Oudoimmat

Sika-, kakku- ja emusota – 10 kaikkien aikojen kummallisinta sotaa

Julkaistu

Tässä tulee 10 sotaa, jotka ovat kukin omalla tavallaan olleet kummallisia.

Sota on monesti äärimmäinen ja viimeinen keino ratkaista maiden tai eri ryhmien välisiä konflikteja. Tällä listalla on kuitenkin 10 kummallista sotaa, jotka julistettiin täysin järjettömistä syistä.

Toki Listafriikki on vahvasti sitä mieltä, että sotiminen on järjetöntä touhua aina ja ihan kokonaisuudessaan. Joskus syy erimielisyyksien eskaloitumiseen on kuitenkin täysin käsittämätön ja hyvinkin mitätön tapahtuma voi toimia lähtölaukauksena sotatoimille.

Tässä siis täysin absurdeista syistä julistettuja sotia; ehkä edes suurin osa nykypäivän johtajista on hivenen fiksumpia, jotta rauha säilyisi, vaikka joku ampuisi sian tai oma jalkapallojoukkue häviäisi ottelun.

Kakkusota

Kun Meksiko itsenäistyi Espanjasta vuonna 1821, olivat ensimmäiset vuodet täynnä levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia uuden hallituksen ja vallankumouksellisten välillä.

Mexico Cityssä riehuneet sotilaalliset ryhmittymät tuhosivat tavallisten asukkaiden koteja ja liikkeitä. Yksi uhreista oli ranskalainen maahanmuuttaja herra Remontel, jonka leipomo-kahvila ryöstettiin eräänä levottomana yönä vuonna 1832. Remontel haki korvauksia ja oikeutta Meksikon hallitukselta, mutta hänen valituksensa jätettiin huomiotta.

Tuohtunut Remontel päätti viedä asian korkeammalle taholle ja kanteli kohtelustaan Ranskan kuninkaalle Ludvig Filipille. Remontelin kirje jäi vuosiksi huomioimatta, mutta kun kuningas vihdoin sai sen käsiinsä, oli valitus kuin kirsikka kakun päällä; Ludvig Filip oli jo valmiiksi turhautunut Meksikoon, joka ei ollut maksanut velkojaan Ranskalle.

Advertisement

Meksikoa vaadittiin pulittamaan leipuri Remontelille 600 000 peson korvaukset, vaikka kahvila oli enimmilläänkin 10 000 peson arvoinen. Meksikon hallitus ei tietenkään suostunut tähtitieteelliseen summaan, joten Ludvig Filip otti kovat keinot käyttöönsä: hän julisti sodan Meksikolle.

Lokakuussa 1838 Ranskan laivasto purjehti Meksikoon ja alkoi estää kauppalaivojen pääsyn tärkeisiin satamiin. Kun Remontelin korvausrahoja ei vieläkään kuulunut, aloitti Ranska pommitukset. Muutamissa paikallisissa yhteenotoissa kuoli noin 250 sotilasta, ja taistelut päättyivät maaliskuussa 1839 Ison-Britannian toimiessa sovittelijana.

Osana rauhansopimusta Meksiko oli pakotettu maksamaan vaaditut 600 000 pesoa Remontelille.

Sikasota

Sikasota, sika- ja perunasota, San Juanin rajakiista. Esimerkiksi näillä nimillä kutsutaan vuonna 1859 kesästä syksyyn kestänyttä Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välistä sotaa. San Juan on Washingtonin osavaltion ja Vancouverinsaaren välissä sijaitseva saari, jolla 1800-luvulla asui amerikkalaisia uudisraivaajia ja turkiskauppaa tekevän Hudson’s Bay Companyn brittiläisiä työntekijöitä. Sekä Yhdysvallat että Iso-Britannia julisti saaren omakseen.

Kahden puolen väki eli San Juanilla kuitenkin sulassa sovussa vuoden 1859 kesäkuun 15. päivään saakka. Silloin amerikkalainen maanviljelijä Lyman Cutlar huomasi ikäväkseen, että hänen perunapellollaan möyri suunnattoman iso sika, joka kaivoi ja nautiskeli satoa suu vaahdossa. Cutlar päätti ampua perunavarkaan.

Kuolleen sian brittiläinen omistaja Charles Griffin vaati korvauksia. Cutlar tarjosi 10 dollaria, joka nykyrahassa vastaa muutamaa sataa euroa, mutta Griffin halusi kymmenkertaisen summan. Koska sopimusta ei syntynyt, raportoi Griffin eripurasta brittiviranomaisille ja Cutlar oli vaarassa tulla pidätetyksi.

Advertisement

Yhdysvallat ei sulattanut kansalaisensa uhkailua, vaan määräsi paikalle armeijan kapteenin George Pickettin joukkojensa kanssa. Pickett julisti San Juanin kuuluvaksi Yhdysvalloille, mihin britit vastasivat lähettämällä saaren rannikolle asein varustettuja laivoja. Viikkojen ajan brittien viisi sotalaivaa ja yhdysvaltalaisten tykistö tuijottivat toisiaan täydessä valmiudessa. Tulenarka tilanne laukesi, kun brittiläinen amiraali Robert L. Baynes kieltäytyi hyökkäämästä maihin, sillä ”kahden suurvallan sota yhden sian vuoksi oli naurettavaa” – jep! Lokakuussa 1859 neuvoteltiin saaren yhteisestä miehityksestä ja järjetön sikasota tuli päätökseensä.

Sodan ainoa uhri oli tuo epäonninen, perunoita himoinnut sika.

Maailman lyhyin sota

Jotkut sodat kestävät vuosikymmeniä, toiset muutamia kuukausia ja toiset vain joitakin päiviä. Mutta Ison-Britannian ja Sansibarin välinen sota kesti 38 minuuttia. Se on historian lyhyin sota.

Sansibarin sulttaanin Hamad bin Thuwainin kuoltua elokuun 25. päivänä vuonna 1896 nousi valtaan (tai julistautui sulttaaniksi) hänen sukulaispoikansa Khalid bin Barghash eikä suinkaan brittien kannattama Hamud bin Muhammed. Bin Barghash halusi Sansibarin irrottautuvan täysin siirtomaavallan määräilystä, mikä ei tietenkään sopinut puolta maailmaa hallinneelle Iso-Britannialle.

Britit vaativat, että bin Barghashin on luovuttava vallasta, ja jos hän ei oma-aloitteisesti poistuisi palatsista, olisi tiedossa järeät toimet. Aikaa Barghashille annettiin elokuun 27. päivän aamuun saakka.

No sehän ei puolestaan sopinut bin Barghashille, joka keräsi joukkonsa kasaan ja lukittautui kuninkaalliseen palatsiin. Kun brittien ilmoittama takaraja tuli vastaan, lipui palatsin edustalle viisi sotalaivaa, joista merijalkaväki nousi maahan. Kello 09.02 britit aloittivat palatsin pommituksen (ylläoleva kuva).

Advertisement

Vain 38 minuutissa sulttaanin sotalaiva H.H.S Glasgow oli upotettu, noin 500 sansibarilaista – mukana sekä siviilejä että sotilaita – oli menehtynyt ja bin Barghash oli pakotettu antautumaan. Sota päättyi kello 09.40.

Khalid bin Barghash lähti maanpakoon Saksan Itä-Afrikkaan ja Iso-Britannia sai nostaa sulttaaniksi oman suosikkinsa Hamud bin Muhammedin.

Puusangosta johtuva sota

Jos vihamielisyydet kestävät lähes 300 vuoden ajan, on aivan selvää, että joukkoon mahtuu kahakoita, jotka ovat saaneet alkunsa hyvin vähäpätöisistä asioista.

Vuonna 1325 italialaiset naapurikaupungit Modena ja Bologna päätyivät sotaan tammisen ämpärin vuoksi.

Erimielisyydet johtuivat siitä, että Modenassa kannatettiin Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja Bolognassa taas paavin valtaa; kahden poliittisen ryhmittymän kamppailut olivat olleet Pohjois-Italiassa yleisiä 1100-luvulta saakka.

Modenan kaupunginjohtaja yllytti asukkaita hyökkäämään Bolognaan, ja paavi lupasi lievittää niiden bolognalaisten syntejä, jotka kävisivät kyseisen kaupunginjohtajan ja kirkon vihollisen kimppuun.

Advertisement

Vuorotellen modenalaiset ja bolognalaiset kävivät tappamassa toisiaan ja tuhoamassa viljelyksiä sekä tiloja. Tämä oli täysin normaalia, mutta sitten joukko modenalaisia teki jotain anteeksiantamatonta: he hiippailivat Bolognaan, varastivat kaupungin pääkaivon vieressä olleen sangon ja veivät sen ryöstösaaliina oman kaivonsa luo näytteille.

Bologna julisti oitis sodan ja marsitti kymmenien tuhansien vahvuisen armeijan Modenaan. Modenassa sotajoukko oli moninkertaisesti pienempi, mutta nopeudellaan he saivat vastattua Bolognaan iskuun. Yhteensä 2000 sotilasta menetti henkensä verisessä kamppailussa.

Tamminen sanko roikkuu muuten edelleen Modenassa, katedraalin kellotornissa, ja sen kopio on esillä voitonmerkkinä kaupungintalolla.

Karanneen koiran aloittama sota

Ei aiemmin mainittu San Juanin sika ole ainoa eläin, jonka toiminta on aiheuttanut yli äyräiden kuohuneen maiden välisen kiistan. Lokakuussa 1925 kreikkalaisen sotilaan karannut koira käynnisti ketjureaktion, jonka seurauksena yli 50 ihmistä sai surmansa.

Vuonna 1913 käydyn toisen Balkanin sodan jälkeen Kreikan ja Bulgarian välit olivat olleet vihamieliset, mutta melko vakaat. Rauha kuitenkin päättyi, kun karanneen koiransa perässä juossut, Bulgarian rajan yli päätynyt kreikkalaismies ammuttiin. Bulgaria pyysi väärinkäsitystä ja liian hätäistä toimintaa nopeasti anteeksi, mutta tuho oli jo tapahtunut.

Kreikka hyökkäsi naapurimaahan välittömästi ja miehitti useita rajan lähistöllä olleita bulgarialaiskyliä. Bulgaria puski voimalla takaisin. Väkivaltaisuudet jatkuivat kymmenen päivän ajan, kunnes Kansainliitto päätti puuttua asiaan, mutta siihen mennessä henkensä oli menettänyt yli 50 ihmistä, joista suurin osa bulgarialaissiviilejä.

Advertisement

Miten tärkeää onkaan pitää koiransa remmissä!?

335-vuotinen sota

Maaliskuusta 1651 huhtikuuhun 1986 jatkunut sota Alankomaiden ja Englannille kuuluvien Scillynsaarien välillä on yksi historian omituisimmista. Ehkä siksi, että kukaan ei vuosisatoihin muistanut sodan olevan käynnissä. Ja kukaan ei menettänyt henkeään.

Englannissa käytiin vuosien 1640-luvulla sisällissotaa Oliver Cromwellin johtamien parlamentaristien ja monarkiaa kannattavien rojalistien välillä. Alankomaat tuki aluksi kuninkaallisia joukkoja, mutta vaihtoi sulavasti puolta, kun Cromwell joukkoineen alkoi päästä niskan päälle. Tästä tuohtuneet rojalistit alkoivat ryöstellä hollantilaisia kauppalaivoja Englannin kanaalissa. Kamppailut kotimaassa eivät kuitenkaan sujuneet yhtä jouhevasti kuin rosvoilu merillä, joten rojalistit joutuivat pakenemaan laivastonsa kanssa maan lounaisrannikon edustalla sijaitseville Scillynsaarille.

Alankomaat näkivät kuninkaallisen laivaston ahdingossa loistavan paikan iskeä ja vaatia varastetuista lasteista korvauksia. Rojalistit eivät suostuneet, joten amiraali Maarten Tromp julisti sodan Scillynsaarille.

Parlamentaristit saavuttivat seuraavien viikkojen kuluessa voiton ja myös Scillynsaaret oli luovutettava heille. Alankomaat oli tyytyväinen lopputulokseen, ja laivasto purjehti kotiin. Amiraali Tromp kuitenkin unohti täysin peruuttaa Scillynsaaria vastaan julistamansa sodan.

Rauhaa ei ikinä solmittu, mikä tuli esille vasta vuosisatoja myöhemmin, kun Scillynsaarilla asunut historioitsija Roy Duncan tiedusteli sodan viimeisimpiä käänteitä Alankomaiden suurlähetystöstä. Suurlähettiläs matkasi mitä pikimmiten Scillynsaarille allekirjoittamaan rauhansopimuksen ja pahoitteli paikallisille iäisyyden jatkunutta sodanuhkaa, jota kukaan ei ollut edes muistanut.

Advertisement

Jalkapallosota

”Se on vain urheilua”, tavataan sanoa. Omaa seuraansa tai maajoukkuettaan jossain lajissa fanaattisesti kannattavalle on turha sanoa niin. Erityisesti jalkapallo aiheuttaa kannattajissa äärimmäisiä tunteita, jotka voivat johtaa mellakoihin ja tappeluihin vastustajajoukkueen fanien kanssa.

Vuonna 1969 kannattajien väliset kahakat lähtivät totaalisesti lapasesta, kun Honduras ja El Salvador kamppailivat pääsystä seuraavan vuoden jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin.

Mutta pohjalla oli poliittistakin vääntöä: satoja tuhansia elsalvadorilaisia oli 60-luvun aikana muuttanut Hondurasiin, mutta suurten plantaasiyrittäjien painostuksesta maan hallitus otti siirtolaisten viljelysmaat haltuunsa. El Salvadorissa ei pidetty omiensa kohtelusta ja maiden väliset suhteet olivat kireät.

Sitten tulivat karsintaottelut. Honduras voitti ensimmäisen osan, El Salvador toisen ja kolmas, neutraalilla maaperällä Meksikossa pelattu ottelu päättyi jatkoajalla El Salvadorin voittoon. Fanit tappelivat koko karsintasarjan ajan, mutta väkivaltaisuudet olivat kärjistyneet 14. heinäkuuta pelatun viimeisen osaottelun alla, ja varsinkin Hondurasissa asuvat elsalvadorilaiset joutuivat sankoin joukoin pahoinpidellyiksi.

Heti samana päivänä, viimeisen pelin jälkeen, El Salvador katkaisi diplomaattiset suhteensa Hondurasiin, ja muutamaa viikkoa myöhemmin sen armeija hyökkäsi naapurimaahan myös ilmasta käsin pommittaen puolustukselle tärkeitä kohteita. Honduras vastasi hyökkäykseen nopeasti ja veristä sotaa ehdittiin käydä neljä päivää, kunnes Amerikan valtioiden järjestö, OAS, sai neuvoteltua maiden välille tulitauon. Sodassa kuoli yhteensä lähes 3000 ihmistä.

El Salvador tippui vuoden 1970 jalkapallon MM-kisoissa ensimmäisellä kierroksella hävittyään kaikki kolme otteluaan.

Advertisement

Suuri emusota

Vaikka tällä listalla on käsitelty muutama eläimen toiminnasta kipinän saanut sotilaallinen konflikti, on Australiassa käyty suuri emusota varmasti maailman ainoa sota, jossa osapuolet ovat olleet eri lajia.

Vuonna 1932 hyvin pienellä alueella Länsi-Australiassa emupopulaatio oli arvioiden mukaan kasvanut noin 20 000 yksilön kokoiseksi, ja linnut hakeutuivat kuuman kesän vuoksi maatiloille etsimään vettä ja syötävää.

Sekä viljelykset että kaniinit loitolla pitäneet aidat kokivat suurten lintujen jaloissa tuhoja, joten epätoivoiset maanviljelijät pyysivät hallitukselta apua kutsumattomien vieraiden häätämiseksi. Valtiojohto vastasi yllättävällä tavalla: julistamalla sodan emuja vastaan.

Puolustusvoimat lähetti konekiväärein varustautuneen iskuryhmän maan länsiosaan, jossa jahti alkoi marraskuun alussa. Majuri G. P. W. Meredithin johtama joukko sai kuitenkin nopeasti tuta emujen ylivoiman. Vaikka lintuja yritettiin paimentaa suuriin laumoihin, eivät nämä lähes 50 kilometrin tuntivauhtia pinkovat nopsajalat olleet helppoja kohteita. Emut saattoivat saada konekiväärien luodeista osumia, mutta jatkoivat silti pahastikin haavoittuneina pakoon. Arvioiden mukaan emuja saatiin tapettua enimmilläänkin muutama sata.

Sotilaat jatkoivat jahtiaan viikon verran, mutta yllättävät vesisateet ja uskomattoman sisukas vastapuoli saivat Meredithin joukkoineen luovuttamaan. Hallitus määräsi vielä samassa kuussa uuden yrityksen, jossa armeijan joukot onnistuivat edellistä hieman paremmin, mutta lopulta emut julistettiin voittajiksi. Meredith koki tarpeelliseksi mainita, että yksikään hänen miehistään ei loukkaantunut operaatiossa.

Vuosien 1945 ja 1960 välillä Länsi-Australiassa tapettiin lähes 300 000 emua, mutta siitäkin huolimatta Australian emukanta voi hyvin, eivätkä linnut tietojen mukaan kanna kaunaa maan hallitukselle.

Advertisement

Sota Jenkisin korvasta

Ison-Britannian ja Espanjan välit Karibianmerellä ja Amerikan mantereella olivat 1700-luvun alussa olleet jo pitkään menossa kohti kiehumispistettä. Maat olivat solmineet vuonna 1713 Utrechtin rauhan, ja sopineet orjien ja tavaroiden kuljetuksesta Amerikkaan, mutta molemmat epäilivät toisiaan sopimusrikkomuksista.

Sotaan tarvittiin vain yksi laukaiseva tekijä. Ja se oli brittiläisen kauppalaivan kapteenin Robert Jenkinsin korva.

Vuonna 1738 Jenkins marssi Britannian parlamentin alahuoneen eteen ja esitteli oman, seitsemän vuotta aiemmin irti leikatun korvansa. Korva oli luonnollisesti melko heikossa kunnossa. Jenkins kertoi espanjalaisten rannikkovartijoiden vallanneen hänen laivansa, ryöstäneen lastin ja leikanneen samassa rytäkässä hänen korvansa.

Jenkinsin mädäntynyt korva oli viimeinen niitti, ja Iso-Britannia julisti sodan Espanjaa vastaan.

Taistelut alkoivat espanjalaisen Floridan ja brittiläisen Georgian välillä loppuvuodesta 1739, ja jatkuivat parin vuoden ajan ilman, että kumpikaan puoli olisi noussut selväksi voittajaksi.

Jenkinsin korvasta alkanut kahakointi rauhoittui Amerikan mantereella ja Karibialla, kun maiden huomio siirtyi vuonna 1740 puhjenneeseen Itävallan perimyssotaan, joka veti mukaansa lähes jokaisen Euroopan valtion.

Advertisement

Satavuotinen sota Lijarin ja Ranskan välillä

Kuva: Guadalijar – Almeríapedia | GFDL 1.2

Rauha Lijarin ja Ranskan välillä solmittiin vuonna 1983, kun sotatila oli kestänyt sadan vuoden ajan. Kysyt varmasti, että missä ja mikä ihme on Lijar, ja miksi et ole kuullut tästä melko hiljattain päättyneestä sodasta?

Lijar on pieni, muutaman sadan asukkaan kylä Andalusiassa, Etelä-Espanjassa. Kaikki alkoi, kun Espanjan kuningas Alfonso XII oli syyskuussa 1883 vierailulla Pariisissa, jossa paikalliset olivat heitelleet kiviä ja mätiä kananmunia kohti nuorta monarkkia. Tieto tapahtumasta kiiri Lijarin pormestarin Miguel Garcian korviin, ja tämä kutsui tulistuneena kyläneuvoston koolle. Kun väki oli saapunut, informoi Garcia maanmiehiään ”ranskalaisten raukkamaisesta käytöksestä”.

Hän muistutti kyläläisiä myös 1800-luvun alusta, jolloin Napoleonin joukot olivat hyökänneet Espanjaan ja ”eräs iäkäs ja vaivainen rouva oli omakätisesti leikannut hänen kodissaan majoittuneiden, 32 ranskalaissotilaan kaulat auki”. Naisen esimerkillinen toiminta rohkaisi kyläläisiä, ja vaikka ”Lijarissa olisi vain 100 kykeneväistä miestä, olisi se tarpeeksi herättämään kauhua Ranskassa, sillä yksi lijarilainen vastaa 10 000 ranskalaista”.

Kylässä oltiin sodan julistuksesta yhtä mieltä, joten sekä Espanjan hallitusta että Ranskan presidenttiä tiedotettiin sotatoimien aloittamisesta. Vuosikymmenten ajan tieto sodasta kulki sanallisesti isältä pojalta, kunnes vuonna 1983 pormestari Diego Sanchez päätti, että jo saa riittää. Sanchezin mukaan ”sata vuotta sotimista on tarpeeksi, eikä sodan päättäminen voi olla huono juttu nykypäivänä”. Rauha julistettiin juhlavin menoin kylän keskusaukiolla. Madridissa sijaitsevasta Ranskan suurlähetystöstä asiaa kommentoi diplomaatti Jean Francois Thiollier: ”Meidän mielestämme tämä on melko huvittavaa, mutta on mukavaa, että joku tekee rauhan”.

Kaikki eivät olleet yhtä innoissaan sodan loppumisesta, sillä lijarilainen postimies Pedro Martin kieltäytyi jyrkästi lopettamasta vihamielisyyttä ranskalaisia kohtaan, sillä häntä kismitti baskiseparatistien suojelu Ranskassa.

Sanomattakin lienee selvää, Lijarin ja Ranskan satavuotisessa sodassa ei kuollut tai vahingoittunut yhtäkään ihmistä eikä laukaustakaan ammuttu.

Advertisement
Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Oudoimmat

Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2

Julkaistu

Tämän listan aiheena ovat erikoiset lait maailmalla, ja kyllähän joka puolelta löytyy melkoisia omituisuuksia.

Maassa maan tavalla – tavataan sanoa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarkasteluun tulee ottaa kunkin paikan erikoiset lait, ettei joudu ongelmiin!

Ja voi pojat minkälaisia lakipykäliä ympäri maailmaa onkaan! Voimme toki taivastella Suomen lainsäädäntöä ja kyllähän sääntö-Suomi on toisinaan vertaansa vailla; sitä en kiistä. Siksipä mukaan mahtuu myös yksi kotimainen omituisuus, joka ei meille tunnu erikoiselta, mutta aiheuttaa ulkomailla suunnatonta ihmetystä.

Erikoisia lakeja on vaikka millä mitalla, mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:

Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1

Advertisement

5. Laittomat viikset

Ah, Yhdysvallat! Elämä olisi niin tylsää ilman tuota maata ja sen ihmisten päähän pistoja.

Kentuckyn ja Indianan osavaltioissa on vanha laki, joka todennäköisesti asetettiin aikoinaan tarkoituksena hidastaa tautien leviämistä. Se koskee viiksiä.

Myönnettäköön, että laissa taitaa olla jotain perää, koska esimerkiksi koronapandemian aikana Ison-Britannian julkinen terveydenhuoltojärjestelmä rajoitti kasvojen alueen karvoituksen havainnekuvien avulla 13:een erilaiseen malliin. Sillä varmistettiin hoitohenkilökunnan hengityssuojainten asianmukainen ja tehokas käyttö.

Mutta takaisin Kentuckyyn, Indianaan ja viiksiin. Pensseleiden kasvattaminen sinänsä ei ole laitonta, mutta laissa sanotaan, että ”viikset ovat kielletyt, jos niiden kantajalla on jatkuvasti tapana suudella muita ihmisiä”.

Nykypäivänä sattumanvarainen vastaantulijoiden suuteleminen on muutenkin paheksuttavaa (oli viikset tai ei), mutta ilmeisesti aiemmin seksuaalinen häirintä oli epäselvä konsepti.

4. Mereen ei saa pissata

Uima-altaaseen ei saa pissata. Se pitäisi olla kaikille ihan selvää, mutta valitettavasti ei ole.

Joissain vesipuistoissa ja uimahalleissa ongelmaa vastaan on yritetty kamppailla käyttämällä vedessä kemikaalia, joka värjää virtsan kirkkaan siniseksi. Tieto kiinnijäämisestä voi saada aikuiset miettimään kaksi kertaa ennen lirauttamista ja vahingon sattuessa allas voidaan tyhjentää ja putsata.

Advertisement

Portugalissa kielto on viety astetta pidemmälle. Siellä on laitonta pissata mereen.

Samanlainen laki säädettiin naapurimaa Espanjassa vuonna 2022, mutta vain yhdessä kaupungissa. Rannikkokaupunki Vigossa mereen pissaamisesta rapsahtaa 750 euron sakko!

On epäselvää, että kuka ja kuinka lain noudattamista valvotaan, eikä Listafriikki löytänyt tietoa, että joku olisi joutunut tästä rikoksesta pidätetyksi. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.

3. Kuoleminen on kiellettyä rangaistuksen uhalla

Kuoleminen on lainvastaista yllättävän useassa kaupungissa.

Espanjalaisessa Sellian kaupungissa säädettiin vuonna 2015 laki, joka kielsi sen asukkaita sairastumasta ja kuolemasta. Ne kansalaiset, jotka itsekkäästi päättävät olla noudattamatta lakia, voivat odottaa saavansa 10 euron vuosittaisen sakon. Miten sakko kerätään, ei ole ihan selvää kaikille.

Ranskassa Sarpourenx’n kaupungissa loppui vuonna 2008 hautausmaalta tila, joten pormestari julisti, että siirtyminen ajasta ikuisuuteen kaupungin rajojen sisäpuolella on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Ne, joilla ei ollut hautapaikkaa varattuna, joutuisivat tehdä uusia suunnitelmia.

Advertisement

Joku voisi nyt kertoa, että miten rangaistukset otetaan näissä kaupungeissa käyttöön. Erityisesti siksi, että vaikka meille tämä laki kuulostaa naurettavalta, suhtaudutaan siihen erittäin vakavasti siellä missä se on voimassa.

2. Ufoilta pääsy kielletty

Vuonna 1954 ranskalaisessa Châteauneuf-du-Papen kaupungissa säädettiin pormestari Lucien Jeunen aloitteesta laki, joka kieltää ”lentävien lautasten (tai sikarien) ylilennon, laskeutumisen ja ilmaannousun”. Ilmeisesti kaupungissa oli tehty ufo-havaintoja, jotka olivat saaneet kansalaiset varpailleen ja pienet, vihreät miehet puhuttivat tuolloin muutenkin ympäri maailmaa.

Jos avaruusolennot jostain syystä eksyisivät parin tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin ja epähuomiossa parkkeeraisivat aluksensa sen alueelle, voi poliisi takavarikoida heidän omaisuutensa. Rikolliset itse saisivat laittomasta tunkeutumisesta nuhtelun ja suullisen varoituksen.

Laki on edelleen, 70 vuotta myöhemmin, voimassa. Sitä ei ole kaupunginjohdon mukaan tarkoitus muuttaa, koska ilmeisesti kaupungissa ei edelleenkään suhtauduta vastaanottavaisesti Maan ulkopuoliseen elämään.

1. Lomalla ei tarvi sairastaa

Suomessa työntekijällä on paljon oikeuksia ja etuja, joista muualla saadaan vain uneksia. Ja hyvä niin – siis Suomessa työskentelevien kannalta.

Mutta vuosilomalaissa on eräs kohta, joka varmasti muualla maailmassa saattaa hieman herättää ihmetystä, ja ansaitsee kyllä paikkansa maailman omituisimmat lait -listan kärkisijalla.

Nykypäivän 24/7 toimivassa yhteiskunnassa voidaan olla montaa mieltä ruhtinaallisten sunnuntai- ja pyhäpäivälisien tarpeesta, mutta täysin yli ymmärryksen menee laki, jonka mukaan työntekijän ei tarvi olla lomalla sairaana.

Advertisement

Mieti oikeasti hetki.

Suomen lain mukaan lomalla ei tarvitse sairastaa. Toki työehtosopimuksissa on erikseen määritelty omavastuuaika, joten yhden yön yli kestävä mahatauti on kärsittävä lomalla. Omavastuuaika on sopimuksesta riippuen kuitenkin korkeintaan 6 päivää. Jos sairastut palkallisen vuosiloman aikana pidemmäksi aikaa, voit lääkärintodistuksella saada lisää palkallista lomaa niin monta päivää kuin tauti vapaastasi pilasi. #vainsuomijuttuja

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1

Julkaistu

Maailman omituisimmat lait -listalle olisi ollut tulijoita vaikka kuinka paljon, mutta tässä Listafriikin katsaus kymmeneen älyttömään lakipykälään.

Ärsyttääkö Suomen lainsäädäntö? Meilläkin on erikoisia lakeja erityisesti alkoholin anniskeluun ja myyntiin liittyen, mutta ei Suomen lakikirja ole mitään verrattuna siihen minkälaisia maailman omituisimmat lait ovat.

Singaporessa on laitonta syödä purkkaa, Akropolis-kukkulalla ei saa käyttää stilettoja, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa julkiset hellyydenosoitukset ovat laittomia. Onhan näitä hulluja lakeja vaikka millä mitalla.

Mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään! Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:

Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2

10. Mitä ihmettä torontolaisessa puistossa sitten saa tehdä?

Kuva: Jean-Karim Dangou | Unsplash

Kanadan suurimman kaupungin, Toronton, lakipykälissä on tarkat ohjeet siitä, kuinka puistoissa tulee käyttäytyä. Ei saa kiipeillä rakennusten päällä, hevosten täytyy olla hyvin koulutettuja, istutuksia ei saa tuhota eikä koiria saa ampua tainnutuspistoolilla. Aika peruskauraa.

Mitäs muuta? Ihmisiltä on kaupungin puistoissa lailla kielletty ruoanlaitto tandooriuunissa, ilmapallojen vapauttaminen, kiroilu ja alastomuus. Myös muihin ihmisiin kontaktin ottamiseen on selvät ohjeet. Tai siis ohjeet siitä, miten ei tule toimia. Puistoissa on myös laitonta vakoilla ja ärsyttää kanssakulkijoita.

Advertisement

Mikähän lasketaan ärsyttämiseksi? Villihevosella ratsastaminen alasti? Vai intialaisen ruoan valmistus? Ai niin, mutta nehän olivat jo muutenkin kiellettyjä.

Muiden ärsyttäminen on kielletty. OK.

9. Epätoivottuja maisemia Alpeilla

Appenzellin alueella Sveitsissä otettiin kovat keinot käyttöön, kun kuvankauniin vuoristokylän vaellusreiteillä alettiin nähdä paljon enemmän kuin vain vuoria ja laaksoja.

Enimmäkseen saksalaisista turisteista koostuneet ryhmät olivat alkaneet enenevissä määrin suorittaa vaelluksia ilman rihman kiertämää. Vuonna 2009 säädettiin yksimielisesti laki, joka antoi luvan sakottaa luonnontilassa retkeileviä henkilöitä.

Pari vuotta myöhemmin eräs mies sai Sveitsissä 150 euron sakot marssittuaan sukukalleudet esillä rauhallista piknikiä viettäneen perheen ohi. Kohtaaminen ei tapahtunut Appenzellissa, joten mies sai sakkonsa kumottua, koska muualla Sveitsissä alasti vaeltamista ei oltu erikseen kielletty.

Eväitä nauttineet lapset traumatisoituivat varmasti koko loppuelämäkseen.

Advertisement

8. Baarimestarin erikoinen

Pinjarrassa, Länsi-Australiassa, työskennellyt Luana De Faveri oli kesäkuisena iltana vuonna 2009 halunnut esitellä omalaatuisia baarimestarin taitojaan, jotka joku oli puhelimella kuvannut. Pikkukaupungin hotellin baarissa työskennellyt De Faveri oli herättänyt esiintymisellään paikallisen poliisin sekä alkoholi- ja huumeviraston huomion, ja joutuikin temppuilustaan pidätetyksi ja tutkinnan alle.

Hän oli ”murskannut oluttölkin paljaiden rintojensa välissä”. Poliisin mukaan teko oli vastoin hotellien majoitustoiminnan lupia, joten De Faveri, joka ei kiistänyt syyllisyyttään rikokseen, sai 500 euron sakot.

Kuinka se tapahtuu? Siis se litistäminen? Pääseeköhän tuohon videoon mitenkään käsiksi?

7. Ihan ketä vain ei saa purra

Rumfordin kaupungissa, Yhdysvalloissa, suhtaudutaan vakavasti väkivaltaan, niin kuin tietysti kuuluukin.

Vuokranantajan ja vuokralaisen välit voivat olla kinkkiset monenlaisista syistä, mutta tuossa Mainen osavaltiossa sijaitsevassa pikkukaupungissa vuokranantajan kanssa riitely voi johtaa siihen, että talous saa lempinimen ”sekasortoinen koti”. Lisäksi riitelystä voi napsahtaa 2500 euron sakko. Kaikki kuulostaa vielä tähän asti suhteellisen järkeenkäyvältä (sekasortoinen koti toki hieman arveluttaa).

Mutta laissa on pykälä, joka ei voi olla muuta kuin seurausta ikävästä ennakkotapauksesta. Laissa on erikseen mainittu, että vuokraisännän tai -emännän pureminen on laitonta.

Luulisi sen olevan sanomattakin selvää, mutta koska näin ei ilmeisesti Rumfordissa ole, niin olisiko samalla voinut tehdä lain, jonka mukaan ketään ei saisi purra?

Advertisement

6. Kirkon erikoiset säännöt seksuaalisen kanssakäymisen suhteen

Kuva: Gia Oris | Unsplash

Birminghamissa Englannissa on laitonta ”harrastaa seksiä kirkon portailla auringonlaskun jälkeen”. Onko rivien välistä luettavissa, että päiväsaikaan se on ihan ok?

Muuallakin maailmassa on kirkkojen läheisyydessä kiellettyä touhuilla säädyttömyyksiä, eikä vain ihmisiltä. Kaliforniassa, Yhdysvalloissa, koirat eivät saa puuhata suvunjatkamistarkoituksessa 150 metriä lähempänä kirkkoa. Omistajille voi koirien siveettömästä käytöksestä rapsahtaa 500 euron sakot.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Top 10 oudoimmat fobiat: Voivatko nämä olla edes totta?

Julkaistu

Unohda araknofobiat ja ahtaan paikan kammo. Listafriikki esittelee nyt top 10 oudoimmat fobiat.

Unohda hämähäkkien pelko ja ahtaan paikan kammo. Tämän listan oudoimmat fobiat ovat niin kummallisia, että niiden todenperäisyyttä epäilee väistämättä.

Mutta joillekin ne ovat totisinta totta. Kaikki me pelkäämme jotain, enemmän tai vähemmän. Se on aivan normaalia ja pelko on täysin luonnollinen tunne. Fobia ei kuitenkaan ole.

Suhteeton ja yliaktiivinen pelko kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen, ja se rajoittaa ja hankaloittaa ihmisen elämää. Suhteellisen moni voi sanoa kärsivänsä esimerkiksi käärmekammosta, ofidiofobiasta, mutta aika harvalle se on oikea fobia, joka lamauttaa ja estää ulosmenon tai jopa luontodokumenttien katselun. Fobiat voivat saada alkunsa jostain traumaattisesta kokemuksesta, jostain luetusta tai nähdystä, ja pelkotila voidaan myös ”oppia” vanhemmilta.

Fobioita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi on todettu asteittainen altistusterapia, joka on juuri sitä, mihin nimi viittaa. Tärkeää terapiassa on nimenomaan pikkuhiljaa tapahtuva altistus, ja että olosuhteet ovat turvalliset sekä ammattihenkilö on apuna, kun pelkotila iskee. Eli ei kannata yrittää olla avulias ja viedä akrofobiasta (korkean paikan kammosta) kärsivää kaveria suoraan näköalatornin huipulle.

Kammoja on satoja, ellei tuhansia, mutta seuraavaksi Listafriikki esittelee omasta mielestään top 10 oudoimmat fobiat.

Advertisement

Ja kuten asiaan kuuluu: VAROITUS! Listan kuvat voivat laukaista pelkotilan.

10. Neofobia

Arvaatko nimen perusteella mistä on kyse? Neofobia on uuden pelkäämistä. Uutta voi olla tilanne, esine, ihmiset, paikka tai mikä tahansa, mutta yhteistä kaikille neofoobikoille on sanoinkuvaamaton uuden pelko. Miten neofoobikko selviää tavallisesta kauppareissusta?

Yksi neofobian tunnetuimpia haaroja on ruokaneofobia, erityisesti lapsilla. Siinä henkilö kieltäytyy totaalisesti maistamasta mitään uutta ruokaa. Se voi pahimmillaan johtaa vakaviin puutostiloihin, ellei välttämättömiä ravintoaineita saada esimerkiksi pillereiden muodossa uusia ruokia pelkääville lapsille.

Ruokaneofobian voi laukaista myös vanhemmilta saatu malli: jos äiti tai isä jättää jonkun tietyn ruoan syömättä ja pahimmassa tapauksessa arvostelee sitä ääneen, voi se saada lapsessa aikaan voimakkaan negatiivisen reaktion kyseistä ruokaa kohtaan.

Neofobialla on ollut tärkeä rooli ihmisen evoluutiossa, koska tietynlainen varautuneisuus uusia ruokia ja asioita kohtaan on ollut elintärkeää selviytymisen kannalta. Nykyään uusia juttuja on ihan tervettä ja kannustettavaa kokeilla, joten sisäsyntyiset pelot pois ja kohti tuntematonta! Ellet sitten oikeasti sairasta neofobiaa.

9. Hippopotomonstro-
sesquippedaliofobia

Sanahirviöllä nimitetään pitkien sanojen pelkoa. Miten jonkun on tarkoitus pyytää apua tähän fobiaan, kun sen nimi aiheuttaa foobikossa hänen siihen astisen elämänsä pahimman paniikkitilan?

Sanasta on tarkoituksella tehty järkyttävän pitkä, että se kuvaisi paremmin fobian luonnetta. Hippopotomonstrosesquippedaliofoobikot voivat pahimmassa tapauksessa vältellä lukemista täysin, koska pelkäävät mahdollisesti vastaan tulevia pitkiä sanoja.

Advertisement

Tässä fobiassa ei pohjimmiltaan ole kyse pitkistä sanoista, vaikka pelkotila niitä kohtaan onkin ihan aito. Fobia on syntynyt ehkä jostain koulussa koetusta nolosta lukutilanteesta tai muiden pilkasta, jos henkilö ei ole osannut lukea. Foobikko pelkää siis oikeastaan nolatuksi tulemista ja häpeää.

Onkohan tämä fobia yleinen sellaisissa maissa, joiden kielissä on paljon epäinhimillisen pitkiä sanoja? Esimerkiksi Saksassa tai vaikkapa Suomessa???

8. Ergofobia

Tästä fobiasta varmaan suurin osa ihmisistä väittää kärsivänsä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Ergofobia on nimittäin pelko työtä kohtaan. Kuka tahansa voi kieli poskessa huokailla olevansa ergofoobikko, mutta tätä oikeasti sairastavien elämästä on leikki kaukana.

Pelko ei liity tiettyyn lokaatioon, joten tässä tapauksessa työpaikan vaihto ei tuo helpotusta. Ahdistus töihin menemisestä on niin rajua, että ergofoobikoilla on suuri riski jäädä työttömäksi. Fobiaan kuuluu oleellisesti myös pelko saada töitä, mikä työttömän työnhakijan tilanteessa on melko kinkkistä. Osa-aikainen tai etätyö ovat terapian lisäksi toimivia ensimmäisiä steppejä parantumiseen.

7. Fobofobia

Voiko olla mitään pelottavampaa kuin pelkäämisen pelko? Ei varmaan ainakaan fobofobiasta kärsivän mielestä.

Monesti tähän fobiaan sairastuvilla on jo valmiiksi jokin muukin fobia. He pelkäävät koko ajan, että alkavat pelätä jotain uutta asiaa, mikä monesti voi myös johtaa itse aiheutettuun sairastumiseen. Henkilö voi alkaa vältellä tavallisia arkipäiväisiä asioita, koska pelkää kehittävänsä jonkin fobian, ja tämän seurauksena voi helposti puhjeta muun muassa agorafobia (avaran paikan kammo).

Fobofobia on hyvin usein yhteydessä muihin mielenterveysongemiin, kuten ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöihin.

Advertisement

6. Linonofobia

Linonofobia on lankojen ja narujen pelkoa. On helppo kuvitella, mistä tämä fobia voi saada alkunsa: henkilö on esimerkiksi lapsena sidottu rangaistuksena. Rikoksen uhriksi ja/tai kidnapatuksi joutumisen on myös todettu laukaisseen linonofobiaa, ja siitä kärsivälle pelkotilan voi aiheuttaa pelkkä nauhamaisen esineen ajatteleminenkin.

Aina fobian syntymiseen ei kuitenkaan tarvita omakohtaista kokemusta. Kuten muutkin fobiat, niin tämänkin voi aiheuttaa pelottava kohtaus televisiossa tai kirjassa.

Vaatteitaan linonofoobikon (toisin kuin nappeja pelkäävän koumpounofoobikon) ei yleensä tarvitse erityisemmin miettiä, mutta sattuneesta syystä he suosivat vetoketjullisia tai jalkaan sujautettavia kenkiä.

5. Anatidaefobia

Oudoimmat fobiat -listan puolivälissä on anatidaefobia. Se on suunnaton pelko siitä, että jossain on ankka, joka tuijottaa sinua.

Alunperin sarjakuvasta ja vitsistä liikenteeseen lähtenyttä fobiaa pidetään laajasti huuhaana ja naurettavana. Mutta herääkin kysymys, että kuka voi sanoa, että joku fobia on oikea ja joku toinen taas ei. Miten voidaan kirkkain silmin hyväksyä joidenkin ihmisten psykologinen tila, esimerkiksi koumpounofobia (nappien pelko), ja samaan aikaan pitää utopistisena sitä, että joku pelkäisi ankan mahdollista tuijotusta? Kysynpä vaan…

Ornitofobia eli lintujen pelko, on kuitenkin hyvin yleinen fobia. Lintuja pelkäävä kammoksuu ulkona kävelemistä ja joutuu suunnittelemaan etukäteen reittinsä, jotta välttäisi siivekkäät mahdollisimman tehokkaasti. Osa ornitofoobikoista pelkää silmittömästi lintujen hyökkäystä, toiset taas kammoksuvat lintujen katseita, joista tulee tunne, että ne suunnittelevat jotain pahuuksia.

Ollaanko tällöin enää kovin kaukana anatidaefobiasta!?

Advertisement

Lue myös: Vuosisadan uutisankka kiertää edelleen – Onko totta, että ankan vaakkuminen ei kaiu?

4. Deipnofobia

Deipnofobia on tietynlainen illallisen pelko. Mutta se ei kuitenkaan liity ruokaan. Pelosta kärsiville syöminen ja ruoka eivät aiheuta tuskaa, vaan deipnofoobikko pelkää päivällispöytäkeskusteluja.

Monet meistä ovat varmaan joutuneet vastailemaan joulupöydässä sukulaisten epämiellyttäviin uteluihin, mutta harvaa nuokaan keskustelut paniikinomaisesti ahdistavat.

Deipnofoobikko voi hyvinkin käydä yksin ravintolassa syömässä tai istua puolison kanssa sohvalla ja syödä herkkuja television ääressä. Mutta auta armias, jos täytyy istua ystävien tai perheen kanssa yhteisen pöydän ääreen viettämään leppoisaa iltaa hyvän ruoan, juoman ja seurustelun merkeissä. Deipnofoobikot voivat monesti kärsiä ahdistuksesta myös muissa sosiaalisissa tilanteissa.

3. Trypofobia

Trypofobia on reikien pelko.

Kuvassa näkyvä lootuksen siemenkota on hyvin yleinen triggeri tästä fobiasta kärsiville. Muita pelkoa aiheuttavia asioita voivat olla hunajakenno, lättytaikina, sammakonkutu tai mustekalan lonkero. Periaatteessa mikä tahansa asia, jossa on rykelmittäin palloja, onkaloita tai reikiä. Myös hyvin kuoppainen tie voi laukaista pelon.

Advertisement

Trypofobialle on löydetty ihan järkevältä kuulostavia selityksiä. Ikiaikainen vaisto ja pelko kumpuaa vaarallisten eläinten nahan kuvioista tai väreistä. Esimerkiksi käärmeillä on suomuinen iho ja monilla sammakoilla on kirkkaita pyöreitä kuvioita varoitusväreinään. Uusin teoria trypofobialle on ihmisten evolutiivinen tarve suojautua patogeeneilta. Loisten puremat ja useimmat rokot aiheuttavat koko kehossa esiintyviä tai rykelmissä olevia punaisia näppylöitä.

Monet trypofobiasta kärsivät kuvailevatkin pelon ilmentyvän fyysisesti ihon sietämättömänä kutinana, ja kuin jokin liikkuisi ihon alla. Useimmat myös kokevat erittäin voimakasta pahoinvointia.

2. Omfalofobia

Omfalofobia on navan pelko. Tämä omalaatuinen ja yllättävän yleinen pelko juontaa juurensa mihinkäs muuhunkaan kuin lapsuuden traumoihin. Syitä on monia. Lapsuudessa joku on voinut pelotella, että sisälmykset pullahtavat navan kautta ulos. Tai sitten navassa on ollut hankalasti poistettavaa moskaa, joten siitä on jäänyt mielikuva likaisesta ruumiinosasta.

Yksi esimerkkitapaus tulee Englannista: Lääkäriksi opiskeleva Lauren Jones on joutunut tulevan ammattinsa takia kamppailemaan napoja kohtaan tuntemaansa inhoa ja pelkoa vastaan. Jonesin fobia alkoi lapsuudessa, kun hänen oli käsketty laittaa sormi jonkun toisen napaan ja sitten haistaa sitä. Navan haju oli ollut niin hirveä, että kokemus oli saanut fobian aikaan. Hänen kammonsa on vain voimistunut vuosien mittaan.

Pelkotila voi aiheutua, jos joku vahingossa koskee omfalofoobikon napaa. Myös sattumanvaraisen navan näkeminen tai näky, kun joku koskee napaa voi saada aikaan paniikkinappulan painamisen.

Lue myös: Onko kaikilla eläimillä napa?

Advertisement

1. Arachibutyrofobia

Arachibutyrofobia on hyvin erityislaatuinen pelko. Se ei ole maapähkinävoin pelko, vaikka sana sitä varsinaisesti tarkoittaakin.

Kyseessä on varsin harvinainen pelko siitä, että maapähkinävoi tarttuu kitalakeen. Tästä seurauksena olisi se, ettei suuta saisi enää auki. Tämän fobian ajattelisi olevan suhteellisen helposti hallinnoitava: Älä laita maapähkinävoita suuhun.

Vaikka maapähkinävoi pienissä määrin ja ilman lisättyä sokeria onkin kelpo välipala hyvien rasvojen ja proteiinimääränsä takia, niin jokainen varmasti selviää läpi päivästään ilmankin sitä.

Arachibutyrofobia voi olla osa yleistä tukehtumisen pelkoa (minkä triggeröintiä on melko hankala välttää), mutta sitä esiintyy myös itsekseen. Siksi sen aiheuttamaa pelkotilaa luulisi olevan helppo välttää. Koska purkin tai tuotteen näkeminen ei itsessään aiheuta paniikkia, niin sitten vain täytyy pitäytyä poissa maapähkinävoin syömisestä.

Tämä fobia on myös melko yleinen niillä, jotka kärsivät vakavasta maapähkinäallergiasta. Mutta siis tässäkin kohtaa jättäisin vain maapähkinävoin syömättä…

Oudoimmat fobiat -listan kunniamaininta: Pentherafobia

Pentherafobia on sairaalloinen anopin pelko. Kyllä, sellainen on olemassa.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

8 omituista asiaa, joita ihmiset ovat tehneet istukalla

Julkaistu

Tällä listalla käydään läpi, että mitä kaikkea erikoista istukalla voi tehdä synnytyksen jälkeen.

Istukalla on raskauden aikana tärkeä tehtävä: se kuljettaa happea ja ravintoaineita äidiltä lapselle ja kuona-aineita toiseen suuntaan. Luonnollisesti istukasta tulee turha elin, kun lapsi syntyy. Mutta jokaisen istukan matka ei kuitenkaan lopu synnytykseen.

Suomen sairaaloissa oletusarvo on se, että istukka on biologista jätettä ja sen loppusijoituspaikka on roskis. Mutta halutessaan istukan voi viedä mukanaan kotiin – kunhan asiasta on etukäteen sovittu henkilökunnan kanssa.

Tällä listalla tutustumme siihen, mitä kaikkea hieman omituistakin ihmiset ovat tehneet istukalla.

Istukasta uniikki koru


Sairaalasta ei yleensä saa viedä irtonaisia elimiä kotiin, mutta istukka on poikkeus. Äiti voi pyytää saada istukan mukaansa, ja se voidaan laittaa synnytyksen jälkeen muovipussiin matkamuistoksi.

Ja mitä istukalla voi sitten tehdä?

No siitä voi valmistaa tai valmistuttaa uniikin korun.

Suomessa tällainen ei ainakaan vielä ole mahdollista, mutta esimerkiksi äidinmaitokoruja saa kotimaassakin tilaustyönä.

Astetta radikaalimpi vaihtoehto on istukkakoru tai napanuorakoru, joita tarjoavat jotkin ulkomaalaiset yritykset. Kokonaista istukkaa ei suoraan synnytysosastolta kannata mihinkään lähettää, vaan toivotunlainen muistokoru valmistetaan pienestä, kuivatusta palasesta. Yllä olevan kuvan sormuksessa on käytetty jauhettua istukkaa.

Advertisement

Samanlaista korua ei varmuudella ole kenelläkään toisella!

Istukan hautaaminen ja istuttaminen

Istukan hautaaminen on tapa, jota on harjoitettu monissa kulttuureissa ympäri maailmaa. Tässä on vain muutama esimerkki.

Esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreille istukan hautaaminen symboloi vauvan yhteyttä maahan ja omaan kulttuuriin. Havaijilaisessa kulttuurissa istukan on ajateltu olevan osa lasta. Istukka haudataan maahan siemenen kanssa ja siemenestä versoava puu kasvaa sitten lapsen kanssa samaa tahtia.

Boliviassa elävä aimara-kansa hautaa istukan vain siinä tapauksessa, jos äiti menehtyy synnytyksessä. Istukan hautapaikka on salainen, jottei äidin henki palaa vaatimaan lasta itselleen.

Nämä ikiaikaiset perinteet ovat levinneet laajempaankin suosioon, eikä istukan istuttaminen ja hautaaminen ole mitään harvinaista puuhaa. Varsinaisia uskomuksia tai syvempää merkitystä moderniin istukan hautaamiseen ei kuitenkaan yleensä ole, mutta esimerkiksi lapsen ja puun kasvamisen seuraaminen on varsin kaunis ajatus.

Ja jos asiaa miettii vain käytännöllisesti, niin onhan proteiineja, rautaa ja muita ravintoaineita täynnä oleva elin mitä parhain lannoite kasveille. Puutarhaan pitää vain kaivaa tarpeeksi syvä kuoppa, jotta eläimet eivät pääse istukkaan käsiksi.

Istukan voi jättää kiinni vauvaan

 

View this post on Instagram

 

Advertisement

A post shared by 🍎 || EVE (@thatgaleve)


Istukan voi myös jättää oman onnensa nojaan. Eikä tällä tarkoiteta sitä, että se jäisi sairaalaan jätteen joukkoon. Lootussynnytykseksi kutsutaan sellaista synnytystä, jossa napanuoraa ei leikata vaan se jätetään yhdistämään vauvaa ja istukkaa. Napanuora jätetään irtoamaan vauvasta itsestään, mikä tapahtuu 3–10 päivän kuluessa.

Napanuoran ja istukan jättämisellä kiinni vauvaan haetaan sitä, että vastasyntyneen siirtyminen äidin kohdusta ulkomaailmaan olisi sujuvampi, sillä syntyminen on traumaattinen kokemus. Yhteys kohdusta tuttuun ja turvalliseen istukkaan tekee muutoksesta lempeämmän.

Lootussynnytyksen väitetyillä hyödyillä ei kuitenkaan ole tieteellistä pohjaa. Kun istukka on irronnut kohdun seinämästä ja syntynyt vauvan perässä, ei se ole enää yhteydessä äidin verenkiertoon eikä siis tarjoa vauvalle ravintoa, verta tai happea, mikä siis on raskauden aikana sen tehtävä.

Sen sijaan vauvassa kiinniolevasta napanuorasta ja istukasta voi olla haittaa. Mietipä, että jättäisit raa’an pihvin pöydälle moneksi päiväksi; söisitkö sitä enää tai tekisikö mieli edes koskea siihen, kun kaikki bakteerit ja muut mikrobit ovat innoissaan ryhtyneet lisääntymään.

Advertisement

Tällainen potentiaalinen infektiopesäke on siis kiinni vastasyntyneessä vauvassa. Myös haju on varmasti melkoinen, mutta lootussynnyttäjät ovat keksineet tähänkin ratkaisun: istukka kulkee mukana pussissa tai astiassa ja epämiellyttäviä hajuja torjutaan hieromalla istukkaa yrteillä.

Suomalaisissa sairaaloissa napanuora suljetaan ja katkaistaan muutama minuutti syntymän jälkeen.

Istukalla voi tehdä taidetta


Jotkut kutsuvat istukkaa elämänpuuksi ja myönnettäköön, että istukoista tehdyt taideteokset muistuttavat hieman puita. Ainakin etäisesti.

Jos istukasta haluaa taidetta, on elin syytä laittaa heti synnytyksen jälkeen jääkaappiin. Kuten jo aiemmin mainittiin, liha rupeaa pilaantumaan nopeasti huoneenlämmössä.

Parhaat printit syntyvät mahdollisimman tuoreesta istukasta, joten elin on toimitettava istukkataiteilijalle muutaman päivän sisällä synnytyksestä – mieluiten vielä samana päivänä. Pakastetusta istukasta tehdyt teokset jäävät kudosnesteen vuoksi kovin vaaleiksi.

Advertisement

Jos ei halua käyttää työhön ammattilaista, voi maalausta kokeilla ihan itse.

Taideteoksen valmistaminen on varsin yksinkertaista, kuten videolla on nähtävissä.

Elin värjätään musteella ja sitten vain painetaan paperi päälle. Voilà!

Parhaiten elämänpuu onnistuu istukan ”sileältä” puolelta eli vauvan puolelta – silloin kuvaan toistuvat oksia muistuttavat verisuonet.

Maalauksiahan voi tehdä useita ja antaa sitten vaikkapa lahjaksi läheisille. Kuka ilostuisi kaverin istukkaprintistä?

Advertisement

Videolla istukan käsittely ja värjäys tehdään näppärästi leikkuulaudan päällä, mistä päästäänkin sulavasti siirtymään listan kaikkein kiistanalaisimpaan kohtaan eli istukan syömiseen.

Istukan syöminen

Istukan nimi on monessa kielessä – esimerkiksi ruotsissa, saksassa ja englannissa – lainattu latinan placenta-sanasta, joka tarkoittaa tietyn tyyppistä kakkua. Istukalla on kuitenkin muitakin nimityksiä kuin tämä virallinen. Saksan Mutterkuchen ja ruotsin moderkaka ovat kirjaimellisesti äitikakku.

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että istukka on syötäväksi tarkoitettu?

Ei todellakaan.

Istukassa ei ole mitään sellaista, mitä äiti tai sen puoleen vastasyntynyt vauva tarvitsisivat. Istukan syöminen on kuitenkin nostanut suosiotaan 1970-luvulta lähtien, jolloin sen terveyshyödyistä ruvettiin puhumaan.

Kyseisiä terveyshyötyjä ei kuitenkaan ole olemassa. Nykyään jotkut julkisuuden henkilöt ja bloggaajat paasaavat somessa mahtavista kokemuksistaan istukan syömisen parissa, mikä aina hetkellisesti nostaa tätä kyseenalaista toimintaa muodikkaaksi.

Advertisement

Useimmat nisäkäsemot – kasvinsyöjät mukaan lukien – kyllä syövät istukan synnytyksen jälkeen. Näin ne hävittävät synnytyksen veriset jäljet, jotka saattaisivat houkutella petoja. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi lehmän istukka sisältää endorfiineja ja muita hormoneja, jotka saattavat toimia luontaisina kipulääkkeinä sekä auttaa emon ja poikasen välisen yhteyden luomisessa ja maidontuotannon käynnistymisessä. Mutta kyse on ”uunituoreesta” istukasta. Näitä aineita ei ole jäljellä esimerkiksi pakastetussa, keitetyssä tai kapseleihin jauhetussa istukassa.

Istukan syömisen hyötyjä on toki tutkittu ihmiselläkin, mutta kokeissa sen ei ole todettu tekevän mitään niistä ”mielettömistä” asioista, joita jotkut lupailevat: plaseboon verrattuna esimerkiksi istukkakapselit eivät ole nostaneet hemoglobiiniarvoja, lisänneet maidontuotantoa, nopeuttaneet synnytyksestä toipumista tai ehkäisseet synnytyksen jälkeistä masennusta. Ihmisille istukan syöminen voi olla sen sisältämien bakteerien ja virusten vuoksi jopa vaarallista – sekä äidille että vauvalle.

Eri kulttuureista ympäri maailmaa ei myöskään ole löydetty todisteita siitä, että istukan syöminen olisi jollain tavalla lajillemme luontaista.

Joten sovitaanko, että istukan syöminen jää kaikilta väliin!?

Istukan lahjoittaminen

Elävä ihminenkin voi olla elinluovuttaja, sillä terve henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa. Munuaisten lisäksi elävä luovuttaja voi lahjoittaa kudoksia kuten luuta, sekä verta, kantasoluja ja sukusoluja.

Myös istukan voi lahjoittaa, mutta ei kuka tahansa synnyttäjä. Istukan voi Suomessa lahjoittaa suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä. Koko istukkaa ei oteta hyötykäyttöön, vaan kudospankki ottaa talteen sikiöpussin sisimmän kalvon eli amnionkalvon.

Advertisement

Amnionkalvoa käytetään silmävammojen, haavojen ja palovammojen hoidossa suojaamaan vaurioitunutta aluetta, ja se voidaan kiinnittää kudoksen pinnalle myös ilman ompeleita.

Mikään uusi juttu istukan vesikalvon käyttäminen biologisena haavataitoksena ei ole, sillä sitä on käytetty iho- ja limakalvovauroiden hoidossa jo yli vuosisadan ajan.

Aiemmin myös istukkaverta on voinut luovuttaa, mutta SPR:n veripalvelu lopetti istukkaveren keräilyn tappiollisena vuonna 2013. Pohjoismaita lukuun ottamatta istukkaveren luovuttaminen on monissa maissa varsin yleistä. Istukkaveri sisältää runsaasti kantasoluja, joita käytetään pahanlaatuisten verisairauksien kuten leukemian hoitoon.

Kun keräily Suomessa loppui, oli istukkaverestä eroteltuja kantasoluja pakastettuna yli 3000 yksikköä, joita voidaan käyttää vuosikymmenten ajan.

Lue myös: 10 erikoista ja mielenkiintoista faktaa, joita et ehkä tiennyt verestä ja verenluovutuksesta

Advertisement

Istukasta ihonhoitoa

Ehkä suurin hehkutus ja innostus istukkavoiteista on jo laimentunut, kuten trendeille on tapana käydä, mutta muutama vuosi sitten istukkavoiteet olivat ihonhoidon kuuminta hottia.

Eläinten istukkaa sisältävät kauneustuotteet ovat olleet julkisuuden henkilöiden suosiossa ja niiden on väitetty tekevän ihmeitä, kuten nuorentavan soluja ja häivyttävän ryppyjä.

Mutta mitäpä, jos iholle sivelee voidetta, joka on tehty omasta istukasta? Näin ei tarvitse maksaa maltaita monen käsittelyn kautta ihonhoitotuotteen ainesosaksi kulkevasta eläimen istukasta.

Helpoimmin tämä onnistuu kuivaamalla ja jauhamalla istukka, ja sitten lisäämällä jauhetta valmiiseen voiteeseen.

Omatekoisen istukkavoiteen käyttäjät ylistävät rasvaansa ja kertovat sen tekevän ihmeitä esimerkiksi raskausarville ja imetyksestä haavaisille nänneille. Toki jauhetun istukan osuutta voiteen toimivuudessa ei ole voitu todistaa, sillä saattaa olla, että rasvaaminen itsessään auttaa.

Istukasta voi tehdä nallekarhun

Vuonna 2009 Lontoossa asuva muotoilija Alex Green päätti heittäytyä luovaksi istukan kanssa. Synnytettyään hän vei istukan kotiin ja taiteili siitä nallekarhun.

Advertisement

Mikään suloisen halittava pehmonalle lopputulos ei ollut – ennemminkin koriste-esine. Ja epäilemättä erikoinen ja ainutlaatuinen muisto.

Jos istukasta tehty nallekarhu kuulostaa omalta jutulta, niin ei muuta kuin hommiin näillä ohjeilla:

  1. Leikkaa istukka puoliksi
  2. Hiero istukkaan merisuolaa ja anna kuivaa kunnolla
  3. Käsittele kuivanut istukka keltuaisen ja tanniinin sekoituksella – tämä on kuin nahan parkitsemista
  4. Vääntelee käsitelty istukka muistuttamaan nallekarhua (tehtävä ei ole helppo)
  5. Täytä nalle riisillä ja ompele kiinni

Ja vielä lopuksi tärkeä muistutus:

Kaikkea, minkä voi tehdä, ei ehkä kannata tehdä.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Elävä kilppari, tupee ja paniikkinappula: 15 erikoista ja yllättävää asiaa, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin

Julkaistu

Nyt on luvassa hulvaton lista erikoisista esineistä, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin.

Oletko sinä joskus jättänyt jotain erikoista tai noloa tavaraa taksiin? Tällä listalla aiheena ovat kummalliset ja yllättävät asia, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin.

Kahdeksan vuoden ajan henkilökuljetuspalveluja mobiilisovelluksen välityksellä tarjoava Uber on julkaissut listan asiakkaiden unohtamista esineistä ja asioista. Ja nimenomaan niin kummallisista tavaroista, joita kyyditettävät ovat jättäneet autoon. Viimeisimmän vuoden erikoisuudet ovat nyt kaikkien luettavissa.

Koska Uber-kyytejä antavat yksityiset henkilöt omilla autoillaan, ei yrityksellä ole päämajassaan löytötavaroille omistettua varastoa. Luettelo autoon jääneistä tavaroista on koottu perustuen asiakkaiden omiin ilmoituksiin, joissa he etsivät hukattua omaisuuttaan. Valitettavasti asiakkaat eivät ole monessakaan tapauksessa avanneet unohtuneen esineen tarinaa, mutta onneksi jokainen voi kehittää omat teoriansa.

Yleisimmät Uber-kyytiin unohtuneet esineet

Kaikkein yleisimpien unohdettujen esineiden joukossa ei ole yllätyksiä. Näitä ihmiset jättävät Uber-kyytiin paljon ja usein:

  1. Vaatteet
  2. Matkatavarat
  3. Kuulokkeet
  4. Lompakko
  5. Korut
  6. Puhelin
  7. Kamera
  8. Tablet-tietokone tai kirja
  9. Kannettava tietokone
  10. Sähkösavuke

Mutta nämä eivät ole meidän listamme aihe, sillä varsin erikoisiakin asioita ihmiset kanniskelevat mukanaan ja unohtavat auton takapenkille. Uberin omassa, juuri julkaistussa luettelossa on 50 kohtaa, joista Listafriikki valitsi mielivaltaisesti 15 tälle listalle.

Tässä siis erikoisimmat asiat, joita matkustajat ovat Uber-kyytiin unohtaneet. Lista herättää huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin se antaa vastauksia.

Advertisement

15. Alusvaatteita, leipää, kinkkua ja majoneesia

Kuva: Pixabay

Aloitetaan oudoimpien Uber-kyytiin jääneiden asioiden lista tästä erikoisesta yhdistelmästä. Alusvaatteita – ok. Ainekset voileipään – ok. Mutta sekä että!? Miten näin pääsi käymään?

14. Kirurgisia implantteja

Kirurgiset implantit ovat keinotekoisia esineitä, jotka lisätään ihmisruumiin sisälle tai pinnalle. Ne voivat joko korvata tai parantaa jotain toimintoa, kuten hammasimplantti tai rintaimplantti, tai avustaa esimerkiksi luunmurtumien paranemisessa.

Uberiin tavaransa jättänyt matkustaja ei kertonut, minkälaisista implanteista oli kyse, mutta jotenkin uskaltaisin väittää, ettei kuskilla ollut ongelmaa paikantaa autostaan ”harmaata astiaa, jossa on kirurgisia implantteja”.

13. Tyttöystävän raskauspillerit

Raskauspilleri!? Mikähän kumma se sitten on? Harmi kuitenkin, että unohtuivat Uber-kyytiin.

Hieman samansuuntainen unohdus sattui toiselle kyytiläiselle, sillä hän haeskeli jälkiehkäisypillereitään ja ilmeisesti samalla kauppareissulla ostettua hiuspohjan hierontalaitetta.

12. Keihäs ja pörröinen ketun häntä

Kaikki merkit viittaavat turreihin.

Advertisement

Turrikulttuurissa harrastajat luovat eläinhahmon ja pukeutuvat sitä esittävään tekokarvaiseen pukuun. Turrit tapaavat toisiaan erilaisissa tapahtumissa. Kyytiläinen on varmaankin ollut jossain larppaamassa ja siksi mukana oli häntä ja keihäs.

Toki jokainen voi mielessään keksiä vaihtoehtoisia selityksiä!

11. Lehti

Kuva: Pixabay

Ja siis kyseessä ei ole mikään sanoma- tai aikakauslehti, sillä hajamielinen matkustaja etsi kasvin lehteä – englanniksi leaf. Tarkemmin hän ei kuvaillut, että minkälaisesta lehdestä oli kyse, mutta ilmeisen merkityksellinen se kuitenkin oli.

Näin hän kirjoitti: ”Jätin autoosi lehden, jota tarvitaan hyvin paljon”.

10. Tupee

Voi ei! Missähän vaiheessa tupeen omistaja oli huomannut hiuslisäkkeensä jääneen matkan varrelle?

9. Pikkuhousunsuoja ja 1000 dollaria

Tämän on pakko olla vitsi! Tai sitten matkustaja on ollut vahvassa humalassa. Tai joidenkin muiden aineiden vaikutuksen alaisena.

Advertisement

Jonkinlaiseen päihdetilaan viittaa viesti, jonka kyseinen henkilö oli kuskilleen jättänyt. Kirjattuaan ylös nämä kaksi hukattua asiaa, lisäsi hän vielä loppuun: ”Siinä kaikki, mitä muistan”.

8. Paniikkinappula

Unohda araknofobiat ja ahtaan paikan kammo. Listafriikki esittelee nyt top 10 oudoimmat fobiat.

Kuva: Pixabay

Montakohan kertaa kyseinen matkustaja oli halunnut painaa paniikkinappulaa sen jälkeen, kun huomasi unohtaneensa oman paniikkinappulansa Uberiin?

7. Pierutunnistin

Kuten niin moni muukin tämän listan Uber-kyytiin jätetyistä esineistä, niin myös pierutunnistin herättää monenlaisia kysymyksiä.

Nopealla googlauksella käy ilmi, että ihka aidon pierutunnistimen voi todellakin rakentaa omin kätösin, kunhan on välineet kunnossa ja hieman koodaustaitoja. Tunnistimen keskiössä on Raspberry Pi -moduuli.

Laitteeseen liitetty ilmanlaatuanturi tunnistaa tietyt kaasut; esimerkiksi vedyn, jota pieruissa on pahanhajuisen rikkivedyn muodossa. Mukaan vielä huomiota herättävää ääntä päästävä hälytin, niin pierutunnistin on valmis!

Ei siis ihme, että tällaisen mestariteoksen unohtaminen Uberiin harmittaa.

Advertisement

Lue myös: 10 faktaa pieruista: Naisten paukut haisevat pahemmalta ja pitkään pidätetty pieru tulee lopulta ulos suusta

6. Kynttilä

Kynttilä ei sinänsä ole mitenkään kummallinen esine, mutta tämä ei ollutkaan mikään tavallinen kynttilä. Uber-kyytiin unohtuneessa kynttilässä nimittäin luki: ”Nähdään oikeudessa”.

Ehkä kyseessä oli lahja vastavalmistuneelle lakimiehelle. Tai sitten lämminhenkinen toivotus jollekulle, jonka kanssa on lähdössä napit vastakkain oikeustaisteluun.

5. Isyystesti

Liittyyköhän edellisen kohdan kynttilä jotenkin tähän isyystestiin?

4. Kaksi astiaa, joissa on hämähäkkejä

Miten on mahdollista, että joku syystä tai toisesta kuljettaa hämähäkkejä mukanaan ja sitten unohtaa ne?

Advertisement

Toivottavasti kuljetusastiat olivat tiiviisti kiinni, ja että Uber-kuski ei kärsi araknofobiasta eli sairaalloisesta hämähäkkipelosta!

Lue myös: Top 10 oudoimmat fobiat

3. Chilikastike ja alkometri

Chilikastiketta ja alkometri – kuulostaa hauskalta illalta! Liittyvätköhän nämä kaksi esinettä jotenkin yhteen?

2. Kolme höyhentä

Tässäkin kohtaa pieni tarkennus olisi ollut paikallaan! Toki Uber-kuski ei tarkennusta varmastikaan tarvitse, sillä eiköhän kolme höyhentä ole ihan helppo paikallistaa autosta, olivat ne sitten minkälaisia sulkia tahansa.

Mutta meitä muita kiinnostaisi kovasti höyhenten tarina!

Advertisement

1. Kilpikonna

Kuva: Pixabay

Miten voit unohtaa eläimen Uber-kyytiin?

Ja toinen kysymys: Oliko tämä sama matkustaja, joka pääsi tälle samalle listaukselle vuonna 2022 unohdettuaan Uberiin ruskean kilpikonnansa? Lue siitä ja muista parin vuoden takaisista unohduksista lisää tästä: 15 kummallista asiaa, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin.

Näihin edellä esitettyihin kysymyksiin emme tietenkään valitettavasti saa vastausta.

Hajamielinen matkustaja oli kuitenkin tarkentanut, että kyseessä oli elävä lemmikkikilpikonna.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 2

Julkaistu

Tällä listalla käydään läpi naurettavia veroja, joita löytyy sekä meiltä Suomesta että maailmalta.

Verot! Kyllähän niiden maksaminen harmittaa, vaikka kerätyillä rahoilla mahdollistetaankin paljon hyviä asioita. Mutta tällä listalla hypätäänkin sitten hieman erikoisempiin veroihin, jotka saavat tuloveron tuntumaan ihan järkevältä asialta.

Onneksi nykyään Suomen verotus on järjellä selitettävissä (vaikka moni voi olla asiasta eri mieltä), sillä vuosikymmeniä sitten suomalaiset ovat maksaneet melko mielenkiintoisista asioista. Eikä siitä muuten ole aikaa kuin muutama vuosi, kun kiistelty koiravero lakkautettiin.

Pitkään aikaan sitä ei toki oltu kerättykään kuin Tampereella ja Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä näissäkin kaupungeissa. Katukuvaan verrattuna koiranomistajia oli huomattavasti enemmän kuin verottajan tietojen mukaan. Joskus on fiksua lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu.

Listafriikki esittelee nyt naurettavia veroja sekä menneisyydestä että nykypäivästä, niin meiltä Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Näihin tutustumisen jälkeen tuntuu ehkä vähemmän pahalta lohkaista joka kuukausi mojova siivu tuloistaan yhteiseen hyvään.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset verot voi lukea tästä:

Advertisement

10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 1

Pelikorttivero – Suomi

Kaikki huvitukset ovat tietenkin olleet Suomessa myös verotuksen alaisia. Vuonna 1842 autonomisessa Suomen suurruhtinaskunnassa syntynyt pelikorttivero tarkoitti sitä, että jokaisesta myydystä korttipakasta piti maksaa osuus valtiolle.

Lain vuoksi korteista tuli tietenkin kovin kalliita, joten köyhempi väestö (lue: tavallinen kansa) pelasi käytetyillä korteilla. Tästä oli myös ikäviä seuraamuksia, koska hygienia ei ollut huipussaan: taudit saattoivat kiertää pelaajasta ja perheestä toiseen korttien välityksellä. Viime vuonna tämä olisi ollut hankala ymmärtää, tänä vuonna se ei enää kuulostakaan niin omituiselta.

Lääninhallitus peri veron korttien valmistajalta tai maahantuojalta, ja todisteena suoritetusta maksusta jokaisen laillisen pakan ruutuässään painettiin Suomen pankin setelipainossa Valtion pelikonttorin leima.

Kun vero pantiin 1800-luvulla käytäntöön oli leima korttipakan sinetissä ja 1900-luvulle siirryttäessä korttien ympärille laitettiin leimattu paperinen side. Pelikorttiverosta luovuttiin vasta vuonna 1983 (!!!), mikä tarkoitti sitä, että korttien salakuljetus Suomeen rehotti valtoimenaan vielä 1970-luvulla.

Varjovero – Italia

Väärin kyllä sanoa, että Italia kokonaisuudessaan, sillä varjoveroa maksetaan ainoastaan Venetsian lähellä sijaitsevassa Coneglianon kaupungissa.

Jos muutaman kymmenentuhannen asukkaan Conegliano kuulostaa jostain syystä tutulta, niin taidat olla viinin ystävä. Kaupunki on nimittäin tunnettu Prosecco-viinistä.

Advertisement

Ilmeisesti Coneglianon viranomaisten mukaan Proseccoa sun muuta on paras nauttia suorassa auringonpaisteessa, sillä ravintolat, ja kaupat yhtälailla, joutuvat maksamaan 100 euron vuosittaisen maksun, jos heidän aurinkovarjonsa, markiisinsa tai edes kylttinsä heittävät varjon kadun julkiseen osioon. Vero on ollut itseasiassa maanlaajuisesti voimassa vuodesta 1993 lähtien, mutta Conegliano on ainoa kaupunki, jossa sitä on kerätty.

Yritysten omistajia naurettava maksu kismittää, ja vaikka summa on verrattain pieni ja useimmat sen maksavat mukisematta, on se monien mielestä periaatetasolla väärin.

Rasvavero: monet maat ja crème de la crème – Japani

Monessa maassa rasvaiset ruoat ovat kovemmin verotettuja kuin vähärasvaiset; on sokeri-, rasva- ja virvoitusjuomaveroa. Kaikilla näillä pyritään parantamaan kansalaisten terveyttä. Ja toisaalta keräämään valtion kassaan paljon tuloja, sillä lähes hinnasta riippumatta epäterveelliset ruoat ja herkut tekevät kauppansa.

Japanissa rasvaverotus on viety hieman pidemmälle. Vuonna 2008 maassa alettiin huolestua kansalaisten hälyttävästi lisääntyneestä ylipainosta.

Metabo-laki (jonka nimi viittaa liikalihavuuden aiheuttamaan metaboliseen oireyhtymään) velvoitti kaikki 40-75 vuotiaat aikuiset vyötärönympäryksen mittaukseen. Jos sallittu mitta – miehillä 90 senttiä ja naisille 88 senttiä – ylittyi, joutui henkilö terveydenhuollon järjestämään neuvontaan sekä puhelimen ja sähköpostien kautta tarkkailun alaiseksi.

Veroja ei yksityishenkilöiltä peritty, vaan maksajaksi joutuivat työnantajat tai paikallishallinto, jos kansalaisten senttimäärät eivät vuosittaisissa mittauksissa alentuneet tavoitteiden mukaisesti.

Advertisement

Sosiaalinen media – Uganda

Heinäkuun 1. päivänä vuonna 2018 Ugandan hallitus presidentti Yoweri Musevenin johdolla otti käyttöön veron, jota kaikkien sosiaalisen median sivustojen ja sovellusten käyttäjien tuli maksaa. Esimerkiksi Facebookin, Twitterin ja Whatsappin käytöstä täytyy pulittaa 200 shillinkiä eli noin 0,04 euroa päivässä. Niinä päivinä, kun somea ei käytä, ei mitään tarvi maksaakaan.

Musevenin mukaan vero oli välttämätön taistelussa juoruilua vastaan ja kerätyt varat käytettiin juuri kyseisen toiminnan aiheuttamien ”seuraamusten selvittämiseen”; mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Sanomattakin lienee selvää, että ugandalaiset eivät olleet järin innostuneita some-verosta, vaan syyttivät hallitusta sananvapauteen kajoamisesta ja monet lopettivat protestina täysin sosiaalisen median käyttämisen.

Vero ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1986 lähtien presidenttinä ollut Museveni sekaantui kansalaisten sosiaalisen median käyttöön: Vuoden 2016 vaalien aikaan pääsy kaikille some-kanaville estettiin, sillä Museveni väitti ihmisten käyttävän niitä valheiden levittämiseen.

Uusin somevero ei ollut pitkäikäinen, sillä protestien ansiosta valtion kassaan ei kilissytkään tarpeeksi pennosia. Ihmiset eivät käyttäneet veronalaisia sivustoja ja sovelluksia, mutta netissä kyllä surffattiin.

Niinpä Ugandan hallitus päätti ruveta verottamaan internetin käyttämistä kokonaisuudessaan. Vuonna 2021 voimaan tulleen verouudistuksen jälkeen jokaisen netinkäyttäjän on täytynyt maksaa datapakettinsa hinnasta 12 prosenttia veroa valtiolle.

Advertisement

Virtsavero – Rooman valtakunta

Rooman keisarina vuosina 69-79 toiminut Vespanius on tullut kuuluisaksi sanonnasta ”raha ei haise”. Pecunia non olet. Sanonnan kerrotaan saaneen alkunsa keskustelusta, jonka Vespanius kävi poikansa Tituksen kanssa. Palataan siihen aivan kohta.

Vespanius ja häntä ennen keisarina toiminut Nero keräsivät virtsaveroa. Sitä ei kuitenkaan yksittäisten kansalaisten tarvinnut maksaa, vaan maksu kerättiin niiltä, jotka kävivät virtsalla kauppaa. Alempiluokkaiset, eli siis aivan tavalliset ihmiset, suorittivat tarpeensa pottiin, jotka tyhjättiin likakaivoon, josta tavara edelleen kulkeutui julkisten käymälöiden ”altaisiin”.

Neste kerättiin talteen käymälöistä, sillä virtsan sisältämä ammoniakki oli arvokasta raaka-ainetta, jota myytiin ja käytettiin muun muassa nahan parkitsemiseen, siivoukseen ja toogien sekä HAMPAIDEN valkaisuun.

Virtsavero oli tuottoisa tulonlähde valtakunnalle tai paremminkin keisarille itselleen, mutta se oli myös aikalaisten mielestä hyvin kiistanalainen. Siitä päästäänkin takaisin keisarin poikaan Titukseen. Kun hän arvosteli isänsä ällöttävää verotusta, kaivoi Vespanius pissalla hohtavan puhtaaksi saadun toogansa taskusta kultakolikon ja vei sen poikansa nenän alle. ”Haiseeko?”, hän kysyi, johon poika vastasi, että eipä taida haista. ”Ja kuitenkin, se on saatu virtsasta”, lausui Vespanius keskustelun päätteeksi.

Colosseum muuten rakennettiin virtsaverosta saatujen tulojen avulla.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 1

Julkaistu

Ketuttaako maksaa veroja? Tämän listan naurettavuuksien jälkeen ehkä hieman vähemmän!

Verojen maksaminen harmittaa, vaikka kerätyillä rahoilla mahdollistetaankin paljon hyviä asioita. Tämän listan jälkeen normaali tulovero saattaa kuulostaa ihan mukiinmenevältä systeemiltä.

Suomessa rokotetaan kirkkoon kuulumisesta sekä television katselusta ja radion kuuntelemisesta. Noin niinkuin kärjistetysti sanottuna. Meille kirkollis- ja yleisradiovero ovat ihan normijuttuja, mutta muun maalaisia ne voivat ihmetyttää. Mutta myös esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa maksetaan kirkollisveroa, ja Saksassa on yleisradioveroon verrattavissa oleva mediavero.

Onneksi nykyään Suomen verotus on järjellä selitettävissä (vaikka moni voi olla asiasta eri mieltä), sillä vuosikymmeniä sitten suomalaiset ovat maksaneet melko mielenkiintoisista asioista. Eikä siitä muuten ole aikaa kuin muutama vuosi, kun kiistelty koiravero lakkautettiin.

Pitkään aikaan sitä ei toki oltu kerättykään kuin Tampereella ja Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä näissäkin kaupungeissa. Katukuvaan verrattuna koiranomistajia oli huomattavasti enemmän kuin verottajan tietojen mukaan. Joskus on fiksua lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu.

Nyt Listafriikki esittelee naurettavia veroja sekä menneisyydestä että nykypäivästä, niin meiltä Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Näihin tutustumisen jälkeen tuntuu ehkä vähemmän pahalta lohkaista joka kuukausi mojova siivu tuloistaan yhteiseen hyvään.

Advertisement

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Loput erikoisista veroista voit lukea tästä:

10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 2

Vanhanpojan ja -piian vero – Suomi

Aloitetaan sillä, mikä saa ainakin kirjoittajan veren kiehumaan. Ehkä myös osittain siksi, että vuonna 1935 voimaan tullut vanhanpojan ja -piian vero lakkautettiin vasta vuonna 1975. Ja ovathan nuo nimityksetkin aika käsittämättömät.

Joka tapauksessa, valtio kannusti naimattomia naimisiin ja lastenhankintaan; vanha versio synnytystalkoista siis. Veron takana oli myös ajatus siitä, että sinkut (tai vanhatpojat ja -piiat) ja lapsettomat pariskunnat olisivat taloudellisesti paremmassa tilanteessa ja heillä on varaa maksaa enemmän veroja.

Kovin veroluokka oli naimattomille, toiseksi kovin lapsettomille pariskunnille ja kaikkein vähiten maksoivat ”mallikansalaiset” eli avioparin muodostamat lapsiperheet. Veroa piti ruveta maksamaan 24 vuotta täytettyään, ja valtio kuritti naimattoman kukkaroa tuloluokasta riippuen 3-6 prosenttia. Eli aika paljon!

Elokuvavero – Suomi

Advertisement

Kun Suomen huvivero kaatui vuonna 1994, lopetettiin myös mielipuolinen elokuvien verotus. Elokuvaverolaki oli ollut voimassa vuodesta 1964 lähtien, ja tiukan sääntelyn vuoksi monia leffoja oli myös muokattu melko raa’alla kädellä.

Verotuksessa oli eri asteita: elokuvateattereiden piti pulittaa pääsylipputuloista valtiolle sitä enemmän, mitä enemmän elokuvassa oli väkivaltaa tai paljasta pintaa. Lisämaksujen ohessa elokuvista voitiin poistaa sopimattomia kohtauksia, joita viranomaiset pitivät siveettöminä tai vaarallisina katsojille. Viikate kävi 1980-luvulla muun muassa Rocky IV -elokuvalle, jossa Rocky Balboan ja Ivan Dragon nyrkkeilyottelukohtausta lyhennettiin. 

Jos viranomaiset pitivät elokuvaa huonona, joka oli siis virallinen arvioinnin aste, joutuivat elokuvateatterit maksamaan pääsylipun hinnasta jopa 30 prosenttia veroa. Elokuva oli huono, jos se oli vähääkään seksuaalissävytteinen tai tulkittiin väkivaltaa ihannoivaksi.

Huonojen elokuvien listalle eli korkeimpaan verotusluokkaan päätyivät muun muassa sellaiset klassikot kuten Clint Eastwoodin tähdittämä Likainen Harry (joka alunperin haluttiin kieltää kokonaan), Stanley Kubrickin ohjaama kulttiklassikko Kellopeliappelsiini sekä kauhuelokuva Ennustus.

Partavero – Englanti ja Venäjä

Englannin kuningas Henrik VIII, joka muutenkin oli melko mielenkiintoinen hahmo, asetti parrat verotettavaksi vuonna 1535. Maksun suuruus riippui parrakkaan yhteiskunnallisesta asemasta. Kuninkaalla oli itselläänkin parta, mutta maksoiko hän siitä veroa? Tuskin.

Henrik VIII:n valtakauden jälkeen parrat saivat liehua vapaasti, mutta kuningatar Elisabet I palautti maksun vuonna 1558: kaikki yli kaksiviikkoa ajamatta olleet parrat pantiin verolle.

Advertisement

Venäjälläkin oli käytössä partavero, jonka tsaari Pietari Suuri perusti vuonna 1698. Hänen mukaansa parta oli merkki sivistymättömyydestä. Ne, jotka kuitenkin halusivat pitää partaa, joutuivat maksamaan siitä.

Todisteena suoritetusta verosta parrallisten miesten tuli pitää aina mukanaan polettia, joka oli valmistettu kuparista tai hopeasta kantajan yhteiskuntaluokasta riippuen. Jos partaratsian kohdalle osuessa polettia ei ollut mukana, tiesi se automaattisesti pakkoparturointia.

Ikkunavero – Iso-Britannia

Englannissa, Skotlannissa, ja myöhemmin niiden muodostamassa Isossa-Britanniassa 1600-, 1700- ja 1800-luvulla voimassa ollut ikkunavero vaikutti ei ainoastaan ihmisten elämään vaan suuresti myös sen ajan arkkitehtuuriin. Monissa tuolta ajalta säilyneissä rakennuksissa on edelleen nähtävissä umpimuurattuja ikkunan kohtia (kuva).

Kuningas Vilhelm III asetti vuonna 1696 veron, jonka suuruus riippui täysin kiinteistön ikkunoiden määrästä. Silloin tuloveroa ei katsottu hyvällä, mutta ikkunoista rokottamalla saatiin varakkaammat maksamaan enemmän, sillä heillä yleensä oli isommat talot ja siten useampia ikkunoita. Progressiivista verotusta siis!

Yhdelle talolle oli kiinteä kahden shillingin maksu, ja jos ikkunoita oli yli kymmenen, jouduttiin jokaisesta maksamaan hieman lisää. Toiset siis muurasivat ikkunoitaan umpeen, mutta joillekin superrikkaille vero antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden erottua vain-vähän-rikkaista: ”Meillä on varaa maksaa vaikka kuinka paljon”.

Mahtailu johti siihen, että uusiin rakennuksiin sisällytettiin niin paljon ikkunoita kuin vain mahdollista. Olemassa oleviakin kiinteistöjä muokattiin ja jopa rakenteita tukevien seinien päälle laitettiin lasia, jotta saatiin maksaa vähän lisää veroja. Ikkunavero oli Briteissä käytössä vuoteen 1851 saakka.

Advertisement

Laittomuudet – Yhdysvallat

Yhdysvaltain verovirasto IRS, Internal Revenue Service, ei anna minkäänlaisten tulojen lipua sormiensa lävitse ilman oman osuuden nappaamista. Siitä syystä myös kaikista laittomilla keinoilla saaduista tuloista täytyy maksaa veroa.

Korruptoituneille virkamiehille on yksinkertainen ohjeistus: ”Jos saat lahjuksen, liitä se tuloihisi.” Laittomalle huumekaupalle on omat lomakkeensa, jotka tulee veroilmoitusta tehdessä täyttää, jos kyseisellä toiminnalla on saanut tuloja.

Varkaudetkin ovat verotettavaa tuloa. Varastetusta tavarasta tulee maksaa senhetkisen arvon mukaisesti. IRS:n sivuilla varkaudeksi lasketaan muun muassa ryöstö, kavallus, kiristys, ja kidnappauksella saadut lunnaat. Veroja ei tarvitse maksaa, jos varastettu omaisuus palautetaan omistajalleen saman verovuoden aikana.

Kansalaisten ei kuitenkaan ole pakko myöntää tehneensä rikosta, mutta verot on maksettava. Siksipä laittomuuksista saadut tulot voi listata erittelemättä veroilmoituksen kohtaan ”muut tulot”, jolloin ketään ei voida tuomita lain noudattamisen perusteella. Moniko varas sitten on niin kuuliainen kansalainen, että maksaa veroja; se on toinen juttu.

Nämä ovat siis liittovaltion määräyksiä; osavaltioilla on vielä omat systeeminsä.

Esimerkiksi Tennesseessä laiton huumekauppa, laiton alkoholin valmistus, ja salakuljettaminen ovat verotettavaa toimintaa. Jos henkilö koskaan jää kiinni laittomuuksistaan, tulee hänen pystyä osoittamaan maksaneensa asiaankuuluvat verot, sillä muuten hän saa syytteen myös veropetoksesta – kaiken muun lisäksi.

Advertisement

Kunniamaininta: Kanadan murovero

Murovalmistajien tulee Kanadassa maksaa valtiolle veroa, jos lasten aamiaismuropaketissa EI ole mukana lelua. Joten lelu pakettiin ja rahat säästyvät!

MUTTA. Jos lelu sisältää olutta, viiniä tai muuta alkoholia, ottaa verottaja osansa murojen myynnistä. Siinä saavatkin valmistajat olla tarkkana, etteivät vahingossa laita viinaa sisältäviä leluja lasten muroihin!

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Parhaat aprillipilat 2024: Näin teet toinen toistaan katalampia jekkuja läheisillesi!

Julkaistu

Vuoden paras aika on käsillä! Siis niille, jotka rakastavat jekkuja, sillä aprillipäivä lähestyy. Tässä ovat parhaat aprillipilat vuosimallia 2024.

Nyt on vielä hyvin muutama päivä aikaa punoa katalia juonia läheisten päänmenoksi ja Listafriikki haluaa tarjota auttavan käden, kuten aina ennenkin aprillipäivän aikaan.

Tämän listan lopusta löydät linkit edellisten vuosien parhaisiin piloihin, joten valinnan varaa riittää. Ja miksi et toteuttaisi vaikka kaikkia!? Mutta muista olla myös itse varuillasi – ehkä sinä joudut (tai pääset) jonkun mehukkaan puijauksen kohteeksi.

Loppua ei näkyvissä

Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa aamu, kuin hermojen menettäminen?! Ja varsinkin, kun joku toinen saa vahingoniloiset aprillipäivän naurut omalla kustannuksella. Aloitetaan parhaat aprillipilat 2024 -lista vessasta!

Suihkuta hieman hiuslakkaa vessapaperin päähän ja paina se kiinni rullaan. Pöntöllä istuva pyörittää turhautuneena rullaa yrittäen etsiä paperin päätä, mutta turhaan. Siinä rapisevat unihiekat leppoisasti silmistä!

Kuka kurkkii ikkunan takana?

Tätä pilaa ei voi tehdä ihan kenelle vaan, sillä säikähdys voi olla melkoinen! Joten valitse ”uhrisi” huolella; mieluiten sellainen kohde, jonka pumppu on suurin piirtein kunnossa.

Pelottava aprillipila on helppo toteuttaa: tulosta luonnollisen kokoinen kuva kasvoista ja käy teippaamassa se jonkun ikkunaan ulkopuolelle. Sisältä katsottuna näyttää siis siltä, kuin joku olisi ikkunan takana kyyläämässä.

Jos et itse ole paikalla seuraamassa säikähtämistä, niin kuvan takapuolelle voi vaikka kirjoittaa lämpimät aprillipäivän toivotukset. Viimeistään siinä vaiheessa pila selviää uhrille, kun hän pinkaisee ulos kyttäävää hiipparia yhyttämään.

Mahdottomat sukat

Tämä pila vaatii jonkun verran aikaa ja omistautumista tehtävälle, mutta on varmasti lopulta kaiken vaivan arvoista.

Tarvitset neulan, lankaa ja pilan kohteena olevan henkilön koko sukkalaatikon sisällön; tai ainakin muutamat päällimmäiset sukat. Tarkoitus on tehdä aamuisesta pukeutumisesta tuskallista – tietenkin.

Parsi jokainen sukka kiinni noin puolesta välistä, jolloin sen laittaminen jalkaan tyssää. Ompelutyön ei tarvitse olla huolellista, sillä muutama pisto riittää sulkemaan sukan varren.

On myös todennäköistä, että sinä itse joudut purkaa neulokset, mutta ainakin olet saanut hyvät naurut alle!

Täräyttävä ovenavaus

Räjähtävän aprillipilan toteuttamiseen tarvitset pientä näpräilyä ja todennäköisesti ainakin yhden testin. Pidä kuitenkin huoli, että pilan kohde ei ole testin aikana paikalla, sillä meteliä ja sotkua on tiedossa. Ethän halua pilata yllätystä!

Yksinkertaisimmin tämä pila toimii siten, että teippaat paukkuserpentiinin tai konfettipommin oveen ja ”tykistä” lähtevän narun oven karmiin. Teippauksen pitää olla sen verran vahva, ettei kumpikaan osa irtoa kiinnityksestään.

Kun ovi avataan, irtoaa naru pommista ja laukaisee koko komeuden pilan kohteen suureksi iloksi. Kuuluu leppoisa pamaus ja ilmaan syöksyy aimo annos värikästä konfettia tai serpentiiniä.

Onko muka olemassa parempi tapa toivottaa joku tervetulleeksi kotiin tai vieraisille? Järkytys on taattu.

Värikästä vettä

Löytyykö kaapista pastaväriä? Jos ei, niin vielä ehtii hyvin ostoksille. Pastaväri on geelimäistä elintarvikeväriä ja sitä on tarjolla kaikissa sateenkaaren väreissä.

Sitten vain sipaisemaan väriä kylppärin pesuallashanan suuttimeen. Homma hoituu parhaiten pienellä siveltimellä tai vanupuikolla; miksei myös sormella.

Kun hanan avaa, suihkuaa sieltä värikästä vettä. Vihreä ja ruskea ovat aina varmoja valintoja, jotka aiheuttavat pesulle menijässä ihmetyksen lisäksi inhotusta. Aprillipäivän kunniaksi voi myös heittäytyä hupsuksi ja valita jonkin kirkkaan punaisen tai sinisen sävyn.

Miksi meidän koti on myynnissä?

Kuva: Pixabay

Vanhemmat hoi! Tässä mahtava vinkki, jos haluat tehdä jälkikasvulle ilkeän aprillipilan. Ja miksipä et haluaisi!?

Suomessa harvemmin näkee kotien pihoissa kylttejä, joissa talon ilmoitetaan olevan myytävänä. Mutta lapsethan eivät tätä välttämättä tajua.

Joten kyhää kasaan kyltti ja pistä se pystyyn kotitalon eteen. Näin lapsoset luulevat, että koti on myynnissä – ja heille ei ole kerrottu mitään!

Tämä aprillipila saattaa nostattaa kyyneliä lasten silmiin, mutta tuskin siitä tenaville mitään ikuisia traumoja syntyy.

Lue myös: Miksi tyytyä vain yhteen taloon? Tässä 10 myynnissä olevaa kokonaista kylää tai kaupunkia

Välirikon partaalle

Monilla pariskunnilla ja miksei kaveriporukoillakin saattaa olla jokin tv-sarja, jota seurataan hartaudella ja vain yhdessä. Sarjan katsominen erikseen on ehdottomasti kiellettyä. Jos teillä on tällainen käytäntö, niin tiedät mistä puhun. Muuten tämä voi kuulostaa kummalliselta.

No, jos kuulostaa tutulta, niin tällä pilalla saa helposti aiheutettua särön ihmissuhteeseen. Toivottavasti hermot menevät kuitenkin vain väliaikaisesti.

Hyppää siis suoratoistopalvelussa muutama jakso eteenpäin ja sitten on piru irti, kun asetutte taas yhdessä lempisarjan pariin. Tietäjät tietää, että tämä voi aiheuttaa järjettömän konfliktin.

Viallinen saippua

Kuva: Pixabay

Tämä aprillipila on täysin harmiton eikä varmasti aiheuta kiukustumista. Joten jos haluat ottaa varman päälle, niin turvaudu tähän hassun hauskaan kepposeen.

Ainoa vaatimus tämän jekun onnistumiselle on se, että kotona käytetään palasaippuaa. Ideana on nimittäin päällystää saippua värittömällä kynsilakalla. Saippua kannattaa lakata hyvissä ajoin, jotta se ehtii kuivahtaa. Lakka muodostaa näkymättömän kalvon, jolloin saippua ei pääse vaahtoutumaan.

Siinäpä käsienpesijä sitten yrittää hanan alla pyöritellä saippuaa käsissään ilman kuplintaa.

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat