Faktoja on mielenkiintoista lukea, mutta joskus jää sellainen olo, että joku tietoisku olisi saanut jäädä hämärän peittoon. Käykö tämän listan kanssa niin?

Listafriikki kasasi kymmenen karmivaa tietoiskua, jotka varmasti kiinnostavat niitä, jotka pitävät kaikesta oudosta ja vähän etovastakin. Miksi kaikki kamala onkin niin kiehtovaa? 

Nämä faktat saattavat aiheuttaa unettomia öitä tai vähintäänkin vilunväristyksiä. Varsinkin listan viimeisen kohdan filosofinen ajatus saa öisin tuijottamaan kattoon ja miettimään oman olemassaolon merkitystä; muut tietoiskut ovat vain kaikessa kummallisuudessaan kammottavia.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset puistattavat tietoiskut ovat luvassa huomenna.

Punkit syövät kasvojasi koko ajan

Jos tämä tietoisku on pysynyt sinulle tuntemattomana tähän päivään saakka, niin onneksi olkoon – viattomuuden aika on ohi!

Joka hetki vähintäänkin tuhannet 0,1–0,4 millimetrin mittaiset talipunkit elelevät autuaan onnellisina kasvoillasi. Päivät ne hengailevat ja munivat talirauhasissa tai karvatupissa ympäri kasvoja; ripset ja kulmakarvat ovat niiden suosikkeja. Öisin punkit lähtevät pariutumaan ja nukkuessasi poskillasi voi olla käynnissä vuosisadan orgiat.

Kasvoilla elävät Demodex folliculorum ja Demodex brevis -punkit eivät ole vaarallisia, vaan ennemminkin hyödyllisiä: ne syövät kuollutta ihosolukkoa, talia ja bakteereita. Mutta se ei taida paljon lohduttaa. Et kuitenkaan ole punkkiyhteiskuntasi kanssa yksin, sillä oikeastaan jokaisella aikuisella on kokoelma mikroskooppisia, kahdeksanjalkaisia hämähäkkieläimiä kasvoissaan. 

Ainut, mikä voi lohduttaa, on tieto siitä, että näillä punkeilla ei ole peräaukkoa, joten ne eivät ikinä lyhyen elämänsä aikana ulosta.

Peilissä voi nähdä hirviön

Troxler-efekti on nimetty sveitsiläisen lääkärin ja filosofin Ignaz Paul Vital Troxlerin mukaan. Hän huomasi vuonna 1804, että katseen keskittäminen tiukasti yhteen pisteeseen saa kaikki näkökentässä näkyvät liikkumattomat kohteet hiljalleen katoamaan. Ylläolevan kuvan värit katoavat hyvinkin nopeasti, kun keskittyy tuijottamaan keskellä näkyvää ristiä.

Siinä ei ole mitään painajaismaista, mutta mitäpä jos kerron, että sama ilmiö tapahtuu, kun tuijottaa tarpeeksi kauan peiliin? Omat kasvot alkavat vääristymään: suu voi jatkua pitkälle poskiin tai otsa kadota kokonaan. Onneksi tästä illuusiosta pääsee irti välittömästi sillä hetkellä, kun silmiä liikuttaa.

Urbinon yliopistossa, Italiassa, vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin tuijottamaan peiliin seitsemän minuutin ajan hämärässä valossa. Tutkimukseen osallistujista 66 % kertoi nähneensä omat kasvonsa epämuodostuneina. Noin viidesosa ilmoitti havainneensa peilissä oman vanhempansa kasvot (elävän tai kuolleen). Hieman alle 30 % näki tuntemattoman henkilön, ja 18 %:lle peiliin ilmestyi eläimen kasvot. Puolet koehenkilöistä kertoi nähneensä peilissä jonkinlaisen hirviön. Kuva ei siis jäänyt kellään yhdenlaiseksi vaan äärimmäisen epämukavalta kuulostavan kymmenminuuttisen aikana oli mahdollista kokea monenlaisia näkyjä.

Jos mitkään urbaanilegendat peilin kautta hyökkäävästä murhanhimoisesta hirviöstä tai kummituksesta raksuttavat iltapesun aikaan mielessä, niin ei ehkä kannata lähteä itsensä kanssa tuijotuskilpailuun!

Lue myös: 10 optista harhaa, joilla saa silmät sekaisin ja pään pyörälle

Ihme-Mike: Päätön kukko

Vuonna 1945 yhdysvaltalainen maanviljelijä Lloyd Olsen oli hakemassa perheelleen illallista eli hän marssi pihamaalle kirveen kanssa tarkoituksenaan teurastaa kana. Mestaaminen kuitenkin epäonnistui, sillä vaikka kohteeksi valittu viisikuukautinen Mike-kukko menetti päänsä, jäi eläin silti henkiin.

Päättömien kanojenhan tiedetään juoksevan jopa minuuttitolkulla, koska elimistö tarvitsee aivoja ainoastaan liikkeen aloittamiseen, korjaamiseen ja lopettamiseen. Lihasten liikettä ohjaavat hermot toimivat siis ilman aivojakin, kunnes elimistön energia- ja happivarannot on käytetty loppuun – tai eläin vuotaa kuiviin.

Mike oli eri maata. Se eli suhteellisen normaalia ja tervettä kukon elämää vielä 18 kuukautta päänsä menettämisen jälkeen! Uskomattomalta kuulostava tapaus oli mahdollinen, koska kaulan katkaisemisessa jäljelle oli jäänyt suurin osa aivorunkoa, joka säätelee elintärkeitä refleksejä, kuten hengitystä. Lisäksi Miken toinen korva säilyi. Eläinlääkäreiden mukaan Mike pysyi hengissä, sillä kaulasuoniin oli muodostunut verenvuodon estäviä tukoksia.

Mikea pään menettäminen ei juuri haitannut, sillä se jatkoi traumaattisen iltapäivän jälkeen eloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut: se yritti nokkia ruokaa, sukia sulkiaan ja jopa kiekua, vaikka ääntely olikin vaillinaisesta kurkusta ulos tullessaan epämääräistä kurlutusta. Olsen ruokki ja juotti Mikea silmätippojen annostelijalla suoraan ruokatorveen.

Päättömästä kukosta tuli valtava ilmiö, ja Olsen kulkikin Ihme-Miken kanssa näyttelyissä ympäri maan. 

Loppunsa päätön Mike kohtasi eräällä reissulla vuonna 1947. Se tukehtui, kun Olsen ei löytänyt tarpeeksi nopeasti pipettiä tyhjätäkseen tukoksen sen avonaisesta ruokatorvesta.

Miken kotikaupungissa Fruitassa, Coloradossa, vietetään joka kesäkuu festivaalia paikkakunnan suurimman julkkiksen kunniaksi. 

Kauniiden naisten ruumiit annettiin nekrofilian estämiseksi mädäntyä muutama päivä ennen palsamointia

Muinaisessa Egyptissä oltiin tunnetusti eteviä palsamoijia; se on päivänselvää, kun tuhansia vuosia vanhoja muumioita löytyy hautakammioista olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.

Egyptissä kuolleiden henkilöiden ruumiit toimitettiin palsamoijalle hyvin pian menehtymisen jälkeen, sillä uskomuksen mukaan vainaja jatkoi elämäänsä tuonpuoleisessa. Hajoamaton ja mahdollisimman ehjä ruumis takasi tälle ikuisen elämän.

Poikkeuksiakin jouduttiin tekemään. Jos vainaja oli korkeassa virassa olevan miehen vaimo, tai vaihtoehtoisesti erityisen kaunis tai tunnettu nainen, annettiin hänen ruumiinsa palsamoijien käsiteltäväksi vasta kolmen tai neljän päivän päästä.

Siinä ajassa ruumiissa ehti alkamaan mätänemisprosessi, jota yleensä haluttiin välttää ennen muumiointia. Odotusaika oli tarpeen, sillä joidenkin palsamoijien tiedettiin harjoittaneen nekrofiliaa juuri kuolleiden naisten ruumiiden kanssa. Kun elimistön entsyymit yhdessä bakteerien kanssa olivat ehtineet alkaa hajottamaan ruumista, oli houkutus seksuaaliseen hyväksikäyttöön ainakin vähäisempi.

Siira syö kalan kielen ja toimii itse kielenä

Siirojen lahkoon kuuluva Cymothoa exigua on pahimman luokan loinen. Tämä muutaman sentin mittainen äyriäinen on kuitenkin siinä mielessä kohtelias parasiitti, että se korjaa isännälleen aiheuttamansa vahingon. Sen ällöttävyydestä voitaneen kuitenkin olla yhtä mieltä.

C. exigua nimittäin tunkeutuu isäntäkalan sisään kidusten kautta, asettuu sen suuhun ja syö sen kielen. Sitten loinen kiinnittyy kielentyngän lihaksiin ja alkaa muina siiroina toimia isäntänsä kielenä. 

Kalalle ei, käsittämätöntä kyllä, ole eriskummallisesta elinsiirrosta mitään haittaa, sillä C. exigua on kiinnittymisen jälkeen täysin toiminnallinen kieli. Äyriäinen loisii muun muassa napsijoissa, jotka ovat suosittuja ruokakaloja, mutta siitä ei ihmisellekään ole mitään haittaa; muuta kuin jos elävän kielen yrittää irrottaa kalan suusta, saattaa siira repiä pelihousunsa ja purra ahdistelijaa. Siinä vaiheessa kannattaa pitää huulet tiukasti supussa!

Lue myös:

• Faktoja ihmiskehosta: 10 erikoista asiaa, joita et ehkä tiennyt
• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 3

Onko aikamatkustus mahdollista vai ei? Päättele itse. Tarinoita riittää ja tälle listalle niistä pääsi vain murto-osa.

Varmasti monet toivovat, että aikamatkustus olisi mahdollista. Paluu tulevaisuuteen -elokuvat eivät ehkä ole todellisuutta, mutta ajatus on kiehtova.

Listafriikki kokosi kuusi erilaista tarinaa, joissa ihmiset ovat matkanneet ajassa joko menneeseen tai tulevaisuuteen; ehkä jopa molempiin suuntiin. Tai ainakin he kiven kovaan niin väittävät.

Viimeisenä esittelemme arvostetun fysiikan professorin, joka ei ole aikamatkustaja; ainakaan vielä. Hän kuitenkin uskoo vakaasti sen olevan mahdollista ja vielä melko pienellä taloudellisessa satsauksella. Hänellä on myös valmiina tarkat laskelmat ja suunnitelmat toimivasta aikakoneesta – enää se pitäisi rakentaa ja panna koeajoon.

Mikä sinun mielipiteesi on: Onko aikamatkustus mahdollista? Ja jos ei juuri nyt, niin entäpä lähitulevaisuudessa?

Ja mikä kiinnostavinta: Matkaisitko sinä katselemaan menneitä vai tutustumaan tulevaisuuteen?

Andrew Basiago

Seattlelainen lakimies Andrew Basiago on monitaituri: hän väittää matkanneensa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Hän kertoi vuonna 2011 työskennelleensä Yhdysvaltain puolustusministeriön Pegasus-projektissa, jonka tarkoituksena oli viedä ihmisiä Marsiin. Ja miten se sitten tapahtui? Teleportaation avulla tietenkin.

Pegasus oli Basiagon mukaan aktiivinen 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin aikakonetta käytettiin ahkerasti. Hän on kertonut matkanneensa kuuntelemaan Abraham Lincolnin puhetta vuoteen 1863, ja toisaalta tulevaisuuteen vuoteen 2054. Basiago paljasti myös, että Yhdysvaltain hallitus käytti aikakonetta lähettääkseen sotilasjoukkoja niin menneeseen kuin tulevaankin vain muuttaakseen kumpaakin mielensä mukaan.

Basiagon eniten julkisuutta saanut kertomus on kuitenkin matka Marsiin vuonna 1981, sillä hän väitti erään kanssaan matkanneen olleen Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Nuori Obama vain käytti tuolloin nimeä ”Barry Soetero”. Kohua herättänyt väite sai myös Valkoisen talon reagoimaan ja tiedottaja Tommy Vietorin mukaan presidentti Obama ei ole milloinkaan käynyt Marsissa.

Basiagolla ei muista aikamatkaajista poiketen ole ollut antaa minkäänlaisia ennustuksia tulevaisuudesta. Paitsi sen verran, että hän tietää nousevansa Yhdysvaltain presidentiksi ennen vuotta 2028. Se juna on tainnut mennä.

Bella

Vain etunimellään medialle esiintynyt albanialainen Bella avautui huhtikuussa 2018 matkastaan kauas tulevaisuuteen. Hän kertoi siirtyneensä vuoteen 3800 valkovenäläisen fyysikon Alexander Kozlovin avustuksella.

Bellan mukaan aikamatkustus ei ole mielekästä puuhaa: kaikki ympärillä muuttui mustaksi ja aikakoneen luoma voimakas jännite kulki läpi hänen koko kehonsa. Myöskään tulevaisuus ei ollut ruusuinen, sillä kaikki meidän tuntemamme elämä oli tuhoutunut, kaikki oli suurta kaaosta ja robotit hallitsivat maailmaa. Hän oli jopa päässyt juttelemaan yhdelle robotille, joka oli kysynyt, mistä Bella oli tullut. Nainen ei ollut vastannut.

Bella otti reissullaan useita valokuvia, mutta on jostain syystä näyttänyt julkisesti niistä vain yhden (kuvassa). Epäselvässä selfiessä toki näkyy futuristisia rakennelmia, mutta mielenkiintoisinta on ehkä se, että Bellan huulipuna on kaikesta ajassa matkustamisesta ja tulevaisuuden sekasorrosta huolimatta viimeisen päälle kunnossa ja siistinä.

Sir Victor Goddard

Vuonna 1935 Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien pilotti Victor Goddard oli lentämässä Skotlannista Englantiin viikonloppulomalle kaksipaikkaisella koneellaan.

Hän katseli avoimesta ohjaamostaan Edinburghin lähistöllä sijaitsevaa, ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettua Dremin lentokenttää, joka oli jätetty myöhemmin oman onnensa nojaan. Hangaarit olivat rapistuneet ja umpeenkasvanut kenttä oli piikkilangoin jaettu laidunmaaksi karjalle.

Kun Goddard parin päivän päästä oli paluumatkallaan, joutui hän rajuun myrskyyn ja menetti koneensa hallinnan. Vain metrejä ennen maahaniskeytymistä hän sai koneen tottelemaan ja nosti sen takaisin ylös läpi usvan ja sateen. Yhtäkkiä taivas selkeni, ja auringonvalossa Goddard huomasi olevansa Dremin lentokentän yläpuolella.

Mutta se oli aivan erinäköinen kuin vain muutama vuorokausi sitten: läheinen maatila lehmineen oli poissa ja rakennukset oli korjattu kuntoon. Kiitotien päässä oli neljä kirkkaankeltaista lentokonetta, joiden ympärillä liikkui sinisiin haalareihin pukeutuneita mekaanikkoja. Se pisti Goddardin silmään, sillä tuolloin ilmavoimien mekaanikot käyttivät ainoastaan ruskeita asuja.

Skeptikoiden mielestä Goddard oli vain seonnut olinpaikastaan. Vai oliko hän sittenkin matkannut pikaiselle visiitille tulevaisuuteen? Omasta mielestään kyllä, sillä neljä vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan aikana, Dremin kenttä kunnostettiin juuri sellaiseksi kuin Goddard oli sen tuolloin nähnyt. Lisäksi mekaanikot alkoivat käyttämään sinisiä haalareita ja ilmavoimien harjoituskoneet maalattiin keltaisiksi.

Myöhemmin ritariksi lyöty Goddard teki ilmavoimissa mittavan uran ja koki lennoillaan monia muitakin paranormaaleja ilmiöitä. Jäätyään eläkkeelle pilotin toimesta, hän työskenteli rehtorina College of Aeronautics -yliopistossa.

Charlotte Anne Moberly ja Eleanor Jourdain

Elokuun 10. päivänä vuonna 1901 kaksi englantilaista naista, Charlotte Anne Moberly ja Eleanor Jourdain, olivat viettämässä päivää Versaillesin palatsissa Ranskassa.

He eksyivät etsiessään Petit Trianon -linnaa, ja alkoivat kummatkin tuntea olonsa oudoksi; kuin jokin olisi puristanut sielua kappaleiksi. Oxfordilaisessa St Hugh’s Collegessa opettajina työskennelleet naiset kysyivät suuntaa kahdelta pitkiin, vihreisiin takkeihin pukeutuneilta miehiltä, jotka ohjasivat ylittämään pienen sillan. S

iinä sillalla Moberly huomasi 1700-luvun näyttävään pukuun sonnustautuneen nuoren naisen, joka istui jakkaralla piirtämässä. Muutakin kummallista tapahtui: he kuulivat ääniä ja näkivät rakennuksia, joita ei enää olisi pitänyt olla olemassa.

Palattuaan Englantiin Moberly ja Jourdain rupesivat tutkimaan mystistä tapahtumaa. Kumpikaan heistä ei juuri tuntenut 1700-luvun Ranskan historiaa, joten yllätys oli melkoinen, kun heidän näkemänsä nainen osoittautui kuningatar Marie Antoinetteksi (kuvassa), Ranskan viimeisen kuninkaan Ludvig XVI:n puolisoksi. Naiset olivat vakuuttuneita siitä, että olivat matkanneet ajassa taaksepäin.

Vuosikymmen myöhemmin Moberly ja Jourdain kirjoittivat kokemuksestaan An Adventure (suom. Seikkailu) -kirjan salanimillä Elizabeth Morison ja Frances Lamont. Kirjasta tuli välittömästi myyntimenestys.

William Taylor

William Taylor paljasti tammikuussa 2018 tarkoin varjellun salaisuuden: Hän kertoi työskennelleensä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Britannian salaisen palvelun projektissa, jossa matkattiin kauas tulevaisuuteen.

Taylor kertoi menneensä vuoteen 8973, jolloin koko ihmislaji oli tuhoutunut ja meidän paikkamme olivat ottaneet ikuisesti elävät ihmis-robotti-hybridit. Hän oli onnistunut ottamaan lukuisia valokuvia tulevaisuuden maailmasta, mutta MI6 oli takavarikoinut niistä jokaisen, kun hän palasi takaisin vuoteen 2005.

Taylor paljasti, että aikamatkustus on ollut johtavien valtioiden käytössä jo vuodesta 1981 lähtien, ja ajasta toiseen siirtymisen lisäksi myös eri ulottuvuuksien välillä liikkuminen on mahdollista. Kaikki tarvittava teknologia on saatu avaruusolioiden aluksista.

Monet niistäkin, jotka uskovat aikamatkustukseen, ovat tyrmänneet Taylorin väitteet, mutta enää ei muuten tarvitse montaa vuotta odottaa, että totuus selviää. Nimittäin Taylorin mukaan aikamatkustusteknologiasta tehdään julkista tietoa vuonna 2028.

John Titor

John Titor on maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin aikamatkustaja. Marraskuun 2. päivänä vuonna 2000 hän kirjoitti eräälle nettifoorumille olevansa aikamatkaaja vuodesta 2036. Hän väitti palanneensa vuoteen 1975 hakeakseen vanhasta IBM 5100 -tietokoneesta (kuvassa) osan, jota tulevaisuudessa tarvitaan taistelussa koko maailmaa uhkaavaa tietokonevirusta vastaan. Samalla hän myönsi olevansa osa ihmiskunnan pelastamiseksi koottua sotilasjoukkoa.

Titor kertoi myös, että vuonna 2004 Yhdysvalloissa alkaisi sisällissota, joka lopulta kehittyisi ydinsodaksi Venäjän kanssa. Tässä vielä Titorin muita ennustuksia: Kesän 2004 olympialaisia ei järjestetä, hullun lehmän tauti aiheuttaa suuren epidemian vuonna 2005 ja samaan aikaan länsimaiden valta luhistuu.

No, vuodet tulivat ja menivät, eikä Titorin lupaamia asioita tapahtunut. Hän oli toki jo ensimmäisissä kirjoituksissaan alkanut selittelemään, että aikamatkustus saattaa muuttaa tapahtumien kulkua, joten on mahdollista, että kaikki ei menekään niin kuin hän oli kertonut. Esimerkiksi vuodessa 2000 pysähtyessään hän oli jo havainnut, että jotkut jalkapallo-ottelut olivat päättyneet eri lailla kuin edellisellä kerralla.

Vuosituhannen alun varikkopysähdyksensä hän teki henkilökohtaisista syistä: tavatakseen perhettään ja ystäviään. Ilmeisesti vanha tietokoneen osa ei sitten ollutkaan niin kriittinen maailman pelastamisessa, sillä Titor ehti tarinoida reilun vuoden verran ennen kuin katosi jäljettömiin. Tai ehkä hän viimein matkusti takaisin vuoteen 2036.

Ronald Mallett

Fysiikan professori Ronald Mallett Connecticutin yliopistosta on yksi harvoista ”oikeista” tutkijoista, jotka uskovat, että aikamatkustus on mahdollista. Hän ei väitä sitä tehneensä, mutta tietää sen olevan vain ajan kysymys. Mallett siis eroaa listan muista henkilöistä siinä, että hän ei ole surffaillut ajassa suuntaan tai toiseen – vielä.

Käyttämällä Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa perustanaan, hän on omien sanojensa mukaan kyennyt kehittämään prototyypin aikakoneesta (katso kuva tästä). Mallett on kertonut pystyneensä laserin avulla luomaan pyörivän valonsäteen, joka vääntää aikaa ja avaruutta.

Vuonna 2006 Mallett oli suunnitelmissaan niin pitkällä, että oli valmis rakentamaan koneen seuraavan kymmenen vuoden aikana, jos vain rahoittaja löytyisi. Hän arvioi prosessin budjetiksi 250 000 dollaria, mikä projektin päämäärän huomioon ottaen on yllättävän pieni summa. Aikakone ei edelleenkään ole nähnyt päivänvaloa, joten taisi jäädä vain rahasta kiinni!?

Mallett on silti optimistinen, ja uskoo teoriansa ja yhtälöidensä vielä toimivan käytännössä.

Lue myös:

• Suuret suomalaiset huijaukset – 10 onnistunutta petkutusta
• Kuuluisat huijaukset: 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat

Tällä listalla on tiedossa sellaisia maku- ja ruokayhdistelmiä, jotka äkkiseltään kuulostavat aivan liian omituisilta ollakseen maistuvia, mutta jotka yllättäen ovatkin oikein toimivia ja maukkaita pareja.

Samaa mieltä näistä ei tietenkään tarvitse olla, sillä kaikilla on oma makunsa. Jotkin listan ruokayhdistelmät eivät välttämättä herätä kovin voimakkaita tunteita kumpaankaan suuntaa, mutta listan lopun lähestyessä olen varma, että makuasioista voidaan ruveta kiistelemään.

Listafriikki esittelee nyt 10 maku- ja ruokayhdistelmää, jotka toimivat loistavasti, vaikka järki sanoisi toisin.

Tomaatti ja sokeri

Aloitetaan lista sillä todennäköisesti vähiten omituisella yhdistelmällä, nimittäin tomaatilla ja sokerilla. Tämä ei varmastikaan tule paljon kokkaileville yllätyksenä, mutta hapokas tomaatti ja makea sokeri ovat huippupari.

Suolan voisi ajatella toimivan paremmin tomaatin kanssa, eikä siinäkään toki mitään vikaa ole, mutta sokeri korostaa tomaatin omaa makua ja tuo sen piilevää makeutta paljon paremmin esiin.

Sokeria voi toki ripotella tuoreidenkin tomaattisiivujen päälle, mutta kun sitä lisää vaikkapa tomaattikastikkeeseen tai -keittoon, niin ollaan mahtavien makujen maailmassa.

Punaviini ja Coca-Cola

Tämä voi kirpaista punaviinin ystäviä, mutta toisaalta myös niitä, joille kokis on pyhä asia. Drinkki nimeltään calimocho on punaviinin ja Coca-Colan sekoitus.

Viinicoctailit eivät kuitenkaan ole mikään uusi juttu, eikä viinin sekoittaminen muihin juomiin ärsytä myöskään viininvalmistajia – tuotetta menee enemmän, kun sille löytyy uutta käyttäjäkuntaa.

Calimochon arvellaan syntyneen Espanjassa, mutta sitä saa kyllä muuallakin maailmassa. Etelä-Afrikassa se on katemba, Kroatiassa se on bambus ja Argentiinassa calimocho tunnetaan ”jeesusmehuna”.

Parhaimmillaan calimocho on kuumana kesäpäivänä nautittuna: Isoon kannuun lorautetaan kaksi osaa kokista ja yksi osa punaviiniä sekä paljon jäitä. Kokiksen makeus ja poreet sopivat hyvin yhteen viinin hapokkuuden kanssa.

Ehkä drinkkiin ei kannata käyttää niitä parhaimpia ja kalleimpia punkkuja, mutta tällä sekoituksella vähän surkeammatkin viinit saa käytettyä osana maistuvaa ja raikasta drinkkiä.

Lue myös: 10 synkkää salaisuutta Coca-Colaan liittyen

Cheddar ja omenapiirakka

Kaikkihan tietävät, että juustot ja hedelmät ovat täydellinen yhdistelmä. Mutta sitten kun hedelmät leivotaan makeaksi piiraaksi, niin kenellä tulisi mieleen heittää mukaan suolaista juustoa? No, aika monella ilmeisesti.

Yhdistelmä on tarinan mukaan syntynyt 1600-luvun Englannissa. Omenapiirakan kanssa kävi tarjoiltavaksi melkein mikä tahansa juusto, mutta suolainen ja voimakkaan makuinen cheddar oli loistava vastapari uunissa mehevöityvän omenan makeudelle.

Cheddaria voi laittaa taikinan sisään, sekoittaa täytteeseen tai hypätä suoraan syvään päähän ja leikata oransseja siivuja koko komeuden päälle.

Lue myös: Top 10 maailman erikoisimmat juustot – oletko päässyt maistamaan?

Banaani, pekoni ja maapähkinävoi

Maapähkinävoi ja banaani ovat yhdistelmänä tuttu ja toimivaksi todettu. Mutta ilmeisesti setti nousee ihan uusiin sfääreihin, jos mukaan heittää pekonia. Kevyeksi tätä komboa ei kuitenkaan missään nimessä voi kutsua.

Kertoman mukaan näillä kolmella ainesosalla täytetty lämmin voileipä oli rock-legenda Elvis Presleyn suurinta herkkua. Suolaisen ja makean suloinen sekamelska tarjoaa kuvailujen mukaan monitahoisen makuelämyksen. Se on paljon luvattu, mutta houkuttelee kokeilemaan!

Mansikka ja pippuri

Mitä maustetta mansikoiden päälle? Sokeria, eikös vain? Jos siis niiden päälle nyt on pakko jotain laittaa, sillä mansikat ovat maukkaita ihan sellaisenaan.

Mutta yllätä itsesi jauhamalla tuoretta mustapippuria mansikoiden päälle! Vaikka mansikat ovat pääasiassa makeita, on aivan kypsissäkin marjoissa pientä kirpeyttä. Ja juuri tuon vuoksi mustapippurilla maustetut mansikat toimivat.

Pippuri nimittäin taittaa kirpeyttä ja saa ne maistumaan entistäkin makeammilta. Toisaalta pippurisuus myös tasapainottaa makeutta, joten mansikat eivät maistu liian imelälle. Pippurin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä toivottuun makuelämykseen riittää vain pieni ripaus.

Vesimeloni ja suola

Mansikan ja mustapippurin liitosta siirrymme toiseen omituisen hyvin toimivaan hedelmä–mauste-pariin. Nimittäin ripaus suolaa vesimelonilla saa makunystyrät bailaamaan.

Varsinaisesti suola ei mausta vesimelonia, vaan erikoisella tavalla vahvistaa sen omaa makua. Asiantuntijat – eli kokit – suosittelevat ripottelemaan vesimelonin päälle isokiteistä suolaa, mutta varmasti mikä tahansa suola ajaa asian.

Suola ei ainoastaan poista vesimelonin kitkeryyttä ja korosta makua, vaan se myös aktivoi sylkirauhasia, mikä saa vesimelonin maistumaan entistä paremmalta.

Maapähkinävoi ja hampurilainen

Edellisessä kohdassa mentiin suolaisen ja sokerin yhdistelmällä, mutta maapähkinävoin ja jauhelihan liitto luottaa ”suolaa suolalla” -komboon. Ja nyt siis puhutaan maapähkinävoista, joka on vain sitä itseään, eikä sokerilla tai muulla makeutettua.

Hampurilaispihvistä saa järjettömän mehevän, kun jauhelihaan sekoittaa ennen pihvien pyörittelyä hieman maapähkinävoita. Maapähkinävoin rasvaisuus pitää pihvin mehukkaana, mutta jos haluaa vain makua, niin maapähkinävoita voi sipaista jo paistetun pihvin päälle. Ilmeisesti maapähkinävoi muistuttaa suolaisena hampurilaisen täytteenä toista hyvää ystäväänsä pekonia.

Kahvi ja suola

Tämän yksinkertaisen vinkin sanotaan tekevän kitkerästäkin kahvista täydellistä. Suolalla maustettu kahvi kuulostaa perin kummalliselta! Suolaa ei kuitenkaan sekoiteta valmiiseen kupilliseen vaan mauste heitetään kahvijauheen joukkoon ennen keittämistä.

Monista amerikkalaisista ruokaohjelmista tuttu kokki Alton Brown on kertonut laittavansa neljäsosa teelusikallista suolaa per kuusi mitallista kahvia. Toisin kuin voisi luulla, niin kahvi ei maistu suolaiselta, vaan tasapainottaa makua ja neutralisoi kitkeryyttä. Suola on tässä paljon tehokkaampi kuin sokeri. Suomessa kahvia on vielä 1900-luvun alussa maustettu suolalla, joten mistään uudesta niksistä ei ole kyse.

Asiaa tutkineen ruokakirjailija ja molekyylibiologi Nik Sharman mukaan suolan vaikutus riippuu monesta tekijästä: kahvityypistä, veden lämpötilasta, suolan määrästä ja maistajasta itsestään; kaikkien meidän makunystyrät maistavat asiat hieman eri tavalla. Sharma kertoo Food52-ruokasivustolla, että aikoo testailujensa jälkeen jatkaa suolan lisäämistä kahviin – varsinkin, jos maitoa ei ole saatavilla. Suola pehmentää kahvin makua.

Meneekö kokeiluun?

Pinaattilätyt ja jauhelihakastike

Terveiset Seinäjoelle! Kohta puolen vuosisadan ajan tämä hämmennystä aiheuttava yhdistelmä on ollut seinäjokisten kouluruokaloiden suosikki. Siis pinaattilättyjä jauhelihakastikkeen kera. Se kuulostaa ja näyttää väärältä, mutta ilmeisesti kombo on mitä maukkain.

Seinäjoen kouluruokaloiden erikoisuudesta on kiittäminen nyt jo eläkkeellä olevaa emäntää ja ruokapalvelukeskuksen päällikköä Mervi Röysköä.

Röyskö kertoo Epari-lehdelle pohtineensa 1970-luvulla, miten pinaattilätyistä saisi uunituoreiden ravintosuositusten mukaisen ateriakokonaisuuden: ”Pinaattilätyt oli tapana tarjota puolukkahillolla, mutta jotenkin se ei tuntunut kokonaiselta aterialta. Kokeilin jauhelihaa ja ruokalaji oli heti menestys”.

Seinäjoella ollaan erittäin tietoisia ja ylpeitä oman kaupungin erikoisuudesta. Kun Seinäjoen Museot järjesti keväällä 2021 kilpailun seinäjokisimmasta ilmiöstä, voitti rakastettu ruokayhdistelmä kisan ylivoimaisesti. Lähes puolet vastaajista antoi äänensä pinaattiletuille ja jauhelihakastikkeelle.

Yhdistelmä on hyvin paikallinen. Itse elin lapsuuteni ja nuoruuteni viidenkymmenen kilometrin päässä Seinäjoelta, mutta kuulin tästä omituisuudesta vasta tänä vuonna Saksassa asuessani. Keskustelimme suomalaisporukalla ruoista, joita kaipaamme Suomesta. Kaksi Seinäjoelta kotoisin olevaa herraa julisti lähes yhteen ääneen, että ”jauhelihakastike ja pinaattilätyt”. Jaa, että semmoinen setti.

Tämä on erittäin paikallinen ”herkku” ja herättää voimakkaita tunteita. Jopa niin voimakkaita, että Nurmon lukion opiskelijat menivät vuonna 2009 lakkoon, kun Nurmo liitettiin viereiseen Seinäjokeen. Nuoret eivät suostuneet syömään ruokalistan uutta kummajaista. Protesti tuotti tulosta ja Nurmon lukiolaiset saivat jatkaa pinaattilättyjen syömistä tutun karviaishillon kanssa. Pienemmille koululaisille tarjoiltiin kuitenkin Seinäjoen erikoisuutta.

Nykyään, kun kuntaliitoksesta on kulunut jo reippaasti aikaa, mennään kompromissiratkaisulla: joka toinen kerta pinaattilättyjen kanssa on hilloa ja joka toinen kerta jauhelihakastiketta.

Ananas ja pizza

Päätetään lista siihen kansoja kahtia jakavaan ja ihmissuhteita rikkovaan ikuisuuskysymykseen: Kuuluuko ananas pizzaan? Koska listalla käsitellään omituisia ruokayhdistelmiä, jotka toimivat, niin kirjoittajan kanta lienee selvä.

Tietenkin ananas kuuluu pizzaan!

Ensimmäisen kerran ananasta päätyi pizzaan Chathamissa, Kanadassa. Ei siis suinkaan Yhdysvaltojen Havaijilla, vaikka klassinen kinkku-ananaspizza usein Hawaii-nimellä tunnetaankin.

Hawaii-pizza on kreikkalaissyntyisen Sam Panopoulosin luomus. Hän omisti veljiensä kanssa ravintolan, jossa tarjottiin muun muassa burgereita. 1960-luvun alussa Panopoulos halusi laajentaa pizzoihin, sillä niiden suosio oli hurjassa nousussa. Vuonna 1962 pamahti jättipotti: mies keksi laittaa pizzan päälle ananasta.

Panopoulos ajatteli, että suolaisen kinkun ja makean ananaksen yhdistelmä olisi makunystyröille mannaa. Siihen asti pohjoisamerikkalaisissa pizzerioissa pizzan täytteinä käytettiin vain juustoa sekä herkkusieniä, kinkkua ja/tai pepperonia. Ananas oli yllättävä, mutta tervetullut lisä. Lähialueen ihmiset rakastuivat erikoiseen täytteeseen ja hiljalleen siitä tuli kansainvälinen ilmiö. Toki hyvin polarisoiva sellainen.

Ja miksi pizzan nimi on Hawaii, eikä syntypaikkansa mukaan Ontario? No, Panopoulos käytti tölkkiananasta, joka oli merkiltään Hawaiian.

Lue myös:

• 10 tavallista ruokaa, joiden et uskonut kasvavan näin
• 10 tulevaisuuden ruokaa: Mitä ja miten tulemme syömään?
• Maailman suurimmat ruoka-annokset pizzasta pannukakkuun ja piparkakkutaloon

Mikä neuvoksi, kun herääminen ja sängystä nouseminen tuskallista tai lähes mahdotonta joka aamu? Torkkupainike on paras ystäväsi ja päivä lähtee heti alkuunsa päin prinkkalaa. Ehkä ratkaisu löytyy tämän listan erikoisista herätyskelloista?

Todennäköisesti nämä luovat herätyskelloratkaisut vain nostattavat ärsytyskäyrää. Mutta ihan hauska lahjaidea jollekin aamu-uniselle – itseään tuskin kukaan haluaa tällaisilla välineillä kiusata heti aamusta.

Mielikuvitusta näiden päristimien suunnittelussa on kyllä käytetty ja varsinkin torkuttaminen on onnistuttu minimoimaan erikoisilla ratkaisuilla. Listafriikki ainakin pysyttelee ”houkuttelevista” vaihtoehdoista huolimatta älypuhelimen herätyskellossa, sillä… No, lue ja päätä itse, haluaisitko aloittaa aamusi jollakin näistä aktiviteeteista!

Lentävä herätyskello

Tämä erikoisten herätyskellojen klassikko pakottaa nousemaan sängystä. Kun herätys käynnistyy, nousee kellossa oleva propelli ilmaan. Kello vaimenee vasta sitten, kun propelli on palautettu jalustaan, joten nukkujan on lähdettävä hyrrän perään. Helppo keinohan on tietenkin ottaa kello yöpöydältä kauniiseen käteen ja kiskoa patterit irti.

Tällainen huijaus on kuitenkin kierretty malleissa, joissa propelli on kiinni kellossa ja nostaa koko pirisijän ilmalennolle. Silloin ei auta kuin kömpiä pois peiton alta ja aloittaa päivä mukavasti herätyskelloa metsästäen!

Aloita päivä ampumalla

Bullseye-herätyskello on hauska tapa virittää aistit makeiden yöunien jälkeen. Herätyksen saa sammutettua ainoastaan ampumalla laserpyssyllä tauluun. Tehtävään varmasti harjaantuu, jos pitää kohteen aina samassa paikassa, joten itseään kannattaa haastaa siirtämällä kello aina hieman eri kohtaan.

Lisämaustetta heräämiseen saa käyttämällä omaa mielikuvitusta: Miten olisi eksän kuva taulussa? Tai ehkä pomon pärstään tähtääminen joka aamu tekisi heräämisestä ja töihin lähtemisestä edes hieman siedettävämpää.

Torkuttamalla lahjoitat rahaa inhoamallesi kohteelle

Ajatus siitä, että menettäisi 10 euroa joka kerta, kun painaa torkkupainiketta, ei ole houkutteleva. Vielä vähemmän silloin, jos tuo raha siirtyy epämieluisalle taholle.

SnuzNLuz-herätyskello toimii periaatteella ”torkuta ja menetä”, sillä omalta pankkitililtä siirtyy ennalta valitulle kohteelle tietty summa aina torkuttaessa. Tämä on loistava valinta myös niille, joilla on rahaa vaikka muille jakaa. Nimittäin pointtina on ohjata suoraveloitus sellaiselle järjestölle, jonka toiminta ei ole lähellä omaa sydäntä. Erinomainen valinta on ohjata lahjoitus esimerkiksi sellaisen poliitikon vaalikamppanjaan, jota ei kuuna päivänä kannattaisi.

Kyllä kirpaisee, jos huomaa vihdoin noustessaan, että ”jaahas, tänä aamuna on taas mennyt viisikymppiä norsujen salametsästäjille”. Sellaista järjestöä nyt tuskin on olemassa, mutta pointti lienee selvä.

Heräämällä elämäsi kuntoon

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa päivä kuin virkistävä aamujumppa? Tämän herätyskellon kanssa hauiskäännöt ovat nimittäin silmien avaamisen jälkeen päivän ensimmäinen aktiviteetti.

Käsipainoa muistuttava herätyskello vaimenee vasta sitten, kun sitä on nostanut 30 kertaa. Jos haluaa enemmän treeniä, niin muutamat päikkärit päivässä ja pian olet elämäsi kunnossa! Eikä huijaaminen onnistu, sillä liiketunnistin varmistaa, että takana on oikea määrä toistoja.

Aivojumppaa

Jos painojen nostelu heti aamusta ei houkuttele, niin olisiko älyllinen haaste heti herätessä sinun juttusi? On olemassa monenlaisia herätyskelloja, joiden sammuttamiseksi täytyy ratkaista pulmapähkinä tai suorittaa jokin tehtävä onnistuneesti.

Tehtäviä on laidasta laitaan: palikoiden laittamista oikean muotoisiin koloihin, vilkkuvien värien toistamista oikeassa järjestyksessä, matikkapähkinöitä tai vaikkapa pommin purkamista. Jälkimmäisen kohdalla ei kuitenkaan ole vaaraa siitä, että jotain räjähtäisi. Väärän piuhan irrottaminen johtaa vain tuskallisesti voimistuvaan meteliin.

Jos haluaa haastaa itsensä oikein huolella, niin valinta voisi kohdistua klassista älykkyystestiä jäljittelevään, ”mikä kuvio ei kuulu joukkoon” -päättelytehtäviä sisältävään, herätyskelloon.

Ja sitten kaiken tämän jälkeen voi miettiä siellä omassa päässään, että miksi hemmetissä tuli hankittua tällainen kidustusvälineeseen verrattavissa oleva vehje.

Soiva matto sängyn viereen

Ruggien kehittämä älyherätyskello vaatii sammuakseen sen, että siinä seisoo päällä. Unenpöpperöissään on pakko nousta jalkeille ja astua matolle ennalta määritetyksi ajaksi, joka voi olla mitä tahansa kolmesta sekunnista puoleen minuuttiin.

Ruggie on luonut mattonsa ympärille tarinan idyllisestä aamusta: herätyskelloon voi ladata sellaista musiikkia, johon aamuisin haluaa herätä, ja pehmeälle memory foam -matolle on ihana astua. Kaiken lisäksi tämä lähes 100 euroa maksava herätyskello puhuu: se laukoo kukonlaulun aikaan motivoivia mietelauseita, jotta fiilis on hyvä heti aamusta. Järjestelmään voi ladata haluamiansa tsemppiviestejä, joilla matto sitten palkitsee, kun siihen herättyään astuu.

Onko tässä ratkaisu niille, joilla on vaikeuksia nousta sängystä? Eikö siitä ole puolen minuutin jälkeenkin mukava kellahtaa takaisin pehkuihin? Ja kuinka nopeasti aamuinen motivaatiopuhe rupeaa pännimään?

Kun ääni ei riitä…

Sonic Bomb -herätyskello on ratkaisu niille, joiden ongelma on herääminen, ei niinkään sängystä nouseminen. Joillakin puhelin tai herätyskello voi huutaa korvan vieressä sellaisella volyymilla, että naapuritalossakin jo ihmetellään, mutta kyseinen henkilö ei reagoi herätykseen mitenkään.

Sonic Bomb herättää korvat särkevän melun lisäksi kirkkaalla valolla ja tärinällä. Patjan alle laitettava tärisyttäjä ravistelee nukkujan hereille. Sen voi myös laittaa tyynyn alle surisemaan, jolloin vaikutus on suurempi. Äänen voi säätää mallista riippuen jopa 113 desibelin voimakkuudelle, mikä saattaa lyhyessäkin ajassa vahingoittaa kuuloa.

Mutta tietysti kovat keinot on otettava käyttöön, jos mikään muu ei tehoa!

Piinallinen puolitoistaminuuttinen

Tämä herätyskello on ärsyttävän tarkka ja rankaisee löysäilijää nostamalla volyymia. Herätyksen sammuttamiseksi kellossa oleva remmi on nostettava ylös ja sitä on pyöritettävä 90 sekunnin ajan. Sormissa ei saa olla yhtään aamujäykkyyttä, sillä hihnaa on kierrettävä ympäri vähintään kahden kierroksen sekuntivauhdilla.

Jos unenpöpperöä on joko silmissä tai sormissa, eikä pyöritys onnistu vaaditulla tahdilla, muuttuu herätyskellon piippaus äänekkäämmäksi. Tämän lisäksi pyöritykset nollautuvat, joten vitkuttelija joutuu aloitamaan koko prosessin alusta kellon jatkaessa huutamista ja kirkkaan vihreän valon välkyttämistä.

Tanssin pyörteisiin tai ainakin sekoilua sormilla

Onko Dance Dance Revolution -peli tuttu? Siinä pelaaja seisoo matolla, jossa on neljä nuolipainiketta. Nuolet syttyvät aina musiikin tahdissa ja pelaajan tarkoitus on ”tanssia” eli painaa jalallaan ruudun ohjeiden mukaan oikeaa nuolta. Pelin vaikeutuessa meno yltyy raivoisaan hyppelyyn.

Tässä herätyskellossa ei kuitenkaan vaadita vaikeita tanssiliikkeitä, sillä pelistä tulee suoriutua sormilla näppäilemällä. Sormien on osuttava vilkkuvien valojen mukaisessa järjestyksessä nuolille, jotta kellon pirinä loppuu.

Hyvä puoli herätyskellossa on se, että sitä on lähes mahdoton sammuttaa olematta toiminnastaan tietoinen – yhden painikkeen tai puhelimen näppäimen painaminen onnistuu unissaankin, mutta tässä pitää olla skarppina. Huono puoli on se, että tämä herättäjä saattaa muutaman aamun jälkeen lentää ikkunasta pihalle, kun sormet eivät vain osu oikeille nuolille.

Virtaa alkavaan päivään

Shock Clock on ratkaisu, jos kaikki muut keinot on kokeiltu. Tämä on pelastava enkeli niille, jotka eivät vain herää: eivät ääniin, valoihin tai tärinään. Shock Clock on rannekello, joka toimii älypuhelimeen ladatun sovelluksen kautta. Herätyksessä on kolme tasoa: piippaus, värinä ja sähköisku.

Kyllä – sähköisku.

Piippaus ja tärinä herättävät useimmat käyttäjät, joten sähköinen napsaus on varattu kaikkein hankalimmille tapauksille. Järjestelmän kehittäjien mukaan kello opettaa käyttäjän heräämään ennen sähköiskua – tässä on paljon tutkimusta takana. Joissakin asioissa kepin tiedetään toimivan huomattavasti porkkanaa paremmin.

Lue myös:

• Burpeet ja nachot boikottiin! 8 asiaa, jotka on nimetty keksijänsä mukaan
• 10 sanaa, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman ja kielestä riippumatta

Listafriikki läväyttää nyt luettavaksi kymmenen tiukkaa faktaa, jotka saattavat vaikuttaa keksityiltä, mutta ovat totisinta totta. Valmistaudu hämmentymään!

Nämä faktat voivat ihastuttaa ja kummastuttaa, ja osa niistä voi räjäyttää maailmankatsomuksen täysin uuteen uskoon.

Toivottavasti kaikkien päivä ei kulu nilkkaa pyöritellen, kuutosia ilmaan piirrellen ja tätä listaa kiroten!

Nilkan pyörittäminen myötäpäivään ja kuutosen piirtäminen ilmaan samanpuoleisella kädellä on lähes mahdotonta

Kuulostaa äkkiseltään maailman yksinkertaisimmalta tehtävältä, mutta sitä se ei todellakaan ole! Testattu on.

Kokeile itse. Istu alas, pyöritä jompaakumpaa nilkkaasi myötäpäivään ja yritä piirtää saman puoleisella kädellä ilmaan numeroa kuusi. Jalan pyörimissuunta vaihtuu väkisin. Jos tehtävään keskittyy oikein huolella, voi sen saada onnistumaan, mutta ihan tuosta vain se ei luonnistu.

Vai onko lukijoissa multitaskaamisen mestareita?

Miljoonan ja miljardin ero

Miljoonan ja miljardin välillä on suuri ero. Mutta miten suuri se todella on? Esimerkiksi joillekin voi olla hankala käsittää, miten paljon rikkaampi miljardööri on kuin miljonääri. Kummallakin on rutosti rahaa, mutta kuinka paljon?

Se, että miljardi on tuhat miljoonaa, ei välttämättä auta lukujen kokoeron hahmottamisessa. Ehkä tämä seuraava esimerkki sekunneista auttaa tekemään erosta konkreettisen.

Miljoona sekuntia on reilu 11 päivää. Miljardi sekuntia on yli 31 vuotta.

Suurimmalla osalla ihmisistä on keskimääräistä enemmän käsiä

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi tämän kohdan otsikkoon? Jos sinun on vaikea uskoa, että suurimmalla osalla ihmisistä on keskimääräistä enemmän käsiä, niin maailmankuvasi saattaa muuttua.

Kyllä, suurimmalla osalla maapallon ihmisistä on kaksi kättä. Mutta on paljon ihmisiä, joilla syystä tai toisesta on yksi käsi tai ei käsiä ollenkaan.

Otetaan kuvitteellinen tilanne, jossa on neljä ihmistä, joista kahdella on vain yksi käsi. Tällöin tässä neljän hengen porukassa käsiä on yhteensä kuusi. Tämä tarkoittaa sitä, että käsien lukumäärän keskiarvo on 3/2. Keskimääräisesti tuossa ryhmässä on on siis 1,5 kättä henkilöä kohden.

Jos otetaan huomioon kaikki maailman 8,2 miljardia ihmistä, niin tuo keskiarvo alkaa lähennellä kahta; mutta on kuitenkin sen alle. Joten suurimmalla osalla ihmisistä on keskimääräistä enemmän käsiä.

Jos maapallon ympäri kierrettyä narua nostetaan metrin verran ilmaan, niin paljonko narua tarvitaan lisää?

Jos kuvitellaan, että Maa on täydellinen pallo, jonka pinta on täysin tasainen, voisi sen ympärille kiertää hieman reilut 40 000 kilometriä pitkän narun. Olethan leikissä mukana!? Jos tuo naru nostetaan yhden metrin verran maanpinnasta ylöspäin, niin kuinka paljon tarvitaan lisää narua, jotta sen päät osuvat toisiinsa? Eli naru siis kiertäisi edelleen Maan ympäri, mutta koko matkalta metrin verran irti maasta.

Kysymys voidaan esittää myös näin: Miten paljon ympyrän kehän pituus kasvaa, jos säde kasvaa 1 metrin? Ympyrän kehän pituus lasketaan kaavalla 2 π r eli toisin sanoen kaksi kertaa pii kertaa säde. Näin saadaan alkuperäisen, Maan pintaa pitkin kiertävän narun pituus. Maan ollessa kyseessä säde on noin 6 371 000 metriä.

Jos säde kasvaa yhden metrin, kuten sen nyt haluamme tässä kohdassa kasvavan, saadaan uuden kehän eli narun pituus laskettua kaavalla 2 π (r + 1), joka saadaan muutettua muotoon 2 π r + 2 π.

Narun pituus on siis kasvanut 2 π eli kun mittayksikkönä käytetään metriä, on uusi ympärysmitta noin 6 metriä ja 30 senttimetriä alkuperäistä pidempi. Vain niin vähän tarvitaan lisää narua, jotta se saadaan kierrettyä maapallon ympäri metrin korkeudella.

Eikä siinä vielä kaikki.

Tämä sama pitää paikkansa oli pallo sitten minkä kokoinen tahansa. Jos tennispallon ympäri vedettyä narua nostetaan metrin verran irti pallon pinnasta, tarvitaan narua lisää noin 6 metriä ja 30 senttimetriä.

Montako valtiota Suomen ja Pohjois-Korean välillä on?

Pohjois-Korea, tuo modernin maailman pahamaineisin valtio sijaitsee Suomesta katsottuna jossain kaukana, maailman toisella puolella. Vai sijaitseeko sittenkään? Montako maata Suomen ja Pohjois-Korean välillä on?

Oikea vastaus on yksi. Tuo valtio on massiivinen Venäjä. Venäjällä ja Pohjois-Korealla on varsin lyhyt, 18 kilometrin pituinen maaraja, mutta kaikki toki lasketaan.

Tähän samaan syssyyn voidaan ihmetellä myös Venäjän suurta kokoa tai sitten kaukana Maasta sijaitsevan kääpiöplaneetta Pluton pienuutta. Venäjä on nimittäin reilun 17 miljoonan neliökilometrin pinta-alallaan vain hieman pienempi kuin Pluto.

Ja tietenkin Suomen ja Pohjois-Korean ”lähes naapuruudessa” täytyy ottaa huomioon se, että Suomea ei ehkä ole edes olemassa…

Lue myös: Suomea ei ole olemassa! 10 salaliittoteoriaa tukevaa väitettä

Helikopteri ei ole yhdistelmä sanoista heli ja kopteri

Helikopterin voisi luulla olevan yhdistelmä sanoista heli ja kopteri, sillä viitataanhan tuohon ilma-alukseen myös joskus lyhyesti kopterina.

Näin ei kuitenkaan ole.

Monessa kielessä helikopteri on sanana hyvin samanlainen ja se on lainattu alunperin ranskan hélicoptère-sanasta. Myös suomen kieleen sana on lainattu 1900-luvun alkupuolella joko suoraan ranskasta tai sitten kiertoreitin kautta ruotsinkielisestä helikopter-sanasta.

Alunperin sana on kuitenkin peräisin ranskan kielestä, johon se ilmestyi Gustave Ponton d’Amécourtin patenttihakemuksen myötä vuonna 1862. Helikopteri on yhdistelmä kreikkalaisperäisistä sanoista héliks ja pterón.

Alkuosan heliko tulee spiraalia tarkoittavasta sanasta ja jälkimmäinen osa -pteri on peräisin siipeä, höyhentä tai mitä tahansa siivellistä oliota tarkoittavasta sanasta.

Venuksen vuorokausi on pidempi kuin sen vuosi

Vuorokausi on aika, jona Maa pyörähtää akselinsa ympäri. Meille vuorokausi on siis hieman vajaat 24 tuntia. Samalla tavalla muidenkin planeettojen vuorokausien kestot voidaan määritellä sen mukaan, kauanko niiden pyörähtäminen akselinsa ympäri kestää. Venuksella tämä kiertoaika on 243 Maan vuorokautta.

Vuosi taas on aika, joka Maalla kestää kiertää Aurinko. Vuorokausia tähän kuluu tietenkin 365 kappaletta. Lähempänä Aurinkoa kiertävän Venuksen vuosi kestää noin 225 Maan vuorokautta.

Uskomatonta, mutta totta: Venuksessa vuorokausi kestää kauemman kuin vuosi!

Lue myös: Top 10 universumin äärimmäiset olosuhteet ja sääilmiöt

Tyrannosaurus eli ajallisesti lähempänä ihmistä kuin Stegosaurusta

Ajattelemme helposti, että kaikki dinosaurukset elivät yhtäaikaa kymmeniä miljoonia vuosia sitten, jonka jälkeen ne kaikki kuolivat sukupuuttoon. Todellisuudessa dinosaurukset kehittyivät noin 230 miljoonaa vuotta sitten, mutta kaikki meidän nykypäivänä tuntemat lajit eivät vielä tuolloin olleet nähneet päivänvaloa.

Monissa dinosauruksia esittävissä kuvissa ja vaikkapa teemapuistoissa Stegosaurus (kuvassa) joutuu hirmuisen Tyrannosauruksen saaliiksi. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä Stegosaurus eli jurakauden lopulla noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Tyrannosaurus sen sijaan on paljon tuoreempi tapaus ja asutti maapalloa liitukauden lopulla noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Stegosaurukset ja Tyrannosaurukset eivät koskaan eläneet yhtäaikaa.

Tyrannosaurukset itse asiassa elivät ajallisesti huomattavasti lähempänä ihmistä kuin tätä toista kuuluisaa dinosaurusta.

Lue myös: Tyrannosaurus rexiä olisi helppo juosta karkuun – 10 yllättävää faktaa dinosauruksista

Pelko voi todella olla veretseisauttavaa

Jo keskiajalta lähtien pelon ja kauhun on sanottu olevan veretseisauttavaa – siis kirjaimellisesti hyydyttävän veren paikalleen. Alankomaalaisessa Leidenin yliopistossa haluttiin selvittää tämän sanonnan ja uskomuksen todenperäisyys, joten vuonna 2015 lääketieteen keskuksen tutkijat panivat joukon koehenkilöitä katsomaan elokuvia.

Toiselle testiryhmälle näytettiin ensin pelottava elokuva ja sen jälkeen ei-pelottava opetusvideo. Toiselle ryhmälle elokuvat näytettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Ennen ja jälkeen kunkin elokuvan koehenkilöiltä otettiin verinäytteet, joista tutkittiin hyytymisaineita.

Lääkärit havaitsivat, että veren hyytymistekijä VIII:n pitoisuus oli kasvanut merkittävästi kauhuelokuvan aikana. Muita hyytymistekijöitä veressä ei havaittu, joten äkillisten tukosten riskiä pelästymisessä ei ole. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kauhuelokuvan kutsuminen veretseisauttavaksi on varsin osuva kuvaus.

Tutkijoiden mukaan hyytymistekijän lisääntymisestä on tärkeä evolutiivinen hyöty, sillä se valmistaa kehon mahdolliseen verenvuotoon hengenvaarallisessa tilanteessa. Sitähän kauhuleffat eivät ole, mutta reaktio on sama.

Viimeinen kerta, kun vanhemmat nostivat syliin

Jos et ole koskaan miettinyt tätä asiaa, niin ole hyvä – tämä jää kummittelemaan mieleen.

Jossain vaiheessa meidän kaikkien elämässä on ollut hetki, kun vanhempi on laskenut meidät sylistään alas eikä ole enää koskaan nostanut takaisin. Tuskin kumpikaan osapuoli – lapsi tai vanhempi – tiedostaa tuota hetkeä, mutta sellainen toden totta on olemassa.

Lue myös:

• Faktoja ihmiskehosta: 10 erikoista asiaa, joita et ehkä tiennyt
• 10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin
• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 3

Tälle listalle on koottu 10 erikoista faktaa, joiden on vaikea uskoa olevan totta. Mutta tässä kohtaa totuus todella on tarua ihmeellisempää!

Listafriikki löysi mukaan muun muassa silmillään syövän sammakon, kuolleena laukkakisan voittaneen ohjastajan ja pistiäisillä herkuttelevan viikunan.

Toivottavasti nämä 10 erikoista faktaa tai tapahtumaa siivittävät alkavan viikon mukavasti käyntiin ja taas on kahvipöydässä perheelle ja työkavereille kerrottavaa!

Laukkaratsastaja voitti kuolleena

Kesäkuun 4. päivänä vuonna 1923 jockey Frank Hayes voitti ensimmäisen estelaukkakilpailunsa Sweet Kiss -nimisellä hevosella. Tuo New Yorkin Belmont Park -radalla järjestetty kilpailu oli myös Hayes viimeinen, sillä hän menehtyi – ei kisan jälkeen, vaan sen aikana.

Hayesin ja Sweet Kissin voitto oli täysi yllätys; sille oli annettu todennäköisyydeksi 0,05. Vielä suurempi shokki koettiin, kun hevosen omistaja juoksi onnittelemaan yllätysvoittajaa, sillä tämä oli eloton. Paikalla ollut lääkäri totesi heti, että mitään ei ollut tehtävissä ja julisti Hayesin kuolleen sydänkohtaukseen.

Hayes oli kuollut kisan ollessa vielä käynnissä, mutta jollain ihmeellä hän ei ollut pudonnut esteilläkään kyydistä eikä hevonen hidastanut tahtiaan, vaan laukkasi voittoon. Reilu parikymppinen Hayes on edelleen ainoa laukkaratsastaja, joka on voittanut kilpailun kuolleena; hänen surullisenkuuluisaa ennätystään tuskin tullaan koskaan rikkomaan.

Ensimmäisten aurinkolasien tehtävä oli peittää käyttäjän tunteet

Maailman ensimmäiset aurinkolasit keksittiin 1100-luvulla Kiinassa. Silmille tarkoitettuja suojia oli kyllä ollut paljon aiemminkin, mutta ne paremminkin kavensivat näkökenttää kuin himmensivät. Ensimmäiset varsinaiset aurinkolasit valmistettiin savukvartsista.

Niitä käyttivät vain varakkaat, mutta ei suinkaan korjaamaan näköä tai suojaamaan silmiä haitallisilta UV-säteiltä. Nuo ”lasit” peittivät käyttäjän silmät, jolloin toisten oli mahdoton lukea todellisia tunteita. Erityisen suosittuja savukvartsista tehdyt tummat lasit olivat kiinalaisilla tuomareilla, jotka käyttivät niitä, etteivät todistajat voineet päätellä mitään heidän silmistään ennen varsinaisen tuomion antamista. Tummien lasien suojassa oli varmasti mukava pyöritellä silmiä epäuskottavien lausuntojen kohdalla.

Ihminen voisi uida sinivalaan verisuonissa

 

View this post on Instagram

 

A post shared by New Bedford Whaling Museum (@whalingmuseum)

Tämä fakta on otsikossa hieman oudosti ilmaistu, mutta tosiaan: sinivalaan – maailmanhistorian suurimman eläimen – verisuonet ovat niin isot, että aikuinen ihminen mahtuisi niiden sisälle.

Tällaisen jättimäisen eläimen kokoa on vaikea edes ymmärtää, joten siksi sen elinten mittasuhteet kuvataan usein verrattuna johonkin helpommin käsitettävään. Esimerkiksi sinivalaan kieli on suunnilleen norsun kokoinen. Täysikasvuisen sinivalaan sydän voi painaa jopa 900 kiloa ja on suunnilleen mopoauton kokoinen. Ei siis kumma, että sydämestä lähtevät verisuonetkin ovat massiivisia. Aikuinen ihminen mahtuisi ongelmitta etenemään sinivalaan suurimmissa suonissa, mitä ei tietenkään luonnossa ole kokeiltu – monestakaan syystä.

Asian voi kuitenkin tarkistaa yhdysvaltalaisessa New Bedfordin valasmuseossa, jossa on aidon kokoinen malli sydämestä.

Viiksekäs oluenjuoja haaskaa puolitoista tuoppia vuodessa

Guinness-olutta ruvettiin valmistamaan Dublinissa, Irlannissa, vuonna 1759 ja nykyään se on yksi maailman tunnetuimmista olutbrändeistä. Vuonna 2000 yhtiö tilasi tutkimuksen, jossa oli määrä selvittää, paljonko viiksekkäät Guinnessin juojat haaskaavat olutta. Kävi ilmi, että aika paljon.

Tutkimuksen suoritti Robin Dover, joka on tieteilijänä erikoistunut hiuksiin ja ihosairauksiin. Hän analysoi Guinnessissa uitettuja viiksikarvoja, jotka oli saatu lahjoituksina kahdeksalta vapaaehtoiselta. Tohtori Dover havaitsi, että vaikka yksittäinen karva kykenee imemään itseensä 20 % oman painonsa verran olutta, katoaa haaskuun menevästä olutmäärästä suurin osa karvojen väleihin. Tämä on tarkkaa tiedettä!

Arvioiden mukaan saarivaltiossa oli tutkimushetkellä 92 370 kasvokarvoilla varustettua Guinnessin juojaa, joista jokainen kiskoi suosikkioluttaan keskimäärin 180 tuoppia vuodessa. Keskiverto Guinnessin nauttija käytti tuopin kumoamiseen 10 hörppäystä, joista jokaisella viiksiin jäi 0,56 millilitraa olutta.

Doverin mittausten ja laskelmien mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan alueella partoihin ja viiksiin jäi siis vuosittain noin 162 719 tuopillista olutta. Se tarkoittaa puoltatoista tuoppia yhtä viiksekästä juojaa kohtaan.

Yhteensä viiksekkäät Guinnesin juojat siis heittivät vuosituhannen alussa hukkaan noin 423 000 puntaa.

Luonnollisesti mitä pidemmät ja tuuheammat viikset, sitä enemmän olutta menee haaskuun. Eli kaikille oluen ystäville oiva säästövinkki: Aja parta!

Vuonna 2014 Tinder levitti lonkeronsa sille viimeisellekin mantereelle, kun Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön ylläpitämällä McMurdo-tutkimusasemalla työskennellyt mies avasi deittisovelluksen”huvin vuoksi”. Hän päätti katsastaa olisko Etelämantereella ketään kiinnostavaa naista, mutta odotetusti tyhjältä näytti. Tutkimusasemia on harvassa ja mannerta asuttaa väliaikaisesti parhaimmillaankin muutama tuhat ihmistä. Mies ei lannistunut, vaan laajensi sovelluksen etäisyyttä. Sitten onnisti: noin 45-minuutin helikopterimatkan päässä oli joku toinenkin yksinäinen Tinderin pelaaja. Mies pyyhkäisi oikealle, eikä kulunut kuin muutama minuutti, niin Etelämantereen ensimmäinen Tinder-osuma tai mätsi oli syntynyt.

Mies ei ole halunnut paljastaa nimeään, sillä hän ei uskonut hallituksen suhtautuvan suopeasti siihen, että joku käyttää kallisarvoista laajakaistaa seuran löytämiseen. Pari viikkoa osuman jälkeen he päätyivät tapaamaan, mutta vain pikaisesti, sillä nainen oli lähdössä Etelämantereelta seuraavana päivänä. ”Vielä ei ole syntynyt Etelämantereen ensimmäistä Tinder-paria, mutta hän on tulossa takaisin ennen kesän tutkimuskauden loppua”, kertoi mies The Cut -sivustolle. ”Eli toivoa on!”.

Tarina ei kerro, miten näiden nettideittailijoiden kävi. Mutta fakta on se, että mätsi voi tulla ihan missä tahansa!

Hollannissa poliiseilla on aina pehmoleluja autossa

Alankomaiden laissa on määritelty, mitä pysyviä varusteita poliisiautoissa on oltava. Niihin lukeutuvat muun muassa puhelin, GPS-laite ja sireenit – nämähän nyt ovat päivänselvä juttu. Mutta näiden lisäksi poliisiautossa on aina oltava pehmolelu, niin sanottu Trauma-Teddy, joka voidaan antaa pienelle lapselle heti traumaattisen tapahtuman jälkeen.

Jos lapsen kotona on tapahtunut tulipalo, perhe on joutunut liikenneonnettomuuteen tai lapsi on vaikkapa todistanut kotiväkivaltaa, rauhoittaa pehmeä lelu kummasti hädän hetkellä. Pehmonallen halauksen on psykologisissa tutkimuksissa todettu toimivan korvaamattomana ensiapuna, joten jos sellainen on antaa välittömästi virkavallan saapuessa paikalle, niin aina parempi.

Myös Taiwanissa on hankittu jokaiseen poliisin partioautoon pehmonalleja, kun Taipein poliisijohtaja Chen Jia-chang oli kuullut Alankomaiden toimivasta käytännöstä. Jo muutaman vuoden ajan myös Virossa ja Isossa-Britanniassa Trauma-Teddyt ovat olleet vakituinen osa poliisiautojen varustusta.

”Kadonnut” nainen kirjaimellisesti etsi itseään

Kukapa meistä ei olisi etsinyt itseään, mutta yleensähän se tapahtuu enemmänkin henkisellä puolella. Eräs Islannissa matkaillut turisti teki sen kuitenkin kirjaimellisesti.

Nainen oli osa turistiryhmää, joka oli elokuussa 2012 tutustumassa Eldgján tulivuoren kanjoniin. Pitkän kierroksen jälkeen tämä kyseinen henkilö oli päättänyt vaihtaa vaatteet ennen linja-autoon istumista. Kukaan ei kuitenkaan tunnistanut häntä uusissa vaatteissa ja ryhmänjohtaja sekoili laskuissaan. Niinpä joukosta vaikutti puuttuvan yksi henkilö. Linja-autonkuljettaja odotti tunnin, mutta naista ei näkynyt.

Kadonneesta naisesta annettiin poliisillekin kuvaus: ”noin 160-senttinen, tummiin vaatteisiin pukeutunut aasialaisnainen, joka puhuu hyvin englantia”, mutta ”kadonnut” ei tunnistanut siitä itseään. Koska lähtövalmiudessa odottanut rannikkovartioston pelastushelikopteri ei heti päässyt sankan sumun vuoksi tulemaan, päätti turistiryhmä jalkautua itse maastoon suorittamaan etsintää. ”Kadonnut” nainen oli tietenkin etsinnöissä mukana.

Tuntikausien jälkeen, kun kello oli jo kolme aamulla, koko tilanteen koomisuus selvisi, kun kadonnut nainen vihdoin löysi itsensä viidenkymmenen etsijän joukosta ja ilmoitti sekaannuksesta poliisille.

Sammakot syövät silmillään

Kun sanotaan, että joku syö silmillään, niin viitataan esimerkiksi noutopöydässä lautasen (tai useamman) kukkuralleen ahtamiseen, koska kaikki näyttää hyvältä. Tai sitten ihastellaan annoksen ulkonäköä ennen kuin palastakaan on maistettu; tämä voi itseasiassa vaikuttaa makuelämykseen.

Sammakot sen sijaan syövät silmillään melko konkreettisesti. Jo ammoisista ajoista lähtien tutkijat ja luontoharrastajat ovat pistäneet merkille, että sammakot sulkevat silmänsä, kun ne nielevät Jo 1900-luvun alussa biologi Mary Dickerson arveli, että sammakot ja rupikonnat saattavat painaa mulkosilmänsä sisälle suuhunsa ja sillä liikkeellä helpottaa nielemistä.

Kului kuitenkin lähes sata vuotta, että Dickersonin ja muiden teoriaa käytiin testaamaan. Massachusettsin yliopiston biologit kuvasivat vuonna 2004 röntgenlaitteella Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisena elävän leopardisammakon ruokailua nähdäkseen, mitä ihmettä sen silmille tapahtuu.

Kävi ilmi, että silmät eivät vain auttaneet nielemisliikettä vaan työnsivät ulokkeilla saaliin suusta syvemmälle ruokatorveen. Sammakon lihaksia tutkittaessa havaittiin myös, että silmien upottaminen suuhun oli tarkoituksenmukaista eikä johtunut esimerkiksi suuhun nielemisen seurauksena syntyvästä alipaineesta. Vaikka ensimmäinen koe tehtiin nimenomaan leopardisammakoilla, on myöhemmissä tutkimuksissa selvinnyt, että muutkin sammakot käyttävät silmiään puskemaan ruokaa kurkusta alas.

Viikunat eivät kelpaa kaikille kasvissyöjille: Hedelmä on lihansyöjä

Viikunoita eli fiikuksia on noin 800 lajia ja niiden joukossa on muutamia sellaisia, joiden hedelmiä ihmiset käyttävät ravinnokseen. Aitoviikuna (Ficus carica) on se meille suomalaisillekin tuttu hedelmä.

Aitoviikunat elävät symbioosissa viikunapistiäisten kanssa. Paritellut pistiäisnaaras tunkeutuu viikunan hedelmään, menettää rytäkässä siipensä ja pölyttää kukat. Jos viikuna on sekä hede- että emikukinnot sisältävä hermafrodiitti, pistiäinen munii ja sitten kuolee. Aikanaan syntyvät toukat kehittyvät kotelovaiheen kautta aikuisiksi pistiäisiksi, parittelevat keskenään ja naaraat lähtevät siitepölyt mukanaan etsimään uutta viikunaa. Koiraat tulevat ulos pesäviikunastaan ja kuolevat. Näitä kaksineuvoisia viikunoita ei ole perinteisesti käytetty ihmisen ravintona, sillä ne kuhisevat pieniä pistiäisiä.

Jos taas naaraspistiäinen tunkeutuu pelkästään emikukintoja sisältävään, naaraspuoliseen viikunaan, suorittaa se pölytyksen, mutta ei pysty munimaan. Pistiäisnaaras kuolee hedelmän sisälle ja viikuna sulattaa sen ravinnokseen. Nämä hedelmät ovat juuri niitä, joita ostamme kauppojen hevi-osastolta.

Vaikka monilla vegaanifoorumeilla kammoksutaan lihaa syöviä viikunoita, ei urbaanilegenda siitä, että viikunan rouskuvat osat olisivat pistiäisen palasia, pidä paikkaansa; ne ovat vain siemeniä. Viikunalla on erittäin tehokas entsyymi nimeltään fikaiini, joka sulattaa pistiäisnaaraan ihan kokonaan hyödyllisiksi ravintoaineiksi. Mutta kyllä: viikunat syövät lihaa!

Legendan mukaan corgit olivat haltijoiden sotaratsuja

Myönnetään: 10 erikoista faktaa -listan muista kohdista poiketen, tässä ei ole kyse todellisesta asiasta. Tai kuka tietää? Mutta se on täysin tosi juttu, että walesilaisen kansantarun mukaan Welsh corgi -koirarotu on päätynyt ihmisille haltijoiden kautta. Suloiset corgit ovat olleet haltijoiden sotaratsuja.

Corgista on kaksi muunnosta, pembroke ja cardigan, ja nimenomaan pembroket ovat näitä lumottuja koiria, jotka vetivät keijujen ja haltijoiden kärryjä ja toimivat niiden ratsuina matkalla taisteluihin.

Legenda kertoo kahden ihmislapsen sattuneen aikoinaan vahingossa paikalle, kun Tywyth Teg -haltijaheimo oli hautaamassa kahta kunniakasta sotilastaan. Nämä olivat kaatuneet taistelussa Gwyllion-heimoa vastaan. Haltijat lahjoittivat surmansa saaneiden uskolliset ratsut näille lapsille avuksi paimentamiseen. ”Koira ovat itsekin koulutettuja sotureita, mutta myös korvaamaton apu monella muulla tavalla”, kerrotaan haltijoiden sanoneen lahjan antamisen yhteydessä.

Jos joskus törmäät suloiseen keijujen sotaratsuun, niin vilkaise sen selkään: joillakin corgeilla selkä ja hartioiden seutu on tummempi – se on haltijan satula.

Lue myös:

• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi
• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 2
• 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 3

Kun asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut, ja tilanne on siitä syystä huvittava, yllättävä tai erikoinen, niin puhutaan ironiasta.

Listafriikki keräsi kasaan kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan tai pahimmillaan. Siinä, että joku menettää henkensä, ei tietenkään ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.

Tässä tulee tosielämän tapauksia, joista ei ironiaa puutu!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset tarinat kohtalon oikuista voit lukea tästä:

Kun kohtalo puuttuu ivallisella tavalla peliin: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa – osa 1

Palopostin patentti tuhoutui tulipalossa

Philadelphian vesilaitoksella 1800-luvun alussa työskennellyttä Frederick Graffia pidetään palopostin keksijänä. Todellisuudessa asiasta ei voida olla täysin varmoja, sillä missään ei ole jäljellä kehitystyössä mukana olleiden henkilöiden nimiä. Patenttiakin palopostille oli haettu ja sellainen oli toki myönnetty, mutta kenelle – sitä ei tiedetä.

Epävarmuus palopostin alkuperäisestä keksijästä johtuu siitä, että kyseisen esineen patenttia ei ole enää olemassa. Se nimittäin paloi vuonna 1836, kun tulipalo tuhosi Washington, D.C.:ssä sijainneen patenttitoimiston.

AA:n perustajan viimeinen toive oli saada juoda viskiä

William ”Bill” Wilson perusti Anonyymit Alkoholistit -liikkeen vuonna 1935 kamppailtuaan itse alkoholismin kanssa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Wilson oli omassa elämässään pohjalla, ja löysi avun uskonnosta. Houkutus kävi välillä lähes mahdottoman suureksi, mutta apua ei löytynyt lääkäristä eikä kirkosta. Jossain vaiheessa hän ymmärsi, että pysyäkseen selvänä, hän tarvitsi vertaistukea toisilta samojen asioiden kanssa kamppailevilta. Näin syntyi ajatus, joka lopulta konkretisoitui AA:ksi.

Wilson ei viimeisen 37 elinvuotensa aikana juonut tippaakaan alkoholia. Hän sairastui vakavaan keuhkoahtaumatautiin, ja tammikuussa 1971 oli selvää, että montaa elinpäivää ei ollut jäljellä.

Susan Cheever kirjoittaa Wilsonin elämäkerrassa, että mies pyysi ja lopulta vaati lukuisia kertoja ennen kuolemaansa, että saisi viskiä. Hän kävi sängynomana ollessaan jopa väkivaltaiseksi, kun pyyntöön viskilasillisesta ei suostuttu.

Asia on tullut esille Wilsonista huolehtineen hoitajan muistiinpanoista, mutta ilmeisesti herran oman ja AA:n julkisuuskuvan säilyttäminen oli tärkeämpää kuin viimeisen toiveen täyttäminen.

Uinninvalvojien juhla päättyi hukkumiseen

Neworleansilaiset uinninvalvojat järjestivät heinäkuun lopussa vuonna 1985 allasbileet päättyvän kauden kunniaksi. Tuolloin oli erityistä aihetta juhlaan, sillä yksikään ihminen ei ollut hukkunut koko kesänä kaupungin uimaloissa. Näin ei ollut käynyt koskaan aiemmin.

Paikalla oli 100 kaupungin uinninvalvojaa, joilla kaikilla oli virallinen hengenpelastajan koulutus. Lisäksi juhlaan oli kutsuttu saman verran muita vieraita. Onnistunut ja uhriton kesä oli bileiden suurin puheenaihe.

Kun juhlat olivat tulossa päätökseen, ja neljä työvuorossa ollutta uinninvalvojaa alkoi kutsua ihmisiä pois altaasta, löytyi vedestä täysissä pukeissa ollut ruumis. Vieraana ollutta 31-vuotiasta Jerome Moodya yritettiin elvyttää, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Hän oli hukkunut jossain vaiheessa iltaa kenenkään huomaamatta – kaikista hengenpelastajista huolimatta.

Yliopistot jakoivat turvaseksikampanjassa reikäisiä kondomeita

Vuonna 2013 kaksi kanadalaisen Frederictonin kaupungin yliopistoa jakoi kondomeita uusille opiskelijoille. Tarkoitusperät olivat hyvät, sillä Frederictonin seksuaaliväkivallan kriisikeskus halusi tempauksella levittää turvaseksin sanomaa ja suostumuksen tärkeyttä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mutta meinasi käydä vähän päinvastoin.

Tervetuloiltamien jälkeen useampikin opiskelija ilmoitti havainneensa, että kondomipaketissa oli reikä. Kriisikeskus oli hyvää hyvyyttään laittanut jokaiseen pahviseen yksittäispakkaukseen niitillä kiinni viestin suostumuksen kysymisestä ennen seksiä, ja joissakin tapauksissa niitti oli pahvin lisäksi puhkaissut kondomipaketin, jäiks!

Yliopistot ja kriisikeskus olivat ehtineet jakaa noin 80 pakkausta ennen kuin tieto kiiri heidän korviinsa. Asiasta tiedotettiin mitä pikimmiten usealla eri sosiaalisen median kanavalla, eikä ainakaan julkiseen tietoon ole tullut, että kellään olisi ehtinyt käymään vahinkoa.

Kriisikeskus aikoi yhdessä yliopistojen kanssa jakaa vielä 2000 kondomia, mutta ilmoitti käyttävänsä niittien sijaan teippiä viestien kiinnittämiseen.

McDonald’s ohjeisti työntekijöitään välttämään oman ravintolan ruokia

Vuonna 2013 McDonald’s sulki työntekijöilleen tarkoitetun nettisivun, jolla annettiin neuvoja työssäjaksamiseen muun muassa jakamalla ohjeita oikeanlaisesta ruokavaliosta ja muista terveellisistä elämäntavoista.

Sivuilla oli kuva epäilyttävän paljon pikaruokalan omaa ateriaa muistuttavasta annoksesta hampurilaisineen, ranskalaisineen ja limsoineen, ja sen kerrottiin olevan ”epäterveellinen valinta”. Vieressä oli ”terveellisempi vaihtoehto”, jossa kuvattiin täytetty subi-leipä salaatin ja veden kera.

Yhtiö ohjeisti työntekijöitään: ”Vaikka pikaruokaravintolassa terveellisesti syöminen ei ole mahdotonta, on se melko haastavaa. Yleisesti ottaen kaikkea uppopaistettua pitäisi yrittää välttää.”. Sivuilla myös kerrottiin, että vaikka pikaruoka on edullista ja nopea vaihtoehto, on se ”melkein aina” täynnä rasvaa, sokeria ja suolaa, ja sellaisena aiheuttaa ylipainoisuutta.

McDonald’sin edustajan mukaan nettisivut suljettiin, koska ohjeistukset oli yhtiön mukaan irrotettu kokonaisuudesta ja ne oli helppo käsittää väärin.

Lue myös:

• 10 oksettavaa pikaruoka-annoksista löytynyttä yllätystä
• 10 erikoista tarinaa tunnettujen logojen takana

Ironia on sitä, että jokin tilanne on erikoinen tai huvittava, koska asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut.

Nämä Listafriikki.com:n kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan. Ja toisaalta pahimmillaan, sillä kenenkään menehtymisessä ei tietysti ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.

Tässä siis kymmenen tosielämän tapausta, joista ei ironiaa puutu!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset kohtalon oikut ovat luvassa myöhemmin.

Leluturvallisuutta edistävät pinssit vedettiin pois vaarallisuutensa takia

Vuonna 1974 Yhdysvaltain hallituksen aloitteesta valmistettiin ja jaettiin 80 000 kappaletta rintamerkkejä, joilla oli tarkoitus lisätä tietämystä lelujen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä. Juuri sopivasti jouluksi julkaistuissa merkeissä luki ”Lasten vuoksi, mieti lelujen turvallisuutta!”.

Kampanja kosahti kuitenkin omaan nilkkaan, sillä kuluttajaturvallisuusviraston, Consumer Product Safety Commissionin,  tilaamat rintamerkit jouduttiin vaarallisuutensa vuoksi vetämään pois markkinoilta. Niissä oli aivan liian terävät reunat, niistä irtosi tukehtumisriskin aiheuttava neula ja kaiken lisäksi merkit oli maalattu myrkyllisellä lyijymaalilla.

Se turvallisuuskampanja ei mennyt ihan putkeen.

Segwayn omistaja kuoli ajettuaan Segwaylla alas kalliolta

Vuonna 2001 markkinoille tullut Segway on kaksipyöräinen kulkuväline, jossa kuljettaja tai ajaja, miten sen haluaakaan muotoilla, seisoo pyörien välissä ja ohjailee liikettä. Segwaystä piti tulla maailmanmenestys, jonka veikkailtiin nousevan kaupungeissa ihmisten ykköstavaksi liikkua. No, maailmanvalloitus jäi tekemättä. Segwaylla liikkuivat lähinnä turistit ja kauppakeskusten vartijat. Vuonna 2015 kiinalainen Ninebot osti kilpailijansa ja laitteen tuotantomäärät laskivat minimaalisiksi. Vuoden 2020 heinäkuussa Ninebot ilmoitti lopettavansa koko henkilökuljettimen valmistuksen.

Segwayn piti olla turvallinen ja yksinkertainen ohjattava, mutta jotain ajamisen ”helppoudesta” kertovat useat onnettomuudet. Yksi kuuluisimmista, ja traagisimmista, on varmasti vuonna 2010 tapahtunut Segwayn silloisen omistajan Jimi Heseldenin onnettomuus.

Tämä kuulostaa niin urbaanilta legendalta, mutta totta se on. Heselden oli testaamassa Segwayn uutta mallia, kun hän yhtäkkiä menetti kulkuvälineensä hallinnan ja ajoi kalliojyrkänteeltä suoraan alla olevaan jokeen. Heselden menehtyi onnettomuuspaikalle.

Alexander Graham Bell ei halunnut puhelinta toimistoonsa

Alexander Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä ja hän saikin laitteelle patentin vuonna 1876. Ensimmäisen puhelun hän soitti assistentilleen Thomas A. Watsonille maaliskuun 10. päivänä – kolme päivää patentin myöntämisen jälkeen. Jälkeen päin puhelimen oikeasta keksijästä on ollut paljon kiistelyä ja Bellin väitetään varastaneen ideansa. Italialainen Antonio Meucci on saanut myöhemmin tunnustuksen idean alkuperäisenä keksijänä.

Oli miten oli, Bell nähdään edelleen puhelimen isänä.

Vaikka puhelin on epäilemättä se, mistä Bell parhaiten tunnetaan ja muistetaan, jatkoi hän keksintöjen tekemistä senkin jälkeen. Bell ei missään nimessä koskaan halunnut toimistoonsa puhelinta, sillä hän pelkäsi sen häiritsevän tieteelliseen työhön keskittymistä. Kuinka oikeassa hän olikaan!?

New York Times piti sanaristikoita syntisenä ajanhaaskauksena

Sanaristikot nousivat 1900-luvun alkupuolella nopeasti suosituksi ajanviettopuuhaksi. Ensimmäinen sanaristikko ilmestyi New York World -lehdessä jouluna vuonna 1913, ja vuosikymmen myöhemmin julkaistiin ensimmäinen ristikkolehti.

The New York Times -lehti oli kuitenkin vastarannankiiski, ja vuonna 1924 se julisti ristikoiden olevan ”alkeellista aivotreeniä” ja ”syntistä ajanhaaskausta”. Lehden mukaan ihmiset tulisivat kyllästymään viikoittaisiin sanaristikoihin, eivätkä tehtävät tulisi koskaan saavuttamaan laajaa suosiota.

Ja kuinkas kävikään.

Yhdysvaltojen liityttyä toden teolla toiseen maailmansotaan vuonna 1941, päätti The New York Timesin päätoimittaja laittaa lehteen sanaristikon, jotta kansa saisi hieman muuta ajateltavaa. Nykyään tuo päivittäin ilmestyvä ristisana on maan kuuluisin ja suosituin, ja sunnuntain ristikko on jo kansallisikonin asemassa.

Ikuisen elämän eliksiirin etsiminen johti ruudin keksimiseen

Ruuti syntyi vahingossa, niin kuin aika moni muukin merkittävä keksintö. Ruuti on yli tuhat vuotta vanha keksintö, joka oli täysin sattuman tulosta.

Kiinalaiset alkemistit yrittivät 800-luvulla kehittää eliksiiriä, joka mahdollistaisi ikuisen elämän. Legendan mukaan eräs yritteliäs, nimettömäksi jäänyt alkemisti teki kokeita salpietarilla eli kaliumnitraatilla, kun yksi sekoitus jysähti kirjaimellisesti käsiin. Tullessaan kosketuksiin tulen kanssa se aiheutti värikkään räjähdyksen, joka iloisesti poltti tiedemiehen kasvot ja kädet sekä tuhosi tämän talon.

Siitä saivat alkunsa ilotulitteet ja myöhemmin jatkojalostuksena ampuma-aseissa käytettävä ruuti.

On melkoista kohtalon ivaa, että kuolemattomuuteen pyrkimisen yhteydessä päädyttiin yhteen eniten kuolemaa tuottaneista aineista.

Lue myös:

• Ei syytä paniikkiin – 10 historiallista vähättelyn huippua
• 10 käsittämätöntä yhteensattumaa – Näitä on lähes mahdoton uskoa todeksi!