10 Halloweenin kauhutarinaa, jotka tapahtuivat oikeasti!

Halloweenina on tapana pelotella muita ja kaivaa karmivimmat kauhutarinat kerrottavaksi. Joskus ne hirveimmät tapaukset ovat suoraan tosielämästä!

Kauhutarinat kummituksista, vampyyreistä tai zombeista eivät ole loppuviimeksi mitään verattuna siihen, mitä ihmiset pystyvät toisilleen tekemään. Listafriikki aloittaa Halloween-viikonlopun selkäpiitä karmivilla murhatapauksilla, jotka kaikki sattuivat vuoden aavemaisimpana ajankohtana.

Karkki vai kepponen? Muista lukita ovi!

Timothy O’Bryan

Varmasti kaikkien vanhempien takaraivossa on ainakin pieni pelko siitä, että Halloween-illan kierroksella lasten koreihin päätyy jotain vahingollista. 

Pahin kävi toteen teksasilaisille Daynene ja Ronald O’Bryanille, kun heidän kahdeksanvuotias poikansa Timothy kuoli Halloweenina vuonna 1974 syötyään samana iltana saamaansa myrkytettyä Pity Stix -karkkijauhetta.

Timothy oli ollut aiemmin karkki vai kepponen -kierroksella siskonsa, isänsä ja muutaman naapurin kanssa. He päättivät koputtaa erääseen naapuruston talon oveen, vaikka talossa ei ollutkaan valoja päällä. Kukaan ei tullut avaamaan ovea ja kaikki muut, paitsi Timothyn Ronald-isä, siirtyivät seuraavalle talolle.

Ronald O’Bryan otti pian muut kiinni, kertoi jonkun sittenkin olleen edellisessä talossa kotona ja ojensi kaikille lapsille, mukaan lukien kahdelle omalleen, Pity Stixit. 

Timothy kuoli muutamaa tuntia myöhemmin juuri tuohon karkkijauheeseen, joka poliisin tutkimuksissa osoittautui olevan terästetty syanidilla. Epäilty numero yksi oli tietenkin henkilö, jolta karkkijauhe oli saatu. Mutta talon omistajalla oli vedenpitävä alibi – hän ei ollut ollut lähelläkään kotiaan tuona Halloween-iltana. Kun poliisit kaivoivat tapausta hieman syvemmältä, niin selvisi, että Ronald O’Bryan oli pahasti velkaantunut ja oli ottanut lapsilleen useita kymmenien tuhansien dollarien arvoisia henkivakuutuksia; viimeisimmän vain päiviä ennen Halloweenia.

Ronald oli myös tiedustellut syanidin saatavuutta paikallisista liikkeistä ja kysellyt useammalta henkilöltä tietoja aineen myrkyllisyydestä ja tappavuudesta. Timothyn karkkijauheessa oli tarpeeksi syanidia kahden aikuisen tappamiseksi.

Vaikka Ronald O’Bryan piti syyttömyydestään kiinni loppuun asti, tuomittiin hänet poikansa murhasta kuolemaan. Hänet teloitettiin vuonna 1984.

Patricia Ward

Patricia Wardin murha lokakuussa 2014 ei tapahtunut Halloween-yönä, mutta ajankohta oli mitä otollisin järkyttävään tapahtumaketjuun.

Vain päiviä ennen varsinaista keppostelupäivää, useat ihmiset seurasivat vierestä, kun eräs mies raahasi päätöntä ruumista ulos newyorkilaisesta asunnosta. Hän laski ruumiin keskelle katua ja potkaisi irti leikatun pään toiselle puolelle tietä. Todistajat katselivat hämmentyneinä tilannetta – nyt oli Halloween-pila vedetty äärimmilleen! Kaikki nimittäin kuvittelivat, että kyseessä oli kammottava pila, ja yksi silminnäkijä jopa sanoi tekoruumiin näyttävän huonosti tehdyltä. Asian todellinen, hirvittävä laita selvisi, kun eräs ohikulkija meni siirtämään ”nukkea” pois keskeltä katua. Tuo päätön nukke osoittautuikin oikeaksi ruumiiksi.

Jo ennen kuin Patricia Wardin ruumis löydettiin tai paremminkin tajuttiin, olivat poliisit lähistöllä selvittelemässä toista kuolemantapausta. Selvisi, että 66-vuotiaan Patrician aikuinen, mielenterveysongelmista kärsinyt Derek-poika oli hypännyt junan alle vain muutaman kilometrin päässä äitinsä asunnolta. 

Syytä Patrician makaaberiin murhaan tai paloitteluun ei koskaan saada selville, sillä tappajaksi osoittautui itsemurhan tehnyt poika. 

Peter Fabiano

Losangelesilainen parturi-kampaaja Peter Fabiano oli vaimonsa Bettyn kanssa menossa yöpuulle Halloween-iltana vuonna 1957. Kello oli jo yli yksitoista, kun ovikello soi – oliko sielä vielä joku myöhäinen karkki vai kepponen -kiertelijä? Peter meni alakertaan avaamaan oven karkkikulho kädessään.

Ovella oli kuitenkin naamiokasvoinen aikuinen nainen, joka osoitti aseen Peterin rintaa vasten ja laukaisi sen. Yläkerrassa Betty havahtui kovaan pamaukseen ja juoksi alas vain löytääkseen Peterin makaamassa omassa verilammikossaan henkeään haukkoen, ja vaikka ambulanssi oli paikalla nopeasti ei häntä pystytty pelastamaan. 

Murha vaikutti suunnitellulta ja nimenomaan Peteriin kohdistetulta, mutta kukaan pariskunnan tuttavista ei voinut kuvitellakaan erittäin pidetyn miehen olleen kenenkään tappolistalla. Bettyä ei voitu heti kuulustella, koska hänet jouduttiin voimakkaan sokin vuoksi rauhoittamaan lääkkeillä. Mutta kun vaimo vihdoin tokeni keskustelukuntoon, antoi hän poliiseille yhden nimen: Joan Rabel. Perhetuttu ja Peterin entinen työntekijä kampaamolla.

Poliisit alkoivat kaivaa Rabelista tietoja, ja selvisi jotain, minkä Betty Fabiano oli jättänyt kertomatta. Bettylla ja Peterilla oli ollut jokin aika sitten hankala vaihe avioliitossaan ja Betty oli alkanut suhteeseen Rabelin kanssa. Hän oli kuitenkin palannut takaisin miehensä luo, mutta Rabel oli katkeroitunut. Mitään konkreettisia todisteita naista vastaan ei kuitenkaan ollut.

Muutamaa viikkoa myöhemmin poliisi sai nimettömän vihjeen, jonka perusteella he löysivät vuokralokerikkoon kätketyn käsiaseen, joka tutkimuksissa todettiin murha-aseeksi. Aseen omisti muuan Goldyne Pizer, jolla ei ollut mitään yhteyksiä Fabianon perheeseen.

Palaset alkoivat kuitenkin loksahtelemaan yhteen, kun Pizer rupesi kuulusteluissa puhumaan. Hänet oli manipuloinut verityöhön tyttöystävänsä Joan Rabel.

Rabel oli kuukausien ajan kertonut kauhutarinoita entisestä työnantajastaan, joka pahoinpiteli vaimoaan julmasti ja ansaitsi kuolla, ja lopulta rakkauden sokaisema Pizer vihasi miestä, jota ei ollut koskaan tavannut. Niinpä hän marssi Halloween-yönä Peter Fabianon ovelle ja omien sanojensa mukaan tärisi jännityksestä niin, että joutui pitämään revolverista kaksin käsin kiinni. 

Sekä Pizer että Rabel saivat pitkät vankilatuomiot, joista he aikanaan vapautuivat.

Martha Moxley

Viisitoistavuotias Martha Moxley löytyi raa’asti murhattuna vuoden 1975 Halloween-aamuna oman kotinsa takapihalta. Häntä oli hakattu golfmailalla niin lujaa, että maila oli hajonnut kappaleiksi. Yhdellä terävällä mailanpalalla tappaja oli vielä pistänyt tyttöä kaulaan ennen kuin oli raahannut hänet murhapaikalta kotikartanon nurmelle.

Tapaus aiheutti valtavan mediamyrskyn monestakin syystä. Kyllä, nuori tyttö oli murhattu brutaalisti, mutta tapaus sattui elitistisellä, erittäin varakkaalla alueella Greenwichissä, Connecticutissa, jossa rikkaat ja kuuluisat presidenteistä lähtien viettävät aikaansa. Selvisi myös, että Moxley oli murhailtana ollut vastapäisessä kartanossa 17-vuotiaan Tommy Skakelin kotibileissä ja nuoret oli nähty hyvin läheisissä väleissä. Syyttävät sormet alkoivat osoittaa Skakelia, joka sattui olemaan senaattori Robert F. Kennedyn vaimon Ethelin veljenpoika. Virkavallan epäilykset kohdistuivat myös Tommyn veljeen Michael Skakeliin. Todisteiden puuttuessa ketään ei kuitenkaan syytetty ja Moxleyn murha jäi ratkaisemattomaksi.

Vuonna 1991 Kennedyn klaanin kuuluva Michael Smith joutui syytteeseen raiskauksesta, ja samassa yhteydessä esiin nousi 16 vuotta aiemmin tapahtunut Martha Moxleyn murha, sillä Smith oli ollut paikalla kyseisissä Halloween-juhlissa. Syytteet Smithiä kohtaan hylättiin, mutta samalla Moxleyn selvittämätön tapaus avattiin uudelleen.

Poliisi sai kerättyä useita todistajalausuntoja, joiden mukaan Michael Skakel olisi tunnustanut murhan, ja mies saatiin oikeuden eteen. Oikeudessa soitettiin tallenne, jossa Skakel kertoi pelkäävänsä, että joku on mahdollisesti nähnyt hänet masturboimassa Moxleyn kotipihalla – se riitti valamiehistölle ja vuonna 2002 Skakel tuomittiin taposta 20 vuodeksi vankeuteen.

Syyttömyyttään julistanut ja valituksia toisensa perään tehnyt Skakel vapautettiin vuonna 2013 takuita vastaan odottamaan tuomarin myöntämää, uutta oikeudenkäyntiä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tulla näkemään, sillä syyttäjä ilmoitti eilen, lokakuun 30. päivänä 2020, että ei tule syyttämään Skakelia enää uudelleen.

Joten teoriassa Martha Moxleyn murha on jälleen selvittämätön.

Rebekah Gay

John White oli michiganilainen pappi, rakastava puoliso, isoisäpuoli, tuomittu väkivaltarikollinen, murhaaja ja nekrofiliasta fantasioija.

Halloween-iltana vuonna 2012 White lähti vierailemaan kihlattunsa 24-vuotiaan tyttären Rebekah Gayn luona, joka päästi miehen tottakai sisään, sillä tämä oli usein lapsenvahtina hänen kolmevuotiaalle pojalleen. 55-vuotias White oli tuona iltana ottanut mukaansa kättä pidempää.

Hän löi Gayta muutamia kertoja moukarilla, kuristi tämän nippusiteellä kuoliaaksi, riisui alastomaksi ja raahasi metsään. Sitten White marssi takaisin asuntoon, puki murhaamansa naisen pienelle lapselle Halloween-asun ja vei pojan sovitusti isälleen. 

Kun Gayta alettiin viranomaisvoimin seuraavana aamuna etsimään, piti White samaan aikaan seurakunnalleen jumalanpalvelusta ja pyysi kaikkia rukoilemaan nuoren naisen puolesta.

Kiinni jäätyään White ei osannut kertoa teolleen muuta syytä kuin sen, että oli kahden viikon ajan haaveillut harrastavansa seksiä Rebekah Gayn kuolleen ruumiin kanssa. 

Tämän kauhutarinan sisällä on toinen kauhutarina, sillä John Whiten veriteko olisi ollut estettävissä, jos hänet olisi pidetty lukkojen takana, mihin hän jo aiempien tekojensa vuoksi oli joutunut. Vuonna 1981, ollessaan 22-vuotias, White yritti tappaa 17-vuotiaan naapurinsa Theresa Ethertonin. White kutsui tytön kellariinsa katsomaan rakentamaansa junanradan pienoismallia, ja puukotti tätä selkään. White suuteli ja kuristi henkensä puolesta taistelevaa Ethertonia, hymyili ja jatkoi puukolla iskemistä. Kuin ihmeen kaupalla tyttö selvisi hengissä ja White sai vaivaiset kaksi vuotta ehdonalaista.

Vuonna 1994 White tappoi tyttöystävänsä Vicky Wallin, jonka alastoman ruumiin hän hylkäsi metsään. Oikeudessa White väitti kärsivänsä tajunnan katkoksista ja muistinmenetyksestä, ja koska tutkimusmenetelmät olivat tuolloin vielä lapsenkengissä nykypäivään verrattuina, suostui White tunnustamaan syyllisyytensä kuolemantuottamukseen, minkä vuoksi hän istui vankilassa vain vuoteen 2007 saakka.

Sitten hän oli taas vapaa mies.

Elokuussa 2013 John White hirttäytyi sellissään.

Lisa Ann French

Halloween-iltana vuonna 1973 Arlene Penn, yhdessä avopuolisonsa Gerald Turnerin kanssa, oli kutsuttu päivälliselle äitinsä luo. Kun Penn tuli tyttärensä kanssa Fond du Lacin kaupungissa, Wisconsinissa, sijaitsevaan kotiin hieman seitsemän jälkeen, oli Turner huonovointinen. Hän kävi vähän väliä yläkerran makuuhuoneessa lepäämässä, ja Penn antoi hänen olla rauhassa ja pysytteli alakerrassa. Turner ei lähtenyt mukaan kyläilemään, vaan halusi jäädä parantelemaan oloaan. Penn palasi kotiin noin yhdentoista aikaan ja suuntasi saman tien nukkumaan.

Painaessaan päänsä tyynyyn Penn oli autuaan tietämätön siitä, että vain muutamia tunteja aiemmin siinä samassa sängyssä oli raiskattu ja tapettu 9-vuotias tyttö.

Tuo tyttö oli samassa naapurustossa asunut Lisa Ann French, joka oli lähtenyt karkki vai kepponen -kierrokselle hieman ennen kuutta. Noin tunti siitä, niin hän koputti viimeiseen oveen. Sen avasi Gerald Turner.

Jos Arlene Penn olisi aiemmin illalla kotona ollessaan mennyt yläkertaan, olisi hän löytänyt Frenchin elottomana kylpyhuoneesta, peittoon käärittynä.   

Tytön alaston ruumis löytyi kolmen päivän kuluttua roskapussiin sullottuna kaupungin ulkopuolelta, ja Turner oli ensimmäisten kuulusteltavien joukossa. Hän tunnusti hirmuteon yhdeksän kuukautta myöhemmin, mutta perui oikeudessa sanansa vedoten poliisin painostukseen: hän väitti myöntäneensä murhan vain päästäkseen eroon jatkuvista kuulusteluista. Tunnustuksessa Turner kertoi raiskauksen olleen tarkoituksellinen, mutta tappaa hän ei Frenchia ollut aikonut. Oikeuslääkärin mukaan tyttö oli kuollut raa’an pahoinpitelyn aiheuttamaan sokkiin.

Turner tuomittiin taposta vankeuteen, josta hän vuonna 1992 vapautui ehdonalaiseen istuttuaan 17 vuotta. Seuraavana vuonna ehdonalainen kumottiin ja Turner lähetettiin takaisin telkien taakse, sillä oikeus myönsi tehneensä virheen; lähinnä kansalaisten valtaisan paheksunnan vuoksi. Vuonna 1998 mies pääsi jälleen vapaaksi, mutta viisi vuotta myöhemmin, rikottuaan ehdonalaisensa sääntöjä, heilahti häkki toistaiseksi viimeisen kerran. Viime vuonna Turnerille määrättiin uusi oikeuskäsittely, ja pahimmassa tapauksessa tämä murhaaja pääse viettämään vanhuuden päivänsä vapaalla jalalla.

Hyun Jong Song

Eteläkorealainen 21-vuotias Hyun Jong Song oli Halloween-iltana vuonna 2001 pukeutunut pupuasuun ja viettänyt railakkaan illan opiskelukavereidensa kanssa State Collegessa, Pennsylvaniassa. 

Song lähti yökerhon jälkeen vielä ystäväporukan kanssa pelaamaan videopelejä, ja noin neljän aikaan aamuyöllä hän sai kaveriltaan kyydin kotiinsa. Sen jälkeen häntä ei ole nähty.

Song ilmoitettiin kadonneeksi vasta muutaman päivän kuluttua, ja kun poliisit tutkivat hänen asuntonsa, ei mikään viitannut rikokseen eikä merkkejä väkivallasta tai kamppailusta löytynyt. Kaikesta päätellen Song oli kuitenkin ollut asunnossaan sisällä, sillä hänen Halloween-asuunsa kuuluneet tekoripset olivat kylpyhuoneessa. Nuori nainen oli kadonnut laukkunsa, puhelimensa ja lompakkonsa kanssa – kaikki muu oli niinkuin pitikin. Puhelutiedoista selvisi, ettei kännykkää oltu käytetty sen jälkeen, kun Song oli poistunut kaverinsa autosta eikä hänen korteillaan oltu tehty ostoksia.

Poliisi sai jonkin ajan kuluttua ilmoituksen muutaman sadan kilometrin päässä sijaitsevasta Philadelphiasta, jossa todistaja kertoi nähneensä Songia muistuttavan naisen paikallisessa kiinalaiskorttelissa. Nainen oli ollut autossa tuntemattoman miehen kanssa ja huutanut apua. Vihje ei kuitenkaan johtanut mihinkään. 

Kesäkuussa 2003 poliisi kuulusteli ryöstöstä pidätettyä Paul Weakleyta, joka yllättäen alkoikin puhumaan parin vuoden takaisesta katoamistapauksesta. Hän kertoi huumekauppaa pyörittäneiden Hugo Selenskin ja Michael Kerkowskin siepanneen State Collegesta prostituoiduksi luulelmansa naisen ja vieneet tämän Selenskin kotiin. Miehet olivat pitäneet Songin tuntomerkkeihin sopivaa naista muutaman päivän vankinaan tehden hänelle mitä lystäsivät ja sitten tappaneet hänet. 

Kerkowski oli etsintäkuulutettu rikollinen, joka oli kadonnut toukokuussa 2002. Ilmiantaja Paul Weakley kertoi Selenskin tappaneen myös rikoskumppaninsa, koska tämä oli säilyttänyt Songin pupukorvat kuin voitonmerkkinä. Weakleyn shokeeravien paljastusten jälkeen Selenskin kotiin tehtiin mittava etsintä ja hänen takapihaltaan löytyi haudattuna viisi ruumista, mukaan lukien Kerkowski. Murhista tuomittu Selenski on kieltänyt osuutensa Songin katoamiseen, ja on kertonut Kerkowskin olleen vastuussa tapahtumista.

Tähän ei tietysti ole saatu varmistusta, sillä Songin ruumista ei ole koskaan löytynyt, vaikka vielä vuonna 2014 Selenskin tontilta kaivettiin esiin vähintään seitsemän ihmisen jäänteet. Nuoren naisen katoaminen on edelleen selvittämätön tapaus.

Nima Carter

Halloween-iltana vuonna 1977 Rose ja George Carter laittoivat 19-kuukautisen tyttärensä Niman kehtoon nukkumaan kodissaan Lawtonin kaupungissa, Oklahomassa.

Seuraavana aamuna vanhemmat löysivät järkytyksekseen tyhjän kehdon – Nima oli kadonnut! Koska huoneen ikkunat olivat lukossa, päättelivät Carterit, että kidnappaajan oli täytynyt piilotella kaapissa, odottaa vanhempien nukahtavan ja sitten hiippailla lapsi mukanaan ulos.

Etsinnöistä huolimatta Nimaa ei löydetty, kunnes kuukautta myöhemmin joukko paikallisia lapsia oli leikkimässä aivan Cartereiden lähellä sijainneessa autiotalossa. He avasivat toimimattoman jääkaapin, josta Nima-vauvan mädäntynyt ruumis pyörähti ulos. Hänen kuolinsyykseen määriteltiin tukehtuminen.

Jo ennen ruumiin löytymistä poliisilla oli vankka uskomus siitä, kuka oli Niman katoamisen takana. Cartereilla työskenteli lastenhoitajana Jacqueline Roubideaux, jonka tausta oli kaikkea muuta kuin moitteeton.

Edellisenä vuonna kolmivuotiaat kaksoset Mary ja Augustine Carpitcher päätyivät hylätyn talon jääkaappiin, josta Augustine kahden päivän kateissa olon jälkeen selvisi hengissä, kun talossa leikkineet lapset avasivat kaapin oven. Mary oli tukehtunut kuoliaaksi. Augustine kertoi sieppaajan olleen heidän lapsenvahtinsa Roubideaux, joka oli kidnappaamisen lisäksi vielä purrut Marya, minkä myös patologin lausunto myöhemmin todisti faktaksi- ruumiista löytyi useita aikuisen puremajälkiä. Kolmivuotias Augustine ei kuitenkaan kelvannut luotettavaksi todistajaksi ja ilman parempaa todistusaineistoa Roubideaux’ta ei voitu syyttää.

Pian hänet palkattiinkin Cartereille. 

Kun Nima Carter löytyi jääkaapista, viittasi kaikki samaan tekijään. Tapauksissa oli niin paljon yhteistä: Sama lapsenvahti, hylätyn talon jääkaappi ja kaikki kolme siepattua olivat alkuperäiskansaan kuuluvia. 

Vuonna 1979 Roubideaux joutui vihdoin oikeuden eteen, kun eräs naapuri kertoi nähneensä syytetyn raahanneen apua huutaneita kaksosia näiden katoamisen aikaan. Todistaja ei vain silloin ollut halunnut puuttua asiaan. Myös kuusivuotias Augustine kertoi valamiehistölle, mitä hänelle ja menehtyneelle siskolle aikoinaan tapahtui.

Roubideaux tuomittin elinkautiseen Mary Carpitcherin murhasta.  Nima Carterin murhasta häntä ei todisteiden puuttuessa koskaan syytetty. Roubideaux valitti tuomiostaan vuosien ajan, mutta onneksi häntä ei koskaan päästetty ehdonalaiseen, ja hän menehtyi vankilassa vuonna 2005.

Marvin Brandland

Vuonna 1982 Marvin Brandland (69) asui vaimonsa Ethelin kanssa iowalaisessa Fort Dodgen kaupungissa. Halloween-iltana pariskunta oli jakanut ahkerasti karkkia paikallisille lapsille, ja he olivat jo painumassa pehkuihin, sillä alkoi olla myöhä. 

Ovikello kuitenkin soi ja Brandlandien yllätykseksi oven takana seisoi aikuinen mies, jolla oli päässään silmänrei’illä varustettu tyynyliina. ”Karkki vai kepponen? Antakaa minulle rahanne tai ammun!”, sanoi naamioitu mies, jonka Brandlandit kohtalokkaasti luulivat olevan joku pilaileva tuttava. Ethel jopa yritti nostaa tyynyliinaa kurkatakseen kuka alla piilottelee. Tilanteesta oli kuitenkin leikki kaukana.

Mies tunkeutui taloon sisälle, veti esiin aseen, vaati pariskuntaa viemään hänet kellariin ja antamaan hänelle kaikki kassakaapissa säilytetyt rahat. Marvin Brandland oli edelleen varma, että kyseessä oli kepponen, sillä vain harva heidän läheisensäkään tiesi kellarin kassakaapista. Marvin yritti tarttua naamiomiehen aseeseen (jonka uskoi olevan leikkiase), mutta tämä ampuikin häntä suoraan kurkkuun ja pakeni paikalta jättäen jostain ihmeen syystä naamionaan käyttämänsä tyynyliinan murhapaikalle. 

Muutama kuukausi miehensä murhan jälkeen menehtynyt Ethel osasi antaa tekijästä hyvät tuntomerkit ja poliisilla oli yksi pääepäilty, mutta ei tarpeeksi todisteita pidätystä varten. Brandlandien perhe on kuitenkin sataprosenttisen varma tekijästä – kyseessä on eräs perhetuttu, joka on vuosien ajan kehuskellut murhalla.

Jäljellä on yksi tärkeä todistuskappale, tyynyliina. Täytyi kuitenkin odottaa vuoteen 2010 saakka, jotta siitä otettiin DNA-testi. Materiaalia oli valitettavasti niin vähän, ettei sitä pystytty käyttämään luotettavan tuloksen saamiseksi, mutta onneksi teknologia kehittyy koko ajan!

Kammottava Halloween-koriste olikin oikea

Vuosikymmenten ajan Halloween-koristelu tarkoitti sitä, että pihoilla oli muutama lyhty ja ehkä kaiverrettu kurpitsa. Uudelle vuosituhannelle tultaessa koristelu ja juhlinta lähtivät aivan uusiin sfääreihin, ja pohjoisamerikkalaisilla pihoilla nähdään spektaakkelimaisia, toinen toistaan pelottavampia (ihan oikeasti pelottavia) kyhäelmiä. 

2000-luvun alussa poliisille tuli lukuisia vääriä hälytyksiä, kun huolestuneet kansalaiset raportoivat ruumiista naapureidensa pihoilla. Pienessä Frederican kaupungissa Delawaren osavaltiossa kävi Halloween-viikolla vuonna 2005 kuitenkin toisin päin.

Paikallinen 42-vuotias nainen oli hirttäytynyt melko vilkkaan kadun varressa kasvaneeseen puuhun muutaman sadan metrin päässä kodistaan. Lähitalojen asukkaat heräsivät lokakuun 26. päivän aamuun ja ensimmäisinä ylhäällä olleet muistavat kiinnittäneensä huomiota järkyttävään Halloween-koristeeseen jo puoli kahdeksan aikoihin. Nainen roikkui 4,5 metrin korkeudessa lähes suoraan kadun yläpuolella, joten näky pistettiin merkille myös useista autoista.

Vasta hieman ennen puolta päivää poliisi saapui paikalle ja tilanteen todellinen laita selvisi. Siinä vaiheessa nainen oli ehtinyt olla kuolinsyyntutkijan mukaan kaikkien näkösällä melkein kellon ympäryksen ajan.