Yhteiskunta
Someriippuvuus on aito uhka: 10 häkellyttävää faktaa!
Someriippuvuus on ollut viime vuosien aikana merkittävä keskustelunaihe, eikä syyttä: Listafriikki.com käy läpi 10 faktaa aiheeseen liittyen.
Meistä moni on varmasti kohdannut tilanteen, jossa meneillään on ollut hyvä keskustelu ja kesken tämän keskustelun toinen osapuoli on napannut puhelimen käteensä, hukkuen sinne älylaitteensa syövereihin.
Sosiaalinen media mahdollistaa ihmisille paljon hienoja asioita, kuten esimerkiksi kommunikaation ystävien ja sukulaisten välillä, kun maantieteelliset etäisyydet ovat pitkät. Samaan aikaan se aiheuttaa yksilöille ja myös koko yhteiskunnalle valtavasti ongelmia.
Pitäisikö siis tästä meidän sosiaalisen median käytöstä olla aidosti huolissaan?
Ehdottomasti pitäisi, sillä sellaista termiä kuin someriippuvuus ei ole todellakaan turhaan keksitty. Jokaisen kannattaakin omalla kohdallaan tutkailla, onko se somen käyttö karannut käsistä tai karkaamassa käsistä, ja tehdä asialle aidosti jotain. Esimerkiksi Ylen verkkosivuilta löytyy hyvä testi, joka kertoo sinulle onko sosiaalisen median käyttäminen juuri sinulle jo ongelmallista.
Seuraavassa Listafriikki käy läpi kymmenen someriippuvuuteen liittyvää faktaa, jotka laittavat varmasti jokaisen meistä miettimään sitä omaa sosiaalisen median käyttöä.
Ensimmäiset someriippuvuuden merkit
Kahta asiaa ei tietyssä mielessä sovi sekoittaa keskenään: se, että pitää somen selaamisesta ja se, että on somesta riippuvainen, eivät tarkoita samaa asiaa, välttämättä.
Jos sosiaalisen median käyttösi alkaa kuitenkin vaikuttaa työhösi, kouluun ja ylipäätään muuhun elämääsi, tällöin kannattaa alkaa tarkkailla sitä omaa käyttäytymistäsi somen suhteen. Jos siis esimerkiksi huomaat kouluhommien tai töiden sijaan selailevasi somea, se on yksi ensimmäisistä signaaleista, joilla someriippuvuus määritellään.
Jos olet myös puhelin kourassa silloin, kun vietät aikaa esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa, se saattaa kieliä sosiaalisen median ongelmakäyttämisestä. Lisäksi moni someriippuvuuden kynnyksellä oleva turvautuu normaalia enemmän myös sosiaaliseen mediaan käsitelläkseen elämässään olevia ongelmia; se on ikään kuin pakopaikka todellisuudelta.
Muita merkkejä ovat ärtyneisyys ja/tai levottomuus, kun henkilö ei käytä sosiaalista mediaa; tai, jos miettii sosiaalista mediaa silloin, kun tekee jotain muuta ja menee someen välittömästi mahdollisuuden saatuaan. Myös se on yksi selkeä signaali, jos ensimmäisenä asiana herättyään ja viimeisenä asiana ennen silmiensä sulkemista käy läpi sosiaalisen median kanavat.
Someriippuvuus on yhtä voimakas kuin kokaiiniriippuvuus
Joku saattaa tätä listaa lukiessaan vähätellä sitä, miten voimakasta riippuvuutta sosiaalinen media voi ihan aidosti aiheuttaa ja miten vakava asia someriippuvuus todellisuudessa on.
Hiljattain Journal of Behaviorial Addiction -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, että someriippuvuus on yhtä voimakas kuin esimerkiksi kokaiiniriippuvuus; kokaiinia pidetään yleisesti ottaen kaikkein addiktoivimpana huumausaineena.
Tutkimusta johtaneen Dar Meshin mukaan someriippuvuudessa ja huumausaineriippuvuudessa on paljon samoja elementtejä, jotka näkyvät yhtäläisyyksinä aivoissa tapahtuvissa muutoksissa. Tällaisia ovat esimerkiksi heikentynyt päätöksenteko ja omien arvojen noudattamatta jättäminen päätöksiä tehtäessä, päähänpinttymät somea/huumausaineita kohtaan ja muutokset mielialassa.
Lisäksi ihmiset, joilla on someriippuvuus, joutuvat herkästi konfliktitilanteisiin muiden ihmisten kanssa, liittyen heidän somen käyttöön. Yrittäessään päästä eroon tästä riippuvuudesta someriippuvaiset yksilöt kokevat usein vieroitusoireita ja retkahtavat todella herkästi käyttämään somea uudelleen.
Someriippuvuutta ei ole toistaiseksi luokiteltu muiden riippuvuuksien joukkoon, ja Mesh toivookin, että heidän tekemänsä tutkimus muuttaa käsityksen someriippuvuuden vakavuudesta.
”Noin kolmasosa ihmisistä käyttää sosiaalista mediaa ja osa näistä ihmisistä sopeutuu huonosti sosiaalisiin medioihin sekä käyttää niitä liikaa. Toivon mukaan meidän tekemämme löydökset motivoivat tämän toimialan suhtautumaan sosiaalisen median liikakäyttöön sen vaatimalla vakavuudella”, Mesh kommentoi.
Sosiaaliseen mediaan käytetty aika
Miten paljon keskimäärin jokainen ihminen tällä planeetalla käyttää sosiaalista mediaa per päivä? 145 minuuttia eli lähes kaksi ja puoli tuntia. Kasvua vuoteen 2012 on peräti 61 prosenttia, joka tarkoittaa lähes tunnin päivittäistä keskiarvollista kasvua, joten jokainen voinee miettiä, miltä tulevaisuus näyttää näiltä osin.
Teini-ikäiset, joilla on someriippuvuus, saattavat olla näytön äärellä päivittäisellä tasolla jopa yhdeksän tuntia ja valtaosa siitä kuluu nimenomaan somen parissa. Kaiken kukkuraksi tämä kyseinen tilasto on kuuden vuoden takaa, toki Pohjois-Amerikkaa koskien, joten valistuneena arviona voisi heittää, ettei tilanne ole ainakaan parantunut tästä.
Maailman terveysjärjestö WHO kertoi vuonna 2019, että ihmisen keski-ikä on globaalisti 73,4 vuotta. Mikäli me otamme olettamuksen, että sosiaalisen median pariin eksytään jo kymmenen vuoden iässä, mikä on täysin realistinen arvio, ihminen viettää keskiarvolta sosiaalisessa mediassa 6,66 vuotta. Se tarkoittaa sitä, että me vietämme prosentuaalisesti elinajastamme noin 9,1 prosenttia sosiaalisessa mediassa.
Filippiineillä käytetään sosiaalista mediaa keskiarvollisesti kaikkein eniten ja heidän kohdallaan koko elinajasta peräti 11,64 vuotta saattaa mennä sosiaalisen median parissa.
Sosiaalisen median käyttäjiä uskotaan tänä päivänä olevan maailmanlaajuisesti noin 4,33 miljardia. Kaiken kaikkiaan maapallolla elää vuonna 2021 noin 7,9 miljardia ihmistä, joten kaikista tämän planeetan ihmisistä noin 54,81 prosenttia käyttää sosiaalista mediaa, ja tuossa luvut ovat siis kaikki ihmiset – vauvasta vaariin.
Kaikkein eniten ihmiset käyttävät aikaa sosiaalisen median kanavista Facebookissa, keskiarvolta noin 58 minuuttia päivässä. Seuraavana listalla ovat Instagram (53 minuuttia), Snapchat (49,5 minuuttia) ja YouTube (40 minuuttia).
Lue myös: Ketkä ovat Top 10 Suomen suosituimmat somejulkkikset!?
Psyykkiset ja fyysiset ongelmat
Me puhuimme tämän listan ensimmäisessä kohdassa ensimmäisistä merkeistä, jotka kertovat siitä, että someriippuvuus on ottanut tai ottamassa vallan; arvioiden mukaan jopa 210 miljoonaa ihmistä, maailmanlaajuisesti, kärsii someriippuvuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista.
Vaan, minkälaisia psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia someriippuvuus voi pahimmillaan sitten aiheuttaa?
Yksi yleisimmistä ongelmista ovat uniongelmat, jotka puolestaan voivat johtaa esimerkiksi useisiin erilaisiin mielenterveysongelmiin: vuonna 2017 tehdyssä CBS:n tutkimuksessa selvisi, että Yhdysvalloissa 40 prosenttia aikuisista kärsii somen aiheuttamista uniongelmista. Glasgow’n yliopiston tekemässä tutkimuksessa puolestaan selvisi, että teinit, jotka käyttävät somea yli kolme tuntia päivässä, menevät todennäköisemmin nukkumaan vasta kello 23:00 jälkeen ja heräävät yöllä vähintään kerran.
Monet liikaa sosiaalisessa mediassa aikaa viettävät ihmiset kärsivät myös huonosta itsetunnosta, ahdistuksesta ja masennuksesta. Lisäksi liiallinen somen käyttö voi johtaa esimerkiksi syömishäiriöihin, ylipainoon ja kommunikaatio-ongelmiin sekä sitä kautta myös heikentyneeseen elämänlaatuun.
Fyysisten oireiden osalta liiallinen somen käyttö saattaa johtaa esimerkiksi erilaisiin silmäongelmiin, kuten silmäkipuun, sekä sitä kautta päänsärkyihin, heikkoon ryhtiin, joka on taas omiaan aiheuttamaan monenlaisia fyysisiä kipuja, ja myös lukuisiin vakaviin sairauksiin, koska sosiaalinen media vähentää runsaasti liikuntaan käytettävää aikaa.
Avioerot ja parisuhteet
Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka käyttävät Facebookia keskimäärin useammin kuin kerran tunnissa, ajautuvat suuremmalla todennäköisyydellä puhtaasti Facebookin käytön aiheuttamiin konfliktitilanteisiin puolisonsa kanssa. Nämä konfliktitilanteet ovat usein seurausta mustasukkaisuudesta ja erilaisista väärinkäsityksistä.
Vuonna 2012 julkaistun brittitutkimuksen mukaan Iso-Britanniassa asuvien ihmisten avioeroista peräti joka kolmas linkittyi tavalla tai toisella sosiaalisen median käyttöön. Puolestaan kaksi vuotta aiemmin Yhdysvalloissa julkaistun tutkimuksen mukaan neljä viidestä avioeroja hoitavista asianajajista käytti sosiaalista mediaa osana todistusaineistoaan.
Sosiaalinen media vie siis nykypäivänä meiltä aivan liian paljon aikaa ja siitä kärsivät erityisesti puolisot, perheenjäsenet ja ystävät. Omaan sosiaalisen median käyttöön kannattaakin kiinnittää huomiota, ja korjata asiat ennen kuin someriippuvuus kummittelee aitona uhkana ilmassa.
Kommunikaatio-ongelmat ja kaksi eri persoonaa
Tuleeko sinulla yhä enenevissä määrin niin sanottuja hiljaisia hetkiä viettäessäsi aikaa esimerkiksi läheisen ystäväsi kanssa? Tämä saattaa olla seurausta puhtaasti sosiaalisen median käytöstä.
Ylipäätään someriippuvuus aiheuttaa ihmisille ongelmia kommunikoinnin osalta niin sanotusti oikeassa elämässä eli esimerkiksi kasvotusten keskustellessa. Osa käyttäjistä luo itselleen sosiaalisessa mediassa omanlaisensa persoonan, josta voi olla vaikeuksia päästää irti. Erityisesti ihmiset, joilla on vaikeuksia päästää tuosta niin sanotusta toisesta persoonastaan irti, ovat vaikeuksissa kommunikoinnin suhteen.
Kommunikaatio-ongelmia aiheuttaa myös puhtaasti se, että ihmisillä on kasvotusten käytävien keskustelujen aikana usein pakottava tarve ottaa puhelin kouraan ja käydä läpi sosiaalista mediaa; uskallan väittää, että todella moni meistä on törmännyt tähän ilmiöön, jossa keskustelu keskeytyy somen vuoksi ja kaikki sanomasi kaikuu kuuroille korville. Kun toinen/joku keskustelijoista ottaa puhelimen käteensä ja löytää tiensä someen kesken keskustelun, menettää hän samalla kiinnostuksen käymäänsä keskusteluun. Kaiken lisäksi tutkimukset osoittavat, että jopa yli joka kymmenes aikuinen kokee jäävänsä mielummin kotiin somettamaan kuin tapaa kasvotusten läheisiään.
Myös vanhemmilla on usein tänä päivänä kommunikaatio-ongelmia lastensa kanssa juuri samoista syistä.
Onkin jotenkin surullista ajatella, että monille käyttäjille sosiaalisen median alkuperäinen tarkoitusperä oli kommunikaation ylläpito ystäviin ja perheenjäseniin, ja vaikka somesta onkin paljon hyötyä esimerkiksi kaukana toisistaan asuessa, lopputuloksena ovat ongelmat kasvoittain tapahtuvassa kanssakäymisessä.
FOMO – pelko, että jää jostain paitsi
Oletko törmännyt jossain termiin ”FOMO”, etkä ole ymmärtänyt mistä oikein on kyse? FOMO on lyhenne englanninkielisistä sanoista ”Fear of Missing Out”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa pelkoa siitä, että jää paitsi jostain.
Sosiaalinen media aiheuttaa osassa ihmisistä juuri tätä kyseistä tunnetta, kun he eivät ole jatkuvasti läsnä somessa. Toisin sanoen, tällaiset yksilöt pelkäävät jäävänsä paitsi kenties jostain huikeasta kokemuksesta, kun he kirjautuvat ulos sosiaalisesta mediasta.
Jopa 56 prosenttia sosiaalisessa mediassa olevista yksilöistä on jossain vaiheessa kokenut FOMO-tunteen ja peräti 69 prosenttia milleniaaleista kokee kyseistä tunnetta päivittäin – osa jopa tunneittain – mikäli he eivät tsekkaa sosiaalista mediaa jatkuvalla syötöllä.
FOMOa kokevista henkilöistä lähes puolet eli noin 45 prosenttia kertoo, etteivät he pysty olla yli 12 tuntia avaamatta jotain sosiaalisen median kanavaa. Neljäsosa ihmisistä kertoo puolestaan, että he ovat valmiita luopumaan muista riippuvuuksistaan, kuten esimerkiksi tupakoinnista, jos se mahdollistaa heille läsnäolon somessa; tämä kertoo nimenomaan siitä riippuvuudesta, jota sosiaalinen media aiheuttaa.
Iäkkäämmät ihmiset somessa
Monesti sosiaalisen median ongelmakäyttö mielletään lähtökohtaisesti vain lasten ja nuorten ongelmaksi. Näin kenties olikin ennen, sillä vuonna 2005 yli 65-vuotiaista ihmisistä ainoastaan noin 2,5 prosenttia oli sosiaalisessa mediassa, mutta nykyaikana on toisin: esimerkiksi Yhdysvalloissa peräti 35 prosenttia yli 65-vuotiaista käyttää somea.
Kyse ei ole myöskään pelkästä sosiaalisen median käytöstä, vaan someriippuvuus koskettaa niin ikään myös iäkkäämpiä ihmisiä – ei siis vain lapsia tai nuoria.
Deccan Herald -lehti kirjoittaa 70-vuotiaasta henkilöstä, joka hakeutui läheisten pakottamana hakemaan apua someriippuvuuteensa. Tämän muutetulla nimellä esitellyn henkilön kerrottiin käyttävän jopa viisi tuntia päivässä pikaviestinpalvelu WhatsAppia, mikä vaikutti oleellisesti muun muassa tämän kyseisen henkilön käyttäytymiseen. Hän oli niin addiktoitunut someen, että hän unohti ottaa jopa päivittäiset insuliiniannoksensa diabeteksen hoitoon.
”Konsultaation aikana kävi ilmi, että hänellä oli käytösongelmia, kuten hänen vaimonsakin oli kertonut. Hän oli vihainen, aggressiivinen ja loukkaava kotonaan. Hän unohti ottaa insuliiniannoksensa, mutta mitään muita kognitiviisia merkkejä ei ollut ilmassa (esimerkiksi muistisairaudet). Kun hänen vaimonsa yritti auttaa häntä, hän oli viittä vaille lyödä vaimoaan”, miestä hoitanut lääkäri Diwakar Goutham kertoo.
Goutham peräänkuuluttaakin niin sanotun digitaalisen addiktion selvittämistä erityisesti vanhusten kohdalla, kun potilaalle tehdään kokonaisvaltainen psykiatrinen arvio. Useat lääkärit ovatkin lehden mukaan varoitelleet, että someriippuvuus on ihan yhtälailla uhka iäkkäämmille ihmisille kuin se on nuorille.
Liikenneonnettomuudet
Jo pitkään on ollut tiedossa, että puhelimen käyttö ajaessa heikentää merkittävästi muun muassa kuljettajan reaktioaikaa ja niin ikään lisää merkittävästi riskiä joutua liikenneonnettomuuteen.
Liikenneonnettomuuksien määrä onkin jatkuvassa kasvussa, kuten on myös liikenneonnettomuuksien aiheuttamien kuolemien määrä. Vuonna 2000 ihmisiä kuoli maailmanlaajuisesti liikenneonnettomuuksissa 1,15 miljoonaa ja vuonna 2018 tuo vastaava luku oli 1,35 miljoonaa. Liikenneonnettomuudet olivatkin vuonna 2018 maailmanlaajuisesti kahdeksanneksi yleisin kuolinsyy ja 5-29-vuotiaiden kohdalla kaikkein yleisin kuolinsyy, selviää WHO:n raportista. Keskiarvolta joka 23:s sekunti yksi henkilö menehtyy liikenneonnettomuudessa.
Liikenneonnettomuudet eivät tokikaan johdu vain puhelimen käytöstä, joka vuonna 2021 tarkoittaa isoilta osin sosiaalisen median käyttöä. Se ei ole kuitenkaan sattumaa, että liikenneonnettomuuksien määrät ovat jatkuvassa kasvussa, myös siis kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien. Viisi vuotta sitten peräti 24 prosenttia nuorista kuljettajista kertoi käyttävänsä sosiaalista mediaa tai lukevansa sähköposteja ajaessaan; jokainen voinee kuvitella, että nämä numerot ovat korkeampi vuonna 2021, sillä someriippuvuus on kasvava ilmiö.
Paljon nykypäivän tilanteesta kertoo myös se, että onnettomuuksia seuraavien oikeudenkäyntien kohdalla asianajajat käyvät läpi onnettomuuden aiheuttaneen henkilön aktiivisuuden sosiaalisessa mediassa.
Kuvaavaa nykypäivän asetelmalle on esimerkiksi Georgiassa, Yhdysvalloissa, vuonna 2016 tapahtunut liikenneonnettomuus. Somekanava Snapchat sisälsi niin sanotun nopeusfiltterin, jossa sai kerättyä palkintoja, mitä kovempaa vauhtia sitä liikkui. 19-vuotias tyttö oli halunnut saavuttaa 100 mailin eli noin 161 kilometrin tuntinopeuden saavuttaakseen palkinnon vauhdistaan. Tämä johti ulosajoon, jonka seurauksena hänen kyydissään olleista ystävistä toinen sai pysyvän aivovamman. Kaiken kukkuraksi autoa ajanut nuori nainen oli postannut Snapchatiin kuvan vammoistaan, lähes välittömästi onnettomuuden jälkeen.
Suomi ja sosiaalinen media
Vuonna 2019 lähes 70 prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä oli sosiaalisessa mediassa. Suomessa oli tuona kyseisenä vuotena 5,518 miljoonaa asukasta, mikä tarkoittaa sitä, että noin 3,80 miljoonalla suomalaisella oli sometili vähintään yhdessä sosiaalisen median kanavassa.
Aktiivisia, kuukausittaisella tasolla sosiaalisen median kanavia käyttäviä henkilöitä Suomessa oli noin 60 prosenttia koko väkiluvusta. Kun mietitään, että tuohon 5,518 miljoonaan kuuluvat kaikki Suomessa asuvat henkilöt vauvasta vaariin, prosenttiosuus sellaisista henkilöistä, jotka aidosti voivat olla sosiaalisessa mediassa on reippaasti tuota edellä mainittua 70 prosenttia korkeampi.
Vuonna 2019 kaikkein aktiivisimmin Suomessa asuvat henkilöt käyttivät päivittäisellä tasolla Facebookia. Sen jälkeen tulivat YouTube, Instagram ja Snapchat. Nuorison keskuudessa kaikkein suosituimmat somekanavat olivat WhatsApp, YouTube ja Instagram. 70 prosenttia Suomessa asuvista käytti sosiaalista mediaa päivittäisellä tasolla alle tunnin. 1-2 tuntia somea käyttävien osuus oli 23 prosenttia ja kasvua oli tämän ryhmän osalta peräti kymmenen prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Vuonna 2020 sosiaalisessa mediassa käytettävä aika kasvoi suomalaisten keskuudessa keskiarvolta 16 prosenttia – kaikkein eniten 16-24-vuotiaiden keskuudessa.
Keväällä 2020 iskeneen pandemian myötä Suomessa asuvat henkilöt kertoivat sosiaalisen median käytön lisääntyneen, etenkin WhatsAppin ja Instagramin osalta. Facebookin käyttö sen sijaan väheni keväällä 2020. Peräti 37 prosenttia Suomessa asuvista henkilöistä kertoi, että he olivat käyttäneet aiempaa vähemmän Facebookia.
Lue myös:
- 10 järkyttävää sosiaalisen median aiheuttamaa kuolemaa
- 10 kertaa, kun internet auttoi ratkaisemaan rikosmysteerin
- Top 10: 2010-luvulla julkaistut applikaatiot, jotka muuttivat elämämme
- 10 random-asiaa, joita sinun ei tulisi missään nimessä googlata!
🤷♂️ Koetko sinä, että sosiaalisen median käyttösi on ongelmallista? Tiedätkö jonkun, jolla on someriippuvuus, tai kärsitkö siitä itse? Kommentoi aihetta alla olevissa kommenttikentissä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme!
Ehkä kukaan ei päivät ja pitkät mietiskele räkään liittyviä asioita, mutta siitäkin huolimatta tässä tarjoillaan tuhti räkäpaketti. Listafriikki antaa vastauksen muun muassa siihen, että mitä räkä on ja onko rään syöminen vaarallista.
Kuulostaako iljettävältä? Niin tai näin, räällä on erittäin tärkeä tehtävä nenän ja koko elimistön kannalta. Vaikka et aina olisikaan varta vasten halunnut tietää näitä faktoja, on tärkeä antaa näkyvyyttä yhdelle hyvinvoinnin ja terveyden tukipilareista. Räkä kunniaan – kunhan sitä ei vain ole liikaa!
Mitä räkä on?
Lyhyesti sanottuna räkä on limaa, jota muodostuu ylähengitysteiden limakalvoilla eli nenässä, kurkussa ja keuhkoissa. Tuo lima koostuu 95-prosenttisesti vedestä ja loput on erilaisia proteiineja ja suolaa. Räkä on suunnilleen yhtä suolaista kuin Itämeren vesi.
Limaa erittyy joka päivä yli litran verran ja nenän limakalvoilla yksistään noin kaksi ja puoli desilitraa. Suurin osa terveen ihmisen limasta valuu suoraan kurkusta alas. Nenäontelon limakalvon pikarisolut tuottavat limaa uloimman solukerroksen, eli epiteelin, pinnalle ja normaalitilanteessa liman määrä on tasapainossa kehomme käsittelykyvyn kanssa. Siksi terveenä ei tarvitse miettiä liman olemassaoloa.
Liman tärkein osa ovat musiinit, sokeroidut proteiinit, jotka sitovat nesteitä ja pitävät liman tahmeana ja toisaalta geelimäisen liukkaana. Ne ovat välttämättömiä nenän toiminnalle, kertoo bakteeriopin professori Pentti Huovinen Ylen haastattelussa. Musiinien lisäksi muita limasta löytyviä proteiineja ovat muun muassa immuunijärjestelmää aktivoivia vasta-aineita sekä bakteereja luontaisesti hajottavia lysotsyymejä.
Räkä on ensimmäinen suoja pöpöjä ja likaa vastaan
Vaikka räkä on monen mielestä ällöttävää, niin se on kuin elimistön oma suojakilpi taudinaiheuttajia, tomua ja siitepölyä vastaan. Räkä nappaa nämä hiukkaset kärpäspaperin tavoin, ennen kuin ne pääsevät keuhkoihin aiheuttamaan ongelmia.
On terveyden kannalta äärimmäisen tärkeää, että ympäristöstä tulevat epäpuhtaudet kulkeutuvat keuhkojen sijaan mahaan ja siksi limaa erittyy jatkuvasti. Tietenkään suodatin ei ole sataprosenttinen, joten aina silloin tällöin me sairastumme.
Sen lisäksi, että räkä on tahmeaa, sisältää se antibakteriaalisia ja -viraalisia proteiineja, jotka taistelevat taudinaiheuttajia vastaan jo heti ensikosketuksesta. Räkä myös pitää nenän sisäpinnan kosteana, mikä osaltaan suojelee tulehduksia vastaan, sillä mitä kuivempi limakalvo on, sitä alttiimpi se on infektioille. Kuiva limakalvo myös rikkoutuu herkemmin, jolloin pöpöjen pääsy elimistöön helpottuu.
Miksi ja miten räkä muuttaa muotoaan, kun sairastumme?
Normaalisti nenästä erittyvä lima on kirkasta. Tulehdus on aina elimistölle stressitilanne, jolloin kaikki ei toimi aivan tavallisesti. Solut erittävät enemmän nesteitä, johon sekoittuu myös bakteereita ja viruksia, meidän omia valkosoluja sekä hajonneiden solujen perimäainesta ja tukirakenteita. Tällöin itseasiassa puhutaan vasta räästä. Terveen ihmisen räkä on siis limaa, joten periaatteessa nämä sanat eivät tarkoita täysin samaa asiaa. Toisaalta ”normaalin” liman seassa on lähes aina hieman räkää, sillä limakalvoilla on jatkuvasti käynnissä taistelu pöpöjä vastaan. Valtaosa niistä saadaan kuitenkin torjuttua.
Flunssassa eli tulehdustilanteessa myös eritteen väri saattaa muuttua. Ei kuitenkaan aina, sillä pahankin tulehduksen aikana räkä voi olla kirkasta, joten tautia ei ole syytä lähteä diagnosoimaan tutkimalla nenäliinan sisältöä.
Yleisen harhaluulon mukaan bakteeritulehduksissa räkä muuttuu tummankeltaiseksi, jopa vihreäksi, mutta tämä ei pidä täysin paikkaansa. Flunssan tai muun hengitystieinfektion aikana erittyvä räkä saa värinsä lähinnä tulehdusta vastaan taistelevista valkosoluista, erityisesti bakteereja tuhoavista neutrofiileistä. Kun neutrofiilit työnsä tehtyään hajoavat, vapautuu niiden sisältö räkään. Neutrofiilit sisältävät rautaa, joka antaa räälle ikävän vihreän sävyn.
Mutta vihreää räkää voi erittyä myös virusten aiheuttamissa nuhakuumeissa, joita suurin osa flunssista on. Siksi vihertävän rään vuoksi ei kannata suunnata hakemaan antibiootteja; ne kun eivät virustauteihin tehoa.
Rään parhaat kaverit: inhottavat nenäkarvat ja välttämättömät värekarvat
Nenäkarvoja pidetään jostain syystä epäsiisteinä ja markkinoilla on niiden poistamiseen lukuisia erilaisia välineitä. Mutta nenäkarvat, kuten kaikki muutkin ihmisen karvat, ovat paikoillaan syystä. Sierainten karvat estävät vieraiden hiukkasten pääsyn nieluun ja keuhkoihin. Siksi onkin hieman hölmöä, että nenäkarvoja leikataan, trimmataan, vahataan tai jopa nypitään pois.
Silmillä nähtävät karvat suodattavat pois suurempia partikkeleita, mutta nenän limakalvoilla on myös värekarvoja, jotka ovat rään parhaita ystäviä. Ne eivät ole varsinaisia karvoja, vaan epiteelisolukon mikroskooppisen pieniä nystyröitä. Samantyyppisiä ”karvoja” on myös henkitorvessa ja keuhkoputkissa. Värekarvat kuljettavat limakalvoille tarttuneita epäpuhtauksia rään mukana nieluun ja edelleen mahalaukkuun kohti mahahappoja ja poistumisreittiä. Värekarvat ovat hyvin herkkiä ja jos niihin osuu jotain ylimääräistä, saattaa tuloksena olla aivastus. Näin elimistö myös pyrkii poistamaan tunkeilijat.
Entäs ne räkäpallerot?
Kuivuneet tai kosteammatkin räkäpallerot ovat merkki siitä, että lima on tehnyt tehtävänsä. Räkäpallero on siis vain limaa, joka on kerännyt kaiken sellaisen ylimääräisen, mikä ei kuulu elimistöömme. Väritön lima tarraa pölyn ja pöpöt itseensä, joten siitä tulee kuivuessaan tummempaa.
Räkäklimppejä ei kannata kuitenkaan kaivaa sormella nenästä, vaikka se kuinka houkuttelevaa olisikin. Sieraimeen tungettu sormi saattaa nimittäin viedä syvälle nenään taudinaiheuttajia, jotka muuten pysähtyisivät räkään ja nenäkarvoihin. Nenän kaivaminen voi myös ärsyttää limakalvoa ja intensiivinen ruopiminen kynnellä voi saada aikaan haavan – tällöin on entistä alttiimpi hengitysteiden tulehduksille. Lisäksi taudinaiheuttajat leviävät nenästä joka paikkaan, mihin kaivamisen jälkeen koskee ja toisaalta sormista menee sieraimiin pöpöjä.
Eikä nenän kaivaminen myöskään ole kovin kohteliasta tai näytä järin fiksulta. Siksi onkin parempi niistää kuivuneet pallerot ulos tai käyttää hellävaraiseen kaivamiseen puhdasta nenäliinaa. Jos kuivuneita räkäpalleroita on kovin paljon, kannattaa koittaa juoda enemmän vettä; hyvin nesteytetty keho pitää liman juoksevana, jolloin se kulkeutuu luonnostaan oikeaan osoitteeseen.
Vuonna 2001 julkaistun intialaistutkimuksen mukaan vain noin neljä prosenttia nenänkaivajista syö omaa räkäänsä. Ja tällä pienellä vähemmistöllä on antaa rään syömiseen hyvin yksinkertainen syy – se maistuu hyvältä. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan ja siihen ikuisuuskysymykseen.
Onko rään syöminen vaarallista?
Nenästä erittyvän liman syöminen ei ole vaarallista. Miten se olisi, jos joka päivä nielemme sitä litratolkulla kuitenkin? Jokaisella ”tyhjällä” nielaisulla siirrämme syljen lisäksi räkää kohti ruokatorvea. Rään luonnollinen kulkusuunta on sisään eikä ulos.
Ylen tekemän gallupin mukaan räkä maistuu ihmisten mielestä sekä suolaiselle että makealle, eikä makua oikein pysty vertaamaan minkään elintarvikkeen makuun. Makuaisti, samoin kuin rään koostumus, on yksilöllinen, joten se maistuu varmaan kaikille hieman erilaiselta. Rään lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan sinänsä anna mitään lisäarvoa, sillä siinä ei ole sellaisia ravintoaineita, joita elimistömme kykenisi käyttämään hyväkseen. Proteiinia ja hiilihydraatteja on minimaalinen määrä.
Vaikka rään syöminen ei olisi vaarallista, ei sitä kannata harrastaa. Kuten tälläkin listalla on jo mainittu, jää sieraimiin ja nenäkarvoihin taudinaiheuttajia, joista keho pyrkii rään avulla eroon. Miksi siis ulos vedetyn bakteeripesäkkeen pistäisi varta vasten takaisin?
Toisaalta monet tutkijat uskovat rään syömisen jopa vahvistavan immuunijärjestelmää. Kun bakteereilla kyllästetyn räkäpalleron nielee, on se hyvä tapa tutustuttaa oma immuunijärjestelmä taudinaiheuttajille. Joten jos jää joskus verekseltään kiinni rään syömisestä, niin voi kirkkain silmin sanoa arvostelijalle, että buustailee vain omaa puolustuskykyään.
Miksi räkä tukkii nenän?
Kun hengitysteissä on käynnissä tulehdustila ja räkää erittyy likaa, lamaantuu limakalvon solujen toiminta. Värekarvat eivät kykene kuljettamaan kaikkea erittyvää limaa kohti nielua ja tällöin hengitystiet menevät tukkoon. Silloin rään poistamiseen tarvitaan rykimistä ja niistämistä.
Yletön niistäminenkään ei ole hyvästä, sillä edelleen: rään kuuluu mennä sisään eikä ulos. Liiallinen niistäminen voi saada rään pakkautumaan nenän sivuonteloihin, muun muassa poskionteloihin, jolloin flunssa vain pahentuu ja voi johtaa lisätulehduksiin.
Toisinaan tukkoisuuteen ei auta, vaikka kuinka niistäisi. Tällöin ongelma ei ole räkä vaan tulehdusreaktion turvottamat limakalvot, jotka saavat nenän tuntumaan tukkoiselta.
Mikä räkäisyyteen auttaa?
Yksi varsin hyvä keino saada räkä liikkeelle on nenän huuhtelu keittosuolaliuoksella. Varsinainen huuhtelu tehdään nenäkannulla, jota myös sarvikuonoksi kutsutaan. Tervettä nenää ei kuitenkaan kannata huuhtoa, ettei tule huuhtoneeksi pois tärkeää limakerrosta.
Myös nesteiden nauttiminen on ehdottoman tärkeää. Flunssassa ruokahalu usein katoaa, jolloin myös nesteiden saanti herkästi vähenee. Kuumeillessa nesteitä poistuu, kun välillä hikoiluttaa. Nestehukan välttämisen lisäksi runsas juominen voi auttaa tukkoiseen nenään, sillä nesteytys saattaa ohentaa räkää, jolloin siitä tulee valuvampaa ja helpommin niistettävää. Tai nieltävää.
Hunaja on myös loistava liman ohentaja. Jos tuntuu siltä, että yskiessä keuhkoista pyrkii ulos sankokaupalla limaa, niin hunajateetä nauttimaan! Hunaja tavallaan kietoutuu pienten limapartikkelien ympärille ja auttaa kehoa hankkiutumaan niistä eroon. Ja tokihan saatavilla on monia erilaisia lääkkeitä.
Mutta loppujen lopuksi rään tuloa ei voi estää: sitä vuotaa niin kauan kuin sitä vuotaa.
Lue myös:
Anteeksianto on yksi vaikeimmista asioista, joita ihminen joutuu tekemään. Mutta samaan aikaan mikään ei ole yhtä vapauttavaa kuin itseä loukkanneelle anteeksi antaminen.
Katkeruus, kostonhalu ja viha kalvavat sisintä ja pilaavat elämän, ja usein ainoa keino päästä eteenpäin, on antaa anteeksi. Oli tilanne mikä tahansa. Listafriikki esittelee nyt kymmenen sydäntäsärkevää ja traagista tarinaa, joissa anteeksiantaminen voi tuntua mahdottomalta. Monelle se voisikin olla mahdotonta, mutta tämän listan vahvat ihmiset päättivät toisin. Jos he pystyvät siihen, niin ehkä jokaisen pitäisi tehdä pientä itsetutkiskelua ja miettiä, olisiko syytä luopua vanhoista kaunoista.
Usein anteeksi antaminen onkin tärkeämpää oman itsen kannalta kuin sen, jolle annetaan anteeksi.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset sydäntäriipaisevat tosielämän tarinat anteeksiannosta ovat luvassa myöhemmin.
Kylmäverinen joukkomurhaaja sai anteeksi
Lokakuun 2. päivänä vuonna 2006 yhdysvaltalainen 32-vuotias Charles C. Roberts marssi kolmen tuliaseen, tainnutuspistoolin ja kahden veitsen kanssa amish-kouluun Nickle Minesin kylässä, Pennsylvanian osavaltiossa. Roberts ei itse ollut amish, mutta oli yhteisölle tuttu.
Koulussa oli henkilökunnan lisäksi 26 oppilasta. Roberts antoi poikaoppilaiden ja muutaman aikuisen opettajan lähteä ulos, mutta määräsi 10 tyttöoppilasta riviin liitutaulun eteen ja sitoi heidät jaloistaan toisiinsa. Sitten hän avasi teloitustyyliin tulen kohti 6–13-vuotiaita tyttöjä.
Viisi tyttöä kuoli ja loput saivat vakavia vammoja. Poliisin rynnäköityä kouluun sisälle he löysivät myös Robertsin kuolleena. Karmaisevan joukkosurman tehneen miehen pohjimmaista motiivia ei koskaan ole saatu selville. Juuri ennen tragediaa Robertsin vaimo oli löytänyt miehensä itsemurhaviestin ja soitti tälle hädissään. Roberts kertoi ”olevansa hakemassa kostoa jollekin, mitä oli tapahtunut 20 vuotta aiemmin”.
Menehtyneiden tyttöjen perheiden luulisi olleen vihaisia ja katkeria, mutta he antoivat Robertsille anteeksi tämän sanoinkuvaamattoman kamalan teon. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat päässeet nopeasti yli tyttöjen murhasta; vaikka näin surevasta amish-yhteisöstä mediassa kirjoitettiin. Suru ja tuska oli tietenkin suuri, mutta se ei estänyt anteeksiantoa.
Vain päiviä sen jälkeen, kun perheet olivat haudanneet omat tyttärensä, he osallistuivat Robertsin muistotilaisuuteen tukien ja halaten tämän murtunutta leskeä ja kolmea lasta. Noin vuosi tragedian jälkeen julkisuuteen vuoti tieto siitä, että yhteisö oli tukenut Robertsin perhettä taloudellisesti.
Pystyisitkö antamaan anteeksi rattijuopolle, joka tappoi lapsesi?
Yllä olevalla videolla Jorma Soininen kertoo, kuinka hänen 11-vuotias tyttärensä kuoli rattijuopon yliajamana vuonna 2012.
Tarina on syytä kuulla miehen omin sanoin, mutta tässä pieni ote Soinisen koskettavista sanoista:
”Anteeksiantaminen on minulle helppoa. Ymmärrän, että ei tässä ole kuin uhreja.”.
Pystyisitkö itse samaan?
Äidin sydän
Marraskuussa 2012 Miamissa, Floridassa, asuva Jordyn Howe otti isäpuolensa käsiaseen kouluun pelotellakseen ystävänsä kiusaajia. Koulubussissa ase kuitenkin laukesi ja Howe ampui vahingossa luokkatoverinsa, 13-vuotiaan Lourdes Guzman-DeJesusin.
Ammutun tytön äiti ei kuitenkaan pystynyt vihaamaan 15-vuotiasta Howea, vaan antoi tälle anteeksi ja pyysi kevyempää tuomiota vuoden 2014 oikeuskäsittelyssä, vaikka tuomari oli antamassa pitkän vankeusrangaistuksen. Ady Guzman-DeJesusin vetoomuksen jälkeen syyttäjä tarjosi Howelle sopimusta, jonka poika asianajajansa kanssa hyväksyi. Hänet passitettiin vain vuodeksi nuorisovankilaan.
Yli 20 vuoden ajan tuomarina toiminut Ellen Sue Venzer on sanonut nähneensä oikeussalissa käsittämättömiä tragedioita, mutta mikään ei ole liikuttanut häntä samalla tavalla kuin Howen tapaus: ”En olisi ikinä uskonut näkeväni uhrin äitiä halaamassa lapsensa tappajaa.”. Mutta siellä Guzman-DeJesus oli pojan tukena.
Ehdonalaiseen pääsyn jälkeen Howe ja Guzman-DeJesus ovat yhdessä kiertäneet ympäri Yhdysvaltoja kertomassa aseiden vaaroista. Kun naiselta on kysytty, miten anteeksianto oli mahdollista, on tämä kertonut uskovansa, että tytär olisi toivonut sitä. Hän myös tietää, että Howe ei ampunut Lourdesia tahallaan ja katuu tekoaan edelleen joka päivä. Kiertueilla Guzman-DeJesus suhtautuu jopa äidillisesti Hoween, jota tämän oma perhe hyljeksii.
Onko mitään pahempaa, kuin luoti selkärangassa?
Vuosi 1986 oli newyorkilaiselle nuorelle poliisille, Steven McDonaldille, onnen aikaa. Hän oli hiljattain mennyt naimisiin vaimonsa Pattyn kanssa ja pariskunta odotti ensimmäistä lastaan.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun McDonald partioi Central Park -puistossa ja jututti kolmea teinipoikaa, joita epäiltiin polkupyörien varastamisesta. Yksi teineistä, 15-vuotias Shavod Jones, veti yllättäen esiin aseen ja ampui McDonaldia kolmesti. Lääkärit saivat pelastettua miehen hengen, mutta hän halvaantui kaulasta alaspäin ja eli loppuelämänsä hengityskoneeseen kytkettynä. Hän menehtyi vuonna 2017.
McDonaldilla oli kaikki syyt katkeroitua, mutta hän valitsi toisen tien. Puoli vuotta ampumisen jälkeen syntyneen poikansa kastetilaisuudessa Patty-vaimo luki miehensä puolesta Shavod Jonesille tarkoitetun viestin: ”Annan hänelle anteeksi ja toivon hänen löytävän rauhan ja tarkoituksen elämäänsä.”.
Jones tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen murhan yrityksestä. Vuonna 1988 McDonald lähetti ampujalleen postimerkkejä ja kirjoitustarvikkeita vankilaan ja toivoi heidän saavuttavan keskusteluyhteyden. Kaksikko ryhtyikin kirjeenvaihtoon, ja he suunnittelivat aloittavansa yhdessä kampanjan, jonka tarkoituksena oli edistää anteeksiannon ja väkivallattomuuden sanomaa. McDonald myös tapasi Jonesin perheenjäseniä.
Yhteisistä suunnitelmista ei kuitenkaan valitettavasti tullut mitään, sillä Jones kuoli moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1995 – vain muutama päivä ehdonalaiseen pääsyn jälkeen. McDonald piti kuitenkin kiinni lupauksestaan ja pyhitti elämänsä rauhan ja anteeksiannon puolesta puhumiseen matkaten ympäri maata.
”Annoin anteeksi ampujalle, koska uskon, että on olemassa vain yksi pahempi asia, kuin luoti selkärangassa. Ja se on koston hautominen sydämessä.”.
Viime hetken anteeksianto ja armahdus
Iranissa on normaali käytäntö, että murhan uhrin perhe on paikalla murhaajan teloituksessa. Karmivan menetyksen kokeneella perheellä on mahdollisuus armahtaa murhaaja juuri ennen kuolemantuomion toimeenpanoa.
Toukokuussa vuonna 2014 Samereh Alinejad oli vihdoin saamassa koston, jota oli odottanut seitsemän pitkää vuotta: hän oli todistamassa Balal Gheisarin teloitusta. Gheisari oli tappanut Samerehin 18-vuotiaan Abdollah-pojan katutappelussa.
Köysi oli jo laitettu Gheisarin kaulan ympärille, kun Samereh astui esiin. Samerehin aviomies oli lasten virallinen huoltaja ja siten hänellä oli päätäntävalta teloitettavan kohtalosta. Hän kuitenkin oli päättänyt antaa päätöksen vaimonsa tehtäväksi, sillä tämän tarve kostamiselle oli niin voimakas.
Samereh astui Balalin luo hirttolavalle, mutta sen sijaan, että olisi potkaissut tuolin tämän alta, läimäytti sureva äiti poikansa tappajaa avokämmenellä kasvoille. Sen jälkeen Samereh pyysi aviomiestään poistamaan hirttosilmukan Balalin kaulan ympäriltä. Samereh, joka on noussut odottamattoman anteeksiantonsa vuoksi sankarin asemaan, kertoi medialle, että päätös syntyi silmänräpäyksessä hirttolavan edessä. Sitä ennen kosto oli ollut hänen ainoa ajatuksensa. Anteeksianto auttoi Samerehia lopulta löytämään rauhan.
Balal Gheisarin kuolemantuomio peruttiin ja hänet palautettiin istumaan loput 12 vuoden vankeustuomiosta.
Lue myös:
Yhteiskunta
Jeffrey Dahmer sanoi tyrineensä oikein huolella: 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 2
Panikointi ja jopa ylireagointi dramaattisten tapahtumien keskellä kuuluu ihmisluonteeseen. Mutta sitten löytyy täysin päinvastaisia henkilöitä: vähättelyn mestareita, jotka pysyvät kuivakan rauhallisina kriittisissäkin tilanteissa.
Vähättely on hieman huono sana käyttää tässä kohtaa, mutta täysin sopivaa suomenkielistä vastinetta understatement-sanalle on vaikea löytää. Understatement voi olla sarkastinen, humoristinen tai sitten vain kulttuuriin kuuluva tapa olla liioittelematta ja paisuttelematta asiaa. Näin on erityisesti brittiläisessä kulttuurissa: ihmiset on opetettu olemaan kohteliaan pidättyväisiä.
Tyypillinen understatement on esimerkiksi kahden aatelismiehen, Uxbridgen jaarlin Henry Pagetin ja Wellingtonin herttuan Arthur Wellesleyn, sananvaihto kesäkuun 18. päivänä vuonna 1815 Waterloon taistelun viimeisinä hetkinä. Pagetia oli ammuttu niin pahasti tykillä jalkaan, että raaja jouduttiin amputoimaan. ”Hyvänen aika, sir, olen menettänyt jalkani”, virkkoi Paget, johon Wellesley kommentoi: ”Totisesti, sir, niin olette”.
Koska vähättely tuntuu sanana hieman väärältä, käyttää Listafriikki joissakin kohdissa termiä alisanonta. Sitä on käytetty myös Kielenhuollon tiedotuslehdessä kuvaamaan vaikeasti kääntyvää understatementia, joten se kelpaa myös meille!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset vähättelyn mestarit voit lukea tästä:
Ei syytä paniikkiin! 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 1
”I really messed up this time”
Jeffrey Dahmer oli yksi maailman tunnetuimmista sarjamurhaajista. Vuosina 1978-1991 Milwaukeen hirviöksi nimetty Dahmer murhasi 17 nuorta miestä ja poikaa, ja hänen tiedetään raiskanneen uhrejaan, paloitelleen ruumiita, harjoittaneen nekrofiliaa ja kannibalismia.
Heinäkuun 22. päivänä vuonna 1991 Tracy Edwards juoksi milwaukeelaisella kadulla partioineiden poliisien luokse käsiraudat toisesta ranteestaan roikkuen, ja kertoi jonkun kummallisen tyypin yrittäneen pitää häntä talossaan vankina ja uhkailleen syödä hänen sydämensä.
Poliisit lähtivät tarkistamaan taloa Edwardsin opastuksella, ja oven avatessaan Dahmer kutsui kolmikon sisään. Toinen poliiseista näki makuuhuoneen avonaisessa lipastossa polaroid-kuvia paloitelluista ruumiista, ja Dahmer pidätettiin siinä paikassa. Kun poliisit pitivät häntä lattiaa vasten, hän sanoi: ”Minun kuuluisi kuolla tekojeni vuoksi”.
Tuo lausahdus ei ole vähättelyä nähnytkään, vaan osui ja upposi todenteolla. Asunnosta löytyi pääkalloja, kokonaisia luurankoja sekä lukuisia ruumiinosia, kuten käsiä, peniksiä, sydämiä ja muita sisäelimiä.
Vuosisadan vähättely tulee Dahmerin ja hänen isänsä Lionelin välisestä keskustelusta, joka käytiin pian pidätyksen jälkeen Milwaukeen piirikunnan vankilassa. Dahmer sanoi isälleen: ”Tällä kertaa tyrin oikein huolella”. Jep.
Dahmer kuoli vankilassa vuonna 1994, kun toinen vanki Christopher Scarver hakkasi hänet hengiltä. Scarver oli avoimesti ilmaissut inhonsa Dahmeria ja hänen järjettömiä rikoksiaan kohtaan.
”We have a small problem”
Kun British Airways -lentoyhtiön Boeing 747 -jumbojetti nousi kesäkuun 24. päivänä vuonna 1982 Kuala Lumpurista, Malesiasta, kohteenaan Länsi-Australiassa sijaitseva Perth, vaikutti kaikki olevan kunnossa. Sää oli mitä mainioin, ja miehistö oli valmistautunut hyvin tavanomaiseen viiden tunnin lentoon.
Ongelmiin kuitenkin törmättiin indonesialaisen Jaavan saaren yläpuolella. Koneen kaikki neljä moottoria menivät epäkuntoon syystä, joka selvisi vasta muutamien päivien kuluttua. Galunggung-tulivuori oli puskenut ilmaan tuhkaa ja pölyä, jotka tukkivat moottorit.
Kun happimaskit putosivat katosta ja kone lähti jyrkempään laskuun, oli kapteeni Eric Moodyn aika antaa 247 matkustajalle päivitys tilanteesta: ”Hyvää iltaa naiset ja herrat. Kapteeninne täällä. Meillä on pieni ongelma. Kaikki neljä moottoriamme ovat sammuneet. Me kaikki työskentelemme helkkarin kovasti saadaksemme ne takaisin käyntiin. Toivon ja uskon, ettette ole liian hätääntyneitä.”
Varmasti ammattiin kuuluvalla rauhallisuudella tilanteen hoitanut kapteeni Moody onnistui laskeutumaan turvallisesti Jakartaan, kun kolme moottoria palautui vartin vapaaliidon ja 7,6 kilometrin alassyöksymisen jälkeen takaisin toimintakuntoon. Moottorit käynnistyivät vasta siinä vaiheessa, kun sulanut tuhka jähmettyi ja mureni pois.
Kun Moodya vuonna 2010 haastateltiin kauhistuttavan lennon tapahtumista, hän kommentoi tapahtunutta näin: ”It was, yeah, a little bit frightening”. Kyllähän se oli hieman pelottavaa.
Lue myös: Top 10 maailman pisimmät lennot
”Well, there were three of us in this marriage, so it was a bit crowded”
Britannian kuningashuone ei tunnu pääsevän irti skandaaleista. Ellei joku luovu kuninkaallisesta tittelistään tai ole mukana kansainvälisessä pedofiiliringissä, niin vanhoista kohuista löytyy aina kirjoitetavaa. Toki vanhoja kohuja on viime vuosina ollut turha kaivella, sillä uutta materiaalia irtoaa jatkuvasti.
Jo päätökseen tullut ja hurjan suosion Netflixissä saanut The Crown -sarja ei auttanut skandaalien unohtamisessa. Sarjassahan käydään läpi kuninkaallisen perheen elämänvaiheita, mutta monelle katsojalle on jäänyt epäselväksi se, että sarja on loppuviimeksi fiktiota.
Sarja viidennellä tuotantokaudella keskiössä on Walesin prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan tuhoon tuomittu avioliitto, joka jälleen kerran toi otsikoihin pariskunnan ei-niin-salaiset avioliiton ulkopuoliset rakkaussuhteet. Tunnetusti konflikti aviomiehen ja kuningashuoneen kanssa johti siihen, että prinsessa Diana antoi BBC:lle vuonna 1995 intiimin haastattelun elämästään.
Haastattelussa toimittaja Martin Bashir kysyi Dianalta, oliko rouva Parker Bowles osasyy avioliiton hajoamiseen, vastasi suuressa myllerryksessä ja koko aikuiselämänsä median riepoteltavana ollut prinsessa tyypilliseen, hennon rauhalliseen tapaansa: ”No, liitossamme oli kolme ihmistä, joten se aiheutti hieman tungosta”.
“A bit sticky, things are pretty sticky down there”
Kielimuuri voi nousta kahden samaa kieltä puhuvan henkilön välille, eikä ole mikään ennenkuulumaton tilanne, että yhdysvaltalainen ja brittiläinen eivät täysin ymmärtäisi toisiaan. Sanat toki menevät perille, mutta ero ilmaisussa ja kulttuurissa voi johtaa väärinymmäryksiin.
Tällainen ikävähkö (listan aiheen mukaisesti valittu vähättelevä termi) kommunikaatiokatkos johti Korean sodan aikana yli sadan brittisotilaan menehtymiseen.
Prikaatinkomentaja Thomas Brodie oli miestensä kanssa huhtikuussa 1951 tukkimassa reittiä Souliin. Amerikkalainen kenraalimajuri Robert H Soule tiedusteli Brodielta, että kuinka Imjin-joella sujuu ja tarvitsevatko he apua.
Brodie vastasi brittiläiseen tyyliin: ”Pikkuisen nihkeä, tilanne täällä on melko nihkeä”. Yhdysvaltalaisen korviin päivitys kuulosti siltä, että tilanne ei ollut täysin toivoton ja Soule päätti odottaa lisäjoukkojen lähettämisen kanssa seuraavaan päivään. Brodien olisi pitänyt valita sanansa toisin – nimittäin helvetti oli irti.
Yli 10 000 kiinalaista hyökkäsi noin 650 brittisotilasta vastaan. Prikaatin miehistä 500 selvisi taistelusta hengissä, mutta heistä suurin osa vietti vuosia sotavankina. Vain 39 pääsi pakenemaan musertavaa ylivoimaa.
Osapuolien järkyttävästä epäsopusuhdasta huolimatta Brodien prikaati sai jollain ihmeen kaupalla pidettyä Soulin turvassa.
Koko maailma loppuvuodesta 2019 ja alkuvuodesta 2020
Myönnetään, tähän vähättelyyn syyllistyin aikanaan itsekin, niin kuin varmasti aika moni muukin. Toki meille tavallisille ihmisille ei joulukuussa 2019 ja tammikuussa 2020 ollut tarjolla uudesta koronaviruksesta sitä kaikkea tietoa, mikä monien maiden päättäjillä ja terveysviranomaisilla oli.
Virusta, sen leviämiskykyä ja sen aiheuttaman taudin vakavuutta vähäteltiin siihen asti, kunnes paska oli jo osunut tuulettimeen ja kaikki piti panna säppiin.
Mutta kuten sanottua, joillakin tilanteen vakavuus oli hyvin tiedossa. Huhtikuussa 2020 julkisuuteen nousi usean yhdysvaltalaisen lääketieteen asiantuntijan välinen sähköpostikeskustelu, jossa maan hallintoa arvosteltiin voimakkaalla kädellä. Mukana oli asiantuntijoita, jotka olivat suoraan ilmaisseet huolensa koronavirusepidemian pahentumisesta jo tammikuussa, mutta Yhdysvaltojen ylin johto ei reagoinut varoituksiin mitenkään.
Sähköpostien joukossa oli tartuntatautien erikoisasiantuntijan tohtori James Lawlerin mustaa huumoria sisältävä viesti tammikuun 28. päivältä, jossa on jo nähtävissä turhautumista olemattomiin toimiin ja maailmanluokan aliarviointiin.
Hän listasi maailman historian suurimpia vähättelyjä:
Pompeiji – pieni hiekkamyrsky
Napoleonin perääntyminen Moskovasta – huonosti sujunut kävelyretki
Hiroshima – kesän voimakas lämpöaalto
Wuhan – vain hieman tavallista pahempi influenssakausi
Ja sitten tuli maaliskuu eikä kukaan enää vähätellyt.
Listan ensimmäinen osa: Ei syytä paniikkiin! 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 1
Lue myös:
Ihmisluonteeseen kuuluu panikointi ja jopa ylireagointi dramaattisten tapahtumien keskellä. Sitten löytyy vähättelyn mestareita, jotka pysyvät kuivakan rauhallisina kriittisissäkin tilanteissa.
Vähättely on hieman huono sana käyttää tässä kohtaa, mutta täysin sopivaa suomenkielistä vastinetta understatement-sanalle on vaikea löytää. Understatement voi olla sarkastinen, humoristinen tai sitten vain kulttuuriin kuuluva tapa olla liioittelematta ja paisuttelematta asiaa. Näin on erityisesti brittiläisessä kulttuurissa: ihmiset on opetettu olemaan kohteliaan pidättyväisiä.
Tyypillinen understatement on esimerkiksi kahden aatelismiehen, Uxbridgen jaarlin Henry Pagetin ja Wellingtonin herttuan Arthur Wellesleyn, sananvaihto kesäkuun 18. päivänä vuonna 1815 Waterloon taistelun viimeisinä hetkinä. Pagetia oli ammuttu niin pahasti tykillä jalkaan, että raaja jouduttiin amputoimaan. ”Hyvänen aika, sir, olen menettänyt jalkani”, virkkoi Paget, johon Wellesley kommentoi: ”Totisesti, sir, niin olette”.
Koska vähättely tuntuu sanana hieman väärältä, käyttää Listafriikki joissakin kohdissa termiä alisanonta. Sitä on käytetty myös Kielenhuollon tiedotuslehdessä kuvaamaan vaikeasti kääntyvää understatementia, joten se kelpaa myös meille!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset vähättelyn mestarit voit lukea tästä:
Jeffrey Dahmer sanoi tyrineensä oikein huolella: 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 2
”Houston, we’ve had a problem”
Apollo 13 oli Apollo-ohjelman seitsemäs miehitetty avaruuslento. Raketti laukaistiin Kennedyn avaruuskeskuksesta huhtikuun 11. päivänä vuonna 1970 ja sen oli määrä laskeutua Kuuhun näytteiden keräystä varten. Miehistöön kuuluivat James Lovell, John Swigert ja Fred Halse (kuvassa).
Apollo 13:n kohtalo on monille varsin tuttu eikä vähiten vuoden 1995 elokuvan ansiosta. Aluksen huoltomoduulin toinen happitankki räjähti yli 300 000 kilometrin päässä Maasta.
Hieman yhdeksän jälkeen illalla huhtikuun 13. päivänä lennonjohto Teksasin Houstonissa vastaanotti tilanteeseen nähden varsin tyynen hätäsanoman: ”Houston, meillä on ongelma”.
Suunnitelma Kuuhun laskeutumisesta oli hylättävä ja tärkeimmäksi missioksi nousi saada miehistö elävänä takaisin Maahan. Lennonjohdon nopean ongelmanratkaisukyvyn, miehistön tekemien hätäratkaisuiden ja navigointi- ja lämmityslaitteiden sammuttamisen ansiosta Apollo 13 saatiin tuotua alas eteläiselle Tyynellemerelle neljä päivää onnettomuuden jälkeen.
Lue myös: 10 elokuvien erikoistehostetta, joita ei yllättäen ole tehty tietokoneella
”Huomattava mediatapahtuma”
Presidentti Mauno Koivisto oli tunnettu alisanonnoistaan – todennäköisesti tämä suomenkielinen termi keksittiin juuri häntä varten. Hänen periaatteisiinsa kuului, että kuiskaus kuuluu joskus paremmin kuin huuto. Koiviston yksi kuuluisimmista alisanonnoista lienee vuodelta 1989, jolloin hänen kommenttiaan pidettiin skandaalinomaisen kylmänä ja vähättelevänä.
Kirjailija Salman Rushdie, intialaissyntyinen Britannian kansalainen, oli saanut Iranissa tappotuomion. Hänen Saatanalliset säkeet -romaaninsa julistettiin Iranin uskonnollisen johtajan ajatollah Khomeinin toimesta jumalanpilkaksi ja Rushdiesta annettiin tappokäskyn. Seurasi kansainvälinen poliittinen kriisi ja monet länsimaat kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Iranista.
Kun Koivistolta pyydettiin kommenttia kirjailijan tappotuomiosta, sanoi presidentti sen olevan ”huomattava mediatapahtuma”.
Rushdie on säilynyt hengissä, vaikka joutuukin jatkuvasti olemaan varuillaan. Esimerkiksi vuonna 2022 häntä puukotettiin hengenvaarallisesti ja hyökkäyksestä jäi pysyviä vammoja.
Kuolemantuomio on edelleen voimassa.
”Dr. Livingstone, I presume?”
David Livingstone oli skotlantilainen lääkäri, lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija, joka vuosien 1849 ja 1873 välillä kiersi Lontoon lähetysseuran nimissä ympäri Etelä- ja Keski-Afrikkaa.
Vuonna 1866 Livingstone lähti viimeiselle tutkimusmatkalleen tavoitteenaan löytää Niilin lähde. Kulkiessaan tuntemattomilla mailla Livingstone menetti yhteyden ulkomaailmaan vuosien ajaksi. Maailmalla hänen katoamisensa ympärillä liikkui paljon huhuja ja New York Heraldin nuori päätoimittaja James Gordon Bennett Jr päätti, että tohtorin kohtalo on selvitettävä, ja tunnettuna brittien vihaajana hän lähetti matkaan yhden tuoreimmista toimittajistaan, Henry Morton Stanleyn, sillä vain amerikkalainen osaisi hoitaa homman.
Bennett ei kuitenkaan tiennyt, että Stanley oli syntyjään walesilainen. Jos syntyperä olisi ollut tiedossa, ei historian kirjoihin olisi koskaan kirjoitettu kahden kohteliaan britin absurdia sananvaihtoa keskellä villiä Afrikkaa.
Marraskuun 10. päivänä vuonna Stanley saapui nykyisen Tansanian alueella sijaitsevaan Ujijin kaupunkiin, jossa hän kohtasi etsimänsä miehen. Stanley riisui hattunsa ja ojensi kätensä sanoen ”Tohtori Livingstone, otaksun?”. Vastaus oli yksinkertainen ”kyllä”.
Livingstone oli jo tuossa vaiheessa heikossa hapessa – hän oli sairastunut koleraan ja hänellä oli pahoja märkiviä haavoja jaloissaan. Hän ei kuitenkaan suostunut jättämään Afrikkaa taakseen.
Vuonna 1873 Livingstone kärsi malariasta ja punataudista, ja noin kuukausi ennen menehtymistään hän summasi yhteen yli kaksikymmenvuotista kiertelyään Afrikassa tyylilleen uskollisesti: ”Tämä tutkimusmatka ei ole ollut pelkästään miellyttävä”.
”There seems to be something wrong with our bloody ships today”
Skagerrakin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan laajin meritaistelu, joka käytiin Pohjanmerellä Jyllannin länsipuolella toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1916.
Osapuolina taistelussa olivat Saksan avomerilaivasto 99 aluksellaan ja Britannian kuninkaallisen laivaston 151 alusta. Amiraali David Beattyn johtama osasto koki suuren tappion, kun hänen kaksi taisteluristeilijäänsä tuhoutuivat täysin saksalaisten onnistuneen harhautusliikkeen vuoksi.
Britit olivat kuvitelleet HMS Indefatigablen ja HMS Queen Maryn olevan tarpeeksi nopeita välttyäkseen pahimmilta osumilta, mutta ne olivatkin taistelutilanteessa turhan hitaita ja liian heikosti panssaroituja. Kahden aluksen yli 2000:sta sotilaasta selvisi hengissä vain 11.
Amiraali Beatty oli ymmällään tuhosta ja silminnähden järkyttynyt. Tunnereaktio ei kuitenkaan täysin välittynyt hänen tilannearviostaan: ”Näissä meidän perkeleen laivoissamme taitaa tänään olla jotain vikaa”.
”Obviously a major malfunction”
NASA:lla viestintäpäällikkönä 1980-luvulla toimineen Steve Nesbittin työnä oli toimia kommentaattorina avaruusalusten laukaisuissa ja muissa operaatioissa, jotka välitettiin suorana suurelle yleisölle.
Tammikuun 28. päivänä vuonna 1986 oli suuri päivä – avaruussukkula Challenger laukaistiin kymmenennelle lennolleen. Sukkulan apuraketin tiiviste kuitenkin petti ja Challenger tuhoutui vain 73 sekuntia laukaisun jälkeen. Koko seitsenhenkinen miehistö menehtyi onnettomuudessa.
Suuri joukko ihmisiä oli seuraamassa laukaisua Floridassa, Kennedyn avaruuskeskuksen läheisyydessä, ja jännittävä tapahtuma välitettiin myös suorana tv-lähetyksenä. Se tarkoitti siis sitä, että kaikki näkivät sukkulan tuleen syttymisen ja räjähtämisen juuri sillä hetkellä, kun se tapahtui.
Nesbitt antoi tilannepäivityksen 43 sekuntia Challenger-avaruussukkulan tuhoutumisen jälkeen: ”Lennonjohto katsoo tilannetta hyvin tarkasti. Ilmeisemmin vakava toimintahäiriö”.
Lue myös:
Tammikuun 6. päivänä on loppiainen. Miksi loppiaista vietetään ja miten sitä juhlistetaan ympäri maailman? Suomessa tämän pyhäpäivän juhlinta keskittyy lähinnä siihen, että monilla on töistä vapaata. Näin on esimerkiksi vuonna 2025, kun loppiainen osuu mukavasti viikonlopun jatkeeksi maanantaille.
Kristillisessä perinteessä loppiaista on vietetty itämaan tietäjien kunniaksi. Nuo viisaat miehet saapuivat Betlehemin tähden johdattamina tervehtimään vastasyntynyttä kuningasta, Jeesusta. Toisaalla loppiainen on Jeesuksen kastetta juhlistava päivä ja vanhempi sekä merkittävämpi tapahtuma kuin joulu.
Listafriikki ottaa nyt katsauksen erilaisiin loppiaisen viettotapoihin ja siihen, mitä miehiä nämä itämaan tietäjät oikein olivat.
Loppiaisen ajankohta
Loppiainen on kristittyjen vanhimpia juhlia: sitä on vietetty jo noin 150-luvulta lähtien Jeesuksen syntymä- ja kastejuhlana. Miten tuo erityinen juhla määräytyi tammikuun 6. päiväksi? No samasta syystä kuin kaikki muutkin kristinuskon tärkeät pyhät: Se oli suosittu pakanallinen juhlapäivä, talvipäivänseisauksen ajankohta vanhojen kalentereiden ja ajanlaskun mukaan.
Joulu (joka nykyisin tunnetaan Jeesuksen syntymäjuhlana) sen sijaan asetettiin vasta vuonna 335 joulukuun 25. päivälle; sopivasti roomalaisen auringonjumalan Sol Invictuksen syntymäpäiväksi.
Jeesuksen alkuperäiselle syntymäjuhlalle piti siis keksiä jotain tapahtumaa, joten tammikuun 6. päivästä tuli itämaan tietäjien muistojuhla. Vanhat tavat kuitenkin pysyivät tiukassa, ja loppiainen oli vielä satojen vuosien ajan monessa maailman kolkassa joulua tärkeämpi juhla.
Suomessa loppiaista vietettiin vuosina 1973-1992 tammikuun 6. päivän jälkeisenä lauantaina – työmarkkinajärjestöjen (varmasti työnantajapuolen) vaatimuksesta. Sittemmin loppiainen on palautettu perinteiselle paikalleen ja monet saavat siitä arkivapaan.
Itämaan tietäjät
Itämaan tietäjistä ei oikeastaan tiedetä paljoakaan; heidät mainitaan Raamatussakin vain muutaman kerran. Raamatussa miesten kerrotaan tulleen idästä ja tuoneen mukanaan kolme lahjaa, mistä on itseasiassa tullut käsitys siitä, että heitä olisi ollut kolme.
Kertomukset kuitenkin vaihtelevat: oppineiden miesten lukumäärä on joissakin tarinoissa jopa kaksitoista. Raamattu ei myöskään mainitse miesten nimiä, ja he ovat saattaneet olla taikureita, kuninkaita, ennustajia, tähtitieteilijöitä – kukaan ei oikein tiedä varmaksi.
Noin vuoden 500 tienoilta peräisin oleva kreikkalainen kertomus kuitenkin avaa näiden viisaiden, joskin pakanallisten, miesten henkilöllisyyksiä: Nuubian ja Arabian kuningas Melchior, Tarsiksen kuningas Kaspar ja Saaban kuningas Balthasar.
Tarina idän tietäjistä on historian saatossa muuttunut useaan kertaan ja sitä on muunneltu erityisesti roomalaiskatolisen kirkon poliittisten tarkoitusperien mukaisesti.
Itämaan tietäjien lahjat – kultaa ja apua vaippaihottumaan
Itämaan tietäjät toivat Jeesukselle tarinan mukaan lahjoja: kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Ne olivat tuohon aikaan arvokkaimpia mahdollisia lahjoja.
Osa historian ja Raamatun tutkijoista on sitä mieltä, että perhe sai kalliita lahjoja siksi, että niiden turvin oli helppo paeta erinäisiä vainoja. Mutta kertomuksissa kolmelle lahjalle on annettu myös symbolinen merkitys.
Kultaa annettiin lahjaksi maallisen kuninkuuden johdosta. Suitsukkeet viittasivat jumaluuteen. Mirhami, eli öljystä ja yrteistä valmistettu tuoksuva neste, symboloi uhrilahjaa ja ihmisen kuolevaisuutta, ja sellaisena ennusti Jeesuksen tulevaa kohtaloa.
Toisaalta mirhaa on käytetty myös vaippaihottumien hoitoon, joten olosuhteet huomioon ottaen se oli ehkä hyödyllisin kaikista näistä lahjoista.
Loppiainen on lähetystyön juhla
Loppiaisena julistetaan myös lähetystyön sanomaa: se on näppärästi kiedottu yhteen itämaan tietäjien kanssa.
Tarinan mukaanhan itämaan tietäjät tulivat kaukaa vierailta mailta ja olivat etnisyydeltään kaikki erilaista alkuperää. He edustivat eri ikäluokkia ja kolmea tunnettua mannerta: Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Kansalaisuuksistaan huolimatta he saapuivat osoittamaan kunnioitusta vastasyntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Joten summa summarum, joulun sanoma kuuluu kaikille kansoille.
Lähetystyöhön kuuluu siis olennaisena osana kristillisen uskon julistaminen, mutta järjestöt tekevät paljon humanitääristä työtä. Lähetystyö edistää muun muassa taloutta, koulutusta ja terveydenhuoltoa. Onneksi ristiretkistä on tultu jonkin verran eteenpäin, sillä lähetysjärjestöjen noudattamat kristilliset opit sallivat avun tarjoamisen ja antamisen ilman, että kenenkään tarvitsee kääntyä kristityksi.
Loppiainen Latinalaisessa Amerikassa
Loppiainen, Dia de Reyes eli kuninkaiden päivä, on Latinalaisessa Amerikassa ja Espanjassa erittäin merkittävä juhla. Vielä hyvin hiljattain se on ollut jopa suurempi juhlapäivä kuin joulu, mutta amerikkalainen kaupallisuus taitaa olla levittänyt lonkeronsa etelään, ja joulupukki tuo lahjat joulukuun 25. päivänä.
Perinteisesti lahjat ovat kuitenkin olleet itämaan tietäjien tuomia ja heille on myös kirjoitettu lahjatoiveet. Lapset laittavat edelleen loppiaisen aattona kengät ulko-oven (tai oman huoneen oven) eteen, täyttävät ne heinällä ja aamulla heinä on vaihtunut lahjoiksi. Miksi heinää? No, se on ollut evästä tietäjien kameleille!
Loppiaisena järjestetään myös ilotulituksia ja paraateja, joihin tietenkin pukeudutaan asianmukaisesti itämaan tietäjiksi.
Venäjällä hypätään avantoon
Kuten jo aiemmin mainittiin, loppiaisena juhlitaan myös Jeesuksen kastetta Jordanjoessa. Tämän uskotaan tapahtuneen juhlakalun ollessa 30-vuotias. Loppiaisen alkuperäinen nimi teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä, ja sillä viitataan siihen, että kasteen saanut Kristus tunnistetaan ihmisten keskelle syntyneeksi Jumalaksi ja samaan hengen vetoon Jumala näyttäytyy maailmalle Pyhänä Kolminaisuutena.
Ortodoksisessa kirkossa ei niinkään muisteta itämaan tietäjiä, vaan juuri tätä kastetta. Loppiainen eli epifania onkin hyvin perinteinen kastepäivä.
Miljoonat itänaapurimme Venäjän ortodoksit osallistuvat vuosittain kastautumisseremoniaan, jonka olosuhteet ovat hieman hyytävämmät kuin Jeesuksella Lähi-idässä. Järven tai joen vesi pyhitetään upottamalla sinne risti kolmeen kertaan, ja myöhemmin jäähän tehdään ristin muotoinen avanto, johon ortodoksit pulahtavat niin ikään kolmesti (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen). Seremonian ja veden uskotaan parantavan ja ehkäisevän sairauksia.
Bulgariassa tanssitaan jäisessä vedessä
Jos Venäjällä kastaudutaan avantoon kolmesti, niin bulgarialaiset vievät uiskentelun vielä pidemmälle. Myös siellä loppiainen on Jeesuksen kastejuhla, ja sitä kutsutaankin nimellä Yordanovden eli Jordanin päivä.
Bulgarialaisissa vesissä uskotaan tuolloin olevan puhdistavia ja parantavia voimia, jotka on tietenkin varattu vain miesväelle. Vanhan perinteen mukaan pappi siunaa ristin ja heittää sen hyiseen veteen – jokeen, järveen tai mereen – ja innokkaat miehet sukeltavat esineen perään. Se onnekas, joka löytää ristin ja tuo sen papille, saa erikoissiunauksen itselleen ja perheelleen; koko porukka on täten vapautettu sairauksista ja pahoista hengistä ainakin kuluvaksi vuodeksi.
Traditio on hieman erilainen Tundzhajoen rannalla Etelä-Bulgariassa, jossa Kaloferin kaupungin miehet ja pojat marssivat jokeen suorittamaan Mazhko horo -tanssin. Papin siunaama ristikin sinne on heitetty, mutta sen palauttajalla ei tanssin tuoksinnassa niin ole väliä, sillä siunaus on varattu nuorimmalle pojalle, joka uskaltautuu jäiseen veteen.
Myös Makedoniassa, Kreikassa ja Kyproksella on tapana kirmata veteen siunatun ristin perässä; toisille kokemus on maantieteellisestä sijainnista riippuen miellyttävämpi kuin toisille.
Joulu loppuu
Loppiainen tarkoittaa yleisesti joulun ajan loppumista; siitä sen suomenkielinen nimikin on peräisin. Suomessa joulua on vanhan tavan mukaan jatkettu Nuutinpäivään 13. tammikuuta saakka, mutta nykyisin loppiainen on se, joka päättää joulun juhlinnan. Sen jälkeen palataan kouluun ja normaaliin arkeen.
Loppiaisena on perinteisesti tavattu riisua koti joulusta: viedä kuusi pois ja kerätä koristeet laatikkoon odottamaan jälleen loppuvuotta. Vanhan uskomuksen mukaan joulukoristeiden pitäminen loppiaisen jälkeen tietää huonoa onnea, mutta aika moni uhmaa tätä taikauskoa, sillä varsinkin valot on mukava pitää hieman pidempään – jos ei nyt sentään ihan juhannukseen saakka.
Lue myös:
Yhteiskunta
Suomalaiset lääkärit ovat muuta väestöä todennäköisemmin alkuvuodesta syntyneitä – Faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä
Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin! On siis aika perehtyä vuoden ensimmäiseen kuukauteen: Luvassa on siis faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä.
Listafriikki keräsi tammikuulle pyhitetylle listalle tietysti tiukkaa faktatietoa, mutta myös keveämpää viihdettä. Toki kaikkien mielestä syntymäkivet, tähtimerkit, ennustukset ja henkieläimet eivät ole humpuukia.
Listalla selviää myös se, mihin ammatteihin tammikuun lapset saattaisivat todennäköisyyksien ja tilastojen valossa ajautua sekä mistä tämä kuukausi on saanut nimensä.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Tammikuun 19. päivään saakka synttäreitään viettävät ovat horoskoopiltaan kauriita ja loppukuusta syntyneet ovat vesimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Kauris kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa. Nimestään huolimatta vesimiehet ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi, ja he nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Entä minkälaisia ovat tammikuussa syntyneiden henkieläimet?
Tammikuun alkupuolella syntyneiden henkieläin on pieni, mutta sitäkin pippurisempi hyppypäästäinen. Henkieläimenä hyppypäästäinen symboloi menestystä, vastuullisuutta ja korkeaa työmoraalia. Olet ehkä perhekeskeinen ja käytännöllinen, mutta ulkopuolisille ahkeruus ja menestykseen pyrkiminen saattavat vaikuttaa jopa kylmäkiskoiselta.
Vesimiehet, eli tammikuun 20. päivästä eteenpäin syntyneet, voivat löytää itsestään yhtäläisyyksiä energisen, leikkisän, vapautta rakastavan ja älykkään delfiinin kanssa. Delfiinin akilleen kantapää on kuitenkin tylsistyminen, sillä se voi tulla hyvin surulliseksi, jos ei pääse tasaisin väliajoin seikkailemaan.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Tammikuussa syntyneiden onnenkukkia ovat neilikat ja lumikellot. Kuten aina kukkien kohdalla, niin tälläkin kertaa värillä on väliä.
Valkoiset neilikat symboloivat viattomuutta ja puhdasta rakkautta, ja tummanpunaiset neilikat ovat merkki syvästä rakkaudesta. Kristillisen legendan mukaan maailman ensimmäinen vaaleanpunainen neilikka kasvoi Marian kyyneleistä, jotka hän vuodatti, kun Jeesusta oltiin viemässä ristiinnaulittavaksi. Siksi vaaleanpunaiset neilikat kuvaavat kiintymystä ja äidinrakkautta.
Neilikoilla voi kuitenkin lähettää myös toisenlaisia viestejä, sillä keltainen neilikka symboloi pettymystä ja torjumista. Raidallinen neilikka – oli se minkä värinen tahansa – viestittää katumusta.
Valkokukkaiset lumikellot ovat usein puutarhan ensimmäisiä kukkia, jotka voivat putkahtaa esiin jo silloin, kun lumi on vielä maassa. Sirot lumikellot kuvastavat puhtautta, toivoa ja kauneutta. Ne sopivat iloisiin ajankohtiin, mutta niillä voi myös surullisina hetkinä ilmaista myötätuntoa.
Yksittäinen lumikello symboloi vanhan uskomuksen mukaan kuolemaa, joten jos lumikelloilla haluaa ilahduttaa tai tuoda toivoa paremmasta huomisesta, niin niitä kannattaa viedä kunnon kimppu.
Tammikuun lasten syntymäkivi on tummanpunainen granaatti, jonka on uskottu symboloivan elämää ja suojelevan kantajaansa erityisesti matkoilla sekä taisteluissa. Granaatti kuvastaa myös uskollisuutta, totuutta ja luottamusta.
Januksen kuukausi
Monet kielet käyttävät nykyään yleiseurooppalaisia, latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, mutta suomi on pitänyt kiinni omaperäisistä nimistä. Otetaan tammikuu-sana käsittelyyn listan seuraavassa kohdassa ja keskitytään nyt siihen, miksi kuukausi on muun muassa janvier (ranska), januari (ruotsi) ja jaanuar (viro).
Nämä kaikki pohjautuvat latinankieliseen Ianuarius-sanaan. Kokonaisuudessaan nimi oli Mensis Ianuarius, joka tarkoittaa ”Januksen kuukautta”. Janus on roomalainen porttien, oviaukkojen, kaksinaisuuden ja kaiken vanhan loppumisen sekä uuden alkamisen jumala, jonka tunnuksena on kaksikasvoinen pää. Katse molempiin suuntiin kuvaa hyvin vuodenvaihdetta: toiset kasvot katsovat menneeseen ja toiset tulevaan.
Tammikuu ja helmikuu asettuivat omille paikoilleen kalenteriin vasta karkauspäivällisen juliaanisen kalenterin myötä. Tuo kalenteri, nimensä mukaan, kehitettiin Rooman valtakunnassa Julius Caesarin käskystä. Aiemmin käytössä oli ollut kymmenkuukautinen kalenteri, joka alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Mistä tammikuu on saanut nimensä?
Sitten siihen suomenkieliseen tammikuuhun. Tammikuun alkuosa eli tammi saattaa viitata samannimiseen jaloon lehtipuuhun. Tammi on kova puu ja tammikuussa on usein kovat pakkaset. Tämä selitys tuntuu kuitenkin vähän kaukaa haetulta.
Hyväksytympi teoria perustuu tammi-sanan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Se on perinteisesti tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta eli ydintä. Vuoden ensimmäinen kuukausi jakaa ankaran talviajan kahtia eli se on kirjaimellisesti talven keskellä; tammikuu on talven napa, niin sanottu sydäntalvi. Muinoin tammikuuta onkin Suomessa kutsuttu sydänkuuksi.
Tavoitteet kohti ammattilaisurheilua
Koska tammikuussa syntyneet ovat ikätovereitaan vanhempia, pärjäävät he usein loistavasti koulun liikuntatunneilla. Monien kuukausien ikäero voi olla huomattavan merkittävä fyysisessä kehityksessä, mikä näkyy sitten kentillä ja radoilla. Mutta tämä ero varmaankin tasaantuu iän karttuessa?
Näin voisi kuvitella, mutta eräs australialaistutkimus kertoo toista tarinaa. Tutkijoiden mukaan tammikuussa syntyneitä pelasi australialaisen jalkapallon pääsarja AFL:ssä noin kolmasosa odotettua enemmän. Joulukuussa syntyneitä sen sijaan oli neljännes odotettua vähemmän. Tulokset ovat linjassa muidenkin sellaisten tutkimusten kanssa, joissa on todettu, että alkuvuodesta syntyneitä ammattilaisurheilijoita on verrattain paljon.
Vuonna 2013 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan vuoden ensimmäisinä kuukausina syntyneillä jääkiekkoilijoilla on myöhemmin samana vuonna syntyneitä suurempi todennäköisyys tulla varatuiksi ammattilaisliiga NHL:ään. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syntyneitä myös varataan keskimäärin muita korkeammalla varausnumerolla. Tilastot perustuvat vuosien 1980–2007 varaustilaisuuksiin.
Vai käykö matka kuitenkin lääkikseen?
Voiko syntymäkuukausi määritellä tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että vähintäänkin vuodenajalla on suuri vaikutus koko loppuelämään.
Miten kauan elät, miten pitkäksi kasvat, miten pärjäät koulussa, oletko aamu- vai iltavirkku, minkälainen todennäköisyys sinulla on sairastua tiettyihin tauteihin – esimerkiksi näiden kaikkien ominaisuuksien on havaittu olevan yhteydessä syntymäkuukauteen.
Jos olet lukenut Listafriikin jokaisen kuukauden faktalistan, niin olemme käsitelleet näitä tutkimuksia moneen otteeseen. Usein selittävänä tekijänä on auringonvalo ja D-vitamiinin saanti äidin raskauden aikana.
Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Kyseisen tutkimuksen mukaan lääkäreiden joukossa on tammikuussa syntyneitä prosentuaalisesti eniten.
Mutta myös Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että lääkärit ovat koko väestöön verrattuna todennäköisemmin syntyneet alkuvuodesta. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 1940-1988 syntyneiden henkilöiden tietoja, jotka oli saatu Väestörekisteristä sekä Terhikki-rekisteristä, joka on terveydenhuoltohenkilöstön tietoja sisältävä tietokanta. Vuoden 1970 peruskoulu-uudistuksella ei havaittu olleen mitään vaikutusta iän tuomaan etuun.
Tätä kutsutaan suhteellisen iän ilmiöksi ja se on havaittu ympäri maailmaa useissa tutkimuksissa. Tällä listalla mainitut esimerkit menestyksestä ammattilaisurheilussa ja korkeasta koulutustasosta ovat vain yksittäisiä esimerkkejä suhteellisen iän ilmiön tuomasta edusta.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Taikauskoisten kannattaa mennä naimisiin 19. tai 20. päivä, sillä tälle ajankohdalle almanakka povaa parasta avio-onnea.
Jos häitä on järjestämässä, niin sitä ennen on syytä tehdä visiitti hammaslääkärille ja panna purukalusto kuntoon. Hammaslääkärillä käynti on ajoitettava tammikuun 16.-18. päivälle.
Viimeinen rööki on syytä tumpata 19. tai 24. päivänä, jotta lopettaminen varmasti onnistuu. Kyseiset päivät ovat myös suopeita äidinmaidosta vieroittamiseen – oli kyse sitten eläimistä tai ihmislapsesta.
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille ja mahtavaa synttärikuukautta kaikille tammikuussa juhliville!
Lue myös:
Miksi jouluna syödään kinkkua? Eikö se ole vähän omituinen valinta vuoden suurimman juhlan tähdeksi? No ei ollenkaan, jos ottaa huomioon sen historian.
Joulukinkku on alkuperältään varsin jumalallinen, mutta kristinuskon kanssa sillä ei ole tekemistä. Kinkun historia juontaa juurensa tuhansien vuosien päähän, jolloin sian uskottiin monissa kulttuureissa edistävän hedelmällisyyttä ja tuovan onnea.
Muistathan joulupöydässä kertoa läheisillesi tiukkaa faktaa siitä, kuinka kinkku on päätynyt joulun pääruoaksi!
Jumalallinen uhrieläin Lähi-idästä
Lähi-idän alueella yli 3500 vuotta sitten asuneet kanaanilaiset palvoivat monia eri jumalia, joista korkein oli Baal. Baal oli jumalten kuningas ja hedelmällisyyden sekä kasvillisuuden jumala, joka varmisti onnistuneen sadon antamalla sadetta. Baal piti ihmisuhreista, mutta ne voitiin korvata myös sioilla. Uhreja tarjottiin varsinkin talvipäivänseisauksen tienoilla järjestetyssä suuressa juhlassa.
Varhaisten juutalaisten heimojen opeissa Baal oli epäjumala, jolle pyhitetyt uhrikukkulat ja temppelit oli tuhottava. Israelissa viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua Baalin palvominen oli rangaistava teko ja siitä määrättiin maanpakoon. Jopa jumalan nimi oli niin karsastettu, että Baal korvattiin puheessa sanalla bōšet, joka tarkoittaa häpeää. Baal tunnettiin myös nimellä Beelzebub, joka Vanhassa testamentissa tarkoittaa samaa kuin Saatana.
Vahvasti Baaliin yhdistetty sika tuomittiin Raamatussa ankarasti myös syötävänä, kun Jumala antaa yksityiskohtaisia ohjeita kielletyistä ruoista: Sellaisia nelijalkaisia eläimiä, joilla on sorkat, mutta jotka eivät märehdi, ei saa syödä. Sika kuuluu tähän kategoriaan ja juutalaisille se on siis saastainen eläin. Sama pätee muslimeihin, sillä myös Koraanissa kielletään sianlihan syöminen.
Yhteys siihen, miksi jouluna syödään kinkkua, tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta, mutta sinne kyllä päästään – ei huolta!
Sika kylmässä Pohjolassa
Skandinaavisessa mytologiassa porsaita uhrattiin Freyrille, joka oli auringon, sateen ja hedelmällisyyden jumala. Eli hyvin samantyyppinen kaveri kuin kanaanilaisten Baal.
Freyr kulki paikasta toiseen suurella Gullinbursti-karjulla. Kultaharjaksinen Gullinbursti kykeni myös kävelemään veden päällä ja osasi lentää. Sika oli muutenkin merkittävä hahmo kyseisessä jumalperheessä, sillä Freyrin kaksossisko – rakkauden, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalatar Freija –ratsasti taisteluihin villisialla. Freija myös muutti rakastettunsa villisiaksi, koska halusi suojella tätä.
Sika liittyy myös Valhallaan, joka tunnetaan sankarivainajien asuinsijana. Se oli sotureille tavoiteltava, kuolemanjälkeinen paikka. Siellä viikinkisotilaat taistelivat kaiken päivää, mutta heräsivät aina iltaisin uudelleen eloon nauttimaan Odin-jumalan järjestämistä syömingeistä ja juomingeista.
Ruokaa riitti, sillä samanlaisen jälleensyntymisen teki villisika Särimner. Luita myöten kaluttu Särimner kasvatti seuraavaan iltaan mennessä samanlaisen paksun lihakerroksen; leikattiinpa sitä mistä tai miten vain.
Viikingeille siat olivat ihan maallisessakin elämässä merkittäviä eläimiä. Ylimystöllä ja sotureilla oli tapana suurten juhlien, eritoten keskitalvella vietettävän Julen, yhteydessä vannoa juhlallinen vala – heitstrenging – johon liittyi käsien laskeminen pyhän sian päälle. Myöhemmin sika uhrattiin jumalille.
Viikinkien välityksellä tämä germaanisten heimojen perinne rantautui myös Suomeen paljon ennen kristinuskoa ja joulua.
Miten siasta tuli kristillisen joulun tähti?
Kuva: Santeri Viinamäki | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Kun joululle eli Jeesuksen syntymäpäivälle mietittiin 300-luvulla kirkon johtoportaassa sopivaa ajankohtaa, oli selvää, että se on lätkäistävä jollekin tutulle juhlapäivälle. Vaikka pakanallisia juhlia ja tapoja pyrittiin kaikin keinoin kitkeä pois, oli toisinaan paljon yksinkertaisempaa varastaa ne omaan käyttöön.
Talvipäivänseisauksen tienoilla vietettiin monessa kulttuurissa suuria valon juhlia kuten germaanisten heimojen Jule ja roomalaisten Saturnalia. Se oli loistava ajankohta myös joululle. Roomalaisen auringonjumalan Sol Invictuksen syntymäpäivä oli 25. joulukuuta, joten se sopi hyvin Jeesuksen syntymäpäiväksi.
Nyt vain oli jotenkin saatava sika – tuo jumalallinen uhrieläin – liitettyä joulun viettoon, sillä se oli syvästi juurtunut osaksi ikiaikaisia keskitalven juhlia. Miten siis yhdistää se kristinuskoon?
Kun kristinuskoa ruvettiin levittämään ympäri Eurooppaa, oli possu varsinkin Pohjoismaissa ja pohjoisessa Saksassa niin vakiintunut osa talvipäivänseisauksen juhlintaa, että jotain oli keksittävä.
Legendat alkoivat elää ja levitä kansantarinoissa.
Erään tarinan mukaan sika ei osannut käyttäytyä sinä yönä, kun Jeesus syntyi. Se ei antanut lapsen nukkua rauhassa, vaan tökki seimeä jatkuvasti. Joulupöytään päätyminen oli siis rangaistus tuosta kekkuloinnista.
Toinen legenda kertoo täysin päinvastaista tarinaa: Sika olisikin ollut tallissa hyvin auttavainen ja yrittänyt peitellä seimessä maannutta Jeesus-lasta. Hevonen tuli kuitenkin pilaamaan kaiken ja sekoitti sian asettelemat oljenkorret. Tästä syystä hevonen tuomittiin tekemään ihmisille töitä, kun taas sika siunattiin kiitoksena – syötäväksi.
Ja tässä tarinassa ollaan jo sen verran lähellä jumalille uhraamista, että vanhat, pakanalliset perinteet jatkuivat saumattomasti uudella kristillisellä merkityksellä.
Kukaan ei ilmeisesti kyseenalaistanut sitä, että Jeesus ja kumppanit olivat juutalaisia, joten tuskinpa seimen välittömässä läheisyydessä hengaili saastainen sika. Puhumattakaan, että sitä olisi syöty – oli kyse sitten rangaistuksesta tai siunauksesta.
Vai oliko kyseessä sittenkin paavin määräys?
Erään varsin raflaavan tarinan mukaan joulukinkusta tuli vakiintunut osa jouluateriaa jo kristinuskon varhaisina aikoina. Tarina kertoo, että paavi Sixtus III olisi 430-luvulla käskenyt kaikkia kristittyjä syömään joulumessun jälkeen sikaa ihan vain juutalaisten kiusaksi. Kuulostaa ihan mahdolliselta skenaariolta.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii sitä, että miksi joulupuu on nimenomaan joulukuusi. Miksi jouluisen kodin tähti ei ole jokin muu puu?
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi joulupuu on nimenomaan joulukuusi?
Miksi joulukuusi on kuusi eikä vaikkapa mänty? Lehtipuu se ei tietysti pohjoisessa voi olla, koska aika ankeaa olisi koristella joulupuun tyhjiä oksia!
Tunnetun tarinan mukaan joulukuusiperinteen aloitti Martti Luther jouluaattoyönä vuonna 1536. Saksalaisessa Wittenbergin kaupungissa talvisessa yössä tähtien alla kävellyt Luther kiskoi pienen kuusen maasta, vei puun kotiin ja koristeli sen kynttilöillä.
Kynttilöiden valo muistutti häntä taivaan tähdistä, jotka olivat auttaneet häntä suunnistamaan pimeässä metsässä. Valaistun kuusen äärellä Luther luki perheelleen Raamatusta kertomuksen Jeesuksen syntymästä.
Tämä lämminhenkinen tarina joulukuusen alkuperästä on kuitenkin keksitty. Sepitys Lutherista ja kohmeisesta maasta kiskotusta kuusesta levisi 1800-luvulla taiteilija Carl Schwerdgeburthin maalauksen vuoksi. Teoksessa Lutherit ovat kokoontuneet viettämään joulua kuusen ympärille.
Kynttilöin valaistut joulukuuset ilostuttivat varsin monia saksalaiskoteja Lutherin elinaikana 1500-luvun alussa – jo ennen tuota maagista aattoyötä. Joulukuusen alkuperästä ei voida olla aivan varmoja, mutta esimerkiksi Virossa ja Latviassa väitetään kivenkovaan, että perinne on lähtöisin 1400-luvun Tallinnasta tai Riikasta. Vastaus riippuu tietenkin siitä, kysytäänkö asiaa virolaiselta vai latvialaiselta.
Yksi vanhimmista lähteistä, joissa joulupuu mainitaan, on kuitenkin peräisin vuodelta 1419 Freiburgista, Saksasta. Oli alkuperä missä ja koska tahansa, niin kuusen koristelun uskotaan muodostuneen pysyväksi perinteeksi läntisessä Saksassa 1500-luvun alussa. Sieltä se levisi ympäri Eurooppaa, ja Suomessa koristeltu joulukuusi rupesi yleistymään 1800-luvun puolivälissä.
Aluksi se oli osa protestanttista joulunviettoa ja tapa oli katolisten pilkkaama, sillä heille ainoa oikea joulun symboli oli seimi. Asiaa ei myöskään auttanut ikivihreiden kuusenoksien vahva asema pakanallisessa talvipäivänseisauksen juhlinnassa.
Mutta ajat ja tavat muuttuvat. Toki muutokset kirkossa eivät ole nopeita, joten Vatikaanin Pietarinkirkon edustalle pystytettiin suuri joulukuusi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1982. Katolisissa kodeissa joulukuusi oli kuitenkin ollut osa joulua jo paljon pidempään.
Onko sinun kodissasi jo joulukuusi?
Lue myös:
-
Yhteiskunta2 päivää sitten10 uskomatonta tarinaa anteeksiannosta – osa 1
-
Yleistä13 tuntia sittenMitä eroa on joella ja purolla? Ja miten määritellään oja ja noro?
-
Yhteiskunta1 päivä sittenOnko rään syöminen vaarallista? 8 limaista räkäfaktaa flunssakauden ”iloksi”
-
Elämäntapa5 päivää sittenTop 10 uskomattomimmat selitykset dopingkäryille
Micho poicha
27.05.2021 at 05:15
Pahinta on kun herää krapulassa ja tajuaa mitä on tullut taas somessa touhuttua…
Marko Ollonqvist
27.05.2021 at 06:20
Niin, yleisesti ottaenhan ihmiset tekevät niitä ”ei kaikkein viisaimpia ratkaisuja” nimenomaan silloin, kun veressä on promilleja. Näiltäkin osin maailma on siis muuttunut monella tapaa, sillä sosiaalinen media on tuonut mukanaan lisää ”mahdollisuuksia” hölmöilyyn humalapäissään.