Yhteiskunta

Nenäliinat käden ulottuville! Tässä ovat koskettavimmat joulumainokset

Julkaistu

Joulun tunnelmaan pääsee erittäin mainiosti katsastamalla nämä koskettavimmat joulumainokset. Kyynelvaroitus!

Joulu on juuri ovella, ja mikäs sen parempi tapa päästä rauhallisen jouluiseen tunnelmaan kuin koskettavat joulumainokset!

Mutta varoituksena kaikille herkille, ja myös vähemmän herkille, että nenäliinat kannattaa pitää lähettyvillä. Itse rakastan joulumainosten koskettavaa tunnelmaa ja olin odottanut tämän listan tekemistä viikkokaupalla. Kunnes sitten aloin katselemaan ja valitsemaan, että mitkä joulumainokset pääsevät kymmenen listalle. Ei ollut helppo työpäivä! Puhelimen kasvojentunnistuskaan ei meinannut enää toimia, kun silmät olivat niin nyyhkyttämisestä umpeen muurautuneet.

Mutta ei huolta, eivät nämä surullisia ole, vaikka niin voisi kaikesta edellisestä päätellä! Listafriikki kuulisi mielellään, että mikä näistä on juuri sinun suosikkisi. Vai puuttuiko tältä koskettavimmat joulumainokset -listalta joku, joka on saanut sinut erityisen liikuttuneeksi? Kerro meille vaikkapa listan lopussa olevassa kommenttikentässä; se löytyy, kun skrollaat jutun jälkeen vielä hieman alaspäin. 

Sitten vain mukava asento ja virittäytymään joulun tunnelmaan!  

Mies kuussa

Advertisement

Brittiläisen John Lewis -tavarataloketjun joulumainokset ovat vuodesta toiseen odotettuja ja toinen toistaan koskettavampia. Niihin käytetään valtavasti rahaa, mutta toisaalta tämä tavaratalo on noussut maailmankuuluksi juuri näiden tarinallisten joulumainostensa vuoksi.

Vuoden 2015 tarina on yksi John Lewis -joulumainosfanien ehdottomia suosikkeja ja siihen palataan vuodesta toiseen. Tänä vuonna varmasti vielä tavallista enemmän, sillä sen sanoma osuu kuin nenä päähän aikana, jolloin läheisten kanssa ei päästä viettämään aikaa samalla lailla kuin yleensä. Se tekee kaikenlaisesta yhteydenpidosta entistä tärkeämpää.

Mutta sen enempää en katselukokemusta pilaa juonta avaamalla – kuten en muissakaan listan kohdissa, joten voit lukea huoletta eteenpäin, vaikka et kaikkia videoita tältä istumalta ehtisi katsoakaan.

Yksinäinen siili

Saksalaisen Erste Bankin mainos vuodelta 2018 on sydäntäsärkevä, mutta onneksi onnellisella lopulla varustettu niin kuin joulumainoksen kuuluukin olla.

Advertisement

Pikkuinen siili on aloittanut uudessa koulussa, mutta ei onnistu saamaan kavereita piikkiensä vuoksi – ne tulevat aina kurjalla tavalla tielle. Koko syksy on ankea ja joulunakin siilirukka luulee muiden pilkkaavan häntä. Muilla eläinlapsilla on kuitenkin oravan johdolla sydän täynnä kultaa ja siilin joulusta tulee paras mahdollinen. Mainoksen sanoma on yksinkertaisesti: Usko itseesi, usko muiden hyvyyteen ja ennen kaikkea, usko rakkauteen!

Englannin opiskelua

Allegro on Puolan suurin verkossa toimiva markkinapaikka. Se on kuin verkkojätti Amazon, mutta puolalainen. 

Tämä mainos on vuoden 2016 joululta, ja verkkokauppa on hienolla tavalla sivuosassa, kuten oikeastaan näissä kaikissa tämän listan pätkissä. Sydämellinen joulumainos sekä naurattaa että itkettää. Arvaatko miksi tämä mies alkaa kuumeisesti opettelemaan englantia aivan nollasta?

Yksi ainoa lahjatoive

Advertisement

Coca-Cola on tunnettu näyttävistä joulumainoksistaan eikä vuosi 2020 ole yhtään poikkeus. Coca-Cola on itseasiassa syypää siihen, miksi joulupukki on punanuttuinen ja iloinen lahjoja tuova veijari, joten ei ole ihme, että Coca-Cola-rekka ja joulupukki ovat erottamaton pari.

Tätä mainosta on näytetty Suomenkin televisiossa, mutta useimmiten lyhyempänä versiona. Kerran olen sen itse nähnyt kokonaan, ja koska isän seikkailu on vertaansa vailla, halusin laittaa mainoksen kokonaisuudessaan. Siksi tytön kirje joulupukille on englanniksi; lyhyemmässä versiossa teksti on käännetty suomeksi ja sen monet ovat varmasti televisiossa nähneet. 

Kirje äidille

Espoolainen Iso Omena -kauppakeskus teki jouluna 2018 äärimmäisen koskettavan ja jopa riipaisevan joulumainoksen. Siinä lapset ovat kirjoittaneet äidilleen jouluksi kirjeen, jossa he kiittävät tätä uurastuksesta ja kaikista kivoista uusista asioista. Mutta tytöillä on vain yksi toive jouluun: aikaa yhdessä perheenä. Niin, loppuviimeksi niillä tavaroilla ei ole kovinkaan paljoa väliä. Upea suomalainen joulumainos, jota voitaisiin näyttää muistutuksena televisiossa muulloinkin kuin yhtenä jouluna.

Älä unohda olla lapsi

Advertisement

Aina joulumainosten tekemiseen ei tarvitse käyttää miljoonia eikä edes tuhansia euroja. Tämä Hafod Hardware -rautakaupan 100 punnalla tehty mainos on siitä oiva osoitus. Toki he eivät tavoittelekaan samanlaista asiakaskuntaa (lähellekään), kuin listan muut yritykset, mutta aika moni huipputason mainostoimisto voisi ottaa mallia tästä mestariteoksesta.

Kauppa on ollut toiminnassa vuodesta 1895 lähtien muutaman tuhannen asukkaan Rhayaderin kaupungissa Walesissa, ja nykyiset omistajat ovat tehneet siitä todellisen perheyrityksen. Vaikuttaa siltä, että kolmas polvi on todenteolla toiminnassa mukana; ainakin mainosten osalta. Arthur-poika on joulumainosten tähti!

Vuonna 2019 tehty ensimmäinen mainos kulki Muista olla lapsi tänä jouluna -teemalla. Toivottavasti perinne jatkuu, ja ainakin tämän joulun Anna, mitä pystyt -mainos on hellyyttävä jatkumo perheen tarinalle.

Ankaraa treeniä

Tänä vuonna viraaliksi noussut ja juhlakauden parhaaksi joulumainokseksi julistettu hollantilaisen lääkeyhtiön DocMorrisin tarinassa jännitys pysyy loppuun saakka. Toki joulumainosten ystävät voivat aavistella, mikä motivoi miestä treenaamaan hullun lailla aamuvarhaisesta lähtien. 

Advertisement

Verkossa lääkkeitä myyvä DocMorris päättää mainoksensa lauseeseen: ”Jotta voit pitää huolta siitä, mikä elämässä on tärkeintä”.

Yhtiön Youtube-tilillä on kirjoitettu mainoksen yhteyteen, että ”tänä vuonna paras joululahja on se, että me kaikki pysymme kunnossa ja terveenä”. Nimenomaan!

Disney ja perheen perinteet

Disney on tehnyt tänä vuonna omalle tyylilleen uskollisena lyhytanimaation, jossa yhdistyvät yhtiön mainos, hyvän joulun toivotus ja hyväntekeväisyys kaikki samassa, kauniissa paketissa.

Tarinassa seurataan Lolaa, joka saa pienenä tyttönä isältään lahjaksi Mikki Hiiri -lelun. Mikki on seurannut Lolan mukana aikuisuuteen ja jatkaa osana jouluja, joita nykypäivässä vietetään lapsenlapsen kanssa. Joulumainoksessa on haluttu korostaa perinteiden ja perheen yhdessäolon tärkeyttä.

Advertisement

Filmi on tehty juhlistamaan Disneyn 40 vuotta kestänyttä yhteistyötä Make-A-Wish -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Järjestö toteuttaa vakavasti sairaiden lasten toiveita.

Kaikki tuotot taustalla soivan Love Is A Compass -singlelevyn myynnistä ja suoratoistosta menee Make-A-Wishille – kappaleen esittää englantilainen laulaja/lauluntekijä Griff. Sen lisäksi mainoksessa esiintyvä Mikki Hiiri -lelu on ostettavissa shopdisney.co.uk -sivustolta ja sen hinnasta 25 prosenttia lahjoitetaan Make-A-Wishille. Vaikka ei haluaisi ostaa levyä tai pehmolelua, voi oman osansa tehdä julkaisemalla Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä kuvan joulunvietosta, tämänvuotisesta tai jostain aiemmasta, hashtagilla #LoveFromDisney. Jokaisesta julkaisusta Disney lahjoittaa dollarin sairaiden lasten toiveiden täyttämiseen.

Gigantin joulumainokset

Gigantin vuonna 2016 julkaisemat Anna lahjan puhua -mainokset olivat melkoinen hitti. Yhdessä niistä oli perhe, jossa äiti oli menettänyt hiuksensa syöpähoitojen seurauksena, ja poika antoi hänelle hiustenkuivaajan joululahjaksi parane pian -toivotuksena. Toisessa mainoksessa oli vanhainkodissa asuvat kaverukset, jotka aikoivat ryhtyä pelaamaan toisen hankkimalla pleikkarilla.  

Eniten huomiota ja keskustelua aiheuttanut mainos kertoi isästä ja hänen lahjastaan transnuorelle. Mainos oli puhutteleva ja rohkea veto Gigantilta. Se sai huikean vastaanoton ja yritystä ylistettiin yhdenvertaisuuden puolestapuhujana.

Advertisement

Karhu ja jänis

Koskettavimmat joulumainokset -lista aloitettiin John Lewis -tavarataloketjulla ja siihen se myös päätetään. Säästin oman suosikkini listan viimeiseksi. 

Animaatiossa on upea musiikki kauniilla sanoilla, mikä lisää tarinan koskettavuutta. Englantilainen laulaja Lily Allen versioi Keane-yhtyeen Somewhere Only We Know -kappaletta, ja Allen on kertonut myöhemmin, että hänen omalle albumilleen lopulta päätynyt tuotos oli täysin tavarataloketjun kustantama tekijänoikeusasioista studion vuokraamiseen asti. Pikkurahasta ei ole puutetta, sillä John Lewis & Partners käytti tuohon joulumainoskampanjaan kokonaisuudessaan 7 miljoonaa puntaa.

Vuoden 2013 joulumainos kertoo eläimestä, joka ei ole ikinä kokenut joulua. Ja alahuuli alkaa väpättämään samantien! 

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme ⬇️⬇️ pääsitkö loppuun asti kuivin silmin. En usko!

Advertisement
Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteiskunta

10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman ja kielestä riippumatta

Julkaistu

Kieliä on tuhansia, mutta tietyt ilmaukset ovat lähes universaaleja: tässä 10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman.

Maapallolla puhutaan yli 7000 erilaista kieltä. Mutta yllättäen on kuitenkin olemassa sanoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia ympäri maailman ja kielestä sekä kulttuurista riippumatta.

Kymmenien tuhansien vuosien ajan eri suuntiin kehittyneet kielet ovat niin erilaisia, että useimmiten edes vierekkäisissä maissa ei ymmärretä naapurin puhetta. Me emme tiedä tai osaa päätellä, mitä tarkoittaa inu, łééchąąʼí, suns tai köpek. Sanat tarkoittavat koiraa – japaniksi, navajoksi, latviaksi ja turkiksi.

On kuitenkin olemassa kourallinen ilmaisuja, jotka ympäri maailman ovat samaa alkuperää tai ovat ihmiselle niin luontaisia, että ne ovat joka kielellä samanlaisia.

Listafriikki keräsi nyt sanoja, joiden välinen yhteys on havaittavissa läpi kielten kirjon. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin olemassa tasan yksi universaali sana, jota voi käyttää missä tahansa ja tulla aina ymmärretyksi. Osaatko arvata mikä se on?

OK

Missä vain kuljetkin, voit turvallisin mielin ilmaista myötämielisyyttä tai omaa hyvää olotilaasi sanomalla OK tai okei. Sitä on joskus sanottu jopa maailman tunnetuimmaksi sanaksi, joten kovin metsään sen kanssa ei missään maailman kolkassa voi mennä.

Yhdysvallat ottaa kunnian tästä suurimmasta ja laajimmalle levinneestä vientituotteestaan. Tarinan mukaan OK esiintyi ensimmäisen kerran vitsinä Boston Morning Post -lehdessä vuonna 1839. Päätoimittaja piti hauskana juttuna sitä, että ”all correct” (kaikki oikein) lyhennettäisiin lehden satiirisessa osiossa väärin. Ilmeisesti se oli 1800-luvulla huvittavaa…

Kaksikirjaimiselle maailmanvalloittajalle on myös muita alkuperäteorioita: Sen on sanottu olevan peräisin Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan Choctaw-heimon sanasta okeh, joka tarkoittaa okei. Tai ehkä se juontaa juurensa kreikankieliseen ilmaisuun όλα καλά (ola kala), jolla kaiken kerrotaan olevan hyvin.

Miksi OK sitten on levinnyt kaikkialle? Sitä ei tiedetä varmaksi, mutta ilmaisun vakiintumista on todennäköisesti helpottanut se, että sanan äänteet löytyvät useimmista kielistä. Sellainen termi, jossa on vaikkapa suomalainen ”r”, ei ikinä voisi ottaa tuulta alleen.

Taxi

Taksi on toinen suhteellisen uusi sana, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailman. Lontoossa 1900-luvun alussa kahdesta sanasta, taximeter ja cabriolet, muodostui taxicab, joka lyheni näpsäkästi taxiksi.

(Cabriolet on kärryjen takaa ohjattava hevosvaunu ja taximeter on johdettu latinankielisestä maksamista tarkoittavasta taxa-sanasta.)

Yksinkertaisuudessaan ja lyhyydessään sana oli helppo omaksua, ja voi olla, että se levisi kasvavan turismin myötä ympäri maailman. Taksia voit huudella aivan selvällä suomen kielellä muun muassa Espanjassa, Uzbekistanissa, Beninissä ja Malesiassa. Hieman tarkempi pitää olla, jos käytät Uudessa-Seelannissa maorin kieltä, tēkihi, tai Etelä-Afrikassa zulun kieltä, itekisi.

Pajama

Pyjaman alkuperä, niin sanana kuin yöasunakin, on peräisin Iranissa puhutusta farsin kielestä. Pāy-jāmeh tarkoittaa suorana käännöksenä jalkavaatetta, ja alunperin sanalla onkin viitattu löysiin housuihin, jotka kiinnitetään kuminauhalla vyötäröltä. Sana oli jo aiemmin lainattu Intiaan, josta se 1800-luvun siirtomaa-aikana siirtyi Englantiin ja sieltä kaikkialle muualle.

Hassua sanan leviämisessä muihin kieliin on se, että kaikkialla oli nukkumiseen tarkoitetulle asulle jo oma, vakiintunut sanansa, mutta jostain syystä Intiassa päivisin käytettävä löysä vaate kiilasi yöpuvun nimeksi niin arabiankielisenä bijamana kuin unkarilaisena pizsamana. Se otti paikkansa jopa mihinkään kielikuntaan kuulumattomassa baskissa.

Haha

Jos nauru on ihmisten universaali kieli, niin sen kirjoitettu muoto on ”haha”. Kaiken maailman ”hehet” ja ”hihit” eivät vedä missään päin maailmaa vertoja ”hahalle”, jos haluat ilmaista jonkun asian olevan hauskaa. Kirjoitusasu voi olla erilainen, muun muassa espanjassa huvittuminen kirjoitetaan ”jaja”, mutta siinä onkin kyse kirjainten erilaisesta lausumisesta.

Thaimaassa numero 5 lausutaan ”ha”, joten jos joku asia on erityisen hauskaa, voi thaimaalainen näppäillä puhelimellaan monta viitosta peräkkäin.

Tai sitten voi käyttää uutta universaalia ja kaikkien ymmärtämää kieltä, hymiöitä. 😂😂😂

Ja jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, niin voi vaikka soittaa kaverille ja nauraa ääneen!

Banana

Vaikka banaani on endeeminen kasvi ainoastaan Kaakkois-Aasiassa, on se sanana todennäköisesti peräisin senegalilaisesta wolofin kielestä. Afrikkaan banaani tuotiin jo esihistoriallisena aikana, ja lopulta nimensä kera Eurooppaan 1500-luvulla.

Banaani ei sanana ole muuttanut muotoaan, vaikka monen muun hedelmän kohdalla niin on käynytkin. Ilmeisesti se on sopinut kaikissa kielissä niin hyvin suuhun (haha), että sanaa ei ole tarvinnut lähteä muuttamaan tutumman kuuloiseksi.

Mama

Heti näin alkuun selvennys: suomeksi äiti on äiti. Vaikka äiti on sanana ikivanha, on se silti germaaninen lainasana, sillä muinaisessa suomen kielessä äitiä on kutsuttu emoksi. Viroksi äiti on ema.

Ja sitten siihen, mistä nuo sanat ovat peräisin.

Mama-sana esiintyy häkellyttävän monessa kielessä hyvin samanlaisena. Olisi helppo ajatella, että äiti on niin tärkeä osa lapsen selviytymistä, että sana on säilynyt ihmiskunnan alusta saakka ja siksi pysynyt lähes muuttumattomana mihin päin maailmaa lajimme ikinä onkaan levinnyt.

Mutta todellisuudessa tuo sana on syntynyt itsenäisesti eri kielikuntien kantamuodoissa. Tutkijoiden mukaan se johtuu vauvan ensimmäisistä ääntelyistä. Yleensä lapsi päästää aluksi suustaan aa-ääntä, jonka muodostamiseen ei tarvita kummempia kikkoja. Sitä seuraava äänne on se, kun vauva laittaa kesken ”aa:n” suunsa kiinni, jolloin kuuluu ”mm”. Kun vauva on ollut rinnalla, tulee sen suusta mamamama, jolloin äiti voi olettaa ääntelyn viittaavan itseensä.

M-äännettä seuraa yleensä ”p”, joka on johtanut toisen huolenpitäjän, ”papan” nimitykseen.

Äiti on samanlainen sana, oli kyse sitten koreasta, eomma, navajosta amá, swahilista mama tai vaikka inuiittikielestä anama. Toki sana on hieman muuttunut, mutta perustana on -ma, jonka juuret voi löytää siitä suomalaisestakin emosta.

Cha

Kuva: Unsplash

Tee on lähtöisin Kiinasta – niin sanana kuin juomanakin. Itse asiassa teen kaksi yleisintä nimitystä ovat molemmat peräisin Kiinasta. Silkkitien kaupankäynnin kautta läpi Keski-Aasian levinnyt cha otettiin käyttöön muun muassa venäjän, farsin, arabian ja swahilin sekä muihin itäisen Afrikan kieliin.

Hollantilaiset kävivät kovasti kauppaa esimerkiksi Taiwanin saarella, jossa cha lausuttiin ”te”. Heidän mukanaan Eurooppaan ja läntiseen Afrikkaan omaksuttiin juomasta nimi tee. Ainoat kielet, joissa teestä ei käytetä cha- tai te-nimitystä, ovat sellaisia, joiden alueella teetä on alunperinkin viljelty.

Mutta näillä kahdella sanalla pääsee aika pitkälle, jos on vierailla mailla eikä tiedä mitä juomaa tilata. Sanot vain cha tai te, niin melko varmasti saat turvallisen kupillisen teetä.

Qahwah

Samoin kuin teen kohdalla, niin kahviakin voi yrittää tilata toistelemalla jotain näistä: café, kahve, kava. Aivan varmasti joku osuu lähelle oikeaa.

Kahvin nimi on peräisin arabian kielisestä sanasta qahwah. Tuo sana taas on napattu etiopialaisesta Kaffan alueesta, jossa kahvia on ensimmäisenä ruvettu viljelemään. Toisaalta kaffan kielellä kahvi on būno, mikä on hyvä muistaa, jos niillä seuduilla alkaa kahvihammasta kolottaa.

Suurin osa kielistä on napannut itselleen turkkilaisen (arabiasta lainatun) kahve-sanan, eikä kellään ole ollut suurta tarvetta mennä termiä muuttamaan. V:t ovat voineet muuttua f-kirjaimiksi tai a-kirjaimet o:ksi, mutta perusidea on pysynyt samana.

Xocolatl

Suklaan tarina on siinä mielessä lähes identtinen kahvin kanssa, että valtavan suosituksi noussut riippuvuutta aiheuttava aine on pysynyt nimeltään lähes muuttumattomana.

Nykyisen Meksikon alueella puhutusta nahuatlin kielestä lainattu xocolatl muuttui konkistadorien suussa chocolateksi. Espanjalaiset toivat 1500-luvulla Eurooppaan mukanaan niin kaakaopapuja kuin niiden nimenkin.

Alunperin kaakaopapua tarkoittaa sanan alkuosa, ja a-tl -pääte on viitannut juomaan, kirjaimellisesti ”veden kanssa”. Joten suklaan nimi tarkoittaa oikeasti kaakaota. Hämmentävää.

Se, etteivät kahvi, tee tai suklaa ole sanoina muuttuneet juuri ollenkaan, johtuu todennäköisesti siitä, että ne yleistyivät uusilla kauppa-alueilla niin nopeasti. Varminta oli vain pitää sana, jonka ihmiset jo yhdistivät uuteen koukutuksen kohteeseensa.

Häh?

Listan päättää se yksi ja ainut sana, joka on täysin universaali. Kyseessä on lauseen pikaisesti keskeyttävä ja korjaamista pyytävä, lyhyt ja ytimekäs: häh.

Tutkijoiden mukaan häh on virallinen sana, koska äänne voidaan kirjoittaa ja sen lukija tietää, mistä on kyse. Kirjaimet vaihtelevat kielestä toiseen, mutta perusrakenne on aina sama: yksitavuinen vokaalin ja konsonantin yhdistelmä, jolla on kysyvä tarkoitus. Myös äänenpaino on useimmiten nouseva.

Häh-sana täytyy oppia; se ei ole luonnollinen äännähdys toisin kuin vaikka kirkaisu tai murahdus. Joka kieleen sana on syntynyt toisistaan erillisenä; ihmiset ovat vain ympäri maailman havainneet, että se sopii hyvin mukaan keskusteluun eikä keskeytä alkuperäistä puhujaa liikaa.

Sillä ei ole väliä, minkälainen mitä-sana milläkin kielellä on, sillä välihuomautus on aina samankaltainen. Asiaa tutkineen N.J. Enfieldin mukaan häh, huh, yeh, ha tai eh eivät ole universaalin hämmennyksen, vaan ennemminkin yhteistyön sanoja, joilla saadaan kommunikaatio-ongelma ratkaistua heti, jos sellainen ilmenee.

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Naistenpäivän kunniaksi: 10 mullistavaa naisten keksintöä

Julkaistu

Naistenpäivää vietetään sunnuntaina maaliskuun 8. päivänä. Listafriikki.com halusi esitellä 10 upeaa naista, joiden keksinnöistä hyödymme jokaisena päivänä edelleen.

Tänään maaliskuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Naisia kannattaa tällaisena päivänä helliä aamupalalla sänkyyn ja ostaa vaikka kaunis kukkakimppu.

Mutta naistenpäivä ei ole pelkästään tai todellakaan vain sitä. Tänään, niinkuin tietysti joka ikinen päivä, on tärkeää ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Voit korostaa naisten oikeuksia, taistella eriarvoisuutta vastaan ja ottaa osaa keskusteluihin.

Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1911 ja maailma on onneksi huomattavasti hyväksyvämpi ja tasa-arvoisempi kuin tuolloin. Vielä on kuitenkin matkaa kirittävänä, ja maaliskuun 8. päivänä on hyvä aika juhlia sekä tuoda näkyvyyttä naisten saavutuksille.

Listafriikki osallistuu naistenpäivän sanoman levittämiseen listan muodossa ja esittelee 10 upeaa keksintöä, joiden ei heti uskoisi olevan naisten aikaansaannoksia.

Miksikö ei uskoisi? No siksi, että monet keksinnöistä ovat ajoilta, jolloin naiset olivat selvästi huonommassa asemassa kuin miehet, ja eri sukupuolilla oli omat, hyvin perinteiset roolinsa ja työnsä. Listan naiset ovat aikanaan olleet melkoisia lasikattojen rikkojia.

Tuulilasinpyyhkijät

Tarinan mukaan Mary Anderson pani newyorkilaisessa raitiovaunussa merkille, että kuljettaja ei karmeassa räntäsateessa nähnyt tuulilasin läpi juuri mitään. Lasi oli suunniteltu niin, että sen sai avattua osissa ja lumen pyyhittyä manuaalisesti pois, mutta systeemi ei ollut alkuunkaan käytännöllinen. Mieti itse avaavasi kovassa lumituiskussa auton tuulilasi.

Anderson alkoi siltä istumalta suunnitella ja piirtää parempaa ratkaisua. Hän päätyi yrityksen ja erehdyksen kautta puusta ja kumista tehtyihin pyyhkijöihin, jotka oli kiinnitetty vivulla lähelle rattia. Andersonin tuulilasinpyyhkimille myönnettiin Yhdysvalloissa patentti marraskuun 10. päivänä vuonna 1903 (numero 743801), mutta ihmiset nauroivat keksinnölle sanoen sen häiritsevän kuskia ja aiheuttavan onnettomuuksia. Mitähän nuo olisivat ajatelleet autolla ajaessa tekstaamisesta?

1900-luvun alussa autot olivat vielä harvinaisia, mutta pilkkaajien hymyt hyytyivät nopeasti, kun seuraavien vuosikymmenien aikana moottoriajoneuvojen käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti ja tuulilasinpyyhkijöistä tuli kiinteä osa autoja.

Pelastuslautta

Ompelijan töitä päivätyönään tehnyt Maria Beasley oli tuottelias keksijä. Hänen luomuksiinsa kuului muun muassa turvavälineitä rautateille, jalkojen lämmittimet ja paistinpannuja.

Omaisuutensa hän teki suunnittelemalla mekanismin, jolla pystyi valmistamaan 1500 tynnyriä päivässä: öljyn ja sokerin tuottajat maksoivat suuria summia saadakseen käyttää Beasleylle patentoitua konetta.

Tienesteistä huolimatta Beasleyn tunnetuin keksintö on turvakaiteilla varustettu pelastuslautta. Se patentoitiin toukokuun 16. päivänä vuonna 1882.

Toisin kuin siihen astiset puusta tehdyt pelastusveneet, oli Beasleyn suunnittelema pelastuslautta kevyt, tulenkestävä, helppo laskea vesille ja se mahtui pieneen tilaan. Beasleyn suunnittelemaan malliin pohjautuvat nykyäänkin käytettävät nopeasti käyttövalmiit pelastuslautat.

Hengenpelastaja Kevlar

Stephanie Kwolek oli nuorena tyttönä kiinnostunut sekä tieteestä ja luonnosta että käsitöistä, ja unelmoi urasta muotisuunnittelijana. Äitinsä kannustamana hän kuitenkin opiskeli yliopistossa kemiaa, ja valmistuttuaan vuonna 1946 sai hän työpaikan kemianteollisuuden yritys DuPontista. Paikka oli avoin, koska iso osa miestyöntekijöistä oli tuolloin armeijan palveluksessa.

Vuonna 1965 hänen ryhmänsä yritti kehittää uusia synteettisiä materiaaleja äärimmäisiin olosuhteisiin. Tutkijat kohtasivat monia epäonnistumisia, mutta Kwolek päätti antaa yhdelle liuokselle vielä mahdollisuuden. Omaksi ja muiden yllätykseksi hän sai siitä aikaan kuituja, jotka olivat vahvempia kuin mikään ennemmin laboratoriossa valmistettu aine.

Materiaalia alettiin kutsua Kevlariksi. Se on erittäin kevyttä ja kestävää, viisi kertaa terästä vahvempaa, mutta silti helposti muokattavaa. Sitä käytetään autonrenkaissa, kypärissä, kajakeissa, kaapeleissa… lista kattaa yli 200 sovelluskohdetta. Äärimmäisiä lämpötiloja kestävää Kevlaria käytetään myös avaruusaluksissa.

Materiaalin ehkä merkittävin yksittäinen käyttökohde on luotiliivit, jotka ovat pelastaneet tuhansia ihmishenkiä 1970-luvulta saakka.

Stephanie Kwolek jatkoi johtavana polymeerien tutkijana samassa työpaikassa eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1986. Kwolekille on myönnetty lukuisia arvostettuja palkintoja ja vuonna 1994 hänet lisättiin Yhdysvaltojen keksijöiden kunniagalleriaan (National Inventors Hall of Fame).

Sirkkeli

Tabitha Babbitt kuului kveekareista eronneeseen shaker-lahkoon. Ryhmä uskoi Kristuksen toiseen tulemiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja tiukkaan selibaattiin (yhteisöön adoptoitiin lapsia).

Vaikka naiset ja miehet olivat samanarvoisia Jumalan silmissä, oli työt jaoteltu sukupuolen mukaan. Babbitt toimi kutojana (naiselle sopivassa ammatissa), mutta hänellä oli idea, joka helpotti ja nopeutti miesten työtä huomattavasti.

Hän ehdotti, että tavallisen, edestakaisin vedettävän sahan sijaan, olisi syytä käyttää pyöreää terää. Hän valmisti ensimmäisen, veden voimalla pyörineen sahan vuonna 1813, mutta uskontonsa vuoksi ei patentoinut keksintöään, jotta se olisi kaikkien käytössä.

Shaker-uskonlahkoon kuuluvat ihmiset olivat tunnettuja keksinnöistään ja yksistään Babbitt on ollut sirkkelin keksimisen lisäksi mukana kehittämässä muun muassa tekohampaita ja vanhanaikaisia leikattuja nauloja.

Vedenalainen teleskooppi

Yhdysvalloissa patenttinumero 3995 on ”vedenalainen teleskooppi”. Sen patentoi New Yorkin Brooklynissa asunut Sarah P. Mather huhtikuun 16. päivänä 1845. Matherin elämästä ei juurikaan tiedetä, mutta ainakin hän työskenteli pitkään teleskooppinsa parissa, sillä vuonna 1864 hän sai parannetulle versiolle patentin numero 43465.

Teleskoopissa oli lisäosilla säädettävä varsi, joka voitiin muokata sopivan mittaiseksi veden syvyydestä riippuen. Siihen oli liitettynä toinen, niin ikään säädettävä, putki, jonka päässä olevassa lampussa oli hyvin kirkkaalla liekillä palavaa öljyä.

Yhdysvaltojen laivastossa innostuttiin täysin uudenlaisesta ja kullanarvoiseksi nimitetystä teleskoopista välittömästi. Laivaston testeissä selvisi, että jopa sameassa Mississippi-joessa sillä voitiin nähdä lähes sadan metrin päähän ja kirkkaassa vedessä tietysti vielä laajemmalle.

Teleskoopilla voitiin laivan kannelta käsin tarkistaa aluksen runko, millä oli valtava merkitys, koska siten pystyttiin vaivattomasti huomioimaan ja korjaamaan vedenalaisia vaurioita. Teleskoopilla voitiin myös maan sisällisodan aikaan tarkkailla vihollisen vedenalaisia toimia, havaita torpedoja ja tutkia vesistöjen pohjassa olevia hylkyjä. Hyvä näkyvyys auttoi myös löytämään hukkuneita.

Karttapallo

Ellen Fitz oli yhdysvaltalainen kotiopettaja, joka työskenteli itäisessä Kanadassa, New Brunswickin provinssissa. Hän kehitti 1870-luvun alussa karttapallon, jonka rautainen jalusta osoitti palloa pyöritettäessä auringon sijainnin. Sen lisäksi siitä voitiin nähdä sekä päivän, yön että ilta- ja aamuhämärän kestot eri puolilla maapalloa, eri vuodenaikoihin.

Vuonna 1875 Fitz sai keksinnölleen patentin (numero 158581), julkaisi sitä seuraavana vuonna erikokoisille karttapalloilleen käyttöohjeet käsikirjan muodossa sekä esitteli keksintöään Philadelphian maailmannäyttelyssä.

Fitz ei kuitenkaan jättänyt työtään siihen, vaan vei maantiedon ja astronomian yhdistämisen karttapallossa vieläkin pidemmälle. Vuoden 1882 mallissa (patenttinumero 263886) voitiin kaiken jo edellä mainitun lisäksi tarkastella horisontin yläpuolella näkyvien tähtien asentoa ympäri vuoden.

Avaruusaseman patterit

Puerto Ricossa syntynyt Olga Gonzales-Sanabria työskenteli vuoden 2011 eläkkeelle jäämiseensä saakka NASA:n Ohiossa sijaitsevan tutkimuslaitoksen teknillisenä johtajana. Uraa Yhdysvaltojen avaruushallinnossa oli takana vuodesta 1979, ja hän olikin uransa päättyessä pitkäaikaisin ja virka-asemaltaan korkea-arvoisin latinalaisamerikkalainen NASA:n palveluksessa.

Ennen korkeaa virkaansa hän tutki ja kehitti erilaisia sähköntuottomenetelmiä kansainväliselle avaruusasemalle, ISS:lle. Asema toimii suurimman osan ajasta aurinkovoimalla, mutta luonnollisesti jossain vaiheessa maapallo estää auringonsäteiden kulkeutumisen vastaanottaviin paneeleihin. Kolmasosan 90 minuutin kiertoajastaan ISS tarvitsee jonkun vaihtoehtoisen voimantuottajan.

Gonzales-Sanabrian kehittämät pitkäikäiset nikkeli-vetyakut pitävät avaruusaseman ja sen muutaman kuukauden välein vaihtuvan miehistön toimintakykyisenä. Siitäkin huolimatta, että pimeys laskeutuu aina tunnin välein 30 minuutiksi.

”Näkymätön” lasi

Katharine Blodgett syntyi vuonna 1898 ja oli 27-vuotiaana ensimmäinen nainen, joka väitteli arvostetussa Cambridgen yliopistossa fysiikan tohtoriksi. Hän työskenteli isänsä jalanjäljissä General Electric -yhtiön tutkimuslaboratoriossa ja oli sielläkin ensimmäinen naispuolinen tutkija. Ansioitunut tieteentekijä näytteli vapaa-ajallaan harrastelijateatterissa, kirjoitti humoristisia runoja ja osallistui useamman hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan.

Laboratoriossa hän työskenteli hyvin ohuiden kalvojen parissa. (Puhutaan sentin miljoonasosien paksuudesta.) Vuonna 1935 hän onnistui luomaan yksimolekyylisen pinnoiteen ja havaitsi, että sitä kasaamalla, esimerkiksi lasin päälle, saatiin kirkkaasta materiaalista lähes täysin valoa läpäisevää eli heijastamatonta.

Ennen Blodgettin kehittämää kalvoa lasi ei ollut ollenkaan niin käyttökelpoista tavaraa, mutta hänen keksintönsä mullisti muun muassa kameroiden linssien, mikroskooppien ja silmälasien valmistuksen. Pinnoitteen avulla päästiin eroon lasin häiritsevistä ominaisuuksista: heijastumista ja vääristymistä.

Blodgettin kehittämiä, läpinäkyvien kappaleiden mittausmetodeja käytetään edelleen. Jos käytät laseja, niin heitä nopea kiitos Blodgettille kun naistenpäivän aamuna luet sanomalehteä.

Tietokone ja ohjelmointi

Grace Hopper oli vuonna 1906 syntynyt matemaatikko ja Yhdysvaltojen laivaston kontra-amiraali. Hän työskenteli Harvardin yliopiston ja laivaston yhteisprojektissa, jonka tarkoituksena oli kehittää tehokas, automaattinen laskin; modernin tietokoneen esiaste. Hopper suunnitteli yhdessä Howard Aikenin kanssa viisi tonnia painaneen ja yhden huoneen täyttäneen Mark I -tietokoneen.

Hän oli muuten ensimmäinen, joka käytti sanaa bug (suomeksi ötökkä tai bugi), jolla tässä kohtaa viitataan ohjelmointivirheeseen. Hopper kuitenkin tarkoitti sillä kirjaimellisesti koiperhosta, jotka Mark I:een tunkeuduttuaan aiheuttivat siinä oikosulkuja.

Vuonna 1949 Hopper kehitti kääntäjän, COBOL-nimisen laitteen, joka pystyi muuttamaan kirjoitetut ohjeet tietokonekielelle. Hopper oli siis maailman ensimmäisiä koodareita!

Hopper jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta seuraavana vuonna hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen, koska jonkun asiansa osaavan oli yhtenäistettävä laivaston järjestelmät ja luotava standardit koodikielelle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän jäi lopullisesti eläkkeelle 79-vuotiaana.

Valokuvien muokkaus

Vuonna 1939 syntynyt Barbara Askins, tennesseeläinen opettaja ja perheenäiti, odotti lastensa aloittavan koulutien ja palasi sen jälkeen itse takaisin opiskelemaan. Valmistuttuaan kemistiksi vuonna 1975 pääsi hän välittömästi töihin NASA:n avaruuslentokeskukseen Alabamaan.

Marshall-nimisessä tutkimuslaitoksessa Askinsille annettin tehtäväksi kehittää keinoja, miten parantaa tutkijoiden ottamia kuvia maasta ja avaruudesta. Korkealta maanpinnan yläpuolelta otetut kuvat olivat hyvin epäselviä, mutta niiden antama tieto oli avaruushallinnolle korvaamatonta.

Vuonna 1978 Askins keksi käyttää radioaktiivisia materiaaleja kohentaakseen alivalottuneita tai muuten käyttökelvottomia negatiiveja. Hän sai keksinnölleen patentin (4101780) ja pian metodi oli laajasti NASA:n eri tutkimuslaitosten käytössä. Tekniikalla voitiin saada myös röntgenkuvia tarkemmiksi, mikä tarkoitti sitä, että potilasta ei hyvän kuvan saamiseksi tarvinnut enää altistaa vaaralliselle säteilylle yhtä kauan kuin ennen.

Askins on historian ensimmäinen nainen, joka valittiin Vuoden keksijäksi. Siinä, jos missä on syytä naistenpäivän juhlintaan!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Pariisissa kakkaan astuminen tietää onnea: 10 kummallista taikauskoa ympäri maailman – osa 1

Julkaistu

Taikauskoja on monenlaisia. Jossain ne elävät voimakkaampina ja nyt saat muhkean tietopaketin siitä, miten välttää epäonni maailmalla.

Vaikka et kokisi olevasi taikauskoinen, niin koputatko silti joskus puuta, pidät peukkuja pystyssä tai heität suolaa olkapään yli?

Näitä tapoja ei varmaan kukaan Suomessa liiemmin kummastele, mutta tiedätkö miten välttää epäonnea muualla maailmassa? 

Listafriikki teki sinulle selviytymispakkauksen taikauskojen hämmentävään maailmaan. Listan luettuasi tiedät muun muassa missä pitää varoa tonttujen asuinpaikkoja, milloin tietyissä maissa voi leikata kynnet ja millä jalalla Pariisissa on turvallista astua paskaan. 

Tämän listan jälkeen osaat matkustaessasi välttää suurimmat sudenkuopat, varman kuoleman tai vähintäänkin vuosien epäonnen. 

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset taikauskot voit lukea tästä:

Advertisement

10 kummallista taikauskoa ympäri maailman – osa 2

Onnekas kakkakasa

Koirien jätösten jättäminen Pariisin kaduille on ollut laitonta vuodesta 1982 saakka, mutta ilmeisesti tapa ei ole iskostunut kaupunkilaisten päähän. Pariisi onkin kuuluisa törkyisistä kävelyteistään, oli kyse sitten tupakantumpeista tai kakkakikkareista. 

Ehkä ulosteeseen astuminen on Ranskassa ollut kautta aikain niin yleistä, että inhottavaan sattumaan on täytynyt keksiä kultareunus. Nimittäin yleisen uskomuksen mukaan kakkaan astuminen vasemmalla jalalla tietää hyvää onnea. Jos sotkee oikeanpuoleisen kenkänsä, on tiedossa surkeita aikoja.

Saastaisten kenkien lisäksi Pariisista voi hankkia matkamuistoksi pilailukupin, joka sisältää muovisen ”hyvän onnen kakan”.

Laivan kastaminen

Kun uusi laiva lasketaan vesille, on sen kastaminen ja nimen antaminen erittäin tärkeä seremonia. Laivan kastaminen on tuhansia vuosia vanha perinne, jolla taataan turvallinen seilaaminen.

Ja kun laiva on kerran kastettu, ei kenenkään tule muuttaa sen nimeä. Mikään ei tuota merenkulkijoille huonompaa onnea kuin laivan uudelleen nimeäminen. Mutta älä huoli! Jos veneesi aiempi omistaja on päättänyt kutsua sitä aivan järkyttävällä nimellä, on vaihtaminen mahdollista, kunhan sen tekee oikein.

Kaikki vanhaan nimeen liittyvä on tuhottava.

Advertisement

Kaikki.

Nimi on raaputettava viimeistä riipausta myöten irti, päälle maalaaminen ei riitä. Onko veneessä kaiverruksia tai vaikka kelluva avaimenperä, jossa lukee aluksen nimi? Roskiin vain.

Rekisteröintitodistus, veneajopäiväkirja ja muut tärkeät paperit voi säilyttää, mutta nimi on peitettävä. Sosiaalinen media tuo tietenkin oman haasteensa, mutta jos haluaa (ja miksei haluaisi, kun on kyse turvallisuudesta?), niin kannattaa poistaa kuvat ja maininnat vanhasta nimestä. 

Kun veneen aiemmasta henkilöllisyydestä ei ole mitään jäljellä, voi helpottunein mielin kastaa sen haluamallaan nimellä. Kaste on syytä suorittaa uudelleen, jos sen jälkeen löytyy kahvikuppi vanhalla nimellä.

Kaikkein taikauskoisimmat merikarhut eivät jätä mitään sattuman varaan, vaan tyytyvät mahdollisesti hyvinkin typerään, alkuperäiseen nimeen.

Advertisement

Oikein ajoitettu manikyyri

Luulisi, että niinkin tylsä asia kuin kynsien leikkaaminen sujuisi ilman pelkoa jostain pahemmasta, mutta ei tokikaan.

Euroopassa on yleinen uskomus, jonka mukaan kynsien leikkaaminen sunnuntaisin saa aikaan sen, että joudut pahojen juorujen kohteeksi seuraavalla viikolla. Perjantainen manikyyri taas tuo surua ja murhetta koko huusholliin. 

Jos Intiassa leikkaa kynnet yöllä tai lauantaina, ei onni tule potkimaan. Japanissa ei myöskään pidä koskea kynsisaksiin pimeän aikaan tai tulee kuolemaan ennen vanhempiaan. Filippiineillä kynsien leikkaaminen öisin johtaa onnettomuuteen perheessä, kun taas Kiinassa se tuo taloon kummituksia ja pahoja henkiä.

Voiko taikausko yöllisen manikyyrin kirouksesta johtua yksinkertaisesti siitä, että pimeällä on vaarallista touhuta teräaseiden kanssa?

Pimennys on jumalan vihaa

Nigeriassa vuoden 2001 kuunpimennys paljasti, miten tosissaan uskomukset jossain päin maailmaa otetaan. Silloin muslimijoukot aloittivat mellakoita ja tekivät hyökkäyksiä lukuisiin kristittyjen omistamiin kohteisiin, muun muassa hotelleihin, bordelleihin ja baareihin. Kuunpimennys johtui hyökkääjien mukaan siitä, että jumala oli suuttunut kaikesta syntisestä toiminnasta.

Oikeastihan kuun- ja auringonpimennykset ovat islamin uskossa rukouksen, anteeksi pyytämisen ja köyhien auttamisen aikaa. Mutta nuoret radikaalit olivat tulkinneet ikiaikaisia uskomuksia mielensä mukaan ja yhdistäneet ne omaan maailmankatsomukseensa.

Mellakoiden toistumisen pelossa Nigerian hallitus aloitti tieteellisiin faktoihin perustuvan tiedotuskampanjan maaliskuussa 2006, kun täydellinen auringonpimennys oli pyyhkäisemässä maan yli. 

Advertisement

Tontut ovat täyttä totta

Nyt kun luet eteenpäin, niin pidä mielessä se, että tämä kaikki on totisinta totta.

Vuonna 2013 islantilainen tonttujen oikeuksia ajava taho sekä Laavan ystävät -niminen ympäristöjärjestö pistivät tienrakennushankkeen jäihin. Heidän mukaansa moottoritie vahingoittaisi tonttujen elämää. Se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Huldufólkin (salainen kansa) asuinalueet ovat pysäyttäneet rakennushankkeita.

Projektit joudutaan keskeyttämään, kunnes korkein oikeus myöntää luvan jatkamiseen. Teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaava hallintoelin on luvannut, että töiden aloittamisen kanssa odotetaan niin kauan, että tontuilla on aikaa siirtyä muille alueille. Joskus viranomaiset tekevät tonttujen kanssa sopimuksia, joissa asuinkivet siirretään suojaisampiin paikkoihin.

Voi kuulostaa huvittavalta, mutta islantilaisille, joiden maa elää ja muuttuu muutenkin koko ajan, haltijat eivät ole leikin asia. Monet uskovat niiden olleen vastuussa epämääräisistä työkoneiden hajoamisista ja työntekijöiden onnettomuuksista, joita on sattunut esimerkiksi teitä rakentaessa.

Tontut, peikot ja haltijat ovat olleet yleisiä uskomuksia Skandinaviassa, mutta missään muualla kuin Islannissa ei taikausko ole säilynyt niin vahvana. Islannin yliopiston vuonna 2007 tekemän kyselyn mukaan maan asukkaista jopa 60 % uskoi, että on vähintään mahdollista, että tonttuja on olemassa.   

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 faktaa ystävänpäivästä: Miksi helmikuun 14. päivänä juhlitaan rakkautta ja ystävyyttä?

Julkaistu

Nyt lävähtää listallinen faktoja ystävänpäivästä: Mistä rakkauden juhla on saanut alkunsa ja miten helmikuun 14. päivää vietetään eri maissa?

Tänään ympäri maailmaa vietetään suurta rakkauden juhlaa ja siksipä nyt on luvassa listallinen faktoja ystävänpäivästä. Muissa maissa helmikuun 14. päivänä keskitytään rakkauden ylistämiseen, kun taas Suomessa juhlitaan ystävyyttä.

Tällä ystävänpäivän kunniaksi tehdyllä listalla käydään läpi juhlapäivän syntyä ja kehitystä siihen, mitä se on nykyään. Kaikki lähti ruoskinnasta ja pyhimyksistä, ja nyt ollaan miljardibisneksen äärellä. Toivottavasti siinä hässäkässä ei pääse unohtumaan päivän tärkein sanoma eli läheisten huomioon ottaminen.

Tässä siis Listafriikki.com:n 10 faktaa kaikesta ystävänpäivään ja vähän rakkauteenkin liittyvästä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille ❤️

Kaikki sai alkunsa Lupercalia-juhlasta

Antiikin Roomassa jo 600-luvulla eaa. juhlittiin helmikuun puolessa välissä hedelmällisyyttä ja kevään tuloa. Riemukkaalta kuulostavat juhlat olivat melkoista hard core -touhua.

Lupercalia-juhla oli saanut nimensä sutta tarkoittavasta lupus-sanasta. Se juontaa juurensa tarinaan naarassuden kasvattamista Romuluksesta ja Remuksesta. Susi huolehti veljeksistä luolassaan, joka oli Palatium-kukkulan juurella. Tuolle paikalle Romulus ja Remus perustivat Rooman. Lupercaliaa siis juhlittiin tuon äitinä toimineen suden kunniaksi.

Pakanafestivaalit alkoivat eläinuhrilla ja suurella juhla-aterialla. Juhlissa pidettiin myös parinmuodostusarpajaiset, joissa miehet nostivat kulhosta satunnaisen nimen, ja tuo onnekas neito tuli olemaan miehen rakkauden kohde festareiden ajan, monesti seuraavaan vuoteen saakka ja joskus lotto johti jopa onnelliseen avioliittoon.

Juhlinta huipentui siihen, kun miehet riisuivat itsensä alastomiksi, ottivat vuohen- tai koirannahkaiset ruoskat ja piiskasivat niillä mieleisiään nuoria naisia parantaakseen näiden hedelmällisyyttä. En osaa sanoa oliko tapa toimiva.

Sitten tuli katolinen kirkko ja Pyhä Valentinus

200-luvulla Rooman valtakuntaa hallinnut Marcus Aurelius Claudius, Claudius II:na tunnettu keisari oli sitä mieltä, että sinkkumiehet pärjäävät sotatantereella paremmin kuin naimisissa olevat. Siksi keisari kielsi avioliiton kaikilta nuorilta miehiltä.

Oli kuitenkin yksi rakkautta puolustava pappi, Valentinus nimeltään, joka keisariaan uhmaten vihki salassa nuoria rakastuneita pariskuntia. Lopulta pappi Valentinus jäi tekemisistään kiinni ja hänet tuomittiin kuolemaan. Erään legendan mukaan Valentinus, mestausta odottaessaan, rakastui vanginvartijan tyttäreen ja kirjoitti tälle tunteita täynnä olevan kirjeen.

Kirjeen hän allekirjoitti ”From your Valentine”, Sinun Valentinukseltasi, jota ainakin Yhdysvalloissa edelleen käytetään ystävänpäiväkorttien toivotuksissa. Valentinus mestattiin helmikuun 14. päivänä vuonna 269, ja hänestä tuli satojen vuosien kuluessa yksi suosituimmista pyhimyksistä.

Se, kuinka suuri osa Pyhän Valentinuksen tarinasta on totta, jää arvoitukseksi. Ainakin papin väitetty mestauspäivä sopi loistavasti katolisen kirkon suunnitelmaan pyyhkiä roomalaisten seksuaalissävytteinen Lupercalia-juhla unholaan, ja siksi 400-luvun lopulla paavi Gelasius nimesikin helmikuun 14. päivän Pyhän Valentinuksen päiväksi.

Vuosisatojen aikana, ja kristinuskon kasvun myötä, rakkauden pyhimyksenä tunnetun Valentinuksen juhlapäivä soluttautui yhteen pakanallisen hedelmällisyyden juhlan kanssa.

Englannissa vietettiin ystävänpäivää jo 1500-luvulla

Kuningas Henrik VIII hallitsi Englantia 1500-luvun alkupuoliskon. Hän ei ensimmäisen vaimonsa kanssa saanut miespuolista jälkeläistä, joten oli aika uuden puolison. Katolinen kirkko ei kuitenkaan hyväksynyt avioliiton mitätöintiä, joten kuningas päätti erota paavin alaisuudesta, ja nimittää itsensä uuden Englannin kirkon johtajaksi.

Silloin onnistui ero vaimosta ja uuden puolison kanssa naimisiinmeno. Ja voi pojat, että kuningas Henrik ottikin ilon irti uudesta vapaudestaan: hän meni ensimmäisen avioliittonsa jälkeen vielä viisi kertaa naimisiin.

Ystävänpäivään tämä kuuluisa naistenmies liittyy siten, että hän oli täysin haltioitunut rakkautta juhlistavasta Valentinuksen päivästä. Siinä määrin, että hän julisti kuninkaankirjeellä helmikuun 14. päivän viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Hänen tiedetään myös kirjoitelleen vaimoilleen rakkauskirjeitä, joista tunnetuimmat, ja nykypäivään saakka Vatikaanissa säilyneet, kirjeet olivat Anne Boylelle.

Rakkaus ei kuitenkaan ollut ikuista, koska Boyle oli yksi niistä epäonnisista vaimoista, jotka kuningas mestasi.

Lue myös: 10 karmeaa työpaikkaa, joihin ihmiset ovat halunneet – Piiskapoika, kastraattilaulaja ja kuninkaan takapuolenpyyhkijä

Wear one’s heart on one’s sleeve

Englanninkieliselle sanonnalle ”wear one’s heart on one’s sleeve” ei oikein ole hyvää vastinetta suomeksi. Että joku pitäisi sydäntä hihassaan, ei kuulosta järkevältä (kummallakaan kielellä, mutta toisaalta onko monissakaan vanhoissa sanonnoissa järkeä?). Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joku ei pelkää näyttää tunteitaan avoimesti.

Erään teorian mukaan sanonta on peräisin keskiajalta, jolloin ritarit taistelivat hevostensa ja pitkien peitsiensä kanssa. Jos ritari päätti osallistua turnajaisiin puolustaakseen rakastamansa naisen kunniaa (mitä ikinä se tarkoittaakaan), tuli hänen osoittaa kiintymyksensä ja uskollisuutensa sitomalla esimerkiksi naisen nenäliina tai kaulahuivi kätensä ympärille. Ritarin turnajaisasuun kuulunutta käsisuojaa kutsuttiin sleeve (hiha) -sanalla.

Yksi mahdollinen sanonnan syntytarina menee vieläkin kauemmas historiaan, nimittäin alkuperäisiin ystävänpäivän Lupercalia-juhliin, ja niissä tarkemmin jo aiemmin mainittuihin arpajaisiin. Muistathan? Mies nostaa kulhosta naisen nimen ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka, eikö vaan? Tuon arvonnan jälkeen miehet kiinnittivät heilansa nimen hihaansa koko kansan nähtäväksi.

Kuka tietää, mistä tuo hassu sanonta on loppu viimeksi saanut alkunsa. Joka tapauksessa ensimmäisen kerran se esiintyi kirjallisessa muodossa William Shakespearen vuonna 1604 kirjoittamassa Othellossa.

Ystävänpäivän mekka: Yhdysvallat

Missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa tämä rakkauden juhla on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Markkinointi alkaa pian joulun jälkeen ja hyvin kaupallistuneesta juhlasta on loppu viimeksi hempeily ja romantiikka kaukana. Päivälle ladataan toiveita ja odotuksia, ja lahjoihin käytetään kokonaisuudessaan noin 18,2 miljardia dollaria; se tarkoittaa 136 dollaria eli 125 euroa henkilöä kohti. Ja kaikki eivät tosiaankaan juhli!

Suomalainen ystävänpäivä on hyvin kaukana amerikkalaisesta juhlapäivän vietosta, koska Yhdysvalloissa kaikki keskittyy nimenomaan pariskuntiin ja romanttisiin suhteisiin. Se, jolla ei ole treffejä tai suunnitelmia helmikuun 14. päivänä, on tuomittu surkeuteen. Ei kai sentään ihan noin, mutta välillä mainoksista ja hehkutuksista välittyy sellainen sanoma.

1800-luvulla Yhdysvalloissa suosioon noussut juhla levisi takaisin vanhalle mantereelle viimeistään toisen maailmansodan päätyttyä. Olivatkohan amerikkalaisjoukot levittäneet ystävänpäivän romanttista sanomaa liittolaisilleen? Eurooppa taisi olla valmis iloiseen ja ihmisiä yhdistävään juhlaan. Silloinhan ystävänpäivä ei vielä ollut niin ylenpalttinen juhla kuin nykyään.

Olisiko 1980-luvun Suomi lämmennyt rakkauden päivälle?

Suomeen ystävänpäivä rantautui ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa, jolloin sen olemassaolon huomasi lähinnä kukkakauppojen ikkunoissa. Ei mennyt kauaakaan, kun punaiset sydämet valloittivat helmikuun puolivälin; kiitos tamperelaisen sydänyhdistyksen! Siellä todettiin, että maailmalla huippusuosiossa oleva juhlapäivä tulee nousemaan isoksi jutuksi myös Suomessa ja se tulisi punaisen symbolinsa takia olemaan mitä parhain päivä sydämen terveyteen liittyvien asioiden esille tuontiin.

Oivallisen paikallisyhdistyksen markkinointikampanjan huomasi myös Suomen Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit ja lanseerasi juhlapäivän nimenomaan ystävänpäivänä. Ystävyysteeman ajateltiin sopivan paremmin suomalaisten mielenmaisemaan kuin romanttinen sydämillä ja suklailla kuorrutetun rakkauden juhlan. Ja hyvä niin!

Lue myös: 10 markkinointikampanjaa, jotka menivät pahasti pieleen

Tarkkaan harkitut lahjat Japanissa

Japanissakin ystävänpäivää vietetään nimenomaan helmikuun 14. päivänä, mutta perinteisesti vain naiset antavat silloin lahjoja elämässään oleville miehille. Lahja on suklaata, ja naiset joutuvat punnitsemaan tarkoin suhdettaan eri miehiin, koska suklaan laatu kertoo vastaanottajalle hänen paikkansa lahjanantajan elämässä.

Työkaverit tai vaikka koulutoverit saavat halpaa giri chokoa (velvollisuudentunto suklaata), kun taas naisen rakkauden kohdetta hemmotellaan laadukkaalla honmei chokolla (tosi tunteiden suklaalla).

Kuukautta myöhemmin osat vaihtuvat, nimittäin maaliskuun 14. päivänä juhlitaan ”valkoista päivää”. Tuolloin miehet vuorostaan antavat naisille jonkun lahjan.

Ei kuitenkaan ole täysin yhdentekevää, mitä lahjaksi antaa. Jos nainen saa vaahtokarkkeja, tarkoittaa se sitä, ettei mies ole kiinnostunut. Keksit, aivan sama vaikka olisivat sydämen muotoisia, tarkoittavat vain ystävyyttä. Palavasta rakkaudesta taas kertovat kovat karamellit.

Vinkki miehille: jos et ole varma tunteidesi/suhteesi laadusta, tarjoa treffikumppanillesi kakkua! Se ei lähetä mitään epäselviä signaaleja.

(Toim. huom. Kakku toimii oikein mainiosti tilanteessa kuin tilanteessa, myös vakiintuneissa parisuhteissa.)

Etelä-Korean 12 rakkauden päivää

Eteläkorealaiset ilmeisesti rakastavat rakkautta. Maassa nimittäin juhlitaan ”rakkauden päivää” jokaisen kuukauden 14. päivänä. Helmikuussa naiset lahjovat miehiä, ja samoin kuin Japanissa, on Etelä-Koreassa kuukautta myöhemmin miesten vuoro. Maaliskuun 14. päivä on ”valkoinen päivä”. Vastalahjan antamista ei kuitenkaan ole tehty miehille helpoksi; heidän on annettava lahja, joka on arvoltaan kolminkertainen naisen hankkimaan lahjaan verrattuna.

Huhtikuussa taas juhlistetaan sinkkuja, jotka jäivät vaille huomiota kahtena edellisenä kuukautena. ”Musta päivä” on saanut nimensä siitä, että yksinäiset kokoontuvat syömään nuudeleita mustapaputahnalla ja suremaan kohtaloaan. Onneksi nykyaika on potkaissut eloa vanhanaikaisiin traditioihin, ja 2000-luvulla mustana päivänä on bailattu ankarasti ja kilistelty laseja vapaudelle; unohtamatta tietenkään perinteikästä nuudeliannosta, jajagmyeonia.

Muiden kuukausien 14. päivien rakkauden juhlimisen teemoja ovat ruusut, suukot, hopeasormukset, soju-viina, musiikki, viini, elokuvat, halaukset ja päiväkirjat.

Pitäisikö kaikkien ruveta juhlimaan eteläkorealaisten tapaan?

Sydämen muodon alkuperä

Sydämen muodon on jossain yhteyksissä nähty viittaavan eri ruumiinosiin: ei varsinaiseen sydämeen, vaan naisen rintoihin tai pakaroihin. Tämä selittäisi muodon yhteyttä eroottiseen rakkauteen.

Toinen melko yleinen teoria juontaa juurensa pohjoisafrikkalaiseen yrttiin. Nykyään jo hävinneen Silphium-kasvin siemenkota oli rakkautta kuvaavan sydämen muotoinen. Nykyisen Libyan alueella sijainneessa Kyrenen kaupungissa jopa painettiin hopeakolikoihin siemenen kuvia vuonna 600 eaa. Tuota yrttiä käytettiin muun muassa haavojen ja peräpukamien hoidossa, ja sen todettiin olevan tehokas yskänlääke ja kivunlievittäjä. Monitoimikasvi siis!

Miksi se sitten yhdistetään romantiikkaan ja rakkauteen? Silphium-kasvin uskottiin olevan vahva afrodisiakki, eli voimistavan seksuaalista halukkuutta. Todennäköisesti se ainakin lisäsi petipuuhia, sillä kasvista uutettua nestettä käytettiin antiikin Roomassa ehkäisyyn, koska sen uskottiin olevan ”kohtua puhdistava” rohto. Tuon ajan lauluissa, runoudessa ja kirjallisuudessa Siphiumia ylistetäänkin rakkaudentuojana.

Lue myös: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää

Ystävyyden juhla

Vaikka amerikkalainen ylitsepursuava hempeilyn ja romanttisuuden kaupallistuminen tekee vuosi vuodelta enemmän tuloaan, on ystävänpäivä meillä Suomessa edelleen nimensä veroinen juhla.

Suomi ei kuitenkaan ole ainut maa, jossa kansainvälisenä rakkauden päivänä juhlitaan ystävyyttä. Eteläinen naapurimme Viro juhlii myös ystävyyssuhteita. Juhlapäivä rantautui maahan noin kymmenen vuotta Suomea myöhemmin, pian sen itsenäistymisen jälkeen.

Lisäksi monessa Etelä-Amerikan maassa vietetään helmikuun 14. päivänä ystävyyden päivää – rakkauden päivän lisäksi.

Muun muassa Meksikossa, Puerto Ricossa ja Guatemalassa muistetaan ystäviä ja perheenjäseniä. Dominikaanisessa tasavallassa ja Ecuadorissa annetaan lahjoja luokkakavereille salapukki-tyylillä: jokaiselle arvotaan joku toinen oppilas, jolle sitten nimettömänä hankitaan lahja.

Kolumbiassa taas rakkauden ja ystävyyden päivää, Dia de Amor y Amistad, vietetään syyskuun 20. päivänä, jolloin ystävien kanssa kokoonnutaan hyvän ruoan ja juoman ääreen. Miksi syyskuussa? Alkuperä on vähemmän sydämellinen: Kolumbiassa ei tuossa kuussa ollut mitään yleistä juhlapäivää, joten jotain piti keksiä pönkittämään talouskasvua.

Meidän erityinen tapamme viettää ystävänpäivää aiheuttaa ulkomailla hämmästyksen lisäksi suunnatonta ihastusta; sitä pidetään valovuosia parempana juhlana kuin romanttista rakkautta ylistävää Valentine’s Day.

Suomalaisen ystävänpäivän ilosanomaa kannattaakin jakaa kaikille niille, jotka surkuttelevat treffien puutetta. Se tuo kummasti hymyn kaikkien sinkkukavereiden huulille!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

10 faktaa karkauspäivästä: Se ei olekaan joka neljäs vuosi!

Julkaistu

Karkauspäivää vietetään helmikuun 29. päivänä aina neljän vuoden välein. Nyt listataan faktoja tuosta päivästä, jota ei todellisuudessa aina neljän vuoden välein olekaan.

Joka neljäs vuosi kalenterissa on helmikuun 29. päivä, jolloin vietetään karkauspäivää. Aion nyt shokeerata kaikkia ja kertoa, että se ei pidä paikkaansa.

Kyllä karkauspäivästä ja -vuodesta paljon muutakin mielenkiintoista kerrottavaa löytyy, esimerkiksi sen vaikutus nykyaikaisen kalenterin vaiherikkaaseen syntymiseen. Karkausvuoteen liittyy myös paljon uskomuksia ja perinteitä; tiedätkö sinä ketään, jota olisi kosittu juuri karkauspäivänä?

Nyt uppoudutaan siis Listafriikki.com:n kymmeneen karkauspäivän faktaan. Tämä on harvinainen hetki, joka tapahtuu keskimäärin harvemmin kuin kerran neljässä vuodessa. Vuonna 2024 saamme taas kokea tämän kalenterin erikoisuuden, kun helmikuussa onkin 29 päivää.

Miksi karkausvuosi?

Vuosihan tarkoittaa sitä aikajaksoa, jona maapallo kiertää auringon ympäri (tästäkin joku on eri mieltä). Meidän käytössämme olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan tuo kierto kestää 365 vuorokautta.

Todellisuudessa se kestää hieman kauemman: 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 45 sekuntia.

Nopeasti ajateltunahan tuo ei kuulosta kovin isolta jutulta, mutta mieti vuosikymmeniä ja -satoja eteenpäin. Sadassa vuodessa kalenteri heittäisi 24 päivällä. Muutaman vuosisadan päästä Suomessa nautittaisiin kauniista kesäpäivistä joulunaikaan.

Siksi tasaisin väliajoin ajanlaskuumme on lisättävä päivä.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Rooman valtakunnassa, ennen ajan laskumme alkua, vuosi oli 355 päivää pitkä. Oli jo vuosisatojen ajan tiedetty, että tähtitieteellinen vuosi kestää noin 365,25 vuorokautta, joten tuota yritettiin roomalaisen kalenterin mukaan korjata lisäämällä silloin tällöin kuukausi helmi- ja maaliskuun väliin.

Muun muassa maanviljelijöiden kannalta tuo kalenterin jatkuva sekoittaminen oli hankalaa. Keisari Julius Caesar kutsui vuonna 46 eaa. parhaat matemaatikot ja fyysikot keksimään ongelmaan ratkaisun.

Sitä seuraava vuosi tulikin tunnetuksi hämmennyksen vuotena. ”Ultimus Annus Confusionis” kesti 455 päivää, koska Caesar lisäsi vuoteen muutaman lisäkuukauden, jotta sai vuodenajat haluamilleen paikoille. Lisäksi kuukausien pituuksia muutettiin niin, että saatiin jokaiseen vuoteen 365 päivää, ja koska helmikuu oli muita lyhyempi, päätettiin ongelmaa tuottava, kerran neljässä vuodessa kertyvä ekstrapäivä lisätä sinne. Näin oli syntynyt karkauspäivä!

Caesar oletti ratkaisseensa ongelman itsensä mukaan nimeämällään juliaanisella kalenterilla. Yllätys, yllätys: Ei ratkaissut.

Lisää viilausta ja Gregoriaaninen kalenteri

Päivän lisääminen joka neljäs vuosi tarkoittaa siis, että vuoden keskimääräinen kesto on noin 365,25 päivää, eikö totta? Tuo noin 0,25 päivää tarkoittaa suunnilleen kuutta tuntia. Mutta jos muistat listan ensimmäisestä kohdasta, niin yli menevä osa ei ole tarkalleen kuusi tuntia, vaan jää siitä 11 minuuttia ja 15 sekuntia vajaaksi.

Jälleen kerran tuntuu mitättömältä, mutta aikojen saatossa nuo minuutit kasautuvat.

Kun Caesarin ajoista oltiin tultu 1500-luvulle, heitti kalenteri jo useita päiviä.

Nikean vuoden 325 kirkolliskokouksessa pääsiäinen oli sidottu kevätpäiväntasauksen ajankohtaan, ja koska juliaaninen kalenteri ei ollut synkassa luonnollisen ajan kulumisen kanssa, oli kirkon suuri juhla siirtynyt jatkuvasti myöhemmäksi kohti kesää.

Noille minuuteille oli tehtävä jotain, koska selvästikin käytössä olevassa kalenterissa kertyi ajan mittaan liikaa päiviä.

Tästä tuohtuneena määräsi paavi Gregorius XIII vuonna 1582 käytettäväksi kalenterin, jossa jo muodostunut virhe korjattiin hyppäämällä kyseisen vuoden lokakuuna neljännestä päivästä suoraan 15. päivään. Sillä saatiin pääsiäinen paikalleen.

Ruotsissa, ja sen vallan alla olleessa Suomessa, kalenteri otettiin käyttöön vasta vuonna 1753, jolloin piti harpata eteenpäin jo yksi päivä enemmän, kuin pari sataa vuotta aiemmin.

Gregoriaanisessa kalenterissa täytyi myös ratkaista ongelma jatkuvasti karkauspäivien myötä kertyvistä lisäminuuteista, joten kalenterissa napataan silloin tällöin karkauspäiviä pois. Siksi karkauspäivää ei vietetä kiveen hakatusti joka neljäs vuosi.

Karkauspäivä ei ole joka neljäs vuosi

MITÄ?

Yksinkertaista: Karkausvuosi on jokainen vuosi, joka voidaan jakaa neljällä. Lukuun ottamatta ne vuodet, jotka voi jakaa sadalla, mutta ei neljällä sadalla.

Ei niin yksinkertaista.

Gregoriaaninen kalenteri tehtiin juuri tämän takia. Nyt seuraa hieman toistoa, mutta yritetään pysyä kärryillä.

Caesarin määräämä yhden päivän lisääminen kalenteriin joka neljäs vuosi oli pitkässä juoksussa liian paljon (kuten edellä todettiin), joten jälleen piti löytää jokin tapa tasata ajankulu. 400:n vuoden aikana päiviä todettiin kertyvän liikaa kolme kappaletta, jotka oli jostain karsittava pois.

Paavi Gregorius päätti, että tietyt tasavuosisadat eivät ole karkausvuosia.

Vuonna 1896 oli karkausvuosi ja siitä seuraavan kerran helmikuussa oli 29 päivää vuonna 1904. Siinä siis jäi yksi karkauspäivä kokonaan välistä. 1900 on jaollinen neljällä, mutta se on myös tasasataluku, jota ei voi jakaa 400:lla. Tuollaisia vuosia olivat myös 1700 ja 1800.

Todennäköisesti suurin osa tämänhetkisistä Listafriikin lukijoista tulee elämään koko elämänsä siten, että karkausvuosi on aina neljän vuoden välein. Vuosi 2000 oli erityinen tasavuosisata siinä mielessä, että silloin vietettiin karkauspäivää. Mutta tulevina tasavuosisatoina, eli 2100, 2200 ja 2300, ei.

Ei se ollut vielä silläkään selvä….

Vaikka paavi Gregorius XIII kuinka yritti saada ihmisen tekemää kalenteria sopimaan luonnollisiin tapahtumiin, ei kolmen päivän ottaminen pois tee kierrosta täydellistä.

Luonnollisen vuoden pituus on 365,2422 (ja risat) päivää, joten gregoriaanisen kalenterin virheellinen, vaikkakin lähelle pääsevä, 365,2425 päivää aiheuttaa sen, että kolmen päivän ottaminen pois 400:ssa vuodessa on liikaa. Turhauttavaa!

Siitä meidän ei tarvitse kuitenkaan huolehtia, koska tuo pieni ero kerryttää reilussa 3000:ssa vuodessa yhden päivän virheen. Ylimääräisen karkauspäivän lisääminen joskus vuoden 5000 tienoilla jääköön aivan jonkun muun murheeksi!

Karkauspäivä ei ole aina ollut helmikuun lopussa

Vanhassa (sekopäisessä) roomalaisessa kalenterissa lisättiin joka toinen vuosi yksi lisäkuukausi tasaamaan liian lyhyttä vuotta, ja tuo lisäys laitettiin alkamaan helmikuun 23. päivän jälkeen. Tuon perinteisen päivän takia uudistuksia tehnyt Caesar päätti, että hän säilyttää jotain vanhasta kalenterista ja nimeää helmikuun 24. päivän karkauspäiväksi.

Periaatteessahan tuolla ei ollut mitään väliä, koska päiviä helmikuussa oli joka tapauksessa 28 tai 29, riippuen vuodesta. Esimerkiksi Suomessa virallinen karkauspäivä oli vielä vuonna 1996 helmikuun 24. päivä.

Se näkyi ainoastaan niin, että niiden nimipäivät, jotka olivat normaalisti 24. – 28. helmikuuta siirtyivät karkausvuosina päivällä eteenpäin. Karkauspäivänä (24.päivä) ei juhlittu kenenkään nimipäivää.

Naiset kosivat

Aikoinaan oli täysin ennenkuulumatonta, että nainen ehdottaisi miehelle naimisiinmenoa. Paitsi karkauspäivänä. Tapa tuli Englannista Suomeen 1800-luvulla ja siitä lähtien naisilla on ollut kerran neljässä vuodessa (paitsi tietysti vuonna 1900) lupa rikkoa rajoja ja kosia haluamaansa miestä.

Tästä saamme tarinan mukaan kiittää 400-luvulla tasa-arvoa ajanutta Pyhää Brigidiä, joka valitti kollegalleen Pyhälle Patrikille, että naiset joutuvat odottamaan liian kauan kosintaa. Myönnytys ei ollut valtava, mutta lopulta Patrik pyhimyksen lailla lupasi naisille yhden päivän.

Totuudenmukaisempi tausta perinteelle taitaa olla se, ettei helmikuun 29. päivä ollut englantilaisen lain silmissä virallinen päivä, joten silloin naisille oli hyväksyttävää tehdä niinkin hulluja asioita kuin kosia.

Miehet vastaavat kosintaan

Miehen ei tietysti ole pakko suostua kosintaan, mutta kieltävä vastaus oli kosivalle neidolle jotenkin hyvitettävä. Suomessa tämä on perinteisesti tehty ostamalla naiselle hamekangasta.

Tanskassa kosinnantorjuminen on tehnyt ison loven lompakkoon, sillä sulhaseksi haluamattoman on täytynyt ostaa kosijalleen 12 paria hansikkaita. Taitaa muuten termi ”saada rukkaset” olla peräisin karkauspäivän perinteestä!

Italiassa kosimaan on ilmeisesti lähdetty sankoin joukoin, koska tarinan mukaan naiset ovat kautta aikojen käyttäytyneet ailahtelevasti karkausvuotena. Voi miesparkoja!

Naisten viekkaudelle ei tokikaan löydy rajaa, sillä muun muassa Suomessa ei ole ollut ennen kuulumatonta, että nainen olisi kosinut vain uuden kankaan toivossa.

Kolme peräkkäistä sukupolvea syntynyt karkauspäivänä

Neljässä vuodessa on päiviä yhteensä 1461 (mukana yksi karkausvuosi), joten todennäköisyys syntyä tuona ajanjaksona juuri yhtenä tiettynä päivänä on häviävän pieni, 0,07 %:n luokkaa.

Aikamoinen sattuma on siis myös se, jos samassa perheessä juhlitaan montaa syntymäpäivää yhtä aikaa. Täysin jonkun korkeamman voiman johdattelemaa on se, jos tuo sama syntymäpäivä sattuu olemaan helmikuun 29. päivä. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan ainut varmistettu tapaus, jossa kolme peräkkäistä sukupolvea juhlii synttäreitään karkauspäivänä, on Keogh’n perhe.

Peter Anthony Keogh syntyi Irlannissa vuonna 1940, hänen poikansa Eric Keogh vuonna 1964 ja tämän tytär Bethany Wealth vuonna 1996 Isossa-Britanniassa, kaikki helmikuun 29. päivänä. Todennäköisyys sille on yksi kolmesta miljardista.

Karkauspäivän sananlaskut

Kuten jo tuli mainittua, Italiassa naisten uskotaan olevan karkausvuonna epävakaita ja sanonnan mukaan ”Anno bisesto, anno funesto” eli ”Karkausvuosi on tuomittu vuosi”. Kreikassa karkausvuoden on uskottu tuovan huonoa avio-onnea, joten edelleen pariskunnat välttelevät naimisiinmenoa tuolloin.

Venäjällä karkausvuoden uskotaan tuovan tullessaan erikoisia sääilmiöitä, eikä sen ole uskottu olevan hyvä maanviljelysvuosi. Silloin kylvetyt pavut ja herneet tulevat kasvamaan väärään suuntaan.

Skotlannissa ollaan samoilla linjoilla, koska siellä uskottiin sadon ja karjan menestyvän huonosti karkausvuonna. Vanhan sanonnan mukaan ”Leap year was ne’er a good sheep year” eli ”Karkausvuosi ei ole koskaan ollut hyvä lammasvuosi”.

Toivotaan kuitenkin menestyksekästä vuotta kaikista kurjista uskomuksista huolimatta. Onneksi me naiset saamme tänä vuonna olla ihan luvan kanssa ailahtelevaisia, koska minkäs me tälle karkausvuoden vaikutukselle mahdamme!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Presidentinvaalit 2024: Mitä asioita presidenttiehdokkaat inhoavat?

Julkaistu

Tässä vähän erilainen vaalitentti, kun presidenttiehdokkaat paljastivat omia inhokkejaan.

Listafriikki asetti presidenttiehdokkaat hieman erilaiseen ja rennompaan vaalitenttiin. Me kysyimme, mitä asioita presidenttiehdokkaat inhoavat elämän eri osa-alueilta?

Presidentinvaalit 2024 lähestyvät huipennustaan, ainakin ensimmäisen kierroksen osalta.

Listafriikki.com kantoi oman kortensa kekoon auttaakseen suomalaisia tekemään lopullisen päätöksensä siitä, kuka presidenttiehdokas on itselle se oikea.

Kaikki presidenttiehdokkaat eivät aikataulukiireiden vuoksi ehtineet osallistumaan haastatteluun, mutta saimme kuitenkin vastaukset yli puolelta ehdokkaista.

Tässä tulevat inhokit Mika Aaltolalta, Li Anderssonilta, Sari Essayahilta, Pekka Haavistolta ja Harry Harkimolta.

Nyt siis selviää, mikä saa näiden presidenttiehdokkaiden ärsytyskäyrät nousemaan!

1. Presidenttiehdokkaat, mitä sanaa tai lausahdusta inhoatte?

Sari Essayahin inhokkisana on halpuuttaminen. | Kuva: Sakari Röyskö

Eipä ollut ehdokkaiden inhokkisanojen tai -lausahdusten joukossa kuin yksi sellainen sana (lue: halpuuttaminen), joka yleensä kyselyjen mukaan ärsyttää suomalaisia.

Essayah: Samoin kuin monia suomalaisia, niin myös Sari Essayahia ottaa päähän sana halpuuttaminen. Ehkä sana itsessäänkin saa Essayahin tuohtumaan, mutta valinnassa on syvempikin merkitys: ”Halpuuttaminen on pois maanviljelijän kukkarosta.”.

Aaltola: Mika Aaltolaa kismittää vaalikoneiden vastausvaihtoehto ”En osaa sanoa”. Ja tässähän Aaltola on oikeassa; kyllähän kaikkien täytyy jotain osata sanoa kysymykseen kuin kysymykseen.

Andersson: Li Anderssonin sapen saa kiehumaan varsin tunnettu sitaatti, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa: Winston Churchillin suuhun laitettu aforismi “Jos et ole nuorena vasemmistolainen, sinulla ei ole sydäntä. Jos et ole vanhana oikeistolainen, sinulla ei ole järkeä.”. Sen lisäksi, että Churchill ei koskaan sanonut mitään tuon suuntaistakaan, ärsyttää Anderssonia paikkansapitämättömän sanonnan asenteellisuus.

Haavisto: Pekka Haavistoa ärsyttää lausahdus, joka on valitettavan usein kuultu ”ratkaisu” kaikkiin ongelmiin: ”Perustetaan työryhmä selvittämään asiaa.”. Haavisto vihaa käsien päällä istumista ja hänen mukaansa myös julkisessa hallinnossa on toimittava tehokkaasti.

Harkimo: Harry Harkimolla vastaus oli hieman laaja-alaisempi, sillä hän totesi ärsyttävimpiä olevan ”kaikki sellaiset lausahdukset, jotka eivät tarkoita mitään”.

2. Mikä haastattelukysymys ärsyttää?

Mika Aaltolaa ärsyttää vaalikoneiden ”En osaa sanoa” | Kuva: aaltola2024.fi

Kaikki presidenttiehdokkaat ovat työuriensa aikana osallistuneet tuhansiin haastatteluihin ja tahti on varmasti viime kuukausina ollut ennätyksellistä.

Me halusimme tietää, että mikä haastattelukysymys ärsyttää presidenttiehdokkaita. Koska täytyyhän sellainen – tai useampikin – olla, vaikka he aina niin diplomaattisesti kysymyksiin vastaavatkin.

Ja kyllähän sieltä löytyi usein kuultuja kysymyksiä, jotka saavat niskavillat pystyyn!

Aaltola: Jos Aaltolan inhokkilausahdus oli vaalikoneiden ”En osaa sanoa”, niin ärsyttävimmän haastattelukysymyksen kohdalla pysytään hieman samassa aiheessa. Aaltola ei välitä mustavalkoisista KYLLÄ ja EI vastauksista, jotka hänen mukaansa eivät jätä mahdollisuutta luoda syvempää ymmärrystä asiaan.

Haavisto: Haaviston kohdalla vastaus oli hieman henkilökohtaisempi eli häntä ärsyttää haastattelukysymys: ”Miksi pidät niin tärkeänä suomalaisten lasten pelastamista?”

Harkimo: Harkimoa on vuosien mittaan ottanut päähän jatkuvat kyselyt tyttöystävistä ja Jokereista: ”Sellaisia kysymyksiä, jotka ärsyttävät, on aika monta. Yleensä aina ennen kysyttiin, että onko mulla tyttöystävää – joka haastattelussa. Nyt sitä ei enää kysytä. Ja toinen asia, joka ottaa päähän, niin aina puhutaan Jokereista. Vaikka mä olen sata kertaa sen saman asian selittänyt, niin sama toimittaja voi kysyä vielä viisikin kertaa sen jälkeen sen asian; ei mene perille!”.

Essayah: Essayah teki tämän kysymyksen kohdalla varmaankin pienen muisteluretken omaan urheilu-uraansa, sillä hänen mielestään ärsyttävin haastattelukysymys on ”Miltä nyt tuntuu?”. Oli kyse sitten loistavasta suorituksesta tai karvaasta pettymyksestä, niin tuo Essayahin mainitsema kysymys on kieltämättä hölmö: Eiköhän kaikille ole päivänselvää, että tuntuu hyvältä tai tuntuu pahalta.

Andersson: Anderssonia ärsyttää haastattelukysymys, jossa mennään epäoleellisesti asioiden edelle: ”Aionko olla ehdolla eurovaaleissa, kun kampanjoin ehdokkaana Suomen presidentiksi?”.

3. Mikä kotityö on kaikkein epämieluisin?

Pekka Haavisto ei pidä tiskikoneen täyttämisestä. | Kuva: haavisto2024.fi

Harva nauttii kotitöistä ja meillä kaikilla on on varmasti jokin yksittäinen askare, jonka tekeminen on aina yhtä epämieluisaa. Näin on tietenkin myös presidenttiehdokkailla!

Harkimo: Harkimoa kismittää lattioiden peseminen. Häntä ärsyttää asiassa esimerkiksi veden kanssa lotraaminen. Sen sijaan pyykinpesun, imuroinnin ja kaiken muun hän toteaa olevan helppoa. Ärsytyksestä huolimatta Harkimo kertoo joka tapauksessa pesevänsä lattiat, joten siivoaminen ei jää puolivillaiseksi.

Aaltola: Aaltolan inhokkikotityö on verhojen ripustaminen. Hänen kannaltaan on hyvä, että tätä ei yleensä tehdä kovin usein.

Haavisto: Haavisto ei pidä tiskikoneen täyttämisestä…

Essayah: ..kun taas Essayahille epämieluisin kotityö on mattojen puistelu.

Andersson: Anderssonille vihoviimeisintä hommaa on pölyjen pyyhkiminen kirjahyllystä.

4. Mikä oli inhokkiaineesi koulussa ja miksi?

Li Andersson ei pitänyt koulussa liikunnasta. | Kuva: Antti Yrjönen

Tässä kysymyksessä palattiin koulunpenkille ja presidenttiehdokkaat saivat muistella niitä aineita, joiden tunneilla toivoi vain olevansa jossain muualla.

Andersson: Andersson ei koulussa pitänyt liikunnasta, koska oli omien sanojensa mukaan huono kaikissa pallopeleissä. Tuskaa ei tietenkään helpottanut se, että suomenruotsalaisten koulujen liikuntatunneilla pelattiin paljon käsipalloa.

Haavisto: Haavistolla ei ollut inhokkiainetta, mutta hänelle koulupäivän epämieluisin hetki oli ruokatunti: ”Joku muu annosteli ruoan ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Ruoka ei aina ollut hyvää.”.

Aaltola: Aaltolalle kaikki kouluaineet olivat mieluisia, mutta kemiassa hän ei kertomansa mukaan ollut erityisen hyvä.

Essayah: Myöskään Essayahilla ei ollut inhokkia, mutta hän sanoo, ettei varsinaisesti loistanut kuvaamataidossa.

Harkimo: Harkimo kertoi ensiksi inhokkiaineensa koulussa olleen matematiikka, vaikka hän lukikin pitkän matematiikan. Sen jälkeen hän kuitenkin avautui myös toisesta kouluaineesta ja vaihtoi vastauksensa huomattavasti humoristisempaan: ” Toinen, mikä oli inhokkiaine, niin laulu, koska mä oon niin huono laulamaan. Tykkään toki laulamisesta, mutta kukaan muu ei tykkää. Mutta sä voit laittaa sen laulun siihen inhokkiaineeksi”.

5. Mitä ääntä et voi sietää ja miksi?

Harry Harkimo ei siedä hiirten rapinaa roskiksessa. | Kuva: hjallisharkimo.fi

Andersson & Essayah: Jos pelkkä ajatus siitä, että ruokailuvälineet raapivat lautasta, saa aikaan vilunväristyksiä, niin ajattelet inhokkiäänistä samalla tavoin kuin presidenttiehdokkaat Andersson ja Essayah. Kumpikaan heistä ei voi sietää sitä kirskuntaa.

Aaltola: Myös Aaltolan painajainen on samantyyppinen ääni; nimittäin liitutaulun raapiminen.

Harkimo: Harkimo kammoksuu hiirten rapinaa roskiksessa, koska ääni paljastaa, että jyrsijät ovat hommissa: ”Ottaa päähän, että niitä ylipäätään on siellä!”.

Haavisto: Haavisto peräänkuuluttaa ärsyttävissä tilanteissa asennetta, josta hän on saanut oivan esimerkin. Haavisto kertoo, että saattoi aiemmin ärsyyntyä työmailta kantautuvasta betoniporan äänestä, mutta Sveitsin kehitysministeri Walter Fust oli antanut toisenlaisen näkökulman korvia särkevään ääneen. Haavisto ja Fust olivat kerran tavanneet rakennustöiden läheisyydessä, ja Fust oli tilanteessa todennut tulevansa aina iloiseksi, kun kuulee työn ääniä.

Oletko samoilla linjoilla kuin presidenttiehdokkaat? Mitä sinä vastaisit näihin kysymyksiin, eli mitkä ovat sinun inhokkejasi? Oletko jo päättänyt kuka on sinun presidentinvaalit 2024 -ehdokas?

Continue Reading

Yhteiskunta

Suomalaiset lääkärit ovat muuta väestöä todennäköisemmin alkuvuodesta syntyneitä – Faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä

Julkaistu

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin, joten luvassa on faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä.

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin! On siis aika perehtyä vuoden ensimmäiseen kuukauteen: Luvassa on siis faktoja tammikuusta ja tammikuussa syntyneistä.

Listafriikki keräsi tammikuulle pyhitetylle listalle tietysti tiukkaa faktatietoa, mutta myös keveämpää viihdettä. Toki kaikkien mielestä syntymäkivet, tähtimerkit, ennustukset ja henkieläimet eivät ole humpuukia.

Listalla selviää myös se, mihin ammatteihin tammikuun lapset saattaisivat todennäköisyyksien ja tilastojen valossa ajautua sekä mistä tämä kuukausi on saanut nimensä.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Tammikuun 19. päivään saakka synttäreitään viettävät ovat horoskoopiltaan kauriita ja loppukuusta syntyneet ovat vesimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.

Kauris kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa. Nimestään huolimatta vesimiehet ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi, ja he nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Entä minkälaisia ovat tammikuussa syntyneiden henkieläimet?

Tammikuun alkupuolella syntyneiden henkieläin on pieni, mutta sitäkin pippurisempi hyppypäästäinen. Henkieläimenä hyppypäästäinen symboloi menestystä, vastuullisuutta ja korkeaa työmoraalia. Olet ehkä perhekeskeinen ja käytännöllinen, mutta ulkopuolisille ahkeruus ja menestykseen pyrkiminen saattavat vaikuttaa jopa kylmäkiskoiselta.

Vesimiehet, eli tammikuun 20. päivästä eteenpäin syntyneet, voivat löytää itsestään yhtäläisyyksiä energisen, leikkisän, vapautta rakastavan ja älykkään delfiinin kanssa. Delfiinin akilleen kantapää on kuitenkin tylsistyminen, sillä se voi tulla hyvin surulliseksi, jos ei pääse tasaisin väliajoin seikkailemaan.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Tammikuussa syntyneiden onnenkukkia ovat neilikat ja lumikellot. Kuten aina kukkien kohdalla, niin tälläkin kertaa värillä on väliä.

Valkoiset neilikat symboloivat viattomuutta ja puhdasta rakkautta, ja tummanpunaiset neilikat ovat merkki syvästä rakkaudesta. Kristillisen legendan mukaan maailman ensimmäinen vaaleanpunainen neilikka kasvoi Marian kyyneleistä, jotka hän vuodatti, kun Jeesusta oltiin viemässä ristiinnaulittavaksi. Siksi vaaleanpunaiset neilikat kuvaavat kiintymystä ja äidinrakkautta.

Neilikoilla voi kuitenkin lähettää myös toisenlaisia viestejä, sillä keltainen neilikka symboloi pettymystä ja torjumista. Raidallinen neilikka – oli se minkä värinen tahansa – viestittää katumusta.

Valkokukkaiset lumikellot ovat usein puutarhan ensimmäisiä kukkia, jotka voivat putkahtaa esiin jo silloin, kun lumi on vielä maassa. Sirot lumikellot kuvastavat puhtautta, toivoa ja kauneutta. Ne sopivat iloisiin ajankohtiin, mutta niillä voi myös surullisina hetkinä ilmaista myötätuntoa.

Yksittäinen lumikello symboloi vanhan uskomuksen mukaan kuolemaa, joten jos lumikelloilla haluaa ilahduttaa tai tuoda toivoa paremmasta huomisesta, niin niitä kannattaa viedä kunnon kimppu.

Tammikuun lasten syntymäkivi on tummanpunainen granaatti, jonka on uskottu symboloivan elämää ja suojelevan kantajaansa erityisesti matkoilla sekä taisteluissa. Granaatti kuvastaa myös uskollisuutta, totuutta ja luottamusta.

Januksen kuukausi

Monet kielet käyttävät nykyään yleiseurooppalaisia, latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, mutta suomi on pitänyt kiinni omaperäisistä nimistä. Otetaan tammikuu-sana käsittelyyn listan seuraavassa kohdassa ja keskitytään nyt siihen, miksi kuukausi on muun muassa janvier (ranska), januari (ruotsi) ja jaanuar (viro).

Nämä kaikki pohjautuvat latinankieliseen Ianuarius-sanaan. Kokonaisuudessaan nimi oli Mensis Ianuarius, joka tarkoittaa ”Januksen kuukautta”. Janus on roomalainen porttien, oviaukkojen, kaksinaisuuden ja kaiken vanhan loppumisen sekä uuden alkamisen jumala, jonka tunnuksena on kaksikasvoinen pää. Katse molempiin suuntiin kuvaa hyvin vuodenvaihdetta: toiset kasvot katsovat menneeseen ja toiset tulevaan.

Tammikuu ja helmikuu asettuivat omille paikoilleen kalenteriin vasta karkauspäivällisen juliaanisen kalenterin myötä. Tuo kalenteri, nimensä mukaan, kehitettiin Rooman valtakunnassa Julius Caesarin käskystä. Aiemmin käytössä oli ollut kymmenkuukautinen kalenteri, joka alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.

Mistä tammikuu on saanut nimensä?

Sitten siihen suomenkieliseen tammikuuhun. Tammikuun alkuosa eli tammi saattaa viitata samannimiseen jaloon lehtipuuhun. Tammi on kova puu ja tammikuussa on usein kovat pakkaset. Tämä selitys tuntuu kuitenkin vähän kaukaa haetulta.

Hyväksytympi teoria perustuu tammi-sanan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Se on perinteisesti tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta eli ydintä. Vuoden ensimmäinen kuukausi jakaa ankaran talviajan kahtia eli se on kirjaimellisesti talven keskellä; tammikuu on talven napa, niin sanottu sydäntalvi. Muinoin tammikuuta onkin Suomessa kutsuttu sydänkuuksi.

Tavoitteet kohti ammattilaisurheilua

Koska tammikuussa syntyneet ovat ikätovereitaan vanhempia, pärjäävät he usein loistavasti koulun liikuntatunneilla. Monien kuukausien ikäero voi olla huomattavan merkittävä fyysisessä kehityksessä, mikä näkyy sitten kentillä ja radoilla. Mutta tämä ero varmaankin tasaantuu iän karttuessa?

Näin voisi kuvitella, mutta eräs australialaistutkimus kertoo toista tarinaa. Tutkijoiden mukaan tammikuussa syntyneitä pelasi australialaisen jalkapallon pääsarja AFL:ssä noin kolmasosa odotettua enemmän. Joulukuussa syntyneitä sen sijaan oli neljännes odotettua vähemmän. Tulokset ovat linjassa muidenkin sellaisten tutkimusten kanssa, joissa on todettu, että alkuvuodesta syntyneitä ammattilaisurheilijoita on verrattain paljon.

Vuonna 2013 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan vuoden ensimmäisinä kuukausina syntyneillä jääkiekkoilijoilla on myöhemmin samana vuonna syntyneitä suurempi todennäköisyys tulla varatuiksi ammattilaisliiga NHL:ään. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syntyneitä myös varataan keskimäärin muita korkeammalla varausnumerolla. Tilastot perustuvat vuosien 1980–2007 varaustilaisuuksiin.

Vai käykö matka kuitenkin lääkikseen?

Voiko syntymäkuukausi määritellä tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että vähintäänkin vuodenajalla on suuri vaikutus koko loppuelämään.

Miten kauan elät, miten pitkäksi kasvat, miten pärjäät koulussa, oletko aamu- vai iltavirkku, minkälainen todennäköisyys sinulla on sairastua tiettyihin tauteihin – esimerkiksi näiden kaikkien ominaisuuksien on havaittu olevan yhteydessä syntymäkuukauteen.

Jos olet lukenut Listafriikin jokaisen kuukauden faktalistan, niin olemme käsitelleet näitä tutkimuksia moneen otteeseen. Usein selittävänä tekijänä on auringonvalo ja D-vitamiinin saanti äidin raskauden aikana.

Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Kyseisen tutkimuksen mukaan lääkäreiden joukossa on tammikuussa syntyneitä prosentuaalisesti eniten.

Mutta myös Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että lääkärit ovat koko väestöön verrattuna todennäköisemmin syntyneet alkuvuodesta. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 1940-1988 syntyneiden henkilöiden tietoja, jotka oli saatu Väestörekisteristä sekä Terhikki-rekisteristä, joka on terveydenhuoltohenkilöstön tietoja sisältävä tietokanta. Vuoden 1970 peruskoulu-uudistuksella ei havaittu olleen mitään vaikutusta iän tuomaan etuun.

Tätä kutsutaan suhteellisen iän ilmiöksi ja se on havaittu ympäri maailmaa useissa tutkimuksissa. Tällä listalla mainitut esimerkit menestyksestä ammattilaisurheilussa ja korkeasta koulutustasosta ovat vain yksittäisiä esimerkkejä suhteellisen iän ilmiön tuomasta edusta.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Taikauskoisten kannattaa mennä naimisiin ihan näillä näppäimillä (3.-4. päivä) tai säästää avioon astuminen kuukauden kahteen viimeiseen päivään. Näille ajankohdille almanakka povaa parasta naimaonnea.

Jos häät järjestää loppukuusta, niin sitä ennen on syytä tehdä visiitti hammaslääkärille ja panna purukalusto kuntoon. Hammaslääkärillä käynti on ajoitettava tammikuun 28. tai 29. päivälle.

Viimeinen rööki on syytä tumpata tänään eli 2. päivänä tai sitten odottaa 7. päivään, jotta lopettaminen varmasti onnistuu. Kyseiset päivät ovat myös suopeita äidinmaidosta vieroittamiseen – oli kyse sitten eläimistä tai ihmislapsesta.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille ja mahtavaa synttärikuukautta kaikille tammikuussa juhliville!

Lue myös:

Continue Reading

Yhteiskunta

Mitä nykypäivästä ajateltiin vuonna 1924? Sadan vuoden takaiset ennustukset vuodelle 2024

Julkaistu

Nyt matkataan sadan vuoden päähän ja katsotaan, mitä nykypäivästä ajateltiin silloin: Tässä ovat ennustukset vuodelle 2024.

Tulevaisuuden ennustaminen on vähintään hankalaa, mutta usein mahdotonta. Silti sen pohtiminen on hauskaa ja on aina kiinnostanut ihmisiä. Ja hauskaa on myös katsoa taaksepäin ja nähdä, minkälaisia olivat sadan vuoden takaiset ennustukset vuodelle 2024.

Tällä listalla otetaan siis katsaus siihen, minkälainen maailman vuonna 1924 ajateltiin olevan sadan vuoden päästä – eli nyt. Nämä ennustukset on suurimmaksi osaksi kerätty Calgaryn yliopiston tutkijan Paul Fairien X-tililtä (aiemmin Twitter). Hänellä on tapana julkaista kuvia vanhoista sanomalehtiartikkeleista ja aina vuodenvaihteessa hän kokoaa hauskan ja mielenkiintoisen listan, jossa käydään läpi sadan vuoden takaisia ennustuksia.

Kaikki ennustukset ovat siis peräisin vuodelta 1924, mutta kyseessä ei ole mitään kristallipalloon tuijottelua ja selvännäkijöiden veikkauksia. Arvionsa ja pohdintansa tulevaisuuden maailmasta ovat antaneet eri alojen asiantuntijat.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ennustukset vuodelle 2024 olisivat menneet nappiin. Osassa on toki hieman haisua tulevasta.

Mutta jos näistä ennustuksista mitään oppii, niin ainakin sen, että meillä ei ole mitään hajua siitä, minkälainen maailma tulee vuonna 2124 olemaan!

Lapset lentävät aamuisin automaattisesti ylös sängystä


Tämä on varmasti jokaisen vanhemman unelma!

Leicester Mercury -sanomalehdessä julkaistussa artikkelissa kuvataan koululaisten elämää vuonna 2024. Se näyttäytyy kirjoittajille hyvin erilaisena kuin koulupäivä vuonna 1924. Ja kyllä, myös hyvin erilaiselta kuin todellisuudessa vuonna 2024.

Sänkyni kääntyy ympäri automaattisesti ja löydän itseni lattialta. Kello on kahdeksan, ja katkaisinta, joka säätelee tuota pirullista herätyskellon korviketta, käytetään koululta. Niinpä kaikki 450 oppilasta ovat yhtäaikaisesti samassa ahdingossa.”.

Samaisessa jutussa ennustetaan asbestista valmistettuja koulupukuja, joita ei tarvitse pestä. Asbestin vaaroista ei tosiaan vielä ollut mitään hajua.

Kouluun kuljetaan ”ilmabussilla” ja luokkahuoneen tuolit ovat sähkölämmiteiset. Jos oppilas vaipuu uneksimaan kesken tunnin, painaa opettaja nappia ja lähettää piristävän sähköiskun haaveilijalle.

Kuulostaa varsin sadistiselta touhulta!

Hevoset ovat hävinneet

Selkärankaisiin eläimiin perehtynyt kuraattori E. L. Furlong uskoi hevosten kuolleen sukupuuttoon sadan vuoden päästä. Washington Star -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan hevoset ovat vuoteen 2024 mennessä tulleet täysin turhiksi.

Autot olivat alkaneet valloittaa maailmaa, joten tämän ennustuksen tekeminen ei kuulostaa kovinkaan kummalliselta. Hevosta ei enää tarvittu kulkuvälineeksi, joten niiden määrä oli 1900-luvun vaihteessa lähtenyt laskuun. ”Koska hevonen ei ole enää hyödyllinen, katoaa sen tarve olla olemassa.”.

Professori Furlong uskoi vakaasti siihen, että jos hevosia jollain ihmeellä on olemassa vielä vuonna 2024, niin ainoastaan eläintarhoissa.

Furlongia haastatellut toimittaja kuitenkin uskoi, että ennustuksesta huolimatta hevosia olisi joillakin maatiloilla. Mutta hänen mukaansa ne olisivat yhtä harvinainen ja erikoinen näky kuin käsikirnu tai kasvin lehdistä valmistettu luuta.

Tytöt ovat vahvoja ja pitävät eksoottisesta tanssimisesta

Toukokuussa 1924 Etelä-Kalifornian yliopiston rehtori kirjoitti erikoisen kuvauksen tulevaisuuden tytöistä Fort Worth Record-Telegram -lehdessä. R. B. von KleinSmid arvioi, että sadan vuoden päästä tytöt ovat vahvoja, elinvoimaisia ja valppaita.

Tulevaisuuden tyttö rakastaa ulkoilua ja iloitsee sen houkutuksista. Hän on aktiivinen urheilija ja valitsee sellaisia lajeja, joissa pieni riskinotto luo mukavaa vaarantuntua.”.

Tanssi on von KleinSmidin mukaan vuonna 2024 jokaisen nuoren neidon suosikkiharrastus, mutta ei mikä tahansa tanssiminen, vaan ”villi, eksoottinen ja eläväinen” tanssiminen.

Miesten jalat katoavat, koska niitä ei käytetä

Älä skippaa jalkapäivää! Tämähän on yleinen vitsi, että miehet käyvät salilla treenaamassa yläkroppaa ja jalat jäävät vaille huomiota.

Erään tutkijan mukaan miesten jalat ovat kuitenkin vuonna 2024 todellisessa vaarassa. Ne häviävät tarpeettomina, koska niitä ei käytetä. Ja syynä tähän ovat autot! Hevosten ja miesten jalkojen siis ennustettiin kuolleen sukupuuttoon vuoteen 2024 mennessä.

Toisaalta jalkojen surkastumisesta syytettiin harjoituksen puutetta, mutta moottoroitu kulkeminen paikasta toiseen nähtiin suurimpana pahana.

Naiset johtavat maailmaa

On mahdotonta tietää, vitsailiko Frank L. Ferraro kirjoittaessaan kolumnin New York Daily News -lehteen vuonna 1924. Mutta on hyvin todennäköistä, että hän vitsaili. Hymy taitaa kuitenkin nyt sadan vuoden päästä hyytyä.

Onko kukaan pysähtynyt miettimään, minkälainen tämä maa on sadan vuoden päästä? Kuvitelkaapa tämä: Meillä on naispresidentti ja naisia mukana politiikassa sekä poliisivoimissa. Naiset ovat ottaneet haltuun kaikki korkeimmat virat, jolloin miehille jää tehtäväksi kaikki maallinen uurastus. Ne miehet, jotka eivät kykene uuvuttavaan työntekoon, jäävät kotiin hoitamaan lapsia ja lemmikkejä.”.

Ferraro kirjoitti myös, että armeija koostuu kokonaan naisista: ”Sodan iskiessä naiset olisivat taistelemassa (Ja uskokaa minua, he myös osaavat taistella).”

Mistä päästäänkin sujuvasti aina niin valitettavan ajankohtaiseen aiheeseen eli sotimiseen.

Elokuvat lopettavat kaikki sodat

D. W. Griffith oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä elokuvatekniikan pioneereista ja hänen ohjaamansa In Old California oli ensimmäinen Hollywoodissa kuvattu elokuva.

Hänellä oli selvästikin kova luotto liikkuvan kuvan voimaan, mutta haaveet olivat pikkaisen liian suuria. Lahjat elokuvantekijänä eivät ulottuneet ennustamiseen.

Griffithin mukaan vuonna 2024 ei enää olisi aseellisia konflikteja, mistä olisi suurimmalta osin kiittäminen elokuvia: ”Liikkuvan kuvan universaali kieli on osoittanut veljeyden todellisen merkityksen.

Griffith uskoi, että britit tulevat näkemään japanilaiset sukulaissieluina ja ranskalaiset ovat todenneet amerikkalaisten jakavan samat arvot ja aatteet. Ja kaikki tämä taianomaisten elokuvien ansiosta!

Täysin vankkumaton Griffithin luotto maailmanrauhaan ei kuitenkaan ollut, eikä hän halunnut kenenkään olettavan, että uskoisi elokuvien sivistäneen ihmismassoja täysin pois eripurasta ja riidoista.

Tarkoitan sitä, että vuoteen 2024 mennessä sota, jos sellaista on olemassa, käydään tieteen maailmassa, ja fyysinen tuhoaminen ja hävittäminen ovat poissa.”.

Olisikin sotimisen loppuminen noin helppoa!

Ihmiskunta pystyy tuhoamaan itsensä silmänräpäyksessä

Elokuvaohjaaja Griffithin kanssa täysin toista mieltä oli yhdysvaltalaisen kemian seura American Chemical Societyn johtaja Leo H. Baekeland. Professori Baekaland uskoi ja pelkäsi, että sadan vuoden päästä ihmisillä olisi käytössään aseita, joilla pystyy hävittämään koko ihmiskunnan silmänräpäyksessä.

Tämä ennustus taitaa olla paljon lähempänä vuoden 2024 todellisuutta kuin maailmanrauha elokuvien välityksellä.

Kaupunkien koolla, sijainnilla tai puolustuksella ei Baekelandin mukaan tule olemaan mitään merkitystä, sillä ”hävitys ja silpominen” ovat väistämättömän jatkuvaa.

Ihmisten tappamista ja kiduttamista tapahtuu, olivat he sitten makoilemassa omissa sängyissään, lukemassa sanomalehteä kerholla tai rukoilemassa kirkossa. Ei ole mitään keinoa suojella naisia, lapsia, vanhuksia tai sairaita.”.

Valitettavasti professori Baekeland osui naulan kantaan ennustaessaan maailman tilaa vuonna 2024.

Tulevaisuuden ruokaa ja syntyvyyden säännöstelyä

Kuparilla miljoonia takonut William Boyce Thompson perusti vuonna 1924 kasvitutkimuksen instituutin New Yorkiin. Teollisuusmagnaatti näki ennalta väestönkasvun suurena ongelmana väestönkasvussa ja perusti instituutin ”ehkäistäkseen tasan sadan vuoden päähän ennustettua ruokapulaa”.

Thompson näki, että tulevaisuuden kasvipohjaisessa ruoassa ja kuten perustamisen aikoihin, niin nykyäänkin instituutissa kasvituotannon kehittämiseen tieteen keinoin. Thompsonin mielestä alati kasvavaa väkimäärää ei pystyttäisi ruokkimaan lihalla ja hänen koki lihantuotannon suurissa määrin ongelmallisena.

Vaikka Thompsonin arvio Yhdysvaltojen väestön koosta meni pari sataa miljoonaa pieleen (hän ennusti asukasluvun vuonna 2024 olevan puoli miljardia), olivat ajatukset täysin oikeita.

Haluan olla tekemässä osani siinä, että tuo väkimäärä saadaan ruokittua.”, visioi aikaansa edellä ollut Thompson.

Väestönkasvusta oli huolissaan myös Yhdysvaltain maatalousministeriön hyönteistutkija Leland Ossian Howard. Howard varoitti liikakansoituksesta ja nälänhädästä, jotka koko maailmaa kurittaisivat vuonna 2024, jos äärimmäisiä keinoja ei otettaisi käyttöön.

Tällä menolla maailma on sadan vuoden päästä liikakansoitettu. Jotain tälle väkimäärälle on tehtävä. Syntyvyyttä on jollain tavalla säännösteltävä, sillä maapallo ei kykene tuottamaan ruokaa loputtomiin.”.

Olisiko tällä listalla ollut hyviä vinkkejä tohtori Howardille ja kumppaneille: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää.

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat