Uusi kuukausi on juuri pyörähtänyt käyntiin, joten on aika pamauttaa tiskiin faktoja lokakuusta. Selvitämme muun muassa se, mitä astrologia kertoo lokakuun lapsista ja missä he ovat tieteen näkökulmasta vahvoilla muihin ikätovereihinsa nähden.

Tuttuun tapaan tiedossa on tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Esimerkiksi kaikkien tietovisojen ystävät ovat saattaneet törmätä hämmentävään kysymykseen lokakuun vallankumouksen ajankohdasta – vaikuttaa kompakysymykseltä! Tällä listalla selvitämme, että miten se tapahtuikin marraskuussa.

Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.

Jos olet lokakuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Lokakuussa 23. päivään mennessä syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Vaakoja. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Vaaka kuuluu ilmamerkkeihin. Ilmamerkin alla syntyneet elävät ennemmin järjellä kuin tunteella ja nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Lokakuun lopulla syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Skorpioni on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.

Ainakin horoskooppien perusteella lokakuun eri aikoina syntyneet ovat siis täysin toistensa vastakohtia!

Mites on niiden henkieläinten laita?

Kuun alkupuolella syntyneiden Vaakojen henkieläin on uskollinen susi. Sudet ovat diplomaattisia idealisteja, joista löytyy myös romanttinen ja kekseliäs puoli. Susi on joukkuepelaaja, mutta myös luontainen johtaja.

Skorpionit taas voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolenpitäjiksi ja suojelijoiksi.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Lokakuussa synttäreitään juhlivien onnenkiviä ovat turmaliini ja opaali.

Lähes kaikissa sateenkaaren väreissä esiintyvän turmaliinin on perinteisesti uskottu pitävän kantajansa tyynenä vaikeissa tilanteissa ja tuovan muutenkin rauhaa ja levollisuutta. Se on myös sanottu torjuvan negatiivisia tunteita kuten kateutta ja vihaa.

Toisenkin lokakuun syntymäkiven eli opaalin (kuvassa) on uskottu rauhoittavan mieltä. Lisäksi sen voimien väitetään parantavan silmätulehduksia, vahvistavan muistia ja edistävän luovuutta. Mineraalin rakenteen järjestäytyminen saa aikaan sen, että opaali heijastaa värejä kirjavasti. Värileikin ansiosta sen onkin sanottu kätkevän sisäänsä kaikkien värillisten kivien positiiviset voimat.

Lokakuun syntymäkukkia ovat samettikukka ja kosmoskukat. Samettikukat symboloivat positiivisuutta, mutta toisaalta ne on tietyissä maailmankolkissa yhdistetty kuolemaan. Erityisesti Meksikossa ja muissa Väli-Amerikan maissa samettikukilla on perinteisesti koristeltu vainajien hautoja sekä kotialttareita kuolleiden päivänä. Día de Muertos on kuitenkin riehakas karnevaali, joka eroaa suomalaisten hartaasta pyhäinpäivästä. Monissa kulttuureissa kirkkaan oranssit ja keltaiset samettikukat symboloivat auringonsäteitä, joiden uskotaan tuonpuoleisessa ohjaavan eroon joutuneita rakkaita jälleen yhteen.

Kosmoskukat symboloivat järjestystä ja tasapainoa sekä rauhaa ja seesteisyyttä. Kosmoskukkien nimen alkuosa tarkoittaa järjestäytynyttä maailmankaikkeutta, joten symboliikka on siinäkin mielessä kohdallaan.

Niillä uskotaan olevan monia parantavia voimia ja ne tuovat myös hyvää onnea. Onpa kosmoskukkien aikoinaan uskottu houkuttelevan puutarhoihin keijuja.

Lue myös: Kuuluisat huijaukset – 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat

Mistä lokakuu-sana on peräisin

Lokakuun nimi viittaa suoraan kyseisen kuukauden olosuhteisiin: on märkää ja kuraista. Tästä kertovat myös lokakuun vanhat nimitykset loskakuu, ruojakuu ja likakuu. Nyt kun katselee ikkunasta ulos, niin oikein sopivilta nimiltä vaikuttavat kaikki!

Lokakuu on talveen varautumisen kuukausi, joka esimerkiksi Saksassa tunnettiin aiemmin nimellä Weinmonat, viitaten viininkorjuuseen. 1600-luvun alkupuolella lokakuu oli myös ruotsin kielessä vinmånad. Virallisesti lokakuusta ei kuitenkaan tullut suomen kielellä viinikuukautta, vaikka Saksassa opiskellut Mikael Agricola vuoden 1544 Rucouskiriassaan neuvoikin syömään ja juomaan hyvin. Tässä muutama ote Rucouskirian ohjeista lokakuulle:

Winamariat nyt poijmetan. Viinirypäleet nyt poimitaan.

Paijska teuran otzan cangi. Paiskaa teuraan otsaan kanki.

Telle kwlla kelpa keijtetty fleski szöde. Tällä kuulla kelpaa keitettyä sianlihaa syödä.

Joo winan wtista, sille se percka rumin. Juo uutta viiniä, sillä se puhdistaa ruumiin.

October on viittaus entiseen paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena

Lokakuu on monella kielellä october (tai hyvin lähellä sitä). October-sana viittaa lokakuun paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena; kahdeksan on latinaksi octo. Mutta hetkinen – lokakuuhan on kymmenes kuukausi!

Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.

Näin ollen lokakuu oli siis vuoden kahdeksas kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään October. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.

Lokakuun vallankumous olikin marraskuussa

Venäjän vallankumous vuonna 1917 kaatoi Venäjän keisarikunnan ja liittyy vahvasti myös Suomen itsenäistymiseen. Vallankumous käynnistyi jo helmikuun vallankumouksella, joka kuitenkin tapahtui maaliskuussa. Myöhemmin samana vuonna bolševikit syrjäyttivät väliaikaisen hallituksen, ja tämän lokakuun vallankumouksen seurauksena syntyi Neuvosto-Venäjä ja muutamaa vuotta myöhemmin Neuvostoliitto. Mutta lokakuun vallankumous tapahtuikin marraskuussa!

Helmikuun ja lokakuun vallankumousten ajankohtien ja nimitysten välillä on tosiaan erikoinen ristiriita – miksi niitä ei ole nimetty tapahtumakuukausien – maaliskuun ja marraskuun – mukaan?

Syynä on juliaaninen kalenteri, joka Venäjällä oli käytössä vuoteen 1918 saakka. Ortodoksinen kirkko kuitenkin käyttää tuota kalenteria edelleen.

Lokakuun vallankumous kulminoitui pääkaupunki Pietarissa suoritettuun vallankaappaukseen, joka tapahtui 6.–8. marraskuuta. Vielä silloin Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan nuo päivät olivat 24.–26. lokakuuta.

Millaisia ovat lokakuussa syntyneet?

Lokakuussa syntyneet ovat vuoden muina aikoina syntyneitä parempikuntoisia ja atleettisempia.

International Journal of Sports and Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa testattiin 10–16-vuotiaiden lasten fyysistä kuntoa, ja syksyllä –erityisesti loka- ja marraskuussa– syntyneet menestyivät merkittävästi muita ikätovereitaan paremmin.

Tutkijoiden mukaan syynä tähän saattaa olla sikiöaikainen D-vitamiinin saanti. Äidin raskauden keski- ja loppuvaiheilla saama auringonvalo ja sitä kautta runsas D-vitamiinin määrä vaikuttavat todistetun positiivisesti lapsen luiden ja lihasten vahvuuteen. Juuri tästä samasta syystä loppukesällä ja syksyllä syntyneet ovat keskimääräistä pitempiä – niin vauvoina kuin aikuisinakin.

Syntymäkuukaudella on terveyden kannalta muutakin merkitystä. Lokakuussa syntyneillä on tutkimusten mukaan keskimääräistä korkeampi riski sairastua hengitystieinfektioihin ja astmaan. Toisaalta lokakuun lapsilla on vahvat ja terveet sydämet, ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on kaikkein pienin.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Jos pohdit tekemistä esimerkiksi tulevalle viikonlopulle, niin almanakka suosittelee oluen ja siiderin panemista, metsätöitä, ja eläinten astuttamista sekä teurastamista. Siitä vain valitsemaan aktiviteettia!

Avioliiton auvoiseen satamaan kannattaa lipua heti tässä kuun alussa joko 2. tai 3. päivä, tai sitten vaihtoehtoisesti jättää naimisiinmeno ihan kuun loppuun 29. tai 30. päivälle. En tiedä, onko näillä asioilla mitään yhteyttä, mutta lokakuun paras hetki aloittaa uusia projekteja on 3. päivä, joten ainakin kalenterin aikataulun mukaan naimisiin menevillä on tähdet kohdillaan.

Vanhat projektit sen sijaan on syytä saattaa päätökseen lokakuun 16. päivänä.

Ja ainahan on sitten marraskuu!

Lue myös:

• Oktoberfest: 10 faktaa maailman suurimmasta olutfestivaalista
• Säänmuokkaus: 10 faktaa sateentekemisestä

Tänään lukijoiden kysymyksissä selvitetään muun muassa se, miksi hiukset ja parta voivat olla samalla ihmisellä aivan eriväriset. Eikä kyse ole ole väripurkkiin tarttumisesta!

Lisäksi pohditaan, että kauanko eliön jäännösten täytyy olla säilyneenä ennen kuin niitä voidaan kutsua fossiileiksi.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi hiukset ja parta voivat olla erivärisiä?

Sekä hiusten että ihon värin määrittää ihon melanosyyttisolujen tuottama melaniini. Melaniinia on kahta päätyyppiä: tummaa eumelaniinia ja puna-keltaista feomelaniinia. Lähtökohtaisesti kaikki ihmiskehon karvat ovat valkoisia, mutta ne saavat värinsä edellä mainittujen pigmenttien erilaisista yhdistelmistä. Iän myötä melaniinin tuotanto vähenee, mikä johtaa hiusten harmaantumiseen.

Saman ihmiskehon kaikki karvatupet eivät kuitenkaan tuota pigmenttejä identtisesti. Hiukset voivat olla vaaleanruskeat, mutta parta hyvinkin tumma terästettynä muutamilla vaaleammilla, jopa punertavilla karvoilla. Vaikka kulmakarvat ovat hyvin lähellä hiusrajaa, eivät niidenkään karvatuppien solut eritä pigmenttejä samalla tavoin. Useimmiten kulmakarvat ovat kehon tummimpia karvoja ja niiden karvatupet tuottavatkin runsaasti tummaa eumelaniinia. Kulmakarvat tapaavat myös harmaantua viimeisenä.

Varsin yleinen väriyhdistelmä on sellainen, että tummatukkaisella miehellä kasvaa punertava parta. Ero voi olla hyvinkin silmiinpistävä. Jos mies perii kummaltakin vanhemmaltaan tietyn version melanokortiini 1 -reseptoria koodaavasta geenistä (MC1R), on hänen kehonsa karvoitus kokonaan punertava. MC1R-geenin erilaiset muodot saavat aikaan punatukkaisuuden, sillä mutaatiot aiheuttavat muutoksen melaniinituotannossa: tumman eumelaniinin määrä on vähäinen, mutta solut tuottavat runsaasti punertavaa pigmenttiä.

Mutta jos mies perii mutatoituneen version geenistä vain toiselta vanhemmaltaan, putkahtalee punertavia karvoja sieltä täältä, mutta ei kauttaaltaan koko kehossa.

Kuinka vanha eliön jäännöksen on oltava, että sitä kutsutaan fossiiliksi?

Fossiili on määrityksen mukaan mineralisoitunut tai jotenkin muuten säilynyt eliön jäänne. Fossiilit säilyvät maakerrostumissa, kun sekä kerrostumat että eliöiden jäänteet kivettyvät olosuhteiden ollessa suotuisat. Toisaalta fossiiliksi kutsutaan myös esimerkiksi pihkassa tai ikiroudassa säilyneitä eliöitä tai niiden osia, vaikka joidenkin mukaan orgaanisen materiaalin täytyy olla kivettynyttä, jotta sen voidaan määritellä olevan fossiili.

Vanhimmat säilyneet ja löytyneet fossiilit ovat yli 3 miljardin vuoden takaa, mutta entäs ne nuorimmat? Mitä voidaan kutsua fossiiliksi? Onko pihkaan viime kesänä juuttunut hyttynen fossiili? Entäs Etelämantereella 20 vuotta sitten kuollut ja lumen alla pakastuneena säilynyt pingviini?

Yleisesti jäännöksiä kutsutaan fossiileiksi, jos ne ovat säilyneet vähintään 10 000 vuotta. Se tarkoittaa suurin piirtein nykyisin meneillään olevan geologisen aikakauden eli holoseenin alkua. Holoseeni alkoi viimeisimmän jääkauden jälkeen 11 560 vuotta sitten, kun ilmasto rupesi lämpenemään. Ikiroudassa säilyneet mammutit ja niiden osat ovat tämän määritelmän mukaan viimeisten fossiileiksi luettavien eliöiden joukossa.

Mutta toiset paleontologit käyttävät julkaisuissaan fossiili-sanaa myös muutamia satoja vuosia vanhoista jäänteistä, eikä asiantuntijapiireissä kukaan ota itseensä. Tästä kaikesta on kai pääteltävissä vain yksi asia: fossiili on fossiili, jos joku niin sanoo.

Lue myös:

• Punahiuksisten päivä: 10 mielenkiintoista faktaa punapäistä
• Arkeologiset löydöt: Viime vuosien merkittävimmät paljastukset
• Uskomattomat random-faktat, joiden et tiennyt olevan totta!

Monilla kaupungeilla on omat paikallisten käyttämät kutsumanimet, mutta tällä listalla olevat kaupunkien lempinimet ovat laajasti, jopa universaalisti tunnettuja.

Okei, Manse ei välttämättä Suomen rajojen ulkopuolella soita kelloja, mutta kaikki suomalaiset kyllä tietävät tasan tarkkaan, mistä kaupungista on kyse. Iso Omena on tuttu, samoin kuin ovat ikuinen kaupunki ja valon kaupunki. Mutta mistä näiden kaupunkien lempinimet ovat peräisin? Suomen Chicago voi ainakin yllättää monet, sillä alunperin Lahden lempinimellä ei ollut mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.

The Big Apple – New York City

Ison omenan kohdalla ei tarvi arpoa, että mistä kaupungista on kyse. Sehän on tietenkin New York City, jolla on liuta muitakin lempinimiä, mutta The Big Apple taitaa olla kaikkein tunnetuin. Varsin erikoinen nimi yhdelle maailman kuuluisimmista kaupungeista.

Netin syövereistä löytyy lukuisia erilaisia teorioita Iso omena -lempinimen takana, mutta ensimmäisen kerran omenasta puhuttiin New Yorkin yhteydessä 1920-luvulla. The Morning Telegraph -lehden urheilutoimittaja John J. Fitzgerald käytti termiä vertauskuvana laukkakilpailuissa jaettuihin suuriin rahapalkintoihin. Missään muualla ei ollut tarjolla samanlaisia voittopotteja kuin New Yorkissa, joten kun Fitzgeraldin kirjoitti kolumnissaan, että ”on vain yksi iso omena”, jäi vertaus elämään. Myöhemmin se laajeni tarkoittamaan yleisesti koko New Yorkia; ei ainoastaan rahakkaita laukkakilpailuja.

Manse – Tampere

Kuten jo listan alustuksessa tuli mainittua, niin Manse ei sinänsä avaamista kaipaa, sillä kaikki tietävät sen olevan Tampere. Moni on myös varmasti kuullut Tamperetta kutsuttavan Mansesteriksi – näin suomalaisittain kirjoitettuna. Sekä Mansen että Mansesterin takana on Luoteis-Englannissa sijaitseva Manchester, jota pidetään maailman ensimmäisenä teollistuneena kaupunkina.

Tampere puolestaan on Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki, jonka kukoistuskausi alkoi vuonna 1820 Finlaysonin tehtaan perustamisen jälkeen. Tekstiiliteollisuus otti kaupungin valtaansa ja myös siitä syystä vertaus brittiläiseen Manchesteriin on osuva, sillä sielläkin teollistuminen lähti liikkeelle tekstiilituotannosta.

Todennäköisesti Tampere tunnettiin ensin nimellä Suomen Manchester ja Manseksi kaupungin lempinimi lyhentyi vasta reippaasti 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Jo 1840-luvulla Sakari Topelius kirjoitti päiväkirjaansa vierailustaan Tampereella ja viittasi kaupunkiin Suomen Manchesterina. Nimitys oli varsin vakiintunut, sillä myös Pieni Tietosanakirja (1925-1928) mainitsee tuon lempinimen Tampereen kohdalla.

Sin City – Las Vegas

”What happens in Vegas stays in Vegas”. Näin kuuluu tuttu sanonta Las Vegasista, joka on tunnettu ympärivuorokautisista juhlista, strippibaareista sekä tietenkin hulppeista kasinoista. Las Vegas tunnetaan ympäri maailman syntien kaupunkina, eikä nimen uskoisi tarvitsevan selittelyjä. Mutta syntisiin huvituksiin viittaava lempinimi on varsin vanhaa perua, eikä sillä ole mitään tekemistä nykyaikaisen pintaliidon kanssa. Syntien kaupunki juontaa juurensa aikaan, kun monet näistä aktiviteeteista todella olivat laittomia.

Sin City -lempinimi syntyi vuonna 1906 yhdessä pahamaineisessa korttelissa – Block 16:ssa. Korttelit 16 ja 17 olivat ainoat, joissa sai tarjoilla alkoholia ilman lupia ja rajoituksia, joten tottahan ilo otettiin irti. Block 16:n syntisyyttä lisäsi vielä se, että siellä kukoisti myös prostituutio, jota harjoitettiin häpeilemättä saluunoiden takahuoneissa.

Eikä meno rauhoittunut kieltolainkaan myötä, vaan vuosien 1920 ja 1933 välillä viina virtasi entiseen malliin; ehkä vain hieman salassa. Block 16 pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä, sillä toiminta sai varoituksista huolimatta jatkua. Kyllähän kaikki tiesivät mitä syntisessä korttelissa tapahtuu.

Kaikki ei kuitenkaan ole ikuista, paitsi ehkä Rooma, joten kortteli numero 16:n tarina tuli myös päätökseen. Kun alueelle perustettiin armeijan tiloja 1940-luvulla, pistivät lukuisat ratsiat stopin prostituutiolle ja korttelin kuppilat menettivät alkoholinmyynti- ja pelioikeutensa.

La Ville Lumière – Pariisi

Pariisia kutsutaan rakkauden kaupungiksi ja onpa sitä nimitetty maailman kauneimmaksikin kaupungiksi. Nyt kuitenkin tutustutaan siihen, miksi Ranskan pääkaupunki tunnetaan valojen kaupunkina. Yleisen uskomuksen mukaan nimitys tulee siitä, että Pariisi on upea ilmestys valaistuine bulevardeineen ja siltoineen, ja tietysti kaupungin tunnetuimman maamerkin, Eiffel-tornin, öinen valaistus on henkeäsalpaava.

Mutta itseasiassa valon kaupunki -lempinimen juuret ulottuvat aikaan, jolloin keinovaloista ei osattu vielä edes uneksia. Mennään maaliskuun 15. päivään vuonna 1667, jolloin Ludvig XIV määräsi, että Pariisin kaduista olisi tehtävä turvallisemmat. Aurinkokuningas halusi palauttaa kansan luottamuksen – ja ehkä myös pelon – lakia ja järjestystä kohtaan, sillä Ranska oli ollut Espanjan kanssa sodassa vuosikymmenien ajan ja maassa oli ollut myös paljon sisäisiä konflikteja.

Sen lisäksi, että Pariisin poliisivoimat moninkertaistivat joukkonsa, kehotettiin jokaista asukasta sytyttämään iltaisin kynttilä tai öljylamppu kotinsa ikkunalle, ja katujen varsille vietiin lyhtyjä. Valoisuuden uskottiin tuovan turvaa, sillä rikollisten ajateltiin piileskelevän pimeillä kujilla. Valon kaupunki oli syntynyt.

Lempinimi sai myös toisen merkityksen ja vahvisti asemaansa valistuksen aikana. Valistus, josta monissa kielissä käytetään valaistusta tarkoittavaa sanaa, oli aatesuuntaus, joka korosti tiedon ja järjen merkitystä. Vaikka valistus eli huippukauttaan 1700-luvun puolen välin jälkeen, on liikkeen yleisesti ajateltu saaneen alkunsa Ranskassa 1600-luvun lopulla.

Valistus potkaisi käyntiin myös Ranskan vallankumouksen ja sen jälkeen Pariisista tulikin niin sanottu ideahautomo ja koulutuskeskus, johon ”valaistuneet” runoilijat, insinöörit, filosofit ja luonnontieteilijät kerääntyivät sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Valistuksen myötä uudenlainen tieteellinen ajattelutapa juurtui ja pian hehkulamput syttyivät aivan konkreettisestikin.

La Serenissima – Venetsia

Venetsiassa vieraillessa ei voi välttyä törmäämästä La Serenissima -lempinimeen. Siihen viittaavia kylttejä näkyy rakennusten seinillä ja matkamuistomyymälöiden krääsän joukosta saa hakemalla hakea mukia, josta La Serenissima – ”mitä seesteisisin” – puuttuu. Seesteisyys ei kuitenkaan ole vain kaupungin kauneudesta tai autottomuuden aikaansaamasta rauhallisuudesta tullut nimitys, vaan se juontaa juurensa aikaan, jolloin kaupungin virallinen nimi oli Serenissima Repubblica di Venezia eli Venetsian seesteinen tasavalta.

Serenissima oli kunnianimi, jota käytettiin alunperin ainoastaan Italian kaupunkivaltioiden, Genovan ja Venetsian, vaaleilla valituista johtajista eli dogeista. Venetsian tasavalta itsessään sai tyyneyteen viittaavan lisänimen, sillä vaikka muissa maissa ja kaupungeissa oli sotia ja sisäisiä myllerryksiä, vaikutti saarille rakennettu Venetsia rauhalliselta ainakin ulospäin.

Loistavan sijaintinsa ansiosta Venetsian tasavalta oli keskiajalla merkittävä talousmahti sekä idän ja lännen välisen kaupan keskus. Venetsian 1100-vuotinen itsenäisyys päättyi vuonna 1797, kun Napoleon joukkoineen valtasi sen. Historia jäi kuitenkin elämään tunnetussa lempinimessä.

Urbs Aeterna – Rooma

Italian pääkaupunki Rooma tunnetaan ikuisena kaupunkina. Tarun mukaan Rooman perustivat naarassuden hoivaamat ja imettämät kaksosveljet, Romulus ja Remus, vuonna 753 eaa. Tosiasiassa kukaan ei perustanut Roomaa, ei edes sille tarinan mukaan nimensä antanut Romulus, vaan se kehittyi kaupungiksi hiljalleen. Toisin kuin voisi luulla, niin lempinimi ei ole tullut siitä, että Rooma on yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista, vaan katseet on siirrettävä tulevaisuuteen.

Nimittäin jo antiikin Roomassa, mahtavan imperiumin aikakautena, roomalaiset kutsuivat valtakuntaa ikuiseksi kaupungiksi, latinaksi Urbs Aeterna. Ajatuksena oli, että mitä ikinä maailmassa tuleekaan tapahtumaan ja miten monta imperiumia nousisi ja kaatuisi, olisi Rooma ikuinen. No, eivät roomalaiset ihan väärässäkään olleet, sillä monia valtakuntia on tullut ja mennyt, ja vaikka jättimäinen Rooman valtakunta lopulta hajosikin, on kaupunki edelleen samalla paikalla, johon myyttiset kaksoset sen perustivat.

Tigerstaden – Oslo

Ja mitäs tekemistä tiikereillä on Oslon kanssa? Selvästikin jotain, sillä Norjan pääkaupungin lempinimi on Tigerstaden eli tiikerikaupunki, jonka ainakin kaikki norjalaiset tietävät.

Yksi Oslon kuvatuimmista ”asukkaista” on päärautatieaseman edessä komeileva tiikeripatsas, johon ei voi olla törmäämättä, jos kaupungin keskustassa kuljeskelee. Pronssinen tiikeri on seissyt paikallaan vuodesta 2000 saakka, jolloin Oslossa juhlittiin 1000-vuotissyntymäpäivää. Eiendomsspar, suuri kiinteistövälitysfirma, halusi antaa kaupungille lahjan merkkivuoden kunniaksi ja Oslo valitsi tiikerin. Niinpä keskustaan nousi kuvataiteilija Elena Engelsenin kätten jälkenä 4,5-metrinen tiikeri.

Mutta miten tiikeri voi olla pohjoisen pääkaupungin symboli? Merkityksen hakemisessa täytyy mennä vuoteen 1870 ja Nobel-palkitun runoilijan Bjørnstjerne Bjørnsonin teokseen Sidste sang. Todennäköisesti se on ensimmäinen kerta, kun tiikeri yhdistettiin Osloon, joka tuolloin tunnettiin nimellä Christiania. Bjørnson kuvailee runossaan hevosen ja tiikerin välistä kamppailua, jossa tiikeri edustaa vaarallista kaupunkia ja hevonen taas turvallista maaseutua.

Siitä lähtien Norjan pääkaupunki on tunnettu Tigerstaden-nimellä, mutta nykyisin sillä ei enää ole negatiivista kaikua. Tiikerikaupunki on vaarallisen sijaan jännittävä ja eloisa.

The Big Smoke – Lontoo

The Big Smoke on varsin yleinen lempinimi suurille kaupungeille, joilla on ongelmia ilmansaasteiden kanssa. ”Iso savu” on liitetty ei niin mairittelevasti muun muassa Australian Melbourneen, Kanadan Torontoon sekä Brasilian Sao Pauloon. Mutta kuuluisin Big Smoke on epäilemättä Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki Lontoo.

Lontoo kuvataan usein varsinkin vanhoissa elokuvissa harmaana ja sumuisena kaupunkina, ja vaikka kyseessä on vanhahtava stereotypia, on siinä mukana hitunen totuutta. Kun teollinen vallankumous 1700-luvun lopulla mullisti saarivaltion, sumentuivat Lontoon kadut muustakin kuin usvasta. Savusumu (engl. smog), joka nykyisin on monen suurkaupungin riesa, sai käsitteenä alkunsa 1800-luvun Lontoossa, jossa hiilen polttamisesta syntyneet ilmansaasteet olivat merkittävä ongelma. Kaupungin lempinimi, Big Smoke, ilmestyi jo vuonna 1874 slangisanakirjaan. Lontoon kaupunginmuseon mukaan nimen keksivät maaseudun ihmiset, jotka kohtasivat sankat savupilvet kaupunkia lähestyessään.

Vaikka Lontoo ei ole enää samalla tavoin saastunut kaupunki kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, on lempinimi pitänyt pintansa. Varsinkin maalla asuvat viittaavat siihen edelleen ”isona savuna”, kun he tulevat kaupunkiin käymään. Nyt heitä vastassa ei kuitenkaan ole harmaan sumun peittämä metropoli, toisin kuin lempinimen syntymisen aikoihin.

Suomen Chicago – Lahti

Suomen Chicago, no sehän on tietenkin Lahti. Lahdesta on kliseisesti puhuttu Suomen järjestäytyneen rikollisuuden keskuksena ja rikostilastojen ykkösenä, mitä se ei enää ole – muut kaupungit ovat jo aikapäiviä sitten ajaneet ohi. Sitä on verrattu tuosta syystä Chicagoon, jolla on aikoinaan ollut samanlainen maine.

Lahti on kuitenkin saanut lempinimensä aivan jostain muusta, kuin Al Caponen ja muiden gangstereiden Chicagosta; nimittäin teurastamoiden Chicagosta. Ja teurastamolla siis tarkoitetaan nimenomaan lihateollisuutta. Chicagosta tuli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Yhdysvaltojen lihateollisuuden keskus ja teurastamot työllistivät ison osan kaupunkilaisista. Kukoistavimpana aikana siellä tuotettiin enemmän lihaa, kuin missään muualla maailmassa.

Lahti ei nyt aivan samaan mittakaavaan päässyt, mutta kun kaupunkiin vuonna 1914 perustettiin kunnallinen teurastamo, joka oli tottakai iso työllistäjä, syntyi sen vanavedessä monia yksityisiä lihajalostamoja. Lahti tunnettiinkin 1920-luvulla lukuisista teurastamoistaan; aivan kuten Chicago rapakon takana.

Vasta vuosisadan puolenvälin jälkeen Chicago-vertauksilla ruvettiin viittaamaan rauhattomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin.

The Windy City – Chicago

Ja otetaan sitten Suomen Chicagon perään ja kaupunkien lempinimet -listan loppuun se oikea Chicago, joka tunnetaan tuulisena kaupunkina – The Windy City. Olisi helppo vain todeta, että Chicago on ilmaston osalta tuulinen kaupunki; mitä se toki onkin. Se ei kuitenkaan mahdu Yhdysvalloissa edes 20 parhaan joukkoon, kun puhutaan keskimääräisistä tuulennopeuksista, joten siinä mielessä lempinimeltä lähtee pohja.

Michiganjärveltä puhaltavat tuulet ovat toki kunnioitettavia puhureita ja pilvenpiirtäjien väleissä kulkevista kaduista tulee kevättalvisin tuulitunneleita, joissa viima käy luihin ja ytimiin. Ensimmäisen kerran – ainakin varmistetusti – Chicagoon viitattiin kirjallisessa muodossa tuulisena kaupunkina vuonna 1876, kun Cincinnati Enquirer -lehti kirjoitti kaupungin läpi kulkeneen tornadon rippeistä. Pyörremyrskyt eivät ole tuon suurkaupungin ympäristössä mitenkään harvinaisia.

Toisaalta kutsuminen tuuliseksi kaupungiksi sisälsi pienen piikin chicagolaisia kohtaan. Englannin kielessä nimittäin longwinded ja full of hot air -sanaparret, jotka sanatarkalleen suomennettuna tarkoittavat ”pitkätuulista” ja ”täynnä kuumaa ilmaa”, merkitsevät ihmistä, joka jaarittelee tyhjänpäiväisiä. Muualla lähiseudulla Chicagon asukkaita pidettiin tällaisina turhanjauhajina. Varsinkin Cincinnatissa ja St. Louisissa miteltiin Chicagon kanssa Yhdysvaltojen Keskilännen mahtavimman kaupungin tittelistä, joten myrskystä kertovaan uutiseen piilotettu pilkka oli nerokas veto kilpailevan kaupungin sanomalehdeltä.

The Windy City on nykyisin synonyymi Chicagolle, vaikka alkuperä ei välttämättä kovin mairitteleva olisikaan. Keskilännen suurimman ja komeimman tittelistä ei varmaankaan enää kukaan yritä kamppailla tuulisen kaupungin kanssa.

Lue myös:

• Eri maiden pääkaupungit – kompromissiratkaisuja ja mielenkiintoisia faktoja
• 10 maailman vanhinta kaupunkia
• Miksi tyytyä vain yhteen taloon? Tässä 10 myynnissä olevaa kokonaista kylää tai kaupunkia

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, miksi ihmisellä on kämmenen viivat ja miten ne syntyvät.

Aamupalapöydässä silmät sikkaralla maitopurkkia lukiessa (niin ainakin tehtiin silloin, kun puhelimella vain soitettiin) ihmetystä on saattanut herättää Tetra Pak -teksti. Nyt Tetra Pakin mysteeriin saadaan viimeistään vastaus.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!

Miksi meillä on kämmenen viivat?

Kämmenessä on viivoja, jotta niistä voi ennustaa… Ei mennyt läpi, vai!? No, ennustaakin käden viivoista kyllä halutessaan voi, mutta ovat ne olemassa ihan oikeastakin syystä.

Kämmenen viivat ovat uurteita, joiden ansiosta iho venyy ja rutistuu sulavasti, kun käden laittaa nyrkkiin. Käden iho on kalvoilla kiinni alla olevissa rakenteissa, mutta nuo siteet ovat sen verran löysiä, että ihoa voi helposti liikuttaa. Kämmenen puolella siteet ovat lyhyemmät, jolloin iho ei samalla lailla pääse venymään kuin käden päällä – voit todeta tämän venyttämällä käden ihoa kummaltakin puolelta.

Ihon alla, siteiden välissä, on rasvatyynyjä, jotka suojaamisen lisäksi auttavat tarttumisessa. Kun kämmentä taivuttelee ja puristaa nyrkkiin, poimuttuu iho laskomaisesti rasvatyynyjen päälle, jolloin taitoskohdat näkyvät uurteina. Nämä ihon taitokset mahdollistavat meille muun muassa näppärän tarttumisen asioihin sekä kyvyn kirjoittaa. Jos rasvatyynyjä ja kiinnittäviä siteitä ei olisi, puuttuisivat myös kämmenen viivat ja kädessä pyörisi löysä ihopussukka.

Kämmenen viivat muodostuvat jo kohdussa, yksilönkehityksen 12. viikolla, ja uurteiden malli, paksuus ja tiheys ovat periytyviä ominaisuuksia – kaikilla ne toki ovat yksilölliset. Useimmilla meistä on kämmenissään kolme suurempaa viivaa, mutta joillakin uurteita on vain yksi. Miltä sinun ja lähipiirisi kämmenet näyttävät?

Mitä tarkoittaa maito- ja mehutölkeissä lukeva Tetra Pak?

Aivan loistava kysymys (niin kuin tietysti kaikki kysymykset ovat), sillä tätä on tullut joskus itsekin mietittyä, mutta ei selvitettyä. Tetra Pak on elintarvike- ja juomapakkauksia kartongista valmistava kansainvälinen suuryhtiö, joka on koko historiansa ajan ollut alansa suunnannäyttäjä ja edelläkävijä.

Ruotsin Lundissa vuonna 1951 perustettu Tetra Pak sai nimensä yrityksen ensimmäisen tuotteen mukaan: se oli kemisti Erik Wallenbergin keksimä tetraedrin eli nelitahokkaan muotoinen juomapakkaus (kuvassa). Suomessa näissä pyramidipakkauksissa myydään oikeastaan vain yksittäispakattuja kerta-annoksia kahvimaitoa ja -kermaa.

Tetra Pak -teksti on kuitenkin tuttu näky maito- ja mehupurkeissa – pakkauksen mallista riippumatta. Vuonna 2015 Valio otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusiutuvasta, täysin kasvipohjaisesta materiaalista valmistetut pakkaukset, joissa myydään maitoa, piimää, kermaa ja jogurttia. Myös pakkaukset nestetiiviiksi tekevät muovikerrokset on tehty fossiilisen öljyn sijaan kasvipohjaisesta polyeteenistä. Pakkauksista voi löytää edelleen yrityksen nimen, mutta uusiutuvasta materiaalista valmistetut tölkit ovat Tetra Rex -tuotesarjaa.

Lue myös:

• 10 metkaa tapaa, joilla omia aivojaan ja kehoaan voi huijata
• Miksi iho menee kananlihalle vaikuttavasta musiikkiesityksestä? 10 hämmästyttävää faktaa ihmiskehosta

Jos etsit opeteltavaksi haastavaa uutta kieltä, niin älä etsi kauempaa: Listafriikki esittelee erikoiset kielet, joissa ei puhuta sanoilla.

Viittomakieli tulee varmaan monilla mieleen, mutta on olemassa lukuisia muitakin tapoja kommunikoida ilman puhetta ja sanoja – on naksutusta, vihellystä, rummutusta ja koputtelua. Kuulostaisiko joku näistä omalta jutulta?

Tässä tulevat top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja. Voi kuinka rikasta kielenkäyttö ja viestintä voikaan olla!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset kielet ovat tarjolla tässä:

Top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja – osa 1

Damin

Listan ensimmäisessä osassa kerrottiin jo eräästä naksutuskielestä ja nyt otetaan käsittelyyn toinen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki naksutusääniä käyttävät kielet ovat afrikkalaisia, mutta tuo yksi poikkeus on Australian pohjoisosissa sijaitsevalla Mornington-saarella asuvien aboriginaalien käyttämä damin.

Naksutukset ovat tässä lardil-heimossa liittyneet mieheksi tulo rituaaliin, mutta koska seremonioita ei ole järjestetty enää 1970-luvun jälkeen, on tuo osa kielestä käytännössä kuollut.

Tarinan mukaan naksutukset ovat peräisin myyttisestä Uniajasta, aboriginaalien kansanperinteeseen kuuluvasta ajanjaksosta, jolloin kaikki elollinen ja eloton on luotu. Teini-ikäiset miehisyysriittiin osallistuvat olivat ainoita, joille kieli opetettiin, mutta se ei kuitenkaan ollut salainen.

Vaikka naksutuskieltä käytettiin enimmäkseen seremonioissa, puhuivat miehet sitä muutenkin heimon keskuudessa ja näin osa naisistakin oppi käyttämään sitä. Daminin yksinkertainen kielioppi ja sanojen muodostus oli mahdollista oppia hyvinkin nopeasti, sillä sanoja on vain noin 250, ja niitä yhdistelemällä saadaan aikaan monimutkaisempia konsepteja.

Syy daminin kielen katoamiseen on ollut se, että miehistymisrituaaliin liittyi oleellisena osana syväviilto, jossa siitin halkaistaan päästään joko vain alapuolelta tai sitten kokonaan (kuvassa toimenpide käynnissä, onneksi yksityiskohtia ei näy).

Seremonia oli vapaaehtoinen, joten kun nuorukaisia ei enää houkutellut sukuelinten silpominen, loppui daminin oppiminen siinä samalla. Nyt kieltä ollaan herättelemässä uudelleen, sillä sen taitajia on vielä muutamia eikä tuon osan kulttuurista haluta katoavan lopullisesti. Nähtäväksi jää, palaako kielen mukana muitakin perinteitä!?

Al-Sayedin beduiinien viittomakieli

Maapallolla on yli 7000 puhuttua kieltä ja useita satoja viittomakieliä. Monelle voi tulla yllätyksenä, että viittomakieli ei ole mikään universaali kieli, jota kaikki ymmärtävät.

Suomalaista viittomakieltä ja amerikkalaista viittomakieltä, ASL:ää, käyttävät eivät ymmärrä toisiaan, elleivät ole toisen kieltä opiskelleet. Brittiläinen viittomakieli eroaa myös ASL:stä, joten vaikka Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa puhutaan englantia, eroavat alueiden viittomakielet totaalisesti toisistaan.

Mennään nyt kuitenkin listan kohtaan, jossa käsitellään Israelissa, Negevin autiomaassa elävän al-Sayedin beduiiniheimon viittomakieltä. Vaikka isot viittomakielet ovat varta vasten luotuja, on monissa eristyneissä yhteisöissä kehittynyt luonnollisesti tapa kommunikoida ilman puhetta. Erityisesti silloin, jos yhteisössä on epätavallisen paljon kuuroja. Näin on al-Sayedin beduiineilla.

Heimo sai alkunsa 1800-luvulla melko pienestä joukosta ihmisiä, joista kaksi oli perinnöllisesti kuuroja. Kuten monesti suljetuissa yhteisöissä, voi tällainen perustajavaikutus aiheuttaa sairauksissa paljon suuremman esiintymistiheyden kuin normaalisti ihmispopulaatiossa voisi olettaa. Aivan samasta syystä meillä on harmittava suomalainen tautiperintö.

Koska noin 3000 jäsenen beduiiniheimossa kuuroja on jopa viisi prosenttia, alkoi heillä hiljalleen noin 80 vuotta sitten kehittyä orgaanisesti, muiden kielten vaikutuksesta erillään, aivan oma viittomakielensä. (Perinnöllisen kuurouden esiintyvyys maailmanlaajuisesti on noin 0,1 %:n luokkaa.)

Al-Sayedin beduiinien viittomakielessä lauserakenteet ja sanojen järjestykset ovat täysin erilaisia verrattuna alueella puhuttuihin kieliin, arabiaan ja hepreaan. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä israelilaisen viittomakielen kanssa – se on täysin itsenäinen kielensä.

Erityistä on myös se, että jokainen heimon jäsen osaa viittoa sujuvasti: kaikki pystyvät kommunikoimaan keskenään eikä kukaan tunne oloaan ulkopuoliseksi.

Chinantecien vihellyskieli

Kuten listan aiemmatkin vihellyskielet, myös meksikolaisen chinantec-heimon vihellykset ovat syntyneet alueella, jossa maasto on vuorten ja laaksojen värittämää. Viheltäminen on ollut kaikkein tehokkain keino viestiä syrjäisessä San Pedro Sochiapamin vuoristokylässä.

Chinantecien vihellyskielessä on samanlaisia ”ääntämyksellisiä” ominaisuuksia kuin puhutussakin kielessä; on katkoäänteitä, painotuksia ja erilaisia tooneja eli sävelkorkoja. Sama sana tai tässä tapauksessa vihellys tarkoittaa toonista riippuen aivan eri asiaa. Esimerkiksi mandariinikiinassa on ”vain” viisi toonia, mikä tekee opettelusta melko haastavaa, kun sanan merkitys muuttuu pienellä vivahde-erolla täysin. Chinantecien vihellyskielessä on seitsemän sävelkorkoa.

Chinantecit pystyvät viheltämällä kertomaan kaiken saman mitä puhuenkin. Vihellyskielellä voidaan käydä neuvotteluja, suunnitella tulevaa ja muistella menneitä – siihen kuuluvat myös siis aikamuodot.

Hieman linnun viserrystä kuulostavaa kieltä opetetaan nykyään kouluissa, jotta sen ikivanha perinne saataisiin säilytettyä. Lapset eivät kuitenkaan opi vihellyskieltä täydellisesti, vain ehkä muutaman tavan tuottaa ääntä. Sujuvasti viheltävät sen sijaan käyttävät kieltään ja sormiaan lukuisilla eri tavoilla saadakseen aikaan kaikki vihellyskielen nyanssit.

Vaikka kännyköiden kuuluvuus kylässä on huono, käyttävät monet nykyisin kaiuttimia tai radiopuhelimia kauemmas kommunikoidessaan. Kieltä tutkinut David Foris on sanonut, että ennen teknologian vyöryä kylässä oli joka aamu upea vihellyskonsertti, kun miehet tekivät suunnitelmia tulevalle päivälle.

Puhuva rumpu

Kun suomeksi sanotaan, että ”viidakkorumpu kertoo” jotain, on kyseessä kuulopuhe tai huhu, joka kiertää ei aina niin luotettavasti kertojalta toiselle. Mutta jossain maailman kolkassa rummutus on luotettava ja tehokas kommunikointitapa.

Länsi-Afrikassa rummuttamisella on pitkät perinteet ja vaikka rummulla nykyään enimmäkseen musisoidaan, voidaan sillä edelleen vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa. Vielä hieman reilu sata vuotta sitten tiimalasin muotoisella puhuvalla rummulla kuitenkin kommunikoitiin kylien välillä ja myös orjakaupan uhreiksi jääneiden ihmisten kanssa. Keskustelua voitiin käydä kyläläisten ja kidnapattujen läheisten kanssa täysin orjakauppiaiden tajuamatta.

Esimerkiksi yoruba-heimon kielessä jokainen tavu voidaan sanoa kolmella eri toonilla tai sävelellä, jolloin ne tarkoittavat eri asiaa. Nämä tavut sitten sitten toistetaan eri kokoisilla rummuilla, joissa myös sävelkorkeutta voidaan säädellä soitinta ympäröivillä naruilla; näin saadaan luotua pitkiäkin lauseita.

Pirahãt hyräilevät

Brasiliassa, syvällä Amazonin sademetsässä asuva pirahã-heimo on jo pitkään ollut kielitieteilijöiden ja tutkijoiden kiinnostuksen kohde. Eikä vähiten heidän käyttämänsä kielen vuoksi. Heidän puhutusta kielestään puuttuvat numerot ja lukumäärät. Heillä ole sanoja väreille, tarkoille suunnille, yksikölle tai monikolle eivätkä he käytä pronomineja. Tutkiminen on myös siinä mielessä hankalaa, että heimon jäseniä ei voisi vähempää kiinnostaa olla tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Mutta sehän ei tutkijoita ole estänyt yrittämästä.

Toisaalta kielessä on vain kahdeksan konsonanttia ja kolme vokaalia, jonka vuoksi se on yksinkertaisuudessaan maailman tutkittujen kielten joukossa aivan omassa luokassaan. Mutta silti heimon keskuudessa paljon aikaa viettäneet kielen tutkijat ihmettelivät, miten sen puhumaan opettelu on niin hankalaa. Selvisi, että vähäinen kirjainten määrä on kielen ainoa yksinkertainen asia.

Lukuisat tavujen sävelkorot ja pituudet, sekä niiden monimutkaiset yhdistelmät mahdollistavat kirjainten jättämisen kokonaan pois. Pirahãt voivat ”sanoa” haluamansa asian vain hyräilemällä, laulamalla tai viheltämällä tavujen sävelet. Silti he ymmärtävät toisiaan täydellisesti. Tämä erikoinen seikka kielessä selvisi tutkijoille, kun he havaitsivat hyräilyn olevan tapa opettaa lapsia puhumaan. Äidit eivät käyttäneet sanoja, vaan kommunikoivat ainoastaan sävelin.

Top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja – osa 1

Lue myös:

• 15 sanaa, joita ei voi kääntää muille kielille – ainakaan järkevästi!
• 10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman ja kielestä riippumatta

Montaako kieltä sinä osaat puhua? Entä osaatko yhtäkään kieltä, joissa ei käytetä sanoja? Tässä vinkkejä opetteluun, kun Listafriikki esittelee erikoiset kielet, joissa ei puhuta sanoilla.

Viittomakieli tulee varmaan monilla mieleen, mutta on olemassa lukuisia muitakin tapoja kommunikoida ilman puhetta ja sanoja – on naksutusta, vihellystä, rummutusta ja koputtelua. Joten jos kielipäätä löytyy ja perus ranskat, venäjät, hepreat ja japanit on hallussa, niin tästä joku hieman eksoottisempi kieli opetteluun.

Tässä ovat siis top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja. Voi kuinka rikasta kielenkäyttö ja viestintä voikaan olla!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset erikoiset kielet ovat luvassa myöhemmin

Sfyria

Maailmassa tunnetaan noin 70 vihellyskieltä, joissa kommunikointi tapahtuu, arvasit oikein, viheltämällä. Kreikkalainen sfyria on tämän top 10 erikoiset kielet -listan ensimmäinen vihellyskieli – toki muutama muukin saa paikkansa parrasvaloissa.

Sfyriaa puhutaan, tai vihelletään, ainoastaan pienessä Antian vuoristokylässä, Evian saarella. Vihellyskielellä on 2500 vuotta vanhat perinteet, joita paimenkansa on ylpeänä siirtänyt sukupolvelta toiselle. Vielä 1980-luvulla koko 250 hengen kyläyhteisö osasi kommunikoida viheltämällä, mutta nykyisin taitajia on jäljellä vain kourallinen – kylän väkimääräkin on vähentynyt muutamaan kymmeneen, kun nuoret muuttavat kaupunkeihin opiskeluiden ja työn perässä.

Sfyriaa ei turhaan pidetä yhtenä maailman uhanalaisimmista kielistä. Vaikka kulttuuriperintöä haluttaisiinkin herätellä uudelleen henkiin, nousee ongelmaksi se, että sfyriaa osaavat ikäihmiset ovat monesti huonohampaisia, eivätkä enää pysty tuottamaan kielen vaatimia vihellyksiä.

Evian ulkopuolinen maailma tuli tietoiseksi sfyriasta vasta vuonna 1969, kun Antian lähistölle tippui pienlentokone. Pilottia etsimään tullut pelastusryhmä kuuli paikallisten viheltelevän toisilleen pitkiä melodioita kanjoneiden poikki ja he kiinnostuivat selvittämään viestinnän merkitystä.

Kreikkalaisen kielitieteilijän Dimitra Hengenin mukaan sfyria on vihelletty versio puhutusta kreikasta: sanat ja tavut ovat vaihtuneet eri sävyillä ja tiheydellä tuotettuihin vihellyksiin. Koska vihelletyt ääniaallot eroavat puheesta, voi sfyriaa käyttämällä saada viestinsä perille jopa neljän kilometrin päähän. Se on noin 10 kertaa pidemmälle kuin kurkku suorana huutamalla.

Khoisankielet

Vaikka Afrikan etelä- ja luoteisosissa puhuttavissa khoisankielissä sanojen muodostukseen käytetäänkin sekä vokaaleja että tavallisia konsonantteja, on mukana useita erilaisia naksutuksia, joita käytetään konsonanttien tapaan.

Kaikille naksutuskieliä kuulleille puhe kuulostaa varsin eriskummalliselta. Itse asiassa hollantilaiset, jotka aikoinaan saapuivat valtaamaan ja rakentamaan omia siirtokuntiaan Etelä-Afrikkaan, nimesivät khoisakieliä puhuvat kansat ”änkyttäjiksi”, hollanniksi stotteraar.

He eivät ymmärtäneet kyseessä olevan oikea kieli, vaan luulivat naksautusten olevan yleinen puhehäiriö. Tuosta hollanninkielisestä sanasta on kehittynyt myös suomalainen versio hottentotti, jota nykyään pidetään epäsopivana ja halventavana ilmaisuna.

Tällä hetkellä khoisankieliä on useita kymmeniä erilaisia ja niitä puhuu noin puolimiljoonaa ihmistä. Vaikka naksautusääniä käyttävät kielet niputetaankin usein samaan ryhmään, ei niitä voi kutsuta yhteiseksi kieliperheeksi; niin paljon ne toisistaan eroavat.

Eri naksautuskielet voivat meidän korviimme kuulostaa keskenään samanlaisilta, mutta sitä ne eivät todellakaan ole. Eri kieliä ja naksautuksia käyttävät eivät ymmärrä toisiaan yhtään sen paremmin kuin mekään. Jossakin kielessä voi olla vain viisi erilaista naksutusta tai maiskautusta, mutta toisissa niitä voi olla useita kymmeniä.

Silbo gomero

Kanariansaariin kuuluvalla La Gomeralla on vuosisatojen ajan kommunikoitu espanjan lisäksi silbo gomeron kielellä. Yli 20 000 hengen väestö on kaksikielinen – he puhuvat espanjaa ja viheltävät silbo gomeroa. 

Kun ensimmäiset espanjalaiset saapuivat Kanarialle 1400-luvun alussa, asuttivat saariryhmää pohjoisafrikkalaista alkuperää olevat guanchit. Jo silloin La Gomeralla vihellettiin, joten omalaatuisen kommunikointitavan oli täytynyt tulla alkuperäisasukkaiden mukana Afrikasta. Ajan kuluessa ja väestön sekoittuessa vihellyskieli kuitenkin säilyi, joskin se muutti muotoaan. Nyt jo pitkään silbo gomero on ollut vihellettyä espanjaa.

La Gomera on vulkaaninen saari, jossa vuorottelevat metsäiset laaksot ja jylhät vuoren rinteet. Vaikeakulkuisessa maastossa kaikuvat silbo gomeron vihellykset, jotka kattavat noin 4000 erilaista sanaa. Vielä 1950-luvulla, kun käytössä ei ollut puhelimia ja talot oli rakennettu harvakseltaan, oli yli kolmen kilometrin päähän kuuluva vihellys tehokas keskustelutapa ja sitä käytettiin paljon yleisten ilmoitusten antamiseen. Muuten viesti piti lähteä toimittamaan kävellen.

Silbo gomero oli jo vaarassa kadota kokonaan, mutta paikallishallinto sääti vuonna 1999 lain, jonka mukaan vihellyskieltä on opeteltava koulussa, jotta taito ja perinne pysyy voimissaan. Väestössä on kuitenkin erikoinen väliinputoajien joukko: ne, jotka ovat syntyneet 1950- ja 1990-lukujen välillä kyllä ymmärtävät kieltä, mutta eivät osaa sitä itse viheltää. Vanhimmat ja nuorimmat asukkaat sen sijaan ovat aidosti kaksikielisiä.

Sotavangit ja Polybiuksen neliö

Kuuluisaksi tämä jo antiikin Kreikassa keksitty kommunikointitapa tuli viimeistään Vietnamin sodan jälkeen, kun sotavankeina olleet amerikkalaissotilaat kertoivat viestineensä toisilleen koputtamalla sellin seinään. Kirjelappujakin vaihdettiin ja kuiskimista kokeiltiin, mutta niistä jäi helposti kidutuksen arvoisesti kiinni.

Idea tuli kapteeni Carlyle Harrisilta, joka vuonna 1965 vangittiin ja suljettiin Hỏa Lòn vankilaan, jota Hanoin Hiltoniksikin kutsuttiin, yhdessä monien muiden amerikkalaisten kanssa. Harris muisti, että toisen maailmansodan aikana vangit olivat käyttäneet kommunikointiin nerokasta polybiuksen neliötä. Jokainen kirjain voitiin ilmaista kahdella eri koputuksella, ehkä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ensin koputetaan pysty- ja sitten vaakarivi. Esimerkiksi s-kirjain on 4-3.

Joku voisi väittää, ettei kyseessä ole kieli. Mutta mielipide voi muuttua, jos lukee vara-amiraali James Stockdalen muistelmia. Hän oli sotavankina Hanoin Hiltonissa yli seitsemän vuoden ajan. Stockdalen mukaan koputukset eivät olleet vain yksittäisten sanojen vaihtoa, vaan seinien läpi käytiin syvällisiä keskusteluja, joissa välittyivät niin suru, ilo, jännitys, huumori, masentuneisuus kuin sarkasmikin. Tärkeässä roolissa oli myös vankitovereiden valmistaminen kuulustelu- ja kidutustuokioihin sekä niiden jälkeinen lohduttaminen.

Lue myös: Top 10 historian pahimmat kidustusmenetelmät piinapenkistä Juudaksen tuoliin

Luostareiden viittomakieli

Jos sotavankien oli pakko, oman ja kavereiden hengen säästämiseksi kommunikoida sanattomasti, ovat toiset tehneet vaitiololupauksen aivan omasta tahdostaan. 

Jumalalle tai jumalille omistautuneet ihmiset ovat vuosituhansien ajan tehneet hiljaisuusvaloja eläessään luostareissa, temppeleissä tai mikä ikinä aiheeseen liittyvä rakennus onkaan kulloinkin ollut kyseessä.

Kristityt munkit totesivat (eivät kuitenkaan varmaankaan yhteen ääneen) 1000-luvulla, että vaikka juttelu on pois laskuista, ei kukaan ole kieltänyt kommunikointia. He alkoivat luoda käsimerkkejä ja -liikkeitä, joilla saatiin aikaan helposti ymmärrettävä, yksinkertainen sanasto. Syvällisiä keskusteluja viittomilla ei käyty, mutta luostarin päivittäiset askareet saatiin sovittua aiempaa helpommin. Onko joku nähnyt minun Raamattuani? Voitko ojentaa ehtoollisviinin? Lainasitko eilen kaapuani? Miten tällaisia asioita esität toverille ilman sanoja tai viittomia?

Ensimmäiset sormiaakkosetkin muuten näkivät kirkon hämyssä siivilöityvän päivänvalon luostareissa, mutta niitä oli sallittua käyttää vain kuolevien ja sairaiden parissa.

Vaikka monet munkit ja nunnat nykypäivänä juttelevatkin, tekee osa edelleen lupauksen olla puhumatta, joten luostareiden oma viittomakieli pysyy voimissaan.

Lue myös:

• 10 käsimerkkiä – yllättävät alkuperät ja merkitykset
• Sanoja, joita ei voi kääntää muille kielille – ainakaan järkevästi

Tällä listalla käydään läpi kymmenen faktaa tai vinkkiä, joiden avulla voi pelastaa oman tai toisen ihmisen hengen tilanteessa kuin tilanteessa.

Listafriikki kokosi tähän erilaisia ja yllättäviä selviytymiskeinoja, joilla henki voi säilyä tukalassakin tilanteessa. Kun katastrofi iskee, oli se sitten miten epätodennäköinen tahansa, ovat hyvät neuvot kalliit. Siksipä listalla on faktoja, joiden avulla voi selvitä, jos jää lumivyöryn alle tai joutuu alligaattorin hampaisiin tai jääkarhun jahtaamaksi.

Toisaalta listalla on vinkki myös aivan jokapäiväiseen autoiluun, myrkytyksen ensiapuun ja siihen, miten julkisella paikalla saa parhaiten apua. Mahdollisuuksien mukaan aina on tietenkin otettava yhteyttä viralliseen tahoon, jolta on saatavissa asiantuntevaa apua, mutta hätätilanteessa nämä vinkit voivat pelastaa joko oman tai sitten jonkun toisen hengen.

Yleinen hätänumero 112

Eivät nämä hengen mahdollisesti pelastavat vinkit nyt suinkaan ala sillä, että Listafriikki kertoo lukijoilleen, mikä on yleinen hätänumero. Mutta sen verran kerromme, että 112 on myös kansainvälinen hätänumero. Sama numero on kotimaamme lisäksi käytössä kaikissa EU-maissa sekä monessa muussakin Euroopan maassa.

Mutta se tärkein juttu: 112 toimii maailmanlaajuisestikin useassa maassa. Vaikka 112 ei olisi kyseisen maan hätänumero, on se monesti käytössä ”virallisen” hätänumeron rinnalla. Kansainvälisen televiestintäliiton suosituksen mukaan millä tahansa kännykällä tai älypuhelimella pitää pystyä lukittunakin soittamaan kahteen numeroon. Toinen numero on paikallinen hätänumero ja toinen on 112.

On myös maita, joissa 112:een soitettu puhelu ei suoraan yhdisty hätäkeskukseen, mutta matkapuhelinverkko yhdistää puhelun paikalliseen hätänumeroon. Näin on esimerkiksi 000-hätänumeron Australiassa sekä 911-hätänumeron Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Matkustaessa kannattaa kuitenkin AINA tarkistaa ja painaa mieleen kunkin maan hätänumero, mutta tietämättömälle 112 on pahan paikan tullen kaikkein varmin keino saada apua.

Lumivyöryn alle jäädessä sylkeminen voi pelastaa henkesi

Sitten mennäänkin yleisestä hätänumerosta lumivyöryihin. Kun tein tätä listaa varten taustatutkimusta, tuli tämän vinkin kohdalla eteen monta kritisoivaa kommenttia, esimerkiksi ”miten tämä on hyödyllinen vinkki?” tai ”milloin kukaan muka tarvitsee tätä tietoa?”. Nooh, toivottavasti ei kukaan milloinkaan, mutta todennäköisesti tämä fakta on kultaakin kalliimpi sille henkilölle, joka hautautuu lumeen ja yrittää päästä hengissä ulos pinteestä.

Eli jos selviää varsinaisesta lumivyörystä hengissä, voi löytää itsensä lumeen hautautuneena. Siinä myllerryksessä suunnat menevät sekaisin, eikä lumen keskellä ole hajuakaan siitä, mikä on ylöspäin ja mikä alaspäin. Tämä tieto on elintärkeä selvittää, että hautautunut ei lähde kaivautumaan syvemmälle lumeen (jos ylipäänsä pääsee liikkumaan).

Asiantuntijoiden mukaan lumeen hautautuneella on usein mahdollisuus kaivaa tai suulla sulattaa itselleen ilmatasku, jossa on jonkin verran happea. Hengittämisen lisäksi tuo kolo mahdollistaa sylkemisen. Vaikka syljeskelyä pidetään yleisesti huonona tapana, on se lumivyöryn sattuessa sallittua ja jopa suositeltavaa. Suunta kohti vapautta on tietenkin vastakkainen verrattuna siihen, mihin sylki painovoiman vaikutuksesta päätyy.

Tiukka viina voi pelastaa hengen

Alkoholin vaaroja ei sovi vähätellä, mutta on olemassa hetkiä, jolloin kunnon ryyppy voi pelastaa hengen. Jos käy sellainen vahinko, että sattuu juomaan jarrunestettä, jäähdytysnestettä tai pakkasnestettä, on syytä hakeutua nopeasti lääkärin pakeille.

Näiden nesteiden nauttiminen saattaa jo hyvin vähäisinä määrinä aiheuttaa vakavan, jopa kuolemaan johtavan myrkytystilan. Syyllinen on etyleeniglykoli, jonka toksiset aineenvaihduntatuotteet kertyvät elimistöön ja aiheuttavat vakavan monielinvaurion. Heti altistumisen jälkeen on havaittavissa etanolimyrkytystä eli ”perushumalaa” muistuttavia keskushermosto-oireita, jotka kuitenkin tuntien kuluessa pahenevat ja tulevat vakavammiksi. Hoitamattomana etyleeniglykolimyrkytys johtaa kuolemaan tai vähintään koomaan.

Sairaalahoitoon pääseminen voi kuitenkin syystä tai toisesta viivästyä, jolloin ensiapu löytyy viinakaapista.

Esimerkiksi Hella Pagid DOT4 -jarrunesteen englanninkielisessä käyttöturvallisuustiedotteessa on kotihoito-ohje, jossa aikuisille kehotetaan antaa myrkytyksen ensiapuna 90-120 millilitraa väkevää, vähintään 40-prosenttista viinaa.

Myös muiden etyleeniglykolia sisältävien nesteiden hoidossa käytetään ihan sairaalassakin etanolia, joka estää myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden syntymisen. Jos pitoisuus veressä saadaan tarpeeksi korkeaksi, päihittää etanoli etyleeniglykolin, kun ne kilpailevat alkoholia hajottavasta entsyymistä.

Ongelma on kuitenkin se, että aikuiset harvemmin nauttivat – ainakaan vahingossa – myrkyllisiksi tiedettyjä aineita, joten vaarassa ovat erityisesti lapset. Samanlaista reilun desin hörppyä ei kuitenkaan lapsille ole syytä antaa, vaan Hella Pagid suosittelee annostelemaan viinaa 2 millilitraa painokiloa kohti.

Jos epäilet myrkytystä, niin ota aina ensin yhteys Myrkytystietokeskukseen (p. 0800 147 111) ja terveydenhuoltoon.

Odota renkaat suorassa vasemmalle kääntymistä

Tämä vinkki voi olla päivänselvä monelle lukijalle, mutta Listafriikin mielestä se ansaitsi paikkansa tällä listalla, sillä olemme ainakin oletusarvoisesti auton ratissa huomattavasti enemmän kuin vaarassa joutua vaikkapa lumivyöryyn tai alligaattorin hampaisiin.

Eli kun odotat paikallaan sopivaa hetkeä kääntyä vastaantulevien kaistan yli, niin pidä renkaat eteenpäin suunnattuna. Suomessa ja suurimmassa osassa maailmaa tämä tarkoittaa sitä, että rattia ja renkaita ei pidä veivata valmiiksi vasemmalle. Tämä siksi, että jos joku sattuu ajamaan autosi perään, lähdet tuuppauksen voimasta liikkeelle auton renkaiden osoittamaan suuntaan. Vasemmalle käännetyt renkaat tarkoittavat sitä, että päädyt vastaantulevan liikenteen joukkoon. Ei hyvä!

Sormet alligaattorin sieraimiin

Suomessa tuskin tarvii pohtia, miten tulee toimia, jos joutuu krokotiilieläimen hampaisiin. Vinkki on kuitenkin syytä pitää mielessä, jos lomailee ja ui näiden suurten matelijoiden elinalueella; se voi parhaassa tapauksessa pelastaa hengen!

Peli voi tuntua menetetyltä, jos alligaattorin tai krokotiilin leuat napsahtavat raajan ympärille, mutta yhdysvaltalaisen matelijaekspertin Kenan Harkinin mukaan vastaan tappeleminen kannattaa, sillä joskus kamppailusta voi selvitä voittajana – eli tässä tapauksessa hengissä. Kohteeksi on hyvä ottaa silmät, sillä ne ovat krokotiilien herkin ruumiinosa. Joskus silmät voivat kuitenkin olla käden ulottumattomissa, joten lähempääkin löytyy ratkaisu – nimittäin sieraimet.

Hyvä esimerkki on 10-vuotias Juliana Ossa, jonka jalkaan kolmimetrinen alligaattori nappasi kiinni toukokuussa 2017, kun hän oli uimassa matalassa rantavedessä Orlandon kaupungissa, Floridassa. Ossa yritti päästä irti hakkaamalla alligaattoria päähän, ja vaikka se ei tuottanut tulosta, piti nuori tyttö päänsä kylmänä. Hän muisti ohjeen, jonka oli kuullut Gatorland -eläinpuistossa vieraillessaan: ”iske sormesi tai kätesi eläimen sieraimiin, niin sen on ilmaa saadakseen pakko avata suunsa”.

Ossa survoi sormensa alligaattorin nenään, ja oli kyse sitten hapensaannista tai kivusta sieraimissa, niin alligaattori hellitti otteensa ja tyttö pääsi pakoon. Haavat toki vaativat kymmeniä tikkejä, mutta Ossa säilyi hengissä välittääkseen muillekin tiedon tositoimissa testatusta selviytymiskeinosta.

Jotkin tyrmäystipat maistuvat suolaiselle

Kaikkein varmin tapa välttyä tyrmäystipoilta ja niiden tahatonta nauttimista seuraavilta tapahtumilta, on pitää koko ajan oma juoma hallussa. Drinkkiä ei ikinä saa jättää pubissa tai yökerhossa valvomatta, eikä koskaan pidä vastaanottaa tarjottua juomaa (ainakaan tuntemattomalta), ellei itse ole tiskillä sitä heti ottamassa käteen.

Kaikkia tyrmäystipoiksi kutsuttuja huumausaineita ei pysty mitenkään havaitsemaan, sillä ne ovat värittömiä, hajuttomia ja mauttomia. Mutta Suomessa erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltu ja Isossa-Britanniassa ”raiskaajien vuoden 2020 asevalinnaksi” nimitetty gammahydroksivoihappo on mahdollista havaita. GHB:ssä on voimakas, suolainen maku, joka voi puskea drinkistä läpi. Jos juomasi siis yhtäkkiä maistuu aivan joltain muulta kuin pitäisi, saattaa se olla vaarallisesti terästetty ja on silloin syytä jättää nauttimatta.

Älä yritä uida paluuvirtausta vastaan!

Paluuvirtauksen vietäväksi voi joutua meren tai suuren järven rantavedessä. Jos näin käy, on parasta antautua virran vietäväksi tai uida virtauksesta pois rannan suuntaisesti. Paluuvirtausta vastaan ei kannata yrittää kamppailla, sillä ihminen jää auttamatta kakkoseksi.

Mutta mennään hieman tarkemmin siihen, mikä tuo paluuvirtaus on. Paluuvirtaus syntyy, kun tuuli ja murtuvat aallot työntävät ylintä vesikerrosta kohti maata, jolloin vedenpinta on rannassa hieman korkeammalla. Tuo ylijäämä vesi virtaa takaisin ulapalle sulavinta reittiä, joka voi olla katkos vedenalaisessa hiekkasärkässä tai yksinkertaisesti vain syvempi kohta. Koska vesi virtaa isolta alueelta takaisin melko kapeaa reittiä, voi paluuvirtaus olla todella voimakas. Nopeudeksi on parhaimmillaan mitattu 2,5 metriä sekunnissa; sellaisella vauhdilla ei kukaan ihminen pysty uimaan.

Vastoin yleistä harhaluuloa paluuvirtaus ei vedä uimaria pohjaan, joten hukkumisen vaaraa ei sinänsä ole, vaikka huomaisikin joutuneensa virran kuljetettavaksi. Ongelmaksi muodostuu se, kun hätääntynyt pulikoija yrittää päästä äkkiä rantaan ja yrittää uida virtaa vastaan: vahva ja taitavakin uimari väsyy. Tästä syystä paluuvirtaukset ovat hengenvaarallisia ja suurin hengenpelastajien työllistäjä.

Australiassa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan paluuvirtaukset aiheuttavat maassa vuosittain enemmän kuolemia kuin maastopalot, pyörremyskyt, tulvat ja haihyökkäykset yhteensä.

Vaikka paluuvirtaus on siis hyvin voimakas, on se yleensä varsin paikallinen ja kapea. Helpoin tapa pelastautua on käydä rennosti kellumaan ja mennä mukana voimakkaan pullonkaulan yli, kunnes vapautuu virrasta luonnollisesti. Toinen vaihtoehto on lähteä uimaan rannan suuntaisesti poispäin virrasta, jolloin yleensä muutama veto riittää.

Jos jääkarhu jahtaa, riisuudu!

Nyt kun tuli jo annettua neuvo krokotiilien hampaista vapautumiseen, niin otetaan vinkki siihen, miten henkensä voi pelastaa jääkarhun ollessa kintereillä. On olemassa yleinen ja osittain koominenkin ohje siitä, miten eri karhujen kanssa tulee toimia: Ruskeakarhun kohdalla esitä kuollutta, mustakarhuun törmätessä ole aggressiivinen ja tappele vastaan, ja jääkarhun kohdalla peli on menetetty.

Jos nyt kuitenkin käy niin onnellisesti, että kohtaaminen jääkarhun kanssa ei välittömästi johtanut ihmisen illalliseksi päätymiseen, voi yrittää käyttää hyväkseen tuon arktisen alueen huippupedon heikkoutta, eli suurta uteliaisuutta. Perääntyessä kannattaa ruveta riisumaan vaatekappaleita yksi kerrallaan ja tiputella niitä maahan tasaisin väliajoin. Jääkarhu jumittuu tutkimaan ja tarkistamaan jokaisen vaatteen yksityiskohtaisesti, jolloin pakenevalla ihmisellä voi olla mahdollisuus päästä turvaan.

Voi kuulostaa hölynpölyltä, mutta asiantuntijoiden mukaan vinkki on käytännössä testattu ja toimivaksi todettu. Eräs tutkimusryhmä oli jokunen vuosi sitten juuri rantautunut Novaja Zemljalle, joka on Venäjälle kuuluva saariryhmä Pohjoisella jäämerellä, kun nälkäinen jääkarhu alkoi jahdata tiimin jäseniä. Todennäköisesti tutkijat eivät olisi kertomassa selviytymistarinaansa, ellei eräs mukana ollut opiskelija olisi ruvennut riisuutumaan ja jättämään pedolle haisteltavaa. Karvahattu, hansikkaat ja takki hämmensivät jääkarhua sen verran, että ryhmä ehti hyppäämään veneeseen ja lähtemään pakoon vesille.

Täysin toinen juttu on se, kannattaako arktiseen erämaahan lähteä juoksentelemaan ilkosillaan.

Lue myös: Jääkarhut ovat mustaihoisia merinisäkkkäitä – 10 mielenkiintoista faktaa pohjoisen kuninkaista

Kohdista avunpyyntö suoraan yhdelle ihmiselle

Jos loukkaantuu tai joutuu hätätilanteeseen julkisella paikalla, jossa on paljon ihmisiä, ei ehkä kannata huutaa yleisesti apua saatikka pyytää soittamaan 112:een. Tässä vinkissä tuntuu olevan kaikki pielessä, mutta valitettavasti siinä on perää. On nimittäin mahdollista, että kukaan ei tartu puhelimeen hälyyttääkseen apua, sillä kaikki olettavat jonkun muun tekevän niin. Tässä on kyse psykologisesta ilmiöstä nimeltään sivustaseuraajavaikutus.

Ilmiöstä on tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet yksiselitteisen huolestuttavia: Mitä enemmän kadulla on muita ihmisiä, sitä epätodennäköisemmin joku tulee kysymään esimerkiksi kaatuneelta, että tarvitseeko tämä apua. Eikä kyse ole siitä, että apua kaipaavaa ei huomattaisi, sillä muun muassa Kööpenhaminan yliopiston tutkijoiden lavastamissa ja kuvaamissa tilanteissa ohikulkijat kyllä katsovat kadulle lyyhistyvää ihmistä, mutta kukaan ei tiedustele tämän vointia. Syystä että kukaan muukaan ei tiedustele tämän vointia. Ihminen on siinä mielessä laumaeläin, että teemme mieluummin niin kuin kaikki muutkin. Kuulostaa uskomattomalta, mutta sivustaseuraajavaikutus on todistettu lukemattomissa kokeissa ja tosielämän tilanteissa.

Ongelman voi ohittaa kohdistamalla avunpyyntönsä suoraan jollekin tietylle henkilölle. Osoita valitsemaasi henkilöä vaikka sormella ja pyydä apua tai kehota soittamaan hätänumeroon.

Lue myös: Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme

Selviytymisen kolmen sääntö

Jos sattuu eksymään, auto piiputtaa erämaahan tai muuten vain joutuu syystä tai toisesta luonnon armoille ilman mahdollisuutta ottaa kontaktia ulkomaailmaan, niin on hyvä pitää mielessä ”selviytymisen kolmen sääntö”. Tilanteet ja olosuhteet tietenkin vaihtelevat ja esimerkiksi metsä on talvella hyvin erilainen ympäristö kuin kesällä, mutta kolmen sääntö auttaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Selviytymisen kolmen sääntö kuuluu näin: Ihminen selviää ilman happea noin kolmisen minuuttia, äärimmäisissä sääolosuhteissa selviää ilman suojaa kolme tuntia, ilman vettä ihminen pärjää kolme päivää ja ilman ruokaa taas kolme viikkoa.

Ja ehkä tärkeimpänä, vaikka se ei varsinaisesti kolmen sääntöön kuulukaan: Pysy rauhallisensa – paniikki voi tappaa kolmessa sekunnissa.

Lue myös:

• Lihastreeniä naurun muodossa: Legendaarisen Niksi-Pirkan parhaat!
• Top 10 maailman vaarallisimmat tiet – Nämä eivät sovi heikkohermoisille!

Nyt ollaan jo syksyssä. Sitä ei käy kiistäminen, vaikka säiden puolesta tuntuu keskikesältä. Listafriikki keräsi tästä masentavaksikin kutsutusta vuodenajasta erikoisia faktoja, jotka saattavat muuttaa suhtautumistasi.

Kun kysytään lempivuodenaikaa, on monen vastaus aurinkoinen ja lämmin kesä. Toiset rakastavat kevättä, jolloin luonto jälleen puhkeaa kukkaan. Joillekin talvi on parasta aikaa paukkuvine pakkasineen ja valkeine lumihankineen. Mutta harva odottaa syksyä. Onhan ruska toki kaunis, mutta sateet ja pimeys saavat alakuloiseksi.

Tällä listalla tarkastelemme syksyä hieman erilaisesta näkökulmasta. Miltä syksy näyttää, tuoksuu ja tuntuu? Ja miksi juuri syksy on rakkauden aikaa?

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset syysfaktat ovat luvassa myöhemmin.

Syksy on rakkauden ja läheisyyden aikaa

Vastoin kaikkia yleisiä käsityksiä, syksy on rakkauden ja rakastumisen aikaa. Eniten parisuhteita hajoaa kesällä ja eniten uusia suhteita muodostetaan syksyllä. Sosiaalisen median statuksia tutkittaessa on todettu, että eniten muutoksia sinkusta parisuhteeseen, ja siitä edelleen kihloihin, tapahtuu syksyisin. 

Myös pidemmät parisuhteet voivat syyskuukausina parhaiten: ehkä viileämpi ilma houkuttelee viettämään laatuaikaa kotona, jolloin kumppanin läheisyys tuntuu entistä mukavammalta. Pohjois-Amerikassa ja Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan vauvoja saa eniten alkunsa vuodenajoista syksyllä, joten pimenevinä iltoina tehdään muutakin kuin katsotaan Netflixiä.

Joidenkin eläinten aivot muuttuvat

Syksy vaikuttaa joihinkin eläimiin kummallisella tavalla. Jotkut linnut ja monarkkiperhoset lentävät tuhansien kilometrien matkan talvehtiakseen lämpimässä, toiset eläimet valmistautuvat nukkumaan yli ankarien talvikuukausien ja muutamien eläinten aivot muuttuvat. 

Aivoissa on hippokampus-niminen osa, jolla on keskeinen rooli erilaisissa muistitoiminnoissa. Muistiin olennaisesti liittyvä kognitiivinen kartta on tallennettuna hippokampukseen, ja sen avulla kykenemme hahmottamaan ympäristöä ja liikkumaan paikasta toiseen eksymättä. Hippokampus toimii eläimillä todennäköisesti aivan vastaavasti.

Hömötiaisen hippokampus kasvaa syksyn tullen noin 30 prosenttia. Kaikki uudet hermosolut tulevat tarpeeseen, sillä linnun on syksyisin kerättävä ja kätkettävä valtava määrä siemeniä talven varalle. Kun kevät koittaa, kutistuu hippokampus aiempaan kokoonsa, koska energiaa on syytä käyttää johonkin muuhun kuin muistamiseen.

Myös oravien hippokampukset kasvavat talven lähestyessä. Niillä kasvu on noin 15 prosentin luokkaa, ja syy on aivan sama kuin hömötiaisilla: ruokaa on kätkettävä satoihin eri piiloihin. Kaikkea laajentunut aivojen osakaan ei kuitenkaan pelasta, sillä vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan oravat unohtavat jopa 74 prosenttia kaikista piilottamistaan pähkinöistä. 

Hiustenlähtö vilkastuu syksyllä

Monet valittavat hiustenlähtöä syksyisin ja talvisin, eikä se tosiaankaan ole mitään kuvitelmaa. 

Vuonna 2009 Dermatology-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hiuksia irtoaa eniten nimenomaan syksyllä. Tutkimuksessa seurattiin kuuden vuoden ajan yli 800 naista, ja lopputulos oli selvä: kesäisin hiuksia irtoaa vähiten ja syyskuussa kaikkein eniten, lokakuun ja marraskuun seuraten heti perässä (myös) hiustenlähtökuukausina.

Ihmisen hius kasvaa kolmesta kuuteen vuotta, minkä jälkeen se asettuu telogeeniin eli lepotilaan. Normaalisti noin 90 prosenttia hiuksista on kasvuvaiheessa ja loput 10 prosenttia muutaman kuukauden ajan telogeenissa ennen tippumista. 

Sveitsiläistutkimuksen mukaan naisilla oli eniten lepovaiheen hiuksia kesällä, jonka jälkeen ne tippuivat syksyn tullen pois. Tämän arvellaan johtuvan evolutiivisesta syystä: keho pitää tiukasti kiinni jo tippumisvalmiista hiuksista, koska ne suojaavat päänahkaa auringolta.  

Muita teorioita selvään kausittaiseen hiustenlähtöön ovat syysflunssat ja D-vitamiinin saannin väheneminen, mutta ne ovat paljon tylsempiä syitä kuin luonnollisen aurinkosuojan vaaliminen.

Ruska

Syksyn tuoksu

Oletko ikinä syksyisin mennyt ulos ja todennut, että ilmassa on syksyn tuoksua? Et ole väärässä, ja siihen on parikin eri syytä.

Kesäisin lämmin ilma vahvistaa monien, myös pahojen, hajujen tuoksua. Kun ilma syksyisin viilenee, eivät pahat hajut katoa mihinkään, mutta ne eivät ole enää niin voimakkaita. 

Mutta syksyllä on myös täysin oma tuoksunsa, joka on peräisin kuolleista lehdistä. Meteorologi Matthew Cappuccin mukaan juuri, kun lehdet ovat putoamassa puusta, ne ottavat tietyllä tapaa viimeiset henkäyksensä ja vapauttavat ilmaan erilaisia kaasuja. Monet niistä ovat yhdisteitä, joita kesäisin on lehtien pintaa suojaavissa öljyissä. Myös jo tippuneet, maatuvat lehdet antavat oman osansa syksyn tuoksuelämykseen.

Ihmisen hajuaisti on yhteydessä kolmoishermon eli suurimman aivohermon stimulaatioon. Tämä hermo kuljettaa kasvojen alueen, myös nenän, tuntoaistimuksia aivoihin, joten kun vedämme viileää syysilmaa sieraimista sisään, liittävät aivot kylmäntunteeseen hajuaistimuksen ilman tuoksun lähdettä. 

Samoin kuin mikä tahansa haju, niin syksyn tuoksukin on yhdistelmä kaikkea mitä näemme, kuulemme ja tunnemme, fyysisesti ja emotionaalisesti. Syksyn tuoksu on siis todellinen asia, mutta jos sitä saisi haistella purkista valkoisessa laboratoriossa, olisi sen tunnistaminen todennäkoisesti hyvin hankalaa ilman jaloissa kahisevia lehtikasoja, värikästä ruskaa ja kirpakkaa syysilmaa.