Yleistieto
Coca-Cola Zero kehitettiin, koska Light oli liian naisellinen – 10 kummallista faktaa, jotka saavat ihmettelemään maailman menoa
Pitkästä aikaa vuorossa on random-faktoja sisältävä lista! Surffailemme muun muassa Coca-Colan maailmassa ja kerromme, minkälaisia kielitaitureita tennistuomarit ovat.
Listalla ei siis ole mitään yhtä teemaa kuten yleensä, vaan tiedossa on kymmenen satunnaista faktaa, joista jokainen saa ihmettelemään maailman menoa.
Tiesitkö, että Italiassa on ilmainen viinilähde? Tai että hämähäkinseitti on tehokas laastari? Ja miksi kosmonauteilla on aikoinaan ollut avaruuslennoilla mukanaan järeät pistoolit?
Coca-Cola Zero suunnattiin miehille, koska Diet Coke oli liian naisellinen
Muutamia vuosia sitten Coca-Cola Zero poistui suuren porun saattelemana markkinoilta, vaikka samaan aikaan yhtiö lanseerasi Coca-Cola Zero Sugarin – vieläkin enemmän alkuperäiseltä kokikselta maistuvan juoman, mutta edelleen ilman sokeria.
Nyt ei kuitenkaan mennä tuohon muutokseen, vaan siihen Zeroon, joka tuli markkinoille vuonna 2005. Se aiheutti ihmetystä: Miksi Coca-Cola teki toisen sokerittoman limsan, kun sillä kerran oli jo valikoimassaan huippusuosittu Diet Coke, jota Suomessa myytiin tuotenimellä Coca-Cola Light?
Zero oli suunniteltu miehille, sillä sanojen Diet ja Light koettiin olevan liian naisellisia. Ne toivat mieleen painonpudotuksen ja laihdutuskuurit, joiden ei uskottu iskevän miehiin. Coca-Cola ei koskaan edes peitellyt sitä, että Zero oli suunnattu miehille, mistä kertoo muun muassa mainoslause Guys being guys (suom. Pojat ovat poikia).
Lanseerauksen yhteydessä yhtiön edustaja kertoi uuden juoman maistuvan tavalliselta Coca-Colalta, koska ”on paljon nuoria miehiä, jotka haluavat täyttä makua, ja ai niin, siinä ei ole yhtään kaloria”. Miesten ei haluttu jättävän vähäkalorista Coca-Colaa hyllyyn vain sen takia, että olisi ollut noloa ostaa Diet-sanan sisältävä juoma – nolla kaloria kuulostaa miehisemmältä.
Yhdysvaltalaismediat luonnollisesti vitsailivat aiheella ja julistivat maskuliinisuuden olevan pelastettu. Muut saivat nauraa ivallisesti, sillä myös Coca-Colalla hymyt olivat korvissa: Coke Zero nousi nopeasti maailman kymmenen myydyimmän virvoitusjuoman joukkoon.
Hämähäkinseittiä on aikoinaan käytetty laastarina
Araknofobiasta kärsivien kannattaa skipata tämä kohta, sillä todennäköisesti hämähäkkejä kammoksuvat eivät pidä erityisemmin myöskään seiteistä.
Sen lisäksi, että joidenkin hämähäkkilajien seitit ovat kestävyydeltään ja vetolujuudeltaan verrattavissa teräkseen, on seitti luonnostaan antiseptinen. Siinä eivät bakteerit tai sienet pääse kasvamaan. Muun muassa antiikin Kreikassa ja Roomassa hämähäkinseittiä käytettiin laastarina, sillä se esti tehokkaasti haavojen tulehtumisen.
Antimikrobiaalisten ominaisuuksiensa lisäksi hämähäkinseitissä on runsaasti K-vitamiinia, jonka tiedetään edistävän veren hyytymistä. Vaikka vitamiineista ja veren hyytymistekijöistä ei tuhansia ja satoja vuosia sitten tiedetty mitään, niin hoitava ominaisuus oli tunnettu.
Joten seuraavan kerran kun on laastarin tarvetta, niin ei muuta kuin keräämään hämähäkinseitit nurkista!
Pringles-purkin keksijä haudattiin luomuksessaan
Yhdysvaltalainen kemisti Fredric J. Baur tunnetaan parhaiten Pringles-perunalastujen putkimaisen pakkauksen suunnittelijana. Hän oli hyvin ylpeä keksinnöstään, joka mahdollisti kaarevien ja keskenään identtisten perunalastujen pakkaamisen siistiin pinoon sen sijaan, että ne olisivat pussissa hajallaan ja osittain hajonneina. Baur oli niin kiintynyt luomukseensa, että kirjasi testamenttiinsa haluavansa tulla haudatuksi kyseisessä putkilossa.
Kun Baur kuoli vuonna 2008 ollessaan 89-vuotias, kunnioittivat hänen lapsensa tätä erikoista toivetta; ainakin osittain. Nimittäin osa tuhkista haudattiin nimenomaan Pringles-purkissa, mutta osa laitettiin perinteiseen uurnaan, joka lepää putkilon vieressä Springfieldin hautausmaalla.
Vaikka Baurin toive oli selvä, jäi lapsille silti jotain päätettävää. Minkä makuisia sipsejä sisältäneeseen purkkiin isän tuhkat laitettaisiin? Väittely ei kestänyt kauaa, sillä vaihtoehtoja oli lopulta vain yksi: Punaiseen Original-putkiloon.
Bonobo sai nimensä kirjoitusvirheen seurauksena
Bonobo, joka tunnetaan myös nimillä kääpiösimpanssi ja kongonsimpanssi, on simpanssin ohella ihmisen lähin sukulainen. Sitä tavataan ainoastaan Kongon sademetsissä.
Kääpiösimpanssin kuviteltiin pitkään olevan simpanssin kanssa samaa lajia; vain pienemmistä yksilöistä koostuva populaatio, mutta 1930-luvulla sen todettiin olevan täysin oma lajinsa. Vuonna 1954 biologit ehdottivat kääpiösimpanssille uutta nimeä, joka korostaisi eroa simpanssiin. Nimeksi oli valikoitunut bonobo, jota ainakin tutkijapiireissä oli käytetty kääpiösimpanssin rinnalla alusta saakka.
Tarinan mukaan ensimmäiset näytteet bonoboista kerättiin 1920-luvulla ja ne lähetettiin Eurooppaan Kongojoen varrella sijainneesta Bolobon kaupungista. Bolobo oli kuitenkin kirjoitettu kuljetuslaatikoihin väärin, mutta vastaanottajat rupesivat viittaamaan eläimiin lähetyspaikan mukaan – kirjoitusvirheineen päivineen. Kääpiösimpanssi siis voisi olla bolobo, mutta tunnemme tuon sympaattisen sukulaisen kuitenkin bonobona.
Tennistuomarit saavat listan eri kielten suosituimmista kirosanoista
Kansainvälinen tennisliitto ITF kieltää säännöissään kirosanojen käyttämisen peleissä ja lämmittelyn aikana. Sääntö koskee tietenkin myös kaikkia neljää Grand Slam -turnausta. Kiroilusta voi seurata varoitus, sakkorangaistus tai jopa pelikieltoa raivoamisen vakavuudesta riippuen.
Tietyt kirosanat – esimerkiksi englanniksi – ovat varsin universaalisti tunnettuja, mutta ympäri maailmaa kotoisin olevat pelaajat puhuvat kymmeniä eri kieliä. Jos kentällä manataan vaikkapa espanjaksi, norjaksi tai suomeksi, niin onko silloin turvassa sanktioilta? No ei ole, sillä tuomarit ovat hyvin perillä eri kielten ”suosituimmista” kirosanoista.
Ainakin kaikki Wimbledonin tuomarit saavat ennen turnausta listan käytetyimmistä voimasanoista, joten äidinkielellä sadattelusta jää todennäköisesti kiinni. Kunhan tuomari on vain tehnyt kotiläksynsä hyvin! Tenttaavatkohan tuomarit toisiaan ennen turnausta?
Kosmonauteilla oli aiemmin tuliaseet mukanaan, mutta ei avaruutta varten
Vuoteen 2006 saakka venäläisten kosmonauttien varustukseen avaruuslennoilla kuului kolmipiippuinen TP-82-pistooli. Sitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu avaruudessa taistelemiseen ufoja, tai ketään muutakaan, vastaan.
Ase oli osa erityistä selviytymispakkausta, joka jokaisella kosmonautilla oli mukanaan. Sillä niin pelottava ja vaarallinen kuin avaruus onkin, niin on olemassa yksi sitäkin hirvittävämpi paikka. Nimittäin Siperia.
No, leikki sikseen, mutta ase oli tarkoitettu nimenomaan sitä varten, että kosmonautti sattuisi epäonnisesti laskeutumaan Siperian syrjäseuduille karhujen ja susien keskelle.
Vuosina 1986-2006 käytössä ollut TP-82 korvasi aiemman, kevyemmän pistoolin, koska eräs laskeutumiskapselin vian vuoksi Siperiaan päätynyt kosmonautti ei kokenut silloisessa aseessa olleen tarpeeksi tulivoimaa karhujen karkottamiseksi.
Nykypäivänä kosmonautit eivät enää vie aseita mukanaan avaruuteen ja laskeutumiskapseleidenkin sijainti on tarkasti tiedossa, joten kukaan ei enää jää päiväkausiksi keskelle erämaata villieläinten armoille.
Puissa kiipeilevät vuohet
Kun arganpuiden hedelmät kypsyvät Marokossa, houkuttelevat ne oksille nälkäisiä otuksia. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, että nuo puihin kiipeävät eläimet ovat vuohia, mutta totta se on.
Sen ei ehkä pitäisi olla mikään järkytys, sillä kiipeileväthän vuohet vaivattomasti pystysuorilla kallionseinämillä, mutta kyllä jopa 10 metriä korkeaan puuhun kapuava vuohi saa hieraisemaan silmiä.
Vuohille puiden mehevät hedelmät ovat kuitenkin ”mistä helpoimmalla” -tyyppinen tilanne, sillä ne saavat aivan rauhassa syödä mahansa täyteen. Arganpuiden viljelijät jopa kannustavat vuohia oksille, sillä se helpottaa niin ruoanlaitossa kuin kauneudenhoidossa käytettävän arganöljyn valmistusta.
Öljy tehdään hedelmien siemenistä, jotka tulevat ”siististi” kokonaisina ulos kuljettuaan vuohen ruoansulatuskanavan läpi. Vuohet myös sylkevät siemeniä suustaan, joten kaikki kasvoihin hierottava öljy ei ole ollut ulosteen seassa.
Irlannin väkiluku on edelleen 2 miljoonaa vähemmän kuin se oli ennen suurta nälänhätää
Irlannissa koettiin vuosina 1845–1852 suuri nälänhätä, jonka tuhoisat vaikutukset ovat edelleen nähtävissä. Nälänhädän aiheutti perunarutto, joka riehui koko Euroopassa 1840-luvulla. Irlannissa vaikutus oli kuitenkin kaikkein voimakkain – osittain siksi, että maaseudulla luotettiin vahvasti perunaan, ja vain perunaan.
Politiikalla oli myös näppinsä pelissä, sillä parin ensimmäisen katovuoden jälkeen brittien hallinnassa olleesta Irlannista ruvettiin viemään ruokaa Englantiin. Tämä oli osasyynä myös siihen, että vuosisadan lopussa virisi nationalistinen henki, mikä johti lopulta vapaussotaan ja Irlannin itsenäistymiseen.
Nälänhätävuosien aikana Irlannin väkiluku putosi yli 8 miljoonasta alle 5 miljoonaan. Arvioiden mukaan miljoona ihmistä menehtyi nälkään ja kurjissa oloissa kiertäneisiin tauteihin ja noin kaksi miljoonaa irlantilaista muutti maasta pois. Siirtolaisiksi lähdettiin suurin joukoin muun muassa Australiaan ja Yhdysvaltoihin.
Irlannilla on kestänyt toipua suuren nälänhädän aiheuttamista kuolemista ja maastamuutosta. Vuoden 2021 huhtikuussa maa ohitti pitkän odotuksen jälkeen yhden virstanpylvään, kun väkiluku nousi viiteen miljoonaan ensimmäisen kerran sitten vuoden 1851.
Ilmainen viinilähde on auki ympäri vuorokauden
View this post on Instagram
Kukapa ei haluaisi lomailla Italiassa, mutta jos joku jostain syystä tarvitsee lisäperusteita saapasmaassa vierailuun, niin tässä tulee: ilmainen viinilähde, joka on kaikkien halukkaiden käytössä 24/7.
Abruzzon alueella, Adrianmeren rannikolla, sijaitsee Dora Sarchesen viinitila, joka vuonna 2016 avasi ympärivuorokautisesti auki olevan viinilähteen. Periaatteessa viinilähde kyhättiin kasaan pyhiinvaeltajia varten, sillä viinitila sijaitsee suositun Cammino di San Tomasso -pyhiinvaellusreitin varrella. Sen on lähtökohtaisesti tarkoitus tarjota virkistystä vaeltajille.
Mutta kuka tahansa voi silti käydä ottamassa lasillisen – tilan väki ei tule kyselemään mitään. Tietenkään itseään ei voi parkkeerata lähteen viereen ja kitata litratolkulla menemään; siihen varmasti puututtaisiin.
Samantyyppisiä lähteitä on myös muun muassa Espanjassa, mutta tämä Italian viinihana on poikkeuksellinen, sillä viiniä on saatavilla koko ajan. Muualla lähteet avataan erityistilanteissa ja usein maksua vastaan – Dora Sarchesen tilalla lähteestä ”pulppuava” punaviini on ilmaista!
Fanta keksittiin, koska aineksia Coca-Colaan ei ollut
Lista aloitettiin The Coca-Cola Companyyn liittyvällä faktalla ja sellaiseen se myös päättyy. Samalla tämä fakta kumoaa yhden yleisen harhakäsityksen. Itsellä on nimittäin kerran jos toisenkin tullut internetin syövereissä vastaan virheellinen fakta Fantasta. Sen nimittäin väitetään olevan Hitlerin tilauksesta valmistettu ja natsien kehittämä virvoitusjuoma. Näin Fantan synty ei kuitenkaan mennyt, vaikka se Saksassa toisen maailmansodan aikana keksittiinkin.
Kun Coca-Colan toiminnasta Saksassa vastuussa ollut amerikkalaissyntyinen Ray Powers menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1938, nousi johtoon saksalainen Max Keith. Kauppasuhteet ja yhteydet Yhdysvaltoihin olivat sattuneesta syystä olemattomat, joten Keith lähetti viestin rapakon toiselle puolelle sveitsiläisen pullotoimittajan kautta: ”Yritän parhaani mukaan pitää toiminnan ja yrityksen hengissä”. Mutta ainekset alkoivat loppua, joten koko tuotanto oli vaarassa pysähtyä. Keith oli kuitenkin päättänyt pitää lupauksestaan kiinni.
Niinpä hän keksi ruveta valmistamaan täysin uutta virvoitusjuomaa niistä aineksista, joita oli saatavilla. Vaalea limsa tehtiin pitkälti muiden elintarvikkeiden rippeistä ja siihen lisättiin muun muassa juuston valmistuksessa syntyvää heraa sekä omenoita, jotka oli jo puristettu kuiviksi siideriin.
Keith pyysi työntekijöiltään apua uuden juoman nimeämisessä ja käski päästää mielikuvituksen (saksaksi Fantasie) valloilleen. Siihen eräs myyntimies huudahti heti, että FANTA! Fanta teki kauppansa ja saksalaiset käyttivät sitä sokerin säännöstelyn vuoksi myös antamaan makua ruokiin.
Kukaan Coca-Colan päämajassa Yhdysvalloissa ei tiennyt, miten yrityksellä meni Saksassa, mutta sodan päätyttyä vastassa oli yllätys: toiminta oli pysynyt pitkälti Keithin ansiosta voimissaan ja normaali tuotanto pystyttiin käynnistämään välittömästi uudelleen. Keith luovutti kaikki sotavuosien tuotot ja uuden virvoitusjuoman oikeudet yhtiölle, vaikka olisi aivan hyvin voinut pitää kaiken itsellään.
Lue myös:
Pystyt varmasti kuvittelemaan ja kuvailemaan useammankin parfyymin tuoksun ja tunnistat omat suosikkisi. Oletko kuitenkaan koskaan pohtinut, mistä parfyymi koostuu ja minkälaisia hajuvesien ainesosat ovat? Mitä olisikaan luksusparfyymi ilman muutamaa tippaa ulosteen hajua!?
Ihmiset ovat käyttäneet hajusteita kymmenien tuhansien vuosien ajan ja pitkään kaikki hajuvesien ainesosat olivat peräisin luonnosta; eläimistä ja kasveista. Mutta jo useamman vuosikymmenen ajan suurin osa hajuvesivalmistajista on käyttänyt pääasiassa synteettisiä kemikaaleja, jotka matkivat luonnollisia hajuja tai ovat täysin uudenlaisia tuoksuja.
Synteettisten aineiden ”vallankumous” ei kuitenkaan ole sysännyt luonnon raaka-aineita kokonaan sivuun, sillä tuoksun vahvistamiseksi mukaan lisätään monesti hieman luonnollisia öljyjä, jotka hienosäätävät tuoksut kohdilleen.
Monet näistä laboratoriossa valmistetuista sekä luonnollista alkuperää olevista raaka-aineista ovat hyvin erikoisia, osa suoraan sanottuna kuvottavia. Vaikka niiden hajut saattavat yksinään olla etovia, voivat ne laimennettuina ja yhdisteltyinä muihin aineisiin olla mitä ihastuttavimpia kukkaistuoksuja.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset omituiset hajuvesien ainesosat voit lukea tästä:
Parfyymit: Top 10 erikoiset tai etovat hajuvesien ainesosat – osa 1
Tiolit
Kuva: Ryan Hodnett | CC BY-SA 4.0 | Kuvaa rajattu
Moni lukijoista on varmaan kuullut merkaptaaneista. Se on vanhentunut nimitys tioleille, jotka ovat eräitä pahimmalta haisevia yhdisteitä, joita tunnetaan. Tiolit ovat syypää siihen, miksi muun muassa mätänevä liha, ulosteet ja haisunäädän ruiskuttama neste tuoksuvat niin viehättäviltä.
Tioleja lisätään myös luonnollisiin kaasuihin, jotka muuten hajuttomina ja värittöminä olisivat vuodon sattuessa lähes mahdottomia havaita. Näitä voimakkaan tuoksuisia yhdisteitä on myös ihmiskehon tuottamissa kaasuissa, joten siinä hieman kosketuspintaa sille, minkälaisesta hajuvesien ainesosasta on kyse.
Tioleissa hajun aiheuttaja on rikki, ja vaikka kaikissa kyseistä yhdistettä sisältämissä nesteissä on tuo pistävä aromi, voidaan niitä tyypistä riippuen käyttää tuomaan parfyymeihin erilaisia nuotteja. Valmistajat osaavat käsitellä ja sekoitella tioleja niin, että niistä saadaan esiin esimerkiksi mustaherukan hienoinen tuoksu, raikas sitruksen henkäys tai ripaus kahvin aromia, mutta rikki jää (onneksi) taka-alalle.
Skatoli
Kun skatolia sekoitellaan muiden yhdisteiden kanssa, muuntuu sen tuoksu heleän kukkaiseksi. Skatoli on indolin johdannainen, ja indoliinhan tutustuttiin jo listan ensimmäisessä osassa, joten arvaat ehkä minkälaisesta aromista on kyse.
Lievästi myrkyllistä skatolia saadaan kivihiilituotannon sivutuotteena, mutta sitä esiintyy myös elävissä olennoissa: skatoli on tunnettu semiokemikaali, jonka avulla eliöt kasveista eläimiin välittävät kemiallisia viestejä.
Miltä skatoli sitten sellaisenaan haisee? No, yksinkertaisesti ulosteelta. Se on se, mikä antaa jätöksille niiden tunnusomaisen tuoksun. Skatolin vuoksi myös aamuhengitys voi aiheuttaa nenän nyrpistelyä. Nisäkkäillä skatolia muodostuu ruoansulatuskanavan bakteerien suorittaman hajotustyön tuloksena.
Eli kun vessassa haisee pahalta, voi syyttävän sormen osoittaa tämän yhdisteen suuntaan. Ja heti perään herkullinen tietoisku: Skatolia (tietysti synteettisesti valmistettua) käytetään luontaisena aromina esimerkiksi jäätelöissä.
Laimennettunakin skatoli haisee järkyttävältä, joten ihastuttavat tuoksunuotit tulevat esiin vain sekoittamalla sitä muihin aineisiin. Yhdessä indolin kanssa skatoli muodostaa huumaavimman yhdistelmän, jonka tuoksuttelua on hankala lopettaa. Sekoituksen koukuttavuus on jäänne siltä ajalta, kun ihmisen esi-isät viestivät toisilleen eritteillä. Aivot tulkitsevat tuoksun houkuttelevaksi kakan hajuksi.
Lue myös: Miksi hengitys haisee kaikkein pahimmalta juuri aamuisin?
Labdanum
Labdanumia saadaan Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävistä kistuksista, jotka ovat kallioisilla alueilla kasvavia ikivihreitä varpuja. Sitä on käytetty tuhansien vuosien ajan luonnollisena rohtona muun muassa flunssaan ja nivelreumaan, sekä tietenkin hajuvesien ainesosana. Labdanum ei tuoksu pahalta, vaan sen pihkainen ja nahkainen aromi on suurenakin pitoisuutena miellyttävä, mikä on melkoinen erikoisuus tällä listalla.
Mielenkiintoisen labdanumista tekee kuitenkin tapa, jolla sitä on aikoinaan kerätty. Koska kasvin luonnollinen elinympäristö on ihmiselle melko vaikeakulkuista maastoa, ovat aineksen keräämisestä vastanneet vuohet ja lampaat. Kun eläimet ovat laiduntaneet ja liikkuneet kivisillä kukkuloilla, ovat niiden jalat hankautuneet kasveihin, jolloin villaan on tarttunut varpuja ja niiden tuoksuvaa eritettä.
Tämä pihka on sitten kammattu eläinten jalkakarvoista erityisesti siihen tarkoitetuilla välineillä (kuvassa), ja paimenet ovat myyneet eristämäänsä hajustetta sitten eteenpäin. Nykyisin labdanumia eristetään suoraan kasveista, eikä laiduntajien villoja enää tarvita välikätenä. Tunnetuimpia parfyymeja, joissa labdanumia käytetään on miehille suunnattu Bleu de Chanel.
Labdanum muistuttaa tuoksultaan listan ensimmäisessä osassa esiteltyä ambraa, ja on siihen verrattuna huomattavasti edullisempi. Sitä käytetään ambran sijaan esimerkiksi Australiassa ja muissa maissa, joissa kaikki valaisiin liittyvät tuotteet ovat kiellettyjä, vaikka kaskelotteihin ambran kerääminen ei mitenkään vaikutakaan.
Hauste
Kuva: H. Zell | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu
Tämä hajuvesien ainesosa -lista on saanut kyllä moneen kertaan miettimään, että kukahan on ensimmäisenä päättänyt, että koitanpas hieroa tuota ainetta itseeni, se tuoksuu varmasti hyvälle. Castoreum eli hauste on juuri sellainen erite, joka herättää kysymyksiä. Miksi kukaan on lähtenyt testaamaan majavan hännän alta löytyvien rauhasten eritettä? Majava itse käyttää kellertävää haustetta merkitäkseen reviiriään.
Hajuvesien ainesosaksi hauste päätyi sen vuoksi, että sen tuoksu muistuttaa puuta ja nahkaa, eikä noita tuoksuja saatu mistään muualta. Nykyisin tuoksunuotteja kyetään jäljittelemään synteettisesti, mutta ylellisissä parfyymeissa keinotekoista nahan tuoksua on valmistajien mukaan välttämätöntä kohentaa luonnollisella raaka-aineella.
Hausjärvi on muuten saanut nimensä hausteesta. Kunnan alueella metsästettiin paljon majavia ja kauppiaat kiersivät myymässä haustetta pitkin maamme etelärannikkoa. Parfyymina se Suomessa ollut niin suosittu, mutta sillä tiedettiin olevan parantavia voimia ja sen uskottiin hoitavan muun muassa kihtiä, hammassärkyä ja riisitautia. Apteekissa haustetta on myyty myös hermostuneisuuteen, mitä ikinä sillä onkaan tarkoitettu.
Hajusteena toimimisen lisäksi haustetta käytetään luontaisena aromina tuomaan esimerkiksi jäätelöihin vaniljan ja mansikan aromeja. Nam!
Monet hajuvesien valmistajat, jotka eivät halua käyttää ainoastaan synteettisiä ainesosia, käyttävät hausteen tilalla hyraceumia, jolla on sensuelli, hieman multainen tuoksu. Hajuvesien ainesosat -listan viimeisessä kohdassa selvitetään, että mitä se hyraceum oikein on.
Hyraceum
Hyraceum on tamaanien kiteytynyttä ulostetta ja virtsaa. Ja tamaanit ovat jäniksen kokoisia, Afrikassa eläviä eläimiä, joiden lähimpiä sukulaisia ovat ulkonäöstä huolimatta norsut ja manaatit.
Lähi-idässä ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävät kalliotamaanit (Procavia capensis) ovat järjestelmällisiä eläimiä, jotka käyvät toimittamassa tarpeensa monien sukupolvien ajan samassa paikassa, joka on usein vielä luonnonvoimilta suojassa luolassa. Aikojen kuluessa nämä lantakasat kivettyvät ja säilyvät siinä muodossa jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Kivettyneet jätökset ovat antaneet tutkijoille arvokasta tietoa siitä, minkälaista alueen kasvillisuus ja ilmasto on joskus ennen muinoin ollut.
Ainutlaatuisena tietopankkina toimivat kiteytyneet tunkiot ovat haluttua tavaraa myös hajuvesivalmistajien keskuudessa. Hyraceumissa on syvä, käynyt tuoksu, joka on kuin sekoitus myskiä, haustetta, sivetonia, tupakkaa ja agarapuuta.
Koska aines on kuin kiveä, täytyy sen kerääminen suorittaa louhimalla. Hyraceumia ei ole käytetty vain hajuvesien ainesosana, vaan Etelä-Afrikassa myös perinteisenä rohtona hoitamaan muun muassa epilepsiaa ja naisen hormonitoiminnan häiriöitä.
Hyraceumia pidetään eettisenä vaihtoehtona muille eläimistä kerättäville hajusteille, sillä sitä saadaan kerättyä ilman että eläimiä tarvitsee satuttaa tai tappaa. Jätöksien keräys myös ajoitetaan yleensä niin, että toiminta ei häiritse tamaanien elämää.
Lue myös:
Oletko koskaan pohtinut, mistä parfyymi koostuu ja minkälaisia hajuvesien ainesosat ovat? Pystyt todennäköisesti kuvailemaan ja kuvittelemaan eri parfyymien tuoksuja ja tunnistat omat suosikkisi. Mutta mitä ne todellisuudessa ovatkaan?
Ihmiset ovat käyttäneet hajusteita kymmenien tuhansien vuosien ajan ja pitkään kaikki hajuvesien ainesosat olivat peräisin luonnosta; eläimistä ja kasveista. Mutta jo useamman vuosikymmenen ajan suurin osa hajuvesivalmistajista on käyttänyt pääasiassa synteettisiä kemikaaleja, jotka matkivat luonnollisia hajuja tai ovat täysin uudenlaisia tuoksuja.
Synteettisten aineiden ”vallankumous” ei kuitenkaan ole sysännyt luonnon raaka-aineita kokonaan sivuun, sillä tuoksun vahvistamiseksi mukaan lisätään monesti hieman luonnollisia öljyjä, jotka hienosäätävät tuoksut kohdilleen. Monet näistä laboratoriossa valmistetuista sekä luonnollista alkuperää olevista raaka-aineista ovat hyvin erikoisia, osa suoraan sanottuna kuvottavia. Vaikka niiden hajut saattavat yksinään olla etovia, voivat ne laimennettuina ja yhdisteltyinä muihin aineisiin olla mitä ihastuttavimpia kukkaistuoksuja. Mitä olisikaan luksusparfyymi ilman muutamaa tippaa ulosteen hajua!?
Tässä siis erikoisimmat hajuvesien ainesosat, löytyyköhän sinun iholtasi tänään jotain näistä?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset kyseenalaiset parfyymien ainesosat ovat luvassa huomenna.
Ambra
Kuva: Peter Kaminski | CC BY 2.0 | Kuvaa rajattu
Maailman kallein hajuvesien ainesosa on ambra. Se on peräisin kaskelotin ruoansulatuselimistöstä, ja joidenkin tutkijoiden mukaan kyse on oksennuksesta ja toiset liputtavat vaihtoehtoisen ulostuloaukon puolesta.
Valaan sisällä oleva tuore ambra, jonka kanssa joutuu tekemisiin, jos sattuu suolistamaan kuolleen kaskelotin, on äärimmäisen ikävän hajuista tavaraa. Parfyymeissa käytetty ambra sen sijaan tuoksuu pehmeän kukkaiselta, kunhan se on ensin lillunut vuosikausia meressä kaukana valaan sisälmyksistä.
Ambraa syntyy kaskelotin suolistossa, kun sen ravinnoksi käyttämien mustekalojen vahva ja terävä kitiinileuka tarraa suolen seinämään ja sen ympärille alkaa muodostua tahmeaa ainetta. Ambran arvellaan suojelevan kaskelotin suolistoa haavoilta.
Ambraa on käytetty aikoinaan lähes poikkeuksetta kaikkien hajuvesien ainesosana; ei vain tuoksunsa vuoksi vaan enemmänkin lisäaineena, koska hyvin pieni määrä lisää huomattavasti parfyymin kestoa iholla. Nykyisin ambra on pitkälti korvattu synteettisillä aineilla, mutta ei sen takia, että kaskelotti on uhanalainen. Tällä listalla tutustutaan myöhemmin hajusteisiin, joiden eristäminen vaatii eläimen tappamista, mutta valaan elämään ambran kerääminen ei vaikuta mitenkään.
Syy vaihtoehtoisiin aineisiin on ambran erittäin korkea hinta: laadusta riippuen sen kilohinta voi nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin. Arvokasta valaan suolistoeritteestä tekee se, että sitä ei niin vain keräillä meristä, vaan hajuvesivalmistajien käyttämää, koostumukseltaan kynttilävahaa muistuttavaa ambraa löydetään sattumalta rannoille huuhtoutuneena.
Miten ambra liittyy punahiuksisuuteen? Lue tästä:
Punahiuksisten päivä: 10 mielenkiintoista faktaa punapäistä
Avaruusruusu
Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto, tuttavallisemmin NASA, on ulottanut lonkeronsa myös hajuvesien valmistukseen. Vuonna 1998 International Flavors & Fragrances, uusia tuoksuja ja makuja kehittävä yritys, sai luvan lähettää yksittäisen ruusun avaruussukkula Discoveryn mukana avaruuteen.
Tarkoituksena oli selvittää, olisiko painottomuudella jotain vaikutusta ruusun eteerisiin öljyihin, ja sitä kautta sen tuoksuun. Varsinaisesti tutkimuksessa oli kyse siitä, miten kasvien erittämät aineet reagoivat ympäristöön, jossa painovoima ei vaikuta, mutta samalla saatiin uusi tuoksu parfyymien valmistukseen.
Astronautit ottivat avaruusruususta kymmenen päivän aikana näytteitä, joista sitten eristettiin hajustetta, jonka tuoksua kuvaillaan ”kukkaiseksi, puiseksi ja henkeväksi (spiritual)”.
Tuoksuttelu ei jäänyt vain havainnoinnin tasolle, vaan kosmetiikkajätti Shiseido päätti käyttää synteettisesti valmistettua avaruusruusun tuoksua osana Zen-parfyymiaan. Silloinen pullokin oli suunniteltu aiheeseen sopivasti muistuttamaan avaruussukkulaa.
Indolit
Kuva: KENPEI | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu
Uskotko, jos sanon, että valkoiset kukat haisevat ulosteelle? Usko pois!
Indoli on yhdiste, jota löytyy luonnostaan erityisesti valkoisista kukista. Se antaa voimakkaan makean tuoksun esimerkiksi appelsiinin kukalle, liljoille ja jasmiineille. Tätä kemikaalia lisätään hajuvesiin, jotta kukkaistuoksut tuoksuisivat luonnollisemmilta, sillä synteettiset aromit tarvitsevat avukseen muutaman tipan indolia.
Indolia ei kannata tuoksutella yksistään, sillä ilman sekoittumista muiden yhdisteiden kanssa, se tuoksuu lähinnä ihmisen ulosteelta. Mutta kuten mainittua, jos parfyymiin halutaan esimerkiksi kunnollinen jasmiinin tuoksu, on siihen lisättävä hieman tätä kakan hajua.
Indoli on heterosyklinen aromaattinen yhdiste, joka rakentuu bentseenirenkaasta ja pyrrolirenkaasta. Se on tärkeä osa aminohappoa nimeltään tryptofaani, josta hermosolut valmistavat serotoniinia.
Tryptofaanin tuotantoa lisäävät monet sokeripitoiset ja rasvaiset ruoat; se on syyllinen ajoittain vaivaavaan sokerikoukkuun. Kun elimistö alkaa suklaata syödessä tuottaa serotoniinia, haluaa se samaan hyvään olotilaan pian uudestaan. Myös joidenkin masennuslääkkeiden teho perustuu serotoniinin tuotannon vilkastuttamiseen. Joten kesällä jos kävelee jasmikepensaan ohi, niin kannattaa hengitellä syvään – siitä voi todistetusti tulla hyvälle mielelle!
Vielä mielenkiintoisempaa on se, että LSD sitoutuu aivoissa samoihin reseptoreihin kuin serotoniini, koska sen rakenteessa on samainen indoli. Miksi siis ottaa psykedeeliä, kun saman vaikutuksen voi saada tuoksuttelemalla kukkia? Käsitys todellisuudesta kuitenkin säilyy eikä aika pysähdy. Ei ole siis kumma, että joidenkin kukkien tuoksua sanotaan huumaavaksi.
Ja yritä unohtaa, mikä se pohjimmainen tuoksu kaiken hyvän olon ja huumaavuuden taustalla on.
Myski
Kuva: 乌拉跨氪 | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu
Myski on tunnettu ja suosittu hajuste, jota erittyy joidenkin nisäkäsurosten peräaukon vieressä olevista rauhasista. Myski ei varsinaisesti ole samalla tavalla pahanhajuinen kuin tämän listan monet muut hajuvesien ainesosat, mutta voimakas se kyllä on. Yleisimmin myskiä eristetään Aasiassa asustavilta myskihirviltä, jotka itse ruiskivat sitä naaraita houkutellakseen.
Vaikka myskiä erittäviä rauhasia voidaan kerätä myös eläviltä myskihirviuroksilta, on irrottaminen huomattavasti helpompaa, jos eläin on kuollut. Myski on ollut niin haluttu ja arvotettu hajuste, että 1970-luvulle saakka sitä oli joissakin määrin oikeastaan jokaisessa parfyymissa.
Suosiota on nostanut se, että myski ei ainoastaan anna hajuvesiin eläimellisen sensuellia tuoksua, vaan sen todettiin jo satoja vuosia sitten pidentävän parfyymin kestoa iholla. Sittemmin myskin käyttöä on rajoitettu, koska myskihirvi on metsästetty lähes sukupuuton partaalle. Useimmat valmistajat käyttävätkin vaihtoehtoisia lähteitä tai sitten synteettistä myskiä; joskin aito tavarakin on edelleen käytössä.
Myskiä on kerätty hajuvesien ainesosaksi myös esimerkiksi piisameilta, myskisorsilta, myskijääriltä (hyönteinen), myskikilpikonnilta ja myskihäriltä, jotka kaikki erittävät rauhasistaan tuoksuvaa mönjää, mikä on helposti pääteltävissä eläinten nimistä. Piisami on englanniksi muskrat ja Suomessakin sitä on kutsuttu myskirotaksi.
Kaikkein voimakkaimminkin myskiltä tuoksuvissa hajuvesissä aine on laimennettu 3-prosenttiseksi, mutta historia tuntee myös poikkeuksia, kuten seuraavassa listan kohdassa selviää.
Sivetoni
Kuva: surtr | CC BY-SA 2.0 | Kuvaa rajattu
Sivetoni on paksua, voimakkaalta tuoksuvaa eritettä, jota saadaan sivettikissojen anaalirauhasista. Sivettikissoja elää Afrikassa ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, mutta kaikkein arvokkain sivetoni tulee etiopialaisilta tiloilta, joissa sivettikissoja tarhataan epäinhimillisissä oloissa.
Sivettikissat eivät nimestään huolimatta ole kissoja. Tehdään nopea käynti taksonomian puolelle: Petoeläinten lahko jaetaan kahteen alalahkoon: Caniformia ja Feliformia (”koiramaiset ja kissamaiset”). Feliformiaan kuuluvia heimoja ovat muun muassa kissaeläimet, mangustit, hyeenat ja sivettieläimet.
Sivetoni on yksi maailman vanhimmista hajusteista ja ruokien lisäaineista, ja suurena määränä sen haju on pistävä. Aromista kertoo jotain se, että aikoinaan sivetonia on ”lantrattu” vauvojen ulosteella. Tällä kepulikeinolla kaupustelijat saivat paremman tuoton, sillä hajuste meni sekoituksineen täydestä.
Pienenä määränä ja alkoholilla laimennettuna sivetoni, kuten tämän listan muutkin tuoksut, on oiva lisä hajuvesiin. Sivetoni antaa hienoisen kukkaistuoksun, jota ovat käyttäneet kaikki suuret hajuvesivalmistajat. Nykyisin sivetoni valmistetaan synteettisesti, tai sitten sen käytöstä on luovuttu kokonaan, sillä monet valmistajat eivät käytä eläinperäisiä raaka-aineita enää ollenkaan. Toisaalta on olemassa arvokkaita luksushajuvesiä, joihin edelleen laitetaan pirskahdus sivettikissojen anaalirauhasten eritettä.
Ehkäpä maailman kuuluisimman parfyymin, Chanel No 5, alkuperäinen resepti sisälsi arvioiden mukaan käsittämättömät 15 prosenttia sivetonia ja 15 prosenttia aiemmin mainittua myskiä. Mukana oli myös ripaus jasmiinin tuoksua, jonka alkuperä selvisi myös aiemmin tällä listalla.
Chanel No 5 oli siis aikamoisen tuhti paketti eri aromeja. Kun Gabrielle ”Coco” Chanel pyysi parfymööri Ernest Beaux’ta luomaan ”naisen parfyymin naisen tuoksulla”, ei hän ehkä tiennyt mitä kaikkea Beaux pullottaisi. Vaikka Chanel No 5 on pitänyt ikonisen tuoksumaailmansa jo vuosisadan ajan, on nykyinen kukkainen suihkaisu huomattavasti alkuperäistä kevyempi.
Sivetoni ei hurmaa tuoksullaan ainoastaan ihmisiä, vaan se tehoaa myös eläimiin. Newyorkilaisen Bronxin eläintarhan työntekijät keksivät kokeilla erilaisia sivetonia sisältäviä parfyymeja houkuttelemaan jaguaareja. He huomasivat, että Calvin Kleinin Obsession for Men toimi parhaiten ja piti kissat pisimmän aikaa kiinnostuneina.
Guatemalan viidakoissa jaguaareja tutkivat biologit ovat ottaneet kyseisen tuoksun avukseen, jotta saisivat kuvattua arkoja petoja luonnossa – menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi. Intian viranomaiset ovat myös koko 2010-luvun ajan käyttäneet samaista Calvin Kleinin parfyymia napatakseen ihmisiä tappaneita tiikereitä. Chanel No 5 oli myös kokeilussa, mutta Obsession oli tehokkain.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi linnut lentävät päin ikkunoita ja voiko tuolle ikävälle törmäilylle tehdä jotain.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi linnut lentävät päin ikkunoita?
Ikkunasta kuuluu kopsahdus. Voi ei! Lintu lensi lasia päin! Joskus ne tokenevat törmäyksestä, mutta toisinaan linnun matka päättyy siihen. Miksi linnut sitten niin usein lentävät päin ikkunoita?
Kirkas ikkuna on linnulle petollinen, sillä se näkee siitä heijastuvat puut ja pensaat, jotka vaikuttavat sen silmiin hyviltä suoja- ja lepopaikoilta. Toisaalta ne voivat nähdä ikkunan läpi sisäkasveja, jotka yhtälailla houkuttelevat luokseen. Linnut saattavat pyrkiä laskeutumaan oksalle, varsinkin jos kyseessä on iso huonekasvi.
Ja vaikka mitään kasvillisuutta ei olisi lähimaillakaan, voi ikkunasta heijastua yksinkertaisesti taivas, jota kohti lintu halajaa lentää. Petollisia ovat myös sellaiset talot, joissa ikkunoista näkee läpi rakennuksen – linnulle näyttää siltä, kuin maisema jatkuisi esteettä. Sen ajatuksena on vain lentää huoneen läpi.
Yöaikaan linnut lentävät rakennusten ikkunoihin aivan toisesta syystä. Silloin kyse on valosta, jota kohti lintu pyrkii lentämään. Valitettavasti ”valoa kohti” saa usein kohtalokkaan merkityksen.
Toisinaan ikkunaan törmääminen voi olla reviirin puolustamista. Näin käy varsinkin keväisin. Tällöin lintu lentää, tai paremminkin hyökkää, ikkunaan toistuvasti lyhyeltä etäisyydeltä. Lintu ei ymmärrä, että ikkunasta näkyy sen oma kuva, vaan se luulee heijastusta kilpakumppaniksi. Tällainen uhittelu ja hyökkiminen ei yleensä vahingoita lintua, sillä vauhti ei ole kova. Ärsyttävää toistuva kolahtelu toki voi olla – sekä linnulle että ikkunan toisella puolella oleville ihmisille.
Näin törmäämisriskiä voi vähentää
Koska erilaiset heijastukset ovat suurimpia syitä lintujen törmäilyyn, voi sitä vähentää esimerkiksi pitämällä ikkunoissa vaaleita päiväverhoja. Ne säästävät lintuhenkiä, mutta eivät kuitenkaan vähennä merkittävästi valoisuutta sisällä.
Jos lintujen törmäily ikkunoihin on toistuvaa, voi ikkunoihin liimata haukkatarroja. Petolinnun muotoinen kuva säikäyttää pienet linnut ajoissa. Haukkatarroja voi ostaa kaupoista tai sitten sellaisen voi taiteilla ihan itse ja kiinnittää ikkunaan vaikkapa sinitarralla. Suurehkon petolinnun siluetti ikkunassa ei välttämättä miellytä kaikkien silmää, mutta ainakaan ikkunan alta ei tarvi olla jatkuvasti keräämässä niskojaan taittaneita pikkulintuja.
Ja tässä tulee kaikkein yksinkertaisin vinkki: Jätä ikkunat pesemättä. Pölyiset ja likaiset ikkunat eivät heijasta samalla tavalla kuin putipuhtaat. Jos joku kehtaa päivitellä likaisia ikkunoitasi ja laiskuuttasi, niin nyt sinulla on antaa arvostelijoille erittäin pätevä syy.
Lue myös:
Yleistieto
Mistä keisarileikkaus on saanut nimensä? Yhteys Julius Caesarin syntymään on vain sitkeä myytti
Lukijoiden kysymyksissä selvitämme tänään sen, että mistä keisarileikkaus on saanut nimensä. Onko sillä jotain tekemistä keisarin kanssa ja jos on, niin kenen keisarin?
Nimen alkuperän lisäksi tiedossa on pari mielenkiintoista faktaa sektioon liittyen: kerromme itselleen keisarileikkauksen tehneestä naisesta sekä siitä, miten henkiä pelastava operaatio vaikuttaa ihmisen evoluutioon tulevaisuuden synnytyksiä hankaloittavasti.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä keisarileikkaus on saanut nimensä?
Tarina siitä, että Rooman yksinvaltias ja suuri sotasankari Julius Caesar olisi ”syyllinen” keisarileikkauksen nimeen, on myytti. Ensimmäinen ongelma tässä sitkeässä urbaanilegendassa on se, että ensimmäisen kerran Caesarin syntymisestä leikkauksen avulla kirjoitettiin reippaasti ajanlaskun alun jälkeen. Caesar syntyi vuonna 100 eaa. Ehkäpä aiheesta olisi mahtavan valtiomiehen kohdalla kirjoitettu jo aiemmin!?
Toinen myytin todenpitävyyttä vastaan puhuva fakta on se, että Caesarin äiti Aurelia Cotta oli elossa, kun poika lähti ensimmäisille sotaretkilleen. Selviäminen leikkauksesta oli tuolloin hyvin epätodennäköistä. Tokikaan se ei ollut mahdotonta, sillä esimerkiksi juutalaisten Talmudissa ja monien muiden kulttuurien kirjoituksissa on paljon viittauksia onnistuneisiin keisarileikkauksiin. Mutta Rooman tasavallassa oli Caesarin syntymän aikaan tapana, että vauva leikattiin ulos vain siinä tapauksessa, että äiti oli joka tapauksessa kuolemassa tai jo kuollut.
Kun Caesar nousi valtaan, määräsi hän lain, jonka mukaan jokainen raskaana ollut nainen oli leikattava auki; oli hän elossa tai ei. Jos kohtalo oli määrännyt naisen saamaan lapsen, oli lapsi otettava ulos.
Todennäköisesti keisarileikkauksella ei siis suoranaisesti ole mitään tekemistä Julius Caesarin tai hänen jälkeensä Roomaa hallinneiden keisareiden kanssa. (Sivuhuomio: Julius Caesar ei koskaan ollut keisari, mutta keisarin arvonimi on johdettu hänen nimestään). Yksinkertaisin selitys sanan alkuperälle on se, että leikata on latinaksi caedere ja kuolleesta äidistä ulos leikattua lasta kutsuttiin termillä caesones. Keisarileikkaus lienee siis johdettu näistä sanoista.
Milloin tehtiin varmuudella ensimmäinen onnistunut keisarileikkaus?
Vaikka sekä äidin että lapsen selviämisestä on viittauksia jopa muutamia tuhansia vuosia vanhoissa kirjoituksissa, voidaan ensimmäisenä historiallisesti luotettavana operaationa pitää vuonna 1610 Saksan Wittenbergissä tehtyä keisarileikkausta. Sen suoritti kirurgi Jeremias Trautmann.
Tätä aiemminkin Keski-Euroopassa oli dokumentoitu onnistunut operaatio, mutta historiallisesta paikkansapitävyydestä ei voida olla varmoja, sillä tapahtumat kirjoitettiin muistiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Kertoman mukaan vuoden 1500 tienoilla sveitsiläinen Jakob Nufer suoritti leikkauksen vaimolleen, joka oli kärsinyt päiväkausia synnytystuskista eivätkä lääkärit osanneet auttaa. Ammatikseen sikoja kuohinut Nufer ei kuitenkaan jäänyt avuttomaksi vaan pelasti sekä vaimonsa että lapsensa.
Keisarileikkauksilla on vaikutus ihmisen evoluutioon
Keisarileikkaus on elämiä pelastava operaatio, mutta samanaikaisesti se hankaloittaa tulevaisuuden synnytyksiä. Sektio nimittäin pienentää naisten lantioita ja kasvattaa syntyvien lasten kokoa.
Vuosisatoja sitten oli tavallista, että pienikokoisen lantion omaavat naiset kuolivat synnytyksessä, kun lapsi ei mahtunut ulos alateitse – ja saman kohtalon koki syntyvä lapsi. Joten yksinkertaisesti sanottuna ne naisen geenit, jotka saavat aikaan pienen lantion, eivät päässeet siirtymään jälkikasvulle. Nykypäivänä kapean lantion omaavat naiset selviävät synnytyksestä keisarileikkauksen ansiosta. Näin ominaisuus pääsee siirtymään lapsille ja edelleen tuleville sukupolville.
Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan vielä 1960-luvulla 30:llä vastasyntyneellä tuhannesta oli sen verran kookas pää, että alatiesynnytys oli mahdoton. Nykyään tuo ominaisuus on 36:lla lapsella tuhannesta. Kasvu voi kuulostaa vähäiseltä, mutta se on 20 prosentin korotus. Tutkimusta johtanut tohtori Philipp Mitteröcker, joka työskentelee Wienin yliopiston teoreettisen biologian laitoksella, kertoo muutoksen johtuvan siitä, että nykyään suurikokoisetkin lapset selviävät keisarileikkauksen ansiosta hengissä.
Nämä kaksi edellä mainittua ominaisuutta eli syntyvän lapsen suuri koko ja naisen kapea lantio muodostavat ongelman. Fakta on karu: luonnonvalinta on aiemmin karsinut liian kookkaat vauvat. Ja sitä se tekisi nytkin – ilman keisarileikkausta. Mitteröcker haluaa kuitenkin muistuttaa, että hänen ja muun ryhmän tarkoitus ei missään nimessä ole arvostella keisarileikkausta ja muita lääketieteen keinoja, joilla ihmisiä pidetään hengissä. Hän vain toteaa, että evolutiiviset seuraukset on huomioitava; ne ovat jo olemassa ja nähtävissä.
Keisarileikkauksen voi tehdä myös itselle
Kyllä, ainakin yhden naisen tiedetään suorittaneen keisarileikkauksen onnistuneesti itselleen. Vuoden 2000 maaliskuussa meksikolainen Ines Ramírez huomasi synnytyksensä alkavan. Hän asui syrjäisessä, 500 asukkaan kylässä, jossa oli vain yksi puhelin. Ramírez oli seitsemän lapsen äiti, joten synnytyksen käynnistyminen ei aiheuttanut paniikkia.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut odotetusti, sillä kovista kivuista kärsinyt Ramírez oli ponnistellut 12 tuntia yksin pienessä mökissään eikä synnytys ollut juurikaan edennyt. Koska 40-vuotiaan Ramírezin edellinen raskaus oli päättynyt ikävästi – lapsi syntyi kuolleena, sillä hän ei ehtinyt sairaalaan keisarileikkaukseen – eikä nainen halunnut käydä läpi samaa tuskaa uudelleen, päätti hän leikata itsensä auki.
Lähteestä riippuen Ramírez valmistautui operaatioon juomalla joko lähes 100-prosenttista puhdistukseen käytettävää alkoholia tai kolme lasillista tiukkaa viinaa – oli miten oli, nainen hörppäsi hieman kivunlievittäjää ja tarttui 15-senttiseen keittiöveitseen.
Hän leikkasi itseään tunnin verran ja veti lopulta ulos kohdustaan terveen pojan, joka hengitti ja itki välittömästi. Ramírez kertoo leikanneensa napanuoran saksilla ja menettäneensä sitten tajuntansa. Kun hän tokeni takaisin tajuihinsa, kääri hän leikellyn ja verta vuotavan vatsansa vaatteilla ja kehotti kuusivuotiasta poikaansa hakemaan apua. Useita tunteja myöhemmin kylän hoitaja saapui mökkiin ja löysi Ramírezin olosuhteisiin nähden hyvävoimaisena makoilemassa vastasyntyneen vauvansa vieressä.
Tuore äiti kuljetettiin lähimpään sairaalaan, joka sijaitsi kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Sairaalassa lääkärit korjasivat omatoimisessa keisarileikkauksessa tapahtuneita tuhoja ja nainen toipui täysin.
Ramírez on yksi hyvin harvoista naisista, jotka ovat suorittaneet onnistuneen keisarileikkauksen itselleen. Useimmiten äärimmäisessä tilanteessa suoritettu itseoperointi on johtanut joko äidin, lapsen tai molempien kuolemaan. Tapauksesta kirjoitettiin tieteellinen artikkeli, joka julkaistiin International Journal of Gynecology and Obstetrics -lehdessä joulukuussa 2003.
Vaikka kaikki päättyi onnellisesti, ei Ramírez suosittele kenenkään ottavan mallia hänen päätöksestään ja operaatiostaan.
Lue myös:
Yleistieto
Huhtikuun yltiöpositiiviset lapset ovat syntyneet menestymään – faktoja ja henkimaailman juttuja huhtikuusta
Huhtikuu on pyörähtänyt käyntiin, joten tällä listalla paneudutaan siihen liittyviin faktoihin. Tiedossa on syntymäkiviä ja henkieläimiä, sekä faktaa siitä, miten huhtikuussa syntyminen vaikuttaa ihmisen ominaisuuksiin.
Listafriikki selvittää myös muun muassa sen, mistä huhtikuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri huhtikuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista kiinnostuneille.
Ja loppuun vielä summaus siitä, milloin mitäkin kannattaa tehdä – vanhan maanviljelijöiden kalenterin mukaan. Kukapa uskaltaisi uhmata tuota opusta touhuilemalla omiaan ilman ohjeistusta!?
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Huhtikuun 19. päivään saakka horoskooppimerkki on tulimerkkeihin kuuluva Oinas. Oinaat ovat kunnianhimoisia ja idealistisia maailmanparantajia, joiden seuraan muut luonnostaan hakeutuvat. Tulimerkin alla syntyneet myös nauttivat muiden ihailusta. Oinaiden henkieläin on omapäinen, päättäväinen, urhea ja impulsiivinen gepardi, joka on syntynyt johtajaksi.
Kuun lopussa syntyneiden horoskooppimerkki on Härkä. Härkä kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat realisteja ja käytännönläheisiä. Maamerkki on asioita aikaansaava tekijä, joka tekee ympärillään olevien elämästä parempaa. Härkien henkieläin on luottava, käytännöllinen, taiteellinen ja lojaali jääkarhu. He ovat lempeitä, mutta jos jokin uhkaa heitä tai heidän läheisiään, niin tiedossa on tiukka taistelu.
Jos olet syntynyt tässä kuussa, niin osuivatko nämä kuvailut yhtään kohdalleen?
Lue myös: Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Tässä vinkki kaikille huhtikuussa syntyneille: Jos joku kyselee lahjatoivetta, niin sano kirkkain silmin, että haluaisit synttärilahjaksi mitä tahansa, missä on syntymäkivesi. Huhtikuun syntymäkivi on nimittäin timantti!
Timantti symboloi pitkäikäisyyttä, voimaa, kauneutta ja onnellisuutta – jos nyt haluaa jotain lisäsyitä sille, miksi timantit ovat paras mahdollinen syntymäkivi.
Huhtikuussa syntyneiden syntymäkukkia ovat viattomuutta, uskollisuutta ja muutosta symboloiva päivänkakkara sekä autuaaseen nautintoon, ystävyyteen ja hyvästeihin liitettävä hajuherne (kuvassa). Hajuherne tunnetaan myös nimellä tuoksunätkelmä.
Huhtikuun lapset ovat syntyneet menestymään
Huhtikuussa syntynyt voi kiittää vanhempiaan, jos haluaa toimistonsa ovessa lukevan toimitusjohtaja, sillä keväällä syntymäpäiviään viettävistä tulee muuhun vuoden aikaan syntyneisiin verrattuna todennäköisemmin menestyneiden suuryhtiöiden johtajia.
Tämä on ihan tutkittua tietoa ja perustuu Economic Letters -lehdessä julkaistuun tutkimukseen. Siinä kerättiin toimitusjohtajien syntymäaikoja, ja erot vuodenaikojen välillä olivat tilastollisesti merkittäviä. Maaliskuussa ja huhtikuussa syntyneitä johtajia oli lähes kaksinkertainen määrä verrattuna kesällä syntyneisiin.
Mutta onneksi nämä ovat vain tilastoja! Tässä kuussa syntyneet eivät tokikaan voi vain odotella tittelin tulevan kohdalleen, eivätkä muulloin syntyneet voi heittää kirvestä kaivoon tekosyynä.
Huhtikuussa syntyneet hakeutuvat tasaisesti erilaisiin ammatteihin
Jos toimitusjohtajuus ei ole haaveena, niin huhtikuussa syntyneet voivat olla turvallisin mielin – vaihtoehtoja on loputtomasti.
Erään brittitutkimuksen mukaan tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin; esimerkiksi lääkäreinä toimii tammikuussa syntyneitä prosentuaalisesti enemmän kuin muina kuukausina syntyneitä. Joulukuussa syntyneet taas hakeutuvat hammashoidon pariin, helmikuun lapsista tulee taiteilijoita ja lentäjien joukossa on eniten maaliskuussa syntyneitä.
Huhtikuussa syntyneet sen sijaan jakautuvat varsin tasaisesti jokaiseen 19 tutkittuun ammattiin, joten summa summarum: mahdollisuudet ovat rajattomat!
Huhtikuussa syntyneet ovat keskimääräistä positiivisempia
Huhtikuussa syntyneillä on aina lasi puoliksi täynnä. Positiivisuus on paikoittain jopa ylitsepursuavaa, mutta toisaalta tässä maailmassa se ei voi olla huono juttu. Sekä huhtikuussa että toukokuussa syntyneitä on yltiöpositiivisten joukossa kaikkein eniten.
Mistä nämä tässä ja muutamassa edeltävässä listan kohdassa mainitut erot sitten johtuvat? Eikö astrologia olekaan humpuukia?
Anteeksi kaikki horoskooppeihin uskovat, mutta tähtien asennolla ei ole mitään tekemistä elämän kannalta, mutta syntymäkuukaudella toki on. Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa.
Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen elämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä. Nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.
Huhtikuun suomenkielinen nimi
Monet suomenkieliset kuukausien nimet kuvaavat maaseudulla tiettynä ajankohtana tehtäviä töitä. Huhtikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi, joka on nimetty näin. Keväthankien aikaan käytiin merkitsemässä ja kaatamassa havupuut, jotka sitten jätettiin kuivumaan ja odottamaan seuraavana kesänä tapahtuvaa kaskenpolttoa.
Havupuukaski eli huhta eroaa tavallisesta kaskesta siten, että siinä poltetaan nimenomaan havupuita. Huhtipuut olivat yleensä suurikokoisia ja sijaitsivat erämaassa kaukana asutuksesta. Enimmäkseen nuoresta koivusta koostuva tavallinen kaski sen sijaan poltettiin lähellä kyliä. Viron kielessä kask muuten tarkoittaa koivua. Huhtikuun nimi on johdettu huhdasta, joka yhdyssanoissa esiintyy muodossa huhti – samalla tavalla kuin lehmä ja lehmihaka.
Huhtikuuta on kutsuttu myös suvi-, sulama- ja kiimakuuksi. Kevät on jo hyvässä vauhdissa, kun lumet sulavat ja sää hiljalleen lämpenee. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle. Ja tuo kiimakuu – kevät saa hormonit hyrräämään ja huhtikuu on metsäkanalintujen, kuten teeren ja metson, soidinaikaa.
On myös esitetty, että nimi tulisi huhtoa-sanasta, joka joissakin murteissa tarkoittaa samaa kuin ’huuhtoa’. Huhtikuussa maa huuhtoutuu tai huhtoutuu lumesta.
Mistä april erilaisine versioineen on peräisin?
Monessa muussa kielessä huhtikuu on jonkinlainen versio latinankielisestä Aprilis-sanasta. Aprilis oli aikoinaan johdettu aperio-sanasta, joka tarkoittaa avaamista; keväällä luonto ”avautuu” talven jäljiltä.
Mutta aivan yhtä mieltä Apriliksen alkuperästä ei kuitenkaan olla, sillä joidenkin mielestä se viittaa apricus-sanaan, joka tarkoittaa aurinkoista. Huhtikuu nähdään pohjoisella pallonpuoliskolla auringon ja keväisen kasvun kuukautena.
Ja vielä erään eriävän teorian mukaan huhtikuu sai latinankielisen nimensä kreikkalaiselta Afroditelta – kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelta. Roomalaisessa mytologiassa Afroditen vastine on Venus ja huhtikuu oli Rooman valtakunnassa Venukselle pyhitetty kuukausi. Myös etruskit, Keski-Italiassa ennen Rooman laajentumista asunut kansa, juhlivat tässä kuussa samanlaista jumalatarta, joka tunnettiin nimellä Apru. Etruskien tavat ja kulttuuri sulautuivat roomalaiseen, joten ehkäpä nimi tuli sitä kautta.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
Sitten olemme saapuneet listan viimeiseen kohtaan – The Old Farmer’s Almanacin ohjeisiin.
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Tähän pääsiäisviikonloppuun löytyy maanviljelijän almanakasta paljon kaikenlaista puuhaa. Suotuisia aktiviteetteja tähän ajankohtaan ovat oluen ja siiderin paneminen, vihannesten ja hedelmien säilöminen, hapankaalin valmistaminen, retkeily, sekä lasten opettaminen potalle. Siitä vain valitsemaan mieluista tekemistä!
Kuun 24. päivä on paras ajankohta aloittaa uusi ruokavalio, jos tarkoitus on lisätä elopainoa. Kun lautasmalli on rukattu uuteen uskoon, on syytä panna myös hammaskalusto kuntoon. Tähän huhtikuun paras hetki on 26.-27. päivä. Tällöin on syytä myös poimia hedelmät; joka ei ehkä meidän leveysasteilla ole toimiva neuvo!
Jos suunnittelet minkä tahansa projektin aloittamista, niin esityöhön on hyvin aikaa, sillä huhtikuun ainoa sopiva hetki siihen on aivan kuukauden lopussa, 18. päivä.
Ja jos se menee ohi, niin aina on toukokuu!
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi kelloja siirretään. Kelloja siirretään EU-maissa aina lokakuun ja maaliskuun viimeisenä sunnuntaina – ja ensi yönähän koittaa jälleen tuo hetki.
Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi kelloja siirretään?
Blah, kellojen siirtäminen! Miksi, milloin, miksi ja ennen kaikkea MIKSI?
No kelloja siirretään siksi, että Saksassa haluttiin ensimmäisen maailmansodan aikana säästää kivihiiltä ja sähköä sotimiseen. Saksan talous oli vuonna 1916 romahtamispisteessä, joten jostain oli säästettävä.
Isossa-Britanniassa oli jo vuonna 1907 heitetty ilmoille idea kesäajan käyttöönotosta, koska kevään ja kesän valoisat tunnit ”menevät hukkaan” ihmisten nukkuessa. Brittihallitus ei kuitenkaan hyväksynyt rakennuttaja William Willettin ehdotusta, sillä sen katsottiin rikkovan säännöllistä vuorokausirytmiä.
Jep, tästähän me kaikki voimme olla yhtä mieltä!
Willet perusteli kesäaikaan siirtymistä valoisan ajan tehokkaammalla käytöllä ja valoisuuden osumista paremmin aktiiviseen työskentely- ja opiskeluaikaan. Willettin mukaan valoisien tuntien hyödyntäminen säästi myös energiaa. Ja juuri se kiinnitti saksalaisten huomion.
”Ajateltiin, että jos aamulla on enemmän valoa, se säästää energiaa. Tuohon aikaan se tarkoitti hiiltä.”, kertoo Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa Ylen haastattelussa. Marjomaan mukaan kaikki sodassa mukana olleet suurvallat ottivat kesäajan käyttöön Saksan esimerkkiä seuraten, mutta siitä luovuttiin sodan loputtua. Toisen maailmansodan aikana sama ruljanssi toistui; tällä kertaa myös Suomessa. ”Kesäaikaa ajateltiin – – sellaisena asiana, johon voidaan ihmiset pakottaa sota-aikana”, jatkaa Marjomaa.
Kun öljykriisi iski 1970-luvulla, turvauduttiin kesäaikaan jälleen energian säästämiseksi, mutta sillä kertaa päätös piti. Pikkuhiljaa seuraavan vuosikymmenen aikana suurin osa maailman valtioista lähti leikkiin mukaan. Suomessa kesäaikaan on siirrytty säännöllisesti vuodesta 1981 lähtien.
Jo vuonna 2018 Euroopan komissio ehdotti, että EU:ssa jätettäisiin erillinen kesäaika historiaan. Seuraavana vuonna Euroopan parlamentti jopa äänesti siitä, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin ja tulos oli lopettamista puoltava. Tavoitteena oli, että viimeinen kellojen siirtäminen tapahtuisi Euroopan unionissa vuonna 2021. Muutokseen tarvitaan sekä EU:n neuvoston että parlamentin päätös, mutta toistaiseksi asian käsittely on pysähtynyt neuvostossa.
Koskahan kelloja siirretään viimeisen kerran ja päästään vihdoin eroon tuosta sodanaikaisesta hätäkeinosta!?
Vielä ei ole sen aika, sillä jälleen ensi yönä siirrämme kelloja tunnilla eteenpäin. Siirto tapahtuu aamukolmelta.
Lue myös:
Yleistieto
Ensimmäisistä myyntiautomaateista ostettiin vihkivettä – 5 tuttua asiaa, joiden alkuperä voi yllättää
Arkisessa käytössä olevat asiat ja esineet eivät aiheuta suuria sykähdyksiä sisimmässä, sillä ne ovat niin tavallisia. Mutta tämä lista saa meidät katsomaan niitä tylsimpiäkin juttuja täysin uudelta kantilta.
Tutustumme muun muassa siihen, miten kuplamuovi keksittiin ja minkälainen on minigolfin syntytarina. Jälkimmäisenä mainitun historiaan liittyy olennaisesti se, että normaalin golfin pelaamista pidettiin liian irstaana touhuna naisille.
Tässä tulee viiden tutun asian yllättävää ja mielenkiintoista alkuperää!
Kuplamuovi
Kuplamuovia on käytetty 1960-luvulta lähtien pakkausmateriaalina, kun Frederick W. Bowels keksi kääriä IBM 1401 -tietokoneet kuljetuksen ajaksi tähän poksahtelevaan materiaaliin.
Kuplamuovi oli kuitenkin keksitty jo muutamia vuosia aiemmin, mutta täysin toiseen tarkoitukseen. Newjerseyläiset insinöörit Alfred Fielding ja Marc Chavannes liimasivat vuonna 1957 kaksi suihkuverhoa yhteen luodakseen tapettia, jossa oli muodin mukaisesti tekstuuria liimauskohtien väliin jäävän ilman ansiosta.
Se ei kuitenkaan herättänyt laajaa innostusta sisustajissa, joten miehet vaihtoivat käyttökohteeksi kasvihuoneet: kaksinkertaisella suihkuverholla voisi eristää kasvihuoneita. No, siitäkään ei tullut valtavaa hittiä.
Sen jälkeen, kun Bowels oli napannut idean IBM:n käyttöön, ja vihdoin oli löytynyt järkevä sovelluskohde, oli kuplamuovilla vielä selätettävänään yksi ongelma – miten ihmiset saataisiin maksamaan materiaalista, kun sanomalehdillä voitiin suojata esineitä ilmaiseksi?
Veikkaan, että kuplamuovi löi läpi siinä vaiheessa, kun ihmiset hoksasivat, miten hauskaa ja samalla rauhoittavaa kuplien poksauttaminen on. Aivan sama, että siitä pitää maksaa!
Säästöpossu
Nykyäänhän säästölippaita on lukemattomia erilaisia, mutta se perinteisin on tietenkin säästöpossu. Oletko kuitenkaan ikinä miettinyt, että miksi juuri ”possu”. Monet kutsuvat myös mitä tahansa säästölipasta possuksi.
Säästöpossun tarina juontaa juurensa keskiaikaiseen Englantiin. Metalli oli raaka-aineena kallista, joten kulhot, lautaset ja muut keittiövälineet tehtiin usein punasävyisestä pygg-savesta. Jos ihmisillä sattui olemaan ylimääräinen kolikko, tiputtivat he sen pygg-purkkiin myöhempää käyttöä varten.
Tuolloin englantia puhuttiin hieman eri tavalla kuin nykyään, joten lausuttuna pygg oli ”pug”. Kun kieli muuttui, vaihtui myös y-kirjaimen lausuminen u:sta i:ksi. Pygg sanottiinkin ”pig”, joka siis on suomeksi sika. Vanhassa englannin kielessä sika oli ”picga”, ja muutaman vuosisadan aikana ”pygg” ja ”picga” muuntuivat kuulostamaan lausuttuina samalta.
Pygg-savi jäi unholaan, mutta kaikki perinteet eivät unohtuneet. Kun englantilaisia savenvalajia pyydettiin 1800-luvulla valmistamaan ”pygg bank” -lippaita, alkoivat he tekemään niitä possun muotoisina, joka tietysti ilahdutti erityisesti nuorimpia säästäjiä.
Myyntiautomaatti
Myyntiautomaatteja on nykyään kaikkialla: kouluissa, kaduilla, kuntosaleilla ja työpaikoilla. Ne vaikuttavat suhteellisen moderneilta keksinnöiltä, sillä automaattiin laitetaan rahaa tai kortti, jolloin kone tiputtaa halutun tuotteen luukusta ulos. Myyntiautomaatin idea on kuitenkin hyvin vanha, sillä suuntaamme antiikin Kreikkaan.
Jokaisesta myyntiautomaatista tipahtavasta kokiksesta tai suklaapatukasta saamme kiittää kreikkalaista matemaatikkoa ja mekaanikkoa Heron Aleksandrialaista, joka eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.
Hänen suunnittelemastaan automaatista ei kuitenkaan ostettu Snickersiä tai energiajuomaa, vaan vihkivettä. Kun kolikko työnnettiin sisään laitteeseen, aukesi venttiili väliaikaisesti ja sopiva määrä vihkivettä virtasi ostajan kerättäväksi. Tämä systeemi esti kuvaannollisesti kallisarvoisen vihkiveden varastamisen, mikä ilmeisesti oli tuohon aikaan yleinen juttu.
Paperiset nenäliinat
Pitkään nenäliinat olivat kankaisia, taskuun tai hihaan tungettavia rättejä. Ennen kuin paperiset nenäliinat tulivat käyttöön niistämis- tai suun pyyhkimistarkoituksessa, oli niillä täysin erilainen käyttökohde.
Kasvopaperit ja nenäliinat kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kaasunaamareiden suodattimiksi. Kimberly-Clark -yhtiö, joka keksi ohuet, biohajoavasta selluloosasta valmistetut paperit, kertoo niiden olleen puuvillaa huomattavasti parempi vaihtoehto sekä kaasunaamareihin virtaavan ilman suodattamiseen että haavojen sitomiseen.
Minigolf
Vaikka jonkinnäköistä golfia on pelattu jo ajanlaskumme alun tienoilla, löytyvät modernin golfin juuret 1400-luvun Skotlannista. Siitä täytyi tulla vielä jokunen vuosisata eteenpäin ennen kuin ensimmäinen minigolfrata näki päivänvalon; sekin toki Skotlannissa.
Golfin kehtona pidetään St. Andrewsin kaupungin vanhaa kenttää, jonka 18-reikäisellä radalla on varmuudella pelattu 1530-luvulla – todennäköisesti jo paljon aiemmin. 1800-luvun viktoriaanisessa Isossa-Britanniassa ei etenkään yläluokan naisille ollut tarjolla kovinkaan paljon urheilullisia vapaa-ajanviettotapoja – uskaliaimmat ehkä kokeilivat krokettia ja jousiammuntaa.
Moni nuori nainen kuitenkin vietti perheensä kanssa kesät St. Andrewsissa, jotta miesväki pääsi golfaamaan. Kun kentällä oli hiljaista, innostuivat jotkut naisista ja tytöistä itsekin kokeilemaan. Mutta tämä osoittautui riettauden huipuksi.
Oli täysin ennenkuulumatonta ja siveetöntä, että naiset nostivat julkisesti kätensä olkapäidensä yläpuolelle palloa lyödessään. Ilmeisesti tuohon aikaan käsien nostaminen oli täysin verrannollista siihen, että tänä päivänä juoksisi alasti kaupungin keskustassa.
Naiset olivat kuitenkin ehtineet innostua lajista, joten he löysivät porsaan reiän. Jos palloa vain puttaa, ei käsiä tarvitse nostaa, eikä kukaan voi siis pahoittaa irstailusta mieltään. Heille varattiin golfkentän laitamilta pieni kaninkolojen täyttämä alue, johon tehtiin 9-reiän minirata. Vuonna 1867 naiset perustivat St Andrews Ladies’ Putting Clubin, ja minigolf oli syntynyt.
Lue myös:
Lukijan kysymyksenä Listafriikki selvittää tällä kertaa sen, että onko leffoistakin tuttu paperipussiin hengittäminen tosiaan apukeino hyperventilaatioon vai onko kyseessä viihdeteollisuuden luoma myytti.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Paperipussi hyperventiloivalle – Onko tämä toimiva ratkaisu?
Jos julkisella paikalla alkaa hyperventiloimaan, niin jollakin on varmasti tarjota ruskeaa paperipussia, johon ensiapuna voi hengitellä. Näin ainakin kaikissa televisio-ohjelmissa ja elokuvissa tapahtuu. Mutta onko kyseessä vain viihdeteollisuuden luoma myytti vai auttaako paperipussiin hengittäminen oikeasti?
Hyperventilaatio eli liikahengitys tarkoittaa nimensä mukaan liian tiheää ja/tai syvää hengitystä, jolla voi olla vakavia seurauksia. Luonnollinen hapen ja hiilidioksidin suhde veressä muuttuu, kun liian voimakkaan sisäänhengityksen takia veren happipitoisuus kasvaa ja hiilidioksidimäärä laskee. Hiilidioksidipitoisuuden lasku muuttaa veren tavallista emäksisemmäksi, mikä voi johtaa respiratoriseen alkaloosiin, joka voi aiheuttaa muun muassa huimausta, kouristuksia, hengenahdistusta sekä puutumista ja pistelyä.
Ihminen poistaa uloshengitysilman mukana aineenvaihdunnan lopputuotteena syntyneen ylimääräisen hiilidioksidin, joten paperipussiin hengittäminen ei ole mikään urbaanilegenda. Tässä on pointtinsa, koska pussiin hengitellessään ihminen vetää keuhkoihinsa takaisin hiilidioksidia, joka palauttaa veren pH-tasapainon ja siten helpottaa hyperventilaation oireita.
Hyperventilaatio on yksi yleisimmistä paniikkikohtauksen oireista: Sydän tykyttää, kädet tärisevät ja tuntuu siltä kuin ilma loppuisi. Paperipussiin hengittäminen rauhoittaa hengitystä ja on toimiva tapa päästä pahimmasta kohtauksesta yli. Sitä ei kuitenkaan enää suositella hyperventilaation hoidossa.
Mutta ihan kepein perustein paperipussia ei kuitenkaan kannata kaivaa esiin, sillä ensin täytyy olla täysin varma, että hyperventilaatio johtuu nimenomaan paniikkikohtauksesta. Liikahengittäminen voi olla myös merkki keuhkokuumeesta, keuhkoveritulpasta, astmakohtauksesta tai jopa sydänkohtauksesta. Näissä tapauksissa elimistön hapensaantia ei saa missään nimessä estää, minkä paperipussiin hengittäminen siis tekee.
Paperipussin kanssa on syytä olla varovainen myös siinä tapauksessa, että hyperventilaation tiedetään olevan paniikkikohtauksen oire. Lääkäreiden varovaisen ohjeistuksen mukaan pussiin on turvallista hengittää 6-12 kertaa, jonka jälkeen se on syytä poistaa kasvoilta. Kenenkään muun ei myöskään saisi antaa pidellä pussia, vaan hengittelijän on itse kontrolloitava sitä.
Lue myös:
-
#vainsuomijutut5 päivää sittenAikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännöskappaleita
-
Yleistieto2 päivää sitten
Miksi linnut lentävät päin ikkunoita ja voiko törmäilyä mitenkään estää?
-
Viihde1 viikko sitten
Sylvester Stallone Beverly Hillsin kyttänä!? 10 ikonista leffaroolia, jotka melkein menivät jollekin muulle – osa 2
-
Yleistieto1 päivä sitten
Parfyymit: Top 10 erikoiset tai etovat hajuvesien ainesosat – osa 1
