Tämän lisäksi Mleihan määräsi 13 000 asukasta evakuoitavaksi.
Oudoimmat
Tällaisia olivat emusota, kakkusota ja sikasota – 10 kaikkien aikojen kummallisinta sotaa
Sota on monesti äärimmäinen ja viimeinen keino ratkaista maiden tai eri ryhmien välisiä konflikteja. Tällä listalla on kuitenkin 10 kummallista sotaa, jotka julistettiin täysin järjettömistä syistä.
Toki Listafriikki on vahvasti sitä mieltä, että sotiminen on järjetöntä touhua aina ja ihan kokonaisuudessaan. Joskus syy erimielisyyksien eskaloitumiseen on kuitenkin täysin käsittämätön ja hyvinkin mitätön tapahtuma voi toimia lähtölaukauksena sotatoimille.
Tässä siis täysin absurdeista syistä julistettuja sotia; ehkä edes suurin osa nykypäivän johtajista on hivenen fiksumpia, jotta rauha säilyisi, vaikka joku ampuisi sian tai oma jalkapallojoukkue häviäisi ottelun.
Kakkusota
Kun Meksiko itsenäistyi Espanjasta vuonna 1821, olivat ensimmäiset vuodet täynnä levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia uuden hallituksen ja vallankumouksellisten välillä.
Mexico Cityssä riehuneet sotilaalliset ryhmittymät tuhosivat tavallisten asukkaiden koteja ja liikkeitä. Yksi uhreista oli ranskalainen maahanmuuttaja herra Remontel, jonka leipomo-kahvila ryöstettiin eräänä levottomana yönä vuonna 1832. Remontel haki korvauksia ja oikeutta Meksikon hallitukselta, mutta hänen valituksensa jätettiin huomiotta.
Tuohtunut Remontel päätti viedä asian korkeammalle taholle ja kanteli kohtelustaan Ranskan kuninkaalle Ludvig Filipille. Remontelin kirje jäi vuosiksi huomioimatta, mutta kun kuningas vihdoin sai sen käsiinsä, oli valitus kuin kirsikka kakun päällä; Ludvig Filip oli jo valmiiksi turhautunut Meksikoon, joka ei ollut maksanut velkojaan Ranskalle.
Meksikoa vaadittiin pulittamaan leipuri Remontelille 600 000 peson korvaukset, vaikka kahvila oli enimmilläänkin 10 000 peson arvoinen. Meksikon hallitus ei tietenkään suostunut tähtitieteelliseen summaan, joten Ludvig Filip otti kovat keinot käyttöönsä: hän julisti sodan Meksikolle.
Lokakuussa 1838 Ranskan laivasto purjehti Meksikoon ja alkoi estää kauppalaivojen pääsyn tärkeisiin satamiin. Kun Remontelin korvausrahoja ei vieläkään kuulunut, aloitti Ranska pommitukset. Muutamissa paikallisissa yhteenotoissa kuoli noin 250 sotilasta, ja taistelut päättyivät maaliskuussa 1839 Ison-Britannian toimiessa sovittelijana.
Osana rauhansopimusta Meksiko oli pakotettu maksamaan vaaditut 600 000 pesoa Remontelille.
Sikasota
Sikasota, sika- ja perunasota, San Juanin rajakiista. Esimerkiksi näillä nimillä kutsutaan vuonna 1859 kesästä syksyyn kestänyttä Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välistä sotaa. San Juan on Washingtonin osavaltion ja Vancouverinsaaren välissä sijaitseva saari, jolla 1800-luvulla asui amerikkalaisia uudisraivaajia ja turkiskauppaa tekevän Hudson’s Bay Companyn brittiläisiä työntekijöitä. Sekä Yhdysvallat että Iso-Britannia julisti saaren omakseen.
Kahden puolen väki eli San Juanilla kuitenkin sulassa sovussa vuoden 1859 kesäkuun 15. päivään saakka. Silloin amerikkalainen maanviljelijä Lyman Cutlar huomasi ikäväkseen, että hänen perunapellollaan möyri suunnattoman iso sika, joka kaivoi ja nautiskeli satoa suu vaahdossa. Cutlar päätti ampua perunavarkaan.
Kuolleen sian brittiläinen omistaja Charles Griffin vaati korvauksia. Cutlar tarjosi 10 dollaria, joka nykyrahassa vastaa muutamaa sataa euroa, mutta Griffin halusi kymmenkertaisen summan. Koska sopimusta ei syntynyt, raportoi Griffin eripurasta brittiviranomaisille ja Cutlar oli vaarassa tulla pidätetyksi.
Yhdysvallat ei sulattanut kansalaisensa uhkailua, vaan määräsi paikalle armeijan kapteenin George Pickettin joukkojensa kanssa. Pickett julisti San Juanin kuuluvaksi Yhdysvalloille, mihin britit vastasivat lähettämällä saaren rannikolle asein varustettuja laivoja. Viikkojen ajan brittien viisi sotalaivaa ja yhdysvaltalaisten tykistö tuijottivat toisiaan täydessä valmiudessa. Tulenarka tilanne laukesi, kun brittiläinen amiraali Robert L. Baynes kieltäytyi hyökkäämästä maihin, sillä ”kahden suurvallan sota yhden sian vuoksi oli naurettavaa” – jep! Lokakuussa 1859 neuvoteltiin saaren yhteisestä miehityksestä ja järjetön sikasota tuli päätökseensä.
Sodan ainoa uhri oli tuo epäonninen, perunoita himoinnut sika.
Maailman lyhyin sota
Jotkut sodat kestävät vuosikymmeniä, toiset muutamia kuukausia ja toiset vain joitakin päiviä. Mutta Ison-Britannian ja Sansibarin välinen sota kesti 38 minuuttia. Se on historian lyhyin sota.
Sansibarin sulttaanin Hamad bin Thuwainin kuoltua elokuun 25. päivänä vuonna 1896 nousi valtaan (tai julistautui sulttaaniksi) hänen sukulaispoikansa Khalid bin Barghash eikä suinkaan brittien kannattama Hamud bin Muhammed. Bin Barghash halusi Sansibarin irrottautuvan täysin siirtomaavallan määräilystä, mikä ei tietenkään sopinut puolta maailmaa hallinneelle Iso-Britannialle.
Britit vaativat, että bin Barghashin on luovuttava vallasta, ja jos hän ei oma-aloitteisesti poistuisi palatsista, olisi tiedossa järeät toimet. Aikaa Barghashille annettiin elokuun 27. päivän aamuun saakka.
No sehän ei puolestaan sopinut bin Barghashille, joka keräsi joukkonsa kasaan ja lukittautui kuninkaalliseen palatsiin. Kun brittien ilmoittama takaraja tuli vastaan, lipui palatsin edustalle viisi sotalaivaa, joista merijalkaväki nousi maahan. Kello 09.02 britit aloittivat palatsin pommituksen (ylläoleva kuva).
Vain 38 minuutissa sulttaanin sotalaiva H.H.S Glasgow oli upotettu, noin 500 sansibarilaista – mukana sekä siviilejä että sotilaita – oli menehtynyt ja bin Barghash oli pakotettu antautumaan. Sota päättyi kello 09.40.
Khalid bin Barghash lähti maanpakoon Saksan Itä-Afrikkaan ja Iso-Britannia sai nostaa sulttaaniksi oman suosikkinsa Hamud bin Muhammedin.
Puusangosta johtuva sota
Jos vihamielisyydet kestävät lähes 300 vuoden ajan, on aivan selvää, että joukkoon mahtuu kahakoita, jotka ovat saaneet alkunsa hyvin vähäpätöisistä asioista.
Vuonna 1325 italialaiset naapurikaupungit Modena ja Bologna päätyivät sotaan tammisen ämpärin vuoksi.
Erimielisyydet johtuivat siitä, että Modenassa kannatettiin Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja Bolognassa taas paavin valtaa; kahden poliittisen ryhmittymän kamppailut olivat olleet Pohjois-Italiassa yleisiä 1100-luvulta saakka.
Modenan kaupunginjohtaja yllytti asukkaita hyökkäämään Bolognaan, ja paavi lupasi lievittää niiden bolognalaisten syntejä, jotka kävisivät kyseisen kaupunginjohtajan ja kirkon vihollisen kimppuun.
Vuorotellen modenalaiset ja bolognalaiset kävivät tappamassa toisiaan ja tuhoamassa viljelyksiä sekä tiloja. Tämä oli täysin normaalia, mutta sitten joukko modenalaisia teki jotain anteeksiantamatonta: he hiippailivat Bolognaan, varastivat kaupungin pääkaivon vieressä olleen sangon ja veivät sen ryöstösaaliina oman kaivonsa luo näytteille.
Bologna julisti oitis sodan ja marsitti kymmenien tuhansien vahvuisen armeijan Modenaan. Modenassa sotajoukko oli moninkertaisesti pienempi, mutta nopeudellaan he saivat vastattua Bolognaan iskuun. Yhteensä 2000 sotilasta menetti henkensä verisessä kamppailussa.
Tamminen sanko roikkuu muuten edelleen Modenassa, katedraalin kellotornissa, ja sen kopio on esillä voitonmerkkinä kaupungintalolla.
Karanneen koiran aloittama sota
Ei aiemmin mainittu San Juanin sika ole ainoa eläin, jonka toiminta on aiheuttanut yli äyräiden kuohuneen maiden välisen kiistan. Lokakuussa 1925 kreikkalaisen sotilaan karannut koira käynnisti ketjureaktion, jonka seurauksena yli 50 ihmistä sai surmansa.
Vuonna 1913 käydyn toisen Balkanin sodan jälkeen Kreikan ja Bulgarian välit olivat olleet vihamieliset, mutta melko vakaat. Rauha kuitenkin päättyi, kun karanneen koiransa perässä juossut, Bulgarian rajan yli päätynyt kreikkalaismies ammuttiin. Bulgaria pyysi väärinkäsitystä ja liian hätäistä toimintaa nopeasti anteeksi, mutta tuho oli jo tapahtunut.
Kreikka hyökkäsi naapurimaahan välittömästi ja miehitti useita rajan lähistöllä olleita bulgarialaiskyliä. Bulgaria puski voimalla takaisin. Väkivaltaisuudet jatkuivat kymmenen päivän ajan, kunnes Kansainliitto päätti puuttua asiaan, mutta siihen mennessä henkensä oli menettänyt yli 50 ihmistä, joista suurin osa bulgarialaissiviilejä.
Miten tärkeää onkaan pitää koiransa remmissä!?
335-vuotinen sota
Maaliskuusta 1651 huhtikuuhun 1986 jatkunut sota Alankomaiden ja Englannille kuuluvien Scillynsaarien välillä on yksi historian omituisimmista. Ehkä siksi, että kukaan ei vuosisatoihin muistanut sodan olevan käynnissä. Ja kukaan ei menettänyt henkeään.
Englannissa käytiin vuosien 1640-luvulla sisällissotaa Oliver Cromwellin johtamien parlamentaristien ja monarkiaa kannattavien rojalistien välillä. Alankomaat tuki aluksi kuninkaallisia joukkoja, mutta vaihtoi sulavasti puolta, kun Cromwell joukkoineen alkoi päästä niskan päälle. Tästä tuohtuneet rojalistit alkoivat ryöstellä hollantilaisia kauppalaivoja Englannin kanaalissa. Kamppailut kotimaassa eivät kuitenkaan sujuneet yhtä jouhevasti kuin rosvoilu merillä, joten rojalistit joutuivat pakenemaan laivastonsa kanssa maan lounaisrannikon edustalla sijaitseville Scillynsaarille.
Alankomaat näkivät kuninkaallisen laivaston ahdingossa loistavan paikan iskeä ja vaatia varastetuista lasteista korvauksia. Rojalistit eivät suostuneet, joten amiraali Maarten Tromp julisti sodan Scillynsaarille.
Parlamentaristit saavuttivat seuraavien viikkojen kuluessa voiton ja myös Scillynsaaret oli luovutettava heille. Alankomaat oli tyytyväinen lopputulokseen, ja laivasto purjehti kotiin. Amiraali Tromp kuitenkin unohti täysin peruuttaa Scillynsaaria vastaan julistamansa sodan.
Rauhaa ei ikinä solmittu, mikä tuli esille vasta vuosisatoja myöhemmin, kun Scillynsaarilla asunut historioitsija Roy Duncan tiedusteli sodan viimeisimpiä käänteitä Alankomaiden suurlähetystöstä. Suurlähettiläs matkasi mitä pikimmiten Scillynsaarille allekirjoittamaan rauhansopimuksen ja pahoitteli paikallisille iäisyyden jatkunutta sodanuhkaa, jota kukaan ei ollut edes muistanut.
Jalkapallosota
”Se on vain urheilua”, tavataan sanoa. Omaa seuraansa tai maajoukkuettaan jossain lajissa fanaattisesti kannattavalle on turha sanoa niin. Erityisesti jalkapallo aiheuttaa kannattajissa äärimmäisiä tunteita, jotka voivat johtaa mellakoihin ja tappeluihin vastustajajoukkueen fanien kanssa.
Vuonna 1969 kannattajien väliset kahakat lähtivät totaalisesti lapasesta, kun Honduras ja El Salvador kamppailivat pääsystä seuraavan vuoden jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin.
Mutta pohjalla oli poliittistakin vääntöä: satoja tuhansia elsalvadorilaisia oli 60-luvun aikana muuttanut Hondurasiin, mutta suurten plantaasiyrittäjien painostuksesta maan hallitus otti siirtolaisten viljelysmaat haltuunsa. El Salvadorissa ei pidetty omiensa kohtelusta ja maiden väliset suhteet olivat kireät.
Sitten tulivat karsintaottelut. Honduras voitti ensimmäisen osan, El Salvador toisen ja kolmas, neutraalilla maaperällä Meksikossa pelattu ottelu päättyi jatkoajalla El Salvadorin voittoon. Fanit tappelivat koko karsintasarjan ajan, mutta väkivaltaisuudet olivat kärjistyneet 14. heinäkuuta pelatun viimeisen osaottelun alla, ja varsinkin Hondurasissa asuvat elsalvadorilaiset joutuivat sankoin joukoin pahoinpidellyiksi.
Heti samana päivänä, viimeisen pelin jälkeen, El Salvador katkaisi diplomaattiset suhteensa Hondurasiin, ja muutamaa viikkoa myöhemmin sen armeija hyökkäsi naapurimaahan myös ilmasta käsin pommittaen puolustukselle tärkeitä kohteita. Honduras vastasi hyökkäykseen nopeasti ja veristä sotaa ehdittiin käydä neljä päivää, kunnes Amerikan valtioiden järjestö, OAS, sai neuvoteltua maiden välille tulitauon. Sodassa kuoli yhteensä lähes 3000 ihmistä.
El Salvador tippui vuoden 1970 jalkapallon MM-kisoissa ensimmäisellä kierroksella hävittyään kaikki kolme otteluaan.
Suuri emusota
Vaikka tällä listalla on käsitelty muutama eläimen toiminnasta kipinän saanut sotilaallinen konflikti, on Australiassa käyty suuri emusota varmasti maailman ainoa sota, jossa osapuolet ovat olleet eri lajia.
Vuonna 1932 hyvin pienellä alueella Länsi-Australiassa emupopulaatio oli arvioiden mukaan kasvanut noin 20 000 yksilön kokoiseksi, ja linnut hakeutuivat kuuman kesän vuoksi maatiloille etsimään vettä ja syötävää.
Sekä viljelykset että kaniinit loitolla pitäneet aidat kokivat suurten lintujen jaloissa tuhoja, joten epätoivoiset maanviljelijät pyysivät hallitukselta apua kutsumattomien vieraiden häätämiseksi. Valtiojohto vastasi yllättävällä tavalla: julistamalla sodan emuja vastaan.
Puolustusvoimat lähetti konekiväärein varustautuneen iskuryhmän maan länsiosaan, jossa jahti alkoi marraskuun alussa. Majuri G. P. W. Meredithin johtama joukko sai kuitenkin nopeasti tuta emujen ylivoiman. Vaikka lintuja yritettiin paimentaa suuriin laumoihin, eivät nämä lähes 50 kilometrin tuntivauhtia pinkovat nopsajalat olleet helppoja kohteita. Emut saattoivat saada konekiväärien luodeista osumia, mutta jatkoivat silti pahastikin haavoittuneina pakoon. Arvioiden mukaan emuja saatiin tapettua enimmilläänkin muutama sata.
Sotilaat jatkoivat jahtiaan viikon verran, mutta yllättävät vesisateet ja uskomattoman sisukas vastapuoli saivat Meredithin joukkoineen luovuttamaan. Hallitus määräsi vielä samassa kuussa uuden yrityksen, jossa armeijan joukot onnistuivat edellistä hieman paremmin, mutta lopulta emut julistettiin voittajiksi. Meredith koki tarpeelliseksi mainita, että yksikään hänen miehistään ei loukkaantunut operaatiossa.
Vuosien 1945 ja 1960 välillä Länsi-Australiassa tapettiin lähes 300 000 emua, mutta siitäkin huolimatta Australian emukanta voi hyvin, eivätkä linnut tietojen mukaan kanna kaunaa maan hallitukselle.
Sota Jenkisin korvasta
Ison-Britannian ja Espanjan välit Karibianmerellä ja Amerikan mantereella olivat 1700-luvun alussa olleet jo pitkään menossa kohti kiehumispistettä. Maat olivat solmineet vuonna 1713 Utrechtin rauhan, ja sopineet orjien ja tavaroiden kuljetuksesta Amerikkaan, mutta molemmat epäilivät toisiaan sopimusrikkomuksista.
Sotaan tarvittiin vain yksi laukaiseva tekijä. Ja se oli brittiläisen kauppalaivan kapteenin Robert Jenkinsin korva.
Vuonna 1738 Jenkins marssi Britannian parlamentin alahuoneen eteen ja esitteli oman, seitsemän vuotta aiemmin irti leikatun korvansa. Korva oli luonnollisesti melko heikossa kunnossa. Jenkins kertoi espanjalaisten rannikkovartijoiden vallanneen hänen laivansa, ryöstäneen lastin ja leikanneen samassa rytäkässä hänen korvansa.
Jenkinsin mädäntynyt korva oli viimeinen niitti, ja Iso-Britannia julisti sodan Espanjaa vastaan.
Taistelut alkoivat espanjalaisen Floridan ja brittiläisen Georgian välillä loppuvuodesta 1739, ja jatkuivat parin vuoden ajan ilman, että kumpikaan puoli olisi noussut selväksi voittajaksi.
Jenkinsin korvasta alkanut kahakointi rauhoittui Amerikan mantereella ja Karibialla, kun maiden huomio siirtyi vuonna 1740 puhjenneeseen Itävallan perimyssotaan, joka veti mukaansa lähes jokaisen Euroopan valtion.
Satavuotinen sota Lijarin ja Ranskan välillä
Kuva: Guadalijar – Almeríapedia | GFDL 1.2
Rauha Lijarin ja Ranskan välillä solmittiin vuonna 1983, kun sotatila oli kestänyt sadan vuoden ajan. Kysyt varmasti, että missä ja mikä ihme on Lijar, ja miksi et ole kuullut tästä melko hiljattain päättyneestä sodasta?
Lijar on pieni, muutaman sadan asukkaan kylä Andalusiassa, Etelä-Espanjassa. Kaikki alkoi, kun Espanjan kuningas Alfonso XII oli syyskuussa 1883 vierailulla Pariisissa, jossa paikalliset olivat heitelleet kiviä ja mätiä kananmunia kohti nuorta monarkkia. Tieto tapahtumasta kiiri Lijarin pormestarin Miguel Garcian korviin, ja tämä kutsui tulistuneena kyläneuvoston koolle. Kun väki oli saapunut, informoi Garcia maanmiehiään ”ranskalaisten raukkamaisesta käytöksestä”.
Hän muistutti kyläläisiä myös 1800-luvun alusta, jolloin Napoleonin joukot olivat hyökänneet Espanjaan ja ”eräs iäkäs ja vaivainen rouva oli omakätisesti leikannut hänen kodissaan majoittuneiden, 32 ranskalaissotilaan kaulat auki”. Naisen esimerkillinen toiminta rohkaisi kyläläisiä, ja vaikka ”Lijarissa olisi vain 100 kykeneväistä miestä, olisi se tarpeeksi herättämään kauhua Ranskassa, sillä yksi lijarilainen vastaa 10 000 ranskalaista”.
Kylässä oltiin sodan julistuksesta yhtä mieltä, joten sekä Espanjan hallitusta että Ranskan presidenttiä tiedotettiin sotatoimien aloittamisesta. Vuosikymmenten ajan tieto sodasta kulki sanallisesti isältä pojalta, kunnes vuonna 1983 pormestari Diego Sanchez päätti, että jo saa riittää. Sanchezin mukaan ”sata vuotta sotimista on tarpeeksi, eikä sodan päättäminen voi olla huono juttu nykypäivänä”. Rauha julistettiin juhlavin menoin kylän keskusaukiolla. Madridissa sijaitsevasta Ranskan suurlähetystöstä asiaa kommentoi diplomaatti Jean Francois Thiollier: ”Meidän mielestämme tämä on melko huvittavaa, mutta on mukavaa, että joku tekee rauhan”.
Kaikki eivät olleet yhtä innoissaan sodan loppumisesta, sillä lijarilainen postimies Pedro Martin kieltäytyi jyrkästi lopettamasta vihamielisyyttä ranskalaisia kohtaan, sillä häntä kismitti baskiseparatistien suojelu Ranskassa.
Sanomattakin lienee selvää, Lijarin ja Ranskan satavuotisessa sodassa ei kuollut tai vahingoittunut yhtäkään ihmistä eikä laukaustakaan ammuttu.
Niin on vuosi vierähtänyt ja jälleen on aprillipäivän aika! Nyt pannaan taas läheiset kärsimään ja toivottavasti nauramaan makoisten jäynien muodossa: Tässä tulevat parhaat aprillipilat 2025!
Listafriikki keräsi totuttuun tapaan aprillipiloja, jotka on helppo toteuttaa missä tahansa: kotona, koulussa tai työpaikalla. Nämä jekut valmistuvat ilman suurta vaivaa tai kukkaron nyörien venyttämistä, mutta hauskaa on varmasti – ainakin sinulla!
Nappaa parhaat aprillipilat 2025 -listan kepposista mieleisimmät omaan käyttöön, mutta muista myös pitää varasi: Ethän vain erehdyksessä joudu itse aprillipilan kohteeksi!
Listan lopusta löydät linkit aiempien vuosien aprillipiloihin, joten ideoita kyllä riittää!
”Meidän pitää puhua”
Aloitetaan parhaat aprillipilat 2025 -lista hyvin yksinkertaisella, mutta jekun kohteelle sitäkin tuskallisemmalla koiruudella.”Meidän pitää puhua” -viesti saa kenen tahansa sykkeen kohoamaan.
Viestin vastaanottajan ei tarvitse olla oma puoliso, joka saattaa tuon luettuaan ajatella kyseessä olevan keskustelu erosta. Näin dramaattiseksi ei edes aprillipäivänä tarvitse heittäytyä. Jos taas tuntuu siltä, että omassa parisuhteessa voi vitsailla tällä tavalla, niin antaa mennä vaan!
Viestin voi lähettää myös omalle (tarpeeksi vanhalle) lapselle, vanhemmille, ystävälle tai vaikkapa pomolle.
Rattaat rupeavat välittömästi pyörimään vastaanottajan päässä, mutta anna jännityksen muhia pitkän aikaa. Kun hän epäilemättä vaatii sinua kertomaan, mistä on kyse, vastaa takaisin tarpeeksi epämääräisesti: ”Tämä ei oikeasti voi odottaa, meidän on puhuttava mahdollisimman pian.”. Sitten vain jätät kaikki viestit sekä puhelut huomioimatta muutamaksi tunniksi.
Ai että!
Tööt tööt!
Kiinnitä kaverin autoon paperi, jossa lukee ”Tööttää minulle! Kuski ei tiedä, että tämä on aprillipila.”
Tietenkin tässä on pidettävä huoli siitä, että kuski ei huomaa kylttiä autoon mennessään. Jos harhautus onnistuu, niin ratin takana alkaa melkoinen ihmetys jatkuvasta tööttäilystä. Mikä on vialla? Onkohan autossa kaikki valot kunnossa?
Itsellesi on tietenkin herkullisinta, jos olet kyseisessä ajoneuvossa kyytiläisenä, jolloin pääset todistamaan kummastelua reaaliajassa.
Kuskin temperamentista riippuen tiedossa voi olla myös ärsyyntyminen. Pilan toteuttajalle tämä olisi täydellinen lopputulos!
Auto myynnissä
Kuva: Hilbert Hill | Unsplash
Kun aiheeseen päästiin, niin jatketaan parhaat aprillipilat 2025 -listaa autojen parissa.
Tämä pila vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta on varmasti kaiken sen arvoista. Listaa kaverisi tai puolisosi auto myytäväksi jollekin netin lukuisista markkinapaikoista – tietysti kuvien kera. Laita hinta naurettavan alhaiseksi ja yhteystietoihin tottakai jekutuksen kohteen puhelinnumero.
Pila on tietenkin sitä mehukkaampi, mitä rakkaampi kulkupeli on.
Parhaat aprillipilat ötökkäkammoisille
Kuva: Marko Ollonqvist
Näitä aprillipiloja ei välttämättä kannata tehdä sellaiselle, jolla on oikeasti hyönteisfobia, mutta ”ötökkä, yäk” -henkilöille nämä kepposet sopivat oikein mukavasti.
Suunnataan vessaan. Jos jaksat askarrella, niin leikkaa pieniä hämähäkkejä mustasta paperista (tai väritetystä paperista) ja laita niitä vessapaperirullan sisälle. Rullaa kannattaa hieman purkaa, että saa aseteltua hämikset mukavasti piiloon siihen asti, kunnes pahaa-aavistamaton vessassa asioija alkaa ottaa paperia. Silloin pienet hämähäkit tipahtelevat ilostuttamaan pilan kohteen päivää. Onneksi hän istuu jo valmiiksi pöntöllä!
Jos pienten jalkojen leikkaaminen tuntuu liian työläältä, voi hämähäkkejä myös piirtää paperiin. Voin vannoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että tämä toimii erittäin hyvin!
Toinen ötökkäkammoisille suunnattu pila vaatiikin sitten askartelua, mutta tässä ei tarvitse leikata aivan yhtä pieniä yksityiskohtia kuin vessapaperin sisälle.
Tarkoitus on tehdä suurehko, mutta silti uskottava ötökkä ja teipata se lampunvarjostimen sisäpuolelle. Kun säikäytettävä laittaa valon päälle, näkyy lampussa uhkaava mönkijä. Se voi olla mitä ikinä mielesi halajaa: hämähäkki, tuhatjalkainen tai torakka.
Tippunut seteli
Yksinkertainen on kaunista, kuten tämä aprillipila osoittaa.
Tällä jäynällä saa kiusattua useampaa ihmistä. Istahda lähistölle kahvikupposen kanssa ja seuraa pahaa-aavistamattomien kanssaeläjien kamppailua maahan liimatun setelin tai kolikon kanssa.
Tähän aprillipilaan täytyy siis uhrata hieman rahaa, mutta show on sen arvoista! Kun ihmiset yrittävät huomaamatta ja ohimennen kumartua nappaamaan rahan, on tiedossa kömpelöä askellusta ja noloja hetkiä.
Toimiston ovi on epäkunnossa
Saavu työpaikalle muita aiemmin; hauskan aprillipilan vuoksi kannattaa olla ajoissa liikenteessä. Kiinnitä toimiston kaikkiin oviin sama varoitus: ”Ovi epäkunnossa, käytä toista sisäänkäyntiä”.
Ja sitten vain nautit siitä, kun työkaverit ravaavat ympäriinsä etsien pääsyä sisälle. Tämän voi toteuttaa myös päivän päätteeksi, jolloin kollegat joutuvat etsimään uloskäyntiä.
Tämän aprillipilan tuunattu versio on ”Hissi epäkunnossa, käytä portaita”. Pilan raastavuus riippuu tietenkin kiivettyjen rappusten määrästä. Kaikkia pilan kohteita ei välttämättä naurata. Mutta sinua, eli tekijää, huvittaa sitäkin enemmän!
”Mikä oli tää juttu instassa?”
Parhaat aprillipilat 2025 -lista aloitettiin viestillä ja sellaiseen se myös päätetään. Ajankuvaan sopivaa, kun muutenkin olemme koko ajan nenä kiinni näytössä – miksi emme siis myös pilailisi tuon välineen kautta!
Tämä pila sopii tehtäväksi sellaiselle, joka julkaisee paljon somessa. Jos muutenkin raportoi oman elämän käänteitä harva se hetki Instagramiin, niin on todennäköisempää, että mukaan lipsahtaisi vahinkopostaus.
Laita kaverille viesti: ”Mikä toi sun story oli?” tai ”OMG sun ig story!” tai jotain tämän tyylistä. Kun toinen osapuoli alkaa kysellä, että mistä ihmeestä puhut, niin jatka vain asialla päivittelyä ja heitä välillä vähän vettä myllyyn.
”Oliko oikeasti tarkoitus postata tuollaista?”. ”Kaikki kyselee multa, että mikä tää sun story oli.”. ”Muuten ihan sama mitä julkaiset, mut olit merkinnyt mutkin, enkä tosiaankaan halua olla osa jotain tuollaista.”.
Tämän voi toteuttaa kaveriporukallakin siten, että useampi laittaa pilan kohteelle viestiä ”erikoiseen julkaisuun” liittyen.
Hauskaa ja jekkurikasta aprillipäivää kaikille!
Lisää loistavia vinkkejä löydät näiltä listoilta:
- Parhaat aprillipilat 2024: Näin teet toinen toistaan katalampia jekkuja läheisillesi!
- Aprillipäivä 2023: On taas aika pilailla kavereiden kustannuksella!
- Parhaat aprillipilat 2022: Näin vedätät huolella pahaa-aavistamattomia läheisiäsi!
- Parhaat aprillipilat 2021: Kummelin sanoin – näin koijaat apinaa satanolla!
Se on aivan sama, että rakastatko vai vihaatko aprillipäivää, sillä yksi vuoden hauskimmista päivistä on joka tapauksessa pian täällä. Nyt listataan totaalisen pieleen menneitä aprillipiloja.
Aprillipila voi mennä pieleen monestakin syystä; esimerkiksi pilan tekijällä ei ole lainkaan pelisilmää tai sitten pilan kohde ei tajua vitsiä. Saattaa myös olla, että harmittomaksi ajateltu pila kasvaa odottamattoman suureksi ja saa aikaan yleistä paniikkia. Joskus vika on pilan tekijässä, mutta toisinaan myös kohteen pitäisi ottaa vastuuta mahdollisesta ylireagoinnista.
Listafriikki keräsi kymmenen eri tavoin pieleen mennyttä aprillipäivän pilaa, joille on helppo nauraa näin jälkikäteen. Ja tietysti miettiä joissakin kohdissa kuumeisesti sitä, että ihanko oikeasti kukaan ei tajunnut, että kyseessä oli aprillipila. Jälkiviisaus on parasta!
Tulivuori purkautuu
Vuoden 1980 aprillipäivänä bostonilaisen WNAC-TV-televisiokanavan tuottaja Homer Cilley päätti, että tulivuorenpurkaus olisi hauska pila. No, vihkoon meni – ja huolella.
Uutisissa kerrottiin, että Miltonissa, Massachusettsissa, sijaitseva Great Blue Hill -mäennyppylä oli ruvennut syöksemään laavaa ja liekkejä. Cilley liitti uutiseen tekaistuja varoituksia silloiselta presidentiltä Jimmy Carterilta ja keksi vielä ottaa mukaan aitoa kuvaa St. Helensin tulivuoresta. Washingtonin osavaltiossa, maan täysin toisella laidalla, sijaitseva St. Helens oli vain päiviä aiemmin ruvennut oikeasti näyttämään uhkaavan aktiiviselta ja se purkautuikin viikkoja myöhemmin aiheuttaen mittavat tuhot ja lähes 60 henkilön kuoleman.
Vaikka uutisosion lopussa ruudulle lävähti ilmoitus aprillipilasta, niin paniikki oli jo syntynyt. Siitäkin huolimatta, että Great Blue Hill ei mikään tulivuori ollut koskaan ollutkaan. Monet pakenivat kodeistaan ja sadat järkyttyneet kansalaiset tukkivat viranomaisten puhelinlinjat kysellen, että olisiko syytä evakuointiin. Hätäkeskuspäivystäjät joutuivat tyynnyttelemään turhasta säikähtäneitä ja Cilley sai potkut heti seuraavana päivänä.
Titanicin tuho vol. 2
Englantilainen radiojuontaja ei ehkä osannut arvata, mihin hänen vitsailunsa johtaisi, kun hän kertoi kuulijoilleen aprillipäivänä 2001, että nyt olisi mahdollisuus nähdä identtinen kopio Titanicista. Hän vinkkasi laivan näkyvän Beachy Headin jyrkänteeltä Itä-Sussexin kreivikunnan rannikolla.
Sadat innokkaat ottivat ilmoituksen tosissaan ja ryntäsivät jyrkänteelle tähyämään kohti merta. Mitään Titanicia tai sen kopiota ei ulapalla tietenkään seilannut. Monet paikalle saapuneet kirosivat hukkaan mennyttä aikaa, sillä toiset olivat ajaneet katsomaan Titanic-kopiota useiden kymmenien kilometrien päästä. Pettyneiden lastensa kanssa paikalta poistunut Joyce Smart kertoi jyrkänteellä väentungosta seuranneelle medialle, että häntä harmittaa lasten puolesta, mutta ärsyttää myös se, minkälaiseksi idiootiksi itsensä tunsi.
Mutta ei siinä vielä kaikki: aprillipäivän iltana rannikkovartiosto havaitsi jyrkänteellää massiivisen halkeaman ja vain pari päivää myöhemmin kallio sortui mereen.
Seinämä ei ollut kestänyt suuren ihmisjoukon samanaikaista painoa ja tassuttelua reunalla, mutta oli onni onnettomuudessa, että se ei romahtanut heti sillä hetkellä. Nyt liian mehukkaan pilan keksinyt radiojuontaja selvisi nopealla anteeksipyynnöllä.
Kun aprillipila oli johtaa sotaan
Huhtikuun 1. päivänä vuonna 1986 Israelin tiedustelupalveluun kuuluva henkilö keksi levittää valeuutista, jonka mukaan korkea-arvoinen, libanonilainen muslimijohtaja Nabih Berri olisi loukkaantunut salamurhayrityksessä.
Vinkin saanut israelilainen radiokanava uutisoi Berrin joko kuolleen tai haavoittuneen vakavasti ampumisen seurauksena. Uutinen kohahdutti välittömästi ja jos mahdollista, niin jännite kahden valtion välillä kasvoi entisestään. Israelin perustamisesta lähtien enemmän tai vähemmän sotajalalla olleet Israel ja Libanon eivät todellakaan tarvinneet yhtäkään aprillipilaa tulehduttamaan välejään.
Israelin puolustusministerinä tuolloin toiminut Jizhak Rabin keskeytti parlamentin istunnon välittömästi pilasta kuultuaan oikaistakseen tiedot väitetystä salamurhayrityksestä.
Rabin myös järjesti tapaamisen hulvattoman aprillipilan tehneen virkailijan kanssa. Mies joutui syystäkin sotaoikeuteen ja tuomittiin 35 päivän vankeusrangaistukseen, mutta onneksi tulenarka tilanne ei eskaloitunut sen pahemmaksi.
Divetymonoksidimyrkytys
Tämän klassikkohuijauksen juuret menevät vuoteen 1989, mutta aprillipilana se osui ja upposi ainakin vuonna 2002 Yhdysvaltain Kansas Cityssä.
Divetymonoksidihuijauksessa on siis kyse siitä, että luetellaan tämän kemikaalin haittoja ja vaaditaan sen kieltämistä tai rajoittamista. Huijaus on onnistunut myös Meksikossa vuonna 2010 järjestetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastopaneelissa, jossa useat edustajat allekirjoittivat vetoomuksen tämän hengenvaarallisen aineen kieltämiseksi.
Divetymonoksidi on vettä.
Mutta palataan Kansas Cityyn ja aprillipäivään. Paikallisessa radio-ohjelmassa kerrottiin, että kaupungin vesijohtoverkostosta on löytynyt erittäin korkeita määriä divetymonoksidia, jonka haittavaikutuksiin lukeutuvat muun muassa hikoilu, virtsaamisen tarve ja ihon rypistyminen.
Ja kuten arvata saattaa, niin vesihuollolle ja poliisille alkoi tulvia puheluja, kun hätääntyneet kansalaiset olivat huolissaan tälle haitalliselle aineelle altistumisesta. Radiojuontajat saivat aimo annoksen lokaa niskaa ja eräs kevyesti ylireagoinut paikallishallinnon edustaja syytti pilailijoita terrorismista. Tässä kohtaa vastuu on kyllä kuulijalla!
Aseellinen ryöstö on huippuhauskaa
Yhdysvaltalaisella Sitra Walkerilla oli meneillään ilmeisen tapahtumaköyhä työpäivä, kun hän päätti jymäyttää pomoaan Summer Huntia aprillipäivänä vuonna 2003.
Columbuksessa sijaitsevassa vaatekaupassa vasta parin viikon ajan työskennellyt 22-vuotias Walker soitti Huntille ja kertoi tälle, että joku yritti ryöstää liikkeen ja häntä uhattiin aseella. Puhelu loppui lyhyeen, mutta ennen kuin Walker ehti soittaa takaisin ja paljastaa aprillipilan, oli Hunt jo ottanut puhelun poliisille.
Virkavalta saapui neljän partioauton voimin, ja pilkka osui ikävällä tavalla pilailijan omaan nilkkaan. Walker oli sinä päivänä ainoa, joka talutettiin kyseistä vaatekaupasta käsiraudoissa ulos. Hänet pidätettiin epäiltynä paniikin lietsomisesta.
Kaikille lienee sanomattakin selvää, että tiedossa oli myös uuden työpaikan etsintä.
Avaruusolioiden laskeutuminen johti massaevakuointiin
Sitten siirrytään aprillipäivän piloissa Jordaniaan ja Al-Jafrin kaupunkiin. Sanomalehti Al Ghad julkaisi huhtikuun 1. päivänä vuonna 2010 etusivun artikkelin, jossa kerrottiin UFOn laskeutuneen kaupungin laitamille.
Uutisen mukaan kolmimetriset avaruusoliot olivat tulleet valtaamaan alueen ja aiheuttivat vakavia häiriöitä tietoliikenteeseen. Paikalliset ryntäsivät kaduille mellakoimaan paniikin vallassa ja pormestari Mohammed Mleihan lähetti turvallisuusjoukot etsimään kutsumattomia vieraita.
Kun pormestarille selvisi asian todellinen laita, uhkasi hän sanomalehteä oikeustoimilla ”suuren valheen” vuoksi. Onneksi lehdestä otettiin tuohtuneelle Mleihanille puhelu ja pyydettiin anteeksi vitsin aiheuttamaa harmia. Päätoimittaja Moussa Barhoumehin mukaan lehden tarkoitus oli pelottelun sijaan viihdyttää, mutta tällä kertaa vitsi (tai ehkä siihen reagointi) oli lähtenyt käsistä.
Murhalla vitsailu saattaa olla liikaa
Aprillipäivänä vuonna 2013 Yhdysvaltain Tennesseessä asuva Susan Tammy Hudson soitti Helen-sisarelleen pyytääkseen apua hämärähommissa: ”Ammuin aviomieheni ja siivoan juuri sotkuja, mennään hautaamaan hänet Blackwateriin”.
Hudson kuvitteli olevansa hauska ja uskoi siskollaan olevan samanlainen huumorintaju. Ja ehkä hän luotti sisarussuhteeseensa sen verran, että oletti siskon saapuvan salamana paikalle jätesäkkien ja lapion kanssa. Toisin kuitenkin kävi, sillä sisko soitti koko suvun läpi kertoakseen 52-vuotiaan Hudsonin tunnustuksesta. Lopulta joku perheestä päätti soittaa poliisille.
Virkavalta saapui pillit huutaen Hudsonin kotiin, jossa nainen sekä tämän täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva aviomies jo odottelivat. Syytteitä ei lopulta nostettu, vaikka Hudson pidätettiin ja kuskattiin poliisilaitokselle selittämään ajatuksen juoksuaan. Seuraava perhejuhla olikin sitten varmaan tavallista epämukavampi tilaisuus.
Vitsailu kouluampumisesta johti pidätykseen
Yleensä aprillipilat ovat tekijän ja lopulta usein myös kohteen mielestä ratkiriemukkaita, mutta on joitakin asioita, joilla ei vain vitsailla. Vuonna 2014 Yhdysvaltojen Etelä-Carolinassa aprillipäivän aamuun herännyt Angela Timmons ei kuitenkaan ymmärtänyt tätä.
Paikallisessa yliopistossa työskennellyt 54-vuotias Timmons lähetti tyttärelleen tekstiviestin, jossa kertoi kuulevansa rakennuksessa laukauksia ja piilottelevansa pysyäkseen turvassa. Tytär ei viestin luettuaan saanut äitiinsä heti yhteyttä, joten hän teki saman kuin kuka tahansa järjellinen henkilö tuossa tilanteessa tekisi: hän soitti hätänumeroon.
Poliisi saapui kampukselle vain minuutteja puhelun jälkeen ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että mitään ampujaa ei ollut olemassakaan eikä kukaan ollut oikeasti kuullut laukauksia. Tyhjin käsin virkavalta ei koululta kuitenkaan lähtenyt, sillä surkean aprillipilan tehnyt Timmons pidätettiin syytettynä törkeästä julkisrauhan rikkomisesta.
Äänestä vankeja vapaaksi
Manchesterin poliisilaitos Englannissa joutui arvostelun kohteeksi vuoden 2015 aprillipäivänä, kun henkilökunta päätti ottaa ilon irti pilailusta. Laitoksen virallisella Twitter-tilillä julkaistiin kuvakollaasi vangeista saatetekstin kera: ”Tiedätkö jonkun vankilassa olevan? Voit saada hänet ennenaikaisesti vapaaksi äänestämällä. Vangit, jotka saavat eniten ääniä, pääsevät myös ylimääräiselle lomalle”.
Vaikka suurin osa ihmisistä tajusi, että kyseessä oli aprillipila, niin kaikkia vitsi huvittanut. Jotkut kuvissa esiintyneet vangit olivat nimittäin tuomittuina vakavista väkivaltarikoksista, joten aiheella leikittelyä ei katsottu hyvällä. Monet henkirikosten uhrien omaiset vaativat twiitin poistamista, koska vitsailu tuntui iskulta vasten kasvoja.
Romanian Playboyn mauton vitsi
Playboyn romanialaisessa painoksessa julkaistiin vuoden 2000 huhtikuun numerossa harkitsematon artikkeli, joka johti mielenosoituksiin ympäri maata.
Jutun otsikko kuului näin: ”Kuinka hakkaat vaimoasi, jotta siitä ei jää jälkiä”.
Pääkaupunki Bukarestin kadut täyttyivät syystäkin suuttuneista kansalaisista. Joka taholta jyrkästi tuomittu ja kritisoitu lehti selitti artikkelin olleen aprillipäivän hengessä tehty vitsi, mutta kukaan ei nauranut.
Playboy pyysi loukkaavaa juttuaan anteeksi ja lupasi lahjoittaa muhkean summan rahaa perheväkivallan vastaista työtä tekeville järjestöille. Tämän lisäksi toimitus kertoi julkaisevansa miehille osoitetun juttusarjan, jossa tuomitaan lähisuhdeväkivalta ja neuvotaan välttämään sitä.
Ota näistä listoista ideoita, minkälaisia aprillipäivän piloja voisit tänä vuonna toteuttaa:
- Parhaat aprillipilat 2024: Näin teet toinen toistaan katalampia jekkuja läheisillesi!
- Aprillipäivä 2023: On taas aika pilailla kavereiden kustannuksella!
- Parhaat aprillipilat 2022: Näin vedätät huolella pahaa-aavistamattomia läheisiäsi!
- Parhaat aprillipilat 2021: Kummelin sanoin – näin koijaat apinaa satanolla!
Oudoimmat
10 kirottua sukua: Kennedyt, Monacon ruhtinasperhe ja muut, joille valta ja mammona eivät suoneet onnea
Jos yhtä ja samaa perhettä kohtaa epäonni, onnettomuudet ja kuolema vuosien ajan, voidaanko sen sanoa olevan kirottu? Vai onko kaikki lopulta vain sattumaa?
Rikkaudet ja menestyminen eivät todellakaan aina takaa onnellisuutta. Siitä ovat todisteena nämä kymmenen sukua, joiden vuodesta ja jopa vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen jatkuva epäonni saa pahimmatkin epäilijät pohtimaan sitä mahdollisuutta, että perhe olisi jotenkin kirottu.
Monen suvun kohdalla voisi sanoa, että yksi traaginen menehtyminen on vaikuttanut muihin perheenjäseniin siten, että seuraukset ovat olleet synkkiä. Mutta joskus tapahtumaketjut ovat selittämättömiä, ja kuin kohtalon ivaa rahalle ja maineelle.
Mitä mieltä sinä olet? Onko kirous täyttä humpuukia? Listafriikki esittelee nyt 10 perhettä, joiden on väitetty olevan kirottuja.
Nepalin kuningasperhe
Nepalin kuningasperhe on surullinen esimerkki siitä, mihin rakkauden kieltäminen voikaan pahimmillaan johtaa.
Vuonna 2001 Nepalin kruununprinssi Dipendra keskeytti perhepäivälliset ja ampui yhdeksän sukunsa jäsentä, mukaan lukien isänsä ja äitinsä. Ilmeisesti kuningas Birendra ja kuningatar Aishwarya eivät olleet tyytyväisiä kruununperijän mielitiettyyn ja olivat kieltäneet naimisiinmenon.
Kruununprinssi ampui itseään, mutta vajosi kolmeksi päiväksi koomaan. Tuona aikana hänet kruunattiin kuninkaaksi eikä häntä lain mukaan voitu hallitsijana syyttää joukkosurmasta.
Dipendra kuitenkin menehtyi vammoihinsa ja hänen sedästään Gyanendrasta tuli kuningas vuoteen 2008 asti, jolloin monarkia Nepalissa syrjäytettiin kokonaan demokratian tieltä.
Nepalin kuningasperheen kaatuminen oli ennustettu kuitenkin jo 200 vuotta aiemmin. Tarinan mukaan maan ensimmäisellä kuninkaalla oli ollut erimielisyyksiä erään joogin kanssa. Tulistunut joogi oli suuttuneena julistanut ”kuninkaan vallan päättyvän kymmenennen sukupolven jälkeen”.
Viimeinen kuningas Gyanendra edusti 9. sukupolvea ja häntä edeltänyt, kolme päivää vallassa ollut murhaaja, Dipendra, oli 10. sukupolven kuningas. Jotkut nepalilaiset eivät olleet surmatyöstä yllättyneitä, he olivat vain odottaneet jotain tapahtuvaksi.
Hemingwayt
Hemingwayn perheen kirouksessa ei ole kyse taikauskosta tai yliluonnollisuudesta. Siinä ei ole mitään mystistä. Silti näyttelijä ja dokumentintekijä Mariel Hemingway, kuuluisan kirjailijan Ernest Hemingwayn lapsenlapsi, kutsuu perhettään kirotuksi. Heidän kirouksensa on mielenterveysongelmat, ja ainakin seitsemän perheenjäsentä on kuollut itsemurhan takia.
Clarence Hemingway oli perheen ensimmäinen itsemurhan tehnyt jäsen vuonna 1928. Hänen poikansa, kirjailijat Leicester ja Nobel-voittaja Ernest, lähtivät kummatkin oman käden kautta, ja heidän siskonsa Ursula kuoli yliannostukseen.
Mariel Hemingway kärsii itsekin masennuksesta, mutta perheen historian tutkiminen on osaltaan auttanut pitämään kavalan taudin aisoissa. Hänen siskonsa Margaux kamppaili mielenterveysongelmien kanssa koko ikänsä ja kuoli 41-vuotiaana yliannostukseen vuonna 1996.
Monacon ruhtinasperhe
Grimaldin suvun kirous on legendan mukaan lähtöisin 1300-luvulta, jolloin silloinen ruhtinas Rainier I sieppasi ja raiskasi kauniita flaamilaisia naisia sodan keskellä. Yhden uhreista kerrotaan tulleen noidaksi ja langettaneen kirouksen perheen ylle: ”Yksikään Grimaldi ei tule koskaan löytämään todellista avio-onnea.”
Pikakelataan 1900-luvulle.
Monacon ruhtinas Rainier III meni naimisiin yhdysvaltalaisen filmitähden Grace Kellyn kanssa vuonna 1956. Vuosisadan häiksi kutsuttu spektaakkeli ei johtanut onnelliseen avioliittoon. Ruhtinatar Grace tunsi olonsa eristetyksi, eikä Rainier hyväksynyt sitä, että hänen ulkomaalainen näyttelijävaimonsa oli lopulta kansan keskuudessa suositumpi kuin hän itse. Avioliitto kuitenkin kesti, mutta Grace menehtyi traagisesti vuonna 1982, kun hän ajoi mutkaiselta vuoristotieltä rotkoon.
Ruhtinaspariskunnan kolme lasta ovat olleet suhdeskandaaleissa koko ikänsä. Vanhin lapsista, prinsessa Caroline erosi ensimmäisestä miehestään, menetti toisen miehensä veneonnettomuudessa ja kolmas avioliitto Hannoverin prinssi Ernst Augustin kanssa on ollut myrskyisä; pari on jo vuosia elänyt erillään.
Perheen kuopus, prinsessa Stéphanie on vuosikymmenien ajan ollut tunnettu villeistä seikkailuistaan ja useista suhteistaan, muun muassa henkivartijansa, norsujen kouluttajan ja sirkusakrobaatin kanssa. Stéphanie on ollut kahdesti lyhyen aikaa naimisissa ja hänellä on kolme lasta, joista yksikään ei ole syntynyt avioliiton aikana (ei katsota katolisessa Monacossa hyvällä).
Monacon nykyinen hallitsija ruhtinas Albert II on saanut osansa lehtien palstoilla. Hänellä on ainakin kaksi avioliiton ulkopuolista lasta, joilla ei ole paikkaa perimysjärjestyksessä. Kun Albert viimein oli astelemassa alttarille eteläafrikkalaisen olympiauimarin Charlene Wittstockin kanssa heinäkuussa 2011, huhuttiin morsiamen yrittäneen paeta kolmesti maasta, viimeisellä kerralla poliisit olisivat yhyttäneet hänet vasta lentokentältä.
Hääpäivänä tuleva ruhtinatar Charlene itkeskeli ja television välityksellä morsian ei vaikuttanut onnelliselta. Muutaman vuoden kuluttua pariskunta kuitenkin sai kaksoset, tytön ja pojan, ja Monaco oli viimein saanut kruununperillisen.
Toivottavasti Grimaldin kirous on jo haihtunut; uusi sukupolvi näyttää säästyneen skandaaleilta ja on solminut onnellisia avioliittoja. Siltä ainakin vaikuttaa, vielä.
Guinnessin perhe
Kun Arthur Guinness 1700-luvulla pisti ensimmäisen panimon pystyyn, ei hän ehkä osannut arvata olevansa pian Irlannin rikkain mies. Kotona elo ei ollut yhtä auvoista. Vaimonsa Olivian kanssa he saivat 21 lasta, joista vain 10 selvisi hengissä aikuisuuteen. Toisaalta lapsikuolleisuus oli noina aikoina suuri.
Legenda Guinnessin kirouksesta eli kuitenkin suvun keskuudessa aina, kun joku perheenjäsen joutui mielisairaalaan, menetti rahansa tai joi itsensä hengiltä. 1900-luvulla Guinnessin perheen kohtalo nousi kuitenkin suurempaan tietoisuuteen: Toisen maailmansodan jälkeen suvun jäseniä alkoi kuolla itsemurhiin, auto-onnettomuuksissa ja yksi jopa niin, että löi päänsä vessanpyttyyn ja hukkui kylpyammeeseen.
Lady Henrietta Guinness, joka hyppäsi vuonna 1978 sillalta kuolemaansa, on kuuluisasti sanonut, että ”köyhänä olisin ollut onnellinen”.
Lohikäärmeen kirous
Kamppailulajien mestarin Bruce Leen ja hänen poikansa Brandon Leen kuolemien ympärillä on vuosien ajan liikkunut monenlaisia teorioita. Erään salaliittoteorian mukaan heidät olisi murhannut kiinalainen mafia. Toinen tarina kertoo, että miehet olisivat joutuneet Brucen isän, Lee Hoi Chuenin, päälle langetetun kirouksen uhreiksi.
Tarinan mukaan Lee Hoi Chuen olisi suututtanut joukon kiinalaisia kauppiaita, jotka kirosivat perheen: ”Kaikki Leen perheen miehet tulevat kuolemaan nuorina”.
Lee Hoi Chuen ja Grace Lee menettivät ensimmäisen poikansa nuorena ja he ottivat kirouksen hyvin vakavasti: Brucea kutsuttiin kotona tytön nimellä, jotta pahat henget pysyisivät poissa.
Kun Bruce Lee oli vain 32-vuotias ja elokuvauransa huipulla, menehtyi hän yllättäen, mystisestä aivojen turpoamisesta johtuen, vuonna 1973. Ruumiinavauksessa ei löytynyt vammoja, mutta syyksi on epäilty särkylääkkeiden sekoitusta, voimakasta allergista reaktiota ja lämpöhalvausta.
Brucen poika Brandon kuoli myös kesken elokuvan teon. Kirjaimellisesti. 28-vuotias näyttelijä menehtyi traagisesti, kun ampumakohtauksessa käytettyyn aseeseen tuli vika ja siitä ammuttu luoti koitui Brandonin kohtaloksi vuonna 1993.
Kumpikaan, isä tai poika, ei päässyt näkemään ja kokemaan suurimpien elokuviensa menestystä.
Lue lisää Brandonin kohtalosta: 10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa
Von Erich – Showpainijat
Showpaini on ultimaattista viihdettä, jossa voi kuitenkin oikeasti sattua pahasti. Katkenneita käsiä ja jalkoja sekä aivotärähdyksiä nähdään kehässä tasaisin väliajoin. Painiperheessä on koettu myös ikäviä ennenaikaisia kuolemia, kuten Eddie Guerreron sydänkohtaus ja Chris Benoit’n perhesurma. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Von Erichin perheelle, jota on kutsuttu showpainin Kennedyiksi.
Kaikki alkoi Fritz Von Erichistä (oikealta nimeltään Jack Adkisson), jolla oli 1960-luvulla mestaruusvyökin hallussaan. Fritz sai vaimonsa Doriksen kanssa kuusi poikaa ja painidynastia oli valmis valloittamaan areenat.
Heidän ensimmäinen poikansa Jack Jr menehtyi vain kuusivuotiaana saatuaan sähköiskun ja hukuttuaan sulaneeseen lumeen. Muut viisi poikaa seurasivat isänsä jalanjälkiä ja olivat suosittuja viihdeurheilijoita. Menestys, kilpailu ja fanien vaatimukset veivät nuoret miehet huonoille teille ja huumeista tuli arkipäivää. Lopulta kuin ketjureaktiona, alle kymmenen vuoden sisään, Kerry ja Chris ampuivat itsensä, David ja Michael tekivät itsemurhan lääkkeillä.
Vain Kevin (kuvassa) on jäljellä Von Erichien toisesta sukupolvesta, mutta seuraava on jo kovassa vauhdissa.
Habsburgin kuningassuku
Aikoinaan lähes jokaisessa Euroopan kuningashuoneessa edustanut Habsburgin suku sai kirouksen päälleen linnuista. Tarinan mukaan esi-isät olisivat lahdanneet korppiparven, joka asusti heidän kotilinnassaan vuoden 1000 tienoilla. Linnut muistavat.
Lintujen tappamisen jälkeen ilmestyi yliluonnollinen korppi aina paikalle, kun joku suvun jäsenistä teki kuolemaa. Muun muassa Marie Antoinetten mestauksessa oli paikalla korppeja. Yliluonnollisia lintuja tai ei, tuli suku näkemään surullisia kohtaloita eikä kirous jättänyt heitä rauhaan.
Vuosisatojen ajan vain noin puolet lukuisista vastasyntyneistä selvisi elossa. Kruunupäiden joukossa tavattiin ikäviä mielenterveysongelmia, itsemurhia ja mystisiä kuolemia, kuten elävältä palamista ja hevosen tallomaksi tulemista. Habsburgin suku oli myös hyvin sisäsiittoista, josta seurauksena oli kehistysvammojen lisäksi Habsburgin leuaksi kutsuttu oireyhtymä, jossa alaleuka oli niin ulkoneva, että syöminen ja puhuminen olivat mahdotonta.
Habsburgin suvun kirous huipentui, kun arkkiherttua Franz Ferdinand murhattiin Sarajevossa vuonna 1914. Siitä sai alkunsa ensimmäinen maailmansota ja Habsburgien valtakausi Euroopassa tuli päätökseensä.
Rockefellerit
Mustalla kullalla rikastunut Rockefellerin perhe pääsi valtaan ja mammonaan kiinni vuonna 1870, kun John D. Rockefeller oli mukana perustamassa Standard Oil -öljy-yhtiötä.
Karmeat sattumukset alkoivat vaivata sukua vuodesta 1951 lähtien, jolloin Winifred Rockefeller surmasi itsensä ja kaksi lastaan. Vuosikymmentä myöhemmin, parikymppinen Michael Rockefeller, tulevan varapresidentin Nelson Rockefellerin poika, joutui Papua-Uudessa-Guineassa kannibaaliheimon tappamaksi.
Rockefellerin nimi koki aikamoisen kolauksen, kun eräs saksalainen Christian Gerhartsreiter esiintyi 1990- ja 2000-luvulla suvun jäsenenä: hän huijasi itsensä ”piireihin” ja pääsi hyviin työpaikkoihin varastetulla nimellään. Vuosikymmenten esitys päättyi kidnappauksen yritykseen ja Gerhartsreiterin henkilöllisyyden selviämiseen. Samalla tuli ilmi, että hän oli syyllinen vuonna 1994 tehtyyn murhaan.
Vuosiin on mahtunut pettämistä ja kohtalokkaita auto-onnettomuuksia. Eikä kirous ota loppuakseen: vuonna 2014 Richard Rockefeller menehtyi pienkoneonnettomuudessa.
Agnellit -autoja ja jalkapalloa
Giovanni Agnelli perusti Torinoon, Italiaan, autotehtaan vuonna 1899. Silloin tehtiin Fiat-merkkisiä autoja. Nykyään Fiat Chrysler Automobiles -yhtiön alla valmistetaan Ferraria, Alfa Romeota, Maseratia, Jeepiä, Dodgea ja lukuisia muita. Fiatin johdossa on aina ollut Agnellin perheen jäsen, tällä hetkellä John Elkann.
Epäonni alkoi vaivata perhettä, kun perustajan pojanpoika Gianni Agnelli sai yhtiön johtoonsa. Suuren menestyksen kääntöpuolella oli valtavia menetyksiä.
Giannin isä oli menehtynyt lentoturmassa, kun poika oli teini-ikäinen. Veli Giorgio oli opiskellut arvostetussa Harvardin yliopistossa, mutta ei skitsofrenian vuoksi kyennyt osallistumaan perheyrityksen toimintaan. Hän kuoli vuonna 1965, 35-vuotiaana. 1970-luvulla Agnellit joutuivat pakoilla italialaista Punaiset prikaatit -terroristiryhmää, joka tappoi useita Fiatin johtohenkilöitä.
Giannin ja vaimonsa Marellan ainut poika Edoardo, jota kutsuttiin ”Hullu Eddieksi” hyppäsi sillalta kuolemaansa vuonna 2000. Heidän tyttärenpoikansa, John Elkann, on jatkanut yhtiön eteenpäin viemistä, mutta tämän veli Lapo Elkann lavasti vuonna 2016 oman kidnappauksensa ja vaati perheeltään 10 000 dollarin lunnaita. Siitäkin huolimatta, että hän itse on miljonääri perheyrityksen osuuksilla.
Lue myös: Itsensäkin voi ”siepata” – 10 kidnappausta, jotka olivat uhrin itsensä lavastamia
Kirottu Kennedyn klaani
Listan varmasti tunnetuin kirous on yhdysvaltalaista Kennedyn poliitikkosukua kohdannut epäonni. Jos joku perhe on kirottu, niin Kennedyt! Tässä vain osa kamalista sattumista.
Tunnetuimman perheen tunnetuin jäsen, Yhdysvaltain 35. presidentti John F. Kennedy salamurhattiin vuonna 1963. Viisitoista vuotta aiemmin hänen sisarensa Kathleen oli kuollut lento-onnettomuudessa poikaystävänsä kanssa.
Edward ”Ted” Kennedy kohtasi kirouksen useammankin kerran: Vuonna 1964 hän selvisi lento-onnettomuudesta, jossa menehtyi pilotti ja yksi matkustaja. Viisi vuotta myöhemmin Kennedy ajoi autolla sillalta alas. Kyydissä ollut matkustaja kuoli, mutta Kennedy jäi henkiin. Hän puhui mediassa avoimesti uskovansa, että perhettä vainoaa jokin kauhea kirous.
Vuonna 1968 JFK:n toinen veli, demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Robert F. Kennedy, murhattiin kesken vaalikampanjan. Robert Kennedyn 11 lapsesta kaksi menehtyi nuorena: David huumeiden yliannostukseen ja Michael lasketteluonnettomuudessa.
John F. Kennedy Jr., entisen presidentin poika, kuoli ohjaamansa pienkoneen pudottua vuonna 1999. Hänen vaimonsa Carolyn Bessette-Kennedy ja tämän sisko Lauren menehtyivät samassa onnettomuudessa.
Kirous jatkuu sukupolvesta toiseen: Vuonna 2019 Robert F. Kennedyn lapsenlapsi Saoirse Kennedy Hill menehtyi 22-vuotiaana yliannostukseen. Huhtikuussa 2020 Maeve Kennedy McLean (RFK:n lapsenlapsi) lähti 8-vuotiaan Gideon-poikansa kanssa kanootilla noutamaan järveen lentänyttä palloa. Kanootti löytyi myöhemmin tyhjänä, ja Maeve hukkuneena maanantaina 6. huhtikuuta 2020. Gideonin ruumis löytyi kaksi päivää myöhemmin.
Lue myös:
Oudoimmat
Yksi puuttuva väliviiva maksoi Nasalle 190 miljoonaa: 10 pientä kirjoitusvirhettä, jotka johtivat katastrofiin – osa 2
Kaikille sattuu kirjoitusvirheitä; mokailu on varsin inhimillistä. Pienestä tai vähän isommastakaan kirjoitusvirheestä ei yleensä koidu suurta harmia.
Normaalisti kenenkään elämä ei mene pilalle yhden väärän kirjaimen vuoksi, eikä kukaan menetä omaisuuttaan puuttuvan pilkun vuoksi. Vaikka kirjoitusvirheet voivat olla ärsyttäviä, ei niillä kuitenkaan ole dramaattisia seuraamuksia.
Paitsi tämän listan tapauksissa.
Listafriikki esittelee nyt kymmenen epäonnista kirjoitusvirhettä, joissa sormen lipsahtaminen väärään näppäimeen on johtanut muun muassa miljoonien menetykseen, kuolemantuomioon ja raketin räjähdykseen. Upsista!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset mokailut voit lukea tästä:
10 pientä kirjoitusvirhettä, jotka johtivat katastrofiin – osa 1
Maailman kallein yhdysmerkki
1960-luvun alussa NASA ja Yhdysvallat olivat surkeassa tilanteessa: Ne olivat ottamassa rökäletappion Neuvostoliittoa vastaan kilpajuoksussa avaruuteen.
Suuri voitto oli kuitenkin näkyvissä, kun heinäkuun 22. päivänä vuonna 1962 oli aika laukaista miehittämätön Mariner 1 -avaruusluotain kohti Venusta.
Kun Mariner 1 laukaistiin Floridassa sijaitsevasta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta historialliselle matkalleen, ei se päässyt alkua pidemmälle. Vain 293 sekuntia myöhemmin NASA aktivoi luotaimen itsetuhotoiminnon, koska se oli suuntaamassa aivan johonkin muualle kuin avaruuteen ja vaikutti syöksyvän jonnekin päin Yhdysvaltojen tiheästi asuttua itärannikkoa.
Ongelmaksi paljastui yksi ainokainen yhdysmerkki eli tuttavallisemmin väliviiva, jonka lentorataa kirjannut koodari oli jättänyt epähuomiossa pois. Se ohjelmoi kantoraketin ja luotaimen kohteeksi kotoisan maapallon eikä suinkaan Venusta.
Ohjelmointivirhe maksoi NASA:lle 18,5 miljoonaa dollaria, joka olisi nykyrahassa lähes 190 miljoonaa dollaria (noin 177 miljoonaa euroa). Tuhoutuneen luotaimen lisäksi nolo moka oli kova kolaus avaruushallinnon ja koko maan egolle. Onneksi vararaketti, Mariner 2, oli valmiina ja sen avulla NASA sai suoritettua onnistuneen Venuksen ohilennon. Kämmiä on kutsuttu ”historian kalleimmaksi yhdysmerkiksi”.
Lue myös: Hauskoja faktoja astronautin elämästä — Näin avaruudessa oksennetaan, pestään hampaat ja käydään vessassa
Raamatussa patistettiin siveettömyyteen
Jatketaan listaa kaikkein vanhimmalla kirjoitusvirheellä ja mennään 1600-luvulle. Virhelyöntejä on siis tapahtunut jo kauan ennen tietokoneita; varmasti paljon enemmänkin, koska mikään ohjelma ei ole tehnyt automaattista tarkistusta.
Vuonna 1631 Englannin kuningas Kaarle I tilasi tuhannen Raamatun erikoispainoksen hovin viralliselta kirjapainolta. Robert Baker oli vastuussa työstä, mikä ei mennyt aivan putkeen, ja jumalaton virhe huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun Raamatut olivat jo levityksessä.
Baker Book House oli uudistanut Kymmentä käskyä melko koomisella tavalla. Kuudes käskyhän kuuluu: Älä tee aviorikosta, joka englanniksi on Thou shalt not commit adultery. Kirjoitusvaiheessa käskystä oli kuitenkin jäänyt pois pieni, mutta sitäkin tärkeämpi not-sana. Kuninkaan tilaamassa painoksessa siis kehotettiin tekemään aviorikos.
Kaarle-kuningas ei tietenkään ollut mielissään ja määräsi koko erän tuhottavaksi. Barker sai sen ajan mittapuulla massiivisen 300 punnan sakon, menetti tärkeimmän asiakkaansa ja joutui pistämään lapun kirjapainonsa luukulle.
Onneksi, siis meidän jälkipolvien onneksi, muutama kirja on säilynyt tähän päivään saakka. Wicked Bible -nimellä kulkevia Raamattuja on maailman museoissa ja kirjastoissa jäljellä 15 kappaletta ja niitä tuodaan näytille aina silloin tällöin. ”Syntinen raamattu” on tietenkin vitriinissä avattu juuri oikeasta kohdasta eli Toisen Mooseksen kirjan 20. luvusta.
Lue myös: 10 asiaa, joita Vatikaanin salainen arkisto huhujen mukaan piilottelee
Kun internet ei toiminut
Tammikuun 31. päivänä vuonna 2009 koettiin kuumottava tunti, kun internet ei toiminut. Tyynenmeren aikaa kello 6.30-7.25 aamulla käytännössä kaikki Google-haut tuottivat virheilmoituksen, jossa luki: ”Tämä sivusto voi vahingoittaa konettasi.”.
Ne surffaajat, jotka eivät välittäneet error-viestistä ja jatkoivat haluamalleen sivustolle, saivat seuraavaksi silmiensä eteen varoituksen, jossa ilmoitettiin mahdollisesta haittaohjelmasta eli viruksesta.
Tämän jälkeen käyttäjä ohjattiin Googlen kumppanin StopBadware.org:in sivustolle saamaan lisätietoa koneen tartuttaneesta viruksesta. Koska Google-hakuja tehdään ympäri maailmaa ja ihan koko ajan, ei ole lainkaan yllättävää, että StopBadware-sivusto kaatui. Netinkäyttäjät olivat entistä hämmentyneempiä: Oliko internet mennyt rikki!?
Myöhemmin selvisi, että Googlen virheilmoitus johtui hyvin yksinkertaisesta näppäilyvirheestä. Google pitää kirjaa haitallisista sivustoista ja niitä lisätään tietokantaan, joka sitten estää käyttäjien pääsyn kyseisille sivuille.
Tässä tapauksessa joku Googlen koodareista oli vahingossa lisännyt /-merkin vahingollisten sivustojen listalle. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki osoitteet, jotka sisälsivät tuon merkin, muuttuivat hakukoneessa automaattisesti haitallisiksi sivustoiksi.
Koska käytännössä jokainen nettiosoite alkaa merkkiyhdistelmällä http:// tai https://, onnistui Google hyvin tehokkaasti blokkaamaan koko internetin.
Numerot vinksallaan
Pörssimaailma on täyttä hepreaa niille, jotka sitä eivät tunne. Näin maallikon silmin se on paljon numeroita siellä täällä, osakkeita myydään ja ostetaan, ja omaisuuksia tehdään ja menetetään. Siksi jokainen luku, pilkku ja piste on oltava juuri oikeassa paikassa, minkä japanilainen pörssiyhtiö Mizuho Securities joutui oppimaan kantapään kautta.
Kun Mizuho listasi uuden tytäyhtiönsä, rekrytointifirma J-Com Co.:n, pörssiin joulukuussa 2005, oli johtajaportaalla aikomuksena myydä osakkeita 610 000 jenin (noin 4600 euron) kappalehinnalla.
Johtuen raastavan simppelistä kirjoitusvirheestä J-Com Co. myikin 610 000 osaketta yhden jenin eli 0,75 sentin kappalehinnalla. Tuo virheellinen osakemäärä oli vieläpä 41-kertainen siihen nähden, mitä myytävää oikeasti oli.
Kun virhe huomattiin, oli jo myöhäistä. Mizuho Securities yritti peruuttaa kaupankäynnin kolme kertaa, mutta Tokion pörssi pysyi tiukkana: ”Kaikki myynnit ovat lopullisia.”.
Johtajat eivät voineet mitään muuta kuin seurata tyrmistyneinä, kun heidän uusi yrityksensä myytiin pilkkahinnalla. Kaiken lisäksi he joutuivat vielä maksamaan yhteensä yli 200 miljoonaa euroa olemattomien osakkeiden ostajille. Eipä olisi kivaa olla se kohtalokkaan virheen tehnyt henkilö!
Kirjoitusvirhe, joka oli johtaa teloitukseen
Yhdysvaltalainen Bruce Wayne Morris tuomittiin vuonna 1987 kuolemaan kirjoitusvirheen vuoksi. Morris oli pari vuotta aiemmin liftannut Sacramentossa, Kaliforniassa, ja tappanut miehen, joka oli poiminut hänet kyytiinsä. Morrisin syyllisyydestä ei ollut epäilystäkään, joten tuomio oli varma.
Oikeudenkäynnin jälkeen tuomari jätti valamiehistölle kirjallisen ohjeistuksen, jossa kerrottiin, että jos Morrisia ei tuomita kuolemaan, tulee hänen tuomiokseen elinkautinen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Mutta sen sijaan, että tuomari olisi kirjoittanut without eli ilman, hän oli epähuomiossa raapustanut paperille with, mikä tarkoitti mahdollisuutta vapautua ehdonalaiseen.
Valamiehistö siis oletti, että jos he eivät tuomitse murhaajaa kuolemaan, voi tämä päästä jonkun vuoden kuluttua ulos vankilasta. Niinpä Morris sai kuolemantuomion.
Lukuisten vetoomusten ja valitusten jälkeen tuomarin pieni, mutta sitäkin merkittävämpi virhe huomattiin ja Morrisin tuomio kumottiin vuonna 2001. Hän tulee oikeutetusti viettämään koko elämänsä lukkojen takana, mutta välttyi siltä kovimmalta tuomiolta.
Lue myös:
Kirjoitusvirheitä sattuu kaikille ja koko ajan. Pienestä tai vähän isommastakaan kirjoitusvirheestä ei yleensä koidu suurta harmia – paitsi tämän listan tapauksissa.
Me kaikki teemme kirjoitusvirheitä, mutta väittäisin niiden harvoin pilaavan kenenkään elämää. Jos esimerkiksi tällä listalla on yksi kirjain väärässä paikassa tai yksi pilkku jäänyt epähuomiossa pois, ei sillä varmastikaan ole dramaattisia seuraamuksia.
Tämä listan kohdat sen sijaan ovat osoitus siitä, että oikoluku – muutamaankin otteeseen – on tietyissä tilanteissa äärimmäisen tärkeää. Kaikkea eivät oikeinkirjoituksen tarkistusohjelmatkaan havaitse.
Listafriikki esittelee nyt kymmenen epäonnista kirjoitusvirhettä, joissa sormen lipsahtaminen väärään näppäimeen on johtanut muun muassa miljoonien menetykseen, kuolemantuomioon ja raketin räjähdykseen. Upsista!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset mokailut voit lukea tästä:
Verovapaita hedelmiä
Yksi pilkku maksoi vuonna 1872 Yhdysvaltain hallitukselle 2 miljoonaa dollaria, joka on nykyrahassa noin 40 miljoonaa dollaria eli reilut 37 miljoonaa euroa.
Kirjoitusvirhe iski vuoden 1789 tulliasetuksesta tehtyyn uusintapainokseen. Siinä oli määriteltynä, mitkä maahantuodut tuotteet olivat veronalaisia ja mitkä taas eivät.
Uudistuksessa verovapaiksi elintarvikkeiksi listattiin muun muassa ”hedelmät, kasvit trooppiset ja semitrooppiset”. Alkuperäisessä versiossa sama kohta oli ”hedelmä-kasvit trooppiset ja semitrooppiset”. Väliviiva oli siis vaihtunut pilkuksi.
Vaikka kyseinen painovirhepaholainen ei vaikuta kovinkaan merkittävältä, tarkoitti se sitä, että mistään maahantuoduista trooppisista hedelmistä tai kasveista ei tarvinnut maksaa veroa.
Tarkoitushan oli, että vain hedelmiä tuottavat trooppiset kasvit olisivat verovapaita, joten aika paljon suurempi määrä tavaraa oli vapautettu maksuista kirjoitusvirheen vuoksi. Maahantuojat tietenkin käyttivät virhettä häikäilemättä hyväkseen ja kieltäytyivät maksamasta veroja toimituksista.
Kongressi joutui lopulta selvittelemään valtiovarainministeriön ja kauppiaiden riitoja, ja vuonna 1874 tuli voimaan lakimuutos, joka kumosi virheellisen verovapauden. Laajassa tutkimuksessa kahden miljoonan vaje, joka 1800-luvun lopulla oli valtava summa, saatiin jäljitettyä yhteen dokumentin kopioinnista vastuussa olleeseen virkailijaan.
Eksoottisesta lomakohteesta tuli eroottinen
Keltaiset sivut olivat, tai jossakin päin maailmaa ovat edelleen, puhelinluettelossa yritysten maksullisia ilmoituksia. Pitkälti keltaiset sivut ovat internetin myötä tulleet osaksi mennyttä historiaa, mikä varmasti ainakin yhdysvaltalaiselle Banner Travel -matkatoimistolle käy enemmän kuin hyvin.
Toisaalta tuo Sonomassa, Kaliforniassa, majaansa pitänyt firma on jo aikoja sitten lyönyt pillit pussiin; samasta syystä kuin keltaiset sivut.
Vuonna 1988 Banner Travel eli kuitenkin kulta-aikaansa, joten se mainosti ahkerasti keltaisilla sivuilla. Kun puhelinluettelo tuli painosta, oli matkatoimiston ilmoituksessa varsin kiusallinen kirjoitusvirhe. Kun Banner Travelin oli halunnut tuoda esiin erikoistumisensa eksoottisiin kohteisiin, oli exotic vaihtunut painossa sanaan erotic, joten erityisalasta oli tullut eroottiset matkat.
Monet vanhemmat kanta-asiakkaat lopettivat matkatoimiston käyttämisen siihen paikkaan, mutta toisaalta Banner Travel sai paljon kiinnostuneita kyselyitä täysin uusilta asiakkailta. Matkatoimiston omistaja Gloria Quinan oli syystäkin suuttunut: ”Olen tehnyt kovasti töitä saavuttaakseni hyvän ammatillisen maineen ja nyt saan paljon pilasoittoja ja huohotuspuheluita”.
Pacific Bell, joka kyseistä puhelinluetteloa valmisti ja levitti, tarjoutui poistamaan Banner Travelin 230 dollarin kuukausimaksun, mutta siihen Quinan ei suostunut, vaan vaati oikeudessa 10 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksina. Asianajajan mukaan matkatoimisto menetti jopa 80 prosenttia asiakkaistaan mainoksen poikki kirkuvan punaisella kirjoitetun erotic-sanan vuoksi. Eikä Quinanilla valitettavasti ollut tarjota eroottisia reissuja niistä kiinnostuneille.
Puolen miljoonan arvoinen p-kirjain
Eräs epäonninen eBay-myyjä oppi oikeinkirjoituksen merkityksen karulla tavalla, kun hän päätti vuonna 2007 pistää nettihuutokauppaan myyntiin erittäin harvinaisen Allsopp’s Arctic Ale -olutpullon. Täydellisessä kunnossa ollut pullo ja sen sisältö olivat peräisin vuodelta 1852 ja sellainen on keräilijöiden keskuudessa hyvin haluttua tavaraa.
Vahasinetillä suljettu, historiallinen olutpullo voisi hyvinkin olla jonkun museon kokoelmassa, joten hinnan pitäisi olla sen mukainen. Myyjä teki kuitenkin kardinaalivirheen kirjoittaessaan myynti-ilmoitusta, sillä hän näppäili oluen nimen väärin jättämällä Allsopp’s-sanasta yhden p-kirjaimen pois. Himoittua pulloa huutokaupoista kaivelevat keräilijät eivät siis löytäneet myynti-ilmoitusta, sillä he tietenkin hakivat olutta sen oikealla nimellä.
Lähtöhinta nettihuutokaupassa oli 299 dollaria ja se myytiin kahden tarjouksen jälkeen 304 dollarilla eli reilulla 250 eurolla. Pullon myyjä ei varmastikaan tiennyt esineen arvoa, mutta se valkeni hänelle kahdeksan viikon kuluttua, kun voittohuudon tehnyt onnekas ostaja laittoi kohteen uudelleen myyntiin eBayhin.
Hän oli näppäillyt nimen oikein ja 157 huutoa myöhemmin harvinainen kohde vaihtoi jälleen omistajaa – tällä kertaa 420 000 euron hinnalla. Se oli suhteellisen hintava p-kirjain!
Lue myös: Mitä voi myydä netissä? 10 älytöntä tosielämän esimerkkiä
Kun Vatikaani kirjoitti Jeesuksen nimen väärin
Tähän kohtaan sopii klassinen ”sinulla oli vain yksi homma” -lausahdus. Sillä jos Vatikaanin jotain pitäisi osata, niin se on kultapoikansa Jeesuksen nimen kirjoittaminen oikein. Mutta ei.
Vuonna 2013 Vatikaani halusi kunnioittaa paavi Franciscuksen paaviuden alkamista suurella eleellä. Italian valtion rahapajasta tilattiin sarja kulta-, hopea- ja pronssimitaleita, joissa oli kuvattuna Jeesus ja luki latinankielinen lause, joka oli aikoinaan inspiroinut nuorta Jorge Mario Bergogliota ryhtymään paaviksi.
Mitaleita myytiin Pietarinkirkon aukiolla sijaitsevassa Vatikaanin kustantamossa, mutta ei kovinkaan kauaa. Kaikki 6200 mitalia vedettiin nopeasti pois, kun niissä huomattiin kiusallinen kirjoitusvirhe.
Mitä ihmettä rahapajassa oli tapahtunut, että hankalia sanoja sisältävä VIDIT ERGO JESUS PUBLICANUM ET QUIA MISERANDO ATQUE ELIGENDO VIDIT, AIT ILLI SEQUERE ME oli muuten saatu nappiin, mutta JESUS oli mokattu? Mitaleissa luki LESUS. Kirjoitus- ja painovirhe huomattiin vasta, kun neljä mitalia oli jo myyty. Minkähänlaisiin hintoihin nuo mitalit vielä joskus nousevat?
Lue myös: 10 asiaa, joita Vatikaani salainen arkisto huhujen mukaan piilottelee
Yhden kirjaimen puuttuminen johti konkurssiin
Taylor & Sons oli kukoistava insinööritoimisto Cardiffissa, Walesissa, kunnes se tarkoituksenmukaisesti ajettiin konkurssiin. Kirjoitusvirheen vuoksi.
Perheyritys oli toiminut menestyksekkäästi jo 124 vuoden ajan eikä tulevaisuus näyttänyt miltään muulta kuin valoisalta. Mutta sitten vuonna 2009 kaikista brittiyrityksistä kirjaa pitävä virasto Companies House listasi Taylor & Sonsin konkurssikypsäksi ja suljettavaksi.
Katastrofi oli valmis: asiakkaat peruivat tilauksiaan, sopimukset mitätöitiin ja tavarantoimittajat eivät enää myöntäneet luottoa. Mikä pahinta, Taylor & Sonsin toimitusjohtaja oli lomalla kriisin alkaessa, mikä iski viimeisenkin naulan arkkuun, sillä asiakkaat ja yhteistyökumppanit luulivat hänen paenneen maasta yrityksen kaatuessa.
Taylor & Sons joutui pistämään lapun luukulle simppelin kirjoitusvirheen vuoksi ja 250 ihmistä jäi työttömäksi.
Koko ikävä tapahtumasarja ja yrityksen alasajo johtuivat Companies Housen virkailijan kirjoitusvirheestä. Hänen oli ollut tarkoitus listata konkurssivalmiiksi yritykseksi Taylor & Son -niminen firma. Kyseessä oli siis yhden s-kirjaimen ero.
Matka kävi oikeuteen, jossa Companies House todettiin täysin syylliseksi menestyneen yrityksen kaatumiseen ja se määrättiin maksamaan jo likvidoidulle Taylor & Sonsille 8,8 miljoonaa puntaa (noin 10,3 miljoonaan euroa) vahingonkorvauksina.
Lue myös:
Ihminen voi kadota monista syistä, mutta yleensä tapahtumiin saadaan jonkinlainen vastaus. Joskus hävinneen kohtalo jää kuitenkin selvittämättä, kuten on käynyt näissä kymmenessä katoamismysteerissä.
Monet katoamiset selviävät hyvinkin nopeasti, mutta joskus laajoista ja vuosikymmeniä kestävistä etsinnöistä huolimatta henkilöä ei ikinä löydetä.
Toisinaan katoamisiin liittyy erittäin kummallisia piirteitä, varsinkin jos kyseessä on useamman ihmisen katoaminen samanaikaisesti. Ja tällaiset joukkokatoamismysteerit ovat Listafriikki.com:n aiheena tänään. Miten voi olla mahdollista, että kymmenittäin, jopa sadoittain, ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset katoamismysteerit voit lukea tästä:
10 selvittämätöntä, usean ihmisen katoamismysteeriä – osa 1
USS Cyclops
USS Cyclops oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä hiilenkuljetusalus, joka suoriutui mallikkaasti palveluksestaan Euroopan rannikkovesillä. Mutta keväällä vuonna 1918 se katosi jäljettömiin ollessaan kuljettamassa aseita Brasiliasta Baltimoreen. Maaliskuun 3. päivänä alukseen oltiin yhteydessä, kun se matkasi Barbadoksen ohi. Sen koommin laivaa ei nähty.
Sen mukana katosi yli 300 matkustajaa ja miehistön jäsentä. USS Cyclopsilta ei ikinä lähetetty hätäkutsua eikä radioviesteissä ollut mainintaa huonosta säästä tai mistään ongelmista. Tapauksesta tekee erityisen kummallista se, että tuon koko luokan (165 metriä pitkä ja 20 metriä leveä) aluksen haaksirikosta tai myrskyisän sään aiheuttamasta tuhosta ja uppoamisesta jää yleensä puun pirstaleita kellumaan mereen. Mitään kappaleita ei kuitenkaan koskaan löydetty.
Kukaan ei tiedä missä laiva on, tai mikä sen ja matkustajien katoamisen aiheutti. Syyttävä sormi on osoittanut pahamaineiseen Bermudan kolmioon, ja toisille se on riittänyt selitykseksi. Muut teoriat eivät anna sen selvempää vastausta, sillä ilmoille on viimeisen vuosisadan aikana heitelty niin avaruusolennot kuin merihirviö Kraken.
Tai ehkä merellä vain kehittyi jättimäinen aalto, joka imaisi aluksen kokonaan syvyyksiin. Etsintöjä kuitenkin tehdään edelleen, sillä kadonneiden perheet eivät saa rauhaa. Kehittyneillä merenpohjan tutkimusvälineillä USS Cyclopsin mysteeri saattaa vielä jonain päivänä ratketa.
Lue myös: 10 salaperäistä kryptidiä, jotka olivatkin totta
Muinaiset pueblot
Yhdysvaltain lounaisosissa, nykyisten Utahin, Coloradon, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueella, kukoisti reilun 2500 vuoden ajan yksi merkittävimmistä ja sivistyneimmistä pohjoisamerikkalaisista kulttuureista. Kansaa kutsutaan navajonkielisellä anasazi-nimellä, joka tarkoittaa ”vanhaa vihollista”.
Nykyisin elävät pueblot, jotka oman perimätietonsa mukaan ovat anasazien jälkeläisiä, pitävät nimitystä loukkaavana, joten emme sitä tässä käytä. Viittaamme kansaan muinaisina puebloina.
Jo 1500 vuotta eaa. muinaiset pueblot rakensivat asumuksiaan kanjonien jyrkänteille, joissa ne ovat säilyneet lähes täydellisessä kunnossa tähän päivään saakka. Hiekkakivestä rakennetut kylät olivat monimutkaisia rakennelmia, jotka sisälsivät observatorioita tähtitieteilijöille ja jopa viisikerroksisia taloja kansan johtajille. Monet muinaisten pueblojen linnoista olivat muuten suurimpia pohjoisamerikkalaisia rakennuksia 1900-luvulle saakka.
Mitä tuolle kansalle sitten tapahtui? Aivan 1200-luvun lopulla he vain katosivat. Upeat kaupungit jäivät tyhjiksi, ja laajalle levittäytynyt heimo hävisi tuhkana tuuleen.
Syyksi on epäilty kansojen välisiä sotia ja maan lounaisosaa kyseisen vuosisadan lopulla piinannutta kuivuutta. Teorioita on esitetty myös heimon sisäisistä ristiriidoista ja kannibalismista. Mikään ei kuitenkaan ole tyydyttävästi selittänyt sitä, miksi sadat erilliset yhteisöt katosivat yhtäaikaa.
Ja jos yhteisöjen jäsenet lähtivät olosuhteita pakoon, miksi kukaan ei palannut? Villeimpien teorioiden mukaan pueblot olivat tulleet alunperin avaruudesta ja palasivat lopulta jonkinlaisen portaalin kautta ”kotiin”. Muinaiset astronautit -teoriaan uskovien mielestä kansan kiinnostus tähtitieteeseen, korkea sivistyksen taso ja kylien alueille piirretyt geoglyfit ovat kiistattomia merkkejä maan ulkopuolisesta alkuperästä. Nykypäivän pueblojen mukaa esi-isät vain jättivät asuinalueensa ja levittäytyivät muualle.
Monet muutkin alkuperäiskansat ovat kertoneet olevansa tämän korkeakulttuurin perillisiä. Mitään ei ole kuitenkaan arkeologisissa tai geneettisissä tutkimuksissa pystytty todistamaan. Muinaiset pueblot vain hävisivät. Syy: tuntematon.
Igualan opiskelijat
Kuva: Candelario Gomez Lopez | Pixabay
Eräänä syyskuisena yönä vuonna 2014 noin 100 yliopisto-opiskelijaa oli matkalla Mexico Cityssä järjestettävään mielenosoitukseen. Opettajaopiskelijat olivat Igualan kaupungissa takavarikoineet eräältä bussiyhtiöltä viisi linja-autoa käyttöönsä, mutta se oli ilmeisesti paikallinen tapa, joten yhtiö tai virkavalta eivät liiemmin välittäneet pikku rötöksestä. Eräällä bussipysäkillä opiskelijat joutuivat kuitenkin sanaharkkaan poliisien kanssa, ja nämä alkoivat seuraamaan linja-autoja avaten tulen niitä kohti.
Takaa-ajon päätyttyä poliisi otti haltuun 43 opiskelijaa, joita ei enää tuon illan jälkeen nähty. Rikostutkijat ovat pystyneet melko luotettavasti yhdistämään kolmet eräältä kaatopaikalta löytyneet jäänteet kahteen kadonneeseen opiskelijaan, mutta sataprosenttisen varmoja asiasta ei olla.
Meksikon hallituksen virallisen lausunnon mukaan paikallinen poliisi kidnappasi opiskelijat, luovutti heidät huumejengin haltuun, minkä jälkeen jengiläiset tappoivat heidät ja polttivat ruumiit. Kansainväliset tahot ja kadonneiden opiskelijoiden perheet ja ystävät ovat vahvasti eri mieltä Meksikon hallituksen kanssa.
Perheiden mielestä opiskelijat on teljetty säilöön armeijan parakkeihin. Vuonna 2015 katoamista tutkimaan tuotiin kansainvälinen erikoisryhmä, mutta eri mielipide hallituksen kanssa johti hyvin vihamieliseen vastaanottoon ja suoraan uhkailuun, joten tutkimus tyssäsi heti alkuunsa.
Lukuisia kartellien jäseniä on ollut tapauksen johdosta pidätettyinä ja monia oikeusistuimen virkamiehiä on pistetty vaihtoon korruption vuoksi, mutta kadonneiden opiskelijoiden kohtalo ei vain ole selvinnyt.
Kylä Anjikuni-järven rannalla
Anjikuni-järvellä, Kanadan pohjoisessa Nunavutin provinssissa, asui vielä 1900-luvun alussa inuiittiyhteisö, joka oli tuttu alueella käyneille turkismetsästäjille. Usein metsästäjät pysähtyivät lepäämään tai haukkaamaan jotain syötävää ystävällisessä, muutaman kymmenen asukkaan kylässä.
Inuiitit elättivät itsensä kalastamalla ja kävivät saaliillaan kauppaa myös ulkopuolisten kanssa. Vuonna 1930 turkismetsästäjä Joe Labelle oli jälleen saapumassa Anjikuni-järvelle tervehtimään sen asukkaita, mutta löysikin kylän aavemaisen tyhjänä.
Labelle kiinnitti huomiota kummallisiin yksityiskohtiin: sammuneiden nuotioiden päällä roikkui hiiltyneitä lihan paloja, asumuksissa oli kesken jääneitä ompeluksia, joista roikkui neuloja, ja lähistöllä oli puun runkoon sidottuna kaksi nälkiintynyttä rekikoiraa. Kaikki vaikutti siltä, että asukkaiden oli tarkoitus palata takaisin.
Majoissa oli suuret määrät ruokaa, aseita ja vaatteita, jotka asukkaat olisivat ehdottomasti ottaneet mukaansa pitkälle matkalle tai muuttaessaan – etenkin Pohjois-Kanadan ankarassa talvessa. Mitään merkkejä väkivallasta ei myöskään ollut nähtävillä.
Labelle lähti kylästä peloissaan, ja ihmisten ilmoille päästessään ilmoitti katoamisesta Kanadan ratsupoliisille. Tutkiessaan hylättyä kylää tarkemmin viranomaiset tekivät hyytävän löydöksen: kylän hautausmaa oli kaivettu siististi tyhjäksi; kivet oli nostettu huolellisesti kasoihin hautojen viereen. Miksi näin oli tehty?
Laajat etsinnät eivät kuitenkaan koskaan tuottaneet tulosta. Niin elossa olleet kyläläiset kuin haudoista kaivetut esi-isätkin olivat hävinneet.
Joidenkin mukaan tarina Anjikuni-järven katoamisesta on urbaanilegenda, jota on ruvettu kertomaan totena vuonna 1959 julkaistun, fiktiivisen Stranger Than Science –kirjan mukaan. Kirjassa kerrotaan inuiittiheimon mystisestä katoamisesta, johon liittyi myös ratsupoliisien näkemiä outoja valoja järven yllä.
Kyläläisten katoamisesta oli kuitenkin marraskuussa 1930 kirjoitettu lehtiartikkeli, jossa Labelle kertoo veret seisauttaneesta kokemuksestaan autiossa inuiittikylässä. Enää on mahdoton saada selville, onko tarina totta vai ei. Se, ja samalla kadonneen heimon kohtalo, jää ikuiseksi mysteeriksi.
Malaysian Airlinesin lento 370
Maaliskuun 8. päivänä vuonna 2014 mediat ympäri maailman alkoivat uutisoida Malaysian Airlines -lentoyhtiön matkustajakoneen mystisestä katoamisesta. Boeing 777 -mallinen lentokone lähti Kuala Lumpurista, Malesiasta, kohti Kiinan Pekingiä kyydissään 227 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä.
Koko maailma oli järkyttynyt; miten tuon kokoinen lentokone voi nykypäivänä kadota ilman tunnettua syytä tai tietoa sen olinpaikasta.
Sen verran tutkat ovat kertoneet, että kone kääntyi alle tunti nousun jälkeen jyrkästi lentoreitistä päinvastaiseen suuntaan. Hieman aiemmin koneesta oltiin oltu yhteydessä vietnamilaiseen ilmavalvontayksikköön, ja kaikki oli vaikuttanut olevan kunnossa.
Tuon jälkeen koneeseen ei saatu yhteyttä, mutta ohjaamon automaattinen paikannuslaite lähetti signaalia seurantasatelliittiin aina aamuyhdeksään saakka. Kaikesta päätellen kone jatkoi lentoaan Intian valtameren yllä, kunnes siitä loppui yksinkertaisesti polttoaine. Mutta mitä sitä ennen tapahtui?
Nousiko koneessa kapina? Olivatko varastetuilla passeilla matkustaneet kaksi turvapaikanhakijaa terroristeja? Syttyikö ruumassa olleista litium-pattereista tulipalo? Nämä kaikki teoriat on esitetty, mutta tutkimuksissa kumottu. Myös miehistön epäily on viety virallisissa tutkimuksissa päätökseen. Lentäjän kotona olleesta lentosimulaattorista löydettiin poikkeavaa reittiä vastaava lentorata, mutta toisaalta myös lukuisia muita harjoituksia, eikä mikään hänen elämässään viitannut itsemurha- ja joukkomurha-aikeisiin.
Tätä katoamismysteeriä on tietenkin tutkittu lukemattomien eri asiantuntijoiden toimesta. Koneen jyrkkä kääntyminen pois lentoreitiltä on eksperttien mukaan täytynyt tehdä manuaalisesti eikä autopilotilla, samoin kuin radiovastaanotin on todennäköisimmin laitettu pois päältä, kuin että se olisi mennyt äkillisesti epäkuntoon.
Malesian hallituksen virallinen kanta on se, että lentokoneessa koettiin happikato, joka tainnutti jokaisen koneessa olleen. Tässä teoriassa autopilotti olisi jatkanut matkaa polttoaineen loppumiseen saakka, miehistön ja matkustajien pysyneen tajuttomina koko sen ajan. Jo vuosia kestäneissä etsinnöissä ei ole löydetty kuin muutamia lentokoneen palasia, ja nekin tuhansien kilometrien päässä oletetusta putoamispaikasta. Ne eivät siis ole tarjonneet kysyjille mitään vastauksia.
Tuorein etsintäoperaatio alkoi muutama viikko sitten helmikuun 25. päivänä. Saa nähdä saadaanko tähänkään katoamismysteeriin ikinä selvyyttä.
Lue listan ensimmäinen osa: 10 selvittämätöntä, usean ihmisen katoamismysteeriä – osa 1
Lue myös:
Ihmisen katoaminen on aina äärimmäisen ikävä tilanne. Joskus hävinneen kohtalo jää selvittämättä, kuten on käynyt näissä kymmenessä katoamismysteerissä.
Monet katoamiset selviävät hyvinkin nopeasti, mutta joskus laajoista ja vuosikymmeniä kestävistä etsinnöistä huolimatta henkilöä ei ikinä löydetä.
Toisinaan katoamisiin liittyy erittäin kummallisia piirteitä, varsinkin jos kyseessä on useamman ihmisen katoaminen samanaikaisesti. Ja tällaiset joukkokatoamismysteerit ovat Listafriikki.com:n aiheena tänään. Miten voi olla mahdollista, että kymmenittäin, jopa sadoittain, ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä?
Tässä siis kymmenen selvittämätöntä, useamman ihmisen yhtäaikaista katoamista. Onko sinulla teorioita? Nyt kaikki oman elämänsä salapoliisit, laittakaahan aivonystyrät liikkeelle!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset katoamismysteerit voit lukea tästä:
Kuin tuhkana tuuleen: 10 selvittämätöntä, usean ihmisen katoamismysteeriä – osa 2
Sodderin perheen lapset
Fayettevillessä, Yhdysvalloissa, asuneen Sodderin perheen lapsien katoamismysteeri nostattaa niskavillat pystyyn.
Jennie ja George Sodder sekä heidän yhdeksän lastaan menivät rauhaisasti nukkumaan jouluaattona vuonna 1945. Joulupäivän aamu oli kuitenkin erilainen kuin oli suunniteltu: perheen talo oli palanut poroksi ja vanhempien lisäksi vain neljä lasta oli päässyt ajoissa ulos. Viittä lapsista, iältään 5-14 vuotiaita, ei ole nähty sen koommin.
Ihmetteletkö sanavalintaa?
Aluksi kaikki tietysti olettivat, että lapset olivat menehtyneet tulipalossa. Palokuntakin tuli ajankohdan vuoksi tutkimaan tuhoa vasta muutaman päivän kuluttua, sillä mitään ei enää ollut tehtävissä. Mutta kun aikaa kului, alkoi tapauksesta tulla esiin omituisia yksityiskohtia.
Kohtalokkaana yönä ennen tulipalon syttymistä Jennie-äiti oli herännyt katolta kuuluneeseen voimakkaaseen paukahdukseen ja sitä seuranneeseen pyörimisääneen. Hieman tuota aiemmin, juuri puolen yön jälkeen, joku oli soittanut taloon pilasoiton.
Outoudet jatkuivat tulipalon jo sytyttyä, sillä kun isä-George yritti kiivetä pelastamaan lapsiaan yläkerran ikkunan kautta, oli tikkaat siirretty 20 metrin päähän niiden normaalista säilytyspaikasta. Myöhemmin pihamaalta löytyi napalmipommin jäänteitä, vaikka virallisessa tutkimuksessa tulipalon syyksi ilmoitettiin sähkövika.
Raunioista ei ikinä löytynyt viiden lapsen jäänteitä, vaikka asiantuntijalausuntojen mukaan palo ei kestänyt tarpeeksi kauaa eikä palanut tarpeeksi kuumana, jotta ihmisluut olisivat tuhoutuneet kokonaan.
Sodderit uskoivat jonkun napanneen lapset, eivätkä vanhemmat koskaan lopettaneet heidän etsimistään. Palkattu yksityisetsivä seurasi tuloksetta jokaista ilmoitettua havaintoa. Ja niitähän riitti. Silminnäkijähavaintoja ja johtolankoja sateli Soddereille paljon vielä vuosikymmeniä tapauksen jälkeen.
Jotkut ovat arvailleet, että lapset saatettiin napata kostona Georgen, italialaisen maahanmuuttajan, negatiivisista ja äänekkäistä kommenteista koskien Italian jo tapahtuma-aikaan kuollutta fasistijohtajaa Benito Mussolinia. Mafian osuuttakaan tapahtuneeseen ei jätetty pois laskuista.
Sodderin lasten kohtalo ei ole kuitenkaan koskaan selvinnyt.
Lentue 19
Lentue 19 oli viiden Yhdysvaltain laivaston pommikoneen muodostama ryhmä, joka lähti normaalille harjoituslennolleen Floridasta Bahamalle joulukuun 5. päivänä vuonna 1945. Koneet tai niiden 14 lentosotamiestä eivät koskaan palanneet.
Radion välityksellä koneiden pilottien kommunikointia pystyttiin kuuntelemaan, ja keskusteluista välittyi huoli joidenkin lentueen koneiden kompassien toimimattomuudesta. Kadonneeksi partioksi kutsuttu ryhmä havaitsi myös sään huonontuneen, mikä entuudestaan hankaloitti koneiden pitämistä kurssissa ja oikeassa lentoasennossa.
Lentuetta johtanut pilotti Charles C. Taylor arveli ryhmän lentäneen koko ajan väärään suuntaan, ja päätti ottaa suunnaksi idän. Hän uskoi lentueen olleen jossain päin Meksikonlahden yläpuolella, vaikka todellisuudessa he olivat koko ajan olleet oikeassa suunnassa Atlantilla.
Erityisen outoa asiasta teki se, että vaikka osa piloteista oli täysin eri mieltä Taylorin kanssa, tekivät he kuten tämä sanoi. Kukaan ei myöskään vaihtanut radiotaan hätätaajuudelle tai kytkenyt kehotuksista huolimatta päälle ZBX-vastaanotinta, jonka avulla lentue olisi pystynyt suuntaamaan kohti laivaston maalla sijaitsevia lennonjohtotorneja.
Viimeinen, mitä lentueesta kuului, oli viesti: ”Kaikki koneet nipussa. Ellei pian näy maata, joudumme tekemään pakkolaskun mereen. Polttoaine on lopussa.”. Ja siinä se.
Laivasto aloitti heti massiiviset etsinnät, joihin muun muassa osallistui putoamisaluetta haravoimaan lähetetyt kaksi lentovenettä. Niistä toinen katosi lentue 19:n tapaan tutkasta, eikä sitä tai 13-henkistä miehistöä enää nähty. Lähistöllä seilanneesta kauppalaivasta havaittiin tulipallo taivaalla ja öljyläikkiä meressä niihin aikoihin kun lentovene katosi.
Lentue 19:nen viittä konetta, lentovenettä tai koneissa olleita 27 sotilasta ei ole löydetty, laivaston laajoista etsinnöistä huolimatta.
Roanoken siirtokunta
Roanoken siirtokunnan katoaminen vuonna 1587 on ehkä yksi kuuluisimmista joukkokatoamisista. Kuvernööri ja tutkimusmatkailija John Whiten johtama siirtokunta oli yksi ensimmäisistä englantilaisten pysyvistä asutuksista Pohjois-Amerikassa. Roanoken saari sijaitsee nykyisen Pohjois-Carolinan osavaltion rannikolla.
Palatessaan Euroopasta tarvikkeidenhakumatkalta, löysi White miehistöineen reilun 100 hengen siirtokunnan täysin autiona. Paikalta löytyi yksi luuranko ja puun runkoon kaiverrettu sana CROATOAN. Kaiverrus sai monet epäilemään, että asukkaat olivat joutuneet lähistöllä asuneen croatoanheimon hyökkäyksen kohteeksi.
Toisaalta rannikolla oli myös samanniminen saari, jolle asukkaat olivat mahdollisesti lähteneet, sillä siirtokunnassa oli puhuttu muuttamisesta. Euroopassa syttyneen sodan vuoksi White oli viipynyt matkallaan kolme vuotta, mikä oli aiottua paljon pidempään.
Ehkä asukkaat olivat kyllästyneet odottamaan ja lähteneet yrittämään merimatkaa naapurisaarelle riittämättömillä aluksilla. Kuka tietää, vaikka he olisivat päättäneet seilata takaisin Eurooppaan ja kadonneet Atlantin hyytäviin aaltoihin.
White ei koskaan päässyt tarkistamaan Croatoan saarta, sillä hänen oli ikävästä tilanteesta johtuen lähdettävä välittömästi takaisin vanhalle mantereelle.
On myös spekuloitu sillä mahdollisuudella, että siirtokunnan väki olisi lyöttäytynyt yhteen croatoankansan kanssa ja siirtynyt asumaan sisämaahan Lumber-joen varrelle. Joidenkin tutkijoiden mukaan alueella edelleen asuvat lumbeet ovat croatoaneiden ja englantilaissiirtolaisten jälkeläisiä.
Dahlsjön tapaus
Sitten mennään länsinaapuriimme Ruotsiin. Heinäkuun 29. päivänä vuonna 1965 neljä nuorta miestä katosi Göteborgissa jäljettömiin.
Kolme heistä, Jan Dahlsjö, Kjell-Åke Johansson ja Gay Karlsson olivat ystävyksiä ja työkavereita. Perheiden mukaan miehet olivat suunnitelleet menevänsä läheiseen merenrantakaupunkiin uimaan ja telttailemaan, mutta viimeinen varma havainto heistä on tuolta sateiselta katoamisaamulta, kun he lähtivät Göteborgista sinisellä Volvolla.
Sattumaa tai ei, niin Göteborgissa katosi samana päivänä neljäskin nuori mies, tukholmalainen Hybner Lundqvist, joka oli matkassa liftaten. Viimeinen elonmerkki hänestä on vanhemmille Göteborgin keskusrautatieasemalta lähetetty postikortti, jossa luki ”Kaikki hyvin, älkää olko huolissanne.”.
Oliko Lundqvist päätynyt samaan autoon ensin mainitun kolmikon kanssa? Sitä pidetään melko todennäköisenä skenaariona. Autoa tai miehiä ei ole löydetty, vaikka Göteborgin ympäristössä tehtiin laajoja maa- ja merietsintöjä.
Kaikista neljästä on lukuisia silminnäkijähavaintoja vuosien varrelta ja ympäri maailmaa. Karlssonin sisko on kertonut menneensä veljensä asunnolle pian tämän katoamisen jälkeen ja ovella oli ollut vastassa täysin tuntematon mies, jonka sisko myöhemmin kuvien perusteella tunnisti myös kadonneeksi ilmoitetuksi Johanssoniksi. Tuntematonta miestä ei kuitenkaan ikinä tavoitettu.
Mary Celesten miehistö ja matkustajat
Joulukuussa 1872 New Yorkista Italian Genovaan matkalla ollut Mary Celeste -laiva löytyi ajelehtimasta päämäärättömästi reilun 700 kilometrin päässä Azoreilta. Se oli nostanut purjeensa kuukautta aiemmin mukanaan 1700 tynnyrillistä alkoholia, kapteeni Benjamin Briggs, hänen vaimonsa ja 2-vuotias tyttärensä, sekä seitsenhenkinen miehistö.
Löydettäessä Mary Celeste oli hyvässä kunnossa, mutta yhtäkään ihmistä laivassa ei ollut. Aivan ensimmäisenä päätelmänä oli se, että laiva oli joutunut merirosvojen hyökkäyksen uhriksi, mutta tämä ei käynyt järkeen, sillä kallisarvoinen lasti ja miehistön varusteet olivat paikoillaan.
Kapteenin viimeinen merkintä lokikirjaan oli tehty kymmenen päivää aiemmin, eikä siinä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Lokikirjan löytyminen kuitenkin viittasi siihen, että laiva oli jätetty silmänräpäyksessä, ehkä aikeena palata, sillä kirja olisi täytynyt ottaa lähdettäessä mukaan. Ihmisten lisäksi uupui ainoastaan pelastusvene ja navigointivälineet.
Katoamisesta on toki esitetty monenlaisia arvailuja. Toisten asiantuntijoiden mukaan rahtina ollut alkoholi olisi vuotanut ja aiheuttanut räjähdysvaaran, minkä vuoksi miehistö oli nähnyt parhaaksi poistua. Tai ehkä veden päällä liikkuva tornado eli vesipatsas oli pyyhkäissyt kaikki Atlantin kuohuihin. Tuoreimman teorian mukaan laivan hajonnut vesipumppu oli johtanut kapteenin hätäiseen päätökseen jättää alus Azorien jo siintäessä horisontissa.
Mary Celesten miehistön selittämätön katoamismysteeri on saanut aikaan myös villejä salaliittoteorioita alkaen kummituksista, ja päättyen avaruusolentojen suorittamaan kidnappaukseen.
Lue myös:
Oudoimmat
Vuosien vankeustuomio väärästä ennustuksesta: Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 2
Rangaistus rikoksen mukaan – nyt on luvassa hieman erilaisia kakkuja, kun listataan Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista; tai jossain kohtaa ei rikoksesta laisinkaan.
Kun kyse ei ole esimerkiksi vakavasta henkirikoksesta, vaan sen sijaan pienistä rötöksistä, tällöin tuomareiden antamat luovat tuomiot voivat toimia itse asiassa paljon paremmin.
Tämä seuraava lista tulee siis sisältämään alusta loppuun saakka mitä erilaisimpia rangaistuksia, jotka tuomarit ovat langettaneet syyllisille. Vaikka niille on pääasiassa syytä nauraa, ovat ne pienen pohdinnan jälkeen hyvin opettavaisia.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista tuomiota voit lukea tästä:
Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 1
Valamiehen Facebook-kaveripyyntö johti vankeustuomioon
Yhdysvalloissa oikeudenkäynteihin valitaan valamiehistö tavallisista kansalaisista. Valamiehistön tehtävänä on seurata oikeudenkäyntiä äärimmäisen tarkalla silmällä ja sen jälkeen muodostaa päätös siitä, onko syytettynä oleva henkilö syyllinen vai syytön.
Luonnollisestikaan valamiehistön jäseniltä ei hyväksytä minkäänlaista puolueellisuutta. Tähän liittyen Floridan osavaltiossa käydyssä oikeudenkäynnissä valamiehenä toimineen 29-vuotiaan Jacob Jockin päätös lähettää Facebook-kaveripyyntö syytetylle kävi hänelle pitkän kaavan kautta kalliiksi, sillä tuomari Nancy Donellan päätti tuomita hänet kolmeksi päiväksi vankeuteen oikeuden halventamisesta.
Ensiksi tuomari siirsi Jockin sivuun valamiehistöstä, kun syytetyn asianajaja oli kertonut asiakkaansa vastaanottamasta kaveripyynnöstä. Asia olisi jäänyt tähän, mutta tuomarin ratkaisun jälkeen Jock oli tuuletellut julkisessa Facebook-postauksessaan pääsyään pois valamiehistöstä, mikä sai tuomarin raivostumaan. Kun siihen päälle lisättiin vielä se, että Jock oli myös myöhästellyt oikeudenkäynnistä, päätti tuomari toimittaa Jockin vankilaan.
Jock yritti selittää toimiaan kaveripyynnön suhteen sillä, että valamiehistöä valittaessa hän oli päättänyt käydä katsomassa, olisiko hänellä ja syytetyllä yhteisiä ystäviä. Syytetyn profiilia tutkiessaan Jock oli omien sanojensa mukaan painanut vahingossa ”Lähetä kaveripyyntö” -painiketta. Sen sijaan tekemäänsä tilapäivitykseen Jockilta ei löytynyt selityksiä, vaan selitysten sijaan hän kertoi olettaneensa, ettei kyseessä olisi niin iso juttu.
Ken aasilla ratsastaa…
Kuva: Ansgar Scheffold | Pixabay
Syyskuuhun 2019 saakka tuomarina Ohion osavaltiossa toiminut Michael A. Cicconetti tuli urallaan tunnetuksi varsin epätavanomaisista tuomioistaan. Hän muun muassa tuomitsi 35 kissanpentua metsään hylänneen naisen viettämään yön lumisessa metsässä, polkypyörävaras vietti kymmenen päivää pyöräillen hyväntekeväisyyden eteen ja sika-huutoa poliisien suuntaan karjunut mies joutui seisomaan kadunkulmassa 160-kiloisen sian kanssa pidellen kylttiä, jossa luki ”tämä ei ole poliisi”.
Vuonna 2003 Jessica Lange ja Brian Patrick, jotka olivat molemmat 19-vuotiaita, päättivät vandalisoida Fairport Harborin kaupungissa sijainneen Jeesus-patsaan kirjoittamalla siihen paholaiseen viittaavan numeron ”666” ja puukottamalla patsasta veitsellä. Sen seurauksena he saivat Cicconettiltä kenties kaikkein eniten huomiota herättäneen tuomion: kaksikko joutui kävelemään sunnuntaimarssissa läpi kaupungin, paikallisesta eläintarhasta lainattua aasia taluttaen, ja kantaen kylttiä, jossa luki ”pahoittelut aasimaisesta rikoksestamme”.
Tämän marssin suoritettuaan kaksikko välttyi selvästi vakavammalta tuomiolta. Tuomari kommentoi Associated Pressin mukaan antamaansa tuomiota toteamalla ”tämä on ikään kuin eräänlaista omantunnon ruoskintaa”.
Henkkarit jäivät kotiin
Yhdysvaltain kansalainen Briseira Torres on oiva esimerkki poliisien suorittamasta profiloinnista. Pahempiakin tapauksia tunnetaan (avaa vaikka televisio tai sanomalehti), mutta tämä toki oli erittäin ikävä tilanne Glendalessa, Arizonassa, asuneelle Torresille ja hänen läheisilleen.
Torresin ”rikos” oli se, ettei hänellä ollut henkilöllisyystodistusta mukanaan, kun hän oli hakemassa teini-ikäiselle tyttärelleen tilaamaansa passia. Hänellä oli mukanaan syntymätodistus, mutta virkailija oletti sen olevan väärennetty. Torres pidätettiin, koska hänen arveltiin olevan laiton maahanmuuttaja. Vaikka poliisiasemalle saatiin pidätyksen jälkeen toimitettua naisen ajokortti, luuli virkavalta myös sen olevan väärennetty.
Torresia pidettiin vankilassa yli neljä kuukautta odottamassa oikeudenkäyntiä. Koska väärennös on Arizonassa erittäin vakava rikos ja lisäksi naisen oletettiin olevan Yhdysvalloissa laittomasti, oli hän lain edessä samalla tasolla kuin murhaajat, joten mitään mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan ei ollut.
Kun karmea virhe lopulta saatiin korjattua, ei anteeksipyyntöjä herunut. Torres sen sijaan ”sai” aloittaa elämänsä rakentamisen uudelleen menetettyään asuntonsa ja työpaikkansa.
Vankeustuomio väärästä ennustuksesta
Kuva: Angelo Giordano | Pixabay
Kuusi italialaista tutkijaa todettiin vuonna 2012 syyllisiksi lukuisiin kuolemantuottamuksiin. Syynä ei ollut mikään, mitä he olivat tehneet, vaan se, mitä he eivät olleet tehneet.
Vuonna 2009 Etelä-Italiassa sijaitsevassa L’Aquilan kaupungissa koettiin tuhoisa maanjäristys, jossa kuoli 309 ihmistä. Myös aineelliset vahingot olivat mittavat. Noin viikon ajan ennen Richterin asteikolla 6.3:n vahvuiseksi mitattua maanjäristystä alueella oli koettu joukko pienempiä järistyksiä.
Enzo Bochi, yksi järistyksiä seuranneista geologeista, antoi julkisen lausunnon, jossa hän kertoi suuren järistyksen olevan mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Valtiojohto teki omat johtopäätöksensä ja rauhoitteli L’Aquilan asukkaita tutkijoiden antaman ennustuksen perusteella, eikä kaupunkia määrätty evakuoitavaksi.
No, pahin pääsi siis tapahtumaan ja hyvin nopeasti nousi tarve löytää syyllinen ihmishenkien menetykseen. Hallituksen johdolla kansa käänsi katseensa tutkijoihin, jotka tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen ja maksamaan lähes 7 miljoonan korvaukset. Kansainvälinen tutkijayhteisö oli kauhuissaan tuomiosta, sillä maanjäristysten ennustaminen on lähes mahdotonta; jos siihen pystyttäisiin, niin monilta katastrofeilta olisi vältytty.
Onneksi vuoden 2014 marraskuussa tuomio kumottiin ja tutkijat vapautettiin.
Kiroileminen johti kotiarestiin
Kuva: Pete Linforth | Pixabay
Kuinka monta kertaa päivässä V-sana lipsahtaa ulos huuliltasi? Onneksi siitä ei tässä maailman kolkassa seuraa mitään pahempaa kuin ehkä arvostelevia katseita. Varsinkin, jos se kajahtaa äänekkäästi jossain julkisella paikalla.
Mutta saanko esitellä Pohjois-Carolinan, jonka joissakin kaupungeissa julkisesti kiroileminen on laissa kiellettyä. Harva tämän Yhdysvaltain osavaltion asukkaistakaan on tietoisia tällaisesta lakipykälästä, sillä poliisit eivät varsinaisesti kyttää rumia puhuvia kansalaisia. Poikkeus sääntöön täytyy kuitenkin olla.
New Bernin kaupungissa asuva Wesley Force joutui vuonna 2013 olemaan kurja esimerkki vanhoillisesta laista. Force oli päätynyt sanaharkkaan paikallisessa rautakaupassa ja poliisi oli hälytetty paikalle. Forcea oli pyydetty lopettamaan F-sanan käyttö, mihin hän oli sananvapauden kannattajana vastannut: ”Minähän sanon ihan mitä v****a minä haluan”.
Voisi luulla, että pidätys olisi johtunut virkavallan vastustamisesta, mutta ei; Force sai syytteen kiroilusta. Onneksi Force ei joutunut vankilaan, vaan hänet tuomittiin kotiarestiin, joka salli ainoastaan töissä käymisen. Rangaistus ei ollut pitkä, sillä Forcen tuli pitää nilkkapantaa vain kymmenen päivän ajan, mutta silti… Kiroilun takia.
Lue ensimmäinen osa: Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista – osa 1
Lue myös:
-
Yhteiskunta1 viikko sittenSukkasunnuntai, kiirastorstai ja malkamaanantai – Mitä pääsiäisviikon päivien nimet tarkoittavat?
-
Yhteiskunta6 päivää sitten
Jeesus käveli jäällä: 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – osa 1
-
Tiede3 päivää sitten
Plasebovaikutus: 10 ymmärryksen ylittävää faktaa lumelääkkeistä – osa 1
-
Yhteiskunta4 päivää sitten
Pääsiäisen perinteet: Tyttöjä ruoskitaan hedelmällisiksi ja suklaapussieläin korvaa pupun
