Kansainvälinen sairaanhoitajapäivä: Uskomattomat sairaanhoidon pioneerit

Kansainvälisen sairaanhoitajapäivän kunniaksi Listafriikki esittelee hoitoalaa ja samalla koko maailmaa muokanneita sairaanhoitajia. Tiedätkö kuka suomalainen pääsee listalle?

Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto on valinnut vuosipäiväksi toukokuun 12.päivän, koska se on Florence Nightingalen syntymäpäivä. Häneen palataan listalla myöhemmin. Päivän tarkoitus on muistaa ja juhlistaa sairaanhoitajien suurta panosta yhteiskunnassa. Toki sitä olisi syytä arvostaa vuoden jokaisena päivänä!

Tällä listalla kerromme sairaanhoitajista, jotka kukin tavallaan ovat tienraivaajia omalla alallaan. Mukaan mahtuu myös kansainvälisesti erittäin arvostettu ja palkittu suomalaishoitaja, joka muokkasi Suomen sairaanhoidon aivan uuteen uskoon.

Margaret Sanger

Margaret Sanger tunnetaan seksuaaliterveyden puolesta puhuvan järjestön, Planned Parenthoodin, perustajana. Vuonna 1879 syntynyt Sanger todisti oman äitinsä ennenaikaisen kuoleman, mikä antoi kipinän löytää turvallinen tapa syntyvyyden kontrollointiin. Sangerin äiti menehtyi 50-vuotiaana 18. raskauden jälkeisiin komplikaatioihin.

Työskennellessään sairaanhoitajana Sanger näki naisten kärsivän suunnattomasti jatkuvista synnytyksistä, keskenmenoista ja hengenvaarallisista, kotikutoisista aborteista. Niinpä hän avasi vuonna 1916 ehkäisyklinikan, jossa tarjottiin tietoa ja välineitä raskauden ehkäisemiseen. Yhdysvalloissa Sangerin toimia pidettiin moraalittomina ja hänet pidätettiin henkilökuntansa kanssa.

Sanger ei lannistunut vaan kiersi tiukkaa lainsäädäntöä perustamalla ehkäisypalveluja tarjoavan klinikan, joka naamioitiin kliinisen tutkimuksen virastoksi. Hän kiersi Euroopassa ja Japanissa puhumassa ehkäisyn merkityksestä erityisesti työssäkäyville naisille. Vuosikymmenten tuskastuttava työ tuotti lopulta hedelmää, kun ehkäisypilleri vuonna 1960 tuli markkinoille. E-pilleri ja monet muut edulliset ja yksinkertaiset ehkäisykeinot olisivat saattaneet jäädä syntymättä ilman Margaret Sangerin väsymätöntä panosta.

Lue myös: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää

Dorothea Dix

Se on karu fakta, mutta mielenterveyspotilaita kohdeltiin kuin eläimiä (usein huonomminkin), kunnes sairaanhoitaja Dorothea Dix päätti, että nyt riittää.

Dix teki 1840-luvulla laajamittaisen selvityksen siitä, miten psyykkisesti sairaita hoidettiin Massachusettsin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Dix kokosi karmeat tuloksensa yhteen ja kirjoitti lainsäätäjille raportin, jossa hän ilmiantoi mielenterveyspotilaiden hoidossa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia. Sen johdosta Massachusettsin mielisairaalajärjestelmää muutettiin radikaalisti.

Yksi osavaltio ei kuitenkaan tälle ihmisten auttamiseen intohimoisesti suhtautuneelle sairaanhoitajalle riittänyt, vaan hän levitti tutkintansa lukuisiin muihinkin osavaltioihin. Tilanne oli sama joka puolella. Dix matkusti myös Eurooppaan, jossa hän ajoi ja sai vain kahden vuoden aikana tehtyä paljon muutoksia. Yhdysvaltain sisällissota kuitenkin keskeytti Dixin suunnitelmat, sillä hän työskenteli sairaanhoitajien esimiehenä rintamalle. Aikana jona mieslääkärit väheksyivät naishoitajia, rekrytoi Dix rintamalle useita tuhansia nuoria naisia ja ajoi heille virallista koulutusta. Sodan jälkeen työ mielenterveyden parissa jatkui ja hän oli perustamassa 32 psykiatristen potilaiden hoitoon erikoistunutta laitosta.

Vuonna 1802 syntyneen Dixin voi hyvällä omallatunnolla sanoa mullistaneen psykiatristen potilaiden hoidon, sillä vaikka varsinaiset hoitomenetelmät eivät edelleenkään olleet järin inhimillisiä, muuttui potilaiden kohtelu huomattavasti hänen ansiostaan.

Florence Nightingale

Moderni terveydenhuolto saattaisi olla hyvin erilaista, ellei vuonna 1820 varakkaaseen perheeseen syntynyt Florence Nightingale olisi laittanut tuulemaan. Ei ole ihme, että kansainvälistä sairaanhoitajapäivää vietetään juuri hänen syntymäpäivänään.

Nightingale opiskeli alkujaan matematiikkaa, mutta sitä ei pidetty naiselle sopivana alana. Sitten hän päätti ryhtyä sairaanhoitajaksi, mutta hänen vanhempansa vastustivat huonon maineen omaavaa ammattia. Päättäväinen nuori nainen pääsi matkoillaan tutustumaan sairaaloihin muun muassa Egyptissä, mikä vahvisti tulevaisuuden suunnitelmia. Kouluttauduttuaan ja työskenneltyään muutaman vuoden Saksassa ja Ranskassa Nightingale palasi Englantiin töihin ja yleni nopeaasti hoitajien esimieheksi lontoolaisessa naistensairaalassa.

Kun Krimin sota puhkesi vuonna 1854, pyysi sotaministeri Nightingalea apuun, sillä kotimaahan kantautui tietoja brittisotilaiden huonosta hoidosta. Epäröimättä Nightingale otti muutaman kymmenen sairaanhoitajaa mukaansa ja matkasi Turkkiin. Sotilassairaaloissa hoito oli heikosti organisoitua ja kulkutaudit riivasivat. Ensimmäisenä Nightingale alkoi parantaa tilojen hygieniaa, mikä sai tietenkin negatiivisen vastaanoton. Mutta kun kolera- ja pilkkukuume-epidemiat laantuivat ja sairaaloiden kuolleisuus, joka oli seitsenkertainen rintamaan nähden, rupesi laskemaan, vaihtuivat mielipiteet nopeasti. Monet hygieniaa parantavat menetelmät, kuten kirurgien käyttämät päähineet leikkausten aikana, ovat Nightingalen alkuun panemia.

Organisoinnin ja hoitotyön lisäksi Nightingale käytti matemaattisia taitojaan; hän keräsi dataa ja muodosti sotilaiden kuolleisuudesta itse kehittämiään diagrammeja, jotka todistivat muun muassa viemäröinnin ja puhtaiden lakanoiden merkityksen potilaiden hyvinvointiin. Tämän myötä samat menetelmät otettiin käyttöön kaikissa brittien sotasairaaloissa.

Nightingale sai Krimillä bakteeri-infektion, josta hän ei kunnolla koskaan toipunut. Siitä huolimatta hän toimi vuosikymmenien ajan sairaanhoidon neuvonantajana monissa kriiseissä, muun muassa Yhdysvaltain sisällissodassa, ja uudisti sairaanhoitajien koulutusta ja menetelmiä. Hänen Sairaanhoidosta-kirjaansa käytettiin pitkään hoitotyön oppikirjana.

Sairaanhoitajia ei ammattiryhmänä juurikaan kunnioitettu ennen Nightingalea, mutta hänen panostuksensa näkyi myös siinä, että alaa alettiin vihdoin arvostaa.

Clara Barton

Vuonna 1821 syntynyt Clara Barton on ehkä tunnetuin yhdysvaltainen sairaanhoitaja. Häntä nimitetään usein ”USA:n Florence Nightingaleksi” ja nämä naiset itse asiassa vaikuttivat maapallolla aivan samaan aikaan. Barton oli vuoden Nightingalea nuorempi.

Barton toimi sairaanhoitajana Yhdysvaltain sisällissodassa 1860-luvulla ja oli etulinjassa hoitamassa haavoittuneita sotilaita. Hän koki ja näki sodan kauhut eikä voinut pysyä hiljaa. Tarve lääkintävarusteille oli suuri, joten Barton järjesti julkisen kampanjan, jonka tarkoituksena oli kerätä lahjoituksia.

Kun apupaketti oli valmis, Barton matkasi armeijan ambulanssien kyydissä pitkin rintamaa, jakoi tarvikkeita, hoiti ja lohdutti haavoittuneita ja laittoi sotilaille jopa ruokaa. Hän myös auttoi perheitä etsimään taisteluissa kadonneita sotilaita.

Sisällissodan jälkeen Barton matkusti Eurooppaan ja tutustui Genevessä, Sveitsissä, ollessaan Punaisen Ristin toimintaan. Hän pääsi näkemään järjestön toiminnan myös omin silmin vuosina 1870 ja 1871 käydyssä Ranskan–Preussin sodassa.

Palattuaan Yhdysvaltoihin Barton painosti korkeissa viroissa olleita päättäjiä järjestön tarpeellisuudesta ja pääsi lopulta, vuosien rummuttamisen jälkeen, presidentti Chester A. Arthurin juttusille. Tämä myönsi Bartonille luvan perustaa Amerikan Punainen Risti keväällä 1881.

Barton ei istunut toimistossa organisoimassa järjestönsä toimintaa, vaan oli kriisialueilla itsekin mukana. Hänen viimeinen kenttäoperaationsa Amerikan Punaisen Ristin presidenttinä oli Galvestonin hurrikaanin uhrien auttaminen vuonna 1900. Barton oli 79-vuotiaana mukana perustamassa pahoin tuhoutuneeseen kaupunkiin orpokotia.

Mary Eliza Mahoney

Ennen kuin vuonna 1845 syntynyt Mary Eliza Mahoney valmistui sairaanhoitajakoulusta ja aloitti koulutustaan vastaavan ammatin harjoittamisen, ei Yhdysvalloissa ollut tummaihoisia sairaanhoitajia. Mikä ei siis käytännössä pidä lainkaan paikkaansa, mutta Mahoney oli ensimmäinen virallisen koulutuksen saanut ja laillistettu tummaihoinen sairaanhoitaja.

Mahoney halusi jo teini-ikäisenä sairaanhoitajaksi, mutta se ei ollut hänen ihonvärinsä vuoksi mahdollista. Polttava halu auttaa vei hänet kuitenkin naisten- ja lastensairaalaan, jossa hän työskenteli kokkina, siivoojana ja pyykkärinä 15 vuoden ajan. Silloin tällöin hän toimi epävirallisena hoitoapulaisena, mikä oli merkittävässä roolissa seuraavan askeleen ottamisessa.

Vuonna 1879 Mahoney hyväksyttiin vihdoin Uuden-Englannin sairaalan sairaanhoitajakouluun, ja oli yksi vain neljästä rankan koulutuksen läpäisseestä opiskelijasta. Mahoneyn valmistumisen jälkeen ovet ammatilliseen koulutukseen avautuivat myös muille tummaihoisille sairaanhoitajiksi haluaville.

Mahoney työskenteli kotisairaanhoitajana ja yksityisklinikoilla, ja oli vuonna 1908 mukana perustamassa tummaihoisten sairaanhoitajien ammattijärjestöä – National Association of Colored Graduate Nurses. Yhdysvaltain sairaanhoitajien ammattijärjestö ANA, eli American Nurses Association, ei kaikissa osavaltioissa hyväksynyt tummaihoisia jäseniä.

Vuonna 1976 eli 50 vuotta kuolemansa jälkeen Mary Eliza Mahoney nimitettiin ANA:n Hall of Fame -kunniagalleriaan.

Virginia Lynch

Virginia Lynch on moderni sairaanhoitaja moniin muihin tämän listan naisiin verrattuna. Vuonna 1941 syntynyt Lynch on luonut täysin uuden sairaanhoidon osa-alueen, jonka avulla miljoonat raiskausten uhrit ovat saaneet oikeutta.

Kun Lynch oli vielä sairaanhoitajaopiskelija, pääsi hän tutustumaan oikeuslääketieteeseen ja tapasi monia raiskauksen uhreja. Tuolloin oli lähes päivänselvää ja vain harmillinen tosiasia, että raiskaajia ei saatu kiinni. Se hämmensi Lynchiä, sillä todistusaineiston puutteesta ei ainakaan ollut kyse.

Lynch alkoi selvittää asiaa ja havaitsi, että todistusaineistoon ei suhtauduttu vakavasti, vaan esimerkiksi uhrien vaatteita ja henkilökohtaisia esineitä katosi tai niitä käsiteltiin oikeuskelvottomiksi. Tai niitä ei ikinä annettu viranomaisille tutkittavaksi.

Sehän ei Lynchiä miellyttänyt, vaan hän päätti muuttaa koko hoitoprosessin alkaen siitä, kun raiskauksen uhri saapuu sairaalaan. Hän luki ja opiskeli aiheesta kaiken mahdollisen ja loi rikosteknisen sairaanhoidon koulutusohjelman, jonka myötä maailmasta on tullut huomattavasti turvallisempi paikka. Rikosteknisen sairaanhoitajan tehtäviin kuuluu kerätä huolellisesti kaikki näytteet, jotka sitten myös tutkitaan asianmukaisesti. Lynchin työn myötä monia rikollisia on saatu kiinni ja lukematon määrä väkivallantekoja estettyä, sillä raiskaajilla on taipumusta rikoksen uusintaan.

Virginia Henderson

Virginia Henderson on yksi 1900-luvun tunnetuimmista ja merkittävimmistä sairaanhoitajista. Hän loi sairaanhoidolle teorian, joka mullisti alan opetuksen, harjoittamisen ja tutkimustyön niin kotimaassaan Yhdysvalloissa kuin kansainvälisestikin.

Sairaanhoidon periaatteet -kirjassaan Henderson määritteli ensimmäistä kertaa sairaanhoidon historiassa sen, mitä terveydenhuollon parissa työskentelevien hoitajien tehtäviin kuuluu. Huolellisesti valmistellun teorian mukaan sairaanhoitajan tulee auttaa kaikki – sairaita ja terveitä – kohti parempaa terveyttä tai rauhallista kuolemaa.

Vuonna 1897 syntynyt Henderson opiskeli ensin armeijan sairaanhoitajakoulussa ja jatkoi opintojaan tullakseen hoitotyön opettajaksi. Työskenneltyään pitkään julkisen puolen hoitajana, hänestä tuli ensimmäinen kokopäiväinen kouluttaja Norfolking protestanttisessa sairaanhoitajakoulussa ja hän oli aktiivinen jäsen Virginian-osavaltion sairaanhoitajaliitossa. Vuonna 1929 Henderson taisteli saadakseen psykiatrisen sairaanhoidon osaksi koulutusohjelmaa ja saikin tahtonsa läpi.

Useat Hendersonin kirjalliset tuotokset toimivat vuosikymmenien ajan hoitotyön oppikirjoina ympäri maailman ja Sairaanhoidon periaatteet on yksi ammattikirjallisuuden klassikkoteoksia.

Sophie Mannerheim

Vuonna 1863 syntynyt Sophie Mannerheim ei ollut mikään tavallinen aatelisneito, vaikka ylhäisaateliin kuuluikin. Mannerheimin perintö on jäänyt ehkä hieman veljensä Carl Gustaf Emil Mannerheimin saavutusten varjoon, mutta tällä listalla hän saa ansaitsemansa huomion.

Mannerheim työskenteli kuusi vuotta pankkivirkailijana, kunnes avioitui vuonna 1896 ja lopetti työnteon. Muutaman vuoden jälkeen avioliitto päättyi kuitenkin eroon ja Mannerheimille avautui sen myötä mahdollisuus toteuttaa unelmansa sairaanhoitajan ammatista. Hän hakeutui opiskelemaan Lontooseen Florence Nightingalen perustamaan Nightingale Training School for Nurses -oppilaitokseen ja valmistuttuaan hän palasi Suomeen. Kotimaassa Mannerheim nimitettiin Helsingin kirurgisen sairaalan ylihoitajaksi ja parin vuoden päästä hänet valittiin Suomen sairaanhoitajayhdistyksen puheenjohtaksi.

Sophie Mannerheim perusti Helsinkiin vuonna 1918 turvakodin yksinäisille äideille ja heidän lapsilleen. Turvakodin toiminta laajeni ja sen pohjalta syntyi yhteistyössä lääkäri Arvo Ylpön kanssa lastensairaala Lastenlinna. Mannerheim halusi entisestään edistää lastensuojelua ja yhdessä kouluneuvos Erik Mandelinin kanssa hän kehitti ajatuksen koko maan kattavasta verkostosta. Mannerheim tiesi, että hankkeelle olisi saatava näkyvyyttä, joka taas toisi rahoitusta, joten hän maanitteli veljeään mukaan kampanjan keulakuvaksi.

C. G. E. Mannerheim suostui ja lokakuussa 1920 perustettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitto puheenjohtajanaan Sophie Mannerheim. Vaikka Arvo Ylppöä pidetään yleisesti suomalaisen neuvolatoiminnan perustajana, ei verkostoa tuskin koskaan olisi syntynyt ilman Mannerheimin lastensuojeluliittoa ja sairaanhoitaja Mannerheimin työtä.

Mannerheimin maine ja saavutukset sairaanhoidon parissa levisivät myös maamme rajojen ulkopuolelle ja hänet valittiin vuonna 1922 Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton, ICN:n, puheenjohtajaksi.

Mannerheim oli isosti uudistamassa myös sairaanhoitajakoulutusta ja häntä pidetäänkin modernin suomalaisen sairaanhoidon äitinä.

❤️ Onko Listafriikin lukijoiden joukossa sairaanhoitajia? Kiitos teille kaikesta työstä, jota joka päivä teette meidän muiden hyvinvoinnin eteen!

Voit jättää kommenttikenttiin ⬇️⬇️ tai somekanaviimme terveiset sairaanhoitajille, jotka niin turhan usein jäävät ilman kiitosta.

Lisää kommentti