Oudoimmat
Top 10 omituiset asiat, joita on ennen pidetty täysin normaaleina
Seuraavassa Listafriikki esittelee Top 10 omituiset asiat, joita ennen pidettiin täysin normaaleina, mutta nykypäivänä ei missään nimessä.
Ajat muuttuvat ja asiat siinä mukana.
Joku saattaa pitää ”vanhoja hyviä aikoja” paljon nykyaikaa parempina, mutta nämä omituiset asiat saavat kerran, jos toisenkin sinut miettimään kysymystä: olivatko ne vanhat hyvät ajat todella niin hyviä?
On totta, että maailma oli joitain vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten monta astetta yksinkertaisempi, mutta samaan aikaan ihminen oli hyvin tietämätön siitä, mikä meille on ihan aidosti hyväksi ja mikä ei.
Tällä listalla käsitellään siis Top 10 omituiset asiat, joita tuskin kukaan meistä kaipaa menneisyydestä.
Kokaiinia hammassärkyyn
”Kokaiinitipat hammassärkyyn! Välitön apu kipuun!”
Näillä sanoilla mainostettiin aikanaan, tarkalleen ottaen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ratkaisua hammassärkyyn ja niillä myös käynnistetään Listafriikin ”Top 10 omituiset asiat, joita on ennen pidetty täysin normaaleina” -lista . Kyseessä oli lääkärien suositus ja kokaiinitippoja oli tarjolla käytännössä ottaen jokaisessa mahdollisessa apteekissa; näin oli ainakin Yhdysvalloissa ja myös monissa muissa maissa, kunnes vuonna 1920 kokaiini luokiteltiin Yhdysvaltain uuden lakisäädöksen myötä vaaralliseksi huumausaineeksi. Kokaiinitippoja määrättiin lääkärien toimesta niin aikuisille kuin myös lapsille ja sen myötä hammaslääkärit lupasivat potilailleen niin ikään kivuttoman hammashoidon. Täysin edesvastuutonta kokaainitippojen käyttösuositus ei ollut, vaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa sen aiheuttama potentiaalinen riippuvuus tunnustettiin ja todettiin ääneen.
Kokaiinia ei suositeltu lääkeaineena pelkästään hammassärkyyn ja hammashoitoon, vaan myös moniin muihin terveydellisiin haasteisiin sekä hoitotoimenpiteisiin: esimerkiksi vuonna 1897 The Irish Times -lehti kertoi miehestä, jonka silmään laitettiin silmä- ja korvapoliklinikalla juuri teurastetun sian silmäluomi ja toimenpiteen aikana hänen silmään kaadettiin jatkuvalla syötöllä kokaiinia lääkärin toimesta, toisen lääkärin tyrehdyttäessä verenvuotoa.
Vuonna 2010 manchesterilaismies jäi poliisille kiinni kokaiinin hallussapidosta. Kun hänet pidätettiin, kertoi hän syyksi hallussapidolle viisaudenhampaan aiheuttaman särkytilan, jota hän pyrki hillitsemään kokaiinilla; noin 100 vuotta aiemmin häntä olisi uskottu – nyt seurauksena oli tuomio.
Niin ne ajat muuttuvat.
Kaikki radioaktiivinen
Ionisoivaa säteilyä on pidetty vaarallisena vasta joitakin kymmeniä vuosia. Pitkälle 1900-luvun puolivälin yli sen ajateltiin ennemminkin olevan hyväksi: nivelsärkyjä lievittämään käytettiin uraanihuopia, radioaktiiviset voiteet tekivät ihmeitä iholle ja radioaktiivinen vesi piti juojansa terveenä.
Toki ionisoivan säteilyn haitallisista vaikutuksista oli saatu jotain viitteitä, kuten Wall Street Journal uutisoi vuonna 1932 Eben Byersin, kolme pulloa radiumvettä päivässä juoneen tehtailijan ikävästä kuolemasta: ”Radiumvesi toimi loistavasti kunnes hänen leukansa irtosi”.
Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan kansaa hätkähdyttäneet, ja esimerkiksi kauppojen leluosastolta löytyi A. C. Gilbert Company -leluyhtiön valmistama ”Gilbert U-238 Atomic Energy Lab” -labrasetti, jonka parissa perheen pienimpien oli mukava tutustua säteilyn ihmeelliseen maailmaan.
Laboratoriosalkussa oli mukana alfa-, beta- ja gammasäteilyn lähteitä sekä tietenkin hieman uraania ja poloniumia.
Kuoleman jälkeinen… valokuvaus
Kuvittele käveleväsi sisään jonkun tuttavasi, ystäväsi tai sukulaisen taloon. Eteisessä vastassa on rivi valokuvia, joissa on tämän kyseisen henkilön läheisiä ihmisiä – siis sellaisia, jotka hän on menettänyt. Mutta kyseessä eivät ole mitkä tahansa valokuvat, sillä ne on otettu hyvin pian kuoleman jälkeen. Joissain tapauksissa vainajan silmät maalattiin niin sanotussa kuvan jälkikäsittelyssä, koska heidät haluttiin saada näyttämään eläväisemmiltä.
Edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen saattoi törmätä etenkin 1800-luvun puolivälissä ja loppupuolella, eikä tuollaisessa tilanteessa ollut mitään epänormaalia. Tällainen valokuva oli tietynlainen kunnianosoitus, samalla myös muisto menetetystä ihmisestä sekä osa suruprosessia. Ja sitten oli todella voimakkaasti selkäpiitä karmivia valokuvia, joissa esiintyivät kaikki perheen lapset. Tuohon aikaan moni lapsi kuoli erilaisten sairauksien seurauksena jo alle viiden vuoden iässä. Näistä valokuvissa olevista lapsista osa saattoikin olla kuolleita – menehtyneet oli asetettu seisomaan jotain tukea vasten, koska heidät oli haluttu saada mukaan yhteiskuvaan.
Tämä trendi oli valloillaan myös 1900-luvun aikana sekä amerikkalaisessa että eurooppalaisessa kulttuurissa.
Mutta miten sitten tällainen valokuva otettiin ja tehtiin? Valokuvaajalla oli mukanaan hopeoitu kuparilevy, joka oli kiillotettu hienolla lakanalla niin, että se oli kuin peili. Pimiössä tämä kuparilevy käsiteltiin joko jodi-, bromi- tai kloorikaasulla ja siten siitä saatiin valoherkkä. Seuraavaksi tämä kuumennetusta elohopeahöyrystä valmistettu levy asetettiin kameraan ja siinä ollut suojakalvo otettiin pois = kuvan ottaminen. Kuvan ottamisen jälkeen levyä ”kylvetettiin” natriumtiosulfaatissa, joka poisti niin sanotun valokuvan kehitysseoksen. Seuraavana vuorossa oli kuvan suojausta varten levyn pinnoittaminen kultakloridilla ja viimeisessä vaiheessa kuvan päälle asetettiin lasi, jossa oli useimmiten messinkiset reunat. Lopulta kuva kehystettiin vielä erikseen.
Jälkikasvu postiin
On vähän siinä rajoilla, että onko lasten postittamista pidetty normaalina, mutta koska se kuulostaa niin pähkähullulta ja sitä on aikoinaan jonkun verran tehty, löysi se paikkansa listalle.
Kun Yhdysvaltojen postilaitos alkoi vuonna 1913 kuljettamaan paketteja maan joka kolkkaan (siihen asti kirjeitä suuremmat lähetykset olivat yksityisten kuljetusyhtiöiden toimittamia), avasi se aivan uusia mahdollisuuksia erityisesti maaseudulla, kaukana kaupunkien palveluista asuville ihmisille.
Postipakettipalvelu toi mukanaan kuitenkin erään odottamattoman seuraamuksen: vanhemmat halusivat lähettää lapsiaan postissa. Vain pari viikkoa palvelun aloittamisen jälkeen ohiolaiset Jesse ja Mathilda Beagle lähettivät 8-kuukautisen poikansa Jamesin tämän isoäidille, joka asui itseasiassa vain muutaman kilometrin päässä. He siis halusivat lähinnä testata postittamista. James oli hieman alle viisikiloinen eli juuri postin painorajan sisällä.
Sanomalehdessä kirjoitettiin, että ”paketti” odotti valmiina ja tiiviisti käärittynä, kun postimies saapui sitä noutamaan. Postipaketti kuljetettiin siihen liitetyssä kortissa mainittuun osoitteeseen ja lähetys maksoi 15 senttiä. Toki paketti oli vakuutettu 50 dollarin arvosta.
Seuraavien vuosien aikana lehtien palstoille nousi samantyyppisiä tarinoita, joissa lapsia oli lähetetty jopa satojen kilometrien päähän. Osaksi siksi, että postittaminen oli moninkertaisesti edullisempaa kuin junalipun ostaminen.
Kesäkuussa 1920 maan suurimmat sanomalehdet julkaisivat postilaitoksen virallisen lausunnon, jonka mukaan lasten postittaminen ei enää ole laillista.
Tupakointi raskauden aikana
Kuva: Unsplash
1930- ja 1940-luvuilla, kun selkeää linkkiä tupakoinnin ja esimerkiksi keuhkosyövän välillä ei oltu vielä havaittu, tupakkayhtiöt käyttivät lääkäreitä osana markkinointiaan. Erilaisissa mainoksissa tupakan kerrottiin olevan hyväksi ihmisten terveydelle – jopa nuorille ja raskaana oleville naisille. Lääkäreiden kerrottiin polttavan myös itse tupakkaa, suosien jotain tiettyä merkkiä, ja lehdissä näkyi kuvia leikkaussalista tulevista hymyilevistä lääkäreistä, jotka tulivat vastaanottamaan tupakkaa.
Mutta mitä sitten lääkärit totesivat raskaina oleville naisille suositellessaan tupakointia? Eräs tositarina kertoo tupakoineesta ja raskaana olleesta naisesta, joka oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle kurkkukivun ja yskän vuoksi. Lääkkeeksi tähän suositeltiin Philip Morrisin savukkeita.
Samalla tuo edellä mainittu lääkäri kertoi tälle odottavalle äidille, miten tupakointi rauhoittaisi hänen hermojaan ja totesi seuraavaa: ”Aivan, kuten terve annos arsenaattia tai lyijyä laitettuna maaperään ennen istuttamista tuottaa hienon ja terveen nurmikon, sinä tulet saamaan upean ja terveen lapsen, jos rentoudut ja valmistaudut vanhemmuuteen. Tupakka ei sisällä vain yhtä ainesosaa, vaan lääketieteellisesti todistetun yhdistelmän, joka rauhoittaa hermoja. Ota iisisti, sytytä (tupakka) ja naura.”
Ihmiset esillä
Ihmisten esitteleminen näyttelyissä nousi länsimaissa hurjaan suosioon 1800-luvun lopulla. Ja sillä tarkoitan eläintarhamaista show’ta. Siirtomaista ja tutkimusmatkoilta kidnapattuja ihmisiä tuotiin Yhdysvaltojen ja Euroopan suuriin kaupunkeihin, joissa miljoonat ihmiset kävivät uteliaina tuijottamassa, kuinka ”erilaisia nämä villi-ihmiset” olivat. Näyttelyiden tarkoituksena oli nimenomaan korostaa elämäntapojen erilaisuutta.
Näytteille tuodut ihmiset olivat aidattujen alueiden sisäpuolella kuin eläimet eläintarhoissa. Yksi kuuluisimpia esitteillä olleista ihmisistä oli kongolainen Ota Benga, joka vuonna 1906 sijoitettiin newyorkilaiseen Bronxin eläintarhaan ihmisapinoiden viereen. Häntä kuvattiin järkyttävästi ”evoluution puuttuvana palasena”.
Ihmiseläintarhaus jatkui pitkälle 1900-luvulle saakka. Vuonna 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä oli vielä kongolainen kylä, jossa vierailijat ihmettelivät ja syöttivät aidan takaa lajitovereitaan (ylläoleva kuva).
Sanattomaksi vetää.
Tarkista joulukoristeesi!
Tämän kohdan luettuasi haluat ehkä käydä läpi joulukoristelaatikkosi…
Terveydelle erittäin vaarallista asbestia käytettiin rakentamisessa lähes koko 1900-luvun ajan. Asbestikuitujen suosio eristeenä ja sidosaineena perustui sen tulenkestävyyteen, eikä siitä ehjässä rakennuksessa ole haittaa. Rikkoutuneista pinnoista voi kuitenkin levitä ympäristöön syöpää aiheuttavaa asbestipölyä.
Nyt varmaan kysyt, että mitä tekemistä niillä joulukoristeilla oli tämän asian kanssa.
No, asbestia ei ole käytetty ainoastaan rakentamisessa vaan myös tekolumena, jolla on koristeltu koteja, kouluja ja jopa elokuvalavasteita. Asbestihiutaleilla on viimeistelty myös paljon joulukoristeita. Joten jos olet perinyt isovanhemmilta upeita ornamentteja tai haalinut antiikkikaupasta jouluisia vintagekoristeita, kannattaa ehkä tänä jouluna miettiä kaksi kertaa, että laittaako niitä esille.
Useimmat lääketieteelliset menetelmät
Lääkärit ovat varmasti tehneet aina parhaansa olemassa olevan tiedon ja taidon mukaan, mutta niin kovin monet entisaikojen menetelmät ovat nykysilmin katsottuna yksinkertaisesti kammottavia.
Listalla jo aiemmin mainittu kokaiini tepsi jos johonkin särkyyn, ja aina yhtä mainio ionisoiva säteily paransi vaivan kuin vaivan. Metamfetamiinia on käytetty laihdutuslääkkeenä, sekä narkolepsian ja astman hoidossa. Elohopealla pääsi eroon kupasta ja influenssasta (ja samalla varmaan myös hengestään). Heroiini auttoi sitkeään yskään, ja sitä markkinoitiin ei-addiktoivana lääkkeenä. Jääpiikkien vasaroiminen silmien kautta aivoihin, eli lobotomia, paransi minkä tahansa psyykkisen sairauden.
Suoneniskentä on ollut lääkäreiden suosikkihoitokeino tuhansien vuosien ajan, 1800-luvulle saakka. Mikä tahansa vaiva voitiin parantaa tekemällä potilaaseen haava ja päästämällä ulos ”pahaa verta”. Oli sitten kyseessä päänsärky, yskä tai kuppa, niin aina kannatti kokeilla runsasta verenvuodatusta. Nykyisinkin toki tehdään venesektioita, mutta ehkä hivenen kontrolloidummin, kuin viiltämällä valtimo veitsellä auki.
Turistikierrokset mielisairaaloissa
Vain hieman yli sata vuotta sitten mielisairaaloita käytettiin Englannissa aivan erilaiseen tarkoitukseen kuin nykyään. Toki niihin suljettiin henkisesti sairaita ihmisiä, mutta olot olivat enemmänkin kuin vankilassa ja potilaiden kohtelu käsittämättömän epäinhimillistä.
Jo 1700-luvulla kansalaiset pääsivät mielisairaaloihin yhden šillingin pääsymaksulla. Sillä pääsi aitiopaikalta seuraamaan, mainostajien sanoja käyttäen, ”elukoita”. Perimmäisenä tarkoituksena oli kerätä rahaa uteliailta ihmisiltä, jotka lahjoituksillaan pitivät nämä ”viihdykettä” tarjoavat laitokset voimissaan.
Viktoriaaniselle aikakaudelle (1800-luvulla) tultaessa ihmiset tunsivat sairastuneita kohtaan enemmän sympatiaa, ja mielisairaaloiden suosio nähtävyytenä alkoi laskea. Syy voi myös olla se, että lippuhinnat olivat kohonneet pilviin, joten sairastuneita pääsivät katsomaan vain yläluokkaiset ja rikkaat.
Turistikierroksia järjestettiin osittain siksi, että mielisairauksien uskottiin johtuvan paheellisuudesta ja moraalittomuudesta, ja potilaiden näkemisen ajateltiin toimivan ennaltaehkäisevinä esimerkkeinä.
Vauva häkkiin ja ikkunasta ulos
Joku saattaa pitää meitä 1900-luvun lopulla lapsuutta eläneitä monella tapaa varsin vapaan kasvatuksen saaneina, mutta kun vertailukohtana käytetään 1930-luvun Lontoota, olemme me eläneet varsin tiukan valvonnan alla. Tuohon aikaan yhdessä Euroopan suurkaupungeista oli nimittäin täysin normaalia nähdä kerrostalojen ikkunojen ulkopuolella häkkejä, joissa aivan pienet vauvat ja lapset olivat haukkaamassa hieman raitista ilmaa.
Tähän edellä mainittuun käyttötarkoitukseen kehitettiin vuonna 1922 täysin oma tuotteensa, joka kulki kaikessa yksinkertaisuudessaan nimellä ”vauvahäkki”. Alkunsa tämä idea oli saanut kuitenkin jo 1880-luvulla, kun lääkäri Luther Emmett kertoi kirjassaan, miten vauvojen tulee saada ilmaa kehossa virtaavan veren uudistamiseen ja puhdistamiseen.
Koska monillakaan Lontoossa asuneista äideistä ei ollut varsinaista pihaa, päättivät he laittaa vauvahäkkinsä ikkunan ulkopuolelle ja lapset häkkiin sisään. Häkit kiinnitettiin kuvista päätellen ikkunoiden karmeihin ja siten ne roikkuivat ikkunoiden ulkopuolella.
Mitenköhän nopeasti nykypäivänä poliisit ja lastensuojeluviranomaiset olisivat paikalla, mikäli jonkun lapsen vanhemmat päättäisivät toimia tällä tavoin…
🤷♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme tuleeko sinulle mieleesi muita asioita, jotka olivat esimerkiksi lapsuudessasi aivan normaaleja, mutta kauhistuttaisivat nykypäivänä.
Oudoimmat
Vuosien vankeustuomio väärästä ennustuksesta: Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 2
Rangaistus rikoksen mukaan – nyt on luvassa hieman erilaisia kakkuja, kun listataan Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista; tai jossain kohtaa ei rikoksesta laisinkaan.
Kun kyse ei ole esimerkiksi vakavasta henkirikoksesta, vaan sen sijaan pienistä rötöksistä, tällöin tuomareiden antamat luovat tuomiot voivat toimia itse asiassa paljon paremmin.
Tämä seuraava lista tulee siis sisältämään alusta loppuun saakka mitä erilaisimpia rangaistuksia, jotka tuomarit ovat langettaneet syyllisille. Vaikka niille on pääasiassa syytä nauraa, ovat ne pienen pohdinnan jälkeen hyvin opettavaisia.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista tuomiota voit lukea tästä:
Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 1
Valamiehen Facebook-kaveripyyntö johti vankeustuomioon
Yhdysvalloissa oikeudenkäynteihin valitaan valamiehistö tavallisista kansalaisista. Valamiehistön tehtävänä on seurata oikeudenkäyntiä äärimmäisen tarkalla silmällä ja sen jälkeen muodostaa päätös siitä, onko syytettynä oleva henkilö syyllinen vai syytön.
Luonnollisestikaan valamiehistön jäseniltä ei hyväksytä minkäänlaista puolueellisuutta. Tähän liittyen Floridan osavaltiossa käydyssä oikeudenkäynnissä valamiehenä toimineen 29-vuotiaan Jacob Jockin päätös lähettää Facebook-kaveripyyntö syytetylle kävi hänelle pitkän kaavan kautta kalliiksi, sillä tuomari Nancy Donellan päätti tuomita hänet kolmeksi päiväksi vankeuteen oikeuden halventamisesta.
Ensiksi tuomari siirsi Jockin sivuun valamiehistöstä, kun syytetyn asianajaja oli kertonut asiakkaansa vastaanottamasta kaveripyynnöstä. Asia olisi jäänyt tähän, mutta tuomarin ratkaisun jälkeen Jock oli tuuletellut julkisessa Facebook-postauksessaan pääsyään pois valamiehistöstä, mikä sai tuomarin raivostumaan. Kun siihen päälle lisättiin vielä se, että Jock oli myös myöhästellyt oikeudenkäynnistä, päätti tuomari toimittaa Jockin vankilaan.
Jock yritti selittää toimiaan kaveripyynnön suhteen sillä, että valamiehistöä valittaessa hän oli päättänyt käydä katsomassa, olisiko hänellä ja syytetyllä yhteisiä ystäviä. Syytetyn profiilia tutkiessaan Jock oli omien sanojensa mukaan painanut vahingossa ”Lähetä kaveripyyntö” -painiketta. Sen sijaan tekemäänsä tilapäivitykseen Jockilta ei löytynyt selityksiä, vaan selitysten sijaan hän kertoi olettaneensa, ettei kyseessä olisi niin iso juttu.
Ken aasilla ratsastaa…
Syyskuuhun 2019 saakka tuomarina Ohion osavaltiossa toiminut Michael A. Cicconetti tuli urallaan tunnetuksi varsin epätavanomaisista tuomioistaan. Hän muun muassa tuomitsi 35 kissanpentua metsään hylänneen naisen viettämään yön lumisessa metsässä, polkypyörävaras vietti kymmenen päivää pyöräillen hyväntekeväisyyden eteen ja sika-huutoa poliisien suuntaan karjunut mies joutui seisomaan kadunkulmassa 160-kiloisen sian kanssa pidellen kylttiä, jossa luki ”tämä ei ole poliisi”.
Vuonna 2003 Jessica Lange ja Brian Patrick, jotka olivat molemmat 19-vuotiaita, päättivät vandalisoida Fairport Harborin kaupungissa sijainneen Jeesus-patsaan kirjoittamalla siihen paholaiseen viittaavan numeron ”666” ja puukottamalla patsasta veitsellä. Sen seurauksena he saivat Cicconettiltä kenties kaikkein eniten huomiota herättäneen tuomion: kaksikko joutui kävelemään sunnuntaimarssissa läpi kaupungin, paikallisesta eläintarhasta lainattua aasia taluttaen, ja kantaen kylttiä, jossa luki ”pahoittelut aasimaisesta rikoksestamme”.
Tämän marssin suoritettuaan kaksikko välttyi selvästi vakavammalta tuomiolta. Tuomari kommentoi Associated Pressin mukaan antamaansa tuomiota toteamalla ”tämä on ikään kuin eräänlaista omantunnon ruoskintaa”.
Henkkarit jäivät kotiin
Yhdysvaltain kansalainen Briseira Torres on oiva esimerkki poliisien suorittamasta profiloinnista. Pahempiakin tapauksia tunnetaan (avaa vaikka televisio tai sanomalehti), mutta tämä toki oli erittäin ikävä tilanne Glendalessa, Arizonassa, asuneelle Torresille ja hänen läheisilleen.
Torresin ”rikos” oli se, ettei hänellä ollut henkilöllisyystodistusta mukanaan, kun hän oli hakemassa teini-ikäiselle tyttärelleen tilaamaansa passia. Hänellä oli mukanaan syntymätodistus, mutta virkailija oletti sen olevan väärennetty. Torres pidätettiin, koska hänen arveltiin olevan laiton maahanmuuttaja. Vaikka poliisiasemalle saatiin pidätyksen jälkeen toimitettua naisen ajokortti, luuli virkavalta myös sen olevan väärennetty.
Torresia pidettiin vankilassa yli neljä kuukautta odottamassa oikeudenkäyntiä. Koska väärennös on Arizonassa erittäin vakava rikos ja lisäksi naisen oletettiin olevan Yhdysvalloissa laittomasti, oli hän lain edessä samalla tasolla kuin murhaajat, joten mitään mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan ei ollut.
Kun karmea virhe lopulta saatiin korjattua, ei anteeksipyyntöjä herunut. Torres sen sijaan ”sai” aloittaa elämänsä rakentamisen uudelleen menetettyään asuntonsa ja työpaikkansa.
Vankeustuomio väärästä ennustuksesta
Kuusi italialaista tutkijaa todettiin vuonna 2012 syyllisiksi lukuisiin kuolemantuottamuksiin. Syynä ei ollut mikään, mitä he olivat tehneet, vaan se, mitä he eivät olleet tehneet.
Vuonna 2009 Etelä-Italiassa sijaitsevassa L’Aquilan kaupungissa koettiin tuhoisa maanjäristys, jossa kuoli 309 ihmistä. Myös aineelliset vahingot olivat mittavat. Noin viikon ajan ennen Richterin asteikolla 6.3:n vahvuiseksi mitattua maanjäristystä alueella oli koettu joukko pienempiä järistyksiä.
Enzo Bochi, yksi järistyksiä seuranneista geologeista, antoi julkisen lausunnon, jossa hän kertoi suuren järistyksen olevan mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Valtiojohto teki omat johtopäätöksensä ja rauhoitteli L’Aquilan asukkaita tutkijoiden antaman ennustuksen perusteella, eikä kaupunkia määrätty evakuoitavaksi.
No, pahin pääsi siis tapahtumaan ja hyvin nopeasti nousi tarve löytää syyllinen ihmishenkien menetykseen. Hallituksen johdolla kansa käänsi katseensa tutkijoihin, jotka tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen ja maksamaan lähes 7 miljoonan korvaukset. Kansainvälinen tutkijayhteisö oli kauhuissaan tuomiosta, sillä maanjäristysten ennustaminen on lähes mahdotonta; jos siihen pystyttäisiin, niin monilta katastrofeilta olisi vältytty.
Onneksi vuoden 2014 marraskuussa tuomio kumottiin ja tutkijat vapautettiin.
Kiroileminen johti kotiarestiin
Kuinka monta kertaa päivässä V-sana lipsahtaa ulos huuliltasi? Onneksi siitä ei tässä maailman kolkassa seuraa mitään pahempaa kuin ehkä arvostelevia katseita. Varsinkin, jos se kajahtaa äänekkäästi jossain julkisella paikalla.
Mutta saanko esitellä Pohjois-Carolinan, jonka joissakin kaupungeissa julkisesti kiroileminen on laissa kiellettyä. Harva tämän Yhdysvaltain osavaltion asukkaistakaan on tietoisia tällaisesta lakipykälästä, sillä poliisit eivät varsinaisesti kyttää rumia puhuvia kansalaisia. Poikkeus sääntöön täytyy kuitenkin olla.
New Bernin kaupungissa asuva Wesley Force joutui vuonna 2013 olemaan kurja esimerkki vanhoillisesta laista. Force oli päätynyt sanaharkkaan paikallisessa rautakaupassa ja poliisi oli hälytetty paikalle. Forcea oli pyydetty lopettamaan F-sanan käyttö, mihin hän oli sananvapauden kannattajana vastannut: ”Minähän sanon ihan mitä v****a minä haluan”.
Voisi luulla, että pidätys olisi johtunut virkavallan vastustamisesta, mutta ei; Force sai syytteen kiroilusta. Onneksi Force ei joutunut vankilaan, vaan hänet tuomittiin kotiarestiin, joka salli ainoastaan töissä käymisen. Rangaistus ei ollut pitkä, sillä Forcen tuli pitää nilkkapantaa vain kymmenen päivän ajan, mutta silti… Kiroilun takia.
Lue ensimmäinen osa: Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 1
Lue myös:
Jos selviät nauramatta loppuun saakka… No, me uskallamme väittää, että näin ei tapahdu: tässä tulevat Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista.
Kun kyse ei ole esimerkiksi vakavasta henkirikoksesta, vaan sen sijaan pienistä rötöksistä, tällöin tuomareiden antamat luovat tuomiot voivat toimia itse asiassa paljon paremmin.
Tämä seuraava lista tulee siis sisältämään alusta loppuun saakka mitä erilaisimpia rangaistuksia, jotka tuomarit ovat langettaneet syyllisille. Vaikka niille on pääasiassa syytä nauraa, ovat ne pienen pohdinnan jälkeen hyvin opettavaisia.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset erikoiset tuomiot ovat luvassa myöhemmin.
Joulusuunnitelmat seuraaviksi viideksi vuodeksi
Jos asut Yhdysvalloissa sijaitsevassa Ohion osavaltiossa, joudut oikeuden eteen ja tuomariksi astelee Michael J. Holbrook, luvassa saattaa olla normaalista poikkeava rangaistus.
Holbrookin tuomioista saatiin oiva esimerkki heinäkuussa 2013, kun 44-vuotias Betina Young myönsi laittomasti maahan muuttaneille henkilöille osavaltion henkilökortit ja ajokortit. Hän sai tästä viisi vuotta ehdonalaista vankeutta ja noin 2 600 euron sakot. Rangaistus ei jäänyt kuitenkaan tähän, vaan hän kysyi tuomiota antaessaan naiselta tämän suosikkipäivän vuodesta. Kun Youngin vastaus kuului ”joulu”, tuomitsi Holbrook hänet viettämään seuraavat viisi joulua vankilassa.
Holbrook paljasti tuolloin toimineensa näin jo vuosien ajan, mistä hän kertoi ABC Newsin haastattelussa samaisena vuonna (2013):
”Olen toiminut näin nyt yhdeksän vuoden ajan. Valitsen yksilölle tärkeän yksittäisen päivän ja laitan heidät luopumaan siitä. Jos he esimerkiksi juhlivat joulua, laitan heidät vankilaan 3-5 päiväksi, minkä myötä heiltä jää väliin jouluaaton ja joulupäivän vietto perheen kanssa. Tässä Youngin tapauksessa, kuten myös monissa muissa tapauksissa, tilanteen vakavuudesta johtuen koin hänen ansaitsevan eräänlaisen muistutuksen siitä mitä tapahtuu, mikäli hän rikkoo ehdonalaistaan.”
Tällaiset tuomiot tunnetaan Ohion alueella nykyisin lempinimellä ”Holbrookin lomat”. Tuomari itse muistelee antaneensa tällaisen normaalista voimakkaasti poikkeavan rangaistuksen noin 40 tuomitulle vuosien 2004-2013 välisenä aikana.
Villapaitojen kutominen
Miten selvitä sakoista, jos ei ole rahaa? En tiedä sitten, onko tämä seuraava esimerkki kovin yleisesti toimiva tapa, mutta ainahan kannattaa kokeilla.
Vuonna 2008 saksalainen 89-vuotias Heidi Kohl oli saanut tarpeekseen naapuriensa autoista. Kadun varteen parkkeeratut autot tukkivat hänen Rockenhausenin kaupungissa sijainneen pihatiensä, joten suivaantunut mummo päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Eräänä iltana hän otti veitsen ja kävi viiltämässä yli kymmenen auton renkaat puhki.
Opetuksen antaminen osui kuitenkin omaan nilkkaan, sillä eräs naapuri todisti aitiopaikalta Kohlin ilkivaltaa ja ilmoitti siitä poliisille. Pidätetty Kohl tunnusti pahanteon ja kertoi toimintansa syyksi turvattomuuden tunteen. Kadun ylittäminen vaati monien autojen kiertämistä, minkä Kohl oli kokenut vaaralliseksi.
Oikeudessa Kohl määrättiin sakkoihin, mutta ilmoitti saman tien, ettei hänellä ole varoja niiden maksamiseen. Käteisen sijaan kekseliäs Kohl ehdotti, että hän voisi kutoa kaikille uhreille villapaidat. Yllättäen se sopi tuomarille, mutta tarina ei toki kerro, mitä autojen omistajat olivat rangaistuksesta mieltä.
Hieman myöhemmin Kohl muutti vanhainkotiin, joten ainakin entisen kotikadun autot ja niiden renkaat olivat sittemmin turvassa.
Hiukset hiuksista
Kaytlen Lopan joutui nuorisotuomioistuimen eteen Utahin osavaltiossa sijaitsevassa Pricen kaupungissa, kun hän oli kaverinsa kanssa hakeutunut paikallisessa McDonald’sissa kolmevuotiaan tytön seuraan ja he olivat yhteistuumin leikanneet tytön päästä jopa kymmenen senttimetrin edestä hiuksia.
13-vuotias Lopan oli yrittänyt vierittää syyt tempauksessa mukana olleen 11-vuotiaan ystävänsä niskoille, mutta lopulta molempien todettiin olevan syyllisiä; kaksikko oli yrittänyt ensiksi saada McDonald’sin työntekijöiltä sakset lainaan, mutta kun he eivät tässä onnistuneet, hakivat he sakset kadun toisella puolella olleesta marketista. Poliisiraporttien mukaan tytöt olivat vuorotellen leikanneet pikkutytöltä hiuksia.
Lopan joutui teostaan oikeuden eteen, minkä lisäksi häntä syytettiin kahdeksan kuukautta kestäneestä toisen teini-ikäisen nuoren häiriköinnistä, johon liittyi vakavia uhkauksia tämän terveyttä kohtaan.
Vanha sanonta kuuluu ”silmä silmästä” ja paikallinen tuomari Scott Johansen päätti soveltaa tätä sanontaa käytäntöön.
Hän antoi ensiksi tuomionsa, joka oli 30 päivää vankeutta, 276 tuntia yhdyskuntapalvelua ja lisäksi vahingonkorvauksia molemmille uhreille. Tämän jälkeen tapahtui kuitenkin jotain omituista.
Tuomari Johansen kertoi Kaytlenin äidille, että mikäli hän leikkaa tyttärensä poninhännän tässä ja nyt, tuo 276 tunnin yhdyskuntapalvelu muuttuu 126 tuntiin. Äiti päätti tehdä työtä käskettyä, minkä jälkeen tuomari kysyi kolmevuotiaan uhrin äidiltä, oliko tämä tyytyväinen lopputulokseen hiusten suhteen. Kun pienen tytön äidin vastaus oli ”ei”, vaati Johansen jatkamaan hiustenleikkuuta.
Myös Kaytlenin 11-vuotias kaveri oli joutunut niin ikään lyhentämään hiuksiaan, mutta hän sai tehdä sen parturilla, joskin hänen täytyi tulla näyttämään lopputulos tuomarille. Kaytlenin äiti on jälkikäteen valittanut tuomarin toimista virallisia reittejä pitkin, sillä hänen mukaansa ”silmä silmästä” -menetelmä ei ole oikea tapa opettaa lapsille, mikä on oikein ja mikä väärin.
Naimisiin pahoinpitelijän kanssa
Vuonna 1995 cincinnatilainen Scott Hancock löi tyttöystäväänsä Yvonne Sevieriä kasvoihin. Perheväkivaltatapaus meni tietenkin oikeuteen, jossa tuomariksi valikoitui (valitettavasti) Albert Mestemaker.
Hancock oli viettänyt jo muutaman kuukauden lukkojen takana odottaessaan oikeudenkäyntiä, joten tuomari Mestemaker määräsi hänelle yhdeksän kuukautta ehdollista vankeutta, pariskunnalle pariterapiaa ja viimeisenä vaatimuksena Hancockin ja Sevierin tulisi mennä naimisiin ehdollisen aikana.
Tapaus aiheutti valtavan kritiikkimyrskyn (Mestemakerin onneksi tuolloin ei vielä ollut nettiä ja somea), ja tuomari perui sanojaan ja väitti, ettei ollut koskaan antanut kyseistä tuomiota.
Oikeuden papereista kuitenkin selvisi tuomarin kirjoittaneen ehdonalaisen edellytykseksi, että ”syytetyn ja uhrin tulee tehdä suhteestaan pyhä menemällä naimisiin”. Tämän tultua julki Mestemaker puolusteli määräystään ”perinteisillä amerikkalaisilla arvoilla”. Julkisuusrumban jälkeen Mestemaker järjesti uuden kuulemisen, luennoi Hancockille ja Sevierille tunnin verran avioliiton merkityksestä, mutta kumosi vaatimuksen liiton solmimisesta.
Valitettavasti tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Mestemaker oli yrittänyt ratkaista perheväkivaltatapauksen määräämällä hakkaajan ja uhrin naimisiin.
Elinkautinen kotoa varastamisesta
Tässä kohtaa naurut jää varmaankin nauramatta, mutta tuomio rikokseen nähden on niin käsittämätön, että oli pakko ottaa mukaan listalle.
Maaliskuussa vuonna 2006 floridalainen Lance Saltzman todisti pikkuveljensä kanssa lähietäisyydeltä, kun heidän äitinsä Christina Borg ja isäpuolensa Toni Minnick riitelivät kiivaasti. Jossain vaiheessa Minnick haki makuuhuoneesta käsiaseen ja ampui sillä kohti Borgia. Keneenkään ei kuitenkaan osunut ja koska ase oli täysin laillinen, ei Minnickiä vastaan nostettu syytettä. Hän sai myös pitää aseen.
Mutta ei mennyt kauankaan, että tilanne perheessä eskaloitui jälleen, kun Minnick osoitti Borgia aseella ja uhkasi tappaa tämän. Tuolloin 22-vuotiaalle Saltzmanille riitti, ja pelastaakseen äitinsä hengen hän päättyi ottamaan isäpuolensa aseen ja myi sen ystävälleen. Valitettavasti tämä kaveri käytti kyseistä asetta ryöstössä, joten myös Saltzman joutui ongelmiin.
Hänen ainut rikoksensa oli isäpuolensa aseen vieminen kodista ja sen myyminen eteenpäin. Siitä huolimatta Saltzman tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen. Rankka tuomio johtui siitä, että nuorimies oli 16-vuotiaana istunut vankilassa aseellisesta ryöstöstä, joten hän oli rikoksen uusija. Aseen kanssa heilunut ja perhettään uhkaillut Minnick sen sijaan selvisi ilman seuraamuksia.
Lue myös:
Oudoimmat
Kovin potku haaroväliin ilman alasuojaa: 10 hullua maailmanennätystä, joita kukaan ei halua rikkoa
Kuka toivoisi pitävänsä jotain maailmanennätystä hallussaan? Jos haluaa päästä historiankirjoihin, niin kannattaa aloittaa jostain muualta kuin tältä listalta.
Toki tämän listan saavutuksista kaikki eivät tarkoituksella tehtyjä, vaan osa on tulosta sattumasta. Monesti epäonnisesta sellaisesta.
Listafriikki vie lukijat tänään kärsimyksen ja nerouden pariin: 10 maailmanennätystä, jotka ovat aivan liian hulluja, että joku haluaisi niitä vapaaehtoisesti rikkoa.
Kovin potku haaroväliin
Miksi?
Käsitykseni mukaan miehet haluavat suojella sukukalleuksiaan viimeiseen asti, mutta toisin on koko elämänsä eri kamppailulajeja harrastaneella Kirby Roylla. Yllä olevalla videolla toinen kamppailulajien taitaja ja Gladiaattorit-ohjelman osallistuja Jesse ”Justice” Smith Jr potkaisee Royta haaroihin niin lujaa kuin pystyy. Mainittakoon vielä, että miehellä ei ole käytössään alasuojaa.
Massiivinen ennätyspotku osuu Royhin 35 kilometrin tuntinopeudella ja 500 kilon törmäysvoimalla. Mies ei hätkähdä osumasta, vaan kättelee tyytyväisenä ällistyneen pahoinpitelijänsä.
Royn mukaan ”potku oli voimakas”, mutta nivusalueelle osuneet iskut ovat vuosien aikana heikentäneet hänen kivestensä hermosoluja siinä määrin, että kipuaistimuksesta vain noin 10 prosenttia matkaa aivoihin rekisteröitäväksi.
Lue myös: Miksi isku kiveksiin sattuu niin tuhottoman paljon?
Matalaan veteen sukeltaminen
Yhdysvaltalainen Darren Taylor pitää nimissään ennätystä matalaan veteen sukeltamisesta. Laji (kyllä, sillä on useita innokkaita harrastajia) ei kuulosta äkkiseltään niin älyvapaalta kuin se todellisuudessa on.
Taylor tai professori Loiskahdus (engl. Splash) niin kuin hänet ”piireissä” tunnetaan, on rikkonut oman hyppy- ja sukellusennätyksensä kymmeniä kertoja. Tällä hetkellä ennätys on 11,56 metrin korkeudesta suoritettu hyppy lasten uima-altaaseen, jonka syvyys on 30 senttiä.
Tyylinä hypyssä on tietenkin perinteinen mahaplätsi. AUTS! Taylor on kertonut rakastavansa ja vihaavansa hyppäämistä eikä hän pysty nukkumaan tai syömään hyppyä edeltävänä päivänä.
Luonnollisesti veteen osuminen sattuu, mistä Taylor on sanonut: ”Kipu on kova, mutta kestää vain muutaman minuutin. Maine ja kunnia on ikuista.”. Ikinä Taylorilta ei ole murtunut luita, vaikka hän on kärsinyt ainakin kahdeksasta aivotärähdyksest’ sekä toistuvista kivuista ja turvotuksesta keskivartalossa.
Taylor ei koskaan harjoittele, vaan kiipeää aina esityksissään ja ennätyssuorituksissaan kylmiltään hyppytasanteelle, ja yrittää päätyä lastenaltaaseen mahdollisimman tasaisesti.
Eniten nostettuja oikeusjuttuja
Yhdysvaltalainen Jonathan Lee Riches on haastanut oikeuteen muun muassa paavi Benedict XVI:n, yritysjohtajat Bill Gatesin ja Steve Jobsin, entisen presidentin George W. Bushin, somalialaisia merirosvoja ja laulaja Britney Spearsin. Vain muutamia mainitakseni.
Hänellä on hallussaan maailmanennätys useimmasta nostetusta oikeusjutusta, joita on vuodesta 2006 lähtien kertynyt yli 4000. Syytettyjen joukossa on ollut niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitäkin.
Ja mitä tapahtui vuonna 2009, kun Riches kuuli, että Guinness aikoo laittaa hänen nimensä ennätystenkirjaan? Hän tietenkin haastoi tietokirjan oikeuteen estääkseen nimeämisen. Siitä olisi Richesin mielestä koitunut kantajalle eli hänelle itselleen vaaraa ja fyysistä harmia. Guinnessin mukaan Richesin oikeusjutuista ei ole pidetty minkäänlaista kirjaa.
Noihin aikoihin Riches istui monivuotista kakkuaan liittovaltion vankilassa petoksesta tuomittuna. Vapautuessaan mies on päättänyt alkaa opettamaan muita ihmisiä haasteiden nostamisessa.
Kun mikään ei pysäytä
Robert Craig Knievel tunnetaan paremmin taiteilija nimellä Evel Knievel. Viihdyttäjänä ja stuntmiehenä uransa tehnyt Knievel kirjasi nimiinsä 150 moottoripyörähyppyä erinäisten esineiden, muun muassa autojen ja haita täynnä olevien tankkien, yli. Noista hypyistä 18:ssa kävi huonosti.
Kun Knievel vuonna 1977 lopetti aktiiviuransa, oli hän kärsinyt vähintään 433 murtumasta 35:ssä eri luussa: se toi hänelle maailmanennätyksen suurimmasta määrästä luunmurtumia.
Häneltä oli murtunut pääkallo, nenä, leuka, molemmat solisluut, rintalasta, jokainen kylkiluu useampaan kertaan, molemmat käsivarret ja ranteet sekä selkä. Lisäksi murtumia oli ollut molemmissa nilkoissa, varpaissa, sääressä, polvessa, häntäluussa ja hänen lantionsa oli murskaantunut kolmesti. Pahimmassa loukkaantumisessaan hän makasi koomassa kuukauden päivät, mutta mikään ei tätä hurjapäätä pysäyttänyt.
Loukkaantumiset eivät päättyneet uran kanssa yhtä aikaa, sillä kaatuilu golfkentällä johti uuteen lonkkaan ja liukastuminen (kahdesti) omalla uima-altaalla rikkoi polven ja kylkiluita.
Mies, joka söi lentokoneen
Ranskalainen Michel Lotito kärsi elinaikanaan syömishäiriöstä nimeltään pica, jossa sairastunut henkilö ahmii jotain täysin syötäväksi kelpaamatonta esimerkiksi kiviä tai vaikkapa maalia.
Lotiton spesialiteetti oli metalli ja lasi. Lääkäreiden mukaan luonnollisista syistä vuonna 2007 menehtyneellä miehellä oli ilmiömäinen kyky syödä jopa 900 grammaa metallia päivittäin. Hän huomasi taitonsa jo nuorena alkaessaan pureskelmaan juomalasista lohjennutta palaa. Lääkäreiden mukaan Lotiton anatomia soveltui eriskummallisten materiaalien käsittelyyn, sillä hänen suolistonsa sisäpinta oli normaalia paksumpi ja ruoansulatusnesteet tavallista happamampia.
Elämänsä aikana hän söi 18 polkupyörää, 15 ostoskärryä, kuusi kattokruunua, seitsemän televisiota, tietokoneen, kaksi sänkyä ja sukset. Ai niin, lisäksi mies söi lentokoneen. Hänen taktiikkansa oli paloitella isot esineet pienempiin osioihin ja huuhtoa ne alas mineraaliöljyllä ja vedellä.
Cessna-pienlentokoneen nauttimiseen meni aikaa kaksi vuotta. Siinäpä oivallinen tapa venyttää kaupareissujen väliä! 57-vuotisen elämänsä aikana Lotiton arvellaan syöneen noin 9 tonnia metallia.
Pisin matka tornadon mukana
Maaliskuun 12. päivänä vuonna 2006 Matt Suter joutui tornadon kyytiin. 19-vuotias nuorimies oli isoäitinsä ja invalidisoituneen setänsä kanssa viettämässä rauhallista iltaa asuntovaunualueella sijainneessa mobiilikodissaan Fordlandissa, Missourissa.
Suter alkoi kuulla jylinää kaukaisuudesta, ja koska tornadot ovat alueella tuttu juttu, nousi hän laittamaan ikkunoita kiinni. Sade ja tuuli kuitenkin voimistuivat silmänräpäyksessä, parakkitalon ovet repeytyivät irti ja katto sekä seinät liikehtivät kuin olisivat olleet hyytelöstä tehtyjä.
Painava pöytälamppu lensi Suterin päähän lyöden tämän tajuttomaksi, ja samalla hetkellä mies joutui pyörremyrskyn vietäväksi.
Noin 200 kilometrin tuntivauhtia liikkuva F2-luokan tornado kuljetti tajuttoman Suterin 398 metrin päähän, mutta kuin ihmeen kaupalla hän oli pientä päässä ollutta haavaa lukuunottamatta säästynyt vammoitta. Myös isoäiti ja setä selvisivät kodin täydellisestä tuhoutumisesta hengissä.
Suter on siis ennätyksenhaltija, joka on selvinnyt hengissä pisimmän matka tornadon vietävänä. Hän ei tokikaan ole ainut myrskynratsastaja, vaan vuonna 1999 oklahomalainen vauva selvisi hengissä 30 metrin matkan ja vuonna 1955 etelädakotalainen tyttö yhdessä poninsa kanssa lensi 300 metriä vahingoittumattomana.
Maailman hedelmällisin nainen synnytti 69 lasta
Tämä järjettömään saavutukseen kyennyt nainen eli 1700-luvulla Shuyassa, Venäjällä. Koska naisen nimellä ei ilmeisesti ole mitään väliä, kutsutaan häntä jokaisessa lähteessä maanviljelijä Feodor Vassilyevin ensimmäiseksi vaimoksi.
Urhoollinen nainen synnytti 27 kertaa: neljät neloset, seitsemät kolmoset ja 16:t kaksoset. Kuulostaa täysin epätodelliselta, mutta tiedot on tarkistettu kirkonkirjoista ja perhe on mainittu myös suositussa, 1700-luvulla ilmestyneessä, The Gentleman’s Magazine -aikakauslehdessä. Olipa heidät mainittu arvostetun, lääketieteellisen julkaisun, The Lancetin artikkelissa.
Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan korkea, mutta vain kaksi vuosien 1725-65 välillä syntyneistä Vassilyevin perheen lapsista menehtyi vauvana. Vaikka 69 lasta kuulostaa mahdottomalta, ei se sitä biologisesti ole. Todennäköisesti rouva Vassileyvilla on ollut perinnöllinen alttius hyperovulaatioon, jolloin aina useampi munasolu irtoaa ja monikkoraskauden todennäköisyys on suuri.
Se ei selitä sitä, että rouvan kuoltua Feodor Vassilyev meni uusiin naimisiin ja sai toisen vaimonsa kanssa 18 lasta: kuudet kaksoset ja kahdet kolmoset.
Kovavauhtisimmasta onnettomuudesta selviäminen
Jos joutuu auto-onnettomuuteen 980 kilometrin tuntivauhdista, niin minkälaisella todennäköisyydellä selviää hengissä? Kiihdytysajaja Art Arfons on kuitenkin esimerkki siitä, että todennäköisyys ei ole nolla.
Marraskuussa 1965 Arfons oli Utahin suola-aavikoilla rikkomassa sen hetkistä nopeusennätystä. Kerran hän jo onnistuukin kellottamaan 927 km/h, joka oli muutaman päivän ajan ennätys, mutta tasangoilla oli muitakin ajajia, joten pian piikkipaikkaa piti hallussaan joku muu.
Kun Arfons lähti sillä kertaa viimeiseen kiihdytykseensä Green Monster -menopelillään, vaikutti kaikki hyvältä. Mutta sitten yksi renkaista puhkesi, ja katsojat joutuivat seuraamaan järkyttyneinä sivusta, kun lähes tuhannen kilometrin tuntivauhtia kiitänyt auto lähti pyörimään ja pomppimaan hajoten pikkuhiljaa paloiksi.
Kun pelastajat pääsivät romuttuneelle ja savuavalle Monsterille, olivat he valmiita keräämään kasaan Arfonsin jäänteet, jos niitä oli edes jäljellä.
Mies oli kuitenkin kaikkien yllätykseksi hengissä ja tajuissaan. Pahoin loukkaantuneena ja kasvojen iho täysin kuoriutuneena Arfons kykeni edelleen keskustelemaan, ja kyselemään auton kunnosta. Ambulanssissa hän jopa vitsaili, että ei sitten ajeta liian lujaa ettei jouduta onnettomuuteen. Kuten arvata saattaa, Arfons palasi toivuttuaan takaisin autonrattiin.
Eniten haisteltuja jalkoja ja kainaloita
Kukaan ei varmaan vapaaehtoisesti halua haistella pahoja hajuja, varsinkaan kenenkään toisen ihmisen kehosta lähteviä (ellei ole jonkinnäköistä fetissiä). Siksipä me kaikki käytämme vuosittain jopa satoja euroja pesuaineisiin, saippuoihin, deodorantteihin ja hajuvesiin. Jokainen haluaa haista hyvältä tai ainakin neutraalilta.
Näiden tuotteiden kehityksessä tarvitaan tietenkin hajutestejä. Ja mikäs sen parempi arvioija kuin ihmisnenä. Cincinnatin kaupungissa sijaitsevassa Dr. Schollin tutkimuslaboratoriossa työskennelleen Madeline Albrechtin hommana oli haistella kainaloita ja jalkoja.
Hän pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan vuonna 2009: Albrecht oli 15 vuoden työuransa aikana haistellut noin 5600 jalkaparia ja ainakin 6000 kainaloa. Tämän ennätyksen rikkominen ei sinänsä olisi monimutkaista, ällöttävää kylläkin.
Nopein aika, jossa on näpytelty yhdestä miljoonaan
Kukaan ei ollut ennen australialaista Les Stewartia edes harkinnut tällaisen ennätyksen tekemistä. Mies aikoi näppäillä kirjoituskoneella kaikki numerot yhdestä miljoonaan. Eikä siis numeroina vaan kirjaimin.
Stewartilla oli aina ollut kova halu tehdä jokin maailmanennätys ja päästä Guinnessin ennätystenkirjaan. Ongelmana oli se, että miehellä ei ollut mitään erityisiä taitoja, joten hän tiesi, että ennätyksen täytyisi olla jotain epätavanomaista ja omituista.
Huhtikuussa vuonna 1982 Stewart oli keksinyt tavan, vaikka läheiset pitivät häntä pähkähulluna ja yritystä fyysisesti mahdottomana. Mies ei lannistunut, vaan äärimmäisellä päättävyydellä hän aloitti pitkän taipaleensa, koska oli kaiken lisäksi juuri jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle eikä hänellä ollut juuri muuta tekemistä.
Stewartin onnistumisen salaisuus oli se, että hän kirjoitti jokaisesta valveillaolo tunnistaan 20 minuuttia, joka yksisormitekniikalla tuotti noin kolme paperiliuskaa päivässä.
Marraskuun 25. päivänä vuonna 1998; seitsemän kirjoituskonetta, 1000 mustenauhaa ja 19 890 sivua myöhemmin Stewart kirjoitti viimeiset sanat:
nine hundred and ninety-nine thousand, nine hundred and ninety-nine.
one million.
Ennätyksen tekemiseen oli kulunut 16 vuotta ja seitsemän kuukautta.
Mutta Stewart sai mitä halusi: nimensä Guinnessin ennätystenkirjaan. Tuskinpa kukaan lähtee yrittämään tuon ennätyksen lyömistä.
Lue myös:
Oudoimmat
Pössytteleviä delfiinejä, kännisiä tilhiä ja eläinmaailman kovin viinapää – Näin eläimet käyttävät päihteitä
Ihmiset ja eläimet ovat monessa suhteessa samanlaisia. Viehtymys päihteisiin on vain yksi yhdistävä tekijä. Tässä ovat eläinmaailman narkit ja alkoholistit.
Viina virtaa ja oopiumi maistuu. Miten monin eri tavoin eläimet ovatkaan keksineet huumata itsensä!? Ihminen ei siis ole lajina mitenkään erityinen ja myös eläinten joukosta löytyy ongelmakäyttäjiä.
Näistä melko huvittavista tapauksista löytyy paljon yhtymäkohtia ihmisten humalakäyttäytymiseen. Löydätkö sinä listalta sisäisen tilhesi, kärpäsesi tai kenties kengurusi? Vai oletko kenties korkean sietokyvyn lepakko tai jopa sulkahäntätupaija eli maailman kovin ryypiskelijä?
Ja sitten vielä alustuksen loppukaneettina biologin huomio: Ihmisillä on tapana inhimillistää eläinten käytöstä, mikä on monesti hieman ongelmallista ja saattaa johtaa putkinäköisiin päätelmiin. Anteeksi tämä nipotus, joka on lähinnä suunnattu itseltä itselle.
Mutta otetaanhan tämä lista viihteen kannalta!
Karhut haistelevat bensaa
Venäjän itäisimmässä osassa, Kamtšatkan niemimaalla, elää karhuja, jotka ovat löytäneet ihmisillekin tutun päihtymiskeinon. Ne imppaavat polttoainetta.
Kronotskin luonnonsuojelualueella asustavien karhujen on nähty aivan tositarkoituksella pyörivän helikoptereiden kimpussa päästäkseen kerosiinitranssiin. Ne kyttäävät ensin piilossa ja kirmaavat sitten paikalle helikopterin laskeuduttua tai noustua, sillä silloin niistä usein valuu maahan polttoainetta.
Tarpeeksi petrolia nuuhkittuaan karhu kaivaa maahan matalan kuopan ja kellahtaa siihen selälleen ketarat kohti taivasta (katso tästä kuvat). Siinä se sitten makoilee täyden euforian vallassa ja nukkuu huurunsa pois.
Pahimmat addiktit odottavat vesi kielellä puiston työntekijöiden vitkastelua, sillä ainakin kerran helikopterin tuomat kerosiinitynnyrit ovat jääneet laskeutumisalueelle odottamaan hakijaansa. Suzemka-niminen naaraskarhu käytti tilanteen hyödyksi ja otti tynnyristä kaiken ilon irti.
Tilhiä passitetaan vieroitukseen
Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa elävät tilhet syövät talvisin pelkästään marjoja. Erityisesti pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhien ruokavaliota. Kun marjat kypsyvät, pääsevät niiden pinnalla elävät hiivat tunkeutumaan sisään. Jos syksy on lämmin, voi pihlajanmarjoissa alkaa käymisprosessi. Toisin sanoen marjoihin muodostuu alkoholia.
Vaikka pihlajan- ja ruusunmarjojen alkoholipitoisuus voi nousta vain 0,3 prosenttiin, riittää se saamaan tilhen kokoisen linnun tillin tallin. Suurin tilhen verestä mitattu alkoholipitoisuus on noin promillen luokkaa.
Tilhen pää selviää kuitenkin nopeasti, koska sillä on supermaksa, joka polttaa alkoholia noin 8 kertaa tehokkaammin kuin ihmisen maksa. Tilhen maksa painaa noin kymmenesosan koko linnun massasta, kun ihmisellä maksa on vain pari prosenttia kokonaismassasta.
Käyneiden marjojen syöminen on tilhelle elinehto, joten sen on pakko vetää päivittäiset pärinät. Useimmat yksilöt ottavat kuitenkin kohtuudella, mutta toiset eivät osaa lopettaa. Tilhien tiedetään myös lentävän alkoholin vaikutuksen alaisina.
Nämä siipijuopot ovat vaaraksi lähinnä itselleen, kun ne törmäilevät rakennuksiin kohtalokkain seurauksin. Muun muassa Kanadan Yukonin territoriossa tilhien holtittomaan käytökseen on yritetty puuttua ja överit vetäneet linnut pääsevät eläinsairaalan tiloihin selviämään. Joillekin linnuille nokoset klinikalla eivät riitä toipumiseen, vaan ne joudutaan siirtämään pidemmäksi aikaa katkaisuhoitoon Yukonin villieläinreservaattiin.
Suomessakin on mahdollista todistaa tilhien kännisekoiluja; se ei ole mitenkään harvinaista. Esimerkiksi Jarmo Lautamäki Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksestä kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 2016, että poimii pihaltaan humalaisia tilhiä kuin kypsiä omenoita ja vie ne kellariinsa turvaan kissoilta ja variksilta. Lautamäen mukaan käyneistä marjoista juopuneet tilhet nuokkuvat puolisen tuntia ja ovat sen jälkeen täydessä iskussa; osa jopa äkäisiä.
Tilhet – kuten ihmisetkään – eivät ota opikseen, vaan vetävät päänsä täyteen pian uudelleen. ”Täällä olen joutunut olemaan portsarina ja päihdevalvojana linnuille. Olen yrittänyt puhua niille päihteiden vaaroista, mutta eivät ne mitään opi, vaan seuraavana päivänä ovat taas humalassa”, naureskelee Lautamäki.
Viina ei hetkauta lepakoita
Kuva: Jeremy Bezanger | Unsplash
Aivan kuten linnut, niin myös lepakot, juopuvat hedelmistä. Erona on vain se, että useimmat lepakot sietävät alkoholia paljon paremmin kuin tilhet. Myös ihmisiä paremmin. Kuten äskeisessä kohdassa mainittiin, saattavat tilhet lennellä yhden promillen humalassa, mutta Etelä- ja Keski-Amerikassa elävien lepakoiden verestä on mitattu korkeimmillaan 3 promillen alkoholipitoisuuksia.
PLOS One -lehdessä vuonna 2009 julkaistussa artikkelissa kerrotaan Belizessä tehdystä tutkimuksesta, jossa kuuden eri lajin lepakoille tarjoiltiin etanolilla terästettyä sokerivettä. Juopottelun jälkeen lepakot laitettiin lentämään esteradalle. Kuulostaa aivan niiltä yhdysvaltalaispoliisien teettämiltä testeiltä, kun kuskia epäillään rattijuopumuksesta: seiso yhdellä jalalla, kävele suoraan viivaa pitkin, kosketa sormella nenää, luettele aakkoset takaperin.
Belizen lepakot selviytyivät testistä huomattavasti paremmin kuin ihminen kolmen promillen humalassa. Viinan litkiminen ei merkittävästi vaikuta lepakoiden lentosuoritukseen tai niiden käyttämään kaikuluotaukseen.
Mutta tämä pitää paikkansa vain Etelä- ja Keski-Amerikassa tavattavilla lepakoilla, sillä niiden Afrikassa, Lähi-idässä ja Välimeren ympäristössä elävä sukulainen, afrikanronkko, ei selvinnyt esteradasta puhtain paperein. Todennäköisesti amerikkalaisille lepakoille on kehittynyt korkea alkoholin sietokyky siksi, että se on mahdollistanut niille sellaisten hedelmien syömisen, jotka eivät kelpaa muille eläimille.
Sulkahäntätupaijalla on eläinmaailman kovin viinapää
Malesian sademetsissä elävä sulkahäntätupaija on ihmisen lisäksi, tai joiden ihmisyksilöiden lisäksi, ainoa nisäkäs, joka nauttii alkoholia päivittäin.
Sulkahäntätupaija on noin rotan kokoinen nisäkäs, jota voi kutsua eläväksi fossiiliksi, sillä se on pysynyt lähes muuttumattomana 55 miljoonan vuoden ajan. Ja kaikki nuo kymmenet miljoonat vuodet sulkahäntätupaijalla on ollut putki päällä. Eikä kyse ole mistään pienestä tissuttelusta.
Sulkahäntätupaija saa kaiken ravintonsa yhden tietyn palmulajin kukista ja se kiskoo kasvin tuottamaa 3,8-prosenttista mettä joka yö kahden tunnin ajan. Tupaijaa tutkineen biologin Frank Wiensin mukaan nektarin alkoholipitoisuus on korkeimpia, mitä mistään luonnossa löytyvästä ravinnosta on mitattu.
Eläin ei osoita kuitenkaan minkäänlaisia alkoholimyrkytyksen oireita; se vaikuttaa olevan täysin immuuni viinalle, vaikka promillet huitelevat pilvissä. Jos ihminen joisi saman verran alkoholia kuin sulkahäntätupaija, tarkoittaisi se noin 12 viinilasillista joka ikinen ilta.
Vihermarakatit viinavarkaina
Vihermarakatteihin lukeutuvia grivettejä tavataan kotoperäisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta niitä päätyi orjakauppiaiden lemmikkeinä Karibialle. Ja noilla turkoosin meren ympäröimillä saarilla griveteistä tuli alkoholisteja.
Marakatit kehittivät alkoholiriippuvuuden noin 300 vuotta sitten eli plantaasiviljelyn kulta-aikaan, kun Karibialla kasvatettiin erityisesti sokeriruokoa. Marakatit söivät käyneitä sokeriruokoja – ja se oli rakkautta ensikänneillä. Nykyään niille kelpaa sokeriruo’osta valmistettujen tisleiden, kuten rommin, lisäksi mikä tahansa saatavilla oleva viina.
Vuonna 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan grivettien viehtymys etanoliin on niin suuri, että yksi viidestä apinasta valitsee juotavakseen mieluummin cocktailin kuin vettä. Esimerkiksi noin viisi prosenttia Saint Kitts ja Nevisin grivettipopulaatiosta voidaan luokitella alkoholisteiksi.
Listafriikillä ei ole tietoa siitä, tarjoillaanko griveteille rantabaareissa, mutta kaikesta päätellen porttikieltoja niille ei ole jaettu. Niiden nimittäin tiedetään röyhkeästi varastelevan rannalla notkuvien turistien drinkkejä.
Kaikki grivetit eivät kuitenkaan ryyppää samalla tavalla. Iällä on vaikutusta alkoholin kulutukseen, sillä nuoret yksilöt juopottelevat vanhempia useammin ja enemmän kerralla. Nuoret grivetit myös käyttäytyvät humalassa holtittomasti ja uhmaavat lauman vanhempia.
Grivettien juomista tutkinut Jorge Juarez arvelee, että vanhemmat yksilöt välttävät alkoholin juomista apinayhteisön sosiaalisen rakenteen vuoksi: ”Niiden täytyy olla koko ajan valppaana ja havainnoida sekä ympäristön vaaroja että oman ryhmän sisäistä dynamiikkaa”. Toisin sanoen jossain vaiheessa hurlumhei saa jäädä ja grivetin on kasvettava aikuiseksi. Teini-ikäiset grivetit saavat kuitenkin olla vapaasti teinejä.
Pallokala tappaa, mutta delfiini saa siitä elämänsä tripin
Pallokalan liha on tunnetusti myrkyllistä. Kala ei kuitenkaan itsessään ole myrkyllistä, vaan siinä elävät bakteerit tuottavat kudoksiin tappavaa tetrodotoksiini-hermomyrkkyä.
Tetrodotoksiini on 120 000 kertaa tappavampaa kuin kokaiini, 40 000 kertaa tappavampaa kuin metamfetamiini ja yli 50 miljoonaa kertaa tappavampaa kuin THC eli kannabiksen keskeisin päihdyttävä ainesosa. Se on myös moninkertaisesti tappavampi aine kuin mustanlesken myrkky.
Mutta yhtenä maailman älykkäimpänä eläimenä pidetty delfiini käyttää tätä tappavaa myrkkyä päihtymistarkoituksessa. Onko siinä jälleen yksi todiste delfiinin fiksuudesta vai tykkääkö se vain elää reunalla?
Lämpimillä merialueilla eläviä rosohammasdelfiineitä tutkinut biologi ja luontodokumentaristi Rob Pilley on seurannut eläimiä vuosikausia. Pilleyn mukaan niillä on erikoinen tapa pureskella pallokalaa ja kierrättää sitä kaverilta toiselle kuin marisätkää konsanaan. (Pallokala on englanniksi pufferfish, joten pössyttelyetiketti ”puff puff pass” nousi juuri aivan uusiin ulottuvuuksiin.)
Pienenä annoksena tetrodotoksiini tappaa. Pienempänä annoksena se halvaannuttaa. Aivan minimaalisena annoksena se saa aikaan kevyttä kihelmöintiä ja erikoisen hyvän olon tunteen – osittain sen vuoksi moni kulinaristi haluaa maistaa pallokalaa eli fugua. Tämän tunteen delfiinitkin vaikuttavat kokevan, nimittäin ”pallottelun” jälkeen ne nousevat pintaan kellumaan kuin täydellisen euforian vallassa.
Meribiologi Christie Wilcox on kuitenkin skeptinen, vaikka Pilley ei ole ainoa delfiinien pallokalabileitä todistanut tutkija. Wilcoxin mukaan tetrodotoksiini ei ole ”hyvän olon huume” ja yliannostuksen riski on liian suuri sille, että delfiinit pureskelisivat pallokalaa päihtymistarkoituksessa.
Wilcox epäileekin havaintojen olleen nuorten yksilöiden pieleen menneitä leikkejä, joissa ne oppivat pyrstöevän kautta, minkälaiseen puolustuskyvyttömään tilaan pallokalan järsiminen johtaa. Toisaalta Wilcox toivoo olevansa väärässä, sillä hänen mielestään huumeita käyttävä delfiini olisi mahtavin juttu ikinä.
Kengurut aivan pilvessä
Kuva: Pixabay
Kun Tasmanian oopiumipelloille alkoi aikoinaan ilmestyä eriskummallisia viljaympyröitä, luultiin avaruusolentojen vierailleen maapallolla. Lopulta mysteeri ratkesi. Pienet vihreät miehet eivät olleet syyllisiä. Painaumien takana olivat oopiumista huumaantuneet vallabit.
Australian Tasmaniassa kasvatetaan oopiumiunikkoa, josta valmistetaan kipulääkkeinä käytettäviä opiaatteja, muun muassa kodeiinia ja morfiinia. Oopiumista jalostamalla saadaan aikaan myös puolisynteettisiä huumausaineita, joista tunnetuin lienee heroiini. Tasmania on maailman suurin laillisesti tuotetun ja lääkehoitoon tarkoitetun oopiumin tuottaja.
Vaikuttava aine on oopiumiunikon kypsien siemenkotien maitiaisnesteessä, minkä ovat panneet merkille myös Tasmaniassa asustavat vallabit. Kenguruiden heimoon kuuluvat vallabit käyvät napsimassa siemenkotia suoraan pelloilta. Ja vaikutus on odotetunlainen: ne huumaantuvat täysin, hyppivät pelloilla ympyrää ja sitten sammuva. Se on tuottanut viljelijöille harmaita hiuksia, sillä pöllyssä pomppivat vallabit tuhoavat satoa.
Joidenkin vallabien riippuvuus on sen verran vakava, että ne hajottavat henkensä uhalla peltoja ympäröiviä aitoja päästäkseen pilveen.
Banaanikärpäskoiras turvautuu pulloon tultuaan torjutuksi
Science-lehdessä vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan koiraspuoliset banaanikärpäset turruttavat surunsa viinalla. Tutkimuksessa selvisi, että parittelemaan päässeet koiraat eivät olleet erityisen kiinnostuneita alkoholilla terästetystä ravinnosta, mutta ilman jääneet valitsivat sen kaikkein mieluiten.
Samassa tutkimuksessa havaittiin, että neuropeptidi F:n eritys oli tapissa niillä koirailla, jotka olivat päässeet parittelemaan. Tuo viestimolekyyli liittyy aivojen palkitsemisjärjestelmään eli se saa aikaan hyvän olon tunteen. Kärpäskoiraalle tulee seksistä hyvä fiilis.
Mutta ne reppanat, jotka eivät olleet tositoimiin päässeet, joutuivat turvautumaan alkoholiin, koska alkoholi stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää samalla tavalla kuin muhinointi naaraan kanssa. Viinan aikaansaama olo tyydyttää edes jollain lailla tai ainakin turruttaa pahimman pettymyksen.
Mehiläiset sakottavat siipijuoppoja
Rattijuopumus on monien mielestä yksi pahimmista rikoksista, mutta ihminen selviää siitä usein sakoilla. Vaikka rattijuopon leima yleensä hävettää, ja aivan syystä, ei siitä ehkä rangaista perhepiirissä samalla tavalla kuin mehiläispesässä.
Mehiläisten sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja yhteisössä on tarkka kastiluokitus. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että käynyttä mettä nauttineita mehiläisiä odottaa pesällä tupenrapinat. Toki päänsä sekaisin vetäneet mehiläiset eivät välttämättä edes löydä kotiin. Ne törmäilevät kohtalokkaasti puihin tai sitten vain sammuvat kesken lennon ja tipahtavat maahan. Se saattaisi olla parempi vaihtoehto, sillä pesällä ne joutuvat kohtaamaan mehiläismaailman vastineen kiukkuisille ja pettyneille vanhemmille.
Hyönteistutkija Errol Hassan on kertonut The Guardianille, että joissakin mehiläisyhteisöissä näitä juoppoja rankaistaan ankarasti. Pesän ”ovella” työläisiä odottavat vartijat, jotka tarkastavat niiden kunnon. Ehkä vartijat pyytävät hoiperrellen lentäviä työläisiä hönkäisemään, että haiseeko hengityksessä viina!?
Heikossa hapessa olevia ei päästetä pesään vaan ne ajetaan muualle selviämään. Pesälle jo laskeutuneet, mutta huojuen seisovat mehiläiset työnnetään pois. Pahimmillaan humalaiset työläiset voivat joutua väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja Hassan on todistanut tilanteita, joissa hairahtuneilta on purtu raaja poikki. Krapula-aamuna sattuu siis muuhunkin kuin päähän. Toistuvasti kotiin kännissä palaavat saatetaan jopa tappaa.
Voimakkaaseen reaktioon on kyllä hyvä syy. Kaikki kerätty mesi muutetaan pesässä hunajaksi, jota mehiläiset käyttävät ainoana ravintonaan kylmän talven aikana. Jos hunajaa vahingossa valmistettaisiin käyneestä medestä, olisivat seuraukset kohtalokkaat koko yhteisölle.
Nikotiini ja kofeiini sen sijaan ovat mehiläisyhteisöissä sallittujen aineiden listalla eikä niiden nauttiminen johda raajojen menettämiseen.
Lue myös:
Voivatko sanat hautakivi ja hauska olla samassa lauseessa? Listafriikki todistaa nyt tällä listalla, että tottahan toki voi! Nämä ovat varmasti ennalta toivottuja tekstejä.
Normaalistihan hautakiveen kaiverretaan vainajan koko nimi sekä syntymä- ja kuolinaika. Joskus mukaan voidaan laittaa myös lempinimi, jos henkilö on parhaiten juuri sillä tunnettu.
Periaatteessa kädet ovat lähes vapaat, eikä Suomessa ainakaan ole olemassa lakia, joka määräisi, mitä hautakivessä pitää tai toisaalta ei saa lukea. Sopimattomuuksiin toki puututtaisiin, mutta niitä omaiset harvemmin toivovat.
Tässä tulee nyt lista hauskoista teksteistä, joita hautakiviin on kaiverrettu. Joku on voinut haluta viittauksen elämäntyöhönsä, toiset taas haluavat heittää vitsiä vielä haudan takaakin. Listalla on sekä tunnettujen että suurelle yleisölle tuntemattomien henkilöiden hautakiviä.
Ovatko nämä mielestäsi hyväksyttäviä ja jokaisen oma valinta, vai osoittavatko huonoa makua?
Merv Griffin
Yhdysvaltalaisella Merv Griffinillä oli vuosina 1962-1986 nimeään kantava keskusteluohjelma ja hän on välillisesti vaikuttanut monen suomalaisenkin elämään, sillä mies loi muun muassa muutaman tunnetun televisiotietokilpailun: Jeopardyn ja Onnenpyörän.
Griffinin elämäkerrassa hänen kuvaillaan olleen ”täydellinen amerikkalainen showmies, joka tiesi, mitä yleisö halusi ja teki viihdyttämisestä elämäntyönsä”. Vitsikkyyttä riitti elinaikana ja miehen kerrottiin usein heittäneen huumorilla, että haluaa hautakiveensä tietyn lauseen: ”En tule pian takaisin tämän viestin jälkeen.”
Se oli vitsailua lausahduksella, jota hän oli niin usein talk show -isäntänä joutunut toistelemaan ennen mainoskatkoja. Hautakivessä tuo lause vain oli kieltävässä muodossa; sattuneesta syystä. Selvästi Griffin sai juuri sen, mitä halusikin!
Lue myös: Top 10 kohahduttavimmat visailuohjelmien skandaalit
William H. Hahn Jr.
Princetonissa, New Jerseyn osavaltiossa Yhdysvalloissa, sijaitsee William H. Hahn Jr:n hauta. Mies kuoli 75-vuotiaana vuonna 1980 ja hänen uskotaan tilanneen oman hautakivensä muutama viikko ennen poismenoaan.
Monet ovat ottaneet hänen lyhyestä ja ytimekkäästä kirjoituksestaan myöhemmin mallia, mutta Hahn oli pioneeri tämän napakan, kenelle lienee suunnatun, piikittelyn taustalla.
Hautakivessä lukee: ”Minähän sanoin olevani sairas”. Hahnin luonteen laadusta voidaan tehdä arvailuja ihan vain tuon hautakivikirjoituksen perusteella: Hän saattoi olla hieman kärttyisä, mutta toisaalta humoristinen – ja hän halusi ehdottomasti sanoa viimeisen sanan.
Janet Girolamo
Kuva: Find A Grave
Floridassa, Ponte Vedra Valleyn hautausmaalla, on Janet Girolamon hauta. Olisi hauska tietää, montako naurunpyrskähdystä kyseisellä hautausmaalla on kuultu, jos vierailijoita on eksynyt tarkastelemaan lähemmin Girolamon hautakiveä.
Vuonna 1940 syntynyt ja vuonna 2013 menehtynyt Girolamo työskenteli elämänsä aikana muun muassa tapahtumasuunnittelijana, ja hänet tunnettiin ulospäin suuntautuneena ja sosiaalisena naisena. Girolamo rakasti juhlien järjestämistä myös vapaa-aikanaan ja oli usein niiden keskipiste loistavan huumorinsa ansiosta.
Hänen toiveenaan oli jakaa iloa ja naurua vielä kuolemansakin jälkeen, joten sitä kunnioittaen hautakiven alaosaan on kaiverrettu:
”Jos pystyt lukemaan tämän, seisot tissieni päällä.”
Billy Wilder
Vuonna 1906 syntyneellä käsikirjoittajalla ja ohjaajalla Billy Wilderilla oli palkintokaapissaan lukuisia Oscareita ja muita pystejä. Hänen ehkä tunnetuin työnsä on vuoden 1959 romanttinen komedia Piukat paikat (alkup. Some Like It Hot), jonka naispääosaa esitti Marilyn Monroe. Wilder käsikirjoitti ja ohjasi useita kymmeniä eri tyylilajien elokuvia ja televisiosarjoja, joten mukaan mahtuu vakavampaakin tuotantoa.
Vuonna 2002 keuhkokuumeeseen menehtyneen Wilderin hautakivi kuitenkin viittaa siihen, että hän halusi tulla muistetuksi nimenomaan komedioistaan. Hautakivikirjoitus on hatunnosto Piukat paikat -elokuvalle ja sen viimeisille sanoille: ”Nobody’s perfect.”
Westwood Village -hautausmaalla, Los Angelesissa, sijaitsevan haudan paikkaa osoittaa kivi, jossa lukee: ”Olen kirjoittaja, mutta toisaalta kukaan ei ole täydellinen”.
Leslie Nielsen
Jos 1980- ja 1990-luvulta pitää mainita joku koomikko, niin taitaa kanadalainen Leslie Nielsen tulla ensimmäisenä mieleen. Vuonna 1955 ensimmäisessä elokuvassaan näytellyt mies nousi koko maailmaan tuntemaksi ja rakastamaksi hulluttelijaksi vuoden 1980 Hei, me lennetään! -elokuvan ja sitä seuranneen Hei, me pamputetaan! -televisiosarjan myötä, eikä tahti ainakaan hidastunut, kun Mies ja alaston ase -elokuvasarjan ensimmäinen osa julkaistiin jokunen vuosi myöhemmin.
Nielsen rakasti pieruhuumoria, mikä tuli hyvin esiin hänen elokuvissaan, ja mieltymys oli sama ihan oikeassakin elämässä. Mies vannoi heittävänsä vitsiä hautaan saakka ja julisti vuonna 1996, että hänen hautakivessään tulee jonain päivänä lukemaan ”Let ’er rip”. Se voisi suomeksi kääntyä muotoon ”Antaa paukkua”.
Ja kun Nielsen menehtyi keuhkokuumeeseen marraskuussa 2010, ei Evergreenin hautausmaalla, Floridassa, sijaitsevan hautakiven muistokirjoitusta tarvinnut kauaa miettiä.
John McCaffrey
Vuonna 1995 menehtyneen, 54-vuotiaan John McCaffreyn hautakiven etupuolella on perinteiseen tapaan nimi sekä elämän alkamisen ja päättymisen päivämäärät. Takapuolella on kaunis runo, jossa puhutaan muun muassa ruumiin ja sielun vapauttamisesta, mahtavien siipien levittämisestä ja ikuisesta elämästä. Lopussa lukee vielä ”ystävät jäävät kaipaamaan”.
Ja mitäs hauskaa tässä Kanadan Montrealissa sijaitsevassa hautakivessä sitten on?
Notre-Dame-des-Neiges -hautausmaalla on erittäin tarkat säännöt siitä, mitä hautakiviin saa kaivertaa. Montreal Mirror -lehden (joka sekin on sittemmin kuopattu) toimittajat onnistuivat pääsemään kaivertajan juttusille, sillä tämä hautakivi aiheutti melkoisen mediasensaation, kun ihmiset tajusivat sen piiloviestin.
McCaffreyn ex-vaimo ja uusi naisystävä olivat tulleet yhdessä tilaamaan vainajalle hautakiven ja jättäneet kaivertajalle kyseisen runon. Kaksikko oli vain sanonut, että teksti kuvasi edesmennyttä miestä ja oli heidän kaikkien kolmen yhteinen sisäpiirijuttu. Kaivertaja oli tehnyt työtä käskettyä ja huomannut vasta kiven tultua valmiiksi, mitä siinä oikeastaan haluttiin sanoa.
Tässä vinkki: Lue runosta jokaisen rivin ensimmäinen kirjain.
John Denby
Hammaslääkäri John Denby menehtyi 57 vuoden iässä vuonna 1927. Vaikka nykyäänkin on paljon hammaslääkäripelkoisia, taitaa käynti olla tänä päivänä jokseenkin leppoisampaa kuin reilu 100 vuotta sitten. Luulisi menetelmien olevan kivuttomampia ja tietysti hampaista pidetään kotonakin niin hyvää huolta, ettei niitä tarvitse kiskoa irti jokaisella hammaslääkärikäynnillä.
Hampaiden poistamisen lisäksi John Denby tietenkin täytti niissä olevia reikiä. Hän oli tästä inspiroituneena keksinyt itselleen humoristisen hautakivikirjoituksen: ”Täytän viimeisen reiän”. Se oli kekseliäs viittaus niin ammattiin kuin siihen tosiasiaan, että hänet oli nyt laskettu hautaan.
Rhode Islandilla, Yhdysvalloissa, sijaitseva hauta on viimeinen lepopaikka myös Denbyn vaimolle ja heidän jälkikasvulleen kahdessa polvessa. Toinen pojista, Maurice Denby, oli myös hammaslääkäri. Ammatin lisäksi Maurice Denby oli mitä ilmeisimmin omaksunut isänsä huumorintajun, sillä kun hän menehtyi vuonna 1964, lisättiin hautakiveen isän muistokirjoituksen alle: ”Minä myös.”
Barbara Sue Manire
Barbara Sue Manire menehtyi omana 64-vuotissyntymäpäivänään vuonna 2005 ja hänellä oli hyvin selvät sävelet hautapaikkansa suhteen. Moni voi pitää Maniren hautaa tökerönä, mutta parkkimittari oli naisen mielestä äärimmäisen hauska idea, ja lapset kunnioittivat äitinsä toivetta. Hän oli aina sanonut, että haluaisi haudalleen parkkimittarin, jossa lukisi, että aika on umpeutunut.
Highlandin hautausmaalla, Oklahomassa, Manirella on perinteinen hautakivi, jossa nimen ja päivämäärien lisäksi lukee: ”Meidän äitimme… Hänen huumorinsa jää elämään”. Kiven vieressä on parkkimittari, jossa lukee syntymä- ja kuolinaika sekä mittaritaulun yläpuolella teksti ”64 vuoden aikarajoitus” ja ”aika on kulunut loppuun”.
George Millet
Kenenkään kuolemalle ei tietenkään saisi nauraa, mutta George Milletin tapaus on jotenkin todella tragikoominen.
Helmikuun 15. päivänä vuonna 1909 Millet oli työpaikallaan The Metropolitan Life Insurance -vakuutusyhtiössä New Yorkissa, ja muille työntekijöille selvisi, että on hänen 15. syntymäpäivänsä. Ilmeisesti Millet oli suosittu toimiston tyttöjen keskuudessa ja ehkä tytöt olivat vielä ystävänpäivän hempeissä tunnelmissa, sillä he halusivat kaikki antaa päivänsankarille onnittelusuukon. Millet ei jakanut riehaantuneen tyttöjoukon innostusta ja yritti kaikin keinoin vältellä näiden lähestymisyrityksiä. Juostessaan ahdistelijoita pakoon Millet kompastui ja kaatui musteen poistamiseen tarkoitetun terävän veitsen päälle. Veitsi oli ollut Milletillä paidan rintataskussa ja se pisti häntä suoraan sydämeen.
Yksi pusua halajavista, pikakirjoittaja Gertrude Robbins, itseasiassa pidätettiin välikohtauksen jälkeen. Onneksi Robbins kuitenkin vapautettiin välittömästi sen jälkeen, kun Milletin kuolema varmistettiin onnettomuudeksi.
Lehdet kirjoittivat käsittämättömän epäonnisesta kohtalosta, eikä kuuluisuus jättänyt tätä nuorta miestä rauhaan haudassakaan. Hautakivi on nimittäin päältäpäin aivan tavallinen, mutta sen sivuun on kaiverrettu viimeisen syntymäpäivän traaginen tapahtumaketju. Miksi? Sitä kukaan ei tiedä.
Tina Barlow
Edith Christine Barlow, joka tunnettiin nimellä Tina, menehtyi vähän vajaa viisikymppisenä Mainessa, Yhdysvalloissa, jossa oli asunut koko elämänsä. Forest Cityn hautausmaalle vuonna 1991 haudatusta Barlow’sta ei julkisesti tiedetä paljoakaan, mutta hänen hautakivensä on maailmankuulu.
Mitä lie Barlow’lle tapahtunut; ehkä jokin yllättävä sairaus tai elämä kohdellut muuten kaltoin? Tai sitten hän ei vain suhtautunut elämään niin kuolemanvakavasti ja halusi jättää maailmaan viimeisen olankohautuksen.
Hautakivessä on ihmiselämä tiivistettynä kahdella sanalla: ”Shit happens”.
Lue myös:
Tällä listalla tutustumme vaikutusvaltaisiin, mutta fiktiivisiin hahmoihin, jotka ovat merkittävästi muokanneet sitä, minkälaisessa maailmassa elämme.
Historia tuntee lukuisia vaikutusvaltaisia henkilöitä, joita ilman yhteiskunta, kulttuuri tai jopa koko maailma olisi aivan erilainen. Sekä hyvässä että pahassa. Mutta aina ei tarvitse olla todellinen jättääkseen nimensä historiankirjoihin.
Listafriikki esittelee nyt historiallisesti merkityksellisiä hahmoja, joita ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan olemassa.
Barbie
Voisi sanoa, että Barbie-nukke oli sosiaalinen media ennen sosiaalista mediaa. Niin vahvasti tuo ”täydellinen” nainen on vaikuttanut vuosikymmenien ajan tyttöjen kuvaan siitä, minkälainen on tavoiteltava ulkonäkö. Vaikka todellisuudessa vartalon mittasuhteet ovat niin vinksallaan, ettei kukaan oikeasti voi näyttää samalta – Barbie-raukalla esimerkiksi tuskin on paljonkaan sisäelimiä; ehkä puolikas maksa ja pieni pala suolistoa.
Kun Ruth Handler 1950-luvulla loi Barbien, ei hän varmasti odottanut sen nousevan tyttöjen epäterveeksi esikuvaksi ympäri maailman. Mutta niin kuitenkin kävi. Jo seuraavalla vuosikymmenellä leluvalmistaja Mattel julkaisi Pyjamabile-Barbien, jonka paketissa oli mukana Kuinka pudottaa painoa? -ohjekirja, jossa oli tasan yksi ohje: Älä syö. Lisäksi settiin kuului vaaka, joka näytti pysyvästi 50 kiloa.
Vanhempien huolestumisen myötä tehtiin useita tutkimuksia, joissa selvitettiin voiko lelu oikeasti vaikuttaa lasten itsetuntoon ja ruumiinkuvaan. Tulokset olivat yksiselitteiset: kyllä voi, ja voimakkaasti. Syömishäiriöön sairastumisen ja barbeilla leikkimisen välillä havaittiin selvä yhteys, ja vaikka tytöt rakastivat nukkejaan, sai niillä leikkiminen aikaan välittömän itsetunnon laskun. Psykiatri Carole Lieberman on sanonut, että Barbie on ollut historian tuhoisin voima, mitä tulee naisten minäkuvaan.
Toisaalta Barbie on hyvin itsenäinen nainen, ja joidenkin mielestä malliesimerkki siitä, miten tytöistä voi tulla ihan mitä he haluavat. Barbie on eläinlääkäri, opettaja ja astronautti. Siltikin, esimerkiksi vuonna 1992 julkaistu puhuva teini-Barbie oli ohjelmoitu sanomaan lauseita, kuten ”Voiko vaatteita ikinä olla liikaa?”, ”Rakastan shoppailua!” ja ”Matematiikka on vaikeaa!”.
Mattel julkaisi vuonna 2016 suuren medianäkyvyyden saattelemana sarjan vartaloiltaan erilaisia barbeja: pienen, pitkän ja kurvikkaan, joista varsinkin viimeisenä mainittu sai paljon kiitosta. Vaatekokoa 34 edustava kurvikas-Barbi ei kuitenkaan miellyttänyt alle 10-vuotiaita tyttöjä, sillä se oli heidän mielestään ”liian lihava”.
Marlboro-mies
Vielä 1950-luvun alussa filtterilliset tupakat olivat naisten juttu. ”Tosimiehet” eivät niitä polttaneet. Filtteritupakkaa markkinoitiinkin suoraan naisille, ja erityisesti Marlboroa pidettiin naisten tupakkamerkkinä.
Marlboro-brändin omistaja Phillip Morris & Co. päätti kuitenkin muuttaa ihmisten ajattelutapaa. Maailman menestyneimmäksi mainoskamppanjaksi nimetty ”Marlboro-mies” onnistui kääntämään pinttyneen mielipiteen vain muutamassa kuukaudessa.
Nykyisin lähes poikkeuksetta kaikki tupakoijat polttavat filtterillisiä savukkeita, ja siitä on kiittäminen maskuliinista Marlboro-miestä. Hän oli hyvännäköinen ja rehti, eikä ollut vastuussa kenellekään, sillä hän määräsi oman kohtalonsa. Hän oli miesten ihailun ja naisten päiväunien kohde. Hän oli cowboy. Ja hän poltti filtterillisiä savukkeita. Siitä oli naisellisuus kaukana!
Kun mainos ensimmäisen kerran ilmestyi suuriin mainostauluihin ja lehtiin vuonna 1955, oli menestys välitön. Vain kahdessa vuodessa Marlboron myynti oli kasvanut 300 prosenttia, ja televisiomainokset vain lisäsivät suosiota. Vaikka Marlboro-mies ajateltiin yhtenä hahmona, on mainoksissa esiintynyt lukuisia miehiä vuosikymmenten aikana. Moni heistä oli itsekin kova tupakoija, mutta ehkä tunnetuimman mainoskuvan cowboy, Robert Norris, ei koskaan polttanut.
Joulupukki
Missä vaiheessa vuotta lapsia voi alkaa kiristämään tontuilla ja joulupukilla? Siinä heti juhannuksen jälkeen? Ei varmasti ole montakaan ihmistä, jota ei jossain vaiheessa olisi peloteltu joulupukilla. Tai paremminkin sillä, että joulupukki ei tuo lahjoja tuhmille lapsille. Pysäyttääkö mikään pikkulapsen raivokohtausta tehokkaammin?
Useassa kulttuurissa tunnetaan joulupukista jokin aikaisempi versio, oli se sitten sarvipäinen ja juopotteleva nuuttipukki tai Pyhä Nikolaus, lasten suojeluspyhimys. Nykyaikainen, punaiseen nuttuun pukeutuva iloinen ja pulska pukki on kaukana esikuvistaan, mutta joulu olisi ilman sitä melko erilainen monessakin perheessä. Todennäköisesti ainakin lahjojen määrä olisi huomattavasti pienempi.
Joulupukilla on ollut käsittämätön vaikutus talouteen, kun ihmiset pistävät tuulemaan, usein yli varojensa. Joulupukki-vaikutukseksi kutsutaankin ilmiötä, jossa joulua seuraava vuosineljännes on kaupan alalla kaikkia muita hiljaisempi.
Lue myös: Onko joulupukki olemassa? Nämä syyt kertovat, että se on mahdollista!
Isoveli
Isoveli valvoo. Eikä nyt puhuta siitä televisio-ohjelmasta, joka tokikin on saanut nimensä ja iskulauseensa alkuperäisen Isoveljen mukaan. Isoveli-käsitteen esitteli kirjailija George Orwell Vuonna 1984 -teoksessaan. Tuossa vuonna 1949 julkaistussa kirjassa Isoveli on diktaattori, joka valvoo kansalaisten jokaista liikettä.
Nykyään Isoveli on jokin mystinen ylempi taho, joka seuraa meitä koko ajan. Isoveljeä vastaan järjestetään mielenosoituksia, ja hänet mainitaan usein, jos säädetään esimerkiksi ihmisten toimintaa jollain lailla rajoittavia lakeja. Isoveli valvoo meitä pankki- ja luottokorttiostosten kautta, ja seuraa jokaista internetissä tekemäämme liikettä, jotta voi läväyttää ruudulle juuri oikeanlaisen mainoksen.
Kuka se Isoveli oikein on? Sitä ei voi tietää. Ainoa varma asia on se, että Isoveli valvoo koko ajan, ja että sitä on ilmeisesti syytä pelätä ja vihata.
Jim Crow
Jim Crow on antanut nimensä Yhdysvaltojen suvaitsemattomille ja syrjiville lakipykälille, jotka olivat voimassa 1800-luvun lopulta vielä vuoteen 1965 asti. Sekä liittovaltio- että paikallistasolla lait koostuivat rotuerottelusta.
Tummaihoisia syrjiviä Jim Crow -lakeja käytettiin kouluissa, julkisessa liikenteessä, kirkoissa, sairaaloissa – joka puolella. Erottelun järjettömyydestä kertovat muun muassa lait, joiden mukaan tummaihoiset eivät saaneet osoittaa hellyyttä julkisesti, sillä se loukkasi valkoihoisia, ja liikenteessä valkoihoisella on AINA etuajo-oikeus.
Jim Crow ei kuitenkaan ollut mikään oikea henkilö, vaan valkoihoisen näyttelijän Thomas D. Ricen 1830-luvulla luoma näyttämöhahmo. Rice esiintyi teattereissa iho mustaksi maalattuna ja esitti erikoisesti vääntelehtivää temppuilijaa Jim Crowta. Ricen halventavan hahmon ja esitysten myötä kyseisestä nimestä tuli haukkumasana ja siksi se valittiin alentavien lakien nimeksi.
Jim Crow -lakien lakkauttamiseksi ja kaikille tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi Yhdysvalloissa alkoi valtava kansalaisoikeusliike, joka saavutti paljon, mutta paljon työtä on vielä jäljellä.
Sherlock Holmes
Sir Arthur Conan Doylen vuonna 1887 luoma salapoliisi Sherlock Holmes on ollut vaikutusvaltainen hahmo viihdemaailmassa. Vuonna 2012 Guinnessin ennätystenkirja julisti Holmesin olevan eniten elokuvissa ja televisiossa seikkaillut fiktiivinen henkilö. Mestarietsivää oli tuohon mennessä esitetty valkokankaalla tai tv-ruudussa 254 kertaa, ja luku on nykyään varmasti suurempi.
Rikostekniikka oli ennen Doylen kirjaa täysin tuntematon sana. Eikä ainoastaan sana, sillä koko tieteen alaa ei tunnettu, ainakaan sellaisena, jona Sherlock Holmes sen esitteli. Ja jollaisena me sen tämän salapoliisin ansiosta nykyään tunnemme. Teknologia ja menetelmät, joita Doylen hahmo kirjoissa käytti, olivat niin edellä aikaansa, että monia niistä käytetään tänäkin päivänä.
Sherlock Holmes käytti mysteereitä selvittäessään käsiala-analyysia, jota oikeassa elämässä käytettiin vasta viisitoista vuotta kirjan julkaisun jälkeen. Menetelmä oli toki olemassa, ei Doyle sitä tuulesta temmannut, mutta sitä ei ymmärretty käyttää rikosten ratkaisemiseen ennen Holmesin esimerkkiä.
Lääkärin koulutuksen saanut Doyle oli luonnollisesti kiinnostunut lääketieteestä, ja toikin paljon tätä asiantuntemusta salapoliisikirjoihinsa. Osittain Sherlockin innostamana Scotland Yard perusti oikeuslääketieteelle oman viraston, jossa selvitettiin syitä epätavallisissa olosuhteissa, kuten onnettomuudet, murhat ja itsemurhat, sattuneisiin kuolemiin.
Doylen perintöä Sherlock Holmesin kautta on myös ballistiikka, ja käyttipä hän rikosprofilointiakin lähes 100 vuotta ennen FBI:tä.
Frankensteinin hirviö
Frankensteinin hirviötä on pelätty jo yli 200 vuoden ajan. Englantilaisen kirjailijan Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaistu Frankenstein on maailman ensimmäinen scifi-teos, ja siinä tohtori Frankenstein luo irrallisista ruumiinosista ”elävän” hirviön.
Vain 18-vuotiaan Shelleyn kauhuklassikko on julkaisustaan lähtien herättänyt hyvinkin filosofisia kysymyksiä siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Ja koska tuolloin oltiin juuri päästy, suuria tieteellisiäkin edistysaskeleita nähneen, valistuksen ajan loppuun, oli relevanttia kysyä: ”Jos jotain pystytään tekemään, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että niin on oikein tehdä?”. Nykyäänkin tutkijat monilla eri aloilla pallottelevat tuolla samalla kysymyksellä.
Fiktiivinen kirjallisuuden hahmo on osaltaan, usko tai älä, toiminut inspiraationa elinsiirtoleikkausten kehittämiselle ja erityisen suurta osaa romaani on edustanut defibrillaattorin keksimisessä. 1800-luvun alussa lääkärit ja tutkijat olivat testailleet sähköimpulssien vaikutusta eläimiin, sekä eläviin että kuolleisiin, mutta Shelley vei idean Frankensteinin hirviön kohdalla asteen pidemmälle. Kirjasta motivoituneina tutkijat totesivat, että mikään idea ei ollut liian hullu, etteikö sitä olisi voinut kokeilla!
Tuoreempi Frankensteinin inspiroima keksintö on ollut sydämentahdistin. Tahdistimen kehittänyt yhdysvaltalainen insinööri Earl Bakken on haastatteluissa kertonut kiinnostuneensa sähköstä ja sen osuudesta elämän luomisessa ja ylläpidossa ollessaan 8-vuotiaana elokuvateatterissa. Tuo leffailta näyttelijä Boris Karloffin esittämää hirviötä katsellessa määritti Bakkenin opiskelu- ja työuran suunnan, ja on pidentänyt miljoonien ihmisten elämää ympäri maailman.
Daidalos ja Ikaros
Daidalos on kreikkalaisessa mytologiassa suuri keksijä, joka suunnitteli kuningas Minoksen pyynnöstä mahdottoman labyrintin, johon hirviömäinen Minotauros teljettiin. Monien käänteiden jälkeen Daidalos päätyi kuitenkin kyseiseen labyrinttiin itse, yhdessä poikansa Ikaroksen kanssa. Pois oli päästävä, joten Daidalos alkoi miettiä pakokeinoja. Hän haaveili pystyvänsä lentämään kuin linnut, ja siitä se ajatus sitten lähti.
Daidalos rakensi sulista, mehiläisvahasta ja kehittämästään liimasta siivet itselleen ja pojalleen, ja varoitti vielä jälkikasvuaan lentämästä liian korkealla, koska auringon lämpö sulattaisi vahan, jolloin siivet hajoaisivat. No, kuten tiedämme, Ikaros ei totellut isäänsä, vaan lensi liian lähelle aurinkoa ja putosi kuolemaansa. Mutta Daidalos onnistui lentämään, ja on toiminut kaikkien taivaalle janoavien esikuvana niin kauan kuin tarinaa on kerrottu.
Daidaloksen urotyö inspiroi taiteen välityksellä niin Leonardo da Vincia, joka suunnitteli erinäisiä lentäviä vekottimia, kuin Orville ja Wilbur Wrightiakin, jotka suunnittelivat ja rakensivat ensimmäisen toimivan lentokoneen. Olisiko ihminen ikinä osannut ajatellakaan lentämistä ilman tarinaa Daidaloksesta? Ehkä, mutta ihmisten varhaisimmat siipikyhäelmät ovat muistuttaneet erehdyttävästi Daidaloksen luomuksia.
Rosie the Riveter
Kuva: J. Howard Miller | Public Domain
Rosie the Riveter (suora suomennos: Niittaaja-Rosie) on yksi suurimmista naisiin vaikuttaneista fiktiivisistä hahmoista, ainakin Yhdysvalloissa. Tämä propagandahahmo luotiin, jotta sen avulla voitiin houkutella naisia toisen maailmansodan aikana lähtemään kotoa töihin, sillä teollisuuteen tarvittiin työntekijöitä, kun miehiä lähetettiin sotimaan maailman joka kolkkaan.
Rosie oli odotettua tehokkaampi, sillä naiset lähtivät sankoin joukoin tekemään osansa maansa puolesta. Kaikkein suurin vaikutus kampanjalla oli lentoteollisuudelle, jonka työvoimasta naisia oli vain noin yksi prosentti ennen sotaa ja vuonna 1943 naiset täyttivät 65 prosenttia työpaikoista. Se oli teollisuudelle lottovoitto myös rahallisesti, sillä naisille maksettiin vain noin puolet miesten palkoista.
Rosie the Riveterin vaikutus ei loppunut, vaikka sota loppuikin. Kampanjan oli tarkoitus kutsua naisia töihin vain tilapäisesti, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut, ja heidän oletettiin jättävän työnsä miesten palatessa kotiin. Amerikan ”Rosiet” olivat kuitenkin eri mieltä. Vaikka palkkaus miehiin verrattuna oli naurettava, olivat naiset sotavuosien aikana tottuneet taloudelliseen ja myös henkilökohtaiseen vapauteen, ja he halusivat saavuttaa yhä vain enemmän.
Harva palasi kotirouvan rooliin, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Rosie the Riveter muutti amerikkalaisia työpaikkoja pysyvästi, ja antoi aimo sysäyksen loppumattomalle matkalle kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa.
Lue myös:
Ärsyttääkö saada parkkisakkoja? No kyllähän se ärsyttää, mutta niiden saamiseen on olemassa järjellä käsitettävissä oleva syy. Sellainen kuitenkin puuttuu tämän listan rapsuilta.
En tosiaankaan sano, etteivätkö jopa kaikki listan tapaukset olisi olleet sakkojen arvoisia, mutta jotenkin se rangaistukseen johtanut syy ja tapahtumat on käsittämättömiä.
Myös sakkojen määrät eivät aina tunnu täysin järkeviltä, sillä liian pitkäksi kasvaneesta nurmikosta voi joutua pulittamaan kymmeniä tuhansia ja kolariin johtaneesta rattijuopumuksesta joitakin satasia. Monet listan kohdista liittyvätkin liikenteeseen, mutta sakotettavia on löytynyt niin NFL-seuran vaihtopenkiltä, sängystä kuin hautausmaaltakin.
Tässä siis Listafriikin näkemys hulluimmista syistä, joiden perusteella joku on saanut sakot.
Humalassa voi ajaa kolarin vaikka nojatuolilla
Mikä on sellainen esine, jossa on stereot, etuvalot, se kulkee reilun 30 kilometrin tuntivauhtia ja siinä on mukava rentoutua?
No tietenkin nojatuolin ja päältäajettavan ruohonleikkurin risteytys! Mikäs muukaan. Mutta se ei tietenkään ole sakkojen arvoinen kyhäelmä.
Yhdysvaltalainen 61-vuotias Dennis Anderson oli ylpeä nojatuolileikkuristaan, ja Proctorin kaupungissa Minnesotassa kaikki tiesivät miehen ja tämän erikoisen kulkuvälineen. Kaikki ilo loppuu kuitenkin aikanaan, ja Andersonin kohdalla kruisailut päättyivät eräänä kosteana iltana 1200 punnan sakkoihin ja puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Hän oli ollut lokakuussa 2009 ottamassa kuppia paikallisessa pubissa ja päättänyt lähteä ajamaan nojatuolillaan kotiin. Jostain merkillisestä syystä Anderson menetti kulkuneuvonsa hallinnan ja rysäytti päin parkissa ollutta autoa. Paikalle saapuneet poliisit havaitsivat jalkansa rytäkässä loukanneen kuskin olleen ”selvästi päihtynyt” ja alkoholin määrä veressä olikin kolme kertaa yli sallitun rajan.
Koska tämä oli Andersonille jo toinen rattijuopumus, päätettiin ”Hell Yeah It’s Fast” -tarralla varustettu nojatuoli takavarikoida ja laittaa osaksi poliisin huutokauppaa. Tarina ei kuitenkaan kerro, oliko ensimmäinen rike tapahtunut samaisella kulkuvälineellä matkatessa.
Hautajaisissa ei kannata esittää kummitusta
Alkoholilla oli (vähemmän yllättäen) osuutta myös tässä tapauksessa.
Portsmouthissa, Englannissa, 24-vuotias Anthony Stallard sai kuningasajatuksen ollessaan kevyessä humalassa elokuussa 2014. Hän päätyi erään kaverinsa kanssa pelaamaan jalkapalloa hautausmaalle ja potkimaan palloa päin hautakiviä.
Mutta se ei Stallardille riittänyt hölmöilyksi, vaan hän alkoi esittää kummitusta heiluttelemalla käsiään ja päästelemällä huhuu-ääniä. Ikävintä tilanteessa oli se, että vieressä oli käynnissä hautajaiset.
Hautajaisväki pahoitti mielensä ihan syystä ja poliisi saapui ottamaan Stallardin haltuunsa. Mies sai 75 punnan sakot, koska oli loukkaavilla sanoillaan ja toiminnallaan aiheuttanut muille henkistä kärsimystä. Hän myönsi syyllistyneensä epäsopivaan käytökseen, joskin korosti sitä, että ”hautausmaan ulkopuolella kummituksen esittäminen olisi ollut aivan hyväksyttävää”. Mutta sitähän ei kukaan väittänytkään.
Motoristi puki grillin päälleen
Australiassa asuva uusiseelantilainen Michael Wiles ajoi vuonna 2008 vilkasta melbournelaista moottoritietä, kun hän bongasi tien varressa grillin. Mies halusi ottaa sen mukaansa, mutta ongelmana oli hänen kulkuvälineensä. Wiles keksi ”pukea” melko kookkaan grillin päälleen ja jatkaa muina miehiä ajoaan.
Mies pujotti itsensä puisen rungon läpi, jolloin hän pystyi vielä näkemään eteenpäin metallisen ritilän läpi – mikä on varsin oleellinen juttu liikenteessä. Wiles päästeli grilleineen reipasta seitsemääkymppiä ja herätti luonnollisesti ihmetystä muissa tielläliikkujissa.
Se johtikin sitten 29-vuotiaan grillimotoristin päätymiseen poliisin huomaan, sillä virkavalta bongasi netissä ihmisten ottamia kuvia kummallisesta kapistuksesta. Wilesin puolustusasianajaja Paul McClure kertoi oikeudenkäynnin aikana, että ”kyseinen grilli oli kaiken lisäksi rikki, mikä oli todennäköisesti syynä sen löytymiseen tien varresta”. Kun McClurelta tiedusteltiin Wilesin motiivia, vastasi asianajaja sen olleen ”ajatusprosessin puute”.
Wiles sai 800 dollarin sakot ja kuukauden verran ajokieltoa.
Wilesin harmiksi tapaus toi hänelle paljon kyseenalaista julkisuutta ja hän tulikin nopeasti tunnetuksi nimellä BBQ-Mike. Eräs grillejä valmistava yritys halusi hänet mainokseensa, mutta mies ei häpeissään suostunut. Sillä olisi voinut helposti saada kuitattua sakot. Ajatusprosessi ei selvästi ollut läsnä tuolloinkaan.
Laittomat maahanmuuttajat rakensivat raja-aitaa, jonka tarkoitus oli vähentää laitonta maahanmuuttoa
Vuonna 1999 Yhdysvaltain maahanmuuttovirasto teki iskun Golden State Fence -yritykseen, jonka toimialaa ovat erilaiset aidat; olivat ne sitten yksityisasuntojen, julkisten rakennusten tai armeijan tukikohtien ympärille rakennettavia. Lisäksi yritys oli rakentamassa 1990-luvun alussa raja-aitaa Meksikon ja Yhdysvaltojen välille; tarkemmin sanottuna Tijuanan ja San Diegon välille. Tuolla aidalla on tarkoitus estää laitonta maahanmuuttoa.
Tilanteen ironisuus johtuu siitä, että yrityksen palkkalistoilta löytyi satoja paperittomia ja maassa ilman lupaa olevia työntekijöitä. Golden State Fence lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta vuosina 2004 ja 2005 tehdyissä pistotarkastuksissa tuli esille, että edelleen noin kolmasosa yrityksen 750 työntekijästä oli Yhdysvalloissa laittomasti. Yritys määrättiin maksamaan viiden miljoonan dollarin sakot laittomien maahanmuuttajien palkkaamisesta. Muutama johtohenkilö sai vielä puolen vuoden vankeustuomionkin.
Painajaisia, yökastelua, menetettyjä työpäiviä – äänekäs seksi piinasi naapureita
Tästä englantilaisesta kerrostalosta on naapurisopu kaukana. Brightonissa vietiin liian aktiivinen ja naapureita häiritsevä seksielämä oikeuteen vuonna 2008. Naapureiden mukaan 29-vuotias Kerry Norris ja tämän poikaystävä Adam Hinton olivat jo kahden vuoden ajan piinanneet kerrostalon muita asukkaita äänekkäällä ja läpi yön kestävällä rakastelullaan.
Norrisin seinänaapuri Richard Powell kertoi oikeudessa joutuneensa jäämään silloin tällöin väsymyksen vuoksi pois töistä, sillä yöt olivat olleet unettomia pariskunnan äänekkään lempimisen vuoksi. Sarah Powell todisti siirtäneensä lapsensa nukkumaan toiselle puolelle asuntoa. Toinen naapuri Michelle Tyrrell sanoi nelivuotiaan tyttärensä nähneen painajaisia ja alkaneen kastella sänkynsä öisin sen vuoksi, mitä oli seinän takaa kuullut.
Useimmiten Norris ja Hinton huusivat rivouksia samalla, kun sängynpääty hakkasi seinää vasten kuuteen saakka aamulla. Viimeinen pisara oli se, kun Norris otti ulkona aurinkoa ilkosillaan.
Norris määrättiin maksamaan 200 puntaa sakkoja, 100 puntaa oikeuskuluja ja jokaiselle uhrille korvauksena… 15 puntaa.
Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja
Vuonna 2014 floridalainen 60-vuotias Jason Humphreys yritti estää kanssa-autoilijoiden kännykän käyttöä ja sai siitä hyvästä 48 000 dollarin sakot. Mies oli kyllästynyt näkemään kuskeja, jotka ajon aikana puhuivat puhelimeen tai kirjoittivat tekstiviestejä tai selasivat instaa. Niinpä hän piti autossaan signaaleja estävää häirintälähetintä, joka mykisti ympärillä ajavien henkilöiden mobiililaitteet.
Häirintälähettimet ovat Yhdysvalloissa kiellettyjä, sillä pahimmassa tapauksessa ne voivat estää myös hätänumeroon soittamisen. Humphreys ehti toteuttaa henkilökohtaista liikenneturvallisuuskampanjaansa parin vuoden ajan, kunnes tietyssä risteyksessä useampaan otteeseen partioineet poliisit huomasivat laitteidensa kuuluvuuksien menevän nolliin kahdesti päivässä, aina samoihin aikoihin. He olivat passissa Humphreysin työmatkan varrella.
Oikeanlaisilla välineillä Humphreys ja hänen Toyotansa paikannettiin nopeasti, ja asia varmistui lopullisesti, kun pysäytettyä autoa lähestyneiden poliisien radiotkin hiljenivät. Humphreys ei peitellyt tekosiaan ja kertoi poliiseille empimättä syynkin eriskummalliseen ratkaisuunsa: hän oli lopen kyllästynyt edesvastuuttomiin kuskeihin.
Floridassa kännykän käyttäminen ajaessa tuli vasta keväällä 2019 osittain laittomaksi. Humphreys sai rikoksestaan 48 000 dollarin sakot.
Somen vaarat
Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL:llä on tiukka sääntö, jota valvotaan herkeämättä: pelaajat eivät saa pelipäivänä käyttää sosiaalista mediaa alkaen 90 minuuttia ennen aloituspotkua ja päättyen pelin jälkeisiin haastatteluihin. Sääntö on kaikilla hyvin tiedossa ja sen rikkomisesta seuraa muhkea sakko.
Suurinta osaa ihmisistä hirvittäisi. NFL-pelaajat ovat toki hieman eri asia miljoonapalkkoineen.
Joka tapauksessa, Cincinnati Bengalsin laitahyökkääjänä vuonna 2010 toiminut Chad Johnson päätti kaivaa kännykkänsä kahdesti esiin ja twiittasi pelin kulusta.
Johnsonille rapsahti somettamisesta 25 000 dollarin sakko, mutta hänen Twitterissä julkaisemastaan reaktiosta päätellen summa ei suuremmin kirpaissut. Mies pyysi anteeksi ja lupasi olla tekemättä samaa uudelleen, sillä ”twiitit kevensivät hänen pankkitiliään Bugattin kahden kuukauden osamaksun verran”.
Johnson ei todellakaan ole ainoa, joka kieltoa on rikkonut, joten kannattaisiko sakkosummaa hieman nostaa, jotta liigalle ilmeisen tärkeästä säännöstä pidettäisiin paremmin kiinni. Tai sitten se on helppoa rahaa!?
Liian pitkä nurmikko!!!
Vuonna 2018 floridalainen James Ficken matkusti Etelä-Carolinaan selvittämään menehtyneen äitinsä kuolinpesää ja muita käytännön asioita. Ficken oli sopinut erään ystävänsä kanssa, että tämä kävisi leikkaamassa nurmikon hänen poissa ollessaan. Valitettavasti ystävä oli tuona aikana yllättäen kuollut, joten nurmikko pääsi kasvamaan villisti.
Kun Ficken palasi viikkojen kuluttua kotiinsa ja ryhtyi puutarhahommiin, hajosi hänen ruohonleikkurinsa eikä nurmikon ajamisesta tullut mitään. Ficken ei kuitenkaan hätääntynyt, sillä kysehän oli vain pitkästä ruohosta, mutta hänen tietämättään jokaisena päivänä, jona nurmikko oli yli 25 senttiä pitkä, hänelle rapsahti 500 dollarin sakko.
Ficken oli saanut ylipitkästä nurmikostaan sanktioita jo pari vuotta aiemmin, kun oli ollut tapaamassa vielä elossa ollutta äitiään, ja siksi hänen ystävänsä olikin huolehtinut pihamaasta. Ficken ei kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että ”rikoksen” uusijana hänelle alkaisi kertyä päivittäisiä rapsuja.
Parin kuukauden päästä Ficken matkusti jälleen hoitamaan äitinsä perintöasioita, mutta kävi ennen reissuaan ostamassa uuden leikkurin ja siisti nurmikkonsa. Matka oli kuitenkin viikkojen mittainen ja ruoho kasvoi – taas lisää rikkomuksia. Siinä vaiheessa, kun Fickenille selvisi koko sakkofarssi, oli hänelle kertynyt maksettavaa 29 833,50 dollaria ja häntä uhattiin talon ulosotolla.
Pitkäkestoisen oikeuskäsittelyn ja byrokratian vuoksi aivan viimeistä niittiä tähän tapaukseen ei ole vieläkään saatu. Viimeisin päätös on kesältä 2022, jolloin sakot määrättiin edelleen Fickenin maksettavaksi. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi, sillä Fickenin takana on iso asianajotoimisto, joka otti tapauksen aikoinaan hoidettavakseen ilman korvausta. Valitus on valmisteilla.
Heidän mielestään ”kenenkään ei pitäisi menettää kotiaan leikkaamattoman nurmikon vuoksi”. Siitä voidaan varmasti kaikki olla yhtä mieltä!
”EI KILPIÄ” -rekisterikilpi toi tuhansia liikennesakkoja
Losangelesilainen Robert G. Barbour halusi vuonna 1979 hankkia Datsun Z -autoonsa personoidut rekisterikilvet. Hakulomakkeeseen piti täyttää kolme vaihtoehtoa mieluisessa järjestyksessä. Innokkaana veneilijänä tunnetun Barbourin ensimmäinen valinta oli ”SAILING” (purjehdus), toiseksi vaihtoehdoksi hän ilmoitti ”BOATING” (veneily), ja kolmanteen kohtaan hän kirjoitti ”NO PLATE” (ei kilpiä). Viimeisellä rivillä hän tarkoitti sitä, että jos kumpikaan kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta ei onnistuisi, ei hän haluaisi rekisterikilpiä lainkaan.
Kuinka ollakaan, kolmas vaihtoehto oli hyväksytty ja Barbour sai autoonsa kilvet joissa luki ”NO PLATE”. Aluksi se harmitti, mutta mies totesi rekisterikilpien olevan erikoiset ja ainutlaatuiset, joten hän päätti pitää ne.
Kuukauden kuluttua Barbour sai muistutuksen erääntyneestä parkkisakosta, joka oli annettu San Franciscossa. Mies ei ollut tuolloin ollut lähelläkään kyseistä paikkaa. Hän soitti oikeustalolle ja selvitti asian; sakotettu ajoneuvo ei kuulunut hänelle.
Muutaman päivän kuluttua Barbour alkoi saada kymmeniä muistutusmaksuja ympäri Kaliforniaa. Siinä vaiheessa asian todellinen laita selvisi – aina kun sakotetusta ajoneuvosta puuttui rekisterikilvet, kirjoitettiin järjestelmään ”NO PLATE”, ja muistutukset lähtivät rekisterihallinnon kautta automaattisesti Barbourille.
Ajoneuvovirasto vaati Barbouria vaihtamaan kilpensä väärinkäsitysten välttämiseksi, mutta hän oli jo kiintynyt omalaatuiseen rekisterinumeroonsa ja kehotti sen sijaan virastoa muuttamaan omaa järjestelmäänsä. Kissa ja hiiri -leikki kesti jonkin aikaa, ja Barbour kirjoitti virastolle sitkeästi oikaisupyyntöjä jokaisen muistutusmaksun saatuaan. Puolessa vuodessa mies vastaanotti 2500 itselleen kuulumatonta sakkoa.
Kahden vuoden päästä ajoneuvovirasto antoi periksi ja uudeksi merkinnäksi sovittiin ”NONE” (ei lainkaan). Virastossa toivottiin hartaasti, ettei kukaan keksisi hankkia itselleen kyseisellä tekstillä olevia rekisterikilpiä. Vuonna 1986, eli seitsemän vuotta ensimmäisen muistutusmaksun jälkeen, Barbour kertoi saavansa edelleen keskimäärin viisi karhukirjettä kuukaudessa.
Presidentti ajoi ylinopeutta. Hevoskärryillä.
Syyskuun 27. päivänä vuonna 1908 Washington Evening Star -lehti kirjoitti artikkelissaan poliisi William H. Westistä, joka otsikon mukaan oli ”Ainoa poliisi, joka on koskaan pidättänyt presidentin”.
Päästäksemme tapahtuma-aikaan, täytyy meidän mennä ajassa vielä muutama vuosikymmen taaksepäin – vuoteen 1872, jolloin Yhdysvaltojen presidenttinä toimi Ulysses S. Grant.
Grant oli ilmeisen viehättynyt vauhdista ja nopeista hevosista, ja kerran jos toisenkin hän kiiti valjakollaan pitkin Washingtonin katuja. Eräs hurjastelu päättyi kuitenkin lyhyeen, kun poliisi West pysäytti presidentin ja kertoi tämän rikkovan lakia, ja ennen kaikkea näyttävän huonoa esimerkkiä muille herrasmiehille. Presidentti Grant oli pahoillaan ja lupasi parantaa tapansa.
Mutta heti seuraavana päivänä Grant oli jälleen vauhdissa ja West joutui jahtaamaan presidenttiä kokonaisen korttelin verran saadakseen tämän pysähtymään. Presidentti vain hymyili poliiseille hyvin tietoisena syyllisyydestään, kun häntä talutettiin pidätettynä asemalle. West pyysi korkea-arvoiselta rikolliselta anteeksi, mutta kertoi ettei virkavallan edustajana voinut olla antamatta sakkoja liian kovasta vauhdista. Grant joutui pulittamaan 20 dollaria – joka nykyrahassa on noin 400 dollaria – ja poistui asemalta arvatenkin tuli hännän alla.
Lue myös:
Oudoimmat
Granaattiomenan murskaamista oveen, värikkäitä alusvaatteita ja nukkejen polttamista roviolla: 10 erikoista tapaa juhlia uuttavuotta
Samppanjaa ja ilotulitteita – kuulostaa uudenvuoden juhlinnalta! Uuttavuotta juhlistetaan monin eri tavoin ja esittelemme nyt kymmenen erikoista perinnettä ympäri maailman.
Vuoden vaihtuminen on merkittävä juhla monessa kulttuurissa, mutta kaikilla on heittää soppaan omat mausteensa. Ympäri maailman löytyy mitä erilaisimpia perinteitä ottaa uusi vuosi vastaan ja valtaosa näistä perinteistä on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Miten sinä vietät uuttavuotta? Sujuuko uudenvuoden juhlinta suomalaisittain perinteisissä merkeissä vai otatko kenties tältä listalta muutaman vinkin ja heittäydyt kansainvälisiin tunnelmiin?
Brasilia: Toiveikkaita hyppyjä Atlantin aaltoihin
Uuteen vuoteen hyppääminen voi olla ihan kirjaimellinen hyppy. Tanskalaisilla on tapana nousta seisomaan tuoleille ennen vuorokauden vaihtumista ja kun keskiyö saapuu, hyppäävät he alas. Hypyn on tarkoitus karkottaa pahoja henkiä.
Tuo tanskalaisten tapa on huomattavasti mielekkäämpi toteuttaa myös Suomessa, jos vertaa esimerkiksi Brasiliassa tapahtuvaan uudenvuoden juhlintaan, johon liittyy niin ikään hyppääminen.
Brassit kerääntyvät uudenvuodenaattona sankoin joukoin rannalle, missä hypätään seitsemän aallon ylitse. Jokaisella hypyllä esitetään toive tulevalle vuodelle tai osoitetaan kiitosta jostain menneen vuoden tapahtumasta.
Itämeren tai minkään vesistön aallot eivät erityisemmin houkuttele hyppimään Pohjolan hyytävässä vuodenvaihteessa.
Kanada: Virkeitä jääkarhuja
Tässä sitten kumotaan edellisen kohdan viimeinen lausahdus. Sillä jos haluaa juhlistaa uutta vuotta kuten kanadalaiset, niin suunta käyköön hyisiin vesiin.
Vancouverissa 1920-luvulla alkanut perinne on vuosien mittaan levinnyt ympäri Kanadaa ja tehdäänpä näitä ”jääkarhu-uinteja” muuallakin maailmassa. Polar Bear Swimin alkuvuosina uintiin osallistui vain kourallinen ihmisiä, mutta nykyisin tapahtumat houkuttelevat valtaisan määrän väkeä.
Tuhannet karaistuneet kanadalaiset ympäri maan kerääntyvät uudenvuodenpäivänä rannoille juoksemaan jäiseen mereen tai järveen. Joidenkin paikkakuntien tapahtumissa ensimmäisinä veteen pulahtaneet palkitaan, mutta monille osallistuminen tähän järjettömään perinteeseen on tärkeintä.
Jos on edellisen illan ja yön juhlinnoista hieman nuutunut olo, niin sukellus jääkylmään veteen raikastaa kummasti.
Filippiinit: Vain pyöreällä muodolla on väliä
Kuva: Pixabay
Filippiineillä pyöreys on yhtä kuin vauraus. Pyöreä muoto tietää pätäkkää ja hyvää onnea, ja uutenavuotena tämä uskomus viedään äärimmilleen.
Filippiiniläiseen uudenvuoden juhlintaan kuuluu valtava keskiyön juhla-ateria Media Noche. Herkkuja notkuvassa pöydässä on oltava myös pyöreitä hedelmiä – koska vaurautta havitellaan kaikin keinoin. Usein hedelmät ovatkin paraatipaikalla, keskellä pöytää. Ihan kaikkia hedelmiä ei kuitenkaan hyväksytä pyöreästä muodosta huolimatta: muun muassa ananas ja jakkihedelmä ovat vältettävien listalla, koska niiden kuorissa oleva piikit symboloivat ongelmia.
Uutenavuotena filippiiniläiset myös pukeutuvat pilkullisiin asuihin ja lahjoittavat toisilleen kolikoita – pyöreä muoto kunniaan! Lapsilla on myös tapana täyttää taskunsa kolikoilla ja ravistella niitä keskiyöllä.
Joissakin perheissä kolikoita myös levitellään uutenavuotena ympäri kotia, sillä mitä enemmän laatikoissa tai nurkissa tai vaikkapa tuolien alla on käteistä, sitä enemmän seuraavana vuonna on tiedossa hyvää onnea ja rahaa.
Argentiina: Ympäristöstä viis kunhan mennyt on mennyttä!
Jos vierailee Buenos Airesissa uudenvuoden aikaan, voi taivaalta satava paperisilppu yllättää pahanpäiväisesti. Ei huolta, sillä kyse on uudenvuoden perinteestä, jossa kaikki mennyt jätetään taakse ja uusi vuosi aloitetaan kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.
Toimistojen työntekijöillä on nimittäin vuoden viimeisenä päivänä tapana työntää kaikki kertyneet dokumentit, kalenterit ja muistilaput paperisilppuriin ja viskata silppu ikkunasta kadulle.
Roskakoriin silppua ei voi laittaa, sillä sen lennättäminen ikkunasta ulos symboloi kaikesta negatiivisesta irtipäästämistä ja positiivisten asioiden vastaanottamista. Perinne on hiljalleen hiipumassa, sillä valtava määrä paperisilppua on rumannäköistä – varsinkin, jos sattuu satamaan – eikä roskaaminen ole myöskään ympäristölle hyväksi.
Grönlanti: Uudenvuoden juhlinta tuplana
Grönlantilaiset selvästi rakastavat uudenvuoden juhlintaa. He nimittäin tekevät sen kahdesti.
Kun kello on Grönlannissa iltakahdeksan, on se keskiyö Tanskassa. Ja koska Grönlanti kuuluu Tanskaan, niin miksipä vuodenvaihdetta ei juhlittaisi emämaan mukana. Raketit paukkuvat pohjoisen pimeälle iltataivaalle, kuoharilasit kilisevät, kaikki halailevat toisiaan ja toivottavat hyvää uutta vuotta. Sitten grönlantilaiset asettuvat nauttimaan illallista.
Kunnes kello lyö kaksitoista, jolloin tunteja aiemmin tapahtunut juhlinta toistetaan yhtä riemukkaissa merkeissä.
Mahtava perinne! Koska vuorokausi vaihtuu jossakin päin maailmaa jokaisena tuntina (ja myös välissä) niin miksi ei juhlia 24 tuntia putkeen?
Jee, vuosi vaihtui Tongalla! Jaahas, kilistellään Intian mukana. Sitten ammutaan raketteja omana virallisena uutenavuotena. Muutaman tunnin päästä voikin juhlistaa grönlantilaisten tahdissa. Vaikka aamulla voi jo tuntua turnausväsymystä, niin vielä jaksetaan jorata, kun Meksikossa vaihtuu vuosi. Kovimmat uudenvuoden juhlijat sinnittelevät seuraavaan keskipäivään ja kohottavat maljan yhdessä havaijilaisten kanssa.
Ecuador: Mennyt vuosi tuhkana tuuleen
Kun keskiyö saapuu Ecuadorissa, sytyttävät ihmiset paperilla täytettyjä linnunpelättimiä tuleen. Ne eivät ole mitä tahansa nukkeja, vaan monille on taiteiltu jonkun julkkiksen tai vaikkapa poliitikon kasvot. Poltettavat nuket symboloivat puhdistautumista edellisen vuoden pahuuksista. Samalla roviolla poltetaan myös vanhoja valokuvia, jotka edustavat mennyttä vuotta. Näin karkotetaan kaikki paha.
Perinteen kerrotaan juontavan juurensa vuoden 1895 keltakuume-epidemiaan, jolloin ihmiset täyttivät arkkuja tautiin menehtyneiden läheistensä vaatteilla, minkä jälkeen arkut sytytettiin palamaan puhdistautumisen merkiksi.
Jos pelkkä linnunpelättimen polttaminen ei vakuuta siitä, että tuleva vuosi on oleva loistelias, voi omia mahdollisuuksiaan parantaa hyppäämällä palavan nuken yli 12 kertaa. Jos siinä onnistuu polttamatta itseään, niin ainakin voi sanoa, että hyvä onni oli matkassa hyppyhetkellä.
Venäjä: Toivomukset tuhkana kurkusta alas
Jos Ecuadorissa menneet tuuhastetaan tuhkana tuuleen, niin itänaapurissa tuhkat edustavat toiveita tulevan vuoden varalle.
Venäläiset eivät tee uudenvuodenlupauksia, vaan he esittävät toiveita alkavalle vuodelle. Keskiyöllä, kellon lyödessä kaksitoista, toiveet kirjoitetaan ylös paperilappusille. Sitten nämä lappuset poltetaan, paperista syntynyt tuhka ripotellaan samppanjan joukkoon ja lasillinen kulautetaan kurkusta alas.
Ja tämä kaikki on tapahduttava niiden kahdentoista kellonlyönnin aikana, jos siis mielii toiveidensa toteutuvan.
Kreikka: Tuleva vuosi on onnekas, jos kodin edusta näyttää veriseltä rikospaikalta
Kreikkalaisessa kansanperinteessä granaattiomena on jo ammoisista ajoista lähtien symboloinut voimaa. Se on hedelmällisyyden, vaurauden ja hyvän onnen hedelmä. Ei siis ole lainkaan kummallista, että granaattiomena liittyy olennaisena osana uudenvuoden juhlintaan ja erityisesti perinteeseen nimeltään podariko.
Aattona kreikkalaiset ripustavat granaattiomenan roikkumaan ulko-ovelle tai hedelmä otetaan kirkkoon mukaan siunattavaksi; tapa on hieman erilainen saaresta riippuen.
Juuri ennen keskiyötä ihmiset tulevat ulos kodeistaan ja kun vuosi on vaihtunut, astuu tarkkaan valittu henkilö ensimmäisenä sisään oikea jalka edellä. Perinteen nimi podariko on vapaasti suomennettuna hyvä jalka.
Toisinaan ensimmäisenä sisään astuva henkilö on talon isäntä, toisinaan vanhin poika ja joskus perhe voi kutsua jonkun ulkopuolisen, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea. Kun tämä onnekas astuja on ylittänyt kynnyksen, laittaa talonväki jalkansa jonkun rautaisen esineen päälle, jotta perhe pysyisi rautaisessa kunnossa läpi tulevan vuoden.
Ja sitten päästään siihen granaattiomenaan. Kaiken hyvän onnen varmistamiseksi granaattiomena isketään ovea vasten ja mitä enemmän mehua roiskuu, sitä paremmat ajat on tulossa. Hedelmän murskaamisen hetkellä kaikki toivottavat toisilleen hyvää uutta vuotta.
Tämä perinne ei mene kokeiluun. Jos olet koskaan avannut granaattiomenaa, niin tiedät mitä tarkoitan. Homman jälkeen keittiö ja kaikki lähialueet noin 10 metrin säteellä ovat punaisissa roiskeissa kuin joku olisi murhattu väkivaltaisesti. No, ehkäpä se on tiennyt vain hyvää onnea!
Sveitsi: Hyviä uutisia sottapytyille
Kuva: Pixabay
Jäätelön tippuminen maahan suututtaa ja itkettää – usein lähinnä lapsia, mutta miksei myös aikuisia. Onhan se harmillista. Tilanne on kuitenkin päinvastainen silloin, kun Sveitsissä juhlitaan uuttavuotta. Lattialle tipahtanut jäätelö nimittäin symboloi yltäkylläisyyttä ja sen uskotaan tuovan onnea ja vaurautta. Niinpä sveitsiläiset pudottelevat jäätelöä maahan ihan tarkoituksella.
Tämä perinne herättää muutamankin kysymyksen: Kuka siivoa kaiken lattialle levitetyn jätskin? Ja saako kukaan syödä uutenavuotena jäätelöä vai päätyykö kaikki herkku lattialle hyvää onnea tuomaan?
Latinalainen Amerikka: Alusvaatteiden värillä on väliä
Nyt avataan valtioiden rajoja ja puhutaan suuren alueen yhteisestä perinteestä. Isossa osassa Väli- ja Etelä-Amerikkaa alusvaatteiden valitseminen on uudenvuoden juhlinnan kriittisin hetki. Esimerkiksi Meksikossa ja Boliviassa uskotaan vakaasti, että uutenavuotena käytettyjen alusvaatteiden väri määrittää seuraavan vuoden kohtalon.
Erivärisiä alusasuja myyvät kojut ilmestyvät katukuvaan pari päivää ennen h-hetkeä, joten jokainen voi käydä ostamassa juuri omiin toiveisiin sopivat alkkarit. Siinä onkin sitten miettimistä, että mitähän sitä ensi vuonna oikein haluaisi.
Punaiset alusvaatteet tietävät totta kai rakkautta ja intohimoa, vihreät alkkarit kuvastavat hyvinvointia ja terveyttä, valkoiset tuovat toivoa ja rauhaa, vaaleanpunaisiin pikkareihin pukeutuvalle on luvassa tosiystävyyttä ja keltaiset alusvaatteet symboloivat hyvää onnea ja vaurautta. Mitäköhän niille on luvassa, jotka kulkevat kommandona?
Italiassakin alusvaatteiden värillä on väliä, joskin ainoa onnea tuova pikkareiden väri on punainen. Nykyään ajatellaan, että punaiset alusvaatteet pitävät rakkauselämän kukoistavana tulevana vuonna, mutta todellisuudessa perinne juontaa juurensa keskiajalle, jolloin miehet kietoivat perhekalleutensa punaiseen riepuun suojellakseen niitä pahojen noitien loitsuilta.
*
Yksi Listafriikin historian ensimmäisistä listoista koski niin ikään uudenvuoden perinteitä. Vuoden 2019 viimeisenä päivänä julkaistun listan voit lukea tästä: Top 10: Tässä ovat maailman omituisimmat uudenvuoden perinteet.
Lue myös:
-
Tiede1 viikko sittenKäsi saa voimansa aliarvioidusta pikkurillistä: 10 ihmiskehon erikoista asiaa, joita et ehkä tiennyt
-
Viihde5 päivää sitten10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa – osa 1
-
Yhteiskunta1 viikko sittenLaskiainen, Mardi Gras ja Rion sambakarnevaalit ovat sama juhla!
-
Yleistieto2 päivää sittenLukijoiden kysymyksiä: Onko identtisillä kaksosilla samanlaiset sormenjäljet? Vastaus voi yllättää!