Oudoimmat

Pössytteleviä delfiinejä, kännisiä tilhiä ja eläinmaailman kovin viinapää – Näin eläimet käyttävät päihteitä

Julkaistu

Tällä listalla tarkastellaan, miten eläimet irrottelevat erilaisilla päihteillä.

Ihmiset ja eläimet ovat monessa suhteessa samanlaisia. Viehtymys päihteisiin on vain yksi yhdistävä tekijä. Tässä ovat eläinmaailman narkit ja alkoholistit.

Viina virtaa ja oopiumi maistuu. Miten monin eri tavoin eläimet ovatkaan keksineet huumata itsensä!? Ihminen ei siis ole lajina mitenkään erityinen ja myös eläinten joukosta löytyy ongelmakäyttäjiä.

Näistä melko huvittavista tapauksista löytyy paljon yhtymäkohtia ihmisten humalakäyttäytymiseen. Löydätkö sinä listalta sisäisen tilhesi, kärpäsesi tai kenties kengurusi? Vai oletko kenties korkean sietokyvyn lepakko tai jopa sulkahäntätupaija eli maailman kovin ryypiskelijä?

Ja sitten vielä alustuksen loppukaneettina biologin huomio: Ihmisillä on tapana inhimillistää eläinten käytöstä, mikä on monesti hieman ongelmallista ja saattaa johtaa putkinäköisiin päätelmiin. Anteeksi tämä nipotus, joka on lähinnä suunnattu itseltä itselle.

Mutta otetaanhan tämä lista viihteen kannalta!

Advertisement

Karhut haistelevat bensaa

Venäjän itäisimmässä osassa, Kamtšatkan niemimaalla, elää karhuja, jotka ovat löytäneet ihmisillekin tutun päihtymiskeinon. Ne imppaavat polttoainetta.

Kronotskin luonnonsuojelualueella asustavien karhujen on nähty aivan tositarkoituksella pyörivän helikoptereiden kimpussa päästäkseen kerosiinitranssiin. Ne kyttäävät ensin piilossa ja kirmaavat sitten paikalle helikopterin laskeuduttua tai noustua, sillä silloin niistä usein valuu maahan polttoainetta.

Tarpeeksi petrolia nuuhkittuaan karhu kaivaa maahan matalan kuopan ja kellahtaa siihen selälleen ketarat kohti taivasta (katso tästä kuvat). Siinä se sitten makoilee täyden euforian vallassa ja nukkuu huurunsa pois.

Pahimmat addiktit odottavat vesi kielellä puiston työntekijöiden vitkastelua, sillä ainakin kerran helikopterin tuomat kerosiinitynnyrit ovat jääneet laskeutumisalueelle odottamaan hakijaansa. Suzemka-niminen naaraskarhu käytti tilanteen hyödyksi ja otti tynnyristä kaiken ilon irti.

Tilhiä passitetaan vieroitukseen

Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa elävät tilhet syövät talvisin pelkästään marjoja. Erityisesti pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhien ruokavaliota. Kun marjat kypsyvät, pääsevät niiden pinnalla elävät hiivat tunkeutumaan sisään. Jos syksy on lämmin, voivat pihlajanmarjat alkaa käydä. Toisin sanoen marjoihin muodostuu alkoholia.

Vaikka pihlajan- ja ruusunmarjojen alkoholipitoisuus voi nousta vain 0,3 prosenttiin, riittää se saamaan tilhen kokoisen linnun tillin tallin. Suurin tilhen verestä mitattu alkoholipitoisuus on noin promillen luokkaa. Tilhi selviää kuitenkin nopeasti, koska sillä on supermaksa, joka polttaa alkoholia noin 8 kertaa tehokkaammin kuin ihmisen maksa. Tilhen maksa painaa noin kymmenesosan koko linnun massasta, kun ihmisellä maksa on vain pari prosenttia kokonaismassasta.

Käyneiden marjojen syöminen on tilhelle elinehto, joten sen on pakko vetää päivittäiset pärinät. Useimmat yksilöt ottavat kuitenkin kohtuudella, mutta toiset eivät osaa lopettaa. Tilhien tiedetään myös lentävän alkoholin vaikutuksen alaisina. Nämä siipijuopot ovat vaaraksi lähinnä itselleen, kun ne törmäilevät rakennuksiin kohtalokkain seurauksin. Muun muassa Kanadan Yukonin territoriossa tilhien holtittomaan käytökseen on yritetty puuttua ja överit vetäneet linnut pääsevät eläinsairaalan tiloihin selviämään. Joillekin linnuille nokoset klinikalla eivät riitä toipumiseen, vaan ne joudutaan siirtämään pidemmäksi aikaa katkaisuhoitoon Yukonin villieläinreservaattiin.

Advertisement

Suomessakin on mahdollista todistaa tilhien kännisekoiluja; se ei ole mitenkään harvinaista. Esimerkiksi Jarmo Lautamäki Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksestä kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 2016, että poimii pihaltaan humalaisia tilhiä kuin kypsiä omenoita ja vie ne kellariinsa turvaan kissoilta ja variksilta. Lautamäen mukaan käyneistä marjoista juopuneet tilhet nuokkuvat puolisen tuntia ja ovat sen jälkeen täydessä iskussa; osa jopa äkäisiä. Tilhet – kuten ihmisetkään – eivät ota opikseen, vaan vetävät päänsä täyteen pian uudelleen. ”Täällä olen joutunut olemaan portsarina ja päihdevalvojana linnuille. Olen yrittänyt puhua niille päihteiden vaaroista, mutta eivät ne mitään opi, vaan seuraavana päivänä ovat taas humalassa”, naureskelee Lautamäki.

Viina ei hetkauta lepakoita

Aivan kuten linnut, niin myös lepakot, juopuvat hedelmistä. Erona on vain se, että useimmat lepakot sietävät alkoholia paljon paremmin kuin tilhet. Myös ihmisiä paremmin. Kuten äskeisessä kohdassa mainittiin, tilhet saattavat lennellä yhden promillen humalassa, mutta Etelä- ja Keski-Amerikassa elävien lepakoiden verestä on mitattu korkeimmillaan 3 promillen alkoholipitoisuuksia.

PLOS One -lehdessä vuonna 2009 julkaistussa artikkelissa kerrotaan Belizessä tehdystä tutkimuksesta, jossa kuuden eri lajin lepakoille tarjoiltiin etanolilla terästettyä sokerivettä. Juopottelun jälkeen lepakot laitettiin lentämään esteradalle. Kuulostaa aivan niiltä yhdysvaltalaispoliisien teettämiltä testeiltä, kun kuskia epäillään rattijuopumuksesta: seiso yhdellä jalalla, kävele suoraan viiva pitkin, kosketa sormella nenää, luettele aakkoset takaperin.

Belizen lepakot selviytyivät testistä huomattavasti paremmin kuin ihminen kolmen promillen humalassa. Viinan litkiminen ei merkittävästi vaikuta lepakoiden lentosuoritukseen ja niiden käyttämään kaikuluotaukseen.

Mutta tämä pitää paikkansa vain Etelä- ja Keski-Amerikassa tavattavilla lepakoilla, sillä niiden Afrikassa, Lähi-idässä ja Välimeren ympäristössä elävä sukulainen, afrikanronkko, ei selvinnyt esteradasta puhtain paperein. Todennäköisesti amerikkalaisille lepakoille on kehittynyt korkea alkoholin sietokyky siksi, että se on mahdollistanut niille sellaisten hedelmien syömisen, jotka eivät kelpaa muille eläimille.

Sulkahäntätupaijalla on eläinmaailman kovin viinapää

Malesian sademetsissä elävä sulkahäntätupaija on ihmisen lisäksi, tai joiden ihmisyksilöiden lisäksi, ainoa nisäkäs, joka nauttii alkoholia päivittäin.

Sulkahäntätupaija on noin rotan kokoinen nisäkäs, jota voi kutsua eläväksi fossiiliksi, sillä se on pysynyt lähes muuttumattomana 55 miljoonan vuoden ajan. Ja kaikki nuo kymmenet miljoonat vuodet sulkahäntätupaijalla on ollut putki päällä. Eikä kyse ole mistään pienestä tissuttelusta.

Advertisement

Sulkahäntätupaija saa kaiken ravintonsa yhden tietyn palmulajin kukista ja se kiskoo kasvin tuottamaa 3,8-prosenttista mettä joka yö kahden tunnin ajan. Tupaijaa tutkineen biologin Frank Wiensin mukaan nektarin alkoholipitoisuus on korkeimpia, mitä mistään luonnossa löytyvästä ravinnosta on mitattu.

Eläin ei osoita kuitenkaan minkäänlaisia alkoholimyrkytyksen oireita; se vaikuttaa olevan täysin immuuni viinalle, vaikka promillet huitelevat pilvissä. Jos ihminen joisi saman verran alkoholia kuin sulkahäntätupaija, tarkoittaisi se noin 12 viinilasillista joka ikinen ilta.

Vihermarakatit viinavarkaina


Vihermarakatteihin lukeutuvia grivettejä tavataan kotoperäisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta niitä päätyi orjakauppiaiden lemmikkeinä Karibialle. Ja noilla turkoosin meren ympäröimillä saarilla griveteistä tuli alkoholisteja.

Marakatit kehittivät alkoholiriippuvuuden noin 300 vuotta sitten eli plantaasiviljelyn kulta-aikaan, kun Karibialla kasvatettiin erityisesti sokeriruokoa. Marakatit söivät käyneitä sokeriruokoja – ja se oli rakkautta ensikänneillä. Nykyään niille kelpaa sokeriruo’osta valmistettujen tisleiden, kuten rommin, lisäksi mikä tahansa saatavilla oleva viina.

Vuonna 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan grivettien viehtymys etanoliin on niin suuri, että yksi viidestä apinasta valitsee juotavakseen mieluummin cocktailin kuin vettä. Esimerkiksi noin viisi prosenttia Saint Kitts ja Nevisin grivettipopulaatiosta voidaan luokitella alkoholisteiksi.

Advertisement

Listafriikillä ei ole tietoa siitä, tarjoillaanko griveteille rantabaareissa, mutta kaikesta päätellen porttikieltoja niille ei ole jaettu. Niiden nimittäin tiedetään röyhkeästi varastelevan rannalla notkuvien turistien drinkkejä.

Kaikki grivetit eivät kuitenkaan ryyppää samalla tavalla. Iällä on vaikutusta alkoholin kulutukseen, sillä nuoret yksilöt juopottelevat vanhempia useammin ja enemmän kerralla. Nuoret grivetit myös käyttäytyvät humalassa holtittomasti ja uhmaavat lauman vanhempia.

Grivettien juomista tutkinut Jorge Juarez arvelee, että vanhemmat yksilöt välttävät alkoholin juomista apinayhteisön sosiaalisen rakenteen vuoksi: ”Niiden täytyy olla koko ajan valppaana ja havainnoida sekä ympäristön vaaroja että oman ryhmän sisäistä dynamiikkaa”. Toisin sanoen jossain vaiheessa hurlumhei saa jäädä ja grivetin on kasvettava aikuiseksi. Teini-ikäiset grivetit saavat kuitenkin olla vapaasti teinejä.

Pallokala tappaa, mutta delfiini saa siitä elämänsä tripin


Pallokalan liha on tunnetusti myrkyllistä. Kala ei kuitenkaan itsessään ole myrkyllistä, vaan siinä elävät bakteerit tuottavat kudoksiin tappavaa tetrodotoksiini-hermomyrkkyä.

Tetrodotoksiini on 120 000 kertaa tappavampaa kuin kokaiini, 40 000 kertaa tappavampaa kuin metamfetamiini ja yli 50 miljoonaa kertaa tappavampaa kuin THC eli kannabiksen keskeisin päihdyttävä ainesosa. Se on myös moninkertaisesti tappavampi aine kuin mustanlesken myrkky.

Advertisement

Mutta yhtenä maailman älykkäimpänä eläimenä pidetty delfiini käyttää tätä tappavaa myrkkyä päihtymistarkoituksessa. Onko siinä jälleen yksi todiste delfiinin fiksuudesta vai tykkääkö se vain elää reunalla?

Lämpimillä merialueilla eläviä rosohammasdelfiineitä tutkinut biologi ja luontodokumentaristi Rob Pilley on seurannut eläimiä vuosikausia. Pilleyn mukaan niillä on erikoinen tapa pureskella pallokalaa ja kierrättää sitä kaverilta toiselle kuin marisätkää konsanaan. (Pallokala on englanniksi pufferfish, joten pössyttelyetiketti ”puff puff pass” nousi juuri aivan uusiin ulottuvuuksiin.)

Pienenä annoksena tetrodotoksiini tappaa. Pienempänä annoksena se halvaannuttaa. Aivan minimaalisena annoksena se saa aikaan kevyttä kihelmöintiä ja erikoisen hyvän olon tunteen – osittain sen vuoksi moni kulinaristi haluaa maistaa pallokalaa eli fugua. Tämän tunteen delfiinitkin vaikuttavat kokevan, nimittäin ”pallottelun” jälkeen ne nousevat pintaan kellumaan kuin täydellisen euforian vallassa.

Meribiologi Christie Wilcox on kuitenkin skeptinen, vaikka Pilley ei ole ainoa delfiinien pallokalabileitä todistanut tutkija. Wilcoxin mukaan tetrodotoksiini ei ole ”hyvän olon huume” ja yliannostuksen riski on liian suuri sille, että delfiinit pureskelisivat pallokalaa päihtymistarkoituksessa. Wilcox epäileekin havaintojen olleen nuorten yksilöiden pieleen menneitä leikkejä, joissa ne oppivat pyrstöevän kautta, minkälaiseen puolustuskyvyttömään tilaan pallokalan järsiminen johtaa. Toisaalta Wilcox toivoo olevansa väärässä, sillä hänen mielestään huumeita käyttävä delfiini olisi mahtavin juttu ikinä.

Kengurut aivan pilvessä

Kuva: Pixabay

Kun Tasmanian oopiumipelloille alkoi aikoinaan ilmestyä eriskummallisia viljaympyröitä, luultiin avaruusolentojen vierailleen maapallolla. Lopulta mysteeri ratkesi. Pienet vihreät miehet eivät olleet syyllisiä. Painaumien takana olivat oopiumista huumaantuneet vallabit.

Australian Tasmaniassa kasvatetaan oopiumiunikkoa, josta valmistetaan kipulääkkeinä käytettäviä opiaatteja, muun muassa kodeiinia ja morfiinia. Oopiumista jalostamalla saadaan aikaan myös puolisynteettisiä huumausaineita, joista tunnetuin lienee heroiini. Tasmania on maailman suurin laillisesti tuotetun ja lääkehoitoon tarkoitetun oopiumin tuottaja.

Advertisement

Vaikuttava aine on oopiumiunikon kypsien siemenkotien maitiaisnesteessä, minkä ovat panneet merkille myös Tasmaniassa asustavat vallabit. Kenguruiden heimoon kuuluvat vallabit käyvät napsimassa siemenkotia suoraan pelloilta. Ja vaikutus on odotetunlainen: ne huumaantuvat täysin, hyppivät pelloilla ympyrää ja sitten sammuva. Se on tuottanut viljelijöille harmaita hiuksia, sillä pöllyssä pomppivat vallabit tuhoavat satoa.

Joidenkin vallabien riippuvuus on sen verran vakava, että ne hajottavat henkensä uhalla peltoja ympäröiviä aitoja päästäkseen pilveen.

Banaanikärpäskoiras turvautuu pulloon tultuaan torjutuksi

Science-lehdessä vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan koiraspuoliset banaanikärpäset turruttavat surunsa viinalla. Tutkimuksessa selvisi, että parittelemaan päässeet koiraat eivät olleet erityisen kiinnostuneita alkoholilla terästetystä ravinnosta, mutta ilman jääneet valitsivat sen kaikkein mieluiten.

Samassa tutkimuksessa havaittiin, että neuropeptidi F:n eritys oli tapissa niillä koirailla, jotka olivat päässeet parittelemaan. Tuo viestimolekyyli liittyy aivojen palkitsemisjärjestelmään eli se saa aikaan hyvän olon tunteen. Kärpäskoiraalle tulee seksistä hyvä fiilis.

Mutta ne reppanat, jotka eivät olleet tositoimiin päässeet, joutuivat turvautumaan alkoholiin, koska alkoholi stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää samalla tavalla kuin muhinointi naaraan kanssa. Viinan aikaansaama olo tyydyttää edes jollain lailla tai ainakin turruttaa pahimman pettymyksen.

Mehiläiset sakottavat siipijuoppoja

Rattijuopumus on monien mielestä yksi pahimmista rikoksista, mutta ihminen selviää siitä usein sakoilla. Vaikka rattijuopon leima yleensä hävettää, ja aivan syystä, ei siitä ehkä rangaista perhepiirissä samalla tavalla kuin mehiläispesässä.

Mehiläisten sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja yhteisössä on tarkka kastiluokitus. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että käynyttä mettä nauttineita mehiläisiä odottaa pesällä tupenrapinat. Toki päänsä sekaisin vetäneet mehiläiset eivät välttämättä edes löydä kotiin. Ne törmäilevät kohtalokkaasti puihin tai sitten vain sammuvat kesken lennon ja tipahtavat maahan. Se saattaisi olla parempi vaihtoehto, sillä pesällä ne joutuvat kohtaamaan mehiläismaailman vastineen kiukkuisille ja pettyneille vanhemmille.

Advertisement

Hyönteistutkija Errol Hassan on kertonut The Guardianille, että joissakin mehiläisyhteisöissä näitä juoppoja rankaistaan ankarasti. Pesän ”ovella” työläisiä odottavat vartijat, jotka tarkastavat niiden kunnon. Ehkä vartijat pyytävät hoiperrellen lentäviä työläisiä hönkäisemään, että haiseeko hengityksessä viina!?

Heikossa hapessa olevia ei päästetä pesään vaan ne ajetaan muualle selviämään. Pesälle jo laskeutuneet, mutta huojuen seisovat mehiläiset työnnetään pois. Pahimmillaan humalaiset työläiset voivat joutua väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja Hassan on todistanut tilanteita, joissa hairahtuneilta on purtu raaja poikki. Krapula-aamuna sattuu siis muuhunkin kuin päähän. Toistuvasti kotiin kännissä palaavat saatetaan jopa tappaa.

Voimakkaaseen reaktioon on kyllä hyvä syy. Kaikki kerätty mesi muutetaan pesässä hunajaksi, jota mehiläiset käyttävät ainoana ravintonaan kylmän talven aikana. Jos hunajaa vahingossa valmistettaisiin käyneestä medestä, olisivat seuraukset kohtalokkaat koko yhteisölle.

Nikotiini ja kofeiini sen sijaan ovat mehiläisyhteisöissä sallittujen aineiden listalla eikä niiden nauttiminen johda raajojen menettämiseen.

Lue myös:

Advertisement
Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suosituimmat