Yleistieto

10 kaupunkien lempinimeä – Isosta Omenasta Suomen Chicagon kautta Manseen

Julkaistu

Nyt esitellään kaupunkien lempinimet, joiden alkuperät voivat olla epäselviä.

Monilla kaupungeilla on omat paikallisten käyttämät kutsumanimet, mutta tällä listalla olevat kaupunkien lempinimet ovat laajasti, jopa universaalisti tunnettuja.

Okei, Manse ei välttämättä Suomen rajojen ulkopuolella soita kelloja, mutta kaikki suomalaiset kyllä tietävät tasan tarkkaan, mistä kaupungista on kyse. Iso Omena on tuttu, samoin kuin ovat ikuinen kaupunki ja valon kaupunki. Mutta mistä näiden kaupunkien lempinimet ovat peräisin? Suomen Chicago voi ainakin yllättää monet, sillä alunperin Lahden lempinimellä ei ollut mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.

The Big Apple – New York City

Ison omenan kohdalla ei tarvi arpoa, että mistä kaupungista on kyse. Sehän on tietenkin New York City, jolla on liuta muitakin lempinimiä, mutta The Big Apple taitaa olla kaikkein tunnetuin. Varsin erikoinen nimi yhdelle maailman kuuluisimmista kaupungeista.

Netin syövereistä löytyy lukuisia erilaisia teorioita Iso omena -lempinimen takana, mutta ensimmäisen kerran omenasta puhuttiin New Yorkin yhteydessä 1920-luvulla. The Morning Telegraph -lehden urheilutoimittaja John J. Fitzgerald käytti termiä vertauskuvana laukkakilpailuissa jaettuihin suuriin rahapalkintoihin. Missään muualla ei ollut tarjolla samanlaisia voittopotteja kuin New Yorkissa, joten kun Fitzgeraldin kirjoitti kolumnissaan, että ”on vain yksi iso omena”, jäi vertaus elämään. Myöhemmin se laajeni tarkoittamaan yleisesti koko New Yorkia; ei ainoastaan rahakkaita laukkakilpailuja.

Manse – Tampere

Kuva: Tiia Monto | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Kuten jo listan alustuksessa tuli mainittua, niin Manse ei sinänsä avaamista kaipaa, sillä kaikki tietävät sen olevan Tampere. Moni on myös varmasti kuullut Tamperetta kutsuttavan Mansesteriksi – näin suomalaisittain kirjoitettuna. Sekä Mansen että Mansesterin takana on Luoteis-Englannissa sijaitseva Manchester, jota pidetään maailman ensimmäisenä teollistuneena kaupunkina.

Tampere puolestaan on Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki, jonka kukoistuskausi alkoi vuonna 1820 Finlaysonin tehtaan perustamisen jälkeen. Tekstiiliteollisuus otti kaupungin valtaansa ja myös siitä syystä vertaus brittiläiseen Manchesteriin on osuva, sillä sielläkin teollistuminen lähti liikkeelle tekstiilituotannosta.

Todennäköisesti Tampere tunnettiin ensin nimellä Suomen Manchester ja Manseksi kaupungin lempinimi lyhentyi vasta reippaasti 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Jo 1840-luvulla Sakari Topelius kirjoitti päiväkirjaansa vierailustaan Tampereella ja viittasi kaupunkiin Suomen Manchesterina. Nimitys oli varsin vakiintunut, sillä myös Pieni Tietosanakirja (1925-1928) mainitsee tuon lempinimen Tampereen kohdalla.

Advertisement

Sin City – Las Vegas

What happens in Vegas stays in Vegas”. Näin kuuluu tuttu sanonta Las Vegasista, joka on tunnettu ympärivuorokautisista juhlista, strippibaareista sekä tietenkin hulppeista kasinoista. Las Vegas tunnetaan ympäri maailman syntien kaupunkina, eikä nimen uskoisi tarvitsevan selittelyjä. Mutta syntisiin huvituksiin viittaava lempinimi on varsin vanhaa perua, eikä sillä ole mitään tekemistä nykyaikaisen pintaliidon kanssa. Syntien kaupunki juontaa juurensa aikaan, kun monet näistä aktiviteeteista todella olivat laittomia.

Sin City -lempinimi syntyi vuonna 1906 yhdessä pahamaineisessa korttelissa – Block 16:ssa. Korttelit 16 ja 17 olivat ainoat, joissa sai tarjoilla alkoholia ilman lupia ja rajoituksia, joten tottahan ilo otettiin irti. Block 16:n syntisyyttä lisäsi vielä se, että siellä kukoisti myös prostituutio, jota harjoitettiin häpeilemättä saluunoiden takahuoneissa.

Eikä meno rauhoittunut kieltolainkaan myötä, vaan vuosien 1920 ja 1933 välillä viina virtasi entiseen malliin; ehkä vain hieman salassa. Block 16 pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä, sillä toiminta sai varoituksista huolimatta jatkua. Kyllähän kaikki tiesivät mitä syntisessä korttelissa tapahtuu.

Kaikki ei kuitenkaan ole ikuista, paitsi ehkä Rooma, joten kortteli numero 16:n tarina tuli myös päätökseen. Kun alueelle perustettiin armeijan tiloja 1940-luvulla, pistivät lukuisat ratsiat stopin prostituutiolle ja korttelin kuppilat menettivät alkoholinmyynti- ja pelioikeutensa.

Block 16:tta ei ole enää olemassa, sen paikalla on nykyisin parkkialue, mutta syntinen lempinimi jäi elämään ja laajeni koskemaan koko kaupunkia. Toisaalta Las Vegas on tänäpäivänä mukava matkakohde myös lapsiperheille.

La Ville Lumière – Pariisi

Pariisia kutsutaan rakkauden kaupungiksi ja onpa sitä nimitetty maailman kauneimmaksikin kaupungiksi. Nyt kuitenkin tutustutaan siihen, miksi Ranskan pääkaupunki tunnetaan valojen kaupunkina. Yleisen uskomuksen mukaan nimitys tulee siitä, että Pariisi on upea ilmestys valaistuine bulevardeineen ja siltoineen, ja tietysti kaupungin tunnetuimman maamerkin, Eiffel-tornin, öinen valaistus on henkeäsalpaava.

Mutta itseasiassa valon kaupunki -lempinimen juuret ulottuvat aikaan, jolloin keinovaloista ei osattu vielä edes uneksia. Mennään maaliskuun 15. päivään vuonna 1667, jolloin Ludvig XIV määräsi, että Pariisin kaduista olisi tehtävä turvallisemmat. Aurinkokuningas halusi palauttaa kansan luottamuksen – ja ehkä myös pelon – lakia ja järjestystä kohtaan, sillä Ranska oli ollut Espanjan kanssa sodassa vuosikymmenien ajan ja maassa oli ollut myös paljon sisäisiä konflikteja.

Advertisement

Sen lisäksi, että Pariisin poliisivoimat moninkertaistivat joukkonsa, kehotettiin jokaista asukasta sytyttämään iltaisin kynttilä tai öljylamppu kotinsa ikkunalle, ja katujen varsille vietiin lyhtyjä. Valoisuuden uskottiin tuovan turvaa, sillä rikollisten ajateltiin piileskelevän pimeillä kujilla. Valon kaupunki oli syntynyt.

Lempinimi sai myös toisen merkityksen ja vahvisti asemaansa valistuksen aikana. Valistus, josta monissa kielissä käytetään valaistusta tarkoittavaa sanaa, oli aatesuuntaus, joka korosti tiedon ja järjen merkitystä. Vaikka valistus eli huippukauttaan 1700-luvun puolen välin jälkeen, on liikkeen yleisesti ajateltu saaneen alkunsa Ranskassa 1600-luvun lopulla.

Valistus potkaisi käyntiin myös Ranskan vallankumouksen ja sen jälkeen Pariisista tulikin niin sanottu ideahautomo ja koulutuskeskus, johon ”valaistuneet” runoilijat, insinöörit, filosofit ja luonnontieteilijät kerääntyivät sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Valistuksen myötä uudenlainen tieteellinen ajattelutapa juurtui ja pian hehkulamput syttyivät aivan konkreettisestikin.

La Serenissima – Venetsia

Venetsiassa vieraillessa ei voi välttyä törmäämästä La Serenissima -lempinimeen. Siihen viittaavia kylttejä näkyy rakennusten seinillä ja matkamuistomyymälöiden krääsän joukosta saa hakemalla hakea mukia, josta La Serenissima – ”mitä seesteisisin” – puuttuu. Seesteisyys ei kuitenkaan ole vain kaupungin kauneudesta tai autottomuuden aikaansaamasta rauhallisuudesta tullut nimitys, vaan se juontaa juurensa aikaan, jolloin kaupungin virallinen nimi oli Serenissima Repubblica di Venezia eli Venetsian seesteinen tasavalta.

Serenissima oli kunnianimi, jota käytettiin alunperin ainoastaan Italian kaupunkivaltioiden, Genovan ja Venetsian, vaaleilla valituista johtajista eli dogeista. Venetsian tasavalta itsessään sai tyyneyteen viittaavan lisänimen, sillä vaikka muissa maissa ja kaupungeissa oli sotia ja sisäisiä myllerryksiä, vaikutti saarille rakennettu Venetsia rauhalliselta ainakin ulospäin.

Loistavan sijaintinsa ansiosta Venetsian tasavalta oli keskiajalla merkittävä talousmahti sekä idän ja lännen välisen kaupan keskus. Venetsian 1100-vuotinen itsenäisyys päättyi vuonna 1797, kun Napoleon joukkoineen valtasi sen. Historia jäi kuitenkin elämään tunnetussa lempinimessä.

Advertisement

Urbs Aeterna – Rooma

Italian pääkaupunki Rooma tunnetaan ikuisena kaupunkina. Tarun mukaan Rooman perustivat naarassuden hoivaamat ja imettämät kaksosveljet, Romulus ja Remus, vuonna 753 eaa. Tosiasiassa kukaan ei perustanut Roomaa, ei edes sille tarinan mukaan nimensä antanut Romulus, vaan se kehittyi kaupungiksi hiljalleen. Toisin kuin voisi luulla, niin lempinimi ei ole tullut siitä, että Rooma on yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista, vaan katseet on siirrettävä tulevaisuuteen.

Nimittäin jo antiikin Roomassa, mahtavan imperiumin aikakautena, roomalaiset kutsuivat valtakuntaa ikuiseksi kaupungiksi, latinaksi Urbs Aeterna. Ajatuksena oli, että mitä ikinä maailmassa tuleekaan tapahtumaan ja miten monta imperiumia nousisi ja kaatuisi, olisi Rooma ikuinen. No, eivät roomalaiset ihan väärässäkään olleet, sillä monia valtakuntia on tullut ja mennyt, ja vaikka jättimäinen Rooman valtakunta lopulta hajosikin, on kaupunki edelleen samalla paikalla, johon myyttiset kaksoset sen perustivat.

Tigerstaden – Oslo

Ja mitäs tekemistä tiikereillä on Oslon kanssa? Selvästikin jotain, sillä Norjan pääkaupungin lempinimi on Tigerstaden eli tiikerikaupunki, jonka ainakin kaikki norjalaiset tietävät.

Yksi Oslon kuvatuimmista ”asukkaista” on päärautatieaseman edessä komeileva tiikeripatsas, johon ei voi olla törmäämättä, jos kaupungin keskustassa kuljeskelee. Pronssinen tiikeri on seissyt paikallaan vuodesta 2000 saakka, jolloin Oslossa juhlittiin 1000-vuotissyntymäpäivää. Eiendomsspar, suuri kiinteistövälitysfirma, halusi antaa kaupungille lahjan merkkivuoden kunniaksi ja Oslo valitsi tiikerin. Niinpä keskustaan nousi kuvataiteilija Elena Engelsenin kätten jälkenä 4,5-metrinen tiikeri.

Mutta miten tiikeri voi olla pohjoisen pääkaupungin symboli? Merkityksen hakemisessa täytyy mennä vuoteen 1870 ja Nobel-palkitun runoilijan Bjørnstjerne Bjørnsonin teokseen Sidste sang. Todennäköisesti se on ensimmäinen kerta, kun tiikeri yhdistettiin Osloon, joka tuolloin tunnettiin nimellä Christiania. Bjørnson kuvailee runossaan hevosen ja tiikerin välistä kamppailua, jossa tiikeri edustaa vaarallista kaupunkia ja hevonen taas turvallista maaseutua.

Siitä lähtien Norjan pääkaupunki on tunnettu Tigerstaden-nimellä, mutta nykyisin sillä ei enää ole negatiivista kaikua. Tiikerikaupunki on vaarallisen sijaan jännittävä ja eloisa.

The Big Smoke – Lontoo

Kuva: Heidi Fin | Unsplash

The Big Smoke on varsin yleinen lempinimi suurille kaupungeille, joilla on ongelmia ilmansaasteiden kanssa. ”Iso savu” on liitetty ei niin mairittelevasti muun muassa Australian Melbourneen, Kanadan Torontoon sekä Brasilian Sao Pauloon. Mutta kuuluisin Big Smoke on epäilemättä Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki Lontoo.

Lontoo kuvataan usein varsinkin vanhoissa elokuvissa harmaana ja sumuisena kaupunkina, ja vaikka kyseessä on vanhahtava stereotypia, on siinä mukana hitunen totuutta. Kun teollinen vallankumous 1700-luvun lopulla mullisti saarivaltion, sumentuivat Lontoon kadut muustakin kuin usvasta. Savusumu (engl. smog), joka nykyisin on monen suurkaupungin riesa, sai käsitteenä alkunsa 1800-luvun Lontoossa, jossa hiilen polttamisesta syntyneet ilmansaasteet olivat merkittävä ongelma. Kaupungin lempinimi, Big Smoke, ilmestyi jo vuonna 1874 slangisanakirjaan. Lontoon kaupunginmuseon mukaan nimen keksivät maaseudun ihmiset, jotka kohtasivat sankat savupilvet kaupunkia lähestyessään.

Advertisement

Vaikka Lontoo ei ole enää samalla tavoin saastunut kaupunki kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, on lempinimi pitänyt pintansa. Varsinkin maalla asuvat viittaavat siihen edelleen ”isona savuna”, kun he tulevat kaupunkiin käymään. Nyt heitä vastassa ei kuitenkaan ole harmaan sumun peittämä metropoli, toisin kuin lempinimen syntymisen aikoihin.

Suomen Chicago – Lahti

Kuva: Pasixxxx | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Suomen Chicago, no sehän on tietenkin Lahti. Lahdesta on kliseisesti puhuttu Suomen järjestäytyneen rikollisuuden keskuksena ja rikostilastojen ykkösenä, mitä se ei enää ole – muut kaupungit ovat jo aikapäiviä sitten ajaneet ohi. Sitä on verrattu tuosta syystä Chicagoon, jolla on aikoinaan ollut samanlainen maine.

Lahti on kuitenkin saanut lempinimensä aivan jostain muusta, kuin Al Caponen ja muiden gangstereiden Chicagosta; nimittäin teurastamoiden Chicagosta. Ja teurastamolla siis tarkoitetaan nimenomaan lihateollisuutta. Chicagosta tuli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Yhdysvaltojen lihateollisuuden keskus ja teurastamot työllistivät ison osan kaupunkilaisista. Kukoistavimpana aikana siellä tuotettiin enemmän lihaa, kuin missään muualla maailmassa.

Lahti ei nyt aivan samaan mittakaavaan päässyt, mutta kun kaupunkiin vuonna 1914 perustettiin kunnallinen teurastamo, joka oli tottakai iso työllistäjä, syntyi sen vanavedessä monia yksityisiä lihajalostamoja. Lahti tunnettiinkin 1920-luvulla lukuisista teurastamoistaan; aivan kuten Chicago rapakon takana.

Vasta vuosisadan puolenvälin jälkeen Chicago-vertauksilla ruvettiin viittaamaan rauhattomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin.

The Windy City – Chicago

Ja otetaan sitten Suomen Chicagon perään ja kaupunkien lempinimet -listan loppuun se oikea Chicago, joka tunnetaan tuulisena kaupunkina – The Windy City. Olisi helppo vain todeta, että Chicago on ilmaston osalta tuulinen kaupunki; mitä se toki onkin. Se ei kuitenkaan mahdu Yhdysvalloissa edes 20 parhaan joukkoon, kun puhutaan keskimääräisistä tuulennopeuksista, joten siinä mielessä lempinimeltä lähtee pohja.

Michiganjärveltä puhaltavat tuulet ovat toki kunnioitettavia puhureita ja pilvenpiirtäjien väleissä kulkevista kaduista tulee kevättalvisin tuulitunneleita, joissa viima käy luihin ja ytimiin. Ensimmäisen kerran – ainakin varmistetusti – Chicagoon viitattiin kirjallisessa muodossa tuulisena kaupunkina vuonna 1876, kun Cincinnati Enquirer -lehti kirjoitti kaupungin läpi kulkeneen tornadon rippeistä. Pyörremyrskyt eivät ole tuon suurkaupungin ympäristössä mitenkään harvinaisia.

Advertisement

Toisaalta kutsuminen tuuliseksi kaupungiksi sisälsi pienen piikin chicagolaisia kohtaan. Englannin kielessä nimittäin longwinded ja full of hot air -sanaparret, jotka sanatarkalleen suomennettuna tarkoittavat ”pitkätuulista” ja ”täynnä kuumaa ilmaa”, merkitsevät ihmistä, joka jaarittelee tyhjänpäiväisiä. Muualla lähiseudulla Chicagon asukkaita pidettiin tällaisina turhanjauhajina. Varsinkin Cincinnatissa ja St. Louisissa miteltiin Chicagon kanssa Yhdysvaltojen Keskilännen mahtavimman kaupungin tittelistä, joten myrskystä kertovaan uutiseen piilotettu pilkka oli nerokas veto kilpailevan kaupungin sanomalehdeltä.

The Windy City on nykyisin synonyymi Chicagolle, vaikka alkuperä ei välttämättä kovin mairitteleva olisikaan. Keskilännen suurimman ja komeimman tittelistä ei varmaankaan enää kukaan yritä kamppailla tuulisen kaupungin kanssa.

Lue myös:

Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yleistieto

Heinäkuun lapsilla on kaikkein paras itsehillintä ja he ovat aurinkoisia kuin syntymäkuukautensa

Julkaistu

Tällä listalla on vuorossa faktoja heinäkuusta ja heinäkuussa syntyneistä.

Tällä listalla on tiedossa faktoja heinäkuusta ja heinäkuussa syntyneistä; tuttuun tapaan tiukan tutkimustiedon ja viihteellisen hömpän iloisena sekamelskana.

Listafriikki selvittää muun muassa sen, mistä heinäkuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri heinäkuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista ja -kivistä kiinnostuneille.

Lisäksi otamme katsauksen siihen, minkälaisia heinäkuussa syntyneet ovat tutkimusten mukaan ja minkälaista urapolkua juuri tässä kuussa syntyminen saattaa povata.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuluvan kuun 22. päivään asti synttäreitään viettävien horoskooppimerkki on Rapu. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Rapu on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat tuntevat täysillä – sekä vihaa että rakkautta.

Heinäkuun lopulla, 23. päivästä eteenpäin, syntyneiden horoskooppimerkki on Leijona, joka kuuluu tulimerkkeihin. Tulimerkin edustajana Leijona on kunnianhimoinen idealisti, joka unelmoi isosti ja vetää sen vuoksi muita puoleensa. Tulimerkin alla syntyneet maailmanparantajat myös nauttivat siitä, kun muut ihailevat heitä.

Entäs ne heinäkuun lasten henkieläimet?

Advertisement

Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja. Toisaalta juuri siksi ne sopeutuvat tarvittaessa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Jos horoskooppimerkkisi on Leijona, niin myös henkieläimesi on voimakas, dominoiva ja itsevarma leijona, joka janoaa huomiota. Leijonan ominaisuuksiin kuuluvat myös älykkyys, reiluus, itsepäisyys ja jopa röyhkeys.

Tunnistatko kenties näitä piirteitä itsestäsi tai jostain läheisestäsi?

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Heinäkuussa syntyneiden onnenkukkia ovat ritarinkannus ja lumpeenkukka. Ritarinkannukset symboloivat hyväntuulisuutta, kauneutta ja hyväntahtoisuutta.

Veden pinnalla kelluvat lumpeenkukat edustavat viattomuutta, puhtautta, avointa sydäntä ja rauhaa. Muinaisessa Egyptissä violetit lumpeenkukat olivat pyhiä, sillä ne edustivat aurinkoa ja uudelleensyntymistä.

Heinäkuun lasten syntymäkivi on ylellisen punainen rubiini. Tämä jalokivi symboloi intohimoa, mutta myös maallista yltäkylläisyyttä varallisuuden muodossa. Keskiajan Euroopassa rubiinin uskottiin tuovan viisautta, terveyttä sekä menestystä niin rahallisesti kuin rakkaudessakin. Burmalaiset sotilaat sen sijaan kantoivat mukanaan rubiineita, koska he uskoivat punaisen jalokiven tekevän heistä voittamattomia.

Advertisement

Historiallisesti rubiinilla on ajateltu olleen myös taikavoimia, sillä siihen on luotettu epäonnen ja vaarojen ennustamisessa. Toisaalta tämän himoitun jalokiven on ajateltu parantavan tulehduksia ja lievittävän kiukkua. Jälkimmäinen käy täysin järkeen, sillä kuka pystyisi olla pahalla tuulella rubiinin saadessaan!?

Heinäkuu on heinätöiden aikaa

Jos edellisestä kuukaudesta kertova lista sai aikaan hienoisen järkytyksen, kun kesäkuu-sanan alkuperä onkin täysin oletetusta poikkeava, ei heinäkuu tuo minkäänlaista yllätystä. Heinäkuu on tietenkin heinätöiden aikaa.

Heinät on korjattava talveksi kotieläimille talteen, oli sää mikä hyvänsä. Siitä kertoo myös vanha kokemäkeläinen viisaus: ”Ei se heinää tee, joka pilvii vahtaa.”.

Julius Caesaria kunnioittava Iulius

Kuva: Pixabay

Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta. Heinäkuu oli siis vuoden viides kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään Quintilis.

Juliaanisessa kalenterissa nimi säilyi, vaikka heinäkuusta tuli tammi- ja helmikuun lisäyksen johdosta vuoden seitsemäs kuukausi. Caesar ei siis vastoin yleistä uskomusta nimennyt heinäkuuta itsensä mukaan, vaikka se ehkä hänen persoonaansa olisi sopinutkin.

Caesarin kuoltua Rooman senaatti halusi kunnioittaa elinikäiseksi diktaattoriksi julistettua suurmiestä ja kunnianosoituksena tämän syntymäkuukausi heinäkuu sai uuden nimen Iulius.

Monissa kielissä heinäkuu on jonkilainen muunnos tuosta latinankielisestä nimestä – esimerkiksi ruotsin Juli, englannin July, espanjan julio ja unkarin július.

Advertisement

Heinäkuun lapset ovat aurinkoisia kuin syntymäkuukautensa

Yleiseurooppalainen tieteellinen yhdistys European College of Neuropsychopharmacology julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa löydettiin vahva yhteys syntymäajan ja elämään suhtautumisen kanssa.

Tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on muita enemmän ”taipumusta aurinkoisuuteen” ja suhtautuminen elämään on keskimääräistä optimistisempaa.

Heinäkuun lapsilla on myös alhaisempi riski kärsiä aikuisena vakavista mielialahäiriöistä. Toisaalta mielialan nopeat vaihtelut ovat yleisimpiä heinäkuussa ja muina kesäkuukausina syntyneillä.

Itsehillintä on heinäkuisilla taaperoilla tapissa

Vuonna 2016 julkaistun japanilaistutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on kaikkein paras itsekontrolli. Tutkimuksessa havainnoitiin puolitoistavuotiaita taaperoita, ja kokeeseen osallistujista heinäkuussa syntyneet kykenivät pitämään ikätovereitaan paremmin tunteensa hallussa.

Oli kyse sitten pelin häviämisestä tai siitä, että lelu otetaan pois, niin heinäkuisilla lapsukaisilla ei pinna palanut yhtä herkästi kuin muilla.

Taitelijoita vai sittenkin veturinkuljettajia?

Kuva: Gordon Simpson | Pixabay

Voiko syntymäkuukausi määritellä jopa tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että ainakin vuodenajalla on suuri vaikutus koko elämään.

Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.

Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.

Advertisement

Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?

Tämä seuraava on tietenkin vain yhden maan tilasto, mutta Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio.

Kyseisen tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneitä oli verrattain paljon taiteilijoiden joukossa. Mutta yhtä lailla heinäkuun lapsia oli tilastollisesti odotettua enemmän veturinkuljettajien ja muurareiden joukossa.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Missä vaiheessa heinäkuuta mitäkin sitten oikein kannattaa tehdä?

Heinäkuun paras sauma astella avioon on tänään ja huomenna (2. ja 3. päivä), mutta jos tämä tulee liian nopealla aikataululla, niin naimaonni suosii myös loppukuusta, 29. ja 30. päivänä vihittyjä.

Advertisement

Heinäkuun 16.-17. päivänä on kaikkein paras aika kuivata hedelmiä, vihanneksia ja lihaa; joten silloin keittiöön, mars! Jos ruoan parissa puuhastelu ei innosta, niin nuo samaiset päivät ovat heinäkuun parhaat myös rikkaruohojen kitkemiseen ja tuholaisten häätämiseen.

Hammaslääkärillä käynti kannattaa ajoittaa kuun 27.-28. päivälle, jolloin on paras aika myös hedelmien keräämiselle. Silloin on siis hyvä hetki lähteä mustikkametsälle; marjat ovat varmasti parhaimmillaan!

Lue myös:

Continue Reading

Yleistieto

Lukijoilta: Heiluttaako susi häntäänsä, kun se on innostunut?

Julkaistu

Lukijoiden kysymyksissä selvitämme tänään, että heiluttaako susi häntäänsä samasta syystä kuin koira eli esimerkiksi innostuneena.

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, heiluttaako susi häntäänsä samasta syystä kuin koira – eli vaikkapa innostuneena.

Itse asiassa hännällä viestitään monia merkittäviä asioita, joilla säilytetään järjestys laumassa ja vältetään turhat konfliktit vieraita susia kohdatessa.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Advertisement

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Heiluttaako susi häntää, kun se on innostunut?


Koirathan ovat samaa lajia susien kanssa, joten niillä on keskenään paljon yhteneväisyyksiä, mutta huimasti myös eroja. Eräs lukijamme oli ruvennut pohtimaan yhtä tiettyä ominaisuutta, joka on kaikilla koirilla yhteinen eli hännän heiluttaminen.

Kysymys siis kuului, heiluttavatko sudet häntiänsä samanlaisissa tilanteissa kuin koirat, esimerkiksi siis innostuneena. Ja kyllähän näin juuri on. Se on ollut helppo havainnoida eläintarhoissa ja pidetäänhän näitä villieläimiä myös lemmikkeinä.

Mutta sudet heiluttavat häntiään myös luonnossa. Jos liike on vauhdikasta ja heilurinomaisesti puolelta toiselle tapahtuvaa, on eläin innoissaan ja täynnä energiaa; näin käy esimerkiksi silloin, kun sudet saalistavat laumana. Käärmemäisesti aaltoileva rento hännänheilutus taas viittaa leikkimiseen tai lauman jäsenten tervehtimiseen. Kun susi leikkii kavereidensa kanssa, sojottaa sen häntä mihin suuntaan tahansa.

Häntä ja sen asento viestittävät monia asioita

Hännänheilutus viestii myös lauman hierarkiasta, sillä alempiarvoiset sudet voivat lauman johtajaa tervehtiessään korostaa tämän korkeaa asemaa heiluttamalla hännän lisäksi koko takapäätään. Tervehdys kahden suden välillä voi olla täysin ystävällinen, mutta asema toiseen nähden on silloinkin tuotava esiin. Näin vältetään turhat yhteenotot.

Alistuvan suden häntä suuntautuu aina vaakatason alapuolelle ja mitä matalammassa asemassa lauman jäsen on, sitä enemmän sen häntä osoittaa alaspäin. Jos susi on pelokas tai tilanne uhkaava, saattaa eläin vetää häntänsä kokonaan piiloon takajalkojen väliin.

Advertisement

Jos susi pitää häntäänsä vaakatason yläpuolella, tuntee se olonsa itsevarmaksi ja kokee olevansa voimasuhteissa vahvempi. Lauman johtavat sudet heiluttavat häntäänsä ylväästi ylhäällä.

Myös pienemmillä yksityiskohdilla on hännän käyttämisessä merkitystä.

Jos eläimen häntä suuntautuu jäykkänä yläviistoon, on susi itsevarma. Selvästi vaakatason yläpuolella aaltoileva häntä ilmentää uhkailua ja jos susi heiluttelee ylöspäin sojottavaa häntäänsä sivusuuntaan, on kyse pöyhkeästä mahtailusta.

Lue myös:

Continue Reading

Yleistieto

Miksi kutiavan kohdan raapiminen tuntuu hyvältä ja helpottaa kutinaa?

Julkaistu

Nyt paneudutaan siihen, että miksi raapiminen tuntuu hyvältä ja auttaa kutinaan.

Nyt selvitetään perinpohjaisesti, että miksi kutiavan kohdan raapiminen tuntuu hyvältä ja miksi se auttaa? Helpotus ei ole pysyvä, mutta joskus hetkikin ilman kutinaa tuntuu taivaalliselta.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi raapiminen tuntuu hyvältä ja auttaa kutinaan?

Lähes jokainen kehon osa – sisältä ja ulkoa – voi olla kipeä, mutta vain iho kutisee. Kutinaa voi aiheuttaa esimerkiksi psoriasis, allergia, hyönteisten pistokset, vesirokko tai myrkkysumakki. Mutta ah, raapiminen auttaa kaikkeen!

Vaikka kynsiminen tuottaa mielihyvää, niin todellisuudessa raapiminen aktivoi ihon kipureseptorit. Hermosolut viestittävät aivoille, että johonkin sattuu, ja tällöin huomio kiinnittyy tuohon lievään kipuaistimukseen kutinan sijaan. Tästä syystä kutisevan kohdan nipistäminen tai läpsäisy toimii myös; kipu peittää kutinan alleen. Apu on kuitenkin vain hetkellinen ja mahdollisesti paikallinen, sillä noin 20 prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että yhden kohdan raapiminen saa jonkin muun kehon osan kutisemaan. Ketjureaktio on varmasti monelle tuttu.

Kutina on kaikesta tutkimisesta huolimatta edelleen hienoinen mysteeri, mutta sen uskotaan kehittyneen suojelemaan ihoa – meidän suurinta elintämme – loisilta ja yhtä lailla omien kuolleiden ihosolujen kasaantumiselta. Koska iho on ihmisen, ja toki muidenkin eläinten, ensimmäinen puolustuskeino, on siltä syytä pitää kaikki ei-toivotut vieraat poissa. Silloin astuu kuvaan raapiminen.

Advertisement

Esimerkiksi hyttysenpistos saa solut vapauttamaan histamiinia, joka viestittää selkäytimen kautta aivoille, että iholla tapahtuu jotain ylimääräistä. Aivot vastaavat viestiin panemalla meidät raapimaan kutisevaa kohtaa, jotta pistoksen jäljiltä iholle jääneistä myrkyistä päästäisiin eroon.

Myös erilaiset naarmut saattavat kutista. Vaikka niiden raapiminen voi tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, on siihenkin olemassa järkevä syy. Raapiminen poistaa haavasta likaa ja bakteereita, jolloin se paranee nopeammin eikä tulehdu niin helposti. Nykyhygienia on kuitenkin niin korkealla tasolla, että likaiset sormet on syytä pitää poissa naarmuista, mutta aina näin ei ole ollut. Haavassa oli todennäköisesti paljon pahempia pöpöjä, kuin omat sormet saattoivat sinne tuoda.

Raapiminen auttaa kutinaan, mutta toisaalta myös pahentaa sitä

Vaikka raapiminen tuntuu hyvältä ja lievittää kutinaa, on helpotus lyhytaikainen. Raapiminen aiheuttaa kipuaistimuksen, jolloin aivoissa vapautuu serotoniinia. Tuo välittäjäaine hillitsee kipua keskushermostossa, ja aivot rekisteröivät kivun paremmin kuin kutinan. Ongelma on se, että ääreishermostossa serotoniinilla on vastakkainen vaikutus ja se voi laukaista kutinan uudelleen.

Siksi raapiminen usein vain pahentaa kutinaa, ja saa aikaan viheliäisen ja alati pahenevan kierteen kutinan ja raapimisen välillä. Joten parempi olisi pitää kynnet kurissa alunperinkin. Helpommin sanottu kuin tehty!

Raapiminen ja kutina ovat tarttuvia

Samalla tavalla kuin haukotteleminen niin myös kutina ja raapiminen ovat tarttuvaa. Toki vaikkapa vesirokko on ihan fyysisesti tarttuva tauti, mutta toisen raapiminen voi aiheuttaa myös itsellä kutinaa, vaikka siihen ei mitään konkreettista syytä olisikaan.

Kuten jo aiemmin mainittiin, niin raapiminen on evoluution myötä kehittynyt refleksi, joka suojaa ihoa erilaisilta epäpuhtauksilta. Aivot ovat sen verran vekkuli laitos, että ne tietävät milloin kannattaa raapia ja milloin ei. Esimerkiksi jatkuvasti ihoon koskevat vaatteet eivät yleensä kutita, mutta muurahainen säärellä saa aikaan välittömän reaktion.

Kutina ja raapiminen tarttuu, koska ihmiskunnan alkuaikoina se edisti ryhmän selviytymistä. Jos joku porukassa raapi itseään, oli hyvin todennäköistä, että sama kiusanhenki olisi kohta muidenkin kimpussa. Silloin kannatti ruveta raapimaan. Apinayhteisöjä tarkkailtaessa on havaittu, että myös niillä raapiminen on tarttuvaa.

Advertisement

Krooninen kutina voi aiheuttaa raapimisriippuvuutta

Kutina voi myös kroonistua pitkäaikaisen ihottuman tai muiden ihosairauksien vuoksi. Tällaisissa tapauksissa ihminen saattaa tulla riippuvaiseksi raapimisesta, sillä raivokas kynsiminen voi muuttaa ja vahingoittaa aistimuksessa mukana olevia hermoratoja pysyvästi, jolloin kutina ei edes tarvitse mitään ulkopuolista laukaisijaa.

Tutkimuksissa on todettu, että kroonisesta kutinasta kärsivillä tietyt aivojen alueet ovat tavallista aktiivisempia. Muun muassa hermoston säätelyyn ja aivojen palkitsemiskeskukseen liittyvien alueiden yliaktiivisuus selittää riippuvuuden syntyä

Vaikka raapiminen auttaa ja tuottaa ainakin aluksi mielihyvää, niin jatkuva kynsiminen voi johtaa vain kutinan pahenemiseen ja vaikeimmissa tapauksissa pysyviin ihovaurioihin. Kroonisesta kutinasta kärsivien aivoja kuvantaneet yhdysvaltalaistutkijat uskovat, että aivojen toiminnan ymmärtäminen kutinan ja pakkomielteisen raapimisen aikana mahdollistaa tulevaisuudessa uusien hoitomuotojen löytymisen.

Kehon jokaisen kohdan raapiminen ei tunnu yhtä hyvälle

Jos mietit vaikkapa hyttysenpistosta, niin missä kehon osassa olevan paukaman raapiminen tuottaa eniten mielihyvää? Tätä on selvitetty, tietenkin, ja ainakin Listafriikki on yhtä mieltä yhdysvaltalaisen Wake Forest -sairaalan raapimistutkimuksen tulosten kanssa.

Tutkijat ”kiusasivat” vapaaehtoisia koehenkilöitä levittämällä Mucuna pruriens -kasvin lehtien poltinkarvoja näiden selkään, käsivarsille ja nilkkoihin. Kyseiset poltinkarvat aiheuttavat ankaraa kutinaa ja koehenkilöiden tuli arvioida kutinan voimakkuutta asteikolla 1–10. Sitten tutkijat raaputtivat kutisevia kohtia ja koehenkilöiden piti kertoa, kuinka suurta mielihyvää kunkin kohdan raapiminen tuotti.

Kolmesta kehon osasta käsivarren kutina koettiin kaikkein lievimpänä ja sen raapiminen tuotti vähiten mielihyvää. Toisella sijalla oli selkä ja kaikkein kutisevin kohta oli nilkka. Myös nilkan raapiminen oli koehenkilöiden mielestä kaikkein nautinnollisinta ja tuntui hyvältä vielä senkin jälkeen, kun kutina oli loppunut.

Ja kyllä, meistä varmaan aika moni on samaa mieltä: Nilkassa ja jalkapöydässä oleva hyttysenpistos on piinallisen kutiava ja sen raapiminen verille tuntuu hyvältä.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Yleistieto

Huonepöly ei olekaan suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja! Nyt selvitetään, mistä tuo viheliäinen tomu koostuu

Julkaistu

Huonepöly ei yleisestä uskomuksesta huolimatta ole suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja. Nyt selviää, että mitä huonepöly oikeasti on.

Kotien nurkkiin ja pinnoille sinnikkäästä pyyhkimisestä huolimatta palaava huonepöly on suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja – näinhän tavataan sanoa.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, joten nyt Listafriikki selvittää, että mitä tuo viheliäinen huonepöly sitten oikein onkaan?

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Advertisement

Onko huonepöly suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja?

Urbaanilegendan mukaan huonepöly on kuollutta ihoa. Ihon kaikkein uloin osa on kauttaaltaan kuollutta ihosolukkoa, joka hankautuu ja hilseilee irti. Koko ajan sisemmässä tyvisolukossa muodostuu uusia ihosoluja, jotka jakaantuvat ja siirtyvät kohti pintaa – kuolemaan ja kulumaan pois. Yksi ihosolu elää noin kuukauden; vanhemmilla ihmisillä pari viikkoa kauemmin. Eli kuolleita ihosoluja hilseilee meistä irti koko ajan.

Todellisuudessa suurin osa irtoavasta solukosta päätyy suihkussa ja kylpyammeessa viemäristä alas. Iso osa noin 500 miljoonasta päivittäin irtoavasta ihosolusta siirtyy vaatteiden mukana pyykkikoneeseen ja jälleen viemäriin.

Huonepölyyn kuolleita ihosoluja päätyy vain murto-osa, joten sohvan alla pyörivät tomupallerot eivät tosiaankaan koostu ihosta.

Mitä huonepöly on?

Kuva: Katie Pearse | Unsplash

Jos huonepöly ei olekaan suurimmaksi osaksi kuollutta ihoa, niin mitä sitten? Meistä ihmisistä irtoaa solukon lisäksi myös rasvaista hilsettä sekä hiuksia ja muita karvoja. Samanlaisen panoksen antavat mahdolliset lemmikit – toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Katupölyä ja kuraa siirtyy ulkoa sisälle kaikesta varovaisuudesta huolimatta, joten myös ne kerryttävät huonepölyn määrää. Ulkosalta tulevat partikkelit eivät jää ainoastaan eteisen mattoon hiekkaisina jälkinä, vaan hiukkasia leijailee ympäri asuntoa. Lämpiminä vuodenaikoina sisälle tulee kenkien ja vaatteiden mukana myös melkoinen määrä siitepölyä. Huonepölystä kaksi kolmasosaa on peräisin ulkoa.

Vaatteista ja kodin kaikista tekstiileistä irtoaa jatkuvasti tavaraa ja varsinkin keittiössä – tai missä kukakin syö – on paljon ruoasta peräisin olevia pienhiukkasia.

Huonepölyssä on lisäksi partikkeleita sellaisista kodin pinnoista, joita ei ehkä osaa yhdistää tomuun, sillä seinistä, katosta ja lattiasta irtoaa koko ajan hiukkasia. Pölyssä on lisäksi sieniä, kuten homeita, sekä bakteereja ja viruksia.

Advertisement

Hämähäkkieläimiin kuuluvat pölypunkit ja niiden ulosteet antavat myös oman osansa, sillä ne syövät kaikkea muuta orgaanista materiaalia: kuolleita ihosoluja, mikrobeja ja siitepölyä.

Mitä enemmän tomua, sitä paremmin ja runsaslukuisemmin pölypunkit voivat. Toki pölyssä on myös muita hämähäkkieläimiä ja hyönteisiä – sekä niiden jäänteitä.

Tieto lisää tuskaa.

Lue myös:

Continue Reading

Yleistieto

Oletko sinä tilastojen valossa keskimääräinen kesäkuun lapsi? 8 mielenkiintoista faktaa kesäkuusta

Julkaistu

Nyt on vuorossa faktoja kesäkuusta perinteiseen tapaan sulassa sovussa viihteellistä hömppää ja tiukkaa tutkimustietoa.

Jos juuri alkuun pyörähtänyt kuukausi olisi saanut nimensä vuodenajan mukaan, niin nyt vietettäisiin kesäkuun sijaan suvikuuta! Listalla on luvassa mielenkiintoisia faktoja kesäkuusta.

Kaikista kuukausien nimistä juuri kesäkuun olettaisi olevan suora viittaus vuodenaikaan, mutta ei: kyse on jostain aivan muusta. Tämän hämmentävän faktan vastapainoksi luvassa on myös kevyttä hömppää kesäkuusta muun muassa henkieläinten ja syntymäkukkien muodossa.

Listafriikki ottaa kurkistuksen myös siihen, että minkälaisia kesäkuussa syntyneet ovat tutkimusten perusteella.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuva: Pixabay

Kesäkuun alkupuolella 20. päivään saakka syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Kaksosia. Kuun lopulla syntymäpäiviään juhlivat ovat Rapuja.

Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Kaksoset ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi. Ilmamerkki nauttii päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Rapu on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa fiilisten johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä. Kesäkuun eri puoliskoilla syntyneet ovat siis ainakin horoskooppimerkkien osalta täysin toistensa vastakohtia.

Advertisement

Miten on henkieläinten laita?

Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.

Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Kesäkuun syntymäkukkia ovat ruusu ja kuusama, jotka molemmat symboloivat rakkautta eri muodoissa. Tulipunaiset ruusut kielivät tietenkin intohimoisesta ja romanttisesta rakkaudesta. Jos ei halua heti hypätä syvään päätyyn, niin kevyempi versio ovat vaaleanpunaiset ruusut, jotka symboloivat lempeyttä ja orastavaa ihastusta.

Huumaavan tuoksuiset kuusamat ovat merkki ikuisesta rakkaudesta, joten niiden viesti on selvääkin selvempi – jos siis kukkien symboliikka on lähellä sydäntä.

Advertisement

Kesäkuussa syntyneiden onnenkivi on seesteisyyttä, kauneutta ja puhtautta kuvaava helmi. Helmien on aikojen saatossa uskottu helpottavan synnytyskivuissa ja antavan kantajalleen sisäistä rauhaa.

Kesäkuun lasten todennäköiset urapolut

Kukaan ei voi mustavalkoisesti sanoa, että syntymäkuukausi määrittelee tulevaisuuden ammatin – sehän olisi ihan naurettava väite, vaikka kuinka olisi tutkittu tilastoja. On kuitenkin täysi fakta, että syntymän ajankohdalla on suuri vaikutus koko elämään; jos ei ihan kuukauden niin ainakin vuodenajan tarkkuudella.

Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.

Ja kyllä: Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.

Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?

Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin.

Advertisement

Kesäkuussa syntyneet ovat tämän tutkimuksen mukaan yliedustettuja yritysten johtavissa asemissa. Lisäksi kesäkuun lapsia on keskimääräistä enemmän Nobel-voittajien joukossa.

Kesäkuussa syntyneet ovat positiivisia, mutta ailahtelevia iltavirkkuja

Tietenkään kaikki kesäkuussa syntyneet eivät ole positiivisia, ailahtelevia tai iltavirkkuja. Mutta tutkimusten ja tilastojen valossa näin on keskimääräistä todennäköisemmin muihin kuukausiin verrattuna. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat äidin raskausajasta juuri samat asiat, jotka lueteltiin edellisessä kohdassa: infektiot, ravinto, lämpötila ja auringonvalo.

Eräs espanjalaisia ja italialaisia opiskelijoita seurannut tutkimus on osoittanut, että kesäkuussa syntyneet ovat pääosin iltavirkkuja ja menevät keskimääräistä myöhemmin nukkumaan.

Niin ikään opiskelijoihin keskittynyt unkarilaistutkimus selvitti puolestaan syntymäajankohdan vaikutusta luonteeseen. Kävi ilmi, että kesällä syntyneet ovat melko ailahtelevaisia. Yhdessä hetkessä ilo on ylimmillään ja fiilis korkealla, mutta toisaalta mieliala voi laskea silmänräpäyksessä.

Kesällä synttäreitään viettävät ovat kuitenkin keskimääräistä positiivisempia ja suhtautuvat elämään myönteisesti, mutta kääntöpuolena ovat nopeat mielialan vaihtelut.

Faktoja kesäkuusta kalenterikuukautena

Näiden nippelitietojen tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseessä on faktoja kesäkuusta -lista, joten nämäkin erikoisuudet kuuluvat ehdottomasti mukaan!

Mikään kuukausi vuodesta ei ala samana viikonpäivänä kuin kesäkuu. Vuonna 2025 kesäkuun 1. päivä on sunnuntai, mikä tarkoittaa siis sitä, että mikään muu kuukausi ei ala sunnuntaina. Näin on joka vuosi; myös karkausvuosina.

Advertisement

Toinen fakta nippelitietoa rakastaville on se, että jokaikinen vuosi kesäkuu ja maaliskuu päättyvät samana viikonpäivänä.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Kesäkuussa parhaat hetket naimisiinmenolle ovat tulevalla viikolla 4.-6. päivä, ja siitä heti seuraavat kaksi päivää ovat otollisinta aikaa eläinten teurastamiselle.

Kuun puolivälissä on syytä kastroida eläimiä, jos sellainen puuha on kesäkuulle suunnitteilla. Sen jälkeen 17.-18. päivänä on aika keittiöpuuhien: ainakin hapankaalin, hillojen ja hyytelöiden pitäisi onnistua tänä ajankohtana sujua mallikkaasti.

Jos kesäkuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä kuun 25. ja 26. päivä, sillä nämä ovat parhaat hetket tähän aktiviteettiin. Samaan aikaan kannattaa myös istuttaa ja pölyttää kasveja.

Avioliiton ja synnyttämisen jumalattaren kuukausi

Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä – ja hyvä niin. Näin ei kuitenkaan ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi kesäkuu on usein jonkilainen muunneltu versio latinankielisestä Junius-sanasta. Muun muassa Juni, June, junio, giugno ja junho ovat kaikki johdettuja tuosta sanasta.

Roomalaisessa kalenterissa tämä meneillään oleva kuukausi siis tunnettiin nimellä Junius. Nimi on peräisin avioliiton ja synnyttämisen jumalattarelta Junolta, joka oli ylijumala Jupiterin puoliso.

Advertisement

Koska Juno on avioliiton jumalatar, niin hänen mukaansa nimettyä kesäkuuta pidettiin kaikkein suotuisimpana ajankohtana naimisiinmenolle.

Mistä tulee sana kesäkuu?

Suomen kielessä kesäkuun etymologia eli sanan alkuperä vaikuttaa itsestään selvältä. Kesä on tullut! Mutta kesä-sanan nykyisestä merkityksestä kesäkuu ei ole saanut nimeään. Suomenkieliset kuukausien nimet mainitaan ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa.

Läntisissä murteissa lämpimin vuodenaika tunnettiin suvena ja Agricolan kirjaamat kuukaudet perustuivat nimenomaan tuon alueen murteisiin, erityisesti Turun murteeseen.

Kesä sen sijaan tarkoitti kesantoa eli tuotantoon käyttämätöntä peltoa, joka jätetään vuodeksi tai useammaksikin viljelemättä. Näin maaperän annetaan levätä, mikä parantaa kasvukuntoa.

Vanhassa länsisuomalaisessa talonpojan työkalenterissa oli tässä kuussa vuorossa kesantojen kyntäminen eli kesänajo. Kun siis on alettu puhua kesäkuusta, on kyseessä ollut kesantokuukausi eikä niinkään ”suvikuu”, kuten me sen nykyisin ymmärrämme.

Kesä-sana, joka nykyisin on yleiskielinen nimitys vuodenajalle, on paljon tuoreempi suomenkielinen sana kuin suvi.

Advertisement

Kesän arvellaan tässä merkityksessä olevan aikoinaan itämurteisiin tullut lainasana, vaikka länsimurteissakin se siis on ollut pitkään käytössä; vain eri tarkoituksessa.

Idästä kesä on vuodenajan nimityksenä levinnyt yleiskieleen 1800-luvulla, jolloin itämurteet alkoivat vahvasti vaikuttaa kirjoitettuun suomen kieleen.

Suvi on yhtälailla ollut käytössä itämurteissa, mutta nykyisen kesän kanssa sillä ei ole ollut mitään tekemistä. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle

On siinä ollut tekemistä, kun on yritetty luoda järkevää yleiskieltä maahan, jossa alueelliset erot sanojen merkityksissä ovat näinkin suuria!

Lue myös:

Continue Reading

Yleistieto

Mestaruuslippikset: Onko kaikilla joukkueilla voittolätsät valmiina arvokisoihin lähdettäessä?

Julkaistu

Tänään selvitetään, että onko joukkueilla aina mestaruuslippikset valmiina mukana, kun ne lähtevät arvokisoihin.

Tänään ollaan ajankohtaisen aiheen äärellä, kun Listafriikki selvittää, onko maajoukkueilla arvokisoihin lähdettäessä mestaruuslippikset valmiiksi teetettyinä ja kisamatkalla mukana.

Onko sinulla mielessä jokin asia, joka askarruttaa? Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Onko joukkueilla mestaruuslippikset mukana arvokisoissa?

Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, sillä Ruotsin ja Tanskan yhdessä järjestämät jääkiekon MM-kisat ovat täydessä vauhdissa. Kuka nostaa kannua toukokuun 25. päivänä ja ketkä saavat päähänsä lippikset maailmanmestareina?

Mutta ne lippikset: Ovatko joukkueet lähteneet Tukholmaan ja Herningiin valmiit mestaruuslippikset mukanaan vai painetaanko ne paikan päällä ennen finaaliottelua, jos joukkue sinne saakka selviytyy? Eikä kysymys toki rajoitu vain yhteen lajiin tai kansainvälisiin turnauksiin, mutta mennään tällä kertaa jääkiekon kautta.

Advertisement

Heti maailmanmestaruuden ratkettua voittajajoukkueen jäsenet saavat päähänsä Kansainvälisen jääkiekkoliiton teettämät neutraalit lippalakit. Ne ovat siis valmiina ja annetaan heti voittaneelle joukkueelle mestaruuden ratkettua, mutta niitä ei ole mitenkään kustomoitu jollekin maalle.

Esimerkiksi vuoden 2022 kotikisoissa Leijonat saivat jäällä juuri tällaiset neutraalit lippikset, ja jos Kanada olisi tuolloin vienyt voiton, olisivat vaahterapaidat saaneet juuri ne samat mestaruuslippikset. Eikä ainakaan Leijonille ole enää valmiina omia mestaruuslippiksiä odottamassa, vaan niiden aika on myöhemmin.

Suomen jääkiekkoliiton viestintäjohtaja Henna Malmberg kertoi vuonna 2018 Ilta-Sanomien haastattelussa, että liitto ei enää valmistuta etukäteen mestaruuslippiksiä, vaan jos voitto tulee, teetetään ne vasta siinä vaiheessa. Näin tehtiin televisiokuvista päätellen myös vuonna 2019, kun kultajoukkue palasi Suomeen. Heille vietiin lentokentälle laskeutuneeseen koneeseen pari pahvilaatikollista Maailmanmestarit 2019 -lippiksiä.

Miten on kotimaisessa SM-liigassa?


Suomen mestaruudesta pelattaessa tilanne on hieman toinen, sillä lippiksistä vastaavat seurat itse. Kun kauden 2024–25 SM-liigan voittaja ratkesi toukokuun 3. päivänä ja KalPa otti historiansa ensimmäisen mestaruuden, saivat voittajat heti jäällä päähänsä mestaruuslippikset. Ne olivat siis valmiina odottamassa.

Kun KalPa edellisen kerran pelasi finaalissa keväällä 2017, oli mestaruuslippikset myös silloin teetetty valmiiksi. Tilaus oli tehty, kun joukkue johti Tapparaa vastaan käytyä sarjaa voitoin 2–0. KalPan Jarkko Huttunen kertoi tänä keväänä MTV Uutisille, että seuran toimistolla oli pakko panna töpinäksi, kun mestaruus oli vain kahden voiton päässä.

Advertisement

Takki auki lippalakkitilaukseen ei kuitenkaan tuolloin lähdetty, vaan lippiksiä hankittiin vain pieni määrä. Mutta sekin oli turhaa. KalPa suli täysin, ja Tappara vei nimiinsä seuraavat neljä peliä ja sitä myöden myös suomenmestaruuden.

Liuta KalPan mestaruuslippiksiä jäi seuran toimistolle tyhjänpantiksi. Huttunen päätti hankkiutua niistä eroon omassa pihasaunassaan, jonka tulipesään hän sitten heitteli lippikset dramaattisesti yksi kerrallaan.

Kun Huttusen haastattelu tehtiin ja julkaistiin huhtikuun viimeisenä päivänä MTV Uutisten nettisivuilla, johti KalPa tuoreinta finaalisarjaa SaiPaa vastaan 2–1, mutta siinä vaiheessa mestaruuslippiksiä ei vielä oltu tilattu; ainakin Huttunen näin väitti.

Tämän jälkeen oli kuitenkin epäilemättä täytynyt toimia nopeasti, sillä vain muutaman päivän päästä mestaruus ratkesi ja joukkue juhli jäällä lippikset päässä.

Mestaruuslippikset voi hävittää monella tavalla

Jos KalPan kevään 2017 turhiksi jääneet mestaruuslippikset poltettiin, niin on toki olemassa hienompikin tapa, jota muun muassa amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL on käyttänyt vuodesta 1996 lähtien.

Super Bowlin hävinneen joukkueen lippikset ja muut valmiiksi tehdyt ”mestaruustuotteet” kuten t-paidat lähetetään hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta katastrofialueille ja köyhiin maihin, joissa on pulaa vaatteista.

Advertisement

Näin toimi myös Lahden Pelicans vuonna 2012, kun mestaruuslippikset oli hankittu, mutta Kanada-malja matkasi Jyväskylään. ”Jossain Afrikan kolkassa siis luullaan, että Pelicans on Suomen mestari vuodelta 2012”, kertoi Pelicansin silloinen toimitusjohtaja Tomi-Pekka Kolu Ylelle.

Mutta KalPan kanssa samanlaiseen ratkaisuun on päädytty Suomessa toki aiemminkin: vuoden 1998 jääkiekon MM-kisoihin teetettyjen mestaruuslippisten kanssa.

Jääkiekkoliitossa nuorten ja miesten maajoukkueen huoltajana ja varustepäällikkönä vuosia toiminut Tomi Mäkipää kertoi Iltalehdelle, että lippikset olivat jonkun aikaa maajoukkueen varastossa Hartwall-areenalla. Ruotsille kaksiosaisen finaalin hävinneen joukkueen mestaruuslippikset olivat kuitenkin täysin turhia; eihän niitä voinut missään käyttää. Niinpä Mäkipää vei osan kesämökilleen poltettavaksi ja osan hän hävitti muulla tavalla.

Mutta ei Leijonien lippiksiä aina ole tarvinnut nuotioon heittää. Vuonna 1995 Suomen joukkueella oli valmiiksi teetetyt mestaruuslippikset mukana Tukholmassa. Nevö forget!

Lue myös:

Advertisement
Continue Reading

Yleistieto

Toukokuussa syntyneet ovat kaikkein positiivisimpia, mutta myös kaikkein alttiimpia masentumaan – tiukkaa faktaa ja vähän hömppää toukokuusta

Julkaistu

Listalla paneudutaan nyt toukokuuhun kuukautena, mutta myös siihen, minkälaisia ihmisiä toukokuussa syntyy.

Tällä listalla paneudutaan juuri alkaneeseen kuukauteen eli toukokuuhun. Millaisia ovat toukokuussa syntyneet, mistä kuukauden nimi on peräisin ja mitä syntymäkuukausi ennustaa avio-onnesta?

Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa, mutta niiden vastapainona muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.

Jos olet toukokuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Suhtaudutko elämään tavallista positiivisemmin ja tunnetko itsesi onnekkaaksi? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin tutkimukset osoittavat.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Toukokuun ensimmäisellä puoliskolla syntyneiden horoskooppimerkki on Härkä. Härkä kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat realisteja ja käytännönläheisiä. Maamerkki on asioita aikaansaava tekijä, joka tekee ympärillään olevien elämästä parempaa.

Härkien henkieläin on luotettava, käytännöllinen, taiteellinen ja lojaali jääkarhu. He ovat lempeitä, mutta jos jokin uhkaa heitä tai heidän läheisiään, niin tiedossa on tiukka taistelu.

Kuun lopussa, 21. päiväistä eteenpäin, syntymäpäiviään viettävien horoskooppimerkki on Kaksoset. Ilman merkeissä syntyneet Kaksoset tekevät päätöksiä järjellä; tunteet tulevat perässä. Ilmamerkin alla syntyneet voivat olla muiden mielestä jopa hieman ärsyttäviä, mutta heidän seuransa kelpaa viimeistään silloin, kun tarvitaan aivonystyröitä ja päättelykykyä.

Advertisement

Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Toukokuun syntymäkukat ovat kielo ja orapihlajan kukka. Kielot symboloivat nöyryyttä, lempeyttä sekä onnen löytämistä uudelleen. Orapihlajan pienet, terttuina kukkivat kukat kuvaavat ylivertaista onnea. Nämä kukat ja niiden symboloimat asiat sopivat loistavasti toukokuussa syntyneille, kuten tulemme listan muutamassa seuraavassa kohdassa huomaamaan.

Syntymäkivi on smaragdi. Upean vihreänä hehkuva smaragdi oli kertoman mukaan myös Egyptin kuuluisimman kuningattaren Kleopatran suosikkijalokivi.

Smaragdin on perinteisesti uskottu auttavan kantajaansa pääsemään elämässä eteenpäin ja katkaisevan ikävien tapahtumien kierteen. Se symboloi uudelleensyntymistä, nuoruutta ja hyvää onnea.

Koskas puolisosi on syntynyt?

Vuonna 1971 Amsterdamin yliopistossa tutkittiin syntymäkuukauden mahdollista merkitystä parinvalintaan ja avioeroon. Satunnaisesti valituista lähes 4000 avioparista saatiin selville monenlaisia ”totuuksia”. Muun muassa se, että toukokuun ensimmäisellä puoliskolla syntyneet menevät kaikkein epätodennäköisemmin naimisiin samana ajanjaksona syntyneen kuin muina kuukausina syntyneen kanssa.

Avioerotilastoista kaivettiin esiin sellainen fakta, että kaikista mahdollisista liitoista useimmiten eroon päättyvät ne, jotka on solmittu toukokuussa syntyneiden naisten ja helmikuussa syntyneiden miesten välillä.

Loppukaneettina tutkimuksessa mainittiin kuitenkin, että todennäköisesti syntymäkuukaudella ei ole mitään yhteyttä avioliittojen solmimiseen tai avioeroihin – vaikuttaa hyödylliseltä tutkimukselta!

Advertisement

Mistä toukokuu-sana on peräisin?

Suomenkielinen toukokuu-sana viittaa kyseisenä kuukautena tehtäviin maatalon töihin. Eteläsuomalaisen sanonnan mukaan ”toukokuussa touot tehdään” eli silloin on keväisten peltotöiden aika. Touko siis tarkoittaa kevätkylvöä ja kasvavaa viljaa. Mutta ennen kuin touko muuntui tarkoittamaan näitä edellä mainittuja asioita, oli sen alkuperäinen merkitys kevät.

Kevät on sanana tuhansia vuosia vanha, mikä on nähtävissä muun muassa siinä, että se kuuluu suomen lähisukukielten sanastoon, esimerkiksi viroksi kevät on kevad. Suomessa talven jälkeinen vuodenaika tunnettiin kuitenkin aiemmin toukona. Mistä sitten tiedetään, että touko on suomen kielessä kevät-sanaa vanhempaa perua? Etäisemmässä kielisukulaisessamme unkarissa kevättä merkitsee sana tavasz, joka on samaa perua kuin touko.

Toukotyöt ovat siis kirjaimellisesti kevättöitä. Touko-sanan merkitys vain on aikojen saatossa muuttunut.

Toukokuu pohjautuu monissa kielissä latinankieliseen Maius-sanaan

Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä. Näin ei ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi toukokuu on useimmiten jonkinlainen muunnos latinankielisestä Maius-sanasta – oli se sitten mei, maj, Mai, May, maijs tai maggio.

Maius-sanan uskotaan viittaavan roomalaisen mytologian Maia-jumalattareen, joka oli kasvun ruumiillistuma. Maia myös suojeli keväisin maasta nousevia kasveja.

Toukokuun lapsi: Tunnetko itsesi onnekkaaksi?

Brittiläisen Hertfordshiren yliopiston tutkimuksessa haastateltiin 40 000 ihmistä, joten otanta oli merkittävän kokoinen. Tutkimuksessa tiedusteltiin muun muassa yleistä suhtautumista elämään: onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, ja kokeeko ihminen olevansa elämässään onnekas.

Tulokset olivat varsin yksiselitteiset ja samoilla linjoilla monien muiden sellaisten tutkimusten kanssa, jotka ovat pyrkineet selvittämään syntymäajankohdan vaikutusta henkilön tulevaisuuteen. Kesällä syntyneet ovat keskimäärin positiivisempia ja mieltävät itsensä onnekkaiksi, mikä johtaa menestyksekkääseen elämään.

Kaikkein onnekkaimmiksi itseään luonnehtivat toukokuussa syntymäpäiviään viettävät. Lokakuussa syntyneet olivat omasta mielestään kaikkein epäonnisimpia.

Advertisement

Ympäri maailmaa tehdyissä tutkimuksissa keväällä ja kesällä syntyneiden on todettu olevan elämän suhteen optimistisia. Onnekkaaksi itsensä tuntevat ovat usein ulospäinsuuntautuneita, lannistumattomia sekä spontaaneja, ja he luottavat intuitioon.

Hertfordshiren yliopiston psykologian professorin Richard Wisemanin mukaan tietynlaisen heittäytymisen ansiosta asiat monesti kääntyvät heille suotuisaan suuntaan ja toukokuun lapset ovat menestyksekkäitä siinä, mitä ikinä päättävätkään elämässään tehdä.

Wiseman kuitenkin muistuttaa, että syksyllä ja talvella syntyneiden ei kannata lannistua: ”Hyvä uutinen on se, että niin sanottua onnekkuutta voi yrittää parantaa suhtautumalla asioihin optimistisemmin ja tarttumalla täysillä uusiin mahdollisuuksiin”.

Positiivisuudesta huolimatta toukokuussa syntyneillä on suurin riski sairastua masennukseen

Vaikka tarkka syntymäpäivä ja tähtien asento eivät millään tavalla muovaa henkilön elämää (anteeksi kaikki horoskooppeihin uskovat), niin vuodenajalla on suuri merkitys. Lukemattomat asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen kohdussa; muun muassa äidin ruokavaliolla ja kausittain esiintyvillä taudeilla kuten influenssalla on vaikutuksensa, ja samoin lämpötilalla ja auringolla.

Kuten edellisessä kohdassa mainittiin, niin keväisin syntyneet ovat keskimääräistä positiivisempia ja näkevät jokaisessa vastoinkäymisessäkin valoisan tulevaisuuden. Mutta yltiöpositiivisuudella on myös varjopuolensa: nuo onnekkaat ja optimistiset toukokuussa syntyneet sairastuvat vuonna 2012 tehdyn laajan brittitutkimuksen mukaan muita todennäköisimmin kliiniseen masennukseen.

Mikään kuukausi vuodessa ei ala tai lopu samana viikonpäivänä kuin toukokuu

Toukokuu on viikonpäivien osalta erikoinen kuukausi. Mikään muu kuukausi ei koskaan ala samana viikonpäivänä kuin toukokuu eikä mikään kuukausi pääty samaan viikonpäivään kuin toukokuu. Ei milloinkaan; ei minään vuotena ikinä.

Advertisement

Älä turhaan kuluta aikaa asian tarkastamiseen, sillä Listafriikki tietysti vietti hyvän tovin kahlaten kalenteria läpi vuosi toisensa perään. Edes karkausvuodet eivät muuta tilannetta.

Vuonna 2025 toukokuun ensimmäinen päivä on torstai ja 31. päivä tulee olemaan lauantai. Mikään muu vuoden 2025 kuukausi ei ala tai pääty samoina päivinä.

Tekeekö tällä faktalla mitään? Todennäköisesti ei, mutta se on kiinnostava nippelitieto – osittain myös sen takia, että kukakohan on ensimmäisenä keksinyt miettiä tällaista!?

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Jos toukokuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä heti kuun kahtena ensimmäisenä päivänä tai sitten vaihtoehtoisesti venyttää leivontaa toukokuun loppuun 29. ja 30. päivälle.

Naimaonnea on luvassa niille, jotka toukokuussa astelevat avioliiton auvoisaan satamaan 8.-10. päivänä. Siitä onkin sitten mukava rientää häämatkalle retkeilemään, sillä kuukauden paras aika retkelle on 13.-15. päivänä.

Advertisement

Keittiössä on suosiollista puuhailla loppukuusta, sillä ainakin hillojen sekä hyytelöiden ja toisaalta hapankaalin valmistus onnistuu 20. ja 21. päivänä.

Mikä tahansa projektin aloittaminen on syytä venyttää kuun loppuun 27. päivälle. Ja jos sen sattuu missaamaan, niin onneksi pian on kesäkuu.

Lue myös:

Continue Reading

Yleistieto

Miksi sitruunan syöminen saa koko kasvot vääntymään irvistykseen?

Julkaistu

Lukijoiden kysymyksissä selvitetään muun muassa se, miksi sitruuna vääntää koko kasvot irvistykseen.

Tällä kertaa lukijoiden kysymyksissä Listafriikki menee happamissa tunnelmissa, kun otamme selvää siitä, miksi sitruunan syöminen vääntää koko kasvot irvistykseen.

Lisäksi selvitämme vastauksen monelle tuttuun ja yhtä monia ärsyttävään ongelmaan: Miksi jotkut korut värjäävät ihoa vihreäksi?

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi sitruuna saa irvistämään?

Vaikka kysymys koskee nimenomaan sitruuna, niin sama ilmiö tapahtuu kaiken happaman kohdalla. Miksi siis sitruuna ja muut happamat suuhunpantavat vääntävät koko kasvot irvistykseen? Eikö kielellä aistittu makuelämys ole tarpeeksi?

Hapan maku aistitaan silloin, kun happo vapauttaa vetyioneja sekoittuessaan syljen kanssa. Vetyionit eivät todellisuudessa ole happamia, mutta elimistömme on kehittynyt tulkitsemaan ne sellaisena. Kielen vetyionikanavat toimivat reseptoreina ja välittävät aivoille viestin happamuudesta.

Advertisement

Kemiallisesti happamat liuokset myös maistuvat happamilta, mistä kasvojen irvistyskin johtuu: se on varoitus.

Hapanta maistaneelle oma irvistys ei enää pelasta mitään; itselle paras varoitus on hapan maku, joka saattaa saada sylkemään suupalan ulos. Vaikka esimerkiksi monet hedelmät ovat happamia ja me olemme lajina syöneet niitä satoja tuhansia vuosia, niin myös vaikkapa pilaantuneet maitotuotteet maistuvat happamilta.

Mutta kasvojen ilme on ollut evolutiivisesti merkittävä varoitus muille, sillä se on paljastanut ympärillä oleville ihmisille, että tuossa ruoassa ei välttämättä ole kaikki kunnossa. Irvistys on siis nykypäivän ihmisiä ajatellen ylidramaattinen ja tahdosta riippumaton hylkimisreaktio, joka on kuitenkin aikoinaan ollut selviämisen kannalta tärkeä.

Miksi jotkut korut värjäävät ihon vihreäksi?

Tuttu juttu: kaulassa on vihertäviä rantuja ja sormusten paikat on helppo kertoa sormiin jääneiden vihreiden rinkuloiden perusteella. Miksi näin on ja voiko asialle tehdä jotain?

Korumateriaaleista etenkin kuparilla on taipumus värjätä ihoa vihertäväksi. Ihon värjäytymisestä ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä vihreä väri ei ole vaarallista ja lähtee helposti pesemällä pois. Värjäytyminen johtuu hapettumisesta: kun metalli reagoi iholla olevan rasvan, hien tai vaikkapa käsivoiteen tai saippuan kanssa, se alkaa vihertää. Juuri hapettumisen vuoksi myös kuparipintainen Vapaudenpatsas on vihreä.

Jos värjäytymistä aiheuttavat metallit muuten materiaalina miellyttävät, on vihreitä tuhruja mahdollista estää ostamalla pinnoitettuja koruja, ja vähentää puhdistamalla korut säännöllisesti. Ja jos suosikkirannerenkaasi ei ole pinnoitettu, niin sen tekeminen onnistuu myös kotikonstein: kerros väritöntä kynsilakkaa ihoa vasten olevalle pinnalle hoitaa homman ainakin joksikin aikaa.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat