Mikä auttaa krapulaan? Tässä tulee listallinen historiallisia neuvoja siihen, miten krapula päihitetään.

Yksinkertaisin ja paras vinkki on tietenkin välttää krapulan aiheuttajaa. Jos siinä ei syystä tai toisesta onnistu, ja seuraava aamu valkenee tuskaisena, voi helpotusta hakea vaikkapa näistä kyseenalaisista keinoista.

Listafriikki ei ota vastuuta, jos silmämunien syöminen tai hiekkaan kaivautuminen eivät paranna oloa, sillä näitä vinkkejä ei ole toimituksessa testattu. Mutta näihinkin ”rohtoihin” on jossain päin maailmaa uskottu ja turvauduttu.

Tämän listan lukeminen ei todennäköisesti helpota krapulaan, kuten eivät mitkään vippaskonstit. Se vain on karu fakta. Mutta puhdistava vaikutus näillä voi olla, joten jos heikottaa, niin ota ämpäri valmiiksi viereen ja lähde rohkeasti kokeilemaan.

Tiikerin maito

”Leche de Tigre” eli tiikerin maito kuulostaa hyvältä (ainakin espanjaksi). Se ei ole sitä itseään, vaan cevichen valmistuksessa käytettävä marinadi. Ceviche on Latinalaisessa Amerikassa suosittu alkuruoka, joka tehdään ”kypsentämällä” tuoretta raakaa kalaa maustetussa sitruuna- tai limemehussa.

Perussa tuo maitomainen seos toimii krapulalääkkeenä ja antaa ilmeisesti hurjasti energiaa. Äkkiseltään raa’an kalan marinadi ei kuulostaa kovinkaan houkuttelevalta, mutta sitä ei ole tarkoitus nautiskella hitaasti vaan vetää shottimaisesti yhdellä kulauksella. Nesteen mausteiden ja happamuuden pitäisi poistaa elimistöön kertyneitä myrkkyjä, mutta mitään tieteellistä pohjaa ei tällä(kään) ihmelääkkeellä ole.

Leche de Tigren huhutaan olevan myös voimakas afrodisiakki eli lemmenrohto – samalla lailla kuin esimerkiksi osterit. Mikä ihmeen salaisuus raaoissa merenelävissä piilee?

Mongolian Mary

Mongolian Mary, astetta räväkämpi versio Bloody Marystä, on nimensä mukaisesti peräisin Mongolian aroilta. Tomaattimehu antioksidantteineen auttaa todistettavasti maksaa käsittelemään alkoholia, mutta Bloody Maryn vodka saattaa kumota tämän vaikutuksen.

Mongolialaisessa versiossa mehuun ei lisätä viinaa, vaan pikkelöity lampaan silmä. Vaikka silmämuna on luonnon oma antioksidantti- ja vitamiinipakkaus, ei krapulassa ehkä tee mieli nauttia mitään, mikä tuijottaa takaisin. Mutta tätä proteiinipommia käytti hyväkseen jo Tšingis-kaani sotilaineen, joten täytyyhän siinä jotain tehoa olla!

Venäläisten monet keinot

Vielä muutamia vuosia sitten olutta ei pidetty Venäjällä alkoholina; ehkä siksi, että vahvemmat viinat ovat suositumpia.

Rankat huvit vaativat rankkoja parannuskeinoja, ja niitä venäläisillä riittää.

Yksi niistä on kvass eli leipäolut, jota ”nautitaan” muuallakin itäisen Euroopan maissa. Kvass tehdään liottamalla kuivanutta ruisleipää vedestä, sokerista ja hiivasta tehdyssä nesteessä, kunnes seos alkaa käymään. Tämä keitto taitaa mennä sinne loiventavan puolelle, sillä käymisreaktion vuoksi kvassissa on hieman alkoholia. Mutta sitähän ei Venäjällä lasketa.

Toinen esimerkki on itsensä keisari Nikolai II:n kehittämä nikolaschka, joka on mielenkiintoinen pikkupurtava krapulan selättämiseen. Sitruunan viipaleelle ripotellaan kahvinpuruja ja sokeria, ja koko komeus huuhdellaan alas vodkalla. Kuulostaako tämä kenellekään muulle venäläiseltä tequilalta?

Venäjän lisäksi Puolassa ja Japanissa suosittu krapulan selättäjä on etikkaliemi. Suolaista tekee mieli, se on ymmärrettävää, mutta vaatii jonkin verran kanttia ottaa suolakurkkupurkista kurkut pois ja kiskaista menemään pelkkä liemi.

Villissä lännessä villin lännen malliin

Cowboyden kulta-aikana dagenefteriä yritettiin parantaa omalaatuisella piristeellä. Ainekset juomaan oli helppo löytää: piti hakea ulkoa vain muutamia jäniksen papanoita ja uuttaa niistä teetä.

On aivan totta, että papanat sisältävät ravinteita ja suoloja, kuten esimerkiksi kaliumia, jonka puutos saa aikaan krapulan oireita. Mutta nykyään ei tarvitse lähteä oman lemmikkikanin häkille tai nurmikolle siivilän kanssa, yksi banaani ajaa saman asian.

Kokista ja maitoa

New Yorkin Ritz-Carlton-hotellissa kehitettyä krapulajuomaa voi kokeilla kuka tahansa. Yhtäkään eläintä ei tarvitse uhrata tai jätöksiä keräillä, sillä ainekset löytyvät todennäköisesti omasta jääkaapista.

Luksushotellissa järjestettiin vuonna 1938 erään Brenda Diana Duff Frazierin debytantti-tanssiaiset, joissa juhlittiin ”nuoren naisen seuraelämään astumista”. Rikkaan perheen tyttären juhlista uutisoitiin maan isoissa lehdissä, ja ne olivat sen vuoden kohokohta New Yorkin ja koko itärannikon eliitille.

Seuraavana päivänä yksi useista baaritiskeistä oli muutettu krapulatiskiksi, jolla baarimestari Adolphe Jeantet tarjoili itse keksimäänsä lääkettä. Hän sekoitti jääkylmää Coca-Colaa maitoon, ja juomasta tuli välitön hitti, joka maistui myös hotellin kansainvälisille vieraille. Baarimestarin mukaan jokainen, joka kumosi sekoituksen ja meni sen jälkeen pienille päivänokosille, heräsi myöhemmin hyvävointisena ja tarmoa täynnä.

Onko kukaan muuten koittanut sekoittaa noita kahta juomaa? Siinä tapahtuu nimittäin mielenkiintoinen reaktio: Coca-Colan sisältämä fosforihappo reagoi maidon proteiinien kanssa ja saavat sen juoksettumaan pieniksi klimpeiksi. Pelkkä ajatuskin kuvottaa.

Muratin imppaaminen

Nicholas Culpeper, englantilainen kirjailija ja kasviparantaja ohjeisti 1600-luvulla maanmiehiään hoitamaan krapulaa muratilla. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut syödä kasvin lehtiä, vaan uuttaa niistä mehua. Nyt voisi ajatella, että mehu pitäisi juoda, mutta taas mentiin mönkään.

Culpeperin mukaan krapula lähtee, kun täyttää sieraimet tuolla kasvimehulla. Ennen kuin lähdet vetämään mitään nestemäistä nenääsi, tahdon tuoda tietoosi, että tämä herra perusti hoitokeinonsa pitkälti astrologiaan ja oli sitä mieltä, että kaikki taudit ja sairaudet johtuvat planeettojen ja tähtien asennosta taivaalla. Siksi kannattaa hieman varauksella suhtautua muratin toimivuuteen.

Mahlaa ja nokkia

Muinaisessa Assyriassa, johon 600-luvulla eaa. kuului parhaimmillaan  suurin osa Lähi-itää ja Egyptiä, syötiin villien juhlien jälkeen sekoitusta, jossa oli jauhettua linnun nokkaa ja tietyn puun mahlaa.

Tämä puu oli Commiphora myrrha, jonka maltiaisnestettä kutsutaan mirhaksi. Mirha on sitä, mitä Itämaan tietäjät toivat Uuden testamentin mukaan vastasyntyneelle Jeesukselle lahjaksi kullan ja suitsukkeiden lisäksi. Mirhan tiedetään helpottavan tulehduksia ja joissain määrin lievittävän kipua, ja sitä onkin tuhansien vuosien ajan käytetty erilaisiin lääkintätarkoituksiin.

Joten miksipä mirha ei rauhoittaisi vatsan toimintaa ja lievittäisi raastavaa päänsärkyä? Mutta linnun nokasta tehdyn jauheen lisääminen tuntuu vain tarpeettomalta kiusanteolta.

Kaulaa myöten hiekkaan

Kylmä suihku, jos mikä, virkistää ainakin hetkellisesti oloa. Entisaikoina, kun modernia suihkua ei oltu vielä keksitty, oli Irlannissa käytössä vähän vastaavanlainen kikka. Ainakin legendan mukaan.

Vanhan tarinan mukaan ihmisen piti alkoholista puhdistuakseen mennä joen rannalle ja haudata itsensä kaulaa myöten märkään rantahiekkaan. Kylmä hiekka viilensi kehoa ja sai veren virtaamaan. Jostain tuntemattomasta syystä Atlantin rantojen hiekka ei ollut yhtä tehokas parantaja.

Varmasti muuten unohtuu huono olo aika nopeasti, kun ensin kaivaa itselleen kuopan ja sen jälkeen hautautuu hiekan sekaan. Listafriikillä ei ole tietoa, että kauanko hiekassa täytyy sitkutella, mutta voin lyödä pääni pantiksi, että Shannon-joen rannalta on kerran jos toisenkin kuulunut sanat ”en enää ikinä juo”.

Voodoo

Siinä vaiheessa, kun on syönyt silmämunia ja jäniksen ulostetta, juonut raa’asta kalasta tehtyä lientä ja käynyttä leipää, ja seisoo kaulaa myöten rantamudassa, eikä olo vieläkään helpota, voi luovuttaminen käydä mielessä. Ehkä on vain parasta tyytyä kohtaloonsa ja kärsiä eilisen muistot peiton alla.

Tai sitten voi kääntyä haitilaisen voodoon puoleen!

Uskomuksen mukaan krapula lähtee, kun rankaisee aiheuttajaa ja pistää kolmetoista neulaa sen pullon korkkiin, joka on syyllinen päihtymiseen.

Homma toimii samaan tapaan kuin voodoo-nukeilla ja neulojen pistämisen pitäisi saada jumalat saman tien karkottamaan alkoholin vaikutukset. Mitkä tahansa neulat eivät kelpaa, vaan niissä on ehdottomasti oltava mustat päät, koska mustan värin ajatellaan olevan yhteydessä huonojen tapojen karkottamiseen. Parempi olla kokeilematta muun värisillä, sillä kuka tietää mitä sitten tapahtuu!

”What happens in Vegas…”

Infernaalisesta juhlimisesta tunnettu Las Vegas ei jätä kylmäksi edes siinä vaiheessa, kun tekisi mieli vain maata sikiöasennossa kylmällä kylpyhuoneen lattialla.

Syntisessä kaupungissa voi nimittäin marssia klinikalle, jossa pääsee varta vasten krapulan parantamiseen suunniteltuun tiputukseen. Tippapussi on suolaliuoksen lisäksi täynnä vitamiineja ja antioksidantteja sekä lääkkeitä närästykseen, päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Valittavana on olotilan mukaisesti erilaisia paketteja, joista osaan kuuluu myös parinkymmenen minuutin lisähappi ja B-vitamiinipistos.

Eikä klinikalle tarvi kontata, vaan hoitajan voi tilata myös omaan hotelliin. Lisäksi muun muassa polttariporukoille markkinoidun Hangover Heaven -linja-auton voi vuokrata seurueensa käyttöön, niin että kaikki voivat kerralla saada tipan käsivarteen ja puhtia uuteen päivään ja kierrokseen.

Lue myös:

• Kippis! Tässä on 10 maailman oudointa drinkkiä
• 10 maailman vahvinta alkoholijuomaa – pelkkä ajatuskin korventaa sisuskalut!

Tatuoinnit herättävät tunteita, ja ne ovat historian saatossa kulkeneet vaiherikkaan matkan ollen välillä ihailun ja välillä halveksunnan kohde.

Tällä hetkellä taidetaan olla enemmänkin sielä ihailun puolella, joskin tatuoinneista on tullut niin arkipäiväisiä koristeita, että harva ulkopuolinen suhtautuu toisen kuviin kovinkaan intohimoisesti – hyvässä tai pahassa.

Listafriikki keräsi kymmenen mielenkiintoista faktaa tatuoinneista; niiden historiasta ja nykypäivästä. Mutta kannattaa olla varovainen, sillä listan luettuasi voi iskeä tatuointikuume!

Varhaisimmat tatuoinnit

Varhaisimmat tunnetut merkit tatuoinneista ovat peräisin 5000-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Vanhoista japanilaisista hautaholveista on löydetty figuriineja, joiden kasvot oli koristeltu maalaten tai kaivertamalla. Ne viittaavat siihen, että tatuointeja oli jo tuolloin tehty koristetarkoituksessa myös ihmisille.

Egyptin pyramideista löydettyjen muumioiden tatuoinnit noin 400-luvulta ennen ajanlaskumme alkua ovat ensimmäiset, joissa on nähtävissä symboliikkaa. Siihen asti tatuointien arvellaan olleen abstrakteja kuvioita ja geometrisia muotoja, mutta faaraoiden ihoista on löydetty kuvia muun muassa jumalista sekä erilaisista kasveista ja eläimistä. Kaikki Egyptistä tähän mennessä löydetyt tatuoidut muumiot ovat muuten olleen naisia.

Ihon pysyvä koristelu ei siis todellakaan ole mikään uusi juttu.

Tatuointien parantava voima

Ötztalin vuoristosta, Alpeilta, vuonna 1991 löytynyt jäätynyt ja muumioitunut ihmisruumis oli yksi 1990-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä. Lumimies Ötziksi nimetty äärimmäisen hyvin säilynyt muumio on antanut tutkijoille massiivisen määrän uutta tietoa Euroopan muinaisista ihmisistä.

Kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi Ötzillä oli 61 tatuointia ympäri vartaloaan. Antropologi Lars Krutakin mukaan jopa 80 prosenttia noista tatuoinneista osui klassisiin kiinalaisen lääketieteen akupunktiopisteisiin: muun muassa nivelreuman hoidossa käytettävät pisteet oli tatuoitu miehen ihoon. Ötzin tiedetään kärsineen tuosta tulehduksellisesta reumataudista. Loput viidesosa tatuoinneista olivat lähellä akupunktiolinjoja, joten niiden arvellaan olleen lievittämässä esimerkiksi ruoansulatusvaivoja.

Palataan sitten lähemmäs nykyaikaa. Tanskalainen tatuointitaiteilija Colin Dale halusi yrittää auttaa monista vaivoista kärsinyttä asiakastaan lääkinnällisellä tatuoinnilla. Hän sai konsultaatiota akupunktioeksperteiltä löytääkseen oikeat pisteet tatuointien tekemiseen.

Vain kolmen kuukauden päästä tatuoimisesta asiakas (tai potilas, miten sen haluaakaan nähdä) raportoi astmansa, kroonisen päänsärkynsä, tinnituksensa, kovaäänisen kuorsaamisensa ja jatkuvien nivelkipujensa joko hävinneen totaalisesti tai ainakin lievittyneen merkittävästi. Noin vuoden kuluttua oireet ja kivut palasivat, mutta eivät koskaan yhtä pahoina.

Uskoo ken tahtoo, mutta sehän on vain ja ainoastaan hienoa, jos joku löytää avun vaivoihinsa – oli metodi sitten miten erikoinen tahansa. Tutkittua ja totta on se, että tatuoinnin ottaminen vapauttaa elimistön omaa kipulääkettä, endorfiineja, ja juuri tatuoitu henkilö voi olla jopa päivien ajan hyvinkin tunteikkaalla tuulella.

Tatuointeihin voi jäädä koukkuun

Moni tatuoinnin ottanut sanoo haluavansa lisää ja taas lisää ja vielä yhden tai kaksi… Kunnes kuvia onkin joka puolella kehoa. Eikä siinä tietenkään ole mitään väärää. Kirjoittajalla itselläänkin on pari tatskaa, joten en kritisoi ketään – kaikki saavat tehdä omalla vartalollaan mitä haluavat.

Tatuointiriippuvuus ei ole lääketieteen näkökulmasta riippuvuus, mutta jotain samoja piirteitä siinä on. Kuten äskeisessä kohdassa jo puhuttiin, vapauttaa tatuoinnin ottaminen endorfiineja. Opioidit, joita käytetään niin kipulääkkeinä kuin huumausaineina tuomaan hyvää oloa, kiinnittyvät aivoissa samoihin reseptoreihin, ja vaikka omiin endorfiineihin ei voi koukuttua, voi ihminen silti hakeutua tilanteisiin, joissa euforinen olo on ennenkin saavutettu. Esimerkiksi siis tatuoinnin ottaminen.

Ihmiskeho tuottaa stressaavissa tilanteissa adrenaliinia. Tatuointineulan aiheuttama kipu voi tuottaa stressivasteen, joka saa aikaan adrenaliiniryöpyn eli äkillisen energiapiikin. Tuo tunne on koukuttava ja oletkin varmasti kuullut puhuttavan ”adrenaliininarkkareista”. Tatuoinnin ottaminen voi saada aikaan samanlaisen adrenaliinihuuman kuin vaikkapa benjihyppy tai kalliokiipeily. Joten adrenaliini ja endorfiinit yhdessä maanittelevat yhä uudelleen ja uudelleen piikin alle.

Tatuoinnit rangaistuksena

Krekkalainen historioitsija Herodotus kirjoitti 500-luvulla kaiken muun ohessa myös oman kotimaansa tatuointikulttuurista. Tatuointeja halveksuttiin ja ne oli tarkoitettu vain orjille ja rikollisille.

Varkaita ja murhaajia tatuoitiin varoituksena muille, että näiden kavereiden kanssa ei kannata olla tekemisissä. Isänniltään karata yrittäneet orjat saivat usein tatuoinnin rangaistuksena rikoksistaan. Halventava teksti tai kuva pistettiin luonnollisesti näkyvälle paikalle, mieluiten keskelle otsaa.

Itäisessä Euroopassa asuneita traakialaisia naisia kutsuttiin hulluiksi ja höynähtäneiksi, kun he vapaaehtoisesti koristelivat ihoaan pysyvillä kuvilla. Ainoat tatuoinnit, joita Kreikassa ei paheksuttu, olivat sota-ajan salaiset koodit, joita kirjailtiin vakoojien kehoihin, jotta tärkeää tietoa saatiin vietyä vaivihkaa vihollislinjojen taakse. Kätevä, joskin aikaa vievä, systeemi oli ajaa pää kaljuksi, tatuoida päänahkaan viestejä ja odottaa niiden peittyvän hiusten alle.

Mistä tatuointimuste on tehty?

Nykyään käytettävät tatuointimusteet ovat yhdistelmä väri- ja kantaja-aineita. Ammattitatuoijan käyttämän musteen pigmentit ovat lähinnä erilaisia metalleja, kuten monet väriaineet ovat, mutta kotona tehtävissä puuhasteluissa ihoon kelpaa väriä tuomaan lähes mikä tahansa. Ja tarkoitan kirjaimellisesti, sillä vanhanaikaiset väriaineet tehtiin muun muassa maaperän tomusta, verestä tai vaikka virtsasta.

Eräs vanhimmista tunnetuista tatuointimusteresepteistä on peräisin muinaisesta Egyptistä. Mistäs muualtakaan. Ainesosia oli vain kuusi: männyn kaarna, ruostunut pronssi, etikka, rikkihappo, purjomehu ja hyönteisten munat.

Nykyisin niiden, joilla siihen on varaa, on mahdollista saada ihoonsa musteen sijaan timantteja. Hieman reilulla 800 000 eurolla saa tatuoinnin, joka on tehty puolen karaatin timantista. Timantteja tuossa uniikissa tatuoinnissa tulee olemaan 612 kappaletta.

Tatuoiminen voi olla laitonta

Luulisi, että joka puolella maailmaa voisi nykypäivänä ottaa tatuoinnin, mutta näin ei kuitenkaan ole. Turkki ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat eivät kiellä tatuointeja lailla, mutta niitä katsotaan päättävien ja hallitsevien elinten toimesta erittäin pahalla, siksi studioita ei joka kadun kulmassa näe.

Iranissa tatuoiminen on laitonta, samoin kuin lyhyet, ”piikikkäiksi” muotoillut hiukset. Silti ihmiset hankkivat tatuointeja, mutta artistit työskentelevät lähes kirjaimellisesti maan alla välttääkseen epäilemättä raskaan tuomion ja rangaistuksen.

Uskomatonta kyllä, tatuointien tekeminen oli laitonta muutamassa Yhdysvaltain osavaltiossa vielä 2000-luvulla. Vuonna 2006 Oklahoma ja Etelä-Carolina siirtyivät kuitenkin vihdoin nykypäivään ja ensimmäiset (lailliset) tatuointistudiot aukesivat.

Jopa edistyksellisessä New York Cityssä tatuoiminen oli kiellettyä vuosien 1961 ja 1997 välillä. Siihen toki oli syynä kasvava hepatiittiepidemia, joka lietsoi päättäjissä ja tavallisissa kaduntallaajissa pelkoa.

Tatuoinnit olivat joskus kuninkaallisten etuoikeus

Tatuoinnit näkivät totaalisen jälleensyntymisen 1900-luvun puolivälissä, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi olleet suosittuja aiemmin.

Erityisesti 1900-luvun taitteen molemmin puolin tatuoinnit olivat erittäin suosittuja ja muodikkaita aristokraattien, varsinkin naisten, keskuudessa. Tatuoiminen oli hyvin kallista lystiä ja ihmiset maksoivat maltaita heille varta vasten piirretyistä luonnoksista.

Englannin pääministerinä toisen maailmansodan aikana toimineella Winston Churchillillä oli klassinen ankkuri kädessään. Hänen äidillään Lady Randolph Churchillillä taas oli käärme tatuoituna ranteeseen.

Useilla Englannin kuninkaallisilla oli myös tatuointeja, muun muassa kuningatar Elisabet II:n isoisälle Yrjö V:lle jäi Japanin matkaltaan kirjaimellisesti lohikäärme käteen. Myös monilla Venäjän hallitsijoilla, esimerkiksi Pietari Suurella ja hänen vaimollaan Katariinalla sekä viimeisellä keisarilla Nikolai II:lla, oli tatuointeja.

Kun tatuoinnit 1900-luvulla tulivat edullisemmiksi ja ”rahvas” kansanosa innostui niistä, jättivät siniveriset ihonsa koristelun näille.

Venäjän vankilatatuoinnit

Vankilatatuoinnit ovat täysin oma taiteenlajinsa, jos niin voi sanoa. Kuvilla erotellaan ”me” ja ”te”, ja ne kertovat näkyvästi tiettyyn jengiin tai ryhmään kuulumisesta.

Viime vuosisadalla Neuvostoliiton vankiloissa ja erityisesti gulageissa eli vankileireillä vangeilla oli tarkka tatuointietiketti. Johtavat rikolliset ottivat tietynlaisia kuvia ja vankien hierarkia oli helppo saada selville vain katsomalla ihoon hakattuja kuvia.

Vangit eivät kuitenkaan aina ottaneet tatuointeja omasta tahdostaan, vaan heitä myös tatuoitiin väkisin: muun muassa ilmiantajat, homoseksuaalit ja Neuvostoliiton armeijassa palvelleet saivat pakon sanelemana häpeälliset leimat. Myös sadattuhannet poliittiset vangit, jotka päätyivät gulageihin toisen maailmansodan aikana ja jälkeen, haluttiin vankilasysteemissä erotella ”oikeista” rikollisista.

Jos vankilaan joutuneella henkilöllä oli tatuointeja, joita ei oltu muiden vankien mielestä ”ansaittu” oikeanlaisilla rikoksilla tai sopivalla määrällä istuttuja päiviä, oli rangaistuksena mitä tahansa tatuoinnin poistosta kuolemaan.

Jotkut vangit tatuoivat rintaansa maan johtajien, erityisesti Vladimir Leninin ja Josif Stalinin, kuvia. Sitä ei tehty kyseisten herrojen kannatuksen vuoksi, vaan mahdollisen teloitustuomion osuessa kohdalle. Neuvostoliitossa oli nimittäin lailla kiellettyä ampua valtionjohtajien kuvia.

Sponsoritatuoinnit

Mitä ihmiset eivät tekisi rahasta? Kukaan ei varmaankaan ole sellaista rajaa vielä löytänyt. Toisaalla yritykset tekevät kaikkensa saadakseen tuotteitaan näkyviin. Yhdistetään nämä kaksi, niin saadaan sulavasti aikaan kasvoihin tatuoidut mainokset.

Tämä trendi ”keksittiin” suhteellisen hiljattain, sillä vasta 2010-luvulla mainostajat todella iskivät kiinni ihmisten epätoivoon.

Esimerkiksi vuonna 2013 newyorkilainen kiinteistönvälitystoimisto Rapid Realty antoi työntekijöilleen mahdollisuuden saada mukava lisä tiliin. Rapid Realty lupasi antaa kaikille yrityksen logon tatuoineille 15 prosentin palkankorotuksen. Vartalon kohdalla ei ollut väliä ja kymmenet innokkaat syöksyivät tatuoijan penkkiin.

Alaskalainen amatöörinyrkkeilijä Billy Gibby taas tienaa elantonsa ottamalla eri yritysten mainostatuointeja. Gibbyn lempinimi onkin ”Billy, ihmismainostaulu”, ja markkinointimielessä tehtyjä tatuointeja hänellä on useita kymmeniä. Kasvoissaan hänellä on ollut muun muassa muutaman pornosivuston mainos, joista hän kuitenkin hankkiutui pari vuotta sitten eroon kivuliaalla laserpoistolla.

Joten vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: Ei ole mitään, mitä ihminen ei rahasta tekisi.

Tatuoitu iho keräilykohteena

Tokion yliopiston patologisessa museossa on näytteillä yli sata ihmisen nahkaa. Ne ovat suurimmaksi osaksi japanilaisen Yakuza-rikollisjärjestön jäsenten läpeensä tatuoituja ihoja, jotka on kerännyt näytteille patologi Masaichi Fukushi.

Yakuzat eivät toki ole ainoita maailmassa, jotka peittävät tatuoinneilla koko kehonsa: The Mütter -museo Philadelphiassa, Yhdysvalloissa, on paikka, jossa voi käydä ihastelemassa nimenomaan tatuoituja ihmisnahkoja. Tuo museo on täynnä erilaisia anatomisia kummallisuuksia ja siellä on myös maailman laajin kokoelma ihmisen nahalla päällystettyjä kirjoja. Lontoon tiedemuseo taas pitää hallussaan maailman suurinta ihmisnahkakokoelmaa, johon mahtuu sekä tatuoituja että kuvattomia taljoja.

Jos innostuit ajatuksesta, niin oman tatuoidun ihonsa voi lahjoittaa kuolemansa jälkeen näytille. Näin on tehnyt Geoff Ostling (kuvassa), joka lähestyi reilu kymmenen vuotta sitten Australian kansallismuseota tarjoten heille omaa, kukkakuvioilla täyteen tatuoitua ihoaan. Museo tietenkin suostui ilomielin ja suunnitelma Ostlingin kuolemanjälkeistä ihon poistoa varten on jo tehty. Toisin kuin Tokiossa olevat yakuza-ihot, joilta on poistettu muun muassa sukuelimet ja päät, haluaa Ostling ihonsa olevan näytteillä täytettynä ja koko komeudessaan.

Lue myös:

• Hakaristitatuointi kiveksessä toi vankeustuomion
• Pistekirjoitus: 10 mielenkiintoista faktaa maailman käytetyimmästä kohokirjoitusjärjestelmästä

Toimivassa yhteiskunnassa on paljon määräyksiä ja lakeja, joita kaikkien täytyy noudattaa. Mutta nyt listataan sellaiset kirjoittamattomat säännöt, joiden noudattamatta jättämisestä ei rangaista – vaikka ehkä pitäisi!

Listafriikki keräsi erilaisilta netin keskustelupalstoilta ja yhteisöistä parhaat kirjoittamattomat säännöt, joita iso osa ihmisistä haluaisi muidenkin noudattavan.

Huumorilla listaan saa suhtautua, mutta myös opiksi kannattaa – itse kunkin – ottaa. Kun näitä neuvoja noudattaa jokapäiväisessä elämässä, niin yhtäkkiä yllättäen voi vaikuttaa varsin fiksulta ja filmaattiselta yksilöltä!

Jos joku näyttää puhelimestaan kuvaa, ÄLÄ rupea selaamaan

Aargh! Mikään ei ole raivostuttavampaa – no, on oikeasti, mutta kuitenkin – jos näyttää jollekin puhelimestaan kuvaa ja tuo henkilö rupeaa selaamaan muitakin kuvia. Halusin näyttää tämän yhden ainoa kuvan, en koko galleriaa, jossa voi olla yksityistä materiaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin millä oikeudella kukaan alkaa selata toisen albumia ilman lupaa? Eihän toisen kotiakaan voi ruveta noin vain penkomaan!?

On tietenkin täysin eri asia, jos ojentaa kaverille puhelimen ja sanoo, että selaa oikealle, sieltä löytyy lisää kuvia, jotka haluan sinulle näyttää. Mutta silloinkin kuvia katsovan on parasta muistaa vasemman ja oikean ero, eikä lähteä pyyhkäisemään ruutua väärään suuntaan.

Päästä aina ihmiset ensin ulos julkisissa kulkuvälineissä ja hisseissä

Elämä ja liikkuminen olisi kaikkien kannalta huomattavasti helpompaa, jos jokaisella olisi muistissa tämä kirjoittamaton sääntö. Kun olet menossa bussiin, junaan, metroon tai vaikkapa hissiin, niin anna tietä ulos tuleville. On tietysti ymmärrettävää, että esimerkiksi ruuhka-aikaan tupaten täydellä metrolaiturilla voi olla aito vaara siitä, että kulkuneuvon kyytiin ei yksinkertaisesti mahdu.

Mutta ainakaan sinne ei mahdu tai ehdi, jos asemalle jäävät eivät pääse ulos. Tilanne on kaoottinen, jos ahtaissa ovissa tungeksitaan ja työnnetään molempiin suuntiin.

Sama pätee hissiin. Pieneen koppiin on aivan turha yrittää ahtautua ennen kuin kerrokseen jäävät ovat päässeet ulos. On uskomatonta, miten monen käsityskyvyn yläpuolella tämä ilmiselvä sääntö on.

Älä kommentoi toisen ulkonäköä, ellei asiaa voi muuttaa puolessa minuutissa

Toisten arvosteleminen ja haukkuminen ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää. Ei, vaikka kyseessä olisi hyvä ystävä. Hiustyyli, vaatteet, paino ja muut tällaiset asiat ovat kiellettyjen listalla.

Poikkeuksena on sellainen tilanne, jossa huomautus on toivottavaa ja ”epäkohta” nopeasti fiksattavissa. Salaattia hampaassa, paita väärin päin, kuivunutta räkää nenän pielessä, housujen vetoketju auki – kerro ihmeessä! Etkö haluaisi, että sinullekin huomautettaisiin ilmiselvästä asiasta? Ei ole kiva mennä vaikkapa työpaikan vessaan ja huomata etuhampaassa kilometrien päähän erottuva roska, jonka olisi avuliaan maininnan jälkeen saanut pois.

Mutta mikä pointti on arvostella vaikkapa toisen hieman kuluneita vaatteita, mainita otsassa kohoavasta finnistä tai tuoda esiin, että toisen paino on noussut tai laskenut. Kyseinen henkilö on varmasti näistä asioista tietoinen, mutta ei juuri sillä hetkellä voi muuttaa asiaa miksikään. Eikä ikinä voi tietää, mitä toisen elämässä tapahtuu. Joten parempi vain pitää mölyt mahassaan, ellei asia ole nopeasti korjattavissa.

Älä aina pyri pistämään paremmaksi

Jos joku kertoo viettäneensä viime kuussa aivan mahtavan pidennetyn viikonlopun Tukholmassa, osoita kiinnostusta ja kysy lisäkysymyksiä, mutta älä odota malttamattomana, että pääset kertomaan omasta, sinut täysin ihmisenä muuttaneesta puolen vuoden mittaisesta reppureissusta Australiassa.

Jos toinen kertoo nyrjäyttäneensä nilkkansa pahasti, älä vähättele tämän kokemusta ja nokita kertomalla siitä, miten sääriluusi murtui vuosia sitten.

Oli kyse ikävistä tai mukavista asioista, anna toiselle tilaa ja huomiota, äläkä käännä valokeilaa itseesi ja pyri aina pistämään paremmaksi.

Älä ilmoita toiselle, jos hän punastuu

Jos jollakin kohoaa puna poskille, oli kyse sitten nolostumisesta, suuttumuksesta tai esimerkiksi ihastumisesta, ei sitä kannata mainita. Punastelija tietää sen satavarmasti itsekin ja tahdosta riippumaton reaktio todennäköisesti vain pahenee, kun siihen kiinnitetään huomiota.

Punastelijalle on tarpeeksi kiusallista, että hänen silmiinpistävin ruumiinosansa rupeaa punoittamaan juuri sellaisessa tilanteessa, jossa haluaisi pysyä mahdollisimman huomaamattomana. Joten mieti omalle kohdalle ja jätä kommentoimatta. Tämä neuvo toimii muuten useimmissa muissakin tilanteissa!

Lue myös: 10 ihmiskehon omituista reaktiota ja syyt niiden takana

Julkisesti ja väkijoukossa kosiminen – Ei!

Okei myönnetään, että kosiminen ei ehkä ole kaikkein arkipäiväisin asia ja mielikuvitusta ainutlaatuisen toimituksen suunnittelussa kannattaa käyttää. Mutta kosimiseen liittyy muutamakin kirjoittamaton sääntö, jotka on syytä pitää mielessä, ellei halua pahoittaa muiden tai omaa mieltä.

Julkisella paikalla, esimerkiksi keskellä katua tai ravintolassa, kosiminen voi olla kosijalle ja kositulle yksi elämän kohokohdista tai sitten ultimaattisen nolo tilanne. Jos on sataprosenttisen varma, että kumppani on unelmoinut julkisesta kosinnasta ja sellaisesta on ehkä joskus yhdessä puhuttukin, niin antaa mennä vain!

Vielä tätäkin tärkeämpää on se, että on varma puolison vastauksesta. Ainahan on toki olemassa pakkien mahdollisuus, mutta toisissa parisuhteissa kosinnan onnistuminen on varmemmalla pohjalla kuin toisissa. Joten jos kumppanin reaktio ja vastaus hiemankin epäilyttää, niin kosinta on syytä tehdä yksityisesti. On nimittäin erittäin epämukavaa, jos joutuu silmätikuksi ja kaikki ympärillä olevat ihmiset odottavat malttamattomana romanttista kyllä-vastausta, mutta kosittava ei halua sitä antaa. Silloin voi tulla paine miellyttää muita ja välttää äärimmäisen nolo tilanne vain suostumalla kosintaan.

Toinen kosintaan liittyvä ehdoton sääntö on se, että toisten häissä sitä ei tehdä. Älä siirrä huomiota itseesi ja omaan puolisoosi toisten suurena päivänä. Voiko tökerömpää olla!?

Älä katso julkisissa vessoissa kopin oven raosta

On muuten suhteellisen suuri mysteeri, että miksi julkisten tilojen vessakopeissa on monesti aivan turhan suuret raot ovien ja seinien välissä. Siis pakkohan niissä on jonkinlainen väli olla, että ovi pääsee avautumaan ja sulkeutumaan, mutta henkilökohtaisesti olen käynyt myös sellaisissa vessoissa, joissa noiden rakojen koossa puhutaan reilusta sentistä.

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että vessakopista näkee kevyesti ulos ja sisään. Tämä on hyvin kiusallista varsinkin silloin, kun vessassa on ruuhkaa ja ihmiset joutuvat jonottamaan omaa vuoroaan. Voi nimittäin olla vaikea päättää, mihin ahtaassa tilassa katsoo, mutta on yksi paikka, mihin jonottajan ei missään olosuhteissa tule katsoa ja se on vessakopin oven ja seinän väliin jäävästä raosta sisään! Kiva olla pöntöllä ja kohdata jonkun ulkopuolella seisovan muukalaisen katse.

Joten tuijotetaan tiiviisti vaikka puhelinta omaa vuoroa odottaessa; sitähän me muutenkin aina teemme.

Liukuportaissa seiso aina oikealla

Liukuporrasetiketti menee hieman samaan kastiin kulkuvälineisiin tunkeutumisen kanssa. Tämän ajattelisi olevan päivänselvää, mutta unohtuu monelta. Liukuportaissa seistään aina oikealla puolella!

Sillä vaikka sinulla ei olisi kiire, niin jollakin muulla voi olla. Siksi vasen puoli jätetään tyhjäksi, jotta sitä pitkin pääsee nopeammin ylös. Jos tämä kirjoittamaton sääntö pääsee unohtumaan ja tukit kasseinesi liukuportaat koko leveydeltä, niin älä herran tähden ainakaan pyörittele silmiäsi, jos joku takaa tuleva pyytää väistämään. Liukuportaiden valloittaja on tällöin toiminut väärin.

Älä tupsahda vieraisille ilmoittamatta

Vielä 30 vuotta sitten oli ihan arkipäiväistä, että tuttavien ja sukulaisten luo tupsahdettiin kylään ilmoittamatta. Se oli ajan tapa ja täysin normaalia. Mutta ajat muuttuu. Vain siinä tapauksessa, että välillänne on jokin sanaton tai sanallinen sopimus siitä, että kylään voi tulla koska tahansa, ovat yllätysvierailut hyväksyttäviä. Muussa tapauksessa älä tuppaudu kylään ilmoittamatta!

Kaikilla on jatkuvasti puhelin kourassa, joten pikainen soitto tai tekstari riittää: Onko paha paikka? Voisiko tulla käymään? Pieni varoitus antaa mahdollisuuden tehdä vaikka pikasiivouksen tai hankkia jotain tarjottavaa, koska kenellä muka nykypäivänä on kaapissa niin sanottua vierasvaraa?

Ja jos toinen osapuoli on kiireinen tai kyläily ei juuri silloin passaa, niin siitä ei saa ottaa itseensä. Toisella voi olla töitä, harrastuksia tai sitten rentouttava koti-ilta ja harvinainen mahdollisuus maata sohvalla ja tuijottaa televisiota. Oli syy mikä tahansa, niin se on oikea syy, koska kyseessä on hänen kotinsa. Ei pidä olettaa, että toinen on mielissään omien suunnitelmiensa kariutumisesta, jotta pääsee isännöimään tai emännöimään juuri sinua.

Syntymäpäiväsi on erityinen päivä muillekin

Otetaan listan loppuun tällainen mukava kirjoittamaton sääntö, joka ei välttämättä monellakaan ole tullut mieleen.

Kun seuraavan kerran suunnittelet syntymäpäiväkekkereitä tai sitä, miten merkkipäivääsi muuten viettäisit, niin älä unohda vanhempiasi. Kyllä, kyseessä on sinun synttärisi, mutta päivä on erityinen myös niille, jotka ovat sinut saattaneet maailmaan.

Muista siis pyhittää juhlinnasta edes pieni hetki henkilölle, jonka sisällä olet mahdollisesti kasvanut yhdeksän kuukauden ajan ja joka tavalla tai toisella on sinut synnyttänyt. Ja oli kyse biologiasta tai ei, niin syntymäpäiväsi – se ensimmäinen – mullisti vanhempiesi elämän. Toivottavasti hyvällä tavalla!

Lue myös:

• 10 näppärää life hack -vinkkiä jokapäiväisen elämän helpottamiseksi
• Miten nukahtaa helposti? 10 erikoisempaa vinkkiä, jotka auttavat nukahtamaan nopeasti
• Legendaarisen Niksi-Pirkan parhaat – Tiedossa lihastreeniä naurun muodossa!
• 10 vinkkiä ja faktaa, jotka voivat pelastaa hengen arkisissa tai harvinaisissa tilanteissa

Miten nukahtaa helposti ja nopeasti? Tämä kysymys on varmasti jokaisen mielessä jossain vaiheessa elämää. Listafriikki esittelee 10 erikoista menetelmää, jotka saattavat auttaa nukahtamisessa.

Unettomuus on varsin yleinen ongelma, joka voi esiintyä nukahtamisvaikeutena, vaikeutena pysyä unessa, unen virkistävyyden heikentymisenä tai näiden kaikkien oireiden yhdistelmänä.

Listafriikki ei tokikaan pyri tällä listalla parantamaan kenenkään unettomuushäiriötä, mutta ehkäpä joku löytää näistä vinkeistä apua, ja yön pikkutuntien kattoon tuijottaminen ainakin vähenee.

Tässä siis 10 hieman erikoisempaa keinoa ja vinkkiä siihen, miten nukahtaa helposti ja nopeasti.

10. Kiellä itseäsi nukahtamasta ja pakota pitämään silmät auki

Kuulostaa hölmöltä, mutta jos hanakasti kiellät itseäsi nukahtamasta, niin se voi mahdollisesti viedä unten maille nopeammin.

Tekniikka tunnetaan hienolla nimellä paradoksaalinen intentio. Sen on kehittänyt itävaltalainen psykologi Viktor Frankl osana niin ikään kehittämäänsä logoterapiaa, joka on psykoterapian suuntaus. Logoterapiassa paradoksaalista intentiota käytetään laajasti eri elämän aloilla.

Tekniikassa potilasta rohkaistaan tavoittelemaan juuri sitä, mitä hän pelkää, jotta pelko menettää voimansa. Esiintymiskammoista henkilöä voidaan esimerkiksi kannustaa esiintymään julkisesti ja tietoisesti tekemään itsestään vitsin.

Samalla tavalla unettomuudesta kärsivää kehotetaan makaamaan sängyssä, pitämään pakolla silmiä auki ja päättämään mielessään ”en aio nukahtaa”. Tällä pyritään saamaan kaikki paine pois nukahtamisesta, mikä saattaa johtaa siihen, että keho sekä mieli rentoutuvat luonnollisesti nukkumaan.

9. Hengitystekniikka 4-7-8

Tämä ikivanha hengitystekniikka pohjautuu joogasta tuttuihin rauhoittumismetodeihin. Sen tarkoituksena on rauhoittaa hermostoa, ja tietty tarkoituksenmukainen rytmitys auttaa alentamaan sykettä, vaimentamaan poukkoilevia ajatuksia ja valmistamaan kehoa nukkumiseen.

Aloita puhaltamalla kaikki ilma ulos suun kautta. Sitten hengitä nenän kautta rauhallisesti sisään neljän sekunnin ajan. Pidätä hengitystä seitsemän sekuntia, jonka jälkeen hengitä hitaasti suun kautta ulos kahdeksan sekunnin ajan. Toista muutaman kerran.

8. Laita sukat jalkaan

Voiko erikoisempaa – ja samalla yksinkertaisempaa – neuvoa olla? Totta se on: sukat voivat oikeasti auttaa saamaan unen päästä kiinni!

Sukat lämmittävät jalkoja, joka saa aikaan vähäiseltä tuntuvan ilmiön – ääreisosien verisuonten laajenemisen. Jos varpaat ovat viileät, pysyvät ääreisverisuonet supistuneina, jotta lämpö säilyy kehon tärkeimpien osien ympärillä. Kun sukat lämmittävät jalkoja, laajenevat raajojen verisuonet, ja siellä rupeaa virtaamaan suhteessa enemmän verta. Veren mukana lämpöä siirtyy kehon sisäosista raajoihin. Vilkastunut verenkierto vapauttaa lämpöä ihon kautta.

Kun kehon sisäinen lämpötila laskee, on se luonnollinen merkki aivoille, että nyt on aika nukkua. Ihmiskehon luontaisessa vuorokausirytmissä kehon lämpötila laskee normaalisti yöaikaan; siksi makuuhuoneeseen suositellaan aina hieman viileämpää lämpötilaa.

Vaikka pörröisten lämpösukkien jalkaan laittaminen ja kehon viileneminen tuntuvat olevan täysin päinvastaisia toimintoja, niin todellisuudessa paistuvat varpaat voivatkin viilentää kroppaa kohti unten maita.

7. Laske 300:sta alaspäin aina kolmen välein

Yhteen- tai vähennyslasku yksi numero kerrallaan ei ole aivoille tarpeeksi haastavaa hommaa. (Tai jos se on liian haastavaa, niin silloin taitaa olla ihan muita ongelmia kuin unettomuus.) Liian yksinkertainen laskutehtävä päästää ajatukset helposti harhailemaan ja kiertämään ympyrää.

Kolmestasadasta kolmen välein taaksepäin laskeminen on täydellinen yhdistelmä: se on aivoille tarpeeksi kinkkistä, jotta ajatukset pysyvät tehtävässä, mutta kuitenkin liian yksitoikkoista, jotta ne jaksaisivat pysyä hereillä.

Todennäköisesti höyhenmaailma kutsuu ennen kuin olet päässyt 200:aan.

6. Armeijan unimetodi – Miten nukahtaa 2 minuutissa

Tämä äärimmäisen helppo, mutta ilmeisen tehokas, tekniikka on kehitetty alunperin yhdysvaltalaisille sotilaille, erityisesti taistelulentäjille, joiden väsymyksestä johtuvia virheitä haluttiin vähentää. Väitteen mukaan sotilaat vaipuvat tätä tekniikkaa käyttäen uneen 2 minuutissa, vaikka olisivat keskellä sotatannerta.

Harjoittelua tämä armeijan nukahtamistekniikka kuitenkin vaatii, mutta kuuden viikon treenauksen jälkeen onnistumisprosentiksi lupaillaan huimaa 96 prosenttia, vaikka nukkuja olisi vaarallisissa ja epämukavissa olosuhteissa.

Aloita rentouttamalla koko kasvot – kieli, leuka ja silmien alue. Sen jälkeen tiputa hartiat niin alas kuin mahdollista. Rentouta keskittyneesti käsivarret ja kädet, jonka jälkeen vedä syvään henkeä ja pitkällä uloshengityksellä rentouta rintakehä. Liiku sitten reisistä pohkeiden kautta jalkateriin rentouttaen kohta kohdalta.

Kun keho on rento ja tuntuu painuvan patjaa vasten, on aika siirtyä mieleen. Tyhjennä ajatuksesi kaikesta muusta ja keskity rauhalliseen mielikuvaan, joka voi olla esimerkiksi makoilu kanootissa järvellä sinisen taivaan alla tai pilkkopimeä huone, jossa olet käpertyneenä samettiseen riippukeinuun. Tai mene mielessäsi sinne, mikä on sinun oma hyvän olon paikkasi.

5. Kuuntele samaa äänikirjaa uudestaan ja uudestaan

Kirjan lukeminen tai äänikirjan kuunteleminen voi väsyttää jo sellaisenaan, mutta tällä ”miten nukahtaa helposti” -listalla ei tokikaan anneta näin tavallisia.

Laita pyörimään jokin äänikirja, jonka olet kuunnellut jo aiemmin. Kirja ei saa olla liian kiinnostava tai koukuttava, mutta toki illasta toiseen saman kirjan toistaminen tekee jännittävästäkin tarinasta lopulta puuduttavan nukuttavan.

Paras keino on joka ilta laittaa kirja alkamaan samasta kohdasta, jolloin toiston ja turvallisen tuttuuden määrä on maksimoitu.

Lue myös: Valkoinen kohina on tuttu, mutta mitä ihmettä on vaaleanpunainen kohina?

4. Kuvittele mielessäsi umpimähkäisiä asioita

Hevonen, kahvinkeitin, puu, kenkä, ilmapallo… Sattumanvaraisten asioiden ja esineiden pyörittäminen mielessä antaa aivoille muuta tekemistä, kuin se ainainen yliajattelu ja turhan murehtiminen, jotka pitävät hereillä. Jossain vaiheessa aivot väsyvät tylsääkin tylsempään puuhaan, päättävät antaa periksi ja siirtyvät kohti rauhaisampaa olotilaa.

Jos tuntuu, että aivoille jää silti liikaa tilaa yliajatteluun, ala kelata läpi kulunutta päivää. Mutta käänteisessä järjestyksessä ja hyvin yksityiskohtaisesti.

Laitoin peiton päälle, menin makaamaan sänkyyn, istuin sängylle ja rasvasin kädet, olin hammaspesulla… Yritä käydä päivä läpi aamuun saakka, mutta tuskin pääset lounaaseen saakka.

3. Sulje silmät ja pyöräytä niitä ylöspäin kolme kertaa

Unessa silmät kääntyvät aina ylöspäin, joten tämä temppu matkii silmien luonnollista tilaa nukkumisen aikana. Ihmisellä on metka taito kyetä huijaamaan omia aivojaan, ja tällä nukahtamistekniikalle tavoitellaan unta nimenomaan huiputtamisen kautta.

Silmien pyöräyttäminen ylöspäin on viesti aivoille, että nyt on aika sammahtaa ja lopettaa kaikenlainen ajatuksenjuoksu.

2. Jännitä kehon kaikkia lihaksia

Fyysinen aktiviteetti kuulostaa kaikkea muuta kuin rauhoittavalta. Mutta kokeile silti: jännitä kaikkia kehon lihaksia vuorotellen viiden sekunnin ajan. Aloita kasvoista ja etene siitä ruumiinosa kerrallaan kohti varpaita. Ja lopuksi jännität koko kropan täydelliseen puristukseen ja sitten rentoutat kaiken kerralla.

Kaikkien lihasten jännittämisen jälkeinen rentoutuminen tuntuu jokaisessa solussa ja täyttää kehon kokonaisvaltaisella raukeuden tunteella.

1. Teeskentele sydämesi kyllyydestä

Mieli ja keho ovat täysin meidän vietävissä! Tämä on faktaa, josta olemme myös kirjoittaneet oman listansa. Siellä selviää muun muassa se, että tekohymykin tekee onnelliseksi. Lue lista tästä: 10 metkaa tapaa, joilla omaa kehoaan ja aivojaan voi huijata.

Jos feikkihymy tekee onnelliseksi, niin miksei tekaistu uninen ilme saisi nukahtamaan!? Kuulostaa keksityltä, mutta ei ole sitä.

Ilmepalautehypoteesi (engl. facial feedback hypothesis) tarkoittaa sitä, että tiettyjen ilmeiden tekeminen vaikuttaa tunteisiimme juuri sillä hetkellä, mutta myös laajemmin siihen, miten yleisesti voimme.

Uninen ilme – otsa rentona, silmäluomet puolitangossa ja muutama suun avaus kuin haukotellessa – lähettävät signaalin aivoille, että on aika nukkua.

Haukottelu kannattaa tehdä kuitenkin varovaisesti, sillä ilmaa ei pidä vetää sisään yhtä paljon kuin aidossa haukotuksessa. Se voi nimittäin tehdä olon virkeämmäksi. Toisaalta pelkkä haukottelun miettiminen, saati siitä lukeminen tai valehaukotusten tekeminen, laukaisevat ihka oikean haukotuksen.

Lue myös:

• 10 hullua asiaa, joita ihmiset tekevät unissaan
• 10 pirtsakkaa faktaa haukottelemisesta – Mistä haukottelu johtuu? 
• 10 näppärää life hack -vinkkiä jokapäiväisen elämän helpottamiseksi

Pyhän Patrickin päivää vietetään maaliskuun 17. päivänä. Vaikka kyseessä on Irlannin kansallispäivä, juhlii sitä puoli maailmaa vihreään pukeutuen ja Guinnessia hörppien.

Tuskin minkään muun maan kansallispäivää juhlitaan niin laajasti ja sankoin joukoin kuin Irlannin. Pyhän Patrickin päivään liittyy paljon historiaa ja perinteitä, joista Listafriikki on nyt poiminut hauskimmat ja kiinnostavimmat tälle listalle.

Vihreää vaatetta, olutta ja paraateja – nämä ainakin tulevat mieleen. Mutta mitä muuta? Se selviää nyt. Éirinn go Brách!

Kuka Pyhä Patrick oli?

Pyhä Patrick ei ollut irlantilainen eikä hänen nimensä ollut Patrick.

Pyhän Patrickin uskotaan syntyneen joskus 300-luvun loppupuolella Rooman valtakuntaan kuuluneessa Britanniassa, todennäköisesti Walesin alueella. Eli ei siis Irlannissa. Ja nimekseen hän sai Maewyn Succat.

Naapurisaarelle Patrick päätyi teini-ikäisenä, kun joukko irlantilaisia ryövääjiä kidnappasi hänet ja vei mukanaan orjaksi. Kuuden vuoden orjuuden jälkeen Patrick onnistui karkaamaan ja hän seilasi takaisin Britanniaan.

Sitten hän päätti ryhtyä papiksi, omaksui nimen Patrick ja opiskeli teologiaa Manner-Euroopassa. Irlannissa vietetty aika oli jättänyt nuoreen mieheen jälkensä ja hän on itse kirjoittanut, että kuuli jatkuvasti mielessään ”irlantilaisten äänet”, jotka kuiskivat: ”Tule takaisin meidän luoksemme Patrick”.

Ja niinpä hän sitten päätti palata kristinuskon kanssa Irlantiin pelastaakseen sen kansalaiset pakanuuden kurjuudelta. Siinä Pyhä Patrick onnistuikin oikein maineikkaasti, ja niinpä pyhimyksen mukaan nimetyn päivän perimmäinen tarkoitus on juhlia kristinuskon saapumista Irlantiin.

Maaliskuun 17. päivää pidetään pyhimyksen kuolinpäivänä, joten siksi juuri se on valikoitunut viralliseksi juhlapyhäksi. Tarinan mukaan Pyhä Patrick haudattiin vuonna 461 kaupunkiin, joka on saanut osuvasti nimekseen Downpatrick, mutta joka irlantilaisten harmiksi sijaitsee nykyään toisessa maassa, nimittäin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa.

Myytti käärmeiden karkottamisesta

Tunnetun legendan mukaan Pyhä Patrick seisoi kukkulalla ja ajoi kaikki käärmeet pois Irlannista, minkä vuoksi saarella ei näitä luikertelevia matelijoita luonnonvaraisena elä. Viimeinen kohta on faktaa: Irlannissa ei tosiaan ole käärmeitä.

Fossiiliaineiston perusteella biologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Irlannissa ei ole koskaan ollutkaan käärmeitä, joten Patrickilla ei ollut mitään karkotettavaa.

Tätä hienoista aukkoa historiassa on selitetty sillä, että käärmeet olivat vertauskuva pakanuudelle, jonka Pyhä Patrick tosiaan ajoi pois Irlannista. Käärmehän on aikojen alusta, tai siis Raamatun ajoista, asti yhdistetty suoraan paholaiseen, joten se oli helppo valinta karkotettavaksi.

Pakanallinen apila kolminaisuusopin kuvaajana

Kuten jo niin monella listalla aiemminkin on todettu, kristinusko on näppärästi ottanut käyttöön perinteitä ja juhlapäiviä pakanauskonnoista, mikä on helpottanut uuden uskonnon myymistä ihmisille.

Näin kävi myös Irlannissa, kun Pyhä Patrick havainnollisti pyhää kolminaisuutta apilan avulla. Apilat olivat olleet jo entuudestaan tärkeitä kelteille, jotka uskoivat jokaisella apilanlehdellä olevan oma merkityksensä: usko, toivo ja rakkaus. Pyhän Patrickin mukaan apilan kolme lehteä kuvastivat Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Koska Patrick vaikutti laajasti Irlannin saarella ja perusti koko joukon kouluja, kirkkoja ja luostareita, levisi kertomus apilasta maan joka kolkkaan.

Nelilehtiseen apilaan Patrickilla ei ollutkaan sanottavaa, mutta hänen onnekseen todennäköisyys sellaisen löytymiselle on 1/10 000. Legendan mukaan neljäs lehti merkitsee onnea, jota sen löytymiseen todella tarvitaan.

Päivä, jona pubit olivat kiinni

Irlantihan tunnetaan oluen ja pubien maana, ja toisaalta syvästi katolisena sellaisena. Pyhän Patrickin päivä on Irlannissa yksi kristinuskon tärkeimmistä juhlapyhistä, jota vietettiin 1970-luvulle asti hyvin eri tavalla kuin nykyään. Vuodessa oli aiemmin kaksi päivää, jolloin pubit sulkivat ovensa: pitkäperjantai ja maaliskuun 17. päivä.

Ainoa poikkeus anniskeluun oli kansallinen koiranäyttely, joka järjestettiin perinteisesti tuona juhlapyhänä, ja jossa olutta sai myydä ja nauttia vapaasti. Nykyään uskonnollisuus ja kuivin suin oleminen eivät ensimmäisenä tule mieleen, jos löytää itsensä keskeltä Pyhän Patrickin päivän juhlintaa.

Eikä juhlintaa tarvitse lähteä hakemaan Irlannista, sillä vuosisatojen aikana ympäri maailmaa siirtolaisiksi lähteneet irlantilaiset ja nykyään heidän jälkeläisensä pitävät perinnettä yllä erityisesti englanninkielisissä maissa – Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa – mutta myös muualla maailmassa.

Massiivia paraateja järjestetään esimerkiksi Buenos Airesissa, Moskovassa ja Tokiossa. Irlantilaisten juhlintaan ovat vuosisatojen saatossa liittyneet kaikki ystävät ja kylänmiehet. Käy ihmeessä fiilistelemässä tunnelmaa jossakin Suomen lukuisista irkkupubeista!

Ensimmäistä Pyhän Patrickin päivän paraatia ei järjestetty Irlannissa

Irlantilaiset siirtolaiset olivat niitä, jotka suurelta osin muokkasivat Pyhän Patrickin päivästä kotimaansa kulttuuria ylistävän juhlan, jossa uskonnollinen alkuperä on jäänyt toissijaiseksi. Se on toki melkoisen outoa, että syvästi katolinen Irlanti on seurannut juhlinnassa perässä.

Pyhän Patrickin päivää on vuosisatojen ajan juhlittu paraateissa ympäri maailman. Historian ensimmäinen paraati ei kuitenkaan hieman yllättäen ollut Irlannissa, vaan nykyisessä St. Augustinen kaupungissa, Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Maaliskuun 17. päivänä vuonna 1601 paikalla oli espanjalainen siirtokunta, jonka irlantilainen pastori Ricardo Artur järjesti kotimaansa suojeluspyhimyksen kunniaksi kekkerit.

Paraatit eivät kuitenkaan ottaneet tuulta alleen ennen kuin vasta 1700-luvulla. Ensimmäinen varsinainen Pyhän Patrickin juhla järjestettiin Bostonissa vuonna 1737. Ensimmäistä paraatia saatiin vielä odottaa vuoteen 1762 saakka. Silloin New Yorkissa asuneet amerikanirlantilaiset järjestivät kulkueen Yhdysvaltojen itsenäisyyssodassa Brittien armeijassa palvelleiden irlantilaisten kunniaksi, ja hiljalleen paraatiperinne levisi muihinkin kaupunkeihin. Irlanti seurasi perässä reippaasti myöhemmin, sillä Dublinissa marssittiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1931.

New Yorkin paraati on maailman suurin Pyhän Patrickin päivän juhla, joka koki ennennäkemättömän hetken maaliskuussa 2020 (ja uudelleen 2021). Ikinä ennen, edes sotien aikaan, paraatia ei oltu sen yli 250-vuotisen historian aikana peruttu. Mutta pandemian iskettyä paraatia ei kahteen vuoteen järjestetty normaalisti. Vain pieni joukko ihmisiä marssi turvavälit huomioonottaen maaliskuun 17. päivän varhaisina tunteina New Yorkin kaduilla, jotta ikivanha perinne ei kokonaan katkeaisi.

Mitä Pyhän Patrickin päivänä juodaan?

Guinnessia, Guinnessia ja Guinnessia. Ja sitten vielä vähän Guinnessia.

Tilastojen mukaan tuon, tietenkin Irlannista kotoisin olevan, tumman oluen myynti moninkertaistuu Pyhän Patrickin päivänä maailmanlaajuisesti ja Guinnessia myydään 819 % enemmän kuin tuiki tavallisena päivänä. Se tarkoittaa noin 13 miljoonaa tuoppia. Nopealla laskutoimituksella juhlijat kumoavat 150 tuoppia per sekunti. Ja tuskinpa pubit ovat auki vuorokauden ympäri!

Joten jos käyt St. Paddy’s Day:n juhlintaan, niin ainoa oikea suun kostuke on Guinness. Ja tosiaan, monesti juhlapäivän lyhennetyn lempinimen näkee kirjoitettavan muodossa St. Patty’s Day, mikä on suuri virhe. Vaikka Irlannin suojeluspyhimyksen nimi on englanniksi Patrick, on se iiriksi Pádraig. Joten ainoa sallittu lyhenne on ”Paddy”. Eihän kukaan nyt halua loukata irlantilaisia heidän suurena juhlapäivänään!?

Mitä Pyhän Patrickin päivänä syödään?

Pyhän Patrickin päivän perinteisin ruoka on suolaliha ja kaali, jotka sopivat tumman oluen kanssa nautittavaksi kuin nenä päähän. Mutta tämä ei olekaan peräisin Irlannista, vaan samoin kuin oli paraatien suhteen, niin tämän perinneruoan syntytarina löytyy niin ikään Atlantin takaa Yhdysvalloista.

New Yorkissa oli ja on edelleen alueita, jotka voidaan nähdä tietyn siirtolaisyhteisön keskittyminä. Amerikanirlantilaiset olivat kerääntyneet Manhattanin eteläisiin osiin ja monet heistä elivät köyhyydessä, mutta jos joskus oli sallittua revitellä, niin Pyhän Patrickin päivänä.

Suolalihaa saatiin samalle alueelle asettuneiden juutalaisten lihakaupoista tai sitä ostettiin ylijäämänä pitkiltä kauppamatkoilta saapuvilta laivoilta, joissa liha oli säilöttynä suolaliemeen. Lihan kyljessä tarjoiltiin perunaa sekä halvinta saatavilla ollutta vihannesta – kaalia.

Oli Irlannissakin toki syöty juhla-ateria, mutta kaalin ja perunan kanssa tarjoiltiin pekonia ja kinkkua. Näihin ei Manhattanin siirtolaisilla ollut varaa. Hassua kyllä, perinne suolaliha-ateriasta päätyi vuosien saatossa myös Irlantiin ja ohitti alkuperäisen version.

Vihreä on uusi sininen

Jos Pyhän Patrickin päivää haluaisi juhlia oikein perinteiseen tapaan, niin pitäisi pukeutua siniseen, nimittäin sitä Patrick itse suosi. Sininen on pääväri myös Irlannin vanhoissa lipuissa sekä nykyisessä vaakunassa ja presidentin virallisessa lipussa (kuvassa). Vihreää, joka nykyään symboloi koko maata ja kansakuntaa, pidettiin aiemmin epäonnen värinä.

Värin muutoksen takana on montakin pientä syytä, jotka yhdessä luovat järkeenkäyvän kokonaisuuden. Irlannin maaseutu on hyvin vehreää ja maa tunnetaan myös nimellä Emerald Isle eli smaragdinvihreä saari. Apila, josta jo aiemmin puhuttiin, on vihreä – samoin kuin luonto keväisin muutenkin – ja Pyhän Patrickin päivä maaliskuun puolessavälissä osuu juuri kevään korvalle.

Suojaudu haltijan nipistykseltä pukeutumalla vihreään

Iso osa vihreän värin vallankumouksessa oli haltijoilla; erityisesti sellaisilla, jotka tarun mukaan paljastavat salaisen aarteensa kätköpaikan niille, jotka onnistuvat haltijan nappaamaan. Pyhä Patrick ei varmasti olisi kovinkaan mielissään, että hänen kunniakseen vietettävään päivään yhdistetään haltijoita.

Monissa Pyhän Patrickin päivän koristeissa näkyy haltijoita, jotka ovat peräisin irlantilaisesta kansantarustosta. Tasa-arvo on löytänyt tiensä myös muinaiseen mytologiaan, sillä monissa kuvissa esiintyy naispuolisia haltijoita, vaikka legendoissa sellaisista ei ollut tietoakaan. Irlannin haltijat eli leprekaunit ovat partasuisia ja vihreisiin asuihin pukeutuvia olentoja, jotka tekevät suutarin hommia ja kätkevät työstä saamansa kolikot sateenkaaren päähän.

Haltijat siis pukeutuvat itsekin vihreään asuun, mutta Pyhän Patrickin päivänä kaikkien on syytä verhota itsensä vihreällä. Vihreät vaatteet nimittäin tekevät ihmisestä haltijoille näkymättömän, mikä on siinä mielessä hyvä asia, että noilla kiusanhengillä on tapana nipistää vastaantulijoita. Näkymättömyys tietenkin suojaa tonttumaisten haltijoiden pikkuisilta sormilta.

Yhdysvaltain presidentti saa vuosittain apilan, joka tuhotaan samantien

Kaikki valtionjohtajat eivät pääse koskaan henkilökohtaiseen tapaamiseen Yhdysvaltain presidentin kanssa, mutta Irlannin pääministerille sellainen kunnia suodaan vuosittain.

Jo vuosikymmenien ajan Irlannin pääministeri eli taoiseach, joka tällä hetkellä on Micheál Martin, käy Pyhän Patrickin päivän tienoilla vierailulla Valkoisessa talossa. Irlannissa on tänä vuonna (2026) vastustettu erittäin kiivaasti vierailua presidentti Donald Trumpin luona, mutta Martin on halunnut kohteliaasti pitää kiinni perinteestä. Martin on matkannut Yhdysvaltoihin jo hieman aiemmin ja osallistui viikonloppuna Philadelphiassa järjestettyyn Pyhän Patrickin päivän paraatiin.

Hauska yksityiskohta: kummatkin miehet ovat nyt toistamiseen virassaan, mutta kumpikin muutamien vuosien tauon jälkeen. Martin oli Irlannin pääministeri vuosina 2020–2022 ja astui virkaan jälleen vuoden 2025 tammikuussa. Samana kuukautena virkavalansa vannoi presidentti Trump, joka toimi presidenttinä myös vuosina 2017–2021.

Perinteiseen tapaamiseen kuuluu, että pääministeri lahjoittaa presidentille Kerryn kreivikunnassa kasvatetun apilan kristallisessa kulhossa. Koska kyseinen valkoapila on Yhdysvalloissa vaarallisten vieraslajien listalla, ei kasvi kauaa ehdi vastaanottajaansa ilahduttaa.

Kun virallinen osuus puheineen ja juhlallisuuksineen on ohi, siirtyy lahja nopeasti presidentiltä salaisen palvelun hoidettavaksi. Ja hoidettavaksi tarkoittaa tässä kohtaa tuhottavaksi. Apiloista ei ole jälkeenpäin nähty vilaustakaan. Huhuja on liikkunut, että muutamia apiloita olisi vuosien aikana päätynyt Valkoisen talon kukkapenkkeihin, mutta kukaan ei ole asiaa pystynyt varmistamaan. Tai halunnut vahvistaa, sillä kyseessä olisi rikos.

Valkoinen talo juhlistaa muutenkin Pyhän Patrickin päivää, ja sen puutarhassa oleva suihkulähde on usein värjätty vihreäksi vieraan maan kansallispäivän kunniaksi. Toisaalta, koko Valkoinen talo on irlantilaissyntyisen arkkitehdin James Hobanin suunnittelema ja sama mies myös toimi rakennustöiden johtajana.

Lue myös:

• Suomen suojeluspyhimys Pyhä Urho pelasti maamme viinitarhat heinäsirkoilta
• 10 brutaalia perinnettä, joita ei uskoisi enää harjoitettavan nykypäivänä
• 10 erikoista asiaa, joilla on suojeluspyhimykset

Listafriikki selvittää lukijoiden kysymyksissä tällä kertaa sen, että miten deodorantti eli tuttavallisemmin dödö estää hikoilua ja ehkäisee hajua. Pureudumme kuitenkin aiheeseen hieman syvällisemmin, kuin vain tuohon kysymykseen vastaamalla.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mitä eroa on deodorantilla ja antiperspirantilla?

Kauppojen dödöhyllyllä voi mennä sormi suuhun, kun vaihtoehtoja on loputtomasti – on suihkeita, voiteita ja roll-oneja. Ensin on kuitenkin syytä selvittää itselleen, että mihin oikein tarvitsee tuotetta. Onko ongelmana haju vai kosteus – vai ehkä molemmat?

Nimittäin pelkkä deodorantti taistelee ainoastaan hajuja vastaan, kun taas antiperspirantti estää nimensä mukaisesti hikoilua. On toki olemassa rutkasti tuotteita, joissa yhdistyvät nämä kummatkin ominaisuudet.

Antiperspirantti on yleensä sekä kosteutta että hajua estävä tuote. Siksipä arkipäiväisessä puheessa deodorantilla ja dödöllä tarkoitetaankin nimenomaan antiperspiranttia. Mutta kosmetiikkaosastolla voi olla hajusteita sisältävä deodorantti, joka ei pidä kainaloita lainkaan kuivana.

Hajut piiloon

Hikoilu on olennainen osa elimistön lämmönsäätelyä ja se auttaa pitämään kehon lämpötilan 37 asteen kieppeillä. Ihminen hikoilee koko ajan ja vähintään puoli desilitraa tunnissa, vaikka ei tekisikään mitään fyysisesti rasittavaa. Aineenvaihduntamme nimittäin tuottaa jatkuvasti lämpöä, jota elimistö poistaa tehokkaasti hikoilemalla.

Elimistön hiestä vain noin 1 % erittyy kainaloiden kautta, mutta se kiinnittää silti huomiomme. On totta, että kainaloissa on suhteessa paljon hikirauhasia, mutta huomiotaherättävää kainalohiestä tekee se, että hiki ei pääse yhtä helposti haihtumaan. Kainalon kuopassa hiki pääsee virtaamaan ja muodostaa paitaan ikävän ”älppärin”. Kaiken lisäksi kostea läntti vielä haiseekin pahalle!

Hiki itsessään on lähes pelkästään vettä, joten sellaisenaan se on hajutonta. Se, mitä me kutsumme hienhajuksi, syntyy iholla elävien bakteerien vaikutuksesta. Kaikkien ”hiki” haisee hieman erilaiselta, sillä jokaisen bakteerikanta on yksilöllinen.

Deodorantti siis ehkäisee näitä hajuhaittoja, joita kostea hiki ja iholla elävät bakteerit yhdessä saavat aikaan. Hiki kyllä virtaa, mutta deodorantti hillitsee bakteerien kasvua ja peittää alleen muodostuvat hajut. Tuotteessa on usein mukana alkoholia (etanolia) ja muita antimikrobiaalisia ainesosia sekä monesti myös jokin tuoksu.

Miten antiperspirantti ehkäisee hikoilua?

Antiperspirantti ehkäisee hikoilua ja auttaa pitämään kainalot kuivina ja hajuttomina. Mutta miten se tapahtuu?

Ihmisen iholla on 2–5 miljoonaa hikirauhasta, joista muutama kymmenen tuhatta sijaitsee kainaloissa. Ja nuo hikirauhaset ovat se ongelman ydin, johon antiperspirantit iskevät. Antiperspirantit sisältävät alumiinisuoloja, jotka muodostavat tulpan hikirauhasten suulle ja vähentävät siten hien eritystä.

Alumiinisuolot eivät salaliittoteoreetikkojen pelotteluista huolimatta pääse imeytymään syvälle ihoon, vaan ne vaikuttavat sen pinnalla muodostaen iholle ohuen, geelimäisen kerroksen. Hiki ei pääse nousemaan iholle tiehyiden väliaikaisen tukkimisen vuoksi.

Antiperspirantit ehkäisevät myös epämiellyttäviä hajuja, sillä alumiinisuolot ovat luonnostaan antimikrobiaalisia aineita, joten ne hillitsevät iholla olevien bakteerien määrää.

Dödön levittäminen lähentelee rakettitiedettä

Miten niin rakettitiedettä? Nopea sutaisu tai suihkaisu kainaloon ja menoksi! Käyhän se noinkin, mutta dödön ”oikeaoppiseen” käyttämiseen on muutamia vinkkejä, joilla siitä saa kaiken irti.

Hajuja peittävä deodorantti kannattaa levittää kainaloihin aamulla, mutta antiperspirantti sen sijaan illalla. Jälkimmäinen neuvo johtuu siitä, että öisin kehon lämpötila on luonnostaan hieman alhaisempi, jolloin hikoilu on vähäisempää. Antiperspirantin aktiiviset ainesosat pääsevät iskemään hikirauhasiin tehokkaasti ja aamulla herätessä voi luottavaisin mielin lähteä päivään kainalot kuivina.

Dödöä ei kannata laittaa heti suihkun jälkeen, mikä kuulostaa hieman nurinkuriselta. Kaiken järjen mukaanhan tuote on syytä levittää tai suihkaista silloin, kun kainalot on juuri pesty puhtaaksi. Toisin on! Kannattaa odottaa jonkun aikaa, että iho on varmasti kuiva, sillä vesi estää antiperspirantin hikirauhasia tukkivien ainesosien pääsyä tiehyiden suulle. Alumiinisuolot eivät siis pääse tehokkaasti ehkäisemään hikoilua.

Näiden ”sääntöjen” jälkeen on tärkeää muistuttaa, että dödöä voi käyttää myös luovasti! Kukaan ei tosiaan estä suihkimasta tai levittämästä dödöä ympäri kehoa. Samalla lailla se torjuu hajuja tai tukkii hikirauhasia – oli kyse sitten kainaloista tai vaikkapa jaloista. Antiperspiranttia voi kokeilla käyttää esimerkiksi rintojen alle, sisäreisiin, jalanpohjiin, kämmeniin, hiusrajaan ja kaulaan.

Lue myös:

• Ei hammaslääkäripelkoisille! 10 faktaa hammashoidon hirveästä historiasta
• Ihminen näyttää haukotellessaan samalta kuin orgasmin saadessaan: 10 pirtsakkaa faktaa haukottelemisesta

Nyt Listafriikki selvittää, että onko olympiamitalit oikeasti valmistettu kullasta, hopeasta ja pronssista. Onko olympiakulta kultaa vaiko ihan jotain muuta?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Olympiamitaleiden historiaa

Vaikka tarkoitus on selvittää nykyisin jaettavien olympiamitalien valmistusmateriaali, niin otetaan ensin lyhyt katsaus näiden himoittujen metallikappaleiden historiaan.

Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa, eli Ateenassa 1896, mitalin saivat kaulaansa ainoastaan kaksi parasta. Voittajat saivat hopeiset mitalit ja toiseksi tulleet pronssiset mitalit. Kolmanneksi sijoittuneet eivät saaneet mitalia ollenkaan!

Tämä kuitenkin muuttui Pariisissa 1900, kun voittajat saivat kaulaansa kullatusta hopeasta valmistetut mitalit, toiseksi tulleet hopeiset mitalit ja kolmanneksi sijoittuneet saivat pronssiset olympiamitalit. Paitsi että useimmissa lajeissa ei annettu mitaleita ollenkaan vaan palkinto oli esimerkiksi jonkinlainen pysti.

St. Louisissa vuonna 1904 siirryttiin hetkeksi kirjaimellisesti kultakantaan, sillä silloin olympiavoittajat saivat kaulaansa täydestä kullasta valmistetut mitalit. Ne olivat toki huomattavasti nykyisiä pienempiä, vain noin 4 senttimetriä halkaisijaltaan – eikä lajeja ollut lähellekään yhtä paljon. Lontoossa 1908 ja Tukholmassa 1912 olympiavoittajille jaettiin myös täysin kultaiset mitalit, mutta näiden kisojen jälkeen, varmasti kustannussyistä, siirryttiin kullattuun hopeaan. Ja tällä tiellä ollaan edelleen.

Mistä materiaaleista olympiamitalit valmistetaan?

Kansainvälinen olympiakomitea on määrittänyt olympiamitaleille tarkat strategiset mitat, joita suunnittelijoiden on noudatettava. Mitalin on väristä riippumatta oltava halkaisijaltaan vähintään 60 mm ja paksuudeltaan vähintään kolme millimetriä.

Kultamitalissa ihan oikeaa kultaa on oltava vähintään 6 grammaa, joka useimmiten käytetään mitalin pinnoittamiseen. Loput ”kultaisesta” mitalista on koostuttava vähintään 92,5-prosenttisesti hopeasta. Sama pätee toiseksi tulleiden mitaleihin: hopeaa on oltava vähintään 92,5 %. Yleensä kirkkaimpien olympiamitalien hopea on niin puhdasta (99,9%) hopeaa kuin on mahdollista valmistaa.

Olympiamitaleissa käytetty ”pronssi” taas on oikeasti messinkiä eli kuparin ja sinkin sekoitusta. Se on helpommin muokattava ja paljon kirkkaampana seoksena mitaliin sopivampi materiaali kuin pronssi, joka on kuparin ja tinan seos.

Jos miettii kulta- ja hopeamitaleiden rahallista arvoa, niin kulloisestakin mallista ja metallien hinnasta riippuen ne ovat useiden satojen eurojen arvoisia. Pronssiset mitalit sen sijaan eivät maksa paljon – vain muutamia euroja. Mutta sehän on selvää, että olympiamitalien arvoa ei mitata rahassa!

Nykyisin jaettavat olympiamitalit ovat kooltaan suuria: halkaisijaltaan lähes 10-senttisiä ja paksuuttakin niillä on usein jopa yli sentti. Jos tuollainen yli puoli kiloa painava lätkä olisi täyttä kultaa, nousisivat yhden mitalin materiaalikustannukset reiluun 20 000 euroon.

Milano-Cortinan vuoden 2026 talviolympialaisissa mitaleiden kokoa kommentoitiin maastohiihdon naisten viestin jälkeen. Suomen joukkue menestyi hienosti ja naiset saapuivat haastatteluun pronssimitalit kaulassaan. Tuntemuksia kysyttäessä ilmoitti Kerttu Niskanen, että hänen mielestään olympiamitali on verrattain pienikokoinen. Ehkä Niskanen on unohtanut aiemmat olympialaiset, sillä Pekingin talviolympialaisissa 2022 hän saavutti kaksi mitalia, jotka olivat pienempiä. Pekingin olympiamitalit olivat halkaisijaltaan 70 mm ja paksuudeltaan 6 mm. Milano-Cortinassa jaetut olympiamitalit ovat halkaisijaltaan 80 mm ja paksuudeltaan 10 mm.

Täytyy vielä loppuun mainita, että Tokion vuoden 2020 kesäolympialaisten, jotka koronapandemian vuoksi siirrettiin järjestettäväksi vuonna 2021, mitalit valmistettiin kierrätetystä pienelektroniikasta peräisin olevista metalleista. Materiaalia kerättiin kierrätetyistä laitteista ympäri Japania ja projektiin ryhdyttiin jo vuonna 2015, kun japanilaisia pyydettiin lahjoittamaan käytettyjä ja toimimattomia puhelimia, digikameroita ja kannettavia tietokoneita mitalien valmistamista varten. Kaikki 5000 mitalia saatiin valmistettua sataprosenttisesti kierrätysmateriaaleista.

Lue myös:

• Miksi urheilijat purevat kultamitaleitaan? Syy on varsin yksinkertainen, mutta ei se, mitä ehkä luulet
• Miksi olympiavoittajille soitetaan Porilaisten marssi?
• 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista
• Suomen joukkueella mukana oikea karhu – 10 erikoisinta tapahtumaa menneistä olympialaisista
• Köydenvetoa, esteuintia ja moottoriveneilyä – näistä poistettuja olympialajeja ei enää nähdä!

Mitä ihminen haluaa syödä, kun hän tietää teloituksen odottavan muutaman tunnin päässä? Kuolemaantuomittujen viimeiset ateriat ovat kummallisella tavalla kiehtova asia.

Kuolemantuomio on vuonna 2026 länsimaista voimassa vain Yhdysvaltojen 27 osavaltiossa ja nykyään kaikkien teloitettavien viimeiset ateriat julkaistaan selonteon yhteydessä. Kovin mahdollinen rangaistus on käytössä kymmenissä maissa ympäri maailmaa, mutta tiedot niistä ovat hataria tai pidetään kokonaan salassa. Siksipä tämä lista koostuu suurimmaksi osaksi Yhdysvalloissa teloitettujen vankien annoksista.

Yleisimmät viimeiset ateriat ovat usein lohturuokaa: paistettua kanaa, pihviä, pizzaa, hampurilaisia ja makeita herkkuja. Harvemmin kukaan pyytää hedelmiä ja vihanneksia. Tutkijoiden mukaan toiveet saattavat heijastella kuolemaantuomittujen sosioekonomista asemaa ja toisaalta kaloripitoiset ruoat voivat tuoda helpotusta viimeisiin hetkiin. Onhan epäterveellinen lohtusyöminen varmasti tuttua lähes kaikille meistä.

Monessa yhdysvaltalaisessa vankilassa kuolemaantuomittu saa toivoa kyllä mitä tahansa, mutta aina pyyntöä ei voida täyttää. Useassa osavaltiossa aterian valmistukseen tarvittavien ainesten on löydyttävä valmiina vankilan keittiöstä – kukaan ei lähde erikseen ostoksille teloitettavan toiveiden mukaisesti. Joissakin osavaltioissa taas toiveet esimerkiksi tietyn pikaruokaravintolan annoksesta on toteutettavissa.

Listafriikki esittelee nyt pahamaineisten murhaajien erikoisimpia viimeisimpiä aterioita. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä:

Viimeiset ateriat: 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta – osa 1

Jälkkäri säästettiin myöhemmin syötäväksi

Ricky Ray Rector ampui Arthur Criswellin maaliskuun 21. päivänä vuonna 1981 arkansasilaisessa ravintolassa. Rector oli tulistunut, kun hänen ystäväänsä ei oltu päästetty sisään. Muutaman päivän mies piilotteli virkavallalta, mutta lupautui siskonsa painostuksesta antautumaan poliisille. Rector suostui, kunhan kiinniottaja olisi Robert Martin, jonka hän oli tuntenut lapsuudesta saakka.

Kun Martin saapui pidättämään Rectoria, kaivoi tämä aseen esiin ja ampui tuttua poliisia kylmäverisesti kasvoihin ja kaulaan. Sen jälkeen murhaaja marssi ulos ja ampui itseään päähän. Virkavalta löysi Rectorin kuitenkin nopeasti ja kiireellisen leikkauksen ansiosta tämän henki saatiin pelastettua.

Miehen aivojen otsalohko tuhoutui itsemurhayrityksessä, ja monien mielestä hän oli kykenemätön oikeudenkäyntiin, mutta varmasti osaltaan poliisimurhan vuoksi hänet arvioitiin lobotomiasta huolimatta oikeustoimikelpoiseksi. Rector todettiin syylliseksi kahteen murhaan ja tuomittiin kuolemaan.

Rector teloitettiin myrkkyruiskeella tammikuussa 1992, ja sitä ennen hän oli syönyt hyvin klassisen viimeisen aterian – muutamalla erikoisella lisäyksellä. Hänen toivomuksensa oli pihvi ja friteerattu kana, jotka hän halusi huuhtoa alas kirsikanmakuisella, veteen sekoitettavasta jauheesta valmistetulla, Kool-Aid -juomalla. Jälkiruoaksi Rector oli toivonut palan pekaanipähkinäpiirakkaa. Pääruoan hän söikin, mutta jätti piirakan tarjottimelle.

Rector ilmoitti vanginvartijoille, jotka tulivat hakemaan häntä teloitushuoneeseen, että halusi säästää piirakan syödäkseen sen myöhemmin eli teloituksen jälkeen, mikä ehkä kertoi jotain hänen senhetkisestä mielenterveydestään.

Viimeinen ateria, jonka vuoksi viimeiset ateriat kiellettiin Teksasissa

Lawrence Russell Brewer, John King ja Shawn Berry tekivät äärimmäisen raa’an ja rasistisen murhan kesäkuun 7. päivänä vuonna 1998. James Byrd sai tuona iltana kolmikolta kyydin kotiinsa, tai niin hän luuli, sillä auto ajettiin teksasilaisessa Jasperin kaupungissa syrjäiselle tien pätkälle, jossa brutaali pahoinpitely alkoi.

Nuo kolme valkoisen ylivallan kannattajaa hakkasivat Byrdin, virtsasivat ja ulostivat hänen päälleen, ja sitoivat lopuksi nilkoista auton perään. Byrdiä vedettiin pitkin tietä noin viisi kilometriä, minkä aikana hän menehtyi käsivartensa ja päänsä leikauduttua irti siltarumpuun osumisen seurauksena.

Brewer, King ja Berry jäivät pian kiinni teostaan ja kaksi ensimmäistä tuomittiin kuolemaan, Berry sai elinkautisen. Miehet eivät osoittaneet katumusta, vaan nämä uusnatsit kertoivat ennemminkin olleensa ylpeitä, ja jo murhan tekohetkellä valmiita kuolemaan aatteensa vuoksi.

Kun Brewerin teloituksen aika tuli syyskuussa 2011, tilasi hän sellaisen annoksen ruokaa, että viimeiset ateriat Teksasin kuolemaantuomituilla päättyivät siihen. Hänen ruokatoiveeseensa kuului kaksi pihviä kastikkeella ja sipulilla, triplahampurilainen pekonilla, juustomunakas jauhelihalla ja kasviksilla, kulhollinen paistettua okraa ketsupilla, puoli kiloa grillattua lihaa ja puolikas leipä, kolme fajitasta, pizza lihatäytteellä, puoli litraa jäätelöä, maapähkinävoita rouhituilla pähkinöillä, sekä kolme inkivääriolutta.

Teksasissa oli vuodesta 1924 saakka ollut tapana toteuttaa teloitettavien vankien toive viimeisestä ateriasta, joten kaikki tuo ruokamäärä järjestettiin Brewerin nautittavaksi.

Hän ei kuitenkaan syönyt tuosta muruakaan ilmoittaen syyksi sen, että ei ollut nälkäinen.

Tempauksen jälkeen Teksasissa muutettiin käytäntöä eikä kukaan toiveistaan huolimatta saa erityistä ateriaa, vaan saman annoksen kuin muutkin vangit kyseisenä päivänä.

Israelilaista punaviiniä natsille

Ja näin kun päästiin ”mukavasti” aiheeseen, niin jatketaan alkuperäisillä natseilla ja yhdellä niistä pahimmista – nimittäin toisen maailmansodan aikaisen holokaustin toteutuksesta vastanneella Adolf Eichmannilla.

Eichmann toimi kapellimestarina ”juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun” suunnittelussa ja toteutuksessa. Hänet napattiin kiinni pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, mutta mies onnistui pariinkiin otteeseen pakenemaan vankeudesta. Vuonna 1950 Eichmann matkasi väärennetyn henkilöllisyyden ja passin turvin Argentiinaan, jonne hänen vaimonsa ja lapsensa seurasivat muutaman vuoden päästä perässä.

Natsijohtaja perheineen asui suhteellisen mukavasti, eikä heidän lopulta tarvinnut pahemmin piilotellakaan. Eichmannin henkilöllisyys oli monella tiedossa, mutta erinäisistä poliittisista syistä hän sai elää melko vapaata elämää.

Lopulta Israelin tiedustelupalvelu sai vihiä Eichmannin olinpaikasta ja Mossadin joukot nappasivat hänet toukokuussa vuonna 1990. Sotarikollinen lennätettiin Jerusalemiin oikeudenkäyntiä varten ja todettiin syylliseksi muun muassa rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Hänet tuomittiin kuolemaan.

Eichmann siirrettiin Ramlan vankilaan odottamaan teloitustaan, joka suoritettiin hirttämällä toukokuun 31. päivänä vuonna 1962. Ennen teloitusta hän ei halunnut mitään erityistä viimeistä ateriaa, vaan söi normaalin vankilaruoan, johon kuului leipää, juustoa, oliiveja ja teetä. Yksi toive kuitenkin oli.

Eichmann pyysi saada pullollisen israelilaisen Carmel-viinitilan punaviiniä. Hän joi pullosta noin puolet. L’Chaim!

Pizza kodittomalle

Elokuun 5. päivänä vuonna 1981 kokaiiniin pahasti koukussa ollut perheenisä Philip Workman teki Wendys’s -pikaruokaravintolaan aseellisen ryöstön Memphisissä, Tennesseessä. Ryöstön ollessa käynnissä, onnistui yksi työntekijä painamaan äänetöntä hälytysnappia, jonka seurauksena kolme poliisia saapui paikalle. Workman yritti paeta ja juostessaan parkkipaikan läpi hän avasi tulen poliiseja kohti ja ampui Ronald Oliveria kuolettavasti.

Workman todettiin syylliseksi poliisin murhaan ja valamiehistö puolsi kuolemantuomiota, joka miehelle lopulta langetettiin.

Workman oli määrä teloittaa jo vuonna 2001, mutta vain puolta tuntia ennen myrkkypistokselle määrättyä ajankohtaa Tennesseen korkein oikeus kumosi alkuperäisen päätöksen perustuen oikeudenkäynnissä tapahtuneisiin virheisiin. Seuraavina vuosina ampumistapausta käsiteltiin uudelleen ja esiin tuli valheellisia todistajanlausuntoja ja alkuperäisen tuomarin epäoikeudenmukainen ja puolueellinen näkökanta.

Lopulta Workmanin kuolemantuomio kuitenkin säilyi ja hänet teloitettiin toukokuun 9. päivänä vuonna 2007. Mies ei ollut halunnut mitään erityistä viimeistä ateriaa itselleen, vaan pyysi sen sijaan, että jollekin kodittomalle ihmiselle annettaisiin iso kasvispizza. Vankila ei suostunut pyyntöön ja Workman päätti olla syömättä mitään.

Seuraavana päivänä kodittomille tarkoitettuihin asuntoloihin ympäri Tennesseen tulvi kasvispizzoja, joita lahjoittivat niin yksityishenkilöt kuin yrityksetkin kunnioittaakseen Workmanin viimeistä pyyntöä.

Halusi multaa, sai jogurttia

Teksasilainen James Edward Smith ampui vakuutusvirkailija Larry Rohusin maaliskuussa 1983 ryöstön yhteydessä. Smith oli innostunut voodoosta ja mustasta magiasta ja oli ennen Teksasiin muuttoaan työskennellyt tarot-tulkitsijana New Orleansissa. Oikeudessa hänet todettiin syylliseksi murhaan ja tuomittiin kuolemaan.

Juuri ennen kesäkuun 26. päivänä vuonna 1990 tapahtunutta teloitusta Smithin äiti vetosi poikansa mielenterveyteen ja yritti kaikin keinoin estää myrkkyruiskeen. Smith oli kuitenkin itse toista mieltä ja ilmoitti olevansa valmis ja halukas kuolemaan; hän halusi jättää aineellisen elämän taakseen ja palata henkiseen maailmaan. Hän kertoi osallistuneensa ainakin kuuteen rituaalimurhaan ennen pidätystään, mutta näitä väitöksiä ei uskottu tai voitu todistaa paikkansapitäviksi. Väitteiden arveltiin olevan Smithin keino estää teloituksen mahdollinen peruuntuminen, sillä hän ei missään nimessä halunnut elää vankilassa.

Maailmankatsomuksensa mukaisesti Smith halusi viimeiseksi ateriakseen jotain aivan muuta kuin ruokaa. Hän halusi kokkareen multaa. Voodoossa rhaeakunda-multaa käytetään kuolleen ruumis merkkaamisessa, jotta henki pääsee siirtymään eteenpäin eikä jää kummittelemaan maahan.

Kun multa ei hieman yllättäen kuulunutkaan Huntsvillen vankilassa hyväksyttyjen ruokien listalle, tarjottiin Smithille vaihtoehtoisesti jogurttia. Siitä tuli hänen viimeinen ateriansa.

Koska Smith ei saanut haluamaansa multakasaa, julisti hän vartijoille, että tulisi kummittelemaan vankilan alueella seuraavat 300 vuotta.

Lue myös:

• Top 10 maailman vaarallisimmat vankilat
• Naissarjamurhaajat – tässä ovat kaikkien aikojen 10 pahinta
• 10 syyttömänä tuomittua, jotka istuivat vuosikausia viattomina vankilassa