Oudoimmat
10 henkilöä, jotka ovat olleet merkittävässä roolissa oman murhansa selvittämisessä
Jos pitäisi sanoa paras henkilö ratkaisemaan mikä tahansa murha, niin kuka se olisi? No tietenkin se ainoa varma silminnäkijä – uhri itse. Valitettavasti hän on kuitenkin kuollut.
Mutta joskus käy niin, että murhattu on jättänyt jälkeensä vihjeitä ja yrittänyt viimeisinä hetkinään kertoa tavalla tai toisella tekijän henkilöllisyyden. Ilman näitä tiedonmurusia murhat olisivat saattaneet jäädä ratkaisematta tai niissä tapauksissa, joissa tekijää ei ole saatu kiinni, oltaisiin rikostutkimuksissa lähes tyhjän päällä.
Ja vielä ennen kuin mennään murhatarinoiden synkkään maailmaan, niin varoituksen sananen. Mukana on muutama mystinen tapaus, joissa murhattu on kommunikoinut ”haudan takaa”, joten rikokset ovat ratkenneet ”yliluonnollisesti”.
Listafriikki on hyvin skeptinen kaiken tällaisen suhteen, mutta kerromme listalla kantaa ottamatta, mitä on tapahtunut ja kaikki voivat sitten tehdä omat päätelmänsä tapahtumien kulusta.
Russ Stager
Russ Stager oli pohjoiscarolinalaisen Durhamin lukion jalkapallojoukkueen valmentaja, jolla oli tapana nukkua ase tyynynsä alla. Kun Stager vuonna 1988 löytyi kuolleena sängystään ampumahaava päässään, kertoi leskeksi jäänyt Barbara Stager, että ase oli lauennut vahingossa.
Selitys meni virkavallalle läpi, joten kuolema kirjattiin onnettomuudeksi. Kukaan ei tuossa vaiheessa tiennyt, että Stager oli pidemmän aikaa nauhoittanut tuntemuksiaan kasetille ja vuodattanut nauhoitteelle pelkojaan ja epäilyksiään.
Vasta kuukausia traagisen ”onnettomuuden” jälkeen eräs oppilas löysi koulun lukkokaapista kasetin, joka oli nauhoitettu kolme päivää ennen Stagerin menehtymistä. Nauhalla voidaan kuulla Stagerin esittävän ilmoille kysymyksen: ”Miksi Barbara herättäisi minut puoli viideltä aamulla ottamaan särkylääkettä, vaikka olen sikeässä unessa eikä mihinkään satu?”. Stager oli jättänyt lääkkeet ottamatta, ja selvittänyt niiden sisällön: ne olivat unilääkkeitä.
Mies kertoi nauhalla vaimonsa ajautuneen pahoihin velkoihin, kirjoittaneen katteettomia sekkejä ja huhujen mukaan suudelleen toisen miehen kanssa. Stager oli myös kertonut ensimmäiselle vaimolleen Lynn Snow’lle pelkäävänsä henkensä puolesta.
Kasetin löytyminen johti murhatutkimukseen, jonka yhteydessä tuli esille, että Barbara Stagerin ensimmäinen aviomies oli aikoinaan myös menehtynyt tyynyn alla säilytetyn aseen tapaturmaiseen laukeamiseen. Nainen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Liberty German
Helmikuun 13. päivänä vuonna 2017 ystävykset Abigail Williams ja Liberty German olivat lähteneet vaeltamaan suosikkireitilleen Delphissä, Indianassa. Kun he eivät palanneetkaan kotiin, aloitettiin suuret etsinnät. Seuraavana päivänä heidän ruumiinsa löydettiin läheltä polkua.Germanin puhelimesta löydettiin paljon sekä maisemakuvia että yhteisposeerauksia Williamsin kanssa, mutta joukossa oli myös rakeinen kuva tuntemattomasta miehestä. Poliisin arvelujen mukaan German oli ottanut kuvan henkilöstä, koska uskoi tämän seuraavan heitä.
Jossain vaiheessa tilanne oli äitynyt uhkaavaksi ja German oli laittanut päälle ääninauhoituksen, jossa voidaan kuulla miehen sanovan ”down the hill” eli mäkeä alas. Poliisiin mukaan puhelimesta löytyi myös muuta epäiltyyn liittyvää todistusaineistoa, mutta sitä ei ole tutkinnallisista syistä paljastettu julkisuuteen.
Poliisit kutsuivat Liberty Germania sankariksi, joka rohkeasti ja kylmänrauhallisesti dokumentoi murhaajaa uhkaavassa tilanteessa ja tarjosi tärkeitä johtolankoja miehen nappaamiseen. Tuhansia kuulusteluja ja yli viisi vuotta myöhemmin paikallinen mies, Richard Allen, pidätettiin marraskuussa 2022 syytettynä kahdesta murhasta.
Yksityiskohtia ei ole annettu julkisuuteen edelleenkään, sillä oikeudenkäynti järjestetään aikaisintaan vuoden 2023 lopulla. Allen on alustavasti ilmoittanut olevansa syytön. Syyttäjän mukaan todistusaineistoa kerätään edelleen ja tutkinta on kaikkea muuta kuin valmis. Viranomaisilla on myös syytä uskoa, että 50-vuotias Allen ei toiminut yksin.
Aleksandr Litvinenko
Listan varmasti tunnetuin tapaus on venäläisen Alexander Litvinenkon myrkytysmurha vuodelta 2006. Litvinenko oli entinen KGB:n vakooja ja toiminut myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelun, FSB:n, agenttina. Hän oli vuosituhannen vaihteessa loikannut Isoon-Britanniaan, ja oli presidentti Vladimir Putinin äänekäs arvostelija. Virhe.
Marraskuussa 2006 Litvinenko joutui sairaalaan sairastuttuaan vakavasti. Sairastumisen syyksi epäiltiin ensin talliummyrkytystä. Hän ei kuitenkaan teoriassa jäänyt sängyn pohjalle makaamaan, vaikka käytännössä niin olikin, vaan työskenteli Scotland Yardin kanssa pitkiä päiviä antaakseen kaiken mahdollisen tiedon ennen menehtymistään.
Ilman Litvinenkon panosta murha olisi todennäköisesti jäänyt ratkaisematta. Hänellä oli selkeä kuva tapahtumien kulusta perustuen omaan agenttikokemukseensa.
Hän oli tavannut kaksi entistä agenttia Andrei Lugovoin ja Dmitry Kovtunin lontoolaisessa hotellissa ja tapansa mukaan painanut mieleensä pienimmätkin yksityiskohdat. Litvinenko kertoi juoneensa teetä tietystä pannusta, johon kumpikaan seuralaisista ei ainakaan hänen nähtensä ollut koskenut.
Vasta päivää ennen Litvinenkon menehtymistä lääkärit tulivat siihen tulokseen, että miehellä ei ollut talliummyrkytystä, vaan virtsanäyte osoitti pian koittavan kuoleman johtuvan radioaktiivisesta polonium-210:stä.
Tieto johti yksityiskohtaisiin tutkimuksiin miesten tapaamispaikkana toimineessa hotellissa. Esimerkiksi teepannusta, kupeista, Kovtunin hotellihuoneesta ja miesten vessasta löytyi järkyttävän suuria määriä aktiivista poloniumia.
Litvinenko menehtyi marraskuun 23. päivänä, mutta antoi ennen kuolemaansa lausunnon, jossa syytti presidentti Putinia suoraan nimeltä murhansa määrääjäksi.
Vuonna 2007 Lugovoita vastaan nostettiin Isossa-Britanniassa syyte, mutta mies oli aikaa sitten palannut Venäjälle, josta häntä ei ole suostuttu – tietenkään – luovuttamaan.
Amarjit Chohan
Englannissa asuva liikemies Amarjit Chohan katosi jäljettömiin helmikuun puolessa välissä vuonna 2003. Hän asui vaimonsa, kahden alle kaksivuotiaan poikansa ja vaimonsa äidin kanssa lähellä Lontoota ja omisti menestyvän hedelmiä ja vihanneksia kuljettavan rahtifirman.
Perhe ei ehtinyt olla miehestä kauaa huolissaan, sillä hekin katosivat vain muutamia päiviä Chohanin jälkeen.
Huhtikuun alussa Chohanin ruumis ajautui meren rantaan Etelä-Englannissa lähellä Portsmouthia. Hänelle tehtiin ruumiinavaus, mutta se ei paljastanut etsijöille mitään kuolemaa edeltäneistä hetkistä. Myöhemmin kesällä sekä vaimo Nancy että anoppi Charanjit Kaur löydettiin merestä samalla alueella. Pieniä poikia ei ole ikinä löytynyt.
Surmaajat olivat luulleet pääsevänsä pälkähästä, mutta Chohan oli ollut viime hetkinään eri mieltä.
Hän oli ilmeisesti aavistanut oman tulevan kohtalonsa, joten hän oli jollain ihmeellä saanut napattua sieppaajalleen ja tappajalleen saapunutta postia talosta, jossa häntä oli pidetty vankina useita päiviä. Chohan oli taitellut kirjeen moneen kertaan ja piilottanut sen sukkansa sisään.
Itse asiassa kirje jäi poliisiltakin huomioimatta, sillä sitä ei oltu löydetty ruumiinavauksessa. Vasta kuukausien päästä rikostutkijat kävivät todistusaineistoa uudelleen läpi, ja Chohanin sukasta löytyi vihje murhaajien jäljille. Vaikka paperi oli merivedessä lionnut, olivat nimi, Kenneth Regan, ja tämän osoite helposti luettavissa – huolellisen taittelutyön ansiosta.
Chohan johdatti poliisit suoraan murhaajien jäljille, ja kirjeestä liikkeelle lähteneiden tutkimusten jälkeen Regan ja tämän kaksi rikoskumppania Bill Horncy ja Peter Rees saatiin kiinni ja tuomittiin elinkautisiin vankeuksiin. Motiivina kylmäverisille murhille oli raha: Regan halusi Chohanin bisneksen itselleen.
Nadine Haag
Kun 33-vuotias uusiseelantilainen Nadine Haag löytyi joulukuussa 2009 kotinsa kylpyhuoneesta kuolleena, julistettiin tapaus sekä poliisin että kuolinsyyntutkijan toimesta itsemurhaksi. Hänen toinen ranteensa oli viilletty auki ja asunnosta löytyi Haagin käsialalla kirjoitettu itsemurhaviesti.
Sydneyssä, Australiassa, asuneen Haagin perhe ei kuitenkaan suostunut uskomaan itsemurhaan. Haag oli keskellä huoltajuuskiistaa entisen ja väkivaltaiseksi tiedetyn poikaystävänsä Nastore Guizzonin kanssa, ja hän oli juuri tehnyt suunnitelmia tyttärensä ja muun perheen kanssa joulun vietosta.
Guizzonin väkivaltainen historia ei ollut ainoa perhettä epäilyttänyt seikka. Ensinnäkin, viilto Haagin kädessä oli lähes luuhun asti, mikä on itsemurhatapauksessa harvinaisen syvä haava. Lisäksi rikospaikkatutkijat löysivät pilleripurkin, joka näytti kuin sieltä olisi otettu reilu annos ennen ranteen viiltämistä, mutta Haagin elimistöstä ei löytynyt jäämiä lääkkeestä.
Perhe palkkasi yksityisetsivän, joka sai puhelutiedoista selville, että Guizzon oli alunperin valehdellut olinpaikkansa murhapäivänä. Perheelle selvisi myös eräässä keskustelussa poliisin kanssa, että itsemurhaviestin lisäksi oli löytynyt toinen Haagin kirjoittama lappu.
Se oli puoliksi taitettu, repäisty paperin pala, jossa poliisin mukaan oli vain epämääräistä raapustusta. Poliisi kuitenkin Haagin perheen vaatimuksesta otti paperin esille ja kaikki huoneessa olijat hämmästyivät: lapussa luki ”He did it” eli hän teki sen. Myös paikalla ollut poliisi yllättyi, sillä viesti oli jäänyt alunperin täysin huomiotta.
Kaksi vuotta myöhemmin nuo kolme hyytävää sanaa, ”He did it”, löytyivät raaputettuna samaisen kylpyhuoneen seinästä. Karmaisevan löydön tekivät asunnon uudet vuokralaiset.
Vuonna 2013 kuolemansyyntutkija pyörsi Haagin perheen ja yksityisetsivän keräämien tietojen perusteella alkuperäisen lausuntonsa ja asettui poliisin kanssa vastakkain – kyseessä ei hänen mielestään ollut itsemurha. Lauselman jälkeen Haagin kuoleman tutkiminen avattiin uudelleen, mutta ei ole olemassa mitään todisteita, jotka osoittaisivat aukottomasti Guizzonin olleen tyttärensä äidin asunnossa murhan aikoihin.
Cebisile Happiness Khoza
Toukokuussa 2015 eteläafrikkalainen 23-vuotias opettaja Cebisile Happiness Khoza lähti maisema-ajelulle poikaystävänsä Siyamamkela Odwa Nompumzan kanssa. Päämääränä Nompumzalla oli syrjäinen ja hiljainen hiekkatie, jolta takaisin ei tullut kuin hän itse.
Nompumza iski Khozaa puukolla yli 20 kertaa, valeli tämän bensiinillä ja sytytti tuleen. Mies lähti murhapaikalta varmana siitä, että häntä ei ikinä osattaisi epäillä – tuskin ruumistakaan löydettäisiin. Hänellä oli jopa alibi valmiiksi mietittynä.
Nompumza ei voinut tietää, että maatessaan henkihieverissä puukotettuna ja tulessa, Khoza oli jättänyt vihjeen murhaajansa henkilöllisyydestä. Hän oli viimeisillä voimillaan pystynyt piirtämään hiekkaan Nompumzan puhelinnumeron kolme ensimmäistä numeroa: 071.
Numerot ja surmapaikan lähistöltä löydetty bensiinipurkki, jossa oli Nompumzan sormenjälkiä, johtivat miehen pidätykseen, ja hänet tuomittiin huhtikuussa 2017 elinkautiseen vankeuteen tyttöystävänsä murhasta.
Catherine Ballesteros
Kesäkuussa 2004 filippiiniläinen Catherine Ballesteros löytyi Makatin kaupungissa sijainneen kotinsa lattialta kuolleena; häntä oli puukotettu 33 kertaa. Asunnosta puuttui lukuisia esineitä, joten poliisi arveli surman motiivin olleen ryöstö.
Rikospaikkatutkijat löysivät makuuhuoneen lattiasta verisen kengänjäljen ja huoneistosta saatiin kerättyä suuri määrä DNA-näytteitä, mutta ei ollut ketään, johon niitä verrata eikä tietokannoistakaan löytynyt osumaa.
Ennen ruumiinavausta uhrin vanhemmat pääsivät ruumishuoneelle jättämään hyvästit, ja kun äiti Emer syöksyi halaamaan elotonta tytärtään, tunsi hän tämän hengen ympärillään ja väitti kuulleensa hennon kuiskauksen, joka sanoi ”Baba”. Emer oli täysin varma, että tytär oli kertonut hänelle murhaajansa nimen.
Poliisi suhtautui informaatioon varauksella, mutta Emerin periksiantamattomuus sulatti virkavallan sydämet ja he päättivät äidin mieliksi kysellä naapurustossa hieman tarkemmin.
Kävi ilmi, että Catherinella oli naapuri nimeltään Ryan Jay Viscarra, joka tunnettiin lempinimellä Baba. Ilmeni myös, että Viscarra oli aiemmin syyllistynyt pikkurikoksiin ja näpistyksiin, ja epäilykset vain kasvoivat, kun miehen asunto oli tyhjillään.
Parin päivän etsintäoperaation jälkeen Viscarran täti antoi sukulaispoikansa olinpaikan ilmi, ja selvisi, että tämä oli juuri pidätetty Manilassa. Todistusaineisto oli Viscarran osalta musertava: hänen sormenjälkiään löytyi Catherinen asunnosta ja verinäytteet täsmäsivät. Lopulta mies tunnusti murhan ja istuu nyt elinkautista New Bilipidin vankilassa.
Karen Perez
Yhdeksäsluokkalainen juuri 15 vuotta täyttänyt Karen Perez katosi kesäkuussa 2016. Teksasilaisen nuoren naisen perhe, poikaystävä Jesus Campos Jr ja suuri määrä ventovieraita ihmisiä osallistuivat poliisin kanssa etsintöihin, ja kolmen päivän kuluttua Perezin osittain alaston ruumis löytyi Houstonissa tyhjillään olleesta asunnosta sullottuna tiskialtaan alapuoliseen kaappiin.
Surmapäivän tapahtumat alkoivat selvitä, kun Perezin puhelimen viestejä ruvettiin käymään läpi. Selvisi, että 15-vuotias poikaystävä Campos oli vaatinut tyttöä lintsaamaan kanssaan koulusta ja uhannut hänen ”elämänsä päättyvän verisesti”, jos hän ei ilmestyisi sovittuun paikkaan.
Perez vietti päivän Camposin kanssa ja valvontakamerakuvissa heidät voidaan nähdä käyvän ravintolassa syömässä ja poistuvan paikalta käsi kädessä. Kaikkein raskauttavimmat todisteet löytyivät kuitenkin Camposin puhelimesta.
Jostain syystä tiedostoista löytyi video, jolla ei näkynyt kuvaa, vaan tallenteella kuului ainoastaan ääni. Ne olivat Perezin viimeiset hetket elossa. Videolla Campos vaatii Pereziä harrastamaan kanssaan seksiä, ja kun tyttö ei suostu, alkaa Campos kuristamaan ja raiskaamaan tätä. Äänitteellä Perezin voidaan kuulla huutavan ”En halua kuolla” ja hän mainitsee Camposin nimeltä moneen otteeseen.
Puhelimesta löydettiin muitakin videoita ja kuvia, mutta ne oli otettu siinä vaiheessa, kun Perez oli jo menehtynyt. Miksi Campos olisi nauhoittanut yhden videon ilman kuvaa? Onko mahdollista, että Perez olisi jotenkin saanut laitettua puhelimesta nauhoituksen käyntiin, kuin hankkiakseen todistusaineistoa mahdollisen pahoinpitelyn ja raiskauksen varalle? Olisiko hän voinut arvata, miten kaikki tulee päättymään?
Marraskuussa 2018 Campos tuomittiin syylliseksi raiskaukseen ja murhaan, ja koska rikokset oli tehty alaikäisenä, tuomittiin hänet teloituksen sijaan elinkautiseen vankeuteen.
Ashley Howley
Vuonna 2004 Ashley Howley katosi lähellä Columbusta, Yhdysvalloissa. Syylliseksi epäiltiin poikaystävä Robert P. MacMichael II:sta, mutta mitään todisteita tätä vastaan ei ollut.
MacMichaeliin liittyvät kiinteistöt oli koirien kanssa käyty läpi, mutta mitään ei löytynyt. Tietämättään poliisit olivat kävelleet Howleyn haudan yli, sillä epäilykset syyllisestä pitivät paikkansa: MacMichael oli haudannut 20-vuotiaan Howleyn isänsä pihaan ja kaatanut päälle sementtiä. Ruumis löytyi vasta vuonna 2008, kun MacMichaelin ystävä Garret Kalish johdatti virkavallan oikeaan paikkaan.
Hautapaikka oli toki jo vuonna 2005 kerrottu poliisille meedio Kristy Robinettin (kuvassa) toimesta, mutta se ei riittänyt saamaan yksityisalueelle kaivuulupaa. Murhattu Howley oli ilmestynyt Robinettille unessa ja vaikuttanut kovin kostonhaluiselta. Kukapa murhan uhri ei olisi!?
Howley oli paljastanut Robinettille kaikki murhan yksityiskohdat, mitä hänellä oli murhan aikaan päällä ja kertonut, mihin hänen ruumiinsa on haudattuna. Robinettin tiedot vakuuttivat perheen ja poliisin, mutta virkavalta ei halunnut julkisesti tehdä meedion kanssa yhteistyötä. K
un MacMichael saatiin vihdoin kiikkiin, niin selvisi, että hän oli tappanut myös oman äitinsä ja tämän poikaystävän, joten heinäkuussa 2008 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kolmesta murhasta.
Elva Heaster Shue
Nyt mennään ajassa paljon taaksepäin, talveen 1897. Länsi-Virginian osavaltiossa, Yhdysvalloissa, 24-vuotias Elva ”Zona” Heaster Shue löytyi kuolleena kotoaan ja vaikutti menehtyneen luonnolliseen syyhyn.
Ruumiinavauksessa hänen kuolinsyykseen määriteltiin ”everlasting faint” eli iankaikkinen pyörtyminen, joka kaikessa järjettömyydessään muutettiin myöhemmin synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Sitä ei tiedetä, oliko Shue ollut raskaana, mutta ruumiinavauksen suorittanut lääkäri oli pari viikkoa aiemmin hoitanut häntä omien sanojensa mukaan ”naisellisen ongelman” vuoksi.
Shuen äiti Mary Jane Heaster ei sulattanut lääkärin epämääräisiä arvioita, sillä hänellä oli omat epäilyksensä. Shue ei ilmeisesti itsekään kokenut pyörtyneensä iankaikkisesti, sillä neljän päivän ajan hänen haamunsa ilmestyi Mary Jane -äidille kertomaan, mitä oikeasti oli tapahtunut.
Shuen haamu pisti kaiken peliin ja esitti kohtauksen Manaaja-elokuvasta, kun hän kiersi päänsä kokonaan ympäri vihjatakseen äidilleen, että hänen niskansa oli katkaistu. Heaster syöksyi tämän vastapaljastuneen informaation kanssa takaisin ruumishuoneelle ja vaati uuden tutkimuksen. Ja kuinka ollakaan, Shuen kaula oli pahoilla mustelmilla ja niska murtunut; kaulan ympärille laitettu huivi oli peittänyt vammat ensimmäisen ruumiinavauksen aikana. (Miten toimenpide oli onnistunut vaatteet päällä, sitä tarina ei kerro.)
Pääepäillyksi nousi Shuen aviomies Erasmus ja tutkimuksissa selvisi, että tämä oli ollut kahdesti aiemmin naimisissa, ja toinen avioliitto oli myös päättynyt vaimon epäilyttävään kuolemaan. Erasmus tuomittiin syylliseksi Elva-vaimon murhaan ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Vankeusaika jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli kolmen vuoden jälkeen tuntemattomaan sairauteen. Saattaahan olla, että hän vain pyörtyi ikuisesti.
Lue myös:
Oudoimmat
10 maailman oudointa testamenttia ja viimeistä tahtoa
Suomessa ei kovinkaan paljon pysty revittelemään testamenttia tehdessään. Viimeisen tahtonsa voi toki läheisille esittää ja toivoa, että sitä kunnioitetaan.
Mitenköhän sitä voisi olla kiusana niille, jotka asioita jäävät järjestelemään? Tältä listalta voi ottaa mallia oudoista viimeisistä toiveista ja siitä, miten tehdään pirullinen tai hauska testamentti. Sitten vain suunnittelemaan!
Listafriikki.com keräsi kymmenen kummallisinta testamenttia niin kuuluisilta kuin tuntemattomilta henkilöiltä.
Miljoonaperintö lemmikille
Hotelli- ja kiinteistömiljonääri Leona Helmsleytä kutsuttiin hänen eläessään ei-niin-mairittelevalla lempinimellä ”ilkeyden kuningatar”. Helmsley oli tuomittu veropetoksesta, ja kertomusten mukaan kohteli alaisiaan huonosti ja erotti heitä laittomasti. Hänen lemmikkikoiransa Trouble (suom. ongelma, pulma), oli varmasti eri mieltä omistajansa ilkeydestä. Helmsley kuoli vuonna 2007 ja jätti suurimman osan miljardiomaisuudestaan nimissään olleelle rahastolle, mutta lohkaisi siitä 12 miljoonaa rakkaalle Troublelle, jotta tämän elämänlaatu ja -tyyli eivät muuttuisi.
Kahdelle lapsenlapselleen Helmsley jätti 10 miljoonaa kummallekin, sillä ehdolla, että he kävisivät isänsä haudalla, mutta kaksi lastenlasta jäi ilman pennin hyrrää. Nämä perinnöttä jääneet jälkeläiset haastoivat testamentin, koska heidän mielestään 12 miljoonaa koiralle oli liikaa. (Kysyikö kukaan Troublen mielipidettä?).
Lapsenlapset voittivat oikeudessa, ja Troublen perintö väheni 2 miljoonaan. Silti aivan mukava potti, jolla Trouble varmasti eleli lokoisasti koko elämänsä vuoteen 2011 saakka. Hemmotellulla koiralla oli muun muassa vuorokauden ympäri oma henkivartijansa.
Sikarinkäryinen ehto perinnölle
Englantilainen Samuel Bratt rakasti sikareiden polttamista yli kaiken; se oli hänen lempipuuhaansa. Ilmeisesti hän kuitenkin rakasti vaimoaan enemmän, sillä sikareiden polttaminen oli mieheltä kiellettyä. Vaimo ei sietänyt niiden hajua.
Vuonna 1960 kuollut Bratt kunnioitti eläessään vaimonsa toivetta, mutta sikareiden hylkääminen oli selvästi ottanut koville, koska testamenttia laatiessaan hän oli asettanut erityisen ehdon perinnön saamiseksi. Muhkea 330 000 punnan perintö oli testamentattu kokonaisuudessaan vaimolle, kunhan tämä vain polttaisi viisi sikaria päivässä koko loppuelämänsä ajan. Tarina ei valitettavasti kerro, miten vaimon kävi.
Naisilta kielletty kirjasto
Yhdysvaltalainen asianajaja T.M. Zink, joka kuoli vuonna 1930, oli viimeisen päälle paskiainen. Zink jätti testamentissaan vaimonsa tyhjin käsin, viisi dollaria tyttärelleen ja lähes 50 000 dollaria rahastoon, jolla tuli rakentaa täysin ”naiseton” kirjasto.
Kaikkien kirjojen tuli olla miesten kirjoittamia eivätkä naiset saaneet missään tapauksessa astua jalallakaan Zinkin unelmien kirjastoon. Kummallista tahtoaan Zink selitti testamentissaan: ”Suunnaton vihani naisia kohtaan ei ole tuore tunne, eikä se perustu henkilökohtaisiin mielipide-eroihin heidän kanssaan, vaan on tulosta kokemuksistani naisten parissa ja heistä tekemistäni havainnoista sekä kaikesta, mitä olen oppinut kirjallisuudesta ja filosofiasta”. Katkeruutta ilmassa!?
Onneksi Zinkin perheen onnistui kumota testamentti oikeudessa, eikä mies ikinä päässyt kostamaan naisille; kirjasto jäi rakentamatta.
Tuhkat musteeksi ja sarjankuvan sivuille
Mark Gruenwald, Marvelin sarjakuvien pitkäaikainen toimittaja, kirjoittaja ja piirtäjä, menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vuonna 1996 vain 43-vuotiaana. Hänen tunnetuin työnsä kirjoittajana on Captain America, jonka lisäksi hän oli päätoimittajana The Avengers, Thor ja Iron Man -lehdissä. Hän loi myös täysin oman sarjakuvan Squadron Supreme -sankareille.
Nuoresta iästään huolimatta hänen viimeinen tahtonsa oli tullut hyvin selväksi perheelle ja ystäville. Gruenwald oli aina puhunut siitä, kuinka hän haluaa kuolemansa jälkeen päätyä osaksi rakastamiaan sarjakuvia. Lähipiiri kunnioitti toivetta ja Gruenwaldin tuhkat sekoitettiin musteeseen, jota käytettiin Squadron Supreme -sarjan ensimmäisessä, kaikki osat kattavassa kirjapainoksessa. Näin Gruenwald saa elää ikuisesti hahmojensa kautta, niinkuin aina oli toivonut.
Kaikki taiteelle
Ei ole mitenkään outoa, että joku testamenttaa ruumiinsa tieteelle. Se on itseasiassa erittäin tärkeää lääketieteelliselle tutkimukselle ja tietysti opetukselle. Mutta se on erikoista, että joku luovuttaa maalliset jäänteensä taiteelle.
Näin kuitenkin teki puolalainen säveltäjä André Tchaikowsky (ei sukua Pjotr Tšaikovskille), kun hän vuonna 1982 menehtyi vain 46-vuotiaana. Hän oli testamentannut ruumiinsa lääketieteen tutkimukseen, mutta halusi antaa pääkallonsa englantilaiselle Royal Shakespeare Company -teatterille ja toivoi heidän käyttävän sitä rekvisiittana. Erityisesti Tchaikowsky halaji päästä lavalle Hamletissa.
Vuosia pääkallo oli mukana vain harjoituksissa, eivätkä näyttelijät uskaltaneet ottaa sitä esityksiin peläten yleisön reaktiota. Vasta vuonna 2009 David Tennant otti Tchaikowskyn kallon mukaan lavalle pohtimaan, ”ollako vai eikö”, mikä tietenkin nostatti myöhemmin hirveän paheksunnan aallon. Mutta ainakin miehen viimeinen toive tuli vihdoin toteutettua!
Harry Houdini halusi jatkaa taikojaan
Ehkä historian tunnetuin taikuri ja kahlekuningas, Harry Houdini, kohtasi loppunsa vuonna 1926. Reilua viikkoa aiemmin eräs nuori mies oli halunnut testata Houdinin väitettä, että iskut vatsaan eivät satuta häntä. Taikuri oli makuuasennossa eikä ehtinyt valmistautua lyönteihin, jotka lopulta saivat aikaan kohtalokkaan sisäisen verenvuodon.
Houdini ehti ennen kuolemaansa esittää viimeisen tahtonsa vaimolleen Bessille. Hän oli äitinsä vuoden 1913 kuoleman jälkeen ollut erityisen kiinnostunut henkimaailman asioista ja yrittänyt vuosien ajan saada tähän yhteyttä spiritismin avulla. Lukuisista yrityksistä huolimatta se ei ollut onnistunut.
Nyt kuitenkin Bessin tuli jokaisena miehensä kuoleman vuosipäivänä pitää spiritismi-istunto, jossa oli lausuttava seuraavat sanat: ”Rosabelle-answer-tell-pray, answer-look-tell-answer, answer-tell”. Siitä muodostui avioparin yhteisellä, esiintymislavalle suunnitellulla koodikielellä BELIEVE, ja sen oli tarkoitus avata kommunikaatioyhteys rajan taakse. Bess suoritti istunnot kuuliaisesti kymmenen vuoden ajan, mutta suuren illusionistin temput oli jo tehty maallisessa elämässä, eikä hän ikinä vastannut vaimolleen.
Houdini kuoli halloweenina, lokakuun viimeisenä päivänä, joten ajankohdan huomioiden ovat monet muut jatkaneet Bessin aloittamaa perinnettä. Kuka tietää vaikka Houdini joku päivä vielä palaisi asiaan?
Synnytystalkoot
Kanadalainen asianajaja Charles Millar oli tunnettu erilaisista jekuistaan, joita hän teki niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Hänen lempipuuhaansa oli tiputella kadulle dollarin seteleitä (silloin niitä vielä Kanadassa oli) ja seurata piilosta kuka poimisi rahan talteen.
Suurimman kepposensa Millar kuitenkin toimitti testamenttinsa muodossa. Hän menehtyi lokakuun 31. päivänä vuonna 1926 (tismalleen samana päivänä kuin Harry Houdini), eikä hänellä ollut jälkeläisiä tai läheisiä sukulaisia. Niiden sijaan Millarilla oli tuhottomasti rahaa ja omaisuutta. Testamentissa oli monia huvittavia kohtia: hän jätti osuutensa olutpanimosta uskonnollisille johtajille ja luovutti Jamaikalla sijainneen talonsa omistuksen kolmelle toisiaan vihanneelle miehelle.
Ison osan rahoistaan Millar testamenttasi sille torontolaiselle perheelle, johon syntyisi eniten lapsia hänen kuolemaansa seuraavina kymmenenä vuotena. Millar ei voinut aavistaa, että pian hänen kuolemansa jälkeen iskisi Suuri lama, joka sai rahattomat perheet tosissaan ottamaan osaa kilpailuun. Kääntöpuolena oli se, että kaikki eivät voineet voittaa, mutta vähävaraisiin perheisiin syntyi lukuisia uusia suita syötettäväksi. Lopulta reilun 6 miljoonan euron potin jakoi neljä perhettä, joissa kussakin oli syntynyt yhdeksän lasta.
Kisan voitto olisi kuulunut yksinomaan Pauline Clarkelle, jolla oli 10 lasta. Mutta koska puolet lapsista oli syntynyt avioeron jälkeen uuden miehen kanssa, ei ”laittomia” lapsia laskettu lapsiksi. Mitäköhän Millar olisi asiasta ollut mieltä?
Illallista kuolleelle perheelle
Menestyvä nahkatehtaan omistaja John Bowman asui perheensä kanssa pienessä Cuttingsvillen kylässä, joka sijaitsee keskellä ei mitään Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Perheonni ei kuitenkaan ollut pysyvää, sillä Bowmanin ja hänen vaimonsa Jennien ensimmäinen tytär menehtyi vain muutaman kuukauden ikäisenä. Vuosia myöhemmin Jennie ja 23-vuotias Ella-tytär kuolivat lyhyen ajan sisään ja Bowman oli luonnollisesti surun murtama. Vuonna 1881 hän rakennutti Cuttingsvillen kukkuloille mausoleumin perheelleen ja halusi itsestään realistisen ja surevan (ja omituisen) patsaan sen oviaukolle.
Bowman rakensi mausoleumin läheisyyteen myös valtavan kartanon, jossa asui omaan kuolemaansa 1891 saakka. Hän oli täysin vakuuttunut, että koko perhe kokisi uudestisyntymisen, joten vielä eläessään hän perusti rahaston, jota tuli käytettävän kartanon ylläpitoon.
Bowmanin viimeinen toive oli, että 50 000 euron summalla maksettaisiin palvelijoille 21-huoneisen kartanon hoitamisesta, jotta koti olisi valmiina perheelle. Vaatimuksena oli myös, että joka ilta koko perheelle katetaan illallinen, jos he vaikka sattuisivat palaamaan kuolleista nälkäisinä. Toivetta kunnioitettiin, mutta vuoteen 1953 mennessä rahasto oli kulutettu loppuun ja kartano jäi tyhjilleen. Nykyään se toimii museona.
Kertomusten mukaan siellä on vuosien mittaan tapahtunut kaikenlaista selittämätöntä…
Napoleonin hiukset jakoon
Ranskan keisarina 1800-luvun alussa toiminut Napoleon Bonaparte menehtyi karkotettuna Saint Helenan saarella 5. toukokuuta 1821. Napoleonin viimeinen toive oli, että hänen hiuksensa ajeltaisiin pois ja ne jaettaisiin hänen ystäviensä kesken.
Napoleonin kuolinsyystä on käyty keskustelua jo lähes kaksi sataa vuotta. Yksi teorioista on ollut se, että englantilaiset olisivat vankeusaikana hiljalleen myrkyttäneet häntä arsenikilla. Kuoleman jälkeen ystäville jaetut hiustupsut ovat nykyään museoissa ympäri Eurooppaa, joten asia on ollut helppo tutkia jälkeenpäin. Hiuksista on todellakin löytynyt erittäin korkeita arsenikkipitoisuuksia ja lisäksi Napoleon oksensi verta ennen kuolemaansa, mikä on yksi myrkytyksen oireista.
Arsenikki oli 1800-luvulla kuitenkin hyvin yleinen aine muun muassa liimoissa ja tapeteissa, joten monien silloin eläneiden arsenikkipitoisuudet olivat kymmenkertaiset meidän aikalaisiimme verrattuna. Kaikkein todennäköisimmin Napoleon menehtyi mahasyöpään.
Napoleonilla täytyi olla paljon kavereita ja tukkaa, koska tasaisin väliajoin huutokauppoihin ympäri maailman ilmestyy hänen hiussuortuviaan, joita keräilijät ostavat useilla tuhansilla euroilla.
Turha tulla perinnönjaolle viiksekkäänä
Lontoossa Brixtonin kaupunginosassa sijaitsee näyttävä mausoleumi keskellä vilkasta risteystä (kirkon läheisyydessä, lisättäköön). Se on varakkaan Buddin perheen viimeinen leposija. Henry Budd, mausoleumin rakennuttaja, oli 1800-luvun alun kiintöistömoguli, jolla oli omaisuutta ympäri Lontoota.
Ennen kuolemaansa vuonna 1862 Budd päätti tehdä testamentin, etteivät hänen kaksi poikaansa William ja Edward riitelisi perheen satojen tuhansien arvoisista kartanoista. Testamenttiin kirjattiin hyvin erikoinen ehto: Jaettavia kartanoita oli kaksi, joten kummallekin pojalle oli omansa. PAITSI siinä tapauksessa, että jompi kumpi kasvattaa viikset. Viikset olivat Henry-isälle punainen vaate, joten viiksien kanssa oli turha tulla hakemaan perintöä.
Lue myös:
Oudoimmat
Rasputin ei vain suostunut kuolemaan! 10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista – osa 2
Tässä tulee listallinen tarinoita, joissa ihminen nousi kuolleista! Esittelemme nyt siis erikoisia esimerkkejä Lasarus-ilmiöstä eli kuolleista heräämisestä.
Ilmiössä on kyse siitä, että henkilö ei elvytyksestä huolimatta palaa henkiin. Mutta sitten kuitenkin palaa. Joskus ”kuoleminen” on ollut niin pitkäkestoinen, että ihminen on ehditty haudata.
Tälle listalla Listafriikki valitsi tarinoita, jotka päättyivät onnellisesti: ihminen nousi kuolleista ja jatkoi elämäänsä eteenpäin. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta… Mutta emme vain voineet jättää Rasputinia ja hänen lukuisia kuolleista heräämisiään pois listalta; ymmärrätte varmasti!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa tosielämän Lasaruksista voit lukea tästä:
Carlos Camejo
Venezuelalainen Carlos Camejo joutui vuonna 2007 moottoritiellä ajaessaan erittäin vakavaan kolariin. La Victorian kaupungissa asunut Camejo todettiin kuolleeksi ja hänet siirrettiin ruumishuoneelle, jonne miehen murheen murtamaa vaimoa oli pyydetty tulemaan tunnistamaan ruumis.
Kuolinsyyntutkija oli jo aloittamassa ruumiinavausta ja teki leukaan ensimmäisen viillon. Ihmetyksekseen hän huomasi, että haavasta vuoti verta. Kaikki ei ollut kunnossa. Tai toisaalta kaikki nimenomaan oli kunnossa, koska se tarkoitti Camejon olevan hengissä. Lääkäri rupesi ompelemaan viiltoa umpeen, jolloin Camejo heräsi omien sanojensa mukaan ”sietämättömään kipuun”.
Ruumista tunnistamaan saapunut vaimo oli onnensa kukkuloilla, kun hän näki aviomiehensä makaamassa ruumishuoneen käytävällä täysissä sielun ja jonkin ajan päästä ruumiinkin voimissa.
Juuri synnyttänyt nainen
Nimettömänä pysyttelevä saudiarabialainen nainen joutui vuonna 2009 kovien synnytystä edeltäneiden kipujen takia sairaalaan. Kuusi päivää kuwaitilaisessa Jahran sairaalassa kärvisteltyään, lääkärit päättivät suorittaa naiselle keisarinleikkauksen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti.
Naisen aviomies hälytettiin paikalle, ja tätä pyydettiin tulemaan veripankin kautta, koska vaimo menetti verta kovalla vauhdilla. Kun mies vihdoin ennätti sairaalaan, oli jo myöhäistä. Vaimon kerrottiin menehtyneen leikkauspöydälle, mutta vauva oli hyväkuntoinen. Miehelle annettiin kopio kuolintodistuksesta, jotta hän pystyi aloittamaan hautajaisvalmistelut.
Kävi kuitenkin niin, että nainen, joka oli julistettu kuolleeksi, heräsi ruumishuoneella kylmässä ja pimeässä kaapissa. Hän hakkasi ovea paniikissa ja sai huudollaan herätettyä osastolla työskennelleen miehen, joka uskalsi tulla katsomaan mitä kummaa huoneessa tapahtuu.
Aviomies, joka oli jo ilmoittanut suvulle tuskallisesta menetyksestä, soitettiin hakemaan vaimonsa kotiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuolintodistuksen sairaala halusi kuitenkin ehdottomasti takaisin.
Perhe vei tapauksen oikeuteen, mutta asia ei koskaan edennyt mihinkään. Sisäistä tutkintaa ei milloinkaan saatu päätökseen. Pariskunta yritti myös löytää naisen pelastaneen työntekijän, mutta hän katosi mystisesti kuin tuhka tuuleen.
Matthew Wall
Lokakuun toisena päivänä vuonna 1571, vietettiin nuoren maanviljelijän Matthew Wallin hautajaisia. Braughingin kylässä Englannissa asunut Wall oli juuri kosinut mielitiettyään ja häät olivat suunnitteilla, kun hän oli yhtäkkiä yllättäen menehtynyt.
Koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta koko kylän väki kerääntyi saattelemaan pidettyä Wallia viimeiselle matkalleen. Kun saattue käveli Fleece Lane -kujaa pitkin kohti kirkkoa, liukastui yksi arkunkantajista maassa olleisiin lehtiin. Arkku tipahti kaikkien kauhistukseksi maahan.
Miehet nostivat arkun nopeasti ylös, mutta kuulivatkin sisältä koputusta. Matthew Wall oli herännyt henkiin ja pyrki ulos puulaatikosta! Mies oli ilmeisesti saanut epilepsiakohtauksen ja vaipunut sen seurauksena koomaan, joka oli tulkittu hieman väärin.
Wall pääsi kuin pääsikin vihille morsiamensa kanssa ja eli vielä 24 vuotta. Testamentissaan hän jätti kirkolle rahaa ja viimeisen toiveen: Aina lokakuun 2. päivänä Fleece Lane tuli lakaista lehdistä ja kirkossa piti soittaa hautajais- ja hääkelloja.
Edelleen tänä päivänä kyläläiset viettävät Old Man’s Dayta Wallin kunniaksi ja kokoontuvat muistotilaisuuteen tämän haudalle. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun koululaiset ovat lakaisseet lehdet kujalta.
Lyudmila Steblitskaya
Elävältä hautaamiset ja heikot elvytysyritykset voi jollain tasolla ymmärtää vielä sata vuotta sitten. Mutta miten niin väärin voidaan diagnosoida, että ihminen julistetaan virheellisesti kuolleeksi 2010-luvulla?
Venäläinen Anastasia Steblitskaya sai huonoja uutisia marraskuun 4. päivänä vuonna 2011. Hän soitti Tomskin kaupungin sairaalaan kysyäkseen äitinsä Lyudmilan vointia. Hoitaja ilmaisi osanottonsa ja kertoi 61-vuotiaan Lyudmilan kuolleen puoli kuuden jälkeen illalla. Ilmoitettuaan suru-uutisen muulle perheelle lähti Anastasia sairaalalle täyttämään papereita, jotta äidin ruumis voitaisiin siirtää hautaustoimistoon.
Hänelle kuitenkin kerrottiin, että äiti oli jo viety ruumishuoneelle, jonne ei enää siihen aikaan perjantai-illasta päässyt ja seuraavan kerran ovet aukeaisivat maanantaina. Anastasia päätti järjestää hautajaiset heti silloin.
Viikonloppu meni järjestelyissä, ja maanantaiaamuna hän oli aikaisin sairaalalla hakemassa äitinsä ruumista, sillä hautajaiset alkaisivat pian. Eräs osastolla työskennellyt nainen kuitenkin sanoi nähneensä Lyudmilan pari minuuttia aiemmin, ja johdatti Anastasian huoneeseen, jossa toden totta oli hänen äitinsä ilmielävänä. Tytär juoksi kiljuen ulos huoneesta ja soitti perheelleen, että kymmenet hautajaisvieraat saa lähettää kotiin ja haudan kaivamisen voi lopettaa.
Lyudmila oli maannut ruumishuoneella perjantai-illasta lähtien, koko viikonlopun. Hänellä ei ollut ajanjaksosta muuta muistikuvaa, kuin että oli ollut todella kylmä ja iho tuntui aivan kuin kuoriutuvan. Sairaalalta ikävää tapausta ei osattu selittää ja lääkärit olivat ylitsevuotavan pahoillaan, mutta Steblitskayan perheelle riitti yksi anteeksipyyntö. Harvoin sitä saa menetetyksi luullun rakkaansa takaisin.
Grigori Rasputin
Henkiparantaja, naistenmies, noita… Grigori Rasputinia kutsuttiin monella nimellä, mutta kaikkein tunnetuin hän oli läheisestä suhteestaan Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n ja tämän vaimon Aleksandran kanssa. Erityisesti keisarinna oli mieltynyt Rasputiniin, jonka uskottiin pystyvän parantamaan kruununperijä Aleksein hemofilia eli verenvuototauti. Läheiset välit hallitsijaan koituivat lopulta Rasputinin kohtaloksi, mutta muutaman mutkan kautta.
Ensimmäisen kerran Rasputin yritettiin murhata vuonna 1914, kun hommaan palkattu prostituoitu Guseva puukotti miestä vatsaan, niin että sisäelimet tursusivat ulos. Kaikkien hämmästykseksi Rasputin saatiin parsittua kasaan.
Joulukuussa 1916 joukko Venäjän hallinnon korkeita virkamiehiä yhdessä keisarin sukulaisten kanssa päätti hiljentää Rasputinin lopullisesti. He ruiskuttivat miehen lempileivonnaiset täyteen syanidia ja myrkyttivät myös viinin, mutta Rasputin nautti herkuista hätkähtämättä, pyysi vain lisää juotavaa. Yksi turhautuneista murhaajista tarttui aseeseen ja ampui Rasputinia selkään.
Kun mies makasi verilammikossa hengittämättä, siirtyi joukkio juhlimaan toiseen huoneeseen. Kun he palasivat, oli Rasputin täynnä elämää ja hyökkäsi raivoissaan miesten kimppuun. Häntä ammuttiin muutaman kerran lisää; esimerkiksi päähän ja sydämeen.
Kuolleeksi todettu Rasputin nousi jonkin ajan jälkeen uudestaan ylös ja pyrki ulos rakennuksesta, jolloin miesjoukko päätti tappaa hänet kolmannen kerran samana iltana. He hakkasivat Rasputinin mailoilla kuoliaaksi, käärivät ruumiin mattoon ja heittivät Neva-jokeen.
Kun Rasputin parin päivän päästä ongittiin joesta ylös, todettiin ruumiinavauksessa, että kuolinsyy oli ollut hukkuminen.
Lue myös:
Oudoimmat
Suomalainen motoristi todettiin kuolleeksi, mutta heräsikin henkiin: 10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista – osa 1
Oletko kuullut tarinoita, joissa joku nousi kuolleista? Esittelemme nyt ihmeellisiä esimerkkejä Lasarus-ilmiöstä eli kuolleista heräämisestä.
Ilmiössä on kyse siitä, että henkilö ei elvytyksestä huolimatta palaa henkiin. Mutta sitten kuitenkin palaa. Joskus ”kuoleminen” on ollut niin pitkäkestoinen, että ihminen on ehditty haudata. Varsinkin vuosisatoja sitten ei ollut mitenkään harvinaista, että joutui vahingossa elävältä haudatuksi. APUA!!!
Tälle listalla Listafriikki valitsi tarinoita, jotka päättyivät onnellisesti: ihminen nousi kuolleista ja jatkoi elämäänsä eteenpäin.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi tosielämän Lasarusta ovat luvassa huomenna!
Anne Green
Vuonna 1650 reilu parikymppinen, kotiapulaisena työskennellyt Anne Greene oli syyllistynyt rikokseen. Hän oli tietämättään ollut raskaana ja sai keskenmenon ennen kuin raskaus oli ehtinyt puoleen väliin. Tilanteesta säikähtänyt Greene piilotti vauvan, mutta jäi kiinni toimistaan. Tuon ajan laissa luki: ”Jos nainen salailee aviottoman lapsensa kuoleman, on hän murhannut tämän.” Joten joulukuun 14. päivänä nuori Greene tuomittiin hirttopuuhun.
Jostain syystä Greene oli esittänyt ystävilleen omituisen pyynnön; kun pyöveli oli hoitanut osansa, piti ystävien kaikin voimin vetää Greenen ruumista ja roikkua hänen jaloissaan, jotta kuolema olisi nopea. Puolen tunnin narun päässä roikkumisen jälkeen Greene laskettiin hirsipuusta alas, laitettiin arkkuun ja vietiin Oxfordin yliopistolle odottamaan ruumiinavausta.
Seuraavana päivänä, juuri ennen leikkelyn aloittamista, lääkärit olivat huomanneet, että kuollut Greene hengitti. He yrittivät saada naista virkoamaan kaikin keinoin: kaatamalla kuumaa mehua kurkusta alas, laskemalla verta, käärimällä rinnat hauteisiin ja sisäelimiä lämmittääkseen he puhalsivat tupakansavua suolistoon peräruiskeen tavoin. Tiedäthän, juuri ne peruskeinot, joilla potilasta elvytetään…
Lopulta metodit auttoivat ja Greene tervehtyi ennalleen. Oikeuden mielestä hän oli kokenut jo aivan tarpeeksi, joten hänet armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi. Nainen pakkasi tavaransa, otti arkkunsa matkaan mukaan ja muutti pois Oxfordista. Hän meni naimisiin ja sai kolme lasta.
Li Xiufeng
Li Xiufeng järkytti naapureitaan pahanpäiväisesti Kiinassa, Guangxin provinssissa vuonna 2012.
Aamupalaa yksin asuvalle Xiufengille tuonut naapuri, Chen Qingwang, löysi tämän hengettömänä sängystä, eikä 95-vuotiasta naista saatu palautettua elävien kirjoihin yrityksistä huolimatta. Hänen oletettiin menehtyneen rauhallisesti nukkuessaan.
Paikallisiin tapoihin kuului, että kuolleen ruumis jätettiin arkussa useiden päivien ajaksi kotiin, jotta perhe ja tuttavat voivat käydä jättämässä hyvästinsä. Xiufeng laitettiin arkkuun kaksi päivää ”menehtymisensä” jälkeen.
Hautajaisjärjestelyistä vastannut naapuri Qingwang tuli Xiufengin asunnolle neljän päivän kuluttua ja järkytyksekseen huomasi arkun kannen olevan auki ja ruumiin kadoksissa. Naista ei kuitenkaan tarvinnut kaukaa etsiä. Hän istui keittiössä lieden äärellä ja oli ruoanlaittopuuhissa.
Xiufeng kertoi muille kyläläisille ”nukkuneensa sen verran kauan, että nälkä oli melkoinen”. Xiufeng oli vedellyt hirsiä arkussa kuusi päivää! Hänen onnekseen vanhana tapana oli jättää arkku taloon ennen hautaamista.
Valitettavasti toinen perinne ei ollut yhtä mukava yllätys. Kun henkilö kuolee, tulee hänen kaikki omaisuutensa polttaa, joten Xiufeng joutui aloittamaan uuden elämänsä tyhjin käsin.
Margorie McCall
Lurganin kaupungissa, Pohjois-Irlannissa, eli 1700-luvulla tohtori John McCall vaimonsa Margorien ja lastensa kanssa. Vuonna 1705 Margorie sairastui vakavaan kuumetautiin ja menehtyi siihen nopeasti.
Rikkaassa lääkärisperheessä oli varaa arvokkaisiin koruihin, joista yksi oli Margorien suuri vihkisormus. Tohtori ja muut sukulaiset yrittivät irrottaa sormusta, mutta se oli mahdotonta saada pois taudin turvottamista sormista. Koska sairauden pelättiin leviävän, haudattiin Margorie pikimmiten Shankillin hautausmaalle.
Sana lääkärin vaimon kuolemasta oli kiirinyt myös paikallisten haudanryöstäjien korviin. Nämä hiippailivat hautausmaalle heti mahdollisuuden tullen ja avasivat Margorien arkun. Arvokas kultasormus herätti varkaiden kiinnostuksen, mutta hekään eivät onnistuneet sen irrottamisessa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koko sormen leikkaaminen irti; nainenhan oli kuollut, joten mikäpä siinä. Yllätys oli melkoinen, kun terävä veitsi painui ihoon ja Margorie nousi istumaan kurkku suorana huutaen.
Varkaat pakenivat paikalta ilmeisen järkyttyneinä, Margorie kömpi arkusta ylös ja suuntasi kulkunsa kohti kotiaan. Kotona McCallit surivat vaimonsa ja äitinsä menettämistä, kun he kuulivat ovelta koputuksen. John sanoi: ”Jos en tietäisi äitinne olevan kuollut, voisin vannoa, että tuo oli hänen koputuksensa.” Kuinka ollakaan, kuolleista noussut Margoriehan siellä tosiaankin yritti sisälle.
Angelo Hays
Ranskalaisen Angelo Haysin tapaus on ehkä yksi tunnetuimmista elävältä hautaamisista. 19-vuotias Hays oli innokas motoristi ja hänet tunnettiinkin kotikylässään poikana, joka oli aina ajelemassa.
Eräänä epäonnisena päivänä vuonna 1927 Hays joutui onnettomuuteen, jossa hän lensi moottoripyöränsä selästä pää edellä tiiliseinään. Nuoren miehen kasvot ja pää olivat törmäyksen seurauksena täysin hajalla, eivätkä lääkärit suorittaneet kummempia pelastustoimenpiteitä; oli selvää, että Hays oli menehtynyt. Edes hänen vanhempansa eivät päässeet katsomaan poikaansa, sillä vammat olivat niin karmeat.
Hautajaisten jälkeen perheen vakuutusyhtiö kiinnostui tapauksesta, koska selvisi, että Haysin isä oli ottanut vain muutamaa kuukautta ennen turmaa teini-ikäiselle pojalleen kattavan henkivakuutuksen. Ehkäpä juuri siksi, että tämä vietti aikansa moottoripyörän satulassa.
Vakuutustarkastaja kuitenkin epäili vilppiä ja määräsi haudan avattavaksi. Ja hyvä niin! Kun arkku oli nostettu ja lääkäri alkoi pari päivää hautajaisten jälkeen avaamaan Haysin käärinliinoja, huomasi hän pojan olevan edelleen lämmin. Potilas kiidätettiin samantien sairaalaan ja mittaviin leikkauksiin, sillä vammat eivät olleet kadonneet mihinkään.
Pitkän toipumisen jälkeen Hays tervehtyi täysin ja hänestä tuli Ranskassa kuuluisa. Julkkiksen elämää viettänyt Hays esiintyi myöhemmin televisiossa ja kehitti jopa uudenlaisen arkun, jossa oli viihdykkeitä, kemiallinen vessa ja radiopuhelin, jos jollekin sattuisi käymään yhtä kurjasti kuin hänelle itselleen.
Suomalainen Lasarus
Heinäkuussa 2012 MC Seven Flames -moottoripyöräkerho kokoontui Pyhäjärvellä, Emolahden leirintäaluella, kun nimettömänä pysyvä kerhon jäsen oli saanut yllättäen sairaskohtauksen.
Paikalle oli tullut ambulanssi kiireen vilkkaa, mutta ensihoitajien suorittamasta elvytyksestä huolimatta miestä ei saatu henkiin. Elvytystä johtanut sairaanhoitaja oli koko toimenpiteen ajan yhteydessä ensihoidon lääkäriin, jonka suostumuksella kymmeniä minuutteja kestänyt elvytys lopetettiin tuloksettomana. Miehen todettiin menehtyneen.
Leirintäalueelle soitettiin ruumisauto, jonka ympärille motoristit kerääntyivät tekemään kunniaa joukosta poistuneelle jäsenelle. Auto lähti suruliputuksen saattelemana kohti paikallista terveyskeskusta, mutta jossain vaiheessa matkaa ”kuollut” mies kuitenkin heräsi, kyyti vaihtui ambulanssiksi ja kohde Oulun yliopistolliseksi sairaalaksi.
Lehtitietojen mukaan kuolleista herännyt mies elää ja voi hyvin, mutta ei halua itse puhua asiasta julkisesti. Moottoripyöräkerholaisia onnellisesti päättynyt tapaus jututtaa edelleen joka kerta, kun he kokoontuvat.
Lue myös:
Oudoimmat
Aikamatkustus: 6 henkilöä, jotka väittävät kiven kovaan matkanneensa ajassa – menneeseen tai tulevaan
Onko aikamatkustus mahdollista vai ei? Päättele itse. Tarinoita riittää ja tälle listalle niistä pääsi vain murto-osa.
Varmasti monet toivovat, että aikamatkustus olisi mahdollista. Paluu tulevaisuuteen -elokuvat eivät ehkä ole todellisuutta, mutta ajatus on kiehtova.
Listafriikki kokosi kuusi erilaista tarinaa, joissa ihmiset ovat matkanneet ajassa joko menneeseen tai tulevaisuuteen; ehkä jopa molempiin suuntiin. Tai ainakin he kiven kovaan niin väittävät.
Viimeisenä esittelemme arvostetun fysiikan professorin, joka ei ole aikamatkustaja; ainakaan vielä. Hän kuitenkin uskoo vakaasti sen olevan mahdollista ja vielä melko pienellä taloudellisessa satsauksella. Hänellä on myös valmiina tarkat laskelmat ja suunnitelmat toimivasta aikakoneesta – enää se pitäisi rakentaa ja panna koeajoon.
Mikä sinun mielipiteesi on: Onko aikamatkustus mahdollista? Ja jos ei juuri nyt, niin entäpä lähitulevaisuudessa?
Ja mikä kiinnostavinta: Matkaisitko sinä katselemaan menneitä vai tutustumaan tulevaisuuteen?
Andrew Basiago
Seattlelainen lakimies Andrew Basiago on monitaituri: hän väittää matkanneensa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Hän kertoi vuonna 2011 työskennelleensä Yhdysvaltain puolustusministeriön Pegasus-projektissa, jonka tarkoituksena oli viedä ihmisiä Marsiin. Ja miten se sitten tapahtui? Teleportaation avulla tietenkin.
Pegasus oli Basiagon mukaan aktiivinen 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin aikakonetta käytettiin ahkerasti. Hän on kertonut matkanneensa kuuntelemaan Abraham Lincolnin puhetta vuoteen 1863, ja toisaalta tulevaisuuteen vuoteen 2054. Basiago paljasti myös, että Yhdysvaltain hallitus käytti aikakonetta lähettääkseen sotilasjoukkoja niin menneeseen kuin tulevaankin vain muuttaakseen kumpaakin mielensä mukaan.
Basiagon eniten julkisuutta saanut kertomus on kuitenkin matka Marsiin vuonna 1981, sillä hän väitti erään kanssaan matkanneen olleen Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Nuori Obama vain käytti tuolloin nimeä ”Barry Soetero”. Kohua herättänyt väite sai myös Valkoisen talon reagoimaan ja tiedottaja Tommy Vietorin mukaan presidentti Obama ei ole milloinkaan käynyt Marsissa.
Basiagolla ei muista aikamatkaajista poiketen ole ollut antaa minkäänlaisia ennustuksia tulevaisuudesta. Paitsi sen verran, että hän tietää nousevansa Yhdysvaltain presidentiksi ennen vuotta 2028. Ilmeisesti Marsiin matkaaminen on tae tuosta virasta!?
Bella
Vain etunimellään medialle esiintynyt albanialainen Bella avautui huhtikuussa 2018 matkastaan kauas tulevaisuuteen. Hän kertoi siirtyneensä vuoteen 3800 valkovenäläisen fyysikon Alexander Kozlovin avustuksella.
Bellan mukaan aikamatkustus ei ole mielekästä puuhaa: kaikki ympärillä muuttui mustaksi ja aikakoneen luoma voimakas jännite kulki läpi hänen koko kehonsa. Myöskään tulevaisuus ei ollut ruusuinen, sillä kaikki meidän tuntemamme elämä oli tuhoutunut, kaikki oli suurta kaaosta ja robotit hallitsivat maailmaa. Hän oli jopa päässyt juttelemaan yhdelle robotille, joka oli kysynyt, mistä Bella oli tullut. Nainen ei ollut vastannut.
Bella otti reissullaan useita valokuvia, mutta on jostain syystä näyttänyt julkisesti niistä vain yhden (kuvassa). Epäselvässä selfiessä toki näkyy futuristisia rakennelmia, mutta mielenkiintoisinta on ehkä se, että Bellan huulipuna on kaikesta ajassa matkustamisesta ja tulevaisuuden sekasorrosta huolimatta viimeisen päälle kunnossa ja siistinä.
Sir Victor Goddard
Vuonna 1935 Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien pilotti Victor Goddard oli lentämässä Skotlannista Englantiin viikonloppulomalle kaksipaikkaisella koneellaan.
Hän katseli avoimesta ohjaamostaan Edinburghin lähistöllä sijaitsevaa, ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettua Dremin lentokenttää, joka oli jätetty myöhemmin oman onnensa nojaan. Hangaarit olivat rapistuneet ja umpeenkasvanut kenttä oli piikkilangoin jaettu laidunmaaksi karjalle.
Kun Goddard parin päivän päästä oli paluumatkallaan, joutui hän rajuun myrskyyn ja menetti koneensa hallinnan. Vain metrejä ennen maahaniskeytymistä hän sai koneen tottelemaan ja nosti sen takaisin ylös läpi usvan ja sateen. Yhtäkkiä taivas selkeni, ja auringonvalossa Goddard huomasi olevansa Dremin lentokentän yläpuolella.
Mutta se oli aivan erinäköinen kuin vain muutama vuorokausi sitten: läheinen maatila lehmineen oli poissa ja rakennukset oli korjattu kuntoon. Kiitotien päässä oli neljä kirkkaankeltaista lentokonetta, joiden ympärillä liikkui sinisiin haalareihin pukeutuneita mekaanikkoja. Se pisti Goddardin silmään, sillä tuolloin ilmavoimien mekaanikot käyttivät ainoastaan ruskeita asuja.
Skeptikoiden mielestä Goddard oli vain seonnut olinpaikastaan. Vai oliko hän sittenkin matkannut pikaiselle visiitille tulevaisuuteen? Omasta mielestään kyllä, sillä neljä vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan aikana, Dremin kenttä kunnostettiin juuri sellaiseksi kuin Goddard oli sen tuolloin nähnyt. Lisäksi mekaanikot alkoivat käyttämään sinisiä haalareita ja ilmavoimien harjoituskoneet maalattiin keltaisiksi.
Myöhemmin ritariksi lyöty Goddard teki ilmavoimissa mittavan uran ja koki lennoillaan monia muitakin paranormaaleja ilmiöitä. Jäätyään eläkkeelle pilotin toimesta, hän työskenteli rehtorina College of Aeronautics -yliopistossa.
Charlotte Anne Moberly ja Eleanor Jourdain
Elokuun 10. päivänä vuonna 1901 kaksi englantilaista naista, Charlotte Anne Moberly ja Eleanor Jourdain, olivat viettämässä päivää Versaillesin palatsissa Ranskassa.
He eksyivät etsiessään Petit Trianon -linnaa, ja alkoivat kummatkin tuntea olonsa oudoksi; kuin jokin olisi puristanut sielua kappaleiksi. Oxfordilaisessa St Hugh’s Collegessa opettajina työskennelleet naiset kysyivät suuntaa kahdelta pitkiin, vihreisiin takkeihin pukeutuneilta miehiltä, jotka ohjasivat ylittämään pienen sillan. S
iinä sillalla Moberly huomasi 1700-luvun näyttävään pukuun sonnustautuneen nuoren naisen, joka istui jakkaralla piirtämässä. Muutakin kummallista tapahtui: he kuulivat ääniä ja näkivät rakennuksia, joita ei enää olisi pitänyt olla olemassa.
Palattuaan Englantiin Moberly ja Jourdain rupesivat tutkimaan mystistä tapahtumaa. Kumpikaan heistä ei juuri tuntenut 1700-luvun Ranskan historiaa, joten yllätys oli melkoinen, kun heidän näkemänsä nainen osoittautui kuningatar Marie Antoinetteksi (kuvassa), Ranskan viimeisen kuninkaan Ludvig XVI:n puolisoksi. Naiset olivat vakuuttuneita siitä, että olivat matkanneet ajassa taaksepäin.
Vuosikymmen myöhemmin Moberly ja Jourdain kirjoittivat kokemuksestaan An Adventure (suom. Seikkailu) -kirjan salanimillä Elizabeth Morison ja Frances Lamont. Kirjasta tuli välittömästi myyntimenestys.
William Taylor
William Taylor paljasti tammikuussa 2018 tarkoin varjellun salaisuuden: Hän kertoi työskennelleensä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Britannian salaisen palvelun projektissa, jossa matkattiin kauas tulevaisuuteen.
Taylor kertoi menneensä vuoteen 8973, jolloin koko ihmislaji oli tuhoutunut ja meidän paikkamme olivat ottaneet ikuisesti elävät ihmis-robotti-hybridit. Hän oli onnistunut ottamaan lukuisia valokuvia tulevaisuuden maailmasta, mutta MI6 oli takavarikoinut niistä jokaisen, kun hän palasi takaisin vuoteen 2005.
Taylor paljasti, että aikamatkustus on ollut johtavien valtioiden käytössä jo vuodesta 1981 lähtien, ja ajasta toiseen siirtymisen lisäksi myös eri ulottuvuuksien välillä liikkuminen on mahdollista. Kaikki tarvittava teknologia on saatu avaruusolioiden aluksista.
Monet niistäkin, jotka uskovat aikamatkustukseen, ovat tyrmänneet Taylorin väitteet, mutta enää ei muuten tarvitse montaa vuotta odottaa, että totuus selviää. Nimittäin Taylorin mukaan aikamatkustusteknologiasta tehdään julkista tietoa vuonna 2028. Ehkä silloin, kun listan ensimmäisen kohdan Andrew Basiagosta tulee presidentti. Sitä odotellessa.
John Titor
John Titor on maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin aikamatkustaja. Marraskuun 2. päivänä vuonna 2000 hän kirjoitti eräälle nettifoorumille olevansa aikamatkaaja vuodesta 2036. Hän väitti palanneensa vuoteen 1975 hakeakseen vanhasta IBM 5100 -tietokoneesta (kuvassa) osan, jota tulevaisuudessa tarvitaan taistelussa koko maailmaa uhkaavaa tietokonevirusta vastaan. Samalla hän myönsi olevansa osa ihmiskunnan pelastamiseksi koottua sotilasjoukkoa.
Titor kertoi myös, että vuonna 2004 Yhdysvalloissa alkaisi sisällissota, joka lopulta kehittyisi ydinsodaksi Venäjän kanssa. Tässä vielä Titorin muita ennustuksia: Kesän 2004 olympialaisia ei järjestetä, hullun lehmän tauti aiheuttaa suuren epidemian vuonna 2005 ja samaan aikaan länsimaiden valta luhistuu.
No, vuodet tulivat ja menivät, eikä Titorin lupaamia asioita tapahtunut. Hän oli toki jo ensimmäisissä kirjoituksissaan alkanut selittelemään, että aikamatkustus saattaa muuttaa tapahtumien kulkua, joten on mahdollista, että kaikki ei menekään niin kuin hän oli kertonut. Esimerkiksi vuodessa 2000 pysähtyessään hän oli jo havainnut, että jotkut jalkapallo-ottelut olivat päättyneet eri lailla kuin edellisellä kerralla.
Vuosituhannen alun varikkopysähdyksensä hän teki henkilökohtaisista syistä: tavatakseen perhettään ja ystäviään. Ilmeisesti vanha tietokoneen osa ei sitten ollutkaan niin kriittinen maailman pelastamisessa, sillä Titor ehti tarinoida reilun vuoden verran ennen kuin katosi jäljettömiin. Tai ehkä hän viimein matkusti takaisin vuoteen 2036.
Ronald Mallett
Fysiikan professori Ronald Mallett Connecticutin yliopistosta on yksi harvoista ”oikeista” tutkijoista, jotka uskovat, että aikamatkustus on mahdollista. Hän ei väitä sitä tehneensä, mutta tietää sen olevan vain ajan kysymys. Mallett siis eroaa listan muista henkilöistä siinä, että hän ei ole surffaillut ajassa suuntaan tai toiseen – vielä.
Käyttämällä Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa perustanaan, hän on omien sanojensa mukaan kyennyt kehittämään prototyypin aikakoneesta (katso kuva tästä). Mallett on kertonut pystyneensä laserin avulla luomaan pyörivän valonsäteen, joka vääntää aikaa ja avaruutta.
Vuonna 2006 Mallett oli suunnitelmissaan niin pitkällä, että oli valmis rakentamaan koneen seuraavan kymmenen vuoden aikana, jos vain rahoittaja löytyisi. Hän arvioi prosessin budjetiksi 250 000 dollaria, mikä projektin päämäärän huomioon ottaen on yllättävän pieni summa. Aikakone ei edelleenkään ole nähnyt päivänvaloa, joten taisi jäädä vain rahasta kiinni!?
Mallett on silti optimistinen, ja uskoo teoriansa ja yhtälöidensä vielä toimivan käytännössä.
Lue myös:
Oudoimmat
”Hiekkaiset pallit ja Kutiseva takamus”: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 2
Listafriikki tekee nyt erilaisen matkan maailman ympäri, kun listamme aiheena ovat erikoiset, hauskat ja myös hieman rivot paikannimet maailmalla.
Moni on varmasti törmännyt mitä hulluimpiin suomalaisiin paikannimiin, mutta nyt siis tehdään reissu ulkomaille! Tässä tulevat top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi hupaisaa paikannimeä voit lukea tästä:
Tylsääkin tylsempi Borin ja kumppanit: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 1
Sandy Balls (Englanti)
Sandy Balls kääntyy etenkin nyky-yhteiskunnassa kerta toisensa jälkeen muotoon ”hiekkaiset pallit”. Kyseessä on New Forestin kansallispuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva lomakylä Englannissa. Siinä on kyllä nimellä paiskattu kyseistä lomakylää.
Itsessään tuo nimen alkuperä ei ole likimainkaan niin kiinnostava kuin nimen käännös suomeksi. Nimi juontaa alkunsa Henrik VII:n valtakauteen Englannin kuninkaana, vuosina 1485-1509. Tuohon aikaan alueella sijaitsi kupolin muotoisiin hiekkasärkiin sekä sorasta koostuneisiin erikoisiin yksityiskohtiin, jotka sijaitsivat tämän nykyisen kansallispuiston rajalla.
Tämän nimen kohdalla kannattaa kuitenkin mennä ilman tätä taustatarinaa, koska se on tylsähkö; paljon paremmat naurut saa kertomalla, että Englannista löytyy paikka nimeltä ”hiekkaiset pallit” ja koska kyseessä oli nimenomaan oudoimmat paikannimet -kategoria, ansaitsee Sandy Balls ehdottomasti paikkansa tällä listalla.
Hotazel (Etelä-Afrikka)
Eteläafrikkalainen kaivoskylä Hotazel on kesäisin asiaan kuuluvasti helvetin kuuma, eikä nimi ole millään lailla vahinko. Tavallinen helleaalto vuonna 1915 sulatti paikkaa kartoittamaan tulleiden maanmittaajien aivot, ja erään kosteahkon (enkä puhu nyt ilmastosta) illanvieton aikana he päättivät antaa paikkakunnalle nimeksi Hot As Hell.
Jossain vaiheessa nimi muuntui puhekieliseen Hotazel muotoon, eikä se ensisilmäyksellä enää vaikuta niin luotaantyöntävältä.
Elohopea nousee usein tuossa muutaman sadan asukkaan kylässä yli 40 celsiusasteen, mutta ironista on se, että talvisin siellä mennään helvetin lieskoista toiseen ääripäähän. Ainakin Afrikan asteikolla: lämpömittari voi ”pahimmillaan” näyttää muutamaa astetta nollan yläpuolella.
Anus (Ranska)
Nyt ei varmaankaan tarvitse lähteä kääntämään millekään kielelle. Anus on sitä mitä se on: peräaukko.
Tuon lisäksi idyllinen Anus on muutaman sadan asukkaan maaseutukylä, joka sijaitsee viinitarhoistaan tunnetulla Burgundin alueella Ranskassa.
Sen, joka ikinä tuon kyseenalaisen kaupungin onkaan nimennyt, on todella täytynyt ajatella sen olevan sieltä ja syvältä, sillä anus tarkoittaa myös ranskaksi samaa kuin suomeksi. Hirveästi Anuksella ei ole turisteille tarjottavaa, mutta jos tuolla seudulla liikkuu, niin pakkohan siellä on pyörähtää. Ihan vain siksi, että voi kertoa olleensa, kirjaimellisesti, perseessä.
Scratchy Bottom (Englanti)
Jatketaan samalla suunnalla. Ei maantieteellisesti vaan fyysisesti.
Durdle Door on englantilaisessa Dorsetin kaupungissa sijaitseva kaareutuva luonnollinen kalkkikivi: sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kallionhuippu, joka on saanut nimekseen Scratchy Bottom eli suomennettuna Kutiseva takamus.
Scratchy Bottom nimi ei jää suinkaan alueella yksin, vaan totta kai mukaan mahtuu myös Happy Bottom eli Onnellinen takamus. Itse asiassa tuolla Happy Bottomissa on kaiken kukkuraksi kyltti, jossa tuo kyseinen nimi lukee, ja se onkin sekä turistien että paikallisten ihmisten keskuudessa suosittu kohde esimerkiksi Instagramissa julkaistavia valokuvia varten.
Takaisin Scratchy Bottomiin.
Nimen kerrotaan perustuvan siihen, että kyseessä on rosoinen ja karu alue, mutta itse suosin ajatusta siitä, että kyseisessä paikassa takamuksesi alkaa syystä tai toisesta kutiamaan. Onneksi voit aina vaihtaa maisemaa ja siirtyä kutinasta onnellisuuteen.
Dildo (Kanada)
Okei Kanada. Muuten melko tavallinen Dildon kaupunki Newfoundlandin saarella saa paljon vierailijoita juuri nimensä vuoksi. Dildo-sana on alunperin 1500-luvulla tarkoittanut soutuveneen airon kiinnitystappia, mutta se on muuttanut merkitystään ”jonkin verran”.
Tätä kaupunkia ei kuitenkaan ole nimetty kieli poskessa, sillä Dildo on yli 4000 vuotta vanha alkuperäisasukkaiden kylä, joka on varmasti aiheuttanut rapakon takaa seilanneissa eurooppalaisissa hienoista hymyilyä.
Jos suunnittelet matkaa Kanadan itärannikolle ja erityisesti Dildoon, niin varaudu henkisesti siihen, mitä Google tulee tarjoamaan. Hakusanat Dildo vacation, Dildo rentals tai Dildo activities voivat tuoda aivan toisenlaisia tuloksia, kuin olit ajatellut.
Lue myös:
Oudoimmat
Tylsääkin tylsempi Boring ja kumppanit: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 1
Moni on varmasti törmännyt mitä hulluimpiin suomalaisiin paikannimiin, mutta nyt tehdään reissu ulkomaille! Tässä tulevat top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla!
Listafriikki tekee siis seuraavassa matkan maailman ympäri tutustuen äärimmäisen mielenkiintoisiin, hauskoihin ja myös rivoihin paikkoihin tällä planeetalla, jolla asustamme.
Tässä siis tulevat oudoimmat paikannimet; miltähän asukkaista tuntuu oman kotipaikan erikoinen tai kyseenalainen nimi!?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi hupaisaa paikannimeä voit lukea tästä:
”Hiekkaiset pallit ja Kutiseva takamus”: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 2
Tylsääkin tylsemmät Boring ja kumppanit
Vuonna 2012 skotlantilainen nainen oli viettämässä liikunnallista lomaa Yhdysvalloissa, kun hän sattui pyöräilemään Oregonin osavaltiossa sijaitsevan kaupungin läpi. Hän huomasi ilokseen, että kaupungin nimi oli Boring, suomeksi tylsä. Nainen itse oli kotoisin kaupungista nimeltään Dull, joka tarkoittaa samaa ”innostavaa” asiaa kuin Boring.
Noista kahdesta ikävystyttävästä paikkakunnasta tuli naisen aloitteesta sisarkaupungit, mikä on lisännyt kummankin paikan kiinnostavuutta; nimistä huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi. Vuonna 2018 joukkoon liittyi australialainen Bland Shire, joka ei ainakaan nimellään, ”mitäänsanomaton kreivikunta”, houkuttele vierailulle.
Dullin alueen pormestari Dennis Melloy on tarkalla silmällä käynyt läpi maailmankarttaa ja löytänyt Yhdysvalloista kaupungit Ordinary ja Dreary, arkinen ja ankea, ja toivoo niiden vielä jonain päivänä liittyvän Erikoislaatuisten yhteisöjen liittoon.
Monte Pissis (Argentiina)
Oudoimmat paikannimet -lista aloitetaan maantieteellisellä alueella, joka istuu hauskuudellaan vain suomalaisten suuhun.
Pissis tarkoittaa Urbaanin sanakirjan mukaan noin 12-18-vuotiasta teini-ikäistä nuorukaista: aiemmin kyseinen termi yhdistettiin yksinomaan tyttöihin, mutta nykyään sitä on laajennettu myös poikiin. Lyhykäisyydessään kuvaus pissis-sanalle kuuluu seuraavasti: ”Pissis on yleensä kännissä, mutta myös selvin päin hyvin äänekäs ja käyttää mahdollisimman paljon kirosanoja. Pissikset myös itkevät usein.”
Argentiinasta, aivan Chilen rajan tuntumasta, löytyy tulivuori nimeltä Monte Pissis, joka tuo varmasti hymyn huulille meidän suomalaisten kohdalla. Kyseessä on niin sanotusti sammunut tulivuori, joten voitaneen sanoa, että ärsyttävästä teinipissiksestä saattaa olla jokaiselle enemmän harmia kuin tästä vaarattomaksi muuttuneesta tulivuoresta.
Monte Pissis nousee peräti seitsemän kilometrin korkeuteen ja tätä mittaristoa voitaneen verrata tilanteeseen, jossa pissisten melutaso nousee kyseisen tulivuoren tavoin taivaisiin.
Muff (Irlanti)
Nyt täytyy sitten heti varoittaa, että tässä mennään härskin puolelle ja voimalla. Muff-sana kääntyy suomeksi myös muotoon ”möhliä” tai ”tunaroida”, mutta kaikessa härskiydessään sillä viitataan usein naisen alapäähän eli mitenkään sensuroimattomasti sanottuna tussuun.
Nyt, kun pääsimme vauhtiin, niin sukelletaanpa sitten syvään päätyyn kertaheitolla. Muff on siis Irlannissa sijaitseva satamakylä, aivan Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Jos jossain vaiheessa elämääsi päädyt tähän varsin erikoisen paikannimen saaneeseen kylään, saatat löytää itsesi sukeltamasta Muff Diving Clubin (tussun sukellusklubi) johdolla; itse asiassa voit ostaa itsellesi elinikäisen jäsenyyden tähän klubiin vain 34,99 euron hintaan.
Sanomattakin lienee selvää, että tämän klubin myymät T-paidat ovat Irlannissa erittäin suosittua rekvisiittaa polttariporukoille.
Ja mitä olisikaan elämä ilman Muff Festivaalia. Kyseisen juhlan erikoisuuksiin kuuluu autonvetokisa, jonka voittaja pääsee viettelemään Queen Muffia eli Kuningatar Tussua.
Että sellaista menoa Irlannissa.
Intercourse (Yhdysvallat)
Yhdysvalloissa, Pennsylvanian osavaltion maaseudulla, on idyllinen kylä nimeltään Intercourse. Sana tarkoittaa sekä suhteita ja toveruutta että keskustelua ja kanssakäymistä, mutta niissä tarkoituksissa sitä ei enää juurikaan käytetä. Suurimmalle osalle intercourse tarkoittaa vain ja ainoastaan yhdyntää.
Kaksimielisen nimen arvellaan tulleen vanhasta kilpa-ajoradasta, viattomasta Entercoursesta, joka jostain syystä muuntui ajan saatossa muotoon Intercourse.
Vielä koomisempaa Intercoursesta tekee sen merkityksellisyys alueen uskonnollisille ryhmille, kuten mennoniitoille ja amisseille, jotka kokoontuvat sinne luomaan suhteita ja käymään kauppaa. Kunnon vanhanajan intercoursea siis!
Disappointment Islands (Ranskan Polynesia)
Disappointment Islands on Ranskan Polynesiasta eli maan itsehallinnolliselta alueelta löytyvä korallisaaristo. Matkailun suhteen se ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä suomeksi käännettynä se tarkoittaa Pettymysten saaristoa. Ei kannata antaa kuitenkaan nimen hämätä, sillä maisemat voivat olla todella upeita – useimmiten korallisaaret sijaitsevat subtrooppisella alueella – joskaan itse saariston karussa kasvillisuudessa ei ole aivan hirveästi ihmeteltävää.
Mutta siinä, missä itse saaren ulkonäkö saattaa olla karu, pinnan alla elää jotain todella kaunista ja käsittämätöntä.
Korallisaaret syntyvät pääsääntöisesti siten, että tulivuori vajoaa mereen. Sen seurauksena syntyy korallikariketta (koostuu muun muassa kasveista, korallien luurangoista ja eläimistä), mikä yhdistyy orgaaniseen materiaaliin. Tämän myötä kehittyy koralliriuttoja, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä planeettamme hyvinvoinnille sekä kaiken kaikkiaan enemmän kuin vaikuttava näky.
Mutta mistä sitten syntyi nimi Disappointment Islands? Oliko saariryhmän löytäjä kenties äärimmäisen pettynyt?
Vuonna 1765 John Byron seilasi ympäri Etelä-Amerikan kärkeä. Hän havaitsi horisontissa pienen paratiisisaaren, mutta pettymykseen hän joutui toteamaan, ettei laivan ankkurointi saaren läheisyyteen ollut mahdollista – kiitos todella korkeiden aaltojen ja koralliriutan.
Asiaa ei auttanut myöskään se, että vastassa olivat saaren alkuperäisasukkaat teräväpäisten keihäiden kanssa. Näistä yksityiskohdista juontaa siis nimi Pettymysten saaret.
Kyseessä eivät ole suinkaan ainoat pettymysten saaret maailmassa, vaan Uudesta-Seelannista löytyy ilman tuota s-päätettä Disappointment Island eli Pettymysten saari.
Lue myös:
Oudoimmat
10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi kahviperäruiskeista tai veren juomisesta – osa 2
Mihin kaikkeen voi jäädä koukkuun? Tällä listalla Listafriikki niputtaa yhteen erikoiset riippuvuudet kahviperäruiskeista veren ja virtsan juomiseen.
Kun listaamme erikoiset riippuvuudet, niin osaat varmasti odottaa, että tiedossa on melko omituista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!
Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset riippuvuudet voit lukea tästä:
10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1
Ruskettuminen
Vaikka moni addiktio tällä kummalliset riippuvuudet -listalla ei ole virallisesti määritelty sairaudeksi, on jatkuvan rusketuksen ylläpito auringossa tai solariumissa makaamalla ”oikea” riippuvuus, joka on viralliselta nimeltään tanoreksia.
Aivan viime vuosiin saakka yleiseen länsimaiseen kauneusihanteeseen on kuulunut ”terve rusketus”. Onneksi tästä ollaan pitkälti päästy yli, sillä rusketus on kaikkea muuta kuin tervettä: se tarkoittaa ihon ennenaikaista vanhenemista ja pahimmillaan syöpää. Tai ei varsinaisesti rusketus, vaan sen aikaansaava säteily.
Tanoreksiaa sairastava henkilö on koukussa juuri tuohon vaaralliseen säteilyyn. Osittain tanoreksia johtunee vääristyneestä kehonkuvasta ja/tai sairaalloisesta ruskettuneen ihon ihailusta, mutta taustalla on myös aimo annos kemiaa.
Ultraviolettisäteille altistuminen, oli kyse sitten auringosta tai solariumista, laukaisee hyvää oloa tuottavien hormonien erityksen aivoissa, minkä uskotaan osaltaan olevan syyllinen säteilyriippuvuuden syntyyn. Teksasin yliopiston ihotautiopin, radiologian ja psykiatrian laitosten yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan UV-säteily aktivoi aivojen niitä osia, jotka kuuluvat palkitsemisjärjestelmään.
Tuon palkitsemisjärjestelmän toistuva aktivoituminen muun muassa päihteiden vaikutuksesta antaa usein alkusysäyksen riippuvuuden kehittymiselle. Addiction Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöiden aivoissa ei havaittu samanlaista aktivoitumista silloin, kun he olivat solariumissa, jossa UV-säteet oli suodatettu pois.
Torjutuksi tuleminen
Samalla tavalla kuin rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen saavat aikaan onnellisuuden tunteen, aiheutuu joillekin meistä mielihyvää torjutuksi tulemisesta. Psykologi Robert Firestonen mukaan kokemus siitä, että ei ole haluttu tai hyväksytty, vahvistaa itsestään negatiivisesti ajattelevien ihmisten ”kriittistä sisäistä ääntä” ja saa oudolla tavalla aikaan hyvän olon.
Yksilölle kokonaisuudessaan se on huono asia, mutta toisin on aivojen suhteen: torjutuksi tai hylätyksi tuleminen nimenomaan romanttisessa mielessä stimuloi niitä aivoalueita, jotka liittyvät motivaatioon ja palkitsemiseen.
Torjutuksi tulemisen janoaminen aina uudelleen ja uudelleen toimii samalla periaatteella kuin kokaiiniriippuvuus: aivoissa aktivoituvat samat radat. Tällainen ihminen nauttii sydänsuruista ja torjutuksi tulemisen aiheuttamasta tuskasta.
Onko tämän jälkeen helpompi ymmärtää henkilöä, joka kerta toisensa jälkeen tekee surkeita kumppanivalintoja, vaikka varoitusmerkit ovat nähtävillä jo kilometrien päässä?
Veren juominen
Veren juominen on tämän kummalliset riippuvuudet -listan ehkä tunnetuin addiktio. Ainakin se on ollut paljon esillä niin tosielämän tapauksia käsittelevissä televisio-ohjelmissa kuin motiivina raakoihin murhiin rikossarjoissa.
Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltiossa asuva Julia Caples on tosielämän vampyyri: hän on kymmenien vuosien ajan juonut päivittäin ihmisverta. ”Parhaimpina” kuukausina verta menee kurkusta alas lähes kaksi litraa. Caples sanoo riippuvuuden alkaneen 15-vuotiaana, kun hän oli suudellut poikaystäväänsä ja yhtäkkiä häneen iski pakottava tarve purra poikaa huuleen ja imeä haavasta vuotava veri.
Suhde päättyi siihen, mutta verenhimosta tuli pysyvä osa Caplesin elämää. Siitä lähtien Caples, kahden lapsen äiti, on juonut verta, jota hän saa vapaaehtoisilta luovuttajilta. Hän ei siis käy iskemässä hampaitaan kenenkään ventovieraan kurkkuun, vaan kaikki tapahtuu ”luovuttajan” kanssa yhteisymmärryksessä. Caplesin mukaan yllättävän moni on halukas ateriaksi. Hän tekee luovuttajaan skalpellilla haavan ja imee sopivan veriannoksen.
Caplesin mukaan ihmisveri antaa paljon energiaa ja pitää hänet nuorekkaana ja kauniina. Turvallisuudestaankin hän pitää huolen, sillä hän vaatii kaikkia luovuttajia testauttamaan verensä tautien varalta.
Eikä Caples tokikaan ole ainut: Kalifornialainen Michelle (joka ei asian arkaluontoisuuden vuoksi halua esiintyä muuta kuin etunimellään) juo Bloody Mary -drinkkejä, mutta varsin kirjaimellisesti. Lantrinkina toimii nimittäin veri. Hän myös kokkaa verellä.
Michelle sanoo kokevansa samanlaista pakottavaa himoa kuin joku muu kokee vaikkapa tupakkaa kohtaan: ”Juon verta lukiessani, rentoutuessani ja maalatessani”. Hän kiskoo verta päivittäin, mutta koska ihmisen verta ei ole samoissa määrin tarjolla, tulee tarve täytettyä sian verellä, jota kuluu noin 36 litraa viikossa. ”Valitsen aina ennemmin ihmisveren, mutta eläintenkin veri kelpaa. Päätäni alkaa särkeä ja tulen ärsyyntyneeksi, ellen saa päivittäistä annostani”.
Suunnilleen kerran viikossa Michelle suuntaa imemään verta luotettavasta ystävästään Johnista – se on juhlapäivä!
Kahviperäruiske
Kahvi ja peräruiske ovat sanoja, joita en ennen tämän listan tekemistä ollut kuvitellut näkeväni yhdyssanana, mutta nyt tiedän, että kahviperäruiske on varsin tunnettu ”puhdistautumistapa”, joka on kehitetty jo 1940-luvulla. Kummalliset riippuvuudet -listalla kahviperäruiskeisiin koukkuun jääminen nousee omituisuudessaan kärkikahinoihin.
Vähemmän yllättäen riippuvuus juontaa juurensa kofeiiniaddiktioon, joka on yleensä seurausta yläkautta nautittavasta kahvista. Perä- ja paksusuolen kautta kofeiini kuitenkin imeytyy ja vaikuttaa nopeammin. Riippuvuus voi myös johtua siitä, että henkilö nauttii peräruiskeesta.
Mike ja Trina, floridalainen pariskunta, tulivat vuonna 2013 julkisuuteen ja kertoivat viettävänsä riippuvuutensa parissa päivittäin jopa viisi tuntua. Trina (kuvassa) oli kärsinyt vuosien ajan erilaisista suolistovaivoista ja löysi avun kahviperäruiskeesta. (Huom. Ei ole minkäänlaista lääketieteellistä todistetta siitä, että menetelmällä olisi positiivisia terveysvaikutuksia. Negatiivisia kylläkin.)
Sittemmin Trina on jäänyt sen tuottamaan euforiseen tunteeseen totaalisesti koukkuun. Vaimonsa touhuja aluksi inholla seurannut Mike päätti lopulta kokeilla itsekin ja se oli välittömästi menoa. Vuorotellen he makaavat kylpyhuoneen lattialla lukemassa lehtiä tai selaamassa nettiä; kahvin virratessa samalla peräsuoleen.
Kumpikaan heistä ei kuitenkaan juo kahvia.
Lue myös: Miksi kahvi aiheuttaa välittömän kakkahädän?
Virtsan juominen
Siellä samassa kastissa kahvia peräsuoleensa ruiskuttavien kanssa ovat ne, joiden mielestä virtsan – oman tai toisen – juominen tekee ihmeitä terveydelle.
Joskus virtsaintoilu lähtee kuitenkin käsistä ja verrattain moni terveyshyötyjä kyseenalaisella tavalla hakenut on ilmoittanut kärsivänsä vieroitusoireista, jos päivittäinen pissa-annos jää saamatta.
Esimerkiksi valenimellä Robert Wells esiintyvä mies kerää virtsaa lapsilta näiden tietämättä ja juo sen saman tien. Nykyään reilu kuusikymppinen Wells uskoo, että lasten virtsa auttaa pitämään hänet ikuisesti nuorena. Hän kertoo Investigation Discovery’s My Strange Criminal Addiction -ohjelman haastattelussa, että alitajuisesti kyllä tiesi tekevänsä jotain väärin, mutta himo oli liian voimakas. Kyseisessä ohjelmassa tutustutaan ihmisiin, joiden kummalliset riippuvuudet ovat johtaneet rikostuomioihin.
Koska Wells halusi juoda virtsan silloin, kun se on parhaimmillaan eli mahdollisimman tuoreena, oli hän kehittänyt keräämiseen aivan oman menetelmän. Wells oli vuorannut julkisen vessan nurkkauksen mustalla jätesäkillä, tehnyt sen keskelle reiän ja laittanut siitä läpi suppilolla varustetun putken.
Kun nuori poika tuli vessaan, ilmoitti putkimiehenä esiintynyt Wells vessojen olevan hajalla ja kehotti lasta hoitamaan homman suppiloon. Sitten hän käski olla välittämättä itsestään, kun ryömi jätesäkkien taakse ”korjaamaan putkistoa” eli todellisuudessa juomaan putkesta virtaavan nesteen samantien.
Wellsin tapaus kuulostaa vähän muultakin kuin pakonomaiselta virtsanjuomiselta, vaikka riippuvuuksiin erikoistunut lääkäri Mike Down sanookin, että miehen toiminnassa ei ole mitään seksuaalista; kyse on pakkomielteestä virtsaa kohtaan. ”Robert ei ole pedofiili, vaan kärsii harhaisesta uskomuksesta, että voisi pysyä ikuisesti nuorena. Hän vain haluaa juoda virtsaa.”, selittää Down.
Robert Wellsin riippuvuudelle tuli kuitenkin pakollinen stoppi, kun erään uhrin äiti sai hänet verekseltään kiinni huvipuiston vessassa. Mies tuomittiin lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta viideksi vuodeksi vankeuteen. ”En voi uskoa, että viranomaiset keksivät tuollaisen rikosnimikkeen pelkästä virtsan keräämisestä”, päivitteli pedofiilin leiman saanut Wells.
Vankilatuomio ei kuitenkaan poistanut riippuvuutta, vaikka siihen tauon tekikin, vaan Wells jatkoi virtsan juomista. Pisuaareihin laitetut styroksikupit täyttyivät esimerkiksi leffateattereissa vinhaa vauhtia ja koska kerääminen ei ole laitonta, on virkavalta ollut voimaton Wellsin riippuvuuden kanssa.
Lue myös:
Oudoimmat
10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1
Mihin voi jäädä koukkuun? No pian se selviää, kun Listafriikki niputtaa yhteen kummalliset riippuvuudet hautajaisista imettämiseen.
Kuten ehkä osaat jo aavistaa, niin kummalliset riippuvuudet tarkoittaa sitä, että tiedossa on melko erikoista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Loput kummalliset riippuvuudet voit lukea tästä:
Metallimusiikki
Kummalliset riippuvuudet -lista aloitetaan länsinaapurista. Ruotsalainen Roger Tullgren on metallimusiikin ylin ystävä; jopa siinä määrin, että hänellä on sen johdosta todettu työkyvyttömyys.
Tullgrenin viehtymys hevimusiikkiin alkoi jo pienenä poikana vuonna 1971, kun hänen isoveljensä soitti jatkuvasti Black Sabbathia. Vuosien kuluessa fanitus eteni riippuvuudeksi ja metallimusiikista tuli koko elämä.
Vuonna 2013 Tullgren kertoi ruotsalaiselle The Local -lehdelle, että alkoi vuonna 2007 saada Ruotsin valtiolta työkyvyttömyyskorvausta, koska riippuvuuden vuoksi työskentely oli osoittanut mahdottomaksi: musiikin oli pauhattava jatkuvasti ja mies jätti menemättä töihin keikkojen vuoksi.
Sitä ennen mies oli kolmen eri psykiatrin avulla yrittänyt kymmenen vuoden ajan saada diagnosoitua musiikkiharrastuksensa työkyvyttömyyden määritelmän täyttäväksi vammaksi. Lopulta onnisti.
The Localin haastattelussa Tullgren kertoi, että korvauksen saaminen loppui vuonna 2012 ja sittemmin hän on työskennellyt talonmiehenä tehden neljän tunnin työpäiviä. Kaikki muu valveillaoloaika kuluukin riippuvuuden parissa eli musiikkia kuunnellen, oman bändin kanssa sekä keikoilla käyden. Vuosittain keikkoja kertyy jopa 300.
Lue myös: 10 mielenkiintoista tapaa, joilla musiikki vaikuttaa ihmiseen
Porkkanat
Kyllä, porkkanoihinkin voi jäädä koukkuun. Riippuvuuden aiheuttajana pidetään porkkanan sisältämää beetakaroteenia, joka tutkijoiden mukaan saattaa toimia samalla tavalla kuin tupakan riippuvuutta aiheuttava nikotiini. Nikotiinihan vapauttaa dopamiinia ja säätelee myös muiden hyvänolontunnetta lisäävien hormonien tuotantoa.
Australian and New Zealand journal of Psychiatry -lehdessä julkaistiin vuonna 1996 tapaustutkimus, jossa nainen oli tullut riippuvaiseksi porkkanoista.Vaikka porkkana on addiktion kohteena varsin erikoinen, syntyi riippuvuus samanlaisissa olosuhteissa kuin niin moni muukin: 49-vuotiaalla naisella oli ongelmia avioliitossaan, mikä johti masennukseen, lisääntyneeseen tupakointiin ja lopulta pakonomaiseen porkkanoiden syömiseen.
Kun hän yritti lääkäreiden kehotuksesta lopettaa porkkanoiden syömisen, olivat vastassa vieroitusoireet: hermostuneisuutta, mielitekoja, unettomuutta, runsasta syljeneritystä ja ärsyyntyneisyyttä.
Vieroitusoireet olivat samanlaisia kuin ne, joita Prahan psykiatrisen sairaalan lääkärit olivat havainneet omilla potilaillaan. He kirjoittivat porkkanariippuvuudesta British Journal of Addiction -lehdessä vuonna 1992.
Eräs porkkana-addikti oli jopa kertaalleen retkahtanut ja oli ollut vaarassa suistua raiteilta vielä toistamiseenkin, mutta nainen oli lopulta saanut himon itsenäisesti aisoihin.
Kun listataan kummalliset riippuvuudet, niin porkkana-addiktio saattaa olla vähiten haitallisesta päästä.
Lävistykset
Kun ihminen ottaa lävistyksen, vapauttaa keho omia kipulääkkeitään eli endorfiineja vasteena neulan tuottamaan kipuun. Lävistäjä ja kehonmuokkauksen psykologiaa tutkinut tohtori Stephanie Hutter-Thomas on sanonut, että kipu antaa mahdollisuuden tuntea mielihyvää, koska se luo aivoille riittävän kontrastin.
”Monet paljon lävistyksiä ottaneet kuvaavat olon olevan jälkeenpäin rentoutunut ja vapautunut”, kertoo Hutter-Thomas Refinery29-sivuston haastattelussa. Hänen mukaansa jotkut hakeutuvat lävistettäviksi, koska pitävät sitä kuin terapiana tai vähintääkin itsehoidon muotona, jonka aikana stressi purkautuu.
Hutter-Thomas toki muistuttaa, että useimmat muokkaavat kehoaan esimerkiksi ilmaistakseen itseään eikä suinkaan siksi, että tuntisivat kipua ja sen jälkeistä hyvää oloa.
Lävistykset eivät ole ainoa kehonmuokkauksen tapa, johon voi jäädä koukkuun. Myös tatuoinnit, tai paremminkin tatuoinnin ottaminen, saattavat aiheuttaa riippuvuutta.
Lue myös: Tatuoinnit: 10 kiehtovaa faktaa ihon koristelusta
Hautajaiset
Kukaan ei varmasti pidä hautajaisista. Tai odotas, käsittelyssähän ovat kummalliset riippuvuudet. Brasilialainen Luis Squarisi pitää hautajaisista. Jopa niissä määrin, että hän on kehittänyt riippuvuuden hautajaisia kohtaan.
Squarisi on kärsinyt hautajaisaddiktiosta jo vuosikymmenien ajan. Laukaisevana tekijänä Squarisi pitää isänsä kuolemaa ja hautajaisia vuonna 1983. Hän on sanoutunut irti työpaikastaan, jotta voi osallistua kotikaupunkinsa Batataisin kaikkiin hautajaisiin.
Sillä ei ole merkitystä, onko vainaja tuttu tai oliko Squarisi ikinä edes tavannut tätä (tai tämän sukulaisia tai ystäviä). Jos noin 60 000 asukkaan kaupungissa järjestetään hautajaiset, on Squarisi paikalla.
Paikallisen hautaustoimiston johtaja ei halua missään nimessä, että Squarisi hakeutuisi hoitoon riippuvuutensa tiimoilta, sillä kaikki odottavat näkevänsä miehen hautajaisissa. Jos Squarisi ei ilmestyisi hautajaisiin, olisi se kaikille suuri pettymys.
Ehkä terapia kuitenkin olisi paikallaan, sillä aina ensimmäisenä aamulla Squarisi avaa radion saadakseen selville, onko joku kuollut yön aikana: ”Jos en sitä kautta saa mitään tietoja, soitan läpi kaikki lähiseudun sairaalat ja hautaustoimistot.”.
Imetys
Vaikka vauvaa olisi vaikea vieroittaa rinnasta, voi prosessi olla paljon vaikeampi imettävälle äidille. Ilmeisesti ”ongelma” on varsin yleinen ja monet äidit ovatkin puhuneet siitä, miten kamalaa imetyksen lopettaminen on, koska siinä syntyy niin vahva tunneside lapseen.
Imetyksen tuottama kiintymyksen tunne ja läheisyys, saavat aikaan voimakkaan yhteyden, josta äidin on äärimmäisen vaikea luopua. Näin ei tietenkään ole kaikilla: eiväthän kaikki porkkanoista tykkäävät ole niistä riippuvaisia.
Tuo hyvänolontunne, jonka imetys äidille antaa, on monesti syynä siihen, että lapsi saa rintamaitoa vielä useamman vuoden ikäisenä. Ajatus lopettamisesta voi tehdä surulliseksi ja jopa ahdistuneeksi. Äiti voi myös olla mustasukkainen tuttipullolle.
Lue myös:
-
Yleistieto1 viikko sitten
Selfie-tikku käytössä jo sata vuotta sitten!? 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella – osa 1
-
Elämäntapa1 viikko sitten
Viimeisistä toiveista Hollywood-leffan arvoiseen tapaukseen: 10 uskomatonta tippaustarinaa – osa 1
-
Tiede6 päivää sitten
Norsut nukkuvat seisten, koska muuten ne kuolisivat: Eläinten 10 eriskummallista nukkumistapaa – osa 2
-
Yleistieto4 päivää sitten
Suomessa kiidettiin luistimilla jo yli 5000 vuotta sitten: 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella – osa 2