10 uskomatonta löydöstä Google Earth -karttapalvelusta

Satelliittien ja ilmakuvien avulla rakennetut netin karttapalvelut ovat tämän vuosituhannen aikana mullistaneet tutkimusmatkailun. Listafriikki esittelee nyt uskomattomat Google Earth -löydökset.

Kuka vain voi tehdä arkeologisia löydöksiä, paljastaa ennennäkemättömiä luonnonihmeitä tai poliittisesti arveluttavia kohteita. Näitä kaikkia mahtuu tällekin listalla ja onpa mukana jopa yksi ratkaisematon katoamistapaus, joka selvisi Google Earthin avulla.

Mitä kaikkea mielenkiintoista kuvista voikaan vielä paljastua!? Nyt kuitenkin lähdetään tutustumaan siihen, mitä satelliitit ovat meille tähän mennessä paljastaneet!

Maailman suurin holvikaari

Nyt ei mennä linnoihin tai luostareihin vaan luontoon! Holvikaarista kiinnostunut Jay H. Wilbur teki 2000-luvun puolivälin jälkeen tutkimusmatkailua Google Earth -palvelussa ja oli ihailemassa Kiinan syrjäisiä jokilaaksoja. Hänen silmiinsä osui jotain ihmeellistä: valtavan kokoinen holvikaari. Amatöörille kuva ei välttämättä olisi paljastanut mitään erikoista, mutta Wilbur olikin NABS-järjestön (Natural Arch and Bridge Society) perustaja ja perehtynyt luonnon holvikaariin ja siltoihin. Varmistus asiaan tuli, kun Wilbur onnistui löytämään koordinaattien avulla Panoramio-kuvapankista kiinalaisen valokuvaajan ottaman otoksen kyseisestä kalkkikivikaaresta

Vuonna 2010 NABS lähetti Kiinaan seitsemänhenkisen ryhmän tutkimaan ja mittaamaan holvikaarta tarkemmin. Vaikka muodostelman tiedettiin olevan suuri, odotti paikan päällä jotain ainutlaatuista. Maailman suurin (tunnettu) holvikaari oli Yhdysvalloissa, Utahin osavaltiossa, sijaitseva Landscape Arch -hiekkakivikaari, jolla on pituutta yli 88 metriä. Kiinan Xian Ren Qiao (keijusilta tai kuolemattomien ihmisten silta) levittäytyy Buliu-joen yli 120 metrin mittaisena, joten se teki heittämällä holvikaarten ennätyksen.

Kovinkaan moni ei holvikaarta pääse livenä ihastelemaan, sillä lähimmästä kylästä täytyy vielä matkata kumiveneellä kolme tuntia jokea pitkin. Xian Ren Qiao löytyy Google Earthissa koordinaateilla 24°41’15.80″ N 106°47’59.94″ E.

Google Earth ratkaisi yli 20 vuotta vanhan katoamismysteerin


Marraskuun 8. päivänä vuonna 1997 floridalaisessa Wellingtonin kylässä, lähellä West Palm Beachin kaupunkia, ilmoitettiin kadonneeksi William Moldt. Moldt löytyi 22 vuotta myöhemmin, kun eräs kylän entinen asukas tutki vanhaa kotiseutuaan Google Earthissa. Kuvissa näkyi lampeen uponnut auto.

Mies otti ensin yhteyttä tontin omistajaan, joka varmisti löydöksen lennättämällä kameralla varustettua drone-lennokkia lammen yläpuolella. Sitten asiasta ilmoitettiin poliisille ja auto saatiin nostettua pintaan. Sen sisältä löytyi luuranko, joka tutkimuksissa osoittautui 40-vuotiaana kadonneeksi William Moldtiksi.

Katoamisiltana Moldt oli soittanut tyttöystävälleen hieman ennen kymmentä, että on pian lähdössä pubista kotiin, mutta ei sitten koskaan tullutkaan. Silminnäkijöiden mukaan Moldt ei ollut vaikuttanut juopuneelta lähdettyään baarista, eikä kukaan tiedä, miten auto kuskeineen on lampeen päätynyt. Grand Isles -yhteisö, jonka keskellä lampi sijaitsee, oli tuolloin vasta rakennusvaiheessa. Asukkaat olivat arvatenkin järkyttyneitä, että Moldtin ruumis oli kaikki nämä vuodet ollut niin kovin lähellä.

Google Earthin ansiosta Moldtin läheiset saivat vihdoin rauhan ja vainaja kunnollisen hautapaikan.

Kamil-kraatteri

Maailman parhaiten säilynyt meteoriittikraatteri löytyi keskeltä Saharan autiomaata vuonna 2008. Tai ei Vincenzo de Michele millään aavikkovaelluksella ollut, vaan tutki maailmaa Google Earthilla. De Michele oli Milanon luonnontieteellisen museon entinen intendentti, joten kraatteri herätti kysymyksiä, koska miehellä ei ollut siitä entuudestaan tietoa. Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että kraatteri näkyi jo vuonna 1972 otetuissa satelliittikuvissa, mutta siihen ei oltu kiinnitetty huomiota.

Tämä kraatteri on erityislaatuinen, koska se on niin erinomaisesti säilynyt. Yleensä maanpinnalla olevat kraatterit kuluvat ja hautautuvat aikojen saatossa, mutta tutkijoiden hämmästykseksi tämän kraatterin ympärillä on edelleen nähtävissä törmäyksessä syntyneitä roiskejälkiä. Tällaisia on nähty vain muualla. Ja muualla tarkoittaa muun muassa Marsia ja Kuuta.

Kraatteri on syvimmillään noin 16 metriä ja leveimmältä kohdalta sen halkaisija on noin 45 metriä. Näistä strategisista mitoista on voitu päätellä, että meteoriitti on syöksynyt maahan 13 000 kilometrin tuntinopeudella vain muutamia tuhansia vuosia sitten. Kivenmurikka itsessään on ollut halkaisijaltaan vaatimattomat 1,3 metriä. Kamil-kraatteri on antanut tukijoille erittäin harvinaisen mahdollisuuden selvittää sitä, minkälaisia vaikutuksia pienikokoisilla meteoriiteilla on ympäristöön ja lisäksi paikalta on kerätty talteen jopa 800 kiloa meteorikiveä.

Daavidintähti Iranin kansallisen lentoyhtiön pääkonttorin katolla

Joulukuussa 2010 Iranin korkeimmat virkamiehet kauhistuivat, kun maan kansallisen lentoyhtiön, Iran Airin, pääkonttorin katolla havaittiin olevan Daavidintähti. Tuo juutalaisuuden tunnus löydettiin, kun Google Earth -käyttäjä tutki Teheranissa sijaitsevaa Mehrabadin kansainvälistä lentoasemaa.

Iranin islamilaisen tasavallan hallitus määräsi symbolin välittömästi poistettavaksi, sillä maan välit Israelin kanssa ovat tunnetusti tulenarat. Enää Daavidintähteä ei katolla olekaan.

Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, sillä ennen vuoden 1979 vallankumousta Iranilla ja Israelilla oli verrattain hyvät välit ja maiden välillä käytiin tiiviisti kauppaa. Myötämielisesti länsimaihin suhtautuva šaahi Mohammad Reza Pahlavi osti Israelista aseita ja vaihdossa Iranista lähti öljyä. Myös lentoliikenne maiden välillä oli vilkasta.

Iran Air -yhtiön pääkonttoria, joka valmistui ennen vallankumousta, oli suunnittelemassa joukko israelilaisia insinöörejä, jotka selvästikin olivat halunneet jättää kädenjälkensä yläilmoista nähtäväksi. Sitä ei kuitenkaan yli 30 vuoteen ollut kukaan pistänyt merkille.

Entuudestaan tuntematon sademetsä


Lontoossa sijaitsevassa kasvitieteellisessä tutkimus- ja koulutuslaitoksessa (Royal Botanic Gardens, Kew) työskennellyt biologi Julian Bayliss innostui Google Earthin palveluista heti vuonna 2005, kun siihen tuli mahdollisuus. Hän seikkaili virtuaalisesti Afrikassa etsien uusia biodiversiteettejä, kun Pohjois-Mosambikissa ruudulle ilmestyi yhdellä skrollauksella vuori. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta Bayliss meinasi tipahtaa tuoliltaan, kun hän ymmärsi että vuorella on täysin tutkimaton sademetsäalue, joka erottui kartalla selvästi ympäristöä tummempana.

Mies keräsi kasaan 28-henkisen kansainvälisen tutkijaryhmän, joka suuntasi vuonna 2008 historian ensimmäiselle tutkimusmatkalle Mabun vuorelle. Koska noin 70 neliökilometrin kokoinen sademetsä on savannin ympäröimä, oli odotettavissa, että sen lajisto on erityislaatuinen.

Bayliss joukkoineen löysikin sademetsästä sadoittain erittäin uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja ja kourallisen täysin uusia lajeja, muun muassa käärmeitä, perhosia, kameleontin ja lepakon. Googlen metsä -lempinimen saanut sademetsä kätkee sisäänsä varmasti lukemattomia muitakin tieteelle tuntemattomia lajeja.

Uusi ihmisapinalaji

Tietenkään Google Earth -palvelussa ei pysty näkemään hyvin pieniä yksityiskohtia maastossa, ainakaan vielä. Joten kirjaimellisesti karttapalvelusta ei Australopithecus sediba -ihmisapinalajia löydetty. Mutta ilman sen kuvia tuo mahdollinen esi-isämme olisi mitä todennäköisimmin jäänyt löytämättä.

Witwatersrandin yliopiston professori Lee Berger oli vuosien ajan tutkinut ihmiskunnan kehdoksikin nimitettyä Malapan aluetta Etelä-Afrikassa. Koska on hyvin työlästä koluta jalkaisin läpi laajoja alueita, alkoi Berger vuonna 2007 tutkimaan Google Earthin satelliittikuvia ja merkitsemään niihin tutkimattomia ja potentiaalisia luolia. Hän jakoi taustatyönsä tulokset kollegoilleen, koska kaikilla oli yhteinen päämäärä: fossiilien löytäminen ja ihmisen historian salaisuuksien selvittäminen.

Berger oli löytänyt kuvista yli 500 luolaa, joista osaan hän lähti myös itse tutkimusmatkalle. Niistä löytyikin lukuisia ihmisen eri esi-isille kuuluvia jäänteitä sekä useiden eläinlajien fossiileja. Erään kerran hän otti kaivuuretkelle mukaan yhdeksänvuotiaan poikansa, joka oli kovin innokas luolien tutkija. Kun Berger ja hänen tohtoriopiskelijansa olivat luolassa tekemässä töitä reissun ensimmäisenä päivänä, leikki Matthew-poika omissa oloissaan.

Yhtäkkiä Matthew huusi isälleen, että oli löytänyt fossiilin. Berger oli miettinyt mielessään, että ”taas yksi antilooppi”. Järkytys – positiivinen sellainen – oli valtava, kun kiven seassa erottuivat ihmismäinen solisluu ja kulmahampaita jotka kuuluivat ennestään tuntemattomalle ihmisapinalajille. Kyseinen yksilö osoittautui nuoreksi pojaksi, joka sai nimen Karabo. Hän oli elänyt noin 1,95 miljoonaa vuotta sitten.

Myöhemmin lähiluolista löytyi muitakin saman lajin luita; tunnistettavissa oli yhteensä neljä eri yksilöä.

Pyöreä ja pyörivä saari


Ohjaaja Sergio Neuspiller etsi vuonna 2016 kuvauspaikkoja uudelle kauhuelokuvalleen ja kävi Google Earthissa läpi Koillis-Argentiinan syrjäisiä suoalueita. Täysin epätodellisen näköinen järvi ja saari ilmestyivät kartalla odottamatta eteen. Noin 120 metriä halkaisijaltaan oleva järvi on lähes täydellisen pyöreä ja siinä on hieman pienempi, mutta yhtälailla pyöreä saari.

Neuspiller alkoi perehtyä löydökseensä tarkemmin ja vanhoja satelliittikuvia tutkiessaan hän totesi, että saari oli joka kuvassa eri asennossa: se vaikutti pyörivän! Neuspiller otti yhteyttä asiantuntijoihin, jotka kertoivat kyseessä olevan kelluva saari, joka on harvinainen, mutta ei ennennäkemätön. Erikoista tässä argentiinalaisessa saaressa oli sen symmetrinen muoto. Kelluva saari sai osuvan lempinimen El Ojo eli Silmä.

Ja salaliittoteoriat roihahtivat valloilleen.

Olihan pyöreän ja pyörivän saaren pakko olla avaruusolioiden tekosia. Neuspiller pisti aluilleen keräyksen saadakseen rahoituksen järvelle suuntautuvaan tutkimusmatkaan. Hanke onnistui, ja ohjaaja yhdessä muutaman asiantuntijan kanssa matkusti Argentiinaan. Tutkijoiden mukaan veden alla oleva metaanikaasu pitää saaren pinnalla ja pyörimässä, mutta kukaan ei ole osannut antaa selitystä sille, miten El Ojo on muodostunut. Google Earthista se löytyy koordinaateilla 34°15’07.8″ S 58°49’47.4″ W.

Laivaston rakennukset muodostavat hakaristin

Kun San Diegon lähettyville Yhdysvaltoihin rakennettiin vuonna 1967 laivaston tukikohtaa ja koulutuskeskusta, eivät arkkitehdit varmaankaan miettineet satelliittikuvia tai varsinkaan Google Earthia.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Coronado Naval Amphibious Base joutui kuitenkin myrkynsilmään, kun Google Earthin avulla maailmaa haravoineet tutkimusmatkailijat havaitsivat jotain harmillista tukikohdan rakennuksissa. Eräässä kompleksissa neljä toisistaan irrallista, L-kirjaimen muotoista rakennusta muodostavat yhdessä erään maailmanhistorian tunnetuimmista symboleista: hakaristin.

Maan tasalla kuviota ei tietenkään havaitse, mutta ilmasta katsottuna ja satelliittikuvissa se on päivänselvä. Kansalaisten reaktiota ei varmaankaan tarvi arvailla – närkästystä herätti ainakin se, että hakaristin piirtäminen rakennuksen seinään on rangaistava viharikos, mutta itse rakennukset saavat seuraamuksitta muodostaa vihatun symbolin.

Laivaston edustajan mukaan kyseessä on ollut täysin tahaton, mutta epäilemättä ikävä, yhteensattuma. Se ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa, sillä projektista vastannut arkkitehti John Mock on kertonut haastatteluissa, että hän kyllä tiesi, miltä kompleksi tulisi ylhäältä päin näyttämään, mutta ei pitänyt sitä ”oikeana hakaristinä”.

Laivasto lupasi kohun noustua käyttää 600 000 dollaria muodon naamiointiin ja peittämiseen: ”Emme halua, että meidät yhdistetään johonkin niin vastenmieliseen kuin hakaristi”.

Yllä olevassa kuvassa on tänään (14.4.2021) taltioitu kuvakaappaus tukikohdan sadoilla tuhansilla dollareilla naamioidusta hakarististä.

Kyberarkeologia syntyi

Italialainen ohjelmoija Luca Mori tutki vuonna 2005 huvikseen kotikaupunkinsa Sorbolon ympäristöä Google Earthissa, kun hän huomasi omituisen, ovaalin muotoisen rakenteen. Yli 500-metrinen kuvio erottui selvästi kartalla ja Mori päätti zoomata lähemmäksi. Hän ymmärsi kuvion olevan muinainen joen mutka. Vaikka maastossa ikivanhaa uomaa ei enää erottanut ympäristöstä, oli se satelliittikuvassa silmiinpistävä, koska maaperä imi sen kohdalla kosteutta eri tavalla.

Mori alkoi tarkastelemaan kuvia lähemmin ja havaitsi pari epätavallista, suorakaiteen muotoista varjoa (niitä ei Listafriikki ainakaan tästä tuoreesta satelliittikuvasta löytänyt). Hän analysoi näkemäänsä ja tuli siihen lopputulokseen, että rakennelmat näyttivät muinaisilta pihamailta. Niinpä Mori otti yhteyttä Parman arkeologiseen museoon, josta päättelyille saatiin varmistus: kyseessä tosiaan oli Rooman valtakunnan aikaisen huvilan rauniot pihoineen. Alustavissa kaivauksissa paikalta löydettiin ruukun palasia ja muita esineitä, jotka pystyttiin ajoittamaan hieman yli 2000 vuotta vanhoiksi.

Miten olematon Sandy Island päätyi Google Earthiin?

Eteläisellä Tyynellämerellä, Uuden-Kaledonian luoteispuolella on vuodesta 1876 lähtien ollut Sandy Island -saari. Silloin sen havaitsi ja kirjasi lokikirjaan valaanpyyntialus Velocity, minkä jälkeen saari on ollut kansainvälisissä kartoissa; varsinkin kun brittilaivastokin kirjasi sen vuonna 1908 omaan merikorttiinsa.

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana 24 kilometriä pitkä ja viisi kilometriä leveä saari on vuoroin poistettu virallisista kartoista ja karttakirjoista, ja taas palautettu seuraaviin painoksiin. Sandy Island oli jostain syystä hyvin mystinen saari. Onko sitä olemassa vai ei?

Kun Google Earthiin ilmestyi kuva, jossa saari selvästi erottui, huokaisivat monet helpotuksesta: kuvathan on otettu ylhäältä päin satelliiteilla, joten saaren on oltava siellä.

Australialainen tutkimusryhmä päätti vuonna 2012 lähteä tutustumaan Sandy Island -saareen. Mutta paikassa, jossa saaren piti olla, oli aavaa ulappaa. Saarta ei ollut olemassa. Myöskään selitykset siitä, että saari olisi uponnut tai huuhtoutunut menemään eivät vakuuttaneet tutkijoita, sillä vesi oli koordinaattien määrittämässä paikassa vähintään 1,3 kilometrin syvyistä.

Sandy Island poistettiin nopeasti kaikista kartoista ja Google Earthista saari koodattiin myös kadoksiin.

Miten olematon Sandy Island ylipäätään koskaan päätyi kartoille? Miksi se tuli joillekin kartoille takaisin? Miten saari päätyi Googlen karttapalveluihin, jotka perustuvat satelliitti- ja/tai ilmakuviin? Kukaan ei tiedä.

Yllä olevassa kuvassa on NASA:n satelliitin ottama kuva paikasta, jossa Sandy Islandin oli tarkoitus olla.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, oletko matkaillut maailman ympäri Google Earth -palvelun välityksellä?

Lisää kommentti