Listafriikin oudoimmissa uutisissa mennään eläinten maailmaan ja sydämelliseen kohtaamiseen, kun maailman suurin koira ja maailman pienin koira pääsivät tutustumaan toisiinsa. Kokoero ei näitä veijareita haitannut!

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Maailman suurin koira Reggie

Ennen kuin mennään näiden kahden ääripään ennätyskoirien tapaamiseen, tutustutaan kumpaankin erikseen hieman tarkemmin.

Maailman suurin koira on tanskandoggi Reginald ”Reggie” Johnson. Seitsemänvuotiaan Reggien säkäkorkeus huitelee metrissä ja kun se nousee takajaloilleen omistajaansa halimaan, on se huimasti ihmistä pidempi.

Omistaja Sam Johnson Reiss kertoo Reggien olleen pentueensa rääpäle. Pieni, laikukas pentu valloitti Reissin sydämen välittömästi ja vaikka hänellä ei koskaan aiemmin ollut ollut isoa koiraa, oli pienen pennun kasvua lempeäksi jätiksi kiehtovaa seurata. Reiss ei kuitenkaan osannut arvata, että miten isokokoinen kumppani Reggiestä vielä kasvaisi.

Reggien suuri koko ei tietenkään tullut täytenä yllätyksenä, sillä onhan tanskandoggi irlanninsusikoiran ohella koiramaailman korkein rotu. Mutta erityisyys tuli selväksi hyvin aikaisessa vaiheessa erään koirapuistossa käynnin yhteydessä, kun vain 9-kuukautinen Reggie löi korkeudessa täysikasvuiset tanskandogit.

”Ensimmäiset puolitoista vuotta Reggie vain kasvoi. Se kasvoi tauotta.”, muistelee Reiss ja kertoo kaikkien päivitelleen koiran kokoa. Vaikka Reggie pitää hallussaan maailman korkeimman elossa olevan koiran titteliä, on se omistajansa mukaan sydämeltään ikuinen pentu.

Vaikka Reggien virallinen nimi Reginald viittaa kuninkaalliseen, on sen nimi harhaanjohtava – Reggie on käytökseltään kaikkea muuta kuin majesteettinen. ”Luonteeltaan Reggie on suuri vauva ja käyttäytyy kuin ihmistaapero. Se on leikkisä ja hyvin äänekäs. Se todellakin kertoo välittömästi, jos se haluaa jotain.”, kuvailee Sam Reiss hyväsydämistä ja rakastavaa silmäteräänsä.

Toki Reggien kanssa on omat mielenkiintoiset hetkensä, kuten sen käsittämättömän suurten kakkojen kerääminen ja jokapäiväisen elämän sovittaminen pienen hevosen kokoisen koiran kanssa asumiseen. Reggie yltää kurottelematta syömään pöydältä, se juo vettä suoraan keittiön hanasta ja sen ruokakuppi on 60-senttisellä korokkeella.

Toisaalta Reggietä on helppo rapsutella kumartumatta ja uskomatonta, mutta totta: Reggie nukkuu omistajiensa kanssa samassa sängyssä.

Maailman pienin koira Pearl

Sitten mennään toiseen ääripäähän: Tässä tulee maailman pienen koira Pearl. Chihuahua Pearlilla on korkeutta vaivaiset 9,14 cm, mutta luonnetta sitäkin enemmän.

Floridan Orlandossa asuva Vanesa Semler sai joitakin vuosia sitten musertavia uutisia, kun hänelle selvisi, ettei voisi koskaan saada biologisia lapsia. Vakavat terveyshuolet varjostivat elämää, ja lääkäri ehdotti pariskunnalle, että ehkä he voisivat hankkia koiran, jolle jakaa rakkautta ja huolenpitoa.

Vanesa Semler kävi heti tapaamassa chihuahuapentuetta ja tunsi välittömästi selittämätöntä yhteyttä valkoiseen Pearl-pentuun.

Pearl on täysi perheenjäsen ja se on häpeämättömästi hemmoteltu diiva. Pearl puetaan erilaisiin muotiluomuksiin aurinkolaseja ja hattuja myöden, ja se saa itse valita asunsa.

”Pearlin vaatekaappi on suurempi kuin minulla. Se rakastaan vaatteita; luultavasti siksi, että se on aina kylmissään.”, kertoo Semler ja paljastaa, että Pearlin mielialan voi helposti päätellä kunakin päivänä valitusta vaatekerrasta.

Pieneksi koiraksi Pearl on yllättävän äänekäs, mutta ei pelkästään räksyttävällä tavalla, kuten niin monet chihuahuat ovat. Semler kertoo Pearlin luonteen olevan kuin lehmällä. Se huokailee ja kuorsaa, ja rakastaa olla kuvattavana.

”Pearl on vaativa, vahva ja jääräpäinen; se kertoo, jos haluaa jotain.”, kuvailee Semler koiravauvaansa.

Semler myös kertoo Pearlin olevan ystävällinen kullanmuru, joka tulee toimeen kaikkien koirien kanssa; koosta riippumatta.

”Kun Pearl tapaa suuria koiria, on se heti innokkaasti tutustumassa niihin. Sillä ei varmaankaan ole mitään käsitystä siitä, kuinka pieni se itse on.”

Guinness World Records järjesti leikkitreffit

Koska sekä Reggie että Pearl pitävät hallussaan Guinnessin maailmanennätyksiä, päätti ennätystenkirja järjestää karvaisille kaveruksille leikkitreffit. Sanomattakin oli selvää, että Pearl matkustaisi Reggien luokse Idahoon – ihan vain logistisista syistä se oli näin päin helpompaa.

Koska kaksikolla on korkeuseroa 91 cm, noin pesäpallomailan verran, oli pikkuisen Pearlin omistaja hieman huolissaan tapaamisesta. Mutta huolet kaikkosivat, kun selvisi, että kaikista eroistaan huolimatta Pearl ja Reggie ovat luonteiltaan hyvin samankaltaisia: molemmat ovat ystävällisiä ja lempeitä. Suuren Reggien omistaja myös lievitti huolta kertomalla, että Reggie on aina äärimmäisen varovainen – varsinkin pienten koirien kanssa.

Ensitapaaminen todisti kaikki huolet turhiksi: Pearl ja Reggie treffasivat hännät heiluen ja alkoivat tutustua toisiinsa haistellen. Ja kuten luvattua: Reggie piti huolen, ettei vain vahingossa astu minimaalisen Pearlin päälle ja satuta sitä. Pearl sen sijaan oli vain älyttömän innokas tutustumaan uuteen kaveriin, ettei sille tullut mieleenkään, että lajitoveri on moninkertaisesti sitä suurempi.

Kun koirat istutettiin vierekkäin sohvalle, laskeutui Reggie välittömästi makuulle ollakseen samalla tasolla uuden kaverinsa kanssa. Pearl otti kaiken ilon irti jättimäisestä vieruskaveristaan ja ravasi innokkaasti hyppien Reggien isojen jalkojen yli uudestaan ja uudestaan.

Ystävykset kiersivät taloa tutustuen joka nurkkaan, minkä jälkeen ne siirtyivät kuluttamaan energiaansa takapihalle. Kokoerosta ei tullut missään vaiheessa ongelmaa, vaan Pearl ja Reggie viettivät riemukkaat kaksi päivää idaholaisella maatilalla.

Lue myös:

• Lukijoiden kysymyksiä: Mistä koirat uneksivat?
• Kanariansaaret on nimetty koirien mukaan ja 9 muuta yllättävää tietoiskua koirista
• Hävinneet haukut: 10 sukupuuttoon kuollutta koirarotua

Listafriikin oudoimmissa uutisissa ollaan taas sarjassa ”asioita, joiden ajattelisi olevan keksittyjä”: Nainen sai tuomion, koska keräsi koiran oksennuksesta ihmisen varpaat tarkoituksenaan myydä ne.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Ihmisen varpaat koiran oksennuksesta

Australialainen Joanna Kinman todettiin maanantaina syylliseksi hautarauhan rikkomiseen. Rangaistuksena hänet tuomittiin 18 kuukauden yhdyskuntapalvelukseen. Vaikka tapahtumat ovat varsin erikoisia, voidaan varmasti yhtä mieltä olla siitä, että 48-vuotiaan Kinmanin toiminta ei ollut hyväksyttävää.

Syytteeseen ja tuomioon johtaneet tapahtumat näkivät päivänvalon viime vuoden helmikuussa, kun Kinman oli työpaikallaan Melbournessa sijaitsevassa löytöeläinkeskuksessa.

Eräänä päivänä eläinsuojaan oli tuotu kaksi koiraa, jotka oli otettu haltuun kuolleen omistajansa talosta. Omistaja oli kuollut luonnollisesti, ja syyttäjä Melissa Sambrooksin mukaan miehen menehtymisestä oli kulunut jo jonkun aikaa. Koirat olivat syöneet osan miehen ruumiista, ennen kuin hänet löydettiin.

Eläinsuojaan tuomisen jälkeen koirat rupesivat voimaan pahoin ja kumpikin oksensi epämääräisen läjän mahansa sisältöä. Oksennuksen seassa näkyi hyvin tunnistettavissa olevia ihmisen varpaita.

Kinman ei ollut siinä hetkessä kerännyt varpaita talteen, vaan kävi hieman myöhemmin kaivamassa niitä roskiksesta, johon koirien oksennukset oli luonnollisesti siivottu. Nainen löysi kaksi varvasta, vei ne kotiinsa ja säilöi ne purkkiin kera formaldehydin.

Kehuskelua löydöllä ja myynnin suunnittelua

Seuraavana päivänä viiden lapsen äiti Kinman soitti yhdelle tyttäristään ja kehuskeli löydöksellään. Hän ilmoitti tyttärelleen aikeistaan myydä varpaat ja kertoi selvittäneensä, että niistä voisi saada noin 400 dollaria (noin 232 euroa).

Myynti kuitenkin tyssäsi ennen kuin se pääsi edes alkamaan, sillä nimettömän vihjeen ansiosta poliisi saapui ratsaamaan Kinmanin kotia. Poliisin jututtaessa nainen tunnusti suunnitelmansa välittömästi ja paljasti, että totta tosiaan, hänellä oli ihmisen jäänteitä hallussaan.

Poliisille selvisi, että Kinmanin asunnolla oli varvaspurkin lisäksi muitakin erikoisia esineitä odottamassa myyntiä. Näiden joukossa oli muun muassa linnun pääkallo, marsun jalka, alligaattorin kynsi ja Kinmanin omien lasten irronneita maitohampaita.

Lisätutkimuksissa selvisi, että Kinman oli aktiivinen jäsen Bone Buddies Australia -Facebook-ryhmässä, jossa ihmiset myyvät, ostavat ja vaihtavat erikoisia esineitä.

Oikeuden asiakirjoista käy ilmi, että aiemmin Kinman oli myynyt ryhmän kautta esimerkiksi kuolleena syntyneen kissan- ja koiranpennun. Niiden alkuperä on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Hänellä oli hyllyssään myös kiduttamisen historiaa käsittelevä A History of Punishment and Torture -kirja, mikä ei tietenkään ole väärin: erilaisista asioista voi lukea ilman että se tarkoittaa yhtään mitään.

Tunnustus ja tuomio

Poliisin kuulusteluissa psykologiaa ja eläintieteitä opiskellut Kinman oli sanonut, että ei kokenut tehneensä mitään väärää: ”Tiesin jonkun, joka kerää outoja asioita. Ja sitten vain ajattelin, että ”siistiä” – löysin varpaan.”.

Menehtyneen miehen (eli varpaiden omistajan) poika on tietoinen Kinmanin rikoksesta, mutta hän ei ole halunnut kertoa muulle perheelle, sillä uskoisi tapahtumien järkyttävän heitä turhaan.

Puolustusasianajaja Rainer Martinin mukaan Kinman katuu nyt tekosiaan ja on laajan mediahuomion seurauksena saanut tarpeettoman paljon vihaa osakseen: ”Hän on erittäin katuvainen, mutta ei vain omasta puolestaan, vaan myös siksi, miten kaikki on vaikuttanut menehtyneen miehen omaisiin.”.

Tuomari Andrew Sim, joka käsittelyn alkaessa varoitti salissa olleita ”ahdistavista ja epämiellyttävistä” todisteista, ihmetteli suuresti Kinmanin ajatusta siitä, ettei joutuisi teon vuoksi ongelmiin.

Kinmanin asianajaja Martin myönsi, että ihmisten nihkeä suhtautuminen on varsin ymmärrettävää, mutta nainen on valtavan inhon kohteena. Martin yritti vedota tuomariin keveämmän tuomion toivossa kertoen, että Kinman oli menettänyt työnsä löytöeläinkeskuksessa tapahtuman tultua ilmi. ”No se ei varmaan ole mikään yllätys”, oli tuomarin ytimekäs vastaus.

Oikeudessa Kinman todettiin syylliseksi hautarauhan rikkomiseen ja häntä uhkasi pahimmillaan kahden vuoden vankeustuomio.

Tuomari Sim kuitenkin päätti tiukan pohdinnan jälkeen, että 18 kuukauden yhdyskuntapalvelus on riittävä rangaistus, mutta muistutti rikoksen vakavuudesta: ”Vältät vankilan hyvin, hyvin täpärästi. Käsittelit menehtyneen ihmisen ruumiinjäseniä. Tämä henkilö varmasti odotti, että hänen ruumistaan kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti, mutta sinä toimit juuri päinvastoin.”.

Lue myös:

• Mitä kaikkea voi myydä netissä? 10 älytöntä tosielämän esimerkkiä
• Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista

Listafriikin oudoimmissa uutisissa todetaan tänään se, että urheilussa kilpailu voi olla raakaa jo nuoresta iästä lähtien: lukiolaistyttöjen viestijuoksussa osallistuja kajautti vastustajaansa kapulalla päähän.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Koulujenvälisissä yleisurheilukilpailuissa viestikapulalla päähän

Yhdysvaltalaisella Kaelen Tuckerilla epäillään kallonmurtumaa, kun hän joutui käsittämättömän iskun uhriksi koulujenvälisissä yleisurheilukilpailuissa.

Virginian osavaltiossa Lynchburgissa asuva Tucker osallistui maanantaina yleisurheilukilpailuihin, joissa mittaa toisistaan ottivat paikalliset lukiot. Brookville High Schoolissa koulua käyvä Tucker oli jo aiemmin samana päivänä voittanut 55 metrin pikajuoksun ja tehnyt kyseisellä matkalla myös uuden kisaennätyksen.

Sitten tuli 4×200 metrin viestijuoksun aika. Tucker juoksi toista osuutta ja kamppaili kolmannesta sijasta. Kaikki näytti hyvältä.

Kun hän kurvissa kiiti vastustajastaan ulkokautta ohi, kumautti I.C. Norcom High Schoolin väreissä juossut kilpasisko häntä viestikapulalla päähän. Iskun lamauttama Tucker hoiperteli radan sivuun ja kaatui maahan päätään pidellen. Kisa oli hänen ja hänen joukkueensa osalta ohi, mutta tietenkin päällimmäisenä oli huoli terveydestä.

Kilpailun tuomaristo ei jäänyt toimettomaksi, vaan Norcom diskattiin välittömästi toisen juoksijan estämisestä. Kukaan ei ole ainakaan vielä väittänyt, että lyönti olisi ollut jonkinlainen vahinko ja vain huolimaton käden heilautus, ja tuskin kukaan niin lähtisi sanomaankaan. Yllä olevalla videolla nimittäin näkyy päivän selvästi, että lyönti oli täysin tahallinen; viestikapulalla Tuckeria lyönyt tyttö tiesi tasan tarkkaan mitä teki.

Paikallismedialle puhunut Tucker on edelleen hämmentynyt tapahtuneesta: ”En voi uskoa tätä. Olen shokissa. Yritän vain ymmärtää, mitä tapahtui.”.

Kun Tucker sai viestikapulasta päähänsä ja lyyhistyi radan viereen, juoksi hänen kisoja seuraamassa ollut äitinsä Tamarrow kentälle sydän syrjällään. Samaan aikaan Tuckerin luokse hölkkäsi paikalla ollut lääkintähenkilökunta.

Ei empatiaa eikä anteeksipyyntöä

Tamarrow-äiti ei voi uskoa, että kukaan Norcomin joukkueesta tai taustajoukoista ei tullut pyytämään anteeksi tai katsomaan, miten Tucker voi. Ja kieltämättä tuo tuntuu varsin käsittämättömältä.

”Ei valmentajat. Ei kyseinen urheilija. Ei minkäänlaista pahoittelua. Vaikka se olisi ollut täysi vahinko, mitä en siis usko, mutta siinäkin tapauksessa.”, annatteli syystäkin tuohtunut äiti tulemaan medialle.

Tuckeria ja tämän perhettä haastatelleen ABC13-uutiskanavan raportin mukaan tyttö on saanut sairaalahoitoa aivotärähdyksen vuoksi ja hänellä epäillään olevan kallonmurtuma. Kyseessä ei siis ollut mikään pieni hipaisu viestikapulalla.

Saman uutisraportin mukaan perhe on ollut yhteydessä sekä kapulalla lyöneen tytön huoltajaan että Norcomin koulun urheiluvastaavaan. Molemmat tahot ovat pyytäneet tapahtumaa anteeksi itse urheilijan puolesta.

Tämä on kuitenkin vain herättänyt Kaelen Tuckerissa kysymyksiä: ”Miksi hän teki niin, ja miksi hän ei ole itse pyytänyt anteeksi?”. Hän odottaa toiselta osapuolelta selitystä, pahoittelua ja hieman empatiaa.

Mutta muuten katseet on suunnattu tulevaan, kunhan päänsärky hellittää: Tucker toivoo toipuvansa kuntoon pian alkavaan yleisurheilukauteen ulkokentillä.

Lue myös:

• Top 10 uskomattomimmat selitykset dopingkäryille
• Shakkinyrkkeilystä strutsijuoksuun: Tässä ovat maailman erikoisimmat urheilulajit
• Top 10 vanhimmat yleisurheilun maailmanennätykset

Listafriikin oudoimmissa uutisissa suunnataan Kiinaan, jossa teini-ikäinen vaeltaja eksyi ja selvisi kymmenen päivää luonnon armoilla syöden hammastahnaa ja sulattaen lunta juotavakseen.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Teini-ikäinen vaeltaja eksyi hyytävään vuoristoon

Helmikuun 8. päivänä Sun Liang lähti vaaralliselle vaellukselle Luoteis-Kiinan Qin-vuoristoon. Tämä 18-vuotias huimapää aloitti vaelluksensa reitillä, joka on ollut viranomaisten toimesta suljettu kiipeilijöiltä vuodesta 2018 lähtien.

Syy sulkemiselle on ollut se, että tuota edeltävinä viitenä vuotena reitillä oli menehtynyt tai kadonnut olemattomiin vähintään 46 ihmistä.

Kielto ei kuitenkaan ole estänyt seikkailijoita suuntaamasta pahamaineiselle reitille, joka kulkee Ao- ja Taibai-vuorten välissä.

Ja tuolle reitille lähti hyytävässä talvisäässä yksinään myös Sun, jolla oli verraten vähän kiipeilykokemusta: hän oli harrastanut sitä noin vuoden verran, mutta halusi haastaa itsensä hankalalla reitillä. Hän koki, että kyseinen reitti tekisi hänestä ”oikean” kiipeilijän – se olisi kuin loppukoe ja valmistujaisseremonia yhdessä rankassa paketissa. Jälkeenpäin hän on sanonut, ettei ollut tiennyt kiipeilyreitin olevan kielletty,

Vain kaksi päivää retken alkamisen jälkeen Sunin elektroniset laitteet sanoivat sopimuksensa irti eikä hän enää saanut perheeseensä – tai kehenkään muuhunkaan – yhteyttä. Hän oli luonnon armoilla ilman kontaktia ulkomaailmaan.

Nuori kiipeilijä oli toki varustautunut hyvin: hänellä oli reilun 5000 euron edestä lämmitys-, lataus- ja hätätilannevälineistöä, jotka painoivat yli 32 kiloa. Hän oli myös ladannut tarvittavat kartat navigointilaitteeseen, jotta hänen ei erämaassa tarvitsisi olla riippuvainen mobiiliverkosta.

Mutta hän ei ollut varautunut äkisti muuttuvaan säähän, mistä reitti toki on tunnettu. Eikä hän ollut varautunut siihen, että powerbank-varavirtalähde ei toimi jäätävissä olosuhteissa.

Luonnon armoilla ja vaistojen varassa

 

View this post on Instagram

 

Advertisement

A post shared by The Star (@thestaronline)

Vuoristossa keli vaihteli nopeasti: välillä oli aurinkoista ja heti seuraavassa hetkessä myrskysi ja satoi lunta tai nousi sankka sumu, jossa ei nähnyt kengänkärkiä pidemmälle.

Kun laitteet eivät enää toimineet, joutui Sun jatkamaan samoilua pelkän vaiston varassa, mikä ei varsinkaan ankarissa olosuhteissa ollut helppoa.

Hän on kertonut paikallismedialle pelastumisensa jälkeen, että vietti yöt hyppien paikallaan pysyäkseen lämpimänä. Ja paikallaan nimenomaan siksi, ettei hän yön pimeydessä harhautuisi pois reitiltä ja tippuisi vuorenrinteeltä.

Näin kuitenkin pääsi käymään vaelluksen viidentenä päivänä, kun hän putosi varsin pitkän matkan ja menetti tajuntansa useaksi tunniksi.

Sun sanoo heränneensä seuraavana päivänä vain huomatakseen, että kaikki ruoka ja navigointivälineet olivat kadonneet. Kaiken hyvän lisäksi hänen ranteensa oli murtunut.

Nuorimies arveli tuossa vaiheessa olevansa lähempänä reitin loppua kuin alkua ja päätti sinnikkäästi jatkaa eteenpäin kohti sellaista seutua, josta hänet olisi helpompi löytää.

Ruoaksi hammastahnaa ja juomaksi sulatettua lunta

Seuraavat viisi päivää Sun taisteli luonnonvoimien lisäksi nälkää vastaan, sillä hän ei tohtinut syödä vuorilla kasvaneita sieniä ja sammalta. Näiden sijaan hän sulatti lunta juotavaksi ja silloin tällöin hörppäsi vettä purosta.

Jaksaakseen kävellä eteenpäin hän päätti syödä hammastahnaa saadakseen sokeria kehoonsa. Se auttoi hieman, mutta aiheutti samalla pahoinvointia.

Välillä hän ohitti antilooppien ruhoja ja ajatteli kokevansa itse saman kohtalon ellei vain jatka sinnikkäästi eteenpäin.

Periksiantamattomuus palkittiin, sillä kymmenentenä päivänä Sun haistoi savua ja huusi apua niin kovaa kuin pystyi. Savu oli peräisin etsintäpartion nuotiosta.

Sunin perhe oli tietenkin yhteydenpidon katkettua ilmoittanut pojan kadonneeksi ja etsintäpartioita oli lähetetty vaaralliselle reitille. Erään etsintöihin osallistuneen kiipeilijän mukaan Sun oli viiteen vuoteen ensimmäinen kadonnut henkilö, joka löydettiin pahamaineiselta reitiltä hengissä.

Sun on kiitollinen pelastajilleen, ja tuntee tapahtuneesta syyllisyyttä; lähinnä huolestuneiden vanhempiensa vuoksi. Hän myös kertoo kokemuksen tehneen hänet hyvin nöyräksi: ”Olen kauhuissani tämän jälkeen. Älkää hyvät ihmiset menkö tuolle reitille – se ei sovi vaeltamiseen.”.

Sun ei myöskään enää usko, että vuoria voi valloittaa: ” Vuoret päättävät. Ne päästävät kiipeilijän pois, jos niin tahtovat.”.

Lue myös:

• Mount Everest: Tragediaa ja uskomattomia selviytymistarinoita
• 10 huippufaktaa vuorista ja vuoristoista

Listafriikin oudoimmissa uutisissa tutustutaan tuoreeseen tutkimukseen, jossa vertailtiin ChatGPT:n ja psykoterapeutin suoriutumista pariterapeuttina. Tekoäly vaikutti päihittävän ihmisterapeutin.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Tekoäly vastaan psykoterapeutti

Tuoreen tutkimuksen mukaan parisuhdeongelmiin apua hakevat pariskunnat saavat yhtä hyvää tukea tekoälyltä kuin ihmisterapeutilta. PLOS Mental Health -lehdessä julkaistun tutkimuksen tulokset kertovat jopa siitä, että tekoäly koettiin jossain määrin parempana apuna.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa luotiin erilaisia tilanteita, joissa pariskunnat saattaisivat hakeutua terapeutin pakeille; esimerkiksi yhdessä tilanteessa toinen osapuoli vähätteli puolisonsa masennusta. Sitten nämä eri tilanteissa olevat pariskunnat hakivat apua sekä tekoälyyn perustuvalta ChatGPT-keskustelubotilta, että kokeneilta psykoterapeuteilta.

Tutkimuksen tässä vaiheessa osallisena ei ollut varsinaisia pariskuntia, vaan tutkimusryhmä loi keinotekoiset tilanteet, joihin nämä kaksi vertailussa ollutta tahoa sitten antoivat neuvoja sekä tajosivat avaimia ongelmien ratkaisuun.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa mukaan astui 830 osallistujaa – noin puolet naisia ja puolet miehiä, joiden keski-ikä oli 45 vuotta, ja joista suurin osa oli parisuhteessa. Osallistujat saivat sattumanvaraisesti arvioitavakseen joko ihmisterapeutin tai tekoälyn vastaukset ongelmatilanteisiin. Tehtävänä oli selvittää, miten helppoa terapeutin ja tekoälyn vastauksen erottaminen oli.

Ja kuten jo ehkä arvata saattaa, tehtävä ei ollut helppo. Osallistujat arvasivat oikein terapeutin kohdalla 56,1% kerroista ja ChatGPT:n kohdalla 51,2% kerroista. Ihmisen ja tekoälyn vastauksia oli siis hyvin hankala erottaa toisistaan.

ChatGPT koettiin parempana

Mutta ei siinä vielä kaikki. Jos ihmisen vastausta ei voinut helposti erottaa botin tuottamasta vastauksesta, niin suurin osa osallistujista piti ChatGPT:n lähestymistapaa ja kokemusta parempana.

Vastauksia arviotiin viidellä eri osa-alueella: oliko vastaaja ymmärtänyt puhujaa, osoittiko vastaaja empatiaa, oliko kommunikointi sellaista kuin terapiassa kuuluu olla, sopiko vastaus erilaisen kulttuurillisen taustan omaaville ihmisille, ja oliko vastaus sellainen, jonka pätevä terapeutti voisi antaa.

ChatGPT koettiin parempana erityisesti puhujan ymmärtämisen, empatian osoittamisen ja kulttuurillisten erojen huomioinnissa.

Gabe Hatchin johtama tutkimusryhmä, joka koostui psykologeista ja psykiatreista, ei ole kuitenkaan tulosten perusteella ehdottamassa, että ChatGPT voisi korvata ihmisterapeutit. Tutkimuksessa kuitenkin sanotaan tulosten viittaavaan alustavasti siihen, että ChatGPT:ssä on potentiaalia psykoterapeuttisten prosessien kehittämisessä. Erityisesti sen uskotaan tulevaisuudessa olevan toimiva keino testata ja luoda uusia lähestymis- ja työtapoja.

Jo vuosien ajan tekoälyn käyttäminen terapiassa on herättänyt keskustelua mielenterveysalalla ja nyt se alkaa olla täyttä todellisuutta. Vastaan ei kannata taistella ja nähdä tekoälyä vain uhkana, vaan ennemminkin valjastaa se hyötykäyttöön ja ottaa kaikki mahdollinen apu irti.

Teknologian käyttöä apukeinona kannattava psykologi Jessica Jackson kommentoi jo vuonna 2023 American Psychological Association -julkaisussa, että terapeutteja ei ole tarpeeksi vastaamaan kysyntään. Ja toisaalta Jackson nosti esille myös erilaisen näkökulman: ”Terapia sopii kaikille, mutta kaikki eivät sitä tarvitse. Keskustelubotti voisi täyttää tässä tietynlaisen lokeron.”

Jacksonin mukaan tekoäly voisi auttaa esimerkiksi uniongelmista tai ahdistuksesta kärsiviä. Jos ihmisellä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta, voi juttelu keskustelubotin kanssa olla miellyttävämpi vaihtoehto kuin ihmisen kanssa käytävä terapiaistunto.

Myös tuoreimman tutkimuksen kirjoittajat pitävät mahdollisena, että jossain vaiheessa tekoäly kuten ChatGPT voisi toimia pätevänä terapeuttina, mutta siinä on kuitenkin vielä monia esteitä ja eettisiä kysymyksiä.

Lue myös:

• Onko tekoäly uhka vai mahdollisuus? 10 mielenkiintoista faktaa
• Mikä ihmeen kryptovaluutta? 10 kiehtovaa ja uskomatonta faktaa virtuaalirahasta

Listafriikin oudoimmissa uutisissa kerrotaan ikävästä sattumasta Turks- ja Caicossaarilla, kun hai puri valokuvaa ottaneelta naiselta molemmat kädet irti.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Varomatonta valokuvausta rantavedessä

Karibialla sijaitseva Turks- ja Caicossaaret on Britannian merentakainen alue, joka tunnetaan turkoosista merivedestä, upeista koralliriutoista ja valkoisesta rantahiekasta – kuten monet muutkin Karibian saaret.

Mutta vaikka kuinka oltaisiin nauttimassa paratiisista turistikohteessa, niin luonto on läsnä ja sitä on kunnioitettava asianmukaisesti. Tämän sai kouriintuntuvasti kokea kanadalainen Nathalie Ross, joka yritti tehdä läheistä tuttavuutta hain kanssa.

Helmikuun 7. päivänä Ross oli nauttimassa aurinkoisesta aamusta Blue Hillsin alueen rantavedessä. Nainen kahlasi matalikossa, kun hai uiskenteli hänen läheisyyteensä. Sen sijaan, että 55-vuotias Ross olisi yrittänyt karkottaa petoa tai poistunut itse kauemmaksi, päätti hän tehdä lähempää tuttavuutta hain kanssa ja napsaista siitä kuvan.

Silminnäkijöiden mukaan hai oli iskenyt hampaansa kiinni varomattomaan naiseen ja puri tätä useamman kerran. Lähellä ollut aviomies sai kamppailtua hain irti vaimosta ja Ross kykeni kävelemään turvaan kuivalle maalle.

Lue myös: Onko Suomen vesillä tavattu haita?

Hai puri molemmat kädet irti

Rantahietikolla hyökkäyksen vakavuus selvisi: Hai puri irti molemmat kädet ja oli painanut hampaansa myös Rossin toiseen jalkaan, joka kuitenkin säästyi. Toinen käsi oli purtu irti ranteen kohdalta ja toinen oli leikkaantunut katki puolivälistä käsivartta.

Rannalla verenvuotoa pyrittiin tyrehdyttämään useiden henkilöiden voimin ja lopulta nainen kiidätettiin läheiseen sairaalaan, jossa tila saatiin vakautettua. Vakavista vammoista huolimatta Rossin henki säilyi; kiitos nopean ensiavun. Sittemmin hänet on lennätetty pois saarelta saamaan jatkohoitoa.

Silminnäkijöiden mukaan Rossin kimppuun hyökännyt (tai olonsa uhatuksi tuntenut ja itseään puolustanut) hai oli hieman vajaa kaksimetrinen, mutta sen lajista ei ole varmaa tietoa. Kyseinen ranta oli suljettu muutaman päivän ajan, jotta voitiin varmistua, että hyökännyt hai oli siirtynyt syvemmille vesille.

Turks- ja Caicossaarten vesissä on runsaasti haita, mutta hyökkäykset ihmisten kimppuun ovat hyvin harvinaisia. Viimeisen neljän vuoden aikana saarilla on tapahtunut neljä tiedossa olevaa haihyökkäystä, joista yksikään ei ole ollut kohtalokas.

Turks- ja Caicossaarten ympäristövirasto DECR on tapauksen jälkeen julkaissut tiedotteen, jossa muistutetaan haiden läsnäolosta. Yleensä alueen vesissä uiskentelevat hait ovat säyseitä, mutta varovaisuutta on syytä noudattaa. Ihmisiä on jälleen kerran varoitettu menemästä liian lähelle haita ja uimaan aina jonkun seurassa, ei koskaan yksin.

Terve järki on katoava luonnonvara.

Lue myös: 

• Kun veden alla vaanii tappava vaara: 10 hirvittävää haihyökkäystä
• Silkasta tyhmyydestä jaettava Darwinin palkinto – 10 idioottimaista voittajaa

Listafriikin oudoimmissa uutisissa kerromme tänään erään vaellusretken hurjista käänteistä, kun pieni palovamma peukalossa johti siihen, että molemmat jalat amputoitiin.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Kuin mikä tahansa vaellusretki

Yhdysvaltalainen Max Armstrong on kokenut vaeltaja ja viettää paljon aikaa ulkoilmassa. Ja kokeneella ei tarkoiteta satunnaista sunnuntaikävelyä, vaan esimerkiksi vuonna 2016 Armstrong käveli Meksikosta Kanadaan. Tuolla 151 päivää kestäneellä retkellä sattui vahinkoja ja tuli monenlaisia kolhuja sekä haavoja, joten pienet vammat ovat miehelle tuttuja.

Mutta joulukuun 2. päivänä 2024 Armstrong oli vaeltamassa ystävänsä kanssa ja sai minimaalisen vamman, joka kuitenkin vain muutamassa päivässä eskaloitui hengenvaaralliseksi tilaksi.

Coloradon Castle Rockissa asuva Armstrong oli leiriytynyt vaelluspäivän jälkeen ja valmisti illallista nuotiolla. Hän siirsi paistinpannua vähän huolimattomasti ja poltti tohinassa toisen peukalonsa tulikuumalla pannulla. ”Se oli pieni palovamma. En ajatellut siitä tuolloin yhtään mitään muuta.”, kertoo People-lehden haastattelema Armstrong.

Hän puhdisti peukalon ja laittoi siihen suojaavan siteen.

Parin päivän päästä 40-vuotiaan Armstrongin vasen nilkka rupesi turpoamaan, mutta ei hätää: ”Ajattelin vain, että saatoin hypätä matkailuautosta jotenkin hassusti ja nilkka ehkä vääntyi siinä”.

Mutta samalla kun nilkka turposi, ei mitätön palovamma peukalossa ottanut parantuakseen, vaikka Armstrong kertoo laittaneensa haavaan antibioottivoidetta ja pitäneensä sen siteessä. Kun hän rupesi ”puhumaan hulluja” unissaan ja varpaankynnet muuttuivat violetiksi, oli aika suunnata ensiapuun.

Hengenvaarallinen verenmyrkytys

Matkalla sairaalaan Armstrong teki sen, mitä jokainen muukin tuossa tilanteessa: Hän googlasi oireensa. Kaikki viittasi verenmyrkytykseen, joka on hengenvaarallinen tila. Verenmyrkytys eli sepsis syntyy, kun verenkiertoon pääsee mikrobeja, jotka aiheuttavat elimistössä tulehdusreaktion. Elimistössä syntyy puolustusreaktio, joka vahingoittaa omia kudoksia ja elimiä.

Lääkärit ovat myöhemmin kertoneet, että todennäköisesti huonosti päättyneellä vaellusretkellä kävi niin, että streptokokki A -bakteereja oli päässyt palohaavaan ennen puhdistusta ja laastarointia. Armstrongin mukaan kyseessä oli ”minimaalisen lyhyt aika”.

Ensiapuun saavuttaessa elimistö oli jo kovilla, eikä Armstrong ollut pysyä tajuissaan. Lääkärit totesivat, että kyseessä tosiaan oli sepsis. ”Iltaan mennessä minut oli jo saatettu lääkkeiden avulla keinotekoiseen koomaan.”, kertaa Armstrong hengenvaarallista tilannetta.

Mies pidettiin koomassa kuuden päivän ajan hänen äitinsä sekä vaimonsa valvoessa sairaalasängyn vieressä. Sepsis eteni toksiseksi sokkioireyhtymäksi, jossa kehon puolustusjärjestelmä hyökkää voimalla vakavaa tulehdusta ja samalla ihmisen omia kudoksia vastaan. Toksisessa sokkioireyhtymässä keho rupeaa ikään kuin syömään itseään ja lääkärit alkoivat valmistella läheisiä siihen, että Armstrong ei välttämättä selviä hengissä.

Herääminen koomasta ei tuonut helpotusta

Kun Max Armstrong joulukuun 13. päivänä heräsi koomasta, olivat hänen molemmat jalkansa muuttuneet mustaksi. ”Tuntui, kuin ne olisi murskattu. Lääkärit heittelivät ohimennen ilmoille ajatusta amputoinnista.”, muistelee mies heräämisen jälkeisiä tuntemuksiaan.

Hän oli kuitenkin aluksi voimakkaasti sitä vastaan: ”He eivät tule missään nimessä ottamaan jalkojani!”. Mutta käveleminen ei onnistunut ja kun kaikki yritykset fysioterapiassa olivat täyttä tuskaa, oli aika siirtää ajatukset toiseen vaihtoehtoon.

Viimeinen niitti vaikealle päätökselle oli se, kun Armstrongin äiti näytti kuvia jalkapohjista. ”Ne olivat pikimustat ja verisuonet olivat tuhoutuneet. Tajusin, etten koskaan enää voisi kävellä noilla jaloilla.”

Molemmat jalat amputoitiin

Kuolio eteni koko ajan, joten lääkärit kehottivat kiirehtimään päätöstä: jalat voitaisiin vielä amputoida polven alapuolelta, mikä tekee proteesin käytöstä helpompaa. Tällöin henkilö pystyy edelleen taittamaan jalkaansa itse ja tarvitsee ainoastaan suoran proteesin. Vaarana kuitenkin oli, että nekroosi etenisi yli polven.

Joulukuun 23. päivänä Armstrongin molemmat jalat amputoitiin. Mies on ottanut operaation, jalkojen menetyksen ja paranemisprosessin osana henkistä kasvumatkaa.

Hän toimii terapeuttisena valmentajana omassa Raise Up Recovery -yrityksessään, joka auttaa vankilasta vapautuneita miehiä. Työuran tuomat opit tulivat tarpeeseen, kun hän itse yritti päästä sinuiksi jalkojensa menetyksen kanssa. ”En halunnut tehdä sitä, mutta ymmärsin sen olevan välttämätöntä.”

Vaeltaminen tulevaisuuden toiveissa

Paraneminen ja kuntoutus ovat toki vasta alussa, mutta Armstrongin katseet on jo suunnattu tulevaisuuteen ja uusille vaellusreiteille. Hänen tavoitteensa on kiivetä yli 4 kilometrin korkeuteen.

Miehen avuksi on perustettu tili GoFundMe-joukkorahoitussivustolle. Sielä voi tehdä haluamansa kokoisen lahjoituksen ja kerätyillä varoilla on tarkoitus tehdä Armstrongin arjesta esteetöntä: rakentaa kotiin hissi ja muokata hänen autonsa proteesin käyttäjälle soveltuvaksi. Ja toki aktiivinen mies tarvitsee edistyksellisen, joka tarkoittaa hintavan, proteesin tulevia vaelluksia silmällä pitäen.

Tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin valoisana ja vaikean päätöksen tehnyt Armstrong on positiivisella mielellä: ”En epäile hetkeäkään, ettenkö olisi vuoden päästä vuorilla vaeltamassa! Suurin haaveeni tällä hetkellä on päästä pitkälle kävelylenkille koirani kanssa.”.

Lue myös:

• 10 uskomatonta tarinaa, joissa oman ruumiinjäsen irti leikkaaminen pelasti hengen
• Mies leikkasi unissaan sukuelimensä irti, koska näki unta vuohen teurastamisesta

Listafriikin oudoimmissa uutisissa suuntaamme Hollantiin, jonka jalkapallon pääsarjassa nähtiin skandaalinomainen tuomarivirhe: Kentällä oli sääntöjen vastaisesti 12 pelaajaa. Tapahtumaketju johti kahteen erikoistilanteeseen ja lopulta ottelun ratkaisumaaliin.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Virheellinen vaihto jäi huomaamatta

Hollannin pääsarja Eredivisiessä nähtiin lauantaina pelatussa ottelussa räikeä tuomarimoka, joka saattoi viedä alivoimalla pelanneelta joukkueelta voiton.

Vääryyttä kokenut joukkue on Heerenveen, jota luotsaa kaikkien jalkapallon ystävien ja varmasti monen muunkin tuntema hyökkääjälegenda Robin van Persie. Van Persie ei ole jäänyt sanattomaksi lauantain ottelun jälkeen.

Mutta mennään ensin siihen, mitä kentällä tapahtui.

Heerenveen pelasi kotistadionillaan Fortuna Sittardia vastaan, ja vaikutti vahvasti siltä, että isännät olivat menossa 2-1-voittoon. Ottelu oli päättymässä ja minuutti ennen täyttä aikaa vierasjoukkue teki kaksi vaihtoa. Kaikki kuulostaa tähän asti täysin normaalilta. Jasper Dahlhaus ei kuitenkaan poistunut vaihtopenkin puolelle, joten Fortuna Sittardilla oli kentällä 12 pelaajaa. Peliä jatkettiin ja virheellisesti miehen ylivoimalla pelannut vierasjoukkue sai sivurajaheiton isäntien kenttäpuoliskolla.

Vasta silloin tuomaristo puuttui asiaan ja Dahlhaus siirtyi kentän laidalle. Fortuna Sittard oli pelannut 12 pelaajalla 20 sekunnin ajan.

Sivurajaheittoa seuranneet pelitapahtumat johtivat Fortunan kulmapotkuun, josta vieraat upottivat viimeisellä varsinaisella peliminuutilla pallon isäntien verkkoon. Peli päättyi tasalukemiin 2-2.

Vaikka joukkueet olivat maalin syntyessä tasalukuiset, on täysin ymmärrettävää, että isäntäjoukkue koki voittonsa tulleen ryöstetyksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja miehen ylivoima pelin viime hetkillä voi olla hyvinkin merkittävässä roolissa.

Olisiko Fortuna saanut kulmapotkuun ja maaliin johtanutta sivurajaheittoa Heerenveenin kenttäpuoliskolla ilman ylivoimaa?

Van Persie kävi kuumana – ja ihan syystä

Valmentaja van Persie ei voinut uskoa tätä todeksi. ”Mielestäni maalia edeltäneet tapahtumat olivat erikoisia. Heillä oli 12 miestä kentällä kokonaisen minuutin ajan. Ilmeisesti se on sallittua ja mahdollista. Voitteko kuvitella? Se on yksinkertaisesti sallittua.”, purki van Persie tuntojaan ESPN:n haastattelussa.

Tuomarit olivat autuaan tietämättömiä virheestä, kunnes van Persie toi asian esille.

”En yleensä koskaan keskustele tuomareiden kanssa kesken pelin, vaan annan heidän aina tehdä työnsä. Mutta niin ei voi olla, että joukkue pelaa 12 miehellä. Se on käsittämätöntä.”

Van Persie kertoo kysyneensä neljänneltä erotuomarilta, että eikö asialle pitäisi tehdä jotain. Virhe oli kuitenkin tapahtunut ja peli pelattu loppuun.

Kun valmentajalta kysyttiin, että mitä hän haluaisi nähdä tapahtuvan, oli vastaus valmiina: ”Maalin voisi esimerkiksi kumota. 12 pelaajalla ei voi pelata 11 vastaan. En voi ymmärtää tätä ollenkaan. Mielestäni tämä on skandaali.”.

Median tiedustellessa tuohtuneelta van Persieltä, että oliko tuomarivirheellä todellisuudessa mitään vaikutusta peliin, oli miehellä vastaus valmiina: ”Sillähän ei pitäisi olla mitään merkitystä, vai mitä!? Mutta tietenkin se vaikutti peliin. 12 vastaan 11; se ei ole sääntöjen mukaista.”.

Tänään sunnuntaina KNVB, Alankomaiden kuninkaallinen jalkapalloliitto, tiedotti tutkivansa tätä ”erittäin ikävää ja huolimatonta tapausta”.

KNVB:n tiedottajan mukaan liitto on pyytänyt sekä erotuomareilta että kummaltakin joukkueelta lausunnot, joiden pohjalta kysytään apua menettelyyn jalkapallon säännöistä päättävältä IFAB:lta. Tämän jälkeen mahdollisista toimista päätetään liiton sisällä.

Ottelun tulos oli merkittävä sarjataulukon osalta, sillä Fortuna ja Heerenveen tappelevat samoista sijoista.

Jos Heerenveen olisi voittanut, olisi se kivunnut sarjataulukossa ohi vastustajastaan. Tasatulos tarkoittaa kuitenkin sitä, että kahdeksantena majaileva Fortuna pysyy pisteen ja kaksi sijaa Heerenveenin edellä.

Mitä luulet: Jäikö Dahlhaus kentälle vahingossa vai halusiko Fortuna koittaa onneaan ja testata, kauanko ylivoimalla pelaaminen onnistuisi?

Lue myös:

• Miten jalkapallopelissä toimitaan, jos maalivahti loukkaantuu rankkareilla?
• 10 uskomatonta jalkapallotarinaa, joita on vaikea uskoa todeksi