Tälle listalle on koottu 10 erikoista faktaa, joiden on vaikea uskoa olevan totta. Mutta tässä kohtaa totuus todella on tarua ihmeellisempää!

Listafriikki löysi mukaan muun muassa silmillään syövän sammakon, kuolleena laukkakisan voittaneen ohjastajan ja pistiäisillä herkuttelevan viikunan.

Toivottavasti nämä 10 erikoista faktaa tai tapahtumaa siivittävät alkavan viikon mukavasti käyntiin ja taas on kahvipöydässä perheelle ja työkavereille kerrottavaa!

Laukkaratsastaja voitti kuolleena

Kesäkuun 4. päivänä vuonna 1923 jockey Frank Hayes voitti ensimmäisen estelaukkakilpailunsa Sweet Kiss -nimisellä hevosella. Tuo New Yorkin Belmont Park -radalla järjestetty kilpailu oli myös Hayes viimeinen, sillä hän menehtyi – ei kisan jälkeen, vaan sen aikana.

Hayesin ja Sweet Kissin voitto oli täysi yllätys; sille oli annettu todennäköisyydeksi 0,05. Vielä suurempi shokki koettiin, kun hevosen omistaja juoksi onnittelemaan yllätysvoittajaa, sillä tämä oli eloton. Paikalla ollut lääkäri totesi heti, että mitään ei ollut tehtävissä ja julisti Hayesin kuolleen sydänkohtaukseen.

Hayes oli kuollut kisan ollessa vielä käynnissä, mutta jollain ihmeellä hän ei ollut pudonnut esteilläkään kyydistä eikä hevonen hidastanut tahtiaan, vaan laukkasi voittoon. Reilu parikymppinen Hayes on edelleen ainoa laukkaratsastaja, joka on voittanut kilpailun kuolleena; hänen surullisenkuuluisaa ennätystään tuskin tullaan koskaan rikkomaan.

Ensimmäisten aurinkolasien tehtävä oli peittää käyttäjän tunteet

Maailman ensimmäiset aurinkolasit keksittiin 1100-luvulla Kiinassa. Silmille tarkoitettuja suojia oli kyllä ollut paljon aiemminkin, mutta ne paremminkin kavensivat näkökenttää kuin himmensivät. Ensimmäiset varsinaiset aurinkolasit valmistettiin savukvartsista.

Niitä käyttivät vain varakkaat, mutta ei suinkaan korjaamaan näköä tai suojaamaan silmiä haitallisilta UV-säteiltä. Nuo ”lasit” peittivät käyttäjän silmät, jolloin toisten oli mahdoton lukea todellisia tunteita. Erityisen suosittuja savukvartsista tehdyt tummat lasit olivat kiinalaisilla tuomareilla, jotka käyttivät niitä, etteivät todistajat voineet päätellä mitään heidän silmistään ennen varsinaisen tuomion antamista. Tummien lasien suojassa oli varmasti mukava pyöritellä silmiä epäuskottavien lausuntojen kohdalla.

Ihminen voisi uida sinivalaan verisuonissa

 

View this post on Instagram

 

A post shared by New Bedford Whaling Museum (@whalingmuseum)

Tämä fakta on otsikossa hieman oudosti ilmaistu, mutta tosiaan: sinivalaan – maailmanhistorian suurimman eläimen – verisuonet ovat niin isot, että aikuinen ihminen mahtuisi niiden sisälle.

Tällaisen jättimäisen eläimen kokoa on vaikea edes ymmärtää, joten siksi sen elinten mittasuhteet kuvataan usein verrattuna johonkin helpommin käsitettävään. Esimerkiksi sinivalaan kieli on suunnilleen norsun kokoinen. Täysikasvuisen sinivalaan sydän voi painaa jopa 900 kiloa ja on suunnilleen mopoauton kokoinen. Ei siis kumma, että sydämestä lähtevät verisuonetkin ovat massiivisia. Aikuinen ihminen mahtuisi ongelmitta etenemään sinivalaan suurimmissa suonissa, mitä ei tietenkään luonnossa ole kokeiltu – monestakaan syystä.

Asian voi kuitenkin tarkistaa yhdysvaltalaisessa New Bedfordin valasmuseossa, jossa on aidon kokoinen malli sydämestä.

Viiksekäs oluenjuoja haaskaa puolitoista tuoppia vuodessa

Guinness-olutta ruvettiin valmistamaan Dublinissa, Irlannissa, vuonna 1759 ja nykyään se on yksi maailman tunnetuimmista olutbrändeistä. Vuonna 2000 yhtiö tilasi tutkimuksen, jossa oli määrä selvittää, paljonko viiksekkäät Guinnessin juojat haaskaavat olutta. Kävi ilmi, että aika paljon.

Tutkimuksen suoritti Robin Dover, joka on tieteilijänä erikoistunut hiuksiin ja ihosairauksiin. Hän analysoi Guinnessissa uitettuja viiksikarvoja, jotka oli saatu lahjoituksina kahdeksalta vapaaehtoiselta. Tohtori Dover havaitsi, että vaikka yksittäinen karva kykenee imemään itseensä 20 % oman painonsa verran olutta, katoaa haaskuun menevästä olutmäärästä suurin osa karvojen väleihin. Tämä on tarkkaa tiedettä!

Arvioiden mukaan saarivaltiossa oli tutkimushetkellä 92 370 kasvokarvoilla varustettua Guinnessin juojaa, joista jokainen kiskoi suosikkioluttaan keskimäärin 180 tuoppia vuodessa. Keskiverto Guinnessin nauttija käytti tuopin kumoamiseen 10 hörppäystä, joista jokaisella viiksiin jäi 0,56 millilitraa olutta.

Doverin mittausten ja laskelmien mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan alueella partoihin ja viiksiin jäi siis vuosittain noin 162 719 tuopillista olutta. Se tarkoittaa puoltatoista tuoppia yhtä viiksekästä juojaa kohtaan.

Yhteensä viiksekkäät Guinnesin juojat siis heittivät vuosituhannen alussa hukkaan noin 423 000 puntaa.

Luonnollisesti mitä pidemmät ja tuuheammat viikset, sitä enemmän olutta menee haaskuun. Eli kaikille oluen ystäville oiva säästövinkki: Aja parta!

Vuonna 2014 Tinder levitti lonkeronsa sille viimeisellekin mantereelle, kun Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön ylläpitämällä McMurdo-tutkimusasemalla työskennellyt mies avasi deittisovelluksen”huvin vuoksi”. Hän päätti katsastaa olisko Etelämantereella ketään kiinnostavaa naista, mutta odotetusti tyhjältä näytti. Tutkimusasemia on harvassa ja mannerta asuttaa väliaikaisesti parhaimmillaankin muutama tuhat ihmistä. Mies ei lannistunut, vaan laajensi sovelluksen etäisyyttä. Sitten onnisti: noin 45-minuutin helikopterimatkan päässä oli joku toinenkin yksinäinen Tinderin pelaaja. Mies pyyhkäisi oikealle, eikä kulunut kuin muutama minuutti, niin Etelämantereen ensimmäinen Tinder-osuma tai mätsi oli syntynyt.

Mies ei ole halunnut paljastaa nimeään, sillä hän ei uskonut hallituksen suhtautuvan suopeasti siihen, että joku käyttää kallisarvoista laajakaistaa seuran löytämiseen. Pari viikkoa osuman jälkeen he päätyivät tapaamaan, mutta vain pikaisesti, sillä nainen oli lähdössä Etelämantereelta seuraavana päivänä. ”Vielä ei ole syntynyt Etelämantereen ensimmäistä Tinder-paria, mutta hän on tulossa takaisin ennen kesän tutkimuskauden loppua”, kertoi mies The Cut -sivustolle. ”Eli toivoa on!”.

Tarina ei kerro, miten näiden nettideittailijoiden kävi. Mutta fakta on se, että mätsi voi tulla ihan missä tahansa!

Hollannissa poliiseilla on aina pehmoleluja autossa

Alankomaiden laissa on määritelty, mitä pysyviä varusteita poliisiautoissa on oltava. Niihin lukeutuvat muun muassa puhelin, GPS-laite ja sireenit – nämähän nyt ovat päivänselvä juttu. Mutta näiden lisäksi poliisiautossa on aina oltava pehmolelu, niin sanottu Trauma-Teddy, joka voidaan antaa pienelle lapselle heti traumaattisen tapahtuman jälkeen.

Jos lapsen kotona on tapahtunut tulipalo, perhe on joutunut liikenneonnettomuuteen tai lapsi on vaikkapa todistanut kotiväkivaltaa, rauhoittaa pehmeä lelu kummasti hädän hetkellä. Pehmonallen halauksen on psykologisissa tutkimuksissa todettu toimivan korvaamattomana ensiapuna, joten jos sellainen on antaa välittömästi virkavallan saapuessa paikalle, niin aina parempi.

Myös Taiwanissa on hankittu jokaiseen poliisin partioautoon pehmonalleja, kun Taipein poliisijohtaja Chen Jia-chang oli kuullut Alankomaiden toimivasta käytännöstä. Jo muutaman vuoden ajan myös Virossa ja Isossa-Britanniassa Trauma-Teddyt ovat olleet vakituinen osa poliisiautojen varustusta.

”Kadonnut” nainen kirjaimellisesti etsi itseään

Kukapa meistä ei olisi etsinyt itseään, mutta yleensähän se tapahtuu enemmänkin henkisellä puolella. Eräs Islannissa matkaillut turisti teki sen kuitenkin kirjaimellisesti.

Nainen oli osa turistiryhmää, joka oli elokuussa 2012 tutustumassa Eldgján tulivuoren kanjoniin. Pitkän kierroksen jälkeen tämä kyseinen henkilö oli päättänyt vaihtaa vaatteet ennen linja-autoon istumista. Kukaan ei kuitenkaan tunnistanut häntä uusissa vaatteissa ja ryhmänjohtaja sekoili laskuissaan. Niinpä joukosta vaikutti puuttuvan yksi henkilö. Linja-autonkuljettaja odotti tunnin, mutta naista ei näkynyt.

Kadonneesta naisesta annettiin poliisillekin kuvaus: ”noin 160-senttinen, tummiin vaatteisiin pukeutunut aasialaisnainen, joka puhuu hyvin englantia”, mutta ”kadonnut” ei tunnistanut siitä itseään. Koska lähtövalmiudessa odottanut rannikkovartioston pelastushelikopteri ei heti päässyt sankan sumun vuoksi tulemaan, päätti turistiryhmä jalkautua itse maastoon suorittamaan etsintää. ”Kadonnut” nainen oli tietenkin etsinnöissä mukana.

Tuntikausien jälkeen, kun kello oli jo kolme aamulla, koko tilanteen koomisuus selvisi, kun kadonnut nainen vihdoin löysi itsensä viidenkymmenen etsijän joukosta ja ilmoitti sekaannuksesta poliisille.

Sammakot syövät silmillään

Kun sanotaan, että joku syö silmillään, niin viitataan esimerkiksi noutopöydässä lautasen (tai useamman) kukkuralleen ahtamiseen, koska kaikki näyttää hyvältä. Tai sitten ihastellaan annoksen ulkonäköä ennen kuin palastakaan on maistettu; tämä voi itseasiassa vaikuttaa makuelämykseen.

Sammakot sen sijaan syövät silmillään melko konkreettisesti. Jo ammoisista ajoista lähtien tutkijat ja luontoharrastajat ovat pistäneet merkille, että sammakot sulkevat silmänsä, kun ne nielevät Jo 1900-luvun alussa biologi Mary Dickerson arveli, että sammakot ja rupikonnat saattavat painaa mulkosilmänsä sisälle suuhunsa ja sillä liikkeellä helpottaa nielemistä.

Kului kuitenkin lähes sata vuotta, että Dickersonin ja muiden teoriaa käytiin testaamaan. Massachusettsin yliopiston biologit kuvasivat vuonna 2004 röntgenlaitteella Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisena elävän leopardisammakon ruokailua nähdäkseen, mitä ihmettä sen silmille tapahtuu.

Kävi ilmi, että silmät eivät vain auttaneet nielemisliikettä vaan työnsivät ulokkeilla saaliin suusta syvemmälle ruokatorveen. Sammakon lihaksia tutkittaessa havaittiin myös, että silmien upottaminen suuhun oli tarkoituksenmukaista eikä johtunut esimerkiksi suuhun nielemisen seurauksena syntyvästä alipaineesta. Vaikka ensimmäinen koe tehtiin nimenomaan leopardisammakoilla, on myöhemmissä tutkimuksissa selvinnyt, että muutkin sammakot käyttävät silmiään puskemaan ruokaa kurkusta alas.

Viikunat eivät kelpaa kaikille kasvissyöjille: Hedelmä on lihansyöjä

Viikunoita eli fiikuksia on noin 800 lajia ja niiden joukossa on muutamia sellaisia, joiden hedelmiä ihmiset käyttävät ravinnokseen. Aitoviikuna (Ficus carica) on se meille suomalaisillekin tuttu hedelmä.

Aitoviikunat elävät symbioosissa viikunapistiäisten kanssa. Paritellut pistiäisnaaras tunkeutuu viikunan hedelmään, menettää rytäkässä siipensä ja pölyttää kukat. Jos viikuna on sekä hede- että emikukinnot sisältävä hermafrodiitti, pistiäinen munii ja sitten kuolee. Aikanaan syntyvät toukat kehittyvät kotelovaiheen kautta aikuisiksi pistiäisiksi, parittelevat keskenään ja naaraat lähtevät siitepölyt mukanaan etsimään uutta viikunaa. Koiraat tulevat ulos pesäviikunastaan ja kuolevat. Näitä kaksineuvoisia viikunoita ei ole perinteisesti käytetty ihmisen ravintona, sillä ne kuhisevat pieniä pistiäisiä.

Jos taas naaraspistiäinen tunkeutuu pelkästään emikukintoja sisältävään, naaraspuoliseen viikunaan, suorittaa se pölytyksen, mutta ei pysty munimaan. Pistiäisnaaras kuolee hedelmän sisälle ja viikuna sulattaa sen ravinnokseen. Nämä hedelmät ovat juuri niitä, joita ostamme kauppojen hevi-osastolta.

Vaikka monilla vegaanifoorumeilla kammoksutaan lihaa syöviä viikunoita, ei urbaanilegenda siitä, että viikunan rouskuvat osat olisivat pistiäisen palasia, pidä paikkaansa; ne ovat vain siemeniä. Viikunalla on erittäin tehokas entsyymi nimeltään fikaiini, joka sulattaa pistiäisnaaraan ihan kokonaan hyödyllisiksi ravintoaineiksi. Mutta kyllä: viikunat syövät lihaa!

Legendan mukaan corgit olivat haltijoiden sotaratsuja

Myönnetään: 10 erikoista faktaa -listan muista kohdista poiketen, tässä ei ole kyse todellisesta asiasta. Tai kuka tietää? Mutta se on täysin tosi juttu, että walesilaisen kansantarun mukaan Welsh corgi -koirarotu on päätynyt ihmisille haltijoiden kautta. Suloiset corgit ovat olleet haltijoiden sotaratsuja.

Corgista on kaksi muunnosta, pembroke ja cardigan, ja nimenomaan pembroket ovat näitä lumottuja koiria, jotka vetivät keijujen ja haltijoiden kärryjä ja toimivat niiden ratsuina matkalla taisteluihin.

Legenda kertoo kahden ihmislapsen sattuneen aikoinaan vahingossa paikalle, kun Tywyth Teg -haltijaheimo oli hautaamassa kahta kunniakasta sotilastaan. Nämä olivat kaatuneet taistelussa Gwyllion-heimoa vastaan. Haltijat lahjoittivat surmansa saaneiden uskolliset ratsut näille lapsille avuksi paimentamiseen. ”Koira ovat itsekin koulutettuja sotureita, mutta myös korvaamaton apu monella muulla tavalla”, kerrotaan haltijoiden sanoneen lahjan antamisen yhteydessä.

Jos joskus törmäät suloiseen keijujen sotaratsuun, niin vilkaise sen selkään: joillakin corgeilla selkä ja hartioiden seutu on tummempi – se on haltijan satula.

Lue myös:

• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi
• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 2
• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 3

Kun asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut, ja tilanne on siitä syystä huvittava, yllättävä tai erikoinen, niin puhutaan ironiasta.

Listafriikki keräsi kasaan kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan tai pahimmillaan. Siinä, että joku menettää henkensä, ei tietenkään ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.

Tässä tulee tosielämän tapauksia, joista ei ironiaa puutu!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset tarinat kohtalon oikuista voit lukea tästä:

Kun kohtalo puuttuu ivallisella tavalla peliin: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 1

Palopostin patentti tuhoutui tulipalossa

Philadelphian vesilaitoksella 1800-luvun alussa työskennellyttä Frederick Graffia pidetään palopostin keksijänä. Todellisuudessa asiasta ei voida olla täysin varmoja, sillä missään ei ole jäljellä kehitystyössä mukana olleiden henkilöiden nimiä. Patenttiakin palopostille oli haettu ja sellainen oli toki myönnetty, mutta kenelle – sitä ei tiedetä.

Epävarmuus palopostin alkuperäisestä keksijästä johtuu siitä, että kyseisen esineen patenttia ei ole enää olemassa. Se nimittäin paloi vuonna 1836, kun tulipalo tuhosi Washington, D.C.:ssä sijainneen patenttitoimiston.

AA:n perustajan viimeinen toive oli saada juoda viskiä

William ”Bill” Wilson perusti Anonyymit Alkoholistit -liikkeen vuonna 1935 kamppailtuaan itse alkoholismin kanssa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Wilson oli omassa elämässään pohjalla, ja löysi avun uskonnosta. Houkutus kävi välillä lähes mahdottoman suureksi, mutta apua ei löytynyt lääkäristä eikä kirkosta. Jossain vaiheessa hän ymmärsi, että pysyäkseen selvänä, hän tarvitsi vertaistukea toisilta samojen asioiden kanssa kamppailevilta. Näin syntyi ajatus, joka lopulta konkretisoitui AA:ksi.

Wilson ei viimeisen 37 elinvuotensa aikana juonut tippaakaan alkoholia. Hän sairastui vakavaan keuhkoahtaumatautiin, ja tammikuussa 1971 oli selvää, että montaa elinpäivää ei ollut jäljellä.

Susan Cheever kirjoittaa Wilsonin elämäkerrassa, että mies pyysi ja lopulta vaati lukuisia kertoja ennen kuolemaansa, että saisi viskiä. Hän kävi sängynomana ollessaan jopa väkivaltaiseksi, kun pyyntöön viskilasillisesta ei suostuttu.

Asia on tullut esille Wilsonista huolehtineen hoitajan muistiinpanoista, mutta ilmeisesti herran oman ja AA:n julkisuuskuvan säilyttäminen oli tärkeämpää kuin viimeisen toiveen täyttäminen.

Uinninvalvojien juhla päättyi hukkumiseen

Neworleansilaiset uinninvalvojat järjestivät heinäkuun lopussa vuonna 1985 allasbileet päättyvän kauden kunniaksi. Tuolloin oli erityistä aihetta juhlaan, sillä yksikään ihminen ei ollut hukkunut koko kesänä kaupungin uimaloissa. Näin ei ollut käynyt koskaan aiemmin.

Paikalla oli 100 kaupungin uinninvalvojaa, joilla kaikilla oli virallinen hengenpelastajan koulutus. Lisäksi juhlaan oli kutsuttu saman verran muita vieraita. Onnistunut ja uhriton kesä oli bileiden suurin puheenaihe.

Kun juhlat olivat tulossa päätökseen, ja neljä työvuorossa ollutta uinninvalvojaa alkoi kutsua ihmisiä pois altaasta, löytyi vedestä täysissä pukeissa ollut ruumis. Vieraana ollutta 31-vuotiasta Jerome Moodya yritettiin elvyttää, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Hän oli hukkunut jossain vaiheessa iltaa kenenkään huomaamatta – kaikista hengenpelastajista huolimatta.

Yliopistot jakoivat turvaseksikampanjassa reikäisiä kondomeita

Vuonna 2013 kaksi kanadalaisen Frederictonin kaupungin yliopistoa jakoi kondomeita uusille opiskelijoille. Tarkoitusperät olivat hyvät, sillä Frederictonin seksuaaliväkivallan kriisikeskus halusi tempauksella levittää turvaseksin sanomaa ja suostumuksen tärkeyttä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mutta meinasi käydä vähän päinvastoin.

Tervetuloiltamien jälkeen useampikin opiskelija ilmoitti havainneensa, että kondomipaketissa oli reikä. Kriisikeskus oli hyvää hyvyyttään laittanut jokaiseen pahviseen yksittäispakkaukseen niitillä kiinni viestin suostumuksen kysymisestä ennen seksiä, ja joissakin tapauksissa niitti oli pahvin lisäksi puhkaissut kondomipaketin, jäiks!

Yliopistot ja kriisikeskus olivat ehtineet jakaa noin 80 pakkausta ennen kuin tieto kiiri heidän korviinsa. Asiasta tiedotettiin mitä pikimmiten usealla eri sosiaalisen median kanavalla, eikä ainakaan julkiseen tietoon ole tullut, että kellään olisi ehtinyt käymään vahinkoa.

Kriisikeskus aikoi yhdessä yliopistojen kanssa jakaa vielä 2000 kondomia, mutta ilmoitti käyttävänsä niittien sijaan teippiä viestien kiinnittämiseen.

McDonald’s ohjeisti työntekijöitään välttämään oman ravintolan ruokia

Vuonna 2013 McDonald’s sulki työntekijöilleen tarkoitetun nettisivun, jolla annettiin neuvoja työssäjaksamiseen muun muassa jakamalla ohjeita oikeanlaisesta ruokavaliosta ja muista terveellisistä elämäntavoista.

Sivuilla oli kuva epäilyttävän paljon pikaruokalan omaa ateriaa muistuttavasta annoksesta hampurilaisineen, ranskalaisineen ja limsoineen, ja sen kerrottiin olevan ”epäterveellinen valinta”. Vieressä oli ”terveellisempi vaihtoehto”, jossa kuvattiin täytetty subi-leipä salaatin ja veden kera.

Yhtiö ohjeisti työntekijöitään: ”Vaikka pikaruokaravintolassa terveellisesti syöminen ei ole mahdotonta, on se melko haastavaa. Yleisesti ottaen kaikkea uppopaistettua pitäisi yrittää välttää.”. Sivuilla myös kerrottiin, että vaikka pikaruoka on edullista ja nopea vaihtoehto, on se ”melkein aina” täynnä rasvaa, sokeria ja suolaa, ja sellaisena aiheuttaa ylipainoisuutta.

McDonald’sin edustajan mukaan nettisivut suljettiin, koska ohjeistukset oli yhtiön mukaan irrotettu kokonaisuudesta ja ne oli helppo käsittää väärin.

Lue myös:

• 10 oksettavaa pikaruoka-annoksista löytynyttä yllätystä
• 10 erikoista tarinaa tunnettujen logojen takana

Ironia on sitä, että jokin tilanne on erikoinen tai huvittava, koska asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut.

Nämä Listafriikki.com:n kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan. Ja toisaalta pahimmillaan, sillä kenenkään menehtymisessä ei tietysti ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.

Tässä siis kymmenen tosielämän tapausta, joista ei ironiaa puutu!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset kohtalon oikut ovat luvassa myöhemmin.

Leluturvallisuutta edistävät pinssit vedettiin pois vaarallisuutensa takia

Vuonna 1974 Yhdysvaltain hallituksen aloitteesta valmistettiin ja jaettiin 80 000 kappaletta rintamerkkejä, joilla oli tarkoitus lisätä tietämystä lelujen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä. Juuri sopivasti jouluksi julkaistuissa merkeissä luki ”Lasten vuoksi, mieti lelujen turvallisuutta!”.

Kampanja kosahti kuitenkin omaan nilkkaan, sillä kuluttajaturvallisuusviraston, Consumer Product Safety Commissionin,  tilaamat rintamerkit jouduttiin vaarallisuutensa vuoksi vetämään pois markkinoilta. Niissä oli aivan liian terävät reunat, niistä irtosi tukehtumisriskin aiheuttava neula ja kaiken lisäksi merkit oli maalattu myrkyllisellä lyijymaalilla.

Se turvallisuuskampanja ei mennyt ihan putkeen.

Segwayn omistaja kuoli ajettuaan Segwaylla alas kalliolta

Vuonna 2001 markkinoille tullut Segway on kaksipyöräinen kulkuväline, jossa kuljettaja tai ajaja, miten sen haluaakaan muotoilla, seisoo pyörien välissä ja ohjailee liikettä. Segwaystä piti tulla maailmanmenestys, jonka veikkailtiin nousevan kaupungeissa ihmisten ykköstavaksi liikkua. No, maailmanvalloitus jäi tekemättä. Segwaylla liikkuivat lähinnä turistit ja kauppakeskusten vartijat. Vuonna 2015 kiinalainen Ninebot osti kilpailijansa ja laitteen tuotantomäärät laskivat minimaalisiksi. Vuoden 2020 heinäkuussa Ninebot ilmoitti lopettavansa koko henkilökuljettimen valmistuksen.

Segwayn piti olla turvallinen ja yksinkertainen ohjattava, mutta jotain ajamisen ”helppoudesta” kertovat useat onnettomuudet. Yksi kuuluisimmista, ja traagisimmista, on varmasti vuonna 2010 tapahtunut Segwayn silloisen omistajan Jimi Heseldenin onnettomuus.

Tämä kuulostaa niin urbaanilta legendalta, mutta totta se on. Heselden oli testaamassa Segwayn uutta mallia, kun hän yhtäkkiä menetti kulkuvälineensä hallinnan ja ajoi kalliojyrkänteeltä suoraan alla olevaan jokeen. Heselden menehtyi onnettomuuspaikalle.

Alexander Graham Bell ei halunnut puhelinta toimistoonsa

Alexander Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä ja hän saikin laitteelle patentin vuonna 1876. Ensimmäisen puhelun hän soitti assistentilleen Thomas A. Watsonille maaliskuun 10. päivänä – kolme päivää patentin myöntämisen jälkeen. Jälkeen päin puhelimen oikeasta keksijästä on ollut paljon kiistelyä ja Bellin väitetään varastaneen ideansa. Italialainen Antonio Meucci on saanut myöhemmin tunnustuksen idean alkuperäisenä keksijänä.

Oli miten oli, Bell nähdään edelleen puhelimen isänä.

Vaikka puhelin on epäilemättä se, mistä Bell parhaiten tunnetaan ja muistetaan, jatkoi hän keksintöjen tekemistä senkin jälkeen. Bell ei missään nimessä koskaan halunnut toimistoonsa puhelinta, sillä hän pelkäsi sen häiritsevän tieteelliseen työhön keskittymistä. Kuinka oikeassa hän olikaan!?

New York Times piti sanaristikoita syntisenä ajanhaaskauksena

Sanaristikot nousivat 1900-luvun alkupuolella nopeasti suosituksi ajanviettopuuhaksi. Ensimmäinen sanaristikko ilmestyi New York World -lehdessä jouluna vuonna 1913, ja vuosikymmen myöhemmin julkaistiin ensimmäinen ristikkolehti.

The New York Times -lehti oli kuitenkin vastarannankiiski, ja vuonna 1924 se julisti ristikoiden olevan ”alkeellista aivotreeniä” ja ”syntistä ajanhaaskausta”. Lehden mukaan ihmiset tulisivat kyllästymään viikoittaisiin sanaristikoihin, eivätkä tehtävät tulisi koskaan saavuttamaan laajaa suosiota.

Ja kuinkas kävikään.

Yhdysvaltojen liityttyä toden teolla toiseen maailmansotaan vuonna 1941, päätti The New York Timesin päätoimittaja laittaa lehteen sanaristikon, jotta kansa saisi hieman muuta ajateltavaa. Nykyään tuo päivittäin ilmestyvä ristisana on maan kuuluisin ja suosituin, ja sunnuntain ristikko on jo kansallisikonin asemassa.

Ikuisen elämän eliksiirin etsiminen johti ruudin keksimiseen

Ruuti syntyi vahingossa, niin kuin aika moni muukin merkittävä keksintö. Ruuti on yli tuhat vuotta vanha keksintö, joka oli täysin sattuman tulosta.

Kiinalaiset alkemistit yrittivät 800-luvulla kehittää eliksiiriä, joka mahdollistaisi ikuisen elämän. Legendan mukaan eräs yritteliäs, nimettömäksi jäänyt alkemisti teki kokeita salpietarilla eli kaliumnitraatilla, kun yksi sekoitus jysähti kirjaimellisesti käsiin. Tullessaan kosketuksiin tulen kanssa se aiheutti värikkään räjähdyksen, joka iloisesti poltti tiedemiehen kasvot ja kädet sekä tuhosi tämän talon.

Siitä saivat alkunsa ilotulitteet ja myöhemmin jatkojalostuksena ampuma-aseissa käytettävä ruuti.

On melkoista kohtalon ivaa, että kuolemattomuuteen pyrkimisen yhteydessä päädyttiin yhteen eniten kuolemaa tuottaneista aineista.

Lue myös:

• Ei syytä paniikkiin – 10 historiallista vähättelyn huippua
• 10 käsittämätöntä yhteensattumaa – Näitä on lähes mahdoton uskoa todeksi!

Mikä on maailman vanhin salaliittoteoria? Vaikka ihmiskunta on jo vuosituhansia tiennyt, että maapallo on pyöreä, on joukossamme pieni, mutta äänekäs ryhmä, joka ajattelee sen olevan litteä levy.

Litteän Maan yhdistys on perustettu nykymuodossaan vuonna 1956, mutta kuuluisuuteen se nousi kunnolla vuonna 1964, kun perustaja Samuel Shenton äänekkäästi väitti avaruuslentoja ja -kuvia lavastetuiksi. Vuosittain yhdistykseen liittyy pari sataa uutta jäsentä, joista suurin osa Yhdysvalloissa. Heidän mukaansa tiede ja filosofia tarjoavat runsaasti todisteita litteästä Maasta.

On vuosi 2025. Miten voi olla, että osa ihmisistä ajattelee näin? Kreikkalaiset filosofit Parmenides ja Pythagoras päättelivät (ilman satelliittikuvia tai matkoja avaruuteen) jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, että Maa on pyöreä.

Miten ajatus pannukakkumaisesta Maasta on mahdollinen? Listafriikki päätti selvittää Litteän Maan seuran näkemyksiä, ja tässä siis ajatuksia herättävä lista kannattajien väitteistä. Yritämme suhtautua aiheeseen asiallisesti ja objektiivisesti – todennäköisesti siinä onnistumatta.

10. Tutkimus todistaa: Maanpinta ei kaareudu

Tällä 6 mailin (9,7 km) mittaisella joen osalla on tehty useampia kokeita, joilla on kumottu maapallon pyöreys. Itäisessä Englannissa sijaitseva Bedfordin kanaali sopi hyvin tehtävään, koska se oli keinotekoinen, kapea joki, jonka pinta pysyi hyvin tasaisena olosuhteista huolimatta.

Muuan Samuel Rowbotham asui 1800-luvun lopulla Bedfordin joen lähettyvillä ja oli kokeidensa perusteella niin vakuuttunut Maan litteydestä, että kirjoitti aiheesta kirjan Earth Not a Globe (suom. Maa ei ole pallo). Kirja on edelleen tietyissä piireissä paljon siteerattu.

Kuuluisin Rowbothamin kokeista on kuuden lipun testi.

Siinä jokeen pystytettiin kuusi lippua jonoon mailin välein toisistaan. Jokaisen lipun yläosa oli 5 jalkaa (152 cm) veden pinnan yläpuolella. Sitten kaukoputkella tarkasteltiin, miltä lippujono näyttää.

No sehän näytti siltä, että kaikki liput olivat kauniisti jonossa samassa tasossa. Tästä luonnollisesti voitiin päätellä, että Maa on litteä.

Koska jos Maa olisi pyöreä, olisihan kukin lippu edellistä alempana, ja viimeiset olisivat kadonneet kokonaan näkyvistä. Asiasta käytiin aikoinaan kiistelyä, ja koe toistettiin useampaan kertaan. Epäilijöitä kuitenkin riitti.

Asiaan saatiin lopullinen vastaus, kun Litteän Maan kannattajat palkkasivat ammattivalokuvaajan töihin Bedfordin joelle vuonna 1904. Kuvauspaikasta kuuden mailin päähän laitettiin iso valkoinen lakana, joka tuli toden totta näkymään kuvissa. Näin oli saatu täysin vedenpitävä todiste siitä, että maanpinta ei kaareudu!

9. Maa on ympyränmuotoinen levy

Kuvittele CD-levy. Siltä näyttää litteä maa. Keskellä on pohjoisnapa, puolessa välissä kiertää päiväntasaaja, ja levyä reunustaa koko matkalta ikijäinen Etelämanner.

Etelämantereesta sen verran (Litteän Maan kannattajien näkökulmasta), että kukaan ei ole selvittänyt, miten pitkälle se jatkuu, koska lämpötila alkaa lähestyä absoluuttista nollapistettä mitä ulommas jäisellä tundralla mennään. On myös mahdollista, että se jatkuu äärettömästi joka suuntaan.

Litteän Maan seura pitää humpuukina sellaista, että etelänapa olisi olemassa, saati että joku olisi kävellyt Etelämantereen halki – mitä siis tehdään jatkuvasti.

Kuten Samuel Rowbotham (joella lippujonoja tutkinut herra) on sanonut: se, miten laaja Maa on, jäänee ihmiskunnalle ikuiseksi arvoitukseksi.

8. Aurinko kiertää ympyrää Maan yläpuolella

Jo pariin kertaan aiemmin mainittu, kirjailija ja Litteän Maan kansanliikkeen uranuurtaja, Samuel Rowbotham laski aikoinaan, että Aurinko on vain reilun tuhannen kilometrin päässä Maasta. Onneksi tekniikka on noista päivistä kehittynyt ja nykyään yhdistyksessä ”tiedetään”, että Aurinko on 51 km halkaisijaltaan ja kulkee 4800 km:n päässä Maan yläpuolella. Ja tähdet ovat Aurinkoa 160 kilometriä ylempänä.

Siis olisivathan nuo luvut paljon helpompia käsittää kuin se tosiasia, että avaruus on ääretön, ja Maa kiertää halkaisijaltaan 1 390 000 kilometrin kokoista Aurinkoa, joka sijaitsee 147 miljoonan kilometrin päässä.

Litteän Maan kannattajien mukaan muut taivaankappaleet ovat palloja, koska niiden muoto on pystytty havainnoimaan Maasta käsin. Aurinko kiertää omaa, kooltaan vaihtelevaa, kehäänsä Maan yläpuolella, ja valaisee maata kuin majakka ympäristöään. Auringon liikerata Maa-levyn yllä myös selittää vuorokaudenaikojen vaihtelun. Pimeä tulee vähitellen, koska mitä kauemmas Aurinko liikkuu havainnointipisteestä, sitä enemmän on molekyylejä estämässä valonsäteiden läpi pääsyn.

Sitten tullaankin ongelmaan. Aurinko vaikuttaa nousevan ja laskevan, vaikka se on koko ajan Maan yläpuolella. Tässä on yhdistyksen mukaan kyse vain perspektiivistä.

7. Avaruudessa ei ole koskaan käyty

Litteän Maan kannattajien suurin vihollinen, kaiken pahan alku ja juuri: NASA.

Kun seuraavan kerran tapaat jonkun, joka uskoo Maan olevan litteä, kysy häneltä kysymys. Miten selittyvät pyöreästä maapallosta olemassa olevat kuvat ja videot, joita astronautit ovat ottaneet vuosikymmenien aikana? Tässä kohtaa voin vannoa henkilön kertovan, ettei kukaan ole käynyt avaruudessa. Kaikki on ollut lavastettua.

Litteän Maan yhdistykselle avaruuslennot ovat maailmanhistorian isoin salaliittoteoria. Heidän mukaansa kylmän sodan aikainen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen, kilpajuoksu avaruuteen oli lähtölaukaus kaikelle huijaukselle. Heidän mukaansa ainoa syy NASA:n olemassaoloon on valheellisen kuvan luominen Yhdysvaltojen mahdista avaruudessa. Koska NASA:lla, tai millään muullakaan virastolla, ei ole oikeaa avaruusohjelmaa, ei kukaan voi tietää miltä Maa oikeasti näyttää.

Lainaus ja vapaa käännös Litteän Maan yhdistyksen verkkosivuilta: ”Me emme yhdistyksenä väitä, että kansainväliset avaruustutkimuslaitokset systemaattisesti yrittäisivät peitellä Maan litteyttä; ne eivät vain yksinkertaisesti ole tietoisia siitä. Maa esitetään lavastetuissa otoksissa olevan pallo, koska kaikki olettavat sen olevan sellainen.”

Tästä voit ihailla Kansainväliseltä avaruusasemalta, ISS:ltä, lähetettävää live-kuvaa maapallosta:

6. Kuu, ja miten varjokappale sen pimentää

Kuunpimennys tapahtuu, kun Maa, Aurinko ja Kuu ovat samassa linjassa, jolloin Kuu jää Maan varjoon. Kuu ei kuitenkaan peity kokonaan näkyvistä, koska ilmakehä taittaa osan Auringon valosta sen pintaan. Kuu näyttää punaruskealta, koska näkyvän valon spektrin lyhyemmät aallonpituudet (violetti, sininen, vihreä..) vähenevät siroamisen seurauksena, ja pisimmät (punaisen sävyt) jatkavat matkaa ilmakehässä.

Unohdetaan kaikki tuo, koska nyt yritetään pysyä teoriassa, että Maa on litteä ja muut taivaankappaleet kiertävät levyn päällä kehää. Kuunpimennyksen aiheuttaa yhdistyksen mukaan salaperäinen varjokappale (toiselta nimeltään antikuu).

Pimennyksen aikana varjokappale on Kuun ja Auringon välissä himmentämässä valoa. Tätä kappaletta ei ikinä nähdä taivaalla, koska se kiertää Aurinkoa AINA päivänpuolella, ja valoisalla nyt harvoin näkee muitakaan taivaankappaleita.

Se, miksi Kuu on punertava, johtuu siitä, että varjokappale ei ole tarpeeksi tiheä ja päästää osan valosta läpi. Voit testata tätä laittamalla taskulampun kämmentä vasten ja katsoa miltä näyttää.

Muuten, Kuu kiertää omaa rataansa samalla korkeudella (4800 kilometriä Maan yläpuolella) kuin Aurinko ja nämä pallurat ovat myös samankokoisia (51 km halkaisijaltaan).

Varjokappaleen koosta Listafriikki ei valitettavasti löytänyt dataa.

5. Vuodenajat selittyvät Auringon kulkemisella

Kuvitellaan hetken maailmaa pienoiskoossa: Laitetaan tikku menemään läpi pohjoisnavasta etelänapaan. Maapallo pyörii tämän akselin ympäri yhden vuorokauden aikana.

Nyt mietitään maapalloa radallaan kiertämässä Aurinkoa. Tuo navat lävistävä tikku ei ole kohtisuorassa kiertorataa vasten, vaan hiukan (23,5 astetta) kallellaan. Maapallon kallistuman ansiosta pohjoinen pallonpuolisko on vaikkapa heinäkuussa ”kohti” Aurinkoa. Joulukuussa taas eniten Aurinkoa saa eteläinen pallonpuolisko. Kallistuman ansiosta saamme nauttia vaihtuvista vuodenajoista!

Ja sitten siirrytään sulavasti siihen, miksi litteässä Maassa vuodenajat vaihtelevat…

Muistat varmasti sen teorian, että Aurinko kiertää kehää Maan yläpuolella? Tämä rata ei ole aina samankokoinen, vaan välillä suurempi ja välillä pienempi.

Kun Auringon rata on pienimmillään, se kiertää kehää lähempänä pohjoisnapaa eli pannukakkumaisen Maan sisäosaa. Tuolloin esimerkiksi meillä Suomessa on kesä.

Auringon radan ollessa laajimmillaan, on levyn uloimmissa osissa kesä. Tuo levyn uloin osahan tunnetaan meillä harhaoppisten keskuudessa eteläisenä pallonpuoliskona.

Tässä on myös syy sille, että mystistä Etelämannerta ei ole voitu tutkia. Auringonvalo ei vain yllä niin laajalle. Siksi loputon manner on saavuttamaton, kylmä ja pimeä.

4. Painovoima ei ole totta

Painovoima (=vetovoima) saa kaikki kappaleet, joilla on massa, vetämään toisiaan puoleensa. Tuon voiman ansiosta me pysymme maan pinnalla, ja planeetat pysyvät kiertoradoillaan. Maan keskuksen painovoima vetää reunoja tasaisesti joka puolelta, mistä tuloksena on pyöreä muoto. Sama ilmiö tapahtuu jokaisessa, tarpeeksi isossa taivaankappaleessa.

Painovoima on vähän jakanut mielipiteitä Litteän Maan seurassa. Osa on sitä mieltä, että siinä voisikin olla perää, mutta löytyy yhdistykseltä aivan omakin teoriansa sille, miksei kaikki leijaile yläilmoihin.

Universaali kiihtyvyys on yhdistyksen ratkaisu. Ideana on, että Maa kiihdyttää jatkuvasti ylöspäin tietyllä nopeudella. Kun hyppäät, et suinkaan laskeudu takaisin maahan, vaan tuo massiivinen lätty tulee perässä ja ottaa sinut kiinni. Jos tuo ei ole tarpeeksi pelottava ajatus, niin parempaa on luvassa.

Maan jatkuvan liikkeen ja kiihtyvyyden saa aikaan tuntematon pimeä energia, joka nostaa levyä alapuolelta. Energian alkuperästä ei kellään ole harmainta aavistusta.

3. Kaarevat sillat eivät tarkoita, että maanpinta olisi kaareva

Sillat, niin isot kuin pienetkin, ovat usein kaarevia. Onko ne siis tehty mukailemaan maapallon pyöreyttä? Onko tässä todiste siitä, että maanpinta kaareutuu? Nyt kyllä jo vähän naurattaa, mutta tämä on totisinta totta.

Yhdistyksessä on haluttu hiljentää kaikki ne, jotka uskaltavat väittää kaarevien siltojen olevan maanpinnan muodon seurausta.

He ovat keränneet insinöörien lausuntoja, joissa todetaan, että siltojen kaarevaan rakentamiseen on syynä muun muassa veden valuminen ja tukevampi rakenne; ei missään nimessä pyöreä maapallo. Siltojen päiden on kuitenkin oltava samalla tasolla merenpintaan verrattuna, muuten suunnitelma ei toimi.

Samalla tasolla. Suora linja. Yksi plus yksi on litteä Maa. Logiikka ei petä koskaan.

Lue myös: 10 uskomatonta siltaa, jotka kouraisevat mahanpohjasta

2. Maan päällä on kupu

Tämä on sieltä absurdeimmasta päästä. Jos näitä voi järjestykseen laittaa.

Tämä ei ole Litteän Maan yhdistyksen virallinen kanta, mutta teoriaan uskovien joukossa on tuhansittain henkilöitä, jotka ajattelevat Maa-pannukakun olevan suojassa massiivisen lasikuvun alla. Kupu on niin suuri, että lentokoneet voivat vaivatta lentää se alla, eikä kukaan huomaa mitään.

Asiaan vihkiytyneet toivovat, että jonain päivänä ihmisten silmät aukeavat, totuus paljastuu ja maailma muuttuu. Kupu-teorian maailmanvalloitusta on kovasti ajanut Netflixin vuoden 2018 Behind the Curve -dokumentista tuttu Mark Sargent.

Sargent rupesi jokunen vuosi sitten tutustumaan ”epäilemättä historian naurettavimpaan salaliittoteoriaan, litteään Maahan”. Tutkimuksensa jälkeen hän oli vakuuttunut; ei kuitenkaan siitä, minkä takia alunperin kiinnostui asiasta, vaan hänestä tulikin käännynnäinen ja yksi teorian suurimmista kannattajista.

Toivottavasti meille ei käy tämän listan jälkeen samoin.

1. Mitä omat silmäsi kertovat?

Jos tähän mennessä mikään ei vielä ole vakuuttanut sinua Maan litteydestä, niin nyt lopuksi otetaan raskauttavin todiste. Se on yksinkertaisuudessaan niin loistava, että sitä vastaan on hankala väittää mitään.

Tee kuten Tom Bishop ja mene ulos. Huomaat, että maailma ympärilläsi näyttää ja tuntuu litteältä – ei tippaakaan pallomaiselta.

Tom Bishop on yksi Litteän Maan yhdistyksen johtohahmoista, joka asuu Californiassa Montereynlahden rannalla, ja kertoo hyvissä olosuhteissa näkevänsä kaukoputkella lahden toisella puolella olevalle majakalle. Majakalle on matkaa 37 kilometriä.

Hän on laskenut paljonko maanpinnan tulisi tuolla matkalla kaareutua, JOS Maa olisi sen kokoinen pallo, joka sen sanotaan olevan. Laskelmien perusteella vastakkaisen rannan pitäisi olla parin sadan metrin korkuisen vesiseinämän peittämä. Mitä se ei siis tietenkään ole, ja Bishopin mielestä tämä, jos mikä, kertoo litteästä Maasta.

Tässä vielä suomennos Bishopin suorasta lainauksesta: ”Aina, kun minulla on epäilyksiä Maan muodosta, kävelen kotoani rannalle ja teen tämän yksinkertaisen testin. Kunhan ei ole sumua ja sää on muutenkin selkeä, tulos on sama jokaikinen kerta vuodenajasta riippumatta.”

Nyt… Hetkinen, siis… Et kai sinä Tom, Litteän Maan vankka kannattaja, joskus mieti, että maapallo voisikin olla pyöreä?? Huh, onneksi tuon ajatuksen saa noinkin helposti ohitettua!

Lue myös:

• Suomea ei ole olemassa! 10 salaliittoteoriaa tukevaa väitettä
• 10 uskomatonta Wikipedia-huijausta, jotka ehtivät levitä kenenkään epäilemättä

Se pikkuriikkinen mahdollisuus voittoon tekee uhkapelaamisesta vaarallisen koukuttavaa. Tällä listalla aiheena ovat hulluimmat vedot, joiden joukkoon ei ihan peruslottoja mahdu.

Tällä listalla ei myöskään nähdä miljoonapanoksia, joita rikkaat lyövät yksittäisten pelien tuloksesta. Listafriikki keräsi tähän hulluja, naurettavia ja tyhmänrohkeita vetoja, joissa monessakaan panokset eivät ole olleet pilvissä, mutta todennäköisyydet sen sijaan kyllä.

Käymme muun muassa laukkakisoissa, ottamassa silikonirintoja ja puremassa vastustajaa jalkapallokentällä. Kaikesta voi löydä vetoa – eri asia sitten onkin, että kannattaako.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset hullunkuriset vedot voit lukea tästä:

Tuhansien voittopotteja, koska Luis Suárez ei pitänyt hampaitaan kurissa: Top 10 maailman hulluimmat vedot – osa 1

Uhkapeliä väärällä panoksella

Uhkapelaaminen saattaa missä tahansa tilanteessa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille; varsinkin, jos siitä on muodostunut riippuvuus. Uhkapeliongelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa avioeroon, niinkuin kävi venäläiselle Andrei Karpoville ja hänen vaimolleen Tatianalle vuonna 2007. Mutta mitään tavanomaista tämän Murmanskista kotoisin olevan pariskunnan erossa ei ollut.

Andrei Karpov oli pelaamassa pokeria Sergey Brodovin kanssa, kun hän huomasi harmikseen rahojensa olevan loppu. Hän päätti tehdä omasta mielestään mainion ratkaisun ja laittoi käteisen sijaan panokseksi vaimonsa Tatianan. Kuinka ollakaan Andrei hävisi pelin, ja kun Sergey saapui myöhemmin lunastamaan voittoaan, niin ketään ei varmaan yllätä, ettei kohde ollut mielissään.

Tatiana suuttui aviomiehelleen niin verisesti, että pisti siinä siunaamassa lusikat jakoon ja avioeron vireille; hän on kertonut ”tunteneensa olonsa totaalisen nöyryytetyksi”.

Kaikkein kummallisin käänne tarinalle saatiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Tatiana aloitti suhteen Sergeyn kanssa. ”Sergey on todella komea ja hurmaava mies, ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen – siitäkin huolimatta, että hän ”voitti” minut pokeripelissä”, selventää Tatiana saippuaopperaan verrattavissa olevaa suhderulettia.

Sergey ja Tatiana astelivat myöhemmin vihille eikä Tatiana ole hetkeäkään katunut eroa katalan tempun tehneestä ex-miehestään.

Dettorin suurenmoinen seitsikko

Listan ensimmäisessä osassa käväistiin jo laukkakisojen maailmasta, jonne palataan nyt uudelleen. Syyskuun 28. päivä vuonna 1996 tunnetaan nimellä ”Frankie Dettorin suurenmoinen seitsikko”. Sitä päivää eivät laukkakisojen ystävät tai sen puoleen vedonvälittäjätkään unohda ikinä.

Ohjastaja Frankie Dettori osallistui Ison-Britannian tärkeimpiin laukkakilpailuihin kuuluvaan Royal Ascotiin ratsastaen tapahtuman merkittävimpänä päivänä kaikissa seitsemässä lähdössä. Vaikka yksittäisissä lähdöissä todennäköisyydet Dettorin ohjastamien hevosten voitoille olivat kohtuulliset, nousi kerroin yli 25 000:een, jos jokaiseen lähtöön oli merkattu voittajaksi Dettori.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti tämä jockey tuli jokaisessa lähdössä ensimmäisenä maaliin.

Yksi onnekas vedonlyöjä, Darren Yates, oli tehnyt pähkähullun vedon; toki vain muutamalla kympillä. Hän nettosi reippaat 550 000 puntaa. Eräs nainen oli myös veikannut Dettoria ykköseksi jokaiseen lähtöön, mutta aina erikseen ja muutamalla kymmenellä pennillä: hän voitti pari sataa. Jos hän olisi tehnyt käyttämällään summalla niin sanotun monivedon, olisi rahaa tullut noin 15 000 puntaa. Mutta vedonlyöntihän on juuri tuollaista jossittelua!

Brittiläiset vedonvälittäjät eivät olleet yhtä onnekkaita kuin pelaajat, sillä tuon yhden päivän aikana ne tekivät persnettoa yli 30 miljoonaa puntaa.

Minkälainen maailma on vuonna 2000?

Vuonna 1989 nimettömänä pysytellyt walesilaismies löi vetoa tulevaisuudesta. Tämä Newportin kaupungissa asunut uhkapeluri asetti 30 punnan panoksen sille, että viisi hänen mainitsemaansa asiaa pitäisivät vuosituhannen vaihteessa paikkansa. Matkaa tuohon hetkeen oli siis yli kymmenen vuotta.

Paikallinen vedonvälittäjä lähti leikkiin mukaan ja otti vedon vastaan. Miehen veikkauksessa oli tosiaan viisi kohtaa: Cliff Richard olisi lyöty ritariksi, U2-yhtye kiertäisi edelleen konsertoimassa, ja Eastenders, Neighbours sekä Home and Away -sarjat pyörisivät vieläkin televisiossa.

Kun millenium saapui, kilahti veikkaajaan kassaan 6480:n kertoimella mukava 194 400 punnan potti. Vedonvälittäjä nieleskeli kaikessa hiljaisuudessa pari päivää, mutta maksoi voiton lopulta mukisematta.

Näin jälkiviisaana on hyvä tuumailla, että vuosituhannen vaihteessa olisi ehkä kannattanut lyödä vetoa siitä, että U2 ja mainitut kolme tv-sarjaa porskuttavat vielä yli kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua. Mikähän olisi ollut kerroin?

Pete Conradin ensimmäiset sanat Kuussa

Kaikki tietävät Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin eli miehet, jotka ensimmäisenä ja toisena astuivat Kuun pinnalle. Myös Armstrongin ensimmäiset sanat – ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle” – ovat tutut. Mutta harva on kuullut Pete Conradista saatikka hänen sanoistaan astuessaan Kuun pinnalle.

Marraskuussa 1969 Apollo 12 -avaruuslennon saapuessa Kuuhun, Conrad kajautti ilmoille: ”Jiihaa! Tämä oli pieni askel Neilille, mutta voi pojat, että se on pitkä minulle.”. Kommentilla hän viittasi matkaan kuumoduulin portailta Kuun pinnalle sekä vertasi omaa 167 sentin varttaan 180-senttiseen Armstrongiin. Lisäksi astuttuaan Kuun pinnalle Conradin ensimmäiset sanat olivat: ”Oho, onpas se pehmeä ja epävakaa”. Näillä lausahduksillaan Conrad voitti 500 dollarin vedon.

Miksi tällainen veto?

Kun Apollo 11 miehistöineen oli kuukausia aiemmin käynyt ensimmäisellä miehitetyllä avaruuslennolla Kuussa, olivat kaikki ihmetelleet Armstrongin runollisia sanoja. Yleinen mielipide oli se, että NASA oli määrännyt astronautin sanomaan tiettyjä asioita eikä mitään improvisoitua. Armstrongin ensimmäisiä sanoja pidettiin jonkun muun keksiminä.

Conrad oli aiheesta ärtynyt, sillä hän tiesi lausahduksen olleen Armstrongin oma; oli se sitten siinä paikassa keksitty tai etukäteen mietitty, niin ne olivat astronautin omia sanoja.

Conrad kävi jopa väittelemään aiheesta median kanssa ja erään kiivaan sananvaihdon jälkeen hän löi italialaisen toimittajan Oriana Fallacin kanssa vetoa siitä, että sanoo Kuussa tasan tarkkaan, mitä itse haluaa. Koska Fallaci ei uskonut, että Conradin annettaisiin ikipäivänä sanoa haastattelun aikana keksimänsä jutut, löi hän vedosta kättä päälle.

Hauskoilla sanoillaan Conrad voitti vedon, mutta Fallaci ei syystä tai toisesta koskaan maksanut astronautin ansaitsemaa 500 dollaria.

Vedonlyöntiä omalla hengellä

Osa näistä listan vedoista on kuin toiselta planeetalta (ja olihan yksi kirjaimellisesti avaruudesta), mutta 91-vuotiaan Arthur King Robinsonin vedonlyönti on hauskuudessaan omaa luokkaansa.

King Robinson oli vuoden 2005 kesällä hyvin näreissään. Hänen tietoonsa oli tullut, että jos hän menehtyisi kyseisen vuoden aikana, olisi omaisten maksettava kuolinpesästä 3000 punnan perintövero. Asianajajana 84-vuotiaaksi asti työskennellyt King Robinson ei ollut mikään uhkapeluri satunnaisia pikkuvetoja lukuun ottamatta, mutta tieto perintöverosta muutti kaiken.

Hän otti yhteyttä vedonvälitystoimistoon ja kysyi kerrointa erikoislaatuiselle vedolle: hän halusi lyödä vetoa sen puolesta, että kuolee vuoden 2005 aikana. Vedonvälittäjän tiedottaja Rupert Adams kertoi medialle, ettei heillä ole ollut tapana ottaa vastaan tällaisia vetoja, mutta King Robinsonin ehdotus oli niin harvinaislaatuinen ja kekseliäs, että siihen oli pakko lähteä mukaan: ”Jos hän voittaa, ovat ne hänen hautajaisensa”.

Kertoimeksi vedolle asetettiin kuusi, joten King Robinson panosti 500 puntaa, jotta koko vero tulisi pahimman (ja täten vedon voittamisen) myötä kuitattua.

Credintonin kaupungin sairaalassa elettiin jännittäviä aikoja loppuvuodesta 2005, kun King Robinson oli lokakuussa menettänyt yllättäen tajuntansa ja ollut siitä lähtien vuoteenoma. BBC kävi haastattelemassa miestä vuoden viimeisinä päivinä ja tämä vaikutti optimistiselta, mutta ei ollut vielä huokaissut helpotuksesta: ”Voin saada kohtalokkaan halvauksen vaikka jo tänään.”. No, King Robinson juhli vuoden vaihtumista, jos ei nyt täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin elossa kuitenkin!

Koska perintövero poistui vuoden 2006 alussa, onnistui King Robinsonin perikunta välttämään sen, mutta toisaalta mies itse menetti 500 puntaa. Vedon häviäminen oli kuitenkin kaikkien mielestä paras lopputulema!

Lue ensimmäinen osa: Tuhansien voittopotteja, koska Luis Suárez ei pitänyt hampaitaan kurissa: Top 10 maailman hulluimmat vedot – osa 1

Lue myös:

• 10 maailman oudointa testamenttia ja viimeistä tahtoa
• 10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta toisin kävi
• 10 ihastuttavan kummallista patenttihakemusta

Vedonlyönti on harvoin kannattavaa hommaa, mutta aina on kuitenkin se pikkuriikkinen mahdollisuus voittoon, mikä tekeekin uhkapelaamisesta niin vaarallisen koukuttavaa.

Tällä listalla ei nähdä miljoonapanoksia, joita rikkaat lyövät yksittäisten pelien tuloksesta. Listafriikki keräsi tähän hulluja, naurettavia ja tyhmänrohkeita vetoja, joissa monessakaan panokset eivät ole olleet pilvissä, mutta todennäköisyydet sen sijaan kyllä.

Käymme muun muassa laukkakisoissa, ottamassa silikonirintoja ja puremassa vastustajaa jalkapallokentällä. Kaikesta voi löydä vetoa – eri asia sitten onkin, että kannattaako.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset hullunkuriset vedot julkaistaan myöhemmin.

Brian Zembicin silikonirinnat

Kanadalainen taikuri ja ammattimainen uhkapeluri Brian Zembic on ainakin rapakon toisella puolella tullut tunnetuksi älyttömistä vedoistaan. Mies on muun muassa asunut kaverinsa vessassa kuukauden ja nukkunut viikon sillan alla – ihan vain voittaakseen vetoja.

Kesällä 1996 vedonlyönti meni kuitenkin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Zembic oli syömässä tyttöystävänsä ja parin kaverinsa kanssa. Jutustelun lomassa hän mainitsi ohimennen, että saisi varmasti yhtä paljon huomiota kuin tyttöystävänsä, jos hänellä olisi samanlaiset rinnat.

Yksi kavereista tarttui heittoon ja kysyi, paljonko Zembicille pitäisi maksaa, että tämä ottaisi silikonirinnat ja pitäisi ne vuoden verran. Herrat päätyivät lyömään vetoa 100 000 dollarista ja yllytyshullu Zembic onnistui löytämään suostuvaisen plastiikkakirurgin, joka oli itsekin innokas uhkapeluri.

Vedon voittaakseen Zembic piti rinnat vuoden ajan ja suunnitteli poistattavansa ne, kun satatuhatta olisi tilillä. Omaksi ja muiden yllätykseksi hän kuitenkin kiintyi uusiin ruumiinosiinsa. Niinpä Zembic päätti pitää rinnat, jotka eivät hänen mukaansa juurikaan vaikuttaneet elämään.

Päätöstä toki helpotti myös se, että perhe oli asian kanssa sinut ja rinnat olivat avanneet täysin uusia uramahdollisuuksia: hänestä tehtiin dokumentteja ja myöhemmin hän pääsi mukaan tositelevisio-ohjelmiin. Alkuperäisen sopimuksen mukaan hän myös tienasi jokaisesta lisävuodesta 10 000 dollaria. Vuonna 2017 Brian Zembic poistatti implanttinsa teini-ikäisen tyttärensä pyynnöstä.

Kaveri, jonka kanssa veto aikoinaan lyötiin, oli kommentoinut seuraavasti Zembicin uusia rintoja nähtyään ne ensimmäisen kerran: ”Paras 100 000 dollaria, jonka olen koskaan hävinnyt!”.

Lentäjän kohtalokas veto

Jos pitäisi sanoa joku ammatti, jonka harjoittajan ei haluaisi lyövän vetoa ammattitaidostaan ja lähtevän kaverin järjettömään yllytykseen kesken työpäivän, niin lääkäri tulee varmaan ensimmäisenä mieleen. Ja lentokapteeni tulee varmasti hyvänä kakkosena.

Mutta lokakuun 20. päivänä vuonna 1986 venäläinen lentokapteeni Alexander Kljujev löi vetoa perämies Gennady Zhirnovin kanssa, että hän pystyisi laskeutumaan sokkona pelkkien mittareiden avulla. Muutamaa minuuttia ennen laskeutumista Samara-Kurumotšin lentoasemalle Kljujev käski Zhirnovin peittämään ohjaamon ikkunat verhoilla, joita on sallittua käyttää ainoastaan sokkolaskeutumisia harjoiteltaessa. Silloinkin kapteenin vieressä on oltava kokenut kouluttaja. Eikä kyydissä ole 85 matkustajaa ja viittä muuta miehistön jäsentä.

Kapteeni Kljujevilla ei siis ollut näköyhteyttä maahan ja hän jätti huomioimatta kaikki lennonjohdon varoitukset sekä järjestelmän hälytysäänet, jotka ilmoittivat maanpinnan lähestymisestä. Hän luotti omaan (virheelliseen) arvioonsa koneen korkeudesta ja sen laskeutumisnopeudesta.

Kljujev hävisi vetonsa.

Lentokone iskeytyi kiitorataan sellaisella voimalla, että se pomppasi takaisin ilmaan, kääntyi ympäri, putosi takaisin tiehen ja syttyi tuleen. 70 koneessa ollutta kuoli – heidän joukossaan perämies Zhirnov, joka menehtyi matkalla sairaalaan. Hän oli saanut vakavan savumyrkytyksen yrittäessään pelastaa koneen matkustajia.

Lentokapteeni Kljujev sen sijaan selvisi hengissä ja tuomittiin alun perin 15 vuodeksi vankeuteen, josta hän kuitenkin vapautui kuuden vuoden jälkeen.

Varmaan ollaan yhtä mieltä siitä, että vedonlyönti ei kannattanut!? Panoksesta ei ole koskaan julkisuuteen puhuttu, joten kyseessä saattoi olla vain sanallinen ”uskallanpas, etpä uskalla” -tilanne. Järjetöntä joka tapauksessa.

Pureeko Luis Suárez MM-kisoissa?

Uruguaylainen Luis Suárez on huippujalkapalloilija, joka vuonna 2010 nousi otsikoihin pelatessaan hollantilaisessa Ajaxissa. Suárez puri PSV Eindhovenin Otman Bakkalia olkapäähän, mistä hän sai seitsemän ottelun pelikiellon. Se ei kuitenkaan opettanut, sillä vuonna 2013 ollessaan Liverpoolin paidassa Suárez upotti hampaansa Chelsean Branislov Ivanovicin käsivarteen; rangaistuksena tuli 10 ottelun pelikielto.

Kyllähän siitä jo luulisi oppineen…

Kun jalkapallon vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailut lähestyivät, aukesi eräälle vedonlyöntisivustolle mielenkiintoinen kohde. Sivusto antoi kertoimen 176 sille, että Suárez purisi vastustajaa tulevissa arvokisoissa. Yli 160 innostunutta veikkaajaa laittoi rahojaan likoon haukkaisun puolesta, mutta tuskin yhtiö oletti joutuvansa maksumieheksi. No, kuten arvata saattaa, Suárezin legot pääsivät jälleen tositoimiin ja jättivät italialaisen Giorgio Chiellinin olkapäähän tunnistettavat jäljet.

Muutamilla kympeillä pelanneet voittivat tuhansia euroja, vaikka monetkaan heistä eivät olleet kuuna päivänä kuvitelleet Suárezin törttöilevän taas samalla tavalla – olivatpa vain veikanneet hauskaa kohdetta.

Pankkitili kuntoon formulakuskin saavutuksilla

Kun Richard Hopkins vuonna 1998 kuljetti 13-vuotiasta poikaansa Evania mikroautokilpailuissa, viiletti samoilla kartingradoilla niin ikään 13 vuoden ikäinen Lewis Hamilton. Hopkins tietenkin kannusti omaa poikaansa, mutta näki tämän kilpakumppanissa jotain hyvin erityislaatuista. Niinpä hän päätti asettaa vedon: hän veikkasi, että nuori Hamilton tulisi voittamaan Formula 1 -osakilpailun ennen kuin täyttäisi 22. Todennäköisyys voitolle oli 0,005.

Hopkins ei lopettanut siihen, vaan veikkasi myös, että Hamiltonista tulisi maailmanmestari ennen 25. ikävuotta; tämän todennäköisyys oli 0,002. Lisäksi hän teki monivedon, jossa voitto tulisi, jos lupaava nuori kuski saavuttaisi kummatkin edellä mainitut merkkipaalut. Todennäköisyys molempien toteutumiselle oli 1/1500 eli 0,00066.

Kuten formuloita seuraavat tietävät, Hamiltonin ensimmäinen Grand Prix -voitto tuli Kanadassa vuonna 2007. Hän oli 22-vuotias, joten Hopkins voitti 200 punnan panoksellaan 40 000 puntaa.

Jo seuraavalla kaudella Hamilton voitti maailmanmestaruuden viimeiseen kisaan asti edenneessä trillerissä Felipe Massan kanssa. Kisan voittanut Massa oli jo lähes julistettu koko kauden mestariksi, mutta toisin kävi. Hamilton oli vielä viimeisellä kierroksella kuudentena ja tarvitsi maailmanmestaruuden voittoon viidennen sijan. Viimeisessä mutkassa hän ohitti väärän rengasvalinnan tehneen Timo Glockin ja vei mestaruuden yhdellä pisteellä; 23-vuotiaana.

Joten kisaa sohvan takaa vilkuillen seurannut Hopkins nettosi siitä ensin 100 punnan panoksella 50 000 ja sitten viidenkympin monivedolla vielä 75 000 puntaa.

Jos kauden 2008 viimeinen osakilpailu olisi päättynyt toisin, olisi kaksi Hopkinsin vetoa kurahtanut siihen, sillä Hamiltonin seuraavaa maailmanmestaruutta jouduttiin odottamaan vuoteen 2014 saakka.

50 pennin miljonääri

Vuonna 2008 englantilainen Fred Craggs teki 60-vuotissyntymäpäivänsä aattona monivedon kahdeksasta laukkakisasta. Hän siis voittaisi vain siinä tapauksessa, että jokaisen lähdön voittaja menisi oikein. Voiton todennäköisyys oli yhden suhde 2 800 000:een.

Craggs kävi silloin tällöin pelaamassa, eikä ottanut vedonlyöntiä niin tosissaan. Siitä kertoo myös ”huima” 50 pennin panos, jonka hän asetti paikallisessa vedonlyöntiliikkeessä.

Tähdet olivat kohdallaan Craggsin syntymäpäivänä, minkä olisi voinut hulluimmissa kuvitelmissa arvata veikattujen hevosten nimistä. Ensimmäisen lähdön voittaja oli Isn’t That Lucky (suom. Onpas onnekasta) ja viimeisessä lähdössä maaliin tuli ensimmäisenä A Dream Come True (suom. Todeksi tullut unelma). Näiden lisäksi kaikki kuusi muutakin lähtöä osuivat nappiin.

Craggs käväisi syntymäpäivänään vedonlyöntikioskilla, eikä edes muistanut epätodennäköistä ja pähkähullua lappuaan, ennen kuin yksi työntekijöistä kysyi, oliko hänellä mahdollisesti mitään tarkastettavaa. Kun käsittämätön voitto selvisi, otti synttärisankari sen hyvin rauhallisesti, vietti loppuillan perheensä seurasta nauttien ja kertoi heille vasta seuraavana päivänä, että eläkepäivistä tuleekin erityisen mukavat.

”50 pennin miljonääriksi” nimetyn Craggsin voitto on kuitenkin tuhkimotarinan lisäksi muistutus pikkupräntin lukemisesta. Vedonvälittäjällä oli miljoonan punnan voittokatto, joten mies ei saanut kertoimen mukaista 1,4 miljoonan punnan pottia. Se ei voittajaa kuitenkaan ole jäänyt harmittamaan!

Lue myös:

• 10 maailman oudointa testamenttia ja viimeistä tahtoa
• 10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta toisin kävi
• 10 ihastuttavan kummallista patenttihakemusta

Vaikka sarjakuvien supersankarit ovat mielikuvituksen tuotetta, on olemassa pieni joukko ihmisiä, joilla vaikuttaa olevan käsittämättömiä, lähes yliluonnollisia kykyjä.

Tosielämän supersankarit pystyvät uskomattomiin asioihin, vaikka kukaan heistä ei osaakaan lentää tai muuttua näkymättömäksi.

Listafriikki esittelee nyt kymmenen fysiikan lakeja sekä kaikkea tuttua ja turvallista uhmaavaa ihmistä, joiden yli-inhimillisten supervoimien ei uskoisi olevan tältä planeetalta.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset superihmiset on esitelty täällä:

10 hämmästyttävää ihmistä, joilla on yliluonnollisia kykyjä – osa 1

Nykypäivän samurai

Japanilainen Isao Machii on todellinen iaidō-mestari. Lajissa keskitytään harjoittelemaan miekan nopeaa vetämistä ja käyttöä yllättävien tilanteiden varalle.

Machii, joka nimittää itseään moderniksi samuraiksi, kertoo pystyvänsä seuraamaan katseellaan käsiaseesta ammutun luodin kulkua, mikä jo itsessään kuulostaa yli-inhimilliseltä. Machii ei kuitenkaan lopeta siihen, sillä onhan hän miekkamestari. Mies kykenee halkaisemaan miekallaan itseään kohti ammutun luodin.

Paljaalla silmällä tavalliset ihmiset havaitsevat vain salamannopean miekan heilautuksen, mutta moninkertaisesta hidastuskuvasta voidaan nähdä Machiin supervoimat: miekka todella hajottaa yli 300 kilometrin tuntivauhtia lähestyvän ammuksen.

Mies, joka voisi juosta ikuisuuden

Tiedät varmasti ultrajuoksijat eli siis ihmiset, jotka juoksevat putkeen jopa satoja kilometrejä. Kaikilla tulee kuitenkin jossain vaiheessa stoppi, sillä vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa ja tuhansia treenitunteja takana, tulee raja vääjäämättä vastaan.

Ja se raja on laktaattikynnys. Juostessa keho hajottaa glukoosia energiaksi, minkä tuloksena syntyy laktaattia. Lihassolujen mitokondriot putsaavat laktaatin verestä ja muuttavat sen takaisin glukoosiksi monimutkaisissa kemiallisissa reaktioissa. Jossain vaiheessa laktaattia kertyy liikaa, eikä elimistö pysty hankkiutumaan siitä eroon. Ja silloin alkaa piiputtaa.

Mutta ei ultrajuoksija Dean Karnazesilla, joka voi juosta päiväkausia putkeen väsymättä. Kun koulussa juostiin hyväntekeväisyyden puolesta, jaksoivat parhaatkin kiertää kentän ympäri 15 kertaa. Karnazes oli eri maata, sillä hän juoksi 105 kierrosta eli kokonaisen maratonin.

Perhetragedian vuoksi lupaava nuorukainen kuitenkin lopetti urheilemisen ja tarttui pulloon, kunnes kolmenkympin kriisi sai hänet kirjaimellisesti nousemaan baarijakkaralta ja lähtemään juoksemaan. Mies veti kylmiltään 50 kilometrin lenkin ja lopetti sen vain kivuliaiden rakkojen vuoksi, sillä lihaksistossa ei tuntunut tippaakaan väsymystä.

Karnazesin laktaattikynnystä on yritetty selvittää, mutta kokeet on jouduttu keskeyttämään, koska rajaa ei ole pystytty saavuttamaan järkevässä ajassa. Lääkäreiden mukaan treenaamisella toki on osuutensa Karnazesin ilmiömäisessä kestävyydessä, mutta jotain yli-inhimillistä täytyy olla meneillään hänen soluissaan. Syytä ei ole saatu selville.

Karnazes on parhaimmillaan juossut 560 kilometriä (80 tuntia ja 44 minuuttia) putkeen käyden omien sanojensa mukaan ”välillä unenomaisessa tilassa”. Juokseminen oli lopulta keskeytettävä, jotta mies pääsi nukkumaan. Tuolloinkin hän olisi lihastensa puolesta voinut kevyesti jatkaa matkaa.

Magneettimies

Ryhmä-X -sarjakuvissa (X-Men) seikkailee supersankari nimeltään Magneto, joka pystyy kontrolloimaan metallisia esineitä. Vuonna 2013 menehtynyt malesialainen Liew Thow Lin oli tosielämän versio magneettisesta miehestä.

Vaikka Lin ei Magneton tapaan pystynyt muokkaamaan metallia, oli hänellä yliluonnollinen kyky kannatella sitä. Lin kykeni kannattelemaan kehossaan jopa 36 kiloa metallia ilman mitään sidosainetta.

Lin havaitsi omalaatuisen kykynsä vasta kuusikymppisenä, kun hänen työkalunsa rupesivat tarttumaan kiinni vartaloon. Ominaisuus sai tietenkin julkisuutta ja Malesian teknillinen yliopisto kiinnostui luonnonoikusta. Tutkimuksissa kuitenkin todettiin, että miehessä ei ole erityistä magneettikenttää, vaan hänen ihonsa on epänormaalin kitkainen ja imee siksi esineitä itseensä.

Kitkaisuus on perinnöllistä, sillä Lin kolmella lapsenlapsella on samanlainen esineitä itseensä imevä iho.

Suurmestarin tulinen kosketus

Vuonna 2023 menehtynyt Zhou Ting-Jue oli suurmestari, parantajien parantaja ja Kiinan kansallisaarre. Tai näillä sanoilla Zhoun kannattajat häntä kutsuvat.

Hänellä uskottiin olevan parantavia voimia, joilla hän hoiti muun muassa Tiibetin hengellistä johtajaa Dalai Lamaa sekä koripallojoukkue LA Lakersin pelaajia. Mutta jätetään parantavien voimien olemassaolon miettiminen muuhun hetkeen ja mennään suurmestarin toiseen erikoiseen kykyyn.

Todistettavasti Zhou kykeni tuottamaan kämmenissään lämpöä lähelle veden kiehumispistettä; elohopea nousi 94 celsiusasteeseen.

Hän oli jo lapsena ruvennut harjoittelemaan kungfua ja siirtyi teini-iässä qigongin salojen pariin. Mielen ja kehon harjoittamisen avulla hän oppi kontrolloimaan omaa Qitaan, ja ohjaamaan ja keskittämään sen energian käsiinsä.

Zhoun televisiossakin esittämä lämmitystemppu on herättänyt ihailua, mutta paljon myös kritiikkiä: kun mies lämmitti käsipaperilla päällystettyä foliokäärylettä, ajateltiin hänen huijaavan ja luovan aineilla jonkin lämpöä tuottavan kemiallisen reaktion.

Mutta valvotuissa olosuhteissa ja puolueettomien tahojen tarjoamien materiaalienkin kanssa Zhou muutti kääryleen polttavan kuumaksi ja savuavaksi, eikä siihen pystynyt koskemaan kukaan muu kuin hän itse. Ainakaan ilman palovammoja.

Haukankatse

Vuonna 1951 Länsi-Saksassa syntyneellä Veronica Seiderilla on normaaliin ihmiseen verrattuna 20-kertaisesti parempi näkö. Näkökyky oli toki naisella itsellään tiedossa, mutta kukaan ei uskonut, kun hän kertoi näkevänsä yli puolentoista kilometrin päähän ja pystyvänsä ongelmitta tunnistamaan kaukaisuudessa näkyvät esineet ja ihmiset.

Onneksi näkökyky on helppo testata, ja Seiderin opiskellessa Stuttgartin yliopistossa todettiin hänen näöntarkkuutensa olevan 20/2. Ihmisen normaalinäkö on ”täydellisimmillään” 20/20. Eläinmaailmassa muun muassa haukoilla on yhtä tarkka näkö kuin Veronica Seiderilla.

Lue ensimmäinen osa: 10 hämmästyttävää ihmistä, joilla on yliluonnollisia kykyjä – osa 1

Lue myös:

• Aivovamma teki neron: 10 uskomatonta toipumistarinaa
• 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – Jeesus käveli jäällä ja Mooses oli huumetripillä

Supersankarit supervoimineen ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta joillakin keskuudessamme elävillä ihmisillä on käsittämättömiä, yliluonnollisia kykyjä.

Joudun ehkä tuottamaan pettymyksen, sillä kukaan listan henkilöistä ei osaa lentää tai muuttua näkymättömäksi, mutta kyllä nämä tosielämän supersankarit siltikin pystyvät uskomattomiin asioihin.

Listafriikki esittelee nyt kymmenen fysiikan lakeja sekä kaikkea tuttua ja turvallista uhmaavaa ihmistä, joiden yli-inhimillisten voimien ei uskoisi olevan tältä planeetalta.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset yli-ihmiset ovat luvassa myöhemmin.

Tosielämän Batman

Daniel Kishillä oli syntyessään harvinainen retinoblastooma eli silmän verkkokalvon varhaissolusyöpä. Pahanlaatuisen syövän kitkemiseksi lääkärit joutuivat poistamaan häneltä kummatkin silmämunat, mikä tietenkin teki 13-kuukautisesta Kishistä sokean.

Se ei poikaa lannistanut, vaan hän kehitti vain kaksivuotiaana erityisen ”näkökyvyn”: kaikuluotauksen. Mies on kertonut kielen naksauttelun tulleen hänelle kuin luonnostaan ja hyvin nopeasti hän oli huomannut, että naksauttelu kaikuu ympärillä olevista esineistä.. Lepakot käyttävät suunnistuksessa samanlaista tekniikkaa ja Kish onkin saanut lempinimekseen Batman.

Kaikuluotauksen avulla Kish pystyy havaitsemaan 300 metrin päässä olevia rakennuksia ja kymmenen metrin päässä olevia puita. Puut ovat helppoja tunnistettavia, sillä runko, oksat ja lehdet saavat kaikki aikaan erilaisen kaiun. Kishin kyky on kehittynyt niin tarkaksi, että hän pystyy havainnoimaan jopa pöydällä olevan golfpallon. Liikenteessä hän erottaa helposti henkilö-, lava- ja maastoautot toisistaan.

Perustamansa järjestön, World Access for the Blind, kautta Kish on opettanut kaikuluotausta yli 500 sokealle lapselle.

Kuumaveriset munkit

Tiibetin ylängöillä on luostari, jossa elävät munkit pystyvät nostamaan ruumiinlämpöään jopa kahdeksalla celsiusasteella. Todistaakseen epäilijöille he istuvat pitkiä aikoja ulkona lämpömittarin ollessa nipin napin plussan puolella. Efektin voimistamiseksi heidän paljaalle iholleen laitetaan jääkylmällä vedellä kasteltuja rättejä, jotka hyvin nopeasti rupeavat höyryämään ja jo tunnin päästä rätit ovat täysin kuivia.

Harvardin yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan vähäpukeiset munkit voivat viettää yönsä ulkona vuoriston jäätävissä ja lumisissa olosuhteissa, eikä heillä ole hypotermian vaaraa eikä edes paleltumia. Täysin humpuukilta kuulostava ilmiö on kuitenkin mitattu ja todistettu useaan kertaan.

Munkit harjoittavat tummo-joogaa, jolla ihon lämpötilan saa nousemaan, mutta elimistön ydinlämpö pysyy samana. Joogaan kuuluu erityisiä hengitystekniikoita, joissa vuorotellen hengitellään normaalisti, hyperventiloidaan, pidätetään hengitystä ja puhalletaan keuhkot voimalla tyhjäksi. Metodi lisää kehon lämmöntuottoa, ja kuvantamisissa on huomattu, että tahdosta riippumattomia toimintoja, kuten verenpainetta ja aineenvaihduntaa, säätelevät aivojen alueet aktivoituvat.

Pitääkseen saavutetun pintalämpötilan yllä munkit visualisoivat polttavia liekkejä ympäri kehoaan, erityisesti selkäytimen alueelle.

Tämä kyllä menee niin yli ymmärryksen, että jos aiheesta ei olisi tehty lukuisia luotettavia tutkimuksia, niin humpuukikellot kilkattaisivat. Mutta totta se vain on!

Rajoittamaton muisti

Näyttelijä Marilu Hennerilllä on erittäin harvinainen ominaisuus. Maailmassa tiedetään vain noin sata varmistettua tapausta, jossa henkilöllä on sama kadehdittava kyky.

Hennerillä on kyky muistaa kaikki elämänsä päivät, mistä hän tuli tietoiseksi ollessaan kuusivuotias. Ensimmäiset muistikuvat hänellä ovat kuitenkin jo omasta kasteestaan. Henner on kertonut erikoislaatuisen muistin olleen ”melko hyödyllinen vuorosanoja opetellessa”. Eipä kai siinä sen kummempaa! 

Aukottoman muistin omaavat ihmiset pystyvät muistamaan kaiken, mitä ovat ikinä nähneet tai kokeneet, ja kuten Hennerin kohdalla, monesti myös tilanteen tarkan päivän ja kellonajan. Tutkimuksissa on todettu, että näiden ihmisten aivojen ohimolohkot sekä oppimis- ja muistijärjestelmissä tärkeässä roolissa oleva häntätumake ovat tavallista suurempia. Siitä ei sen sijaan ole varmuutta, kumpiko tuli ensin, sillä aivojen alueiden kasvu voi olla myös tulosta rajoittamattoman muistin kanssa elämisestä.

Patterimies

Serbialaisen Slavisa Pajkicin ei pitäisi olla enää elossa. Hän voi ottaa vastaan jopa 20 000 voltin jännitteen ilman ongelmia. Meille muille riittää pelkkien vammojen saamiseksi 50 volttia ja lisäperspektiiviä antaa se, että teloitettava saa sähkötuolissa 2000 voltin iskun.

Pajkic on myös erinomainen sähkönjohdin, sillä hän pystyy lävitseen kulkevan sähkövirran avulla lämmittämään pannullisen vettä lähes kiehumispisteeseen vain reilussa puolessatoista minuutissa. Pajkic kykenee myös säilömään sähköä ja on esityksissään monesti sytyttänyt alkoholilla kastellun kankaan tuleen käyttämällä ainoastaan omaa kehoaan. Taito on käytännöllinen myös ruoanlaitossa, sillä Pajkic voi varastoidulla jännitteellä grillata vaikkapa makkaran.

Ominaisuus ilmeni miehelle 17-vuotiaana, kun hän oli vahingossa kiskonut maasta suojaamattoman sähköjohdon, mikä olisi ollut kenelle tahansa muulle viimeinen teko. Ainoana vammanaan sähkön kanssa kaveeraamisesta Pajkic on saanut kärvähtäneet hiukset ja muutaman karrelle palaneen kynnen.

Tähän asti ainoa selitys miehen yliluonnolliselle sähkönjohtokyvylle on se, että häneltä puuttuvat hikirauhaset eli hän ei ole koskaan hikoillut. Jos kärsit tästä oireyhtymästä, eli anhidroosista, en silti suosittele kokeilemaan onnea! Teoriasta ei ole mitään varmuutta.

Kuin tehty kauhuelokuviin

Oletko nähnyt kauhuelokuvat Mama, The Mummy ja Slender Man? Jos vastasit kyllä, niin silloin olet todistanut Javier Botetia työssään. Ylläolevalla videolla on pätkä Maman kuvauksista, ja siinä nähdään syy, miksi espanjalainen Botet on suosittu valinta näyttelemään kauhuelokuvien kammottavia olentoja.

Botet kärsii perinnöllisestä Marfanin oireyhtymästä, joka vaikuttaa elimistön sidekudoksen muodostumiseen. Oireiden vakavuus vaihtelee suuresti henkilöstä toiseen, sillä pahimmillaan se voi aiheuttaa hengenvaarallisia muutoksia sydämessä ja muissa sisäelimissä.

Jos oireet ovat lievät, pystyy henkilö elämään täysin terveenä. Marfanin syndrooman yleisiä tunnusmerkkejä ovat huomattavan pitkät raajat ja sormet sekä epänormaali notkeus ja nivelten taipuisuus.

Botet oli lapsena ollut kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja viihdytti ystäviään kummallisilla tempuilla ja asennoilla. Aikuisena hänelle avautui unelmien mahdollisuus yhdistää nuo kaksi. Joten kun seuraavan kerran kauhuleffassa joku kiipeilee kummallisesti pitkin seiniä, niin voit lohduttaa itseäsi sillä, että kyseessä on aivan tavallinen ihminen.

Lue myös:

• Aivovamma teki neron: 10 uskomatonta toipumistarinaa
• 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – Jeesus käveli jäällä ja Mooses oli huumetripillä