Oudoimmat
Pössytteleviä delfiinejä, kännisiä tilhiä ja eläinmaailman kovin viinapää – Näin eläimet käyttävät päihteitä
Ihmiset ja eläimet ovat monessa suhteessa samanlaisia. Viehtymys päihteisiin on vain yksi yhdistävä tekijä. Tässä ovat eläinmaailman narkit ja alkoholistit.
Viina virtaa ja oopiumi maistuu. Miten monin eri tavoin eläimet ovatkaan keksineet huumata itsensä!? Ihminen ei siis ole lajina mitenkään erityinen ja myös eläinten joukosta löytyy ongelmakäyttäjiä.
Näistä melko huvittavista tapauksista löytyy paljon yhtymäkohtia ihmisten humalakäyttäytymiseen. Löydätkö sinä listalta sisäisen tilhesi, kärpäsesi tai kenties kengurusi? Vai oletko kenties korkean sietokyvyn lepakko tai jopa sulkahäntätupaija eli maailman kovin ryypiskelijä?
Ja sitten vielä alustuksen loppukaneettina biologin huomio: Ihmisillä on tapana inhimillistää eläinten käytöstä, mikä on monesti hieman ongelmallista ja saattaa johtaa putkinäköisiin päätelmiin. Anteeksi tämä nipotus, joka on lähinnä suunnattu itseltä itselle.
Mutta otetaanhan tämä lista viihteen kannalta!
Karhut haistelevat bensaa
Venäjän itäisimmässä osassa, Kamtšatkan niemimaalla, elää karhuja, jotka ovat löytäneet ihmisillekin tutun päihtymiskeinon. Ne imppaavat polttoainetta.
Kronotskin luonnonsuojelualueella asustavien karhujen on nähty aivan tositarkoituksella pyörivän helikoptereiden kimpussa päästäkseen kerosiinitranssiin. Ne kyttäävät ensin piilossa ja kirmaavat sitten paikalle helikopterin laskeuduttua tai noustua, sillä silloin niistä usein valuu maahan polttoainetta.
Tarpeeksi petrolia nuuhkittuaan karhu kaivaa maahan matalan kuopan ja kellahtaa siihen selälleen ketarat kohti taivasta (katso tästä kuvat). Siinä se sitten makoilee täyden euforian vallassa ja nukkuu huurunsa pois.
Pahimmat addiktit odottavat vesi kielellä puiston työntekijöiden vitkastelua, sillä ainakin kerran helikopterin tuomat kerosiinitynnyrit ovat jääneet laskeutumisalueelle odottamaan hakijaansa. Suzemka-niminen naaraskarhu käytti tilanteen hyödyksi ja otti tynnyristä kaiken ilon irti.
Tilhiä passitetaan vieroitukseen
Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa elävät tilhet syövät talvisin pelkästään marjoja. Erityisesti pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhien ruokavaliota. Kun marjat kypsyvät, pääsevät niiden pinnalla elävät hiivat tunkeutumaan sisään. Jos syksy on lämmin, voivat pihlajanmarjat alkaa käydä. Toisin sanoen marjoihin muodostuu alkoholia.
Vaikka pihlajan- ja ruusunmarjojen alkoholipitoisuus voi nousta vain 0,3 prosenttiin, riittää se saamaan tilhen kokoisen linnun tillin tallin. Suurin tilhen verestä mitattu alkoholipitoisuus on noin promillen luokkaa. Tilhi selviää kuitenkin nopeasti, koska sillä on supermaksa, joka polttaa alkoholia noin 8 kertaa tehokkaammin kuin ihmisen maksa. Tilhen maksa painaa noin kymmenesosan koko linnun massasta, kun ihmisellä maksa on vain pari prosenttia kokonaismassasta.
Käyneiden marjojen syöminen on tilhelle elinehto, joten sen on pakko vetää päivittäiset pärinät. Useimmat yksilöt ottavat kuitenkin kohtuudella, mutta toiset eivät osaa lopettaa. Tilhien tiedetään myös lentävän alkoholin vaikutuksen alaisina. Nämä siipijuopot ovat vaaraksi lähinnä itselleen, kun ne törmäilevät rakennuksiin kohtalokkain seurauksin. Muun muassa Kanadan Yukonin territoriossa tilhien holtittomaan käytökseen on yritetty puuttua ja överit vetäneet linnut pääsevät eläinsairaalan tiloihin selviämään. Joillekin linnuille nokoset klinikalla eivät riitä toipumiseen, vaan ne joudutaan siirtämään pidemmäksi aikaa katkaisuhoitoon Yukonin villieläinreservaattiin.
Suomessakin on mahdollista todistaa tilhien kännisekoiluja; se ei ole mitenkään harvinaista. Esimerkiksi Jarmo Lautamäki Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksestä kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 2016, että poimii pihaltaan humalaisia tilhiä kuin kypsiä omenoita ja vie ne kellariinsa turvaan kissoilta ja variksilta. Lautamäen mukaan käyneistä marjoista juopuneet tilhet nuokkuvat puolisen tuntia ja ovat sen jälkeen täydessä iskussa; osa jopa äkäisiä. Tilhet – kuten ihmisetkään – eivät ota opikseen, vaan vetävät päänsä täyteen pian uudelleen. ”Täällä olen joutunut olemaan portsarina ja päihdevalvojana linnuille. Olen yrittänyt puhua niille päihteiden vaaroista, mutta eivät ne mitään opi, vaan seuraavana päivänä ovat taas humalassa”, naureskelee Lautamäki.
Viina ei hetkauta lepakoita
Kuva: Jeremy Bezanger | Unsplash
Aivan kuten linnut, niin myös lepakot, juopuvat hedelmistä. Erona on vain se, että useimmat lepakot sietävät alkoholia paljon paremmin kuin tilhet. Myös ihmisiä paremmin. Kuten äskeisessä kohdassa mainittiin, tilhet saattavat lennellä yhden promillen humalassa, mutta Etelä- ja Keski-Amerikassa elävien lepakoiden verestä on mitattu korkeimmillaan 3 promillen alkoholipitoisuuksia.
PLOS One -lehdessä vuonna 2009 julkaistussa artikkelissa kerrotaan Belizessä tehdystä tutkimuksesta, jossa kuuden eri lajin lepakoille tarjoiltiin etanolilla terästettyä sokerivettä. Juopottelun jälkeen lepakot laitettiin lentämään esteradalle. Kuulostaa aivan niiltä yhdysvaltalaispoliisien teettämiltä testeiltä, kun kuskia epäillään rattijuopumuksesta: seiso yhdellä jalalla, kävele suoraan viiva pitkin, kosketa sormella nenää, luettele aakkoset takaperin.
Belizen lepakot selviytyivät testistä huomattavasti paremmin kuin ihminen kolmen promillen humalassa. Viinan litkiminen ei merkittävästi vaikuta lepakoiden lentosuoritukseen ja niiden käyttämään kaikuluotaukseen.
Mutta tämä pitää paikkansa vain Etelä- ja Keski-Amerikassa tavattavilla lepakoilla, sillä niiden Afrikassa, Lähi-idässä ja Välimeren ympäristössä elävä sukulainen, afrikanronkko, ei selvinnyt esteradasta puhtain paperein. Todennäköisesti amerikkalaisille lepakoille on kehittynyt korkea alkoholin sietokyky siksi, että se on mahdollistanut niille sellaisten hedelmien syömisen, jotka eivät kelpaa muille eläimille.
Sulkahäntätupaijalla on eläinmaailman kovin viinapää
Malesian sademetsissä elävä sulkahäntätupaija on ihmisen lisäksi, tai joiden ihmisyksilöiden lisäksi, ainoa nisäkäs, joka nauttii alkoholia päivittäin.
Sulkahäntätupaija on noin rotan kokoinen nisäkäs, jota voi kutsua eläväksi fossiiliksi, sillä se on pysynyt lähes muuttumattomana 55 miljoonan vuoden ajan. Ja kaikki nuo kymmenet miljoonat vuodet sulkahäntätupaijalla on ollut putki päällä. Eikä kyse ole mistään pienestä tissuttelusta.
Sulkahäntätupaija saa kaiken ravintonsa yhden tietyn palmulajin kukista ja se kiskoo kasvin tuottamaa 3,8-prosenttista mettä joka yö kahden tunnin ajan. Tupaijaa tutkineen biologin Frank Wiensin mukaan nektarin alkoholipitoisuus on korkeimpia, mitä mistään luonnossa löytyvästä ravinnosta on mitattu.
Eläin ei osoita kuitenkaan minkäänlaisia alkoholimyrkytyksen oireita; se vaikuttaa olevan täysin immuuni viinalle, vaikka promillet huitelevat pilvissä. Jos ihminen joisi saman verran alkoholia kuin sulkahäntätupaija, tarkoittaisi se noin 12 viinilasillista joka ikinen ilta.
Vihermarakatit viinavarkaina
Vihermarakatteihin lukeutuvia grivettejä tavataan kotoperäisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta niitä päätyi orjakauppiaiden lemmikkeinä Karibialle. Ja noilla turkoosin meren ympäröimillä saarilla griveteistä tuli alkoholisteja.
Marakatit kehittivät alkoholiriippuvuuden noin 300 vuotta sitten eli plantaasiviljelyn kulta-aikaan, kun Karibialla kasvatettiin erityisesti sokeriruokoa. Marakatit söivät käyneitä sokeriruokoja – ja se oli rakkautta ensikänneillä. Nykyään niille kelpaa sokeriruo’osta valmistettujen tisleiden, kuten rommin, lisäksi mikä tahansa saatavilla oleva viina.
Vuonna 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan grivettien viehtymys etanoliin on niin suuri, että yksi viidestä apinasta valitsee juotavakseen mieluummin cocktailin kuin vettä. Esimerkiksi noin viisi prosenttia Saint Kitts ja Nevisin grivettipopulaatiosta voidaan luokitella alkoholisteiksi.
Listafriikillä ei ole tietoa siitä, tarjoillaanko griveteille rantabaareissa, mutta kaikesta päätellen porttikieltoja niille ei ole jaettu. Niiden nimittäin tiedetään röyhkeästi varastelevan rannalla notkuvien turistien drinkkejä.
Kaikki grivetit eivät kuitenkaan ryyppää samalla tavalla. Iällä on vaikutusta alkoholin kulutukseen, sillä nuoret yksilöt juopottelevat vanhempia useammin ja enemmän kerralla. Nuoret grivetit myös käyttäytyvät humalassa holtittomasti ja uhmaavat lauman vanhempia.
Grivettien juomista tutkinut Jorge Juarez arvelee, että vanhemmat yksilöt välttävät alkoholin juomista apinayhteisön sosiaalisen rakenteen vuoksi: ”Niiden täytyy olla koko ajan valppaana ja havainnoida sekä ympäristön vaaroja että oman ryhmän sisäistä dynamiikkaa”. Toisin sanoen jossain vaiheessa hurlumhei saa jäädä ja grivetin on kasvettava aikuiseksi. Teini-ikäiset grivetit saavat kuitenkin olla vapaasti teinejä.
Pallokala tappaa, mutta delfiini saa siitä elämänsä tripin
Pallokalan liha on tunnetusti myrkyllistä. Kala ei kuitenkaan itsessään ole myrkyllistä, vaan siinä elävät bakteerit tuottavat kudoksiin tappavaa tetrodotoksiini-hermomyrkkyä.
Tetrodotoksiini on 120 000 kertaa tappavampaa kuin kokaiini, 40 000 kertaa tappavampaa kuin metamfetamiini ja yli 50 miljoonaa kertaa tappavampaa kuin THC eli kannabiksen keskeisin päihdyttävä ainesosa. Se on myös moninkertaisesti tappavampi aine kuin mustanlesken myrkky.
Mutta yhtenä maailman älykkäimpänä eläimenä pidetty delfiini käyttää tätä tappavaa myrkkyä päihtymistarkoituksessa. Onko siinä jälleen yksi todiste delfiinin fiksuudesta vai tykkääkö se vain elää reunalla?
Lämpimillä merialueilla eläviä rosohammasdelfiineitä tutkinut biologi ja luontodokumentaristi Rob Pilley on seurannut eläimiä vuosikausia. Pilleyn mukaan niillä on erikoinen tapa pureskella pallokalaa ja kierrättää sitä kaverilta toiselle kuin marisätkää konsanaan. (Pallokala on englanniksi pufferfish, joten pössyttelyetiketti ”puff puff pass” nousi juuri aivan uusiin ulottuvuuksiin.)
Pienenä annoksena tetrodotoksiini tappaa. Pienempänä annoksena se halvaannuttaa. Aivan minimaalisena annoksena se saa aikaan kevyttä kihelmöintiä ja erikoisen hyvän olon tunteen – osittain sen vuoksi moni kulinaristi haluaa maistaa pallokalaa eli fugua. Tämän tunteen delfiinitkin vaikuttavat kokevan, nimittäin ”pallottelun” jälkeen ne nousevat pintaan kellumaan kuin täydellisen euforian vallassa.
Meribiologi Christie Wilcox on kuitenkin skeptinen, vaikka Pilley ei ole ainoa delfiinien pallokalabileitä todistanut tutkija. Wilcoxin mukaan tetrodotoksiini ei ole ”hyvän olon huume” ja yliannostuksen riski on liian suuri sille, että delfiinit pureskelisivat pallokalaa päihtymistarkoituksessa. Wilcox epäileekin havaintojen olleen nuorten yksilöiden pieleen menneitä leikkejä, joissa ne oppivat pyrstöevän kautta, minkälaiseen puolustuskyvyttömään tilaan pallokalan järsiminen johtaa. Toisaalta Wilcox toivoo olevansa väärässä, sillä hänen mielestään huumeita käyttävä delfiini olisi mahtavin juttu ikinä.
Kengurut aivan pilvessä
Kuva: Pixabay
Kun Tasmanian oopiumipelloille alkoi aikoinaan ilmestyä eriskummallisia viljaympyröitä, luultiin avaruusolentojen vierailleen maapallolla. Lopulta mysteeri ratkesi. Pienet vihreät miehet eivät olleet syyllisiä. Painaumien takana olivat oopiumista huumaantuneet vallabit.
Australian Tasmaniassa kasvatetaan oopiumiunikkoa, josta valmistetaan kipulääkkeinä käytettäviä opiaatteja, muun muassa kodeiinia ja morfiinia. Oopiumista jalostamalla saadaan aikaan myös puolisynteettisiä huumausaineita, joista tunnetuin lienee heroiini. Tasmania on maailman suurin laillisesti tuotetun ja lääkehoitoon tarkoitetun oopiumin tuottaja.
Vaikuttava aine on oopiumiunikon kypsien siemenkotien maitiaisnesteessä, minkä ovat panneet merkille myös Tasmaniassa asustavat vallabit. Kenguruiden heimoon kuuluvat vallabit käyvät napsimassa siemenkotia suoraan pelloilta. Ja vaikutus on odotetunlainen: ne huumaantuvat täysin, hyppivät pelloilla ympyrää ja sitten sammuva. Se on tuottanut viljelijöille harmaita hiuksia, sillä pöllyssä pomppivat vallabit tuhoavat satoa.
Joidenkin vallabien riippuvuus on sen verran vakava, että ne hajottavat henkensä uhalla peltoja ympäröiviä aitoja päästäkseen pilveen.
Banaanikärpäskoiras turvautuu pulloon tultuaan torjutuksi
Science-lehdessä vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan koiraspuoliset banaanikärpäset turruttavat surunsa viinalla. Tutkimuksessa selvisi, että parittelemaan päässeet koiraat eivät olleet erityisen kiinnostuneita alkoholilla terästetystä ravinnosta, mutta ilman jääneet valitsivat sen kaikkein mieluiten.
Samassa tutkimuksessa havaittiin, että neuropeptidi F:n eritys oli tapissa niillä koirailla, jotka olivat päässeet parittelemaan. Tuo viestimolekyyli liittyy aivojen palkitsemisjärjestelmään eli se saa aikaan hyvän olon tunteen. Kärpäskoiraalle tulee seksistä hyvä fiilis.
Mutta ne reppanat, jotka eivät olleet tositoimiin päässeet, joutuivat turvautumaan alkoholiin, koska alkoholi stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää samalla tavalla kuin muhinointi naaraan kanssa. Viinan aikaansaama olo tyydyttää edes jollain lailla tai ainakin turruttaa pahimman pettymyksen.
Mehiläiset sakottavat siipijuoppoja
Rattijuopumus on monien mielestä yksi pahimmista rikoksista, mutta ihminen selviää siitä usein sakoilla. Vaikka rattijuopon leima yleensä hävettää, ja aivan syystä, ei siitä ehkä rangaista perhepiirissä samalla tavalla kuin mehiläispesässä.
Mehiläisten sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja yhteisössä on tarkka kastiluokitus. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että käynyttä mettä nauttineita mehiläisiä odottaa pesällä tupenrapinat. Toki päänsä sekaisin vetäneet mehiläiset eivät välttämättä edes löydä kotiin. Ne törmäilevät kohtalokkaasti puihin tai sitten vain sammuvat kesken lennon ja tipahtavat maahan. Se saattaisi olla parempi vaihtoehto, sillä pesällä ne joutuvat kohtaamaan mehiläismaailman vastineen kiukkuisille ja pettyneille vanhemmille.
Hyönteistutkija Errol Hassan on kertonut The Guardianille, että joissakin mehiläisyhteisöissä näitä juoppoja rankaistaan ankarasti. Pesän ”ovella” työläisiä odottavat vartijat, jotka tarkastavat niiden kunnon. Ehkä vartijat pyytävät hoiperrellen lentäviä työläisiä hönkäisemään, että haiseeko hengityksessä viina!?
Heikossa hapessa olevia ei päästetä pesään vaan ne ajetaan muualle selviämään. Pesälle jo laskeutuneet, mutta huojuen seisovat mehiläiset työnnetään pois. Pahimmillaan humalaiset työläiset voivat joutua väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja Hassan on todistanut tilanteita, joissa hairahtuneilta on purtu raaja poikki. Krapula-aamuna sattuu siis muuhunkin kuin päähän. Toistuvasti kotiin kännissä palaavat saatetaan jopa tappaa.
Voimakkaaseen reaktioon on kyllä hyvä syy. Kaikki kerätty mesi muutetaan pesässä hunajaksi, jota mehiläiset käyttävät ainoana ravintonaan kylmän talven aikana. Jos hunajaa vahingossa valmistettaisiin käyneestä medestä, olisivat seuraukset kohtalokkaat koko yhteisölle.
Nikotiini ja kofeiini sen sijaan ovat mehiläisyhteisöissä sallittujen aineiden listalla eikä niiden nauttiminen johda raajojen menettämiseen.
Lue myös:
Oudoimmat
Vessapaperi, ruumiit ja joulukuuset: 8 erikoista ja huvittavaa asiaa, joista ihmisillä on ollut pulaa
Ei ole mitenkään harvinaista, että silloin tällöin jostain elintarvikkeesta tai tavarasta tulee pula. Mutta joskus nämä puutteet ovat erikoisuudessaan listan arvoisia.
Listafriikki esittelee nyt kahdeksan erikoista pulaa, joista ihmisraukat ovat kärsineet – kieli poskessa sanottuna. Osa näistä on suorastaan huvittavia, sillä minkälaiseen paniikkiin me itsemme ja toisemme saammekin lietsottua täysin mitättömien asioiden vuoksi. Joissakin listan kohdissa käydään toki myös vakavammissa aiheissa, mutta jotain perin erikoista niistäkin löytyy.
Monesti pulat johtuvat tarpeettomasta hamstraamisesta; kaikille tarvitseville kyllä riittäisi, jos joukkohysteria ei ottaisi valtaa.
Joulukuuset
Kun maailmanlaajuiseksi finanssikriisiksi levinnyt taantuma alkoi Yhdysvalloista vuonna 2007, olivat sen seuraukset monille kotitalouksille ja yrityksille katastrofaaliset. Yhtenä esimerkkinä ovat kasvinviljelijät, jotka joutuivat rajoittamaan kylvöä ja tuotantoa korkeiden kustannusten vuoksi. Talous kuitenkin kääntyi hiljalleen nousuun, joten puutarhatkin palasivat normaaliin päiväjärjestykseen.
Mutta jos oma tuotteesi on puu, jonka kasvaminen ei käy yhdessä kasvukaudessa, niin taantuma tuntuu vielä vuosienkin jälkeen. Tämä oli tilanne joulukuusien kohdalla, sillä haluttuun mittaan kasvaminen kestää kylvön jälkeen vuosikymmenen ajan. Siksipä ne tavallista pienemmät sadot, jotka taantuman aikana kylvettiin, saivat Yhdysvalloissa 2010-luvun lopulla aikaan akuutin pulan joulukuusista. Mitenköhän joulusta mahdettiin selvitä!?
Ruumiit
Vuonna 1823 Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuli voimaan lakimuutos, joka vähensi teloitusten määrää merkittävästi. Tätä pidettiin yleisesti hyvänä uudistuksena, mutta toisaalta sillä oli negatiivinen vaikutus lääketieteelliseen tutkimukseen. Lain mukaan lääkäriopiskelijat saivat tutkia ja leikellä ainoastaan teloitettujen ihmisten ruumiita, joten mitä vähemmän teloituksia, sitä vähemmän materiaalia.
Tämä johti erityisesti Skotlannissa ikäviin lieveilmiöihin, kun ruumispulasta kärsineet opinahjot turvautuivat kyseenalaisiin keinoihin saadakseen opiskelijoille leikeltävää.
Yliopistot eivät kyselleet turhia kysymyksiä ja maksoivat ruumiista hyvää hintaa, joten haudanryöstäjien bisnes kukoisti. Kouluilla oli kuitenkin tarvetta myös tuoreemmalle materiaalille, joten haudattujen ylöskaivamisen lisäksi monet turvautuivat henkirikoksiin vastatakseen kasvaneeseen kysyntään.
Kaksi erityisen pahamaineista ruumiiden kaupustelijaa olivat William Burke ja William Hare, jotka tukehduttivat kahden vuoden aikana vähintään 16 ihmistä ja myivät ruumiit 10 punnan kappalehinnalla. Tukahduttaminen oli hyväksi havaittu keino, sillä se ei jättänyt ruumiseen näkyviä vammoja, jotka olisivat voineet haitata opiskelijoiden työtä.
Kun kaksikko jäi kiinni, todisti Hare ilomielin Burkea vastaan saadakseen itse syytesuojan. Syylliseksi todettu Burke sai hirttotuomion.
Teloituksen jälkeen Burken ruumis luovutettiin Edinburghin lääketieteelliselle koululle tutkimustarkoitukseen. Siinä oli rangaistus kohdillaan! Burken luuranko on tänäkin päivänä näytteillä yliopiston anatomian museossa.
Kana
Tärkeän elintarvikkeen loppuminen ei tietenkään ole mikään huvittava juttu, mutta silloin kun ravintolasta loppuu sen nimikkotuote, niin vahingoniloinen hymähtely lienee sallittua. Varsinkin, jos ravintola itsekin vitsailee aiheella.
Helmikuussa 2018 pikaruokaketju KFC joutui sulkemaan Isossa-Britanniassa toimivista 900 ravintolastaan yli 600. Syynä oli pula kanasta. KFC eli Kentucky Fried Chicken on erikoistunut friteerattuihin kanaruokiin. Jäiks!
Mitään kansallista kanapulaa ei kuitenkaan ollut eikä laajaa paniikkia syntynyt, sillä KFC ilmoitti välittömästi, että kyse oli sisäisestä ongelmasta. Yhtiö oli vaihtanut kuljetusfirmaa, mikä ei ollut sujunut toivotulla tavalla, vaan oli johtanut toimitusten viivästymisiin maanlaajuisesti.
KFC sai aimo annoksen kuraa niskaansa, vaikka yhtiö pyysi mielensä pahoittaneilta asiakkailtaan vuolaasti anteeksi. Humoristiset Twitter-päivitykset onneksi kevensivät tunnelmaa, sillä KFC twiittasi klassikkovitsin sanoin, että ”kana kyllä ylitti tien, mutta ei vain meidän ravintoloihimme”.
Yhtiö myös osti The Sun -lehdestä suuren mainoksen, jossa tapahtunutta pahoiteltiin hauskan kuvan kanssa. Kuvassa oli KFC:n perinteinen bucket, mutta kyljessä olevien kirjainten paikkaa oli muutettu muotoon FCK, joka oli vähemmän hienovarainen viittaus englannin kielen yleisimpään kirosanaan.
Lue myös: 10 oksettavaa pikaruoka-annoksista löytynyttä yllätystä
Vessapaperi
’There is an acute shortage of toilet paper’
— Johnny Carson, ’Tonight Show,’ December 19, 1973 pic.twitter.com/leleaaHVzE— RetroNewsNow (@RetroNewsNow) December 20, 2017
Vessapaperi on jostain syystä sellainen tuote, jota ihmiset ryhtyvät hädän hetkellä hamstraamaan jopa koomisella tavalla. Muistamme tämän oikein hyvin keväältä 2020. Korona-aika ei kuitenkaan ole ainoa, jolloin rullat ovat loppuneet kauppojen hyllyiltä, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa harmiton vitsi vuonna 1973 sai amerikkalaiset suunniltaan kauhusta: vessapaperi oli loppumassa!
Kun jostain tuotteesta tai tavarasta tulee pula, on se yleensä monen asia summa. Tässä tapauksessa lähtölaukaus koko maan kattavalle vessapaperipula voitiin kuitenkin jäljittää yhteen viihdeohjelman vitsiin.
Kolmekymmentä vuotta Yhdysvaltojen suosituinta myöhäisillan keskusteluohjelmaa, The Tonigh Show’ta, juontanut Johnny Carson sai aikaa laajan paniikin, kun hän mainitsi vessapaperin puutteesta alun monologissa: ”Meillä on nykyään pulaa kaikenlaisista tavaroista, mutta oletteko kuulleet viimeisimmästä? Tämä ei ole vitsi. Näin sen sanomalehdessä. Käynnissä on akuutti pula vessapaperista!”.
Se oli vitsi, mutta katsojat ottivat sen tosissaan. Todellisuudessa Yhdysvalloissa oli puute suurista, julkisissa tiloissa käytettävistä rullista, mutta pula ei missään tapauksessa uhannut kotitalouksia. Viihdeohjelman käsikirjoittajat ottivat kuitenkin vapauksia ja joukkohysteria oli valmis.
Kun hyllyt alkoivat tyhjentyä, syntyi ketjureaktio, jonka seurauksena kauppojen varastot loppuivat. Kaupat joutuivat ruveta hamstrauksen vuoksi säännöstelemään vessapaperin myyntiä, mikä tietenkin lietsoi paniikkia.
Carson poti huonoa omaatuntoa ja pyysi vitsiä ohjelmassaan anteeksi: ”En halua tulla muistetuksi henkilönä, joka aiheutti perusteettoman vessapaperikauhun. Nappasin vain uutisista aiheen ja hieman liioittelin sitä. Oikeasti mitään puutetta ei ole olemassa.”.
Sianharjakset ja maalisudit
Sotilasoperaatio ei yleensä ole naurun aihe, mutta jos sen nimi on ”Operaatio Sianharjas”, niin saattaa hieman hymyilyttää.
Vuonna 1946 Australiassa oltiin astumassa toisen maailmansodan jälkeiseen nousukauteen ja käynnissä oli valtava rakennusbuumi. Taloja valmistui sellaisella sykkeellä, että maasta loppuivat maalisudit kesken. Miten kaikki uudet talot nyt maalattaisiin?
Kyseessä ei tietenkään ollut kansallinen hätätila, mutta puute maalisudeista kuumensi sen verran kansalaisten tunteita, että puolustusvoimat kutsuttiin apuun.
Australian kuninkaallisten ilmavoimien laivue nro 38 sai tehtävän: heidän tuli lentää Kiinan Chungkingiin ja kuljettaa sieltä sianharjaksia, joita tarvittiin kipeästi maalisutien valmistuksessa. Yksinkertaiselta tehtävältä vaikuttanut operaatio ei kuitenkaan ollut vaaraton, sillä koneiden tuli lentää alueelle, joka oli suurilta osin kartoittamatonta ja jolle oli erittäin vaikea laskeutua.
Kaiken lisäksi Kiinassa oli jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen jatkettu veristä sisällissotaa, joten laivueen piti lentää viimeinen 1100 kilometrin pätkä Hongkongista Chungkingiin yhtä kyytiä. Parin viikon aikana kolme konetta teki useita riskialttiita lentoja kuljettaen yhteensä 25 tonnia sianharjaksia.
Operaatio Sianharjas oli kuitenkin onnistunut ja malttamattomat aussit pääsivät onnellisesti maalaamaan uusia kotejaan.
Filminauha
Kun Japanin edustalla tapahtui maaliskuussa 2011 voimakas maanjäristys ja sitä seurannut tuhoisa tsunami, aiheutti se maapallon toisella puolella naurettavan paniikin.
Viranomaistietojen mukaan Japanissa menetti henkensä lähes 20 000 ihmistä, lukuisia kaupunkeja tuhoutui kokonaan ja Fukushimassa tapahtui maailmanhistorian toiseksi tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.
Mutta New Yorkissa ja Los Angelesissa paniikki levisi viihdeteollisuuden parissa, sillä katastrofi oli tuhonnut yhden merkittävän Sonyn tehtaan Miyagin prefektuurissa.
Tuo tehdas oli tuolloin ainoa maailmassa, jossa tuotettiin korkealaatuista HDCAM-SR-filminauhaa. Kun tieto japanilaisen tehtaan tuhoutumisesta saavutti tuotantoyhtiöt, alkoi järjetön filminauhan hamstraus. Varastot loppuivat alta aikayksikön, kun elokuva- ja televisiostudiot ostivat kaiken käsiinsä saaman nauhan hinnoista välittämättä.
Sony ei kyennyt tietenkään välittömästi vastaamaan nousseeseen kysyntään ja jonkin aikaa tästä kyseisestä filminauhasta oli huutava pula. Tehdas saatiin kuitenkin pyörimään uudestaan; samoin kuin kuvaukset Hollywoodissa – there’s no business like show business.
Helium
Helium on vedyn jälkeen universumin toiseksi yleisin alkuaine; sitä on maailmankaikkeuden tunnetusta massasta jopa neljäsosa. Kuulostaa siis perin erikoiselta, että siitä olisi puutetta. Heliumpula on kuitenkin todellinen uhka. Helium on uusiutumaton luonnonvara, jota löytyy maapallolta rajallisesti – yleensä syvältä maan alta samoista paikoista, joissa esiintyy öljyä ja maakaasua.
Kun ensimmäinen massiivinen heliumpula iski vuonna 1958, nousi se uutisotsikoihin lähinnä amerikkalaisten kiitospäivän vuoksi. Perinteen mukaan Yhdysvalloissa kokoonnutaan kiitospäivän perheaterian jälkeen yhdessä seuraamaan televisiosta Macy’s -tavaratalon jättimäistä paraatia. Heliumpulan vuoksi tuhannet ilmapallot jouduttiin täyttämään ilmalla ja siirtämään paikasta toiseen nostureilla.
Heliumin puute aiheuttaa kuitenkin paljon vakavampia ongelmia kuin sen, ettei foliopalloihin löytyisi täytettä.
Se on monipuolinen kaasu, jota käytetään useisiin eri tarkoituksiin tutkimuksessa ja teollisuudessa. Sitä käytetään muun muassa avaruus- ja ilmailuteknologiassa, aseteollisuudessa, erikoishitsauksessa ja valokuidun valmistuksessa. Nestemäinen helium on välttämätön Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa, CERNissä, sijaitsevan maailman suurimaan hiukkaskiihdyttimen toiminnalle.
Tavallista ihmistä heliumpula koskettaa lähimmin siten, että heliumia käytetään monissa lääketieteellisissä laitteissa. Muun muassa magneettikuvauksissa käytettävissä MRI-laitteissa heliumin korvaaminen on ainakin tällä hetkellä mahdotonta.
Lue myös: Miksi helium muuttaa ääntä?
Sukkahousut
Kun moderneja sukkahousuja edeltäneet joustamattomat nailonsukat esiteltiin New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1939, tuli niistä välitön hitti. Sukkisten räjähdysmäinen myynti olisi vain kasvanut vuosi vuodelta, mutta Yhdysvaltojen liittyminen toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941 pisti kaikelle stopin.
Kaikki nailon tarvittiin sotatarvikkeiden tuotantoon ja sitä käytettiin muun maussa laskuvarjojen ja köysien valmistuksessa. Amerikkalaisnaisten sääret olivat prioriteettilistan häntäpäässä.
Mutta kun jotain kielletään, niin usein sillä on juuri vastakkainen vaikutus: nailonilla ruvettiin käymään salakauppaa. Musta pörssi kukoisti, kun sodan edetessä tarjonta väheni, mutta kysyntä vain kasvoi.
Kun säätely lopetettiin vuonna 1945, oli pula nailonsukista jättänyt pysyvät jäljet: ympäri maata syttyi ”sukkahousumellakoita”, kun naiset rynnistivät kilpaa kauppoihin hankkimaan uusia sukkiksia. Esimerkiksi Pittsburghissa erääseen tavarataloon tuli myyntiin 13 000 paria, joita saapui jonottamaan noin 40 000 ihmistä. Sanomattakin lienee selvää, että jonotus kuumensi tunteita ja tilanne riistäytyi käsistä.
Joillakin on sota-aikana tällaisia ongelmia.
Lue myös:
Oudoimmat
Pyssyjen heiluttelua ja etälamauttimella kaveri kumoon: 10 hullua tarinaa Black Fridayn ostoshysteriasta – osa 2
Tulevana perjantaina on universaalin ostoshysterian huipentuma, nimittäin Black Friday! Tämä lista ei kuitenkaan luettele tarjouksia, vaan esittelemme hulluimpia Black Friday -tarinoita.
Joka vuosi, kun marraskuu lähenee loppuaan, tuutataan jokaisesta mahdollisesta kanavasta Black Fridayta, joka on sitä vuoden järjettömintä ostosaikaa. Itse asiassa kyseessä on jo hyvissä ajoin edellisenä viikonloppuna alkava Black Friday -viikko, jossa ei terminä ole kovinkaan paljon järkeä.
Black Fridayn nimi on alunperin tullut siitä, että tuona joulukauden aloittavana kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kaupat perinteisesti käänsivät tuloksensa tappiollisesta ”punaisesta” voitolliseen ”mustaan”.
Tarjoustuotteita on usein saatavilla vain rajallinen erä, mikä on vuosien varrella johtanut valitettavan usein joukkoryntäyksiin ja fyysisiin tappeluihin, jopa kuolemiin: itse asiassa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivusto, joka kulkee nimellä Black Friday Death Count ja tuolla sivustolla siis seurataan Black Fridayn aiheuttamia kuolemantapauksia. Jo tuollaisen sivuston olemassaolo kertonee tarpeeksi siitä, miten sekaisin tarjoukset voivat meidät ihmiset saada.
Listafriikki kertoo nyt Top 10 hulluimmat Black Friday -tarinat, joista osa on – ikävä kyllä – päättynyt kuolemaan.
”Mustan viikon” -lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa ihmisten järjettömyydestä voit lukea tästä:
Kun Black Friday tarjouksineen vie ihmisiltä järjen: 10 hullua tarinaa ostoshysteriasta – osa 1
Etälamautin käyttöön
Vuonna 2013 Yhdysvaltain Philadelphiassa sijaitseva kauppakeskus avasi ovensa heti puoliltaöin perjantaiyönä, ja ilmeisesti kiitospäivän kalkkunat oli jo sulateltu, sillä väkeä riitti lapsiperheitä myöten.
Noin puoli kolmen aikaan kahdelle pariskunnalle tuli silminnäkijöiden mukaan tuntemattomasta syystä sanaharkkaa ja miehet kävivät toistensa kimppuun. Ei aikaakaan, kun naiset käärivät myös hihansa ja iskivät nyrkein kiinni toisiinsa. Toisen pariskunnan kärryissä ollut taapero seurasi tilannetta rauhallisena vieressä.
Naiset kaatuivat jossain vaiheessa maahan, jolloin ympärillä olleet ihmiset kuulivat sähköistä rätinää. Toinen naisista oli vetänyt esiin etälamauttimen ja antanut tappelukaverilleen sätkyn. Ilmeisesti etälamautin kuuluu normaaliin varustukseen Black Fridayna!?
Joka tapauksessa joukkotappeluun osallistujat talutettiin vartijoiden toimesta tyhjin käsin kauppakeskuksesta ulos ja Black Friday -tarjoukset menivät sillä kertaa sivu suun.
Tappelu parkkipaikasta johti kuolemaan
Kuva: Rudi Arlt | Pixabay
Road rage eli tieraivo. Kuinka moni kokee kärsivänsä tästä syndroomasta? Varmaan aika moni, mutta onneksi vain hyvin harvalla se eskaltoituu samoihin mittoihin kuin vuoden 2015 Black Fridayna Renossa, Nevadassa.
Välikohtaus sai alkunsa vain minuutteja sen jälkeen, kun ennakkoa vuoden kiireisimpään shoppailupäivään ottanut Walmart-tavaratalo avasi ovensa kiitospäivän iltana ”door buster” -huipputarjouksia halajaville. Parkkipaikalla alkoi olla hulinaa, ja joku nimettömänä pysyvä henkilö oli ajanut autonsa 33-vuotiaan Mathew McGrawn ajoneuvon eteen, minkä vuoksi McGrawn pinna oli palanut.
Poliisin mukaan kyseessä ei ilmeisesti ollut samasta parkkiruudusta taistelu, vaan se oli puhtaasti hillittömästä tieraivosta johtuvaa, sillä autot eivät myöskään olleet osuneet toisiinsa.
McGraw oli astunut autostaan pihalle kädessään metallinen pamppu, jolla hän oli rikkonut eteensä ajaneen auton ikkunan ja lyönyt kuskia kasvoihin. Henkensä puolesta pelännyt kuski oli kaivanut käsiaseen esiin ja ampunut McGrawia kuolettavasti.
Mies oli peloissaan ajanut pois paikalta, mutta oli myöhemmin yhteistyöhaluinen. Poliisin mukaan ase oli täysin luvallinen, eikä itsepuolustuksena tehty tappo ollut rikossyytteeseen johtava.
Kuolemaan johtaneesta välikohtauksesta huolimatta Walmart piti ovensa koko ajan normaalisti auki. Tietenkin.
Mies lyyhistyi ja menehtyi – muut asiakkaat kävelivät ylitse
South Charlestonissa asuva Walter Vance oli päättänyt käyttää Target-tavaratalon Black Friday -tarjoukset hyväkseen ja suuntasi ostamaan joulukoristeita kotiinsa. Meno Targetissa oli pähkähullu – kuten aina kyseisenä päivänä.
Kesken shoppailun sydänongelmista kärsinyt 61-vuotias Vance sai sairauskohtauksen ja lyyhistyi keskelle kaupan lattiaa. Yksi järkyttävimmistä seikoista on se, että pitkään aikaan kukaan ei käynyt häntä auttamaan. Omaan napaan tuijottaneet muut asiakkaat olivat ainoastaan kiinnostuneita saamaan käsiinsä haluamiansa tarjoustuotteita, ja osa jopa astui kirjaimellisesti Vancen yli tämän taistellessa hengestään.
Sitten paikalle sattui teho-osastolla työskennellyt sairaanhoitaja, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden ja alkoi elvyttää Vancea. Hän sai pian apua myös ostoksilla olleesta ensihoitajasta. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, ja Vance julistettiin ambulanssikyydin jälkeen sairaalassa kuolleeksi.
Vancen läheiset olivat tapahtuneen jälkeen toki surullisia, mutta myös raivoissaan: kuinka ihmiset voivat olla niin ahneita, että eivät välitä toisen hädästä?
Lue myös: Shoppailuterapiaa – 10 maailman suurinta ostoskeskusta
Asiakkaat ampuivat toinen toisensa hengiltä lelukaupassa
Kaksi pariskuntaa oli joululahjaostoksilla kalifornialaisessa Toys ”R” Us -lelukaupassa vuoden 2008 Black Fridayna, kun naisten välille kehkeytyi riita. Muutama iskukin vaihdettiin, kunnes toisen naisen seurassa ollut mies vilautti povitaskustaan käsiasetta.
Koska on ilmeisesti ihan normaalia tulla ladatun aseen kanssa leluostoksille, veti toinenkin mies pyssyn taskustaan ja osoitti sillä vastapuolta. Hän oli kuitenkin unohtanut virittää aseensa laukaisukuntoon, joten toinen pääsi juoksemaan pakoon, mutta tarjoushaukoista täynnä ollut kassajono pysäytti matkan. Siinä vaiheessa alkoi laukausten vaihto molemmin puolin ja yleinen paniikki iski myös muihin asiakkaisiin, jotka yrittivät suojautua parhaansa mukaan.
Sekä 39-vuotias Alejandro Moreno että 28-vuotias Juan Meza menehtyivät luodeista saamiinsa vammoihin. Kuin ihmeen kaupalla kukaan sivullinen ei loukkaantunut rytäkässä.
Toys ”R” Us julkaisi virallisen tiedotteen, jossa sanottiin, että heidän ymmärtääkseen ikävä välikohtaus johtui kyseisten henkilöiden keskinäisistä asioista, ja olisi virheellistä liittää tapahtuma mitenkään Black Fridayn ostoshysteriaan.
Hulluimmat Black Friday -tarinat sijalla yksi: Työntekijä tallottiin hengiltä!
Black Friday -tarjousten perässä hullunkiilto silmissään juoksevat asiakkaat eivät ole vain vaaraksi itselleen ja toisilleen, vaan uhriksi voi joutua myös kaupan työntekijä. Yllä oleva video ei liity tapaukseen, mutta siitä voi kauhistella Black Friday -meininkiä pahimmillaan.
Näin kävi vuonna 2008 newyorkilaisessa Walmartissa, jossa malttamaton väkijoukko oli yön pikkutunteina kokoontunut tavaratalon ulkopuolelle odottamaan aamuviideltä tapahtuvaa ovien avaamista. Maailmanlopun meininkiä oli ilmassa, ja virkavalta oli saapunut paikalle. Yksi poliiseista yritti megafoniin huutamalla rauhoitella ylikierroksille käyneitä shoppailijoita. Turhaan.
Kun kello oli viittä vaille viisi, olivat asiakkaat saaneet tarpeekseen ja he alkoivat työntää kaupan lasiovia ja tunkeutua väkisin sisälle. Kymmenkunta työntekijää yritti pitää ovea kiinni ja puskea ihmismassaa takaisin ulos, mutta homma osoittautui mahdottomaksi. Lasiovet antoivat periksi ja hajosivat säpäleiksi.
Ihmiset rynnivät sisään ja työntekijät paiskautuivat voimasta lattiaan. Jdimytai Damour, 34-vuotias jouluapulainen, jäi niin pahasti vauhkoontuneen ihmislauman jalkoihin, että hän tallaantui kuoliaaksi. Muut työntekijät yrittivät päästä auttamaan häntä, mutta asiakkaiden virta esti pääsyn maassa makaavan miehen luo.
Kun poliisi ja tavaratalo yhteistyössä rupesivat tyhjentämään kauppaa tapaturman jälkeen, eivät ihmiset olleet suostuvaisia lähtemään. Vaikka heille sanottiin, että yksi työntekijä oli menehtynyt alkurytäkässä, oli asiakkaiden vastaus yksiselitteinen: ”Olemme jonottaneet eilisaamusta alkaen, haluamme tehdä ostoksemme!”.
Lopulta kauppa saatiin tyhjäksi, ja aamun tragedian jäljet siivottua. Mutta ei hätää, iltapäivällä yhden aikaan ovet avattiin jälleen, jotta kenenkään Black Friday ei menisi pilalle.
Jos asuisin Yhdysvalloissa, niin jättäisin tämän listan jälkeen ainakin Walmartin täysin pois Black Fridayn ostoskierrokselta! Walmartista on muuten hieman leikkimielisesti, mutta valitettavan paikkansapitävästi sanottu, että se on yhden päivän ajan Yhdysvaltojen vaarallisin kaupunki.
Lue myös:
Oudoimmat
Kun Black Friday tarjouksineen vie ihmisiltä järjen: 10 hullua tarinaa ostoshysteriasta – osa 1
Onko joku onnistunut välttymään siltä, että tulevana perjantaina on Black Friday? Tällä listalla ei kuitenkaan ole luvassa tarjouksia, vaan keskitymme hulluimpiin Black Friday -tarinoihin.
Joka vuosi, kun marraskuu lähenee loppuaan, tuutataan jokaisesta mahdollisesta kanavasta Black Fridayta, joka on sitä vuoden järjettömintä ostosaikaa. Itse asiassa kyseessä on jo hyvissä ajoin edellisenä viikonloppuna alkava Black Friday -viikko, jossa ei terminä ole kovinkaan paljon järkeä.
Black Fridayn nimi on alunperin tullut siitä, että tuona joulukauden aloittavana kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kaupat perinteisesti käänsivät tuloksensa tappiollisesta ”punaisesta” voitolliseen ”mustaan”.
Tarjoustuotteita on usein saatavilla vain rajallinen erä, mikä on vuosien varrella johtanut valitettavan usein joukkoryntäyksiin ja fyysisiin tappeluihin, jopa kuolemiin: itse asiassa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivusto, joka kulkee nimellä Black Friday Death Count ja tuolla sivustolla siis seurataan Black Fridayn aiheuttamia kuolemantapauksia. Jo tuollaisen sivuston olemassaolo kertonee tarpeeksi siitä, miten sekaisin tarjoukset voivat meidät ihmiset saada.
Listafriikki kertoo nyt Top 10 hulluimmat Black Friday -tarinat, joista osa on – ikävä kyllä – päättynyt kuolemaan.
”Mustan viikon” -lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi tarinaa voit lukea tästä:
Kun normaaleista ihmisistä tulee villieläimiä
Black Friday -hulluus on alkanut nostaa kunnolla päätään vasta tämän vuosituhannen aikana. Monesti ihmisiä kismittää tuntikausia kestävä jonottaminen ja kauppojen ovien avautuminen. Hillitäkseen perjantain hulabaloota päätti eräs kalifornialainen Walmart-tavaratalo vuonna 2009 pitää ovensa auki läpi koko edeltävän yön (nykyäänhän tuo on jo ihan yleinen käytäntö).
Tavaratalossa ei kuitenkaan oltu varauduttu siihen, että väkeä riittäisi läpi yön. Eikä todellakaan oltu varauduttu siihen, että ihmiset eivät aikaisemmasta avaamisesta huolimatta osanneet käyttäytyä sen sivistyneemmin. Päinvastoin; asiakkaat menettivät kaiken itsehillintänsä ja varttia vaille kolme yöllä työntekijät joutuivat soittamaan poliisin avuksi.
Kaupassa oli noin 300 asiakasta, joista iso osa käyttäytyi kuin villieläimet. He repivät auki pakkauksia, joissa oli myöhemmin myyntiin tulevia tuotteita, ja ympäri kauppaa puhkesi useita erillisiä tappeluita. Poliisi onnistui tyhjentämään tavaratalon, joka suljettiin pariksi tunniksi, jotta asiakkaat saisivat aikaa rauhoittua.
No, kuten arvata saattaa, rauhoittumisesta ei ollut tietoakaan, vaan sadat ihmiset jäivät raivon vallassa hakkaamaan Walmartin ovia ja ikkunoita ja vaativat huutaen päästä takaisin ostoksille. Jotkut jopa yrittivät sisään kaupan puutarhapuolen kautta, mutta poliisit onnistuivat pysäyttämään tunkeilijat.
Kuudelta aamulla ovet avattiin uudelleen, mutta sisään päästettiin turvallisuussyistä vain 30 asiakasta kerralla.
Yllä oleva video ei ole kyseisestä tilanteesta, mutta antaa ehkä jotain kuvaa ostoshelvetin härdellistä.
Puukkohippasilla
Vuoden 2018 Black Friday oli sujunut syracuselaisessa Destiny USA -kauppakeskuksessa ilman fyysisiä kahakoita iltapäivään saakka. Hieman klo 16:en jälkeen Macy’s-tavarataloon kuitenkin jouduttiin soittamaan poliisit, kun kaksi hieman reilu parikymppistä miestä oli käynyt puukottamaan toisiaan. Toinen oli saanut puukosta vatsaan ja toinen selkään. Kukaan ulkopuolinen ei loukkaantunut ja kummankaan syyllisen/uhrin vammat eivät olleet hengenvaaralliset.
Kuvaavaa on se, että kauppakeskuksessa ostoksilla olleet ihmiset eivät olleet välikohtauksesta juuri moksiskaan. Esimerkiksi paikallisen televisiokanavan haastattelema Meghan Sinclair kertoi, että ei ole tippaakaan yllättynyt. ”Ihmiset menevät joulun takia aivan sekaisin, ja tulos on tällainen”, jatkoi Sinclair.
Ilmeisesti yllätävämpää on se, jos kukaan ei kuole tai loukkaannu.
Paidaton mies ruoski muita jonottajia vyöllään
Ettei tämä mene vain Yhdysvaltalaisten Black Fridayn moittimiseksi, niin osataan aina niin kohteliaassa ja ystävällisessä Kanadassakin.
Vuonna 2011 vancouverilaiset tennarifanit jonottivat kuumeisesti Adidaksen liikkeen edessä, sillä myyntiin oli tulossa erikoiserä harvinaista tossumallia. Kaduilla oli muutenkin vilskettä, kun shoppailijoiden kanssa vierekkäin seisoivat klubeihin ja baareihin jonottavat.
Kadulle alkoi muodostua useampia kahakoita, mutta poliisi hälytettiin siinä vaiheessa paikalle, kun eräs paidaton herrasmies oli alkanut käyttää vyötään piiskana ja yritti ruoskia tuntemattomaksi jääneestä syystä ympärillään olleita ihmisiä. Sitäkään ei tiedetä, jonottiko mies Adidakselle vai baariin.
Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli piiskamies saatu rauhoiteltua, kun eräs kansalainen oli käynyt nappaamassa hänestä tukevan kuristusotteen. Ainakin yksi henkilö joutui lähtemään sairaalaan tikattavaksi.
Adidas jätti väkivaltaisuuksien vuoksi himoitut kengät kokonaan pois perjantain myynnistä ja suoritti lauantaina poikkeuksellisesti arvonnan, jolla onnekkaat ostajat satunnaisesti valittiin.
Vääränlainen vilkaisu johti ampumiseen
Memphisiläisessä ostoskeskuksessa vuonna 2018, hieman ennen vuorokauden vaihtumista perjantain puolelle, eräs mies huomasi tarjousten perässä juostessaan viehättävän naisen. Hän kuitenkin jatkoi omien sanojensa mukaan matkaansa eikä ottanut kontaktia kyseiseen neitokaiseen.
Kun hän poistui serkkunsa kanssa kauppakeskuksesta, oli naisen seurassa ollut mies muutaman ystävänsä kanssa ulkopuolella odottamassa. Ja tappeluhan siitä harmittomasta vilkaisusta kehkeytyi. Uhri lyötiin maahan, mutta se ei tulistuneelle poikaystävälle riittänyt.
Välikohtausta sivusta seurannut, täysin ulkopuolinen, Matthew Morgan kertoo todistaneensa, kun yksi epäillyistä veti aseen esiin ja ampui miestä, jota autettiin maasta ylös. Tilanteesta tuohtunut (tai innostunut) Morgan kaivoi esiin oman aseensa ja rupesi ampumaan; joko ilmaan tai epäiltyjä kohti. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut hänen luodeistaan. Morgan pidätettiin ja hän sai syytteen laittoman aseen hallussapidosta.
Ammunnan kohteeksi joutunut mies selvisi vähin vammoin, sillä luoti oli vain raapaissut häntä.
Xbox ja pippurisumutin
Nyt mennään San Fernando Valleyhin, vuoteen 2011 ja Walmart-tavarataloon. Kauppa oli laittanut tarjoukseen korillisen Xbox-pelikonsoleita, joiden arveltiin vetävän ostoksille hyvin porukkaa. Veikkaus osui tietenkin oikeaan.
Kun henkilökunta alkoi avata muovilla pakattua tarjouslaatikkoa, odotti malttamaton väkijoukko tiiviisti ympärillä. Työntekijät yrittivät turhaan ohjeistaa järjenrippeitä vailla olevia asiakkaita peruuttamaan ja tekemään tilaa. Eräs nainen oli ilmeisen huolestunut omasta mahdollisuudestaan saada himoittu Xbox, joten hän otti oikeuden omiin käsiinsä, ja saadakseen muihin nähden etulyöntiaseman hän alkoi suihkuttaa väkijoukkoa kohti pippurisumuttimella.
Kymmenen ihmistä sai hoitoa vaativia reaktioita sumutteesta ja toiset kymmenen kärsi lieviä vammoja sumutuksesta seuranneen kaaoksen tuloksena. Sekä ambulanssi että poliisi hälytettiin paikalle.
Väkijoukkoa sumuttanut 32-vuotias nainen pääsi rytäkässä livahtamaan tiehensä, mutta huomattuaan, että välikohtaus oli rikkonut kansainvälisen uutiskynnyksen, hän ilmoittautui itse poliisille. Epäselväksi on jäänyt, saiko hän ikinä ostettua haluamaansa Xboxia.
Lue myös:
Oudoimmat
Paljonko viiksekäs juoja haaskaa olutta vuodessa? 10 uskomatonta faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi
Tässä tulee 10 erikoista ja uskomatonta faktaa, joiden on vaikea uskoa olevan totta. Mutta tässä kohtaa totuus todella on tarua ihmeellisempää!
Listalle on koottu faktoja arkistojen kätköistä, sillä valitettavasti toimitus potee jo perinteeksi muodostunutta maaliskuun alun koronaa, eikä olo ole mikään mainioin. Yritämme kuitenkin saada tavaraa ulos oman jaksamisen mukaan – toivottavasti ymmärrätte!
Mutta nyt mennään erikoisten, yllättävien ja omituisten faktojen pariin!
Historian pisin hikka aiheutti vuosikymmenien mittaisen piinan
Yhdysvaltalainen Charles Osborne syntyi vuonna 1894 ja menehtyi vuonna 1991. Hän siis eli todella pitkän elämän.
Osbornella oli kuitenkin valtaosan elämästään melkoisen ikävä ongelma. Vuonna 1922, kun hän oli 28 vuoden ikäinen, hän punnitsi sian ennen eläimen teurastamista. Punnituksen aikana Osbornelle tuli hikka, mikä on täysin normaalia – onhan meistäkin jokainen varmasti kokenut tuon ärsyttävän toverin, joka johtuu pallean äkillisistä supistuksista.
Normaalisti hikka kestää muutaman minuutin ajan, ja joskus hieman pidempään, mutta Osbornen kohdalla tuo hikka kulki mukana aina helmikuuhun 1990 saakka. Kaiken kaikkiaan Osborne kärsi siis jatkuvasta nikotuksesta 68 vuoden ajan ja sillä hän pääsi myös Guinnessin ennätystenkirjaan.
Pitkittyneen hikan taustalla on aina jokin sairaus, mutta Osbornen kohdalla tuohon ikävään vaivaan ei yksinkertaisesti löydetty mitään hoitokeinoa. Noin vuosi ennen kuolemaansa Osborne pääsi vihdoin eroon hikastaan – se vain katosi omia aikojaan – mikä oli varmasti valtaisa helpotus lähes 25 000 päivää kestäneen kärsimyksen jälkeen.
Kaiken kaikkiaan hänen arveltiin nikotelleen tuon vaivansa aikana käsittämättömät 430 miljoonaa kertaa, sillä alkuun hän nikotteli jopa 40 kertaa minuutissa ja myöhempinä vuosinaan noin 20 kertaa minuutissa; hän siis todella ansaitsee paikkansa tällä uskomattomien faktojen listalla.
Viiksekäs oluenjuoja haaskaa puolitoista tuoppia vuodessa
Kuva: Alberto Bigoni | Unsplash
Guinness-olutta ruvettiin valmistamaan Dublinissa, Irlannissa, vuonna 1759 ja nykyään se on yksi maailman tunnetuimmista olutbrändeistä. Vuonna 2000 yhtiö tilasi tutkimuksen, jossa oli määrä selvittää, paljonko viiksekkäät Guinnessin juojat haaskaavat olutta. Kävi ilmi, että aika paljon.
Tutkimuksen suoritti Robin Dover, joka on tieteilijänä erikoistunut hiuksiin ja ihosairauksiin. Hän analysoi Guinnessissa uitettuja viiksikarvoja, jotka oli saatu lahjoituksina kahdeksalta vapaaehtoiselta. Tohtori Dover havaitsi, että vaikka yksittäinen karva kykenee imemään itseensä 20 % oman painonsa verran olutta, katoaa haaskuun menevästä olutmäärästä suurin osa karvojen väleihin. Tämä on tarkkaa tiedettä!
Arvioiden mukaan saarivaltiossa oli tutkimushetkellä 92 370 kasvokarvoilla varustettua Guinnessin juojaa, joista jokainen kiskoi suosikkioluttaan keskimäärin 180 tuoppia vuodessa. Keskiverto Guinnessin nauttija käytti tuopin kumoamiseen 10 hörppäystä, joista jokaisella viiksiin jäi 0,56 millilitraa olutta.
Doverin mittausten ja laskelmien mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan alueella partoihin ja viiksiin jäi siis vuosittain noin 162 719 tuopillista olutta. Se tarkoittaa puoltatoista tuoppia yhtä viiksekästä juojaa kohtaan.
Yhteensä viiksekkäät Guinnessin juojat siis heittivät vuosituhannen alussa hukkaan noin 423 000 puntaa.
Luonnollisesti mitä pidemmät ja tuuheammat viikset, sitä enemmän olutta menee haaskuun. Eli kaikille oluen ystäville oiva säästövinkki: Aja parta!
Viikunat eivät kelpaa kaikille kasvissyöjille: Hedelmä on lihansyöjä
Viikunoita eli fiikuksia on noin 800 lajia ja niiden joukossa on muutamia sellaisia, joiden hedelmiä ihmiset käyttävät ravinnokseen. Aitoviikuna (Ficus carica) on se meille suomalaisillekin tuttu hedelmä.
Aitoviikunat elävät symbioosissa viikunapistiäisten kanssa. Paritellut pistiäisnaaras tunkeutuu viikunan hedelmään, menettää rytäkässä siipensä ja pölyttää kukat. Jos viikuna on sekä hede- että emikukinnot sisältävä hermafrodiitti, munii pistiäinen munansa ja kuolee. Aikanaan syntyvät toukat kehittyvät kotelovaiheen kautta aikuisiksi pistiäisiksi, parittelevat keskenään ja naaraat lähtevät siitepölyt mukanaan etsimään uutta viikunaa. Koiraat tulevat ulos pesäviikunastaan ja kuolevat. Näitä kaksineuvoisia viikunoita ei ole perinteisesti käytetty ihmisen ravintona, sillä ne kuhisevat pieniä pistiäisiä.
Jos taas naaraspistiäinen tunkeutuu pelkästään emikukintoja sisältävään, naaraspuoliseen viikunaan, suorittaa se pölytyksen, mutta ei pysty munimaan. Pistiäisnaaras kuolee hedelmän sisälle ja viikuna sulattaa sen ravinnokseen. Nämä hedelmät ovat juuri niitä, joita ostamme kauppojen hevi-osastolta.
Vaikka monilla vegaanifoorumeilla kammoksutaan lihaa syöviä viikunoita, eivät viikunan rouskuvat osat ole pistiäisen palasia, vaan harmittomia siemeniä. Viikunalla on erittäin tehokas entsyymi nimeltään fikaiini, joka sulattaa pistiäisnaaraan ihan kokonaan hyödyllisiksi ravintoaineiksi. Mutta kyllä: viikunat syövät lihaa!
Pez-karkit kehitettiin tupakoinnin lopettamiseen
Muistatko PEZ-karkit? Ne, jotka laitettiin esimerkiksi johonkin Disney-hahmon pään omaavaan ”putkiloon”, ja sitten niitä sai tuota päätä kääntämällä käteensä? Itse asiassa niistä on turha puhua menneessä muodossa, sillä niitä on edelleen tarjolla, joskaan ne eivät välttämättä ole Suomessa yhtä suosittuja kuin ennen.
PEZ-karkit ja nämä annostelijat kehitettiin aikanaan Wienissä, Itävallassa, tarkalleen ottaen vuonna 1927, Eduard Haas III:nnen toimesta. Niitä markkinoitiin alkuun yhteen puristettuina piparminttuina, mutta myöhemmin markkinoille tuli useita erilaisia makuja.
Mutta mistä sitten idea näihin PEZ-karkkeihin oikein lähti eli mikä niiden kohdalla oli niin sanottu pointti? Kyllä, PEZ-karkkien taustalla oli huomattavasti suurempi merkitys kuin vain karkin valmistaminen, sillä ne kehitettiin tupakan korvikkeiksi ihmisille, jotka yrittivät lopettaa tupakoinnin.
Reikä kuulakärkikynän korkissa
Oletko ikinä ihmetellyt, miksi kuulakärkikynien irrotettavissa korkeissa on reikä päässä? Korkinhan nimenomaan pitäisi suojata musteen mahdolliselta valumiselta. Reikä estää – hassua kyllä – myös musteen kuivumisen, sillä se laskee korkin sulkemisesta syntyvää ilmanpainetta.
Sillä on kuitenkin tärkeämpikin tehtävä.
Se on tehty estämään tukehtumista. Jos lapsi (yleensä se on lapsi) vahingossa pistää korkin suuhunsa ja se takertuu kurkkuun, on sen läpi mahdollista saada edes hieman happea. Nykyään monen valmistajan omaksuma reiällinen korkki on vähentänyt tukehtumiskuolemia huomattavasti, joten niinkin pienellä asialla voidaan pelastaa ihmishenkiä.
Punkin purema voi aiheuttaa punaisen lihan allergian
Punkkeja, yäk! Pian on taas se aika vuodesta, kun saa syynätä koko kroppansa läpi aina jos vähänkin poikkeaa metsän tai heinikon puolelle.
Kaikki tietävät, että punkit levittävät tauteja, joista borrelioosi ja puutiaisaivokuume ovat tunnetuimpina. Mutta kun punkkien elinalue kasvaa ja niiden määrä lisääntyy, tulee esiin myös muita, oudompia, vaivoja.
Punkit käyttävät ravinnokseen sitä eläintä, joka niiden ohi kulloinkin sattuu kulkemaan, mikä mahdollistaa taudinaiheuttajien ja muun tavaran liikkumisen eri lajien välillä. Jos punkki on toukka- tai nymfivaiheessa ruokaillut esimerkiksi hirvessä, ja myöhemmin pureutuu ihmiseen, siirtyy sen syljen mukana hirven aineita verenkiertoomme.
Yksi näistä on alfa-gal-hiilihydraatti. Kädelliset ovat ainoita nisäkkäitä, joilla ei tätä sokeria luontaisesti ole, joten niiden (meidän) elimistön immuunipuolustus voi hyökätä entuudestaan tuntematonta molekyylia vastaan.
Ja kun vasta-aineita on kerran syntynyt, voi alfa-gal aktivoida voimakkaan puolustusreaktion koska tahansa myöhemmin. Muun muassa naudanlihassa tätä sokeria esiintyy, mikä tarkoittaa sitä, että joillekin voi kehittyä allerginen reaktio lihan syömisen jälkeen. Alfa-gal voi saada aikaan ihottumaa, kuumeilua tai jopa hengenvaarallisen anafylaktisen shokin ja tajunnan menetyksen. Toisille ei tule mitään reaktiota.
Jälleen yksi syy kammoksua punkkeja. Ihan niin kuin sellainen olisi tarvittu.
Maanteiden keskiviivat keksittiin tippuvasta maidosta
Tien keskiviiva on varmasti eniten onnettomuuksia estänyt ja ihmishenkiä pelastanut liikennemerkki. Tai ehkä sitä ei voi sanoa liikennemerkiksi, mutta saat varmaan pointista kiinni.
Idea teiden keskiviivoista syntyi, kun Yhdysvaltain Michiganista kotoisin oleva Edward Hines seurasi hevosen vetämiä maitokärryjä vuonna 1911. Eli siis ennen kuin autot olivat vallanneet liikenteen!
Hän huomasi kärryistä tiputtelevan maitoa, josta syntyvä vana muodosti katkonaisen viivan keskelle tietä. Siitä se ajatus lähti, ja niin yksinkertaisella tavalla erotettiin vastakkain kulkeva liikenne toisistaan. Maalia tiehen, ja Hinesista tuli ”maailman tärkeimmäksi liikenneturvallisuutta edistäväksi välineeksi” tituleeratun keskiviivan isä.
Kauniiden naisten ruumiit annettiin nekrofilian estämiseksi mädäntyä muutama päivä ennen palsamointia
Muinaisessa Egyptissä oltiin tunnetusti eteviä palsamoijia; se on päivänselvää, kun tuhansia vuosia vanhoja muumioita löytyy hautakammioista olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.
Egyptissä kuolleiden henkilöiden ruumiit toimitettiin palsamoijalle hyvin pian menehtymisen jälkeen, sillä uskomuksen mukaan vainaja jatkoi elämäänsä tuonpuoleisessa. Hajoamaton ja mahdollisimman ehjä ruumis takasi tälle ikuisen elämän.
Poikkeuksiakin jouduttiin tekemään. Jos vainaja oli korkeassa virassa olevan miehen vaimo, tai vaihtoehtoisesti erityisen kaunis tai tunnettu nainen, annettiin hänen ruumiinsa palsamoijien käsiteltäväksi vasta kolmen tai neljän päivän päästä.
Siinä ajassa ruumiissa ehti alkaa mätänemisprosessi, jota yleensä haluttiin välttää ennen muumiointia. Odotusaika oli tarpeen, sillä joidenkin palsamoijien tiedettiin harjoittaneen nekrofiliaa juuri kuolleiden naisten ruumiiden kanssa. Kun elimistön entsyymit yhdessä bakteerien kanssa olivat ehtineet alkaa hajottamaan ruumista, oli houkutus seksuaaliseen hyväksikäyttöön ainakin vähäisempi.
Moottorisaha keksittiin avuksi synnytykseen
Ennen kuin keisarileikkauksesta tuli hygienian ja tietotaidon kehittymisen ansiosta äidille turvallinen 1800-luvun puolivälin jälkeen, oli vaikeissa synnytyksissä käytössä suhteellisen raaka metodi.
Jos vauva ei mahtunut tulemaan luonnollisesti ulos, joutuivat lääkärit leikkaamaan auki symfyysin (lantion etuseinämän yhdessä pitävä rustoinen häpyluuliitos). Leikkaus tehtiin pientä veistä ja sahaa apuna käyttäen, mikä oli aikaa vievää ja sotkuista puuhaa. Puhumattakaan operoitavan naisen kivuista: leikkaus tehtiin tietenkin vajavaisella puudutuksella.
Vuonna 1780 kaksi lääkäriä John Aitken ja James Jeffray kehittivät ketjusahan, jolla lantioluut sai nopeammin erilleen ja symfyysin halki. Operaation kivuliaisuus ei varmastikaan vähentynyt. Käsikäyttöisessä, keittiöveistä malliltaan muistuttavassa sahassa oli pyörivä ketju, jossa oli teräviä hampaita. Ketjua liikuteltiin kampea veivaamalla. Käytännössä siis oltiin kaukana moottorisahasta, teoriassa ei niinkään.
Kun tieto ketjusahan toimivuudesta levisi, alettiin sitä käyttää muissakin leikkauksissa, muun muassa amputaatioissa. Koska uudella sahalla oli aiempiin välineisiin verrattuna helppo pureutua lähes mihin tahansa materiaalin, löysi se lopulta tiensä myös metsureiden käsiin.
Kieli on selvännäkijä. Tai tuntija.
Päätetään lista todelliseen loppukevennykseen. Tai se voi olla myös ahdistuksen aiheuttaja, riippuen näkökannasta ja lukijan seuraavista liikkeistä.
Kieli tietää, miltä kaikki tuntuu, vaikka et siis olisi koskaan nuollut kyseisiä kohteita. Mieti vaikka tennispalloa, ripsiväriharjaa tai pöydänjalkaa. Tiedät tasan tarkkaan, miltä niiden pinta tuntuu kielessä.
Listafriikki ei missään nimessä tuomitse ketään, jolla mahdollisesti on kokemusta edellä mainittujen esineiden nuolemisesta, mutta suurimmalla osalla ei varmaankaan ole. Mutta vain ajatus niiden nuolemisesta riittää kielelle. Tämän testaaminen ei voisi olla helpompaa: katsele vain ympärillesi ja nuole mielessäsi näkemiäsi asioita.
Seuraavan kerran, kun joku pyytää tunnustelemaan esimerkiksi villapaitaansa – ”kokeile, miten ihanaa materiaalia tämä on!” – voit pitää etäisyyttä ja sanoa, ettei sinun tarvitse koskea, sillä olit jo miettinyt miltä sen nuoleminen tuntuu.
Tämä fakta kannattaa ehdottomasti kertoa jossain suljetussa tilassa täysin oudoille ihmisille!
Lue myös:
Aina silloin tällöin elämässä tulee vastaan yhteensattumia, jotka ovat niin uskomattomia, että niille ei löydy järkevää selitystä. Tämän listan kymmenen tarinaa ovat juuri sellaisia.
Tällaiset järjenvastaiset yhteensattumat jakavat suuren osan ihmisistä kahteen leiriin: Niihin, joiden mielestä kaikki elämässä on vain sarja satunnaisia tapahtumia. Ja niihin, jotka uskovat kohtaloon tai johonkin suurempaan suunnitelmaan.
Listafriikki on kerännyt kasaan käsittämättömiä yhteensattumia, joiden kohdalla suurinkin skeptikko jäänee sanattomaksi. Vai keksitkö sinä näille tapahtumille järkeviä selityksiä?
Anne Parrish ja jälleennäkeminen Pariisissa
Kirjailija Anne Parrish syntyi ja varttui Yhdysvaltojen Coloradossa. Ollessaan nelikymppinen hän matkusti 1920-luvulla aviomiehensä kanssa Pariisiin ja oli hyvällä tavalla häkeltynyt kaupungin pienistä kujista ja jokivarren kahviloista. Parrish kolusi läpi kaikki löytämänsä kirjakaupat ja -kojut.
Aviomies ei monen päivän jälkeen enää jaksanut jakaa Parrishin innostusta vanhojen kirjojen penkomiseen, vaan keskittyi nauttimaan kahvista vaimoaan odotellessaan. Parrish teki hienoja löytöjä ja yllättyi ikihyviksi, kun törmäsi lapsuutensa lempikirjaan. Englanninkielinen Jack Frost and Other Stories -satukirja maksoi vain yhden frangin, joten Parrish nappasi sen mukaansa.
Parrish muisteli satuja aviomiehelleen, joka rupesi selaamaan kirjaa ja myönsi, että todellakin kirjan täytyi olla lapsuudesta tuttu. Ensimmäisellä sivulla nimittäin oli aiemman omistajan tiedot kirjoitettuna lapsen käsialalla: Anne Parrish, 209 N. Weber Street, Colorado Springs.
Parrish ei muistanut, että miten ja koska kirja oli siirtynyt hänen lapsuudenkodistaan eteenpäin, mutta jotenkin monen mutkan ja omituisen yhteensattuman kautta se samainen kirja oli päätynyt jälleen hänen käsiinsä – vuosikymmeniä myöhemmin, valtameren toisella puolella Pariisissa, satunnaisessa antikvariaatissa.
Ihmismagneetti ikkunasta putoaville vauvoille
Figlock sattui olemaan juuri sillä hetkellä oikeassa kohdassa katua ja Thomas tipahti hänen niskaansa. Figlock selvisi päälle pudonneesta pienokaisesta kuhmuilla, mutta Thomas kiidätettiin sairaalaan saamaan hoitoa päävammaan sekä murtuneeseen reiteen ja käteen. Vammat olisivat todennäköisesti olleet kohtalokkaat, jos Thomas-poika olisi päätynyt Figlockin pään sijaan katuun.
Oli onnekas yhteensattuma, että Figlock lakaisi katua juuri Thomasin kotitalon edustalla. Mutta se ei kuitenkaan ole syy sille, miksi tämä tarina on listalla. Nimittäin hieman vajaa vuosi ennen tätä tapausta Figlock oli osallisena aivan samanlaisessa onnettomuudessa.
Kyseessä oli toinen katu ja toinen kerrostalo, mutta sama kadunlakaisija ja neljännestä kerroksesta niskaan tippuva lapsi. Tuolloinkin lapsi selvisi olosuhteisiin nähden lievillä vammoilla.
Olikohan 1930-luvun Detroitissa jotenkin arkipäiväistä, että lapsia tipahteli ikkunoista?
Laura Buxtoneiden ilmapallo
Vuonna 2001 kymmenvuotias Laura Buxton seisoi kotipihallaan Staffordshiressä, Englannissa, pitäen käsissään punaista ilmapalloa. Hän oli kirjoittanut palloon oman osoitteensa ja pyynnön ”ole kiltti ja palauta Laura Buxtonille”. Sitten hän päästi pallon ilmojen vietäväksi.
Ilmapallo matkasi etelään, 225 kilometrin päähän, ja päätyi wiltshireläisen maatalon pihaan. Maanviljelijä hämmästyi: Pallossa oli tuttu nimi. Hänen naapureidensa sukunimi oli Buxton ja Buxtoneilla sattui olemaan Laura-niminen tytär. Niinpä hän vei ilmapallon tutulle Laura Buxtonille.
Tämä toinen Laura päätti kirjoittaa pallossa olleeseen osoitteeseen, minkä jälkeen juttu meni vieläkin kummallisemmaksi. Kävi ilmi, että täyskaimoilla oli ikäeroa vain muutamia kuukausia. Lisäksi molemmilla oli lemmikkeinä kani, marsu ja kolmivuotias, musta labradorinnoutaja.
Kun ilmapallon välityksellä toisensa löytäneet Laura Buxtonit vihdoin pääsivät vanhempiensa suostumuksella tapaamaan kasvotusten, olivat molemmat tytöt pukeutuneet farkkuihin ja vaaleanpunaiseen paitaan – mikä ei tietysti ole järin ihmeellistä 10-vuotiaille tytöille. He olivat kuitenkin myös samanpituisia, mikä oli hieman erikoisempaa, sillä he olivat ikäisekseen pitkiä. Onnekkaiden tuulien kuljettamasta ilmapallosta alkoi tiivis ystävyys, joka on jatkunut tähän päivään saakka.
Montako kertaa salama voi iskeä samaan ihmiseen?
Sanonnan mukaan salama ei iske samaan paikkaan kahdesti, mutta tämä ei tokikaan kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Salamat voivat osua ja osuvatkin monesti samaan paikkaan.
Minkälaisella todennäköisyydellä salama iskee ihmiseen? Tai edelleen: Miten todennäköistä on, että salama osuus samaan henkilöön useaan kertaan ja vielä eri päivinä? No, ei kovinkaan todennäköistä.
Yhdysvaltalainen metsänvartija Roy Sullivan joutui elämänsä aikana seitsemän kertaa salamaniskun kohteeksi. Ensimmäinen isku tapahtui vuonna 1942 Sullivanin ollessa näkötornissa. Jalkaan osunut salama ei tehnyt pahempaa tuhoa, sillä mies menetti vain yhden varpaankynnen.
Sitten kuluikin reilusti yli kaksikymmentä vuotta ennen toista iskua. Vuonna 1969 Sullivan oli ajamassa maasturillaan vuoristotietä, kun salama iski hänet tajuttomaksi ja poltti hänen kulmakarvansa. Sitten meno kiihtyi.
Kolmannella kerralla vuonna 1970 Sullivan sai palovamman olkapäähänsä salaman iskettyä häntä kotipihalla. Vuonna 1972 salama sytytti hänen hiuksensa tuleen ja tuon välikohtauksen jälkeen kovaonninen mies rupesi pitämään aina vettä mukanaan. Viideskin isku osui päähän ja sytytti vuonna 1973 jälleen tukan tuleen – Sullivan sai sammutettua liekit vedellä. Vuonna 1974 salama aiheutti nilkkaan ikävät palovammat.
Viimeisen kerran Roy Sullivaniin iski salama hänen ollessaan kalastamassa kesäkuun 25. päivänä vuonna 1977. Vaikeat palovammat rinnassa ja vatsassa vaativat sairaalahoitoa, mutta tästäkin iskusta mies selvisi hengissä.
Valitettavasti muut ihmiset, myös työkaverit, alkoivat vältellä metsänvartijaa siinä pelossa, että heihinkin iskee salama. Karttelu ja eläväksi ukkosenjohdattimeksi kutsuminen masensivat Sullivania, joka menehtyi vuonna 1983 – ei kuitenkaan salamaniskuun, vaan oman käden kautta.
Maarten de Jongen kaksi täpärää läheltä piti tilannetta
Hollantilainen entinen kilpapyöräilijä Maarten de Jonge on huijannut kuolemaa kahdesti. Kahdesti hänen päivänsä ovat olleet luetut, mutta päätös viime minuutilla on pelastanut miehen molemmilla kerroilla. De Jongen piti nimittäin olla Malaysian Airlines -lentoyhtiön MH17 ja MH370 -lennoilla.
De Jonge kertoi järkyttävästä yhteensattumasta uutiskanava RTV Oostin haastattelussa heinäkuussa 2014 – vain päiviä sen jälkeen, kun MH17 oli ammuttu alas Ukrainassa. Kaikki lähes 300 matkustajaa ja miehistön jäsentä kuolivat. De Jonge oli vaihtanut lentoa viime hetkellä, sillä hänelle oli selvinnyt, että Frankfurtin kautta lentäminen olisi halvempaa kuin suora reitti Amsterdamista Kuala Lumpuriin.
Samassa yhteydessä de Jonge paljasti, että kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli välttänyt saman lentoyhtiön kohtalokkaan lento-onnettomuuden. Malesialaisessa Terengganu -pyöräilytiimissä polkenut de Jonge käytti toki usein Malaysian Airlinesin palveluita, mutta käyttämätön lentolippu kummallekin onnettomuuslennolle on puistattavaa.
Vain neljä kuukautta ennen MH17:n maahansyöksyä Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut MH370-lento katosi mystisesti. Koneen ja sen matkustajien kohtalosta ei ole mitään varmuutta, mutta todennäköisesti matka päättyi Intian valtamereen. De Jonge oli matkalla Taiwaniin kilpailuihin ja päätti vasta lentokentälle hyvissä ajoin saavuttuaan, että ottaakin aiemman lennon, jossa ei olisi välilaskua Pekingissä. Hän oli jopa jutellut muutaman MH370-lennolle menossa olleen matkustajan kanssa.
Nimetty dollari oli merkki ”sen oikean” löytymisestä
Yhdysvaltalainen Paul Grachan oli jo jonkin aikaa tapaillut ihastuttavaa Estheriä ja hänestä tuntui, että olisi aika virallistaa suhde tyttö- ja poikaystävänä. Suunnitelmaansa tyytyväisenä ja treffit seuraavalle viikolle sovittuna Paul nappasi välipalaa yhdestä kotikaupunkinsa Chicagon monista voileipäkahviloista.
Kaivaessaan rahaa lompakostaan hän huomasi, että erääseen dollarin seteliin oli raapustettu kynällä ”ESTHER”. Nuorenmiehen mielestä se oli hauska sattuma, joten hän päätti pitää setelin ja keksi tehdä siitä söpön lahjan tyttöystävälleen. Paul osti molemmin puolin läpinäkyvän valokuvakehyksen, johon hän asetteli Estherin nimellä varustetun dollarin.
Seuraavilla treffeillä hän esitteli lahjan Estherille, joka vaikutti hölmistyneeltä – jopa järkyttyneeltä. Paul kysyi, mikä tällä oli hätänä, mutta Esther pyysi olemaan huolehtimatta ja lupasi kertoa joskus myöhemmin.
Vuosia myöhemmin, kun Esther ja Paul olivat jo naimisissa ja muuttamassa isompaan asuntoon jälkikasvua odotellessa, ilmestyi kehys dollareineen jostain varastojen kätköistä. Paul kysyi vaimoltaan, josko tämä vihdoin kertoisi syyn omituiseen reaktioonsa.
Esther paljasti, että ennen Paulin tapaamista hänellä oli ollut surkeaa onnea poikaystävien suhteen. Eräänä päivänä ollessaan tylsistyneenä töissä kaupan kassalla hän oli miettinyt löytääkö koskaan tosirakkautta. Sitten hän oli päättänyt kirjoittaa nimensä reiluun kymmeneen seteliin ja sanonut itselleen, että se mies, jonka käsiin sellainen seteli päätyy, on tuleva hänen aviomiehensä. Tilanne oli ollut suhteellisen absurdi, kun Paul oli antanut hänelle yhden noista seteleistä lahjaksi. ”Pidin Paulista kovasti, mutta olimme juuri tavanneet enkä halunnut säikäyttää häntä puhumalla avioliitosta.”, kertoo Esther This American Life –radio-ohjelmassa. ”Tiesin kuitenkin heti hänen olevan se oikea – seteli sinetöi kohtalon!”.
Émile Deschamps ja luumuvanukas
1800-luvulla elänyt ranskalainen runoilija Émile Deschamps oli tottunut kotimaansa kulinaristiseen tarjontaan. Perienglantilainen luumuvanukas ei siis ollut hänelle lapsuudesta tuttu ruoka, mutta teini-ikäisenä hän pääsi maistamaan kyseistä herkkua ollessaan erään englantilaisen herra de Fontgibun seurassa.
Noin vuosikymmen myöhemmin Deschamps näki yllätyksekseen luumuvanukkaan satunnaisen ravintolan ruokalistalla ja päätti tilata sitä. Tarjoilija kuitenkin pahoitteli, että hän oli juuri myynyt viimeisen palan, mutta ehkäpä toinen asiakas olisi valmis jakamaan annoksen. Tarjoilija kutsui ravintolan perällä ollutta miesasiakasta nimeltä – herra de Fontgibu. Niinpä miehet päätyivät nauttimaan jälleen kerran Pariisissa harvinaista luumuvanukasta saman pöydän ääressä.
Kului taas vuosia. Eräillä päivälliskutsuilla, joihin Deschamps osallistui, tarjoiltiin pariisilaisille eksoottista luumuvanukasta. Runoilijaa huvitti. Hän kertoi tarinan vuosien takaisesta oudosta yhteensattumasta ja vitsaili, että kutsut on varmasti järjestetty herra de Fontgibun kunniaksi, koska menuussa on luumuvanukasta.
Seuraavassa käsittämättömässä käänteessä ovelle saapui yllättävä vieras: herra de Fontgibu! Hän oli itse asiassa erehtynyt sijainnista, sillä oli matkalla aivan toisille kutsuille. Mutta sattui vahingossa koputtamaan juuri siihen oveen, jonka toisella puolella Deschamps oli pian upottamassa haarukkaansa luumuvanukkaaseen.
Joseph Aigner ja pelastava munkki
Joseph Matthäus Aigner oli 1800-luvulla vaikuttanut itävaltalainen muotokuvamaalari, joka ikuisti kankaalle niin muita taiteilijoita kuin kuninkaallisiakin. Loistokkaasta urastaan huolimatta Aigner kamppaili itsetuhoisten ajatusten kanssa läpi elämänsä ja yrittikin itsemurhaa muutamaan otteeseen. Hänellä oli kuitenkin suojelusenkeli, tai paremmin suojelusmunkki, joka sattui aina viime hetkellä paikalle.
Aigner yritti ensimmäisen kerran hirttäytyä vain 18-vuotiaana, mutta tuntematon kapusiinimunkki keskeytti puuhat. Neljä vuotta myöhemmin samainen munkki esti jälleen Aignerin hirttäytymisen. Kolmekymppisenä Aigner tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta, mutta hirttolavalla teloituksen esti mystinen munkki. Tämän pyynnöstä johtuen Aigner armahdettiin.
Ollessaan 68-vuotias Aigner vihdoin onnistui päättämään päivänsä pistoolilla, mutta munkki oli läsnä edelleen. Hän toimitti Aignerin hautajaiset, eikä Aigner koskaan tiennyt edes hänen nimeään.
Ensimmäisen maailmansodan alku ja loppu
Ensimmäisen maailmansodan syttymiseen oli monia syitä, jotka olivat kyteneet pinnan alla jo pitkän aikaa. Viimeinen niitti oli kuitenkin Itävalta-Unkarin arkkiherttua ja kruununprinssi Frans Ferdinandin salamurha, jota myös Sarajevon laukauksiksi kutsutaan. Kesäkuun 28. päivänä vuonna 1914 serbialaisten tukema separatisti Gavrilo Princip ampui arkkiherttuan ja tämän vaimon Sophien, kun nämä olivat vierailulla Sarajevossa. Siitä alkoi Itävallan ja Serbian välinen kriisi, joka lopulta eskaloitui ensimmäiseksi maailmansodaksi.
Arkkiherttuapari ammuttiin lähietäisyydeltä avoautoon, joka on nykyään näytteillä Itävallassa, Wienin sotahistorian museossa. Museossa auto ehti olla kiinnostuneiden pällisteltävänä vuosikymmenten ajan, ennen kuin eräs brittiläinen historioitsija kiinnitti huomiota erikoiseen yksityiskohtaan. Auton rekisterinumero oli AIII 118. Se sai myös museon työntekijät ja johtajat haukkomaan henkeään; he eivät olleet koskaan aiemmin ajatelleet rekisterinumerossa olevan mitään ihmeellistä.
No mitäs kummallista siinä sitten oli? Sarajevon laukauksista alkaneen maailmansodan katsotaan päättyneen marraskuun 11. päivänä vuonna 1918. Aselepo julistettiin siis päivämäärällä 11.11.18. Aikamoinen yhteensattuma, jos vertaa päivämäärää rekisterinumeroon!?
Kannibalismi-tarina, joka kävi toteen
Amerikkalaisen romantiikan suurimpiin nimiin kuuluva Edgar Allan Poe tunnetaan runoistaan ja novelleistaan, ja hänen ainoa (valmistunut) romaaninsa on vuonna 1838 julkaistu Arthur Gordon Pymin selonteko.
Kirjassa kerrotaan nelikosta, joka ajelehtii merellä myrskyn tuhoamalla aluksella. He onnistuvat nappaamaan kilpikonnan syötäväksi, mutta se ei ole tarpeeksi. Miehet ovat nälkäisiä ja epätoivoisia. Richard Parker ehdottaa, että he vetäisivät pitkää tikkua siitä, kuka heistä neljästä tapetaan ja syödään, jotta muilla on mahdollisuus selvitä. Parker itse tulee valituksi ja hänet uhrataan muiden selviämiseksi. Näin siis Poen kirjassa.
Poe väitti tarinansa perustuvan tositapahtumiin, mutta tällaisesta tapauksesta ei ollut kellään mitään tietoja. Poen väittämä herätti kuitenkin lähes 50 vuotta kirjan julkaisun jälkeen epäilyjä ja huhuja siitä, olisiko kirjailijalla mahdollisesti ollut aikakone käytössään.
Mennään tosielämään. Vuonna 1884 Mignonette-niminen laiva matkasi Englannista Australiaan ja joutui Afrikan rannikolla myrskyn kouriin. Miehistöstä selvisi vain neljä henkilöä, jotka jäivät ajelehtimaan haaksirikkoutuneen aluksen pelastusveneelle ilman ruokaa ja vettä. Kuulostaako jo tutulta?
Miehet saivat kiskottua ruoaksi yhden kilpikonnan, mutta ravintoa oli saatava lisää. Joukon kokemattomin, vain 18-vuotias laivapoika, sairastui juotuaan suolaista merivettä ja vaipui tajuttomuuteen. Koska nuorimies oli muutenkin sairas eikä hänellä ollut perhettä, päättivät muut kolme tappaa hänet ravinnoksi.
Kolmikko pelastui ja paljasti arkailematta syyn selviämiselleen: He olivat syöneet laivapoika Richard Parkerin.
Lue myös:
Suomessa ei kovinkaan paljon pysty revittelemään testamenttia tehdessään. Viimeisen tahtonsa voi toki läheisille esittää ja toivoa, että sitä kunnioitetaan.
Mitenköhän sitä voisi olla kiusana niille, jotka asioita jäävät järjestelemään? Tältä listalta voi ottaa mallia oudoista viimeisistä toiveista ja siitä, miten tehdään pirullinen tai hauska testamentti. Sitten vain suunnittelemaan!
Listafriikki.com keräsi kymmenen kummallisinta testamenttia niin kuuluisilta kuin tuntemattomilta henkilöiltä.
Miljoonaperintö lemmikille
Hotelli- ja kiinteistömiljonääri Leona Helmsleytä kutsuttiin hänen eläessään ei-niin-mairittelevalla lempinimellä ”ilkeyden kuningatar”. Helmsley oli tuomittu veropetoksesta, ja kertomusten mukaan kohteli alaisiaan huonosti ja erotti heitä laittomasti. Hänen lemmikkikoiransa Trouble (suom. ongelma, pulma), oli varmasti eri mieltä omistajansa ilkeydestä. Helmsley kuoli vuonna 2007 ja jätti suurimman osan miljardiomaisuudestaan nimissään olleelle rahastolle, mutta lohkaisi siitä 12 miljoonaa rakkaalle Troublelle, jotta tämän elämänlaatu ja -tyyli eivät muuttuisi.
Kahdelle lapsenlapselleen Helmsley jätti 10 miljoonaa kummallekin, sillä ehdolla, että he kävisivät isänsä haudalla, mutta kaksi lastenlasta jäi ilman pennin hyrrää. Nämä perinnöttä jääneet jälkeläiset haastoivat testamentin, koska heidän mielestään 12 miljoonaa koiralle oli liikaa. (Kysyikö kukaan Troublen mielipidettä?).
Lapsenlapset voittivat oikeudessa, ja Troublen perintö väheni 2 miljoonaan. Silti aivan mukava potti, jolla Trouble varmasti eleli lokoisasti koko elämänsä vuoteen 2011 saakka. Hemmotellulla koiralla oli muun muassa vuorokauden ympäri oma henkivartijansa.
Sikarinkäryinen ehto perinnölle
Englantilainen Samuel Bratt rakasti sikareiden polttamista yli kaiken; se oli hänen lempipuuhaansa. Ilmeisesti hän kuitenkin rakasti vaimoaan enemmän, sillä sikareiden polttaminen oli mieheltä kiellettyä. Vaimo ei sietänyt niiden hajua.
Vuonna 1960 kuollut Bratt kunnioitti eläessään vaimonsa toivetta, mutta sikareiden hylkääminen oli selvästi ottanut koville, koska testamenttia laatiessaan hän oli asettanut erityisen ehdon perinnön saamiseksi. Muhkea 330 000 punnan perintö oli testamentattu kokonaisuudessaan vaimolle, kunhan tämä vain polttaisi viisi sikaria päivässä koko loppuelämänsä ajan. Tarina ei valitettavasti kerro, miten vaimon kävi.
Naisilta kielletty kirjasto
Yhdysvaltalainen asianajaja T.M. Zink, joka kuoli vuonna 1930, oli viimeisen päälle paskiainen. Zink jätti testamentissaan vaimonsa tyhjin käsin, viisi dollaria tyttärelleen ja lähes 50 000 dollaria rahastoon, jolla tuli rakentaa täysin ”naiseton” kirjasto.
Kaikkien kirjojen tuli olla miesten kirjoittamia eivätkä naiset saaneet missään tapauksessa astua jalallakaan Zinkin unelmien kirjastoon. Kummallista tahtoaan Zink selitti testamentissaan: ”Suunnaton vihani naisia kohtaan ei ole tuore tunne, eikä se perustu henkilökohtaisiin mielipide-eroihin heidän kanssaan, vaan on tulosta kokemuksistani naisten parissa ja heistä tekemistäni havainnoista sekä kaikesta, mitä olen oppinut kirjallisuudesta ja filosofiasta”. Katkeruutta ilmassa!?
Onneksi Zinkin perheen onnistui kumota testamentti oikeudessa, eikä mies ikinä päässyt kostamaan naisille; kirjasto jäi rakentamatta.
Tuhkat musteeksi ja sarjankuvan sivuille
Mark Gruenwald, Marvelin sarjakuvien pitkäaikainen toimittaja, kirjoittaja ja piirtäjä, menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vuonna 1996 vain 43-vuotiaana. Hänen tunnetuin työnsä kirjoittajana on Captain America, jonka lisäksi hän oli päätoimittajana The Avengers, Thor ja Iron Man -lehdissä. Hän loi myös täysin oman sarjakuvan Squadron Supreme -sankareille.
Nuoresta iästään huolimatta hänen viimeinen tahtonsa oli tullut hyvin selväksi perheelle ja ystäville. Gruenwald oli aina puhunut siitä, kuinka hän haluaa kuolemansa jälkeen päätyä osaksi rakastamiaan sarjakuvia. Lähipiiri kunnioitti toivetta ja Gruenwaldin tuhkat sekoitettiin musteeseen, jota käytettiin Squadron Supreme -sarjan ensimmäisessä, kaikki osat kattavassa kirjapainoksessa. Näin Gruenwald saa elää ikuisesti hahmojensa kautta, niinkuin aina oli toivonut.
Kaikki taiteelle
Ei ole mitenkään outoa, että joku testamenttaa ruumiinsa tieteelle. Se on itseasiassa erittäin tärkeää lääketieteelliselle tutkimukselle ja tietysti opetukselle. Mutta se on erikoista, että joku luovuttaa maalliset jäänteensä taiteelle.
Näin kuitenkin teki puolalainen säveltäjä André Tchaikowsky (ei sukua Pjotr Tšaikovskille), kun hän vuonna 1982 menehtyi vain 46-vuotiaana. Hän oli testamentannut ruumiinsa lääketieteen tutkimukseen, mutta halusi antaa pääkallonsa englantilaiselle Royal Shakespeare Company -teatterille ja toivoi heidän käyttävän sitä rekvisiittana. Erityisesti Tchaikowsky halaji päästä lavalle Hamletissa.
Vuosia pääkallo oli mukana vain harjoituksissa, eivätkä näyttelijät uskaltaneet ottaa sitä esityksiin peläten yleisön reaktiota. Vasta vuonna 2009 David Tennant otti Tchaikowskyn kallon mukaan lavalle pohtimaan, ”ollako vai eikö”, mikä tietenkin nostatti myöhemmin hirveän paheksunnan aallon. Mutta ainakin miehen viimeinen toive tuli vihdoin toteutettua!
Harry Houdini halusi jatkaa taikojaan
Ehkä historian tunnetuin taikuri ja kahlekuningas, Harry Houdini, kohtasi loppunsa vuonna 1926. Reilua viikkoa aiemmin eräs nuori mies oli halunnut testata Houdinin väitettä, että iskut vatsaan eivät satuta häntä. Taikuri oli makuuasennossa eikä ehtinyt valmistautua lyönteihin, jotka lopulta saivat aikaan kohtalokkaan sisäisen verenvuodon.
Houdini ehti ennen kuolemaansa esittää viimeisen tahtonsa vaimolleen Bessille. Hän oli äitinsä vuoden 1913 kuoleman jälkeen ollut erityisen kiinnostunut henkimaailman asioista ja yrittänyt vuosien ajan saada tähän yhteyttä spiritismin avulla. Lukuisista yrityksistä huolimatta se ei ollut onnistunut.
Nyt kuitenkin Bessin tuli jokaisena miehensä kuoleman vuosipäivänä pitää spiritismi-istunto, jossa oli lausuttava seuraavat sanat: ”Rosabelle-answer-tell-pray, answer-look-tell-answer, answer-tell”. Siitä muodostui avioparin yhteisellä, esiintymislavalle suunnitellulla koodikielellä BELIEVE, ja sen oli tarkoitus avata kommunikaatioyhteys rajan taakse. Bess suoritti istunnot kuuliaisesti kymmenen vuoden ajan, mutta suuren illusionistin temput oli jo tehty maallisessa elämässä, eikä hän ikinä vastannut vaimolleen.
Houdini kuoli halloweenina, lokakuun viimeisenä päivänä, joten ajankohdan huomioiden ovat monet muut jatkaneet Bessin aloittamaa perinnettä. Kuka tietää vaikka Houdini joku päivä vielä palaisi asiaan?
Synnytystalkoot
Kanadalainen asianajaja Charles Millar oli tunnettu erilaisista jekuistaan, joita hän teki niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Hänen lempipuuhaansa oli tiputella kadulle dollarin seteleitä (silloin niitä vielä Kanadassa oli) ja seurata piilosta kuka poimisi rahan talteen.
Suurimman kepposensa Millar kuitenkin toimitti testamenttinsa muodossa. Hän menehtyi lokakuun 31. päivänä vuonna 1926 (tismalleen samana päivänä kuin Harry Houdini), eikä hänellä ollut jälkeläisiä tai läheisiä sukulaisia. Niiden sijaan Millarilla oli tuhottomasti rahaa ja omaisuutta. Testamentissa oli monia huvittavia kohtia: hän jätti osuutensa olutpanimosta uskonnollisille johtajille ja luovutti Jamaikalla sijainneen talonsa omistuksen kolmelle toisiaan vihanneelle miehelle.
Ison osan rahoistaan Millar testamenttasi sille torontolaiselle perheelle, johon syntyisi eniten lapsia hänen kuolemaansa seuraavina kymmenenä vuotena. Millar ei voinut aavistaa, että pian hänen kuolemansa jälkeen iskisi Suuri lama, joka sai rahattomat perheet tosissaan ottamaan osaa kilpailuun. Kääntöpuolena oli se, että kaikki eivät voineet voittaa, mutta vähävaraisiin perheisiin syntyi lukuisia uusia suita syötettäväksi. Lopulta reilun 6 miljoonan euron potin jakoi neljä perhettä, joissa kussakin oli syntynyt yhdeksän lasta.
Kisan voitto olisi kuulunut yksinomaan Pauline Clarkelle, jolla oli 10 lasta. Mutta koska puolet lapsista oli syntynyt avioeron jälkeen uuden miehen kanssa, ei ”laittomia” lapsia laskettu lapsiksi. Mitäköhän Millar olisi asiasta ollut mieltä?
Illallista kuolleelle perheelle
Menestyvä nahkatehtaan omistaja John Bowman asui perheensä kanssa pienessä Cuttingsvillen kylässä, joka sijaitsee keskellä ei mitään Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Perheonni ei kuitenkaan ollut pysyvää, sillä Bowmanin ja hänen vaimonsa Jennien ensimmäinen tytär menehtyi vain muutaman kuukauden ikäisenä. Vuosia myöhemmin Jennie ja 23-vuotias Ella-tytär kuolivat lyhyen ajan sisään ja Bowman oli luonnollisesti surun murtama. Vuonna 1881 hän rakennutti Cuttingsvillen kukkuloille mausoleumin perheelleen ja halusi itsestään realistisen ja surevan (ja omituisen) patsaan sen oviaukolle.
Bowman rakensi mausoleumin läheisyyteen myös valtavan kartanon, jossa asui omaan kuolemaansa 1891 saakka. Hän oli täysin vakuuttunut, että koko perhe kokisi uudestisyntymisen, joten vielä eläessään hän perusti rahaston, jota tuli käytettävän kartanon ylläpitoon.
Bowmanin viimeinen toive oli, että 50 000 euron summalla maksettaisiin palvelijoille 21-huoneisen kartanon hoitamisesta, jotta koti olisi valmiina perheelle. Vaatimuksena oli myös, että joka ilta koko perheelle katetaan illallinen, jos he vaikka sattuisivat palaamaan kuolleista nälkäisinä. Toivetta kunnioitettiin, mutta vuoteen 1953 mennessä rahasto oli kulutettu loppuun ja kartano jäi tyhjilleen. Nykyään se toimii museona.
Kertomusten mukaan siellä on vuosien mittaan tapahtunut kaikenlaista selittämätöntä…
Napoleonin hiukset jakoon
Ranskan keisarina 1800-luvun alussa toiminut Napoleon Bonaparte menehtyi karkotettuna Saint Helenan saarella 5. toukokuuta 1821. Napoleonin viimeinen toive oli, että hänen hiuksensa ajeltaisiin pois ja ne jaettaisiin hänen ystäviensä kesken.
Napoleonin kuolinsyystä on käyty keskustelua jo lähes kaksi sataa vuotta. Yksi teorioista on ollut se, että englantilaiset olisivat vankeusaikana hiljalleen myrkyttäneet häntä arsenikilla. Kuoleman jälkeen ystäville jaetut hiustupsut ovat nykyään museoissa ympäri Eurooppaa, joten asia on ollut helppo tutkia jälkeenpäin. Hiuksista on todellakin löytynyt erittäin korkeita arsenikkipitoisuuksia ja lisäksi Napoleon oksensi verta ennen kuolemaansa, mikä on yksi myrkytyksen oireista.
Arsenikki oli 1800-luvulla kuitenkin hyvin yleinen aine muun muassa liimoissa ja tapeteissa, joten monien silloin eläneiden arsenikkipitoisuudet olivat kymmenkertaiset meidän aikalaisiimme verrattuna. Kaikkein todennäköisimmin Napoleon menehtyi mahasyöpään.
Napoleonilla täytyi olla paljon kavereita ja tukkaa, koska tasaisin väliajoin huutokauppoihin ympäri maailman ilmestyy hänen hiussuortuviaan, joita keräilijät ostavat useilla tuhansilla euroilla.
Turha tulla perinnönjaolle viiksekkäänä
Lontoossa Brixtonin kaupunginosassa sijaitsee näyttävä mausoleumi keskellä vilkasta risteystä (kirkon läheisyydessä, lisättäköön). Se on varakkaan Buddin perheen viimeinen leposija. Henry Budd, mausoleumin rakennuttaja, oli 1800-luvun alun kiintöistömoguli, jolla oli omaisuutta ympäri Lontoota.
Ennen kuolemaansa vuonna 1862 Budd päätti tehdä testamentin, etteivät hänen kaksi poikaansa William ja Edward riitelisi perheen satojen tuhansien arvoisista kartanoista. Testamenttiin kirjattiin hyvin erikoinen ehto: Jaettavia kartanoita oli kaksi, joten kummallekin pojalle oli omansa. PAITSI siinä tapauksessa, että jompi kumpi kasvattaa viikset. Viikset olivat Henry-isälle punainen vaate, joten viiksien kanssa oli turha tulla hakemaan perintöä.
Lue myös:
Oudoimmat
Rasputin ei vain suostunut kuolemaan! 10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista – osa 2
Tässä tulee listallinen tarinoita, joissa ihminen nousi kuolleista! Esittelemme nyt siis erikoisia esimerkkejä Lasarus-ilmiöstä eli kuolleista heräämisestä.
Ilmiössä on kyse siitä, että henkilö ei elvytyksestä huolimatta palaa henkiin. Mutta sitten kuitenkin palaa. Joskus ”kuoleminen” on ollut niin pitkäkestoinen, että ihminen on ehditty haudata.
Tälle listalla Listafriikki valitsi tarinoita, jotka päättyivät onnellisesti: ihminen nousi kuolleista ja jatkoi elämäänsä eteenpäin. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta… Mutta emme vain voineet jättää Rasputinia ja hänen lukuisia kuolleista heräämisiään pois listalta; ymmärrätte varmasti!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa tosielämän Lasaruksista voit lukea tästä:
Carlos Camejo
Venezuelalainen Carlos Camejo joutui vuonna 2007 moottoritiellä ajaessaan erittäin vakavaan kolariin. La Victorian kaupungissa asunut Camejo todettiin kuolleeksi ja hänet siirrettiin ruumishuoneelle, jonne miehen murheen murtamaa vaimoa oli pyydetty tulemaan tunnistamaan ruumis.
Kuolinsyyntutkija oli jo aloittamassa ruumiinavausta ja teki leukaan ensimmäisen viillon. Ihmetyksekseen hän huomasi, että haavasta vuoti verta. Kaikki ei ollut kunnossa. Tai toisaalta kaikki nimenomaan oli kunnossa, koska se tarkoitti Camejon olevan hengissä. Lääkäri rupesi ompelemaan viiltoa umpeen, jolloin Camejo heräsi omien sanojensa mukaan ”sietämättömään kipuun”.
Ruumista tunnistamaan saapunut vaimo oli onnensa kukkuloilla, kun hän näki aviomiehensä makaamassa ruumishuoneen käytävällä täysissä sielun ja jonkin ajan päästä ruumiinkin voimissa.
Juuri synnyttänyt nainen
Nimettömänä pysyttelevä saudiarabialainen nainen joutui vuonna 2009 kovien synnytystä edeltäneiden kipujen takia sairaalaan. Kuusi päivää kuwaitilaisessa Jahran sairaalassa kärvisteltyään, lääkärit päättivät suorittaa naiselle keisarinleikkauksen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti.
Naisen aviomies hälytettiin paikalle, ja tätä pyydettiin tulemaan veripankin kautta, koska vaimo menetti verta kovalla vauhdilla. Kun mies vihdoin ennätti sairaalaan, oli jo myöhäistä. Vaimon kerrottiin menehtyneen leikkauspöydälle, mutta vauva oli hyväkuntoinen. Miehelle annettiin kopio kuolintodistuksesta, jotta hän pystyi aloittamaan hautajaisvalmistelut.
Kävi kuitenkin niin, että nainen, joka oli julistettu kuolleeksi, heräsi ruumishuoneella kylmässä ja pimeässä kaapissa. Hän hakkasi ovea paniikissa ja sai huudollaan herätettyä osastolla työskennelleen miehen, joka uskalsi tulla katsomaan mitä kummaa huoneessa tapahtuu.
Aviomies, joka oli jo ilmoittanut suvulle tuskallisesta menetyksestä, soitettiin hakemaan vaimonsa kotiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuolintodistuksen sairaala halusi kuitenkin ehdottomasti takaisin.
Perhe vei tapauksen oikeuteen, mutta asia ei koskaan edennyt mihinkään. Sisäistä tutkintaa ei milloinkaan saatu päätökseen. Pariskunta yritti myös löytää naisen pelastaneen työntekijän, mutta hän katosi mystisesti kuin tuhka tuuleen.
Matthew Wall
Lokakuun toisena päivänä vuonna 1571, vietettiin nuoren maanviljelijän Matthew Wallin hautajaisia. Braughingin kylässä Englannissa asunut Wall oli juuri kosinut mielitiettyään ja häät olivat suunnitteilla, kun hän oli yhtäkkiä yllättäen menehtynyt.
Koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta koko kylän väki kerääntyi saattelemaan pidettyä Wallia viimeiselle matkalleen. Kun saattue käveli Fleece Lane -kujaa pitkin kohti kirkkoa, liukastui yksi arkunkantajista maassa olleisiin lehtiin. Arkku tipahti kaikkien kauhistukseksi maahan.
Miehet nostivat arkun nopeasti ylös, mutta kuulivatkin sisältä koputusta. Matthew Wall oli herännyt henkiin ja pyrki ulos puulaatikosta! Mies oli ilmeisesti saanut epilepsiakohtauksen ja vaipunut sen seurauksena koomaan, joka oli tulkittu hieman väärin.
Wall pääsi kuin pääsikin vihille morsiamensa kanssa ja eli vielä 24 vuotta. Testamentissaan hän jätti kirkolle rahaa ja viimeisen toiveen: Aina lokakuun 2. päivänä Fleece Lane tuli lakaista lehdistä ja kirkossa piti soittaa hautajais- ja hääkelloja.
Edelleen tänä päivänä kyläläiset viettävät Old Man’s Dayta Wallin kunniaksi ja kokoontuvat muistotilaisuuteen tämän haudalle. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun koululaiset ovat lakaisseet lehdet kujalta.
Lyudmila Steblitskaya
Elävältä hautaamiset ja heikot elvytysyritykset voi jollain tasolla ymmärtää vielä sata vuotta sitten. Mutta miten niin väärin voidaan diagnosoida, että ihminen julistetaan virheellisesti kuolleeksi 2010-luvulla?
Venäläinen Anastasia Steblitskaya sai huonoja uutisia marraskuun 4. päivänä vuonna 2011. Hän soitti Tomskin kaupungin sairaalaan kysyäkseen äitinsä Lyudmilan vointia. Hoitaja ilmaisi osanottonsa ja kertoi 61-vuotiaan Lyudmilan kuolleen puoli kuuden jälkeen illalla. Ilmoitettuaan suru-uutisen muulle perheelle lähti Anastasia sairaalalle täyttämään papereita, jotta äidin ruumis voitaisiin siirtää hautaustoimistoon.
Hänelle kuitenkin kerrottiin, että äiti oli jo viety ruumishuoneelle, jonne ei enää siihen aikaan perjantai-illasta päässyt ja seuraavan kerran ovet aukeaisivat maanantaina. Anastasia päätti järjestää hautajaiset heti silloin.
Viikonloppu meni järjestelyissä, ja maanantaiaamuna hän oli aikaisin sairaalalla hakemassa äitinsä ruumista, sillä hautajaiset alkaisivat pian. Eräs osastolla työskennellyt nainen kuitenkin sanoi nähneensä Lyudmilan pari minuuttia aiemmin, ja johdatti Anastasian huoneeseen, jossa toden totta oli hänen äitinsä ilmielävänä. Tytär juoksi kiljuen ulos huoneesta ja soitti perheelleen, että kymmenet hautajaisvieraat saa lähettää kotiin ja haudan kaivamisen voi lopettaa.
Lyudmila oli maannut ruumishuoneella perjantai-illasta lähtien, koko viikonlopun. Hänellä ei ollut ajanjaksosta muuta muistikuvaa, kuin että oli ollut todella kylmä ja iho tuntui aivan kuin kuoriutuvan. Sairaalalta ikävää tapausta ei osattu selittää ja lääkärit olivat ylitsevuotavan pahoillaan, mutta Steblitskayan perheelle riitti yksi anteeksipyyntö. Harvoin sitä saa menetetyksi luullun rakkaansa takaisin.
Grigori Rasputin
Henkiparantaja, naistenmies, noita… Grigori Rasputinia kutsuttiin monella nimellä, mutta kaikkein tunnetuin hän oli läheisestä suhteestaan Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n ja tämän vaimon Aleksandran kanssa. Erityisesti keisarinna oli mieltynyt Rasputiniin, jonka uskottiin pystyvän parantamaan kruununperijä Aleksein hemofilia eli verenvuototauti. Läheiset välit hallitsijaan koituivat lopulta Rasputinin kohtaloksi, mutta muutaman mutkan kautta.
Ensimmäisen kerran Rasputin yritettiin murhata vuonna 1914, kun hommaan palkattu prostituoitu Guseva puukotti miestä vatsaan, niin että sisäelimet tursusivat ulos. Kaikkien hämmästykseksi Rasputin saatiin parsittua kasaan.
Joulukuussa 1916 joukko Venäjän hallinnon korkeita virkamiehiä yhdessä keisarin sukulaisten kanssa päätti hiljentää Rasputinin lopullisesti. He ruiskuttivat miehen lempileivonnaiset täyteen syanidia ja myrkyttivät myös viinin, mutta Rasputin nautti herkuista hätkähtämättä, pyysi vain lisää juotavaa. Yksi turhautuneista murhaajista tarttui aseeseen ja ampui Rasputinia selkään.
Kun mies makasi verilammikossa hengittämättä, siirtyi joukkio juhlimaan toiseen huoneeseen. Kun he palasivat, oli Rasputin täynnä elämää ja hyökkäsi raivoissaan miesten kimppuun. Häntä ammuttiin muutaman kerran lisää; esimerkiksi päähän ja sydämeen.
Kuolleeksi todettu Rasputin nousi jonkin ajan jälkeen uudestaan ylös ja pyrki ulos rakennuksesta, jolloin miesjoukko päätti tappaa hänet kolmannen kerran samana iltana. He hakkasivat Rasputinin mailoilla kuoliaaksi, käärivät ruumiin mattoon ja heittivät Neva-jokeen.
Kun Rasputin parin päivän päästä ongittiin joesta ylös, todettiin ruumiinavauksessa, että kuolinsyy oli ollut hukkuminen.
Lue myös:
Oudoimmat
Suomalainen motoristi todettiin kuolleeksi, mutta heräsikin henkiin: 10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista – osa 1
Oletko kuullut tarinoita, joissa joku nousi kuolleista? Esittelemme nyt ihmeellisiä esimerkkejä Lasarus-ilmiöstä eli kuolleista heräämisestä.
Ilmiössä on kyse siitä, että henkilö ei elvytyksestä huolimatta palaa henkiin. Mutta sitten kuitenkin palaa. Joskus ”kuoleminen” on ollut niin pitkäkestoinen, että ihminen on ehditty haudata. Varsinkin vuosisatoja sitten ei ollut mitenkään harvinaista, että joutui vahingossa elävältä haudatuksi. APUA!!!
Tälle listalla Listafriikki valitsi tarinoita, jotka päättyivät onnellisesti: ihminen nousi kuolleista ja jatkoi elämäänsä eteenpäin.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi tosielämän Lasarusta ovat luvassa huomenna!
Anne Green
Kuva: W. Burdet | A Wonder of Wonders (1651)
Vuonna 1650 reilu parikymppinen, kotiapulaisena työskennellyt Anne Greene oli syyllistynyt rikokseen. Hän oli tietämättään ollut raskaana ja sai keskenmenon ennen kuin raskaus oli ehtinyt puoleen väliin. Tilanteesta säikähtänyt Greene piilotti vauvan, mutta jäi kiinni toimistaan. Tuon ajan laissa luki: ”Jos nainen salailee aviottoman lapsensa kuoleman, on hän murhannut tämän.” Joten joulukuun 14. päivänä nuori Greene tuomittiin hirttopuuhun.
Jostain syystä Greene oli esittänyt ystävilleen omituisen pyynnön; kun pyöveli oli hoitanut osansa, piti ystävien kaikin voimin vetää Greenen ruumista ja roikkua hänen jaloissaan, jotta kuolema olisi nopea. Puolen tunnin narun päässä roikkumisen jälkeen Greene laskettiin hirsipuusta alas, laitettiin arkkuun ja vietiin Oxfordin yliopistolle odottamaan ruumiinavausta.
Seuraavana päivänä, juuri ennen leikkelyn aloittamista, lääkärit olivat huomanneet, että kuollut Greene hengitti. He yrittivät saada naista virkoamaan kaikin keinoin: kaatamalla kuumaa mehua kurkusta alas, laskemalla verta, käärimällä rinnat hauteisiin ja sisäelimiä lämmittääkseen he puhalsivat tupakansavua suolistoon peräruiskeen tavoin. Tiedäthän, juuri ne peruskeinot, joilla potilasta elvytetään…
Lopulta metodit auttoivat ja Greene tervehtyi ennalleen. Oikeuden mielestä hän oli kokenut jo aivan tarpeeksi, joten hänet armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi. Nainen pakkasi tavaransa, otti arkkunsa matkaan mukaan ja muutti pois Oxfordista. Hän meni naimisiin ja sai kolme lasta.
Li Xiufeng
Li Xiufeng järkytti naapureitaan pahanpäiväisesti Kiinassa, Guangxin provinssissa vuonna 2012.
Aamupalaa yksin asuvalle Xiufengille tuonut naapuri, Chen Qingwang, löysi tämän hengettömänä sängystä, eikä 95-vuotiasta naista saatu palautettua elävien kirjoihin yrityksistä huolimatta. Hänen oletettiin menehtyneen rauhallisesti nukkuessaan.
Paikallisiin tapoihin kuului, että kuolleen ruumis jätettiin arkussa useiden päivien ajaksi kotiin, jotta perhe ja tuttavat voivat käydä jättämässä hyvästinsä. Xiufeng laitettiin arkkuun kaksi päivää ”menehtymisensä” jälkeen.
Hautajaisjärjestelyistä vastannut naapuri Qingwang tuli Xiufengin asunnolle neljän päivän kuluttua ja järkytyksekseen huomasi arkun kannen olevan auki ja ruumiin kadoksissa. Naista ei kuitenkaan tarvinnut kaukaa etsiä. Hän istui keittiössä lieden äärellä ja oli ruoanlaittopuuhissa.
Xiufeng kertoi muille kyläläisille ”nukkuneensa sen verran kauan, että nälkä oli melkoinen”. Xiufeng oli vedellyt hirsiä arkussa kuusi päivää! Hänen onnekseen vanhana tapana oli jättää arkku taloon ennen hautaamista.
Valitettavasti toinen perinne ei ollut yhtä mukava yllätys. Kun henkilö kuolee, tulee hänen kaikki omaisuutensa polttaa, joten Xiufeng joutui aloittamaan uuden elämänsä tyhjin käsin.
Margorie McCall
Lurganin kaupungissa, Pohjois-Irlannissa, eli 1700-luvulla tohtori John McCall vaimonsa Margorien ja lastensa kanssa. Vuonna 1705 Margorie sairastui vakavaan kuumetautiin ja menehtyi siihen nopeasti.
Rikkaassa lääkärisperheessä oli varaa arvokkaisiin koruihin, joista yksi oli Margorien suuri vihkisormus. Tohtori ja muut sukulaiset yrittivät irrottaa sormusta, mutta se oli mahdotonta saada pois taudin turvottamista sormista. Koska sairauden pelättiin leviävän, haudattiin Margorie pikimmiten Shankillin hautausmaalle.
Sana lääkärin vaimon kuolemasta oli kiirinyt myös paikallisten haudanryöstäjien korviin. Nämä hiippailivat hautausmaalle heti mahdollisuuden tullen ja avasivat Margorien arkun. Arvokas kultasormus herätti varkaiden kiinnostuksen, mutta hekään eivät onnistuneet sen irrottamisessa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koko sormen leikkaaminen irti; nainenhan oli kuollut, joten mikäpä siinä. Yllätys oli melkoinen, kun terävä veitsi painui ihoon ja Margorie nousi istumaan kurkku suorana huutaen.
Varkaat pakenivat paikalta ilmeisen järkyttyneinä, Margorie kömpi arkusta ylös ja suuntasi kulkunsa kohti kotiaan. Kotona McCallit surivat vaimonsa ja äitinsä menettämistä, kun he kuulivat ovelta koputuksen. John sanoi: ”Jos en tietäisi äitinne olevan kuollut, voisin vannoa, että tuo oli hänen koputuksensa.” Kuinka ollakaan, kuolleista noussut Margoriehan siellä tosiaankin yritti sisälle.
Angelo Hays
Ranskalaisen Angelo Haysin tapaus on ehkä yksi tunnetuimmista elävältä hautaamisista. 19-vuotias Hays oli innokas motoristi ja hänet tunnettiinkin kotikylässään poikana, joka oli aina ajelemassa.
Eräänä epäonnisena päivänä vuonna 1927 Hays joutui onnettomuuteen, jossa hän lensi moottoripyöränsä selästä pää edellä tiiliseinään. Nuoren miehen kasvot ja pää olivat törmäyksen seurauksena täysin hajalla, eivätkä lääkärit suorittaneet kummempia pelastustoimenpiteitä; oli selvää, että Hays oli menehtynyt. Edes hänen vanhempansa eivät päässeet katsomaan poikaansa, sillä vammat olivat niin karmeat.
Hautajaisten jälkeen perheen vakuutusyhtiö kiinnostui tapauksesta, koska selvisi, että Haysin isä oli ottanut vain muutamaa kuukautta ennen turmaa teini-ikäiselle pojalleen kattavan henkivakuutuksen. Ehkäpä juuri siksi, että tämä vietti aikansa moottoripyörän satulassa.
Vakuutustarkastaja kuitenkin epäili vilppiä ja määräsi haudan avattavaksi. Ja hyvä niin! Kun arkku oli nostettu ja lääkäri alkoi pari päivää hautajaisten jälkeen avaamaan Haysin käärinliinoja, huomasi hän pojan olevan edelleen lämmin. Potilas kiidätettiin samantien sairaalaan ja mittaviin leikkauksiin, sillä vammat eivät olleet kadonneet mihinkään.
Pitkän toipumisen jälkeen Hays tervehtyi täysin ja hänestä tuli Ranskassa kuuluisa. Julkkiksen elämää viettänyt Hays esiintyi myöhemmin televisiossa ja kehitti jopa uudenlaisen arkun, jossa oli viihdykkeitä, kemiallinen vessa ja radiopuhelin, jos jollekin sattuisi käymään yhtä kurjasti kuin hänelle itselleen.
Suomalainen Lasarus
Heinäkuussa 2012 MC Seven Flames -moottoripyöräkerho kokoontui Pyhäjärvellä, Emolahden leirintäaluella, kun nimettömänä pysyvä kerhon jäsen oli saanut yllättäen sairaskohtauksen.
Paikalle oli tullut ambulanssi kiireen vilkkaa, mutta ensihoitajien suorittamasta elvytyksestä huolimatta miestä ei saatu henkiin. Elvytystä johtanut sairaanhoitaja oli koko toimenpiteen ajan yhteydessä ensihoidon lääkäriin, jonka suostumuksella kymmeniä minuutteja kestänyt elvytys lopetettiin tuloksettomana. Miehen todettiin menehtyneen.
Leirintäalueelle soitettiin ruumisauto, jonka ympärille motoristit kerääntyivät tekemään kunniaa joukosta poistuneelle jäsenelle. Auto lähti suruliputuksen saattelemana kohti paikallista terveyskeskusta, mutta jossain vaiheessa matkaa ”kuollut” mies kuitenkin heräsi, kyyti vaihtui ambulanssiksi ja kohde Oulun yliopistolliseksi sairaalaksi.
Lehtitietojen mukaan kuolleista herännyt mies elää ja voi hyvin, mutta ei halua itse puhua asiasta julkisesti. Moottoripyöräkerholaisia onnellisesti päättynyt tapaus jututtaa edelleen joka kerta, kun he kokoontuvat.
Lue myös:
-
Tiede5 päivää sitten10 uskomatonta tarinaa, joissa oman ruumiinjäsenen irti leikkaaminen pelasti hengen – osa 1
-
Tiede1 viikko sittenSalametsästys: 10 innovatiivista keinoa, joilla taistellaan laitonta metsästystä vastaan – osa 1
-
Tiede1 viikko sittenSarvikuonoille pinkit sarvet: 10 innovatiivista keinoa, joilla taistellaan salametsästystä vastaan – osa 2
-
Yhteiskunta1 viikko sittenHitler, maapallo, miestutkijat: 10 Time-lehden mielenkiintoista ja kiistanalaista valintaa vuoden henkilöksi