Yhteiskunta

Hirmuhelteet: 10 historian pahinta lämpöaaltoa

Julkaistu

Tänään tutustutaan historian pahimpiin lämpöaaltoihin.

Infernaalinen lämpöaalto on viime päivinä kurittanut Pohjois-Amerikan länsiosia, ja Kanadassa on lyöty koko maan lämpöennätykset uusiksi. Listafriikki ottaa nyt katsauksen historian pahimpiin hirmuhelteisiin.

Vaikka me varsinkin Suomessa aina toivomme kesästä lämpöistä ja aurinkoista, on tukala helle yksi vaarallisimmista sääilmiöistä. Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa elohopea on viimeisen viikon aikana kohonnut lähes 50 asteeseen, mikä on täysin sietämätön lämpötila – lämpöaalto on vienyt kymmenien ihmisten hengen.

Koko maapallon vuosittaisesta keskilämpötilasta on pidetty kirjaa vuodesta 1880 lähtien ja yhdeksäntoista historian kuuminta vuotta on koettu tällä vuosituhannella. Historian kuumin vuosi oli 2016. Toiseksi nousi 2020 ja kolmantena on 2019.

Joten vaikka tällä listalla käydään läpi vanhojakin hellejaksoja, on tilanne nyt katastrofaalinen. Vuoden 2021 ensimmäinen puolisko on jo näyttänyt kyntensä, kun nyt käynnissä olevien helteiden lisäksi mukaan lasketaan muun muassa Euroopan helmikuinen lämpöjakso, Lähi-idän yli 50 asteen pätsi ja Pohjois-Siperian helteinen toukokuu. Ei olisi yhtään kumma, jos kuumimman vuoden ennätys menisi jälleen uusiksi.

Tässä tulevat kronologisessa järjestyksessä historian kymmenen pahinta lämpöaaltoa.

Advertisement

Euroopan suuri kuivuus, 1540

Keski- ja Etelä-Eurooppa tukahtui kuumuuteen vuonna 1540, mutta äärimmäinen sääilmiö ei ollut vain kesän mittainen, sillä 11 kuukauden aikana koettiin harvinaislaatuinen ”megakuivuus”. Silloin ei käytännössä satanut yhtään. Se oli mahdollisesti kuumempi kesä kuin maanosaa vuonna 2003 koetellut tuhoisa lämpöaalto, johon palataan listalla myöhemmin.

Sveitsiläinen historioitsija Christian Pfister on kertonut vuoden 1540 pätsistä Spektrum-lehden haastattelussa seuraavasti: ”Keskimääräinen lämpötila ylitti monessa maassa 1900-luvun keskiarvot jopa seitsemällä asteella ja yli 40 asteen helteitä oli ympäri mannerta.”. Pfisterin mukaan metsäpalot polttivat laajoja alueita eikä kyseisen kesän ajalta löydy yhtäkään mainintaa ukkosmyrskyistä. ”Lammet ja lähteet olivat kuivina jo toukokuussa ja nälänhätä oli kova, sillä pelloilta ei saatu mitään”. Arvioiden mukaan lämpöaalto ja kuivuus tappoivat puoli miljoonaa ihmistä, joista monet menehtyivät puhtaan juomaveden puutteesta aiheutuneisiin ripulitauteihin.

Ilmiö alkoi Italiassa, jossa lokakuun 1539 ja huhtikuun 1540 välillä ei satanut pisaraakaaan ja talvi tuntui heinäkuulta. Katasrofaalinen sää levisi pohjoisempaan, ja heinäkuussa Reinin, Elben ja Seinen pystyi ylittämään kuivin jaloin. Sveitsin, Saksan ja Itävallan rajalla sijaitsevalla Bodenjärvellä viini oli halvempaa kuin vesi, joka oli tuona vuotena harvinaista herkkua.

New Yorkin lämpöaalto, 1896

Kun lähestyttiin 1900-luvun loppua, oli New York Cityssä noin 3 miljoonaa asukasta, joista iso osa oli paremman elämän perässä Atlantin toiselle puolelle seilanneita eurooppalaisia maahanmuuttajia. Monet pakkautuivat asumaan Manhattanin saaren eteläosiin Lower East Siden halpoihin vuokra-asuntoihin.

Kun kymmenen päivän armoton hellejakso iski Isoon Omenaan heinäkuussa 1896, muuttuivat jo valmiiksi surkeat elinolosuhteet suoranaiseksi helvetiksi. Noin 1300 newyorkilaista kuoli paahtavan kuumuuden seurauksena, joko suoraan tai välillisesti. Tarinan mukaan lämpötila oli niin korkea, että erään miehen ikkunalaudalle jättämät tekohampaat sulivat.

Koska huoneet olivat minimaalisen pieniä niissä asuvien perheiden kokoon nähden ja kaupunki oli kieltänyt puistoissa nukkumisen, etsivät ihmiset epätoivoisesti helpotusta mistä tahansa. He kiipesivät nukkumaan katoille ja palotikkailla tai menivät joenrannan laitureille edes kevyen tuulenvireen toivossa. Itse asiassa osa lämpöjakson aikana menehtyneistä heitti henkensä pudottuaan unissaan korkealla sijainneista nukkumapaikoistaan. Loput kuolivat lämpöhalvaukseen tai nestehukkaan. Lämpöaalto kuritti myös kaupungin eläimiä ja yli 1000 hevosta kuoli tuskallisessa yli 40 asteen kuumuudessa.

Vaikka kuolonuhrien määrä jatkoi kasvamistaan, ei kaupungin johto tehnyt mitään auttaakseen. Pormestari kutsui hätäkokouksen vasta, kun lämpöaalto osoitti laantumisen merkkejä. Newyorkilaisten pelastavaksi enkeliksi nousi yllättävä taho, kun poliisikomission johtaja Theodore Roosevelt määräsi virkavallan toimittamaan vuokra-asuntoja täynnä oleviin naapurustoihin ilmaiseksi jäätä ja tarjoamaan ambulanssipalveluja huonovointisille. Joidenkin historioitsijoiden mukaan lämpöaalto pelasti Rooseveltin huterasti sujuneen poliittisen uran ja toimi lähtölaukauksena matkalle kohti presidenttiyttä.

Advertisement

Pohjois-Amerikan lämpöaalto, 1936

Kun hirmuinen lämpöaalto iski Yhdysvaltoihin ja Kanadaan vuoden 1936 kesäkuussa jatkuen läpi kesän, elokuun loppuun saakka, ei ajankohta olisi voinut olla huonompi. Suuri lama oli jo vuosia ajanut Yhdysvaltoja, ja toki koko maailmaa, taloudelliseen taantumaan ja kaiken lisäksi edeltävä talvi oli rikkonut kylmyysennätyksiä. Yhdysvalloissa oli myös kärsitty ankarasta kuivuudesta ja maan keskiosissa jylläsivät vuosia jatkuneet pölymyrskyt, jotka tuhosivat viljelyksiä ja tekivät alueesta asuinkelvottoman. Kesän lämpöaalto oli viimeinen niitti.

Elohopea kohosi monessa osavaltiossa epäinhimilliseen 50 asteeseen ja myös Kanadan provinsseissa lyötiin lämpöennätyksiä. Keskilänsi, jota hiekkamyrskytkin piinasivat, oli kamppaillut heinäsirkkainfestaation kanssa, mutta kovan kuumuuden vuoksi kuolleita sirkkoja alkoi putoilla taivaalta. Lääkärit ja hoitajat pyörtyivät kesken leikkausten ja ruumishuoneet täyttyivät. Lehdissä julistettiin, että kesä 1936 oli kuin yhtä suurta raamatullista vitsausta.

Kesän lopuksi noin 5000 amerikkalaista ja 1100 kanadalaista oli kuollut kuumuuteen tai hukkuneet paetessaan paahdetta vesistöihin.

Kreikan lämpöaalto, 1987

Vaikka Kreikan kesässä elohopea on tasaisesti kolmekympin tienoilla, ovat yli 40 asteen lämpötilat verrattain harvinaisia – varsinkin pitkinä ajanjaksoina. Heinäkuun 20. päivänä vuonna 1987 alkanut lämpöaalto oli kuitenkin armoton ja jopa 1500 kreikkalaista menehtyi kuumuuden vuoksi. Korkea ilmankosteus ja täysin tuulettomat päivät pahensivat lämpötilan vaikutuksia.

Ateenassa lämpötila kohosi 45 asteeseen ja pääkaupungin rautatiekiskot laajenivat ajokelvottomiksi. Sairaalapedit loppuivat kesken ja ruumishuoneet olivat pulassa; suurin osa kuolonuhreista tuli juuri sairaaloissa, joissa oli puutteellinen ilmastointi. Ilmastointilaitteet eivät muutenkaan olleet laajassa käytössä 1980-luvun Kreikassa.

Kuolleita siirrettiin tilanpuutteen vuoksi armeijan tiloihin. Hautaustoimistot joutuivat ostamaan jäätä paikallisilta kalatoreilta, jotta ruumiiden mätänemisprosessia saatiin pidettyä edes jotenkin aisoissa ennen hautoihin laskemista.

Lämpöaalto kesti seitsemän päivää, joiden aikana koko Manner-Kreikka kiehui yli 40-asteessa. Aivan viime vuosina lämpötilat ovat aiempaa huomattavasti tiuhemmin kohonneet samoihin lukemiin, mutta ei ainakaan vielä yhtä pitkäksi aikaa kuin vuonna 1987.

Advertisement

Chicagon lämpöaalto, 1995

Yhdysvaltoja oli 1980-luvulla koetellut kaksi (1980 ja 1988) viikkoja kestänyttä ja maanlaajuisesti tuhansia ihmishenkiä vaatinutta lämpöaaltoa, mutta kesällä 1995 Chicagoon vyöryi ”vain” viisi päivää kestänyt helle, joka yksistään tappoi noin 700 kaupunkilaista.

Heinäkuun 13. päivänä elohopea nousi 41 asteeseen ja kosteuden kanssa lämpötila tuntui lähes 50-asteiselta. Päivien kuluessa Chicagon infrastruktuuri rupesi pettämään: Sähköverkon kantokyky ylittyi, kun asukkaat pitivät ilmastointilaitteitaan täysillä ympäri vuorokauden. Useissa naapurustoissa vedenpaine laski olemattomaksi, kun ihmiset avasivat kaduilla vesiposteja etsiessään helpotusta. Rautatiekiskot taipuivat, mikä aiheutti massiivisia viivästyksiä työmatkaliikenteeseen. Sairaalat ja ruumishuoneet täyttyivät, ja jo parin päivän päästä menehtyneiden ruumiille ei enää ollut tilaa.

Lämpöaalto paljasti, miten heikosti Chicago oli valmistautunut katastrofeihin ja sen ansiosta kaupungissa ruvettiin valmistelemaan yksityiskohtaista toimintasuunnitelmaa samankaltaisten tilanteiden varalle. Asiantuntijat onnistuivat tragedian myötä kumoamaan myös yleisen harhaluulon siitä, mihin ihmisryhmiin äärimmäinen kuumuus vaikuttaa pahiten. Vaikka väestössä oli enemmän ikääntyneitä naisia, kuoli vanhoja, yksineläviä miehiä paljon enemmän. Tutkijoiden mukaan naisten vahvat sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys toimivat kuin puolustuskeinona. Kuumuuden vaaroista ruvettiin myös tiedottamaan entistä enemmän, sillä sairaaloihin päätyi huolestuttava määrä nuoria ja hyväkuntoisia ihmisiä äkillisen munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Mysteerin syy selvisi vasta jälkeenpäin: monet olivat lähteneet juoksulenkille täysin tietämättöminä äärimmäisen helteen vaaroista.

Kun seuraava lämpöaalto neljän vuoden päästä vyöryi Chicagoon, oli kaupunki paljon paremmin valmistautunut ja nopeiden vastatoimien ansiosta kuolonuhreja tuli vain hieman reilu sata, vaikka olosuhteet olivat yhtä hirveät.

Euroopan lämpöaalto, 2003

Kuva: Cypris | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Heinä- ja elokuussa vuonna 2003 Eurooppa käristyi sellaisissa lämpötiloissa, että tutkijat julistivat kesän olleen kuumin sitten vuoden 1540. Paahtava helle vaati arvioiden mukaan jopa 40 000 uhria; luku voi olla kymmeniä tuhansia korkeampikin, sillä aina kuoleman ei voitu varmasti sanoa johtuneen kuumuudesta. Kaikkein eniten kärsivät vauvat, kroonisesti sairaat sekä yksin tai hoitokodeissa asuneet vanhukset.

Pitkän kuuman ja kuivan jakson vuoksi Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa riehui metsäpaloja ja koko eteläisessä Euroopassa koettiin valtavia satomenetyksiä. Alpeilla vuorten ikijää alkoi sulaa aiheuttaen yllättäviä tulvia.

Yksi eniten kärsineistä maista oli Ranska, jossa kuolonuhrien määrä kohosi jopa 14 000. Tragedia paljasti järkyttäviä puutteita maan valmiudessa hoitaa äärimmäisestä kuumuudesta johtuvia ongelmia: mediassa kerrottiin hoitoon pääsyn viiveestä, alimitoituksesta sairaaloiden hoitohenkilökunnassa sekä siitä, miten ihmiset eivät tunnistaneet esimerkiksi vakavan nestehukan oireita.

Advertisement

Eikä tämä ollut vain Ranskan ongelma, sillä Euroopassa on totuttu lauhkean vyöhykkeen ilmastoon, jossa pitkät kuumat jaksot eivät ole tavallisia. Ainakaan ennen. Kesän 2003 jälkeen monet maat rupesivat tekemään toimintasuunnitelmia äärimmäisten lämpöaaltojen varalle.

Yllä olevassa kuvassa Loire-joki lähes tyhjäksi kuivuneena.

Australian lämpöaalto, 2009

Kuva: CSIRO | CC BY 3.0 (kuvaa rajattu)

Australiassa on totuttu äärimmäiseen kuumuuteen, mutta ei sielläkään olla tässä suhteessa yli-ihmisiä. Rajuimmin Etelä-Australian ja Victorian osavaltioihin tammikuun 25. päivänä vuonna 2009 iskenyt lämpöaalto vaati 374 ihmisen hengen.

Adelaiden kaupungissa todistettiin historiallista kuuden päivän putkea, jonka aikana lämpötila nousi joka päivä yli 40 asteen ja monissa Etelä-Australian syrjäisemmissä maalaiskylissä tuskailtiin reilusti yli 45 asteen helteessä.

Melbournessa lyötiin yli 150 vuotta vanha lämpöennätys uusiksi, kun elohopea nousi 46,4 asteeseen. Historiallista oli myös se, että vuodenajasta riippumatta yleensä epävakaisessa Melbournessa koettiin kolmena peräkkäisenä päivänä yli 43 asteen kuumuus, joka kuritti myös kaupungin juna- ja raitiovaunuliikennettä, sillä raiteet rupesivat taipumaan. Victorian osavaltiossa yli puoli miljoonaa ihmistä kärvisteli ilman ilmastointia, sillä äärimmäinen kuumuus räjäytti muuntajia ja sähköverkko takkusi muutenkin ylikuormituksesta johtuen.

Helmikuun 7. päivä vuonna 2009 on vuosittain laajoista metsäpaloista kärsivän maan synkin päivä palojen osalta. Mustaksi lauantaiksi, Black Saturday, nimettynä päivänä saivat alkunsa yli kuukauden kestäneet metsäpalot, joissa kuoli 173 ihmistä – suurin osa tuona yhtenä kauheana päivänä.

Advertisement

Venäjän lämpöaalto, 2010

Vuonna 2010 Venäjällä koettiin lämpöaalto, jollaista ei oltu nähty yli vuosisataan – venäläismedioiden mukaan vuosituhanteen. Oikeastaan koko kesän jossain päin suurta maata kärvisteltiin 38 asteen helteissä, mikä tosiaan on itänaapurissamme harvinaista. Venäjän historian lämpöennätys, 45,4 astetta, mitattiin Uttassa kesäkuun 12. päivänä.

Kuumuus oli tuhoisa ja iso osa karjasta sekä viljasadosta menetettiin. Metsäpalot riehuivat hallitsemattomasti ja itse asiassa sankan savun aiheuttamat hengitysongelmat yhdistettynä helteisiin nostivat Venäjän lämpöaallon uhrilukua. Ja tuo luku oli musertava: arvioiden mukaan kuumuuden takia kuoli tuon kesän aikana noin 56 000 ihmistä. Kesä 2010 pitää hallussaan ihmisuhrien määrässä mitattuna maailman tuhoisimman lämpöaallon surullista ennätystä. Lukuisia kuolonuhreja tuli lämpöaallon epäsuoran vaikutuksen vuoksi, kun venäläiset säntäsivät sankoin joukoin uimarannoille, joilla epätavallisen suuri määrä ihmisiä hukkui.

Tutkijat ennustivat tuolloin, että kun maapallon keskilämpötila nousee, tullaan pohjoisessa näkemään entistä pahempia lämpöaaltoja ja metsäpaloja. Tuosta ei olla tultu kuin yksitoista vuotta eteenpäin, ja jo nyt asiantuntijoiden voidaan todeta olleen oikeassa. Valitettavasti.

Intian lämpöaalto, 2015

Toukokuussa 2015 alkanut äärimmäisen kuuma ajanjakso vei Intiassa hengen ainakin 2500 ihmiseltä. Lämpötila pääsi kohoamaan pahimmillaan 48 asteeseen ja ympäri maata kärvisteltiin päiväkausia 45 asteen helteessä.

Delhin kadut alkoivat sulaa ja pehmeä asvaltti hankaloitti liikkumista. Monessa kaupungissa ahkera ilmastointilaitteiden käyttäminen sai aikaan sähkökatkoksia, mikä tietenkin pahensi ihmisten piinaa. Bussi- ja rautatieasemille pystytettiin ensiapupisteitä, joissa heikkoon kuntoon päässeet ihmiset saivat nesteytystä ja suoloja – joko suun kautta tai suoraan suoneen.

Intian viranomaiset kannustivat ihmisiä juomaan vettä, pysymään varjossa ja käyttämään suojaavia vaatteita sekä päähineitä, mutta iso osa menehtyneistä oli köyhiä ja/tai kodittomia, joille yksinkertaisilta vaikuttaneet ohjeet saattoivat olla mahdottomia toteuttaa.

Vaikka Intiassa on totuttu vuosittaisiin lämpöaaltoihin, oli vuonna 2015 koettu jakso omaa luokkaansa. Se johtui monsuunikauden viivästymisestä, sillä normaalisti ennen kesämonsuunin ensimmäisiä kunnon sateita, tulee ilmaa viilentäviä ”esikuuroja”. Sateita ei tuolloin ollut tullut viikkoihin.

Advertisement

Perjantaina, kesäkuun 5. päivänä, oli ilon päivä, kun Intian valtion meteorologian laitos ilmoitti monsuunin saapuneen maan eteläkärkeen. Pohjois-Intiassa helpotusta jouduttiin odottamaan vielä useita päiviä ja monessa pohjoisen osavaltiossa tehtiin vielä lämpöennätyksiä siinä vaiheessa, kun etelää jo ”hellivät” voimakkaat merituulet ja rankkasateet.

Lue myös: Taj Mahal – faktoja yhdestä maailman seitsemästä ihmeestä

Pakistanin lämpöaalto, 2015

Kun Intia lakkasi kärventymästä kesäkuussa 2015, siirtyi lämpöaalto Pakistaniin. Todellisuudessa kyse oli erillisestä sääilmiöstä, mutta kuumuus iski itänaapuriin kesäkuun 18. päivänä, heti Intian helteiden hellitettyä. Vakavin tilanne oli eteläisimmässä Sindhin provinssissa, jossa sijaitsee myös suurkaupunki Karachi, jonka metropolialueella asuu yli 20 miljoonaa ihmistä.

Lämpötila nousi pahimmillaan 49 asteeseen ja kuumuus vei yli 2000 ihmisen hengen. Sairaaloiden ruumishuoneet täyttyivät ja menehtyneiden omaisille ilmoitettiin, että ruumiita ei enää voida ottaa vastaan. Nestehukka ja lämpöhalvaukset olivat yleisimmät kuolinsyyt, ja sähköverkon laajat häiriöt jättivät monet alueet vaille toimivaa ilmastointia, tuulettimia ja vesipumppuja, mikä nosti uhrien määrää huomattavasti. Eläintarhoissa kuoli useita eläimiä, vaikka hoitajat kantoivat jäätä häkkeihin, ja monet karjankasvattajat menettivät eläimiään.

Vaikka vuonna 2017 Pakistanissa koettiin lämpöaalto, jossa elohopea kipusi yli 50 asteeseen, oli noin viikon kestänyt hellejakso vuonna 2015 tuhoisampi. Osaltaan siksi, että se osui juuri Ramadanin aikaan. Silloin muslimit pidättäytyvät syömästä ja juomasta – vesi mukaan lukien – valoisalla. Koska kyseessä oli hengenvaarallinen poikkeustila, antoi Mufti Mohammad Naeem, korkea-arvoinen muslimijohtaja, harvinaisen fatwan eli lausunnon, jolla julistettiin lupa paaston keskeyttämiseen. Pakistanilaisia kannustettiin syömään ja juomaan, vaikka se katkaisikin pyhän kuukauden vieton ja rikkoi yhtä islamin viidestä peruspilarista.

Lue myös:

Advertisement

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, oletko helteiden ystävä vai onko kuuma sää sinulle pelkkää tuskaa.

Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteiskunta

10 erikoista esinettä, jotka lääkärit ovat poistaneet ihmisten sisältä

Julkaistu

Tällä listalla käsitellään erikoisimpia esineitä, joita lääkärit ovat poistaneet ihmisten sisältä.

Vaikka lääkärit kohtaavat työssään mitä kummallisimpia asioita, niin joskus hekin jäävät sanattomiksi. Nämä kymmenen yllätystä taatusti ovat sen tehneet.

Listafriikki otti tällä kertaa käsittelyyn ihmisten sisältä löytyneet erikoiset esineet. Ja niitähän riittää. Varsinaisesti nämä esineet eivät ole erikoisia, mutta niiden päätyminen ihmiskehon sisälle ei ole toivottavasti ihan jokapäiväistä puuhaa.

Osa on päätynyt elimistöön aivan vahingossa ja toiset tarkoituksella. Ihmisen kekseliäisyydellä tai ongelmanratkaisukyvyllä ei kyllä välillä ole rajaa.

Ammus takapuolessa

1980-luvun lopulla itäisessä Lontoossa sijaitsevalle klinikalle saapui toisen maailmansodan veteraani, joka oli jo pitkään kärsinyt pahoista peräpukamista. Pukamat, jotka ovat peräaukon laajentuneita laskimoita, olivat äityneet niin pahoiksi, että ne pullistuivat ulos ja hankautuivat kivuliaasti miehen alushousujen saumaan.

Päästääkseen kiusankappaleista eroon mies oli työntänyt niitä takaisin sisään käyttämällä ensimmäistä käteensä osunutta esinettä: tykistön ammusta, joka oli peräisin hänen sodan aikana operoimastaan ilmatorjunta-aseesta. 

Eräänä päivänä ammus oli kuitenkin sujahtanut pukamien perässä kokonaan sisään, eikä mies onnistunut saamaan sitä ulos, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lääkärin puoleen kääntyminen. Lääkäri oli juuri laittamassa sormiaan sisään, mutta varmisti vielä, että kyseessähän on tietysti käytetty hylsy. 

Advertisement

Siihen veteraani vastasi: ”Ei tokikaan ole. Siinä on tarpeeksi tulivoimaa pudottamaan yksi Messerschmitt taivaalta.”. (Messerschmitt on saksalainen yhtiö, joka valmisti sodan aikana taistelulentokoneita.)

Tämän viattoman toteamuksen jälkeen paikalle kutsuttiin pommiryhmä, joka rakensi lyijylaatikon miehen takapuolen ympärille ja purki ammuksen kohteessa ennen sen poistamista.

27 piilolinssiä

Marraskuussa 2016 eräs englantilainen, 67-vuotias nainen oli menossa kaihileikkaukseen. Hän oli jo vuosien ajan kärsinyt heikentyneestä näöstä ja epämukavuuden tunteesta oikeassa silmässään, mutta oli pistänyt oireet vain ikääntymisen piikkiin.

Kun naista oltiin valmistamassa leikkaukseen, löysi nukutuslääkäri silmäluomen alta kovan, sinisävyisen massan, joka osoittautui 17 kappaleeksi yhteenliimautuneita piilolinssejä. Kirurgi poisti mikroskoopin avulla vielä 10 linssiä lisää.

Rupal Morjaria, yksi operaatiossa mukana olleista lääkäreistä, on myöhemmin kertonut, että kukaan ei voinut uskoa, ettei nainen ollut huomannut piilolinssikasaa.

Potilas oli kertonut käyttäneensä kuukausittain vaihdettavia linssejä jo 35 vuoden ajan ja oli toki välillä tuntenut, kuin silmässä olisi jotain sinne kuulumatonta, mutta ei ollut sen enempää kiinnittänyt asiaan huomiota. Nainen oli yllättäen selvinnyt ilman tulehduksia ja kaihileikkauskin saatiin suoritettua, joskin myöhempänä ajankohtana.

Advertisement

Vibraattori ja salaatinottimet

Tämä on listan ainoa kohta, jossa sellaisia peräsuoleen jääneitä esineitä, joilla on tavoiteltu seksuaalista mielihyvää. Niitä toki riittäisi pulloista lamppuihin, mutta tämä tapaus nousi surkuhupaisuudessaan kaikkien yläpuolelle.

Nimettömänä pysyttelevä mies joutui suuntaamaan vauhdikkaan illan jälkeen ensiapuun, koska ei ollut onnistunut saamaan vibraattoria ulos takapuolestaan. Siinä kohtaa hän oli vielä liian häpeissään lähteäkseen lääkärille, joten hän päätti yrittää ensin kotikonstein. Mies kaivoi keittiön laatikosta salaattiottimet ja lähti niillä kalastelemaan kadonnutta seksilelua. 

Jollain ihmeellä myös salaattiottimet luiskahtivat liian syvälle ja miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen joukko kodinkoneita peräsuolessaan.

Onneksi hoitohenkilökunnalla oli operaatioon paremmin sopivammat välineet ja mies saatiin vapautettua tukalasta tilanteesta. 

Kirurgiset pihdit

Lääketieteellisessä Hippokratia-julkaisussa esiteltiin keväällä 2014 tapaus, jossa 36-vuotiaan naisen vatsaonteloon oli jäänyt leikkauksen jäljiltä pihdit.

Naiselta oli kolme vuotta aiemmin poistettu maksasta kysta ja hän oli jatkanut elämäänsä ilman mitään ongelmia. Sitten eräänä päivänä pöntöllä istuessaan hänen ulosteensa mukana oli tullut kummallinen pala metallia. Nainen huolestui, kuten kuka tahansa siinä vaiheessa, ja otti lääkäriin yhteyttä. Röntgenkuvissa vatsaontelossa näkyi kirurgille kuuluvat pihdit, tai ainakin suurin osa niistä. 

Kun nainen leikattiin vierasesineen poistamiseksi, olivat pihdit jo mustuneet ja syöpyneet, mutta eivät olleet aiheuttaneet vatsaontelossa mitään vahinkoa. Metallinpala, jonka nainen oli aiemmin vessareissullaan kohdannut ja ottanut talteen, osoittautui olevan osa pihtejä.

Advertisement

Leikkauksissa tuskin koskaan jää mitään potilaiden sisälle (niinhän sen pitäisi olla), vaikka muutamia tapauksia tiedetäänkin, joissa unohtuneet sienet tai liinat ovat huokoisina materiaaleina aiheuttaneet vakavia tulehduksia. Varsinaisten työvälineiden katoaminen potilaan uumeniin on kuitenkin hyvin harvinaista, mutta selvästikään ei mahdotonta. 

Sakset kurkussa

Kirurgit pelastivat epäonnisen miehen hengen Putianin sairaalassa, itäisessä Kiinassa keväällä 2009. Kong Lin oli tullut vastaanotolle kivusta kalpeana ja tuskanhikeä valuen. Hänen oli vaikea hengittää ja sylki oli jo verestä punaista.

Mies oli nielaissut kynsisakset, jotka röntgenkuvat paljastivat jumittuneen ruokatorven alkupäähän teräpää ylöspäin. Lin oli hammastikun puutteessa päättänyt puhdistaa purukalustoaan 10 senttimetrin mittaisilla saksilla.

Puhdistusoperaation ollessa käynnissä eräs 27-vuotiaan Linin kavereista oli kertonut hyvän vitsin, joka oli saanut miehen nauramaan ja vahingossa vetäisemään sakset kurkkuunsa. Kun hän oli yrittänyt yskiä saksia ulos, kulkeutuivat ne vain syvemmälle ruokatorveen ja terät painautuivat kurkunkanteen viiltäen sitä kivuliaasti – ja vaarallisesti – auki. 

Kirurgit eivät voineet nukuttaa Liniä leikkauksen ajaksi, sillä hänen vartalonsa olisi rentoutunut liiaksi ja sakset olisivat liikkuneet yhä syvemmälle. Siispä teräase poistettiin puudutuksessa.

Jäiks! Harvan kurkku on viilletty auki. Ja vielä harvemman kurkku on viilletty auki sisältäpäin.

Advertisement

Ruokailuvälineitä – koko setti

Alankomaalainen 52-vuotias Margaret Daalman saapui 1970-luvulla ensiapuun kovien vatsakipujen vuoksi. Kirurgit jäivät sanattomiksi, kun röntgenkuvat paljastivat mahan sisällön. Nopealla vilkaisulla kuvissa näytti olevan mustekala lonkeroineen, mutta totuus oli ehkä järkyttävämpi.

Daalman kiidätettiin hätäleikkaukseen, jossa hänen mahastaan poistettiin 78 kappaletta haarukoita ja lusikoita. Ruokaluvälinesetin poistanut kirurgi oli jälkeen päin jutellut Daalmanin kanssa, ja tämä oli kertonut tunteneensa pakottavaa tarvetta metallin syömiseen. Joka kerta illalliselle istuessaan häntä ei ollut kiinnostanut lautasen sisältö tippaakaan, mutta pöytähopeat sitäkin enemmän. Niinpä hän oli pistellyt niitä poskeensa.

Mahasta ei löytynyt kuitenkaan veitsiä, eikä Daalman osannut kertoa syytä sille, miksi ne eivät koskaan houkutelleet samalla lailla kuin haarukat ja lusikat. Daalmanilla oli todennäköisesti syömishäiriö nimeltään pica, jossa henkilö himoitsee ja ahmii kaikkea muuta kuin ruokaa, mutta sitä ei vielä tuolloin tunnettu.

Haarukka

Äskeisen ruokailuvälinesetin jälkeen yksittäinen haarukka voi kuulostaa vähäiseltä, mutta tässä kohtaa käsittämättömämpää on syy, miksi esine oli potilaan sisälle päätynyt. 

Heinäkuussa 2003 israelilainen nainen hakeutui Poriyan sairaalaan Tiberiassa, kun hän oli vahingossa nielaissut haarukan. Röntgenkuvissa haarukka näkyi olevan poikittain jumissa naisen mahalaukussa ja kirurgit onnistuivat poistamaan sen vatsaontelon tähystysleikkauksella, tekemällä vain pienen reiän vatsaan.

Nimettömänä pysytellyt 32-vuotias nainen oli ollut siivoamassa kotiaan, kun kovakuoriainen oli hypännyt hänen suuhunsa ja hän oli epähuomiossa nielaissut sen. Mitään kovin kamalaa hyönteisen syömisestä tuskin olisi seurannut, mutta nainen päätti ottaa haarukan ja yrittää kalastaa sillä kuoriaista pois kurkustaan. Pelastusyritys oli joka tapauksessa jo myöhäistä ja myös haarukka päätyi jotenkin seuraamaan hyönteistä alas ruokatorvesta.

Kun haarukka poistettiin, tarkistettiin mahalaukku myös mahdollisen kovakuoriaisen osalta, mutta siitä ei enää näkynyt jälkeäkään. Se oli todennäköisesti jo sulanut ja jatkanut matkaansa pidemmälle suolistoon.

Advertisement

Viisi kiloa hiuksia

Trikotillomaniasta kärsivillä ihmisillä on pakonomainen tarve nyppiä irti omia hiuksiaan ja myös muita kehonsa karvoja. Trikofagia taas tarkoittaa noiden hiusten syömistä. Se on tunnettu lääketieteessä jo 1700-luvulta saakka. 

Vuonna 2007 chicagolaiset lääkärit hoitivat 18-vuotiasta naista, joka oli tullut hoitoon viisi kuukautta kestäneiden, pahojen vatsakipujen ja turvotuksen takia. Ruoka ei ollut myöskään pysynyt sisällä ja nuori nainen oli laihtunut yli 20 kiloa.

Tähystyksessä naisen sisältä löytyi lähes koko mahalaukun kattava tunnistamaton kasa. Lääkärien kanssa jutellessaan hän myönsi silloin tällöin stressaantuneena syövänsä hiuksiaan. Arvioiden mukaan hän oli tehnyt sitä jo useampia vuosia.

Leikkauksessa koko hiusmöykky saatiin poistettua. Se painoi yli viisi kiloa ja oli lähes 40 sentin mittainen. Nainen toipui nopeasti ja sai myös apua trikofagiansa hillitsemiseen.

Muovinpala keuhkoissa

Parin vuoden ajan yhdysvaltalainen, 50-vuotias John Manley oli kärsinyt ikävistä ja selittämättömistä oireista; hänellä oli ollut pahoja yskäkohtauksia, useita keuhkokuumeita, ja hän oli jatkuvasti uupunut. Mies ei kuitenkaan hakeutunut hoitoon ja toivoi oireiden vain katoavan itsestään (aina toimiva ratkaisu).

Kun Manley sitten yhtenä päivänä vuonna 2009 alkoi yskimään verta, oli vihdoin aika mennä lääkärin pakeille. Hänelle tehtiin keuhkoputken tähystys, ja hoitohenkilökunta ei ollut uskoa silmiään, kun kamera löysi tiensä sairastelun aiheuttajan luo.

Advertisement

Momen Wahidi, Duken yliopiston keuhkolääkäri, oli avustajiensa kanssa alkanut lukea esineessä olevia kirjaimia: A-M-B… Pian he ymmärsivät, että siinä luki hamburger eli hampurilainen.

Kirurgit poistivat vierasesineen, joka paljastui parin sentin mittaiseksi palaksi Wendy’s -pikaruokalaketjun muovista lusikkaa. Palasen toisella puolella oli nähtävissä ravintolan logo.

Manley ei itse muista tunteneensa mitään erikoista yhdelläkään ravintolassa syömistään kerroista, mutta myönsi yleensä hotkivansa: ”Se on pikaruokaa. Syön nopeasti ja otan suuria haukkauksia. Olen kasvanut suuressa perheessä, jossa piti syödä vauhdilla, jos halusi vatsansa täyteen.”.

Jossain vaiheessa hän oli vain imaissut palan muovia keuhkoputkeensa, minkä kyllä äkkiseltään luulisi huomaavan, sillä kyseessä oli verrattain iso kappale.

Manley ei aikonut ottaa Wendy’s:iin yhteyttä, sillä hän oli vain tyytyväinen, että lusikan pala oli poissa, ja että hän pääsi jatkamaan normaalia elämäänsä. Ehkä hieman rauhallisemmin ruoasta nauttien.

Advertisement

Magneetteja

Vuonna 2008 yhdysvaltalainen Haley Lents nieli 10 magneettia ja 20 metallikuulaa, jotka olivat hänen mielestään näyttäneet karkeilta. Kahdeksanvuotias Lents oli leikkinyt Magnetix-rakennuspalikoillaan vanhempiensa ollessa samassa huoneessa, mutta valitettavasti nämä eivät olleet huomanneet palojen päätymistä parempiin suihin. 

Muutaman päivän kuluttua Lents oli ollut niin kovissa kivuissa, että pysyi hädin tuskin pystyssä. Sairaalassa tehtyjen tutkimusten jälkeen Lentsille suoritettiin hätäleikkaus, sillä kyseisen lelun magneetit ovat hyvin voimakkaita ja voivat nopeastikin aiheuttaa väärässä paikassa suurta vahinkoa. Lentsin isän mukaan lääkärit olivat kertoneet suolistossa olleen jo kahdeksan magneettien repimää aukkoa, jotka muistuttivat luodinreikiä tai veitseniskuja.

Tyttö onneksi toipui parissa viikossa, ja kyseisen Magnetix-lelun valmistaja Mega Brands muokkasi tuotteensa sellaiseksi, että magneetteja ei enää saa nieltyä. 

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Tikkutiistai, kellokeskiviikko ja sukkasunnuntai – Tiedätkö, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat?

Julkaistu

Tällä listalla selvitetään, että mitä hiljaisen viikon päivien nimet kuten sukkasunnuntai ja kiirastorstai oikein tarkoittavat.

Suurin osa pääsiäisviikon päivistä on tuttuja nimiltään. Pitkäperjantai ja kiirastorstai tunnetaan, mutta entäs sukkasunnuntai tai malkamaanantai? Mistä hiljaisen viikon päivien nimet oikein ovat peräisin? Mukana saattaa olla pari yllätystä!

Esimerkiksi kiirastorstailla ei ole mitään tekemistä kiirastulen kanssa, ainakaan suoranaisesti, vaikka se siitä monelle varmasti ensimmäisenä tulee mieleen. Palmusunnuntain nimi lienee selvä, mutta miksi me heiluttelemme silloin juuri pajunoksia?

Hiljaisen viikon päivien nimet ovat saaneet vaikutuksia kristinuskosta, kansanperinteestä, pakanallisista uskomuksista ja arkisesta elämästä. Tai sitten ihan vain siitä, että päiville on saatu soljuvilla alkusoinnuilla varustetut nimet. Tiedätkö sinä, minkänimisiä päiviä tällä viikolla vietetään?

Listafriikki selvittää nyt, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat ja mistä ne ovat peräisin.

Palmusunnuntai

Hiljaisen viikon aloittaa palmusunnuntai, joka juontaa juurensa tunnettuun Raamatun kertomukseen. Siinä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja tielle laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita. Se on yksi vanhimpia kirkollisia perinteitä, sillä jo ensimmäisillä kristityillä oli tapana kuljettaa palmunlehtiä kulkueissaan, kun he kokoontuivat pääsiäisen viettoon Öljymäelle.

Tapa on omaksuttu osaksi pääsiäistä edeltävää sunnuntaita ympäri maailman, mutta joka paikassa ei tietenkään ole tarjolla palmuja. Siksi kasvit on valittu kussakin maailman kolkassa sen mukaan, mitä on saatavilla. Meillä Suomessa puissa ei pääsiäisen tienoilla ole muuta kuin paljaita oksia – paitsi pajuissa. Eikä pajuissakaan ole lehtiä, mutta sentään jotain elävää: pehmeitä kukintoja eli pajunkissoja. Joissain suomen murteissa pajunoksia on jopa nimitetty palmuiksi.

Malkamaanantai

Oudolta kuulostava malka on tuohi- tai olkikaton päälle painoksi laitettu tukipuu ja nykykielellä malka tunnetaan paremmin hirtenä. Malkamaanantaina on perinteisesti kaadettu ja kerätty polttopuita.

Malka-sanalla on raamatullinen alkuperä ja sillä viitataan ihmisen omaan vikaan, jota ei kuitenkaan itse huomaa, vaan syyttää erheestä toista. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?”. Malka on toiminut tässä suhteessa myös vertauskuvana kärsivälle Jeesukselle, joka joutui syyttömänä tuomituksi: Jeesusta malkattiin eli puhuteltiin pisteliäästi.

Tikkutiistai

Nyt pääsiäisviikon päivissä siirrytään malkamaanantain polttopuista ja tukihirsistä tikkutiistaihin. Ne ovat varmasti syystäkin peräkkäin.

Tikkutiistain nimi juontaa juurensa vanhan kansan uskomuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä raamatullisen pääsiäisen kanssa. Tai sen verran tietenkin on, että ajankohta osuu pääsiäisviikolle. Hiljaisen viikon tiistaina oli tapana vuolla puusta sytykkeitä, koska juuri tuona päivänä valmistettujen sytyketikkujen uskottiin tuovan hyvää onnea.

Tikkutiistaina vuoltuja sytykkeitä ei käytetty ainoastaan tulenteossa, vaan hyvällä onnella varustettuja tikkuja tungettiin seiniin hirsien väleihin, jotta ne sieltä käsin karkottaisivat pahoja henkiä.

Kellokeskiviikko

Hiljaisen viikon päivien nimet antavat myös hieman osviittaa vuodenaikojen vaihtumisesta maataloissa. Pääsiäisviikon keskiviikko eli kellokeskiviikko oli perinteisesti se päivä, jolloin lehmät saivat vihdoin kellot taas kaulaansa. Se siis tarkoitti sitä, että ne pääsivät pitkän, navetassa vietetyn talven jälkeen jälleen ulos ja laitumelle kirmaamaan.

Mutta alunperin kellokeskiviikko on saanut nimensä aivan jostain muusta kuin karjasta, nimittäin kirkonkelloista. Ruotsissa kyseinen päivä on dymmelonsdag, joka viittaa tapaan soittaa kirkonkelloja vaimennettuina. Kirkonkelloja soitettiin metallikielen sijaan puisella vaarnalla, dymbel, hiljaisen viikon teeman mukaisesti.

Ruotsista nimitys on napattu suomen kieleen, kun alkusointukin soljuu niin mukavasti.

Kiirastorstai

Sitten päästään siihen mieltä askarruttavaan kiirastorstaihin. Se on vanhimpia hiljaisen viikon nimityksiä. ”Kiira” on lainattu ruotsinkielisestä skära-sanasta, joka tarkoittaa puhdistautumista. Kiirastorstai tunnetaan viimeisestä ehtoollisesta, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ja ruokailun ohessa hän pesi seuraajiensa jalat. Tuona pitkäperjantaita edeltävänä päivänä puhdistautuminen on tehty sekä ripittäytymällä että kirjaimellisesti pesemällä pois paaston aloittaneen tuhkakeskiviikon tuhkat.

Kiirastuleen kiirastorstailla on vain nimellinen yhteys. Katolisen kirkon teologian mukaan ihmisen sielu puhdistuu synneistä kiirastuleksi kutsutussa välitilassa, josta pääsee sitten taivaaseen.

Kiirastorstai sulautuu nimenä hyvin myös suomalaiseen kansanperinteeseen, jossa tunnettiin talojen pihapiireissä häiriköivä piharikko eli kiira. Kiira oli paha henkiolento, joka karkotettiin hiljaisen viikon torstaina pois. Sekin oli tietynlainen puhdistautumismeno, jolla pääsiäisen kertomusta saatiin kansantajuisesti levitettyä yhteiskuntaan.

Pitkäperjantai

Vaikka hiljaisen viikon päivien nimet olisivat muuten hakusessa, niin pitkäperjantai on varmasti tuttu. Pitkäperjantai on ”pitkä” ainoastaan Pohjoismaissa; muissa kielissä kyseinen perjantai voi olla esimerkiksi pyhä, suuri, surullinen tai ristiinnaulittu. Suomen kieleen pitkäperjantai on lainattu ruotsista, långfredagen, ja skandinaavisiin kieliin nimitys on aikoinaan omaksuttu muinaisenglannin sanasta langa frigedæg.

Voisi ajatella, että päivä on saanut nimensä siitä, että pitkänäperjantaina kuului hiljentyä kotiin eikä kyläily ollut sallittua. Se oli varsinkin lapsille piinaavan pitkä päivä, koska mitään ei oikein saanut tehdä. Mutta näin kuitenkaan ole – kyseessä on nimenomaan lainasana.

Koska pitkäperjantai on pyhitetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kärsimyksen muistelulle, ei perinteisesti ole ollut sopivaa tehdä mitään askareita. Keittiön puuhellaankaan ei sytytetty tulta, vaikka alkuviikosta oli tehty kaikenkokoista polttopuuta ja sytyketikkua. Osittain tästä syystä mämmillä on niin vankka asema osana pääsiäistä, sillä sitä syötiin ja syödään kylmänä.

Kaikenlainen touhuilu, mukaan lukien laulaminen, oli tosiaan kielletty, mutta helposti saatavilla olevista käsityövälineistä, kuten ylijääneistä kankaista ja värttinätikuista saatettiin askarrella hyvää onnea tuovia haltijoita eli paroja.

Lankalauantai

Monet hiljaisen viikon päivien nimet sointuvat hienosti: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko. Lankalauantai sopii mainiosti jonon jatkoksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä langan kanssa.

Lankalauantain nimen on kyllä arveltu viittaavaan samalla tavalla talon askareisiin kuin muutaman muunkin edellä mainitun päivän. Silloin on pesty ja värjätty pitkän talven aikana kehrätyt langat. Mutta tässäkin kohtaa mennään kielellisiin seikkoihin.

Alunperin pitkäperjantaita kutsuttiin ruotsin långfredagen-sanaa mukaillen lankaperjantaiksi. Se lainattiin suoraan ja sovellettiin omaan kieleen järkeväksi sanaksi. Lankaperjantai ei kuitenkaan kuulostanut sulavalta, joten alkuosa päätettiinkin kääntää, jolloin saatiin aikaan pitkäperjantai ja täten ”lanka” siirrettiin seuraavaan päivään.

Pohjanmaalla lankalauantaihin on perinteisesti kuulunut noitien karkottaminen pääsiäiskokkoa polttamalla. Tavassa yhdistyvät suloisessa sekamelskassa kansanperinne ja kristinusko. Koska lankalauantai oli se päivä, jonka Jeesus oli kuolleena haudassaan, on pahojen voimien uskottu olevan silloin kaikkein vahvimmillaan.

Uskomuksista kertoo paljon tämä seuraava Suomen murteiden sanakirjasta peräisin oleva utajärveläinen lohkaisu: ”lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa”.

Sukkasunnuntai

Vaikka pääsiäistä on käytännössä juhlittu koko viikon ajan, on ensimmäinen pääsiäispäivä eli pääsiäissunnuntai se, mikä virallisesti aloittaa pääsiäisen. Kirkkovuoden osalta tästä sunnuntaista alkava viikko on pääsiäisviikko. Hiljainen viikko on siis jo tässä vaiheessa ohi, mutta kun hiljaisen viikon päivien nimet laitetaan listan muotoon, niin eihän sukkasunnuntaita voi mitenkään jättää pois.

Sukkasunnuntai nimellä saatetaan viitata kahteen täysin erilaiseen tapaan viettää ensimmäistä pääsiäispäivää. Joko nimi tulee siitä, että ollaan ja liikutaan hiirenhiljaa sukkasillaan, tai sitten Jeesuksen ylösnousemusta juhlistetaan niin railakkaasti, että sukatkin lentävät jaloista.

Vai voiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen jatkumo, että edellisenä päivänä valmistelluista langoista alettiin tuolloin kutomaan sukkia!? Tai sitten sen todennäköisin vaihtoehto: sukkasunnuntai vain kuulostaa hyvältä.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2

Julkaistu

Mikä on pätevä syy hakea avioeroa? Ehkäpä mikään näistä tämän listan perusteista ei ole sieltä perinteisimmästä päästä.

Miksi pariskunnat päätyvät eroamaan? Listafriikki keräsi syitä, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä, kun mietitään perusteita avioeroon.

Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.

Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.

Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:

Nainen näytti erilaiselta ilman meikkiä: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 1

Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?

Liiallinen siisteys otti päähän

Mistä asioista parisuhteessa riidellään eniten? Yksi yleisimmistä kinaa aiheuttavista aiheista on siivoaminen. Kotitöiden tekeminen, jakaminen ja tekemättä jättäminen hiertävät pariskuntien välejä; joskus siihen pisteeseen saakka, että kumpikin päätyy siivoamaan omaa asuntoaan.

Uutistoimisto Reuters raportoi vuonna 2009 saksalaisesta naisesta, joka päätyi hakemaan avioeroa miehestään siivoamisen vuoksi. Ei siksi, että mies ei olisi ahkeroinut kotona, vaan siksi, että tämä siivosi koko ajan.

Pariskunta oli ollut naimisissa 15 vuoden ajan, kunnes naiselle vihdoin riitti. Hän oli vuosien mittaan sietänyt ja katsonut läpi sormien miehensä tolkutonta innostusta kodin puunaamiseen ja jatkuvaan huonekalujen siirtelyyn.

Mitta tuli kuitenkin täyteen, kun mies oli kaatanut kodista yhden seinän ja rakentanut uuden tilalle, koska vanha oli ollut likainen. Myönnettäköön, että melko radikaali ratkaisu, jonka olisi saattanut välttää vain pesemällä tai pahimmassa tapauksessa uudella maalipinnalla tai tapetilla.

Christian Kropp, Sondershausenissa työskentelevä tuomari, kertoi saksalaismedialle, ettei ollut uransa aikana koskaan aiemmin nähnyt kenenkään hakevan avioeroa innokkaan siivoamisen takia.

Elokuvamaut eivät kohdanneet

Eihän puolison tai kenenkään muunkaan kanssa voi olla aina samaa mieltä jonkun elokuvan hyvyydestä tai huonoudesta – kaikilla on omat mieltymyksensä ja eri näkökulmien vertailu on vain hauskaa ja (useimmiten) leikkimielistä. Nimettömänä pysyttelevän japanilaisnaisen mielestä kuitenkin vain hänen elokuvamakunsa oli oikea; siitä ei tarvinnut edes kiistellä.

Kyseinen 29-vuotias nainen ihastui vähän liiaksi vuonna 2013 ensi-iltansa saaneeseen Disneyn Frozen – huurteinen seikkailu -animaatioelokuvaan. Hän kävi katsomassa sen elokuvateatterissa lukuisia kertoja yksin, mutta sai lopulta suostuteltua puolisonsa mukaan.

Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään ”tykkään tästä leffasta tosi paljon” -tilanne, vaan Frozen-fanitus oli mennyt pakkomielteen puolelle. Toki nainen oli opiskellut yliopistossa tanskalaista kirjallisuutta, joten rakkaus Frozenin tarinaan oli syvemmällä, sillä sehän perustuu H. C. Andersenin kirjoittamaan Lumikuningatar-satuun.

Joka tapauksessa järkytys elokuvan loputtua oli suuri, kun kuusi vuotta naimisissa olleen pariskunnan mielipiteet nähdystä animaatiosta olivat täysin päinvastaisesti. Miehen kommentit ”en juurikaan pitänyt elokuvasta” ja ”onko se ihan oikeasti mielestäsi niin hyvä?” saivat vaimon räjähtämään. ”Jos et ymmärrä, miksi tämä elokuva on niin mahtava, on sinussa ihmisenä jotain vialla”, julisti tulistunut nainen ennen kuin ilmoitti haluavansa avioeron.

Armoton Frozen-fani päätti Elsan laulamien sanojen mukaisesti jättää kaiken kylmästi taakseen…

Lue myös: Kauheat alkuperäistarinat rakastettujen satujen takana – Nämä eivät sovellu lasten iltasaduiksi!

Mies oli liian mukava

Yhdysvaltalainen Rashida Lucas joutui kärsimään käsittämätöntä tuskaa viisi vuotta kestäneen avioliittonsa aikana. Hän haki miehestään T.P. Lucasista avioeroa vuonna 2009, ja heidän eroaan käsiteltiin rapakon takana supersuositussa Divorce Court -televisio-ohjelmassa, jossa oikea tuomari sovittelee riitaisia avioeroja. Tuomarin päätökset omaisuuden jaosta ja muusta eroon liittyvästä ovat laillisesti päteviä.

Rashida kertoi pariskunnan avioliiton päättyneen siihen, että T.P. oli liian kiltti. Hän ei kestänyt sitä, että mies kertoi vähintään kaksi kertaa viikossa rakastavansa vaimoaan, kohteli häntä aina kuin kukkaa kämmenellä ja kaiken lisäksi kokkasi hänelle päivittäin monen ruokalajin aterioita. Jep, kyllä vähemmästäkin menisi hermot!?!

Rashida kertoi tuomarille, että jatkuva herkkuaterioiden valmistaminen oli saanut hänet lihomaan. Ketään ei kuitenkaan käsittääkseni oltu pakkosyötetty, vaan Rashida oli itse ollut tyytyväisenä haarukan varressa.

Kaiken valituksen jälkeen tuomari Lynn Toler kysyi kysymyksen, joka on varmasti meidän jokaisen mielessä: ”Rouva Lucas, oletko menettänyt järkesi?”. Yllä olevalla videolla on kyseisestä jaksosta useamman minuutin pätkä, jonka aikana tekee moneen otteeseen mieli repiä päästä omat ja muidenkin hiukset.

Uhkapeliä väärällä panoksella

Uhkapelaaminen saattaa missä tahansa tilanteessa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille; varsinkin, jos siitä on muodostunut riippuvuus. Uhkapeliongelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa avioeroon, niinkuin kävi venäläiselle Andrei Karpoville ja hänen vaimolleen Tatianalle vuonna 2007. Mutta mitään tavanomaista tämän Murmanskista kotoisin olevan pariskunnan erossa ei ollut.

Andrei Karpov oli pelannut pokeria Sergey Brodovin kanssa, kun hän huomasi harmikseen rahojensa olevan loppu. Hän päätti tehdä omasta mielestään mainion ratkaisun ja laittoi käteisen sijaan panokseksi vaimonsa Tatianan. Kuinka ollakaan Andrei hävisi pelin ja kun Sergey saapui myöhemmin lunastamaan voittoaan, ei varmaan ketään yllätä, ettei kohde ollut mielissään.

Tatiana suuttui aviomiehelleen niin verisesti, että pisti siinä siunaamassa lusikat jakoon ja avioeron vireille; hän on kertonut ”tunteneensa olonsa totaalisen nöyryytetyksi”.

Kaikkein kummallisin käänne tarinalle saatiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Tatiana aloitti suhteen Sergeyn kanssa. ”Sergey on todella komea ja hurmaava mies, ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen – siitäkin huolimatta, että hän ”voitti” minut pokeripelissä”, selventää Tatiana saippuaopperaan verrattavissa olevaa suhderulettia.

Sergey ja Tatiana astelivat myöhemmin vihille eikä Tatiana ole hetkeäkään katunut eroa katalan tempun tehneestä ex-miehestään.

Liian kookas varustus

Vuonna 2015 nigerialainen Aisha Dannupawa haki avioero miehestään Ali Maizinarista vain viikon avioliiton jälkeen. Syynä oli miehen liian iso penis.

Pariskunta oli pidättäytynyt intiimistä kanssakäymisestä ennen avioliittoa, mutta kun oli aika vihkiä aviovuode käyttöön, alkoi Dannupawan tuska. Naisen ensimmäinen avioliitto oli kariutunut, mutta hän oli saanut kolme lasta, joten seksi ei varsinaisesti ollut hänelle mikään uusi juttu. Mutta Maizinarin valtavan varustuksen vuoksi kokemus oli Dannupawan omien sanojen mukaan painajaismainen.

Kun tuore vaimo oli viettänyt ensimmäisen traumaattisen yön yhdessä uuden aviomiehensä kanssa, kääntyi hän ongelmineen äitinsä puoleen. Äiti kehotti vain puremaan huulta, mutta antoi seuraavaa yritystä varten kipulääkkeitä mukaan.

Toinen kerta ei ollut yhtään nautinnollisempi ja seksi oli Dannupawan mukaan täysin sietämätöntä eikä lääkkeistä ollut mitään apua – miehen penis oli yksinkertaisesti aivan liian suuri. Dannupawa päätti yhteensopimattomuuteen nojaten hakea Zamfaran osavaltion oikeudelta lupaa avioliittonsa purkamiseen. Kohtalonsa hyväksynyt aviomies Maizinari ei kiistänyt syytteitä ja sanoi oikeudessa suostuvansa sopuisaan eroon, kunhan hänelle palautetaan myötäjäiset ja kosiskeluun käytetyt rahat.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Nainen näytti erilaiselta ilman meikkiä: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 1

Julkaistu

Tässä kymmenen perin erikoista syytä, miksi joku on päättänyt hakea avioeroa puolisostaan.

Mikä on hyvä syy hakea avioeroa? Listafriikki esittelee nyt perusteita, jotka eivät ole ehkä sieltä perinteisimmästä päästä.

Avioliitto on ruusuilla tanssimista. Varsinkin kun ottaa huomioon, että noissa kauniissa ja hyvältä tuoksuvissa kukissa on piikkejä. Mutta antaa piikkien välillä pistellä, sillä sitähän se parisuhde on: ylä- ja alamäkiä, joista selvitään hyvällä tiimipelillä. Yleensä.

Tällä listalla tutustutaan tapauksiin, joissa toisen naama on vain totaalisesti alkanut ärsyttää ja lopulta kamelin selän on katkaissut hyvinkin pieni asia, ja se on sitten riittänyt syyksi avioerohakemuksen tekemiseen. Ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna nämä syyt vaikuttavat mitättömiltä ja kieltämättä hieman huvittaviltakin.  

Tässä siis omituisimpia syitä, jotka ovat johtaneet avioeroon. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Toiset viisi erikoista syytä voit lukea tästä:

Miehellä oli liian kookas varustus: 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa – osa 2

Advertisement

Olisiko joku näistä syistä pätevä päättämään sinun parisuhteesi?

Vaimo ei ollut tarpeeksi kaunis ilman meikkiä

Treffikasvot ovat eri asia kuin se naama, joka iltapesun jälkeen ilmestyy kylpyhuoneesta. Siinä ei missään nimessä ole mitään väärää, ja sen luulisi olevan kaikille päivänselvä juttu. Ilmeisesti näin ei ole ja ilmeisesti se on myös pätevä syy avioeroon.

Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin kuuluvassa Dubaissa vietettiin vuonna 2016 riemukkaita häitä, joissa toisensa saivat nimettöminä pysyvät 34-vuotias mies ja 28-vuotias nainen. Pariskunta oli ollut puoli vuotta kihloissa ennen naimisiinmenoa, mutta julkisuuteen ei ole kerrottu, että kauanko he olivat toisensa tunteneet.

Muutama päivä häiden jälkeen tuore aviopari oli viettämässä leppoisaa päivää Al Mamzar -rannalla. Rantapäivä (ja avioliitto) sai kuitenkin ikävän päätöksen, kun merivesi kasteli tuoreen vaimon kasvot ja huuhtoi niiltä meikin pois. Aviomies oli järkyttynyt, sillä puoliso ei näyttänyt ilman meikkiä yhtään niin kauniilta kuin aiemmin, eikä mies ollut omien sanojensa mukaan tunnistaa vaimoaan.

Mies haki välittömästi avioeroa sillä perusteella, että nainen oli huijannut häntä muun muassa tekoripsillä ja muulla ehostuksella. Päätös oli lopullinen, eikä petetyksi itsensä tuntenut mies suostunut edes harkitsemaan yhteenpaluuta.

Asiasta kertoi Gulf News -sanomalehdelle tohtori Addul Aziz Asaf, joka oli toiminut naisen psykologina traumaattisen avioeron jälkeen.

Advertisement

Donald Trumpin äänestäminen johti avioeroon

Kalifornialainen Gayle McCormick päätyi vuonna 2017 hakemaan avioeroa miehestään, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa 22 vuoden ajan. Eroon johtanut hetki oli koettu edellisenä syksynä, kun 73-vuotias McCormick oli viettänyt mukavaa lounashetkeä miehensä ja muutaman ystävän kanssa. Aviomies oli puolihuolimattomasti sivulauseessa maininnut aikovansa äänestää tulevissa presidentinvaaleissa Donald Trumpia. Siihen päättyi se liitto!

Vaikka McCormick tiesi miehensä olevan republikaanisen puoleen kannattaja, ei hän olisi ikimaailmassa uskonut tämän olevan valmis äänestämään Trumpia. McCormick sanoi itse olevansa demokraatti ja tunsi olonsa petetyksi.

Tuntui, kuin olisin huijannut itseäni kaikki nämä vuodet, ja Trumpin äänestäminen nosti suhteessamme esille asioita, joita emme olleet aiemmin käsitelleet”, kertoi McCormick Reutersin haastattelussa.

Paholaisen riivaama

Italialaiselle miehelle myönnettiin huhtikuussa 2017 avioero vaimostaan, joka oli osoittanut ”selittämätöntä käytöstä” vuodesta 2007 saakka. Syyksi avioeron hakemiselle Milanossa asuva mies kertoi sen, että vaimo oli paholaisen riivaama.

Oikeudessa mies väitti, että vaimo oli jo kymmenen vuoden ajan saanut raivokohtauksia, hänen kehonsa oli yllättäen jäykistynyt paikalleen ja muutenkin naisen käyttäytymisessä oli ollut kummallisia piirteitä. Miehen mukaan hänen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti oli paholaisen vallassa.

Todistajina oikeudessa toimivat naisen sisko sekä katolinen pappi ja munkki, jotka kaikki vannoivat nähneensä riivatun naisen levitoivan ja rysähtävän leijumisen jälkeen maahan. Samat silminnäkijät kertoivat naisen kaataneen kirkonpenkin ja heittäneen sen sitten kohti alttaria – yhdellä kädellä!

Vuosien aikana useat manaajat olivat tuloksetta yrittäneet parantaa naista ja karkottaa paholaisen. Oikeus myönsi pariskunnalle avioeron ja vahvisti naisen olleen ”selvästi kiihtyneessä mielentilassa”, mutta samaan hengenvetoon hänet todettiin epänormaaliin käytökseen syyttömäksi. Paljon tuon selvemmin ei olisi voinut tulla ilmi, että maan oikeuslaitoskin uskoi naisen olevan paholaisen riivaama.

Advertisement

Hygieniassa parantamisen varaa

Marraskuussa 2007 egyptiläinen Yara Saad Al-Din haki avioeroa miehestään Aysar Alista. Pariskunta oli tavannut lentokoneessa ja rakastunut ensisilmäyksellä: kihloihin he menivät vain kaksi viikkoa kyseisen lentomatkan jälkeen ja häätkin järjestettiin nopealla aikataululla.

Jonkin aikaa avioelämää vietettyään 23-vuotias Al-Din alkoi haistaa palaneen käryä, tai ihan vain käryä, ja tiedusteli hienovaraisesti tuoreelta aviomieheltään, olisiko tämän kenties syytä käydä pesulla. Ali arveli liiton olevan vahvalla pohjalla ja tunnusti, että oli viimeksi käynyt suihkussa hääpäivänä. Häistä oli kulunut kahdeksan viikkoa. Vaimo ei ottanut uutista hyvällä vastaan, varsinkin kun 31-vuotias Ali ilmoitti, että homma tulisi jatkumaan yhtä saastaisena.

Mies väitti kärsivänsä vesiallergiasta, jonka vuoksi kylpeminen ei tullut kysymykseen, ja vaikka lääkärit vahvistivat hänen kyllä kärsivän ihosairaudesta, ei sillä ollut mitään tekemistä veden kanssa. Al-Din pisti avioeron saman tien vireille.

Lue myös: Top 10 maailman oudoimmat allergiat

Puoliso söi väärällä ”välineellä”

Joulukuussa 2013 Gulf News raportoi kuwaitilaisesta naisesta, joka oli hakenut vain viikon avioliiton jälkeen eroa miehestään perustuen ”järkyttävään näkyyn”, jota hän oli todistanut yhteiselon ensimmäisinä päivinä. Mies oli käyttänyt herneiden syömiseen haarukan sijasta leivänpalaa. Nainen kuvaili miehen ateriointityyliä ällöttäväksi.

Naisen mukaan miehen kykenemättömyys pöytätapojen ja ruokailuetiketin noudattamiseen oli ongelma, josta hän ei tulisi koskaan pääsemään yli, eikä hän ollut valmis syömään ”barbaarimaisen” kumppanin kanssa loppuelämäänsä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lusikoiden, tai siis haarukoiden ja leipien, jakaminen eri osoitteisiin. 

Tuo ei ollut ainoa kerta, kun Kuwaitissa on haettu avioeroa huvittavan syyn vuoksi. Vai onko hammastahnatuubin puristaminen väärästä paikasta outo syy? Siitä kai kinastellaan suurin piirtein joka toisessa taloudessa, mutta harvemmin se johtanee eroon.

Advertisement

Näin kuitenkin kävi, kun eräs turhautunut vaimo hakeutui lakimiehensä pakeille, sillä useista kehotuksista huolimatta mies puristi itsepäisesti hammastahnaputkiloa keskeltä. 

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman ja kielestä riippumatta

Julkaistu

Kieliä on tuhansia, mutta tietyt ilmaukset ovat lähes universaaleja: tässä 10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman.

Maapallolla puhutaan yli 7000 erilaista kieltä. Mutta yllättäen on kuitenkin olemassa sanoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia ympäri maailman ja kielestä sekä kulttuurista riippumatta.

Kymmenien tuhansien vuosien ajan eri suuntiin kehittyneet kielet ovat niin erilaisia, että useimmiten edes vierekkäisissä maissa ei ymmärretä naapurin puhetta. Me emme tiedä tai osaa päätellä, mitä tarkoittaa inu, łééchąąʼí, suns tai köpek. Sanat tarkoittavat koiraa – japaniksi, navajoksi, latviaksi ja turkiksi.

On kuitenkin olemassa kourallinen ilmaisuja, jotka ympäri maailman ovat samaa alkuperää tai ovat ihmiselle niin luontaisia, että ne ovat joka kielellä samanlaisia.

Listafriikki keräsi nyt sanoja, joiden välinen yhteys on havaittavissa läpi kielten kirjon. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin olemassa tasan yksi universaali sana, jota voi käyttää missä tahansa ja tulla aina ymmärretyksi. Osaatko arvata mikä se on?

OK

Missä vain kuljetkin, voit turvallisin mielin ilmaista myötämielisyyttä tai omaa hyvää olotilaasi sanomalla OK tai okei. Sitä on joskus sanottu jopa maailman tunnetuimmaksi sanaksi, joten kovin metsään sen kanssa ei missään maailman kolkassa voi mennä.

Yhdysvallat ottaa kunnian tästä suurimmasta ja laajimmalle levinneestä vientituotteestaan. Tarinan mukaan OK esiintyi ensimmäisen kerran vitsinä Boston Morning Post -lehdessä vuonna 1839. Päätoimittaja piti hauskana juttuna sitä, että ”all correct” (kaikki oikein) lyhennettäisiin lehden satiirisessa osiossa väärin. Ilmeisesti se oli 1800-luvulla huvittavaa…

Kaksikirjaimiselle maailmanvalloittajalle on myös muita alkuperäteorioita: Sen on sanottu olevan peräisin Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan Choctaw-heimon sanasta okeh, joka tarkoittaa okei. Tai ehkä se juontaa juurensa kreikankieliseen ilmaisuun όλα καλά (ola kala), jolla kaiken kerrotaan olevan hyvin.

Miksi OK sitten on levinnyt kaikkialle? Sitä ei tiedetä varmaksi, mutta ilmaisun vakiintumista on todennäköisesti helpottanut se, että sanan äänteet löytyvät useimmista kielistä. Sellainen termi, jossa on vaikkapa suomalainen ”r”, ei ikinä voisi ottaa tuulta alleen.

Taxi

Taksi on toinen suhteellisen uusi sana, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailman. Lontoossa 1900-luvun alussa kahdesta sanasta, taximeter ja cabriolet, muodostui taxicab, joka lyheni näpsäkästi taxiksi.

(Cabriolet on kärryjen takaa ohjattava hevosvaunu ja taximeter on johdettu latinankielisestä maksamista tarkoittavasta taxa-sanasta.)

Yksinkertaisuudessaan ja lyhyydessään sana oli helppo omaksua, ja voi olla, että se levisi kasvavan turismin myötä ympäri maailman. Taksia voit huudella aivan selvällä suomen kielellä muun muassa Espanjassa, Uzbekistanissa, Beninissä ja Malesiassa. Hieman tarkempi pitää olla, jos käytät Uudessa-Seelannissa maorin kieltä, tēkihi, tai Etelä-Afrikassa zulun kieltä, itekisi.

Pajama

Pyjaman alkuperä, niin sanana kuin yöasunakin, on peräisin Iranissa puhutusta farsin kielestä. Pāy-jāmeh tarkoittaa suorana käännöksenä jalkavaatetta, ja alunperin sanalla onkin viitattu löysiin housuihin, jotka kiinnitetään kuminauhalla vyötäröltä. Sana oli jo aiemmin lainattu Intiaan, josta se 1800-luvun siirtomaa-aikana siirtyi Englantiin ja sieltä kaikkialle muualle.

Hassua sanan leviämisessä muihin kieliin on se, että kaikkialla oli nukkumiseen tarkoitetulle asulle jo oma, vakiintunut sanansa, mutta jostain syystä Intiassa päivisin käytettävä löysä vaate kiilasi yöpuvun nimeksi niin arabiankielisenä bijamana kuin unkarilaisena pizsamana. Se otti paikkansa jopa mihinkään kielikuntaan kuulumattomassa baskissa.

Haha

Jos nauru on ihmisten universaali kieli, niin sen kirjoitettu muoto on ”haha”. Kaiken maailman ”hehet” ja ”hihit” eivät vedä missään päin maailmaa vertoja ”hahalle”, jos haluat ilmaista jonkun asian olevan hauskaa. Kirjoitusasu voi olla erilainen, muun muassa espanjassa huvittuminen kirjoitetaan ”jaja”, mutta siinä onkin kyse kirjainten erilaisesta lausumisesta.

Thaimaassa numero 5 lausutaan ”ha”, joten jos joku asia on erityisen hauskaa, voi thaimaalainen näppäillä puhelimellaan monta viitosta peräkkäin.

Tai sitten voi käyttää uutta universaalia ja kaikkien ymmärtämää kieltä, hymiöitä. 😂😂😂

Ja jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, niin voi vaikka soittaa kaverille ja nauraa ääneen!

Banana

Vaikka banaani on endeeminen kasvi ainoastaan Kaakkois-Aasiassa, on se sanana todennäköisesti peräisin senegalilaisesta wolofin kielestä. Afrikkaan banaani tuotiin jo esihistoriallisena aikana, ja lopulta nimensä kera Eurooppaan 1500-luvulla.

Banaani ei sanana ole muuttanut muotoaan, vaikka monen muun hedelmän kohdalla niin on käynytkin. Ilmeisesti se on sopinut kaikissa kielissä niin hyvin suuhun (haha), että sanaa ei ole tarvinnut lähteä muuttamaan tutumman kuuloiseksi.

Mama

Heti näin alkuun selvennys: suomeksi äiti on äiti. Vaikka äiti on sanana ikivanha, on se silti germaaninen lainasana, sillä muinaisessa suomen kielessä äitiä on kutsuttu emoksi. Viroksi äiti on ema.

Ja sitten siihen, mistä nuo sanat ovat peräisin.

Mama-sana esiintyy häkellyttävän monessa kielessä hyvin samanlaisena. Olisi helppo ajatella, että äiti on niin tärkeä osa lapsen selviytymistä, että sana on säilynyt ihmiskunnan alusta saakka ja siksi pysynyt lähes muuttumattomana mihin päin maailmaa lajimme ikinä onkaan levinnyt.

Mutta todellisuudessa tuo sana on syntynyt itsenäisesti eri kielikuntien kantamuodoissa. Tutkijoiden mukaan se johtuu vauvan ensimmäisistä ääntelyistä. Yleensä lapsi päästää aluksi suustaan aa-ääntä, jonka muodostamiseen ei tarvita kummempia kikkoja. Sitä seuraava äänne on se, kun vauva laittaa kesken ”aa:n” suunsa kiinni, jolloin kuuluu ”mm”. Kun vauva on ollut rinnalla, tulee sen suusta mamamama, jolloin äiti voi olettaa ääntelyn viittaavan itseensä.

M-äännettä seuraa yleensä ”p”, joka on johtanut toisen huolenpitäjän, ”papan” nimitykseen.

Äiti on samanlainen sana, oli kyse sitten koreasta, eomma, navajosta amá, swahilista mama tai vaikka inuiittikielestä anama. Toki sana on hieman muuttunut, mutta perustana on -ma, jonka juuret voi löytää siitä suomalaisestakin emosta.

Cha

Kuva: Unsplash

Tee on lähtöisin Kiinasta – niin sanana kuin juomanakin. Itse asiassa teen kaksi yleisintä nimitystä ovat molemmat peräisin Kiinasta. Silkkitien kaupankäynnin kautta läpi Keski-Aasian levinnyt cha otettiin käyttöön muun muassa venäjän, farsin, arabian ja swahilin sekä muihin itäisen Afrikan kieliin.

Hollantilaiset kävivät kovasti kauppaa esimerkiksi Taiwanin saarella, jossa cha lausuttiin ”te”. Heidän mukanaan Eurooppaan ja läntiseen Afrikkaan omaksuttiin juomasta nimi tee. Ainoat kielet, joissa teestä ei käytetä cha- tai te-nimitystä, ovat sellaisia, joiden alueella teetä on alunperinkin viljelty.

Mutta näillä kahdella sanalla pääsee aika pitkälle, jos on vierailla mailla eikä tiedä mitä juomaa tilata. Sanot vain cha tai te, niin melko varmasti saat turvallisen kupillisen teetä.

Qahwah

Samoin kuin teen kohdalla, niin kahviakin voi yrittää tilata toistelemalla jotain näistä: café, kahve, kava. Aivan varmasti joku osuu lähelle oikeaa.

Kahvin nimi on peräisin arabian kielisestä sanasta qahwah. Tuo sana taas on napattu etiopialaisesta Kaffan alueesta, jossa kahvia on ensimmäisenä ruvettu viljelemään. Toisaalta kaffan kielellä kahvi on būno, mikä on hyvä muistaa, jos niillä seuduilla alkaa kahvihammasta kolottaa.

Suurin osa kielistä on napannut itselleen turkkilaisen (arabiasta lainatun) kahve-sanan, eikä kellään ole ollut suurta tarvetta mennä termiä muuttamaan. V:t ovat voineet muuttua f-kirjaimiksi tai a-kirjaimet o:ksi, mutta perusidea on pysynyt samana.

Xocolatl

Suklaan tarina on siinä mielessä lähes identtinen kahvin kanssa, että valtavan suosituksi noussut riippuvuutta aiheuttava aine on pysynyt nimeltään lähes muuttumattomana.

Nykyisen Meksikon alueella puhutusta nahuatlin kielestä lainattu xocolatl muuttui konkistadorien suussa chocolateksi. Espanjalaiset toivat 1500-luvulla Eurooppaan mukanaan niin kaakaopapuja kuin niiden nimenkin.

Alunperin kaakaopapua tarkoittaa sanan alkuosa, ja a-tl -pääte on viitannut juomaan, kirjaimellisesti ”veden kanssa”. Joten suklaan nimi tarkoittaa oikeasti kaakaota. Hämmentävää.

Se, etteivät kahvi, tee tai suklaa ole sanoina muuttuneet juuri ollenkaan, johtuu todennäköisesti siitä, että ne yleistyivät uusilla kauppa-alueilla niin nopeasti. Varminta oli vain pitää sana, jonka ihmiset jo yhdistivät uuteen koukutuksen kohteeseensa.

Häh?

Listan päättää se yksi ja ainut sana, joka on täysin universaali. Kyseessä on lauseen pikaisesti keskeyttävä ja korjaamista pyytävä, lyhyt ja ytimekäs: häh.

Tutkijoiden mukaan häh on virallinen sana, koska äänne voidaan kirjoittaa ja sen lukija tietää, mistä on kyse. Kirjaimet vaihtelevat kielestä toiseen, mutta perusrakenne on aina sama: yksitavuinen vokaalin ja konsonantin yhdistelmä, jolla on kysyvä tarkoitus. Myös äänenpaino on useimmiten nouseva.

Häh-sana täytyy oppia; se ei ole luonnollinen äännähdys toisin kuin vaikka kirkaisu tai murahdus. Joka kieleen sana on syntynyt toisistaan erillisenä; ihmiset ovat vain ympäri maailman havainneet, että se sopii hyvin mukaan keskusteluun eikä keskeytä alkuperäistä puhujaa liikaa.

Sillä ei ole väliä, minkälainen mitä-sana milläkin kielellä on, sillä välihuomautus on aina samankaltainen. Asiaa tutkineen N.J. Enfieldin mukaan häh, huh, yeh, ha tai eh eivät ole universaalin hämmennyksen, vaan ennemminkin yhteistyön sanoja, joilla saadaan kommunikaatio-ongelma ratkaistua heti, jos sellainen ilmenee.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Naistenpäivän kunniaksi: 10 mullistavaa naisten keksintöä

Julkaistu

Naistenpäivää vietetään sunnuntaina maaliskuun 8. päivänä. Listafriikki.com halusi esitellä 10 upeaa naista, joiden keksinnöistä hyödymme jokaisena päivänä edelleen.

Tänään maaliskuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Naisia kannattaa tällaisena päivänä helliä aamupalalla sänkyyn ja ostaa vaikka kaunis kukkakimppu.

Mutta naistenpäivä ei ole pelkästään tai todellakaan vain sitä. Tänään, niinkuin tietysti joka ikinen päivä, on tärkeää ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Voit korostaa naisten oikeuksia, taistella eriarvoisuutta vastaan ja ottaa osaa keskusteluihin.

Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1911 ja maailma on onneksi huomattavasti hyväksyvämpi ja tasa-arvoisempi kuin tuolloin. Vielä on kuitenkin matkaa kirittävänä, ja maaliskuun 8. päivänä on hyvä aika juhlia sekä tuoda näkyvyyttä naisten saavutuksille.

Listafriikki osallistuu naistenpäivän sanoman levittämiseen listan muodossa ja esittelee 10 upeaa keksintöä, joiden ei heti uskoisi olevan naisten aikaansaannoksia.

Miksikö ei uskoisi? No siksi, että monet keksinnöistä ovat ajoilta, jolloin naiset olivat selvästi huonommassa asemassa kuin miehet, ja eri sukupuolilla oli omat, hyvin perinteiset roolinsa ja työnsä. Listan naiset ovat aikanaan olleet melkoisia lasikattojen rikkojia.

Tuulilasinpyyhkijät

Tarinan mukaan Mary Anderson pani newyorkilaisessa raitiovaunussa merkille, että kuljettaja ei karmeassa räntäsateessa nähnyt tuulilasin läpi juuri mitään. Lasi oli suunniteltu niin, että sen sai avattua osissa ja lumen pyyhittyä manuaalisesti pois, mutta systeemi ei ollut alkuunkaan käytännöllinen. Mieti itse avaavasi kovassa lumituiskussa auton tuulilasi.

Anderson alkoi siltä istumalta suunnitella ja piirtää parempaa ratkaisua. Hän päätyi yrityksen ja erehdyksen kautta puusta ja kumista tehtyihin pyyhkijöihin, jotka oli kiinnitetty vivulla lähelle rattia. Andersonin tuulilasinpyyhkimille myönnettiin Yhdysvalloissa patentti marraskuun 10. päivänä vuonna 1903 (numero 743801), mutta ihmiset nauroivat keksinnölle sanoen sen häiritsevän kuskia ja aiheuttavan onnettomuuksia. Mitähän nuo olisivat ajatelleet autolla ajaessa tekstaamisesta?

1900-luvun alussa autot olivat vielä harvinaisia, mutta pilkkaajien hymyt hyytyivät nopeasti, kun seuraavien vuosikymmenien aikana moottoriajoneuvojen käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti ja tuulilasinpyyhkijöistä tuli kiinteä osa autoja.

Pelastuslautta

Ompelijan töitä päivätyönään tehnyt Maria Beasley oli tuottelias keksijä. Hänen luomuksiinsa kuului muun muassa turvavälineitä rautateille, jalkojen lämmittimet ja paistinpannuja.

Omaisuutensa hän teki suunnittelemalla mekanismin, jolla pystyi valmistamaan 1500 tynnyriä päivässä: öljyn ja sokerin tuottajat maksoivat suuria summia saadakseen käyttää Beasleylle patentoitua konetta.

Tienesteistä huolimatta Beasleyn tunnetuin keksintö on turvakaiteilla varustettu pelastuslautta. Se patentoitiin toukokuun 16. päivänä vuonna 1882.

Toisin kuin siihen astiset puusta tehdyt pelastusveneet, oli Beasleyn suunnittelema pelastuslautta kevyt, tulenkestävä, helppo laskea vesille ja se mahtui pieneen tilaan. Beasleyn suunnittelemaan malliin pohjautuvat nykyäänkin käytettävät nopeasti käyttövalmiit pelastuslautat.

Hengenpelastaja Kevlar

Stephanie Kwolek oli nuorena tyttönä kiinnostunut sekä tieteestä ja luonnosta että käsitöistä, ja unelmoi urasta muotisuunnittelijana. Äitinsä kannustamana hän kuitenkin opiskeli yliopistossa kemiaa, ja valmistuttuaan vuonna 1946 sai hän työpaikan kemianteollisuuden yritys DuPontista. Paikka oli avoin, koska iso osa miestyöntekijöistä oli tuolloin armeijan palveluksessa.

Vuonna 1965 hänen ryhmänsä yritti kehittää uusia synteettisiä materiaaleja äärimmäisiin olosuhteisiin. Tutkijat kohtasivat monia epäonnistumisia, mutta Kwolek päätti antaa yhdelle liuokselle vielä mahdollisuuden. Omaksi ja muiden yllätykseksi hän sai siitä aikaan kuituja, jotka olivat vahvempia kuin mikään ennemmin laboratoriossa valmistettu aine.

Materiaalia alettiin kutsua Kevlariksi. Se on erittäin kevyttä ja kestävää, viisi kertaa terästä vahvempaa, mutta silti helposti muokattavaa. Sitä käytetään autonrenkaissa, kypärissä, kajakeissa, kaapeleissa… lista kattaa yli 200 sovelluskohdetta. Äärimmäisiä lämpötiloja kestävää Kevlaria käytetään myös avaruusaluksissa.

Materiaalin ehkä merkittävin yksittäinen käyttökohde on luotiliivit, jotka ovat pelastaneet tuhansia ihmishenkiä 1970-luvulta saakka.

Stephanie Kwolek jatkoi johtavana polymeerien tutkijana samassa työpaikassa eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1986. Kwolekille on myönnetty lukuisia arvostettuja palkintoja ja vuonna 1994 hänet lisättiin Yhdysvaltojen keksijöiden kunniagalleriaan (National Inventors Hall of Fame).

Sirkkeli

Tabitha Babbitt kuului kveekareista eronneeseen shaker-lahkoon. Ryhmä uskoi Kristuksen toiseen tulemiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja tiukkaan selibaattiin (yhteisöön adoptoitiin lapsia).

Vaikka naiset ja miehet olivat samanarvoisia Jumalan silmissä, oli työt jaoteltu sukupuolen mukaan. Babbitt toimi kutojana (naiselle sopivassa ammatissa), mutta hänellä oli idea, joka helpotti ja nopeutti miesten työtä huomattavasti.

Hän ehdotti, että tavallisen, edestakaisin vedettävän sahan sijaan, olisi syytä käyttää pyöreää terää. Hän valmisti ensimmäisen, veden voimalla pyörineen sahan vuonna 1813, mutta uskontonsa vuoksi ei patentoinut keksintöään, jotta se olisi kaikkien käytössä.

Shaker-uskonlahkoon kuuluvat ihmiset olivat tunnettuja keksinnöistään ja yksistään Babbitt on ollut sirkkelin keksimisen lisäksi mukana kehittämässä muun muassa tekohampaita ja vanhanaikaisia leikattuja nauloja.

Vedenalainen teleskooppi

Yhdysvalloissa patenttinumero 3995 on ”vedenalainen teleskooppi”. Sen patentoi New Yorkin Brooklynissa asunut Sarah P. Mather huhtikuun 16. päivänä 1845. Matherin elämästä ei juurikaan tiedetä, mutta ainakin hän työskenteli pitkään teleskooppinsa parissa, sillä vuonna 1864 hän sai parannetulle versiolle patentin numero 43465.

Teleskoopissa oli lisäosilla säädettävä varsi, joka voitiin muokata sopivan mittaiseksi veden syvyydestä riippuen. Siihen oli liitettynä toinen, niin ikään säädettävä, putki, jonka päässä olevassa lampussa oli hyvin kirkkaalla liekillä palavaa öljyä.

Yhdysvaltojen laivastossa innostuttiin täysin uudenlaisesta ja kullanarvoiseksi nimitetystä teleskoopista välittömästi. Laivaston testeissä selvisi, että jopa sameassa Mississippi-joessa sillä voitiin nähdä lähes sadan metrin päähän ja kirkkaassa vedessä tietysti vielä laajemmalle.

Teleskoopilla voitiin laivan kannelta käsin tarkistaa aluksen runko, millä oli valtava merkitys, koska siten pystyttiin vaivattomasti huomioimaan ja korjaamaan vedenalaisia vaurioita. Teleskoopilla voitiin myös maan sisällisodan aikaan tarkkailla vihollisen vedenalaisia toimia, havaita torpedoja ja tutkia vesistöjen pohjassa olevia hylkyjä. Hyvä näkyvyys auttoi myös löytämään hukkuneita.

Karttapallo

Ellen Fitz oli yhdysvaltalainen kotiopettaja, joka työskenteli itäisessä Kanadassa, New Brunswickin provinssissa. Hän kehitti 1870-luvun alussa karttapallon, jonka rautainen jalusta osoitti palloa pyöritettäessä auringon sijainnin. Sen lisäksi siitä voitiin nähdä sekä päivän, yön että ilta- ja aamuhämärän kestot eri puolilla maapalloa, eri vuodenaikoihin.

Vuonna 1875 Fitz sai keksinnölleen patentin (numero 158581), julkaisi sitä seuraavana vuonna erikokoisille karttapalloilleen käyttöohjeet käsikirjan muodossa sekä esitteli keksintöään Philadelphian maailmannäyttelyssä.

Fitz ei kuitenkaan jättänyt työtään siihen, vaan vei maantiedon ja astronomian yhdistämisen karttapallossa vieläkin pidemmälle. Vuoden 1882 mallissa (patenttinumero 263886) voitiin kaiken jo edellä mainitun lisäksi tarkastella horisontin yläpuolella näkyvien tähtien asentoa ympäri vuoden.

Avaruusaseman patterit

Puerto Ricossa syntynyt Olga Gonzales-Sanabria työskenteli vuoden 2011 eläkkeelle jäämiseensä saakka NASA:n Ohiossa sijaitsevan tutkimuslaitoksen teknillisenä johtajana. Uraa Yhdysvaltojen avaruushallinnossa oli takana vuodesta 1979, ja hän olikin uransa päättyessä pitkäaikaisin ja virka-asemaltaan korkea-arvoisin latinalaisamerikkalainen NASA:n palveluksessa.

Ennen korkeaa virkaansa hän tutki ja kehitti erilaisia sähköntuottomenetelmiä kansainväliselle avaruusasemalle, ISS:lle. Asema toimii suurimman osan ajasta aurinkovoimalla, mutta luonnollisesti jossain vaiheessa maapallo estää auringonsäteiden kulkeutumisen vastaanottaviin paneeleihin. Kolmasosan 90 minuutin kiertoajastaan ISS tarvitsee jonkun vaihtoehtoisen voimantuottajan.

Gonzales-Sanabrian kehittämät pitkäikäiset nikkeli-vetyakut pitävät avaruusaseman ja sen muutaman kuukauden välein vaihtuvan miehistön toimintakykyisenä. Siitäkin huolimatta, että pimeys laskeutuu aina tunnin välein 30 minuutiksi.

”Näkymätön” lasi

Katharine Blodgett syntyi vuonna 1898 ja oli 27-vuotiaana ensimmäinen nainen, joka väitteli arvostetussa Cambridgen yliopistossa fysiikan tohtoriksi. Hän työskenteli isänsä jalanjäljissä General Electric -yhtiön tutkimuslaboratoriossa ja oli sielläkin ensimmäinen naispuolinen tutkija. Ansioitunut tieteentekijä näytteli vapaa-ajallaan harrastelijateatterissa, kirjoitti humoristisia runoja ja osallistui useamman hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan.

Laboratoriossa hän työskenteli hyvin ohuiden kalvojen parissa. (Puhutaan sentin miljoonasosien paksuudesta.) Vuonna 1935 hän onnistui luomaan yksimolekyylisen pinnoiteen ja havaitsi, että sitä kasaamalla, esimerkiksi lasin päälle, saatiin kirkkaasta materiaalista lähes täysin valoa läpäisevää eli heijastamatonta.

Ennen Blodgettin kehittämää kalvoa lasi ei ollut ollenkaan niin käyttökelpoista tavaraa, mutta hänen keksintönsä mullisti muun muassa kameroiden linssien, mikroskooppien ja silmälasien valmistuksen. Pinnoitteen avulla päästiin eroon lasin häiritsevistä ominaisuuksista: heijastumista ja vääristymistä.

Blodgettin kehittämiä, läpinäkyvien kappaleiden mittausmetodeja käytetään edelleen. Jos käytät laseja, niin heitä nopea kiitos Blodgettille kun naistenpäivän aamuna luet sanomalehteä.

Tietokone ja ohjelmointi

Grace Hopper oli vuonna 1906 syntynyt matemaatikko ja Yhdysvaltojen laivaston kontra-amiraali. Hän työskenteli Harvardin yliopiston ja laivaston yhteisprojektissa, jonka tarkoituksena oli kehittää tehokas, automaattinen laskin; modernin tietokoneen esiaste. Hopper suunnitteli yhdessä Howard Aikenin kanssa viisi tonnia painaneen ja yhden huoneen täyttäneen Mark I -tietokoneen.

Hän oli muuten ensimmäinen, joka käytti sanaa bug (suomeksi ötökkä tai bugi), jolla tässä kohtaa viitataan ohjelmointivirheeseen. Hopper kuitenkin tarkoitti sillä kirjaimellisesti koiperhosta, jotka Mark I:een tunkeuduttuaan aiheuttivat siinä oikosulkuja.

Vuonna 1949 Hopper kehitti kääntäjän, COBOL-nimisen laitteen, joka pystyi muuttamaan kirjoitetut ohjeet tietokonekielelle. Hopper oli siis maailman ensimmäisiä koodareita!

Hopper jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta seuraavana vuonna hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen, koska jonkun asiansa osaavan oli yhtenäistettävä laivaston järjestelmät ja luotava standardit koodikielelle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän jäi lopullisesti eläkkeelle 79-vuotiaana.

Valokuvien muokkaus

Vuonna 1939 syntynyt Barbara Askins, tennesseeläinen opettaja ja perheenäiti, odotti lastensa aloittavan koulutien ja palasi sen jälkeen itse takaisin opiskelemaan. Valmistuttuaan kemistiksi vuonna 1975 pääsi hän välittömästi töihin NASA:n avaruuslentokeskukseen Alabamaan.

Marshall-nimisessä tutkimuslaitoksessa Askinsille annettin tehtäväksi kehittää keinoja, miten parantaa tutkijoiden ottamia kuvia maasta ja avaruudesta. Korkealta maanpinnan yläpuolelta otetut kuvat olivat hyvin epäselviä, mutta niiden antama tieto oli avaruushallinnolle korvaamatonta.

Vuonna 1978 Askins keksi käyttää radioaktiivisia materiaaleja kohentaakseen alivalottuneita tai muuten käyttökelvottomia negatiiveja. Hän sai keksinnölleen patentin (4101780) ja pian metodi oli laajasti NASA:n eri tutkimuslaitosten käytössä. Tekniikalla voitiin saada myös röntgenkuvia tarkemmiksi, mikä tarkoitti sitä, että potilasta ei hyvän kuvan saamiseksi tarvinnut enää altistaa vaaralliselle säteilylle yhtä kauan kuin ennen.

Askins on historian ensimmäinen nainen, joka valittiin Vuoden keksijäksi. Siinä, jos missä on syytä naistenpäivän juhlintaan!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Pariisissa kakkaan astuminen tietää onnea: 10 kummallista taikauskoa ympäri maailman – osa 1

Julkaistu

Taikauskoja on monenlaisia. Jossain ne elävät voimakkaampina ja nyt saat muhkean tietopaketin siitä, miten välttää epäonni maailmalla.

Vaikka et kokisi olevasi taikauskoinen, niin koputatko silti joskus puuta, pidät peukkuja pystyssä tai heität suolaa olkapään yli?

Näitä tapoja ei varmaan kukaan Suomessa liiemmin kummastele, mutta tiedätkö miten välttää epäonnea muualla maailmassa? 

Listafriikki teki sinulle selviytymispakkauksen taikauskojen hämmentävään maailmaan. Listan luettuasi tiedät muun muassa missä pitää varoa tonttujen asuinpaikkoja, milloin tietyissä maissa voi leikata kynnet ja millä jalalla Pariisissa on turvallista astua paskaan. 

Tämän listan jälkeen osaat matkustaessasi välttää suurimmat sudenkuopat, varman kuoleman tai vähintäänkin vuosien epäonnen. 

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset taikauskot voit lukea tästä:

Advertisement

10 kummallista taikauskoa ympäri maailman – osa 2

Onnekas kakkakasa

Koirien jätösten jättäminen Pariisin kaduille on ollut laitonta vuodesta 1982 saakka, mutta ilmeisesti tapa ei ole iskostunut kaupunkilaisten päähän. Pariisi onkin kuuluisa törkyisistä kävelyteistään, oli kyse sitten tupakantumpeista tai kakkakikkareista. 

Ehkä ulosteeseen astuminen on Ranskassa ollut kautta aikain niin yleistä, että inhottavaan sattumaan on täytynyt keksiä kultareunus. Nimittäin yleisen uskomuksen mukaan kakkaan astuminen vasemmalla jalalla tietää hyvää onnea. Jos sotkee oikeanpuoleisen kenkänsä, on tiedossa surkeita aikoja.

Saastaisten kenkien lisäksi Pariisista voi hankkia matkamuistoksi pilailukupin, joka sisältää muovisen ”hyvän onnen kakan”.

Laivan kastaminen

Kun uusi laiva lasketaan vesille, on sen kastaminen ja nimen antaminen erittäin tärkeä seremonia. Laivan kastaminen on tuhansia vuosia vanha perinne, jolla taataan turvallinen seilaaminen.

Ja kun laiva on kerran kastettu, ei kenenkään tule muuttaa sen nimeä. Mikään ei tuota merenkulkijoille huonompaa onnea kuin laivan uudelleen nimeäminen. Mutta älä huoli! Jos veneesi aiempi omistaja on päättänyt kutsua sitä aivan järkyttävällä nimellä, on vaihtaminen mahdollista, kunhan sen tekee oikein.

Kaikki vanhaan nimeen liittyvä on tuhottava.

Advertisement

Kaikki.

Nimi on raaputettava viimeistä riipausta myöten irti, päälle maalaaminen ei riitä. Onko veneessä kaiverruksia tai vaikka kelluva avaimenperä, jossa lukee aluksen nimi? Roskiin vain.

Rekisteröintitodistus, veneajopäiväkirja ja muut tärkeät paperit voi säilyttää, mutta nimi on peitettävä. Sosiaalinen media tuo tietenkin oman haasteensa, mutta jos haluaa (ja miksei haluaisi, kun on kyse turvallisuudesta?), niin kannattaa poistaa kuvat ja maininnat vanhasta nimestä. 

Kun veneen aiemmasta henkilöllisyydestä ei ole mitään jäljellä, voi helpottunein mielin kastaa sen haluamallaan nimellä. Kaste on syytä suorittaa uudelleen, jos sen jälkeen löytyy kahvikuppi vanhalla nimellä.

Kaikkein taikauskoisimmat merikarhut eivät jätä mitään sattuman varaan, vaan tyytyvät mahdollisesti hyvinkin typerään, alkuperäiseen nimeen.

Advertisement

Oikein ajoitettu manikyyri

Luulisi, että niinkin tylsä asia kuin kynsien leikkaaminen sujuisi ilman pelkoa jostain pahemmasta, mutta ei tokikaan.

Euroopassa on yleinen uskomus, jonka mukaan kynsien leikkaaminen sunnuntaisin saa aikaan sen, että joudut pahojen juorujen kohteeksi seuraavalla viikolla. Perjantainen manikyyri taas tuo surua ja murhetta koko huusholliin. 

Jos Intiassa leikkaa kynnet yöllä tai lauantaina, ei onni tule potkimaan. Japanissa ei myöskään pidä koskea kynsisaksiin pimeän aikaan tai tulee kuolemaan ennen vanhempiaan. Filippiineillä kynsien leikkaaminen öisin johtaa onnettomuuteen perheessä, kun taas Kiinassa se tuo taloon kummituksia ja pahoja henkiä.

Voiko taikausko yöllisen manikyyrin kirouksesta johtua yksinkertaisesti siitä, että pimeällä on vaarallista touhuta teräaseiden kanssa?

Pimennys on jumalan vihaa

Nigeriassa vuoden 2001 kuunpimennys paljasti, miten tosissaan uskomukset jossain päin maailmaa otetaan. Silloin muslimijoukot aloittivat mellakoita ja tekivät hyökkäyksiä lukuisiin kristittyjen omistamiin kohteisiin, muun muassa hotelleihin, bordelleihin ja baareihin. Kuunpimennys johtui hyökkääjien mukaan siitä, että jumala oli suuttunut kaikesta syntisestä toiminnasta.

Oikeastihan kuun- ja auringonpimennykset ovat islamin uskossa rukouksen, anteeksi pyytämisen ja köyhien auttamisen aikaa. Mutta nuoret radikaalit olivat tulkinneet ikiaikaisia uskomuksia mielensä mukaan ja yhdistäneet ne omaan maailmankatsomukseensa.

Mellakoiden toistumisen pelossa Nigerian hallitus aloitti tieteellisiin faktoihin perustuvan tiedotuskampanjan maaliskuussa 2006, kun täydellinen auringonpimennys oli pyyhkäisemässä maan yli. 

Advertisement

Tontut ovat täyttä totta

Nyt kun luet eteenpäin, niin pidä mielessä se, että tämä kaikki on totisinta totta.

Vuonna 2013 islantilainen tonttujen oikeuksia ajava taho sekä Laavan ystävät -niminen ympäristöjärjestö pistivät tienrakennushankkeen jäihin. Heidän mukaansa moottoritie vahingoittaisi tonttujen elämää. Se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Huldufólkin (salainen kansa) asuinalueet ovat pysäyttäneet rakennushankkeita.

Projektit joudutaan keskeyttämään, kunnes korkein oikeus myöntää luvan jatkamiseen. Teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaava hallintoelin on luvannut, että töiden aloittamisen kanssa odotetaan niin kauan, että tontuilla on aikaa siirtyä muille alueille. Joskus viranomaiset tekevät tonttujen kanssa sopimuksia, joissa asuinkivet siirretään suojaisampiin paikkoihin.

Voi kuulostaa huvittavalta, mutta islantilaisille, joiden maa elää ja muuttuu muutenkin koko ajan, haltijat eivät ole leikin asia. Monet uskovat niiden olleen vastuussa epämääräisistä työkoneiden hajoamisista ja työntekijöiden onnettomuuksista, joita on sattunut esimerkiksi teitä rakentaessa.

Tontut, peikot ja haltijat ovat olleet yleisiä uskomuksia Skandinaviassa, mutta missään muualla kuin Islannissa ei taikausko ole säilynyt niin vahvana. Islannin yliopiston vuonna 2007 tekemän kyselyn mukaan maan asukkaista jopa 60 % uskoi, että on vähintään mahdollista, että tonttuja on olemassa.   

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 faktaa ystävänpäivästä: Miksi helmikuun 14. päivänä juhlitaan rakkautta ja ystävyyttä?

Julkaistu

Nyt lävähtää listallinen faktoja ystävänpäivästä: Mistä rakkauden juhla on saanut alkunsa ja miten helmikuun 14. päivää vietetään eri maissa?

Tänään ympäri maailmaa vietetään suurta rakkauden juhlaa ja siksipä nyt on luvassa listallinen faktoja ystävänpäivästä. Muissa maissa helmikuun 14. päivänä keskitytään rakkauden ylistämiseen, kun taas Suomessa juhlitaan ystävyyttä.

Tällä ystävänpäivän kunniaksi tehdyllä listalla käydään läpi juhlapäivän syntyä ja kehitystä siihen, mitä se on nykyään. Kaikki lähti ruoskinnasta ja pyhimyksistä, ja nyt ollaan miljardibisneksen äärellä. Toivottavasti siinä hässäkässä ei pääse unohtumaan päivän tärkein sanoma eli läheisten huomioon ottaminen.

Tässä siis Listafriikki.com:n 10 faktaa kaikesta ystävänpäivään ja vähän rakkauteenkin liittyvästä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille ❤️

Kaikki sai alkunsa Lupercalia-juhlasta

Antiikin Roomassa jo 600-luvulla eaa. juhlittiin helmikuun puolessa välissä hedelmällisyyttä ja kevään tuloa. Riemukkaalta kuulostavat juhlat olivat melkoista hard core -touhua.

Lupercalia-juhla oli saanut nimensä sutta tarkoittavasta lupus-sanasta. Se juontaa juurensa tarinaan naarassuden kasvattamista Romuluksesta ja Remuksesta. Susi huolehti veljeksistä luolassaan, joka oli Palatium-kukkulan juurella. Tuolle paikalle Romulus ja Remus perustivat Rooman. Lupercaliaa siis juhlittiin tuon äitinä toimineen suden kunniaksi.

Pakanafestivaalit alkoivat eläinuhrilla ja suurella juhla-aterialla. Juhlissa pidettiin myös parinmuodostusarpajaiset, joissa miehet nostivat kulhosta satunnaisen nimen, ja tuo onnekas neito tuli olemaan miehen rakkauden kohde festareiden ajan, monesti seuraavaan vuoteen saakka ja joskus lotto johti jopa onnelliseen avioliittoon.

Juhlinta huipentui siihen, kun miehet riisuivat itsensä alastomiksi, ottivat vuohen- tai koirannahkaiset ruoskat ja piiskasivat niillä mieleisiään nuoria naisia parantaakseen näiden hedelmällisyyttä. En osaa sanoa oliko tapa toimiva.

Sitten tuli katolinen kirkko ja Pyhä Valentinus

200-luvulla Rooman valtakuntaa hallinnut Marcus Aurelius Claudius, Claudius II:na tunnettu keisari oli sitä mieltä, että sinkkumiehet pärjäävät sotatantereella paremmin kuin naimisissa olevat. Siksi keisari kielsi avioliiton kaikilta nuorilta miehiltä.

Oli kuitenkin yksi rakkautta puolustava pappi, Valentinus nimeltään, joka keisariaan uhmaten vihki salassa nuoria rakastuneita pariskuntia. Lopulta pappi Valentinus jäi tekemisistään kiinni ja hänet tuomittiin kuolemaan. Erään legendan mukaan Valentinus, mestausta odottaessaan, rakastui vanginvartijan tyttäreen ja kirjoitti tälle tunteita täynnä olevan kirjeen.

Kirjeen hän allekirjoitti ”From your Valentine”, Sinun Valentinukseltasi, jota ainakin Yhdysvalloissa edelleen käytetään ystävänpäiväkorttien toivotuksissa. Valentinus mestattiin helmikuun 14. päivänä vuonna 269, ja hänestä tuli satojen vuosien kuluessa yksi suosituimmista pyhimyksistä.

Se, kuinka suuri osa Pyhän Valentinuksen tarinasta on totta, jää arvoitukseksi. Ainakin papin väitetty mestauspäivä sopi loistavasti katolisen kirkon suunnitelmaan pyyhkiä roomalaisten seksuaalissävytteinen Lupercalia-juhla unholaan, ja siksi 400-luvun lopulla paavi Gelasius nimesikin helmikuun 14. päivän Pyhän Valentinuksen päiväksi.

Vuosisatojen aikana, ja kristinuskon kasvun myötä, rakkauden pyhimyksenä tunnetun Valentinuksen juhlapäivä soluttautui yhteen pakanallisen hedelmällisyyden juhlan kanssa.

Englannissa vietettiin ystävänpäivää jo 1500-luvulla

Kuningas Henrik VIII hallitsi Englantia 1500-luvun alkupuoliskon. Hän ei ensimmäisen vaimonsa kanssa saanut miespuolista jälkeläistä, joten oli aika uuden puolison. Katolinen kirkko ei kuitenkaan hyväksynyt avioliiton mitätöintiä, joten kuningas päätti erota paavin alaisuudesta, ja nimittää itsensä uuden Englannin kirkon johtajaksi.

Silloin onnistui ero vaimosta ja uuden puolison kanssa naimisiinmeno. Ja voi pojat, että kuningas Henrik ottikin ilon irti uudesta vapaudestaan: hän meni ensimmäisen avioliittonsa jälkeen vielä viisi kertaa naimisiin.

Ystävänpäivään tämä kuuluisa naistenmies liittyy siten, että hän oli täysin haltioitunut rakkautta juhlistavasta Valentinuksen päivästä. Siinä määrin, että hän julisti kuninkaankirjeellä helmikuun 14. päivän viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Hänen tiedetään myös kirjoitelleen vaimoilleen rakkauskirjeitä, joista tunnetuimmat, ja nykypäivään saakka Vatikaanissa säilyneet, kirjeet olivat Anne Boylelle.

Rakkaus ei kuitenkaan ollut ikuista, koska Boyle oli yksi niistä epäonnisista vaimoista, jotka kuningas mestasi.

Lue myös: 10 karmeaa työpaikkaa, joihin ihmiset ovat halunneet – Piiskapoika, kastraattilaulaja ja kuninkaan takapuolenpyyhkijä

Wear one’s heart on one’s sleeve

Englanninkieliselle sanonnalle ”wear one’s heart on one’s sleeve” ei oikein ole hyvää vastinetta suomeksi. Että joku pitäisi sydäntä hihassaan, ei kuulosta järkevältä (kummallakaan kielellä, mutta toisaalta onko monissakaan vanhoissa sanonnoissa järkeä?). Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joku ei pelkää näyttää tunteitaan avoimesti.

Erään teorian mukaan sanonta on peräisin keskiajalta, jolloin ritarit taistelivat hevostensa ja pitkien peitsiensä kanssa. Jos ritari päätti osallistua turnajaisiin puolustaakseen rakastamansa naisen kunniaa (mitä ikinä se tarkoittaakaan), tuli hänen osoittaa kiintymyksensä ja uskollisuutensa sitomalla esimerkiksi naisen nenäliina tai kaulahuivi kätensä ympärille. Ritarin turnajaisasuun kuulunutta käsisuojaa kutsuttiin sleeve (hiha) -sanalla.

Yksi mahdollinen sanonnan syntytarina menee vieläkin kauemmas historiaan, nimittäin alkuperäisiin ystävänpäivän Lupercalia-juhliin, ja niissä tarkemmin jo aiemmin mainittuihin arpajaisiin. Muistathan? Mies nostaa kulhosta naisen nimen ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka, eikö vaan? Tuon arvonnan jälkeen miehet kiinnittivät heilansa nimen hihaansa koko kansan nähtäväksi.

Kuka tietää, mistä tuo hassu sanonta on loppu viimeksi saanut alkunsa. Joka tapauksessa ensimmäisen kerran se esiintyi kirjallisessa muodossa William Shakespearen vuonna 1604 kirjoittamassa Othellossa.

Ystävänpäivän mekka: Yhdysvallat

Missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa tämä rakkauden juhla on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Markkinointi alkaa pian joulun jälkeen ja hyvin kaupallistuneesta juhlasta on loppu viimeksi hempeily ja romantiikka kaukana. Päivälle ladataan toiveita ja odotuksia, ja lahjoihin käytetään kokonaisuudessaan noin 18,2 miljardia dollaria; se tarkoittaa 136 dollaria eli 125 euroa henkilöä kohti. Ja kaikki eivät tosiaankaan juhli!

Suomalainen ystävänpäivä on hyvin kaukana amerikkalaisesta juhlapäivän vietosta, koska Yhdysvalloissa kaikki keskittyy nimenomaan pariskuntiin ja romanttisiin suhteisiin. Se, jolla ei ole treffejä tai suunnitelmia helmikuun 14. päivänä, on tuomittu surkeuteen. Ei kai sentään ihan noin, mutta välillä mainoksista ja hehkutuksista välittyy sellainen sanoma.

1800-luvulla Yhdysvalloissa suosioon noussut juhla levisi takaisin vanhalle mantereelle viimeistään toisen maailmansodan päätyttyä. Olivatkohan amerikkalaisjoukot levittäneet ystävänpäivän romanttista sanomaa liittolaisilleen? Eurooppa taisi olla valmis iloiseen ja ihmisiä yhdistävään juhlaan. Silloinhan ystävänpäivä ei vielä ollut niin ylenpalttinen juhla kuin nykyään.

Olisiko 1980-luvun Suomi lämmennyt rakkauden päivälle?

Suomeen ystävänpäivä rantautui ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa, jolloin sen olemassaolon huomasi lähinnä kukkakauppojen ikkunoissa. Ei mennyt kauaakaan, kun punaiset sydämet valloittivat helmikuun puolivälin; kiitos tamperelaisen sydänyhdistyksen! Siellä todettiin, että maailmalla huippusuosiossa oleva juhlapäivä tulee nousemaan isoksi jutuksi myös Suomessa ja se tulisi punaisen symbolinsa takia olemaan mitä parhain päivä sydämen terveyteen liittyvien asioiden esille tuontiin.

Oivallisen paikallisyhdistyksen markkinointikampanjan huomasi myös Suomen Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit ja lanseerasi juhlapäivän nimenomaan ystävänpäivänä. Ystävyysteeman ajateltiin sopivan paremmin suomalaisten mielenmaisemaan kuin romanttinen sydämillä ja suklailla kuorrutetun rakkauden juhlan. Ja hyvä niin!

Lue myös: 10 markkinointikampanjaa, jotka menivät pahasti pieleen

Tarkkaan harkitut lahjat Japanissa

Japanissakin ystävänpäivää vietetään nimenomaan helmikuun 14. päivänä, mutta perinteisesti vain naiset antavat silloin lahjoja elämässään oleville miehille. Lahja on suklaata, ja naiset joutuvat punnitsemaan tarkoin suhdettaan eri miehiin, koska suklaan laatu kertoo vastaanottajalle hänen paikkansa lahjanantajan elämässä.

Työkaverit tai vaikka koulutoverit saavat halpaa giri chokoa (velvollisuudentunto suklaata), kun taas naisen rakkauden kohdetta hemmotellaan laadukkaalla honmei chokolla (tosi tunteiden suklaalla).

Kuukautta myöhemmin osat vaihtuvat, nimittäin maaliskuun 14. päivänä juhlitaan ”valkoista päivää”. Tuolloin miehet vuorostaan antavat naisille jonkun lahjan.

Ei kuitenkaan ole täysin yhdentekevää, mitä lahjaksi antaa. Jos nainen saa vaahtokarkkeja, tarkoittaa se sitä, ettei mies ole kiinnostunut. Keksit, aivan sama vaikka olisivat sydämen muotoisia, tarkoittavat vain ystävyyttä. Palavasta rakkaudesta taas kertovat kovat karamellit.

Vinkki miehille: jos et ole varma tunteidesi/suhteesi laadusta, tarjoa treffikumppanillesi kakkua! Se ei lähetä mitään epäselviä signaaleja.

(Toim. huom. Kakku toimii oikein mainiosti tilanteessa kuin tilanteessa, myös vakiintuneissa parisuhteissa.)

Etelä-Korean 12 rakkauden päivää

Eteläkorealaiset ilmeisesti rakastavat rakkautta. Maassa nimittäin juhlitaan ”rakkauden päivää” jokaisen kuukauden 14. päivänä. Helmikuussa naiset lahjovat miehiä, ja samoin kuin Japanissa, on Etelä-Koreassa kuukautta myöhemmin miesten vuoro. Maaliskuun 14. päivä on ”valkoinen päivä”. Vastalahjan antamista ei kuitenkaan ole tehty miehille helpoksi; heidän on annettava lahja, joka on arvoltaan kolminkertainen naisen hankkimaan lahjaan verrattuna.

Huhtikuussa taas juhlistetaan sinkkuja, jotka jäivät vaille huomiota kahtena edellisenä kuukautena. ”Musta päivä” on saanut nimensä siitä, että yksinäiset kokoontuvat syömään nuudeleita mustapaputahnalla ja suremaan kohtaloaan. Onneksi nykyaika on potkaissut eloa vanhanaikaisiin traditioihin, ja 2000-luvulla mustana päivänä on bailattu ankarasti ja kilistelty laseja vapaudelle; unohtamatta tietenkään perinteikästä nuudeliannosta, jajagmyeonia.

Muiden kuukausien 14. päivien rakkauden juhlimisen teemoja ovat ruusut, suukot, hopeasormukset, soju-viina, musiikki, viini, elokuvat, halaukset ja päiväkirjat.

Pitäisikö kaikkien ruveta juhlimaan eteläkorealaisten tapaan?

Sydämen muodon alkuperä

Sydämen muodon on jossain yhteyksissä nähty viittaavan eri ruumiinosiin: ei varsinaiseen sydämeen, vaan naisen rintoihin tai pakaroihin. Tämä selittäisi muodon yhteyttä eroottiseen rakkauteen.

Toinen melko yleinen teoria juontaa juurensa pohjoisafrikkalaiseen yrttiin. Nykyään jo hävinneen Silphium-kasvin siemenkota oli rakkautta kuvaavan sydämen muotoinen. Nykyisen Libyan alueella sijainneessa Kyrenen kaupungissa jopa painettiin hopeakolikoihin siemenen kuvia vuonna 600 eaa. Tuota yrttiä käytettiin muun muassa haavojen ja peräpukamien hoidossa, ja sen todettiin olevan tehokas yskänlääke ja kivunlievittäjä. Monitoimikasvi siis!

Miksi se sitten yhdistetään romantiikkaan ja rakkauteen? Silphium-kasvin uskottiin olevan vahva afrodisiakki, eli voimistavan seksuaalista halukkuutta. Todennäköisesti se ainakin lisäsi petipuuhia, sillä kasvista uutettua nestettä käytettiin antiikin Roomassa ehkäisyyn, koska sen uskottiin olevan ”kohtua puhdistava” rohto. Tuon ajan lauluissa, runoudessa ja kirjallisuudessa Siphiumia ylistetäänkin rakkaudentuojana.

Lue myös: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää

Ystävyyden juhla

Vaikka amerikkalainen ylitsepursuava hempeilyn ja romanttisuuden kaupallistuminen tekee vuosi vuodelta enemmän tuloaan, on ystävänpäivä meillä Suomessa edelleen nimensä veroinen juhla.

Suomi ei kuitenkaan ole ainut maa, jossa kansainvälisenä rakkauden päivänä juhlitaan ystävyyttä. Eteläinen naapurimme Viro juhlii myös ystävyyssuhteita. Juhlapäivä rantautui maahan noin kymmenen vuotta Suomea myöhemmin, pian sen itsenäistymisen jälkeen.

Lisäksi monessa Etelä-Amerikan maassa vietetään helmikuun 14. päivänä ystävyyden päivää – rakkauden päivän lisäksi.

Muun muassa Meksikossa, Puerto Ricossa ja Guatemalassa muistetaan ystäviä ja perheenjäseniä. Dominikaanisessa tasavallassa ja Ecuadorissa annetaan lahjoja luokkakavereille salapukki-tyylillä: jokaiselle arvotaan joku toinen oppilas, jolle sitten nimettömänä hankitaan lahja.

Kolumbiassa taas rakkauden ja ystävyyden päivää, Dia de Amor y Amistad, vietetään syyskuun 20. päivänä, jolloin ystävien kanssa kokoonnutaan hyvän ruoan ja juoman ääreen. Miksi syyskuussa? Alkuperä on vähemmän sydämellinen: Kolumbiassa ei tuossa kuussa ollut mitään yleistä juhlapäivää, joten jotain piti keksiä pönkittämään talouskasvua.

Meidän erityinen tapamme viettää ystävänpäivää aiheuttaa ulkomailla hämmästyksen lisäksi suunnatonta ihastusta; sitä pidetään valovuosia parempana juhlana kuin romanttista rakkautta ylistävää Valentine’s Day.

Suomalaisen ystävänpäivän ilosanomaa kannattaakin jakaa kaikille niille, jotka surkuttelevat treffien puutetta. Se tuo kummasti hymyn kaikkien sinkkukavereiden huulille!

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat