Oudoimmat
Sika-, kakku- ja emusota – 10 kaikkien aikojen kummallisinta sotaa
Sota on monesti äärimmäinen ja viimeinen keino ratkaista maiden tai eri ryhmien välisiä konflikteja. Tällä listalla on kuitenkin 10 kummallista sotaa, jotka julistettiin täysin järjettömistä syistä.
Toki Listafriikki on vahvasti sitä mieltä, että sotiminen on järjetöntä touhua aina ja ihan kokonaisuudessaan. Joskus syy erimielisyyksien eskaloitumiseen on kuitenkin täysin käsittämätön ja hyvinkin mitätön tapahtuma voi toimia lähtölaukauksena sotatoimille.
Tässä siis täysin absurdeista syistä julistettuja sotia; ehkä edes suurin osa nykypäivän johtajista on hivenen fiksumpia, jotta rauha säilyisi, vaikka joku ampuisi sian tai oma jalkapallojoukkue häviäisi ottelun.
Kakkusota
Kun Meksiko itsenäistyi Espanjasta vuonna 1821, olivat ensimmäiset vuodet täynnä levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia uuden hallituksen ja vallankumouksellisten välillä.
Mexico Cityssä riehuneet sotilaalliset ryhmittymät tuhosivat tavallisten asukkaiden koteja ja liikkeitä. Yksi uhreista oli ranskalainen maahanmuuttaja herra Remontel, jonka leipomo-kahvila ryöstettiin eräänä levottomana yönä vuonna 1832. Remontel haki korvauksia ja oikeutta Meksikon hallitukselta, mutta hänen valituksensa jätettiin huomiotta.
Tuohtunut Remontel päätti viedä asian korkeammalle taholle ja kanteli kohtelustaan Ranskan kuninkaalle Ludvig Filipille. Remontelin kirje jäi vuosiksi huomioimatta, mutta kun kuningas vihdoin sai sen käsiinsä, oli valitus kuin kirsikka kakun päällä; Ludvig Filip oli jo valmiiksi turhautunut Meksikoon, joka ei ollut maksanut velkojaan Ranskalle.
Meksikoa vaadittiin pulittamaan leipuri Remontelille 600 000 peson korvaukset, vaikka kahvila oli enimmilläänkin 10 000 peson arvoinen. Meksikon hallitus ei tietenkään suostunut tähtitieteelliseen summaan, joten Ludvig Filip otti kovat keinot käyttöönsä: hän julisti sodan Meksikolle.
Lokakuussa 1838 Ranskan laivasto purjehti Meksikoon ja alkoi estää kauppalaivojen pääsyn tärkeisiin satamiin. Kun Remontelin korvausrahoja ei vieläkään kuulunut, aloitti Ranska pommitukset. Muutamissa paikallisissa yhteenotoissa kuoli noin 250 sotilasta, ja taistelut päättyivät maaliskuussa 1839 Ison-Britannian toimiessa sovittelijana.
Osana rauhansopimusta Meksiko oli pakotettu maksamaan vaaditut 600 000 pesoa Remontelille.
Sikasota
Sikasota, sika- ja perunasota, San Juanin rajakiista. Esimerkiksi näillä nimillä kutsutaan vuonna 1859 kesästä syksyyn kestänyttä Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välistä sotaa. San Juan on Washingtonin osavaltion ja Vancouverinsaaren välissä sijaitseva saari, jolla 1800-luvulla asui amerikkalaisia uudisraivaajia ja turkiskauppaa tekevän Hudson’s Bay Companyn brittiläisiä työntekijöitä. Sekä Yhdysvallat että Iso-Britannia julisti saaren omakseen.
Kahden puolen väki eli San Juanilla kuitenkin sulassa sovussa vuoden 1859 kesäkuun 15. päivään saakka. Silloin amerikkalainen maanviljelijä Lyman Cutlar huomasi ikäväkseen, että hänen perunapellollaan möyri suunnattoman iso sika, joka kaivoi ja nautiskeli satoa suu vaahdossa. Cutlar päätti ampua perunavarkaan.
Kuolleen sian brittiläinen omistaja Charles Griffin vaati korvauksia. Cutlar tarjosi 10 dollaria, joka nykyrahassa vastaa muutamaa sataa euroa, mutta Griffin halusi kymmenkertaisen summan. Koska sopimusta ei syntynyt, raportoi Griffin eripurasta brittiviranomaisille ja Cutlar oli vaarassa tulla pidätetyksi.
Yhdysvallat ei sulattanut kansalaisensa uhkailua, vaan määräsi paikalle armeijan kapteenin George Pickettin joukkojensa kanssa. Pickett julisti San Juanin kuuluvaksi Yhdysvalloille, mihin britit vastasivat lähettämällä saaren rannikolle asein varustettuja laivoja. Viikkojen ajan brittien viisi sotalaivaa ja yhdysvaltalaisten tykistö tuijottivat toisiaan täydessä valmiudessa. Tulenarka tilanne laukesi, kun brittiläinen amiraali Robert L. Baynes kieltäytyi hyökkäämästä maihin, sillä ”kahden suurvallan sota yhden sian vuoksi oli naurettavaa” – jep! Lokakuussa 1859 neuvoteltiin saaren yhteisestä miehityksestä ja järjetön sikasota tuli päätökseensä.
Sodan ainoa uhri oli tuo epäonninen, perunoita himoinnut sika.
Maailman lyhyin sota
Jotkut sodat kestävät vuosikymmeniä, toiset muutamia kuukausia ja toiset vain joitakin päiviä. Mutta Ison-Britannian ja Sansibarin välinen sota kesti 38 minuuttia. Se on historian lyhyin sota.
Sansibarin sulttaanin Hamad bin Thuwainin kuoltua elokuun 25. päivänä vuonna 1896 nousi valtaan (tai julistautui sulttaaniksi) hänen sukulaispoikansa Khalid bin Barghash eikä suinkaan brittien kannattama Hamud bin Muhammed. Bin Barghash halusi Sansibarin irrottautuvan täysin siirtomaavallan määräilystä, mikä ei tietenkään sopinut puolta maailmaa hallinneelle Iso-Britannialle.
Britit vaativat, että bin Barghashin on luovuttava vallasta, ja jos hän ei oma-aloitteisesti poistuisi palatsista, olisi tiedossa järeät toimet. Aikaa Barghashille annettiin elokuun 27. päivän aamuun saakka.
No sehän ei puolestaan sopinut bin Barghashille, joka keräsi joukkonsa kasaan ja lukittautui kuninkaalliseen palatsiin. Kun brittien ilmoittama takaraja tuli vastaan, lipui palatsin edustalle viisi sotalaivaa, joista merijalkaväki nousi maahan. Kello 09.02 britit aloittivat palatsin pommituksen (ylläoleva kuva).
Vain 38 minuutissa sulttaanin sotalaiva H.H.S Glasgow oli upotettu, noin 500 sansibarilaista – mukana sekä siviilejä että sotilaita – oli menehtynyt ja bin Barghash oli pakotettu antautumaan. Sota päättyi kello 09.40.
Khalid bin Barghash lähti maanpakoon Saksan Itä-Afrikkaan ja Iso-Britannia sai nostaa sulttaaniksi oman suosikkinsa Hamud bin Muhammedin.
Puusangosta johtuva sota
Jos vihamielisyydet kestävät lähes 300 vuoden ajan, on aivan selvää, että joukkoon mahtuu kahakoita, jotka ovat saaneet alkunsa hyvin vähäpätöisistä asioista.
Vuonna 1325 italialaiset naapurikaupungit Modena ja Bologna päätyivät sotaan tammisen ämpärin vuoksi.
Erimielisyydet johtuivat siitä, että Modenassa kannatettiin Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja Bolognassa taas paavin valtaa; kahden poliittisen ryhmittymän kamppailut olivat olleet Pohjois-Italiassa yleisiä 1100-luvulta saakka.
Modenan kaupunginjohtaja yllytti asukkaita hyökkäämään Bolognaan, ja paavi lupasi lievittää niiden bolognalaisten syntejä, jotka kävisivät kyseisen kaupunginjohtajan ja kirkon vihollisen kimppuun.
Vuorotellen modenalaiset ja bolognalaiset kävivät tappamassa toisiaan ja tuhoamassa viljelyksiä sekä tiloja. Tämä oli täysin normaalia, mutta sitten joukko modenalaisia teki jotain anteeksiantamatonta: he hiippailivat Bolognaan, varastivat kaupungin pääkaivon vieressä olleen sangon ja veivät sen ryöstösaaliina oman kaivonsa luo näytteille.
Bologna julisti oitis sodan ja marsitti kymmenien tuhansien vahvuisen armeijan Modenaan. Modenassa sotajoukko oli moninkertaisesti pienempi, mutta nopeudellaan he saivat vastattua Bolognaan iskuun. Yhteensä 2000 sotilasta menetti henkensä verisessä kamppailussa.
Tamminen sanko roikkuu muuten edelleen Modenassa, katedraalin kellotornissa, ja sen kopio on esillä voitonmerkkinä kaupungintalolla.
Karanneen koiran aloittama sota
Ei aiemmin mainittu San Juanin sika ole ainoa eläin, jonka toiminta on aiheuttanut yli äyräiden kuohuneen maiden välisen kiistan. Lokakuussa 1925 kreikkalaisen sotilaan karannut koira käynnisti ketjureaktion, jonka seurauksena yli 50 ihmistä sai surmansa.
Vuonna 1913 käydyn toisen Balkanin sodan jälkeen Kreikan ja Bulgarian välit olivat olleet vihamieliset, mutta melko vakaat. Rauha kuitenkin päättyi, kun karanneen koiransa perässä juossut, Bulgarian rajan yli päätynyt kreikkalaismies ammuttiin. Bulgaria pyysi väärinkäsitystä ja liian hätäistä toimintaa nopeasti anteeksi, mutta tuho oli jo tapahtunut.
Kreikka hyökkäsi naapurimaahan välittömästi ja miehitti useita rajan lähistöllä olleita bulgarialaiskyliä. Bulgaria puski voimalla takaisin. Väkivaltaisuudet jatkuivat kymmenen päivän ajan, kunnes Kansainliitto päätti puuttua asiaan, mutta siihen mennessä henkensä oli menettänyt yli 50 ihmistä, joista suurin osa bulgarialaissiviilejä.
Miten tärkeää onkaan pitää koiransa remmissä!?
335-vuotinen sota
Maaliskuusta 1651 huhtikuuhun 1986 jatkunut sota Alankomaiden ja Englannille kuuluvien Scillynsaarien välillä on yksi historian omituisimmista. Ehkä siksi, että kukaan ei vuosisatoihin muistanut sodan olevan käynnissä. Ja kukaan ei menettänyt henkeään.
Englannissa käytiin vuosien 1640-luvulla sisällissotaa Oliver Cromwellin johtamien parlamentaristien ja monarkiaa kannattavien rojalistien välillä. Alankomaat tuki aluksi kuninkaallisia joukkoja, mutta vaihtoi sulavasti puolta, kun Cromwell joukkoineen alkoi päästä niskan päälle. Tästä tuohtuneet rojalistit alkoivat ryöstellä hollantilaisia kauppalaivoja Englannin kanaalissa. Kamppailut kotimaassa eivät kuitenkaan sujuneet yhtä jouhevasti kuin rosvoilu merillä, joten rojalistit joutuivat pakenemaan laivastonsa kanssa maan lounaisrannikon edustalla sijaitseville Scillynsaarille.
Alankomaat näkivät kuninkaallisen laivaston ahdingossa loistavan paikan iskeä ja vaatia varastetuista lasteista korvauksia. Rojalistit eivät suostuneet, joten amiraali Maarten Tromp julisti sodan Scillynsaarille.
Parlamentaristit saavuttivat seuraavien viikkojen kuluessa voiton ja myös Scillynsaaret oli luovutettava heille. Alankomaat oli tyytyväinen lopputulokseen, ja laivasto purjehti kotiin. Amiraali Tromp kuitenkin unohti täysin peruuttaa Scillynsaaria vastaan julistamansa sodan.
Rauhaa ei ikinä solmittu, mikä tuli esille vasta vuosisatoja myöhemmin, kun Scillynsaarilla asunut historioitsija Roy Duncan tiedusteli sodan viimeisimpiä käänteitä Alankomaiden suurlähetystöstä. Suurlähettiläs matkasi mitä pikimmiten Scillynsaarille allekirjoittamaan rauhansopimuksen ja pahoitteli paikallisille iäisyyden jatkunutta sodanuhkaa, jota kukaan ei ollut edes muistanut.
Jalkapallosota
”Se on vain urheilua”, tavataan sanoa. Omaa seuraansa tai maajoukkuettaan jossain lajissa fanaattisesti kannattavalle on turha sanoa niin. Erityisesti jalkapallo aiheuttaa kannattajissa äärimmäisiä tunteita, jotka voivat johtaa mellakoihin ja tappeluihin vastustajajoukkueen fanien kanssa.
Vuonna 1969 kannattajien väliset kahakat lähtivät totaalisesti lapasesta, kun Honduras ja El Salvador kamppailivat pääsystä seuraavan vuoden jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin.
Mutta pohjalla oli poliittistakin vääntöä: satoja tuhansia elsalvadorilaisia oli 60-luvun aikana muuttanut Hondurasiin, mutta suurten plantaasiyrittäjien painostuksesta maan hallitus otti siirtolaisten viljelysmaat haltuunsa. El Salvadorissa ei pidetty omiensa kohtelusta ja maiden väliset suhteet olivat kireät.
Sitten tulivat karsintaottelut. Honduras voitti ensimmäisen osan, El Salvador toisen ja kolmas, neutraalilla maaperällä Meksikossa pelattu ottelu päättyi jatkoajalla El Salvadorin voittoon. Fanit tappelivat koko karsintasarjan ajan, mutta väkivaltaisuudet olivat kärjistyneet 14. heinäkuuta pelatun viimeisen osaottelun alla, ja varsinkin Hondurasissa asuvat elsalvadorilaiset joutuivat sankoin joukoin pahoinpidellyiksi.
Heti samana päivänä, viimeisen pelin jälkeen, El Salvador katkaisi diplomaattiset suhteensa Hondurasiin, ja muutamaa viikkoa myöhemmin sen armeija hyökkäsi naapurimaahan myös ilmasta käsin pommittaen puolustukselle tärkeitä kohteita. Honduras vastasi hyökkäykseen nopeasti ja veristä sotaa ehdittiin käydä neljä päivää, kunnes Amerikan valtioiden järjestö, OAS, sai neuvoteltua maiden välille tulitauon. Sodassa kuoli yhteensä lähes 3000 ihmistä.
El Salvador tippui vuoden 1970 jalkapallon MM-kisoissa ensimmäisellä kierroksella hävittyään kaikki kolme otteluaan.
Suuri emusota
Vaikka tällä listalla on käsitelty muutama eläimen toiminnasta kipinän saanut sotilaallinen konflikti, on Australiassa käyty suuri emusota varmasti maailman ainoa sota, jossa osapuolet ovat olleet eri lajia.
Vuonna 1932 hyvin pienellä alueella Länsi-Australiassa emupopulaatio oli arvioiden mukaan kasvanut noin 20 000 yksilön kokoiseksi, ja linnut hakeutuivat kuuman kesän vuoksi maatiloille etsimään vettä ja syötävää.
Sekä viljelykset että kaniinit loitolla pitäneet aidat kokivat suurten lintujen jaloissa tuhoja, joten epätoivoiset maanviljelijät pyysivät hallitukselta apua kutsumattomien vieraiden häätämiseksi. Valtiojohto vastasi yllättävällä tavalla: julistamalla sodan emuja vastaan.
Puolustusvoimat lähetti konekiväärein varustautuneen iskuryhmän maan länsiosaan, jossa jahti alkoi marraskuun alussa. Majuri G. P. W. Meredithin johtama joukko sai kuitenkin nopeasti tuta emujen ylivoiman. Vaikka lintuja yritettiin paimentaa suuriin laumoihin, eivät nämä lähes 50 kilometrin tuntivauhtia pinkovat nopsajalat olleet helppoja kohteita. Emut saattoivat saada konekiväärien luodeista osumia, mutta jatkoivat silti pahastikin haavoittuneina pakoon. Arvioiden mukaan emuja saatiin tapettua enimmilläänkin muutama sata.
Sotilaat jatkoivat jahtiaan viikon verran, mutta yllättävät vesisateet ja uskomattoman sisukas vastapuoli saivat Meredithin joukkoineen luovuttamaan. Hallitus määräsi vielä samassa kuussa uuden yrityksen, jossa armeijan joukot onnistuivat edellistä hieman paremmin, mutta lopulta emut julistettiin voittajiksi. Meredith koki tarpeelliseksi mainita, että yksikään hänen miehistään ei loukkaantunut operaatiossa.
Vuosien 1945 ja 1960 välillä Länsi-Australiassa tapettiin lähes 300 000 emua, mutta siitäkin huolimatta Australian emukanta voi hyvin, eivätkä linnut tietojen mukaan kanna kaunaa maan hallitukselle.
Sota Jenkisin korvasta
Ison-Britannian ja Espanjan välit Karibianmerellä ja Amerikan mantereella olivat 1700-luvun alussa olleet jo pitkään menossa kohti kiehumispistettä. Maat olivat solmineet vuonna 1713 Utrechtin rauhan, ja sopineet orjien ja tavaroiden kuljetuksesta Amerikkaan, mutta molemmat epäilivät toisiaan sopimusrikkomuksista.
Sotaan tarvittiin vain yksi laukaiseva tekijä. Ja se oli brittiläisen kauppalaivan kapteenin Robert Jenkinsin korva.
Vuonna 1738 Jenkins marssi Britannian parlamentin alahuoneen eteen ja esitteli oman, seitsemän vuotta aiemmin irti leikatun korvansa. Korva oli luonnollisesti melko heikossa kunnossa. Jenkins kertoi espanjalaisten rannikkovartijoiden vallanneen hänen laivansa, ryöstäneen lastin ja leikanneen samassa rytäkässä hänen korvansa.
Jenkinsin mädäntynyt korva oli viimeinen niitti, ja Iso-Britannia julisti sodan Espanjaa vastaan.
Taistelut alkoivat espanjalaisen Floridan ja brittiläisen Georgian välillä loppuvuodesta 1739, ja jatkuivat parin vuoden ajan ilman, että kumpikaan puoli olisi noussut selväksi voittajaksi.
Jenkinsin korvasta alkanut kahakointi rauhoittui Amerikan mantereella ja Karibialla, kun maiden huomio siirtyi vuonna 1740 puhjenneeseen Itävallan perimyssotaan, joka veti mukaansa lähes jokaisen Euroopan valtion.
Satavuotinen sota Lijarin ja Ranskan välillä
Kuva: Guadalijar – Almeríapedia | GFDL 1.2
Rauha Lijarin ja Ranskan välillä solmittiin vuonna 1983, kun sotatila oli kestänyt sadan vuoden ajan. Kysyt varmasti, että missä ja mikä ihme on Lijar, ja miksi et ole kuullut tästä melko hiljattain päättyneestä sodasta?
Lijar on pieni, muutaman sadan asukkaan kylä Andalusiassa, Etelä-Espanjassa. Kaikki alkoi, kun Espanjan kuningas Alfonso XII oli syyskuussa 1883 vierailulla Pariisissa, jossa paikalliset olivat heitelleet kiviä ja mätiä kananmunia kohti nuorta monarkkia. Tieto tapahtumasta kiiri Lijarin pormestarin Miguel Garcian korviin, ja tämä kutsui tulistuneena kyläneuvoston koolle. Kun väki oli saapunut, informoi Garcia maanmiehiään ”ranskalaisten raukkamaisesta käytöksestä”.
Hän muistutti kyläläisiä myös 1800-luvun alusta, jolloin Napoleonin joukot olivat hyökänneet Espanjaan ja ”eräs iäkäs ja vaivainen rouva oli omakätisesti leikannut hänen kodissaan majoittuneiden, 32 ranskalaissotilaan kaulat auki”. Naisen esimerkillinen toiminta rohkaisi kyläläisiä, ja vaikka ”Lijarissa olisi vain 100 kykeneväistä miestä, olisi se tarpeeksi herättämään kauhua Ranskassa, sillä yksi lijarilainen vastaa 10 000 ranskalaista”.
Kylässä oltiin sodan julistuksesta yhtä mieltä, joten sekä Espanjan hallitusta että Ranskan presidenttiä tiedotettiin sotatoimien aloittamisesta. Vuosikymmenten ajan tieto sodasta kulki sanallisesti isältä pojalta, kunnes vuonna 1983 pormestari Diego Sanchez päätti, että jo saa riittää. Sanchezin mukaan ”sata vuotta sotimista on tarpeeksi, eikä sodan päättäminen voi olla huono juttu nykypäivänä”. Rauha julistettiin juhlavin menoin kylän keskusaukiolla. Madridissa sijaitsevasta Ranskan suurlähetystöstä asiaa kommentoi diplomaatti Jean Francois Thiollier: ”Meidän mielestämme tämä on melko huvittavaa, mutta on mukavaa, että joku tekee rauhan”.
Kaikki eivät olleet yhtä innoissaan sodan loppumisesta, sillä lijarilainen postimies Pedro Martin kieltäytyi jyrkästi lopettamasta vihamielisyyttä ranskalaisia kohtaan, sillä häntä kismitti baskiseparatistien suojelu Ranskassa.
Sanomattakin lienee selvää, Lijarin ja Ranskan satavuotisessa sodassa ei kuollut tai vahingoittunut yhtäkään ihmistä eikä laukaustakaan ammuttu.
Oudoimmat
Pyssyjen heiluttelua ja etälamauttimella kaveri kumoon: 10 hullua tarinaa Black Fridayn ostoshysteriasta – osa 2
Tulevana perjantaina on universaalin ostoshysterian huipentuma, nimittäin Black Friday! Tämä lista ei kuitenkaan luettele tarjouksia, vaan esittelemme hulluimpia Black Friday -tarinoita.
Joka vuosi, kun marraskuu lähenee loppuaan, tuutataan jokaisesta mahdollisesta kanavasta Black Fridayta, joka on sitä vuoden järjettömintä ostosaikaa. Itse asiassa kyseessä on jo hyvissä ajoin edellisenä viikonloppuna alkava Black Friday -viikko, jossa ei terminä ole kovinkaan paljon järkeä.
Black Fridayn nimi on alunperin tullut siitä, että tuona joulukauden aloittavana kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kaupat perinteisesti käänsivät tuloksensa tappiollisesta ”punaisesta” voitolliseen ”mustaan”.
Tarjoustuotteita on usein saatavilla vain rajallinen erä, mikä on vuosien varrella johtanut valitettavan usein joukkoryntäyksiin ja fyysisiin tappeluihin, jopa kuolemiin: itse asiassa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivusto, joka kulkee nimellä Black Friday Death Count ja tuolla sivustolla siis seurataan Black Fridayn aiheuttamia kuolemantapauksia. Jo tuollaisen sivuston olemassaolo kertonee tarpeeksi siitä, miten sekaisin tarjoukset voivat meidät ihmiset saada.
Listafriikki kertoo nyt Top 10 hulluimmat Black Friday -tarinat, joista osa on – ikävä kyllä – päättynyt kuolemaan.
”Mustan viikon” -lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa ihmisten järjettömyydestä voit lukea tästä:
Kun Black Friday tarjouksineen vie ihmisiltä järjen: 10 hullua tarinaa ostoshysteriasta – osa 1
Etälamautin käyttöön
Vuonna 2013 Yhdysvaltain Philadelphiassa sijaitseva kauppakeskus avasi ovensa heti puoliltaöin perjantaiyönä, ja ilmeisesti kiitospäivän kalkkunat oli jo sulateltu, sillä väkeä riitti lapsiperheitä myöten.
Noin puoli kolmen aikaan kahdelle pariskunnalle tuli silminnäkijöiden mukaan tuntemattomasta syystä sanaharkkaa ja miehet kävivät toistensa kimppuun. Ei aikaakaan, kun naiset käärivät myös hihansa ja iskivät nyrkein kiinni toisiinsa. Toisen pariskunnan kärryissä ollut taapero seurasi tilannetta rauhallisena vieressä.
Naiset kaatuivat jossain vaiheessa maahan, jolloin ympärillä olleet ihmiset kuulivat sähköistä rätinää. Toinen naisista oli vetänyt esiin etälamauttimen ja antanut tappelukaverilleen sätkyn. Ilmeisesti etälamautin kuuluu normaaliin varustukseen Black Fridayna!?
Joka tapauksessa joukkotappeluun osallistujat talutettiin vartijoiden toimesta tyhjin käsin kauppakeskuksesta ulos ja Black Friday -tarjoukset menivät sillä kertaa sivu suun.
Tappelu parkkipaikasta johti kuolemaan
Kuva: Rudi Arlt | Pixabay
Road rage eli tieraivo. Kuinka moni kokee kärsivänsä tästä syndroomasta? Varmaan aika moni, mutta onneksi vain hyvin harvalla se eskaltoituu samoihin mittoihin kuin vuoden 2015 Black Fridayna Renossa, Nevadassa.
Välikohtaus sai alkunsa vain minuutteja sen jälkeen, kun ennakkoa vuoden kiireisimpään shoppailupäivään ottanut Walmart-tavaratalo avasi ovensa kiitospäivän iltana ”door buster” -huipputarjouksia halajaville. Parkkipaikalla alkoi olla hulinaa, ja joku nimettömänä pysyvä henkilö oli ajanut autonsa 33-vuotiaan Mathew McGrawn ajoneuvon eteen, minkä vuoksi McGrawn pinna oli palanut.
Poliisin mukaan kyseessä ei ilmeisesti ollut samasta parkkiruudusta taistelu, vaan se oli puhtaasti hillittömästä tieraivosta johtuvaa, sillä autot eivät myöskään olleet osuneet toisiinsa.
McGraw oli astunut autostaan pihalle kädessään metallinen pamppu, jolla hän oli rikkonut eteensä ajaneen auton ikkunan ja lyönyt kuskia kasvoihin. Henkensä puolesta pelännyt kuski oli kaivanut käsiaseen esiin ja ampunut McGrawia kuolettavasti.
Mies oli peloissaan ajanut pois paikalta, mutta oli myöhemmin yhteistyöhaluinen. Poliisin mukaan ase oli täysin luvallinen, eikä itsepuolustuksena tehty tappo ollut rikossyytteeseen johtava.
Kuolemaan johtaneesta välikohtauksesta huolimatta Walmart piti ovensa koko ajan normaalisti auki. Tietenkin.
Mies lyyhistyi ja menehtyi – muut asiakkaat kävelivät ylitse
South Charlestonissa asuva Walter Vance oli päättänyt käyttää Target-tavaratalon Black Friday -tarjoukset hyväkseen ja suuntasi ostamaan joulukoristeita kotiinsa. Meno Targetissa oli pähkähullu – kuten aina kyseisenä päivänä.
Kesken shoppailun sydänongelmista kärsinyt 61-vuotias Vance sai sairauskohtauksen ja lyyhistyi keskelle kaupan lattiaa. Yksi järkyttävimmistä seikoista on se, että pitkään aikaan kukaan ei käynyt häntä auttamaan. Omaan napaan tuijottaneet muut asiakkaat olivat ainoastaan kiinnostuneita saamaan käsiinsä haluamiansa tarjoustuotteita, ja osa jopa astui kirjaimellisesti Vancen yli tämän taistellessa hengestään.
Sitten paikalle sattui teho-osastolla työskennellyt sairaanhoitaja, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden ja alkoi elvyttää Vancea. Hän sai pian apua myös ostoksilla olleesta ensihoitajasta. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, ja Vance julistettiin ambulanssikyydin jälkeen sairaalassa kuolleeksi.
Vancen läheiset olivat tapahtuneen jälkeen toki surullisia, mutta myös raivoissaan: kuinka ihmiset voivat olla niin ahneita, että eivät välitä toisen hädästä?
Asiakkaat ampuivat toinen toisensa hengiltä lelukaupassa
Kaksi pariskuntaa oli joululahjaostoksilla kalifornialaisessa Toys ”R” Us -lelukaupassa vuoden 2008 Black Fridayna, kun naisten välille kehkeytyi riita. Muutama iskukin vaihdettiin, kunnes toisen naisen seurassa ollut mies vilautti povitaskustaan käsiasetta.
Koska on ilmeisesti ihan normaalia tulla ladatun aseen kanssa leluostoksille, veti toinenkin mies pyssyn taskustaan ja osoitti sillä vastapuolta. Hän oli kuitenkin unohtanut virittää aseensa laukaisukuntoon, joten toinen pääsi juoksemaan pakoon, mutta tarjoushaukoista täynnä ollut kassajono pysäytti matkan. Siinä vaiheessa alkoi laukausten vaihto molemmin puolin ja yleinen paniikki iski myös muihin asiakkaisiin, jotka yrittivät suojautua parhaansa mukaan.
Sekä 39-vuotias Alejandro Moreno että 28-vuotias Juan Meza menehtyivät luodeista saamiinsa vammoihin. Kuin ihmeen kaupalla kukaan sivullinen ei loukkaantunut rytäkässä.
Toys ”R” Us julkaisi virallisen tiedotteen, jossa sanottiin, että heidän ymmärtääkseen ikävä välikohtaus johtui kyseisten henkilöiden keskinäisistä asioista, ja olisi virheellistä liittää tapahtuma mitenkään Black Fridayn ostoshysteriaan.
Hulluimmat Black Friday -tarinat sijalla yksi: Työntekijä tallottiin hengiltä!
Black Friday -tarjousten perässä hullunkiilto silmissään juoksevat asiakkaat eivät ole vain vaaraksi itselleen ja toisilleen, vaan uhriksi voi joutua myös kaupan työntekijä. Yllä oleva video ei liity tapaukseen, mutta siitä voi kauhistella Black Friday -meininkiä pahimmillaan.
Näin kävi vuonna 2008 newyorkilaisessa Walmartissa, jossa malttamaton väkijoukko oli yön pikkutunteina kokoontunut tavaratalon ulkopuolelle odottamaan aamuviideltä tapahtuvaa ovien avaamista. Maailmanlopun meininkiä oli ilmassa, ja virkavalta oli saapunut paikalle. Yksi poliiseista yritti megafoniin huutamalla rauhoitella ylikierroksille käyneitä shoppailijoita. Turhaan.
Kun kello oli viittä vaille viisi, olivat asiakkaat saaneet tarpeekseen ja he alkoivat työntää kaupan lasiovia ja tunkeutua väkisin sisälle. Kymmenkunta työntekijää yritti pitää ovea kiinni ja puskea ihmismassaa takaisin ulos, mutta homma osoittautui mahdottomaksi. Lasiovet antoivat periksi ja hajosivat säpäleiksi.
Ihmiset rynnivät sisään ja työntekijät paiskautuivat voimasta lattiaan. Jdimytai Damour, 34-vuotias jouluapulainen, jäi niin pahasti vauhkoontuneen ihmislauman jalkoihin, että hän tallaantui kuoliaaksi. Muut työntekijät yrittivät päästä auttamaan häntä, mutta asiakkaiden virta esti pääsyn maassa makaavan miehen luo.
Kun poliisi ja tavaratalo yhteistyössä rupesivat tyhjentämään kauppaa tapaturman jälkeen, eivät ihmiset olleet suostuvaisia lähtemään. Vaikka heille sanottiin, että yksi työntekijä oli menehtynyt alkurytäkässä, oli asiakkaiden vastaus yksiselitteinen: ”Olemme jonottaneet eilisaamusta alkaen, haluamme tehdä ostoksemme!”.
Lopulta kauppa saatiin tyhjäksi, ja aamun tragedian jäljet siivottua. Mutta ei hätää, iltapäivällä yhden aikaan ovet avattiin jälleen, jotta kenenkään Black Friday ei menisi pilalle.
Jos asuisin Yhdysvalloissa, niin jättäisin tämän listan jälkeen ainakin Walmartin täysin pois Black Fridayn ostoskierrokselta! Walmartista on muuten hieman leikkimielisesti, mutta valitettavan paikkansapitävästi sanottu, että se on yhden päivän ajan Yhdysvaltojen vaarallisin kaupunki.
Lue myös:
Oudoimmat
Kun Black Friday tarjouksineen vie ihmisiltä järjen: 10 hullua tarinaa ostoshysteriasta – osa 1
Onko joku onnistunut välttymään siltä, että tulevana perjantaina on Black Friday? Tällä listalla ei kuitenkaan ole luvassa tarjouksia, vaan keskitymme hulluimpiin Black Friday -tarinoihin.
Joka vuosi, kun marraskuu lähenee loppuaan, tuutataan jokaisesta mahdollisesta kanavasta Black Fridayta, joka on sitä vuoden järjettömintä ostosaikaa. Itse asiassa kyseessä on jo hyvissä ajoin edellisenä viikonloppuna alkava Black Friday -viikko, jossa ei terminä ole kovinkaan paljon järkeä.
Black Fridayn nimi on alunperin tullut siitä, että tuona joulukauden aloittavana kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kaupat perinteisesti käänsivät tuloksensa tappiollisesta ”punaisesta” voitolliseen ”mustaan”.
Tarjoustuotteita on usein saatavilla vain rajallinen erä, mikä on vuosien varrella johtanut valitettavan usein joukkoryntäyksiin ja fyysisiin tappeluihin, jopa kuolemiin: itse asiassa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivusto, joka kulkee nimellä Black Friday Death Count ja tuolla sivustolla siis seurataan Black Fridayn aiheuttamia kuolemantapauksia. Jo tuollaisen sivuston olemassaolo kertonee tarpeeksi siitä, miten sekaisin tarjoukset voivat meidät ihmiset saada.
Listafriikki kertoo nyt Top 10 hulluimmat Black Friday -tarinat, joista osa on – ikävä kyllä – päättynyt kuolemaan.
”Mustan viikon” -lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi tarinaa voit lukea tästä:
Kun normaaleista ihmisistä tulee villieläimiä
Black Friday -hulluus on alkanut nostaa kunnolla päätään vasta tämän vuosituhannen aikana. Monesti ihmisiä kismittää tuntikausia kestävä jonottaminen ja kauppojen ovien avautuminen. Hillitäkseen perjantain hulabaloota päätti eräs kalifornialainen Walmart-tavaratalo vuonna 2009 pitää ovensa auki läpi koko edeltävän yön (nykyäänhän tuo on jo ihan yleinen käytäntö).
Tavaratalossa ei kuitenkaan oltu varauduttu siihen, että väkeä riittäisi läpi yön. Eikä todellakaan oltu varauduttu siihen, että ihmiset eivät aikaisemmasta avaamisesta huolimatta osanneet käyttäytyä sen sivistyneemmin. Päinvastoin; asiakkaat menettivät kaiken itsehillintänsä ja varttia vaille kolme yöllä työntekijät joutuivat soittamaan poliisin avuksi.
Kaupassa oli noin 300 asiakasta, joista iso osa käyttäytyi kuin villieläimet. He repivät auki pakkauksia, joissa oli myöhemmin myyntiin tulevia tuotteita, ja ympäri kauppaa puhkesi useita erillisiä tappeluita. Poliisi onnistui tyhjentämään tavaratalon, joka suljettiin pariksi tunniksi, jotta asiakkaat saisivat aikaa rauhoittua.
No, kuten arvata saattaa, rauhoittumisesta ei ollut tietoakaan, vaan sadat ihmiset jäivät raivon vallassa hakkaamaan Walmartin ovia ja ikkunoita ja vaativat huutaen päästä takaisin ostoksille. Jotkut jopa yrittivät sisään kaupan puutarhapuolen kautta, mutta poliisit onnistuivat pysäyttämään tunkeilijat.
Kuudelta aamulla ovet avattiin uudelleen, mutta sisään päästettiin turvallisuussyistä vain 30 asiakasta kerralla.
Yllä oleva video ei ole kyseisestä tilanteesta, mutta antaa ehkä jotain kuvaa ostoshelvetin härdellistä.
Puukkohippasilla
Vuoden 2018 Black Friday oli sujunut syracuselaisessa Destiny USA -kauppakeskuksessa ilman fyysisiä kahakoita iltapäivään saakka. Hieman klo 16:en jälkeen Macy’s-tavarataloon kuitenkin jouduttiin soittamaan poliisit, kun kaksi hieman reilu parikymppistä miestä oli käynyt puukottamaan toisiaan. Toinen oli saanut puukosta vatsaan ja toinen selkään. Kukaan ulkopuolinen ei loukkaantunut ja kummankaan syyllisen/uhrin vammat eivät olleet hengenvaaralliset.
Kuvaavaa on se, että kauppakeskuksessa ostoksilla olleet ihmiset eivät olleet välikohtauksesta juuri moksiskaan. Esimerkiksi paikallisen televisiokanavan haastattelema Meghan Sinclair kertoi, että ei ole tippaakaan yllättynyt. ”Ihmiset menevät joulun takia aivan sekaisin, ja tulos on tällainen”, jatkoi Sinclair.
Ilmeisesti yllätävämpää on se, jos kukaan ei kuole tai loukkaannu.
Paidaton mies ruoski muita jonottajia vyöllään
Ettei tämä mene vain Yhdysvaltalaisten Black Fridayn moittimiseksi, niin osataan aina niin kohteliaassa ja ystävällisessä Kanadassakin.
Vuonna 2011 vancouverilaiset tennarifanit jonottivat kuumeisesti Adidaksen liikkeen edessä, sillä myyntiin oli tulossa erikoiserä harvinaista tossumallia. Kaduilla oli muutenkin vilskettä, kun shoppailijoiden kanssa vierekkäin seisoivat klubeihin ja baareihin jonottavat.
Kadulle alkoi muodostua useampia kahakoita, mutta poliisi hälytettiin siinä vaiheessa paikalle, kun eräs paidaton herrasmies oli alkanut käyttää vyötään piiskana ja yritti ruoskia tuntemattomaksi jääneestä syystä ympärillään olleita ihmisiä. Sitäkään ei tiedetä, jonottiko mies Adidakselle vai baariin.
Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli piiskamies saatu rauhoiteltua, kun eräs kansalainen oli käynyt nappaamassa hänestä tukevan kuristusotteen. Ainakin yksi henkilö joutui lähtemään sairaalaan tikattavaksi.
Adidas jätti väkivaltaisuuksien vuoksi himoitut kengät kokonaan pois perjantain myynnistä ja suoritti lauantaina poikkeuksellisesti arvonnan, jolla onnekkaat ostajat satunnaisesti valittiin.
Vääränlainen vilkaisu johti ampumiseen
Memphisiläisessä ostoskeskuksessa vuonna 2018, hieman ennen vuorokauden vaihtumista perjantain puolelle, eräs mies huomasi tarjousten perässä juostessaan viehättävän naisen. Hän kuitenkin jatkoi omien sanojensa mukaan matkaansa eikä ottanut kontaktia kyseiseen neitokaiseen.
Kun hän poistui serkkunsa kanssa kauppakeskuksesta, oli naisen seurassa ollut mies muutaman ystävänsä kanssa ulkopuolella odottamassa. Ja tappeluhan siitä harmittomasta vilkaisusta kehkeytyi. Uhri lyötiin maahan, mutta se ei tulistuneelle poikaystävälle riittänyt.
Välikohtausta sivusta seurannut, täysin ulkopuolinen, Matthew Morgan kertoo todistaneensa, kun yksi epäillyistä veti aseen esiin ja ampui miestä, jota autettiin maasta ylös. Tilanteesta tuohtunut (tai innostunut) Morgan kaivoi esiin oman aseensa ja rupesi ampumaan; joko ilmaan tai epäiltyjä kohti. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut hänen luodeistaan. Morgan pidätettiin ja hän sai syytteen laittoman aseen hallussapidosta.
Ammunnan kohteeksi joutunut mies selvisi vähin vammoin, sillä luoti oli vain raapaissut häntä.
Xbox ja pippurisumutin
Nyt mennään San Fernando Valleyhin, vuoteen 2011 ja Walmart-tavarataloon. Kauppa oli laittanut tarjoukseen korillisen Xbox-pelikonsoleita, joiden arveltiin vetävän ostoksille hyvin porukkaa. Veikkaus osui tietenkin oikeaan.
Kun henkilökunta alkoi avata muovilla pakattua tarjouslaatikkoa, odotti malttamaton väkijoukko tiiviisti ympärillä. Työntekijät yrittivät turhaan ohjeistaa järjenrippeitä vailla olevia asiakkaita peruuttamaan ja tekemään tilaa. Eräs nainen oli ilmeisen huolestunut omasta mahdollisuudestaan saada himoittu Xbox, joten hän otti oikeuden omiin käsiinsä, ja saadakseen muihin nähden etulyöntiaseman hän alkoi suihkuttaa väkijoukkoa kohti pippurisumuttimella.
Kymmenen ihmistä sai hoitoa vaativia reaktioita sumutteesta ja toiset kymmenen kärsi lieviä vammoja sumutuksesta seuranneen kaaoksen tuloksena. Sekä ambulanssi että poliisi hälytettiin paikalle.
Väkijoukkoa sumuttanut 32-vuotias nainen pääsi rytäkässä livahtamaan tiehensä, mutta huomattuaan, että välikohtaus oli rikkonut kansainvälisen uutiskynnyksen, hän ilmoittautui itse poliisille. Epäselväksi on jäänyt, saiko hän ikinä ostettua haluamaansa Xboxia.
Lue myös:
Joku voisi sanoa, että maailma on täynnä turhaa tietoa, mutta Listafriikki on asiasta täysin eri mieltä! Nippelitietoa ja faktoja ei voi koskaan oppia liikaa.
Tässä tulee viisi erikoista ja keskenään täysin erilaista faktaa, joita jakamalla voi jälleen kerran kerätä ihailua ja kunnioitusta. Valitse joukosta mieluisin tai vaikka kaikki lähimmäisille kerrottavaksi!
Ihminen on eläinmaailman paras kestävyysjuoksija
Vaikka oikeastaan mikä tahansa eläin juoksee nopeampaa kuin ihminen, ei meitä pitkällä matkalla päihitä juuri mikään. Sprintissä jäämme jalkoihin, mutta maratonilla pieksemme lähes kaikki.
Nykyihminen (Homo sapiens) on ensimmäinen todellinen juoksukone, vaikka esi-isämme ovatkin jo pari miljoonaa vuotta sitten osanneet juosta kahdella jalalla. Nykyihminen alkoi käyttää riistan hankinnassa väsytysmetsästystä, joka on harvinainen tapa hankkia ravintoa – meidän lisäksemme vain harvat eläimet, kuten susi, savannikoira ja täplähyeenä pystyvät väsyttämään saaliinsa jahtaamalla.
Juokseminen kuluttaa paljon energiaa ja nostaa siten ruumiin lämpötilaa. Ihmisen karvattomuus ja kyky hikoilla ovat antaneet meille etulyöntiaseman moniin muihin lajeihin verrattuna. Muut eläimet joutuvat säätelemään sisäistä lämpötilaansa aktiivisesti esimerkiksi läähättämällä tai pyörimällä mudassa, mutta ihminen voi paahtaa menemään useita tunteja pysähtymättä. Oikein kuumana päivänä ihminen voisi voittaa maratonilla hevosen!
Väsytysmetsästys on käytössä enää muutamassa maailman kolkassa. Muun muassa Kalaharin autiomaassa elävä sani-kansa metsästää riistansa edelleen juoksemalla ne uuvuksiin.
Ensimmäisten aurinkolasien tehtävä oli peittää käyttäjän tunteet
Maailman ensimmäiset aurinkolasit keksittiin 1100-luvulla Kiinassa. Silmille tarkoitettuja suojia oli kyllä ollut paljon aiemminkin, mutta ne paremminkin kavensivat näkökenttää kuin himmensivät. Ensimmäiset varsinaiset aurinkolasit valmistettiin savukvartsista.
Niitä käyttivät vain varakkaat, mutta ei suinkaan korjaamaan näköä tai suojaamaan silmiä haitallisilta UV-säteiltä. Nuo ”lasit” peittivät käyttäjän silmät, jolloin toisten oli mahdoton lukea todellisia tunteita.
Erityisen suosittuja savukvartsista tehdyt tummat lasit olivat kiinalaisilla tuomareilla, jotka käyttivät niitä, etteivät todistajat voineet päätellä mitään heidän silmistään ennen varsinaisen tuomion antamista. Tummien lasien suojassa oli varmasti mukava pyöritellä silmiä epäuskottavien lausuntojen kohdalla.
Juoksumatto kehitettiin alunperin kidutusvälineeksi
Oletko koskaan juoksumatolla ollessasi miettinyt, että ”tämä on täyttä kidutusta”? Jos – ja kun – näin on, niin olet osunut naulan kantaan. Juoksumatot on alunperin kehitetty kidutusvälineiksi.
Historian ensimmäisen juoksumaton rakensi William Cubit vuonna 1818. Se oli puinen, kaiteilla varustettu pyörä, jota käytettiin rangaistuksena vankiloissa. Vangit joutuivat kävelemään paikallaan jopa 10 tuntia päivässä.
Jossain vaiheessa vankilanjohtajat tajusivat, että juoksupyörät voisi liittää muihin laitteisiin ja käyttää pyörimisestä syntyvää energiaa esimerkiksi viljan jauhamiseen ja veden pumppaamiseen. Ei aikaakaan, kun pyörät levisivät jokaiseen brittiläiseen vankilaan.
1900-luvun vaihteessa nousi kuitenkin kansanliike, joka ajoi kiduttavien pyörien poistamista vankeinhoitolaitoksista. Juoksumattojen nähtiin olevan aivan liian julma rangaistus kaikkein pahimmillekin rikollisille.
Mietipä sitä seuraavan kerran, kun otat salilla alkulämpöjä!
Lue myös: Top 10 historian pahimmat kidutusmenetelmät piinapenkistä Juudaksen tuoliin
Navan ympärillä kasvaa nöyhtää kerääviä karvoja
Kaikki omfalofobiasta kärsivät siirtykää seuraavaan kohtaan listalla! Nyt tulee puhetta navasta.
Jostain käsittämättömästä syystä napanöyhtä on kiinnostanut ihmisiä niin kovasti, että sitä on tutkittu niin Wienin teknillisessä yliopistossa Itävallassa kuin Sydneyn yliopistossa Australiassa.
Wienissä tutkimusta johtanut tohtori Georg Steinhauser oli kerännyt ensin vuosien ajan omaa napanöyhtäänsä ja tutkinut sen koostumusta ja kerääntymistä napaan. Nöyhtä ei koostunut vain vaatekuiduista vaan myös hiestä, rasvasta ja kuolleista soluista. Ja epäilemättä myös mikrobeista. Myöhemmin hän oli laajentanut tutkimustaan ja saanut näytteitä myös muilta ihmisiltä.
Steinhauser oli todennut, että navan ympärillä on erityisiä karvoja, joiden pinnan suomut toimivat kuin koukut ja irrottavat vaatteista kuituja. Lisäksi karvojen kasvusuunta on napaa ympäröivä, jolloin ne ohjaavat moskan onkaloon.
Australiassa taas laajan, 5 000 koehenkilöä kattaneen, tutkimuksen lopputulema oli se, että tyypillinen henkilö, jolle napanöyhtää kertyy, on ”hiukan ylipainoinen keski-ikäinen mies, jolla on karvainen vatsan alue”.
Jos maapallon ympäri kierrettyä narua nostetaan metrin verran ilmaan, niin paljonko narua tarvitaan lisää?
Jos kuvitellaan, että Maa on täydellinen pallo, jonka pinta on täysin tasainen, voisi sen ympärille kiertää hieman reilut 40 000 kilometriä pitkän narun. Olethan leikissä mukana!?
Jos tuo naru nostetaan yhden metrin verran maanpinnasta ylöspäin, niin kuinka paljon tarvitaan lisää narua, jotta sen päät osuvat toisiinsa? Eli naru siis kiertäisi edelleen Maan ympäri, mutta koko matkalta metrin verran irti maasta.
Kysymys voidaan esittää myös näin: Miten paljon ympyrän kehän pituus kasvaa, jos säde kasvaa 1 metrin? Ympyrän kehän pituus lasketaan kaavalla 2 π r eli toisin sanoen kaksi kertaa pii kertaa säde. Näin saadaan alkuperäisen, Maan pintaa pitkin kiertävän narun pituus. Maan ollessa kyseessä säde on noin 6 371 000 metriä.
Jos säde kasvaa yhden metrin, kuten sen nyt haluamme tässä kohdassa kasvavan, saadaan uuden kehän eli narun pituus laskettua kaavalla 2 π (r + 1), joka saadaan muutettua muotoon 2 π r + 2 π.
Narun pituus on siis kasvanut 2 π eli kun mittayksikkönä käytetään metriä, on uusi ympärysmitta noin 6 metriä ja 30 senttimetriä alkuperäistä pidempi. Vain niin vähän tarvitaan lisää narua, jotta se saadaan kierrettyä maapallon ympäri metrin korkeudella.
Eikä siinä vielä kaikki.
Tämä sama pitää paikkansa oli pallo sitten minkä kokoinen tahansa. Jos tennispallon ympäri vedettyä narua nostetaan metrin verran irti pallon pinnasta, tarvitaan narua lisää noin 6 metriä ja 30 senttimetriä.
Lue myös:
Oudoimmat
10 Halloween-pilaa, joissa keppostelu meni liian pitkälle tai päättyi kammottavalla tavalla
Listafriikki esittelee nyt 10 Halloween-pilaa, jotka menivät tavalla tai toisella pieleen. Mönkään mennyt kepponen voi aiheuttaa monenlaista harmia, ja kaikkein traagisimmissa tapauksissa johtaa ihmishenkien menetykseen.
Vaikka Halloween on periamerikkalainen juhla, on se viime vuosina rantautunut myös Suomeen. Pääsiäisen ohella kaikkien kannattaakin varautua lokakuun viimeisenä päivänä siihen, että oven taakse voi ilmestyä naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia karkkien toivossa. Jos herkut uupuvat, voi tiedossa olla ilkikurinen kepponen!
Toivottavasti jäynät eivät kuitenkaan ole olleet aivan samaa luokkaa kuin tämän listan Halloween-pilat! Mitä voikaan tapahtua, kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja keppostelu menee karmealla tavalla pieleen!?
Käytännönpila oppilaille oikealla moottorisahalla
Vuoden 2010 lokakuussa Taunton High Schoolissa, Yhdysvaltojen Massachusettsissa, eräs opettaja päätti pelleillä oppilaidensa kustannuksella. Hän oli pestannut apuun kollegansa, jonka oli tarkoitus tulla kesken oppitunnin säikäyttämään 15-vuotiaat oppilaat perusteellisesti.
Kun luokan oveen koputettiin, kehotti nimettömänä pysynyt opettaja erästä oppilasta avaamaan. Ovella oli pelottavaan naamioon pukeutunut mies, jolla oli kädessään oikea moottorisaha. Ja moottorisaha oli kaiken lisäksi käynnissä. Koko luokan valtasi pakokauhu ja oven avannut oppilas hyppäsi kauhuissaan taaksepäin, kaatui ja mursi rytäkässä polvilumpionsa.
Poika joutui leikkaukseen, jonka jälkeen edessä oli neljä kuukautta jalka kipsattuna ja päälle pitkä kuntouttaminen.
Hiukan liian pitkälle (oliko oikea moottorisaha todella tarpeen?) viety pila tuli Tauntonin koulupiirille kalliiksi, sillä oikeus määräsi sen maksamaan polvensa loukkanneelle pojalle 100 000 dollarin vahingonkorvaukset.
Halloween-pilailija hirttäytyi vahingossa
Vuoden 2013 Halloweenina Yhdysvaltain Louisvillessä asuva Jordan Morlan päätti tehdä siskolleen kauhean pilan. Kuusitoistavuotias Morlan oli tehnyt pelottavan suunnitelman: hän teeskentelisi hirttäytyvänsä kotipihassa koristeena olleeseen silmukkaan ja sitten ”heräisi” eloon säikäyttäen siskonsa pahanpäiväisesti.
Suunnitelma meni kuitenkin traagisella tavalla pieleen, sillä Morlan hirttäytyi köyteen oikeasti. Vain puolen minuutin päästä siitä, kun Morlan oli menettänyt tajuntansa, tuli sisko etupihalle ja näki veljensä roikkuvan silmukassa. Hän riensi kertomaan äidilleen Ginger Rodriguezille, joka kuitenkin viis veisasi ilmoituksesta ajatellen sen olevan sairas Halloween-pila.
Tyttö palasi pian takaisin ja sanoi löysänä roikkuvan veljensä suusta valuvan runsaasti kuolaa. Silloin Rodriguezille tuli kiire ja hän juoksi leikkaamaan köyden poikki. Hapettomuus oli kuitenkin jo tehnyt tuhonsa ja Morlan oli vaipunut koomaan, josta hän ei hoidosta huolimatta enää koskaan herännyt. Morlan kuoli 12 tunnin kuluttua kohtalokkaalla tavalla epäonnistuneen Halloween-kepposensa jälkeen.
Valitettavasti tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun samanlainen kepponen on päättynyt tällä kammottavalla tavalla.
Kananmunilla sähköasema mäsäksi
Naapureiden talojen, pihojen ja autojen sotkeminen kananmunilla on yksi klassisimmista Halloween-kepposista. Se on yleensä myös varsin harmiton, vaikka kieltämättä inhottavan sotkuinen, kepponen.
Perinteikäs pila meni kuitenkin asteen verran liian pitkälle Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa vuonna 2006, kun eräs nuorimies tuli siihen päätelmään, että olisi siistiä tulittaa kananmunilla paikallisen sähköyhtiön sähköasemaa. Tuona Halloween-iltana satoi rankasti vettä, mikä kananmuniin yhdistettynä aiheutti asemalla oikosulun ja massiivisen räjähdyksen. Noin 8000 ihmiseltä meni sähköt.
Tihutyössä ollut poika selvisi paukusta oikeastaan ilman vammoja, ellei tuskallista korvien soimista lasketa. Ehkäpä vinkuna opetti miettimään älynväläyksiä muutamaan otteeseen!?
Keppostelu silmätipoilla päättyi kohtalokkaasti
Kuokkavieraat-elokuvassa kilpakosijalle aiheutetaan räjähtävä ripuli laittamalla tämän juomaan Visine-silmätippoja. Pitkälti tämän elokuvapilan vuoksi on syntynyt urbaanilegenda ”silmätippajekusta”, mutta todellisuus ei ole aivan yhtä viaton.
Silmätippojen vaikuttava aine tetrytsoliini on täysin turvallinen – silloin kun sitä käytetään ohjeen mukaan. Mutta suurina annoksina verenkiertoon päätyessään se voi aiheuttaa voimakasta väsymystä, tajunnanmenetystä, verenpaineen heittelyä, hengitysvaikeuksia, sykkeen hidastumista ja jopa vaipumisen koomaan.
Vuonna 2008 eräs newyorkilainen nainen suunnitteli työkaverinsa Marceline Jonesin päänmenoksi elokuvasta tuttua pilaa. Kepposteleva nainen päätti lorauttaa silmätippoja 49-vuotiaan Jonesin juomaan lokakuun viimeisen päivän Halloween-juhlissa tarkoituksenaan aiheuttaa tälle pahoinvointia ja kenties toistuvaa vessassa ravaamista. Jones kuitenkin lyyhistyi maahan ja hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa hän muutaman päivän kuluttua menehtyi.
Juoman silmätipoilla terästänyt nainen meni tunnustamaan poliisille tekosensa, mutta ruumiinavauksessa Jonesin kuoleman ei voitu kiistattomasti osoittaa johtuneen Visinen yliannostuksesta. Niinpä ikävän pilan tehnyt työkaveri säästyi henkirikossyytteeltä, mutta tuomittiin lievästä pahoinpitelystä.
Isä esitti tappavansa äidin
Kotiväkivalta, tai mikään väkivalta, ei ole koskaan leikin asia. Tämä unohtui eräältä yhdysvaltalaispariskunnalta, kun he päättivät Halloweenin-kunniaksi pilailla kuusi- ja kahdeksanvuotiaiden lastensa kustannuksella Galatian maalaiskaupungissa, Illinoisin osavaltiossa.
Isä puki päälleen Halloween-elokuvasarjasta tutun sarjamurhaajan Michael Myersin naamion ja ryhtyi kuristamaan vaimoaan ja lastensa äitiä jälkikasvun nähden. Lapset tietenkin säikähtivät pahanpäiväisesti ja juoksivat kauhuissaan naapuriin, sillä he luulivat äitinsä joutuneen murhaajan uhriksi.
Šokissa olleet tenavat saivat kerrottua tilanteen naapureille, jotka soittivat hätänumeroon. Virkavallan saapuessa tilannetta oltiin jo naapureiden kesken selvitelty, mutta kauhean pilan tehnyt pariskunta sai tovin vakuutella poliisille, että kyseessä tosiaan oli vain mauton kepponen. Ketään vastaan ei asian tiimoilta nostettu syytteitä, mutta lapset todennäköisesti saivat tuosta Halloween-illasta pysyviä traumoja.
Paikallinen šeriffi Keith Brown kertoi medialle välikohtauksen jälkeen, että paljon mieluummin poliisi käsittelee tällaisia piloja ja noloja tilanteita, kuin jos kyseessä olisi todella ollut alkuperäisen ilmoituksen mukainen tapahtuma.
Liian uhkaava rekvisiitta
Lähtiessään Halloween-bileistä lokakuussa 2013 yhdysvaltalainen JonMichael Alpers piti naamiaisasunsa yllä ja päätti yön pikkutunteina napata kotimatkalle mukaan kupillisen kahvia. Alpers ei ollut pukeutunut kummitukseksi tai luurangoksi, vaan hän oli koonnut asunsa naamarista, luotiliivistä ja aseista – muun muassa M16-rynnäkkökivääristä. Rekvisiitta oli pilaa eivätkä pyssyt olleet oikeita, mutta tietämättömän silmiin Alpers näytti aseistautuneelta varkaalta.
Oregonin Springfieldissä sijaitsevassa baarissa muutamia drinksuja nauttinut Alpers saapui Cool Beanz -kahvilan luo hieman ennen puoli kuutta aamulla. Kun kahvilan työntekijä näki aseistetun miehen liikkeen ulkopuolella, riensi hän silmittömästi pelästyneenä lukitsemaan ovet ja soitti hätänumeroon.
Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli Alpers jo koputellut kahvilan ovia ja ikkunoita leikkikiväärillään. Hänet pidätettiin ja ”aseet” takavarikoitiin. Mies sai syytteen hulinoinnista ja uhkaavasta käytöksestä. Ehkä hän vastaisuudessa jättää kaikkein vaarallisimmilta vaikuttavat rekvisiitat pois Halloween-asustaan.
Oman murhansa lavastanut päätyi käsirautoihin
Vuonna 2008 yhdysvaltalainen Joe Watkins keksi tehdä irvokkaan Halloween-pilan yhdelle työntekijälleen ja lavasti oman murhansa.
Watkins tuli ajoissa kentuckylaiseen Chicken Ranch -kanaravintolaansa asettelemaan tekaistun rikospaikan valmiiksi. Kun kepposen uhri saapui töihin, löysi hän pomonsa makaamassa elottoman näköisenä verilammikossa. Nainen juoksi hädissään ulos ja soitti välittömästi poliisille. Sillä aikaa Watkins oli noussut sotkun keskeltä ylös ja yritti tuloksetta soittaa työntekijälleen kertoakseen, että kyseessä oli pelkkä vitsi. Hän soitti myös poliisille, että hälytys on turha.
Virkavalta oli kuitenkin jo matkalla ja Watkins pidätettiin väärän hälytyksen antamisesta. Vaikka hän ei itse hätänumeroon soittanutkaan, on turhaan hälytykseen johtava pila kirjattu Kentuckyn laissa rikokseksi.
Pensastrimmerillä siistittiin muutakin kuin kasveja
Lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 chicagolainen Cynthia Swanson järjesti Halloween-juhlat tyttärelleen ja tämän ystäville.
Swanson oli juhlan hengessä päättänyt säikäyttää lapset ja odotti talonsa nurkalla naamio kasvoilla ja sähkökäyttöinen pensastrimmeri kädessään. Kunnon sarjamurhaajameininkiä siis!
Kun lapset tulivat ulos, hyppäsi Swanson esiin leikkurin terää heilutellen. Yksi juhlissa vieraana ollut poika nosti kätensä kasvojensa suojaksi, jolloin ilmassa heiluva ja käynnissä oleva trimmeri osui hänen kämmeniinsä ja sormiinsa.
Vammat olivat vakavat ja harmittomaksi pilaksi tarkoitettu pelottelu johti Swansonin kohdalla rikossyytteeseen muun muassa laiminlyönnistä ja pahoinpitelystä. Pojan vanhemmat vaativat 350 000 dollarin vahingonkorvauksia pysyvän vamman vuoksi.
Liian uskottava Halloween-asu koitui kohtaloksi
Listan tuorein traagisesti päättynyt Halloween-kepponen on vuodelta 2021. Halloweenin tunnelmaan hyvissä ajoin valmistautunut nuori nainen päätti jo lokakuun 22. päivänä pelotella naapureitaan – kohtalokkain seurauksin.
Meksikon Naucalpanissa asunut parikymppinen nainen, jonka henkilöllisyyttä ei ole paljastettu, sonnustautui kummitusasuun ja lähti illan hämärässä kiertelemään katuja. Hän oli pukeutunut niin sanotuksi itkeväksi naiseksi, La Llorona, jonka legenda elää latinalaisamerikkalaisissa kansantaruissa. Kertomuksen mukaan La Lloronan henki liikkuu maan päällä itkien ja surren kahta lastaan, jotka hän itse hukutti jokeen raivostuttuaan aviomiehelleen, jonka oli nähnyt toisen naisen kanssa.
Silminnäkijöiden mukaan kansantarujen haamua esittänyt nainen oli vetänyt päälleen valkoisen lakanan ja huuteli kadulla ”ay mis hijos” eli ”voi lapseni”. Seuraavassa hetkessä joku taikauskoinen ja totaalisen sätkyn saanut ampui useamman luodin naista kohti. Halloween-keppostelija menehtyi kadulle.
Paikalliset mediat kertovat, että ampuja pakeni paikalta ja välittömästi alkaneesta poliisin rikostutkinnasta huolimatta syyllistä ei koskaan saatu kiinni.
Äkillinen Halloween-kuivuus
Kuva: Thorne Enterprises | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Päätetään liian pitkälle menneet Halloween-kepposet loppukevennykseen. Tarina on aivan tosi, mutta newjerseyläisessä The Courier-News -paikallislehdessä vuonna 1937 uutisoitu Halloween-pila sai kaiken kaikkiaan varsin koomisia piirteitä.
Neljä Wenonahissa asunutta lukiolaispoikaa sai päähänsä avata kaikki palopostit, minkä vuoksi kaupungin lähes miljoonan litran vesivarastot vuotivat tyhjiin. Koko yhteisö jäi loppupäiväksi ilman vettä. Koulun tähtiurheilijoiksi kuvaillut nuorukaiset pidätettiin ja lukittiin yöksi selliin.
Koko yön he viihdyttivät (tai ärsyttivät) muita sellissä olijoita koulunsa tunnuslauluilla ja -huudoilla. Uutisessa myös kerrotaan, että seuraavana aamuna pojat kieltäytyivät tiskaamasta omia astioitaan, mikä oli vastoin sellin käytäntöjä.
Lue myös:
Kun Halloween koputtelee ihan kulman takana, niin on aiheellista uppoutua kauhutarinoiden pariin. Tällä listalla tutustutaan 10 kummittelevaan ja karmivaan paikkaan maailmalla.
Listafriikki suuntaa maailmalle, kun luvassa on selvitys siitä, minkälaisia kummittelevia kohteita kaikkien yliluonnollisen ja kammottavan ystävien kannattaa kirjata tulevaisuuden matkasuunnitelmiin.
Heikkohermoisille nämä kummittelevat kohteet eivät sovi, mutta jos selkäpiitä karmivat kummitusjutut ovat lähellä sydäntä – uskoi niihin tai ei – niin nyt on herkkua tarjolla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisiin hyytävän karmiviin paikkoihin voit tutustua tästä:
10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 1
Oradour-sur-Glane
Kesäkuun 10. päivänä vuonna 1944 saksalaiset hyökkäsivät Oradour-sur-Glanen kylään Ranskassa. Miehet erotettiin naisista ja lapsista, minkä jälkeen heidät tehtiin liikuntakyvyttömiksi jalkoihin ampumalla. Sitten miehet sytytettiin elävältä tuleen. Vain viisi miestä pääsi pakenemaan silmitöntä teloitusta – 190 kuoli.
Kirkkoon teljetyt naiset ja lapset yritettiin ensin tappaa palopommilla, mutta koska pommi ei lauennut, kohtasivat ovista ja ikkunoista pakoon yrittäneet konekivääritulen. Jos joku ei vielä ollut kuollut, sytytettiin heidätkin tuleen. 247 naista ja 205 lasta kuoli; vain yksi nainen pääsi pakenemaan teloitusta.
Oradour-sur-Glanen kylän jälleenrakentaminen kiellettiin heti sodan jälkeen ja se päätettiin säilyttää sellaisenaan muistuttamassa natsimiehittäjien julmuudesta. Tuhoutuneen kylän viereen perustettiin vuonna 1958 samanniminen uusi kylä. Sen asukkaat eivät kuitenkaan suostu menemään läheiseen rauniokylään, sillä joukkomurhassa menehtyneiden henget vaeltavat öisin sen kaduilla.
Monet väittävät nähneensä tuskasta huutavia miehiä, naisia ja lapsia sekä haistaneensa vanhasta kylästä leijailevan palavan puun ja lihan hajun. Vielä muutamia vuosia sitten uuden kylän asukkaat jättivät kylien rajalle erilaisia lahjoja kuin osoittaakseen kadotetuille sieluille hyväntahtoisuutensa.
Aokigahara
Kuva: Jordy Meow | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Japanissa Fuji-vuoren juurella sijaitseva Aokigaharan metsä kulkee myös nimellä Jukai eli Puumeri. Mutta parhaiten kyseinen alue tunnetaan pahamaineisena itsemurhametsänä. Se on paikka, jossa japanilaiset ovat tehneet itsemurhia jopa satojen vuosien ajan.
Puusto on tiheää eikä eläimiä juuri ole, mikä tekee metsästä aavemaisen hiljaisen. Sinne on helppo eksyä, sillä laavasta muodostuneessa maaperässä on niin paljon rautaa, että se häiritsee kompassia ja puhelinten kuuluvuutta. Reittien varrella retkeilijöitä kehotetaankin pysymään merkityillä poluilla. Monet kiinnittävät reitilleen kilometrikaupalla nauhaa, jotta löytävät sen avulla takaisin.
Ne eivät kuitenkaan ole ainoita varoituskylttejä, sillä monet menevät Aokigaharan metsään sinne jäädäkseen. Siksi kylteissä muistutetaan elämän kallisarvoisuudesta ja kehotetaan miettimään omaa perhettä. Alaosassa on lisäksi kriisipuhelimen numero. Pysäyttävätkö nämä kyltit ketään, sitä on vaikea sanoa, sillä metsä on edelleen suosittu paikka oman elämän päättämiseen.
Kyseenalainen suosio on perua kansantarinoista, joiden mukaan Aokigahara oli paikka, johon vanhat ja sairaat vietiin ja jätettiin kuolemaan. Modernimpiakin vaikutteita on, sillä muutamassa japanilaisessa novellissa metsää kuvaillaan romantisoidusti täydellisenä paikkana itsemurhan tekemiseen.
BBC:n mukaan metsässä on 1950-luvun jälkeen tehty yli 500 itsemurhaa, mutta todellinen luku on varmasti moninkertainen, sillä yksistään vuonna 2004 metsästä löytyi 108 kohtalokkaaseen ratkaisuun päätyneen ruumista. Paikallisten mukaan kuolleiden henkien voi öisin kuulla huutavan, mutta huutoja saattaa kuulua myös päivisin, eikä silloin ole kyse kummituksista. Kuka tahansa Aokigaharassa vaeltaja voi törmätä itsemurhan uhriin.
Myrtlen plantaasi
Kuva: Cking81 | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Myrtlen plantaasi Yhdysvaltojen Louisianan osavaltiossa on monesti nimetty maan kummittelevimmaksi taloksi.
Legendan mukaan 1700-luvun lopulla perustetulla tilalla on murhattu vähintään 10 ihmistä, joista tunnetuin lienee Chloe-niminen orja, jota isäntä Clark Woodruff säännöllisesti raiskasi. Joko Clark tai tämän vaimo Sara Woodruff leikkasi Chloelta korvan irti, kun tämä jäi kiinni salakuuntelusta. Korvattomuutensa vihreällä turbaanilla piilottanut Chloe halusi kostaa perheelle, mutta onnistui myrkyttämään vain Saran ja perheen lapset. Tämän jälkeen muut orjat hirttivät Chloen ja heittivät tämän ruumiin Mississippi-jokeen.
Chloen turbaanipäinen henki palasi kuitenkin kummittelemaan tiluksille. Plantaasilla yöpyjä saattaakin herätä tämän aaveen tiukkaan tuijotukseen. Chloen lisäksi Myrtlen plantaasilla on kummituspeili, jossa elää tarinan mukaan Sara Woodruffin ja hänen tytärtensä henget.
Kummitukset eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan päärakennuksen kuistille vuonna 1871 ammutun William Winterin tuskissaan vaikeroivan haamun on nähty raahautuvan pitkin portaikkoa ja katoavan aina 17. askelmalla, jossa hän menehtyi vaimonsa käsivarsille.
Alkuperäiskansan hautapaikan päälle tarinan mukaan perustetulla Myrtlen plantaasilla vierailijat ovat kertoneet kuulleensa askeleita pihamaalla ja moni on kokenut öisiä kauhunhetkiä, kun heidät on vedetty alas sängystä. Muita aavemaisia näkyjä ovat olleet sängyillä hyppivät lapsihahmot, sisällissodan aikainen sotilas sekä voodoo-papitar.
Kummituksia on väitteiden mukaan saatu tallennettua myös valokuviin ja ainakin Chloe vihreässä turbaanissaan sekä ikkunasta kurkkiva kummitustytöksi nimetty hahmo on ilmestynyt kuviin.
Poveglia
Kuva: Marco Usan | CC BY 3.0 (kuvaa rajattu)
Jos paikka on nimetty kummitusten saareksi, niin lienee selvää, että sillä tapahtuu aavemaisia asioita. Venetsian laguunissa sijaitsevaa pientä Poveglian saarta kutsutaan maailman kummittelevimmaksi saareksi. Saaren historia ulottuu vähintään 400-luvulle ja sitä käytettiin pitkään paikkana, johon ruttoon sairastuneet karkotettiin. Vastaan tapelleet ihmiset raahattiin saarelle, jos heillä oli etäisestikään ruttoon viittaavia oireita.
Noin seitsemän hehtaarin kokoisella saarella poltettiin vähintään 160 000 rutosta kärsinyttä, jotta tauti ei pääsisi leviämään. Usein poltettavien ruumiiden kasoihin päätyi myös niitä, jotka olivat vielä hengissä, mutta liian sairaita liikkumaan. Tarinan mukaan edelleen nykypäivänä noin puolet saaren maaperästä koostuu ihmisten tuhkista.
Kun ruttosairaalaa ei enää tarvittu, toimi saarella eristyksissä oleva rakennus 1900-luvun alussa mielisairaalana. Huhuja julmista ihmiskokeista alkoi levitä ja 1930-luvulla lobotomioita tehnyt lääkäri hyppäsi kellotornista kuolemaansa, sillä kummitukset olivat ajaneet hänet hulluuden partaalle. Vuonna 1968 sairaala suljettiin lopullisesti. Silloin tällöin saarelta kaikuvat kellon lyönnit, vaikka tornissa ei kelloa ole ollut enää vuosikymmeniin.
Vuodesta 1968 lähtien saari ja sen rakennukset ovat olleet tyhjillään. Italian hallitus on turhaan yrittänyt myydä maa-aluetta useaan otteeseen, mutta kaupat ovat aina rauenneet viime hetkellä. Viimeiseksi saarelle oli vuonna 2019 tarkoitus aloittaa luksushotellin rakentaminen, mutta ainakin vielä kummitusten saari on entisellään.
Poveglian saarella vierailu on kiellettyä, eikä sinne vuosikymmeniin kukaan halunnutkaan. Muutamat toimittajat ovat päässeet erityisluvalla tutustumaan kauhujen sairaalaan, ja vuosien mittaan sekä kummitusten metsästäjät että paranormaalien ilmiöiden tutkijat ovat uskaltautuneet suljetulle saarelle.
Pelko kummittelevista ja pahansuovista ruton uhreista ja pahoinpideltyjen potilaiden hengistä ovat kuitenkin pitäneet paikalliset loitolla. Harvat saarella vierailleet ovat kertoneet nähneensä tummia hahmoja ja kuulleensa outoja huutoja. Moni on kokenut voimakkaan pahan tuntemuksen yllään heti saarelle rantauduttuaan.
Aradalen mielisairaala
Aradalen mielisairaala avautui Australian Victorian osavaltioon vuonna 1867 nimellä Ararat Lunatic Asylum eli tylysti suomennettuna Araratin hullujen huone. Sairaala suljettiin vasta vuonna 1997 ja 130-vuotisen historian aikana siellä kuoli noin 13 000 ihmistä – potilaita, vankeja ja henkilökunta – eivätkä kaikki todellakaan luonnollisista syistä.
Alunperin sairaala perustettiin vapauttamaan vankiloista tilaa, joten ”peruuttamattomasti pahat” ja mieleltään sairaat vangit siirrettiin sinne. Vaarallisten vankien lisäksi sairaalan seinien sisään suljettiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä, epileptikoita ja Down-lapsia.
Aradalen mielisairaala on yksi Australian kummittelevimmista paikoista, jossa järjestetään veret seisauttavia kierroksia. Vierailijoita ei tarinoilla erityisesti tarvitse pelotella, sillä rakennus itsessään vaikuttaa voimakkaasti kävijöihin.
Monet kokevat selittämätöntä pahoinvointia, kummallisia kipuja tietyissä huoneissa eivätkä pyörtymisetkään ole ennenkuulumattomia. Joillakin osastoilla nenään leijailee ”kuoleman haju” ja välillä rakennuksen uumenista kuuluu toistuvaa ääntä kuin joku hakkaisi päätään seinään. Yleisiä aistimuksia ovat myös voimakkaat kylmän väreet ja tunne kosketuksesta – onpa muutama kertonut tulleensa näkymättömän voiman tönimäksi ja puremaksi.
Lue myös:
Lähestyvän Halloweenin kunniaksi mennään kauhutarinoiden pariin. Nyt vuorossa on lista, jolla tutustutaan 10 kummittelevaan ja karmivaan paikkaan maailmalla.
Listafriikki suuntaa maailmalle, kun luvassa on selvitys siitä, minkälaisia kummittelevia kohteita kaikkien yliluonnollisen ja kammottavan ystävien kannattaa kirjata tulevaisuuden matkasuunnitelmiin.
Heikkohermoisille nämä kummittelevat kohteet eivät sovi, mutta jos selkäpiitä karmivat kummitusjutut ovat lähellä sydäntä – uskoi niihin tai ei – niin nyt on herkkua tarjolla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Toisen osan hyytävän pelottavista paikoista voit lukea tästä:
10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 2
Pariisin katakombit
Kuva: Rijin | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Pariisin alla olevia entisiä kalkkikivilouhoksia ruvettiin 1700-luvulla käyttämään hautoina, koska kaupungin hautausmaat olivat täynnä. Myös olemassaolevista haudoista siirrettiin jäänteitä kaupungin alla risteileviin käytäviin, joissa 1800-luvulla asui myös ihmisiä. Luiden seassa..
Pariisin katakombit ovat nykyisin suosittu turistikohde, jossa vierailijat pääsevät vaeltelemaan käytäviä, joita reunustavat yli kuuden miljoonan pariisilaisen luut. Voiko paljon aavemaisempaa paikkaa olla!?
Katakombeihin liittyy tietenkin monia kummitustarinoita ja legendoita – ehkäpä tunnetuimpana se, että massiivisen joukkohaudan seinät alkavat keskiyöllä puhua. Äänet yrittävät taivutella vierailijan yhä syvemmälle labyrinttimäisiin käytäviin kunnes tämä ei enää löydä tietään ulos ja jää ikuisesti katakombeihin, kuten miljoonat maanalaiseen hautaan päätyneet.
Tämä legenda on saanu pontta 1990-luvun alun veret seisauttavasta löydöksestä. Katakombeja tutkiva ryhmä löysi erään hämärän kammion lattialta videokameran. Heidän yllätyksekseen kamera sisälsi kuvamateriaalia. Kun ryhmä rupesi katsomaan filmiä, kuului sillä karmivia ääniä.
Oli selvää, että kameraa pidellyt mies oli eksyksissä eikä tiennyt miten pääsisi ulos. Kuvaaja vaikuttaa menettävän järkensä harhaillessaan päämäärättömästi loputtomissa tunneleissa. Video loppuu äkillisesti siihen, kun mies tiputtaa kameran maahan.
Tähän päivään mennessä kukaan ei tiedä kuvaajan henkilöllisyyttä tai sitä, pääsikö tämä katakombeista koskaan elävänä ulos.
Borgvattnetin vanha pappila
Jämtlandin läänissä, Pohjois-Ruotsissa, sijaitsee pieni kylä nimeltään Borgvattnet. Ja tuo kylä on tunnettu siitä, että siellä on yksi Ruotsin kuuluisimmista kummitustaloista: vuonna 1876 rakennettu vanha pappila.
Ensimmäisen kerran kummitushavaintoja kirjasi ylös kappalainen Nils Hedlund asuessaan pappilassa vuonna 1927. Hän kertoi monista oudoista tapahtumista, muun muassa ullakolla jokin näkymätön voima oli vetänyt hänen pyykkejään alas naruilta.
Hedlundin seuraajat kertoivat pappilassa vaeltavista hahmoista, jotka katosivat selittämättömästi, itsestään keinuvasta keinutuolista, paikasta toiseen liikkuvista esineistä, selkäpiitä karmivasta kiljunnasta ja muista yliluonnollisista tapahtumista. Eräs 1940-luvulla pappilan vierashuoneessa yöpynyt heräsi keskellä yötä siihen, että kolme vanhaa naista istui huoneessa ja tuijotti häntä. Kun vieras laittoi valon päälle, jatkoivat naiset edelleen tuijottamista, mutta hahmot olivat sumeita.
Erään tarinan mukaan pappilassa kummittelevat kaltoinkohdeltujen ja takapihalle haudattujen piikojen ja/tai vauvojen henget. Toisten mielestä pappilassa vaeltavat entisten pappien haamut.
Nykyisin Borgvattnetin vanha pappila toimii majatalona. Kaikki rohkelikot, jotka uskaltavat yöpyä pappilan aavemaisessa miljöössä ja selviävät yöstä ehjin nahoin, saavat todistuksen kokemuksestaan. Lähes kaikki vanhassa pappilassa yöpyneet ovat kokeneet vierailunsa jotain selittämätöntä ja saaneet outoja tuntemuksia.
Isla de las Munecas
Kuva: Wa17gs | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Meksikon pääkaupungin Méxicon eteläosissa, Xochimicon kanaalien välissä, on pieni saari. Isla de las Munecas eli nukkejen saari on nykyisin suosittu turistikohde, jolla on surullinen historia. Saari on omistettu kummallisissa olosuhteissa kuolleen nuoren tytön sielulle.
Yli 50 vuotta sitten saaren ainoa asukas, Julian Santana Barrera, löysi rantavedestä henkihieverissä olleen pienen tytön, jota hän ei kyennyt pelastamaan. Hän löysi lähistöltä myös nuken, jonka hän päätti ripustaa puuhun tytön muistoksi. Se oli ensimmäinen tuhansista nukeista, joita Santana Barrera kiinnitti puihin ennen kuin hän vuonna 2001 hukkui samaiseen paikkaan, josta oli vuosia aiemmin löytänyt tytön. Myös turistit ovat tuoneet saarelle lisää nukkeja.
Joidenkin mukaan aavemaiset nuket ovat pahoja, kun taas toisten mielestä ne suojelevat saarta kuolleen tytön hengen kautta. Paikallisen legendan mukaan nuket liikuttelevat päitään sekä käsiään ja availevat silmiään. Saarella vierailleet väittävät kuulleensa nukkejen kuiskivan toisilleen ja veneillä ohi ajaneet kertovat nukkejen houkutelleen heitä saarelle.
Riivattuja tai ei, niin puissa roikkuvat nuket ovat karmiva näky päivällä, mutta yön pimeydessä vierailijoita seuraavat sieluttomat silmät saavat kovimmankin skeptikon puntit tutisemaan.
Hoia Baciu
Kuva: Cristian Bortes | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)
Romanian Transilvaniassa sijaitseva Hoia Baciu -metsä tunnetaan ”Transilvanian Bermudan kolmiona” ja maailman pelottavimpana metsänä. Siellä tapahtuu niin paljon yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita, että varsinkaan romanialaiset eivät uskaltaudu sinne yöaikaan.
Tarinan mukaan metsä on saanut nimensä mieheltä, joka katosi sinne 200 lampaan kanssa mystisesti ilman jälkeäkään. Kukaan ei tiedä, mikä tai kuka Hoia Baciun metsässä asustaa, mutta teorioita on esitetty joukkomurhan uhrien hengistä avaruusolentoihin. Vuonna 1968 armeijan insinööri Emil Barnea raportoi nähneensä ja kuvanneensa metsässä lautasen muotoisen ufon ja pysyi kertomuksessaan, vaikka menetti sen vuoksi työnsä.
Vuosikymmenten aikana metsään uskaltautuneet ovat kertoneet nähneensä selittämättömiä näkyjä – valoilmiöitä ja aaveita – ja kuulleet outoja ääniä. Monet ovat tunteneet olonsa ahdistuneeksi ja kuin joku seuraisi ja tarkkailisi heitä. Legendan mukaan moni metsään mennyt ei ole koskaan palannut takaisin, mutta ne jotka ovat käynnistään selvinneet, kertovat omituisista oireista kuten pahoinvoinnista, palovammoista, ihottumasta ja naarmuista, joille ei ole löytynyt järkevää selitystä. Elektroniset laitteet ovat menneet metsässä epäkuntoon ja toiset ovat kertoneet menettäneensä ajantajun.
Ehkä hyytävin tarina kertoo viisivuotiaasta tytöstä, joka katosi ja ilmestyi sitten kuin tyhjästä vuosia myöhemmin, mutta ei ollut lainkaan ikääntynyt. Hänellä oli päällään samat, puhtaat vaatteet kuin katoamishetkellään. Monien mielestä metsässä onkin portti toiseen ulottuvuuteen.
Hoia Baciun metsästä tekee tarinoiden lisäksi aavemaisen sen omituiset puut. Puiden rungot ovat taipuneet kummallisella tavalla ja lisäksi metsässä on suuria, puuttomia aukioita, joissa maaperä on hiiltynyt. Kumpaankaan ilmiöön ei ole tutkimuksista huolimatta löytynyt selitystä.
Paikallisen oppaan mukaan metsässä kummittelee vain, jos sinne tuo omat haamunsa. Uskaltaisitko lähteä telttailemaan?
Stanley Hotel
Hotelli, joka inspiroi Stephen Kingin kirjoittamaan Hohto-romaanin. Sen pitäisi kertoa kaiken oleellisen Yhdysvaltain Coloradossa sijaitsevasta Stanley Hotelista, joka on yksi maan kummittelevimmista paikoista.
Hotellin suunnitteli ja rakennutti vuonna 1909 Freelan Oscar Stanley, joka myös pyöritti toimintaa vaimonsa Floran kanssa. Flora kuoli vuonna 1939 ja Freelan vuotta myöhemmin, mutta omistajakaksikko ei ole tarinan mukaan koskaan lähtenyt hotellista. Freelan on nähty usein hotellin baarissa ja biljardihuoneessa; biljardi oli yksi hänen lempiharrastuksistaan. Floran taas voi kuulla silloin tällöin soittamassa rakasta pianoaan.
Stanleyt eivät kuitenkaan ole ainoat hotellissa liikkuvat henget, sillä taloudenhoitaja Elizabeth Wilson ilmoittelee silloin tällöin läsnäolostaan. Hotellin kummituskierroksen oppaan mukaan Wilson loukkaantui vakavasti sytyttäessään lyhtyjä huoneessa numero 217. Vaikka nainen selvisi räjähdyksestä ja kuoli vuosia myöhemmin muista syistä, viihtyy hän haamuna juuri kyseisessä huoneessa.
Majoittujat ovat kertoneet esineiden siirtymisestä paikasta toiseen ja matkatavaroidensa pakkaamisesta sekä yhtäkkiä sammuvista ja syttyvistä valoista. Taloudenhoitaja Wilsonin haamu on myös varsin vanhoillinen ja monet naimattomat pariskunnat ovatkin tunteneet öisin kylmän hahmon välissään.
Kummituskierroksen mukaan hotellin käytävillä vaeltaa myös autistinen Billy-poika, joka koskettelee vieraiden hiuksia. Erityisesti Billyä vetävät puoleensa sellaiset ihmiset, jotka työskentelevät autismin parissa.
Hotellin neljännessä kerroksessa on kuultu lasten leikkiä, naurua ja juoksemista, sillä siellä hotellivieraiden jälkikasvu vietti aikaansa lastenhoitajien kanssa. Kaikki Stanley Hotelin aaveet eivät ole ihmisiä, sillä tiluksilla on lemmikkien hautausmaa, johon vuosikymmenten aikana on haudattu henkilökunnan eläimiä. Ainakin yhden kissan ja koiran haamut on nähty kiertelevän hotellin pihamaalla.
Vuosien mittaan monet ovat väittäneet kummitusten ilmestyneen valokuviin, yksi viimeisimmistä vuonna 2016.
Miten Stanley Hotel sitten päätyi inspiroimaan Stephen Kingiä Hohdon kirjoittamiseen? King on kertonut The View -keskusteluohjelmassa, että oli perheensä kanssa päättänyt vuonna 1974 lähteä viikonloppulomalle, mutta Stanley Hotel oli juuri sulkemassa ovensa kauden päätteksi. Kingit saivat majoittua, jos maksaisivat käteisellä, sillä kirjanpito oli jo lähetetty eteenpäin.
”Olimme ainoat vieraat suuressa hotellissa ja tuuli ulvoi ulkona ja kaikki huoneet olivat tyhjiä”, muistelee King. Tarinan mukaan perhe majoittui huoneessa 217. Siellä ollessaan King näki todentuntuisen painajaisen, jossa hänen nuorta poikaansa jahdattiin hotellin käytävillä. Kirjailija nousi sängystään, meni ulos tupakalle ja rupesi hahmottelemaan mielessään Hohtoa.
Lue myös:
Ihmisen silmät ja aivot huijaavat usein meitä kantajiaan. Ne saavat meidät näkemään optisia harhoja, jotka hämmentävät ja ärsyttävät nokkeluudellaan.
Miksi optiset harhat sitten ärsyttäisivät? No tietenkin sen takia, kun niitä on niin vaikea käsittää. Vaikka joku kuinka selittäisi, kuinka illuusio muodostuu, ja miksi me näemme jotain niinkuin näemme, ei se auta turhautumiseen.
Mutta jos siitä pääsee yli, niin ovathan nämä aika upeita. Ja miten helposti meidän havainnointiamme voikin huijata!
Listafriikki valitsi listalle optisia harhoja, jotka tosiaan venyttävät käsityskyvyn rajoja.
Munkerin illuusio
Nopeasti katsoen kuvassa voi nähdä kahta eri sävyä olevia pinkkejä ruutuja. Mutta kaikki ovat oikeasti täysin samanvärisiä. Harha katoaa, kun lähekkäin olevia ruutuja katsoo oikein läheltä, joten ei muuta kuin nenä kiinni näyttöön.
Harha johtuu siitä, että värien havainnointi muuttuu niitä ympäröivien alueiden värien mukaan. Saksalainen Hans Munker oli ensimmäinen, joka vuonna 1970 loi tällaisen optisen illuusion. Hän teki sen opinnäytetyössään, ja monet ovat erilaisin variaatioin seuranneet perässä, kuten listamme seuraava kohta osoittaa.
Konfetti-illuusio
Konfetti-illuusio on suhteellisen tuore harha, jonka on kehittänyt David Novick, Texasin yliopiston professori. Kuvassa näyttää olevan neljää eri väriä olevia ympyröitä, mutta todellisuudessa kaikki ovat samanvärisiä.
A fourth ”vivid” confetti illusion. The dots are perceived as four different colors but are actually all the same color (RGB 255,241,128). The original png file is at https://t.co/6r2PMbLMJc. pic.twitter.com/N0ERz0uTmx — David Novick (@NovickProf) September 11, 2018
Shakkilauta-illuusio
Kuvassa näet shakkilaudan, johon vihreä sylinteri luo varjon. Normaaliin shakkilautaan verrattuna ruudukko ei ole mustavalkoinen, vaan ruudut ovat harmaan eri sävyjä. Tarkastele lähemmin ruutuja A ja B.
B-ruutu on paljon A:ta vaaleampi, eikö totta? Todellisuudessa ne ovat täysin samanväriset!
Professori Edward H. Adelson Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta kehitti tämän optisen illuusion vuonna 1995. Ihmisen näköjärjestelmä yrittää automaattisesti määritellä, mihin varjo muodostuu ja miten se vaikuttaa väreihin. Lisäksi illuusiota lisää se, että A-ruutu on vaaleiden ruutujen ympäröimä ja B tummien.
Jos et usko, niin käy katsomassa todiste Adelsonin kotisivuilta. Tai jos sekään ei vakuuta, niin printtaa värillinen kuva ja leikkaa ruudut vertailtavaksi. Ja jos ei ole printteriä, niin tee kuten Listafriikki: leikkaa sopivan paksuisia paperisuikaleita ja asettele ne ruutujen ympärille läppärin näytöllä. Toimii!
Onttojen kasvojen illuusio
Onttojen kasvojen illuusio on yksi mielenkiintoisimmista optisista harhoista. Siinä aivomme muuttavat koveran kasvokuvan kuperaksi, eikä siitä havainnosta pääse irti, vaikka miten asian tiedostaisi ja yrittäisi nähdä eri lailla.
Ihmisellä on luontainen taipumus nähdä ja tulkita kasvot kuperina. Ilmiö ei ole aivan niin voimakas, kun kasvot ovat ylösalaisin, mikä viittaa hyvin voimakkaaseen ja alkukantaiseen oman lajin kasvojen havainnointiin.
Hannoverin lääketieteellisessä yliopistossa vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan skitsofreniaa sairastavat ihmiset eivät lankea tähän harhaan, joten he näkevät muun muassa ylläolevan videon Einsteinin kasvot onttoina. Eli sellaisina kuin ne esimerkissä oikeasti ovat.
VAROITUS: Älä tee lääketieteellisiä johtopäätöksiä, jos tämä illuusio ei sinulle avaudu.
Fraserin spiraali-illuusio
James Fraserin jo vuonna 1908 kehittämä optinen harha saa pitkällä tuijottamisella silmät kieroon.
Keksijänsä mukaan nimetty harha tunnetaan myös valespiraalina, sillä kuva ei, listan aiheesta päätellen, ole sitä miltä se näyttää.
Kuvio muodostuu useista samankeskisistä ympyröistä, mikä on helppo todistaa kuljettamalla sormea jotain kaarta pitkin. Älä katso liian kauan, ettet tule hypnotisoiduksi tai pahoinvoivaksi.
Pyörivät renkaat
Tuijota kuvan keskellä olevaa mustaa pistettä. Ala sitten liikuttaa päätäsi edestakaisin, lähemmäs ja kauemmas näytöltä. Pidä katse pisteessä. Renkaat vaikuttavat lähtevän liikkumaan vastakkaisiin suuntiin.
Suosittelen testaamaan tätä kotona tai jossain muussa turvallisessa ympäristössä, jossa kukaan ei katso tuomiten liikehdintääsi.
Ebbinghausin illuusio
Tämä on hyvin klassinen optinen harha. Oranssit ympyrät ovat aivan selvästi erikokoisia, mutta niin kuin jo ehkä arvasit, niin taas on katsojaa huijattu. Syyllisiä tähän sekoiluun ovat valkoiset ympyrät, jotka vaikuttavat siihen, miltä oranssit näyttävät.
Ebbinghausin illuusiota voi todistaa oikeassa elämässäkin silloin, kun Kuu tai Aurinko on lähellä horisonttia. Ilmiötä on selitetty sillä, että lähellä maanpinnan kiintokohtia kappale näyttää suuremmalta kuin taivaalla, jossa sitä ympäröi valtava tyhjyys.
Kahvilan seinä -illuusio
Tohtori Richard Gregoryn luomalla optisella harhalla on hauska syntytarina. Bristolissa, Englannissa, on pieni kahvila, jonka tiiliseinässä Gregory huomasi mielenkiintoisen ilmiön. Tummia ja vaaleita tiiliä oli ladottu siten, että ne vaikuttivat olevan vinossa.
Gregory kehitti seinän perusteella tämän optisen illuusion, jossa vaakaan kulkevat viivat vaikuttavat nousevan tai laskevan. Todellisuudessa kaikki vaakasuorat viivat kulkevat suoraan ja samalla etäisyydellä viereiseen nähden.
Jos et usko, niin ota viivoitin esiin. Tämä on taas yksi niistä, joka ei tuijottamalla ratkea.
Neckerin kuutio
Neckerin kuutio on hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin nerokkaampi illuusio. Sen kehitti jo vuonna 1832 sveitsiläinen kristallografi Louis Albert Necker. Oikeastihan kuvassa ei ole mitään muuta kuin mustia viivoja, mutta me näemme sen kuutiona. Ja koska kuviossa ei ole minkäänlaisia merkkejä eri syvyyksistä, voi kuution nähdä kahdella eri tavalla.
Useimmat näkevät alemman neliön ”etuseinänä”, mutta kun saat kerran hahmotettua ”takaseinän” eteen, niin voit näppärästi vaihdella kolmiulotteista kuvaa, jonka aivosi ovat luoneet tyhjästä.
Listan viimeinen illuusio on pidemmälle viety esimerkki Neckerin kuutiosta.
Pyörivä ballerina
Pyörivä ballerina on japanilaisen Nobuyuki Kayahara vuonna 2003 kehittämä optinen harha. Naisen voi nähdä pyörivän joko myötä- tai vastapäivään. Suuntaa voi myös vaihdella.
Tutkimusten mukaan kaksi kolmesta näkee siluetin pyörivän kellonsuuntaan. Monille on hankalaa saada nainen muuttamaan pyörimissuuntaansa, mutta kun sen kerran saa toimimaan, niin jatkossa sen pitäisi onnistua silmänräpäyksessä.
Jos tuntuu hankalalta, niin katso videota muutaman metrin etäisyydeltä.
Lue myös:
Toisinaan pikaruoka on täydellistä: nopeaa ja helppoa, ja varsin usein syntisen ihanan rasvaista ja suolaista. Tämän listan jälkeen mieliteot voivat kuitenkin hetkeksi jäädä unholaan, sillä luvassa on inhottavia yllätyksiä, joita annoksista on löytynyt.
Suurin osa pikaruokaravintoloiden ruoista valmistetaan isoissa tehtaissa ja laitoksissa valtavan suurina erinä. Laadunvalvonta ei ehkä ole tarkkaavaisinta, mutta me kuluttajat taidamme sinisilmäisinä luottaa siihen, että pikaruokapaikat valmistaessaan annoksiamme huomaisivat ylimääräiset ainekset. Mutta ei.
Joskus ruokakatastrofit olisi ollut helppo välttää hyvällä hygienialla ja huolellisuudella. Näiden oksettavuuksien jälkeen ei ole koskaan tuntunut yhtä mukavalta syödä kotona.
Tässä siis oksettavia pikaruokalöydöksiä, jotka saavat sinut tarkistamaan mäkkärin hampurilaisen kolmeen kertaan ennen haukkaamista.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä:
Sormenpäitä ja kuolleita hiiriä: 10 oksettavaa pikaruoka-annoksista löytynyttä yllätystä – osa 1
Popeye’s:n paistettu hiiri
Uppopaistetusta kanastaan tunnetun Popeye’s -pikaruokaketjun ravintola Baltimoressa oli ollut vuosituhannen alussa jo pidemmän ajan ongelmissa. Terveystarkastajat olivat sulkeneet ravintolan ovet jyrsijäongelman ja epähygieenisten keittiöolosuhteiden takia jo kahdesti aiemmin.
Pastori Tony Hill ei antanut varoitusten estää itseään, kun paistetun kanan himo iski. Hän kuitenkin huomasi uppopaistetussa annoksessaan jotain pörröistä ja siihen kuulumatonta: kanan seassa oli hiiri. Terveystarkastajat tutkivat ravintolan tapauksen ja valituksen jälkeen, mutta eivät löytäneet merkkejä tuoreesta hiiriongelmasta.
Epäselväksi siis jäi, oliko hiiri syöksynyt friteerattavaksi tuossa ravintolassa, vai oliko se päätynyt taikinoitujen kananpalojen kanssa samaan pakettiin isossa pakkaamossa.
Tacoja ekstrakastikkeella
Mitä kastikkeita sinä valitset tacoihisi? Tulista chilikastiketta, ranskankermaa, majoneesia? Ihmisverta? Tuo viimeinen ei tainnut olla kentuckylaisen Briana Ralstonin toiveissa, kun hän tilasi illallista paikallisesta Taco Bell -ravintolasta. Yhtä kaikki, sitä hän kuitenkin sai.
Ralston oli vasta kotonaan, jo osan ruoasta tuhonneena, huomannut annoksen käärepapereissa verta, jota oli myös osioissa, jotka koskettivat illallista. Ralston oli samantien soittanut neljä elintärkeää puhelua: ravintolaan, terveysviranomaisille, asianajajalle sekä medialle.
Ravintola ilmoitti, että työntekijä oli leikannut sormeensa ja siksi paperikääreet olivat veressä. No varmaan juuri näin, mutta oliko siis olemassa jotain muita vaihtoehtoja, miten veri olisi annokseen päätynyt?
Mäkkärin kananpäänugetti
McDonaldsin kananugeteilla on neljä sallittua muotoa: saapas, rusetti, pallo ja kello. Luit oikein, lista ei sisältänyt kananpäätä, kuvasta huolimatta.
Virginialainen Katherine Ortega oli ostanut lapsilleen paikallisesta McDonaldsista kananugetteja. Kun hän marraskuussa vuonna 200o jakoi niitä lautasille, huomasi hän yhdellä nugetilla silmät, nokan ja harjan. Sanomattakin lienee selvää, että ruokahalu oli kadonnut.
Ortega otti yhteyttä pikaruokaravintolaan, josta luvattiin välittömästi hyvittää uudet nugetit; tällä kertaa päättömät. Mutta Ortegan ei enää luonnollisesti tehnyt mieli kanaa. Vaikka syy ei varsinaisesti ollut kyseisen ravintolan, olisi nugettien sallituista muodoista poikkeava yksilö pitänyt bongata paistovaiheessa. Asiasta ei koskaan uhkauksista huolimatta nostettu syytettä.
Kondomi Happy Meal -ateriassa
Mäkkäri on saanut tällä listalla aika huonoa mainosta. Vielä yksi jäljellä. Tässä tapauksessa kukaan ei ollut kuitenkaan vaarassa syödä mitään sopimatonta.
Uusiseelantilaisessa McDonaldsissa oli vuonna 2007 myyty loppuun Happy Meal -lastenaterian mukana tulleet lelut, ja yhtiö oli lähettänyt pieniä urheilukasseja lelujen tilalle annettavaksi. Seitsemänvuotias Maia Whitaker oli mäkkärillä isovanhempiensa kanssa, ja jostain syystä isoäiti Suzanne Hatch oli kurkannut lahjakassiin ennen sen antamista tytölle. Hatch oli syvästi järkyttynyt, kun kassissa oli ollut kondomi. (Vihreä Durex-merkkinen ja kääre oli mukana laukussa. Käyttöaste epäselvä, mutta itse veikkaisin käyttämätöntä, koska poru ei ollut sen suurempi.)
Isoäiti-Hatch oli jo nähnyt kauhukuvat silmissään, kun hän olisi joutunut selittämään esinettä vain 7-vuotiaalle lapsenlapselleen. Vaikka kukaan ei syönyt mitään ruuminosia tai kuolleita eläimiä, on selvää, että traumat ovat tässä kohtaa yhtä vakavat –jep jep.
McDonaldsilta ei osattu selittää, miten kondomi oli kassiin joutunut, koska kyseinen lahja oli ollut lasin takana esittelykappaleena.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: henkilökunta antoi Maian vaihtaa kondomin kynäpenaaliin.
Luoteja hodarissa
Costco on yhdysvaltalainen tukkumyymäläketju, joka palvelee niin yritys- kuin yksityisasiakkaitakin. Costco ei siis ole ensimmäisenä mielessä pikaruokaravintola-listalla, mutta jumalattoman kokoisissa kaupoissa on usein jotain roskaruokaa tarjolla.
Losangelesilaisessa Costcossa shoppaillut Olivia Chanes puraisi jotain metallista tilattuaan hodarin ostostensa lomassa. Hän luuli ensin sen olevan pala hammasrautojaan, mutta suusta paljastuikin ruutia sisältävä 9 millimetrinen patruuna. Chanes tutkittiin sairaalassa ja röntgenkuvissa huomattiin, että hänen sisällään oli toinen luoti; hän oli siis nielaissut tulivoimaa ennen ensimmäistä löydöstä. Costcon edustajat eivät ole ottaneet asiaan kantaa.
Vaikka luodit eivät sinänsä ole yhtä oksettavia kuin monet muut listan kohdat, ovat ne kuitenkin melko pelottavia. Asiaan kylmänviileästi suhtautunut Olivia Chanes kommentoi nielemäänsä luotia sanoen sen olleen ”turvallisin tapa saada luoti vatsaan”.
Lue myös:
-
#vainsuomijutut1 päivä sitten10 erilaista teoriaa siitä, miksi Suomen nimi on Suomi ja toisaalta taas Finland?
-
Yhteiskunta4 tuntia sitten
Suomalaiset eivät aluksi ymmärtäneet kalenterin luukkujen ideaa – 10 mielenkiintoista faktaa joulukalentereista
-
Tiede6 päivää sitten
Munkkien viinitynnyreissä kupli liikaa, mutta yllättäen ihmiset ihastuivat poreilevaan samppanjaan: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 2
-
Yleistieto5 päivää sitten
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
