Oudoimmat
Yliopistot jakoivat turvaseksikampanjassa reikäisiä kondomeita: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 2
Kun asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut, ja tilanne on siitä syystä huvittava, yllättävä tai erikoinen, niin puhutaan ironiasta.
Listafriikki keräsi kasaan kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan tai pahimmillaan. Siinä, että joku menettää henkensä, ei tietenkään ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.
Tässä tulee tosielämän tapauksia, joista ei ironiaa puutu!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset tarinat kohtalon oikuista voit lukea tästä:
Kun kohtalo puuttuu ivallisella tavalla peliin: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 1
Palopostin patentti tuhoutui tulipalossa
Philadelphian vesilaitoksella 1800-luvun alussa työskennellyttä Frederick Graffia pidetään palopostin keksijänä. Todellisuudessa asiasta ei voida olla täysin varmoja, sillä missään ei ole jäljellä kehitystyössä mukana olleiden henkilöiden nimiä. Patenttiakin palopostille oli haettu ja sellainen oli toki myönnetty, mutta kenelle – sitä ei tiedetä.
Epävarmuus palopostin alkuperäisestä keksijästä johtuu siitä, että kyseisen esineen patenttia ei ole enää olemassa. Se nimittäin paloi vuonna 1836, kun tulipalo tuhosi Washington, D.C.:ssä sijainneen patenttitoimiston.
AA:n perustajan viimeinen toive oli saada juoda viskiä
William ”Bill” Wilson perusti Anonyymit Alkoholistit -liikkeen vuonna 1935 kamppailtuaan itse alkoholismin kanssa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Wilson oli omassa elämässään pohjalla, ja löysi avun uskonnosta. Houkutus kävi välillä lähes mahdottoman suureksi, mutta apua ei löytynyt lääkäristä eikä kirkosta. Jossain vaiheessa hän ymmärsi, että pysyäkseen selvänä, hän tarvitsi vertaistukea toisilta samojen asioiden kanssa kamppailevilta. Näin syntyi ajatus, joka lopulta konkretisoitui AA:ksi.
Wilson ei viimeisen 37 elinvuotensa aikana juonut tippaakaan alkoholia. Hän sairastui vakavaan keuhkoahtaumatautiin, ja tammikuussa 1971 oli selvää, että montaa elinpäivää ei ollut jäljellä.
Susan Cheever kirjoittaa Wilsonin elämäkerrassa, että mies pyysi ja lopulta vaati lukuisia kertoja ennen kuolemaansa, että saisi viskiä. Hän kävi sängynomana ollessaan jopa väkivaltaiseksi, kun pyyntöön viskilasillisesta ei suostuttu.
Asia on tullut esille Wilsonista huolehtineen hoitajan muistiinpanoista, mutta ilmeisesti herran oman ja AA:n julkisuuskuvan säilyttäminen oli tärkeämpää kuin viimeisen toiveen täyttäminen.
Uinninvalvojien juhla päättyi hukkumiseen
Neworleansilaiset uinninvalvojat järjestivät heinäkuun lopussa vuonna 1985 allasbileet päättyvän kauden kunniaksi. Tuolloin oli erityistä aihetta juhlaan, sillä yksikään ihminen ei ollut hukkunut koko kesänä kaupungin uimaloissa. Näin ei ollut käynyt koskaan aiemmin.
Paikalla oli 100 kaupungin uinninvalvojaa, joilla kaikilla oli virallinen hengenpelastajan koulutus. Lisäksi juhlaan oli kutsuttu saman verran muita vieraita. Onnistunut ja uhriton kesä oli bileiden suurin puheenaihe.
Kun juhlat olivat tulossa päätökseen, ja neljä työvuorossa ollutta uinninvalvojaa alkoi kutsua ihmisiä pois altaasta, löytyi vedestä täysissä pukeissa ollut ruumis. Vieraana ollutta 31-vuotiasta Jerome Moodya yritettiin elvyttää, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Hän oli hukkunut jossain vaiheessa iltaa kenenkään huomaamatta – kaikista hengenpelastajista huolimatta.
Yliopistot jakoivat turvaseksikampanjassa reikäisiä kondomeita
Vuonna 2013 kaksi kanadalaisen Frederictonin kaupungin yliopistoa jakoi kondomeita uusille opiskelijoille. Tarkoitusperät olivat hyvät, sillä Frederictonin seksuaaliväkivallan kriisikeskus halusi tempauksella levittää turvaseksin sanomaa ja suostumuksen tärkeyttä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mutta meinasi käydä vähän päinvastoin.
Tervetuloiltamien jälkeen useampikin opiskelija ilmoitti havainneensa, että kondomipaketissa oli reikä. Kriisikeskus oli hyvää hyvyyttään laittanut jokaiseen pahviseen yksittäispakkaukseen niitillä kiinni viestin suostumuksen kysymisestä ennen seksiä, ja joissakin tapauksissa niitti oli pahvin lisäksi puhkaissut kondomipaketin, jäiks!
Yliopistot ja kriisikeskus olivat ehtineet jakaa noin 80 pakkausta ennen kuin tieto kiiri heidän korviinsa. Asiasta tiedotettiin mitä pikimmiten usealla eri sosiaalisen median kanavalla, eikä ainakaan julkiseen tietoon ole tullut, että kellään olisi ehtinyt käymään vahinkoa.
Kriisikeskus aikoi yhdessä yliopistojen kanssa jakaa vielä 2000 kondomia, mutta ilmoitti käyttävänsä niittien sijaan teippiä viestien kiinnittämiseen.
McDonald’s ohjeisti työntekijöitään välttämään oman ravintolan ruokia
Vuonna 2013 McDonald’s sulki työntekijöilleen tarkoitetun nettisivun, jolla annettiin neuvoja työssäjaksamiseen muun muassa jakamalla ohjeita oikeanlaisesta ruokavaliosta ja muista terveellisistä elämäntavoista.
Sivuilla oli kuva epäilyttävän paljon pikaruokalan omaa ateriaa muistuttavasta annoksesta hampurilaisineen, ranskalaisineen ja limsoineen, ja sen kerrottiin olevan ”epäterveellinen valinta”. Vieressä oli ”terveellisempi vaihtoehto”, jossa kuvattiin täytetty subi-leipä salaatin ja veden kera.
Yhtiö ohjeisti työntekijöitään: ”Vaikka pikaruokaravintolassa terveellisesti syöminen ei ole mahdotonta, on se melko haastavaa. Yleisesti ottaen kaikkea uppopaistettua pitäisi yrittää välttää.”. Sivuilla myös kerrottiin, että vaikka pikaruoka on edullista ja nopea vaihtoehto, on se ”melkein aina” täynnä rasvaa, sokeria ja suolaa, ja sellaisena aiheuttaa ylipainoisuutta.
McDonald’sin edustajan mukaan nettisivut suljettiin, koska ohjeistukset oli yhtiön mukaan irrotettu kokonaisuudesta ja ne oli helppo käsittää väärin.
Lue myös:
Oudoimmat
Kun kohtalo puuttuu ivallisella tavalla peliin: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 1
Ironia on sitä, että jokin tilanne on erikoinen tai huvittava, koska asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut.
Nämä Listafriikki.com:n kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan. Ja toisaalta pahimmillaan, sillä kenenkään menehtymisessä ei tietysti ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.
Tässä siis kymmenen tosielämän tapausta, joista ei ironiaa puutu!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset kohtalon oikut ovat luvassa myöhemmin.
Leluturvallisuutta edistävät pinssit vedettiin pois vaarallisuutensa takia
Vuonna 1974 Yhdysvaltain hallituksen aloitteesta valmistettiin ja jaettiin 80 000 kappaletta rintamerkkejä, joilla oli tarkoitus lisätä tietämystä lelujen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä. Juuri sopivasti jouluksi julkaistuissa merkeissä luki ”Lasten vuoksi, mieti lelujen turvallisuutta!”.
Kampanja kosahti kuitenkin omaan nilkkaan, sillä kuluttajaturvallisuusviraston, Consumer Product Safety Commissionin, tilaamat rintamerkit jouduttiin vaarallisuutensa vuoksi vetämään pois markkinoilta. Niissä oli aivan liian terävät reunat, niistä irtosi tukehtumisriskin aiheuttava neula ja kaiken lisäksi merkit oli maalattu myrkyllisellä lyijymaalilla.
Se turvallisuuskampanja ei mennyt ihan putkeen.
Segwayn omistaja kuoli ajettuaan Segwaylla alas kalliolta
Vuonna 2001 markkinoille tullut Segway on kaksipyöräinen kulkuväline, jossa kuljettaja tai ajaja, miten sen haluaakaan muotoilla, seisoo pyörien välissä ja ohjailee liikettä. Segwaystä piti tulla maailmanmenestys, jonka veikkailtiin nousevan kaupungeissa ihmisten ykköstavaksi liikkua. No, maailmanvalloitus jäi tekemättä. Segwaylla liikkuivat lähinnä turistit ja kauppakeskusten vartijat. Vuonna 2015 kiinalainen Ninebot osti kilpailijansa ja laitteen tuotantomäärät laskivat minimaalisiksi. Vuoden 2020 heinäkuussa Ninebot ilmoitti lopettavansa koko henkilökuljettimen valmistuksen.
Segwayn piti olla turvallinen ja yksinkertainen ohjattava, mutta jotain ajamisen ”helppoudesta” kertovat useat onnettomuudet. Yksi kuuluisimmista, ja traagisimmista, on varmasti vuonna 2010 tapahtunut Segwayn silloisen omistajan Jimi Heseldenin onnettomuus.
Tämä kuulostaa niin urbaanilta legendalta, mutta totta se on. Heselden oli testaamassa Segwayn uutta mallia, kun hän yhtäkkiä menetti kulkuvälineensä hallinnan ja ajoi kalliojyrkänteeltä suoraan alla olevaan jokeen. Heselden menehtyi onnettomuuspaikalle.
Alexander Graham Bell ei halunnut puhelinta toimistoonsa
Alexander Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä ja hän saikin laitteelle patentin vuonna 1876. Ensimmäisen puhelun hän soitti assistentilleen Thomas A. Watsonille maaliskuun 10. päivänä – kolme päivää patentin myöntämisen jälkeen. Jälkeen päin puhelimen oikeasta keksijästä on ollut paljon kiistelyä ja Bellin väitetään varastaneen ideansa. Italialainen Antonio Meucci on saanut myöhemmin tunnustuksen idean alkuperäisenä keksijänä.
Oli miten oli, Bell nähdään edelleen puhelimen isänä.
Vaikka puhelin on epäilemättä se, mistä Bell parhaiten tunnetaan ja muistetaan, jatkoi hän keksintöjen tekemistä senkin jälkeen. Bell ei missään nimessä koskaan halunnut toimistoonsa puhelinta, sillä hän pelkäsi sen häiritsevän tieteelliseen työhön keskittymistä. Kuinka oikeassa hän olikaan!?
New York Times piti sanaristikoita syntisenä ajanhaaskauksena
Sanaristikot nousivat 1900-luvun alkupuolella nopeasti suosituksi ajanviettopuuhaksi. Ensimmäinen sanaristikko ilmestyi New York World -lehdessä jouluna vuonna 1913, ja vuosikymmen myöhemmin julkaistiin ensimmäinen ristikkolehti.
The New York Times -lehti oli kuitenkin vastarannankiiski, ja vuonna 1924 se julisti ristikoiden olevan ”alkeellista aivotreeniä” ja ”syntistä ajanhaaskausta”. Lehden mukaan ihmiset tulisivat kyllästymään viikoittaisiin sanaristikoihin, eivätkä tehtävät tulisi koskaan saavuttamaan laajaa suosiota.
Ja kuinkas kävikään.
Yhdysvaltojen liityttyä toden teolla toiseen maailmansotaan vuonna 1941, päätti The New York Timesin päätoimittaja laittaa lehteen sanaristikon, jotta kansa saisi hieman muuta ajateltavaa. Nykyään tuo päivittäin ilmestyvä ristisana on maan kuuluisin ja suosituin, ja sunnuntain ristikko on jo kansallisikonin asemassa.
Ikuisen elämän eliksiirin etsiminen johti ruudin keksimiseen
Ruuti syntyi vahingossa, niin kuin aika moni muukin merkittävä keksintö. Ruuti on yli tuhat vuotta vanha keksintö, joka oli täysin sattuman tulosta.
Kiinalaiset alkemistit yrittivät 800-luvulla kehittää eliksiiriä, joka mahdollistaisi ikuisen elämän. Legendan mukaan eräs yritteliäs, nimettömäksi jäänyt alkemisti teki kokeita salpietarilla eli kaliumnitraatilla, kun yksi sekoitus jysähti kirjaimellisesti käsiin. Tullessaan kosketuksiin tulen kanssa se aiheutti värikkään räjähdyksen, joka iloisesti poltti tiedemiehen kasvot ja kädet sekä tuhosi tämän talon.
Siitä saivat alkunsa ilotulitteet ja myöhemmin jatkojalostuksena ampuma-aseissa käytettävä ruuti.
On melkoista kohtalon ivaa, että kuolemattomuuteen pyrkimisen yhteydessä päädyttiin yhteen eniten kuolemaa tuottaneista aineista.
Lue myös:
Mikä on maailman vanhin salaliittoteoria? Vaikka ihmiskunta on jo vuosituhansia tiennyt, että maapallo on pyöreä, on joukossamme pieni, mutta äänekäs ryhmä, joka ajattelee sen olevan litteä levy.
Litteän Maan yhdistys on perustettu nykymuodossaan vuonna 1956, mutta kuuluisuuteen se nousi kunnolla vuonna 1964, kun perustaja Samuel Shenton äänekkäästi väitti avaruuslentoja ja -kuvia lavastetuiksi. Vuosittain yhdistykseen liittyy pari sataa uutta jäsentä, joista suurin osa Yhdysvalloissa. Heidän mukaansa tiede ja filosofia tarjoavat runsaasti todisteita litteästä Maasta.
On vuosi 2025. Miten voi olla, että osa ihmisistä ajattelee näin? Kreikkalaiset filosofit Parmenides ja Pythagoras päättelivät (ilman satelliittikuvia tai matkoja avaruuteen) jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, että Maa on pyöreä.
Miten ajatus pannukakkumaisesta Maasta on mahdollinen? Listafriikki päätti selvittää Litteän Maan seuran näkemyksiä, ja tässä siis ajatuksia herättävä lista kannattajien väitteistä. Yritämme suhtautua aiheeseen asiallisesti ja objektiivisesti – todennäköisesti siinä onnistumatta.
10. Tutkimus todistaa: Maanpinta ei kaareudu
Tällä 6 mailin (9,7 km) mittaisella joen osalla on tehty useampia kokeita, joilla on kumottu maapallon pyöreys. Itäisessä Englannissa sijaitseva Bedfordin kanaali sopi hyvin tehtävään, koska se oli keinotekoinen, kapea joki, jonka pinta pysyi hyvin tasaisena olosuhteista huolimatta.
Muuan Samuel Rowbotham asui 1800-luvun lopulla Bedfordin joen lähettyvillä ja oli kokeidensa perusteella niin vakuuttunut Maan litteydestä, että kirjoitti aiheesta kirjan Earth Not a Globe (suom. Maa ei ole pallo). Kirja on edelleen tietyissä piireissä paljon siteerattu.
Kuuluisin Rowbothamin kokeista on kuuden lipun testi.
Siinä jokeen pystytettiin kuusi lippua jonoon mailin välein toisistaan. Jokaisen lipun yläosa oli 5 jalkaa (152 cm) veden pinnan yläpuolella. Sitten kaukoputkella tarkasteltiin, miltä lippujono näyttää.
No sehän näytti siltä, että kaikki liput olivat kauniisti jonossa samassa tasossa. Tästä luonnollisesti voitiin päätellä, että Maa on litteä.
Koska jos Maa olisi pyöreä, olisihan kukin lippu edellistä alempana, ja viimeiset olisivat kadonneet kokonaan näkyvistä. Asiasta käytiin aikoinaan kiistelyä, ja koe toistettiin useampaan kertaan. Epäilijöitä kuitenkin riitti.
Asiaan saatiin lopullinen vastaus, kun Litteän Maan kannattajat palkkasivat ammattivalokuvaajan töihin Bedfordin joelle vuonna 1904. Kuvauspaikasta kuuden mailin päähän laitettiin iso valkoinen lakana, joka tuli toden totta näkymään kuvissa. Näin oli saatu täysin vedenpitävä todiste siitä, että maanpinta ei kaareudu!
9. Maa on ympyränmuotoinen levy
Kuvittele CD-levy. Siltä näyttää litteä maa. Keskellä on pohjoisnapa, puolessa välissä kiertää päiväntasaaja, ja levyä reunustaa koko matkalta ikijäinen Etelämanner.
Etelämantereesta sen verran (Litteän Maan kannattajien näkökulmasta), että kukaan ei ole selvittänyt, miten pitkälle se jatkuu, koska lämpötila alkaa lähestyä absoluuttista nollapistettä mitä ulommas jäisellä tundralla mennään. On myös mahdollista, että se jatkuu äärettömästi joka suuntaan.
Litteän Maan seura pitää humpuukina sellaista, että etelänapa olisi olemassa, saati että joku olisi kävellyt Etelämantereen halki – mitä siis tehdään jatkuvasti.
Kuten Samuel Rowbotham (joella lippujonoja tutkinut herra) on sanonut: se, miten laaja Maa on, jäänee ihmiskunnalle ikuiseksi arvoitukseksi.
8. Aurinko kiertää ympyrää Maan yläpuolella
Jo pariin kertaan aiemmin mainittu, kirjailija ja Litteän Maan kansanliikkeen uranuurtaja, Samuel Rowbotham laski aikoinaan, että Aurinko on vain reilun tuhannen kilometrin päässä Maasta. Onneksi tekniikka on noista päivistä kehittynyt ja nykyään yhdistyksessä ”tiedetään”, että Aurinko on 51 km halkaisijaltaan ja kulkee 4800 km:n päässä Maan yläpuolella. Ja tähdet ovat Aurinkoa 160 kilometriä ylempänä.
Siis olisivathan nuo luvut paljon helpompia käsittää kuin se tosiasia, että avaruus on ääretön, ja Maa kiertää halkaisijaltaan 1 390 000 kilometrin kokoista Aurinkoa, joka sijaitsee 147 miljoonan kilometrin päässä.
Litteän Maan kannattajien mukaan muut taivaankappaleet ovat palloja, koska niiden muoto on pystytty havainnoimaan Maasta käsin. Aurinko kiertää omaa, kooltaan vaihtelevaa, kehäänsä Maan yläpuolella, ja valaisee maata kuin majakka ympäristöään. Auringon liikerata Maa-levyn yllä myös selittää vuorokaudenaikojen vaihtelun. Pimeä tulee vähitellen, koska mitä kauemmas Aurinko liikkuu havainnointipisteestä, sitä enemmän on molekyylejä estämässä valonsäteiden läpi pääsyn.
Sitten tullaankin ongelmaan. Aurinko vaikuttaa nousevan ja laskevan, vaikka se on koko ajan Maan yläpuolella. Tässä on yhdistyksen mukaan kyse vain perspektiivistä.
7. Avaruudessa ei ole koskaan käyty
Litteän Maan kannattajien suurin vihollinen, kaiken pahan alku ja juuri: NASA.
Kun seuraavan kerran tapaat jonkun, joka uskoo Maan olevan litteä, kysy häneltä kysymys. Miten selittyvät pyöreästä maapallosta olemassa olevat kuvat ja videot, joita astronautit ovat ottaneet vuosikymmenien aikana? Tässä kohtaa voin vannoa henkilön kertovan, ettei kukaan ole käynyt avaruudessa. Kaikki on ollut lavastettua.
Litteän Maan yhdistykselle avaruuslennot ovat maailmanhistorian isoin salaliittoteoria. Heidän mukaansa kylmän sodan aikainen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen, kilpajuoksu avaruuteen oli lähtölaukaus kaikelle huijaukselle. Heidän mukaansa ainoa syy NASA:n olemassaoloon on valheellisen kuvan luominen Yhdysvaltojen mahdista avaruudessa. Koska NASA:lla, tai millään muullakaan virastolla, ei ole oikeaa avaruusohjelmaa, ei kukaan voi tietää miltä Maa oikeasti näyttää.
Lainaus ja vapaa käännös Litteän Maan yhdistyksen verkkosivuilta: ”Me emme yhdistyksenä väitä, että kansainväliset avaruustutkimuslaitokset systemaattisesti yrittäisivät peitellä Maan litteyttä; ne eivät vain yksinkertaisesti ole tietoisia siitä. Maa esitetään lavastetuissa otoksissa olevan pallo, koska kaikki olettavat sen olevan sellainen.”
Tästä voit ihailla Kansainväliseltä avaruusasemalta, ISS:ltä, lähetettävää live-kuvaa maapallosta:
6. Kuu, ja miten varjokappale sen pimentää
Kuunpimennys tapahtuu, kun Maa, Aurinko ja Kuu ovat samassa linjassa, jolloin Kuu jää Maan varjoon. Kuu ei kuitenkaan peity kokonaan näkyvistä, koska ilmakehä taittaa osan Auringon valosta sen pintaan. Kuu näyttää punaruskealta, koska näkyvän valon spektrin lyhyemmät aallonpituudet (violetti, sininen, vihreä..) vähenevät siroamisen seurauksena, ja pisimmät (punaisen sävyt) jatkavat matkaa ilmakehässä.
Unohdetaan kaikki tuo, koska nyt yritetään pysyä teoriassa, että Maa on litteä ja muut taivaankappaleet kiertävät levyn päällä kehää. Kuunpimennyksen aiheuttaa yhdistyksen mukaan salaperäinen varjokappale (toiselta nimeltään antikuu).
Pimennyksen aikana varjokappale on Kuun ja Auringon välissä himmentämässä valoa. Tätä kappaletta ei ikinä nähdä taivaalla, koska se kiertää Aurinkoa AINA päivänpuolella, ja valoisalla nyt harvoin näkee muitakaan taivaankappaleita.
Se, miksi Kuu on punertava, johtuu siitä, että varjokappale ei ole tarpeeksi tiheä ja päästää osan valosta läpi. Voit testata tätä laittamalla taskulampun kämmentä vasten ja katsoa miltä näyttää.
Muuten, Kuu kiertää omaa rataansa samalla korkeudella (4800 kilometriä Maan yläpuolella) kuin Aurinko ja nämä pallurat ovat myös samankokoisia (51 km halkaisijaltaan).
Varjokappaleen koosta Listafriikki ei valitettavasti löytänyt dataa.
5. Vuodenajat selittyvät Auringon kulkemisella
Kuvitellaan hetken maailmaa pienoiskoossa: Laitetaan tikku menemään läpi pohjoisnavasta etelänapaan. Maapallo pyörii tämän akselin ympäri yhden vuorokauden aikana.
Nyt mietitään maapalloa radallaan kiertämässä Aurinkoa. Tuo navat lävistävä tikku ei ole kohtisuorassa kiertorataa vasten, vaan hiukan (23,5 astetta) kallellaan. Maapallon kallistuman ansiosta pohjoinen pallonpuolisko on vaikkapa heinäkuussa ”kohti” Aurinkoa. Joulukuussa taas eniten Aurinkoa saa eteläinen pallonpuolisko. Kallistuman ansiosta saamme nauttia vaihtuvista vuodenajoista!
Ja sitten siirrytään sulavasti siihen, miksi litteässä Maassa vuodenajat vaihtelevat…
Muistat varmasti sen teorian, että Aurinko kiertää kehää Maan yläpuolella? Tämä rata ei ole aina samankokoinen, vaan välillä suurempi ja välillä pienempi.
Kun Auringon rata on pienimmillään, se kiertää kehää lähempänä pohjoisnapaa eli pannukakkumaisen Maan sisäosaa. Tuolloin esimerkiksi meillä Suomessa on kesä.
Auringon radan ollessa laajimmillaan, on levyn uloimmissa osissa kesä. Tuo levyn uloin osahan tunnetaan meillä harhaoppisten keskuudessa eteläisenä pallonpuoliskona.
Tässä on myös syy sille, että mystistä Etelämannerta ei ole voitu tutkia. Auringonvalo ei vain yllä niin laajalle. Siksi loputon manner on saavuttamaton, kylmä ja pimeä.
4. Painovoima ei ole totta
Painovoima (=vetovoima) saa kaikki kappaleet, joilla on massa, vetämään toisiaan puoleensa. Tuon voiman ansiosta me pysymme maan pinnalla, ja planeetat pysyvät kiertoradoillaan. Maan keskuksen painovoima vetää reunoja tasaisesti joka puolelta, mistä tuloksena on pyöreä muoto. Sama ilmiö tapahtuu jokaisessa, tarpeeksi isossa taivaankappaleessa.
Painovoima on vähän jakanut mielipiteitä Litteän Maan seurassa. Osa on sitä mieltä, että siinä voisikin olla perää, mutta löytyy yhdistykseltä aivan omakin teoriansa sille, miksei kaikki leijaile yläilmoihin.
Universaali kiihtyvyys on yhdistyksen ratkaisu. Ideana on, että Maa kiihdyttää jatkuvasti ylöspäin tietyllä nopeudella. Kun hyppäät, et suinkaan laskeudu takaisin maahan, vaan tuo massiivinen lätty tulee perässä ja ottaa sinut kiinni. Jos tuo ei ole tarpeeksi pelottava ajatus, niin parempaa on luvassa.
Maan jatkuvan liikkeen ja kiihtyvyyden saa aikaan tuntematon pimeä energia, joka nostaa levyä alapuolelta. Energian alkuperästä ei kellään ole harmainta aavistusta.
3. Kaarevat sillat eivät tarkoita, että maanpinta olisi kaareva
Sillat, niin isot kuin pienetkin, ovat usein kaarevia. Onko ne siis tehty mukailemaan maapallon pyöreyttä? Onko tässä todiste siitä, että maanpinta kaareutuu? Nyt kyllä jo vähän naurattaa, mutta tämä on totisinta totta.
Yhdistyksessä on haluttu hiljentää kaikki ne, jotka uskaltavat väittää kaarevien siltojen olevan maanpinnan muodon seurausta.
He ovat keränneet insinöörien lausuntoja, joissa todetaan, että siltojen kaarevaan rakentamiseen on syynä muun muassa veden valuminen ja tukevampi rakenne; ei missään nimessä pyöreä maapallo. Siltojen päiden on kuitenkin oltava samalla tasolla merenpintaan verrattuna, muuten suunnitelma ei toimi.
Samalla tasolla. Suora linja. Yksi plus yksi on litteä Maa. Logiikka ei petä koskaan.
Lue myös: 10 uskomatonta siltaa, jotka kouraisevat mahanpohjasta
2. Maan päällä on kupu
Tämä on sieltä absurdeimmasta päästä. Jos näitä voi järjestykseen laittaa.
Tämä ei ole Litteän Maan yhdistyksen virallinen kanta, mutta teoriaan uskovien joukossa on tuhansittain henkilöitä, jotka ajattelevat Maa-pannukakun olevan suojassa massiivisen lasikuvun alla. Kupu on niin suuri, että lentokoneet voivat vaivatta lentää se alla, eikä kukaan huomaa mitään.
Asiaan vihkiytyneet toivovat, että jonain päivänä ihmisten silmät aukeavat, totuus paljastuu ja maailma muuttuu. Kupu-teorian maailmanvalloitusta on kovasti ajanut Netflixin vuoden 2018 Behind the Curve -dokumentista tuttu Mark Sargent.
Sargent rupesi jokunen vuosi sitten tutustumaan ”epäilemättä historian naurettavimpaan salaliittoteoriaan, litteään Maahan”. Tutkimuksensa jälkeen hän oli vakuuttunut; ei kuitenkaan siitä, minkä takia alunperin kiinnostui asiasta, vaan hänestä tulikin käännynnäinen ja yksi teorian suurimmista kannattajista.
Toivottavasti meille ei käy tämän listan jälkeen samoin.
1. Mitä omat silmäsi kertovat?
Jos tähän mennessä mikään ei vielä ole vakuuttanut sinua Maan litteydestä, niin nyt lopuksi otetaan raskauttavin todiste. Se on yksinkertaisuudessaan niin loistava, että sitä vastaan on hankala väittää mitään.
Tee kuten Tom Bishop ja mene ulos. Huomaat, että maailma ympärilläsi näyttää ja tuntuu litteältä – ei tippaakaan pallomaiselta.
Tom Bishop on yksi Litteän Maan yhdistyksen johtohahmoista, joka asuu Californiassa Montereynlahden rannalla, ja kertoo hyvissä olosuhteissa näkevänsä kaukoputkella lahden toisella puolella olevalle majakalle. Majakalle on matkaa 37 kilometriä.
Hän on laskenut paljonko maanpinnan tulisi tuolla matkalla kaareutua, JOS Maa olisi sen kokoinen pallo, joka sen sanotaan olevan. Laskelmien perusteella vastakkaisen rannan pitäisi olla parin sadan metrin korkuisen vesiseinämän peittämä. Mitä se ei siis tietenkään ole, ja Bishopin mielestä tämä, jos mikä, kertoo litteästä Maasta.
Tässä vielä suomennos Bishopin suorasta lainauksesta: ”Aina, kun minulla on epäilyksiä Maan muodosta, kävelen kotoani rannalle ja teen tämän yksinkertaisen testin. Kunhan ei ole sumua ja sää on muutenkin selkeä, tulos on sama jokaikinen kerta vuodenajasta riippumatta.”
Nyt… Hetkinen, siis… Et kai sinä Tom, Litteän Maan vankka kannattaja, joskus mieti, että maapallo voisikin olla pyöreä?? Huh, onneksi tuon ajatuksen saa noinkin helposti ohitettua!
Lue myös:
Oudoimmat
Mies pisti pokeriin panokseksi oman vaimonsa ja hävisi: Top 10 maailman hulluimmat vedot – osa 2
Se pikkuriikkinen mahdollisuus voittoon tekee uhkapelaamisesta vaarallisen koukuttavaa. Tällä listalla aiheena ovat hulluimmat vedot, joiden joukkoon ei ihan peruslottoja mahdu.
Tällä listalla ei myöskään nähdä miljoonapanoksia, joita rikkaat lyövät yksittäisten pelien tuloksesta. Listafriikki keräsi tähän hulluja, naurettavia ja tyhmänrohkeita vetoja, joissa monessakaan panokset eivät ole olleet pilvissä, mutta todennäköisyydet sen sijaan kyllä.
Käymme muun muassa laukkakisoissa, ottamassa silikonirintoja ja puremassa vastustajaa jalkapallokentällä. Kaikesta voi löydä vetoa – eri asia sitten onkin, että kannattaako.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset hullunkuriset vedot voit lukea tästä:
Uhkapeliä väärällä panoksella
Uhkapelaaminen saattaa missä tahansa tilanteessa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille; varsinkin, jos siitä on muodostunut riippuvuus. Uhkapeliongelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa avioeroon, niinkuin kävi venäläiselle Andrei Karpoville ja hänen vaimolleen Tatianalle vuonna 2007. Mutta mitään tavanomaista tämän Murmanskista kotoisin olevan pariskunnan erossa ei ollut.
Andrei Karpov oli pelaamassa pokeria Sergey Brodovin kanssa, kun hän huomasi harmikseen rahojensa olevan loppu. Hän päätti tehdä omasta mielestään mainion ratkaisun ja laittoi käteisen sijaan panokseksi vaimonsa Tatianan. Kuinka ollakaan Andrei hävisi pelin, ja kun Sergey saapui myöhemmin lunastamaan voittoaan, niin ketään ei varmaan yllätä, ettei kohde ollut mielissään.
Tatiana suuttui aviomiehelleen niin verisesti, että pisti siinä siunaamassa lusikat jakoon ja avioeron vireille; hän on kertonut ”tunteneensa olonsa totaalisen nöyryytetyksi”.
Kaikkein kummallisin käänne tarinalle saatiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Tatiana aloitti suhteen Sergeyn kanssa. ”Sergey on todella komea ja hurmaava mies, ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen – siitäkin huolimatta, että hän ”voitti” minut pokeripelissä”, selventää Tatiana saippuaopperaan verrattavissa olevaa suhderulettia.
Sergey ja Tatiana astelivat myöhemmin vihille eikä Tatiana ole hetkeäkään katunut eroa katalan tempun tehneestä ex-miehestään.
Dettorin suurenmoinen seitsikko
Listan ensimmäisessä osassa käväistiin jo laukkakisojen maailmasta, jonne palataan nyt uudelleen. Syyskuun 28. päivä vuonna 1996 tunnetaan nimellä ”Frankie Dettorin suurenmoinen seitsikko”. Sitä päivää eivät laukkakisojen ystävät tai sen puoleen vedonvälittäjätkään unohda ikinä.
Ohjastaja Frankie Dettori osallistui Ison-Britannian tärkeimpiin laukkakilpailuihin kuuluvaan Royal Ascotiin ratsastaen tapahtuman merkittävimpänä päivänä kaikissa seitsemässä lähdössä. Vaikka yksittäisissä lähdöissä todennäköisyydet Dettorin ohjastamien hevosten voitoille olivat kohtuulliset, nousi kerroin yli 25 000:een, jos jokaiseen lähtöön oli merkattu voittajaksi Dettori.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti tämä jockey tuli jokaisessa lähdössä ensimmäisenä maaliin.
Yksi onnekas vedonlyöjä, Darren Yates, oli tehnyt pähkähullun vedon; toki vain muutamalla kympillä. Hän nettosi reippaat 550 000 puntaa. Eräs nainen oli myös veikannut Dettoria ykköseksi jokaiseen lähtöön, mutta aina erikseen ja muutamalla kymmenellä pennillä: hän voitti pari sataa. Jos hän olisi tehnyt käyttämällään summalla niin sanotun monivedon, olisi rahaa tullut noin 15 000 puntaa. Mutta vedonlyöntihän on juuri tuollaista jossittelua!
Brittiläiset vedonvälittäjät eivät olleet yhtä onnekkaita kuin pelaajat, sillä tuon yhden päivän aikana ne tekivät persnettoa yli 30 miljoonaa puntaa.
Minkälainen maailma on vuonna 2000?
Vuonna 1989 nimettömänä pysytellyt walesilaismies löi vetoa tulevaisuudesta. Tämä Newportin kaupungissa asunut uhkapeluri asetti 30 punnan panoksen sille, että viisi hänen mainitsemaansa asiaa pitäisivät vuosituhannen vaihteessa paikkansa. Matkaa tuohon hetkeen oli siis yli kymmenen vuotta.
Paikallinen vedonvälittäjä lähti leikkiin mukaan ja otti vedon vastaan. Miehen veikkauksessa oli tosiaan viisi kohtaa: Cliff Richard olisi lyöty ritariksi, U2-yhtye kiertäisi edelleen konsertoimassa, ja Eastenders, Neighbours sekä Home and Away -sarjat pyörisivät vieläkin televisiossa.
Kun millenium saapui, kilahti veikkaajaan kassaan 6480:n kertoimella mukava 194 400 punnan potti. Vedonvälittäjä nieleskeli kaikessa hiljaisuudessa pari päivää, mutta maksoi voiton lopulta mukisematta.
Näin jälkiviisaana on hyvä tuumailla, että vuosituhannen vaihteessa olisi ehkä kannattanut lyödä vetoa siitä, että U2 ja mainitut kolme tv-sarjaa porskuttavat vielä yli kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua. Mikähän olisi ollut kerroin?
Pete Conradin ensimmäiset sanat Kuussa
Kaikki tietävät Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin eli miehet, jotka ensimmäisenä ja toisena astuivat Kuun pinnalle. Myös Armstrongin ensimmäiset sanat – ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle” – ovat tutut. Mutta harva on kuullut Pete Conradista saatikka hänen sanoistaan astuessaan Kuun pinnalle.
Marraskuussa 1969 Apollo 12 -avaruuslennon saapuessa Kuuhun, Conrad kajautti ilmoille: ”Jiihaa! Tämä oli pieni askel Neilille, mutta voi pojat, että se on pitkä minulle.”. Kommentilla hän viittasi matkaan kuumoduulin portailta Kuun pinnalle sekä vertasi omaa 167 sentin varttaan 180-senttiseen Armstrongiin. Lisäksi astuttuaan Kuun pinnalle Conradin ensimmäiset sanat olivat: ”Oho, onpas se pehmeä ja epävakaa”. Näillä lausahduksillaan Conrad voitti 500 dollarin vedon.
Miksi tällainen veto?
Kun Apollo 11 miehistöineen oli kuukausia aiemmin käynyt ensimmäisellä miehitetyllä avaruuslennolla Kuussa, olivat kaikki ihmetelleet Armstrongin runollisia sanoja. Yleinen mielipide oli se, että NASA oli määrännyt astronautin sanomaan tiettyjä asioita eikä mitään improvisoitua. Armstrongin ensimmäisiä sanoja pidettiin jonkun muun keksiminä.
Conrad oli aiheesta ärtynyt, sillä hän tiesi lausahduksen olleen Armstrongin oma; oli se sitten siinä paikassa keksitty tai etukäteen mietitty, niin ne olivat astronautin omia sanoja.
Conrad kävi jopa väittelemään aiheesta median kanssa ja erään kiivaan sananvaihdon jälkeen hän löi italialaisen toimittajan Oriana Fallacin kanssa vetoa siitä, että sanoo Kuussa tasan tarkkaan, mitä itse haluaa. Koska Fallaci ei uskonut, että Conradin annettaisiin ikipäivänä sanoa haastattelun aikana keksimänsä jutut, löi hän vedosta kättä päälle.
Hauskoilla sanoillaan Conrad voitti vedon, mutta Fallaci ei syystä tai toisesta koskaan maksanut astronautin ansaitsemaa 500 dollaria.
Vedonlyöntiä omalla hengellä
Osa näistä listan vedoista on kuin toiselta planeetalta (ja olihan yksi kirjaimellisesti avaruudesta), mutta 91-vuotiaan Arthur King Robinsonin vedonlyönti on hauskuudessaan omaa luokkaansa.
King Robinson oli vuoden 2005 kesällä hyvin näreissään. Hänen tietoonsa oli tullut, että jos hän menehtyisi kyseisen vuoden aikana, olisi omaisten maksettava kuolinpesästä 3000 punnan perintövero. Asianajajana 84-vuotiaaksi asti työskennellyt King Robinson ei ollut mikään uhkapeluri satunnaisia pikkuvetoja lukuun ottamatta, mutta tieto perintöverosta muutti kaiken.
Hän otti yhteyttä vedonvälitystoimistoon ja kysyi kerrointa erikoislaatuiselle vedolle: hän halusi lyödä vetoa sen puolesta, että kuolee vuoden 2005 aikana. Vedonvälittäjän tiedottaja Rupert Adams kertoi medialle, ettei heillä ole ollut tapana ottaa vastaan tällaisia vetoja, mutta King Robinsonin ehdotus oli niin harvinaislaatuinen ja kekseliäs, että siihen oli pakko lähteä mukaan: ”Jos hän voittaa, ovat ne hänen hautajaisensa”.
Kertoimeksi vedolle asetettiin kuusi, joten King Robinson panosti 500 puntaa, jotta koko vero tulisi pahimman (ja täten vedon voittamisen) myötä kuitattua.
Credintonin kaupungin sairaalassa elettiin jännittäviä aikoja loppuvuodesta 2005, kun King Robinson oli lokakuussa menettänyt yllättäen tajuntansa ja ollut siitä lähtien vuoteenoma. BBC kävi haastattelemassa miestä vuoden viimeisinä päivinä ja tämä vaikutti optimistiselta, mutta ei ollut vielä huokaissut helpotuksesta: ”Voin saada kohtalokkaan halvauksen vaikka jo tänään.”. No, King Robinson juhli vuoden vaihtumista, jos ei nyt täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin elossa kuitenkin!
Koska perintövero poistui vuoden 2006 alussa, onnistui King Robinsonin perikunta välttämään sen, mutta toisaalta mies itse menetti 500 puntaa. Vedon häviäminen oli kuitenkin kaikkien mielestä paras lopputulema!
Lue ensimmäinen osa: Tuhansien voittopotteja, koska Luis Suárez ei pitänyt hampaitaan kurissa: Top 10 maailman hulluimmat vedot – osa 1
Lue myös:
Oudoimmat
Tuhansien voittopotteja, koska Luis Suárez ei pitänyt hampaitaan kurissa: Top 10 maailman hulluimmat vedot – osa 1
Vedonlyönti on harvoin kannattavaa hommaa, mutta aina on kuitenkin se pikkuriikkinen mahdollisuus voittoon, mikä tekeekin uhkapelaamisesta niin vaarallisen koukuttavaa.
Tällä listalla ei nähdä miljoonapanoksia, joita rikkaat lyövät yksittäisten pelien tuloksesta. Listafriikki keräsi tähän hulluja, naurettavia ja tyhmänrohkeita vetoja, joissa monessakaan panokset eivät ole olleet pilvissä, mutta todennäköisyydet sen sijaan kyllä.
Käymme muun muassa laukkakisoissa, ottamassa silikonirintoja ja puremassa vastustajaa jalkapallokentällä. Kaikesta voi löydä vetoa – eri asia sitten onkin, että kannattaako.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset hullunkuriset vedot julkaistaan myöhemmin.
Brian Zembicin silikonirinnat
Kanadalainen taikuri ja ammattimainen uhkapeluri Brian Zembic on ainakin rapakon toisella puolella tullut tunnetuksi älyttömistä vedoistaan. Mies on muun muassa asunut kaverinsa vessassa kuukauden ja nukkunut viikon sillan alla – ihan vain voittaakseen vetoja.
Kesällä 1996 vedonlyönti meni kuitenkin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Zembic oli syömässä tyttöystävänsä ja parin kaverinsa kanssa. Jutustelun lomassa hän mainitsi ohimennen, että saisi varmasti yhtä paljon huomiota kuin tyttöystävänsä, jos hänellä olisi samanlaiset rinnat.
Yksi kavereista tarttui heittoon ja kysyi, paljonko Zembicille pitäisi maksaa, että tämä ottaisi silikonirinnat ja pitäisi ne vuoden verran. Herrat päätyivät lyömään vetoa 100 000 dollarista ja yllytyshullu Zembic onnistui löytämään suostuvaisen plastiikkakirurgin, joka oli itsekin innokas uhkapeluri.
Vedon voittaakseen Zembic piti rinnat vuoden ajan ja suunnitteli poistattavansa ne, kun satatuhatta olisi tilillä. Omaksi ja muiden yllätykseksi hän kuitenkin kiintyi uusiin ruumiinosiinsa. Niinpä Zembic päätti pitää rinnat, jotka eivät hänen mukaansa juurikaan vaikuttaneet elämään.
Päätöstä toki helpotti myös se, että perhe oli asian kanssa sinut ja rinnat olivat avanneet täysin uusia uramahdollisuuksia: hänestä tehtiin dokumentteja ja myöhemmin hän pääsi mukaan tositelevisio-ohjelmiin. Alkuperäisen sopimuksen mukaan hän myös tienasi jokaisesta lisävuodesta 10 000 dollaria. Vuonna 2017 Brian Zembic poistatti implanttinsa teini-ikäisen tyttärensä pyynnöstä.
Kaveri, jonka kanssa veto aikoinaan lyötiin, oli kommentoinut seuraavasti Zembicin uusia rintoja nähtyään ne ensimmäisen kerran: ”Paras 100 000 dollaria, jonka olen koskaan hävinnyt!”.
Lentäjän kohtalokas veto
Jos pitäisi sanoa joku ammatti, jonka harjoittajan ei haluaisi lyövän vetoa ammattitaidostaan ja lähtevän kaverin järjettömään yllytykseen kesken työpäivän, niin lääkäri tulee varmaan ensimmäisenä mieleen. Ja lentokapteeni tulee varmasti hyvänä kakkosena.
Mutta lokakuun 20. päivänä vuonna 1986 venäläinen lentokapteeni Alexander Kljujev löi vetoa perämies Gennady Zhirnovin kanssa, että hän pystyisi laskeutumaan sokkona pelkkien mittareiden avulla. Muutamaa minuuttia ennen laskeutumista Samara-Kurumotšin lentoasemalle Kljujev käski Zhirnovin peittämään ohjaamon ikkunat verhoilla, joita on sallittua käyttää ainoastaan sokkolaskeutumisia harjoiteltaessa. Silloinkin kapteenin vieressä on oltava kokenut kouluttaja. Eikä kyydissä ole 85 matkustajaa ja viittä muuta miehistön jäsentä.
Kapteeni Kljujevilla ei siis ollut näköyhteyttä maahan ja hän jätti huomioimatta kaikki lennonjohdon varoitukset sekä järjestelmän hälytysäänet, jotka ilmoittivat maanpinnan lähestymisestä. Hän luotti omaan (virheelliseen) arvioonsa koneen korkeudesta ja sen laskeutumisnopeudesta.
Kljujev hävisi vetonsa.
Lentokone iskeytyi kiitorataan sellaisella voimalla, että se pomppasi takaisin ilmaan, kääntyi ympäri, putosi takaisin tiehen ja syttyi tuleen. 70 koneessa ollutta kuoli – heidän joukossaan perämies Zhirnov, joka menehtyi matkalla sairaalaan. Hän oli saanut vakavan savumyrkytyksen yrittäessään pelastaa koneen matkustajia.
Lentokapteeni Kljujev sen sijaan selvisi hengissä ja tuomittiin alun perin 15 vuodeksi vankeuteen, josta hän kuitenkin vapautui kuuden vuoden jälkeen.
Varmaan ollaan yhtä mieltä siitä, että vedonlyönti ei kannattanut!? Panoksesta ei ole koskaan julkisuuteen puhuttu, joten kyseessä saattoi olla vain sanallinen ”uskallanpas, etpä uskalla” -tilanne. Järjetöntä joka tapauksessa.
Pureeko Luis Suárez MM-kisoissa?
Uruguaylainen Luis Suárez on huippujalkapalloilija, joka vuonna 2010 nousi otsikoihin pelatessaan hollantilaisessa Ajaxissa. Suárez puri PSV Eindhovenin Otman Bakkalia olkapäähän, mistä hän sai seitsemän ottelun pelikiellon. Se ei kuitenkaan opettanut, sillä vuonna 2013 ollessaan Liverpoolin paidassa Suárez upotti hampaansa Chelsean Branislov Ivanovicin käsivarteen; rangaistuksena tuli 10 ottelun pelikielto.
Kyllähän siitä jo luulisi oppineen…
Kun jalkapallon vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailut lähestyivät, aukesi eräälle vedonlyöntisivustolle mielenkiintoinen kohde. Sivusto antoi kertoimen 176 sille, että Suárez purisi vastustajaa tulevissa arvokisoissa. Yli 160 innostunutta veikkaajaa laittoi rahojaan likoon haukkaisun puolesta, mutta tuskin yhtiö oletti joutuvansa maksumieheksi. No, kuten arvata saattaa, Suárezin legot pääsivät jälleen tositoimiin ja jättivät italialaisen Giorgio Chiellinin olkapäähän tunnistettavat jäljet.
Muutamilla kympeillä pelanneet voittivat tuhansia euroja, vaikka monetkaan heistä eivät olleet kuuna päivänä kuvitelleet Suárezin törttöilevän taas samalla tavalla – olivatpa vain veikanneet hauskaa kohdetta.
Pankkitili kuntoon formulakuskin saavutuksilla
Kuva: Liauzh | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Kun Richard Hopkins vuonna 1998 kuljetti 13-vuotiasta poikaansa Evania mikroautokilpailuissa, viiletti samoilla kartingradoilla niin ikään 13 vuoden ikäinen Lewis Hamilton. Hopkins tietenkin kannusti omaa poikaansa, mutta näki tämän kilpakumppanissa jotain hyvin erityislaatuista. Niinpä hän päätti asettaa vedon: hän veikkasi, että nuori Hamilton tulisi voittamaan Formula 1 -osakilpailun ennen kuin täyttäisi 22. Todennäköisyys voitolle oli 0,005.
Hopkins ei lopettanut siihen, vaan veikkasi myös, että Hamiltonista tulisi maailmanmestari ennen 25. ikävuotta; tämän todennäköisyys oli 0,002. Lisäksi hän teki monivedon, jossa voitto tulisi, jos lupaava nuori kuski saavuttaisi kummatkin edellä mainitut merkkipaalut. Todennäköisyys molempien toteutumiselle oli 1/1500 eli 0,00066.
Kuten formuloita seuraavat tietävät, Hamiltonin ensimmäinen Grand Prix -voitto tuli Kanadassa vuonna 2007. Hän oli 22-vuotias, joten Hopkins voitti 200 punnan panoksellaan 40 000 puntaa.
Jo seuraavalla kaudella Hamilton voitti maailmanmestaruuden viimeiseen kisaan asti edenneessä trillerissä Felipe Massan kanssa. Kisan voittanut Massa oli jo lähes julistettu koko kauden mestariksi, mutta toisin kävi. Hamilton oli vielä viimeisellä kierroksella kuudentena ja tarvitsi maailmanmestaruuden voittoon viidennen sijan. Viimeisessä mutkassa hän ohitti väärän rengasvalinnan tehneen Timo Glockin ja vei mestaruuden yhdellä pisteellä; 23-vuotiaana.
Joten kisaa sohvan takaa vilkuillen seurannut Hopkins nettosi siitä ensin 100 punnan panoksella 50 000 ja sitten viidenkympin monivedolla vielä 75 000 puntaa.
Jos kauden 2008 viimeinen osakilpailu olisi päättynyt toisin, olisi kaksi Hopkinsin vetoa kurahtanut siihen, sillä Hamiltonin seuraavaa maailmanmestaruutta jouduttiin odottamaan vuoteen 2014 saakka.
50 pennin miljonääri
Vuonna 2008 englantilainen Fred Craggs teki 60-vuotissyntymäpäivänsä aattona monivedon kahdeksasta laukkakisasta. Hän siis voittaisi vain siinä tapauksessa, että jokaisen lähdön voittaja menisi oikein. Voiton todennäköisyys oli yhden suhde 2 800 000:een.
Craggs kävi silloin tällöin pelaamassa, eikä ottanut vedonlyöntiä niin tosissaan. Siitä kertoo myös ”huima” 50 pennin panos, jonka hän asetti paikallisessa vedonlyöntiliikkeessä.
Tähdet olivat kohdallaan Craggsin syntymäpäivänä, minkä olisi voinut hulluimmissa kuvitelmissa arvata veikattujen hevosten nimistä. Ensimmäisen lähdön voittaja oli Isn’t That Lucky (suom. Onpas onnekasta) ja viimeisessä lähdössä maaliin tuli ensimmäisenä A Dream Come True (suom. Todeksi tullut unelma). Näiden lisäksi kaikki kuusi muutakin lähtöä osuivat nappiin.
Craggs käväisi syntymäpäivänään vedonlyöntikioskilla, eikä edes muistanut epätodennäköistä ja pähkähullua lappuaan, ennen kuin yksi työntekijöistä kysyi, oliko hänellä mahdollisesti mitään tarkastettavaa. Kun käsittämätön voitto selvisi, otti synttärisankari sen hyvin rauhallisesti, vietti loppuillan perheensä seurasta nauttien ja kertoi heille vasta seuraavana päivänä, että eläkepäivistä tuleekin erityisen mukavat.
”50 pennin miljonääriksi” nimetyn Craggsin voitto on kuitenkin tuhkimotarinan lisäksi muistutus pikkupräntin lukemisesta. Vedonvälittäjällä oli miljoonan punnan voittokatto, joten mies ei saanut kertoimen mukaista 1,4 miljoonan punnan pottia. Se ei voittajaa kuitenkaan ole jäänyt harmittamaan!
Lue myös:
Oudoimmat
Mies, joka voisi juosta ikuisuuden: 10 hämmästyttävää ihmistä, joilla on yliluonnollisia kykyjä – osa 2
Vaikka sarjakuvien supersankarit ovat mielikuvituksen tuotetta, on olemassa pieni joukko ihmisiä, joilla vaikuttaa olevan käsittämättömiä, lähes yliluonnollisia kykyjä.
Tosielämän supersankarit pystyvät uskomattomiin asioihin, vaikka kukaan heistä ei osaakaan lentää tai muuttua näkymättömäksi.
Listafriikki esittelee nyt kymmenen fysiikan lakeja sekä kaikkea tuttua ja turvallista uhmaavaa ihmistä, joiden yli-inhimillisten supervoimien ei uskoisi olevan tältä planeetalta.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset superihmiset on esitelty täällä:
10 hämmästyttävää ihmistä, joilla on yliluonnollisia kykyjä – osa 1
Nykypäivän samurai
Japanilainen Isao Machii on todellinen iaidō-mestari. Lajissa keskitytään harjoittelemaan miekan nopeaa vetämistä ja käyttöä yllättävien tilanteiden varalle.
Machii, joka nimittää itseään moderniksi samuraiksi, kertoo pystyvänsä seuraamaan katseellaan käsiaseesta ammutun luodin kulkua, mikä jo itsessään kuulostaa yli-inhimilliseltä. Machii ei kuitenkaan lopeta siihen, sillä onhan hän miekkamestari. Mies kykenee halkaisemaan miekallaan itseään kohti ammutun luodin.
Paljaalla silmällä tavalliset ihmiset havaitsevat vain salamannopean miekan heilautuksen, mutta moninkertaisesta hidastuskuvasta voidaan nähdä Machiin supervoimat: miekka todella hajottaa yli 300 kilometrin tuntivauhtia lähestyvän ammuksen.
Mies, joka voisi juosta ikuisuuden
Tiedät varmasti ultrajuoksijat eli siis ihmiset, jotka juoksevat putkeen jopa satoja kilometrejä. Kaikilla tulee kuitenkin jossain vaiheessa stoppi, sillä vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa ja tuhansia treenitunteja takana, tulee raja vääjäämättä vastaan.
Ja se raja on laktaattikynnys. Juostessa keho hajottaa glukoosia energiaksi, minkä tuloksena syntyy laktaattia. Lihassolujen mitokondriot putsaavat laktaatin verestä ja muuttavat sen takaisin glukoosiksi monimutkaisissa kemiallisissa reaktioissa. Jossain vaiheessa laktaattia kertyy liikaa, eikä elimistö pysty hankkiutumaan siitä eroon. Ja silloin alkaa piiputtaa.
Mutta ei ultrajuoksija Dean Karnazesilla, joka voi juosta päiväkausia putkeen väsymättä. Kun koulussa juostiin hyväntekeväisyyden puolesta, jaksoivat parhaatkin kiertää kentän ympäri 15 kertaa. Karnazes oli eri maata, sillä hän juoksi 105 kierrosta eli kokonaisen maratonin.
Perhetragedian vuoksi lupaava nuorukainen kuitenkin lopetti urheilemisen ja tarttui pulloon, kunnes kolmenkympin kriisi sai hänet kirjaimellisesti nousemaan baarijakkaralta ja lähtemään juoksemaan. Mies veti kylmiltään 50 kilometrin lenkin ja lopetti sen vain kivuliaiden rakkojen vuoksi, sillä lihaksistossa ei tuntunut tippaakaan väsymystä.
Karnazesin laktaattikynnystä on yritetty selvittää, mutta kokeet on jouduttu keskeyttämään, koska rajaa ei ole pystytty saavuttamaan järkevässä ajassa. Lääkäreiden mukaan treenaamisella toki on osuutensa Karnazesin ilmiömäisessä kestävyydessä, mutta jotain yli-inhimillistä täytyy olla meneillään hänen soluissaan. Syytä ei ole saatu selville.
Karnazes on parhaimmillaan juossut 560 kilometriä (80 tuntia ja 44 minuuttia) putkeen käyden omien sanojensa mukaan ”välillä unenomaisessa tilassa”. Juokseminen oli lopulta keskeytettävä, jotta mies pääsi nukkumaan. Tuolloinkin hän olisi lihastensa puolesta voinut kevyesti jatkaa matkaa.
Magneettimies
Ryhmä-X -sarjakuvissa (X-Men) seikkailee supersankari nimeltään Magneto, joka pystyy kontrolloimaan metallisia esineitä. Vuonna 2013 menehtynyt malesialainen Liew Thow Lin oli tosielämän versio magneettisesta miehestä.
Vaikka Lin ei Magneton tapaan pystynyt muokkaamaan metallia, oli hänellä yliluonnollinen kyky kannatella sitä. Lin kykeni kannattelemaan kehossaan jopa 36 kiloa metallia ilman mitään sidosainetta.
Lin havaitsi omalaatuisen kykynsä vasta kuusikymppisenä, kun hänen työkalunsa rupesivat tarttumaan kiinni vartaloon. Ominaisuus sai tietenkin julkisuutta ja Malesian teknillinen yliopisto kiinnostui luonnonoikusta. Tutkimuksissa kuitenkin todettiin, että miehessä ei ole erityistä magneettikenttää, vaan hänen ihonsa on epänormaalin kitkainen ja imee siksi esineitä itseensä.
Kitkaisuus on perinnöllistä, sillä Lin kolmella lapsenlapsella on samanlainen esineitä itseensä imevä iho.
Suurmestarin tulinen kosketus
Vuonna 2023 menehtynyt Zhou Ting-Jue oli suurmestari, parantajien parantaja ja Kiinan kansallisaarre. Tai näillä sanoilla Zhoun kannattajat häntä kutsuvat.
Hänellä uskottiin olevan parantavia voimia, joilla hän hoiti muun muassa Tiibetin hengellistä johtajaa Dalai Lamaa sekä koripallojoukkue LA Lakersin pelaajia. Mutta jätetään parantavien voimien olemassaolon miettiminen muuhun hetkeen ja mennään suurmestarin toiseen erikoiseen kykyyn.
Todistettavasti Zhou kykeni tuottamaan kämmenissään lämpöä lähelle veden kiehumispistettä; elohopea nousi 94 celsiusasteeseen.
Hän oli jo lapsena ruvennut harjoittelemaan kungfua ja siirtyi teini-iässä qigongin salojen pariin. Mielen ja kehon harjoittamisen avulla hän oppi kontrolloimaan omaa Qitaan, ja ohjaamaan ja keskittämään sen energian käsiinsä.
Zhoun televisiossakin esittämä lämmitystemppu on herättänyt ihailua, mutta paljon myös kritiikkiä: kun mies lämmitti käsipaperilla päällystettyä foliokäärylettä, ajateltiin hänen huijaavan ja luovan aineilla jonkin lämpöä tuottavan kemiallisen reaktion.
Mutta valvotuissa olosuhteissa ja puolueettomien tahojen tarjoamien materiaalienkin kanssa Zhou muutti kääryleen polttavan kuumaksi ja savuavaksi, eikä siihen pystynyt koskemaan kukaan muu kuin hän itse. Ainakaan ilman palovammoja.
Haukankatse
Vuonna 1951 Länsi-Saksassa syntyneellä Veronica Seiderilla on normaaliin ihmiseen verrattuna 20-kertaisesti parempi näkö. Näkökyky oli toki naisella itsellään tiedossa, mutta kukaan ei uskonut, kun hän kertoi näkevänsä yli puolentoista kilometrin päähän ja pystyvänsä ongelmitta tunnistamaan kaukaisuudessa näkyvät esineet ja ihmiset.
Onneksi näkökyky on helppo testata, ja Seiderin opiskellessa Stuttgartin yliopistossa todettiin hänen näöntarkkuutensa olevan 20/2. Ihmisen normaalinäkö on ”täydellisimmillään” 20/20. Eläinmaailmassa muun muassa haukoilla on yhtä tarkka näkö kuin Veronica Seiderilla.
Lue ensimmäinen osa: 10 hämmästyttävää ihmistä, joilla on yliluonnollisia kykyjä – osa 1
Lue myös:
Supersankarit supervoimineen ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta joillakin keskuudessamme elävillä ihmisillä on käsittämättömiä, yliluonnollisia kykyjä.
Joudun ehkä tuottamaan pettymyksen, sillä kukaan listan henkilöistä ei osaa lentää tai muuttua näkymättömäksi, mutta kyllä nämä tosielämän supersankarit siltikin pystyvät uskomattomiin asioihin.
Listafriikki esittelee nyt kymmenen fysiikan lakeja sekä kaikkea tuttua ja turvallista uhmaavaa ihmistä, joiden yli-inhimillisten voimien ei uskoisi olevan tältä planeetalta.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset yli-ihmiset ovat luvassa myöhemmin.
Tosielämän Batman
Daniel Kishillä oli syntyessään harvinainen retinoblastooma eli silmän verkkokalvon varhaissolusyöpä. Pahanlaatuisen syövän kitkemiseksi lääkärit joutuivat poistamaan häneltä kummatkin silmämunat, mikä tietenkin teki 13-kuukautisesta Kishistä sokean.
Se ei poikaa lannistanut, vaan hän kehitti vain kaksivuotiaana erityisen ”näkökyvyn”: kaikuluotauksen. Mies on kertonut kielen naksauttelun tulleen hänelle kuin luonnostaan ja hyvin nopeasti hän oli huomannut, että naksauttelu kaikuu ympärillä olevista esineistä.. Lepakot käyttävät suunnistuksessa samanlaista tekniikkaa ja Kish onkin saanut lempinimekseen Batman.
Kaikuluotauksen avulla Kish pystyy havaitsemaan 300 metrin päässä olevia rakennuksia ja kymmenen metrin päässä olevia puita. Puut ovat helppoja tunnistettavia, sillä runko, oksat ja lehdet saavat kaikki aikaan erilaisen kaiun. Kishin kyky on kehittynyt niin tarkaksi, että hän pystyy havainnoimaan jopa pöydällä olevan golfpallon. Liikenteessä hän erottaa helposti henkilö-, lava- ja maastoautot toisistaan.
Perustamansa järjestön, World Access for the Blind, kautta Kish on opettanut kaikuluotausta yli 500 sokealle lapselle.
Kuumaveriset munkit
Tiibetin ylängöillä on luostari, jossa elävät munkit pystyvät nostamaan ruumiinlämpöään jopa kahdeksalla celsiusasteella. Todistaakseen epäilijöille he istuvat pitkiä aikoja ulkona lämpömittarin ollessa nipin napin plussan puolella. Efektin voimistamiseksi heidän paljaalle iholleen laitetaan jääkylmällä vedellä kasteltuja rättejä, jotka hyvin nopeasti rupeavat höyryämään ja jo tunnin päästä rätit ovat täysin kuivia.
Harvardin yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan vähäpukeiset munkit voivat viettää yönsä ulkona vuoriston jäätävissä ja lumisissa olosuhteissa, eikä heillä ole hypotermian vaaraa eikä edes paleltumia. Täysin humpuukilta kuulostava ilmiö on kuitenkin mitattu ja todistettu useaan kertaan.
Munkit harjoittavat tummo-joogaa, jolla ihon lämpötilan saa nousemaan, mutta elimistön ydinlämpö pysyy samana. Joogaan kuuluu erityisiä hengitystekniikoita, joissa vuorotellen hengitellään normaalisti, hyperventiloidaan, pidätetään hengitystä ja puhalletaan keuhkot voimalla tyhjäksi. Metodi lisää kehon lämmöntuottoa, ja kuvantamisissa on huomattu, että tahdosta riippumattomia toimintoja, kuten verenpainetta ja aineenvaihduntaa, säätelevät aivojen alueet aktivoituvat.
Pitääkseen saavutetun pintalämpötilan yllä munkit visualisoivat polttavia liekkejä ympäri kehoaan, erityisesti selkäytimen alueelle.
Tämä kyllä menee niin yli ymmärryksen, että jos aiheesta ei olisi tehty lukuisia luotettavia tutkimuksia, niin humpuukikellot kilkattaisivat. Mutta totta se vain on!
Rajoittamaton muisti
Näyttelijä Marilu Hennerilllä on erittäin harvinainen ominaisuus. Maailmassa tiedetään vain noin sata varmistettua tapausta, jossa henkilöllä on sama kadehdittava kyky.
Hennerillä on kyky muistaa kaikki elämänsä päivät, mistä hän tuli tietoiseksi ollessaan kuusivuotias. Ensimmäiset muistikuvat hänellä ovat kuitenkin jo omasta kasteestaan. Henner on kertonut erikoislaatuisen muistin olleen ”melko hyödyllinen vuorosanoja opetellessa”. Eipä kai siinä sen kummempaa!
Aukottoman muistin omaavat ihmiset pystyvät muistamaan kaiken, mitä ovat ikinä nähneet tai kokeneet, ja kuten Hennerin kohdalla, monesti myös tilanteen tarkan päivän ja kellonajan. Tutkimuksissa on todettu, että näiden ihmisten aivojen ohimolohkot sekä oppimis- ja muistijärjestelmissä tärkeässä roolissa oleva häntätumake ovat tavallista suurempia. Siitä ei sen sijaan ole varmuutta, kumpiko tuli ensin, sillä aivojen alueiden kasvu voi olla myös tulosta rajoittamattoman muistin kanssa elämisestä.
Patterimies
Serbialaisen Slavisa Pajkicin ei pitäisi olla enää elossa. Hän voi ottaa vastaan jopa 20 000 voltin jännitteen ilman ongelmia. Meille muille riittää pelkkien vammojen saamiseksi 50 volttia ja lisäperspektiiviä antaa se, että teloitettava saa sähkötuolissa 2000 voltin iskun.
Pajkic on myös erinomainen sähkönjohdin, sillä hän pystyy lävitseen kulkevan sähkövirran avulla lämmittämään pannullisen vettä lähes kiehumispisteeseen vain reilussa puolessatoista minuutissa. Pajkic kykenee myös säilömään sähköä ja on esityksissään monesti sytyttänyt alkoholilla kastellun kankaan tuleen käyttämällä ainoastaan omaa kehoaan. Taito on käytännöllinen myös ruoanlaitossa, sillä Pajkic voi varastoidulla jännitteellä grillata vaikkapa makkaran.
Ominaisuus ilmeni miehelle 17-vuotiaana, kun hän oli vahingossa kiskonut maasta suojaamattoman sähköjohdon, mikä olisi ollut kenelle tahansa muulle viimeinen teko. Ainoana vammanaan sähkön kanssa kaveeraamisesta Pajkic on saanut kärvähtäneet hiukset ja muutaman karrelle palaneen kynnen.
Tähän asti ainoa selitys miehen yliluonnolliselle sähkönjohtokyvylle on se, että häneltä puuttuvat hikirauhaset eli hän ei ole koskaan hikoillut. Jos kärsit tästä oireyhtymästä, eli anhidroosista, en silti suosittele kokeilemaan onnea! Teoriasta ei ole mitään varmuutta.
Kuin tehty kauhuelokuviin
Oletko nähnyt kauhuelokuvat Mama, The Mummy ja Slender Man? Jos vastasit kyllä, niin silloin olet todistanut Javier Botetia työssään. Ylläolevalla videolla on pätkä Maman kuvauksista, ja siinä nähdään syy, miksi espanjalainen Botet on suosittu valinta näyttelemään kauhuelokuvien kammottavia olentoja.
Botet kärsii perinnöllisestä Marfanin oireyhtymästä, joka vaikuttaa elimistön sidekudoksen muodostumiseen. Oireiden vakavuus vaihtelee suuresti henkilöstä toiseen, sillä pahimmillaan se voi aiheuttaa hengenvaarallisia muutoksia sydämessä ja muissa sisäelimissä.
Jos oireet ovat lievät, pystyy henkilö elämään täysin terveenä. Marfanin syndrooman yleisiä tunnusmerkkejä ovat huomattavan pitkät raajat ja sormet sekä epänormaali notkeus ja nivelten taipuisuus.
Botet oli lapsena ollut kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja viihdytti ystäviään kummallisilla tempuilla ja asennoilla. Aikuisena hänelle avautui unelmien mahdollisuus yhdistää nuo kaksi. Joten kun seuraavan kerran kauhuleffassa joku kiipeilee kummallisesti pitkin seiniä, niin voit lohduttaa itseäsi sillä, että kyseessä on aivan tavallinen ihminen.
Lue myös:
Voiko kaikki olla vain keksittyä? Voiko jokin ufo-havainto olla luotettava? Peittelevätkö puolustusvoimat ja eri maiden hallitukset kohtaamisia avaruusolentojen kanssa?
Tietenkin ufo-havainto voi olla luotettava ja pitää paikkaansa. Se on ainut kannanotto, jonka Listafriikki asiaan tekee, sillä muuten pysymme puolueettomina. Ufo on tunnistamaton lentävä esine (Unidentified Flying Object). Ufo on jotain sellaista, jolle asiantuntijatkaan eivät ole osanneet antaa järkevää selitystä. Se ei siis tarkoita sitä, että kyseessä olisi meitä ja maapalloa tutkimaan tullut avaruusolento aluksessaan. Joillekin se toki voi sitä tarkoittaa, mutta monet ovat epäileväisiä.
Monet tämän listan silminnäkijöistä ja todistajista ovat luotettavina pidettyjä. He ovat lentokapteeneita ja ilmavoimien lentäjiä, joilla on tuhansia ja taas tuhansia lentokilometrejä ja -tunteja allaan. Toisaalta uskottavana voidaan pitää havaintoa, jonka ovat tehneet useammat henkilöt – joko suuressa porukassa tai toisistaan täysin riippumattomina.
Tässä siis kymmenen ufo-havaintoa, joista jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä.
O’Haren kansainvälisen lentokentän ufohavainto
Marraskuun 7. päivänä vuonna 2006 tusinan verran Chicagon O’Haren kansainvälisen lentokentän työntekijöitä todisti, kun tunnistamaton alus leijui korkealla lähtöportti C17:n yläpuolella.
Oli pilvinen iltapäivä, kello näytti vartin yli neljää. Silminnäkijät kuvailivat alusta lautasmaiseksi ja väriltään tummanharmaaksi. Halkaisijaltaan alus oli 2–8 metriä, riippuen keneltä kysytään. Osa työntekijöistä raportoi aluksen pyörineen frisbeen tavoin, toiset kertoivat sen olleen paikallaan. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että alus oli äänetön.
Ufo leijaili lentokentän päällä noin viiden minuutin ajan, kunnes se singahti ylös taivaalle repäisten pilviin reiän, jonka läpi maassa olleet todistajat näkivät sinisen taivaan. (Reikäpilviä voi muodostua sopivissa olosuhteissa, jos lentokone lentää niiden läheltä. Niistä ja muista harvinaisista pilvistä voit lukea tämän linkin kautta.)
Siitäkin huolimatta, että useat luotettavat henkilöt todistivat tapausta, ei Yhdysvaltain ilmailuhallinto, FAA, suostunut aloittamaan tutkintaa, koska alusta ei ollut näkynyt tutkakuvissa. FAA veikkasi ”aluksen” olleen kuumailmapallo, optinen illuusio tai jokin sääilmiö.
Silminnäkijöiden joukossa olleet pilotit ja lentokonemekaanikot olivat aivan varmoja siitä, että kyseessä oli maapallon ulkopuolinen alus.
Japan Airlines, lento 1628
Marraskuun 17. päivänä vuonna 1986 Japanin kansallisen lentoyhtiön, Japan Airlinesin, rahtikone oli kuljettamassa viinilastia Pariisista Tokioon. Se oli juuri ylittänyt Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan Alaskaan, kun pilotti Kenji Terauchi huomasi, että konetta seuraa kaksi neliönmuotoista tai mahdollisesti lieriömäistä tunnistamatonta alusta. Alukset hohtivat ja väläyttelivät kirkkaita valoja. Toinen oli jopa niin lähellä, että sen paine lämmitti ohjaamoa.
Kapteeni Terauchi on raporteissa sanonut, että ”alus lensi painovoimasta välittämättä. Se kiihdytti, pysähtyi, lensi meidän kanssamme samaa nopeutta ja sitten yhtäkkiä vaihtoi suuntaa.”. Yllä olevassa kuvassa on Terauchin kertomusten ja piirrosten perusteella tehty mallinnus aluksista.
Lähimmälle lennonjohdolle tehtiin asiasta tiedustelu, mutta heidän mukaansa alueella ei pitänyt olla mitään muuta liikennettä. Vajaan tunnin kuluttua Terauchi havaitsi suuremman aluksen, josta hän ilmoitti myös lennonvalvontaan – tuloksetta. Matkustamossa olleet kaksi muuta miehistön jäsentä ovat myöntäneet nähneensä kaksi ensimmäistä, vilkkuvaa kohdetta, mutta eivät Terauchin emoalukseksi kuvailemaa kolmatta havaintoa.
Yhdysvaltain ilmailuvirasto, FAA, teki tapauksesta raportin, mutta toisistaan eriävien ja epäselvien tutkakuvien perusteella tutkimus päätettiin ja sei jäi selvittämättömäksi.
Washingtonin karuselli
Kuva: Harry Shelton | Unsplash
Vuosi 1952 oli Yhdysvalloissa ufo-havaintojen kulta-aikaa. Heinäkuun 19. päivänä vähän ennen puolta yötä Washingtonin kansallisen lentokentän lennonjohtaja huomasi tutkakuvassa omituisia pisteitä. Hän hälytti paikalle esimiehensä Harry G. Barnesin, ja yhdessä he todistivat kohteiden liikehdintää. Ne eivät noudattaneet minkään tunnetun koneen lentotyyliä, vaan pyörivät päämäärättömästi ja kiihdyttivät paikasta toiseen niin nopeasti, ettei tutka pystynyt seuraamaan niitä yhtäjaksoisesti.
Myös lentokentän toisessa valvontatornissa seurattiin outoja kohteita, vaikka sen tutka oli asetettu lyhyemmälle kantamalla. Lisäksi Andrewsin lentotukikohdassa ilmavoimien työntekijä todisti paljain silmin taivaalle ilmestyneitä kirkkaita, oransseja esineitä, jotka pyörivät, pysähtyivät ja kiihdyttivät salamannopeasti pois. Tukikohdan tutka havaitsi kohteet myös.
Lukuisat silminnäkijät raportoivat havainnoista usean tunnin ajalta 19. ja 20. päivän välisenä yönä. Karuselli kuitenkin palasi paikalle seuraavana viikonloppuna. Tutkien taltioimat kaiut olivat samanlaisia, kuin mistä tahansa ilma-aluksesta tai kiinteästä kohteesta lähtevät, mutta nämä esineet liikkuivat yliluonnollista vauhtia ja fysiikan lakeja uhmaten. Ilmavoimat lähettivät hävittäjiä tutkimaan kohteita, mutta luutnantti William Patterson ilmoitti radiolla, etteivät he pysty millään saavuttamaan ufoja.
Washingtonin ufo-havainnot aiheuttivat ennennäkemättömän mediasirkuksen eikä vähiten siksi, että niin ilmavoimat kuin Valkoinen talokin olivat ymmällään tapahtuneesta ja halusivat vastauksia presidentti Harry Trumanin johdolla. Pentagonin asiantuntijat julistivat havaintojen johtuneen sääilmiöstä nimeltä inversio, jossa ilman lämpötila poikkeuksellisesti kasvaa ylöspäin noustessa, ja joka voi aiheuttaa poikkeavuuksia tutkakuvissa.
Selitys ei kelvannut niille, jota olivat todistaneet ufoja omin silmin tai ruudun kautta. Monilla lentäjillä ja lennonjohdossa työskennelleillä oli pitkä kokemus erilaisista olosuhteista eivätkä nämä havainnot menneet yhteen minkään aiemman kanssa; myös Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos tyrmäsi teorian inversiosta.
Kohtaaminen Socorrossa
New Mexicon osavaltiossa, pienen Socorron kaupungin ympäristössä nähtiin huhtikuun 24. päivänä vuonna 1964 joukko eriskummallisia tapahtumia. Erityistä tapauksesta tekee se, että matalalla lentävästä oudosta esineestä on useita, toisistaan erillisiä silminnäkijähavaintoja.
Toiset taas olivat kuulleet voimakkaita ääniä, jotka muistuttivat suuren lentokoneen nousua ja laskua. Mutta työvuorossa tuona iltana ollut poliisi, Lonnie Zamora, vannoo nähneensä kyseisen esineen lähietäisyydeltä ja väittää kiven kovaan, että se oli avaruusolentojen alus.
Zamora on kertonut kiinnittäneensä ensin huomiota valtavaan, maasta nousevaan valopylvääseen. Hän oli ajatellut sen johtuvan isosta tulipalosta tai räjähdyksestä, ja oli lähtenyt partiopaikaltaan tutkimaan asiaa. Ensin Zamora oli nähnyt suuressa kuopassa vain aluksen, mutta sitten hänen näköpiiriinsä oli osunut kaksi avaruusolentoa, jotka vaikuttivat säikähtävän hänen lähestyvää autoaan ja katosivat nopeasti. Lähempää tarkasteltuna alus oli ovaalinmuotoinen, metallinhohtoinen ja se seisoi maassa palkkimaisilla jaloilla. Yhtäkkiä aluksen pohjasta syöksyi sinertävä liekki, se nousi ilmaan ja katosi äänettömästi kaukaisuuteen. Zamora otti poliisiradionsa ja ilmoitti näkemästään.
Paikalle saapunut kollega todisti maassa olevat laskeutumisen jäljet, palanutta kasvillisuutta ja metallin aiheuttamia naarmuja kivissä. Seuraavien tuntien aika poliisi sai useita ilmoituksia ”munan muotoisesta” aluksesta sekä sinisistä liekeistä taivaalla; kukaan ei kuitenkaan vielä tiennyt Zamoran läheltä piti -tilanteesta.
Yhdysvaltain ilmavoimien Project Blue Book -hanke, joka 1950 ja 1960-luvulla tutki ufoja, totesi Zamoraa haastateltuaan, että havainto on luotettava eikä ole syytä epäillä, että kokenut poliisi olisi temmannut tarinan tuulesta. Varsinkin, kun mukaan ottaa useat toisistaan riippumattomat todistajat. Ilmavoimat eivät tutkimuksissaan löytäneet tapaukselle järkevää selitystä ja loppuraportissa se kirjattiin yksinkertaisesti ”tuntemattomaksi”.
Kirkkaassa päivänvalossa, satojen silminnäkijöiden läsnäollessa
Hopeinen, kiekonmuotoinen alus poukkoilee ympäriinsä, laskeutuu pellolle ja nousee taas uudelleen matkaan. Kuulostaa pilalta tai ehkä foliopallon lentelyltä.
Mitä jos tapauksella on satoja silminnäkijöitä?
Huhtikuun 6. päivänä vuonna 1966 Melbournessa, Australiassa, suuri oppilasjoukko oli opettajien johdolla juuri lopettelemassa aamupäivän liikuntatuntia, kun violetinhohtoisen, kahden auton kokoisen aluksen havaittiin lentelevän koulun yläpuolella. Parinkymmenen minuutin päästä se laskeutui puiden sekaan, ja osa silminnäkijöistä on kertonut siinä vaiheessa nähneensä pienen lentokoneen tulevan tutkimaan kohdetta.
Kaksisataapäisen todistajajoukon seuratessa pyöreä alus nousi uudelleen ilmaan, kääntyi 45 asteen kulmaan ja syöksyi taivaalle sellaista vauhtia, ettei mikään pienlentokone pystyisi sitä seuraamaan.
Lähistöllä sijainneelta lentokentältä ilmoitettiin, ettei yksityisiä lentokoneita ole tuona ajankohtana ollut ilmassa eivätkä puolustusvoimatkaan olleet raportoineet toiminnasta alueella. Myöhemmin pellolla nähtiin armeija-asuisia henkilöitä käymässä aluetta läpi metallinpaljastimien ja säteilymittareiden kanssa.
Tapaukselle on vaikea löytää järkevää selitystä, koska niin moni näki aluksen suhteellisen pitkän aikaa. Kuvia tai videota tilanteesta ei ole (v. 1966), mutta silminnäkijät kokoontuvat koululle tasakymmenvuosipäivinä muistelemaan kokemaansa.
Liikenteen seisauttavat valot
Heinäkuun 14. päivänä vuonna 2001 vilkkaalla New Jerseyn moottoritiellä autoilijat pysähtyivät tienvarteen ja nousivat ulos tuijottamaan ihmetellen taivaalle.
Hieman puolenyön jälkeen Arthur Kill -salmen yläpuolella näkyi oranssinkeltaisia valoja täydellisessä V-muodossa. Myös lähistöllä asuneet ihmiset raportoivat samasta näystä.
Paikalliset lennonjohtokeskukset ilmoittivat, ettei mikään kaupallinen lentokone, sotilaskone tai NASA:n avaruusalus voinut aiheuttaa kummallista valoilmiötä, joten sen todettiin olevan keksitty tapahtuma. Newyorkilainen outoja tapauksia tutkiva järjestö on kuitenkin väittänyt saaneensa haltuunsa ilmavalvonnan tutkakuvia, jotka tukisivat tuona kyseisenä yönä tehtyjä silminnäkijähavaintoja.
Havainnot lentotukialukselta
Marraskuun 14. päivänä vuonna 2004 Yhdysvaltojen lentotukialuksella, USS Princetonilla, havaittiin tutkassa tuntematon alus. Se näytti lentävän noin 150 kilometrin päässä San Diegon rannikolta. Kahden viikon ajan miehistö jäljitti kohteita, jotka ilmestyivät taivaalle noin 25 kilometrin korkeudessa, josta ne sitten laskeutuivat leijumaan lähelle meren pintaa.
Kun kaksi F/A-18F-mallin hävittäjäkonetta, joiden tukikohta oli USS Nimitz -aluksella, olivat harjoituslennollaan myöhemmin samassa kuussa, tuli heille radiokutsu Princetonilta. Heiltä tiedusteltiin koneiden asevalmiutta.
Komentaja David Fravor vastasi hävittäjien kantavan vain CATM-9-valeaseita, joilla ei voi ampua. Siitä huolimatta heidät määrättiin lentotukialukselta tutkimaan tutkassa näkynyttä poikkeavaa pistettä.
Aluksi Fravor ja toisen koneen ohjaimissa ollut Jim Slaight eivät havainneet mitään epänormaalia. Yhtäkkiä he huomasivat kaukana alapuolellaan, vain 15 metriä merenpinnan yläpuolella leijuvan 12-metrisen, ovaalinmuotoisen kappaleen. Se oli väritykseltään valkoinen ja sai allaan olevan meren kuohumaan. Fravor ohjasi koneensa esinettä kohti, mutta se lähti yllättäen liikkeelle.
Fravor on haastattelussa sanonut kohteen ”kiihdyttäneen nopeammin kuin mikään hänen aiemmin näkemänsä alus”. Hänen mukaansa aluksessa ei ollut siipiä tai roottoreita eikä se jättänyt jälkeensä suihkuvanaa. Fravor sanoi aluksen myös olleen monikertaisesti heidän hävittäjiään nopeampi, ja vaikka hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä merellä näki, on yksi asia varma: hän haluaisi kovasti päästä lentämään sillä.
Hornetin uusi kohtaaminen
Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi vuosina 2020 ja 2021 videoita hävittäjiensä kohtaamisista ufojen kanssa. Kuvanauhat olivat jo vuosia aiemmin vuotaneet vääriin käsiin ja videoita on väitetty muokatuiksi, mutta toisaalta niiden on myös sanottu todistavan avaruusolentojen olemassaolo.
Väärinymmärryksiä ja spekulaatioita välttääkseen Pentagonista paljastettiin videoiden julkaisun yhteydessä, että kyllä, hävittäjälentäjät ovat kohdanneet ufoja. (Pidetään mielessä listan alussa kerrottu ufon määritelmä: se on tunnistamaton lentävä esine.)
Vuonna 2015 maan itärannikolla harjoituslennolla olleet F/A-18 hävittäjät havaitsivat huipputeknologiaa sisältävillä infrapunatutkillaan tunnistamattoman lentävän esineen. Kohde oli samanlainen kuin yli kymmenen vuotta aiemmin länsirannikolla kuvattu: valkoinen ja siivetön ovaali, joka oli noin 14 metriä pitkä eikä jättänyt jälkeensä pakokaasua.
Hävittäjälentäjät seurasivat alusta kahdeksan kilometrin korkeuteen, ja todistivat sen pyörivän itsensä ympäri.
Rendleshamin metsä
Tapaninpäivänä ja sitä seuraavina muutamina päivinä vuonna 1980 usea Yhdysvaltojen ilmavoimiin kuuluva henkilö raportoi oudoista valoista lähellä Ison-Britannian Roswelliksikin nimitettyä Rendleshamia.
Ensimmäisen havainnon teki Woodbridgen tukikohdan lähistöllä partioinut ryhmä, joka näki outojen valojen laskeutuvan viereiseen metsään. Sotilaat arvelivat kyseessä olleen hätälaskun tehnyt lentokone, joten he menivät lähemmin tutkimaan. Heitä olikin vastassa metallinen, hohtava esine, josta loisti värikkäitä valoja. Kohde perääntyi, kun sitä lähestyi. Eversti Charles Halt, yksi todistajista, on sanonut vuonna 2015 BBC:n haastattelussa, että ”läheisen maatilan eläimet olivat alkaneet käyttäytymään levottomasti”.
Seuraavana aamuna varusmiehet olivat menneet takaisin metsään ja löytäneet maasta, siinä missä alus oli ollut, kolme pientä kolmionmuotoista jälkeä, palanutta maastoa ja katkenneita oksia. Tukikohdan komentajana toiminut Halt mittasi paikalta hieman normaalia korkeampia säteilyarvoja.
Viranomaiset eivät koskaan tutkineet tapausta, ja itseasiassa nimettömänä pysyvä lähde kertoi vuonna 2018, että brittiläiset SAS-sotilaat olisivat tehneet amerikkalaisille joulupilan, koska nämä olivat kesällä kutsuneet heitä muukalaisiksi. Kuukausien suunnittelun tuloksena oli syntynyt amerikkalaissotilaiden kuvailema ”avaruusalus”. Varmuutta kepposeen ei ole saatu.
Kaikki Yhdysvaltojen tukikohdan sotilaat, eversti Halt mukaan lukien, ovat kuitenkin edelleen täysin vakuuttuneita siitä, että Rendleshamin metsässä tapahtui jotain yliluonnollista.
Kadonnut ufo-filmi
Ilmavoimien testilentäjä ja Yhdysvaltojen ensimmäisellä miehitetyllä avaruuslennolla mukana ollut astronautti Gordon Cooper kuvasi vuonna 1957, kun tunnistamaton alus laskeutui Edwardsin lentotukikohtaan Mojaven autiomaassa Kaliforniassa. Hän oli tukikohdassa valvomassa uuden laskeutumissysteemin asentamista.
Cooper kuvaili tapausta näin: ”Kuvausryhmä oli tallentamassa asennusta, kun he huomasivat taivaalla lentävän lautasen. He kuvasivat, kun alus lensi ylitsemme, jäi ilmaan leijumaan, työnsi ulos kolme jalkaa alustaksi ja laskeutui hiljalleen kuivuneen järven pohjalle. Kuvausryhmä oli täynnä huippuammattilaisia, joten heidän materiaalinsa oli korkealaatuista. Kuvaajat pääsivät noin parin-kolmenkymmenen metrin päähän aluksesta. Alus oli klassinen lentävä lautanen: kiiltävän hopeinen ja sileä, noin 10 metriä halkaisijaltaan. Meille kaikille oli selvää, että kyseessä oli maan ulkopuolinen alus. Kun ryhmä lähestyi alusta, se lensi pois.”
Cooper sai kuvatun materiaalin haltuunsa ja raportoi tapauksesta esimiehilleen. Häntä pyydettiin kehittämään filmi ja lähettämään se Washingtoniin. Cooper teki työtä käskettyä, ja varmisti vielä, että nauhalla näkyi kaikki mitä pitikin. Blue Book -projektin alettua Cooper ehdotti ilmavoimien tunnistamattomia esineitä tutkivalle osastolle, että he käyttäisivät hänen lähettämäänsä filmiä todistusaineistona.
Cooper sai kuitenkin kuulla, että filminauha oli mystisesti hävinnyt.
Lue myös:
Niin on vuosi vierähtänyt ja jälleen on aprillipäivän aika! Nyt pannaan taas läheiset kärsimään ja toivottavasti nauramaan makoisten jäynien muodossa: Tässä tulevat parhaat aprillipilat 2025!
Listafriikki keräsi totuttuun tapaan aprillipiloja, jotka on helppo toteuttaa missä tahansa: kotona, koulussa tai työpaikalla. Nämä jekut valmistuvat ilman suurta vaivaa tai kukkaron nyörien venyttämistä, mutta hauskaa on varmasti – ainakin sinulla!
Nappaa parhaat aprillipilat 2025 -listan kepposista mieleisimmät omaan käyttöön, mutta muista myös pitää varasi: Ethän vain erehdyksessä joudu itse aprillipilan kohteeksi!
Listan lopusta löydät linkit aiempien vuosien aprillipiloihin, joten ideoita kyllä riittää!
”Meidän pitää puhua”
Aloitetaan parhaat aprillipilat 2025 -lista hyvin yksinkertaisella, mutta jekun kohteelle sitäkin tuskallisemmalla koiruudella.”Meidän pitää puhua” -viesti saa kenen tahansa sykkeen kohoamaan.
Viestin vastaanottajan ei tarvitse olla oma puoliso, joka saattaa tuon luettuaan ajatella kyseessä olevan keskustelu erosta. Näin dramaattiseksi ei edes aprillipäivänä tarvitse heittäytyä. Jos taas tuntuu siltä, että omassa parisuhteessa voi vitsailla tällä tavalla, niin antaa mennä vaan!
Viestin voi lähettää myös omalle (tarpeeksi vanhalle) lapselle, vanhemmille, ystävälle tai vaikkapa pomolle.
Rattaat rupeavat välittömästi pyörimään vastaanottajan päässä, mutta anna jännityksen muhia pitkän aikaa. Kun hän epäilemättä vaatii sinua kertomaan, mistä on kyse, vastaa takaisin tarpeeksi epämääräisesti: ”Tämä ei oikeasti voi odottaa, meidän on puhuttava mahdollisimman pian.”. Sitten vain jätät kaikki viestit sekä puhelut huomioimatta muutamaksi tunniksi.
Ai että!
Tööt tööt!
Kiinnitä kaverin autoon paperi, jossa lukee ”Tööttää minulle! Kuski ei tiedä, että tämä on aprillipila.”
Tietenkin tässä on pidettävä huoli siitä, että kuski ei huomaa kylttiä autoon mennessään. Jos harhautus onnistuu, niin ratin takana alkaa melkoinen ihmetys jatkuvasta tööttäilystä. Mikä on vialla? Onkohan autossa kaikki valot kunnossa?
Itsellesi on tietenkin herkullisinta, jos olet kyseisessä ajoneuvossa kyytiläisenä, jolloin pääset todistamaan kummastelua reaaliajassa.
Kuskin temperamentista riippuen tiedossa voi olla myös ärsyyntyminen. Pilan toteuttajalle tämä olisi täydellinen lopputulos!
Auto myynnissä
Kuva: Hilbert Hill | Unsplash
Kun aiheeseen päästiin, niin jatketaan parhaat aprillipilat 2025 -listaa autojen parissa.
Tämä pila vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta on varmasti kaiken sen arvoista. Listaa kaverisi tai puolisosi auto myytäväksi jollekin netin lukuisista markkinapaikoista – tietysti kuvien kera. Laita hinta naurettavan alhaiseksi ja yhteystietoihin tottakai jekutuksen kohteen puhelinnumero.
Pila on tietenkin sitä mehukkaampi, mitä rakkaampi kulkupeli on.
Parhaat aprillipilat ötökkäkammoisille
Kuva: Marko Ollonqvist
Näitä aprillipiloja ei välttämättä kannata tehdä sellaiselle, jolla on oikeasti hyönteisfobia, mutta ”ötökkä, yäk” -henkilöille nämä kepposet sopivat oikein mukavasti.
Suunnataan vessaan. Jos jaksat askarrella, niin leikkaa pieniä hämähäkkejä mustasta paperista (tai väritetystä paperista) ja laita niitä vessapaperirullan sisälle. Rullaa kannattaa hieman purkaa, että saa aseteltua hämikset mukavasti piiloon siihen asti, kunnes pahaa-aavistamaton vessassa asioija alkaa ottaa paperia. Silloin pienet hämähäkit tipahtelevat ilostuttamaan pilan kohteen päivää. Onneksi hän istuu jo valmiiksi pöntöllä!
Jos pienten jalkojen leikkaaminen tuntuu liian työläältä, voi hämähäkkejä myös piirtää paperiin. Voin vannoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että tämä toimii erittäin hyvin!
Toinen ötökkäkammoisille suunnattu pila vaatiikin sitten askartelua, mutta tässä ei tarvitse leikata aivan yhtä pieniä yksityiskohtia kuin vessapaperin sisälle.
Tarkoitus on tehdä suurehko, mutta silti uskottava ötökkä ja teipata se lampunvarjostimen sisäpuolelle. Kun säikäytettävä laittaa valon päälle, näkyy lampussa uhkaava mönkijä. Se voi olla mitä ikinä mielesi halajaa: hämähäkki, tuhatjalkainen tai torakka.
Tippunut seteli
Yksinkertainen on kaunista, kuten tämä aprillipila osoittaa.
Tällä jäynällä saa kiusattua useampaa ihmistä. Istahda lähistölle kahvikupposen kanssa ja seuraa pahaa-aavistamattomien kanssaeläjien kamppailua maahan liimatun setelin tai kolikon kanssa.
Tähän aprillipilaan täytyy siis uhrata hieman rahaa, mutta show on sen arvoista! Kun ihmiset yrittävät huomaamatta ja ohimennen kumartua nappaamaan rahan, on tiedossa kömpelöä askellusta ja noloja hetkiä.
Toimiston ovi on epäkunnossa
Saavu työpaikalle muita aiemmin; hauskan aprillipilan vuoksi kannattaa olla ajoissa liikenteessä. Kiinnitä toimiston kaikkiin oviin sama varoitus: ”Ovi epäkunnossa, käytä toista sisäänkäyntiä”.
Ja sitten vain nautit siitä, kun työkaverit ravaavat ympäriinsä etsien pääsyä sisälle. Tämän voi toteuttaa myös päivän päätteeksi, jolloin kollegat joutuvat etsimään uloskäyntiä.
Tämän aprillipilan tuunattu versio on ”Hissi epäkunnossa, käytä portaita”. Pilan raastavuus riippuu tietenkin kiivettyjen rappusten määrästä. Kaikkia pilan kohteita ei välttämättä naurata. Mutta sinua, eli tekijää, huvittaa sitäkin enemmän!
”Mikä oli tää juttu instassa?”
Parhaat aprillipilat 2025 -lista aloitettiin viestillä ja sellaiseen se myös päätetään. Ajankuvaan sopivaa, kun muutenkin olemme koko ajan nenä kiinni näytössä – miksi emme siis myös pilailisi tuon välineen kautta!
Tämä pila sopii tehtäväksi sellaiselle, joka julkaisee paljon somessa. Jos muutenkin raportoi oman elämän käänteitä harva se hetki Instagramiin, niin on todennäköisempää, että mukaan lipsahtaisi vahinkopostaus.
Laita kaverille viesti: ”Mikä toi sun story oli?” tai ”OMG sun ig story!” tai jotain tämän tyylistä. Kun toinen osapuoli alkaa kysellä, että mistä ihmeestä puhut, niin jatka vain asialla päivittelyä ja heitä välillä vähän vettä myllyyn.
”Oliko oikeasti tarkoitus postata tuollaista?”. ”Kaikki kyselee multa, että mikä tää sun story oli.”. ”Muuten ihan sama mitä julkaiset, mut olit merkinnyt mutkin, enkä tosiaankaan halua olla osa jotain tuollaista.”.
Tämän voi toteuttaa kaveriporukallakin siten, että useampi laittaa pilan kohteelle viestiä ”erikoiseen julkaisuun” liittyen.
Hauskaa ja jekkurikasta aprillipäivää kaikille!
Lisää loistavia vinkkejä löydät näiltä listoilta:
- Parhaat aprillipilat 2024: Näin teet toinen toistaan katalampia jekkuja läheisillesi!
- Aprillipäivä 2023: On taas aika pilailla kavereiden kustannuksella!
- Parhaat aprillipilat 2022: Näin vedätät huolella pahaa-aavistamattomia läheisiäsi!
- Parhaat aprillipilat 2021: Kummelin sanoin – näin koijaat apinaa satanolla!
-
Oudoimmat1 viikko sittenMaapallo ei ole pyöreä – 10 uskomatonta väitettä Litteän Maan yhdistykseltä
-
Oudoimmat5 päivää sitten
Kun kohtalo puuttuu ivallisella tavalla peliin: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 1
-
Yhteiskunta1 viikko sitten
Yhdysvallat varoitti japanilaisia siviilejä atomipommeista miljoonilla lentolehtisillä – Hiroshiman ja Nagasakin pommituksista kulunut 80 vuotta
-
Yleistieto3 päivää sitten
Vesi herahtaa kielelle ajatuksen voimalla – Miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
