Tällä kertaa lukijoiden kysymyksissä käsittelyssä ovat kaksoset: Mikä on pisin aika kaksosten syntymien välillä? Keskimäärin kaksoset syntyvät vajaan puolen tunnin välein, joten minkähänlaisesta ajasta voi pisimmillään olla kyse?

Kysymys on varsin sopiva tähän ajankohtaan, sillä eilen eli 2.2. vietettiin Suomessa valtakunnallista Kaksosten päivää.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mikä on pisin aikaväli, jolla kaksoset ovat syntyneet?

Normaalisti kaksoset saapuvat maailmaan reilun vartin välein, jos kyseessä on alatiesynnytys; keisarileikkauksessa aikaväli on yleensä lyhyempi. Kaksosilla voi kuitenkin olla ikäeroa useita tunteja, jopa muutamia päiviä, jos synnytys ei jatkukaan ensimmäisen vauvan syntymän jälkeen. Mutta se kaikkein suurin ero – se on ihan jotain muuta! Puhutaan nimittäin kolmesta kuukaudesta.

Guinnessin ennätystenkirjan mukaan yhdysvaltalaisilla kaksosilla Molly ja Benjamin Westillä on kaikkein suurin ikäero. Molly syntyi tammikuun 1. päivänä vuonna 1996 ja Benjamin vasta maaliskuun 30. päivänä – 90 päivää myöhemmin.

Molly syntyi kolme kuukautta etuajassa, mutta lääkärit onnistuivat lääkkeillä keskeyttämään Lesa-äidin supistukset, jotta Benjamin saisi kehittyä ja kasvaa mahdollisimman pitkään. Mollylle annettiin vain 1 prosentin mahdollisuus selvitä; muutama vuosi aiemmin todennäköisyys olisi ollut nolla. Pikkuveli Benjamin kotiutui muutama päivä syntymänsä jälkeen ja vaikka isosisko Molly kärsi elämänsä ensimmäiset kuukaudet vakavista terveysongelmista, pääsi hänkin lopulta onnellisesti kotiin.

Lähes yhtä iso ikäero on irlantilaisilla Amy ja Katie Elliotilla.

Maria Jones-Elliot oli vuonna 2012 vain 23. raskausviikolla, kun hän rupesi voimaan todella huonosti ja tunsi epänormaalia painetta vatsassa. Lääkäriin hakeutuneen Marian lapsivesi meni muutamia tunteja myöhemmin ja lääkärit kehottivat varautumaan pahimpaan. Normaalisti kehittyneen sikiön katsotaan olevan elinkelpoinen 24. raskausviikolla, joten Marialle ja hänen miehelleen Chrisille ei haluttu antaa turhia toiveita.

Mutta Amy-vauva oli päättänyt syntyä – vaikka sitten neljä kuukautta etuajassa. Amy painoi vajaat 550 grammaa ja siirrettiin heti keskoskaappiin taistelemaan elämästään. Toista vauvaa ei kuitenkaan kuulunut. Seuraavana päivänä synnytystä yritettiin käynnistää uudelleen, sillä sekä äidillä että kohdussa olleella vauvalla oli korkea infektioriski. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten Maria ja Chris päättivät ”antaa luonnon tehdä tehtävänsä”.

Katie-vauva taisteli äitinsä kohdussa lähes täysiaikaiseksi saakka ja syntyi 36. raskausviikolla; 87 päivää kaksossiskoaan myöhemmin. Koko tuon ajan lääketieteelliseksi ihmeeksi nimitetty Amy taisteli myös, mutta hengityskoneeseen kytkettynä keskoskaapissa. Vastoin kaikkien odotuksia sekä Katie että viikkoja myöhemmin myös Amy kotiutuivat täysin terveinä.

Amyn selviäminen hengissä oli täysin uskomatonta, eikä se olisi ollut mahdollista ilman modernia lääketiedettä. Pitkistä ajoista kaksosten syntymien välissä on kuitenkin kirjoitettu jo 1800-luvulla ja jopa 40 päivän välein syntyneet kaksoset eivät edes pari sataa vuotta sitten olleet ennenkuulumaton tapahtuma. Mutta niin etuajassa syntyneitä vauvoja kuin Amy ei toki saatu pidettyä hengissä.

Ja vaikka tätä ei kysyttykään, niin otetaan vielä mielenkiintoisena faktana mukaan kaikkien aikojen lyhin aika kaksosten syntymien välillä. Se on 22,976 sekuntia. Huhtikuussa 2017 kanadalainen Amanda Dorris synnytti ensin Emmanuellen eikä tytön napanuoraa edes ehditty saada pihteihin, kun Élodie oli jo tulossa. Synnytyksen videolle tallentanut isä Patrick Dorris kuvailee nuoremman kaksosen ”lentäneen ulos” ja yllättäneen koko synnytyssalissa olleen henkilökunnankin.

Myöhemmin lääkärit ja hoitajat halusivat nähdä synnytysvideon uudelleen ja uudelleen, sillä noin lyhyt aika kaksosten syntymien välillä oli ennennäkemätön. Onneksi todistusaineistoa oli ja perhe sai sen avulla itselleen myös Guinnessin maailmanennätyksen. Sen vuoksi aikakin on ilmoitettu tuhannesosien tarkkuudella!

Sitä helposti kuvittelisi, että esimerkiksi rullaluistimet ja automaattiovet ovat verrattain tuoreita keksintöjä – ehkäpä viimeisen vuosisadan ajalta. Nyt oikaistaan hieman ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja.

Nämä eivät kuitenkaan ole vahingollisia harhaluuloja, vaan listalla saa toivottavasti kokea ihan hauskoja ahaa-elämyksiä. Listafriikki esittelee nyt siis asioita, esineitä ja keksintöjä, jotka ovat merkittävästi vanhempia kuin voisi kuvitella. Osan kohdalla voidaan mennä pieleen vuosikymmeniä, toisten kohdalla jopa kymmeniätuhansia vuosia.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset keksinnöt voit tsekata tästä:

Selfie-tikku käytössä jo sata vuotta sitten!? 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella – osa 1

Luistimet

Yllä oleva kuva on napattu kartasta. Tarkemmin sanottuna Venetsiassa vuonna 1539 piirretystä kartasta, jossa kuvataan pohjoisia meriä ja maita. Tämä kuva on vain pieni, mutta listan kannalta merkittävä, osa koko karttaa, jota voit käydä ihailemassa tästä. Siellä suomalaiset luistelevat Suomenlahdella, vaikka kartta ei maantieteellisesti kovin pätevä olekaan.

Sitä, koska ja missä luistimet on ensimmäisen kerran keksitty, on mahdoton tietää varmasti. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin selvää, että se on tapahtunut yli 5000 vuotta sitten, sillä varhaisimmat eläimen luista tehdyt luistimet ovat tuota ikäluokkaa. Luistelemista ei keksitty huviksi, vaan selviytymisen vuoksi – samalla tavalla kuin hiihtäminenkin.

Ensimmäiset luistimet muistuttivat hyvin vähän nykyisiä luistimia, sillä ensinnäkään niissä ei ollut teriä. Paksuun luuhun tehtiin reiät nahkasuikaleille, jotta ”terät” saatiin köytettyä jalkineisiin, ja sitten vain liukkaalle järven jäälle. Terävän reunan puuttuminen tarkoitti sitä, että luistimilla ei voinut potkia eteenpäin, vaan liikkumiseen tarvittiin tikku, jolla vauhtia työnnettiin. Kuulostaa työläältä, mutta se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kävellen liukastelu.

Tutkijat ympäri maailman ovat aikajanan lisäksi yhtä mieltä siitä, että luistimet on kaikella todennäköisyydellä keksitty Suomessa. Manchester Metropolitan Universityn biofysiikan instituution vuonna 2007 tekemässä tutkimuksessa on todettu, että luisteleminen yhdistettynä hankalassa maastossa kulkemiseen säästi energiaa jopa 10 prosenttia – silloin, kun ollaan Suomen olosuhteissa. Norjassa säästö oli kolmen prosentin luokkaa, ja Ruotsissa, Saksassa ja Alankomaissa yhden prosentin tai vähemmän.

Myös se, että Suomessa on sataa neliökilometriä kohti eniten järviä koko maailmassa, tukee oletusta luistinten keksimisestä: mikään muu kansakunta ei olisi hyötynyt luistimista samalla lailla.

Rullaluistimet

Jos on luistimet keksitty Suomessa, niin samaa ei voi sanoa pyörällisistä versioista. Mutta rullaluistelu on varmasti melko uusi keksintö!? Verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin talvimalleihin, niin kyllä, ne ovat uusi keksintö. Ensimmäiset rullaluistimet keksi belgialainen John Joseph Merlin 1760-luvulla, mikä tekee niistä huomattavasti vanhemmat, kuin olisi kuvitellut.

Merlin esitteli keksintönsä, ”pyörälliset kengät”, eräissä juhlissa Lontoossa, ja surullisen kuuluisasti törmäsi kesken kunniakierrostaan peiliin. Peili särkyi tuhannen palasiksi ja otti Merlin rytäkässä itsekin vähän iskua. Se ei kuitenkaan hidastanut vauhtia, muuta kuin ehkä sen illan osalta, ja rullaluistimet alkoivat saada huomiota. Rullaluistimet ovat vuosien varrella nähneet ties miten monia erilaisia patentteja ja versioita, joista monet ovat olleet heti alun alkaenkin tuhoon tuomittuja, esimerkiksi kumpaankin jalkaan kiinnitetyt suuret renkaat.

Merlinin keksintö oli ensimmäinen ja lopulta ideana se kaikkein toimivin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rullaluistimet ovat edelleen pyörälliset kengät.

Automaattiovi

Englantilainen kirjailija Herbert George Wells kirjoitti automaattisista ovista vuonna 1899 julkaistussa Kun nukkuja herää –tieteisroomanissa, mistä yhdysvaltalaiset Dee Horton ja Lew Hewitt puoli vuosisataa myöhemmin saivat idean kehittää sellaiset ihan oikeasti.

Mutta oikeasti saamme mennä hyvin kauas Wellsin scifi-ovista. Kuten niin monessa muussakin listan kohdassa, nytkin peruutetaan antiikin aikaan, tällä kertaa Kreikkaan.

Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut kreikkalainen matemaatikko ja mekaanikko Heron Aleksandrialainen oli itsestään avautuvien ovien keksijä. Keksinnön takana oli ajatus jännityksen ja mystisyyden luomisesta uskonnollisiin seremonioihin. Ilman näkyvää toimintaa avautuvien ovien oli tarkoitus osoittaa kansalle, kuinka voimakkaat, mutta näkymättömät, jumalolennot saapuivat temppeliin.

Mekanismi itsestään avautuvien ovien taustalla oli nerokas. Tässä yksinkertaistettu kuvaus: Alttarilla sytytettiin tuli ja siitä syntyvä lämmin ilma johdettiin alapuolella olevaan vedellä täytettyyn rautapalloon. Kun paine pallon sisällä kasvoi, siirtyi osa vedestä putkea pitkin viereiseen sankoon, joka täyttyessään laskeutui alemmas ja veti samalla temppelin ovet auki. Heron Aleksandrialainen oli kehittänyt itsestään avautuvien ovien kaveriksi vielä paineilmalla toimivat, trumpetteja soittavat patsaat, jotka päästivät ilmoille fanfaarit, kun jumalat astelivat temppeliin.

Vessapaperi

Taito valmistaa paperia juontaa juurensa Kiinaan ja yli kahdentuhannen vuoden päähän. Muuhun maailmaan, ensin naapurivaltioihin Japaniin ja Koreaan, paperinvalmistus levisi 600-luvulla, sieltä satojen vuosien kuluessa läpi Aasian ja lopulta Eurooppaan vasta seuraavalla vuosituhannella.

Läpi aikojen ihmiset ovat käyttäneet takapuolensa pyyhkimiseen erinäisiä välineitä, esimerkiksi lehtiä, keppejä, sammalta, merilevää, kiviä, hedelmien ja vihannesten kuoria, ruohoa ja lunta. Eli mitä tahansa oli saatavilla missäkin maailman kolkassa. Roomalaiset kehittivät jopa aivan oman välineen: tikun, johon oli kiinnitetty sieni. Rikkailla oli varaa uhrata peräpään pyyhkimiseen jopa villaa ja kankaita.

Mutta siinä vaiheessa, kun muu maailma ei vielä edes tiennyt paperista, saati sitten kirjoittanut sellaiselle sanaakaan, oli materiaali jo sen verran yleistä Kiinassa, että sitä käytettiin vessoissa. Historian ensimmäinen maininta vessapaperista on vuodelta 589, kun arvostettu oppinut ja virkamies Yan Zhitui kirjoitti ohjeita sen käytöstä: ”En ikinä saattaisi käyttää vessassa paperia, jossa on kommentteja tai lainauksia Viidestä Klassikosta (kungfutselaisuuden tärkeimpiä tekstejä) tai viisaiden miesten nimiä.”

Animaatiot

Animaatio tarkoittaa suoraan latinasta käännettynä elävöittämistä. Siinä liikkumattomat kohteet saadaan liikkeelle näyttämällä peräkkäin otettuja kuvia nopeasti toinen toisensa jälkeen.

Animaatiot löysivät tiensä valkokankaille 1900-luvun alussa eli hyvin pian sen jälkeen, kun liikkuvaa kuvaa ylipäänsä oltiin kyetty tallentamaan. Sitä ennen animaatioita tehtiin vihkoihin ja kirjoihin, piirtämällä kuvio aina hieman eri lailla seuraavalle sivulle, joten nopeasti pläräämällä näytti siltä, kuin kuvio tai hahmo liikkuisi. Hieman kehittyneempiä versioita olivat piirroksia sisältävät kiekot, joita käytettiin ohjelmanumeroina tivoleissa.

Mutta milloin on tehty ensimmäiset animaatiot eli luotu illuusio liikkuvasta kohteesta? Tällä kertaa saadaan mennä ajassa rutkasti antiikin Roomaa ja Kreikkaa kauemmas, nimittäin niihin ihmiskunnan vaiheisiin, joita on dokumentoitu luolien seinille mammutinmetsästyksen lomassa.

Noin 35 000 vuotta sitten alkaneelta myöhäispaleoliittiselta kaudelta peräisin olevissa maalauksissa on analyysien mukaan historian vanhimpia animaatioita. Kuvissa saattaa olla laukkaavia hevosia tai siipiään räpytteleviä lintuja; kaikkein tunnetuin taitaa olla kahdeksanjalkainen biisoni eteläisessä Ranskassa sijaitsevassa Chauvet’n luolassa (yllä oleva video).

Kuvat heräsivät eloon, kun valoa liikuteltiin taidokkaasti paikasta toiseen, jolloin maalaukset leikittelivät ihmisen helposti huijattavissa olevilla silmillä. Ehkäpä ihmiset ovat tuhansia vuosia sitten asettuneet luolan lattialla seuraamaan tarinoita samalla tavalla kuin me menemme nykyään elokuvateatteriin.

Lue myös:

• Viagra kehitettiin rasitusrintakivun hoitoon, mutta lääke sai veren virtaamaan muualla: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 1
• 10 innovatiivista ratkaisua siihen, mitä jätemuoville voi tehdä
• 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta

Sitä helposti kuvittelisi, että selfie-tikku ja sosiaalinen media ovat tämän vuosituhannen keksintöjä. Nyt oikaistaan hieman ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja.

Nämä eivät kuitenkaan ole vahingollisia harhaluuloja, vaan listalla saa toivottavasti kokea ihan hauskoja ahaa-elämyksiä. Listafriikki esittelee nyt siis asioita, esineitä ja keksintöjä, jotka ovat merkittävästi vanhempia kuin voisi kuvitella. Osan kohdalla voidaan mennä pieleen vuosikymmeniä, toisten kohdalla jopa kymmeniätuhansia vuosia.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset keksinnöt ovat luvassa myöhemmin!

Selfie-tikku

Selfie-tikku ei voi olla kovin vanha keksintö, sillä eiväthän selfie-kuvatkaan ole kovin vanha juttu!? Hirveän montaa vuotta ei puhelimissa ole ollut selfieiden ottamista (ja videopuheluita) helpottavaa etukameraa eikä kovin montaa vuotta tarvitse mennä taaksepäin, kun puhelimissa ei ollut kameraa vielä ollenkaan!

Mutta onhan niitä selfieitä voinut ottaa ihan kamerallakin; se on vain vaatinut yrityksiä ja erehdyksiä. Ellei ole ollut kameravälineistön edelläkävijä.

Japanilainen Ueda Hiroshi kehitti ja patentoi selfie-tikun jo 1980-luvulla matkustaessaan Euroopassa, koska hän ei luottanut (osittain omien ikävien kokemusten vuoksi) paikallisiin, jotka saattaisivat juosta hänen kameransa kanssa pois. Hiroshi kehitti pidennettävän tikun, jonka nokkaan sai kiinni kameran ja hän kruunasi kokonaisuuden kiinnittämällä kameraan peilin. Näin kuvaaja näki, mistä oli ottamassa kuvaa. Yleisesti selfie-tikun keksijänä pidetään kuitenkin kanadalaista Wayne Frommia, joka sai patentin Quik Pod -välineelleen vuonna 2005 – kaksi vuotta sen jälkeen, kun Hiroshin patentti oli umpeutunut.

Mutta nämä miehet olivat kymmeniä vuosia myöhässä!

Selfie-tikku on ollut todistetusti olemassa jo ainakin vuonna 1925. Sen osoittaa tämä valokuva, jossa pariskunta ottaa yhteiskuvaa kepin päähän laitetulla kameralla.

Keskuslämmitys

Ihmiset ovat lämmittäneet asumuksiaan kymmenien tuhansien vuosien ajan tulen avulla. Mutta varmasti monella meistä on sellainen käsitys, että tulisijat ovat lämmittäneet yhtä tiettyä huonetta, mutta koko taloa tai asuntoa lämmittävät ratkaisut ovat vasta viime vuosisadan keksintöjä.

Todellisuudessa ensimmäiset keskuslämmityssysteemit olivat käytössä jo antiikin Roomassa. Noin 350 vuotta ennen ajanlaskun alkua Roomassa keksittiin rakennelma nimeltään hypokausti, joka tietenkin oli pitkään mahdollinen vain tarpeeksi rikkaille. Se oli käytössä yksityisissä asuinrakennuksissa, mutta yhtä lailla esimerkiksi julkisissa kylpylöissä ja luostareissa.

Hypokausti toimi niin, että talojen lattioita nostettiin maasta puolen metrin verran tiilistä tai betonista rakennettujen pylväiden avulla. Sitten tuohon tyhjään tilaan rakennettiin lämmitysuuni, jossa tulta pidettiin yllä jatkuvasti. Uunista leviävä kuuma ilma johdettiin ympäri matalaa kellarikerrosta ja sieltä kivisiä savukanavia pitkin yläpuolisiin asuintiloihin – yhdestä tulisijasta riitti lämpöä useaan huoneeseen.

Hypokaustista tuli suosittu lämmitysjärjestelmä koko Euroopassa ja Suomessakin se on ollut 1300- ja 1400-luvulla käytössä muun muassa Turun linnassa ja Olavinlinnassa.

Sosiaalinen media

Sosiaalinen media on ryminällä muuttanut maailmamme viimeisen 15 vuoden aikana ja varsinaisesti eri some-kanavat määritellään verkkoviestintäympäristöiksi. Joten sana verkkoviestintä jo rajaa aika paljon sitä, mitä sosiaaliseksi mediaksi voidaan kutsua. Mutta venytetään määritelmää hiukan.

Vaikka Twitteriä tai Facebookia ei ollut 1500-luvulla, oli alankomaalaisilla nuorilla miehillä ja naisilla käytössään jotain hyvin samalla periaatteella toimivaa. Album amicorum, joka on latinaa ja tarkoittaa ystäväkirjaa, oli nuoren ylimystön fyysinen sosiaalinen media. Kirjaa kierrätettiin tutuilla ja ystävillä, jotka saivat kirjoittaa sivuille esimerkiksi juoruja, vitsejä, runoja ja laulujen sanoja.

Kirjojen omistajat paljastivat ihastuksiaan, kertoivat omia mielipiteitään ja neuvojaan, ja kommentoivat muiden kirjoihin näiden vastaavia kirjoituksia. Kirjoihin päivitettiin elämän tähtihetkien lisäksi aivan arkisiakin tapahtumia. Älypuhelimella otettujen kuvien sijaan kirjojen sivuille taiteiltiin myös upeita piirrustuksia. Jos joku järjesti juhlat, kehuivat osallistujat hyvin sujunutta tapahtumaa järjestäjän kirjassa.

Kuulostaa ihan Facebookilta, eikö totta!?

Oman sosiaalisen elämän käänteet olivat pääosassa nimenomaan nuorilla naisilla, joiden arki kului usein kotikaupungin pienissä piireissä. Nuorilla miehillä taas album amicorum oli kuin LinkedIn, johon he keräsivät nimikirjoituksia ja kehuja ympäri Eurooppaa tapaamiltaan tärkeiltä henkilöiltä: tiedemiehiltä, professoreilta, taiteilijoilta ja korkea-arvoisilta sotilailta. Mitä merkittävämpiä henkilöitä oman kirjan sivuilta löytyi, sitä paremmat mahdollisuudet oli nousta sosiaalisessa hierarkiassa ja edetä uralla.

Jäätelö

Aleksanteri Suuren, joka oli Makedonian kuningas ja aikansa merkittävimpiä sotapäällikköitä, tiedetään herkutelleen hunajalla ja nektarilla höystetyllä lumella ja jäällä valloittaessaan puolta maailmaa 300-luvulla eaa. Roomassa vuonna 54 valtaan noussut keisari Nero oli hänkin jäisten herkkujen ystävä ja lähetti usein palvelusväkeään vuorille keräämään lunta, jota sitten maustettiin hedelmillä ja mehuilla.

Kiinalaiset tekivät jäätelöstä kuitenkin sen, mitä se nykyään on eli kermaisen herkun. Tang-dynastian alkaessa vuonna 618, päättivät keisari ja hänen korkea-arvoiset virkamiehensä, että makeutettua lumipalloa on kehitettävä paremmaksi. Tarinan mukaan idea tuli Kiinan hoviin Mongolian aroilta, jossa ratsumiehet säilöivät tammojen maitoa laukkuihinsa. Kun he ratsastivat pitkiä matkoja kylmissä olosuhteissa, oli laukkujen sisältö muuttunut jatkuvan liikkeen ja alhaisen lämpötilan vaikutuksesta koostumukseltaan tiivimmäksi, mutta samalla hyvin kuohkeaksi.

Tästä Kiinan ylimystö aloitti kehitystyönsä ja alkoi valmistaa jäätelöä hapatetusta puhvelin tai vuohen maidosta, jota paksunnettiin jauhoilla ja maustettiin kamferilla. Sitten se tarjoiltiin jääkylmänä. Onneksi nykyään meille on tarjolla muitakin makuja kuin kamferi!

Pikaruoka

Vaikka antiikin Roomassa, ajanlaskun alun molemmin puolin, ei ollut mäkkäreitä tai mitään nykyaikaisia pikaruokaravintoloita, rakastettiin siellä nopeaa, helppoa ja edullista ruokaa yhtä paljon kuin kiireisessä nyky-yhteiskunnassa.

Rooman katuravintoloita kutsuttiin nimillä thermopolium, ”paikka, jossa myydään jotain kuumaa”, ja ne olivat erityisen suosittuja vähävaraisten keskuudessa. Monet roomalaiset asuivat hyvin ahtaasti, eikä keittiöille tai ruokailuhuoneille ollut tilaa, joten thermopoliumit olivat kätevä vaihtoehto.

Katujen varsille levittäytyvillä ravintoloilla oli pitkät tiskit täynnä tarjottavaa ja ruoka pidettiin lämpöisenä kivipöytien alla olevien tulisijojen avulla. Yllä olevassa kuvassa on thermopolium Herculaneumin kaupungista, joka hautautui tuhkaan vuonna 79 Vesuvius-tulivuoren purkauduttua. Hyvin harvoissa thermopoliumeissa oli mahdollisuus istua ruokailemaan, joten annos napattiin mukaan ja syötiin lennossa. Tarjolla oli myös alkoholia.

Hienoimmat pikaruokalat oli koristeltu freskoin, jotka eivät tokikaan olleet pelkkää silmänruokaa, vaan niissä ilmoitettiin kyseisen paikan ruokalista – näin on ainakin päätelty kaivauksien perusteella.

Thermopoliumeissa tarjoiltiin linssejä, kalaa, lihaa, juustoja ja pähkinöitä, jotka vastasivat nykypäivän hampurilaisia ja ranskalaisia. Sillä erotuksella tietysti, että antiikin Rooman pikamättö oli huomattavasti terveellisempää.

Lue myös:

• 10 innovatiivista ratkaisua siihen, mitä jätemuoville voi tehdä
• 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta

Tällä kertaa Listafriikin lukijoiden kysymyksissä pohditaan muun muassa sitä, voiko olla olemassa kaksi identtistä lumihiutaletta.

Lisäksi selvitämme, miksi Turusta käytetään nimitystä Suomen Turku.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mitä tarkoittaa Suomen Turku

Niin, miksi sanotaan Suomen Turku, mutta ei vaikkapa Suomen Helsinki tai Suomen Oulu?

Sanapari juontaa juurensa juurensa Turun alkuperään, siis nimenomaan turku-sanan alkuperään. Kaupungin ruotsinkielinen nimi Åbo tarkoittaa joenvarren asukkaita, mutta suomenkielinen Turku on peräisin muinaisvenäjän sanasta torgu, joka tarkoittaa kauppapaikkaa tai toria.

Joten termiä Suomen Turku on käytetty siksi, että ympäri maailman on ollut tietenkin paljon muitakin kaupan keskuksia ja toreja eli turkuja. Tällä tavoin Suomessa sijaitseva kauppapaikka on erotettu muista.

Mietipä sanontaa ”turuilla ja toreilla”; sen mukaan ollaan siis koko ajan toreilla. Hauskaa on se, että sanoilla tori ja turku on sama alkuperä: ruotsinkielinen torg on lainattu venäjän kielestä ja sitä kautta tori-sana omaksuttiin suomeen 1500-luvulla sana tori. Meillä kuitenkin oli jo samaa asiaa tarkoittava sana, turku, joka oli lainattu suoraan venäjästä ilman ruotsin kielen kautta kiertämistä.

Onko totta, että lumihiutale on aina ainutlaatuinen?

Tavataan sanoa, että lumihiutaleet ovat ainutlaatuisia, eikä kahta samanlaista ole koskaan ollut tai tule olemaan. Onko tosiaan näin? Lyhyesti voidaan todeta, että käytännössä tämä pitää paikkansa, mutta teoriassa ei. Mutta lyhyt toteamushan ei meille riitä, eihän!?

Tutustutaan ensin hieman lumihiutaleen syntyyn. Pilvistä putoavat jääkiteet kasvavat matkalla maahan ja tekevät pitkällä reissullaan mutkia ja pyörähdyksiä, jotka kaikki lisäävät niihin muotoa. Lisäksi jotkut kiteet yhdistyvät suuremmiksi lumihiutaleiksi, mutta yhtälailla hiutale voi olla yksittäinen jääkide. Jääkiteelle on tarjolla loputon määrä reittejä ja muuttuvia olosuhteita, joten on äärimmäisen epätodennäköistä, että yhden jääkiteen matka maahan olisi toisen kanssa samanlainen.

Kenneth Libbrecht, Kalifronian teknillisen korkeakoulun fyysikko, on kuitenkin kyennyt laboratoriossa luomaan identtisiä lumihiutaleita. Libbrecht mukaan tuloksista on pääteltävissä, että myös luonnossa on mahdollista esiintyä keskenään samanlaisia hiutaleita, mutta ne voivat olla vain yksikiteisiä ja vesimolekyylejä on oltava olemattoman vähän.

Pienikokoisessakin jääkiteessä on vesimolekyylejä triljoona eli luku, jossa ykkösen jälkeen tulee 18 nollaa, joten järjestäytymismahdollisuuksia on käsityskyvyn ylittävä määrä.

Kuvitellaan jääkide, jossa vesimolekyylejä olisi vain 15: nuo molekyylit voivat asettua yli biljoonalla (10 potenssiin 12 tai 1 000 000 000 000) eri tavalla. Jos vesimolekyylejä olisi sata, niin mahdollisuuksia on hieman vajaa 10 potenssiin 158. (Havaittavissa olevassa universumissa on atomeja noin 10 potenssiin 80.)

David Phillips, Kanadan ympäristöviraston ilmastotieteilijä, on arvioinut, että Maahan on aikojen saatossa pudonnut 10 potenssiin 34 lumihiutaletta.

Jos nämä kaikki luvut sekoittivat pääsi, niin se on varsin ymmärrettävää. Mutta pointti on se, että niin paljon kuin lumihiutaleita onkin 4,5 miljardin vuoden ikäiseen Maahan pudonnut, on erilaisia vaihtoehtoja vielä paljon enemmän – kevyesti sanottuna.

Kukaan ei tokikaan voi täydellä varmuudella tietää, onko maailman historiassa ikinä ollut kahta identtistä lumihiutaletta. Asiantuntijoiden mukaan se on kuitenkin hyvin lähellä mahdotonta. Mutta ei mahdotonta.

Lue myös:

• Onko lotossa koskaan arvottu riviä 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7?
• Kauanko ihminen pystyy olemaan hengittämättä?

Tällä listalla on luvassa faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä! Pian muun muassa selviää, että mistä marraskuu on saanut nimensä ja miten tässä kuussa syntyminen saattaa vaikuttaa terveyteen.

Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.

Jos olet marraskuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Marraskuun 22. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Jousimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.

Skorpioni on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.

Jousimies taas on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistisia maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat.

Minkälaisia henkieläimiä marraskuussa syntyneillä sitten on?

Skorpionit voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolehtijoiksi ja suojelijoiksi.

Marraskuun lopun synttärisankarit sen sijaan voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.

Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös marraskuun lopussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.

Lue myös: 10 ihmisten hylkäämää ja eläinten valtaamaa paikkaa

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Marraskuussa syntyneiden onnenkukka on kiintymystä, rakkautta ja iloa symboloiva krysanteemi.

Kiinassa ja Japanissa krysanteemi nähdään nuoruuden symbolina ja kansanperinteen mukaan terälehti viinilasin pohjalla on luvannut pitkää ja tervettä elämää. Kiinassa krysanteemin uskotaan estävän harmaantumista. Euroopassa krysanteemi on perinteinen hautajaiskukka, sillä sen on ajateltu ilmentävän surua.

Syntymäkiviä marraskuussa on kaksi: monissa eri väreissä esiintyvä topaasi ja kellertävä sitriini.

Topaasin on uskottu tuovan kantajalleen suojelusta, ja aikoinaan tästä korukivestä tehtyjä amuletteja pidettiin vasemmassa kädessä, jotta kantaja olisi turvassa mustalta magialta. Tyynyn alle laitettu topaasi on pitänyt painajaiset loitolla. Kodinkin on voinut topaasilla suojata, sillä kiven on uskottu suojelevan onnettomuuksilta ja tulipaloilta.

Antiikin Kreikassa topaasin uskottiin antavan voimia ja afrikkalaiset samaanit ovat käyttäneet topaasia parantavissa rituaaleissa. Topaasin parantavia voimia on toki käytetty muuallakin, ja sillä on hoidettu niin ruoansulatusongelmia kuin niveltulehdustakin.

Sitriinin on uskottu pitävän sisällään auringon energiaa, joten se tuo kantajansa elämään iloa ja onnellisuutta. Ennen muinoin sen ajateltiin suojaavan käärmeenmyrkyltä, pahoilta ajatuksilta ja sydänsuruilta. Sitriinillä uskottiin myös olevan rauhoittava vaikutus.

Marraskuu on kuoleman kuukausi

Onko lukijoiden joukossa Mokoma-faneja? Joka tapauksessa, yhtyeellä on kappale nimeltään Marras, joka alkaa sanoilla: ”Maa makaa martona kohmeessa”. Marto tarkoittaa lisääntymiskyvytöntä ja hedelmätöntä, marras taas kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Sanat sopivat yhteen, sillä marraskuussa luonto kuolee, tai ainakin monien kasvien maanpäälliset osat kuolevat. Ne ovat silloin myös martoja, eli eivät lisäänny.

Marras-sana on lainautunut suomen kieleen samasta indoiranilaisen kantakielen kuolemaa tarkoittavasta sanasta, josta on johdettu myös muun muassa englannin mortal, latinan mors ja espanjan muerte. Yhdessä maailman vanhimmassa kielessä, sanskritissa, mara tarkoittaa kuolemaa ja marta kuolevaista.

Kuolema liittyy marraskuuhun muutenkin kuin luonnon vuosittaisen kierron vuoksi. Kansanuskomuksen mukaan manalan portit ovat tuolloin auki ja kuolleiden henget eli martaat pääsivät liikkumaan elävien keskuuteen.

Kristinuskon myötä ajankohta on saanut uuden nimen ja merkitys on hieman muuttunut, mutta edelleen pyhäinmiestenpäivää vietetään marraskuun taitteessa. Aiemmin se oli aina marraskuun ensimmäisenä päivänä, mutta nykyään Suomessa pyhäinpäivän ajankohta vaihtelee, jotta se osuu lauantaille.

November

Marraskuu on monella kielellä november (tai hyvin lähellä sitä). November-sana viittaa marraskuun paikkaan vuoden yhdeksäntenä kuukautena; yhdeksän on latinaksi novem. Hämmentävää, sillä marraskuuhan on vuoden 11. kuukausi!

Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.

Näin ollen marraskuu oli siis vuoden yhdeksäs kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään November. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.

Marraskuussa syntyneet ovat ikätovereitaan urheilullisempia

Marraskuussa syntyneet ovat useiden eri tutkimusten mukaan keskimäärin vahvempia ja fyysisesti parempikuntoisia kuin ikätoverinsa. Tämä todettiin esimerkiksi Essexin yliopistossa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa, jossa testattiin koululaisten aerobista kuntoa, puristusvoimaa ja alavartalon lihasten vahvuutta.

Marraskuussa syntyneet päihittivät muut kaikilla osa-alueilla ja erityisen suuri ero oli keväästä ja alkukesästä syntyneisiin. Tutkijoiden mukaan tästä on kiittäminen auringonvaloa ja D-vitamiinia, joille odottava äiti on raskauden puolivälin jälkeen altistunut enemmän. Kunnon annos D-vitamiinia raskauden viimeisinä kuukausina tarkoittaa vauvalle vahvoja luita ja lihaksia.

Näin marraskuussa syntyminen vaikuttaa sairastumisriskiin

Mitä pidemmälle vuodessa mennään, sitä suuremmaksi kohoaa riski aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin. Marraskuussa syntyneillä on kaikkein korkein riski ADHD:lle.

Marraskuun synttärisankareilla on keskimääräistä korkeampi riski kärsiä hengityselinsairauksista, hedelmättömyydestä ja neurologisista häiriöistä. Toisaalta sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riski on merkittävästi pienentynyt syksyllä, erityisesti marraskuussa, syntyneillä. Riski sairastua vaikeaan masennukseen on niin ikään alhaisin marraskuussa syntyneillä.

Toisaalta marraskuussa syntyneet ovat vuonna 2005 julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan kaikkein pessimistisimpiä. Kaikista kuukausista juuri marraskuussa syntyneet kokevat olevansa epäonnisia. Näin ei tietenkään välttämättä ole, mutta tutkimuksen mukaan marraskuun lapsilla lasi on useimmiten puoliksi tyhjä.

Raskaudenaikainen D-vitamiinin saanti on tässäkin kohtaa selittävä tekijä: niin kohonneissa kuin alentuneissa riskeissä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tulokset olisivat kuukausien suhteen päinvastaisia: siellä on kesä ja eniten auringonvaloa silloin, kun meillä on talven pimeät kuukaudet.

Näistä ei kuitenkaan missään nimessä kannata huolestua, sillä syntymäkuukauden rooli terveyteen on isossa kuvassa varsin pieni. Asiaa tutkineen Nicholas Tatonettin mukaan riskit kohoavat sen verran vähän, ettei tulevien vanhempien kannata sen vuoksi yrittää suunnitella sopivaa ajankohtaa vauvan syntymälle, eikä kenenkään tarvitse menettää yöuniaan sen takia, että olisi sattunut syntymään tiettynä kuukautena.

Muut asiat, kuten ruokavalio, liikunta ja stressitaso, painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Mutta ketä muka kiinnostaa tuollaisten asioiden suunnittelu, kun voi lyödä kalenteriin parhaat päivät eläinten kastroimiselle!? Marraskuussa kuohinta on syytä suorittaa 8. ja 9. päivä. Hammaslääkärille on marraskuussa syytä suunnata 23. tai 24. päivänä, jonka jälkeen on kolme suotuisaa päivää astella avioliiton auvoiseen satamaan.

Nämä päivämäärät perustuvat kuukalenteriin eli siihen, missä eläinradan merkissä Kuu kulloinkin taivaalla on. Myös Kuun vaiheet ja planeettojen keskinäinen asettuminen otetaan huomioon.

Esimerkiksi juuri ennen marraskuun täysikuuta (eli 15. päivää) on syystä tai toisesta kaikkein paras hetki hiusten värjäämiselle.

Tänään eli marraskuun 1. päivänä on uudenkuun vaihe eli se ajankohta, jolloin Aurinko valaisee Maasta katsottuna Kuun vastakkaisen puolen. Kuu näyttää meille siis täysin pimeältä. Nyt ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan valoa, vaan maanviljelijän almanakan mukaan tämä uusikuu antaa parhaat lähtökohdat eläinten astuttamiselle, mutta toisaalta myös teurastamiselle. Jostain syystä paras ajankohta hakkuiden aloittamiselle on myöskin juuri tänään.

Jos kuitenkaan tällaisiin aktiviteetteihin ei ole tarvetta, niin aina voi panna olutta tai siideriä. Senkin taataan onnistuvan ”kuuttoman” taivaan alla.

Lue myös:

• Sadonkorjuujuhlia ja kuolleiden muistelua – Halloween kalpenee kekrin, samhainin ja pääkallojen päivän rinnalla!
• Mikä ihmeen kiitospäivä? Faktoja ja sepitysten oikomista amerikkalaisten suuresta perhejuhlasta
• 10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksista

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää sen, onko olemassa jokin ”toinen maailma”, kun yleensä puhutaan vain ensimmäisen ja kolmannen maailman maista.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Jos on olemassa ensimmäisen ja kolmannen maailman maita, niin onko välissä toinen maailma?

Ensimmäinen ja kolmas maailma ovat jokseenkin tuttuja: kolmannella maailmalla viitataan kehitysmaihin ja ensimmäisen maailman maat ovat länsimaita. Loogisesti pääteltynä pitäisi siis olla vielä niitä toisen maailman maita.

Termit ovat jo melko vanhentuneita ja poistuivat yleisestä käytöstä kylmän sodan loppumisen myötä jo vuosikymmeniä sitten. Ensimmäistä maailmaa näkyy nykyään käytettävän enimmäkseen #firstworldproblems-vitseissä, joissa hyväosaiset kertovat mitättömistä ongelmistaan, kun ”oikeita” ongelmia ei ole.

Ensimmäisellä maailmalla tarkoitetaan, tai tarkoitettiin, toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoja, Kanadaa, suurinta osaa Euroopan maista, Australiaa ja Uutta-Seelantia – eli niin sanottuja länsimaita. Joissain yhteyksissä myös Japani saatettiin laskea mukaan ensimmäiseen maailmaan.

Kolmannen maailman mailla viitataan pääosin köyhiin ja kehittyviin maihin Afrikassa, Aasiassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa. ”Kolmas maailma” ei kuitenkaan ole millään lailla yhtenäinen ryhmä, eikä termi ole enää toimiva. Esimerkiksi Brasilian, Malawin ja Syyrian niputtaminen samaan kategoriaan on typerää, vaikka ne kaikki ovat perinteisessä mielessä kolmannen maailman valtioita ja kehitysmaita. Vaikka jokaisessa niissä on köyhyyttä, on Brasilia yksi maailman suurimmista talouksista.

Ja sitten päästään vihdoin siihen kysymyksen aiheeseen eli toiseen maailmaan. Ehkä jo arvaatkin, mitä sillä on tarkoitettu: Neuvostoliittoa ja sen liittolaisia eli niin sanottua itäblokkia. Sattuneesta syystä ”toinen maailma” poistui sanana käytöstä 1990-luvun alussa – samaan aikaan Neuvostoliiton kanssa.

Aivan alkuperäisen määritelmän mukaan ensimmäinen maailma oli Yhdysvallat liittolaisineen, toinen maailma oli Neuvostoliitto liittolaisineen ja kolmannen maailman maihin lukeutuivat ne valtiot, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään. Eli esimerkiksi Suomi oli tämän määritelmän mukaan kolmannen maailman maa.

Lue myös:

• Top 10 maailman vaarallisimmat maat murhien määrässä mitattuna
• 10 ihmistä, jotka ovat auttaneet oman murhansa ratkaisussa

Tänä yönä (lokakuun 17. päivänä) taivaalle nouseva metsästäjän kuu on myös yksi vuoden 2024 neljästä superkuusta. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä superkuu on vuoden suurin ja kirkkain!

Kuun kiertorata on elliptinen, joten sen etäisyys Maasta vaihtelee 406 700 ja 356 400 kilometrin välillä. Superkuulla tarkoitetaan sitä, että radallaan kiertävä Kuu on meitä lähimpänä (tai hyvin lähellä lähintä pistettä) juuri täydenkuun aikaan. Ja koska Kuu on silloin Maata lähimpänä, näyttäytyy se myös erityisen kirkkaana ja mahdollisimman suurena.

Superkuita on joka vuosi muutama ja ne esiintyvät aina peräkkäin. Vuonna 2024 superkuita on siis yhteensä neljä, joista lokakuun metsästäjän kuu on kolmas.

Tänä yönä Kuu on täysikuuna kaikkein lähimpänä meitä – ”vain” 357 363 kilometrin päässä. Siksi on kirkkaampi ja näyttää suuremmalta kuin mikään muu tämän vuoden täysikuista.

Se on 122 kilometriä lähempänä kuin syyskuun 18. päivänä nähty sadonkorjuun superkuu. Vuoden 2024 viimeinen superkuu nousee taivaalle ensi kuun 15. päivänä, mutta se onkin sitten jo 4500 kilometriä kauempana kuin nyt näkyvä metsästäjän kuu.

Lue myös: Miten ja miksi Kuun väri vaihtelee?

Nykyään tiedämme vuodenaikojen vaihtelun johtuvan siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa kallellaan. Kallistuskulmasta johtuen auringonsäteet jakautuvat vuoden eri aikoina epätasaisesti eteläiselle ja pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja erot vuodenaikojen välillä ovat sitä suurempi, mitä kauempana päiväntasaajasta ollaan.

Kreikkalaisessa mytologiassa on kuitenkin hieman erilainen selitys vuodenajoille, erityisesti syksylle.

Kaiken keskiössä on Persefone, kevään ja kesän jumalatar sekä manalan valtiatar. Persefone oli ylijumala Zeuksen ja tämän siskon Demeterin kaunis tytär.

Zeuksen veli Haades, tuonpuoleisen valtija ja vainajien jumala, oli mieltynyt Persefoneen, mutta tiesi etteivät vanhemmat suostuisi lähettämään tytärtään ikuisesti manalaan. Niinpä hän päätti napata veljentyttärensä ja näin pakottaa tämän vainajien valtakunnan jumalattareksi.

Persefonen äiti Demeter oli sadonkorjuun ja kaiken elävän jumalatar. Demeter oli suunniltaan tyttärensä kidnappauksen vuoksi ja eikä suuttuneena sallinut minkään kasvavan maan päällä. Sadot kuihtuivat, kun hän kielsi kasveja kasvamasta ja lopulta maa oli kuiva autiomaa. Ylijumala Zeus tuskastui tilanteeseen, sillä kuolevaiset olivat nälänhädässä. Hän käskytti Haadesia palauttamaan Persefone äidilleen, mutta manalan valtija oli tehnyt temppuja, joiden vuoksi tyttö ei voinut enää pysyvästi poistua tuonpuoleisesta.

Niinpä veljekset tekivät sopimuksen: Persefone viettäisi vuosittain neljä kuukautta manalassa aviomiehensä kanssa ja lopun vuotta äitinsä kanssa.

Aina kun Persefone palasi manalaan, pysäytti Demeter kaiken elävän kasvamisen: näin tuli syksy. Kevät koitti ja Demeter salli kasvien taas kasvavan, kun Persefone nousi tuonpuoleisesta.

Lukijoiden kysymyksissä pohditaan tällä kertaa hymykuoppia. Mitä hymykuopat oikeastaan ovat ja miksi vain joillakin ihmisillä on sellaiset. Toisaalta hymykuopat voi myös hankkia – kirurgin veitsen avulla.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mitä hymykuopat ovat?

Hymykuoppa syntyy silloin, kun isolla poskiluulihaksella, zygomaticus major, on suupielessä kaksi kiinnityskohtaa. Iso poskiluulihas johtaa poskipäästä kohti suupieltä ja supistuessaan se venyttää suuta leveämmäksi ja kaartaa suupieliä ylöspäin. Tämä lihas saa siis aikaan hymyn.

Joidenkin ihmisten iso poskiluulihas haarautuu kahteen osaan, jolloin suupielessä on kaksi kiinnityskohtaa. Kun lihas supistuu, ilmestyy kiinnityskohtien väliin kuoppa – hymykuoppa.

Erilaisen kiinnityskohdan syntymisen ajatellaan olevan seurausta pienestä mutaatiossa yhdessä lihakseen liittyvässä geenissä, joskin tutkimustietoa on melko vähän, joten vaikuttavia geenejä voi olla useita. Hymykuoppien uskotaan olevan vallitsevasti periytyvä ominaisuus eli jos toisella vanhemmalla on hymykuopat, ovat sellaiset usein myös lapsilla.

Hymykuopat voivat kadota

Vaikka hymykuoppa on fyysinen ominaisuus, joka johtuu lihaksen mallista, voi se hävitä iän myötä. Usein onkin niin, että lapsena hymyä sulostuttaneet kuopat katoavat mystisesti.

Katoamistemppu ei kuitenkaan ole mikään mysteeri, vaan johtuu siitä, että yhtä lailla kuin koko ihminen kasvaa, niin myös kasvojen lihakset kasvavat ja kehittyvät. Hymykuoppa voi siis luonnollisesti ”liikkua” paikasta toiseen, madaltua hankalasti havaittaviksi tai sitten kadota kokonaan.

Toisaalta hymykuoppa voi kasvusta johtuvien muutosten vuoksi tulla myös esiin lapsen varttuessa.

Hymykuopat voi myös hankkia

Monen mielestä hymykuopat ovat suloinen ominaisuus. Mutta niitä ihailevien kannalta on valitettavaa, että ihmisellä joko on hymykuopat tai sitten ei. Toisaalta plastiikkakirurgian avulla voidaan saada aikaan lähes mitä tahansa; myös hymykuopat.

Iltalehti kertoi syksyllä 2019 suomalaisesta Janni Halosesta, joka oli aina pitänyt hymykuoppia ”supersöpöinä”, mutta geenit eivät sellaisia hänelle olleet suoneet. Haloselle kuitenkin selvisi erään huvikseen tehdyn nettisurffailun lomassa, että hymykuopat on mahdollista hankkia kirurgisesti, joten hän tarttui tuumasta toimeen.

Halonen hakeutui lontoolaiselle klinikalle, jossa poskista poistettiin parinkymmenen minuutin mittaisessa operaatiossa pala kudosta ja haavat tikattiin kiinni. Hintaa operaatiolle tuli hieman reilut 1700 euroa. Nainen oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja kertoo nauttivansa pienestä ekstrasta, jonka hymykuopat hänen hymyynsä antavat.

Halosen mukaan kyseinen operaatio on ainakin vielä harvinainen Euroopassa, mutta esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa leikkaus on varsin suosittu.

Hymykuoppia on tehty keinotekoisesti ennenkin

Mitä ilmeisimmin hymykuopat ovat olleet haluttu ominaisuus jo pitkään, sillä vuonna 1926 Yhdysvalloissa myönnettiin patentti Dimple Makerille. Dimple Maker oli nimensä mukaisesti ”hymykuopan tekijä”, mutta muistutti enemmänkin keskiaikaista kidutusvälinettä.

Koje pysyi kasvoilla korvien taakse asetettavilla sangoilla ja leuan alta kiersi metallinen jousi. Poskien kohdalla oli nupit, jotka painautuivat syvälle ihoon tarkoituksenaan luoda pysyvät hymykuopat. Erityisen suosittua kapistusta Dimple Makerista ei koskaan tullut, sillä sen käyttäminen oli arvatenkin erittäin kivuliasta ja aiheutti lääkäriliiton mukaan purentavikoja.

Samanlaisia menetelmiä on toki käytössä edelleen, sillä netistä löytyy läjäpäin videoita hymykuoppien hankkimiseen. Suosittuja keinoja ovat erilaiset imutyylit ja sormilla tai jollain tikkumaisella esineellä painaminen.

Lue myös:

• Miksi ihminen on ainoa eläin, joka itkee? 11 faktaa itkemisestä ja kyynelistä
• 10 erikoista esinettä, jotka lääkärit ovat poistaneet ihmisten sisältä