Yhteiskunta

Top 10 maailman vaarallisimmat maat murhien määrässä mitattuna

Julkaistu

Nyt listataan top 10 maailman vaarallisimmat maat murhien määrässä mitattuna.

Maailman vaarallisimmat maat ei ole mikään yksiselitteinen lista tehtäväksi, joten vertailu on tehtävä jostain tietystä näkökulmasta – Listafriikki valitsi murhat.

Listan järjestys perustuu Statista-tilastopalvelun tietoihin. Statista ylläpitää laajaa tietokantaa, jossa on massiivinen määrä markkinadataa ja kansainvälisiä tilastoja. Marraskuun alussa se julkaisi listan maailman vaarallisimmista maista vuonna 2021 perustuen murhien määrään 100 000 asukasta kohti.

Maailman vaarallisimmat maat -lista on siis kasattu ainoastaan murhien määrää katsomalla, joten luonnonkatastrofit ja sota-alueet eivät ole mukana. Tästä syystä listalta ei löydy esimerkiksi Syyriaa, Etiopiaa tai Afganistania, joissa on meneillään konflikteja ja väkivallan uhka on jatkuva.

Latinalaisen Amerikan maat pitävät kärkipaikkoja murhien määrissä, mutta mahtuu mukaan muutama maa myös Afrikasta. Murhatilastoja voi verrata Suomen vastaaviin: Suomessa murhataan vuosittain hieman reilu yksi ihminen 100 000 asukasta kohden. YK:n mukaan puhutaan epidemiasta, jos murhien määrä nousee yli kymmeneen 100 000 asukasta kohden.

10. Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikassa murhia tapahtuu vuosittaisella tasolla 33,97 kappaletta 100 000 asukasta kohden. Vuonna 2017 maassa murhattiin joka päivä 57 ihmistä, mikä tarkoittaa sitä, että eteläafrikkalaiselle on todennäköisempää tulla ammutuksi kuin menehtyä auto-onnettomuudessa. Etelä-Afrikassa on hieman reilu 60 miljoonaa asukasta.

Vaikka murhien määrä on viime vuosina jonkun verran laskenut, mahtuu Etelä-Afrikka edelleen maailman vaarallisimmat maat -listauksella kärkikymmenikköön. Suurimpien kaupunkien tietyissä kaupunginosissa murhien lukumäärä voi olla jopa yli 300 kappaletta 100 000 asukasta kohden, mikä ylittää ryminällä pahimmilla sota-alueilla kuolleiden määrät. Nämä niin sanotut murhakeskittymät nostavat koko maan keskiarvoa huomattavasti.

Advertisement

Isoimmat ongelmat väkivallan värittämän historian omaavassa maassa ovat köyhyys, korruptio, epätasa-arvo, huumeet ja jengit. Tyypillisin murhan uhri on paikallinen, pari-kolmekymppinen mies, joka löydetään kadulta ammuttuna. Henkirikokset ovat myös valitettavan yleisiä perheiden sisällä. Turistit saavat henkirikosten osalta olla suhteellisen rauhallisin mielin, joskin tiettyjä alueita kannattaa välttää.

9. Saint Kitts ja Nevis

Kuva: Gertjan R. | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)

Kahden Karibianmeren saaren muodostama Saint Kitts ja Nevis elää pitkälti turismista ja vaikka se on korkealla sijalla maailman vaarallisimpien maiden listalla, ovat matkailijat yleensä turvassa väkivallalta. Suurin osa murhista liittyy laittomaan huumekauppaan ja jengien aluekiistoihin.

Vain vajaan 54 000 asukkaan Saint Kitts ja Nevis on viimeisen 20 vuoden aikana noussut yhdeksi pahimmista maista murhien suhteen, mikä on tapahtunut käsi kädessä ampuma-aseiden yleistymisen myötä. Murhia tehdään 34,23 kappaletta 100 000 asukasta kohden ja varsinkin pääkaupunki Basseterre on surullisen kuuluisa henkirikoksistaan. Alle 15 tuhannen asukkaan Basseterre on aiempina vuosina ollut maailman pääkaupungeista kaikkein pahin, kun murhien määrä on suhteutettu asukaslukuun.

Samaan aikaan maan poliisivoimat hehkuttavat ylpeinä sitä, kuinka vakavien rikosten määrä on dramaattisesti laskenut. Tilastot kuitenkin antavat Saint Kitts ja Nevisin väkivaltaisuudesta hieman erilaisen kuvan.

8. Saint Vincent ja Grenadiinit

Kuva: ctsnow | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)

Reilun 111 000 asukkaan Saint Vincent ja Grenadiinit on viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt epäsuotuisaa nousua maailman vaarallisimpien maiden joukkoon. Jo vuosikymmeniä tuo pieni Karibialla sijaitseva saarivaltio on YK:n mittarilla kärsinyt murhaepidemiasta, mutta nyt se on noussut ryminällä kymmenen kärkeen. Vuonna 2021 murhia tehdään 36,46 kappaletta 100 000 asukasta kohti.

Rikollisuutta ja jengiväkivaltaa on yritetty saada kuriin passittamalla kaikki syytetyt vankilaan, vaikka esimerkiksi lievemmästä rikoksista voitaisiin tuomita yhdyskuntapalveluun, josta olisi yhteiskunnalle enemmän hyötyä. Saint Vincent ja Grenadiinit tuomitsee nuoria ensikertalaisia näpistelijöitä vankilaan, jossa heidät hyvin todennäköisesti rekrytoidaan jengeihin ja kun vapautumisen aika koittaa, on näpistelijöistä tullut väkivaltaisten katujengien jäseniä.

Päättäjät eivät ole kuitenkaan halukkaita tekemään muutoksia ja murhien määrässä vertailua tehdään Karibian alueen muihin maihin: ”muillakin on samanlaisia ja vielä pahempia ongelmia, joten ei tässä ole mitään hätää”. Suurin osa henkirikoksista liittyy huumekauppaan, mutta muut väkivaltarikokset, kuten pahoinpitelyt ja raiskaukset, eivät ole siihen yhteydessä. Väistämättä murhien määrä tulee nousemaan myös jengien ulkopuolella.

Advertisement

Turisteillekaan Saint Vincent ja Grenadiinit ei ole turvallisin paikka vierailla, sillä kolmasosa kaikista Karibian alueen risteilymatkailijoihin kohdistuvista rikoksista tehdään tässä pienessä saarivaltiossa.

7. Belize

Keski-Amerikassa, Karibianmeren rannalla sijaitsevassa Belizessä on vuodesta 2018 lähtien julistettu jo neljä kansallista hätätilaa johtuen raketin lailla kohoavista rikosmääristä. Kesällä 2021 alkanut viimeisin hätätila päätettiin julistaa, koska heinäkuu oli vuosikymmeneen pahin kuukausi murhien osalta.

Reilun 400 000 asukkaan Belizessä murhia tapahtuu vuosittain 37,6 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Suurin osa murhista keskittyy pääkaupunki Belize Cityyn, jossa poliisi on tämän syksyn aikana tehnyt ennätysmäärän pidätyksiä. Jengit yritetään näin saada aisoihin, mutta tulosta ei tahdo tulla. Vaikka apuihin on viime vuosien aikana valjastettu myös puolustusvoimat ja rannikkovartiosto, ei murhatilastoja ole saatu pääkaupungissa laskuun.

Tietyt alueet Belize Cityssä ovat erityisen pahoja, sillä jengien väliset aseelliset konfliktit ovat lähes päivittäisiä. Vaikka jengit säästävät väkivaltaisuuden usein toisilleen, voi väärään paikkaan eksynyt viaton henkilö joutua herkästi sivulliseksi uhriksi.

6. Lesotho

Lesotho, pieni kuningaskunta, joka sijaitsee kokonaan Etelä-Afrikan sisällä, on murhien määrässä mitattuna sijalla kuusi maailman vaarallisimmat maat -listalla. Asukkaita Lesothossa on noin 2,2 miljoonaa ja siellä tapahtuu murhia 41,25 kappaletta 100 000 ihmistä kohden.

Viranomaiset eivät syystä tai toisesta kykene panemaan rikollisia vastuuseen, mikä tietenkin kuumentaa tunteita yhteisöissä, joissa on menetetty ihmishenkiä murhaajien käsissä. Poliisi ja oikeuslaitos ovat pahasti alimiehitettyjä ja yli 4000 syytettä odottaa käsittelyä. Usein katseet myös käännetään tahallaan toiseen suuntaan. Poliitikoilla ei ole tahtotilaa käydä kamppailuun väkivaltarikoksia vastaan ja monilla päättäjillä on yhteyksiä rikollisjärjestöihin, jotka salakuljettavat laittomia tuliaseita Etelä-Afrikasta.

Epäluottamus poliisiin on ruvennut nostamaan Lesothon murhien lukumäärää ja vaikuttaa siltä, että nyt tähtäimessä on virkavalta – kirjaimellisesti, sillä yhä useammin murhan uhrina on poliisi. Ja tästä on viime vuosien aikana syntynyt tappava oravanpyörä. Viattomia naisia ja lapsia murhataan silmittömästi, mutta syylliset saavat elää vapaalla jalalla tai sitten he saavat naurettavan lyhyitä vankeustuomioita. Pyssyt alkavat paukkua kostona, kun turhautuminen viranomaisiin kasvaa.

Advertisement

5. Jamaika

Mitä Jamaikasta tulee ensimmäisenä mieleen? Reggae, kannabis, rastafarit ja pikajuoksijat Usain Bolt etunenässä. Mutta Jamaika ei ole ollenkaan niin leppoinen maa kuin stereotypiat antavat olettaa, sillä eihän se muuten olisi murhien määrässä mitattuna maailman viidenneksi vaarallisin maa.

Hieman vajaan 3 miljoonan asukkaan Jamaikalla murhia tapahtuu 47,01 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Se on yksi Karibian alueen väkivaltaisimmista maista, mikä – kuten tällä listalla olemme huomanneet – on jo saavutus sinänsä.

Jamaikalla suurimmat ongelmat tulevat laittomasta ase- ja huumekaupasta. Tämän seurauksena monien muiden murhatapojen määrä on laskenut, mutta ampumiset ovat lisääntyneet tuhoisasti. Jamaikalta kuljetetaan laivakaupalla kannabista lähellä sijaitsevalle Haitille ja vaihdossa saadaan sekä käsi- että rynnäkköaseita. Järjestäytynyt rikollisuus rehottaa.

Turisteille Jamaika on varsin turvallinen matkailukohde, sillä kilpailevat jengit ja järjestöt selvittelevät välejään lähinnä keskenään. Tavallisista jamaikalaisista tulee kuitenkin turhan usein sivullisia uhreja ja paikalliset vaativatkin järeämpiä keinoja kaiken rikollisuuden, mutta etenkin hälyyttävän henkirikosepidemian kitkemiseksi.

4. Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Varsin mielenkiintoinen kohta tällä maailman vaarallisimmat maat -listalla on Yhdysvaltain Neitsytsaaret, joka ei siis ole itsenäinen valtio. Karibialla sijaitseva saariryhmä on Yhdysvaltain territorio, jolla on rajoitettu itsehallinto. Murhia yli 50 saaren kattavalla alueella tapahtuu 46,26 kappaletta 100 000 asukasta kohden. Saariryhmällä asuu hieman reilu 106 000 asukasta. Jos verrataan koko Yhdysvaltojen lukemaan, niin vuonna 2020 murhia tapahtui 7,8 kappaletta 100 000 asukasta kohden, joten Neitsytsaaret on siis moninkertaisesti korkeammalla.

Erityisesti suurimmalla saarella, Saint Croix’lla, eläminen vaikuttaa uhkapeliltä, sillä siellä murhia tehdään 92 kappaletta 100 000 asukasta kohden. Joku siis menehtyy reilun 40 000 asukkaan saarella henkirikoksen uhrina viikottain. Miltä sellainen meno vaikuttaisi väkiluvultaan lähes saman kokoisella Kirkkonummella? Että murhan uhriksi joutumisen todennäköisyys on yksi tuhannesta. Se on hirvittävän paljon.

Saarilla käydään paljon laitonta huume- ja asekauppaa, mikä aiheuttaa aina levottomuuksia kilpailevien osapuolten välillä. Tähän kun vielä yhdistetään alimitoitetut poliisivoimat ja kyvyttömyys saattaa salakuljettajia ja muita rikollisia syytteeseen, niin väkivalta saa rehottaa melko vapaasti. Saariryhmä on kokenut myös suuria tuhoja useiden hirmumyrskyjen kourissa eikä jälleenrakennukseen ole herunut valtiolta varoja.

Advertisement

Nyt valoa on hieman nähtävissä tunnelin päässä, sillä presidentti Joe Bidenin hallinto on luvannut territoriolle satoja miljoonia dollareita tukirahaa muun muassa poliisien palkkaamiseen, aseväkivallan kitkemiseen ja kouluissa aloitettavaan ohjelmaan, jonka tarkoitus on vähentää jengiväkivaltaa.

3. Venezuela

Karibianmeren rannalla sijaitseva Venezuela on yksi maailman vaarallisimmista maista. Tuossa reilun 28 miljoonan asukkaan maassa murhia tehdään 56,33 kappaletta 100 000 ihmistä kohti. Tuo lukumäärä on kasvanut noin kymmenellä viime vuoteen nähden, vaikka suuremmassa kuvassa Venezuelan tilanne on parantunut huimasti. Vielä vuonna 2017 murhia tehtiin lähes 90 kappaletta 100 000 asukasta kohden, joten määrä on laskenut huomattavasti. Siitäkin huolimatta Venezuela nousee maailman vaarallisimmat maat -listalla kolmannelle sijalle.

Henkirikoksia tehdään myös Venezuelan maaseudulla, mutta erityisen vakava tilanne on suurissa kaupungeissa. Kun Statista vuonna 2020 raportoi maailman vaarallisimmista kaupungeista, nousi kymmenen kärkeen kaksi venezuelalaista kaupunkia. Heti toisena oli Venezuelan pääkaupunki Caracas, jossa murhia tapahtui viime vuonna 111,2 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Kärjessä oli Meksikon Los Cabos, jossa suhteutettu murhamäärä oli vain 0,1 enemmän kuin Caracasissa.

Venezuelan todellinen alamäki alkoi vuonna 1999, kun tyranniksikin nimitetty Hugo Chávez nousi presidentiksi, ja tilanne on mennyt entistä huonommaksi nykyisen presidentin Nicolás Maduron aikana. Hyperinflaatio, tavara- ja ruokapula sekä äärimmäinen köyhyys ovat saaneet venezuelalaiset lievästi sanottuna tyytymättömiksi, mikä on varsin otollinen alusta väkivaltaisuuksille.

Parin viime vuoden aikana naisiin kohdistunut väkivalta ja murhat ovat lisääntyneet Venezuelassa räjähdysmäisesti. Koska naiset ovat pandemian vuoksi joutuneet viettämään enemmän aikaa kotona väkivaltaisten, miespuolisten perheenjäsenten kanssa, on murhattujen naisten määrä kasvanut 50 prosentilla vuoteen 2019 verrattuna.

2. Honduras

Kuva: Cristian Soler | CC BY 3.0 (kuvaa rajattu)

Upea sademetsä, historiallisia maya-raunioita, valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri – Honduras vaikuttaa nopeasti katsottuna maanpäälliseltä paratiisilta. Se on kuitenkin kaukana siitä.

Keski-Amerikassa sijaitseva, lähes 10 miljoonan asukkaan Honduras on murhien määrässä mitattuna maailman toiseksi vaarallisin maa. 100 000 asukasta kohti murhia tapahtuu 56,52 kappaletta, joten se on vain hieman kolmantena olevan Venezuelan edellä.

Advertisement

Huolimatta suuresta murhien määrästä Honduras on viime vuosien aikana tullut tilastoissa alas päin. Pahimmillaan murhia tehtiin hieman vajaa 90 kappaletta 100 000 asukasta kohden, joten suunta on ollut oikea, mutta turvalliseksi maaksi Hondurasia ei missään nimessä voi sanoa.

Ongelmat ovat samoja kuin jo monessa listalla aiemmin olleessa maassa: korruptio, äärimmäinen köyhyys, poliittinen epävakaus ja huumejengit. Iso osa murhien uhreista on kahden pääjengin, MS-13 ja Barrio 18, jäseniä eli nuoret miehet ampuvat toisiaan. Arvioiden mukaan jokaisessa hondurasilaisessa perheessä on vähintään yksi jengiin kuuluva henkilö.

Mutta vaikka jengien välien selvittelyissä kuolee useimmiten miehiä, on Hondurasia nimitetty yhdeksi maapallon vaarallisimmista paikoista olla nainen. Naisilla ei juurikaan ole arvoa ja miehet voivat tehdä mitä lystäävät – seuraamuksia tulee harvoin. Pitkälti tässäkin mennään katujengien macho-kulttuuriin, sillä Hondurasissa ”miehen mitta” lasketaan luodeissa; perheväkivaltaa harjoitetaan viidakkoveitsin ja konekiväärein.

Lue myös: Maailman vaarallisimmat jengit – 10 pahamaineisinta rikollisjärjestöä

1. El Salvador

Ylhäisessä yksinäisyydessään murhatilastojen kärjessä on reilun kuuden ja puolen miljoonan asukkaan El Salvador – tällä mittarilla mitattuna maailman vaarallisin maa. Murhia tuossa Keski-Amerikan maassa tehdään 82,84 kappaletta 100 000 asukasta kohti. Todennäköisyys tulla murhatuksi on yksi 1200:sta – kuka olisi valmis ottamaan sellaisen riski? No, salvadorilaisten on pakko, kyseessä on heidän kotinsa, mutta ehkä tämän jälkeen ketään ei kummastuta maasta lähtevien pakolaisten määrä.

El Salvadorissa on runsaasti huume- ja jengirikollisuutta ja väkivalta on valitettavan arkipäiväistä. Toisin kuin monessa muussa tämän listan maassa on El Salvadorissa myös matkailijoilla suuri riski joutua rikoksen uhriksi ja henkirikoksia tapahtuu myös turistien suosimissa kohteissa.

Advertisement

Katujengit eivät tapa ainoastaan toisiaan, vaan kohteena on usein myös hallituksen jäseniä ja muita korkeita virkamiehiä. Toisaalta murhia ja selvittämättömiä katoamistapauksia tapahtuu myös toiseen suuntaan, kun armeija ja poliisivoimat hiljentävät hallinnon vastustajia. Vuosina 1979–1992 käydyn sisällissodan vastakkainasettelu näkyy edelleen tänä päivänä, kun monet eri ryhmittymät ottavat yhteen.

Vuonna 2015 El Salvador nousi murhien määrässä maailman kärkimaaksi, mutta ainakin raporttien mukaan suunta saatiin laskemaan nopeasti ja vuonna 2020 maassa tapahtui hallituksen mukaan ennätyksellisen alhainen määrä murhia: ”vain” 1322 kappaletta. Se oli 80 prosentin lasku viiden vuoden takaisesta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat koko ajan kyseenalaistaneet El Salvadorin virallisia tilastoja, sillä niiden on vahvasti epäilty olleen kiillotettuja.

Vuosi 2021 on kuitenkin viimeistään kääntänyt tilanteen jälleen toiseen suuntaan ja El Salvador pomppasi täysin omaan luokkaansa maailman murhatilastoissa. Erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuneet henkirikokset ovat olleet pari viime vuotta huolestuttavalla tavalla nousussa ja El Salvador pitää tässä suhteessa maanosansa kärkisijaa; murhia tehdään yli 10 kappaletta 100 000 naista kohti.

Lue myös:

Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteiskunta

Tikkutiistai, kellokeskiviikko ja sukkasunnuntai – Tiedätkö, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat?

Julkaistu

Tällä listalla selvitetään, että mitä hiljaisen viikon päivien nimet kuten sukkasunnuntai ja kiirastorstai oikein tarkoittavat.

Suurin osa pääsiäisviikon päivistä on tuttuja nimiltään. Pitkäperjantai ja kiirastorstai tunnetaan, mutta entäs sukkasunnuntai tai malkamaanantai? Mistä hiljaisen viikon päivien nimet oikein ovat peräisin? Mukana saattaa olla pari yllätystä!

Esimerkiksi kiirastorstailla ei ole mitään tekemistä kiirastulen kanssa, ainakaan suoranaisesti, vaikka se siitä monelle varmasti ensimmäisenä tulee mieleen. Palmusunnuntain nimi lienee selvä, mutta miksi me heiluttelemme silloin juuri pajunoksia?

Hiljaisen viikon päivien nimet ovat saaneet vaikutuksia kristinuskosta, kansanperinteestä, pakanallisista uskomuksista ja arkisesta elämästä. Tai sitten ihan vain siitä, että päiville on saatu soljuvilla alkusoinnuilla varustetut nimet. Tiedätkö sinä, minkänimisiä päiviä tällä viikolla vietetään?

Listafriikki selvittää nyt, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat ja mistä ne ovat peräisin.

Palmusunnuntai

Hiljaisen viikon aloittaa palmusunnuntai, joka juontaa juurensa tunnettuun Raamatun kertomukseen. Siinä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja tielle laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita. Se on yksi vanhimpia kirkollisia perinteitä, sillä jo ensimmäisillä kristityillä oli tapana kuljettaa palmunlehtiä kulkueissaan, kun he kokoontuivat pääsiäisen viettoon Öljymäelle.

Advertisement

Tapa on omaksuttu osaksi pääsiäistä edeltävää sunnuntaita ympäri maailman, mutta joka paikassa ei tietenkään ole tarjolla palmuja. Siksi kasvit on valittu kussakin maailman kolkassa sen mukaan, mitä on saatavilla. Meillä Suomessa puissa ei pääsiäisen tienoilla ole muuta kuin paljaita oksia – paitsi pajuissa. Eikä pajuissakaan ole lehtiä, mutta sentään jotain elävää: pehmeitä kukintoja eli pajunkissoja. Joissain suomen murteissa pajunoksia on jopa nimitetty palmuiksi.

Malkamaanantai

Oudolta kuulostava malka on tuohi- tai olkikaton päälle painoksi laitettu tukipuu ja nykykielellä malka tunnetaan paremmin hirtenä. Malkamaanantaina on perinteisesti kaadettu ja kerätty polttopuita.

Malka-sanalla on raamatullinen alkuperä ja sillä viitataan ihmisen omaan vikaan, jota ei kuitenkaan itse huomaa, vaan syyttää erheestä toista. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?”. Malka on toiminut tässä suhteessa myös vertauskuvana kärsivälle Jeesukselle, joka joutui syyttömänä tuomituksi: Jeesusta malkattiin eli puhuteltiin pisteliäästi.

Tikkutiistai

Nyt pääsiäisviikon päivissä siirrytään malkamaanantain polttopuista ja tukihirsistä tikkutiistaihin. Ne ovat varmasti syystäkin peräkkäin.

Tikkutiistain nimi juontaa juurensa vanhan kansan uskomuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä raamatullisen pääsiäisen kanssa. Tai sen verran tietenkin on, että ajankohta osuu pääsiäisviikolle. Hiljaisen viikon tiistaina oli tapana vuolla puusta sytykkeitä, koska juuri tuona päivänä valmistettujen sytyketikkujen uskottiin tuovan hyvää onnea.

Tikkutiistaina vuoltuja sytykkeitä ei käytetty ainoastaan tulenteossa, vaan hyvällä onnella varustettuja tikkuja tungettiin seiniin hirsien väleihin, jotta ne sieltä käsin karkottaisivat pahoja henkiä.

Kellokeskiviikko

Hiljaisen viikon päivien nimet antavat myös hieman osviittaa vuodenaikojen vaihtumisesta maataloissa. Pääsiäisviikon keskiviikko eli kellokeskiviikko oli perinteisesti se päivä, jolloin lehmät saivat vihdoin kellot taas kaulaansa. Se siis tarkoitti sitä, että ne pääsivät pitkän, navetassa vietetyn talven jälkeen jälleen ulos ja laitumelle kirmaamaan.

Mutta alunperin kellokeskiviikko on saanut nimensä aivan jostain muusta kuin karjasta, nimittäin kirkonkelloista. Ruotsissa kyseinen päivä on dymmelonsdag, joka viittaa tapaan soittaa kirkonkelloja vaimennettuina. Kirkonkelloja soitettiin metallikielen sijaan puisella vaarnalla, dymbel, hiljaisen viikon teeman mukaisesti.

Advertisement

Ruotsista nimitys on napattu suomen kieleen, kun alkusointukin soljuu niin mukavasti.

Kiirastorstai

Sitten päästään siihen mieltä askarruttavaan kiirastorstaihin. Se on vanhimpia hiljaisen viikon nimityksiä. ”Kiira” on lainattu ruotsinkielisestä skära-sanasta, joka tarkoittaa puhdistautumista. Kiirastorstai tunnetaan viimeisestä ehtoollisesta, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ja ruokailun ohessa hän pesi seuraajiensa jalat. Tuona pitkäperjantaita edeltävänä päivänä puhdistautuminen on tehty sekä ripittäytymällä että kirjaimellisesti pesemällä pois paaston aloittaneen tuhkakeskiviikon tuhkat.

Kiirastuleen kiirastorstailla on vain nimellinen yhteys. Katolisen kirkon teologian mukaan ihmisen sielu puhdistuu synneistä kiirastuleksi kutsutussa välitilassa, josta pääsee sitten taivaaseen.

Kiirastorstai sulautuu nimenä hyvin myös suomalaiseen kansanperinteeseen, jossa tunnettiin talojen pihapiireissä häiriköivä piharikko eli kiira. Kiira oli paha henkiolento, joka karkotettiin hiljaisen viikon torstaina pois. Sekin oli tietynlainen puhdistautumismeno, jolla pääsiäisen kertomusta saatiin kansantajuisesti levitettyä yhteiskuntaan.

Pitkäperjantai

Vaikka hiljaisen viikon päivien nimet olisivat muuten hakusessa, niin pitkäperjantai on varmasti tuttu. Pitkäperjantai on ”pitkä” ainoastaan Pohjoismaissa; muissa kielissä kyseinen perjantai voi olla esimerkiksi pyhä, suuri, surullinen tai ristiinnaulittu. Suomen kieleen pitkäperjantai on lainattu ruotsista, långfredagen, ja skandinaavisiin kieliin nimitys on aikoinaan omaksuttu muinaisenglannin sanasta langa frigedæg.

Voisi ajatella, että päivä on saanut nimensä siitä, että pitkänäperjantaina kuului hiljentyä kotiin eikä kyläily ollut sallittua. Se oli varsinkin lapsille piinaavan pitkä päivä, koska mitään ei oikein saanut tehdä. Mutta näin kuitenkaan ole – kyseessä on nimenomaan lainasana.

Koska pitkäperjantai on pyhitetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kärsimyksen muistelulle, ei perinteisesti ole ollut sopivaa tehdä mitään askareita. Keittiön puuhellaankaan ei sytytetty tulta, vaikka alkuviikosta oli tehty kaikenkokoista polttopuuta ja sytyketikkua. Osittain tästä syystä mämmillä on niin vankka asema osana pääsiäistä, sillä sitä syötiin ja syödään kylmänä.

Advertisement

Kaikenlainen touhuilu, mukaan lukien laulaminen, oli tosiaan kielletty, mutta helposti saatavilla olevista käsityövälineistä, kuten ylijääneistä kankaista ja värttinätikuista saatettiin askarrella hyvää onnea tuovia haltijoita eli paroja.

Lankalauantai

Monet hiljaisen viikon päivien nimet sointuvat hienosti: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko. Lankalauantai sopii mainiosti jonon jatkoksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä langan kanssa.

Lankalauantain nimen on kyllä arveltu viittaavaan samalla tavalla talon askareisiin kuin muutaman muunkin edellä mainitun päivän. Silloin on pesty ja värjätty pitkän talven aikana kehrätyt langat. Mutta tässäkin kohtaa mennään kielellisiin seikkoihin.

Alunperin pitkäperjantaita kutsuttiin ruotsin långfredagen-sanaa mukaillen lankaperjantaiksi. Se lainattiin suoraan ja sovellettiin omaan kieleen järkeväksi sanaksi. Lankaperjantai ei kuitenkaan kuulostanut sulavalta, joten alkuosa päätettiinkin kääntää, jolloin saatiin aikaan pitkäperjantai ja täten ”lanka” siirrettiin seuraavaan päivään.

Pohjanmaalla lankalauantaihin on perinteisesti kuulunut noitien karkottaminen pääsiäiskokkoa polttamalla. Tavassa yhdistyvät suloisessa sekamelskassa kansanperinne ja kristinusko. Koska lankalauantai oli se päivä, jonka Jeesus oli kuolleena haudassaan, on pahojen voimien uskottu olevan silloin kaikkein vahvimmillaan.

Uskomuksista kertoo paljon tämä seuraava Suomen murteiden sanakirjasta peräisin oleva utajärveläinen lohkaisu: ”lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa”.

Advertisement

Sukkasunnuntai

Vaikka pääsiäistä on käytännössä juhlittu koko viikon ajan, on ensimmäinen pääsiäispäivä eli pääsiäissunnuntai se, mikä virallisesti aloittaa pääsiäisen. Kirkkovuoden osalta tästä sunnuntaista alkava viikko on pääsiäisviikko. Hiljainen viikko on siis jo tässä vaiheessa ohi, mutta kun hiljaisen viikon päivien nimet laitetaan listan muotoon, niin eihän sukkasunnuntaita voi mitenkään jättää pois.

Sukkasunnuntai nimellä saatetaan viitata kahteen täysin erilaiseen tapaan viettää ensimmäistä pääsiäispäivää. Joko nimi tulee siitä, että ollaan ja liikutaan hiirenhiljaa sukkasillaan, tai sitten Jeesuksen ylösnousemusta juhlistetaan niin railakkaasti, että sukatkin lentävät jaloista.

Vai voiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen jatkumo, että edellisenä päivänä valmistelluista langoista alettiin tuolloin kutomaan sukkia!? Tai sitten sen todennäköisin vaihtoehto: sukkasunnuntai vain kuulostaa hyvältä.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2

Julkaistu

Mikä on pätevä syy hakea avioeroa? Ehkäpä mikään näistä tämän listan perusteista ei ole sieltä perinteisimmästä päästä.

Miksi pariskunnat päätyvät eroamaan? Listafriikki keräsi syitä, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä, kun mietitään perusteita avioeroon.

Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.

Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.

Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:

Nainen näytti erilaiselta ilman meikkiä: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 1

Advertisement

Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?

Liiallinen siisteys otti päähän

Mistä asioista parisuhteessa riidellään eniten? Yksi yleisimmistä kinaa aiheuttavista aiheista on siivoaminen. Kotitöiden tekeminen, jakaminen ja tekemättä jättäminen hiertävät pariskuntien välejä; joskus siihen pisteeseen saakka, että kumpikin päätyy siivoamaan omaa asuntoaan.

Uutistoimisto Reuters raportoi vuonna 2009 saksalaisesta naisesta, joka päätyi hakemaan avioeroa miehestään siivoamisen vuoksi. Ei siksi, että mies ei olisi ahkeroinut kotona, vaan siksi, että tämä siivosi koko ajan.

Pariskunta oli ollut naimisissa 15 vuoden ajan, kunnes naiselle vihdoin riitti. Hän oli vuosien mittaan sietänyt ja katsonut läpi sormien miehensä tolkutonta innostusta kodin puunaamiseen ja jatkuvaan huonekalujen siirtelyyn.

Mitta tuli kuitenkin täyteen, kun mies oli kaatanut kodista yhden seinän ja rakentanut uuden tilalle, koska vanha oli ollut likainen. Myönnettäköön, että melko radikaali ratkaisu, jonka olisi saattanut välttää vain pesemällä tai pahimmassa tapauksessa uudella maalipinnalla tai tapetilla.

Christian Kropp, Sondershausenissa työskentelevä tuomari, kertoi saksalaismedialle, ettei ollut uransa aikana koskaan aiemmin nähnyt kenenkään hakevan avioeroa innokkaan siivoamisen takia.

Advertisement

Elokuvamaut eivät kohdanneet

Eihän puolison tai kenenkään muunkaan kanssa voi olla aina samaa mieltä jonkun elokuvan hyvyydestä tai huonoudesta – kaikilla on omat mieltymyksensä ja eri näkökulmien vertailu on vain hauskaa ja (useimmiten) leikkimielistä. Nimettömänä pysyttelevän japanilaisnaisen mielestä kuitenkin vain hänen elokuvamakunsa oli oikea; siitä ei tarvinnut edes kiistellä.

Kyseinen 29-vuotias nainen ihastui vähän liiaksi vuonna 2013 ensi-iltansa saaneeseen Disneyn Frozen – huurteinen seikkailu -animaatioelokuvaan. Hän kävi katsomassa sen elokuvateatterissa lukuisia kertoja yksin, mutta sai lopulta suostuteltua puolisonsa mukaan.

Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään ”tykkään tästä leffasta tosi paljon” -tilanne, vaan Frozen-fanitus oli mennyt pakkomielteen puolelle. Toki nainen oli opiskellut yliopistossa tanskalaista kirjallisuutta, joten rakkaus Frozenin tarinaan oli syvemmällä, sillä sehän perustuu H. C. Andersenin kirjoittamaan Lumikuningatar-satuun.

Joka tapauksessa järkytys elokuvan loputtua oli suuri, kun kuusi vuotta naimisissa olleen pariskunnan mielipiteet nähdystä animaatiosta olivat täysin päinvastaisesti. Miehen kommentit ”en juurikaan pitänyt elokuvasta” ja ”onko se ihan oikeasti mielestäsi niin hyvä?” saivat vaimon räjähtämään. ”Jos et ymmärrä, miksi tämä elokuva on niin mahtava, on sinussa ihmisenä jotain vialla”, julisti tulistunut nainen ennen kuin ilmoitti haluavansa avioeron.

Advertisement

Armoton Frozen-fani päätti Elsan laulamien sanojen mukaisesti jättää kaiken kylmästi taakseen…

Lue myös: Kauheat alkuperäistarinat rakastettujen satujen takana – Nämä eivät sovellu lasten iltasaduiksi!

Mies oli liian mukava

Yhdysvaltalainen Rashida Lucas joutui kärsimään käsittämätöntä tuskaa viisi vuotta kestäneen avioliittonsa aikana. Hän haki miehestään T.P. Lucasista avioeroa vuonna 2009, ja heidän eroaan käsiteltiin rapakon takana supersuositussa Divorce Court -televisio-ohjelmassa, jossa oikea tuomari sovittelee riitaisia avioeroja. Tuomarin päätökset omaisuuden jaosta ja muusta eroon liittyvästä ovat laillisesti päteviä.

Rashida kertoi pariskunnan avioliiton päättyneen siihen, että T.P. oli liian kiltti. Hän ei kestänyt sitä, että mies kertoi vähintään kaksi kertaa viikossa rakastavansa vaimoaan, kohteli häntä aina kuin kukkaa kämmenellä ja kaiken lisäksi kokkasi hänelle päivittäin monen ruokalajin aterioita. Jep, kyllä vähemmästäkin menisi hermot!?!

Advertisement

Rashida kertoi tuomarille, että jatkuva herkkuaterioiden valmistaminen oli saanut hänet lihomaan. Ketään ei kuitenkaan käsittääkseni oltu pakkosyötetty, vaan Rashida oli itse ollut tyytyväisenä haarukan varressa.

Kaiken valituksen jälkeen tuomari Lynn Toler kysyi kysymyksen, joka on varmasti meidän jokaisen mielessä: ”Rouva Lucas, oletko menettänyt järkesi?”. Yllä olevalla videolla on kyseisestä jaksosta useamman minuutin pätkä, jonka aikana tekee moneen otteeseen mieli repiä päästä omat ja muidenkin hiukset.

Uhkapeliä väärällä panoksella

Uhkapelaaminen saattaa missä tahansa tilanteessa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille; varsinkin, jos siitä on muodostunut riippuvuus. Uhkapeliongelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa avioeroon, niinkuin kävi venäläiselle Andrei Karpoville ja hänen vaimolleen Tatianalle vuonna 2007. Mutta mitään tavanomaista tämän Murmanskista kotoisin olevan pariskunnan erossa ei ollut.

Andrei Karpov oli pelannut pokeria Sergey Brodovin kanssa, kun hän huomasi harmikseen rahojensa olevan loppu. Hän päätti tehdä omasta mielestään mainion ratkaisun ja laittoi käteisen sijaan panokseksi vaimonsa Tatianan. Kuinka ollakaan Andrei hävisi pelin ja kun Sergey saapui myöhemmin lunastamaan voittoaan, ei varmaan ketään yllätä, ettei kohde ollut mielissään.

Tatiana suuttui aviomiehelleen niin verisesti, että pisti siinä siunaamassa lusikat jakoon ja avioeron vireille; hän on kertonut ”tunteneensa olonsa totaalisen nöyryytetyksi”.

Kaikkein kummallisin käänne tarinalle saatiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Tatiana aloitti suhteen Sergeyn kanssa. ”Sergey on todella komea ja hurmaava mies, ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen – siitäkin huolimatta, että hän ”voitti” minut pokeripelissä”, selventää Tatiana saippuaopperaan verrattavissa olevaa suhderulettia.

Advertisement

Sergey ja Tatiana astelivat myöhemmin vihille eikä Tatiana ole hetkeäkään katunut eroa katalan tempun tehneestä ex-miehestään.

Liian kookas varustus

Vuonna 2015 nigerialainen Aisha Dannupawa haki avioero miehestään Ali Maizinarista vain viikon avioliiton jälkeen. Syynä oli miehen liian iso penis.

Pariskunta oli pidättäytynyt intiimistä kanssakäymisestä ennen avioliittoa, mutta kun oli aika vihkiä aviovuode käyttöön, alkoi Dannupawan tuska. Naisen ensimmäinen avioliitto oli kariutunut, mutta hän oli saanut kolme lasta, joten seksi ei varsinaisesti ollut hänelle mikään uusi juttu. Mutta Maizinarin valtavan varustuksen vuoksi kokemus oli Dannupawan omien sanojen mukaan painajaismainen.

Kun tuore vaimo oli viettänyt ensimmäisen traumaattisen yön yhdessä uuden aviomiehensä kanssa, kääntyi hän ongelmineen äitinsä puoleen. Äiti kehotti vain puremaan huulta, mutta antoi seuraavaa yritystä varten kipulääkkeitä mukaan.

Toinen kerta ei ollut yhtään nautinnollisempi ja seksi oli Dannupawan mukaan täysin sietämätöntä eikä lääkkeistä ollut mitään apua – miehen penis oli yksinkertaisesti aivan liian suuri. Dannupawa päätti yhteensopimattomuuteen nojaten hakea Zamfaran osavaltion oikeudelta lupaa avioliittonsa purkamiseen. Kohtalonsa hyväksynyt aviomies Maizinari ei kiistänyt syytteitä ja sanoi oikeudessa suostuvansa sopuisaan eroon, kunhan hänelle palautetaan myötäjäiset ja kosiskeluun käytetyt rahat.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Nainen näytti erilaiselta ilman meikkiä: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 1

Julkaistu

Tässä kymmenen perin erikoista syytä, miksi joku on päättänyt hakea avioeroa puolisostaan.

Mikä on hyvä syy hakea avioeroa? Listafriikki esittelee nyt perusteita, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä.

Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.

Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.  

Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Toiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:

Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2

Advertisement

Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?

Vaimo ei ollut tarpeeksi kaunis ilman meikkiä

Treffikasvot ovat eri asia kuin se naama, joka iltapesun jälkeen ilmestyy kylpyhuoneesta. Siinä ei missään nimessä ole mitään väärää, ja sen luulisi olevan kaikille päivänselvä juttu. Ilmeisesti näin ei ole ja ilmeisesti se on myös pätevä syy avioeroon.

Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin kuuluvassa Dubaissa vietettiin vuonna 2016 riemukkaita häitä, joissa toisensa saivat nimettöminä pysyvät 34-vuotias mies ja 28-vuotias nainen. Pariskunta oli ollut puoli vuotta kihloissa ennen naimisiinmenoa, mutta julkisuuteen ei ole kerrottu, että kauanko he olivat toisensa tunteneet.

Muutama päivä häiden jälkeen tuore aviopari oli viettämässä leppoisaa päivää Al Mamzar -rannalla. Rantapäivä (ja avioliitto) sai kuitenkin ikävän päätöksen, kun merivesi kasteli tuoreen vaimon kasvot ja huuhtoi niiltä meikin pois. Aviomies oli järkyttynyt, sillä puoliso ei näyttänyt ilman meikkiä yhtään niin kauniilta kuin aiemmin, eikä mies ollut omien sanojensa mukaan tunnistaa vaimoaan.

Mies haki välittömästi avioeroa sillä perusteella, että nainen oli huijannut häntä muun muassa tekoripsillä ja muulla ehostuksella. Päätös oli lopullinen, eikä petetyksi itsensä tuntenut mies suostunut edes harkitsemaan yhteenpaluuta.

Asiasta kertoi Gulf News -sanomalehdelle tohtori Addul Aziz Asaf, joka oli toiminut naisen psykologina traumaattisen avioeron jälkeen.

Advertisement

Donald Trumpin äänestäminen johti avioeroon

Kalifornialainen Gayle McCormick päätyi vuonna 2017 hakemaan avioeroa miehestään, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa 22 vuoden ajan. Eroon johtanut hetki oli koettu edellisenä syksynä, kun 73-vuotias McCormick oli viettänyt mukavaa lounashetkeä miehensä ja muutaman ystävän kanssa. Aviomies oli puolihuolimattomasti sivulauseessa maininnut aikovansa äänestää tulevissa presidentinvaaleissa Donald Trumpia. Siihen päättyi se liitto!

Vaikka McCormick tiesi miehensä olevan republikaanisen puoleen kannattaja, ei hän olisi ikimaailmassa uskonut tämän olevan valmis äänestämään Trumpia. McCormick sanoi itse olevansa demokraatti ja tunsi olonsa petetyksi.

Tuntui, kuin olisin huijannut itseäni kaikki nämä vuodet, ja Trumpin äänestäminen nosti suhteessamme esille asioita, joita emme olleet aiemmin käsitelleet”, kertoi McCormick Reutersin haastattelussa.

Paholaisen riivaama

Italialaiselle miehelle myönnettiin huhtikuussa 2017 avioero vaimostaan, joka oli osoittanut ”selittämätöntä käytöstä” vuodesta 2007 saakka. Syyksi avioeron hakemiselle Milanossa asuva mies kertoi sen, että vaimo oli paholaisen riivaama.

Oikeudessa mies väitti, että vaimo oli jo kymmenen vuoden ajan saanut raivokohtauksia, hänen kehonsa oli yllättäen jäykistynyt paikalleen ja muutenkin naisen käyttäytymisessä oli ollut kummallisia piirteitä. Miehen mukaan hänen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti oli paholaisen vallassa.

Todistajina oikeudessa toimivat naisen sisko sekä katolinen pappi ja munkki, jotka kaikki vannoivat nähneensä riivatun naisen levitoivan ja rysähtävän leijumisen jälkeen maahan. Samat silminnäkijät kertoivat naisen kaataneen kirkonpenkin ja heittäneen sen sitten kohti alttaria – yhdellä kädellä!

Vuosien aikana useat manaajat olivat tuloksetta yrittäneet parantaa naista ja karkottaa paholaisen. Oikeus myönsi pariskunnalle avioeron ja vahvisti naisen olleen ”selvästi kiihtyneessä mielentilassa”, mutta samaan hengenvetoon hänet todettiin epänormaaliin käytökseen syyttömäksi. Paljon tuon selvemmin ei olisi voinut tulla ilmi, että maan oikeuslaitoskin uskoi naisen olevan paholaisen riivaama.

Advertisement

Hygieniassa parantamisen varaa

Marraskuussa 2007 egyptiläinen Yara Saad Al-Din haki avioeroa miehestään Aysar Alista. Pariskunta oli tavannut lentokoneessa ja rakastunut ensisilmäyksellä: kihloihin he menivät vain kaksi viikkoa kyseisen lentomatkan jälkeen ja häätkin järjestettiin nopealla aikataululla.

Jonkin aikaa avioelämää vietettyään 23-vuotias Al-Din alkoi haistaa palaneen käryä, tai ihan vain käryä, ja tiedusteli hienovaraisesti tuoreelta aviomieheltään, olisiko tämän kenties syytä käydä pesulla. Ali arveli liiton olevan vahvalla pohjalla ja tunnusti, että oli viimeksi käynyt suihkussa hääpäivänä. Häistä oli kulunut kahdeksan viikkoa. Vaimo ei ottanut uutista hyvällä vastaan, varsinkin kun 31-vuotias Ali ilmoitti, että homma tulisi jatkumaan yhtä saastaisena.

Mies väitti kärsivänsä vesiallergiasta, jonka vuoksi kylpeminen ei tullut kysymykseen, ja vaikka lääkärit vahvistivat hänen kyllä kärsivän ihosairaudesta, ei sillä ollut mitään tekemistä veden kanssa. Al-Din pisti avioeron saman tien vireille.

Lue myös: Top 10 maailman oudoimmat allergiat

Puoliso söi väärällä ”välineellä”

Joulukuussa 2013 Gulf News raportoi kuwaitilaisesta naisesta, joka oli hakenut vain viikon avioliiton jälkeen eroa miehestään perustuen ”järkyttävään näkyyn”, jota hän oli todistanut yhteiselon ensimmäisinä päivinä. Mies oli käyttänyt herneiden syömiseen haarukan sijasta leivänpalaa. Nainen kuvaili miehen ateriointityyliä ällöttäväksi.

Naisen mukaan miehen kykenemättömyys pöytätapojen ja ruokailuetiketin noudattamiseen oli ongelma, josta hän ei tulisi koskaan pääsemään yli, eikä hän ollut valmis syömään ”barbaarimaisen” kumppanin kanssa loppuelämäänsä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lusikoiden, tai siis haarukoiden ja leipien, jakaminen eri osoitteisiin. 

Tuo ei ollut ainoa kerta, kun Kuwaitissa on haettu avioeroa huvittavan syyn vuoksi. Vai onko hammastahnatuubin puristaminen väärästä paikasta outo syy? Siitä kai kinastellaan suurin piirtein joka toisessa taloudessa, mutta harvemmin se johtanee eroon.

Advertisement

Näin kuitenkin kävi, kun eräs turhautunut vaimo hakeutui lakimiehensä pakeille, sillä useista kehotuksista huolimatta mies puristi itsepäisesti hammastahnaputkiloa keskeltä. 

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman ja kielestä riippumatta

Julkaistu

Kieliä on tuhansia, mutta tietyt ilmaukset ovat lähes universaaleja: tässä 10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman.

Maapallolla puhutaan yli 7000 erilaista kieltä. Mutta yllättäen on kuitenkin olemassa sanoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia ympäri maailman ja kielestä sekä kulttuurista riippumatta.

Kymmenien tuhansien vuosien ajan eri suuntiin kehittyneet kielet ovat niin erilaisia, että useimmiten edes vierekkäisissä maissa ei ymmärretä naapurin puhetta. Me emme tiedä tai osaa päätellä, mitä tarkoittaa inu, łééchąąʼí, suns tai köpek. Sanat tarkoittavat koiraa – japaniksi, navajoksi, latviaksi ja turkiksi.

On kuitenkin olemassa kourallinen ilmaisuja, jotka ympäri maailman ovat samaa alkuperää tai ovat ihmiselle niin luontaisia, että ne ovat joka kielellä samanlaisia.

Listafriikki keräsi nyt sanoja, joiden välinen yhteys on havaittavissa läpi kielten kirjon. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin olemassa tasan yksi universaali sana, jota voi käyttää missä tahansa ja tulla aina ymmärretyksi. Osaatko arvata mikä se on?

OK

Missä vain kuljetkin, voit turvallisin mielin ilmaista myötämielisyyttä tai omaa hyvää olotilaasi sanomalla OK tai okei. Sitä on joskus sanottu jopa maailman tunnetuimmaksi sanaksi, joten kovin metsään sen kanssa ei missään maailman kolkassa voi mennä.

Yhdysvallat ottaa kunnian tästä suurimmasta ja laajimmalle levinneestä vientituotteestaan. Tarinan mukaan OK esiintyi ensimmäisen kerran vitsinä Boston Morning Post -lehdessä vuonna 1839. Päätoimittaja piti hauskana juttuna sitä, että ”all correct” (kaikki oikein) lyhennettäisiin lehden satiirisessa osiossa väärin. Ilmeisesti se oli 1800-luvulla huvittavaa…

Kaksikirjaimiselle maailmanvalloittajalle on myös muita alkuperäteorioita: Sen on sanottu olevan peräisin Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan Choctaw-heimon sanasta okeh, joka tarkoittaa okei. Tai ehkä se juontaa juurensa kreikankieliseen ilmaisuun όλα καλά (ola kala), jolla kaiken kerrotaan olevan hyvin.

Miksi OK sitten on levinnyt kaikkialle? Sitä ei tiedetä varmaksi, mutta ilmaisun vakiintumista on todennäköisesti helpottanut se, että sanan äänteet löytyvät useimmista kielistä. Sellainen termi, jossa on vaikkapa suomalainen ”r”, ei ikinä voisi ottaa tuulta alleen.

Taxi

Taksi on toinen suhteellisen uusi sana, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailman. Lontoossa 1900-luvun alussa kahdesta sanasta, taximeter ja cabriolet, muodostui taxicab, joka lyheni näpsäkästi taxiksi.

(Cabriolet on kärryjen takaa ohjattava hevosvaunu ja taximeter on johdettu latinankielisestä maksamista tarkoittavasta taxa-sanasta.)

Yksinkertaisuudessaan ja lyhyydessään sana oli helppo omaksua, ja voi olla, että se levisi kasvavan turismin myötä ympäri maailman. Taksia voit huudella aivan selvällä suomen kielellä muun muassa Espanjassa, Uzbekistanissa, Beninissä ja Malesiassa. Hieman tarkempi pitää olla, jos käytät Uudessa-Seelannissa maorin kieltä, tēkihi, tai Etelä-Afrikassa zulun kieltä, itekisi.

Pajama

Pyjaman alkuperä, niin sanana kuin yöasunakin, on peräisin Iranissa puhutusta farsin kielestä. Pāy-jāmeh tarkoittaa suorana käännöksenä jalkavaatetta, ja alunperin sanalla onkin viitattu löysiin housuihin, jotka kiinnitetään kuminauhalla vyötäröltä. Sana oli jo aiemmin lainattu Intiaan, josta se 1800-luvun siirtomaa-aikana siirtyi Englantiin ja sieltä kaikkialle muualle.

Hassua sanan leviämisessä muihin kieliin on se, että kaikkialla oli nukkumiseen tarkoitetulle asulle jo oma, vakiintunut sanansa, mutta jostain syystä Intiassa päivisin käytettävä löysä vaate kiilasi yöpuvun nimeksi niin arabiankielisenä bijamana kuin unkarilaisena pizsamana. Se otti paikkansa jopa mihinkään kielikuntaan kuulumattomassa baskissa.

Haha

Jos nauru on ihmisten universaali kieli, niin sen kirjoitettu muoto on ”haha”. Kaiken maailman ”hehet” ja ”hihit” eivät vedä missään päin maailmaa vertoja ”hahalle”, jos haluat ilmaista jonkun asian olevan hauskaa. Kirjoitusasu voi olla erilainen, muun muassa espanjassa huvittuminen kirjoitetaan ”jaja”, mutta siinä onkin kyse kirjainten erilaisesta lausumisesta.

Thaimaassa numero 5 lausutaan ”ha”, joten jos joku asia on erityisen hauskaa, voi thaimaalainen näppäillä puhelimellaan monta viitosta peräkkäin.

Tai sitten voi käyttää uutta universaalia ja kaikkien ymmärtämää kieltä, hymiöitä. 😂😂😂

Ja jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, niin voi vaikka soittaa kaverille ja nauraa ääneen!

Banana

Vaikka banaani on endeeminen kasvi ainoastaan Kaakkois-Aasiassa, on se sanana todennäköisesti peräisin senegalilaisesta wolofin kielestä. Afrikkaan banaani tuotiin jo esihistoriallisena aikana, ja lopulta nimensä kera Eurooppaan 1500-luvulla.

Banaani ei sanana ole muuttanut muotoaan, vaikka monen muun hedelmän kohdalla niin on käynytkin. Ilmeisesti se on sopinut kaikissa kielissä niin hyvin suuhun (haha), että sanaa ei ole tarvinnut lähteä muuttamaan tutumman kuuloiseksi.

Mama

Heti näin alkuun selvennys: suomeksi äiti on äiti. Vaikka äiti on sanana ikivanha, on se silti germaaninen lainasana, sillä muinaisessa suomen kielessä äitiä on kutsuttu emoksi. Viroksi äiti on ema.

Ja sitten siihen, mistä nuo sanat ovat peräisin.

Mama-sana esiintyy häkellyttävän monessa kielessä hyvin samanlaisena. Olisi helppo ajatella, että äiti on niin tärkeä osa lapsen selviytymistä, että sana on säilynyt ihmiskunnan alusta saakka ja siksi pysynyt lähes muuttumattomana mihin päin maailmaa lajimme ikinä onkaan levinnyt.

Mutta todellisuudessa tuo sana on syntynyt itsenäisesti eri kielikuntien kantamuodoissa. Tutkijoiden mukaan se johtuu vauvan ensimmäisistä ääntelyistä. Yleensä lapsi päästää aluksi suustaan aa-ääntä, jonka muodostamiseen ei tarvita kummempia kikkoja. Sitä seuraava äänne on se, kun vauva laittaa kesken ”aa:n” suunsa kiinni, jolloin kuuluu ”mm”. Kun vauva on ollut rinnalla, tulee sen suusta mamamama, jolloin äiti voi olettaa ääntelyn viittaavan itseensä.

M-äännettä seuraa yleensä ”p”, joka on johtanut toisen huolenpitäjän, ”papan” nimitykseen.

Äiti on samanlainen sana, oli kyse sitten koreasta, eomma, navajosta amá, swahilista mama tai vaikka inuiittikielestä anama. Toki sana on hieman muuttunut, mutta perustana on -ma, jonka juuret voi löytää siitä suomalaisestakin emosta.

Cha

Kuva: Unsplash

Tee on lähtöisin Kiinasta – niin sanana kuin juomanakin. Itse asiassa teen kaksi yleisintä nimitystä ovat molemmat peräisin Kiinasta. Silkkitien kaupankäynnin kautta läpi Keski-Aasian levinnyt cha otettiin käyttöön muun muassa venäjän, farsin, arabian ja swahilin sekä muihin itäisen Afrikan kieliin.

Hollantilaiset kävivät kovasti kauppaa esimerkiksi Taiwanin saarella, jossa cha lausuttiin ”te”. Heidän mukanaan Eurooppaan ja läntiseen Afrikkaan omaksuttiin juomasta nimi tee. Ainoat kielet, joissa teestä ei käytetä cha- tai te-nimitystä, ovat sellaisia, joiden alueella teetä on alunperinkin viljelty.

Mutta näillä kahdella sanalla pääsee aika pitkälle, jos on vierailla mailla eikä tiedä mitä juomaa tilata. Sanot vain cha tai te, niin melko varmasti saat turvallisen kupillisen teetä.

Qahwah

Samoin kuin teen kohdalla, niin kahviakin voi yrittää tilata toistelemalla jotain näistä: café, kahve, kava. Aivan varmasti joku osuu lähelle oikeaa.

Kahvin nimi on peräisin arabian kielisestä sanasta qahwah. Tuo sana taas on napattu etiopialaisesta Kaffan alueesta, jossa kahvia on ensimmäisenä ruvettu viljelemään. Toisaalta kaffan kielellä kahvi on būno, mikä on hyvä muistaa, jos niillä seuduilla alkaa kahvihammasta kolottaa.

Suurin osa kielistä on napannut itselleen turkkilaisen (arabiasta lainatun) kahve-sanan, eikä kellään ole ollut suurta tarvetta mennä termiä muuttamaan. V:t ovat voineet muuttua f-kirjaimiksi tai a-kirjaimet o:ksi, mutta perusidea on pysynyt samana.

Xocolatl

Suklaan tarina on siinä mielessä lähes identtinen kahvin kanssa, että valtavan suosituksi noussut riippuvuutta aiheuttava aine on pysynyt nimeltään lähes muuttumattomana.

Nykyisen Meksikon alueella puhutusta nahuatlin kielestä lainattu xocolatl muuttui konkistadorien suussa chocolateksi. Espanjalaiset toivat 1500-luvulla Eurooppaan mukanaan niin kaakaopapuja kuin niiden nimenkin.

Alunperin kaakaopapua tarkoittaa sanan alkuosa, ja a-tl -pääte on viitannut juomaan, kirjaimellisesti ”veden kanssa”. Joten suklaan nimi tarkoittaa oikeasti kaakaota. Hämmentävää.

Se, etteivät kahvi, tee tai suklaa ole sanoina muuttuneet juuri ollenkaan, johtuu todennäköisesti siitä, että ne yleistyivät uusilla kauppa-alueilla niin nopeasti. Varminta oli vain pitää sana, jonka ihmiset jo yhdistivät uuteen koukutuksen kohteeseensa.

Häh?

Listan päättää se yksi ja ainut sana, joka on täysin universaali. Kyseessä on lauseen pikaisesti keskeyttävä ja korjaamista pyytävä, lyhyt ja ytimekäs: häh.

Tutkijoiden mukaan häh on virallinen sana, koska äänne voidaan kirjoittaa ja sen lukija tietää, mistä on kyse. Kirjaimet vaihtelevat kielestä toiseen, mutta perusrakenne on aina sama: yksitavuinen vokaalin ja konsonantin yhdistelmä, jolla on kysyvä tarkoitus. Myös äänenpaino on useimmiten nouseva.

Häh-sana täytyy oppia; se ei ole luonnollinen äännähdys toisin kuin vaikka kirkaisu tai murahdus. Joka kieleen sana on syntynyt toisistaan erillisenä; ihmiset ovat vain ympäri maailman havainneet, että se sopii hyvin mukaan keskusteluun eikä keskeytä alkuperäistä puhujaa liikaa.

Sillä ei ole väliä, minkälainen mitä-sana milläkin kielellä on, sillä välihuomautus on aina samankaltainen. Asiaa tutkineen N.J. Enfieldin mukaan häh, huh, yeh, ha tai eh eivät ole universaalin hämmennyksen, vaan ennemminkin yhteistyön sanoja, joilla saadaan kommunikaatio-ongelma ratkaistua heti, jos sellainen ilmenee.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Naistenpäivän kunniaksi: 10 mullistavaa naisten keksintöä

Julkaistu

Naistenpäivää vietetään sunnuntaina maaliskuun 8. päivänä. Listafriikki.com halusi esitellä 10 upeaa naista, joiden keksinnöistä hyödymme jokaisena päivänä edelleen.

Tänään maaliskuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Naisia kannattaa tällaisena päivänä helliä aamupalalla sänkyyn ja ostaa vaikka kaunis kukkakimppu.

Mutta naistenpäivä ei ole pelkästään tai todellakaan vain sitä. Tänään, niinkuin tietysti joka ikinen päivä, on tärkeää ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Voit korostaa naisten oikeuksia, taistella eriarvoisuutta vastaan ja ottaa osaa keskusteluihin.

Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1911 ja maailma on onneksi huomattavasti hyväksyvämpi ja tasa-arvoisempi kuin tuolloin. Vielä on kuitenkin matkaa kirittävänä, ja maaliskuun 8. päivänä on hyvä aika juhlia sekä tuoda näkyvyyttä naisten saavutuksille.

Listafriikki osallistuu naistenpäivän sanoman levittämiseen listan muodossa ja esittelee 10 upeaa keksintöä, joiden ei heti uskoisi olevan naisten aikaansaannoksia.

Miksikö ei uskoisi? No siksi, että monet keksinnöistä ovat ajoilta, jolloin naiset olivat selvästi huonommassa asemassa kuin miehet, ja eri sukupuolilla oli omat, hyvin perinteiset roolinsa ja työnsä. Listan naiset ovat aikanaan olleet melkoisia lasikattojen rikkojia.

Tuulilasinpyyhkijät

Tarinan mukaan Mary Anderson pani newyorkilaisessa raitiovaunussa merkille, että kuljettaja ei karmeassa räntäsateessa nähnyt tuulilasin läpi juuri mitään. Lasi oli suunniteltu niin, että sen sai avattua osissa ja lumen pyyhittyä manuaalisesti pois, mutta systeemi ei ollut alkuunkaan käytännöllinen. Mieti itse avaavasi kovassa lumituiskussa auton tuulilasi.

Anderson alkoi siltä istumalta suunnitella ja piirtää parempaa ratkaisua. Hän päätyi yrityksen ja erehdyksen kautta puusta ja kumista tehtyihin pyyhkijöihin, jotka oli kiinnitetty vivulla lähelle rattia. Andersonin tuulilasinpyyhkimille myönnettiin Yhdysvalloissa patentti marraskuun 10. päivänä vuonna 1903 (numero 743801), mutta ihmiset nauroivat keksinnölle sanoen sen häiritsevän kuskia ja aiheuttavan onnettomuuksia. Mitähän nuo olisivat ajatelleet autolla ajaessa tekstaamisesta?

1900-luvun alussa autot olivat vielä harvinaisia, mutta pilkkaajien hymyt hyytyivät nopeasti, kun seuraavien vuosikymmenien aikana moottoriajoneuvojen käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti ja tuulilasinpyyhkijöistä tuli kiinteä osa autoja.

Pelastuslautta

Ompelijan töitä päivätyönään tehnyt Maria Beasley oli tuottelias keksijä. Hänen luomuksiinsa kuului muun muassa turvavälineitä rautateille, jalkojen lämmittimet ja paistinpannuja.

Omaisuutensa hän teki suunnittelemalla mekanismin, jolla pystyi valmistamaan 1500 tynnyriä päivässä: öljyn ja sokerin tuottajat maksoivat suuria summia saadakseen käyttää Beasleylle patentoitua konetta.

Tienesteistä huolimatta Beasleyn tunnetuin keksintö on turvakaiteilla varustettu pelastuslautta. Se patentoitiin toukokuun 16. päivänä vuonna 1882.

Toisin kuin siihen astiset puusta tehdyt pelastusveneet, oli Beasleyn suunnittelema pelastuslautta kevyt, tulenkestävä, helppo laskea vesille ja se mahtui pieneen tilaan. Beasleyn suunnittelemaan malliin pohjautuvat nykyäänkin käytettävät nopeasti käyttövalmiit pelastuslautat.

Hengenpelastaja Kevlar

Stephanie Kwolek oli nuorena tyttönä kiinnostunut sekä tieteestä ja luonnosta että käsitöistä, ja unelmoi urasta muotisuunnittelijana. Äitinsä kannustamana hän kuitenkin opiskeli yliopistossa kemiaa, ja valmistuttuaan vuonna 1946 sai hän työpaikan kemianteollisuuden yritys DuPontista. Paikka oli avoin, koska iso osa miestyöntekijöistä oli tuolloin armeijan palveluksessa.

Vuonna 1965 hänen ryhmänsä yritti kehittää uusia synteettisiä materiaaleja äärimmäisiin olosuhteisiin. Tutkijat kohtasivat monia epäonnistumisia, mutta Kwolek päätti antaa yhdelle liuokselle vielä mahdollisuuden. Omaksi ja muiden yllätykseksi hän sai siitä aikaan kuituja, jotka olivat vahvempia kuin mikään ennemmin laboratoriossa valmistettu aine.

Materiaalia alettiin kutsua Kevlariksi. Se on erittäin kevyttä ja kestävää, viisi kertaa terästä vahvempaa, mutta silti helposti muokattavaa. Sitä käytetään autonrenkaissa, kypärissä, kajakeissa, kaapeleissa… lista kattaa yli 200 sovelluskohdetta. Äärimmäisiä lämpötiloja kestävää Kevlaria käytetään myös avaruusaluksissa.

Materiaalin ehkä merkittävin yksittäinen käyttökohde on luotiliivit, jotka ovat pelastaneet tuhansia ihmishenkiä 1970-luvulta saakka.

Stephanie Kwolek jatkoi johtavana polymeerien tutkijana samassa työpaikassa eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1986. Kwolekille on myönnetty lukuisia arvostettuja palkintoja ja vuonna 1994 hänet lisättiin Yhdysvaltojen keksijöiden kunniagalleriaan (National Inventors Hall of Fame).

Sirkkeli

Tabitha Babbitt kuului kveekareista eronneeseen shaker-lahkoon. Ryhmä uskoi Kristuksen toiseen tulemiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja tiukkaan selibaattiin (yhteisöön adoptoitiin lapsia).

Vaikka naiset ja miehet olivat samanarvoisia Jumalan silmissä, oli työt jaoteltu sukupuolen mukaan. Babbitt toimi kutojana (naiselle sopivassa ammatissa), mutta hänellä oli idea, joka helpotti ja nopeutti miesten työtä huomattavasti.

Hän ehdotti, että tavallisen, edestakaisin vedettävän sahan sijaan, olisi syytä käyttää pyöreää terää. Hän valmisti ensimmäisen, veden voimalla pyörineen sahan vuonna 1813, mutta uskontonsa vuoksi ei patentoinut keksintöään, jotta se olisi kaikkien käytössä.

Shaker-uskonlahkoon kuuluvat ihmiset olivat tunnettuja keksinnöistään ja yksistään Babbitt on ollut sirkkelin keksimisen lisäksi mukana kehittämässä muun muassa tekohampaita ja vanhanaikaisia leikattuja nauloja.

Vedenalainen teleskooppi

Yhdysvalloissa patenttinumero 3995 on ”vedenalainen teleskooppi”. Sen patentoi New Yorkin Brooklynissa asunut Sarah P. Mather huhtikuun 16. päivänä 1845. Matherin elämästä ei juurikaan tiedetä, mutta ainakin hän työskenteli pitkään teleskooppinsa parissa, sillä vuonna 1864 hän sai parannetulle versiolle patentin numero 43465.

Teleskoopissa oli lisäosilla säädettävä varsi, joka voitiin muokata sopivan mittaiseksi veden syvyydestä riippuen. Siihen oli liitettynä toinen, niin ikään säädettävä, putki, jonka päässä olevassa lampussa oli hyvin kirkkaalla liekillä palavaa öljyä.

Yhdysvaltojen laivastossa innostuttiin täysin uudenlaisesta ja kullanarvoiseksi nimitetystä teleskoopista välittömästi. Laivaston testeissä selvisi, että jopa sameassa Mississippi-joessa sillä voitiin nähdä lähes sadan metrin päähän ja kirkkaassa vedessä tietysti vielä laajemmalle.

Teleskoopilla voitiin laivan kannelta käsin tarkistaa aluksen runko, millä oli valtava merkitys, koska siten pystyttiin vaivattomasti huomioimaan ja korjaamaan vedenalaisia vaurioita. Teleskoopilla voitiin myös maan sisällisodan aikaan tarkkailla vihollisen vedenalaisia toimia, havaita torpedoja ja tutkia vesistöjen pohjassa olevia hylkyjä. Hyvä näkyvyys auttoi myös löytämään hukkuneita.

Karttapallo

Ellen Fitz oli yhdysvaltalainen kotiopettaja, joka työskenteli itäisessä Kanadassa, New Brunswickin provinssissa. Hän kehitti 1870-luvun alussa karttapallon, jonka rautainen jalusta osoitti palloa pyöritettäessä auringon sijainnin. Sen lisäksi siitä voitiin nähdä sekä päivän, yön että ilta- ja aamuhämärän kestot eri puolilla maapalloa, eri vuodenaikoihin.

Vuonna 1875 Fitz sai keksinnölleen patentin (numero 158581), julkaisi sitä seuraavana vuonna erikokoisille karttapalloilleen käyttöohjeet käsikirjan muodossa sekä esitteli keksintöään Philadelphian maailmannäyttelyssä.

Fitz ei kuitenkaan jättänyt työtään siihen, vaan vei maantiedon ja astronomian yhdistämisen karttapallossa vieläkin pidemmälle. Vuoden 1882 mallissa (patenttinumero 263886) voitiin kaiken jo edellä mainitun lisäksi tarkastella horisontin yläpuolella näkyvien tähtien asentoa ympäri vuoden.

Avaruusaseman patterit

Puerto Ricossa syntynyt Olga Gonzales-Sanabria työskenteli vuoden 2011 eläkkeelle jäämiseensä saakka NASA:n Ohiossa sijaitsevan tutkimuslaitoksen teknillisenä johtajana. Uraa Yhdysvaltojen avaruushallinnossa oli takana vuodesta 1979, ja hän olikin uransa päättyessä pitkäaikaisin ja virka-asemaltaan korkea-arvoisin latinalaisamerikkalainen NASA:n palveluksessa.

Ennen korkeaa virkaansa hän tutki ja kehitti erilaisia sähköntuottomenetelmiä kansainväliselle avaruusasemalle, ISS:lle. Asema toimii suurimman osan ajasta aurinkovoimalla, mutta luonnollisesti jossain vaiheessa maapallo estää auringonsäteiden kulkeutumisen vastaanottaviin paneeleihin. Kolmasosan 90 minuutin kiertoajastaan ISS tarvitsee jonkun vaihtoehtoisen voimantuottajan.

Gonzales-Sanabrian kehittämät pitkäikäiset nikkeli-vetyakut pitävät avaruusaseman ja sen muutaman kuukauden välein vaihtuvan miehistön toimintakykyisenä. Siitäkin huolimatta, että pimeys laskeutuu aina tunnin välein 30 minuutiksi.

”Näkymätön” lasi

Katharine Blodgett syntyi vuonna 1898 ja oli 27-vuotiaana ensimmäinen nainen, joka väitteli arvostetussa Cambridgen yliopistossa fysiikan tohtoriksi. Hän työskenteli isänsä jalanjäljissä General Electric -yhtiön tutkimuslaboratoriossa ja oli sielläkin ensimmäinen naispuolinen tutkija. Ansioitunut tieteentekijä näytteli vapaa-ajallaan harrastelijateatterissa, kirjoitti humoristisia runoja ja osallistui useamman hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan.

Laboratoriossa hän työskenteli hyvin ohuiden kalvojen parissa. (Puhutaan sentin miljoonasosien paksuudesta.) Vuonna 1935 hän onnistui luomaan yksimolekyylisen pinnoiteen ja havaitsi, että sitä kasaamalla, esimerkiksi lasin päälle, saatiin kirkkaasta materiaalista lähes täysin valoa läpäisevää eli heijastamatonta.

Ennen Blodgettin kehittämää kalvoa lasi ei ollut ollenkaan niin käyttökelpoista tavaraa, mutta hänen keksintönsä mullisti muun muassa kameroiden linssien, mikroskooppien ja silmälasien valmistuksen. Pinnoitteen avulla päästiin eroon lasin häiritsevistä ominaisuuksista: heijastumista ja vääristymistä.

Blodgettin kehittämiä, läpinäkyvien kappaleiden mittausmetodeja käytetään edelleen. Jos käytät laseja, niin heitä nopea kiitos Blodgettille kun naistenpäivän aamuna luet sanomalehteä.

Tietokone ja ohjelmointi

Grace Hopper oli vuonna 1906 syntynyt matemaatikko ja Yhdysvaltojen laivaston kontra-amiraali. Hän työskenteli Harvardin yliopiston ja laivaston yhteisprojektissa, jonka tarkoituksena oli kehittää tehokas, automaattinen laskin; modernin tietokoneen esiaste. Hopper suunnitteli yhdessä Howard Aikenin kanssa viisi tonnia painaneen ja yhden huoneen täyttäneen Mark I -tietokoneen.

Hän oli muuten ensimmäinen, joka käytti sanaa bug (suomeksi ötökkä tai bugi), jolla tässä kohtaa viitataan ohjelmointivirheeseen. Hopper kuitenkin tarkoitti sillä kirjaimellisesti koiperhosta, jotka Mark I:een tunkeuduttuaan aiheuttivat siinä oikosulkuja.

Vuonna 1949 Hopper kehitti kääntäjän, COBOL-nimisen laitteen, joka pystyi muuttamaan kirjoitetut ohjeet tietokonekielelle. Hopper oli siis maailman ensimmäisiä koodareita!

Hopper jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta seuraavana vuonna hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen, koska jonkun asiansa osaavan oli yhtenäistettävä laivaston järjestelmät ja luotava standardit koodikielelle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän jäi lopullisesti eläkkeelle 79-vuotiaana.

Valokuvien muokkaus

Vuonna 1939 syntynyt Barbara Askins, tennesseeläinen opettaja ja perheenäiti, odotti lastensa aloittavan koulutien ja palasi sen jälkeen itse takaisin opiskelemaan. Valmistuttuaan kemistiksi vuonna 1975 pääsi hän välittömästi töihin NASA:n avaruuslentokeskukseen Alabamaan.

Marshall-nimisessä tutkimuslaitoksessa Askinsille annettin tehtäväksi kehittää keinoja, miten parantaa tutkijoiden ottamia kuvia maasta ja avaruudesta. Korkealta maanpinnan yläpuolelta otetut kuvat olivat hyvin epäselviä, mutta niiden antama tieto oli avaruushallinnolle korvaamatonta.

Vuonna 1978 Askins keksi käyttää radioaktiivisia materiaaleja kohentaakseen alivalottuneita tai muuten käyttökelvottomia negatiiveja. Hän sai keksinnölleen patentin (4101780) ja pian metodi oli laajasti NASA:n eri tutkimuslaitosten käytössä. Tekniikalla voitiin saada myös röntgenkuvia tarkemmiksi, mikä tarkoitti sitä, että potilasta ei hyvän kuvan saamiseksi tarvinnut enää altistaa vaaralliselle säteilylle yhtä kauan kuin ennen.

Askins on historian ensimmäinen nainen, joka valittiin Vuoden keksijäksi. Siinä, jos missä on syytä naistenpäivän juhlintaan!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Pariisissa kakkaan astuminen tietää onnea: 10 kummallista taikauskoa ympäri maailman – osa 1

Julkaistu

Taikauskoja on monenlaisia. Jossain ne elävät voimakkaampina ja nyt saat muhkean tietopaketin siitä, miten välttää epäonni maailmalla.

Vaikka et kokisi olevasi taikauskoinen, niin koputatko silti joskus puuta, pidät peukkuja pystyssä tai heität suolaa olkapään yli?

Näitä tapoja ei varmaan kukaan Suomessa liiemmin kummastele, mutta tiedätkö miten välttää epäonnea muualla maailmassa? 

Listafriikki teki sinulle selviytymispakkauksen taikauskojen hämmentävään maailmaan. Listan luettuasi tiedät muun muassa missä pitää varoa tonttujen asuinpaikkoja, milloin tietyissä maissa voi leikata kynnet ja millä jalalla Pariisissa on turvallista astua paskaan. 

Tämän listan jälkeen osaat matkustaessasi välttää suurimmat sudenkuopat, varman kuoleman tai vähintäänkin vuosien epäonnen. 

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset taikauskot voit lukea tästä:

Advertisement

10 kummallista taikauskoa ympäri maailman – osa 2

Onnekas kakkakasa

Koirien jätösten jättäminen Pariisin kaduille on ollut laitonta vuodesta 1982 saakka, mutta ilmeisesti tapa ei ole iskostunut kaupunkilaisten päähän. Pariisi onkin kuuluisa törkyisistä kävelyteistään, oli kyse sitten tupakantumpeista tai kakkakikkareista. 

Ehkä ulosteeseen astuminen on Ranskassa ollut kautta aikain niin yleistä, että inhottavaan sattumaan on täytynyt keksiä kultareunus. Nimittäin yleisen uskomuksen mukaan kakkaan astuminen vasemmalla jalalla tietää hyvää onnea. Jos sotkee oikeanpuoleisen kenkänsä, on tiedossa surkeita aikoja.

Saastaisten kenkien lisäksi Pariisista voi hankkia matkamuistoksi pilailukupin, joka sisältää muovisen ”hyvän onnen kakan”.

Laivan kastaminen

Kun uusi laiva lasketaan vesille, on sen kastaminen ja nimen antaminen erittäin tärkeä seremonia. Laivan kastaminen on tuhansia vuosia vanha perinne, jolla taataan turvallinen seilaaminen.

Ja kun laiva on kerran kastettu, ei kenenkään tule muuttaa sen nimeä. Mikään ei tuota merenkulkijoille huonompaa onnea kuin laivan uudelleen nimeäminen. Mutta älä huoli! Jos veneesi aiempi omistaja on päättänyt kutsua sitä aivan järkyttävällä nimellä, on vaihtaminen mahdollista, kunhan sen tekee oikein.

Kaikki vanhaan nimeen liittyvä on tuhottava.

Advertisement

Kaikki.

Nimi on raaputettava viimeistä riipausta myöten irti, päälle maalaaminen ei riitä. Onko veneessä kaiverruksia tai vaikka kelluva avaimenperä, jossa lukee aluksen nimi? Roskiin vain.

Rekisteröintitodistus, veneajopäiväkirja ja muut tärkeät paperit voi säilyttää, mutta nimi on peitettävä. Sosiaalinen media tuo tietenkin oman haasteensa, mutta jos haluaa (ja miksei haluaisi, kun on kyse turvallisuudesta?), niin kannattaa poistaa kuvat ja maininnat vanhasta nimestä. 

Kun veneen aiemmasta henkilöllisyydestä ei ole mitään jäljellä, voi helpottunein mielin kastaa sen haluamallaan nimellä. Kaste on syytä suorittaa uudelleen, jos sen jälkeen löytyy kahvikuppi vanhalla nimellä.

Kaikkein taikauskoisimmat merikarhut eivät jätä mitään sattuman varaan, vaan tyytyvät mahdollisesti hyvinkin typerään, alkuperäiseen nimeen.

Advertisement

Oikein ajoitettu manikyyri

Luulisi, että niinkin tylsä asia kuin kynsien leikkaaminen sujuisi ilman pelkoa jostain pahemmasta, mutta ei tokikaan.

Euroopassa on yleinen uskomus, jonka mukaan kynsien leikkaaminen sunnuntaisin saa aikaan sen, että joudut pahojen juorujen kohteeksi seuraavalla viikolla. Perjantainen manikyyri taas tuo surua ja murhetta koko huusholliin. 

Jos Intiassa leikkaa kynnet yöllä tai lauantaina, ei onni tule potkimaan. Japanissa ei myöskään pidä koskea kynsisaksiin pimeän aikaan tai tulee kuolemaan ennen vanhempiaan. Filippiineillä kynsien leikkaaminen öisin johtaa onnettomuuteen perheessä, kun taas Kiinassa se tuo taloon kummituksia ja pahoja henkiä.

Voiko taikausko yöllisen manikyyrin kirouksesta johtua yksinkertaisesti siitä, että pimeällä on vaarallista touhuta teräaseiden kanssa?

Pimennys on jumalan vihaa

Nigeriassa vuoden 2001 kuunpimennys paljasti, miten tosissaan uskomukset jossain päin maailmaa otetaan. Silloin muslimijoukot aloittivat mellakoita ja tekivät hyökkäyksiä lukuisiin kristittyjen omistamiin kohteisiin, muun muassa hotelleihin, bordelleihin ja baareihin. Kuunpimennys johtui hyökkääjien mukaan siitä, että jumala oli suuttunut kaikesta syntisestä toiminnasta.

Oikeastihan kuun- ja auringonpimennykset ovat islamin uskossa rukouksen, anteeksi pyytämisen ja köyhien auttamisen aikaa. Mutta nuoret radikaalit olivat tulkinneet ikiaikaisia uskomuksia mielensä mukaan ja yhdistäneet ne omaan maailmankatsomukseensa.

Mellakoiden toistumisen pelossa Nigerian hallitus aloitti tieteellisiin faktoihin perustuvan tiedotuskampanjan maaliskuussa 2006, kun täydellinen auringonpimennys oli pyyhkäisemässä maan yli. 

Advertisement

Tontut ovat täyttä totta

Nyt kun luet eteenpäin, niin pidä mielessä se, että tämä kaikki on totisinta totta.

Vuonna 2013 islantilainen tonttujen oikeuksia ajava taho sekä Laavan ystävät -niminen ympäristöjärjestö pistivät tienrakennushankkeen jäihin. Heidän mukaansa moottoritie vahingoittaisi tonttujen elämää. Se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Huldufólkin (salainen kansa) asuinalueet ovat pysäyttäneet rakennushankkeita.

Projektit joudutaan keskeyttämään, kunnes korkein oikeus myöntää luvan jatkamiseen. Teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaava hallintoelin on luvannut, että töiden aloittamisen kanssa odotetaan niin kauan, että tontuilla on aikaa siirtyä muille alueille. Joskus viranomaiset tekevät tonttujen kanssa sopimuksia, joissa asuinkivet siirretään suojaisampiin paikkoihin.

Voi kuulostaa huvittavalta, mutta islantilaisille, joiden maa elää ja muuttuu muutenkin koko ajan, haltijat eivät ole leikin asia. Monet uskovat niiden olleen vastuussa epämääräisistä työkoneiden hajoamisista ja työntekijöiden onnettomuuksista, joita on sattunut esimerkiksi teitä rakentaessa.

Tontut, peikot ja haltijat ovat olleet yleisiä uskomuksia Skandinaviassa, mutta missään muualla kuin Islannissa ei taikausko ole säilynyt niin vahvana. Islannin yliopiston vuonna 2007 tekemän kyselyn mukaan maan asukkaista jopa 60 % uskoi, että on vähintään mahdollista, että tonttuja on olemassa.   

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 faktaa ystävänpäivästä: Miksi helmikuun 14. päivänä juhlitaan rakkautta ja ystävyyttä?

Julkaistu

Nyt lävähtää listallinen faktoja ystävänpäivästä: Mistä rakkauden juhla on saanut alkunsa ja miten helmikuun 14. päivää vietetään eri maissa?

Tänään ympäri maailmaa vietetään suurta rakkauden juhlaa ja siksipä nyt on luvassa listallinen faktoja ystävänpäivästä. Muissa maissa helmikuun 14. päivänä keskitytään rakkauden ylistämiseen, kun taas Suomessa juhlitaan ystävyyttä.

Tällä ystävänpäivän kunniaksi tehdyllä listalla käydään läpi juhlapäivän syntyä ja kehitystä siihen, mitä se on nykyään. Kaikki lähti ruoskinnasta ja pyhimyksistä, ja nyt ollaan miljardibisneksen äärellä. Toivottavasti siinä hässäkässä ei pääse unohtumaan päivän tärkein sanoma eli läheisten huomioon ottaminen.

Tässä siis Listafriikki.com:n 10 faktaa kaikesta ystävänpäivään ja vähän rakkauteenkin liittyvästä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille ❤️

Kaikki sai alkunsa Lupercalia-juhlasta

Antiikin Roomassa jo 600-luvulla eaa. juhlittiin helmikuun puolessa välissä hedelmällisyyttä ja kevään tuloa. Riemukkaalta kuulostavat juhlat olivat melkoista hard core -touhua.

Lupercalia-juhla oli saanut nimensä sutta tarkoittavasta lupus-sanasta. Se juontaa juurensa tarinaan naarassuden kasvattamista Romuluksesta ja Remuksesta. Susi huolehti veljeksistä luolassaan, joka oli Palatium-kukkulan juurella. Tuolle paikalle Romulus ja Remus perustivat Rooman. Lupercaliaa siis juhlittiin tuon äitinä toimineen suden kunniaksi.

Pakanafestivaalit alkoivat eläinuhrilla ja suurella juhla-aterialla. Juhlissa pidettiin myös parinmuodostusarpajaiset, joissa miehet nostivat kulhosta satunnaisen nimen, ja tuo onnekas neito tuli olemaan miehen rakkauden kohde festareiden ajan, monesti seuraavaan vuoteen saakka ja joskus lotto johti jopa onnelliseen avioliittoon.

Juhlinta huipentui siihen, kun miehet riisuivat itsensä alastomiksi, ottivat vuohen- tai koirannahkaiset ruoskat ja piiskasivat niillä mieleisiään nuoria naisia parantaakseen näiden hedelmällisyyttä. En osaa sanoa oliko tapa toimiva.

Sitten tuli katolinen kirkko ja Pyhä Valentinus

200-luvulla Rooman valtakuntaa hallinnut Marcus Aurelius Claudius, Claudius II:na tunnettu keisari oli sitä mieltä, että sinkkumiehet pärjäävät sotatantereella paremmin kuin naimisissa olevat. Siksi keisari kielsi avioliiton kaikilta nuorilta miehiltä.

Oli kuitenkin yksi rakkautta puolustava pappi, Valentinus nimeltään, joka keisariaan uhmaten vihki salassa nuoria rakastuneita pariskuntia. Lopulta pappi Valentinus jäi tekemisistään kiinni ja hänet tuomittiin kuolemaan. Erään legendan mukaan Valentinus, mestausta odottaessaan, rakastui vanginvartijan tyttäreen ja kirjoitti tälle tunteita täynnä olevan kirjeen.

Kirjeen hän allekirjoitti ”From your Valentine”, Sinun Valentinukseltasi, jota ainakin Yhdysvalloissa edelleen käytetään ystävänpäiväkorttien toivotuksissa. Valentinus mestattiin helmikuun 14. päivänä vuonna 269, ja hänestä tuli satojen vuosien kuluessa yksi suosituimmista pyhimyksistä.

Se, kuinka suuri osa Pyhän Valentinuksen tarinasta on totta, jää arvoitukseksi. Ainakin papin väitetty mestauspäivä sopi loistavasti katolisen kirkon suunnitelmaan pyyhkiä roomalaisten seksuaalissävytteinen Lupercalia-juhla unholaan, ja siksi 400-luvun lopulla paavi Gelasius nimesikin helmikuun 14. päivän Pyhän Valentinuksen päiväksi.

Vuosisatojen aikana, ja kristinuskon kasvun myötä, rakkauden pyhimyksenä tunnetun Valentinuksen juhlapäivä soluttautui yhteen pakanallisen hedelmällisyyden juhlan kanssa.

Englannissa vietettiin ystävänpäivää jo 1500-luvulla

Kuningas Henrik VIII hallitsi Englantia 1500-luvun alkupuoliskon. Hän ei ensimmäisen vaimonsa kanssa saanut miespuolista jälkeläistä, joten oli aika uuden puolison. Katolinen kirkko ei kuitenkaan hyväksynyt avioliiton mitätöintiä, joten kuningas päätti erota paavin alaisuudesta, ja nimittää itsensä uuden Englannin kirkon johtajaksi.

Silloin onnistui ero vaimosta ja uuden puolison kanssa naimisiinmeno. Ja voi pojat, että kuningas Henrik ottikin ilon irti uudesta vapaudestaan: hän meni ensimmäisen avioliittonsa jälkeen vielä viisi kertaa naimisiin.

Ystävänpäivään tämä kuuluisa naistenmies liittyy siten, että hän oli täysin haltioitunut rakkautta juhlistavasta Valentinuksen päivästä. Siinä määrin, että hän julisti kuninkaankirjeellä helmikuun 14. päivän viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Hänen tiedetään myös kirjoitelleen vaimoilleen rakkauskirjeitä, joista tunnetuimmat, ja nykypäivään saakka Vatikaanissa säilyneet, kirjeet olivat Anne Boylelle.

Rakkaus ei kuitenkaan ollut ikuista, koska Boyle oli yksi niistä epäonnisista vaimoista, jotka kuningas mestasi.

Lue myös: 10 karmeaa työpaikkaa, joihin ihmiset ovat halunneet – Piiskapoika, kastraattilaulaja ja kuninkaan takapuolenpyyhkijä

Wear one’s heart on one’s sleeve

Englanninkieliselle sanonnalle ”wear one’s heart on one’s sleeve” ei oikein ole hyvää vastinetta suomeksi. Että joku pitäisi sydäntä hihassaan, ei kuulosta järkevältä (kummallakaan kielellä, mutta toisaalta onko monissakaan vanhoissa sanonnoissa järkeä?). Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joku ei pelkää näyttää tunteitaan avoimesti.

Erään teorian mukaan sanonta on peräisin keskiajalta, jolloin ritarit taistelivat hevostensa ja pitkien peitsiensä kanssa. Jos ritari päätti osallistua turnajaisiin puolustaakseen rakastamansa naisen kunniaa (mitä ikinä se tarkoittaakaan), tuli hänen osoittaa kiintymyksensä ja uskollisuutensa sitomalla esimerkiksi naisen nenäliina tai kaulahuivi kätensä ympärille. Ritarin turnajaisasuun kuulunutta käsisuojaa kutsuttiin sleeve (hiha) -sanalla.

Yksi mahdollinen sanonnan syntytarina menee vieläkin kauemmas historiaan, nimittäin alkuperäisiin ystävänpäivän Lupercalia-juhliin, ja niissä tarkemmin jo aiemmin mainittuihin arpajaisiin. Muistathan? Mies nostaa kulhosta naisen nimen ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka, eikö vaan? Tuon arvonnan jälkeen miehet kiinnittivät heilansa nimen hihaansa koko kansan nähtäväksi.

Kuka tietää, mistä tuo hassu sanonta on loppu viimeksi saanut alkunsa. Joka tapauksessa ensimmäisen kerran se esiintyi kirjallisessa muodossa William Shakespearen vuonna 1604 kirjoittamassa Othellossa.

Ystävänpäivän mekka: Yhdysvallat

Missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa tämä rakkauden juhla on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Markkinointi alkaa pian joulun jälkeen ja hyvin kaupallistuneesta juhlasta on loppu viimeksi hempeily ja romantiikka kaukana. Päivälle ladataan toiveita ja odotuksia, ja lahjoihin käytetään kokonaisuudessaan noin 18,2 miljardia dollaria; se tarkoittaa 136 dollaria eli 125 euroa henkilöä kohti. Ja kaikki eivät tosiaankaan juhli!

Suomalainen ystävänpäivä on hyvin kaukana amerikkalaisesta juhlapäivän vietosta, koska Yhdysvalloissa kaikki keskittyy nimenomaan pariskuntiin ja romanttisiin suhteisiin. Se, jolla ei ole treffejä tai suunnitelmia helmikuun 14. päivänä, on tuomittu surkeuteen. Ei kai sentään ihan noin, mutta välillä mainoksista ja hehkutuksista välittyy sellainen sanoma.

1800-luvulla Yhdysvalloissa suosioon noussut juhla levisi takaisin vanhalle mantereelle viimeistään toisen maailmansodan päätyttyä. Olivatkohan amerikkalaisjoukot levittäneet ystävänpäivän romanttista sanomaa liittolaisilleen? Eurooppa taisi olla valmis iloiseen ja ihmisiä yhdistävään juhlaan. Silloinhan ystävänpäivä ei vielä ollut niin ylenpalttinen juhla kuin nykyään.

Olisiko 1980-luvun Suomi lämmennyt rakkauden päivälle?

Suomeen ystävänpäivä rantautui ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa, jolloin sen olemassaolon huomasi lähinnä kukkakauppojen ikkunoissa. Ei mennyt kauaakaan, kun punaiset sydämet valloittivat helmikuun puolivälin; kiitos tamperelaisen sydänyhdistyksen! Siellä todettiin, että maailmalla huippusuosiossa oleva juhlapäivä tulee nousemaan isoksi jutuksi myös Suomessa ja se tulisi punaisen symbolinsa takia olemaan mitä parhain päivä sydämen terveyteen liittyvien asioiden esille tuontiin.

Oivallisen paikallisyhdistyksen markkinointikampanjan huomasi myös Suomen Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit ja lanseerasi juhlapäivän nimenomaan ystävänpäivänä. Ystävyysteeman ajateltiin sopivan paremmin suomalaisten mielenmaisemaan kuin romanttinen sydämillä ja suklailla kuorrutetun rakkauden juhlan. Ja hyvä niin!

Lue myös: 10 markkinointikampanjaa, jotka menivät pahasti pieleen

Tarkkaan harkitut lahjat Japanissa

Japanissakin ystävänpäivää vietetään nimenomaan helmikuun 14. päivänä, mutta perinteisesti vain naiset antavat silloin lahjoja elämässään oleville miehille. Lahja on suklaata, ja naiset joutuvat punnitsemaan tarkoin suhdettaan eri miehiin, koska suklaan laatu kertoo vastaanottajalle hänen paikkansa lahjanantajan elämässä.

Työkaverit tai vaikka koulutoverit saavat halpaa giri chokoa (velvollisuudentunto suklaata), kun taas naisen rakkauden kohdetta hemmotellaan laadukkaalla honmei chokolla (tosi tunteiden suklaalla).

Kuukautta myöhemmin osat vaihtuvat, nimittäin maaliskuun 14. päivänä juhlitaan ”valkoista päivää”. Tuolloin miehet vuorostaan antavat naisille jonkun lahjan.

Ei kuitenkaan ole täysin yhdentekevää, mitä lahjaksi antaa. Jos nainen saa vaahtokarkkeja, tarkoittaa se sitä, ettei mies ole kiinnostunut. Keksit, aivan sama vaikka olisivat sydämen muotoisia, tarkoittavat vain ystävyyttä. Palavasta rakkaudesta taas kertovat kovat karamellit.

Vinkki miehille: jos et ole varma tunteidesi/suhteesi laadusta, tarjoa treffikumppanillesi kakkua! Se ei lähetä mitään epäselviä signaaleja.

(Toim. huom. Kakku toimii oikein mainiosti tilanteessa kuin tilanteessa, myös vakiintuneissa parisuhteissa.)

Etelä-Korean 12 rakkauden päivää

Eteläkorealaiset ilmeisesti rakastavat rakkautta. Maassa nimittäin juhlitaan ”rakkauden päivää” jokaisen kuukauden 14. päivänä. Helmikuussa naiset lahjovat miehiä, ja samoin kuin Japanissa, on Etelä-Koreassa kuukautta myöhemmin miesten vuoro. Maaliskuun 14. päivä on ”valkoinen päivä”. Vastalahjan antamista ei kuitenkaan ole tehty miehille helpoksi; heidän on annettava lahja, joka on arvoltaan kolminkertainen naisen hankkimaan lahjaan verrattuna.

Huhtikuussa taas juhlistetaan sinkkuja, jotka jäivät vaille huomiota kahtena edellisenä kuukautena. ”Musta päivä” on saanut nimensä siitä, että yksinäiset kokoontuvat syömään nuudeleita mustapaputahnalla ja suremaan kohtaloaan. Onneksi nykyaika on potkaissut eloa vanhanaikaisiin traditioihin, ja 2000-luvulla mustana päivänä on bailattu ankarasti ja kilistelty laseja vapaudelle; unohtamatta tietenkään perinteikästä nuudeliannosta, jajagmyeonia.

Muiden kuukausien 14. päivien rakkauden juhlimisen teemoja ovat ruusut, suukot, hopeasormukset, soju-viina, musiikki, viini, elokuvat, halaukset ja päiväkirjat.

Pitäisikö kaikkien ruveta juhlimaan eteläkorealaisten tapaan?

Sydämen muodon alkuperä

Sydämen muodon on jossain yhteyksissä nähty viittaavan eri ruumiinosiin: ei varsinaiseen sydämeen, vaan naisen rintoihin tai pakaroihin. Tämä selittäisi muodon yhteyttä eroottiseen rakkauteen.

Toinen melko yleinen teoria juontaa juurensa pohjoisafrikkalaiseen yrttiin. Nykyään jo hävinneen Silphium-kasvin siemenkota oli rakkautta kuvaavan sydämen muotoinen. Nykyisen Libyan alueella sijainneessa Kyrenen kaupungissa jopa painettiin hopeakolikoihin siemenen kuvia vuonna 600 eaa. Tuota yrttiä käytettiin muun muassa haavojen ja peräpukamien hoidossa, ja sen todettiin olevan tehokas yskänlääke ja kivunlievittäjä. Monitoimikasvi siis!

Miksi se sitten yhdistetään romantiikkaan ja rakkauteen? Silphium-kasvin uskottiin olevan vahva afrodisiakki, eli voimistavan seksuaalista halukkuutta. Todennäköisesti se ainakin lisäsi petipuuhia, sillä kasvista uutettua nestettä käytettiin antiikin Roomassa ehkäisyyn, koska sen uskottiin olevan ”kohtua puhdistava” rohto. Tuon ajan lauluissa, runoudessa ja kirjallisuudessa Siphiumia ylistetäänkin rakkaudentuojana.

Lue myös: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää

Ystävyyden juhla

Vaikka amerikkalainen ylitsepursuava hempeilyn ja romanttisuuden kaupallistuminen tekee vuosi vuodelta enemmän tuloaan, on ystävänpäivä meillä Suomessa edelleen nimensä veroinen juhla.

Suomi ei kuitenkaan ole ainut maa, jossa kansainvälisenä rakkauden päivänä juhlitaan ystävyyttä. Eteläinen naapurimme Viro juhlii myös ystävyyssuhteita. Juhlapäivä rantautui maahan noin kymmenen vuotta Suomea myöhemmin, pian sen itsenäistymisen jälkeen.

Lisäksi monessa Etelä-Amerikan maassa vietetään helmikuun 14. päivänä ystävyyden päivää – rakkauden päivän lisäksi.

Muun muassa Meksikossa, Puerto Ricossa ja Guatemalassa muistetaan ystäviä ja perheenjäseniä. Dominikaanisessa tasavallassa ja Ecuadorissa annetaan lahjoja luokkakavereille salapukki-tyylillä: jokaiselle arvotaan joku toinen oppilas, jolle sitten nimettömänä hankitaan lahja.

Kolumbiassa taas rakkauden ja ystävyyden päivää, Dia de Amor y Amistad, vietetään syyskuun 20. päivänä, jolloin ystävien kanssa kokoonnutaan hyvän ruoan ja juoman ääreen. Miksi syyskuussa? Alkuperä on vähemmän sydämellinen: Kolumbiassa ei tuossa kuussa ollut mitään yleistä juhlapäivää, joten jotain piti keksiä pönkittämään talouskasvua.

Meidän erityinen tapamme viettää ystävänpäivää aiheuttaa ulkomailla hämmästyksen lisäksi suunnatonta ihastusta; sitä pidetään valovuosia parempana juhlana kuin romanttista rakkautta ylistävää Valentine’s Day.

Suomalaisen ystävänpäivän ilosanomaa kannattaakin jakaa kaikille niille, jotka surkuttelevat treffien puutetta. Se tuo kummasti hymyn kaikkien sinkkukavereiden huulille!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 faktaa karkauspäivästä: Se ei olekaan joka neljäs vuosi!

Julkaistu

Karkauspäivää vietetään helmikuun 29. päivänä aina neljän vuoden välein. Nyt listataan faktoja tuosta päivästä, jota ei todellisuudessa aina neljän vuoden välein olekaan.

Joka neljäs vuosi kalenterissa on helmikuun 29. päivä, jolloin vietetään karkauspäivää. Aion nyt shokeerata kaikkia ja kertoa, että se ei pidä paikkaansa.

Kyllä karkauspäivästä ja -vuodesta paljon muutakin mielenkiintoista kerrottavaa löytyy, esimerkiksi sen vaikutus nykyaikaisen kalenterin vaiherikkaaseen syntymiseen. Karkausvuoteen liittyy myös paljon uskomuksia ja perinteitä; tiedätkö sinä ketään, jota olisi kosittu juuri karkauspäivänä?

Nyt uppoudutaan siis Listafriikki.com:n kymmeneen karkauspäivän faktaan. Tämä on harvinainen hetki, joka tapahtuu keskimäärin harvemmin kuin kerran neljässä vuodessa. Vuonna 2024 saamme taas kokea tämän kalenterin erikoisuuden, kun helmikuussa onkin 29 päivää.

Miksi karkausvuosi?

Vuosihan tarkoittaa sitä aikajaksoa, jona maapallo kiertää auringon ympäri (tästäkin joku on eri mieltä). Meidän käytössämme olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan tuo kierto kestää 365 vuorokautta.

Todellisuudessa se kestää hieman kauemman: 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 45 sekuntia.

Nopeasti ajateltunahan tuo ei kuulosta kovin isolta jutulta, mutta mieti vuosikymmeniä ja -satoja eteenpäin. Sadassa vuodessa kalenteri heittäisi 24 päivällä. Muutaman vuosisadan päästä Suomessa nautittaisiin kauniista kesäpäivistä joulunaikaan.

Siksi tasaisin väliajoin ajanlaskuumme on lisättävä päivä.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Rooman valtakunnassa, ennen ajan laskumme alkua, vuosi oli 355 päivää pitkä. Oli jo vuosisatojen ajan tiedetty, että tähtitieteellinen vuosi kestää noin 365,25 vuorokautta, joten tuota yritettiin roomalaisen kalenterin mukaan korjata lisäämällä silloin tällöin kuukausi helmi- ja maaliskuun väliin.

Muun muassa maanviljelijöiden kannalta tuo kalenterin jatkuva sekoittaminen oli hankalaa. Keisari Julius Caesar kutsui vuonna 46 eaa. parhaat matemaatikot ja fyysikot keksimään ongelmaan ratkaisun.

Sitä seuraava vuosi tulikin tunnetuksi hämmennyksen vuotena. ”Ultimus Annus Confusionis” kesti 455 päivää, koska Caesar lisäsi vuoteen muutaman lisäkuukauden, jotta sai vuodenajat haluamilleen paikoille. Lisäksi kuukausien pituuksia muutettiin niin, että saatiin jokaiseen vuoteen 365 päivää, ja koska helmikuu oli muita lyhyempi, päätettiin ongelmaa tuottava, kerran neljässä vuodessa kertyvä ekstrapäivä lisätä sinne. Näin oli syntynyt karkauspäivä!

Caesar oletti ratkaisseensa ongelman itsensä mukaan nimeämällään juliaanisella kalenterilla. Yllätys, yllätys: Ei ratkaissut.

Lisää viilausta ja Gregoriaaninen kalenteri

Päivän lisääminen joka neljäs vuosi tarkoittaa siis, että vuoden keskimääräinen kesto on noin 365,25 päivää, eikö totta? Tuo noin 0,25 päivää tarkoittaa suunnilleen kuutta tuntia. Mutta jos muistat listan ensimmäisestä kohdasta, niin yli menevä osa ei ole tarkalleen kuusi tuntia, vaan jää siitä 11 minuuttia ja 15 sekuntia vajaaksi.

Jälleen kerran tuntuu mitättömältä, mutta aikojen saatossa nuo minuutit kasautuvat.

Kun Caesarin ajoista oltiin tultu 1500-luvulle, heitti kalenteri jo useita päiviä.

Nikean vuoden 325 kirkolliskokouksessa pääsiäinen oli sidottu kevätpäiväntasauksen ajankohtaan, ja koska juliaaninen kalenteri ei ollut synkassa luonnollisen ajan kulumisen kanssa, oli kirkon suuri juhla siirtynyt jatkuvasti myöhemmäksi kohti kesää.

Noille minuuteille oli tehtävä jotain, koska selvästikin käytössä olevassa kalenterissa kertyi ajan mittaan liikaa päiviä.

Tästä tuohtuneena määräsi paavi Gregorius XIII vuonna 1582 käytettäväksi kalenterin, jossa jo muodostunut virhe korjattiin hyppäämällä kyseisen vuoden lokakuuna neljännestä päivästä suoraan 15. päivään. Sillä saatiin pääsiäinen paikalleen.

Ruotsissa, ja sen vallan alla olleessa Suomessa, kalenteri otettiin käyttöön vasta vuonna 1753, jolloin piti harpata eteenpäin jo yksi päivä enemmän, kuin pari sataa vuotta aiemmin.

Gregoriaanisessa kalenterissa täytyi myös ratkaista ongelma jatkuvasti karkauspäivien myötä kertyvistä lisäminuuteista, joten kalenterissa napataan silloin tällöin karkauspäiviä pois. Siksi karkauspäivää ei vietetä kiveen hakatusti joka neljäs vuosi.

Karkauspäivä ei ole joka neljäs vuosi

MITÄ?

Yksinkertaista: Karkausvuosi on jokainen vuosi, joka voidaan jakaa neljällä. Lukuun ottamatta ne vuodet, jotka voi jakaa sadalla, mutta ei neljällä sadalla.

Ei niin yksinkertaista.

Gregoriaaninen kalenteri tehtiin juuri tämän takia. Nyt seuraa hieman toistoa, mutta yritetään pysyä kärryillä.

Caesarin määräämä yhden päivän lisääminen kalenteriin joka neljäs vuosi oli pitkässä juoksussa liian paljon (kuten edellä todettiin), joten jälleen piti löytää jokin tapa tasata ajankulu. 400:n vuoden aikana päiviä todettiin kertyvän liikaa kolme kappaletta, jotka oli jostain karsittava pois.

Paavi Gregorius päätti, että tietyt tasavuosisadat eivät ole karkausvuosia.

Vuonna 1896 oli karkausvuosi ja siitä seuraavan kerran helmikuussa oli 29 päivää vuonna 1904. Siinä siis jäi yksi karkauspäivä kokonaan välistä. 1900 on jaollinen neljällä, mutta se on myös tasasataluku, jota ei voi jakaa 400:lla. Tuollaisia vuosia olivat myös 1700 ja 1800.

Todennäköisesti suurin osa tämänhetkisistä Listafriikin lukijoista tulee elämään koko elämänsä siten, että karkausvuosi on aina neljän vuoden välein. Vuosi 2000 oli erityinen tasavuosisata siinä mielessä, että silloin vietettiin karkauspäivää. Mutta tulevina tasavuosisatoina, eli 2100, 2200 ja 2300, ei.

Ei se ollut vielä silläkään selvä….

Vaikka paavi Gregorius XIII kuinka yritti saada ihmisen tekemää kalenteria sopimaan luonnollisiin tapahtumiin, ei kolmen päivän ottaminen pois tee kierrosta täydellistä.

Luonnollisen vuoden pituus on 365,2422 (ja risat) päivää, joten gregoriaanisen kalenterin virheellinen, vaikkakin lähelle pääsevä, 365,2425 päivää aiheuttaa sen, että kolmen päivän ottaminen pois 400:ssa vuodessa on liikaa. Turhauttavaa!

Siitä meidän ei tarvitse kuitenkaan huolehtia, koska tuo pieni ero kerryttää reilussa 3000:ssa vuodessa yhden päivän virheen. Ylimääräisen karkauspäivän lisääminen joskus vuoden 5000 tienoilla jääköön aivan jonkun muun murheeksi!

Karkauspäivä ei ole aina ollut helmikuun lopussa

Vanhassa (sekopäisessä) roomalaisessa kalenterissa lisättiin joka toinen vuosi yksi lisäkuukausi tasaamaan liian lyhyttä vuotta, ja tuo lisäys laitettiin alkamaan helmikuun 23. päivän jälkeen. Tuon perinteisen päivän takia uudistuksia tehnyt Caesar päätti, että hän säilyttää jotain vanhasta kalenterista ja nimeää helmikuun 24. päivän karkauspäiväksi.

Periaatteessahan tuolla ei ollut mitään väliä, koska päiviä helmikuussa oli joka tapauksessa 28 tai 29, riippuen vuodesta. Esimerkiksi Suomessa virallinen karkauspäivä oli vielä vuonna 1996 helmikuun 24. päivä.

Se näkyi ainoastaan niin, että niiden nimipäivät, jotka olivat normaalisti 24. – 28. helmikuuta siirtyivät karkausvuosina päivällä eteenpäin. Karkauspäivänä (24.päivä) ei juhlittu kenenkään nimipäivää.

Naiset kosivat

Aikoinaan oli täysin ennenkuulumatonta, että nainen ehdottaisi miehelle naimisiinmenoa. Paitsi karkauspäivänä. Tapa tuli Englannista Suomeen 1800-luvulla ja siitä lähtien naisilla on ollut kerran neljässä vuodessa (paitsi tietysti vuonna 1900) lupa rikkoa rajoja ja kosia haluamaansa miestä.

Tästä saamme tarinan mukaan kiittää 400-luvulla tasa-arvoa ajanutta Pyhää Brigidiä, joka valitti kollegalleen Pyhälle Patrikille, että naiset joutuvat odottamaan liian kauan kosintaa. Myönnytys ei ollut valtava, mutta lopulta Patrik pyhimyksen lailla lupasi naisille yhden päivän.

Totuudenmukaisempi tausta perinteelle taitaa olla se, ettei helmikuun 29. päivä ollut englantilaisen lain silmissä virallinen päivä, joten silloin naisille oli hyväksyttävää tehdä niinkin hulluja asioita kuin kosia.

Miehet vastaavat kosintaan

Miehen ei tietysti ole pakko suostua kosintaan, mutta kieltävä vastaus oli kosivalle neidolle jotenkin hyvitettävä. Suomessa tämä on perinteisesti tehty ostamalla naiselle hamekangasta.

Tanskassa kosinnantorjuminen on tehnyt ison loven lompakkoon, sillä sulhaseksi haluamattoman on täytynyt ostaa kosijalleen 12 paria hansikkaita. Taitaa muuten termi ”saada rukkaset” olla peräisin karkauspäivän perinteestä!

Italiassa kosimaan on ilmeisesti lähdetty sankoin joukoin, koska tarinan mukaan naiset ovat kautta aikojen käyttäytyneet ailahtelevasti karkausvuotena. Voi miesparkoja!

Naisten viekkaudelle ei tokikaan löydy rajaa, sillä muun muassa Suomessa ei ole ollut ennen kuulumatonta, että nainen olisi kosinut vain uuden kankaan toivossa.

Kolme peräkkäistä sukupolvea syntynyt karkauspäivänä

Neljässä vuodessa on päiviä yhteensä 1461 (mukana yksi karkausvuosi), joten todennäköisyys syntyä tuona ajanjaksona juuri yhtenä tiettynä päivänä on häviävän pieni, 0,07 %:n luokkaa.

Aikamoinen sattuma on siis myös se, jos samassa perheessä juhlitaan montaa syntymäpäivää yhtä aikaa. Täysin jonkun korkeamman voiman johdattelemaa on se, jos tuo sama syntymäpäivä sattuu olemaan helmikuun 29. päivä. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan ainut varmistettu tapaus, jossa kolme peräkkäistä sukupolvea juhlii synttäreitään karkauspäivänä, on Keogh’n perhe.

Peter Anthony Keogh syntyi Irlannissa vuonna 1940, hänen poikansa Eric Keogh vuonna 1964 ja tämän tytär Bethany Wealth vuonna 1996 Isossa-Britanniassa, kaikki helmikuun 29. päivänä. Todennäköisyys sille on yksi kolmesta miljardista.

Karkauspäivän sananlaskut

Kuten jo tuli mainittua, Italiassa naisten uskotaan olevan karkausvuonna epävakaita ja sanonnan mukaan ”Anno bisesto, anno funesto” eli ”Karkausvuosi on tuomittu vuosi”. Kreikassa karkausvuoden on uskottu tuovan huonoa avio-onnea, joten edelleen pariskunnat välttelevät naimisiinmenoa tuolloin.

Venäjällä karkausvuoden uskotaan tuovan tullessaan erikoisia sääilmiöitä, eikä sen ole uskottu olevan hyvä maanviljelysvuosi. Silloin kylvetyt pavut ja herneet tulevat kasvamaan väärään suuntaan.

Skotlannissa ollaan samoilla linjoilla, koska siellä uskottiin sadon ja karjan menestyvän huonosti karkausvuonna. Vanhan sanonnan mukaan ”Leap year was ne’er a good sheep year” eli ”Karkausvuosi ei ole koskaan ollut hyvä lammasvuosi”.

Toivotaan kuitenkin menestyksekästä vuotta kaikista kurjista uskomuksista huolimatta. Onneksi me naiset saamme tänä vuonna olla ihan luvan kanssa ailahtelevaisia, koska minkäs me tälle karkausvuoden vaikutukselle mahdamme!

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat