10 Time-lehden mielenkiintoisinta valintaa vuoden henkilöksi

Yhdysvaltalainen Time-lehti nimeää vuoden henkilöksi maailman tapahtumiin kuluneena vuotena kaikkein eniten vaikuttaneen ihmisen. Tässä 10 mielenkiintoista valintaa.

Aikakauslehti on valinnut vuoden henkilön vuodesta 1927 lähtien, ja Charles Lindbergh, Atlantin yli yksin lentänyt pilotti, sai kunnian olla ensimmäinen nimetty. Timen toimituksessa on kuitenkin aina haluttu korostaa sitä, että vuoden henkilöksi nimeäminen ei ole mikään palkinto tai kunnianosoitus – se on hyvine perusteluineen toimittajien näkemys siitä, kuka henkilö on vaikuttanut vuoden tapahtumiin eniten, hyvässä tai pahassa.

Mukaan on vuosikymmenien kuluessa mahtunut monia maailman johtajia, erityisesti Yhdysvaltain presidentit valintavuosinaan, paaveja, talouselämän vaikuttajia, aktivisteja ja hyväntekijöitä. Vuoden henkilö voi olla myös joukko ihmisiä tai sitten ei ihminen lainkaan.

Tänä vuonna neljän kärjessä olivat Yhdysvaltain väistyvä presidentti Donald Trump, uudeksi presidentiksi valittu Joe Biden, terveydenhuollon työntekijät ja paljon julkisuudessa ollut tohtori Anthony Fauci, sekä liike kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, Black Lives Matter -iskulauseen johdolla.

Perinteitä ei rikottu tänäkään vaalivuotena: Joe Biden nimettiin joulukuun 10. päivänä vuoden henkilöksi. Mutta toisaalta perinteitä rikottiin rajulla kädellä, sillä yhdessä Bidenin kanssa tuli nimitetyksi myös tuleva varapresidentti Kamala Harris.

Listafriikki keräsi kaikkien vuoden henkilöiden joukosta kymmenen erityisen mielenkiintoista ja keskustelua herättänyttä valintaa.

Wallis Simpson (1936)

Yhdysvaltalainen seurapiirihenkilö Wallis Simpson oli ensimmäinen nainen, joka valittiin Time-lehden vuoden henkilöksi. Hän oli nainen, joka sai Englannin kuninkaan Edvard VIII:n luopumaan kruunustaan alle vuoden vallassa olemisen jälkeen. Pariskunnan avioliitto olisi aiheuttanut perustuslaillisen kriisin, sillä Wallis oli kahdesti eronnut, eikä kirkko hyväksynyt uudelleen naimisiin menemistä – varsinkaan, kun toinen osapuoli oli kirkon yli johtaja.

Kuningas Edvard totesi kansalle pitämässään puheessa ”ettei kykene suorittamaan velvoitteitaan ilman rakastamansa naisen apua ja tukea”, joten hän valitsi rakkauden kruunun sijaan. Hänestä tuli Ison-Britannian ensimmäinen monarkki, joka luopui vapaaehtoisesti kruunusta.

Edvard ja Wallis tunnettiin naimisiinmenon jälkeen Windsorin herttuaparina ja he muuttivat Ranskaan erilleen muusta kuningasperheestä. Oli suuri onni, että Wallis Simpson tuli kuvioihin, sillä Edvardilla oli hyvät välit, jopa ystävyyssuhde, Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitleriin, ja ennen toisen maailmansodan puhkeamista pariskunta kävi jopa tapaamassa kyseistä herraa tämän yksityisasunnolla.

Adolf Hitler (1938)

Adolf Hitler valittiin vuoden henkilöksi vuonna 1938. Tuo nimeäminen aiheutti jo aikanaan kovaa polemiikkia ja on tähän päivään saakka ollut kiistanalainen valinta. Mutta jos palauttaa mieleensä Time-lehden perustajan Henry Lucen lausunnon siitä, että valinta kohdistuu ”vaikutusvaltaiseen henkilöön hyvässä tai pahassa”, niin Hitlerhän oli mitä parhain valinta. Kuka muu muka olisi 1930-luvun lopulla vaikuttanut maailman tapahtumiin häntä enemmän?

Lehteä kritisoineet eivät ehkä ole nähneet tammikuun 2. päivänä vuonna 1939 julkaistun lehden kantta, joka eroaa aiemmista vuoden henkilön kuvista merkittävästi. Siinä pieni Hitler seisoo selkä katsojaan päin ja soittaa suuria urkuja, murhattujen roikkuessa teloituspyörässä taustalla. Mustavalkoisen kuvan alla oli teksti: ”Epäpyhältä urkurilta, vihan hymni”.

Valinta oli tehty sen jälkeen, kun Hitler oli liittänyt, Euroopan johtajien sivusta seuratessa, valtakuntaansa Tšekkoslovakian ja Itävallan. Time oli kaukonäköinen, sillä se kirjoitti ”Hitleristä tulleen vuoden 1938 aikana merkittävin demokraattista ja rauhaa rakastavaa maailmaa uhkaava voima”. Lähes tarkalleen kahdeksan kuukauden päästä, syyskuun 1. päivänä vuonna 1939, Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota alkoi.

Josif Stalin (1939 ja 1942)

Useimpien mielestä Hitler on varmasti se diktaattoreista pahin ja julmin, mutta toisten mielestä valtikka kuuluu ehdottomasti neuvostojohtaja Josif Stalinille, joka valittiin kahdesti Timen vuoden henkilöksi. Hänen hallintokaudellaan Ukrainassa, ja muuallakin Neuvostoliitossa, koettiin viljan pakkolunastuksen vuoksi nälänhätää, johon kuoli jopa yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Kymmeniä miljoonia oman maan kansalaisia teloitettiin suoraan tai tapettiin keskitysleireillä niin kutsutuissa Stalinin vainoissa, jotka tunnetaan myös ”suurena puhdistuksena”.

Vuonna 1939 Stalin valittiin vuoden henkilöksi elokuun 23. päivänä Saksan kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen vuoksi. Molotov–Ribbentrop-sopimuksessa oli myös salainen lisäpöytäkirja, jossa Itä-Eurooppa jaettiin etupiireihiin. Sopimus tuli vaikuttamaan lopullisesti myös Suomen kohtaloon ja talvisodan syttymiseen. Time nimitti Stalinia ”maailman vihatuimmaksi mieheksi”.

Vuonna 1942 ääni kellossa oli muuttunut ja Stalin valittiin vuoden henkilöksi täysin toisesta syystä kuin ensimmäisellä kerralla. Tietenkään kauhuteot eivät olleet unohtuneet, mutta Neuvostoliiton kyky taistella itärintamalla Saksaa vastaan käänsi toisen maailmansodan kulun lopullisesti. Stalin ei sitä varmasti kenellekään myöntänyt, mutta Neuvostoliitto oli vain hiuskarvan varassa ja hyvin lähellä tappiota, mutta jotenkin hän ohjasi joukkonsa Saksan kaatoon.

Viiden miljoonan sotilaan Stalingradin taistelu, jossa akselivallat ja Neuvostoliitto ottivat yhteen vuoden 1942 jälkipuoliskolla ja vuoden 1943 alussa, oli käännekohta. Puna-armeija pystyi kuin ihmeen kaupalla torjumaan Saksan hyökkäyksen ja lähes neljäsosa (850 000 sotilasta) akselivaltojen miesvahvuudesta tuhottiin. Tuolloin muut liittoutuneet ylistivät raakalaismaista neuvostojohtajaa, ja Time kirjoitti Stalinin kyenneen nostamaan maansa yhdeksi maailman suurimmista teollisista voimista, ja lisäsi vielä täysin käsittämättömästi, että ”hänen ankarat menetelmänsä olivat olleet kannattavia”. Yleinen mielipide Stalinista on sittemmin jälleen muuttunut.

Asiaan tavallaan täysin liittymättä: Tiesitkö, että yksi Stalinin henkilökohtaisista kokeista oli Vladimir Putinin isoisä? Lue tästä lisää: 10 ruokavaliota – Näin historian pahimmat diktaattorit söivät.

Yhdysvaltalaiset tutkijat (1960)

Vuonna 1960 Time ennusti tulevien vuosien olevan tieteellisten innovaatioiden kulta-aikaa. Eikä se ollut väärässä. Lehti antoi tunnustusta yhdysvaltalaisille eri alojen tutkijoille, koska ”tieteellisen tutkimuksen sydän sykkii tällä hetkellä vahvimpana juuri Yhdysvalloissa”.

Edistysaskeleita oli otettu genetiikasta avaruustutkimukseen, ja lehti mainitsi erikseen nimeltä 15 merkittävää tutkijaa, jotka olivat tehneet uraauurtavaa työtä kukin omalla erikoisalallaan. Suurin osa näistä 15 tutkijasta oli saanut tai tuli myöhemmin saamaan työstään Nobelin palkinnon.

Artikkelissa nostettiin jalustalle 15 henkilöä. 15 tiedemiestä. MIESTÄ. Mukaan ei mahtunut yhtäkään naista, vaikka naiset tekivät yhtälailla merkittävää työtä. Heitä ei vain huomioitu. Ilman mainintaa jäi esimerkiksi mikrobiologi Esther Lederberg, joka 1950-luvulla oli löytänyt bakteereita infektoivan viruksen, selvittänyt geenien säätelyä ja rekombinaatiota, tutkinut bakteerien perinnöllisyyttä, ja kehittänyt yhdessä aviomiehensä Joshua Lederbergin kanssa tekniikan, jolla pystytään helposti siirtämään bakteereita maljalta toiselle – menetelmä on edelleen käytössä. Joshua Lederberg oli yksi artikkelissa esille nostetuista tiedemiehistä. Hän myös sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 1958 yhdessä kahden muun miehen kanssa. Esther Lederberg jäi silloinkin ilman tunnustusta.

Tietokone (1982)

Vuonna 1982 Time valitsi vuoden henkilöksi ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin ihmisen tai ihmisiä. Informaation aikakauden alkamisen kunniaksi valittiin vuoden kone: tietokone. Erityisesti tuotiin esille henkilökohtaisten tietokoneiden saapuminen ihmisten koteihin – aiemmin ajatus kotitietokoneesta oli ollut utopistinen ei ainoastaan hinnan vaan myös suuren koon vuoksi.

Piisirujen kehittäminen mahdollisti inhimillisen kokoisen tietokoneen päätymisen jokaiseen kouluun, työpaikkaan ja kotiin. Tai ei ehkä tosiaankaan jokaiseen, mutta sitä kohti oltiin menossa. Pian artikkelin julkaisun jälkeen Apple alkoi myymään historian ensimmäistä graafisella käyttöliittymällä varustettua kotitietokonetta, Apple Lisaa (kuvassa). Siitä tuli valtaisa myynnillinen pettymys, mutta se avasi tietä seuraaville laitteille, jotka eivät sitten olleetkaan enää floppeja.

Timen artikkelissa tietokoneen kerrottiin ”lähettävän kirjeitä valonnopeudella, diagnosoivan sairaan villakoiran, räätälöivän minuuteissa sopivan vakuutusohjelman, testaavan olutreseptejä ja pystyvän valvomaan anestesiaa leikkauksien aikana ”. Näitä kaikkia, ja paljon muuta, tietokoneet tekevät edelleen, joskaan se ei enää aiheuta ihmetystä.

Vuoden henkilöstä tulikin vuoden planeetta: Maapallo (1988)

What on EARTH are we doing? Mitä ihmettä me oikein teemme? Tätä kysyi Time vuonna 1988, kun se nimesi vuoden henkilön sijaan vuoden planeetan: Maan. Lehti kutsui 33 eri tieteenalan asiantuntijaa sekä maailman poliittisia johtajia kolmipäiväiseen konferenssiin saadakseen laajemman näkökulman vuoden planeettaa koskevaan numeroonsa.

Artikkeli sai nimen ”Uhanalainen maapallo”, ja siinä nostettiin esille muun muassa liikakansoitus, nälänhädät, fossiiliset polttoaineet, ilmaston lämpeneminen, metsien liikahakkuut, ympäristömyrkyt ja ihmisten aiheuttama eliöiden joukkosukupuutto. Vuonna 1988. Ei ole maailma hirveästi näiltä osin muuttunut.

Timen artikkelissa kirjoitettiin näin: ”Kun ihminen suuntaa kohti 1900-luvun viimeistä vuosikymmentä, löytää hän itsensä ratkaisevasta käännekohdasta: tällä hetkellä elävien toiminta määrittää suunnan tulevaisuudelle ja mahdollisesti koko lajimme eloonjäämiselle”. Yhdessä asiantuntijoiden kanssa Time peräänkuuluttaa eri maiden johtajille, että on syytä aloittaa ”kansainvälinen taistelu” planeetan pelastamisen puolesta. On surullista, että samaa laulua täytyy jatkaa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ja kaiken lisäksi lehdelle vielä naureskellaan, kun se valitsi vuonna 2019 vuoden henkilöksi Greta Thunbergin.

Rudy Giuliani (2001)

Alkuvuosina ja -vuosikymmeninä Time uskalsi tehdä rohkeita valintoja vuoden henkilön suhteen. Kuten lehti itse väsymättä jaksaa muistuttaa, valinta ei ole palkinto tai tunnustus, vaan vuoden henkilöksi nimetään sinä vuonna eniten maailmaan ja uutisiin vaikuttanut ihminen. Siksi vuoden 2001 valinta oli monien mielestä historian suurin floppi. Vuoden henkilöksi valittiin nimittäin New Yorkin kuvernööri Rudy Giuliani. Giuliani valittiin symboloimaan yhdysvaltalaisten reaktiota ja yhteistyötä syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.

Jos Hitler ja Stalin ovat päätyneet erikoisnumeron kanteen, niin miten on mahdollista, että Osama bin Laden ei ollut vuoden 2001 henkilö!?

Arkailu, tai miksi ikinä sitä pitäisikään kutsua, juontaa juurensa vuoteen 1979. Silloin Time valitsi vuoden henkilöksi Iranin ylimmän uskonnollisen johtajan ajatollah Khomeinin, joka johti shaahin maanpakoon ajanutta vallankumousta. Iranista tuli tiukka islamistinen valtio ja Khomeini julisti kaikki länsimaat, erityisesti Yhdysvallat, Iranin suurimmaksi viholliseksi.

Vallankumous mullisti Iranin suhteet muihin maihin, ja Khomeinin shiia-hallinnon nousu, mielenosoitukset ja lopulta 444 päivää kestänyt panttivankikriisi Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystössä olivat epäilemättä vuoden 1979 puhuttavimpia tapahtumia. Vuoden henkilön valinta oli täysin oikeutettu, mutta se sai aikaan valtavan negatiivisen reaktion ja lehteä arvosteltiin rankasti. Siitä lähtien Timen toimittajat ovat arastelleet kenenkään ”pahoja tehneen” tai Yhdysvaltoihin negatiivisesti suhtautuvan henkilön valintaa. Harmaalle alueelle astuttiin vuonna 2007 Vladimir Putinin nimeämisen kanssa.

Mutta bin Ladenin jättäminen pois vuonna 2001… aikamoinen virhearviointi!

Sinä (2006)

Meistä jokainen on valittu vuoden henkilöksi, nimittäin vuonna 2006 Time nimesi ”sinut” maailman merkittävimmäksi henkilöksi. Vaihtoehtoja olisi ollut muitakin: Irakin sota kävi yhä verisemmäksi, Israel ja Libanon ottivat yhteen, sota murjoi sudanilaisia ja Pohjois-Korea onnistui valmistamaan ydinpommin. Omaan napaan tuijottajia riepoi eniten se, ettei Sony ollut tehnyt tarpeeksi PlayStation 3 -konsoleita (sama järkyttävä tilanne oli videopelien ystävillä edessä tänäkin syksynä).

Kaikista näistä huolimatta Time päätti katsoa maailmaa sen linssin kautta, jota kaikki muutkin käyttivät. Wikipedia, MySpace, Youtube, Facebook… jokainen ihminen maailmassa pystyi vaikuttamaan ennennäkemättömällä tavalla muihin ihmisiin.

Vuonna 2006 Internetin käyttäjät alkoivat aiempaa enemmän kommunikoida sosiaalisen median kautta, ladata videoita ja vaikuttaa muiden maailmankuvaan. Internet on antanut juuri sinulle alustan, jolla tuoda esiin omia mielipiteitä riippumatta omasta tai toisen käyttäjän sijainnista.

Timen teknologiatoimittaja Lev Grossman kirjoitti sinun valintaasi liittyen, että vuosi 2006 avasi lopullisesti mahdollisuuden luoda kansainvälistä yhteistyötä ja ymmärrystä; ei vain poliitikkojen tai suurmiesten välillä, vaan tavallisten kansalaisten – sinun ja minun – välillä.

Mark Zuckerberg (2010)

Kun Facebookin perustaja Mark Zuckerberg valittiin vuoden 2010 henkilöksi, aiheutti se suuria kysymysmerkkejä. Ei sillä, etteikö Zuckerberg olisi Facebookin luomisella vaikuttanut maailmaan, päinvastoin – sosiaalinen media on muuttanut totaalisesti sitä, miten olemme muihin ihmisiin yhteydessä. Timen silloinen päätoimittaja Richard Stengel sanoi Facebookin ”vaikuttaneen ihmisluontoon täysin ennennäkemättömällä tavalla”.

Vaikka Facebook oli luotu jo kuusi vuotta aiemmin, Zuckerbergin ollessa 19-vuotias opiskelija, oli vuosi 2010 monella lailla tärkeä: Zuckerbergin elämään perustuva The Social Network -elokuva sai ensi-iltansa, mies lahjoitti 100 miljoonaa dollaria Newarkin ja New Jerseyn koulujärjestelmille, ja Facebook rikkoi puolen miljardin käyttäjän rajan. Nykyään sivustolla on muuten 2,7 miljardia aktiivista käyttäjää, mikä on järjetön määrä, kun otetaan huomioon vielä se, että Facebook on Kiinassa kielletty.

Kohu vuoden henkilön nimeämisessä aiheutui siitä, että valituksi ei tullut WikiLeaksin perustaja Julian Assange. Vuoden 2010 aikana WikiLeaks julkaisi satojatuhansia salaisiksi luokiteltuja raportteja ja dokumentteja Yhdysvaltain käymistä sodista, sekä valtavan määrän diplomaattisia asiakirjoja.

Vuosittain Time järjestää myös lukijoilleen äänestyksen, jossa he saavat nimetä oman suosikkinsa vuoden vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. Assange oli selvä ykkönen tuossa äänestyksessä, mutta yleisön valinta on eri asia; lehti tekee aina oman päätöksensä. Päätoimittaja Stengel kertoi, että toimituksessa oli käyty asiasta useita keskusteluja ja myös aiempia vuoden henkilöitä oli konsultoitu nimeämisen suhteen – toimittajat ja kirjeenvaihtajat päätyivät Zuckerbergiin.

Assangen valitsematta jättämisen julistettiin olevan median osalta käsittämätön myönnytys Yhdysvaltain hallitukselle ja kansalaisille, joista suuri osa tuomitsi WikiLeaks-paljastukset.

Hiljaisuuden rikkojat (2017)

Lokakuussa 2017 lukuisat amerikkalaislehdet julkaisivat artikkeleita elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin harjoittamasta, vuosikymmeniä jatkuneesta, seksuaalisesta ahdistelusta. Noista kirjoituksista ja näyttelijä Ashley Juddin rohkeasta ulostulosta lähti käyntiin lumipalloefekti, joka vyöryi maapallon joka kolkkaan ilmiömäisellä tavalla.

Lokakuun 15. päivänä näyttelijä Alyssa Milano kirjoitti twiitin: ”Jos kaikki seksuaalisen ahdistelun tai väkivallan kohteeksi joutuneet naiset kirjoittaisivat sivuilleen ”Me Too”, niin ehkä ihmiset alkaisivat ymmärtämään ongelman suuruusluokan”. ”Me Too” ei kuitenkaan ollut Milanon keksimä, vaan sen oli kirjoittanut MySpaceen jo vuonna 2006 aktivisti Tarana Burke, joka oli yksi Timen erikseen nimeämistä hiljaisuuden rikkojista. Milanon twiitin myötä #MeToo -ilmauksesta tuli kuitenkin viraali.

Me Too -liikkeen ansiosta lukuisat naiset ja miehet uskalsivat tulla esiin ja kertoa omista kokemuksistaan. Weinstein-efektiksi kutsuttu ilmiö johti lukemattomiin syytteisiin vaikutusvaltaisia henkilöitä kohtaan, eikä mikään toimiala jäänyt ilman paljastuksia.

Vaikka Me Too -liike tai mikään muukaan ei todennäköisesti koskaan pysäytä niitä, jotka kuvittelevat voivansa rikkoa toisen ihmisen koskemattomuutta ilman lupaa, niin ehkä ahdistelua ja väkivaltaa kohtaavat uskaltavat nykyään herkemmin avata suunsa, eivätkä syylliset pääse kuin koirat veräjästä.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme mitä olet mieltä näistä vuoden henkilö -valinnoista. Ovatko osuneet oikeaan?

Lisää kommentti