodessa vain rajallisen määrän luonnonvaroja ja tällä hetkellä kulutamme niitä paljon kovempaa vauhtia kuin luonnonvaroja on tarjolla.
Nykymenolla ihmisten itsestäänselvinä pitämät luonnonvarat, kuten esimerkiksi puhdas makea juomavesi, muuttuvat ylellisyydeksi, sillä näiden varojen liikakulutus on karannut täysin käsistä ja tahti vain kovenee. Vuonna 1999 symbolinen päivä sille, kun kuluvan vuoden luonnonvarat oli käytetty loppuun oli 29. syyskuuta; vuonna 2019 tuo päivä oli 29. heinäkuuta. Suurimpia ongelmia ovat metsien liikahakkuu, maaperän eroosio, liikakalastus ja ilmakehään kertyvä hiilidioksidin määrä. Nämä taas johtavat ilmaston lämpenemiseen ja sitä kautta kuivuuteen, maastopaloihin ja muihin äärimmäisiin sääilmiöihin.
Amazonin sademetsää kutsutaan maailman keuhkoiksi eli kyseessä on elintärkeä alue ylipäätään elämän olemassaololle. Jokainen voikin miettiä näitä kahta karmeaa tilastofaktaa ja niiden merkitystä: maapallon trooppiset metsät kutistuvat 30 jalkapallokentän minuuttivauhdilla ja nykyisin peräti 11 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä tulee nimenomaan näiltä trooppisilta metsäalueilta, kiitos jatkuvien hakkuiden. Tuo prosenttiosuus on yhtä korkea kuin kaikkien maailman autojen ja kuorma-autojen päästöt yhteensä.
Luonnonkatastrofit moninkertaistuneet
Maastopalo. Maanjäristys. Hirmumyrsky. Tulivuorenpurkaus. Tulva. Uutistulva erilaisista luonnonkatastrofeista on nykypäivänä niin valtava, ettei sitä voi olla huomaamatta, vaikka ei mikään uutisten suurkuluttaja olisikaan. Luonnonkatastrofien määrä kertoo karua kieltään siitä, millaisen tilaan ihminen on tämän planeettamme ajanut.
Vuosien 1980 ja 2004 välillä tulvien sekä rankkasateiden määrä nelinkertaistui. Äärimmäiset lämpötilat, kuivuus ja maastopalot puolestaan yli kaksinkertaistuivat viimeisten 40 vuoden aikana. Ilmastonmuutokseen erikoistunut Carbon Brief -sivusto keräsi talteen datan 230 äärimmäisestä sääilmiöstä, viimeisten 20 vuoden ajalta, ja tutki ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta niihin. Tutkimuksen lopputuloksena oli se, että ihminen oli vaikuttanut näiden ilmiöiden todennäköisyyteen ja vakavuuteen peräti 68 prosentissa tapauksista.
18 kuumimmasta vuodesta 17 on koettu 2000-luvulla
Ajatuksen tasolla on hienoa, kun Suomessakin on nykypäivänä kunnon lämpimiä kesiä, mutta maapallon kannalta se on todella huono juttu – se, kun on äärimmäisen vakava oire ilmastonmuutoksesta. Jos vielä tässä kohtaa kyseenalaistat ilmastonmuutoksen, niin miten selität sen, että maailmanhistorian 18 kuumimmasta kalenterivuodesta yhtä vaille jokainen on koettu 2000-luvulla? Niin sanotun rekordin rikkoo siis yksi vuosi ja sekin on niukin naukin 2000-luvun ulkopuolelta, kyseisen vuoden ollessa 1998.
Tietenkin joku vetoaa lämpötilojen osalta siihen, kun ikkunasta pihalle katsoessa maa on valkoisena, mutta tässä tuleekin osata erottaa toisistaan kaksi eri asiaa: sää ja ilmasto. Sää vaihtelee päivittäin, ilmastoa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä. Vaikka siis törmäämme edelleen kylmiin päiviin, viikkoihin ja kenties jopa kuukausiin, se ei tarkoita sitä, etteikö ilmasto olisi lämpenemässä maailmanlaajuisesti. Suomessa tullaan siis myös jatkossa kokemaan talvi, mutta ennätyksellisen alhaisista lämpötiloista tulee aiempaa harvinaisempia.
Merien happamoituminen
Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi paitsi merivesien lämpenemiseen ja nousuun, myös niiden happamoitumiseen. Teollisen vallankumouksen myötä merivesien happamuus on kasvanut 30 prosentilla. Tämä johtuu puhtaasti ilmakehään päätyvistä hiilidioksidipäästöistä, sillä se mikä päätyy ylös, päätyy myös alas. Merien pintakerrokseen päätyy nykypäivänä 2 miljardia tonnia hiilidioksidia – joka vuosi.
Mutta mitä tämä merien happamoituminen sitten tarkoittaa? Koska elinolosuhteet mereneläville muuttuvat, sekä kalalajeja, pieneliöitä että simpukkaeläimiä kuolee sukupuuttoon ja ennen kaikkea monien ekosysteemin kannalta elintärkeiden organismien toiminta on uhan alla. Tällaisia organismeja ovat muun muassa koralliriutat, jotka paitsi tuottavat ihmisille ravintoa ja erilaisia ainesosia lääkkeisiin, myös heikentävät aaltojen voimakkuutta esimerkiksi tsunamien ja myrskyjen aikaan, vähentäen maalla tapahtuvaa tuhoa.
Ilmasto lämpenee järisyttävän paljon nopeammin kuin koskaan aiemmin
Maapallo on noin 4,5 miljardia vuotta vanha planeetta, joten on täysin normaalia, että ilmastossa on tapahtunut historian saatossa paljon muutoksia.
Monet ilmastodenialistit kuitenkin käyttävät edellä mainittua perusteena sille, etteivät nykyiset muutokset johtuisi ihmisten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, vaan selittyvät yksinkertaisesti yhdellä luonnollisella muutoksella lisää maailmanhistoriassa. Ongelmana tässä selityksessä on kuitenkin se, että nämä luonnolliset muutokset tapahtuvat normaalisti satojentuhansien vuosien aikana, kun taas nyt nähtävillä olevien muutosten kohdalla puhutaan ainoastaan vuosikymmenistä eli muutamista kymmenistä vuosista.
Mikä on siis ainoa erottava tekijä, verrattuna näihin maapallon aiemmin kokemiin luonnollisiin ilmastollisiin muutoksiin, tuon nopeuden ohella? Ihminen, ja vain ja ainoastaan meidän ihmisten takia olemme todistamassa tätä järisyttävän nopeaa muutosta.
Jäätikkö sulaa
Antarktiksen ja Grönlannin jäämassat pitävät sisällään niin paljon vettä, että niiden sulaessa merenpinta nousisi maailmanlaajuisesti 65 metriä; tämän faktan jälkeen tuskin kenenkään tarvitsee enää ihmetellä, miksi napajäiden sulaminen on niin vakava asia ja miksi siitä puhutaan jatkuvalla syötöllä.
Mutta kyse ei ole pelkästään merenpinnan radikaalista noususta, vaan myös jään sulamisen muista vaikutuksista. Napajäiden sulaminen nimittäin vaikuttaa merivirtoihin, suihkuvirtaukseen ja säätilojen muodostumiseen maapallolla. Jään muodossa oleva vesi heijastaa peräti 85 prosenttia auringonvalosta takaisin sinne, mistä se on tullutkin, kun taas sulan veden heijastuskyky on ainoastaan seitsemän prosenttia. Kun siis sula vesi imee valtaosan auringonvalosta, eikä heijasta sitä juurikaan takaisin, tarkoittaa tämä meriveden lämpenemistä ja siten kokonaisvaltaista ilmaston lämpenemistä.
Mutta millaista vauhtia nämä napajäät sitten oikein sulavat? Pelkästään vuosien 2012-17 aikana sulamisnopeus on kolminkertaistunut: ennen vuotta 2012 napajää suli tasaisesti vuodessa 76 miljardia tonnia – vuoden 2012-17 välisenä aikana tuo vuotuinen määrä kohosi 219 miljardiin tonniin.
Napajäiden sulamisen vaikutukset ovat niin massiiviset, että siitä Listafriikki tulee varmasti tulevaisuudessa julkaisemaan täysin oman listansa.
Lumipeite vähentynyt pohjoisella pallonpuoliskolla
Allekirjoittaneena voin todeta, että muuttaessani Turkuun vuonna 2007 talvet olivat talvia ja muuttaessani pois 11 vuotta myöhemmin muutos oli ollut radikaali. Tuollaisen 11 vuoden aikajaksolla ei pitäisi tapahtua minkäänlaisia muutoksia, sillä kyseessä on ajallisesti maapallon mittapuulla kuin silmänräpäys, jonka aikana ei pitäisi tapahtua mitään dramaattista. Mutta ilmastonmuutos on tehnyt totuudesta toisenlaisen.
Yhdysvaltain Ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasa kertoo satelliittikuviin perustuen lumipeitteen määrän vähentyneen pohjoisella pallonpuoliskolla. Tämä on luonnollisesti jälleen yksi huolestuttava merkki lisää, sillä lumi kykenee heijastamaan auringonsäteilystä vähintään 50 prosenttia ja jopa 90 prosenttia takaisin, jolloin lämpötilat eivät nouse; mitä vähemmän lumipeitettä, sitä nopeampi ilmastonmuutos.
🤷♂ Uskotko sinä ilmastonmuutokseen vai kuulutko sen kieltäjien joukkoon? Pelottaako sinua tulevaisuus?! Kerro vastauksesi kommenttikentässä tai somekanavissamme ⬇⬇
Yleistieto
Huhtikuun yltiöpositiiviset lapset ovat syntyneet menestymään – faktoja ja henkimaailman juttuja huhtikuusta
Huhtikuu on pyörähtänyt käyntiin, joten tällä listalla paneudutaan siihen liittyviin faktoihin. Tiedossa on syntymäkiviä ja henkieläimiä, sekä faktaa siitä, miten huhtikuussa syntyminen vaikuttaa ihmisen ominaisuuksiin.
Listafriikki selvittää myös muun muassa sen, mistä huhtikuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri huhtikuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista kiinnostuneille.
Ja loppuun vielä summaus siitä, milloin mitäkin kannattaa tehdä – vanhan maanviljelijöiden kalenterin mukaan. Kukapa uskaltaisi uhmata tuota opusta touhuilemalla omiaan ilman ohjeistusta!?
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Huhtikuun 19. päivään saakka horoskooppimerkki on tulimerkkeihin kuuluva Oinas. Oinaat ovat kunnianhimoisia ja idealistisia maailmanparantajia, joiden seuraan muut luonnostaan hakeutuvat. Tulimerkin alla syntyneet myös nauttivat muiden ihailusta. Oinaiden henkieläin on omapäinen, päättäväinen, urhea ja impulsiivinen gepardi, joka on syntynyt johtajaksi.
Kuun lopussa syntyneiden horoskooppimerkki on Härkä. Härkä kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat realisteja ja käytännönläheisiä. Maamerkki on asioita aikaansaava tekijä, joka tekee ympärillään olevien elämästä parempaa. Härkien henkieläin on luottava, käytännöllinen, taiteellinen ja lojaali jääkarhu. He ovat lempeitä, mutta jos jokin uhkaa heitä tai heidän läheisiään, niin tiedossa on tiukka taistelu.
Jos olet syntynyt tässä kuussa, niin osuivatko nämä kuvailut yhtään kohdalleen?
Lue myös: Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Tässä vinkki kaikille huhtikuussa syntyneille: Jos joku kyselee lahjatoivetta, niin sano kirkkain silmin, että haluaisit synttärilahjaksi mitä tahansa, missä on syntymäkivesi. Huhtikuun syntymäkivi on nimittäin timantti!
Timantti symboloi pitkäikäisyyttä, voimaa, kauneutta ja onnellisuutta – jos nyt haluaa jotain lisäsyitä sille, miksi timantit ovat paras mahdollinen syntymäkivi.
Huhtikuussa syntyneiden syntymäkukkia ovat viattomuutta, uskollisuutta ja muutosta symboloiva päivänkakkara sekä autuaaseen nautintoon, ystävyyteen ja hyvästeihin liitettävä hajuherne (kuvassa). Hajuherne tunnetaan myös nimellä tuoksunätkelmä.
Huhtikuun lapset ovat syntyneet menestymään
Huhtikuussa syntynyt voi kiittää vanhempiaan, jos haluaa toimistonsa ovessa lukevan toimitusjohtaja, sillä keväällä syntymäpäiviään viettävistä tulee muuhun vuoden aikaan syntyneisiin verrattuna todennäköisemmin menestyneiden suuryhtiöiden johtajia.
Tämä on ihan tutkittua tietoa ja perustuu Economic Letters -lehdessä julkaistuun tutkimukseen. Siinä kerättiin toimitusjohtajien syntymäaikoja, ja erot vuodenaikojen välillä olivat tilastollisesti merkittäviä. Maaliskuussa ja huhtikuussa syntyneitä johtajia oli lähes kaksinkertainen määrä verrattuna kesällä syntyneisiin.
Mutta onneksi nämä ovat vain tilastoja! Tässä kuussa syntyneet eivät tokikaan voi vain odotella tittelin tulevan kohdalleen, eivätkä muulloin syntyneet voi heittää kirvestä kaivoon tekosyynä.
Huhtikuussa syntyneet hakeutuvat tasaisesti erilaisiin ammatteihin
Jos toimitusjohtajuus ei ole haaveena, niin huhtikuussa syntyneet voivat olla turvallisin mielin – vaihtoehtoja on loputtomasti.
Erään brittitutkimuksen mukaan tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin; esimerkiksi lääkäreinä toimii tammikuussa syntyneitä prosentuaalisesti enemmän kuin muina kuukausina syntyneitä. Joulukuussa syntyneet taas hakeutuvat hammashoidon pariin, helmikuun lapsista tulee taiteilijoita ja lentäjien joukossa on eniten maaliskuussa syntyneitä.
Huhtikuussa syntyneet sen sijaan jakautuvat varsin tasaisesti jokaiseen 19 tutkittuun ammattiin, joten summa summarum: mahdollisuudet ovat rajattomat!
Huhtikuussa syntyneet ovat keskimääräistä positiivisempia
Huhtikuussa syntyneillä on aina lasi puoliksi täynnä. Positiivisuus on paikoittain jopa ylitsepursuavaa, mutta toisaalta tässä maailmassa se ei voi olla huono juttu. Sekä huhtikuussa että toukokuussa syntyneitä on yltiöpositiivisten joukossa kaikkein eniten.
Mistä nämä tässä ja muutamassa edeltävässä listan kohdassa mainitut erot sitten johtuvat? Eikö astrologia olekaan humpuukia?
Anteeksi kaikki horoskooppeihin uskovat, mutta tähtien asennolla ei ole mitään tekemistä elämän kannalta, mutta syntymäkuukaudella toki on. Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa.
Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen elämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä. Nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.
Huhtikuun suomenkielinen nimi
Monet suomenkieliset kuukausien nimet kuvaavat maaseudulla tiettynä ajankohtana tehtäviä töitä. Huhtikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi, joka on nimetty näin. Keväthankien aikaan käytiin merkitsemässä ja kaatamassa havupuut, jotka sitten jätettiin kuivumaan ja odottamaan seuraavana kesänä tapahtuvaa kaskenpolttoa.
Havupuukaski eli huhta eroaa tavallisesta kaskesta siten, että siinä poltetaan nimenomaan havupuita. Huhtipuut olivat yleensä suurikokoisia ja sijaitsivat erämaassa kaukana asutuksesta. Enimmäkseen nuoresta koivusta koostuva tavallinen kaski sen sijaan poltettiin lähellä kyliä. Viron kielessä kask muuten tarkoittaa koivua. Huhtikuun nimi on johdettu huhdasta, joka yhdyssanoissa esiintyy muodossa huhti – samalla tavalla kuin lehmä ja lehmihaka.
Huhtikuuta on kutsuttu myös suvi-, sulama- ja kiimakuuksi. Kevät on jo hyvässä vauhdissa, kun lumet sulavat ja sää hiljalleen lämpenee. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle. Ja tuo kiimakuu – kevät saa hormonit hyrräämään ja huhtikuu on metsäkanalintujen, kuten teeren ja metson, soidinaikaa.
On myös esitetty, että nimi tulisi huhtoa-sanasta, joka joissakin murteissa tarkoittaa samaa kuin ’huuhtoa’. Huhtikuussa maa huuhtoutuu tai huhtoutuu lumesta.
Mistä april erilaisine versioineen on peräisin?
Monessa muussa kielessä huhtikuu on jonkinlainen versio latinankielisestä Aprilis-sanasta. Aprilis oli aikoinaan johdettu aperio-sanasta, joka tarkoittaa avaamista; keväällä luonto ”avautuu” talven jäljiltä.
Mutta aivan yhtä mieltä Apriliksen alkuperästä ei kuitenkaan olla, sillä joidenkin mielestä se viittaa apricus-sanaan, joka tarkoittaa aurinkoista. Huhtikuu nähdään pohjoisella pallonpuoliskolla auringon ja keväisen kasvun kuukautena.
Ja vielä erään eriävän teorian mukaan huhtikuu sai latinankielisen nimensä kreikkalaiselta Afroditelta – kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelta. Roomalaisessa mytologiassa Afroditen vastine on Venus ja huhtikuu oli Rooman valtakunnassa Venukselle pyhitetty kuukausi. Myös etruskit, Keski-Italiassa ennen Rooman laajentumista asunut kansa, juhlivat tässä kuussa samanlaista jumalatarta, joka tunnettiin nimellä Apru. Etruskien tavat ja kulttuuri sulautuivat roomalaiseen, joten ehkäpä nimi tuli sitä kautta.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
Sitten olemme saapuneet listan viimeiseen kohtaan – The Old Farmer’s Almanacin ohjeisiin.
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Kuun 6. päivä on paras ajankohta aloittaa uusi ruokavalio, jos tarkoitus on lisätä elopainoa. Kun lautasmalli on rukattu uuteen uskoon, on syytä panna myös hammaskalusto kuntoon. Tähän huhtikuun paras hetki on 8.-10. päivä. Tällöin on syytä myös poimia hedelmät; joka ei ehkä meidän leveysasteilla ole toimiva neuvo!
Jos suunnittelet minkä tahansa projektin aloittamista, niin esityöhön on hyvin aikaa, sillä huhtikuun ainoa sopiva hetki siihen on aivan kuukauden lopussa, 28. päivä.
Ja jos se menee ohi, niin aina on toukokuu!
Lue myös:
Tänään vietetään epävirallista Piin päivää ja sen kunniaksi paneudutaan matematiikan kiehtovaan maailmaan. Älä huolestu, luvassa ei ole mitään teoreettista ja tylsää!
Maaliskuun 14. päivänä, joka Pohjois-Amerikassa kirjoitetaan numeroin 3/14 (eli kuukausi ennen päivää), on vietetty piin päivää vuodesta 1998 lähtien.
Likiarvoltaan 3,14 olevan luvun juhlinta sai alkunsa sanfranciscolaisessa Exploratorium-tiedekeskuksessa, jossa silloisen työntekijän Larry Shawn johdolla ruvettiin piirileikkeihin ja syötiin piirakkaa. Piirakka on englanniksi pie ja pii on Pi; mutta ne lausutaan samalla tavalla: ”pai”. Anteeksi kielitieteilijät hyvin kansanomainen lausumisohje!
Piin päivä on matematiikan kannalta muutenkin merkittävä, sillä maaliskuun 14. päivänä vuonna 1879 syntyi maailmankuulu fyysikko ja suhteellisuusteorian kehittäjä, Albert Einstein.
Matematiikka on kaikkialla ympärillämme, mutta monille se oli, ja on, kaikkein epämieluisin oppiaine koulussa. Sen vastapainoksi ja kansainvälisen piin päivän kunniaksi Listafriikki tarjoilee 10 mielenkiintoista faktaa lukujen maailmasta.
10. Päivänsankari π
Aloitetaan lista asiaankuuluvasti piillä. Se on päättymätön luku, joka alkaa 3,1415926535… ja jatkuu äärettömästi. Se sisältää todennäköisesti numeroiden 1-9 kaikki mahdolliset yhdistelmät eli myös jokaisen ihmisen henkilötunnuksen, pin-koodin ja pankkitunnukset. Ei silti kannata huolestua identiteettivarkaudesta!
Piin likiarvon muistamisesta on myös kisattu ja tämän hetkinen maailmanennätyksen haltija on intialainen Suresh Kumar Sharma, joka vuonna 2015 luetteli ulkomuistista 70030 ensimmäistä desimaalia. Ennätyksen tekeminen kesti kevyet 17 tuntia.
Vaikka pii sai nimensä ja π-merkkinsä vasta 1700-luvulla, on se vuosituhansien ajan kiehtonut ihmisiä. Babylonialaiset selvittivät jo 2000 vuotta ennen ajan laskun alkua piin likiarvon ensimmäiset desimaalit.
Ja tuo työ jatkuu edelleen: tietokoneiden avulla piille on pystytty laskemaan sen 105 biljoonaa ensimmäistä numeroa. (Tämä tieto on maaliskuulta 2024, joten supertietokoneet ovat sen jälkeen varmasti laskeneet muutaman biljoonan lisää.)
Ai niin, pii on yhtä kuin ympyrän kehän suhde halkaisijaan. Mutta lupasin, ettei mitään tylsää, joten jääköön se siihen. Onnellista piin päivää!
9. Kulttuurit, joissa ei ole numeroita
Numerot ovat osa jokapäiväistä elämäämme, että on hankala edes kuvitella maailmaa, jossa niitä ei olisi. ”Kello on seitsemän. Reseptiin tarvii 4 kananmunaa. Pöydällä on kuusi kynää. Painan 65 kiloa.”
Amazonin sademetsässä asuu kuitenkin useita kansoja, joiden kielessä ei ole laisinkaan sanoja numeroille. He käyttävät määrien kuvaamiseen termejä kuten ”joitakin” tai ”vähän”.
Tutkijat suorittivat eräässä numerottomassa heimossa kokeen, jossa tölkkiin laitettiin pähkinöitä, jotka sitten yksitellen otettiin pois. Koehenkilön piti ilmoittaa, kun tölkki on tyhjä. Se oli useimmille hankalaa, ja jopa neljällä pähkinällä tehtäessä ihmiset eivät pysyneet ”laskuissa” mukana. Mainittakoon vielä, että numerottomien kansojen ihmiset ovat aivan yhtä älykkäitä kuin kuka tahansa muukin. Maailmankatsomus on vain täysin erilainen.
Jokainen meistä syntyy ilman ymmärrystä numeroista. Vasta ympäröivä yhteiskuntamme opettaa meille numeroiden käsitteen. Homo sapiens on lajina ollut olemassa noin 300 000 vuotta, mutta siitä ajasta vain murto-osan (joitakin kymmeniä tuhansia vuosia) olemme laskeneet ja merkinneet ylös muun muassa ajan kulumista. Ensimmäiset merkit on löydetty noin 30 000 vuoden takaisista eläinten luista, joissa on havaittu tukkimiehen kirjanpitoa.
8. Syntymäpäiväparadoksi
Tämä on niitä sarjassamme ”aivot räjähtää” -juttuja.
Kuinka monta sattumanvaraisesti valittua ihmistä pitää olla huoneessa, että yli 50 %:n todennäköisyydellä vähintään kahdella heistä on sama syntymäpäivä. Kun miettii, että vuodessa on 365 (tai karkausvuotena 366) päivää, tarvii ihmisiä olla aika paljon, eikö!?
Todellisuudessa ei.
Tarvitaan ainoastaan 23 henkilöä, että mahdollisuus samaan syntymäpäivään on fifty-fifty. Eikä tarvita kuin 75 hengen pippalot, jotta todennäköisyys samana päivänä synttäreitään juhlivien henkilöiden löytymiseen on 99,9 prosenttia.
Laskemalla on helppo (joka sen taitaa) todistaa, että 23 henkilön ryhmässä on todennäköisempää, että ainakin kahdella henkilöllä on sama syntymäpäivä, kuin että kaikilla olisi eri. Todistuksen voi katsoa tästä, ja saa tulla luvan kanssa someen lesottamaan, jos ymmärsi siitä yhtään mitään.
7. Monestiko paperi täytyy taittaa, että se yltää kuuhun?
Oletko ikinä lähtenyt taittelemaan A4-paperiarkkia? Siitä tulee nopeasti hankalaa. Seitsemän kertaa sen saa melko kivuttomasti taitettua, mutta sitten homma tyssää. Siinä kohtaa kädessäsi on noin yhden sentin paksuinen paperimytty.
Kun miettii asiaa matemaattisesti, niin paperin paksuus kaksinkertaistuu jokaisella taittokerralla. Ensimmäisellä taittokerralla se on kahden paperin paksuinen, toisella neljän, kolmannella kahdeksan ja jo yhdeksännellä taittokerralla papereita on päällekkäin 512. Jos oletetaan, että paperin paksuus on 0,1 millimetriä, niin kaksikymmentä taitoskertaa myöhemmin paperikasa on Mt. Everestiä korkeampi.
On tietenkin aivan selvää, että paperin taittaminen niin monta kertaa on mahdotonta, mutta ajatusleikki on kiehtova.
42 taitosta myöhemmin paperikasa on jo ohittanut kuun. Siitä vielä 52 taitosta lisää, niin on saavutettu havaitun universumin reuna. Eksponentiaalinen kasvu alkaa ensin rauhallisesti, mutta kiihtyy yllättävän nopeasti.
Luonnossa esimerkiksi bakteerit lisääntyvät jakaantumalla, eli teoriassa niillä on mahdollisuus yksilöiden eksponentiaaliseen lukumäärän kasvuun: Jokaisessa sukupolvessa niiden määrä tuplaantuu. Onneksi pöpöt eivät pääse lisääntymään rajoittamattomin resurssein.
6. Googol ja googolplex
Googol on luku, jossa on 1 jälkeen 100 nollaa. Luvun ”keksi” yhdysvaltalainen matemaatikko Edward Kasner, kun hän vuonna 1920 halusi innostaa lapsia ja nuoria matematiikan ja lukujen pariin. Nimensä numero sai Kasnerin veljenpojan Miltonin ehdotuksesta.
Milton oli vastuussa myös googolplexin synnystä, koska hän ehdotti, että pitäisi olla olemassa luku, jossa ”ykköstä seuraa niin monta nollaa, että niiden kirjoittamisessa kipeytyy käsi”. Miltonin toive toteutui!
Googolplex on luku, jossa on 1 jälkeen googol nollaa. Se on niin valtava, että koko universumissa ei ole tarpeeksi tilaa kirjoittaa sitä paperille. Miksi kukaan yrittäisi? Varmaan se sama yrittäisi, joka taittelee paperia kuuhun…
Voit käydä katsomassa tällä sivustolla, että miltä googolplex näyttää.
Hakukonejätti Google on saanut nimensä googolista ja googolplexistä – kirjoitusvirheen vuoksi nimi ei kuitenkaan ole googol. Lue lisää tästä ja muista hauskoista tavoista, joilla yhtiöt ovat saaneet nimensä:
10 erikoista ja huvittavaa tarinaa tunnettujen yhtiöiden nimien taustalla
5. Kaprekarin vakio 6174
Intialainen matemaatikko Dattatreya Ramchandra Kaprekar havaitsi vuonna 1949, että luku 6174 on mielenkiintoinen.
1. Valitse mikä tahansa nelinumeroinen luku (kunhan luku koostuu vähintään kahdesta eri numerosta, myös nolla voi olla ensimmäinen luku, esim. 0258)
2. Järjestä valitsemasi luvun numeroista isoin ja pienin mahdollinen luku.
3. Vähennä pienin luku isoimmasta.
4. Toista alusta saamallasi vähennyslaskun erotuksella.
Korkeintaan seitsemän toiston jälkeen tulet AINA päätymään lukuun 6174, joka on tunnettu Kaprekarin vakiona.
Kokeillaan!
1. Valitsen 4743
2. Isoin ja pienin luku 7443 ja 3447
3. Vähennetään 7443-3447=3996
4. Toistetaan:
9963-3699=6264
6642-2466=4176
7641-1467=6174
Hauskaa päivänjatkoa!
4. Pitäisikö kouluissa opettaa arabialaisia numeroita?
Vuonna 2019 Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa kansalta kysyttiin mielipidettä siitä, että pitäisikö intialaisarabialaisten numeroiden käyttäminen kouluissa lopettaa. Kyselyyn vastasi 3600 henkilöä, joista puolet oli numeroiden poistamisen puolella.
Keväällä 2019 opetusteknologian asiantuntija Niko Eskelinen teki Hyvinkään ilmoitustaulu Facebook-ryhmässä samantyyppisen kyselyn: ”Pitäisikö Hyvinkään kouluissa opettaa arabialaisia numeroita?”. Alle kahdessatoista tunnissa siihen oli tullut 440 vastausta. Vastaajista 361 oli sitä mieltä, että arabialaisia numeroita EI pitäisi opettaa koulussa.
Keskeytämme listan tärkeän tiedotteen takia: Arabialaiset numerot ovat 0, 1, 2, 3,4 5, 6, 7, 8 ja 9.
Kummankaan kyselyn tavoitteena ei ollut nolata ketään eikä kaikkien voida olettaa asiaa tietävän. Tarkoitus oli vain tuoda esille ihmisten asenteita ja sitä, kuinka harvoin asioista otetaan selvää ennen mielipiteiden muodostamista.
Intialaisarabialainen numerojärjestelmä kehitettiin alunperin noin 400-luvulla Intiassa, josta se levisi lännemmäksi Arabian niemimaalle ja pohjois-Afrikkaan. Matkalla numerot muuttivat muotoaan ja ottivat vaikutteita muualta, joten Euroopassa 900-luvulla omaksutut numerot olivat hyvin erinäköisiä verrattuna siihen, mistä ne olivat lähteneet.
3. Korttipakka ei ole koskaan sekoituksen jälkeen samassa järjestyksessä
Mitenköhän monta kertaa maailman historiassa on sekoitettu korttipakka? Osaisitko edes arvata monestikko itse olet ollut sekoittajan paikalla? Vaikka kertoja on lukematon määrä, on erittäin todennäköistä, että kortit eivät ole korttipakan 700-vuotisen historian aikana koskaan aiemmin olleet samassa järjestyksessä. Kunhan ne on vain sekoitettu huolella. Huolella tarkoittaa seitsemää kuvassa esitettyä riffle-sekoitusta.
Voit tehdä tällä sekunnilla historiaa: sekoita kortteja ja katso niiden järjestystä; kortit eivät koskaan ole olleet siinä järjestyksessä kuin ne ovat nyt käsissäsi. Uskomatonta? Kyllä. Täyttä bullshittia? Ei.
Pakan 52 korttia voidaan laittaa järjestykseen noin 8 x 10 potenssiin 67 erilaisella tavalla. Luku on 8 ja sen perässä 67 nollaa. Se on enemmän kuin maapallolla on atomeja. Jos joku olisi alkuräjähdyksen jälkeen alkanut sekoittelemaan kortteja universumin olemassaolon jokaisena sekuntina, ei jokaista järjestystä olisi lähellekään käyty läpi siinä vaiheessa kun universumi joskus tulee tiensä päähän.
Mutta ei kai mikään ole mahdotonta. Jos kuvitellaan, että korttipakan historian ajan jokaikinen maapallon ihminen olisi sekoittanut ja sekoittaisi kortteja 24/7, niin saman järjestyksen saamisen mahdollisuus on yksi 100000000000000000000000000000000000000000000000:sta. Onnea yritykseen!
2. Laskemiskyvyn häiriö
Monet lapset (ja vähän vanhemmatkin) kamppailevat matematiikan kanssa; siinä ei ole mitään erikoista. Varsinkin kun ongelmat voivat usein johtua kiinnostuksen ja/tai yrityksen puutteesta.
Mutta on olemassa oikea, virallisessa tautiluokituksessa määritelty, matematiikan oppimisvaikeus: Dyscalculia. Sitä voidaan epäillä, jos lapsi kamppailee numeroiden kanssa eikä pysty laskemaan, mutta muissa oppiaineissa ei ole ongelmia. Sinulla ei todennäköisesti ole tätä häiriötä, jos koet olevasi ”vain huono matikassa”.
Dyscalculiasta kärsivät eivät nimittäin osaa sanoa, onko 6 isompi kuin 5, paljonko on puolet sadasta tai paljonko kympistä pitää antaa vaihtorahaa, jos ostos maksoi 7,5 €.
Arvioiden mukaan noin 5 prosenttia ala-asteikäisistä kärsii jollakin tasolla tästä häiriöstä, ja sillä voi olla suuri negatiivinen vaikutus elämään. Mietipä vaikka laskujen maksamista, kaupassakäyntiä tai suosikkijoukkueesi peliä, kun et osaa tulostaulua katsomalla päätellä oletteko voitolla vai häviöllä.
1. Futurama yhtälö
Onko joukossamme Futuraman ystäviä? Valitettavasti Suomessa tuota, Simpsonitkin luoneen, Matt Groeningin sarjaa ei ole näytetty kokonaan televisiossa, mutta onneksi kaikki on nykyään tavalla tai toisella nähtävissä.
Kuudennen tuotantokauden ”Prisoner of Brenda” -jakson on kirjoittanut Ken Keeler, joka toimi pitkään sarjan vastaavana tuottajana ja käsikirjoittajana. Jaksossa Professori Farnsworth ja Amy rakentavat ajatustensiirtokoneen, jonka käytöstä aiheutuu ongelmia. Läpi jakson yritetään ratkaista, kuinka siirtää ajatuksia mahdollisimman monen eri kehon välillä, mutta silti palauttaa ne takaisin alkuperäiselle henkilölle sillä rajoituksella, että kerran ajatuksia keskenään vaihtaneet eivät voi tehdä sitä uudelleen. Jaahas, kuulostaa yksinkertaiselta.
Jakso päättyy siihen, kun näytetään ongelman ratkaisu käytännössä sekä laskettuna taululla.
Ja taitaa näin piin päivän kunniaksi juhlakalukin päästä laskelmaan mukaan!
Ken Keeler, joka on koulutukseltaan soveltavan matematiikan tohtori, kehitti tuon matemaattisen lausekkeen varta vasten kirjoittamaansa Futurama-jaksoon. Viihteeksi luotu lauselma on ainoa laatuaan television historiassa eikä se avaudu tavalliselle katsojalle; mitä sen ei kai ole tarkoituskaan tehdä. Monimutkainen jakso oli valtavan suosittu ja palkittiin useilla palkinnoilla. Sen myös tiedetään innostaneen nuoria matematiikan pariin.
Yleistieto
Lukijoiden kysymyksiä: Onko identtisillä kaksosilla samanlaiset sormenjäljet? Vastaus voi yllättää!
Tällä kertaa Listafriikin lukijoiden kysymyksissä pohditaan, että onko identtisillä kaksosilla samanlaiset sormenjäljet. Lyhyt vastaus kuuluu, että ei ole.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Onko identtisillä kaksosilla samanlaiset sormenjäljet?
Identtiset kaksoset saavat alkunsa yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta, joka jakautuu kahdeksi alkioksi. Identtiset kaksoset ovat siis perimältään toistensa identtiset kopiot (lukuun ottamatta mutaatioita, joita DNA:ssa tapahtuu koko ajan). Silloinhan identtisten kaksosten pitäisi olla täysin samanlaiset, sormenjälkiä myöden, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Jos ei muuten, niin identtiset kaksoset erottaa sormenjäljistä, sillä kellään kahdella ihmisellä maan päällä ei ole samanlaisia sormenjälkiä. Todennäköisyys sille, että kahdella ihmisellä olisi samanlaiset sormenjäljet on yksi 64 miljardista. Identtiset kaksoset voidaan esimerkiksi rikosta tutkittaessa erottaa sormenjäljistä, vaikka DNA:n perusteella se olisi mahdotonta.
Hämmentävää. Eikö identtisten geenien pitäisi tuottaa identtiset sormenjäljet? DNA on iso, mutta ei kuitenkaan ainoa, uniikkeihin kuvioihin vaikuttava tekijä, sillä ympäristöllä on oma osansa. Sormenjäljet syntyvät yksilönkehityksessä viikkojen 13 ja 19 välillä, ja niiden muodostumiseen vaikuttavat muun muassa sikiön asento kohdussa, ravinnonsaanti, veren virtaus ja jopa napanuoran pituus. Tietysti sitten myöhemmässä elämässä mahdolliset arvet, ihosairaudet, palovammat ja joissain tapauksissa myös lääkitys saattavat muuttaa sormenjälkien kuviointia.
Vaikka identtisten kaksosten yksilönkehitys kohdussa tapahtuu vieri vieressä, samassa ympäristössä ja täysin samaan aikaan, niin silti kyse on yksilöllisestä kasvusta ja kehityksestä. Koska identtisten kaksosten DNA on samanlainen, on heidän sormenjälkiensä rakenteessa – kohoumissa, kaarteissa ja pyörteissä – samankaltaisuutta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa erot.
Joten vaikka identtiset kaksoset voivat onnistua huijaamaan ystäviään ja sukulaisiaan, on olemassa ainakin yksi pesunkestävä keino erottaa heidät toisistaan!
Lue myös:
Yleistieto
Faktoja maaliskuusta: Vasektomioiden luvattu kuukausi, jona syntyneet etenevät muita todennäköisemmin toimitusjohtajiksi
Maaliskuu on pyörähtänyt käyntiin, joten otetaan listallinen meneillään olevaan kuukauteen liittyviä faktoja henkieläimistä koripallohuumaan ja synttärisankareiden mahdollisiin urapolkuihin.
Listafriikki selvittää muun muassa sen, mistä maaliskuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri maaliskuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista ja -kivistä kiinnostuneille.
Lisäksi otamme katsauksen yhteen maailman seuratuimmista urheilutapahtumista, joka myös March Madness -nimellä tunnetaan; siihen liittyy erikoisia lieveilmöitä, kuten piikki vasektomioiden määrässä.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Maaliskuun kaksi horoskooppimerkkiä ovat Kalat ja Oinas. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Maaliskuussa 20. päivään mennessä syntyneet ovat Kaloja, jotka kuuluvat tunteella eläviin vesimerkkeihin. Vesimerkki rakastaa ja vihaa täysillä, ja usein tunteet ottavat järjestä yliotteen. Maaliskuun 21. päivästä eteenpäin horoskooppimerkki on Oinas. Oinaat ovat syntyneet tulimerkin alla, joten he ovat kunnianhimoisia ja idealistisia maailmanparantajia.
Henkieläimetkin ovat maaliskuun eri puoliskoilla syntyneillä erilaisia, sillä jaottelu menee horoskooppimerkkien mukaan. Kalat voivat ammentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta avuliaasta, lempeästä, luotettavasta, myötätuntoisesta ja luovasta merihevosesta, kun taas Oinaiden henkieläin on johtajaksi syntynyt, itsenäinen, urhea, kilpailuhenkinen ja impulsiivinen gepardi. Jos olet syntynyt maaliskuussa, niin löysitkö itsesi näistä kuvailuista?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Maaliskuussa syntyneiden kukka on narsissi, joka yhtenä kevään ensimmäisistä kukista symboloi uudelleen syntymistä ja uudistumista. Lisäksi narsissien uskotaan edustavan inspiraatiota, anteeksiantoa ja luovuutta. Maaliskuussa syntyneiden sanotaan olevan iloisia, eloisia ja optimistisia ihmisiä, jotka piristävät muiden päivää vain olemalla omia itsejään. Vähän samalla tavoin kuin pitkän talven jälkeen kukkapenkistä puskevat keltaiset narsissit saavat hyvälle tuulelle.
Maaliskuun syntymäkivi on akvamariini, jonka sanotaan antavan rohkeutta ja rauhoittavan kantajaansa. Väriltään akvamariini voi olla mitä tahansa sinisen sävyä, joskus jopa sinivihreä. Väriin sopivasti tämän jalokiven nimi on peräisin latinankielisestä merivettä tarkoittavasta sanasta ja akvamariini onkin maaliskuun lasten lisäksi myös merenkulkijoiden onnenkivi. Akvamariinin uskottiin tyynnyttävän aallokot ja pitävän merimiehet turvassa.
Toinen maaliskuun syntymäkivi on verikivi (yllä olevassa kuvassa). Tämä tummanpuhuva korukivi näyttää punaisina läiskineen kuin se vuotaisi verta – mistä se luonnollisesti on saanut nimensäkin. Punaiset pilkut ovat rautaoksidien, erityisesti hematiitin aikaansaannoksia. Verikiven on uskottu tuovan kantajalleen hyvää terveyttä, parempaa itseluottamusta ja rohkeutta, mutta myös fyysistä vahvuutta ja kestävyyttä. Sitä on jauhettu lemmenrohdoksi ja urheilijat ovat käyttäneet verikiveä amulettina sen voimaa tuovien ominaisuuksien vuoksi.
Vaikka verikivi häviääkin kauneudessa akvamariinille, niin ainakin siinä on uskomusten mukaan moninkertaisesti enemmän taikavoimia!
Minkälaisia urapolkuja maaliskuussa syntyneet kulkevat?
Nyt ei katsota horoskooppeja ja henkieläimiä, vaan vilkaistaan tutkimuksia ja tilastoja.
Erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan maaliskuussa syntyneissä on ainesta toimitusjohtajiksi. Tutkimuksessa oli mukana yli 350 yritystä, joiden toimitusjohtajista reilut 12 prosenttia oli syntynyt maaliskuussa. Minkään muun kuukauden synttärisankareita ei johtajan pallilla ollut yhtä paljon.
Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan maaliskuussa syntyneet ovat yliedustettuina muusikoiden ja lentäjien joukossa.
Eräs espanjalaisia ja italialaisia opiskelijoita seurannut tutkimus osoitti, että maaliskuussa syntyneet ovat pääosin aamuihmisiä ja menevät keskimäärin aiemmin nukkumaan. Mutta näin on vain siinä tapauksessa, jos he ovat syntyneet 21. päivään mennessä. Loppukuusta synttäreitään juhlivat sen sijaan ovat tämän tutkimuksen mukaan iltavirkkuja. Tälläkin voi olla jotain vaikutusta ammatinvalintaan!
Aiemmin maaliskuu aloitti kalenterivuoden
Nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri on gregoriaaninen kalenteri, joka on karkauspäivien osalta tuunattu versio juliaanisesta kalenterissa. Näissä molemmissa on kuitenkin 12 kuukautta. Rooman valtakunnassa ennen juliaanista kalenteria käytössä olleessa kalenterissa ei ollut kuin 10 kuukautta ja vuosi alkoi maaliskuusta.
Vuosi oli päivien määrässä mitattuna lyhyempi kuin nykyisin, sillä talvea ei laskettu mukaan. Viljelykelvoton ja ankea aika ei varsinaisesti kuulunut vuoteen, joten tammikuuta ja helmikuuta ei tunnettu.
Vuoden ensimmäinen kuukausi aloitti kevään kirjaimellisesti, sillä maaliskuisesta kevätpäiväntasauksesta kevään katsotaan virallisesti alkavan. Sen myös ajateltiin olevan jokaisella tavalla kaiken uuden alku.
Takaisin sotimaan talven jälkeen Mars-jumalan nimissä
Maaliskuun alkuperäinen ja latinankielinen nimi Martius on peräisin Rooman suojelijalta ja sodan jumalalta Marsilta. Oli varsin luonnollista, että vuoden ensimmäinen kuukausi sai nimensä juuri tältä pääjumalalta.
Kuten jo aiemmassa kohdassa mainittiin, oli talvi tavallaan ”olematonta” aikaa, kun viljelykset odottivat parempia kelejä. Sama piti paikkansa sotimisen suhteen, sillä sotatoimet olivat usein tauolla talven ajan. Maaliskuussa sitten lähdettiin jälleen taisteluihin sodan jumalan nimissä.
March Madness
March Madness eli vapaasti käännettynä ”maaliskuun hulluus” saattaa olla suurimmalle osalle suomalaisista lähes tuntematon käsite. Ellei sitten seuraa Yhdysvaltain yliopistokoripalloa.
March Madness on vuosittain järjestettävä 68 joukkueen lopputurnaus, jossa ratkaistaan koripallon korkeimman yliopistosarjan mestaruus. Vuonna 2025 turnaus alkaa maaliskuun 18. päivänä ja mestari on tiedossa huhtikuun 7. päivänä.
Vaikka maailmanlaajuisestikin turnausta seuraa satoja miljoonia koripallofania, on se nimenomaan Yhdysvalloissa yksi suurimmista urheilutapahtumista, mikä näkyy valitettavana lieveilmiönä myös työpaikoilla.
Ihmiset keskittyvät mieluummin pelien tuijottamiseen ja vedonlyöntiin kuin työntekoon, mikä näkyy surkeana tuottavuutena. Maaliskuun vedonlyöntiin käytettävä työaika maksoi yhdysvaltalaisille työnantajille vuonna 2019 noin 4 miljardia dollaria.
March Madness on suosituin aika hankkia vasektomia
Mitäpä ei urheilufanaatikko tekisi intohimonsa vuoksi!? Edellisessä kohdassa mainitun koripalloturnauksen alkamisajankohta ei varmasti jää Yhdysvalloissa keneltäkään huomaamatta, mutta on yksi yllättävä paikka, josta sen voi tarkistaa. Nimittäin sairaaloiden rekistereistä.
Urologi Stephen Jones on kertonut Fox Newsin haastattelussa, että vasektomioiden määrä kasvaa 50 prosentilla March Madnessin ensimmäisen viikon aikana. Turnauksen ensimmäiset päivät ovat erityisen intensiivistä menoa, kun pelejä on tiuhaan, joten mikäs sen parempi aika käydä sterilisaatiossa, jonka jälkeen potilas määrätään vähintään päiväksi kotiin jääpussin kera välttämään pahinta turvotusta.
Jos on valittava koko vuodesta yksi tai kaksi päivää, jolloin istuu kotisohvalla television ääressä tekemättä mitään, niin yliopistokoripallon kauden huipentuma on monen listalla ensimmäinen vaihtoehto. Myös sairaalat ottavat tapahtumasta kaiken irti järjestämällä ”piuhat poikki” -kampanjoita ja tarjoamalla selviytymispaketteja, ilmaisia pizzoja sekä urheilulehtiä niille, jotka haluavat viedä fanittamisen äärimmilleen.
Mistä maaliskuun suomenkielinen nimi on peräisin?
Kuukausien suomenkieliset nimet poikkeavat muista kielistä, mikä tietenkin hankaloittaa niiden mieleen painamista vieraita kieliä opetellessa. Maaliskuussa on sentään jotain samaa – pari ensimmäistä alkukirjainta – muiden eurooppalaisten kielien kanssa, mutta mitään sukulaisuutta niillä ei sanoina ole. Sodan jumala Mars on löytänyt tiensä muun muassa englantiin March, ruotsiin mars ja saksaan März. Suomessa mennään eri linjoilla.
Kaikista kuukausista maaliskuun nimen alkuperästä on kielitieteilijöiden parissa ehkä kaikkein eniten kiistelyä. Joko se viittaa maahan, mahlaan tai maaliin.
Maa taitaa olla kaikkein eniten kannatusta saava vaihtoehto, sillä siihen viittaavat niin monet vanhan kansan sananparretkin, esimerkiksi ”maaliskuu maan avaa” ja ”maaliskuu maata näyttää”. Se siis on kaikessa yksinkertaisuudessaan maallinen kuukausi, jolloin lumi alkaa sulaa ja maa pikkuhiljaa näkyä pitkän talven jälkeen.
Mahla-teoriaa perustellaan sillä, että vanhassa viron kielessä tunnetaan mahlakuu tai maalakuu, joilla on viitattu siihen kuukauteen, jonka aikana puihin alkaa kehittyä mahlaa. Virossa mahlakuu on kuitenkin tarkoittanut huhtikuuta. Ja kyllähän maalis-sanan voisi helposti ajatella johtuneen mahlasta tai maalasta.
Kaikkein vähiten kannatusta on saanut näkemys, jonka mukaan maaliskuun nimi tulee maali-sanasta. Se olisi peräisin siitä, että kantavilla hangilla on hiihdetty harjoittelemaan metsästystaitoja ja ampumaan maaliin.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Missä vaiheessa maaliskuuta mitäkin sitten oikein kannattaa tehdä? Juuri näillä näppäimillä eli maaliskuun 3. ja 4. päivänä on kaikkein suotuisin aika tasoitella hiuksista kuivat latvat, jos mielii kasvattaa pidemmät kutrit. Ja siihen heti perään 5. päivänä on paras hetki aloittaa uusi ruokavalio – jos tavoitteena on kohottaa elopainoa.
Hammaslääkärillä käynti kannattaa ajoittaa juuri ennen kuun puoltaväliä 12.–14. päiville, jolloin on paras aika myös hedelmien keräämiselle. Suomessahan tällä tiedolla ei tee mitään, mutta ehkäpä kauppojen hevi-osastoilla on silloin hyvä tarjonta.
Jos sinulla on kesken jokin projekti, niin se on parasta saattaa päätökseen 28. päivänä. Ja siinä on mukavasti päivä aikaa vetää happea, kun on jälleen syytä kääriä hihat, sillä uusien projektien aloittamiseen maaliskuun paras hetki on 30.päivä.
Lue myös:
Mitkä ovat maailman uusimmat valtiot? Ajatukset menevät varmasti yli kolmenkymmenen vuoden päähän ja 1990-luvun alkuun, jolloin Euroopan karttaa myllerrettiin urakalla uuteen uskoon.
Vaikka tuolloin syntyikin kymmeniä uusia valtioita, on maailman maiden lukumäärä kasvanut myös 2000-luvulla. Tällä listalla on kymmenen kohtaa, mutta maita paljon enemmän. Neuvostoliiton hajoamisesta yksistään olisi nimittäin tullut enemmän kohtia, joten Listafriikki päätti ottaa alkuun muutaman isomman kokonaisuuden.
Hurraahuudot ja fanfaarit niille, jotka osaavat nimetä top 5 uusimmat valtiot. Papukaijamerkki niille, jotka muistavat vuosiluvutkin!
Mutta tässä siis maailman uusimmat valtiot – tämän jälkeen on taas pieni pala historiaa ja maantiedettä paremmin hallussa!
Muutosten vuosikymmen alkaa
Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikasta maaliskuun 21. päivänä vuonna 1990. Itsenäistymistä edelsi 22 vuotta kestänyt sota SWAPO-vapautusliikkeen ja Etelä-Afrikan tasavallan välillä. Presidentti Martti Ahtisaari toimi itsenäisyyssodan aikana merkittävässä roolissa rauhanvälittäjänä ja ylläpiti vuosien ajan keskusteluyhteyttä eri osapuolten välillä.
Vuonna 1990 nähtiin myös muutama yhdistyminen. Mennään ensin Lähi-itään.
Etelä-Jemen oli ollut Yhdistyneen kuningaskunnan alla vuodesta 1839 lähtien, ja se itsenäistyi Jemenin demokraattiseksi kansantasavallaksi vuonna 1967 Kansallisen vapautusrintaman johdolla.
Pohjois-Jemen puolestaan itsenäistyi Jemenin kuningaskunnaksi vuonna 1918, kun Osmanien valtakunta hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Arabitasavalta siitä tuli vallankumouksen seurauksena vuonna 1962.
Etelä- ja Pohjois-Jemenillä oli keskenään hyvät välit, ja selvää oli, että yhdistyminen oli näköpiirissä. Kun sosialistisen Etelä-Jemenin yhteydet murenevaan Neuvostoliittoon loppuivat, päättivät maat lyödä sulassa sovussa hynttyyt yhteen. Lopulta, 22. toukokuuta vuonna 1990 Etelä-Jemen ja Pohjois-Jemen yhdistyivät Jemenin tasavallaksi. Se onkin suurin piirtein ainoa sopuisa asia, mitä Jemenissä on vuosikymmeniin nähty. Eri etniset ryhmät ja separatistijoukot ottavat jatkuvasti yhteen ja oman mausteensa soppaan heittävät tietenkin terroristijärjestöt.
Vuonna 1990 mureni Euroopassakin yksi raja. Kirjaimellinen murtuminen oli alkanut jo vuotta aiemmin maailman ehkä kuuluisimman muurin osalta, mutta virallisesti lokakuun 3. päivänä syntyi yhtenäinen Saksan liittotasavalta, kun Itä-Saksa (Saksan demokraattinen tasavalta) ja Länsi-Saksa (Saksan liittotasavalta) yli neljänkymmenen vuoden jälkeen jälleen yhdistyivät.
Neuvostoliitto hajosi – 15 uutta valtiota
Kun Neuvostoliitto hajosi lopullisesti vuonna 1991, putkahti kartalle valtava määrä uusia valtioita. Viralliselta nimeltään Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto koostui juuri ennen hajoamistaan 15 neuvostotasavallasta.
Niistä ensimmäisenä itsenäiseksi julistautui Liettua maaliskuun 11. päivänä vuonna 1990, mutta virallisesti se itsenäistyi yhdessä Viron ja Latvian kanssa elokuussa 1991. Muut maat seurasivat perässä ja Neuvostoliitto lakkasi lopullisesti olemasta tapaninpäivänä vuonna 1991.
Varsinaisesti täysin uusista maista ei voi puhua, sillä monet Neuvostoliittoon liitetyistä maista olivat olleet aiemmin itsenäisiä. Joka tapauksessa kolmekymmentä vuotta sitten Euroopan ja Keski-Aasian kartat jouduttiin laittamaan uuteen uskoon. Baltian maiden lisäksi Neuvostoliiton tuhkista nousivat (aakkosjärjestyksessä) Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Tadzhikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja tietenkin Venäjä.
Jugoslavia hajosi viiteen osaan
Kartantekijät olivat 1990-luvulla täystyöllistettyjä. Sosialismin hiipuessa Itä-Euroopassa saivat monet maat mahdollisuuden itsenäistymiseen. Jos entiset neuvostotasavallat selvisivät siitä suhteellisen kivuttomasti, oli tilanne aivan eri Balkanilla. Satoja tuhansia uhreja vaatineissa, verisissä Jugoslavian hajoamissodissa jouduttiin todistamaan etnisiä puhdistuksia ja kansanmurhia, joiden jälkipyykkiä pestään edelleen. Sotarikoksiin syyllistyneet on saatava vastuuseen.
Ensimmäisinä Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta itsenäistyivät Kroatia ja Slovenia kesäkuun 25. päivänä vuonna 1991. Syyskuun 8. päivänä perässä seurasi Makedonia (Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia), vaikka YK tunnusti sen vasta vuonna 1993. Makedonia on käynyt muuten itsenäistymisestään lähtien nimikiistaa Kreikan kanssa ja helmikuusta 2019 lähtien maan virallinen nimi vaihtui Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Nimenmuutos avasi ovet pääsyyn Naton jäseneksi maaliskuussa 2020 ja samoihin aikoihin EU ilmoitti aloittavansa maan kanssa jäsenyysneuvottelut.
Helmikuun 29. päivänä vuonna 1992 itsenäistyi Bosnia-Hertsegovina, mistä alkoi kolmivuotinen Bosnian sota, jonka aikana nähtiin pahimmat serbien tekemät sotarikokset, muun muassa Srebrenican joukkomurha.
Huhtikuun 17. päivänä Serbia ja Montenegro muodostivat Jugoslavian liittovaltion, joka tunnettiin paremmin nimellä Tynkä-Jugoslavia. Vuonna 2003 Jugoslavia painui lopullisesti historiaan, kun maa muutti muotoaan liittovaltiosta valtioliitoksi, joka käytti osuvasti nimeä Serbia ja Montenegro. Sen perustuslakiin kirjattiin, että maat saisivat äänestää itsenäistymisestä kolmen vuoden kuluttua. Palataan siihen kohta.
Tšekki ja Slovakia – 1993
Tšekkoslovakia perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918, kun Itävalta-Unkarin monarkia oli kaatunut. Toisen maailmansodan aikaan maa pilkottiin naapurivaltioiden kesken, ja Tšekki ja Slovakia olivat Saksan ja muiden akselivaltojen hallinnassa.
Sodan loppuvaiheilla Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian alueen, ja vaikka sen itsenäisyys palautettiin, oli maa kommunistien hallinnoima ja vahvasti Neuvostoliiton talutusnuorassa.
Mutta kun Neuvostoliitto rupesi 1980-luvun lopulla murenemaan, kaatui myös Tšekkoslovakian kommunistivalta rauhanomaisen samettivallankumouksen seurauksena. Tšekki ja Slovakia itsenäistyivät tammikuun 1. päivänä vuonna 1993.
Tšekin ja Slovakian itsenäistyminen omiksi maikseen sujui ilman sotimista, mikä taitaa tällä listalla olla aika harvinaista.
Eritrea – 1993
Punaisen meren rannalla sijaitseva Eritrea oli osa Italian siirtomaavaltakuntaa, kunnes britit ottivat alueen haltuun vuonna 1941. YK:n aloitteesta ja pitkien neuvottelujen jälkeen Eritrea päätettiin vuonna 1952 liittää Etiopian liittovaltioon autonomisena alueena, mutta todellisuus oli toinen. Eritrealaisten oikeuksia alettiin välittömästi riistää ja kymmenen vuoden kuluttua keisari Haile Selassie hajotti Eritrean hallinnon ja osavaltiosta tuli vain yksi Etiopian provinsseista.
Eritreassa syntyi voimakas vapautusliike, mikä johti 30 vuotta kestäneeseen veriseen sotaan. Kapinalliset voittivat vuonna 1991 ja parin vuoden päästä eritrealaiset äänestivät itsenäisyydestä: tulos oli yksimielinen, sillä lähes 100 prosenttia äänestäneistä kannatti itsenäistymistä.
Eritrea itsenäistyi toukokuun 25. päivä vuonna 1993. Väkivaltaisuudet entisen hallitsijamaan kanssa jatkuivat kuitenkin vuoteen 2018 saakka, jolloin viimein solmittiin rauha. Samana vuonna Eritrea ja Etiopia solmivat diplomaattisuhteet ja Eritrean suurlähetystö aukesi Addis Ababassa.
Palau – 1994
Tyynellä valtamerellä sijaitsevaa Palauta on historian aikana pompoteltu maalta toiselle. Saariryhmää on asutettu jo ainakin 5000 vuoden ajan, mutta 1500-luvulla se ”löydettiin” – kaikista eurooppalaisten valtaamista alueista tavataan sanoa.
Palau kuului vuodesta 1522 lähtien Espanjalle, kunnes tuo yli kolmensadan saaren ryhmä myytiin Saksalle vuonna 1899. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Palau oli Japanin miehittämä, kunnes toisen maailmansodan jälkeen se siirtyi Yhdysvaltojen haltuun.
Vuonna 1947 Palausta tuli osa YK:n alaista Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta, jonka hallinta annettiin Yhdysvalloille. Väliaikaiseksi suunnitellun järjestelyn piti auttaa alueen kehittymistä niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, jotta maiden olisi mahdollista itsenäistyä myöhemmässä vaiheessa.
Palaulaiset äänestivät itsenäisyydestä jo vuonna 1979, mutta silloin niille myönnettiin vain asema autonomisena tasavaltana. Itsenäistyminen tapahtui vasta lokakuun 1. päivänä vuonna 1994, mutta sekin tietyin ehdoin.
Palausta tuli 50 vuodeksi Yhdysvaltojen liitännäisvaltio, mikä tarkoittaa sitä, että sillä on täysi itsehallinto, mutta emämaa tarjoaa sille taloudellista ja tarvittaessa sotilaallista apua; Palaussa käytetään valuuttana USA:n dollaria, eikä sillä ole omia puolustusvoimia. Palaulaiset saavat myös muuttaa vapaasti Yhdysvaltoihin.
Vaihtokaupassa Yhdysvallat saa käyttää Palaun maa- ja merialueita täysin oman mielensä mukaan. Päätöksentekoon ja hallintoon Yhdysvallat ei kuitenkaan saa puuttua.
Itä-Timor – 2002
Kaakkois-Aasiassa, Malaijien saaristossa, sijaitsevan Itä-Timorin tie itsenäiseksi valtioksi ei ole ollut ruusuinen. Itsenäistyminen harvoin on, kuten tämänkin listan parissa on saanut havaita.
Itä-Timor irtautui Portugalin siirtomaavallasta vuonna 1975, mutta ilo itsenäistymisestä oli lyhytaikainen: Indonesia miehitti sen väkivaltaisesti heti samana vuonna. Indonesian hallinto Itä-Timorissa oli raakalaismaista aikaa, sillä yli 200 000 ihmistä eli neljäsosa kansasta menehtyi väkivaltaisuuksissa tai nälänhädän ja tautien vuoksi.
Vuonna 1998 Indonesiassa vaihtui valta ja presidentiksi noussut Jusuf Habibie lupasi Itä-Timorille kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Elokuussa 1999 järjestetyssä äänestyksessä 78 prosenttia itätimorilaisista kannatti itsenäisyyttä, mutta militanttiryhmät vastustivat tulosta, mistä seurauksena oli vakava Itä-Timorin kriisi. YK:n lähettämistä rauhanturvaajista huolimatta sadat tuhannet joutuivat lähtemään pakolaisiksi ja lähes koko Itä-Timorin infrastruktuuri tuhottiin.
YK:n johtamien rauhanneuvottelujen jälkeen Itä-Timor itsenäistyi toukokuun 20. päivänä vuonna 2002 ja juhlallisuuksiin osallistui myös Indonesian silloinen presidentti. Syyskuun 27. päivänä Itä-Timorista tuli YK:n 191. jäsenvaltio.
Itsenäisyys ei kuitenkaan ole taannut rauhaa, sillä poliittinen tilanne on jatkunut epävakaana ja väkivaltaisuudet ovat häirinneet maan uudelleenrakennusta.
Montenegro ja Serbia – 2006
Vuonna 2003 muodostettu valtioliitto nimeltään Serbia ja Montenegro hajosi kesäkuun 3. päivänä vuonna 2006 montenegrolaisten kansanäänestyksen jälkeen. Tasaisessa äänestyksessä 55,4 prosenttia montenegrolaisista kannatti itsenäisyyttä, kun sen läpimenemiseen vaadittiin 55 prosenttia äänistä.
Muutamia päiviä myöhemmin myös Serbia julistautui itsenäiseksi valtioksi, mikä tietenkin oli aivan selvää, koska Montenegro oli siitä irtautunut.
Serbia määriteltiin perijävaltioksi, mikä tarkoitti sitä, että se sai pitää paikan YK:ssa ja Montenegron tuli hakea jäsenyyttä erikseen. Valtioliitosta eronnut Montenegro joutui myös hakemaan itselleen kansainvälisen tunnustuksen, mikä tietenkin sujui ongelmitta. Montenegrosta tuli pari viikkoa myöhemmin, kesäkuun 28. päivänä, YK:n 192. jäsenvaltio.
Kosovo – 2008
Maailman toiseksi uusimman valtion Kosovon historia juontaa juurensa vuosisatojen päähän: se on ollut osa montaa mahtavaa valtakuntaa ja pitkän aikaa keskeisessä roolissa Balkanin alueella.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kosovo siirrettiin Serbian vallan alle ja sitä myötä myöhemmin myös osaksi Jugoslaviaa. Vuosisadan puolivälin tienoilla islaminuskoisten Kosovon albaanien ja ortodoksisten serbien välit tulehtuivat, kun albaaniopiskelijoiden joukossa alkoi nousemaan vahva kansallismielisyys. Vaikka Kosovo sai autonomisen maakunnan aseman vuonna 1974, ei se riittänyt.
Vähemmistöksi jääneet serbit alkoivat 1980-luvulla valittamaan etnisestä sorrosta, jonka myötä sosialistisen Jugoslavian suurimman tasavallan presidentti Slobodan Milošević käynnisti serbejä puolustavan nationalistisen kampanjan ja Kosovon autonomia peruttiin.
Kosovo julistautui itsenäiseksi jo vuonna 1991, mutta kansainvälinen yhteisö ei sitä tunnustanut. Aseelliset yhteenotot Kosovon vapautusarmeijan ja serbihallinnon joukkojen välillä eskaloituivat vuonna 1998 Kosovon sodaksi. Sotarikoksia tehtiin puolin ja toisin: siviilien joukkoteloituksia ja etnisiä puhdistuksia tehtiin kummankin osapuolen toimesta.
Sota päättyi Naton väliintuloon keväällä 1999. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla kuitenkin päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja sillä on laaja autonomia. Uuden vuosituhannen alku sujui levottomasti ja vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia aloittivat neuvottelut YK:n alaisuudessa. Rauhanneuvotteluja ja Kosovon itsenäistymissuunnitelmaa johtamassa oli jälleen kukas muukaan kuin Martti Ahtisaari.
Kosovo julistautui itsenäiseksi helmikuun 17. päivänä vuonna 2008. Moni maa on tunnustanut Kosovon itsenäistymisen; Suomi ensimmäisten joukossa. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin jakautunut: monet valtiot eivät ole hyväksyneet Kosovon itsenäistymistä, minkä vuoksi sitä ei ole hyväksytty YK:n jäseneksi.
Serbia taas on ilmoittanut, että se ei tule milloinkaan antamaan tunnustusta. Etnisten ryhmien välit Kosovossa ovat edelleen tulehtuneet.
Etelä-Sudan – 2011
Tuorein lisäys uusimmat valtiot -listalle on monenlaisten kurjuuksien runtelema Etelä-Sudan.
Sudan itsenäistyi Egyptin ja Ison-Britannian vallasta tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1956, ja samaan syssyyn maan eteläisille maakunnille luvattiin asema oman hallinnon omaavana liittovaltiona. Näin ei kuitenkaan käynyt ja sehän ei eteläsudanilaisia miellyttänyt: maa ajautui 17 vuotta kestäneeseen sisällissotaan, joka päättyi vuonna 1972 Sudanin myönnettyä etelän maakunnille rajoitetun itsehallinnon.
Rauha oli lyhytaikainen, sillä vuonna 1983 Sudanin presidentti Jaafar Nimeiri määräsi koko maahan sharia-lain; se tuli voimaan myös enimmäkseen kristittyjen asuttamassa Etelä-Sudanissa. Konfliktit Sudanin sotilashallituksen ja Sudanin kansanvapautusarmeijan välillä jatkuivat vuoden 2005 rauhaan saakka, jolloin Etelä-Sudanille myönnettiin autonomia kuudeksi vuodeksi, jonka jälkeen se saisi järjestää kansanäänestyksen itsenäistymisestä.
Äänestys oli läpihuutojuttu. Yli 98 prosenttia eteläsudanilaisista äänesti itsenäisyyden puolesta, ja Etelä-Sudanista tuli maailman uusin valtio heinäkuun 9. päivänä vuonna 2011. Veriset taistelut eri etnisten ryhmien välillä jatkuvat kuitenkin tänäkin päivänä: maassa on kärsitty useaan otteeseen nälänhädästä ja vuosia kestänyt sisällissota on ajanut jopa neljä miljoonaa eteläsudanilaista eli kolmasosan koko maan väestöstä pakolaisiksi.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, mitä pisamat ovat ja miksi niitä ei voi olla vastasyntyneillä vauvoilla.
Lisäksi otamme selvää siitä, miksi Pentagon eli Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus on viisikulmion muotoinen – siitähän sen nimikin on peräisin, sekä katsastamme, mitä kaikkia eläimiä ihminen on lähettänyt avaruuteen.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä pisamat ovat?
Pisamat ovat sileitä, muutaman millimetrin halkaisijaltaan olevia tummia läiskiä, joita ilmestyy useimmiten poskille ja nenän päälle – toki pisamia voi olla ympäri kehoa. Pisamat syntyvät ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta; hieman samalla tavalla kuin rusketus. Feomelaniini, pisamille värin antava pigmentti, syntyy ihon päällimmäiseen kerrokseen auringon valossa ja sen tuotanto lakkaa, kun UV-säteilyä ei ole tarjolla. Tällöin pisamat haalenevat ja katoavat usein kokonaan. Hatulla ja korkealla suojakertoimella voi jopa estää pisamien muodostumisen.
Kuten mainittua, vaativat pisamat muodostuakseen aina aurinkoa, joten vastoin yleistä harhakäsitystä vastasyntyneillä vauvoilla niitä ei ole. Se ei ole mahdollista, vaikka joku kuinka väittäisi toisin. Ensimmäiset pisamat alkavat syntymään siis siinä vaiheessa, kun lapsi on enemmän auringolle alttiina eli muutaman vuoden iässä. Monella pisamien muodostuminen häviää teini-iän jälkeen, kun iho alkaa tuottaa enemmän tummaa eumelaniinia, mutta toisilla pisamat ilmestyvät kasvoille vielä aikuisenakin.
Pisamat ovat vallitsevasti periytyvä ominaisuus, joten niiden ilmentymiseen jälkikasvulle riittää, että vain yhdellä vanhemmalla on pisamia. Vaikka pisamat yhdistetään usein punahiuksisuuteen, voi niitä olla kenellä tahansa. Mutta on toki totta, että herkkä ja vaalea iho on kaikkein otollisin pisamien muodostumiseen, joten punahiuksisilla lähes poikkeuksetta on pisamia.
Kesakot taas ovat eri asia kuin pisamat, vaikka nimityksiä käytetäänkin usein sekaisin. Kesakot ovat samalla tavalla sileitä, mutta usein tummempia kuin pisamat. Pisamissa pigmenttisolujen määrä on sama kuin muualla ihossa, mutta solut vain tuottavat tavallista enemmän melaniinia. Kesakoissa sen sijaan on enemmän pigmenttiä tuottavia soluja.
Kesakot ilmestyvät usein nuorille aikuisille lisääntyneen aurinkoaltistuksen johdosta, kun pigmenttisolu melanosyyttien määrä ihossa lisääntyy. Pisamista tai kesakoista ei kummistakaan ole mitään haittaa, joten kaikkien meidän pilkukkaitten on vain syytä kantaa väriläiskämme ylpeydellä!
Miksi Pentagon on viisikulmion muotoinen?
Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus Pentagon sijaitsee Virginian osavaltiossa, vain muutaman kilometrin päässä Valkoisesta talosta ja Yhdysvaltain kongressitalosta. Pääkaupunki Washingtonin, eli virallisesti District of Columbian, ja Virginian osavaltion välillä virtaa Potomac-joki.
Pentagon on tunnettu erikoisesta ulkomuodostaan, sillä se on nimensä mukaisesti pentagoni eli viisikulmio. Rakennus on saanut nimensä juuri mallistaan eikä toisin päin. Se on maailman suurin toimistorakennus ja siellä työskentelee lähes 30 000 ihmistä.
Toisen maailmansodan aikaan silloiselle sotaministeriölle haluttiin rakentaa oma päämaja lähelle muita hallintorakennuksia. Paikaksi valikoitui Arlington Farms, jota maatalousministeriö oli käyttänyt aiemmin viljelytutkimuksiinsa, ja joka sodan aikana toimi väliaikaisena majoituksena puolustusvoimien vapaaehtoiseen palvelukseen astuneille naisille. Tuo alue oli viiden tien välissä, joten rakennus suunniteltiin sen mukaisesti.
Lopulta kuitenkin todettiin, että massiivinen rakennus estäisi näkymän pääkaupunkiin Arlingtonin sotilashautausmaalta, joten projekti päätettiinkin viime hetkellä siirtää Hooverin lentokentän alueelle. Koska presidentti Franklin D. Roosevelt piti alkuperäisestä mallista, pysyi arkkitehdin suunnitelma lähes samana – rakennuksesta tuli epäsymmetrisen viisikulmion sijaan symmetrinen. Rakentaminen aloitettiin syyskuun 11. päivänä vuonna 1941.
Joten Pentagonin muotoon ei liity mitään mystistä tai erikoista, vaan syy viisikulmaiseen rakennukseen on varsin käytännönläheinen ja jopa tylsä.
Mitä kaikkia eläimiä on käynyt avaruudessa?
Kuva: Pixabay
Lapsilta tulevat lukijoiden kysymykset ilostuttavat aina erityisen paljon, ja sellainen tämäkin on. Pohdittavaksi tuli siis se, että mitä kaikkia eläimiä on käynyt avaruudessa?
Tämä onkin sen verran laaja kysymys, että eläinlajit on paras suurimmalta osalta vain listata, sillä aikamoinen määrä erilaisia otuksia on avaruuteen kuljetettu. Ensimmäinen eläin avaruudessa oli banaanikärpänen. Vuonna 1947 Yhdysvallat lähetti banaanikärpäsiä sisältäneen ohjuksen yli sadan kilometrin korkeuteen, josta avaruuden yleisesti katsotaan alkavan. Sillä haluttiin testata säteilyn vaikutuksia eläviin olentoihin, ja kun kärpäset selvisivät reissusta täysissä voimissaan, voitiin muidenkin eläinten – ja lopulta myös ihmisen – lähettämistä avaruuteen ruveta suunnittelemaan ihan tosissaan.
Kuuluisimmat eläimet avaruudessa ovat varmasti olleet koirat, joista Laika tunnetuimpana – siitä olemmekin aiemmin kirjoittaneet: 10 faktaa Laika-koiran traagisesta matkasta avaruuteen.
Avaruudessa on käynyt paljon sellaisia eläimiä, jotka muutenkin ovat vuosikymmenten saatossa olleet tieteelle tärkeitä koe-eläimiä, kuten reesusmakakeja, rottia, hiiriä, sukkulamatoja ja sammakoita.
Lisäksi avaruuteen on lähetetty kilpikonnia, simpansseja ja muita kädellisiä, lintuja, kaneja, marsuja, kissoja, erilaisia hyönteisiä, kaloja, hämähäkkejä, salamantereita, etanoita, katkarapuja, merisiilejä, meduusoja ja kalmareita. Ja tietenkin maailman sitkeimpänä eläimenä tunnettuja, mikroskooppisen pieniä karhukaisia, jotka selviävät lähes mistä tahansa – muun muassa usean päivän altistumisesta avaruuden äärimmäisiin olosuhteisiin, joissa muut eliöt kuolevat ilman suojavarustusta. Karhukaisia sellainen ei juurikaan hetkauta.
Lue myös:
Yleistieto
Fredrika Runeberg tunnetaan runebergintorttujen luojana, mitä hän ei kuitenkaan ollut – Paljon muuta kylläkin!
Fredrika Runeberg oli paljon muutakin, kuin kansallisrunoilijamme vaimo. Hän oli toimittaja, kirjailija ja naisten oikeuksien puolestapuhuja, mutta ei runebergintorttujen kehittäjä.
Ne tortut kuitenkin mainitaan usein ensimmäisenä, kun Fredrika Runebergista puhutaan. Ja selvästi niin kävi nytkin. Mutta ihan vain siksi, että virheellinen olettamus voidaan heti kumota: Hän ei luonut runebergintorttua. Palataan siihen listan lopussa.
Ensin keskitytään Fredrika Runebergin todellisiin ansioihin ja hänen elämäänsä. Runebergin päivää vietetään helmikuun viidentenä, joka tietenkin on kuuluisan aviomiehen, Johan Ludvig Runebergin, syntymäpäivä.
Vaimo on valitettavasti jäänyt kuuluisan miehensä varjoon, mutta Listafriikki nostaa nyt vähemmän tunnetun Runebergin ansaitsemaansa valokeilaan. Viittaan tästä eteenpäin Runebergin pariskuntaan selvyyden vuoksi heidän etunimillään.
Lapsuus ja nuoruus
Fredrika Charlotta Tengström syntyi Pietarsaaressa syyskuun 2. päivänä vuonna 1807. Hänen sukunsa, molemmin puolin, oli noussut ja nousemassa Suomessa hyvin näkyvään ja arvostettuun asemaan – kiitos suurilta osin isoeno Anders Chydeniuksen ja setä Jacob Tengströmin. Chydenius oli merkittävä valistusajattelija ja taloustieteilijä – tuttu myös vanhasta tuhannen markan setelistä. Tengströmistä taas tuli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.
Muutama vuosi Fredrikan syntymän jälkeen hänen isästään Karl Fredrik Tengströmistä tuli suurruhtinaskunnan senaatin valtionvaraintoimituskunnan kamreeri, mikä tarkoitti koko monilapsisen perheen muuttoa Turkuun. Myös Fredrikan äiti Anna Margareta Tengström, os. Bergbom oli sen ajan mittapuulla sivistynyt nainen ja opiskellut sisäoppilaitoksessa. Varttuminen sivistyneessä virkamiesperheessä ja Tengströmin suvun akateemisissa piireissä antoi nuorelle Fredrikalle poikkeuksellisen mahdollisuuden saada yksityis- ja kouluopetusta.
K.F. Tengström kuoli vuonna 1824 ja muutamaa vuotta myöhemmin perheen koti tuhoutui Turun palossa. Fredrika muutti äitinsä kanssa Paraisille, jossa hän tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi myi tekemiään käsitöitä. Rahan ansaitsemista ei pidetty sivistyneistöön kuuluvan perheen tyttärelle sopivana, joten lisätienestien hankkiminen pidettiin visusti salassa. Aika Paraisilla määritti vaikeuksista huolimatta Fredrikan loppuelämän suunnan.
Kielet ja kirjallisuus kiinnostuksen kohteina
Kertoman mukaan Fredrika oppi itsenäisesti lukemaan jo viisivuotiaana. Aurajoen rannalla sijainneessa kodissa oli mittava kirjasto, jonka teoksiin loputtoman tiedonjanon omannut tyttö sai vapaasti uppoutua tuntikausiksi. Fredrika sai lukea jopa romaaneja, mitä yleisesti pidettiin epäsopivana, sillä sen uskottiin turmelevan nuoria tyttöjä.
Myöhemmin opinnoissaan Fredrika oli erityisen kiinnostunut kielistä ja kirjallisuudesta, mutta myös maalaamisesta. Hän oppi puhumaan ja lukemaan sujuvasti ainakin saksaa, ranskaa ja englantia, ja romantiikan aikakauden innoittamana hän rupesi jo varhain sepittämään runoja ja lyhyitä kertomuksia.
Kiinnostus kirjallisuuteen syttyi todenteolla Paraisille muuton jälkeen, kun Fredrika vietti paljon aikaa arkkipiispa ja setä Jacob Tengströmin luona. Siellä hän tutustui paremmin myös Tengstömeillä kotiopettajana toimineeseen pikkuserkkuunsa J. L. Runebergiin. Yhteinen kiinnostuksen kohde – kirjallisuus – yhdisti nuoria, ja kipinät alkoivat sinkoilla kirjallisten keskusteluiden lomassa. Johan Ludvigia viehätti se, että Fredrika tunsi ulkomaalaista kirjallisuutta paljon paremmin kuin hän itse.
Avioliitto ja perheen perustaminen
Fredrikan ja Johan Ludvigin parisuhde ei ollut alussakaan ruusuilla tanssimista. Johan Ludvigia vaivasi sen ajan kuvauksen mukaan levottomuus eli hänellä oli lukuisia sivusuhteita. ”Levottomuus” ei ottanut rauhoittuakseen, vaikka kihlat solmittiin vuonna 1828 ja häitä juhlittiin vuonna 1831.
Pariskunta oli tiukoilla ja tuli toimeen lähinnä Fredrikan säästöillä. Hän hoiti perheen taloutta sanan jokaisessa merkityksessä, jolloin Johan Ludvig sai keskittyä kirjoittamiseen ja opettamiseen.
Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli nuorena. Fredrikalle erityisen kova isku oli esikoisen ja ainoan tyttären kuolema. Omien lasten lisäksi Runebergit majoittivat Helsingissä monia Johan Ludvigin yksityisoppilaita – muun muassa Zacharias Topelius majaili heillä.
Suomen ensimmäisiä naistoimittajia
Johan Ludvig toimi perheen Helsingin vuosina Helsingfors Morgonblad -sanomalehden päätoimittajana. Se oli kuitenkin pariskunnan yhteinen projekti, sillä Fredrika aloitti julkisen kirjoittamisen kyseisessä sanomalehdessä.
Fredrika oli Suomen ensimmäisiä naistoimittajia ja kirjoitti sanomalehteen sekä artikkeleita että kaunokirjallista proosaa. Koska Fredrika oli miestään etevämpi kielissä, käänsi hän lehteen paljon mielenkiintoisia vieraskielisiä artikkeleita ja toimi myös oikolukijana muiden kirjoittamille teksteille. Johan Ludvig oli monesti kiireinen muissa töissään, joten Fredrika oli usein päävastuussa Helsingfors Morgonbladin toimittamisesta.
Koska sanomalehteen kirjoittamisen tai minkään julkisen esiintymisen ei tuolloin katsottu sopivan naisille, käytti Fredrika tuotoksissaan salanimeä -a-g. Kirjallisissa piireissä kuitenkin tiedettiin, kuka tekstien takana oli.
Myöhemmin Fredrika kuvaili elämän Helsingissä olleen hänelle henkisesti kaikkein rikkainta aikaa. Toisinaan hän pääsi mukaan Johan Ludvigin ja muiden yliopistomaailmassa pyörivien sivistyneiden miesten Lauantaiseuraan, mutta useimmiten heidän kotiinsa kokoontui samaan aikaan joukko yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita naisia keskustelemaan maailman menosta.
Muutto Porvooseen ja keskittyminen perheeseen
Vuonna 1837 Runebergit muuttivat Porvooseen, sillä Johan Ludvig ei saanut Helsingissä hakemaansa yliopistovirkaa, mutta tuli valituksi Porvoon lukion latinan kielen lehtorin virkaan. Se oli käännekohta myös Fredrikan uralle.
Porvoossa suurin osa Fredrikan ajasta kului suuresta perheestä huolehtimiseen. Helsingissä Fredrika oli viettänyt aikaa nuoren älymystön kanssa ja oli ollut kulttuurielämän ytimessä, mutta Porvoossa se jäi taka-alalle. Hänen päivänsä täyttyivät pyykin pesemisestä, marjojen hilloamisesta ja kynttilöiden valamisesta.
Kirjoittaminen oli kuitenkin lähellä sydäntä, mutta itsekriittisyyden vuoksi noita tekstejä ei jäänyt edes pöytälaatikkoon. Fredrika poltti lähes kaikki kirjoituksensa, mutta piti niiden sisällöstä silti tarkkaa kirjaa; turhautuminen ja kunnianhimo kävivät jatkuvaa kamppailua.
Johan Ludvig kyllä tunnusti vaimonsa taidot kirjailijana ja kannusti tätä kirjoittamaan, kunhan koti, lapset ja hänen tarpeensa tuli ensin hoidettuna. Myöskään siitä ei saanut olla epäselvyyttä, että kuka talossa oli se varsinainen kirjailija.
Yhteiskunnallinen vaikuttaja
Kun julkinen kirjoittaminen oli tauolla vuosikausia, kunnostautui Fredrika Porvoossa muilla tavoilla. Hän oli aktiivisesti ajamassa tasa-arvoasioita ja oli mukana perustamassa yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen pyrkinyttä rouvasväen yhdistystä.
Yhdistyksen tavoitteena oli nostaa tyttöjen sivistyksen tasoa ja parantaa vähäosaisten asemaa. Fredrikan 16-vuotisen puheenjohtajakauden aikana yhdistys muun muassa perusti Porvooseen kansankirjaston sekä köyhille tytöille tarkoitetun koulun. Yhdistys alkoi edistää myös seudun naisten yrittäjyyttä: perheenemännät kutoivat huiveja, joita yhdistyksen rouvat välittivät myyntiin.
Fredrika Runebergin elämäkerran kirjoittajan Karin Allardt Ekelundin aloitteesta ja suomenruotsalaisten yhdistysten ja säätiöiden tuella on vuodesta 1987 lähtien jaettu Fredrika Runeberg -stipendiä. Sitä ei voi hakea, vaan vastaanottajan valitsee stipendikomitea. Stipendi myönnetään henkilölle, joka on Fredrikan jalanjäljissä kunnostautunut yhteiskunnallisissa asioissa. Stipendi jaetaan vuosittain Fredrikan syntymäpäivänä, syyskuun toisena päivänä.
Takaisin (julkisen) kirjoittamisen pariin
Kun Runebergien taloudellinen tilanne 1850-luvulla oli huomattavasti parantunut, kaikki pojat olivat jo kouluikäisiä ja Johan Ludvig keskittyi runoiluun, ryhtyi Fredrika jälleen kirjoittamaan julkisesti.
Hänen kirjoitelmiaan muun muassa naisen asemasta yhteiskunnassa julkaistiin J. V. Snellmanin perustamassa Litteratubladissa. Tekstit julkaistiin yksissä kansissa Teckningar och drömmar -kirjana vuonna 1861 (suom. 1900 Kuvauksia ja unelmia).
Fredrika oli kirjoittanut talouden pyörittämisen ohessa myös historiallisen romaanin, joka julkaistiin vuonna 1858. Se olisi ollut laatuaan Suomen ensimmäinen, jos se olisi julkaistu heti vuoden 1843 valmistumisen jälkeen. Isonvihan aikaan sijoittuva Fru Catharina Boije och hennes döttrar saavutti menestystä ja arvostusta myös Ruotsissa. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä oli vuonna 1881 myös ensimmäisiä suomeksi käännettyjä romaaneja.
Nuijasotaan sijoittuva vuonna 1862 julkaistu Sigrid Liljeholm saikin sitten osakseen ankaraa kritiikkiä. Fredrika oli silti alalla uraauurtava, sillä Topeliuksen rinnalla hän on Suomen merkittävin varhainen romaanikirjailija.
Teosten tärkeyttä lisää vielä se, että päähenkilöt olivat naisia ja näkökulma oli vahvasti naisen asemaa ja elämän ristiriitoja korostava. Fredrika Runeberg oli myös Suomen ensimmäinen etnografinen kirjailija, sillä Teckningar och drömmar -kirjan novellit hän sijoitti usein eksoottisiin maihin, Siperiasta Etelä-Amerikkaan.
Johan Ludvig sai vuonna 1863 halvauksen, mikä jälleen keskeytti Fredrikan kirjailijanuran, kun hänestä tuli vuosiksi miehensä omaishoitaja. Johan Ludvigin sairausaikana Fredrikan merkittävimmät kirjalliset tuotokset olivat hänen lukuisat kirjeensä. Roomassa asuneelle Walter-pojalle kirjoitetut kirjeet julkaistiin myöhemmin yhtenä kokonaisuutena.
Niissä Fredrika kommentoi asiantuntevasti yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia, muun muassa politiikan kehitystä ja vuoden 1865 rahareformia. Hän oli myös innoissaan tullessaan kutsutuksi Suomen Talousseuran jäseneksi ensimmäisten naisten joukossa.
Omaa virallista uraansa Fredrika pääsi jatkamaan vasta Johan Ludvigin kuoltua vuonna 1877 ja hän julkaisikin vielä useita runoja sekä kirjoitti Silhouetter-nimistä sarjaa Finsk Tidskrift-aikakauslehteen.
Pioneeri myös puutarhassa
Runebergintorttuja ja ruusupuutarha – niistä Fredrika Runeberg tunnetaan. Mutta toivottavasti ainakin te lukijat tämän jälkeen muistatte hänet muustakin.
Puutarha Porvoon kodissa oli kuitenkin vertaansa vailla ja varsinkin hänen ikkunapuutarhansa olivat maankuuluja. Kielitaitoisena naisena hän tilasi ulkomailta puutarha-alan lehtiä sekä siemeniä ja juurakoita.
Ikkunapuutarhojen ruukkukukat olivat Fredrikan erityisalaa ja häntä pidetään kiistatta eräänä Suomen puutarhaviljelyn pioneerina.
Nykyisin kotimuseona toimivan suuren talon pihamaalla Fredrikan ruusut kukoistavat edelleen. Se on yksi Suomen parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkipuutarhoita.
Kipuilua ja ristiriitoja
Fredrika Runeberg ei ainakaan julkisesti pitänyt itseään lähellekään miehensä tasoisena kirjailijana, mutta polte kirjoittamiseen oli vahva. Avioliitto ja perhe tarkoittivat kuitenkin perinteisiä kotitöitä, mikä ei kunnianhimoiselle naiselle ollut helpoin pala purtavaksi. Samaan aikaan aviomiestä nimitettiin jo tämän eläessä Suomen kansallisrunoilijaksi ja yhdeksi ”Suomen suurmiehistä”.
Näin Fredrika kuvasi tunteitaan 1860-luvun lopulla: ”Tämä onneton halu tulla pidetyksi ja kuuluisaksi, miksi se vainoaa kuin kiusanhenki eikä jätä rauhaan, miksi on niin vaikea päästä eroon niistä haavekuvista, joita on joskus nähnyt väikkyvän sielunsa silmissä?”.
Johan Ludvig ei ikinä päässyt ”levottomuudestaan”, vaan hänellä oli monia suhteita koko avioliiton ajan. Fredrika tiesi niistä ja oli jopa erään pitkäaikaisen rakastajattaren kanssa läheisessä ystävyyssuhteessa. Johan Ludvig antoi ymmärtää, että rakastuminen muihin naisiin oli elintärkeää hänen luovan kirjoittamisensa kannalta, joten Fredrika sieti sitä mukisematta.
Tai ei täysin mukisematta, sillä johonkinhan turhautuminen oli purettava. Fredrika oli älykäs nainen, joka töissään kyseenalaisti sen, että nainen olisi miehensä alamainen, jonka tulee luopua omista tavoitteistaan. Hän kapinoi tuotannossaan alisteista naisen ja vaimon mallia vastaan, mutta toteutti sitä kuitenkin omassa perheessään.
Perinteinen naisen rooli ja asema yhteiskunnassa joutuivat ryöpytykseen Fredrikan kynän kautta, mutta usein sanat sivalsivat niin nerokkaasti, että aikalaiset eivät aina ymmärtäneet kirjoittajan sanomaa. Monien tekstien merkitys ja syvyys on ymmärretty vasta paljon myöhemmin.
Toisaalta Fredrika todennäköisesti ymmärsi myös avioliittonsa tarjoamat mahdollisuudet. Hän sai elää kirjallisuuden keskellä sekä intellektuaalisessa ympäristössä ja seurassa, mikä mahdollisti oman kirjailijanuran sekä aseman yhteiskunnallisena vaikuttajana.
Fredrika Runeberg kuoli vuonna 1879, kaksi vuotta miehensä jälkeen. Vasta vuonna 1946 julkaistussa omaelämäkerrassaan Min pennas saga, (suom. 1984 Kynäni tarina), Fredrika käsitteli suoraan oman elämänsä – uransa ja avioliittonsa – ristiriitoja.
Ja sitten se runebergintorttu
Runebergintorttua pidetään yleisesti Fredrika Runebergin kehittämänä. Tarinan mukaan J. L. Runeberg pyysi vaimoaan valmistamaan jotain herkkua, sillä hänen sokerihammastaan kolotti. Fredrikalla ei ollut mitään valmiina, joten hän kyhäsi leivonnaisen kasaan niistä aineksista, mitä kotoa sillä hetkellä löytyi. Hänen 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassaan on tuon legendaarisen tortun ohje, mutta samantyyppistä leivosta valmisti jo vuosikymmen aiemmin porvoolainen kondiittorimestari Lars Astenius. Runebergin taloudessa leivotut herkut olivat todennäköisesti muunnelma Asteniuksen luomuksista.
Runebergintortuiksi leivokset ristittiin vuoden 1865 tienoilla, kun helsinkiläinen leipurimestari Fredrik Ekberg rupesi myymään niitä tuolla varsin vetävällä nimellä.
Fredrika Runeberg todellakin oli suomalainen merkkihenkilö, mutta aivan muista syistä kuin siitä, että olisi runebergintorttujen luoja.
Tässä tulee listallinen faktoja helmikuusta, joka on kalenterivuoden kuukausista erikoisin: Se on aina lyhyin, toisinaan täysikuuton ja historiallisesti paras aika ennustaa kevään tuloa.
Listafriikki keräsi helmikuulle pyhitetylle listalle tietysti tiukkaa faktatietoa, mutta myös keveämpää viihdettä. Toki kaikkien mielestä syntymäkivet, tähtimerkit, ennustukset ja henkieläimet eivät ole humpuukia.
Nyt siis hyppäämme omalaatuisen, lyhyen ja puhdistautumiselle omistetun kuukauden kimppuun – tässä tulee faktoja helmikuusta.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Nämä ovat näitä henkimaailman ja astrologian juttuja, mutta silti monen mielestä kiinnostavia. Helmikuulle osuu kaksi horoskooppia: kuukauden ensimmäisellä puoliskolla synttäreitään juhlivat vesimiehet ja loppukuussa syntyneiden tähtimerkki on kalat.
Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Nimestään huolimatta vesimiehet ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi, mutta kalat on vesimerkki – he antavat tunteiden johdattaa.
Yhtä yhteistä henkieläintä ei helmikuun lapsilla ole, vaan nekin jakautuvat horoskooppien mukaan. Vesimiehet voivat löytää itsestään yhtäläisyyksiä energisen, leikkisän, vapautta rakastavan ja älykkään delfiinin kanssa, ja kaloilla sielunsisaruus suuntautuu avuliaaseen, lempeään, luotettavaan ja luovaan merihevoseen. Osuvatko kuvailut kohdallasi nappiin; jos siis olet helmikuussa syntynyt?
Ja jos osuivat, niin uskotko horoskooppeihin vai onko kyseessä vain Forer-efekti eli yleinen psykologinen ilmiö, jossa ihminen kuvittelee jonkun yleisen kuvauksen olevan nimenomaan kuvaus hänestä itsestään?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Helmikuussa syntyneiden kivet ja kukat menevät vahvasti violetin puolelle, sillä syntymäkivi on ametisti ja syntymäkukka orvokki.
Ametisti on kvartsin värillinen muunnos, joka voi sävyltään olla kaikkea hailakan ja syvän tumman violetin välillä. Korukivenä käytetyn ametistin nimi on johdettu muinaiskreikan sanoista a ja methustos eli ”ei humalassa”. Ennen muinoin ihmiset kantoivat ametistia, koska sen uskottiin suojelevan heitä juopumiselta ja etenkin sitä seuraavalta krapulalta.
Koska ystävänpäivä on helmikuussa, tulee monelle yllätyksenä, että helmikuussa syntyneiden virallinen onnenkukka ei ole ruusu, vaan luotettavuutta, uskollisuutta ja mietiskelyä symboloiva orvokki. Vaikka puutarhoissa orvokkeja on nykyään vaikka minkä värisiä, niin luonnossa useimpien orvokkilajien kukat ovat violetteja. Suomen kieleen lainattu, väriä merkitsevä violetti-sana tarkoittaa monella kielellä orvokkia – ruotsissa viol, italiassa viola, ranskassa violette ja englannissa violet.
Antiikin Kreikassa orvokki oli tärkeä lääkekukka, mutta sillä myös makeutettiin viiniä. Eli syntymäkukkaa viiniin ja syntymäkivi kaulaan lieveilmiöitä estämään! Koska orvokin terälehdet muistuttavat hieman sydäntä, käytettiin kukkaa myös lemmenjuomissa. Se kyllä sopii myös ystävänpäivän juhlintaan.
Muita helmikuun syntymäkukkia ovat esikot ja kurjenmiekat – niistäkin löytyy violettikukkaisia lajeja.
Helmikuun historia kuukautena
Helmikuu oli yhdessä tammikuun kanssa viimeinen kuukausi, joka otettiin kalenteriin. Noin 2700 vuotta sitten roomalaisilla oli käytössä kymmenen kuukautta kestävä kalenteri, jossa oli 304 päivää. Kuukaudet olivat pituudeltaan 20–35 päivää.
Koska loppuvuosi ei ollut viljelykautta, ei sillä katsottu olevan mitään merkitystä. Lopulta, sekaannusten välttämiseksi, loppuvuosikin otettiin mukaan, joten helmikuu oli alunperin vuoden viimeinen kuukausi. Vuoden mitaksi laskettiin Kuun 12 kierroksen perusteella 355 päivää, joista helmikuu sai 23.
Tähtitieteellisen vuoden oli jo pitkään tiedetty olevan reilut 365 päivää, joten tuota kymmenen päivän vuosittaista heittoa korjailtiin lisäämällä silloin tällöin kuukausi vuoden loppuun eli helmikuun ja maaliskuun väliin. Se sekoitti varsinkin maanviljelijöitä. Vuonna 46 eaa. Julius Caesar päätti uudistaa kalenterin selkeämmäksi asiantuntijoidensa avustuksella. Uudet 365 päivää jaettiin kuukausien kesken ja kalenterivuosi alkoi tammikuusta. Caesarin juliaaniseen kalenteriin lisättiin myös karkauspäivä.
Lue myös: 10 faktaa karkauspäivästä – Se ei olekaan joka neljäs vuosi!
Helmikuu voi olla siististi neljän kokonaisen viikon kuukausi
Montako viikkoa on kuukausi? Helppo kysymys: tietenkin neljä! Mutta pilkunviilaaja voisi sanoa, että ”vähän päälle neljä”. Kalenterissa kuukaudet ovat päistään ”repaleiset”, kun ne alkavat ja/tai loppuvat keskellä viikkoa.
Muista kuukausista poiketen 28-päiväinen helmikuu voi kuitenkin olla juuri sen tasan neljä viikkoa ja alkaa kauniisti maanantaista ja päättyä sunnuntaihin.
Joka vuosi emme tokikaan saa kokea tällaista ”ehjää” kuukautta, mutta vuonna 2021 helmikuu oli maanantaista alkava ja sunnuntaihin päättyvä neljän viikon mittainen kuukausi. Kalenteri siis miellytti siistillä muodollaan myös perfektionisteja.
Tällainen helmikuu koetaan 11 tai 6 vuoden välein; karkausvuosien takia sykli on epäsäännöllinen. Seuraava suorakaiteen muotoinen helmikuu pilkistää kuitenkin jo vuoden 2027 kalenterissa.
Puhdistautumisen kuukausi
Monet kielet käyttävät nykyään yleiseurooppalaisia, latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, mutta suomi on pitänyt kiinni omaperäisistä nimistä. Otetaan helmikuu-sana käsittelyyn seuraavassa kohdassa ja keskitytään nyt siihen, miksi tämän kuukauden nimi on muun muassa février (ranska), februari (ruotsi), febbraio (italia) ja veebruar (viro).
Helmikuu on omistettu roomalaiselle jumalalle, Februusille. Puhdistautumisen jumala itse sai nimensä ikiaikaisista kevään tuloon valmistavista rituaaleista. Februa tarkoittaa välineitä tai rituaaleja, joilla puhdistautuminen tehtiin.
Februa saattoi olla puhdistavia loitsuja tai esimerkiksi suolaa, jolla koti puhdistettiin pahuuksista. Februa oli myös roomalainen kevätfestivaali, jonka tuoksinnassa alastomat miehet juoksivat ympäri kaupunkia piiskaten nuoria naisia nahkaruoskilla puhtaiksi ja hedelmällisiksi.
Helmikuu on siis loistava aika aloittaa kevätsiivous – mieluiten ilman nahkaruoskaa!
Muista poikkeava helmikuu
Kuukausien suomenkieliset nimet poikkeavat siis muista kielistä, mikä tietenkin hankaloittaa niiden mieleen painamista vieraita kieliä opetellessa. Mielipideasia tokikin, mutta itse ainakin liputan omaperäisten nimien puolesta. Ei aina pidä mennä valtavirran mukana!
Helmikuu-sanan alkuosassa olevan helmen uskotaan viittaavan puiden oksille muodostuviin jäähelmiin. Kun elohopea on hetkeksi noussut plussan puolelle ja sitten ilma nopeasti pakastuu, jäätyy suojasäässä sulanut vesi puiden oksiin, mikä näyttää kuin oksissa olisi kirkkaita helmiä. Länsi-Suomessa jäähelmien koristaman metsän on sanottu olevan pyynsilmällä tai vesihilkalla. Itä-Suomessa metsä on tilkassa.
Helmikuuta on aikoinaan pidetty tammikuun kaimana samanlaisten sääolojen ansiosta. Siitä tulevat myös sen muut nimitykset pikkutammi, kaimalkuu ja kaimalo, joista jälkimmäisin tarkoittaa pientä kaimaa.
Nimitykset viittaavat siihen, että vaikka vuoden toinen kuukausi on edelleen kylmä ja luminen, on pahin jo ohi. Helmikuun voisi nähdä kuin tammikuun vähemmän ärsyttävänä pikkuveljenä.
February on yksi englannin kielen väärinkirjoitetuimmista sanoista
Helmikuu, February, voi olla hankala kirjoitettava meille, jotka emme puhu englantia äidinkielenä. Lausuminen on harhaanjohtava ja sanan keskellä sijaitseva r-kirjain tuottaa päänvaivaa. Mutta huoli pois: February on vaikea myös englannin natiivipuhujille. Se kirjoitetaan väärin todella usein.
Virheiltä ei vältytä virallisissakaan dokumenteissa, sillä esimerkiksi Valkoinen talo on surullisen kuuluisa kamppailustaan kuukauden nimen oikeinkirjoituksen kanssa. Feburary on toistunut tiedotteissa useammin kuin kerran.
Helmikuu on ainoa kuukausi, joka voi olla täysikuuton
Koska helmikuussa on vain 28 (tai 29) päivää, on se ainoa kuukausi, joka voi kulua kokonaan ilman täysikuuta. Tämä on kuitenkin melko harvinainen ilmiö, sillä täysikuuton helmikuu koetaan keskimäärin neljästi vuosisadassa. Viimeksi helmikuu jäi vaille pyöreää mollukkaa vuonna 2018 ja seuraavan kerran ”kuuhulluudesta” kärsivät saavat nukkua rauhassa läpi helmikuun vasta vuonna 2037.
Huomattavasti harvinaisempi on karkausvuonna koettava täysikuuton helmikuu. Edellisen kerran karkauspäivän sisältävä helmikuu mentiin ilman täysikuuta vuonna 1608. Seuraava karkauspäivällinen, mutta täysikuuton helmikuu nähdään vasta vuonna 2572.
Kun täysikuu möllöttää helmikuussa, on se kirkkaana pakkasyönä upea näky. Helmikuun täysikuuta nimitetään myös Lumikuuksi, koska kuukausi on pohjoisella pallonpuoliskolla usein se kaikkein lumisin.
Murmeli ennustaa lopputalven keston
Vaikka meillä Suomessa ei helmikuun alussa odotetakaan henkeä pidätellen, että mitä se murmeli tekee tullessaan ulos kolostaan, on Groundhog Day monelle tuttu. Pohjois-Amerikassa ”murmelinpäivällä” on pitkät perinteet, vaikka tapa on alkujaan peräisin Saksasta, jossa ennustajan viittaa piti yllään horroksestaan heräävä siili. Helmikuun alku on muissakin kulttuureissa ollut tulevan kevään ennustamisen ajankohta; muun muassa keltit ja roomalaiset juhlistivat railakkaasti tietoa kevään säästä.
Varhaiset saksalaiset siirtolaiset huomasivat Pohjois-Amerikkaan muuttaessaan, että mantereella ei ole lainkaan siiliä. Mikä neuvoksi? Miten nyt tiedettäisiin tulevien viikkojen sää? Onneksi he löysivät tehtävään sopivan paikallisen eläimen, metsämurmelin.
Murmeli ennustaa säätä ja erityisesti kevään tuloa, jota tietenkin pitkän talven jälkeen odotetaan innolla. Kuuluisin ennustaja on Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa asustava Punxsutawney Phil, jonka liikkeitä kokoontuu helmikuun 2. päivänä seuraamaan jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Näin Phil ennustaa: Jos se näkee kolosta ulos kömpiessään oman varjonsa ja palaa takaisin pesäänsä, jatkuu talvi vielä kuusi viikkoa. Jos varjoa ei näy, on tiedossa aikainen kevät.
Phil ei kuitenkaan ole erityisen taitava ennustaja, sillä Yhdysvaltojen sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen mukaan alle puolet ennustuksista on viimeisen vuosikymmenen aikana osunut oikeaan. Mutta tämä ei ole vähentänyt Philin suosiota.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Polttopuut kannattaa pilkkoa 2. päivänä heti näin kuukauden alussa, ja samaan syssyyn on syytä kaivaa koloja, jos siinä hommassa mielii helmikuussa onnistua. Ja jos siis kolojen tai kuoppien kaivaminen on jostain syystä ajankohtaista.
Helmikuun puolivälissä 15.-16. päivänä kannattaa suunnata kampaajalle ja pätkäistä kutrit lyhyemmäksi, mutta vain jos mielii hillitä hiustenkasvua. Uudella kuontalolla onkin sitten mukava juhlia, sillä almanakka suosittelee pirskeiden järjestämistä tuohon puoleen kuuhun.
Naimisiin meneminen on syytä jättää kuun viimeiseen päivään. Samana päivänä voi hoitaa myös eläinten kastroinnin sekä aloittaa ihmislasten pottaharjoittelun.
Näillä ohjeilla helmikuun viettoon – jos siis yhtään on taikauskoinen.
Lue myös:
-
Elämäntapa2 päivää sittenTop 10 erikoiset lentokentät: Pystysuoria pudotuksia, järkyttävän lyhyitä kiitoratoja ja upeita maisemia – osa 1
-
Oudoimmat1 viikko sitten
10 kirottua sukua: Kennedyt, Monacon ruhtinasperhe ja muut, joille valta ja mammona eivät suoneet onnea
-
Yleistieto4 päivää sitten
Huhtikuun yltiöpositiiviset lapset ovat syntyneet menestymään – faktoja ja henkimaailman juttuja huhtikuusta
-
Oudoimmat1 viikko sitten
10 aprillipilaa, jotka menivät liian pitkälle tai totaalisesti pieleen
