Yhteiskunta
Suomi & peliriippuvuus: 10 faktaa, jotka sinun tulee tietää
Peliriippuvuus on sairaus, josta Suomessa puhutaan todella vähän, vaikka se aiheuttaa vakavia ongelmia sekä peliongelmaisille että heidän läheisilleen.
Kun astelet Suomessa kauppaan, huoltoasemalle, kioskille ja pahimmassa tapauksessa jopa vanhusten palvelukotiin tai sairaalaan, törmäät lähes poikkeuksetta pelikoneisiin.
Pelikoneet ovat olleet niin sanotusti kautta aikain läsnä suomalaisten arjessa. Suomessa monopoliasemassa oleva Veikkaus on ollut viime aikoina median ja kansan hampaissa: monopolin päätehtävä on vähentää sekä rahapelaamisen sosiaalisia että terveydellisiä haittoja, mutta Veikkaus ei ole monissakaan tapauksissa noudattanut sen monopoliasemalle asetettuja ehtoja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 3,3 prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista kärsii vuonna 2015 tehdyn väestötutkimuksen mukaan rahapeliongelmista, mikä tarkoittaa määrällisesti noin 125 000 suomalaista ihmistä ja peliongelmaisten määrä on ollut vuosina 2011 ja 2015 suoritettujen tutkimusten mukaan kasvussa.
Rahapeliongelmat vaikuttavat paitsi itse peliongelmaisen hyvinvointiin monella eri mittarilla, myös hänen läheisiinsä; osa pelaajista kokee masennusta ja heillä voi olla myös itsemurha-ajatuksia. Toisille ongelma kehittyy hyvin nopeasti, toisille taas ajan saatossa.
Peliriippuvuus on sen kokoluokan ongelma, että Listafriikki.com halusi julkaista hieman normaaleista rutiineistamme poikkeavan listan tästä vakavasta ja aivan liian vähälle huomiolle jääneestä ongelmasta, joka heijastuu myös valtiontalouteen terveydenhoitokustannusten kautta.
Käymme seuraavassa läpi kymmenen peliriippuvuuteen liittyvää faktaa, jotka eivät mitä todennäköisimmin ole kovinkaan monelle tuttuja.
Ei vain taloudellinen ongelma
Peliriippuvuus käsitetään usein ongelmana, joka johtaa taloudellisiin huoliin. Todellisuudessa peliriippuvuus johtaa paljon vakavampiin ongelmiin, kuten psyykkisiin ja fysiologisiin oireisiin. Toisin sanoen useat uhkapelaajat kärsivät muun muassa masennuksesta ja päihdeongelmista, mitkä pahimmillaan johtavat jopa itsemurhaan ja luonnollisesti myös perhe- ja ystävyyssuhteet kärsivät.
Päihdelinkki-sivuston mukaan pelaamisesta haetaan viihdettä, jännitystä ja riskinottoa, mutta se toimii myös pakopaikkana ahdistukselle ja oman elämän murheille. Nämä erilaiset tunteet, joita pelaamisella pyritään hakemaan, ovat omiaan johtamaan ongelmapelaamiseen. Koska uhkapelaaminen on Suomessa hyvin vaiettu ongelma, monet uhkapelaajat painivat asian kanssa yksinään hävetessään ongelmaansa ja usein apua haetaan liian myöhään.
Suomen tilanne todella huolestuttava kansainvälisessä vertailussa
Eräs nimeltä mainitsematon ahvenanmaalainen vedonlyöntiyhtiö tarjoaa pelaajilleen vakuutusta. Tuo vakuutus takaa vähintään 120 eurolla viimeisten 12 kuukauden aikana uhkapelejä pelanneelle mahdollisuuden päästä terapiaan; käytännössä ottaen kyseinen vuosittainen summa siis nähdään jollain tasolla määritelmänä peliongelmalle tai ainakin tietynlaiseen riskiryhmään kuulumiselle.
Mutta paljonko sitten suomalainen pelaa keskiarvolta vuodessa? 500 euroa. Käytännössä ottaen tämä tarkoittaa sitä, että jokainen meistä on peliongelmainen tai ainakin riskiryhmässä, ja vaikka näin ei todellisuudessa olekaan, kertoo se paljon uhkapelaamisen laajuudesta Suomessa.
Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset käyttävät maailmassa viidenneksi eniten uhkapelaamiseen ja edellä ovat ainoastaan Irlanti, Australia, Kanada ja Singapore – tämäkin siitä huolimatta, että Suomessa on monopoliasemassa oleva yritys, jolle Euroopan unioni on antanut oikeutuksensa nimenomaan peliongelmien tehokkaamman ehkäisyn vuoksi.
”Suomalainen voittaa aina”
Kuten on käynyt ilmi, Suomessa peliriippuvuus on vakava ongelma. Peliklinikka-sivuston mukaan suunnilleen joka kymmenes suomalainen pelaa rahapelejä useammin kuin kerran viikossa. Suomalaisten suosimat pelimuodot ovat lotto, raha-automaatit ja raaputusarvat.
Tämä seuraava tilasto onkin sitten ehkä se kaikkein pöyristyttävin: suomalaiset pelaajat häviävät päivässä, siis 24 tunnin aikana, keskiarvolta 4,5 miljoonaa euroa. Kyseessä ei siis ole se summa, joka pelaamiseen käytetään päivittäin, vaan kyseessä on tappioiden määrä.
Jokainen voi tämän faktan myötä miettiä sitä, miten harhaanjohtava on mainosslogan ”suomalainen voittaa aina”.
Velkataakat kasvavat, Veikkauksen raha ei jää vain Suomeen
Vuonna 2015 noin viisi prosenttia Veikkauksen pelaajista loi puolet suomalaisen monopoliyhtiön tuotoista, kun taas vuonna 2017 tuo luku oli enää vain reippaat kaksi prosenttia. Tämä muutos ei kuitenkaan tarkoita mitään positiivista: se vain kertoo siitä, että kaikkein kovimpien uhkapelaajien käyttämät rahamäärät ovat kasvaneet. Tätä tukee myös Peluurin vuosiraportti, jonka mukaan isojen velkojen määrä on kasvanut. Yli kahdella kolmasosalla pelaajista, joiden velkatilanne saatiin hoidettua kuntoon, oli lainoja vähintään 10 000 euron edestä.
Kun puhutaan kansainvälisistä vedonlyöntiyhtiöistä, usein monopolin olemassaoloa perustellaan juuri sillä, että pelaajilta tulevat rahat jäävät Suomeen. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkansa, sillä Veikkaus hankkii pelejä ulkomailta ja vastineena maksaa Ylen MOT-ohjelman selvityksen mukaan näille ulkomaalaisille yrityksille prosentuaalisen osuuden pelaajilta saaduista tuloista. Nämä pelivalmistajat sijaitsevat useimmiten Maltalla tai Kyproksella. Lisäksi Veikkauksella on Norjassa sijaitseva yritys, jonka on määrä toimia kansainvälisillä markkinoilla.
Houkuttimien välttely
Peliongelmaisten auttamiseen keskittyvä englanninkielinen Addiction HQ -sivusto on listannut järjestykseen 20 tärkeää tapaa päästä peliongelmasta eroon. Aivan listan kärkipäästä löytyy kohta ”vältä kasinojen houkutuksia” ja tällä viitataan siihen, ettei peliongelmaisen tulisi mennä fyysisesti edes lähelle kasinoja.
Suomessa tämän keinon hyödyntäminen peliongelmasta vieroittumisessa on kuitenkin käytännössä ottaen mahdotonta. Suomesta löytyy yhteensä 21 500 pelikonetta, ja vaikka Veikkaus on luvannut vähentää pelikoneiden määrää 3000:lla, jäljelle jää muutoksesta huolimatta noin 18 500 pelikonetta. Suomessa on 310 kuntaa/kaupunkia, joten kunta-/kaupunkikohtaiseksi keskiarvoksi jää noin 60 pelikonetta. Pelikoneista vain pieni osa sijaitsee erillisissä pelisaleissa, joten tämä edellä mainitun sivuston mukainen ohjeistus ei yksinkertaisesti voi toimia Suomessa, sillä peliongelmaisten on mahdoton välttää ”kasinoita” – ne, kun ovat vastassa, mihin ikinä sitä meneekään Suomessa.
Peluuriin yhteyttä ottaneista pelaajista 78 prosentilla ensisijainen ongelma ovat peliautomaatit. Missään muualla maailmassa ei ole tilannetta, jossa rahapelit olisivat läsnä kaikkialla.
Ongelma kehittyy nuorilla nopeammin
Nuoret kasvavat kaikessa yksinkertaisuudessaan osaksi sallivaa rahapelikulttuuria, sillä jokainen lapsi on käytännössä ottaen syntymästään lähtien sekä uhkapelien että uhkapelimainonnan ympäröiminä; usein ensikosketus uhkapelaamiseen tapahtuu vaarattomalta tuntuvasta tutustumisesta pelikoneisiin ja vedonlyöntiin esimerkiksi vanhempien tai isovanhempien ollessa läsnä. Nuorilla uhkapelaaminen muuttuu niin sanotusta harrastuksesta ongelmaksi nopeammin kuin aikuisilla.
Vaikka Veikkauksen mukaan nuorten peliongelmat ovat vähentyneet, kun pelaamisen ikäraja nostettiin 2010-luvun alkupuolella 15 ikävuodesta 18 ikävuoteen, valvominen on pahasti retuperällä. Erilaisissa ostokokeissa jopa yli 90 prosenttia alaikäisiltä näyttävistä nuorista on saanut pelata pelikoneita ilman valvontaa ja Suomessa keskeytetään päivittäin peräti 4 000 alaikäisen pelaaminen. 12 prosenttia suomalaisista alaikäisistä uhkapelejä pelanneista nuorista kertoo kärsivänsä peliongelmasta.
Karua tilastotietoa
Suomessa ongelmapelaaminen kohdistuu usein vähätuloisiin. Useita kertoja viikossa pelaavia kuvaavat THL:n raportin mukaan sanat ”pienituloisuus”, ”työelämän ulkopuolelle oleminen” ja ”vanhempi ikä”. Suomessa Veikkausta on syytetty nimenomaan peliautomaattien sijoittelusta alueille, joissa on lähtökohtaisesti kaikkein eniten pienituloisia.
Vuonna 2013 suomalaiset hävisivät RAY:n, Veikkauksen ja Fintoton peleihin 1,7 miljardia euroa. Nykyisin nuo kaikki kolme ovat yhtä ja samaa yritystä, joka siis tunnetaan nimellä Veikkaus. Suomalaisten pelaamien rahamäärien tiedetään kasvavan: vuonna 2009 suomalaiset hävisivät uhkapeleihin 1,47 miljardia euroa, vuonna 2011 1,62 miljardia euroa ja vuonna 2013 tuon aiemmin mainitun 1,7 miljardia euroa.
Suomessa katsotaan olevan noin 125 000 ongelmapelaajaa, mikä on noin 2,3 prosenttia koko Suomen väestöstä – kun siis laskuihin otetaan mukaan jokainen vauvasta vaariin. THL:n tutkimuspäällikkönä toimivan rahapelitutkija Susanna Raisamon mukaan riskitasolla pelaavia pelaajia on huomattavasti enemmän kuin 125 000: hänen mukaansa heitä on jopa puoli miljoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että enemmän kuin joka kymmenes yli 15-vuotias vastaantulija kadulla pelaa riskitasolla.
Hetkellinen hyvänolontunne
Kreikkalainen uhkapelaaja Anargyros Nicholas Karabourniotis oli ennen vuotta 1992 voittanut pokeria pelaamalla 2 miljoonaa dollaria. Hän kuitenkin hävisi voittamansa rahat ja ajoi vuonna 1992 suurempien voittojen perässä Vegasiin, taskussaan ainoastaan 50 dollaria. Reissullaan hän sai neuvoteltua itselleen 10 000 dollarin lainan tutulta pokerikaveriltaan ja onnistui reippaan kahden vuoden aikana muuttamaan tuon hankkimansa lainasumman 40 miljoonaksi dollariksi, puhtaasti siis pelaamalla.
Karabourniotis ei kuitenkaan lopettanut pelaamistaan tuohon 40 miljoonan dollarin saaliiseen, vaan jatkoi pelaamista ja hävisi seuraavien kolmen viikon aikana noin 28 miljoonaa dollaria. Pettymys niskassaan hän palasi kotimaahansa Kreikkaan ja siellä hän hävisi jäljellä olleet 12 miljoonaa dollariaan.
Tarinan opetus on se, että uhkapeliongelmassa on ennen kaikkea kyse hetkellisestä hyvänolontunteesta. Tuo hyvänolontunne erittää aivoihin dopamiinia. Keho kaipaa dopamiinia lisää ja sitä kautta pelaamisesta tulee kuin huumetta. Uhkapelaamisessa on siis ennen kaikkea kyse puhtaasti ihmisen fysiologiasta; tunne voittaa järjen ja tästä johtuen tällaiset Karabourniotisin kaltaiset tarinat ovat mahdollisia.
Veikkauksen markkinointibudjetti
Eikö sinustakin kuulosta ristiriitaiselta, että Suomessa Veikkauksella on monopoliasema, jonka perusteena on rahapelaamisen aiheuttamien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen, mutta samaan aikaan yrityksellä on käytössään kymmenkertaisesti suurempi rahakirstu markkinointiin kuin pelihaittoja ennaltaehkäisevään työhön?
Veikkauksen markkinointibudjetti oli vuonna 2018 peräti 47,3 miljoonaa euroa, eikä tuohon lukuun kuulu pelikoneiden ja muiden uhkapelien näkyvyys suomalaisten jokapäiväisessä arjessa. Samaan aikaan peliongelmista aiheutuneiden haittojen ehkäisyyn käytetään ainoastaan noin 4,5-5 miljoonaa euroa vuodessa. Veikkaus on ilmoittanut leikkaavansa markkinointibudjettiaan, mutta se ei poista monopoliaseman ja markkinoinnin välistä ristiriitaa. Tämä on kaiken lisäksi ristiriidassa sen kanssa, että vielä vuonna 2015 Veikkauksen, RAY:n ja Fintoton yhteenlaskettu markkinointibudjetti oli noin 30 miljoonaa euroa; kun siis mainosbudjettia on viime vuosina kasvatettu, on siitä myös helppo leikata.
Jos siis monopoliasema on myönnetty Euroopan unionin toimesta Veikkaukselle edellä mainituin perustein, miksi yrityksen annetaan ylipäätään mainostaa?
Suomessa ei ymmärretä peliongelman vakavuutta
Kun puhutaan esimerkiksi muista riippuvuusongelmista, kuten päihderiippuvuus, näiden vakavuus tunnistetaan Suomessa melkoisen hyvin. Ongelmapelaaminen kuuluu fysiologisesti tismalleen samaan kategoriaan näiden edellä mainittujen riippuvaisuuksien kanssa, mutta sitä vähätellään suomalaisten keskuudessa.
Kuvaavaa suomalaisten tietämättömyydelle peliriippuvuuden vaarallisuudesta onkin se, että vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä tutkimuksessa ainoastaan 45 prosenttia suomalaisista vastaajista piti rahapelien pelaamista vakavana ongelmana. Kaikkein huolestuttavin seikka oli se, että neljä vuotta aiemmin tehdyssä vastaavanlaisessa tutkimuksessa vielä 60 prosenttia tunnisti ongelman vakavuuden.
Suomalaisten positiivinen suhtautuminen pelaamiseen on niin ikään kasvussa ja vuonna 2015 puolilla kyselyyn vastaajista oli THL:n raportin mukaan myönteinen suhtautuminen pelaamiseen, miehillä naisia useammin.
☎️ Peliriippuvuus on vakava ongelma ja valitettavan moni meistä tuntee peliongelmaisen ihmisen. Mikäli peliriippuvuus piinaa sinua joko suorasti tai epäsuorasti läheisen kautta, suosittelemme hakemaan apua esimerkiksi Peluurin auttavasta puhelimesta, joka palvelee ilmaiseksi numerossa 0800 100 101.
Tyypillisimpiin peliongelmiin liittyviin varoitusmerkkeihin voit tutustua tämän linkin kautta. Peliriippuvuus on sairaus siinä, missä muutkin, eikä avun hakemista tarvitse hävetä.
Yhteiskunta
Jeffrey Dahmer sanoi tyrineensä oikein huolella: 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 2
Panikointi ja jopa ylireagointi dramaattisten tapahtumien keskellä kuuluu ihmisluonteeseen. Mutta sitten löytyy täysin päinvastaisia henkilöitä: vähättelyn mestareita, jotka pysyvät kuivakan rauhallisina kriittisissäkin tilanteissa.
Vähättely on hieman huono sana käyttää tässä kohtaa, mutta täysin sopivaa suomenkielistä vastinetta understatement-sanalle on vaikea löytää. Understatement voi olla sarkastinen, humoristinen tai sitten vain kulttuuriin kuuluva tapa olla liioittelematta ja paisuttelematta asiaa. Näin on erityisesti brittiläisessä kulttuurissa: ihmiset on opetettu olemaan kohteliaan pidättyväisiä.
Tyypillinen understatement on esimerkiksi kahden aatelismiehen, Uxbridgen jaarlin Henry Pagetin ja Wellingtonin herttuan Arthur Wellesleyn, sananvaihto kesäkuun 18. päivänä vuonna 1815 Waterloon taistelun viimeisinä hetkinä. Pagetia oli ammuttu niin pahasti tykillä jalkaan, että raaja jouduttiin amputoimaan. ”Hyvänen aika, sir, olen menettänyt jalkani”, virkkoi Paget, johon Wellesley kommentoi: ”Totisesti, sir, niin olette”.
Koska vähättely tuntuu sanana hieman väärältä, käyttää Listafriikki joissakin kohdissa termiä alisanonta. Sitä on käytetty myös Kielenhuollon tiedotuslehdessä kuvaamaan vaikeasti kääntyvää understatementia, joten se kelpaa myös meille!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset vähättelyn mestarit voit lukea tästä:
Ei syytä paniikkiin! 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 1
”I really messed up this time”
Jeffrey Dahmer oli yksi maailman tunnetuimmista sarjamurhaajista. Vuosina 1978-1991 Milwaukeen hirviöksi nimetty Dahmer murhasi 17 nuorta miestä ja poikaa, ja hänen tiedetään raiskanneen uhrejaan, paloitelleen ruumiita, harjoittaneen nekrofiliaa ja kannibalismia.
Heinäkuun 22. päivänä vuonna 1991 Tracy Edwards juoksi milwaukeelaisella kadulla partioineiden poliisien luokse käsiraudat toisesta ranteestaan roikkuen, ja kertoi jonkun kummallisen tyypin yrittäneen pitää häntä talossaan vankina ja uhkailleen syödä hänen sydämensä.
Poliisit lähtivät tarkistamaan taloa Edwardsin opastuksella, ja oven avatessaan Dahmer kutsui kolmikon sisään. Toinen poliiseista näki makuuhuoneen avonaisessa lipastossa polaroid-kuvia paloitelluista ruumiista, ja Dahmer pidätettiin siinä paikassa. Kun poliisit pitivät häntä lattiaa vasten, hän sanoi: ”Minun kuuluisi kuolla tekojeni vuoksi”.
Tuo lausahdus ei ole vähättelyä nähnytkään, vaan osui ja upposi todenteolla. Asunnosta löytyi pääkalloja, kokonaisia luurankoja sekä lukuisia ruumiinosia, kuten käsiä, peniksiä, sydämiä ja muita sisäelimiä.
Vuosisadan vähättely tulee Dahmerin ja hänen isänsä Lionelin välisestä keskustelusta, joka käytiin pian pidätyksen jälkeen Milwaukeen piirikunnan vankilassa. Dahmer sanoi isälleen: ”Tällä kertaa tyrin oikein huolella”. Jep.
Dahmer kuoli vankilassa vuonna 1994, kun toinen vanki Christopher Scarver hakkasi hänet hengiltä. Scarver oli avoimesti ilmaissut inhonsa Dahmeria ja hänen järjettömiä rikoksiaan kohtaan.
”We have a small problem”
Kun British Airways -lentoyhtiön Boeing 747 -jumbojetti nousi kesäkuun 24. päivänä vuonna 1982 Kuala Lumpurista, Malesiasta, kohteenaan Länsi-Australiassa sijaitseva Perth, vaikutti kaikki olevan kunnossa. Sää oli mitä mainioin, ja miehistö oli valmistautunut hyvin tavanomaiseen viiden tunnin lentoon.
Ongelmiin kuitenkin törmättiin indonesialaisen Jaavan saaren yläpuolella. Koneen kaikki neljä moottoria menivät epäkuntoon syystä, joka selvisi vasta muutamien päivien kuluttua. Galunggung-tulivuori oli puskenut ilmaan tuhkaa ja pölyä, jotka tukkivat moottorit.
Kun happimaskit putosivat katosta ja kone lähti jyrkempään laskuun, oli kapteeni Eric Moodyn aika antaa 247 matkustajalle päivitys tilanteesta: ”Hyvää iltaa naiset ja herrat. Kapteeninne täällä. Meillä on pieni ongelma. Kaikki neljä moottoriamme ovat sammuneet. Me kaikki työskentelemme helkkarin kovasti saadaksemme ne takaisin käyntiin. Toivon ja uskon, ettette ole liian hätääntyneitä.”
Varmasti ammattiin kuuluvalla rauhallisuudella tilanteen hoitanut kapteeni Moody onnistui laskeutumaan turvallisesti Jakartaan, kun kolme moottoria palautui vartin vapaaliidon ja 7,6 kilometrin alassyöksymisen jälkeen takaisin toimintakuntoon. Moottorit käynnistyivät vasta siinä vaiheessa, kun sulanut tuhka jähmettyi ja mureni pois.
Kun Moodya vuonna 2010 haastateltiin kauhistuttavan lennon tapahtumista, hän kommentoi tapahtunutta näin: ”It was, yeah, a little bit frightening”. Kyllähän se oli hieman pelottavaa.
Lue myös: Top 10 maailman pisimmät lennot
”Well, there were three of us in this marriage, so it was a bit crowded”
Britannian kuningashuone ei tunnu pääsevän irti skandaaleista. Ellei joku luovu kuninkaallisesta tittelistään tai ole mukana kansainvälisessä pedofiiliringissä, niin vanhoista kohuista löytyy aina kirjoitetavaa. Toki vanhoja kohuja on viime vuosina ollut turha kaivella, sillä uutta materiaalia irtoaa jatkuvasti.
Jo päätökseen tullut ja hurjan suosion Netflixissä saanut The Crown -sarja ei auttanut skandaalien unohtamisessa. Sarjassahan käydään läpi kuninkaallisen perheen elämänvaiheita, mutta monelle katsojalle on jäänyt epäselväksi se, että sarja on loppuviimeksi fiktiota.
Sarja viidennellä tuotantokaudella keskiössä on Walesin prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan tuhoon tuomittu avioliitto, joka jälleen kerran toi otsikoihin pariskunnan ei-niin-salaiset avioliiton ulkopuoliset rakkaussuhteet. Tunnetusti konflikti aviomiehen ja kuningashuoneen kanssa johti siihen, että prinsessa Diana antoi BBC:lle vuonna 1995 intiimin haastattelun elämästään.
Haastattelussa toimittaja Martin Bashir kysyi Dianalta, oliko rouva Parker Bowles osasyy avioliiton hajoamiseen, vastasi suuressa myllerryksessä ja koko aikuiselämänsä median riepoteltavana ollut prinsessa tyypilliseen, hennon rauhalliseen tapaansa: ”No, liitossamme oli kolme ihmistä, joten se aiheutti hieman tungosta”.
“A bit sticky, things are pretty sticky down there”
Kielimuuri voi nousta kahden samaa kieltä puhuvan henkilön välille, eikä ole mikään ennenkuulumaton tilanne, että yhdysvaltalainen ja brittiläinen eivät täysin ymmärtäisi toisiaan. Sanat toki menevät perille, mutta ero ilmaisussa ja kulttuurissa voi johtaa väärinymmäryksiin.
Tällainen ikävähkö (listan aiheen mukaisesti valittu vähättelevä termi) kommunikaatiokatkos johti Korean sodan aikana yli sadan brittisotilaan menehtymiseen.
Prikaatinkomentaja Thomas Brodie oli miestensä kanssa huhtikuussa 1951 tukkimassa reittiä Souliin. Amerikkalainen kenraalimajuri Robert H Soule tiedusteli Brodielta, että kuinka Imjin-joella sujuu ja tarvitsevatko he apua.
Brodie vastasi brittiläiseen tyyliin: ”Pikkuisen nihkeä, tilanne täällä on melko nihkeä”. Yhdysvaltalaisen korviin päivitys kuulosti siltä, että tilanne ei ollut täysin toivoton ja Soule päätti odottaa lisäjoukkojen lähettämisen kanssa seuraavaan päivään. Brodien olisi pitänyt valita sanansa toisin – nimittäin helvetti oli irti.
Yli 10 000 kiinalaista hyökkäsi noin 650 brittisotilasta vastaan. Prikaatin miehistä 500 selvisi taistelusta hengissä, mutta heistä suurin osa vietti vuosia sotavankina. Vain 39 pääsi pakenemaan musertavaa ylivoimaa.
Osapuolien järkyttävästä epäsopusuhdasta huolimatta Brodien prikaati sai jollain ihmeen kaupalla pidettyä Soulin turvassa.
Koko maailma loppuvuodesta 2019 ja alkuvuodesta 2020
Myönnetään, tähän vähättelyyn syyllistyin aikanaan itsekin, niin kuin varmasti aika moni muukin. Toki meille tavallisille ihmisille ei joulukuussa 2019 ja tammikuussa 2020 ollut tarjolla uudesta koronaviruksesta sitä kaikkea tietoa, mikä monien maiden päättäjillä ja terveysviranomaisilla oli.
Virusta, sen leviämiskykyä ja sen aiheuttaman taudin vakavuutta vähäteltiin siihen asti, kunnes paska oli jo osunut tuulettimeen ja kaikki piti panna säppiin.
Mutta kuten sanottua, joillakin tilanteen vakavuus oli hyvin tiedossa. Huhtikuussa 2020 julkisuuteen nousi usean yhdysvaltalaisen lääketieteen asiantuntijan välinen sähköpostikeskustelu, jossa maan hallintoa arvosteltiin voimakkaalla kädellä. Mukana oli asiantuntijoita, jotka olivat suoraan ilmaisseet huolensa koronavirusepidemian pahentumisesta jo tammikuussa, mutta Yhdysvaltojen ylin johto ei reagoinut varoituksiin mitenkään.
Sähköpostien joukossa oli tartuntatautien erikoisasiantuntijan tohtori James Lawlerin mustaa huumoria sisältävä viesti tammikuun 28. päivältä, jossa on jo nähtävissä turhautumista olemattomiin toimiin ja maailmanluokan aliarviointiin.
Hän listasi maailman historian suurimpia vähättelyjä:
Pompeiji – pieni hiekkamyrsky
Napoleonin perääntyminen Moskovasta – huonosti sujunut kävelyretki
Hiroshima – kesän voimakas lämpöaalto
Wuhan – vain hieman tavallista pahempi influenssakausi
Ja sitten tuli maaliskuu eikä kukaan enää vähätellyt.
Listan ensimmäinen osa: Ei syytä paniikkiin! 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 1
Lue myös:
Ihmisluonteeseen kuuluu panikointi ja jopa ylireagointi dramaattisten tapahtumien keskellä. Sitten löytyy vähättelyn mestareita, jotka pysyvät kuivakan rauhallisina kriittisissäkin tilanteissa.
Vähättely on hieman huono sana käyttää tässä kohtaa, mutta täysin sopivaa suomenkielistä vastinetta understatement-sanalle on vaikea löytää. Understatement voi olla sarkastinen, humoristinen tai sitten vain kulttuuriin kuuluva tapa olla liioittelematta ja paisuttelematta asiaa. Näin on erityisesti brittiläisessä kulttuurissa: ihmiset on opetettu olemaan kohteliaan pidättyväisiä.
Tyypillinen understatement on esimerkiksi kahden aatelismiehen, Uxbridgen jaarlin Henry Pagetin ja Wellingtonin herttuan Arthur Wellesleyn, sananvaihto kesäkuun 18. päivänä vuonna 1815 Waterloon taistelun viimeisinä hetkinä. Pagetia oli ammuttu niin pahasti tykillä jalkaan, että raaja jouduttiin amputoimaan. ”Hyvänen aika, sir, olen menettänyt jalkani”, virkkoi Paget, johon Wellesley kommentoi: ”Totisesti, sir, niin olette”.
Koska vähättely tuntuu sanana hieman väärältä, käyttää Listafriikki joissakin kohdissa termiä alisanonta. Sitä on käytetty myös Kielenhuollon tiedotuslehdessä kuvaamaan vaikeasti kääntyvää understatementia, joten se kelpaa myös meille!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset vähättelyn mestarit voit lukea tästä:
Jeffrey Dahmer sanoi tyrineensä oikein huolella: 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 2
”Houston, we’ve had a problem”
Apollo 13 oli Apollo-ohjelman seitsemäs miehitetty avaruuslento. Raketti laukaistiin Kennedyn avaruuskeskuksesta huhtikuun 11. päivänä vuonna 1970 ja sen oli määrä laskeutua Kuuhun näytteiden keräystä varten. Miehistöön kuuluivat James Lovell, John Swigert ja Fred Halse (kuvassa).
Apollo 13:n kohtalo on monille varsin tuttu eikä vähiten vuoden 1995 elokuvan ansiosta. Aluksen huoltomoduulin toinen happitankki räjähti yli 300 000 kilometrin päässä Maasta.
Hieman yhdeksän jälkeen illalla huhtikuun 13. päivänä lennonjohto Teksasin Houstonissa vastaanotti tilanteeseen nähden varsin tyynen hätäsanoman: ”Houston, meillä on ongelma”.
Suunnitelma Kuuhun laskeutumisesta oli hylättävä ja tärkeimmäksi missioksi nousi saada miehistö elävänä takaisin Maahan. Lennonjohdon nopean ongelmanratkaisukyvyn, miehistön tekemien hätäratkaisuiden ja navigointi- ja lämmityslaitteiden sammuttamisen ansiosta Apollo 13 saatiin tuotua alas eteläiselle Tyynellemerelle neljä päivää onnettomuuden jälkeen.
Lue myös: 10 elokuvien erikoistehostetta, joita ei yllättäen ole tehty tietokoneella
”Huomattava mediatapahtuma”
Presidentti Mauno Koivisto oli tunnettu alisanonnoistaan – todennäköisesti tämä suomenkielinen termi keksittiin juuri häntä varten. Hänen periaatteisiinsa kuului, että kuiskaus kuuluu joskus paremmin kuin huuto. Koiviston yksi kuuluisimmista alisanonnoista lienee vuodelta 1989, jolloin hänen kommenttiaan pidettiin skandaalinomaisen kylmänä ja vähättelevänä.
Kirjailija Salman Rushdie, intialaissyntyinen Britannian kansalainen, oli saanut Iranissa tappotuomion. Hänen Saatanalliset säkeet -romaaninsa julistettiin Iranin uskonnollisen johtajan ajatollah Khomeinin toimesta jumalanpilkaksi ja Rushdiesta annettiin tappokäskyn. Seurasi kansainvälinen poliittinen kriisi ja monet länsimaat kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Iranista.
Kun Koivistolta pyydettiin kommenttia kirjailijan tappotuomiosta, sanoi presidentti sen olevan ”huomattava mediatapahtuma”.
Rushdie on säilynyt hengissä, vaikka joutuukin jatkuvasti olemaan varuillaan. Esimerkiksi vuonna 2022 häntä puukotettiin hengenvaarallisesti ja hyökkäyksestä jäi pysyviä vammoja.
Kuolemantuomio on edelleen voimassa.
”Dr. Livingstone, I presume?”
David Livingstone oli skotlantilainen lääkäri, lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija, joka vuosien 1849 ja 1873 välillä kiersi Lontoon lähetysseuran nimissä ympäri Etelä- ja Keski-Afrikkaa.
Vuonna 1866 Livingstone lähti viimeiselle tutkimusmatkalleen tavoitteenaan löytää Niilin lähde. Kulkiessaan tuntemattomilla mailla Livingstone menetti yhteyden ulkomaailmaan vuosien ajaksi. Maailmalla hänen katoamisensa ympärillä liikkui paljon huhuja ja New York Heraldin nuori päätoimittaja James Gordon Bennett Jr päätti, että tohtorin kohtalo on selvitettävä, ja tunnettuna brittien vihaajana hän lähetti matkaan yhden tuoreimmista toimittajistaan, Henry Morton Stanleyn, sillä vain amerikkalainen osaisi hoitaa homman.
Bennett ei kuitenkaan tiennyt, että Stanley oli syntyjään walesilainen. Jos syntyperä olisi ollut tiedossa, ei historian kirjoihin olisi koskaan kirjoitettu kahden kohteliaan britin absurdia sananvaihtoa keskellä villiä Afrikkaa.
Marraskuun 10. päivänä vuonna Stanley saapui nykyisen Tansanian alueella sijaitsevaan Ujijin kaupunkiin, jossa hän kohtasi etsimänsä miehen. Stanley riisui hattunsa ja ojensi kätensä sanoen ”Tohtori Livingstone, otaksun?”. Vastaus oli yksinkertainen ”kyllä”.
Livingstone oli jo tuossa vaiheessa heikossa hapessa – hän oli sairastunut koleraan ja hänellä oli pahoja märkiviä haavoja jaloissaan. Hän ei kuitenkaan suostunut jättämään Afrikkaa taakseen.
Vuonna 1873 Livingstone kärsi malariasta ja punataudista, ja noin kuukausi ennen menehtymistään hän summasi yhteen yli kaksikymmenvuotista kiertelyään Afrikassa tyylilleen uskollisesti: ”Tämä tutkimusmatka ei ole ollut pelkästään miellyttävä”.
”There seems to be something wrong with our bloody ships today”
Skagerrakin taistelu oli ensimmäisen maailmansodan laajin meritaistelu, joka käytiin Pohjanmerellä Jyllannin länsipuolella toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1916.
Osapuolina taistelussa olivat Saksan avomerilaivasto 99 aluksellaan ja Britannian kuninkaallisen laivaston 151 alusta. Amiraali David Beattyn johtama osasto koki suuren tappion, kun hänen kaksi taisteluristeilijäänsä tuhoutuivat täysin saksalaisten onnistuneen harhautusliikkeen vuoksi.
Britit olivat kuvitelleet HMS Indefatigablen ja HMS Queen Maryn olevan tarpeeksi nopeita välttyäkseen pahimmilta osumilta, mutta ne olivatkin taistelutilanteessa turhan hitaita ja liian heikosti panssaroituja. Kahden aluksen yli 2000:sta sotilaasta selvisi hengissä vain 11.
Amiraali Beatty oli ymmällään tuhosta ja silminnähden järkyttynyt. Tunnereaktio ei kuitenkaan täysin välittynyt hänen tilannearviostaan: ”Näissä meidän perkeleen laivoissamme taitaa tänään olla jotain vikaa”.
”Obviously a major malfunction”
NASA:lla viestintäpäällikkönä 1980-luvulla toimineen Steve Nesbittin työnä oli toimia kommentaattorina avaruusalusten laukaisuissa ja muissa operaatioissa, jotka välitettiin suorana suurelle yleisölle.
Tammikuun 28. päivänä vuonna 1986 oli suuri päivä – avaruussukkula Challenger laukaistiin kymmenennelle lennolleen. Sukkulan apuraketin tiiviste kuitenkin petti ja Challenger tuhoutui vain 73 sekuntia laukaisun jälkeen. Koko seitsenhenkinen miehistö menehtyi onnettomuudessa.
Suuri joukko ihmisiä oli seuraamassa laukaisua Floridassa, Kennedyn avaruuskeskuksen läheisyydessä, ja jännittävä tapahtuma välitettiin myös suorana tv-lähetyksenä. Se tarkoitti siis sitä, että kaikki näkivät sukkulan tuleen syttymisen ja räjähtämisen juuri sillä hetkellä, kun se tapahtui.
Nesbitt antoi tilannepäivityksen 43 sekuntia Challenger-avaruussukkulan tuhoutumisen jälkeen: ”Lennonjohto katsoo tilannetta hyvin tarkasti. Ilmeisemmin vakava toimintahäiriö”.
Lue myös:
Tammikuun 6. päivänä on loppiainen. Miksi loppiaista vietetään ja miten sitä juhlistetaan ympäri maailman? Suomessa tämän pyhäpäivän juhlinta keskittyy lähinnä siihen, että monilla on töistä vapaata. Näin on esimerkiksi vuonna 2025, kun loppiainen osuu mukavasti viikonlopun jatkeeksi maanantaille.
Kristillisessä perinteessä loppiaista on vietetty itämaan tietäjien kunniaksi. Nuo viisaat miehet saapuivat Betlehemin tähden johdattamina tervehtimään vastasyntynyttä kuningasta, Jeesusta. Toisaalla loppiainen on Jeesuksen kastetta juhlistava päivä ja vanhempi sekä merkittävämpi tapahtuma kuin joulu.
Listafriikki ottaa nyt katsauksen erilaisiin loppiaisen viettotapoihin ja siihen, mitä miehiä nämä itämaan tietäjät oikein olivat.
Loppiaisen ajankohta
Loppiainen on kristittyjen vanhimpia juhlia: sitä on vietetty jo noin 150-luvulta lähtien Jeesuksen syntymä- ja kastejuhlana. Miten tuo erityinen juhla määräytyi tammikuun 6. päiväksi? No samasta syystä kuin kaikki muutkin kristinuskon tärkeät pyhät: Se oli suosittu pakanallinen juhlapäivä, talvipäivänseisauksen ajankohta vanhojen kalentereiden ja ajanlaskun mukaan.
Joulu (joka nykyisin tunnetaan Jeesuksen syntymäjuhlana) sen sijaan asetettiin vasta vuonna 335 joulukuun 25. päivälle; sopivasti roomalaisen auringonjumalan Sol Invictuksen syntymäpäiväksi.
Jeesuksen alkuperäiselle syntymäjuhlalle piti siis keksiä jotain tapahtumaa, joten tammikuun 6. päivästä tuli itämaan tietäjien muistojuhla. Vanhat tavat kuitenkin pysyivät tiukassa, ja loppiainen oli vielä satojen vuosien ajan monessa maailman kolkassa joulua tärkeämpi juhla.
Suomessa loppiaista vietettiin vuosina 1973-1992 tammikuun 6. päivän jälkeisenä lauantaina – työmarkkinajärjestöjen (varmasti työnantajapuolen) vaatimuksesta. Sittemmin loppiainen on palautettu perinteiselle paikalleen ja monet saavat siitä arkivapaan.
Itämaan tietäjät
Itämaan tietäjistä ei oikeastaan tiedetä paljoakaan; heidät mainitaan Raamatussakin vain muutaman kerran. Raamatussa miesten kerrotaan tulleen idästä ja tuoneen mukanaan kolme lahjaa, mistä on itseasiassa tullut käsitys siitä, että heitä olisi ollut kolme.
Kertomukset kuitenkin vaihtelevat: oppineiden miesten lukumäärä on joissakin tarinoissa jopa kaksitoista. Raamattu ei myöskään mainitse miesten nimiä, ja he ovat saattaneet olla taikureita, kuninkaita, ennustajia, tähtitieteilijöitä – kukaan ei oikein tiedä varmaksi.
Noin vuoden 500 tienoilta peräisin oleva kreikkalainen kertomus kuitenkin avaa näiden viisaiden, joskin pakanallisten, miesten henkilöllisyyksiä: Nuubian ja Arabian kuningas Melchior, Tarsiksen kuningas Kaspar ja Saaban kuningas Balthasar.
Tarina idän tietäjistä on historian saatossa muuttunut useaan kertaan ja sitä on muunneltu erityisesti roomalaiskatolisen kirkon poliittisten tarkoitusperien mukaisesti.
Itämaan tietäjien lahjat – kultaa ja apua vaippaihottumaan
Itämaan tietäjät toivat Jeesukselle tarinan mukaan lahjoja: kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Ne olivat tuohon aikaan arvokkaimpia mahdollisia lahjoja.
Osa historian ja Raamatun tutkijoista on sitä mieltä, että perhe sai kalliita lahjoja siksi, että niiden turvin oli helppo paeta erinäisiä vainoja. Mutta kertomuksissa kolmelle lahjalle on annettu myös symbolinen merkitys.
Kultaa annettiin lahjaksi maallisen kuninkuuden johdosta. Suitsukkeet viittasivat jumaluuteen. Mirhami, eli öljystä ja yrteistä valmistettu tuoksuva neste, symboloi uhrilahjaa ja ihmisen kuolevaisuutta, ja sellaisena ennusti Jeesuksen tulevaa kohtaloa.
Toisaalta mirhaa on käytetty myös vaippaihottumien hoitoon, joten olosuhteet huomioon ottaen se oli ehkä hyödyllisin kaikista näistä lahjoista.
Loppiainen on lähetystyön juhla
Loppiaisena julistetaan myös lähetystyön sanomaa: se on näppärästi kiedottu yhteen itämaan tietäjien kanssa.
Tarinan mukaanhan itämaan tietäjät tulivat kaukaa vierailta mailta ja olivat etnisyydeltään kaikki erilaista alkuperää. He edustivat eri ikäluokkia ja kolmea tunnettua mannerta: Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Kansalaisuuksistaan huolimatta he saapuivat osoittamaan kunnioitusta vastasyntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Joten summa summarum, joulun sanoma kuuluu kaikille kansoille.
Lähetystyöhön kuuluu siis olennaisena osana kristillisen uskon julistaminen, mutta järjestöt tekevät paljon humanitääristä työtä. Lähetystyö edistää muun muassa taloutta, koulutusta ja terveydenhuoltoa. Onneksi ristiretkistä on tultu jonkin verran eteenpäin, sillä lähetysjärjestöjen noudattamat kristilliset opit sallivat avun tarjoamisen ja antamisen ilman, että kenenkään tarvitsee kääntyä kristityksi.
Loppiainen Latinalaisessa Amerikassa
Loppiainen, Dia de Reyes eli kuninkaiden päivä, on Latinalaisessa Amerikassa ja Espanjassa erittäin merkittävä juhla. Vielä hyvin hiljattain se on ollut jopa suurempi juhlapäivä kuin joulu, mutta amerikkalainen kaupallisuus taitaa olla levittänyt lonkeronsa etelään, ja joulupukki tuo lahjat joulukuun 25. päivänä.
Perinteisesti lahjat ovat kuitenkin olleet itämaan tietäjien tuomia ja heille on myös kirjoitettu lahjatoiveet. Lapset laittavat edelleen loppiaisen aattona kengät ulko-oven (tai oman huoneen oven) eteen, täyttävät ne heinällä ja aamulla heinä on vaihtunut lahjoiksi. Miksi heinää? No, se on ollut evästä tietäjien kameleille!
Loppiaisena järjestetään myös ilotulituksia ja paraateja, joihin tietenkin pukeudutaan asianmukaisesti itämaan tietäjiksi.
Venäjällä hypätään avantoon
Kuten jo aiemmin mainittiin, loppiaisena juhlitaan myös Jeesuksen kastetta Jordanjoessa. Tämän uskotaan tapahtuneen juhlakalun ollessa 30-vuotias. Loppiaisen alkuperäinen nimi teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä, ja sillä viitataan siihen, että kasteen saanut Kristus tunnistetaan ihmisten keskelle syntyneeksi Jumalaksi ja samaan hengen vetoon Jumala näyttäytyy maailmalle Pyhänä Kolminaisuutena.
Ortodoksisessa kirkossa ei niinkään muisteta itämaan tietäjiä, vaan juuri tätä kastetta. Loppiainen eli epifania onkin hyvin perinteinen kastepäivä.
Miljoonat itänaapurimme Venäjän ortodoksit osallistuvat vuosittain kastautumisseremoniaan, jonka olosuhteet ovat hieman hyytävämmät kuin Jeesuksella Lähi-idässä. Järven tai joen vesi pyhitetään upottamalla sinne risti kolmeen kertaan, ja myöhemmin jäähän tehdään ristin muotoinen avanto, johon ortodoksit pulahtavat niin ikään kolmesti (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen). Seremonian ja veden uskotaan parantavan ja ehkäisevän sairauksia.
Bulgariassa tanssitaan jäisessä vedessä
Jos Venäjällä kastaudutaan avantoon kolmesti, niin bulgarialaiset vievät uiskentelun vielä pidemmälle. Myös siellä loppiainen on Jeesuksen kastejuhla, ja sitä kutsutaankin nimellä Yordanovden eli Jordanin päivä.
Bulgarialaisissa vesissä uskotaan tuolloin olevan puhdistavia ja parantavia voimia, jotka on tietenkin varattu vain miesväelle. Vanhan perinteen mukaan pappi siunaa ristin ja heittää sen hyiseen veteen – jokeen, järveen tai mereen – ja innokkaat miehet sukeltavat esineen perään. Se onnekas, joka löytää ristin ja tuo sen papille, saa erikoissiunauksen itselleen ja perheelleen; koko porukka on täten vapautettu sairauksista ja pahoista hengistä ainakin kuluvaksi vuodeksi.
Traditio on hieman erilainen Tundzhajoen rannalla Etelä-Bulgariassa, jossa Kaloferin kaupungin miehet ja pojat marssivat jokeen suorittamaan Mazhko horo -tanssin. Papin siunaama ristikin sinne on heitetty, mutta sen palauttajalla ei tanssin tuoksinnassa niin ole väliä, sillä siunaus on varattu nuorimmalle pojalle, joka uskaltautuu jäiseen veteen.
Myös Makedoniassa, Kreikassa ja Kyproksella on tapana kirmata veteen siunatun ristin perässä; toisille kokemus on maantieteellisestä sijainnista riippuen miellyttävämpi kuin toisille.
Joulu loppuu
Loppiainen tarkoittaa yleisesti joulun ajan loppumista; siitä sen suomenkielinen nimikin on peräisin. Suomessa joulua on vanhan tavan mukaan jatkettu Nuutinpäivään 13. tammikuuta saakka, mutta nykyisin loppiainen on se, joka päättää joulun juhlinnan. Sen jälkeen palataan kouluun ja normaaliin arkeen.
Loppiaisena on perinteisesti tavattu riisua koti joulusta: viedä kuusi pois ja kerätä koristeet laatikkoon odottamaan jälleen loppuvuotta. Vanhan uskomuksen mukaan joulukoristeiden pitäminen loppiaisen jälkeen tietää huonoa onnea, mutta aika moni uhmaa tätä taikauskoa, sillä varsinkin valot on mukava pitää hieman pidempään – jos ei nyt sentään ihan juhannukseen saakka.
Lue myös:
Yhteiskunta
Suomalaiset lääkärit ovat muuta väestöä todennäköisemmin alkuvuodesta syntyneitä – Faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä
Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin! On siis aika perehtyä vuoden ensimmäiseen kuukauteen: Luvassa on siis faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä.
Listafriikki keräsi tammikuulle pyhitetylle listalle tietysti tiukkaa faktatietoa, mutta myös keveämpää viihdettä. Toki kaikkien mielestä syntymäkivet, tähtimerkit, ennustukset ja henkieläimet eivät ole humpuukia.
Listalla selviää myös se, mihin ammatteihin tammikuun lapset saattaisivat todennäköisyyksien ja tilastojen valossa ajautua sekä mistä tämä kuukausi on saanut nimensä.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Tammikuun 19. päivään saakka synttäreitään viettävät ovat horoskoopiltaan kauriita ja loppukuusta syntyneet ovat vesimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Kauris kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa. Nimestään huolimatta vesimiehet ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi, ja he nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Entä minkälaisia ovat tammikuussa syntyneiden henkieläimet?
Tammikuun alkupuolella syntyneiden henkieläin on pieni, mutta sitäkin pippurisempi hyppypäästäinen. Henkieläimenä hyppypäästäinen symboloi menestystä, vastuullisuutta ja korkeaa työmoraalia. Olet ehkä perhekeskeinen ja käytännöllinen, mutta ulkopuolisille ahkeruus ja menestykseen pyrkiminen saattavat vaikuttaa jopa kylmäkiskoiselta.
Vesimiehet, eli tammikuun 20. päivästä eteenpäin syntyneet, voivat löytää itsestään yhtäläisyyksiä energisen, leikkisän, vapautta rakastavan ja älykkään delfiinin kanssa. Delfiinin akilleen kantapää on kuitenkin tylsistyminen, sillä se voi tulla hyvin surulliseksi, jos ei pääse tasaisin väliajoin seikkailemaan.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Tammikuussa syntyneiden onnenkukkia ovat neilikat ja lumikellot. Kuten aina kukkien kohdalla, niin tälläkin kertaa värillä on väliä.
Valkoiset neilikat symboloivat viattomuutta ja puhdasta rakkautta, ja tummanpunaiset neilikat ovat merkki syvästä rakkaudesta. Kristillisen legendan mukaan maailman ensimmäinen vaaleanpunainen neilikka kasvoi Marian kyyneleistä, jotka hän vuodatti, kun Jeesusta oltiin viemässä ristiinnaulittavaksi. Siksi vaaleanpunaiset neilikat kuvaavat kiintymystä ja äidinrakkautta.
Neilikoilla voi kuitenkin lähettää myös toisenlaisia viestejä, sillä keltainen neilikka symboloi pettymystä ja torjumista. Raidallinen neilikka – oli se minkä värinen tahansa – viestittää katumusta.
Valkokukkaiset lumikellot ovat usein puutarhan ensimmäisiä kukkia, jotka voivat putkahtaa esiin jo silloin, kun lumi on vielä maassa. Sirot lumikellot kuvastavat puhtautta, toivoa ja kauneutta. Ne sopivat iloisiin ajankohtiin, mutta niillä voi myös surullisina hetkinä ilmaista myötätuntoa.
Yksittäinen lumikello symboloi vanhan uskomuksen mukaan kuolemaa, joten jos lumikelloilla haluaa ilahduttaa tai tuoda toivoa paremmasta huomisesta, niin niitä kannattaa viedä kunnon kimppu.
Tammikuun lasten syntymäkivi on tummanpunainen granaatti, jonka on uskottu symboloivan elämää ja suojelevan kantajaansa erityisesti matkoilla sekä taisteluissa. Granaatti kuvastaa myös uskollisuutta, totuutta ja luottamusta.
Januksen kuukausi
Monet kielet käyttävät nykyään yleiseurooppalaisia, latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, mutta suomi on pitänyt kiinni omaperäisistä nimistä. Otetaan tammikuu-sana käsittelyyn listan seuraavassa kohdassa ja keskitytään nyt siihen, miksi kuukausi on muun muassa janvier (ranska), januari (ruotsi) ja jaanuar (viro).
Nämä kaikki pohjautuvat latinankieliseen Ianuarius-sanaan. Kokonaisuudessaan nimi oli Mensis Ianuarius, joka tarkoittaa ”Januksen kuukautta”. Janus on roomalainen porttien, oviaukkojen, kaksinaisuuden ja kaiken vanhan loppumisen sekä uuden alkamisen jumala, jonka tunnuksena on kaksikasvoinen pää. Katse molempiin suuntiin kuvaa hyvin vuodenvaihdetta: toiset kasvot katsovat menneeseen ja toiset tulevaan.
Tammikuu ja helmikuu asettuivat omille paikoilleen kalenteriin vasta karkauspäivällisen juliaanisen kalenterin myötä. Tuo kalenteri, nimensä mukaan, kehitettiin Rooman valtakunnassa Julius Caesarin käskystä. Aiemmin käytössä oli ollut kymmenkuukautinen kalenteri, joka alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Mistä tammikuu on saanut nimensä?
Sitten siihen suomenkieliseen tammikuuhun. Tammikuun alkuosa eli tammi saattaa viitata samannimiseen jaloon lehtipuuhun. Tammi on kova puu ja tammikuussa on usein kovat pakkaset. Tämä selitys tuntuu kuitenkin vähän kaukaa haetulta.
Hyväksytympi teoria perustuu tammi-sanan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Se on perinteisesti tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta eli ydintä. Vuoden ensimmäinen kuukausi jakaa ankaran talviajan kahtia eli se on kirjaimellisesti talven keskellä; tammikuu on talven napa, niin sanottu sydäntalvi. Muinoin tammikuuta onkin Suomessa kutsuttu sydänkuuksi.
Tavoitteet kohti ammattilaisurheilua
Koska tammikuussa syntyneet ovat ikätovereitaan vanhempia, pärjäävät he usein loistavasti koulun liikuntatunneilla. Monien kuukausien ikäero voi olla huomattavan merkittävä fyysisessä kehityksessä, mikä näkyy sitten kentillä ja radoilla. Mutta tämä ero varmaankin tasaantuu iän karttuessa?
Näin voisi kuvitella, mutta eräs australialaistutkimus kertoo toista tarinaa. Tutkijoiden mukaan tammikuussa syntyneitä pelasi australialaisen jalkapallon pääsarja AFL:ssä noin kolmasosa odotettua enemmän. Joulukuussa syntyneitä sen sijaan oli neljännes odotettua vähemmän. Tulokset ovat linjassa muidenkin sellaisten tutkimusten kanssa, joissa on todettu, että alkuvuodesta syntyneitä ammattilaisurheilijoita on verrattain paljon.
Vuonna 2013 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan vuoden ensimmäisinä kuukausina syntyneillä jääkiekkoilijoilla on myöhemmin samana vuonna syntyneitä suurempi todennäköisyys tulla varatuiksi ammattilaisliiga NHL:ään. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syntyneitä myös varataan keskimäärin muita korkeammalla varausnumerolla. Tilastot perustuvat vuosien 1980–2007 varaustilaisuuksiin.
Vai käykö matka kuitenkin lääkikseen?
Voiko syntymäkuukausi määritellä tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että vähintäänkin vuodenajalla on suuri vaikutus koko loppuelämään.
Miten kauan elät, miten pitkäksi kasvat, miten pärjäät koulussa, oletko aamu- vai iltavirkku, minkälainen todennäköisyys sinulla on sairastua tiettyihin tauteihin – esimerkiksi näiden kaikkien ominaisuuksien on havaittu olevan yhteydessä syntymäkuukauteen.
Jos olet lukenut Listafriikin jokaisen kuukauden faktalistan, niin olemme käsitelleet näitä tutkimuksia moneen otteeseen. Usein selittävänä tekijänä on auringonvalo ja D-vitamiinin saanti äidin raskauden aikana.
Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Kyseisen tutkimuksen mukaan lääkäreiden joukossa on tammikuussa syntyneitä prosentuaalisesti eniten.
Mutta myös Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että lääkärit ovat koko väestöön verrattuna todennäköisemmin syntyneet alkuvuodesta. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 1940-1988 syntyneiden henkilöiden tietoja, jotka oli saatu Väestörekisteristä sekä Terhikki-rekisteristä, joka on terveydenhuoltohenkilöstön tietoja sisältävä tietokanta. Vuoden 1970 peruskoulu-uudistuksella ei havaittu olleen mitään vaikutusta iän tuomaan etuun.
Tätä kutsutaan suhteellisen iän ilmiöksi ja se on havaittu ympäri maailmaa useissa tutkimuksissa. Tällä listalla mainitut esimerkit menestyksestä ammattilaisurheilussa ja korkeasta koulutustasosta ovat vain yksittäisiä esimerkkejä suhteellisen iän ilmiön tuomasta edusta.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Taikauskoisten kannattaa mennä naimisiin 19. tai 20. päivä, sillä tälle ajankohdalle almanakka povaa parasta avio-onnea.
Jos häitä on järjestämässä, niin sitä ennen on syytä tehdä visiitti hammaslääkärille ja panna purukalusto kuntoon. Hammaslääkärillä käynti on ajoitettava tammikuun 16.-18. päivälle.
Viimeinen rööki on syytä tumpata 19. tai 24. päivänä, jotta lopettaminen varmasti onnistuu. Kyseiset päivät ovat myös suopeita äidinmaidosta vieroittamiseen – oli kyse sitten eläimistä tai ihmislapsesta.
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille ja mahtavaa synttärikuukautta kaikille tammikuussa juhliville!
Lue myös:
Miksi jouluna syödään kinkkua? Eikö se ole vähän omituinen valinta vuoden suurimman juhlan tähdeksi? No ei ollenkaan, jos ottaa huomioon sen historian.
Joulukinkku on alkuperältään varsin jumalallinen, mutta kristinuskon kanssa sillä ei ole tekemistä. Kinkun historia juontaa juurensa tuhansien vuosien päähän, jolloin sian uskottiin monissa kulttuureissa edistävän hedelmällisyyttä ja tuovan onnea.
Muistathan joulupöydässä kertoa läheisillesi tiukkaa faktaa siitä, kuinka kinkku on päätynyt joulun pääruoaksi!
Jumalallinen uhrieläin Lähi-idästä
Lähi-idän alueella yli 3500 vuotta sitten asuneet kanaanilaiset palvoivat monia eri jumalia, joista korkein oli Baal. Baal oli jumalten kuningas ja hedelmällisyyden sekä kasvillisuuden jumala, joka varmisti onnistuneen sadon antamalla sadetta. Baal piti ihmisuhreista, mutta ne voitiin korvata myös sioilla. Uhreja tarjottiin varsinkin talvipäivänseisauksen tienoilla järjestetyssä suuressa juhlassa.
Varhaisten juutalaisten heimojen opeissa Baal oli epäjumala, jolle pyhitetyt uhrikukkulat ja temppelit oli tuhottava. Israelissa viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua Baalin palvominen oli rangaistava teko ja siitä määrättiin maanpakoon. Jopa jumalan nimi oli niin karsastettu, että Baal korvattiin puheessa sanalla bōšet, joka tarkoittaa häpeää. Baal tunnettiin myös nimellä Beelzebub, joka Vanhassa testamentissa tarkoittaa samaa kuin Saatana.
Vahvasti Baaliin yhdistetty sika tuomittiin Raamatussa ankarasti myös syötävänä, kun Jumala antaa yksityiskohtaisia ohjeita kielletyistä ruoista: Sellaisia nelijalkaisia eläimiä, joilla on sorkat, mutta jotka eivät märehdi, ei saa syödä. Sika kuuluu tähän kategoriaan ja juutalaisille se on siis saastainen eläin. Sama pätee muslimeihin, sillä myös Koraanissa kielletään sianlihan syöminen.
Yhteys siihen, miksi jouluna syödään kinkkua, tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta, mutta sinne kyllä päästään – ei huolta!
Sika kylmässä Pohjolassa
Skandinaavisessa mytologiassa porsaita uhrattiin Freyrille, joka oli auringon, sateen ja hedelmällisyyden jumala. Eli hyvin samantyyppinen kaveri kuin kanaanilaisten Baal.
Freyr kulki paikasta toiseen suurella Gullinbursti-karjulla. Kultaharjaksinen Gullinbursti kykeni myös kävelemään veden päällä ja osasi lentää. Sika oli muutenkin merkittävä hahmo kyseisessä jumalperheessä, sillä Freyrin kaksossisko – rakkauden, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalatar Freija –ratsasti taisteluihin villisialla. Freija myös muutti rakastettunsa villisiaksi, koska halusi suojella tätä.
Sika liittyy myös Valhallaan, joka tunnetaan sankarivainajien asuinsijana. Se oli sotureille tavoiteltava, kuolemanjälkeinen paikka. Siellä viikinkisotilaat taistelivat kaiken päivää, mutta heräsivät aina iltaisin uudelleen eloon nauttimaan Odin-jumalan järjestämistä syömingeistä ja juomingeista.
Ruokaa riitti, sillä samanlaisen jälleensyntymisen teki villisika Särimner. Luita myöten kaluttu Särimner kasvatti seuraavaan iltaan mennessä samanlaisen paksun lihakerroksen; leikattiinpa sitä mistä tai miten vain.
Viikingeille siat olivat ihan maallisessakin elämässä merkittäviä eläimiä. Ylimystöllä ja sotureilla oli tapana suurten juhlien, eritoten keskitalvella vietettävän Julen, yhteydessä vannoa juhlallinen vala – heitstrenging – johon liittyi käsien laskeminen pyhän sian päälle. Myöhemmin sika uhrattiin jumalille.
Viikinkien välityksellä tämä germaanisten heimojen perinne rantautui myös Suomeen paljon ennen kristinuskoa ja joulua.
Miten siasta tuli kristillisen joulun tähti?
Kuva: Santeri Viinamäki | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Kun joululle eli Jeesuksen syntymäpäivälle mietittiin 300-luvulla kirkon johtoportaassa sopivaa ajankohtaa, oli selvää, että se on lätkäistävä jollekin tutulle juhlapäivälle. Vaikka pakanallisia juhlia ja tapoja pyrittiin kaikin keinoin kitkeä pois, oli toisinaan paljon yksinkertaisempaa varastaa ne omaan käyttöön.
Talvipäivänseisauksen tienoilla vietettiin monessa kulttuurissa suuria valon juhlia kuten germaanisten heimojen Jule ja roomalaisten Saturnalia. Se oli loistava ajankohta myös joululle. Roomalaisen auringonjumalan Sol Invictuksen syntymäpäivä oli 25. joulukuuta, joten se sopi hyvin Jeesuksen syntymäpäiväksi.
Nyt vain oli jotenkin saatava sika – tuo jumalallinen uhrieläin – liitettyä joulun viettoon, sillä se oli syvästi juurtunut osaksi ikiaikaisia keskitalven juhlia. Miten siis yhdistää se kristinuskoon?
Kun kristinuskoa ruvettiin levittämään ympäri Eurooppaa, oli possu varsinkin Pohjoismaissa ja pohjoisessa Saksassa niin vakiintunut osa talvipäivänseisauksen juhlintaa, että jotain oli keksittävä.
Legendat alkoivat elää ja levitä kansantarinoissa.
Erään tarinan mukaan sika ei osannut käyttäytyä sinä yönä, kun Jeesus syntyi. Se ei antanut lapsen nukkua rauhassa, vaan tökki seimeä jatkuvasti. Joulupöytään päätyminen oli siis rangaistus tuosta kekkuloinnista.
Toinen legenda kertoo täysin päinvastaista tarinaa: Sika olisikin ollut tallissa hyvin auttavainen ja yrittänyt peitellä seimessä maannutta Jeesus-lasta. Hevonen tuli kuitenkin pilaamaan kaiken ja sekoitti sian asettelemat oljenkorret. Tästä syystä hevonen tuomittiin tekemään ihmisille töitä, kun taas sika siunattiin kiitoksena – syötäväksi.
Ja tässä tarinassa ollaan jo sen verran lähellä jumalille uhraamista, että vanhat, pakanalliset perinteet jatkuivat saumattomasti uudella kristillisellä merkityksellä.
Kukaan ei ilmeisesti kyseenalaistanut sitä, että Jeesus ja kumppanit olivat juutalaisia, joten tuskinpa seimen välittömässä läheisyydessä hengaili saastainen sika. Puhumattakaan, että sitä olisi syöty – oli kyse sitten rangaistuksesta tai siunauksesta.
Vai oliko kyseessä sittenkin paavin määräys?
Erään varsin raflaavan tarinan mukaan joulukinkusta tuli vakiintunut osa jouluateriaa jo kristinuskon varhaisina aikoina. Tarina kertoo, että paavi Sixtus III olisi 430-luvulla käskenyt kaikkia kristittyjä syömään joulumessun jälkeen sikaa ihan vain juutalaisten kiusaksi. Kuulostaa ihan mahdolliselta skenaariolta.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii sitä, että miksi joulupuu on nimenomaan joulukuusi. Miksi jouluisen kodin tähti ei ole jokin muu puu?
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi joulupuu on nimenomaan joulukuusi?
Miksi joulukuusi on kuusi eikä vaikkapa mänty? Lehtipuu se ei tietysti pohjoisessa voi olla, koska aika ankeaa olisi koristella joulupuun tyhjiä oksia!
Tunnetun tarinan mukaan joulukuusiperinteen aloitti Martti Luther jouluaattoyönä vuonna 1536. Saksalaisessa Wittenbergin kaupungissa talvisessa yössä tähtien alla kävellyt Luther kiskoi pienen kuusen maasta, vei puun kotiin ja koristeli sen kynttilöillä.
Kynttilöiden valo muistutti häntä taivaan tähdistä, jotka olivat auttaneet häntä suunnistamaan pimeässä metsässä. Valaistun kuusen äärellä Luther luki perheelleen Raamatusta kertomuksen Jeesuksen syntymästä.
Tämä lämminhenkinen tarina joulukuusen alkuperästä on kuitenkin keksitty. Sepitys Lutherista ja kohmeisesta maasta kiskotusta kuusesta levisi 1800-luvulla taiteilija Carl Schwerdgeburthin maalauksen vuoksi. Teoksessa Lutherit ovat kokoontuneet viettämään joulua kuusen ympärille.
Kynttilöin valaistut joulukuuset ilostuttivat varsin monia saksalaiskoteja Lutherin elinaikana 1500-luvun alussa – jo ennen tuota maagista aattoyötä. Joulukuusen alkuperästä ei voida olla aivan varmoja, mutta esimerkiksi Virossa ja Latviassa väitetään kivenkovaan, että perinne on lähtöisin 1400-luvun Tallinnasta tai Riikasta. Vastaus riippuu tietenkin siitä, kysytäänkö asiaa virolaiselta vai latvialaiselta.
Yksi vanhimmista lähteistä, joissa joulupuu mainitaan, on kuitenkin peräisin vuodelta 1419 Freiburgista, Saksasta. Oli alkuperä missä ja koska tahansa, niin kuusen koristelun uskotaan muodostuneen pysyväksi perinteeksi läntisessä Saksassa 1500-luvun alussa. Sieltä se levisi ympäri Eurooppaa, ja Suomessa koristeltu joulukuusi rupesi yleistymään 1800-luvun puolivälissä.
Aluksi se oli osa protestanttista joulunviettoa ja tapa oli katolisten pilkkaama, sillä heille ainoa oikea joulun symboli oli seimi. Asiaa ei myöskään auttanut ikivihreiden kuusenoksien vahva asema pakanallisessa talvipäivänseisauksen juhlinnassa.
Mutta ajat ja tavat muuttuvat. Toki muutokset kirkossa eivät ole nopeita, joten Vatikaanin Pietarinkirkon edustalle pystytettiin suuri joulukuusi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1982. Katolisissa kodeissa joulukuusi oli kuitenkin ollut osa joulua jo paljon pidempään.
Onko sinun kodissasi jo joulukuusi?
Lue myös:
Yhteiskunta
Adidas ja Puma syntyivät katkeran veljesriidan ansiosta: 10 huvittavaa ja pitkälle vietyä brändisotaa isojen yhtiöiden välillä – osa 2
Brändisotaa käydään erilaisten yhtiöiden ja yritysten välillä jatkuvasti, mutta toisinaan kiistely voi esimerkiksi mainonnan osalta mennä niin pitkälle, että nokittelusta tulee lähinnä koomista.
Suomessa ei juurikaan näe mainoksia, joissa käytäisiin avoimesti kilpailijan kimppuun. Meillä mainokset ovat lähinnä tuotteen tai brändin omien vahvuuksien esille tuomista.
Mutta suuressa maailmassa markkinointi on raadollisempaa, ja kilpailijoita yritetään peittelemättä mustamaalata. Listafriikki esittelee nyt kymmenen alati käynnissä olevaa brändisotaa, tarinoita niiden takana ja esimerkkejä huvittavistakin mainoskampanjoista.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiseen viiteen brändisotaan voit tutustua tästä:
10 huvittavaa ja pitkälle vietyä brändisotaa isojen yhtiöiden välillä – osa 1
Ferrari vs Lamborghini
Vielä 1960-luvulle tultaessa italialainen luksusauto tarkoitti vain ja ainoastaan Ferraria. Sitten kuvaan astui muuan vähätelty ja ärsytetty Ferruccio Lamborghini.
Lamborghini oli viininviljelijäsuvusta, mutta häntä itseään kiinnostivat aivan muut asiat. Hän perusti yrityksen nimeltään Lamborghini Trattori, joka valmisti traktoreita. Koska yritys menestyi loistavasti ja Lamborghinista tuli varakas mies, päätti hän palkita itsensä Ferrarilla.
Ajonautinto ei kuitenkaan ollut odotetunlainen: kytkin oli huono ja auto liian äänekäs ja aivan liian haastava ajettavaksi tavallisessa maantiekäytössä.
Lamborghini päätti antaa palautetta ja korjausehdotuksia suoraan korkeimmalle mahdolliselle taholle: Enzo Ferrarille. Ferrari ei osannut ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan ja totesi, ettei arvosta kommentteja, jotka tulevat ”keski-ikäiseltä traktorien valmistajalta”.
Ferruccio Lamborghini otti puolestaan näistä kommenteista nokkiinsa, mutta sen sijaan että olisi jäänyt harmittelemaan, päätti hän tehdä asialle jotain ja palkkasi muutaman insinöörin traktoritehtaalleen.
Vuonna 1963, vain neljä kuukautta Ferrarin ilkkuvan kommentin jälkeen, Lamborghini julkaisi 350 GTV -automallin (kuvassa) Torinon autonäyttelyssä.
McDonald’s vs Burger King
Kaksi pikaruokajättiä ovat kisailleet samoista asiakkaista vuodesta 1953 lähtien, jolloin Burger King perustettiin. McDonald’s oli jo siinä vaiheessa ehtinyt tehdä jalansijaa hieman reilun vuosikymmenen. On vaikea edes lähteä arvailemaan, minkä kokoisen summan kumpikin yhtiö on käyttänyt markkinointiin, joka on peittelemättä suunnattu kilpailijaa vastaan.
Kun Burger King loi vuonna 1957 Whopper-hampurilaisen, vastasi McDonald’s tuomalla markkinoille BigMacin. Viimeistään silloin brändisota oli valmis. Tässä muutamia esimerkkejä.
Burger King on tehnyt jenkkimarkkinoille televisiomainoksen, jossa kilpailijan maskotti Ronald McDonald -pelle hiippailee yön pimeydessä heidän ravintolaansa syömään.
Saksassa Burger King osti epäilemättä hintavan mainospaikan lapsia syövästä pellestä kertovan Se-kauhuelokuvan esinäytöksestä. Elokuvan loputtua, juuri ennen lopputekstejä, ilmestyi valkokankaalle ensin teksti: ”Tarinan opetus: Älä koskaan luota klovniin”, ja sen jälkeen Burger Kingin logo.
2000-luvun alkupuolella Burger Kingillä oli isoja mainostauluja, joissa Whopper oli ahdettu aivan liian pieneen kilpailijan rasiaan, ja mainoksissa luki ”Höpsö Whopper, se on ”Big Macin rasia”.
Vuoden 2019 joulukuussa Burger King paljasti markkinointivideolla piilottaneensa jokaisessa vuoden aikana nähdyssä Whopper-mainoksessa hampurilaisensa taakse pienemmän Big Macin.
McDonald’s ei ole jäänyt nuolemaan näppejään, sillä esimerkiksi Ranskassa yhtiö pystytti tien varteen kaksi mainostaulua, joista toinen oli usean metrin mittainen ja sisälsi monivaiheiset ajo-ohjeet 258 kilometrin päässä sijaitsevaan lähimpään Burger Kingiin. Toisessa taulussa oli opastus McDonald’siin: ajaa suoraan 5 km. Yllä olevalla videolla on ensin Mäkkärin mainos ja siihen perään Burger Kingin viikkoa myöhemmin julkaisema vastine.
Vaikuttaa siltä, että Burger Kingin markkinointiosasto on kekseliäisyydellään voittanut mainossodan, mutta markkinat taitavat siitä huolimatta olla aika tukevasti Mäkkärin hanskassa.
Lue myös: 10 oksettavaa pikaruoka-annoksista löytynyttä yllätystä
Adidas vs Puma
Urheiluvalmistajien Adidaksen ja Puman brändisota on alkanut samasta syystä, kuin niin moni muukin merkityksellinen tai merkityksetön taistelu, nimittäin perheriidasta.
Pienessä saksalaisessa Herzogenaurachin kaupungissa eleli 1920-luvulla suutariperhe, jonka kaksi poikaa Adolf ja Rudolf Dassler työskentelivät yhdessä Adolfin perustamassa Dasslerin veljesten kenkätehtaassa, Gebrüder Dassler Schuhfabrik (kuvassa). Veljesten sukset menivät kuitenkin ristiin.
Juoruja siitä, miksi veljekset toisen maailmansodan aikana riitaantuivat verisesti, on liikkunut vuosikymmenien ajan. Syyksi on väitetty vaimojen huonoja välejä ja toisaalta Adolfin lähentymistä veljensä vaimon kanssa. Adolfin on myös väitetty kironneen kaupunkia pommittavia liittoutuneiden joukkoja, minkä Rudolf ymmärsi virheellisesti olevan kohdistettu häneen. Joka tapauksessa välit katkesivat viimeistään silloin, kun Rudolf joutui sotavangiksi, ja Adolf jatkoi firman pyörittämistä.
Sodan jälkeen veljekset lähtivät eri teille: Adolf perusti Adidaksen ja Rudolf Puman.
Välirikko ja kahden uuden yrityksen perustaminen jakoivat koko kaupungin, sillä pitkään työntekijätkään eivät voineet tai saaneet olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Nykyään tilanne ei enää ole tulenarka.
Silti Herzogenaurach tunnetaan ”kääntyneiden niskojen” -kaupunkina, sillä paikallisilla on ollut tapana aina katsastaa muiden ihmisten jalkoihin, että kumpaako merkkiä kulkija kannattaa. Sekä Adidaksen että Puman pääkonttorit sijaitsevat edelleen Dasslerin veljesten kotikaupungissa.
Adidas on valmistajana huomattavasti suurempi ja menestyneempi, mutta on Pumallakin ollut omat hetkensä – erityisesti silloin, kun maailman nopein ihminen, Usain Bolt, juoksi yhtiön kengillä maailmanennätyksiä toisensa perään.
Nike vs Adidas
Otetaan perään vielä toinen urheilumerkkien brändisota, jossa toisena osapuolena on jälleen Adidas. Jos Puma ei ole pystynyt haastamaan Adidasta jalkinemarkkinoilla, on yhdysvaltalainen Nike onnistunut puuhassa paremmin.
Koko urheiluvarustemarkkinoilla Nike on valovuosia kilpailijoitaan edellä, ja sillä on esimerkiksi sopimukset koripalloliiga NBA:n ja Yhdysvaltojen suurimman urheilusarjan, amerikkalaisen jalkapalloliigan, NFL:n kanssa.
Mutta aivan viime vuosina Adidas on tehnyt musertavan kovaa tulosta etenkin jalkineiden osalta, kun se on lanseerannut uudella sykkeellä vanhoja suosikkimalleja, kuten Stan Smith ja Gazelle.
Kenkäsota näiden kahden jätin välillä alkoi toden teolla vuonna 1967, kun Nike halusi antaa uudelle juoksukenkämallistolleen nimen Aztec. Adidas uhkasi välittömästi oikeusjutulla, sillä heillä oli jo mallisto nimeltään Azteca Gold. Niinpä Niken perustajat Bill Bowerman ja Phill Knight pistivät ideariihen pystyyn, ja alkoivat miettiä sopivaa nimeä.
Pieni pala kaukaisempaa historiaa tähän väliin: Asteekit hallitsivat 1520-luvun alkuun saakka suurta osaa nykyisestä Meksikosta, kunnes espanjalaisen konkistadorin Hernán Cortésin johtamat joukot hävittivät tuon kukoistavan valtakunnan.
Takaisin 1960-luvulle ja Niken kokoushuoneeseen. Adidaksen uhkailusta tuohtunut Bowerman kysyi yhtiökumppaniltaan, että ”kuka se tyyppi olikaan, joka tuhosi asteekit?”. ”Cortés”, vastasi Knight, johon Bowerman tokaisi: ”Ok, meidän mallistomme nimeksi tulee Cortez!”. Ja niin Niken kengät olivat saaneet nimensä.
Intialaiset lentoyhtiöt
Tässä mainostaulujen kisassa ei ollut mukana ainoastaan kaksi, vaan kolme pelaajaa. Intialaiset lentoyhtiöt Fly Kingfisher, GoAir ja Jet Airways kävivät vuonna 2007 klassiseen ”meidän isi on parempi kuin teidän isi” -kiistelyyn, kun ne latoivat mainostauluja urakalla toisten taulujen päälle.
Jet Airways aloitti viattomasti pystyttämällä Mumbaihin mainostaulun, jossa luki ”Olemme muuttuneet.”, jolla haluttiin tuoda esiin lentokoneiden matkustusmukavuuden ja teknologian edistysaskeleita. Fly Kingfisher vastasi nopeasti hinaamalla sen yläpuolelle oman taulunsa, jossa luki ”Me pakotimme heidät muuttumaan!!”.
GoAirilla ei haluttu jäädä ulkopuoliseksi, mutta he eivät sentään kiikuttaneet enää kolmatta mainostaulua paikalle, vaan laittoivat nettiin kiertoon muokatun kuvan omasta lentoyhtiöstään kukkulan kuninkaana ja saatetekstillä: ”Me emme ole muuttuneet. Olemme edelleen fiksuin tapa lentää.”.
Jet Airwaysin ja Fly Kingfisherin nokittelu ei jäänyt tähän. Kun Jet Airways lanseerasi aivan uuden reitin ja markkinoi sitä isolla mainostaululla ”Lennä New Yorkiin päivittäin”, olivat Fly Kingfisherin tauluntekijät valmiina vastaamaan. He pystyttivät jälleen kilpailijan mainoksen välittömään läheisyyteen oman vastineensa sanoilla ”Täältä on jo lennetty New Yorkiin.”, viitaten omiin, kyseiseen kaupunkiin suuntautuneisiin reittilentoihinsa.
Lue myös:
Yhtiöiden välinen kilpailu on jokapäiväistä toimintaa, mutta joskus brändisota voi esimerkiksi mainonnan osalta mennä niin pitkälle, että nokittelusta tulee lähinnä koomista.
Suomessa harvoin näkee mainoksia, joissa (ainakaan suoraan) käydään kilpailijan kimppuun. Meillä mainokset ovat lähinnä tuotteen tai brändin omien vahvuuksien esille tuomista.
Mutta suuressa maailmassa markkinointi on raadollisempaa, ja kilpailijoita yritetään peittelemättä mustamaalata. Listafriikki esittelee nyt kymmenen alati käynnissä olevaa brändisotaa, tarinoita niiden takana ja esimerkkejä huvittavistakin mainoskampanjoista.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi brändisotaa ovat luvassa myöhemmin.
Dunkin’ Donuts vs Starbucks
Jos olet joskus Starbucksissa asioinut, niin tiedät, miten homma toimii: tiskille mentäessä on turha sanoa, että ”yksi iso kahvi, kiitos”.
Baristalle on kerrottava kupin koko yhtiön omien nimien mukaisesti ja sitten valitaan kahvi miljoonista eri vaihtoehdoista – sen jälkeen valkataan maito tuhansista ehdokkaista ja lopuksi siirapit sun muut höysteet päälle. Se on muuten melko kuumottava tilanne ensikertalaiselle!
Tarinan mukaan jenkkilässä jos menee treffeille, niin kannattaa tiedustella uudelta tuttavuudelta, että mitä tämä yleensä tilaa Starbucksissa – se kuulemma kertoo paljon henkilöstä.
Ja tästä päästäänkin hyvin pitkän pohjustuksen kautta aiheeseen.
Monimutkaista tilaussysteemiä ovat käyttäneet hyväkseen myös kilpailijat, Dunkin’ Donuts etunenässä. Aiemmin kahvilaketjut elivät sulassa sovussa, kun Starbucks keskittyi kahveihinsa (vaikka kahvi-sanaa siellä ei juuri kuulekaan) ja Dunkin’ Donuts nimensä mukaisesti donitseihin ja muihin leivonnaisiin.
Kun jälkimmäisen valikoimaan alkoi tulla latteja ja cappucinoja, nähtiin yrityksessä mahdollisuus lohkaista osa Starbucksin markkinoista. Dunkin’ Donuts lanseerasi televisiomainoksen (ylläoleva video), joka oli suora piikki kilpailijaa kohtaan – ”Meillä tilaat kahvin englanniksi, et fritaliaksi!”. Kaikesta huolimatta Starbucksilla on järkähtämätön paikka kahvilaketjujen ykkösenä.
Ford vs Chevrolet
Yhdysvaltalaiset autovalmistajat Ford sekä General Motorsin alla toimiva Chevrolet kilpailivat malleillaan jo 1900-luvun alussa, jolloin kummatkin yhtiöt perustettiin. Aina, kun toinen toi markkinoille uuden auton, oli vastapuoli kehittelemässä sille päihittäjää.
Joten kun Ford julkaisi legendaarisen Mustangin vuonna 1964, odottivat amerikkalaiset vesi kielellä, mitä Chevroletin pajasta paljastuisi. Lehdistö rupesi kutsumaan valmisteilla olevaa muskeliautoa Panther-nimellä, vaikka virallista julkistusta ei oltu tehtykään. Lisäksi nimi poikkeaisi Chevroletin perinteestä nimetä automallinsa C-kirjaimella alkavilla nimillä, esimerkiksi Corvair ja Corvette.
Kesäkuun 21. päivänä vuonna 1966 Chevrolet lähetti 200 toimittajalle salamyhkäisen kutsun lehdistötilaisuuteen. ”Varatkaa kesäkuun 28. päivä kello 12 aikaa tärkeälle SEPAW-tapaamiselle. Toivottavasti olette apuna raapimassa kissaa. Tarkempaa tietoa tulossa. John L. Cutter – Chevroletin viestintäosasto – SEPAW-vastaava.”, luki arvoituksellisessa sähkeessä.
Spekulaatiot siitä, mitä ihmettä SEPAW oikein tarkoittaa, kävivät kuumina. Seuraavana päivänä saapui selittävä sähke: ”SEPAW tarkoittaa Society for Eradication of Panthers from the Automobile World (suom. Järjestö, jonka tarkoitus on hävittää pantterit autojen maailmasta).”. Ilmeisesti uuden automallin nimi ei ollutkaan Panther! Kaikkien mielenkiinto oli kuitenkin saatu herätettyä kryptisellä sähkeellä.
Chevroletin pääjohtaja Pete Estes piti ilmoitettuna ajankohtana tiedotustilaisuuden, jossa automallin nimi paljastettiin – se oli Camaro. Toimittajat ympäri maan olivat saapuneet paikalle, ja kynnelle kykenemättömät seurasivat puhelimen välityksellä. Kun Estesiltä kysyttiin, mitä nimi tarkoitti, hän vastasi yksinkertaisesti: ”Camaro on pieni, mutta säälimätön eläin, joka syö Mustangeja.”.
Airbus vs Boeing
Kahden lentokonevalmistajan törmäyskurssi alkoi 1980-luvulla, kun eurooppalainen Airbus alkoi viedä osuutta amerikkalaisen Boeingin markkinoista sen kotimaassa.
Vuosikymmeniä kestäneet erimielisyydet ovat johtaneet lukuisiin oikeusjuttuihin ja välien setvimiseen Maailman kauppajärjestössä. Toisaalta kummankin tahto päihittää pahin kilpailija on tehnyt lentokoneista jatkuvasti nopeampia, turvallisempia ja myös matkustajille mukavampia. Että jotain hyvääkin.
Kisailua on käyty myös mainoskampanjoiden välityksellä, vaikka monet lentoyhtiöiden edustajat ovatkin sanoneet, että jopa naurettavaksi menevä toisen yrityksen mollaaminen kääntyy väistämättä myös toista osapuolta vastaan, kun uutta kalustoa ollaan hankkimassa.
Esimerkiksi vuonna 2012, kun Boeing esitteli uudet 737 MAX 8 ja 747-8 -koneensa, nousi markkinoinnissa tärkeimmäksi pointiksi ja väitteeksi se, että niillä liikennöinti olisi huomattavasti edullisempaa kuin Airbusin vastaavien mallien käyttö.
Airbus ei jäänyt toimettomaksi, vaan julkaisi mainoksen, jossa Boeingia syytettiin liioittelusta ja valheellisten väitösten levittämisestä. Mainoksen otsikossa luki isolla ”Miksi kilpailijamme venyttää totuutta?”. Huomio kuitenkin kiinnittyy suureen kyseisen kilpailijan lentokoneeseen, jonka keulaa on pidennetty kuin Pinokkion nenää.
Apple vs Microsoft
Apple ja Microsoft. Kaikkien brändien välisten kilpailujen äiti. Yritykset ovat koko olemassaolonsa ajan olleet toistensa pahimmat kilpailijat, eikä sitä ole peitelty mitenkään. Steve Jobsin ja Bill Gatesin välit eivät aina olleet lämpimimmät mahdolliset, mutta henkilökohtaista vihanpitoa ovat kuuluttaneet lähinnä kaikki muut tahot kuin herrat itse. He olivat loppu viimeksi ystäviä, vaikka sanailuiltakaan ei kahden ison persoonan välillä vältytty. Gates jopa sijoitti 150 miljoonaa dollaria kilpailijaansa pelastaakseen sen konkurssilta vuonna 1997.
Keskinäinen kilpailu vei kumpaakin yhtiötä eteenpäin, vaikka suhteen alku olikin kangerteleva. Vuonna 1985, kun Microsoft julkaisi uuden versionsa Windowsista, syytti Jobs Gatesia Macintoshin kopioinnista.
Vuonna 2017 Gatesilta kysyttiin monia tahoja vuosikymmeniä askarruttanutta matkimisasiaa. Hän kertoi, että itse asiassa he kummatkin olivat syyllistyneet kopiointiin, mutta eivät toisiltaan, vaan Xeroxilta, jonka teknologian pohjalle sekä Apple että Microsoft omat tuotteensa kehittivät. Gates kuitenkin painotti, ettei mitään immateriaalioikeuksien rikkomista ollut tapahtunut, vaikka niin Jobs kuin hänkin olivat palkanneet Xeroxilta tärkeitä suunnittelijoita ja insinöörejä.
Myös Jobs oli vuosia aiemmin nostanut kissan pöydälle ja kutsunut Gatesia varkaaksi erään konferenssin takahuoneessa. Walter Isaacsonin kirjoittamassa Jobsin elämäkerrassa Gatesin kerrotaan vastanneen syytökseen näin:
”Kuules Steve, tätä voi katsoa monelta kantilta. Omasta mielestäni meillä kummallakin oli rikas naapuri nimeltään Xerox, jonka luo minä murtauduin varastaakseni television vain huomatakseni, että sinä olit ehtinyt sen jo ryöstää.”.
Coca-Cola vs Pepsi
Coca-Colan ja Pepsin välinen kukkotappelu on varmasti yksi tunnetuimmista markkinointisodista. Virvoitusjuomajätit kilpailevat mainosoikeuksista isoimmissa urheilutapahtumissa, haalivat omaan leiriinsä maailman tunnetuimpia julkisuuden henkilöitä ja onpa kisa viety jopa ulkoavaruuteen saakka, kun kumpikin sai oman juomansa avaruussukkula Challengerin miehistön nautittavaksi vuonna 1985.
Lähtölaukaus kolasodalle oli Pepsin vuonna 1975 tekemä televisiomainos, jossa ihmiset sokkoina maistelivat kokista ja pepsiä – mainostajan tuote päihitti kilpailijansa makutestissä.
Sen jälkeen kiveäkään ei ole jätetty kääntämättä ja metodit ovat olleet vähintäänkin epätavalliset, kuten tämä seuraava esimerkki osoittaa.
Pepsi toi huhtikuun 13. päivänä vuonna 1992 markkinoille ”Crystal Pepsin”, joka oli kirkas versio Pepsistä. Se oli saanut testiasiakkailta hyvän vastaanoton – kolajuoma maistui lähes samalta kuin normaali Pepsi, mutta oli kofeiiniton ja siitä puuttui ruskean värin tuova karamelli.
Pepsi käytti uutuutensa markkinointiin paljon aikaa ja rahaa, ja tulokset olivat lupaavat. Kunnes Coca-Cola julkaisi vuoden 1992 joulukuussa oman kirkkaan kokiksensa nimellä ”Tab Clear”, joka oli sokeriton ja väritön versio Coca-Colasta. Vain vuotta myöhemmin sekä Crystal Pepsi että Tab Clear olivat kadonneet kauppojen hyllyiltä.
Syy?
Kokiksen Tab Clear oli tehty varta vasten kamikaze-tuotteeksi, sillä se oli suunniteltu epäonnistumaan. Coca-Cola lanseerasi mainoskampanjan, jossa se hehkutti juomansa sokerittomuutta ja markkinoi sitä jopa lääkinnällisenä juomana. Kuluttajat yhdistivät ominaisuudet myös Pepsin kirkkaaseen kolaan, joka ei ollut dieettiversio, ja sekin menetti suosionsa.
Coca-Colan silloinen markkinointijohtaja Sergio Zyman on suoraan sanonut: ”Pepsi käytti valtavan määrän rahaa uuden brändin luomiseen, ja me tapoimme sen omalla surkealla mainoskampanjallamme vain muutamassa kuukaudessa”.
Lue myös:
-
Yhteiskunta1 viikko sittenEi syytä paniikkiin! 10 historiallista vähättelyn huippua – osa 1
-
Yhteiskunta1 viikko sitten
Miksi loppiaista vietetään ja miten sitä juhlistetaan ympäri maailman?
-
Oudoimmat6 päivää sitten
10 uskomattoman hullua syytä, miksi ihmiset ovat saaneet sakkoja
-
Elämäntapa1 päivä sitten
Top 10 uskomattomimmat selitykset dopingkäryille
