Yleistieto
Alankomaat ja Hollanti eivät ole sama asia: Top 10 maantieteelliset olettamukset, jotka ovat virheellisiä
Maantiede ei ole kaikkien vahvin osaamisalue. Oletko joskus kuullut jonkun esittävän näitä seuraavia asioita faktoina? Afrikka on maa. Sydney on Australian pääkaupunki. Moskova on Aasiassa. Suomessa on jääkarhuja ja aina kylmä.
Meidän Top 10 listalle nämä harhakäsitykset eivät päässeet, koska Suomessa harvoin kukaan tekee tällaisia virheellisiä olettamuksia; maantietoa opiskellaan koulussa ensimmäiseltä luokalta lähtien. Mutta nuo edellä mainitut ovat tosielämän esimerkkejä uskomuksista, joihin voi törmätä maailmalla. Muun muassa stereotypia yhdysvaltalaisten huonosta maantieteellisestä osaamisesta pitää valitettavan usein paikkaansa.
Nyt ei kuitenkaan mennä hassuihin olettamuksiin, vaan Listafriikki pureutuu maantieteen 10 faktaan, jotka eivät oikeasti pidäkään paikkaansa. Ne voivat yllättää jopa meidät hyvän yleistiedon omaavat suomalaisetkin.
1. virhe: Puerto Rico on maa
Mitä yhteistä on muun muassa Brittiläisillä Neitsytsaaarilla, Ahvenanmaalla, Puerto Ricolla ja Baskimaalla? Ne ovat kaikki jonkun maan itsehallintoalueita.
Puerto Rico on osa Yhdysvaltoja. Se ei ole Yhdysvaltain osavaltio vaan erillisalue, jolla on oma hallinto ja lainsäädäntö, mutta ei oikeutta esimerkiksi muodostaa ulkopoliittisia suhteita muiden maiden kanssa. Veroja maksetaan niin Puerto Ricoon kuin liittovaltiollekin. Oman lainsäädännön lisäksi Puerto Ricossa pätevät liittovaltion lait, minkä takia kaikkien asianajajien täytyy olla kaksikielisiä, vaikka pääkieli alueella on espanja.
Poliittinen asema on melko monimutkainen: Pueroricolaiset ovat USA:n kansalaisia, mutta eivät saa äänestää vaaleissa. Puerto Ricosta kuitenkin lähetetään delegaatio osallistumaan sekä republikaanien että demokraattien esivaaleihin, joissa valitaan puolueiden presidenttiehdokkaat. Yhdysvaltain kongressissa Puerto Ricolla on edustaja, mutta hänellä ei ole äänivaltaa.
Puerto Ricossa on viime vuosina koettu lukuisia luonnonkatastrofeja. Vuosina 2019 ja 2020 koettiin useita tuhoisia maanjäristyksiä, ja syyskuussa 2017 maata runteli hurrikaani Maria tappaen yli 3000 ihmistä saaden aikaan koko saaren laajuiset tuhot. Yhdysvaltain hallintoa on voimakkaasti kritisoitu siitä, että se jättää puertoricolaiset oman onnensa nojaan, eikä auta ollenkaan samalla lailla kuin jos kyse olisi jostain osavaltiosta.
2. virhe: Hollanti ja Alankomaat ovat sama asia
Tämä menee niin monella sekaisin, että nyt on korkea aika saada asiaan selvyys.
Alankomaat on valtio, joka jakautuu 12 provinssiin. Etelä- ja Pohjois-Hollannin provinssit muodostavat maantieteellisen alueen nimeltä Hollanti.
Eräs syy koko valtion Hollanniksi nimittämiseen on varmasti se, että maan kolme suurinta kaupunkia kuuluvat tuohon alueeseen, ja se on lisäksi maan kulttuurillinen ja poliittinen keskus. Eli jos matkustat Amsterdamiin, Haagiin tai Rotterdamiin, niin suuntaat sekä Alankomaihin että Hollantiin.
Sekaannusta lisää entisestään myös se, että maan jalkapallojoukkuetta kutsutaan yleisesti Hollannin maajoukkueeksi. Ja vaikka esimerkiksi suomen kielessä ei ole väärin kutsua koko maata Hollanniksi, harmittaa nimitys Alankomaissa muilla alueilla asuvia ihmisiä.
3. virhe: Maine on Yhdysvaltain itäisin osavaltio
Jos sinulta kysyttäisiin mikä Yhdysvaltain osavaltio on kaikkein itäisin, alkaisit varmaan luonnollisesti käydä mielessäsi maan itärannikon osavaltioita läpi. Ehkä päätyisit maan koilliskulmaan. Lopulta ottaisit kartan esille, ja huomaisit sen olevan Maine. Miten tämä nyt sitten on virheellistä tietoa?
Yhdysvaltain pohjoisin ja läntisin osavaltio on Alaska. Mutta se on myös itäisin.
Otetaan pikakurssi maantiedettä: Leveyspiirit kiertävät maapalloa päiväntasaajan mukaisesti, ja pituuspiirit kulkevat kaarina napojen välillä. Nollapituuspiiri on Greenwichissa, Lontoossa, josta itään on luonnollisesti itäinen pallonpuolisko, johon Suomikin kuuluu, ja länteen on läntinen pallonpuolisko, johon kuuluu muun muassa Yhdysvallat. Keskellä Tyyntämerta, nollameridiaania ”vastapäätä” kohtaavat 180° itäinen ja 180° läntinen pituuspiiri.
Kurssi suoritettu. Takaisin Alaskaan.
Alaskaan kuuluva, Aleuttien saaristossa sijaitseva, Amatignakin saari on Yhdysvaltain ja Pohjois-Amerikan läntisin piste, ja siitä reilu sata kilometria länteen on Semisopochnoin saari, maan itäisin piste.
Ai siis mitä?
Aleuttien saariryhmän saaret levittäytyvät niin pitkälle länteen, että ne ylittävät 180° pituuspiirin ja siirtyvät maantieteellisesti itäiselle pallonpuoliskolle.
Koska elämä sääntöineen on kuitenkin tylsää, lasketaan kaikki Yhdysvalloille kuuluvat maa-alueet läntiseen pallonpuoliskoon, ja 180° pituuspiiriä mukaileva kansainvälinen päivämääräraja tekee näppärän koukkauksen saadakseen kaikki saaret samalle viikonpäivälle.
4. virhe: Afganistan on Lähi-idän maa
Valitettavasti Lähi-idästä tulee ensimmäisenä mieleen sodat ja ihmisten suuri hätä. Mutta Lähi-itään kuuluu myös suosittuja lomakohteita, kuten Kypros ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. Osa maista, kuten Jemen, ovat hyvin köyhiä, mutta toisaalta alueelta löytyy tähtitieteellisen rikkaat öljyvaltiot Qatar ja Saudi-Arabia.
Maantieteellisesti Lähi-itä pitää sisällään Aasian läntisimmän osan maat sekä Egyptin (Afrikka) ja Turkin (osittain Eurooppa). Periaatteessa Välimeren, Mustanmeren, Punaisenmeren, Kaspianmeren ja Arabianmeren ympäröimä alue on Lähi-itää.
Koska Lähi-itä ei ole virallinen alue, voi siihen kuuluvien maiden listat olla asiayhteydestä riippuen hyvin erilaisia.
Poliittisesti Lähi-itään voidaan nähdä kuuluvaksi Israel ja sen kanssa sotineet maat. Historia tuo omat haasteensa määrittelyyn: Kypros on maantieteellisesti osa Lähi-itää, mutta kulttuurillisesti lähempänä Eurooppa.
Moni ajattelee Afganistanin olevan osa Lähi-itää. Tämä ajatus on varmaankin peräisin suuren mediahuomion saaneesta sodasta, jota käytiin tällä vuosituhannella kahdenkymmenen vuoden ajan. Jos joukkoja lähetetään Afganistaniin, ovat he menossa Lähi-itään.
Afganistan kuuluu kuitenkin maantieteellisesti ja virallisen YK:n määritelmän mukaan Etelä-Aasiaan, ja vaikka kulttuurillisesti sen voitaisiin sanoa kuuluvan Lähi-itään, pitäisi alueen rajoja venyttää melkoisesti tuohon määritelmään.
5. virhe: Aavikot ovat kuumia
Pohjoisen-Afrikan Sahara, Australian Iso Hiekka-aavikko, Yhdysvaltain lounaisosissa sijaitseva Mojaven aavikko. Kaikki kuumia paikkoja, mutta se ei ole lämpötila, joka määrittelee alueet aavikoiksi. Esimerkiksi yksi maailman suurimmista aavikoista, Gobin autiomaa Itä-Aasiassa, on kesäisin kuuma, mutta talvet ovat pitkiä ja kylmiä.
Virallisen määritelmän mukaan aavikko on alue, jonka vuosittainen sademäärä on alle 250 mm (25 cm). Tuo sade voi tulla missä muodossa tahansa. Vetenä tai lumena. Vertailuna Suomen vuotuinen sademäärä, joka vaihtelee Lapin 500 mm:stä Etelä-Suomen 750 mm:iin.
Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin Etelämanner on aavikko! Se on itseasiassa maailman suurin aavikko.
Siinäpä näppärä kysymys illanistujaisten tietovisaan.
6. virhe: Yhdysvalloista ei voi nähdä Venäjälle
Kun John McCain kamppaili vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Barack Obamaa vastaan, oli hänen varapresidenttiehdokkaansa Alaskan kuvernööri Sarah Palin. Vaalikampanjan aikaan Palin jakoi rajusti McCainin kannattajien mielipiteitä ja vaikutti monesti, enempää miettimättä, puhuvan mitä sylki suuhun tuo. Vaalit hävinnyt McCain kertoi myöhemmin katuneensa Palinin valintaa.
Yhdet isoimmista otsikoista ja naurunpyrskähdyksistä seurasivat Palinin erästä haastattelua kampanjan alkupuolella. Häneltä kysyttiin, että miten hän alaskalaisena kokee Venäjän, koska hänen osavaltionsa on sitä lähimpänä.
Haastattelusta ei mennyt kauaakaan, kun mediat ympäri maailman riehaantuivat: ”Sarah Palin väittää näkevänsä kotoaan Venäjälle!”. Siitä tuli yleinen vitsi, koska eihän se ole mahdollista.
Tosiasiassa tuon lentävän lauseen on sanonut koomikko Tina Fey esittäessään Palinia viihdeohjelma Saturday Night Livessa. Haastattelijan kysymykseen Palin vastasi todellisuudessa näin: ”He ovat naapureitamme, ja alaskalaiselta saarelta voi itseasiassa nähdä Venäjälle.”.
Ja kuinka ollakaan, Beringinsalmessa sijaitseva Yhdysvaltoihin kuuluva saari Pieni-Diomedes on lähimmillään vain 4 kilometrin etäisyydellä Venäläisestä Isosta-Diomedeksestä. Palin oli siis aivan oikeassa, joten tässä kohtaa pilkka osui kaikkia ivaajia nilkkaan.
Se, minkälaista ulkopoliittista kokemusta saarelle tuijottelu antaa, onkin sitten eri juttu.
7. virhe: Englanti, Iso-Britannia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat sama asia
Okei, arkipäivän keskusteluissa Englannilla monesti viitataan koko saarivaltioon, vaikka puhuja hyvin tietäisi, että kyseessä on vain osa kokonaisuutta. Sitten homma käykin kinkkisemmäksi! Kovimmallakin maantiedenerolla voi tässä kohtaa mennä sormi suuhun.
Kun tuosta länsieurooppalaisesta valtiosta puhutaan englanniksi, vuorottelevat nimitykset ”Great Britain” ja ”the UK” peräkkäisissä lauseissa usein viitaten samaan maantieteelliseen alueeseen. Tämä tulee monelle yllätyksenä, mutta sitä ne eivät ole.
Isoon-Britanniaan kuuluu Ison-Britannian saarella sijaitsevat maat: Englanti, Wales ja Skotlanti. Yhdistyneessä kuningaskunnassa (the United Kingdom), joka on valtion virallinen nimi, on Ison-Britannian lisäksi Irlannin saarella sijaitseva Pohjois-Irlanti.
Mutta älä vain milloinkaan tee sitä virhettä, että laskisit Irlannin tasavallan kuuluvaksi mihinkään näistä edellä mainituista! Varsinkaan irlantilaisten seurassa.
Vähemmästäkin menee pää pyörälle!
8. virhe: Vapaudenpatsas sijaitsee New Yorkissa
Vapaudenpatsas, tuo New Yorkin tunnetuin maamerkki, sijaitsee itseasiassa aivan toisen kaupungin, Jersey Cityn, vesillä. Liberty Island -saari, jolla patsas seisoo, on siis New Jerseyn osavaltion puolella. Teoriassa.
Sekä New Yorkin että New Jerseyn osavaltio pitää patsasta omanaan. Virallisesti Liberty Islandin veden alla oleva osa kuuluu New Jerseylle, ja kaikki kuivalla maalla, patsas mukaan lukien siis, kuuluu New Yorkille. New York saa kerätä veroja saaren matkamuistomyymälöistä ja kuljettaa sinne postin. Veden, sähkön ja viemäröinnin hoitaminen kuuluu New Jerseylle.
Loppuun vielä hauska nippelitieto: Yhdysvaltain kansalaisuutta hakevan henkilön täytyy tehdä koe, jossa kysellään erinäisiä maahan liittyviä asioita. Testissä on 2000-luvun alussa ollut kohta, jossa kysyttiin Vapaudenpatsaan sijaintia.
Oikea vastaus maahanmuuttoviraston mukaan oli New Yorkin satama tai Liberty Island. Mutta hyväksyttyjä vastauksia olivat myös New Jersey ja New York.
Kiista jatkunee.
9. virhe: Mt. Everest on maapallon kohta, joka on lähimpänä avaruutta
Jos seisot yksin Mount Everestin huipulla, ajattelet varmasti olevasi lähempänä taivasta ja tähtiä kuin kukaan muu ihminen maailmassa. Olet väärässä.
Älkää huolestuko! En väitä, ettei Mt. Everest olisi maailman korkein vuori. Merenpinnasta mitattuna se on huimat 8848 metriä korkea ja näin ollen korkein kohta maapallolla.
Mutta se ei ole piste, joka maapallolla on lähimpänä avaruutta!
Nyt ensiksi täytyy ymmärtää, että maapallo ei ole täydellinen pallo. (Sivuhuomio! Se ei myöskään ole litteä. Aiheeseen liittyen voit käydä lukemassa listan täältä.) Jatkuvasta pyörimisliikkeestä johtuen Maa on päiväntasaajan kohdalta hiukan pullollaan; kuvittele, että joku istuisi rantapallon päällä.
Jos haluat oikeasti olla maailman katolla, täytyy sinun matkustaa Ecuadoriin. Andien vuoristoon kuuluva Mount Chimborazo, joka merenpinnasta mitattuna on 6268 metriä korkea, ei mahdu edes sadan maailman korkeimman vuoren joukkoon. Mutta jos lähdetään Maan ytimestä kohti avaruutta, on Mount Chimborazon huippu kauimpana lähtöpisteestä.
Se on yli kaksi kilometriä lähempänä taivasta kuin Mt. Everest.
Lue myös: Mount Everest – tragediaa ja uskomattomia selviytymistarinoita
10. virhe: Etelä-Amerikka on suoraan Pohjois-Amerikan alapuolella
Otetaan pieni leikkituokio! Laita silmät kiinni, ja mieti kokonaista Amerikkaa. Miten Pohjois- ja Etelä-Amerikka sijoittuvat toisiinsa nähden? Jos mietit Etelä-Amerikan läntisimpiä maita, niin mitä alueita ajattelisit olevan niiden kanssa samoilla pituuspiireillä Pohjois-Amerikassa?
Tuliko mieleesi kuva kahdesta allekkain olevasta mantereesta? Tuliko mieleesi Kalifornia, Arizona tai ehkä Texas, kun mietit mitä sijaitsee esimerkiksi Perun tai Ecuadorin yläpuolella?
Se, kuinka idässä Etelä-Amerikka oikeasti on, voi äkkiseltään yllättää. Esimerkiksi Floridan rantakohde Miami sekä Kanadan suurin kaupunki Toronto ovat lännempänä kuin Ecuadorin pääkaupunki Quito.
Lisäksi, Brasilian itäisimmät osat ovat uskomattoman lähellä Afrikkaa.
Nyt, jos katsot karttaa, niin asiahan on päivänselvä!
Lue myös:
Tänään paneudumme talvisiin kysymyksiin ja vastaamme muun muassa siihen, että mitä tulipalopakkanen tarkoittaa. Lisäksi selvitämme, että miksi lumi narskuu kenkien alla ja miksi pakkanen paukkuu.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä tarkoittaa tulipalopakkanen?
Kireä pakkanen ja tulipalo; miten nämä kaksi liittyvät yhteen?
Tulipalopakkanen tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kovalla pakkasella tulipalot lisääntyvät. Tämä ilmiö on selvästi nähtävissä pelastuslaitosten tehtävämäärissä.
Varsinaisesti pakkanen ei tietenkään sytytä mitään tuleen, vaan kyse on lämmityksestä. Kylmällä säällä rakennuksia lämmitetään innokkaammin ja normaalia enemmän, mikä lisää tulipalojen määrää. Ero oli nykyistä merkittävämpi aiemmin, kun puulämmitys oli yleisempää. Mutta edelleen tulipalopakkaset ovat nimensä veroisia.
Katastrofin kuin kuitenkin välttää säännöllisellä nuohouksella, polttamalla vain puhdasta, kuivaa puuta sekä lämmittämällä tulisijaa valmistajan ohjeiden mukaan.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan ole olleet yksimielisiä siitä, mistä tulipalopakkaset ovat saaneet nimensä. Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Matti Vilppulan mukaan sanalla ei ole mitään tekemistä tulipalojen kanssa.
Koko pitkän työuransa suomen kielen alalla tehnyt, nyt jo edesmennyt Vilppula oli sitä mieltä, että kyseessä on kuvailmaus. Hänen mukaansa tulipalopakkanen on viittaus siihen polttavaan ihoaistimukseen, joka syntyy kovalla pakkasella.
Miksi lumi narskuu kenkien alla?
Kaikki lumi ei narsku samalla tavalla, kun sen päällä kävelee. Mitä kireämpi pakkanen, sitä natisevampaa lumi on.
Tämä johtuu pikkuriikkisistä lumikiteiden sakaroista!
Lumihiutaleet koostuvat useista lumikiteistä, jotka kaikki ovat ainutlaatuisia. Mutta niissä on silti jotain samaa: Lumikiteillä on säännöllinen kiderakenne, joka koostuu kuudesta pääsakarasta ja vaihtelevasta määrästä alasakaroita. Ne ovat siis kaikki kuusikulmaisia. Kiteiden yksilöllinen muoto vaihtelee olosuhteiden, kuten ja kosteuden ja tuulen, mukaan.
Kun pakkasta on paljon, on lumikiteissä paljon alasakaroita. Lumella käveltäessä nuo sakarat murtuvat ja saavat aikaa narskuvan äänen. Lauhemmalla kelillä lumikiteissä on vähemmän sakaroita, ja nollan tienoille tultaessa paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka toimii narskumista vähentävänä liukasteena.
Miksi pakkanen paukkuu?
Pakkasen paukkuminen ei ole vain sanonta, sillä hyvin kylmällä ilmalla ulkosalla voi tosiaankin kuulua kovaa rytinää; kuten talvisissa olosuhteissa asuvat hyvin tietävät.
Mutta mistä ääni on peräisin?
Vesi alkaa laajentua, kun lämpötila laskee alle neljän asteen – ei tarvitse siis mennä edes pakkasen puolelle. Esimerkiksi rakennusten seinänraoissa voi olla vettä, joka laajetessaan ja lopulta jäätyessään aiheuttaa liikettä rakenteissa ja näin paukkuvan äänen. Toisaalta rakennusten materiaalit voivat kovalla pakkasella kutistua, mikä myös aiheuttaa rakenteissa pauketta. Kumpikaan näistä ei yleensä aiheuta vaurioita, joten talven ääniä voi kuunnella ilman huolen häivää!
Sama ilmiö tapahtuu myös metsässä, jossa tietämätön voi sekoittaa puiden paukkumisen jopa ammuskeluääniin. Kova meteli kuuluu puiden halkeamisesta, joka taas aiheutuu kuorikerroksen alla olevien nesteiden jäätymisestä ja laajentumisesta.
Lue myös:
Tässä tulee listallinen faktoja helmikuusta, joka on kalenterivuoden kuukausista erikoisin: Se on aina lyhyin, toisinaan täysikuuton ja historiallisesti paras aika ennustaa kevään tuloa.
Listafriikki keräsi helmikuulle pyhitetylle listalle tietysti tiukkaa faktatietoa, mutta myös keveämpää viihdettä. Toki kaikkien mielestä syntymäkivet, tähtimerkit, ennustukset ja henkieläimet eivät ole humpuukia.
Nyt siis hyppäämme omalaatuisen, lyhyen ja puhdistautumiselle omistetun kuukauden kimppuun – tässä tulee faktoja helmikuusta.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Nämä ovat näitä henkimaailman ja astrologian juttuja, mutta silti monen mielestä kiinnostavia. Helmikuulle osuu kaksi horoskooppia: kuukauden ensimmäisellä puoliskolla synttäreitään juhlivat vesimiehet ja loppukuussa syntyneiden tähtimerkki on kalat.
Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Nimestään huolimatta vesimiehet ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi, mutta kalat on vesimerkki – he antavat tunteiden johdattaa.
Yhtä yhteistä henkieläintä ei helmikuun lapsilla ole, vaan nekin jakautuvat horoskooppien mukaan. Vesimiehet voivat löytää itsestään yhtäläisyyksiä energisen, leikkisän, vapautta rakastavan ja älykkään delfiinin kanssa, ja kaloilla sielunsisaruus suuntautuu avuliaaseen, lempeään, luotettavaan ja luovaan merihevoseen. Osuvatko kuvailut kohdallasi nappiin; jos siis olet helmikuussa syntynyt?
Ja jos osuivat, niin uskotko horoskooppeihin vai onko kyseessä vain Forer-efekti eli yleinen psykologinen ilmiö, jossa ihminen kuvittelee jonkun yleisen kuvauksen olevan nimenomaan kuvaus hänestä itsestään?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Helmikuussa syntyneiden kivet ja kukat menevät vahvasti violetin puolelle, sillä syntymäkivi on ametisti ja syntymäkukka orvokki.
Ametisti on kvartsin värillinen muunnos, joka voi sävyltään olla kaikkea hailakan ja syvän tumman violetin välillä. Korukivenä käytetyn ametistin nimi on johdettu muinaiskreikan sanoista a ja methustos eli ”ei humalassa”. Ennen muinoin ihmiset kantoivat ametistia, koska sen uskottiin suojelevan heitä juopumiselta ja etenkin sitä seuraavalta krapulalta.
Koska ystävänpäivä on helmikuussa, tulee monelle yllätyksenä, että helmikuussa syntyneiden virallinen onnenkukka ei ole ruusu, vaan luotettavuutta, uskollisuutta ja mietiskelyä symboloiva orvokki. Vaikka puutarhoissa orvokkeja on nykyään vaikka minkä värisiä, niin luonnossa useimpien orvokkilajien kukat ovat violetteja. Suomen kieleen lainattu, väriä merkitsevä violetti-sana tarkoittaa monella kielellä orvokkia – ruotsissa viol, italiassa viola, ranskassa violette ja englannissa violet.
Antiikin Kreikassa orvokki oli tärkeä lääkekukka, mutta sillä myös makeutettiin viiniä. Eli syntymäkukkaa viiniin ja syntymäkivi kaulaan lieveilmiöitä estämään! Koska orvokin terälehdet muistuttavat hieman sydäntä, käytettiin kukkaa myös lemmenjuomissa. Se kyllä sopii myös ystävänpäivän juhlintaan.
Muita helmikuun syntymäkukkia ovat esikot ja kurjenmiekat – niistäkin löytyy violettikukkaisia lajeja.
Helmikuun historia kuukautena
Helmikuu oli yhdessä tammikuun kanssa viimeinen kuukausi, joka otettiin kalenteriin. Noin 2700 vuotta sitten roomalaisilla oli käytössä kymmenen kuukautta kestävä kalenteri, jossa oli 304 päivää. Kuukaudet olivat pituudeltaan 20–35 päivää.
Koska loppuvuosi ei ollut viljelykautta, ei sillä katsottu olevan mitään merkitystä. Lopulta, sekaannusten välttämiseksi, loppuvuosikin otettiin mukaan, joten helmikuu oli alunperin vuoden viimeinen kuukausi. Vuoden mitaksi laskettiin Kuun 12 kierroksen perusteella 355 päivää, joista helmikuu sai 23.
Tähtitieteellisen vuoden oli jo pitkään tiedetty olevan reilut 365 päivää, joten tuota kymmenen päivän vuosittaista heittoa korjailtiin lisäämällä silloin tällöin kuukausi vuoden loppuun eli helmikuun ja maaliskuun väliin. Se sekoitti varsinkin maanviljelijöitä. Vuonna 46 eaa. Julius Caesar päätti uudistaa kalenterin selkeämmäksi asiantuntijoidensa avustuksella. Uudet 365 päivää jaettiin kuukausien kesken ja kalenterivuosi alkoi tammikuusta. Caesarin juliaaniseen kalenteriin lisättiin myös karkauspäivä.
Lue myös: 10 faktaa karkauspäivästä – Se ei olekaan joka neljäs vuosi!
Helmikuu voi olla siististi neljän kokonaisen viikon kuukausi
Montako viikkoa on kuukausi? Helppo kysymys: tietenkin neljä! Mutta pilkunviilaaja voisi sanoa, että ”vähän päälle neljä”. Kalenterissa kuukaudet ovat päistään ”repaleiset”, kun ne alkavat ja/tai loppuvat keskellä viikkoa.
Muista kuukausista poiketen 28-päiväinen helmikuu voi kuitenkin olla juuri sen tasan neljä viikkoa ja alkaa kauniisti maanantaista ja päättyä sunnuntaihin.
Joka vuosi emme tokikaan saa kokea tällaista ”ehjää” kuukautta, mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, vuonna 2021 helmikuu oli maanantaista alkava ja sunnuntaihin päättyvä neljän viikon mittainen kuukausi. Kalenteri siis miellytti siistillä muodollaan myös perfektionisteja.
Tällainen helmikuu koetaan 11 tai 6 vuoden välein; karkausvuosien takia sykli on epäsäännöllinen. Seuraava suorakaiteen muotoinen helmikuu pilkistää kuitenkin jo vuoden 2027 kalenterissa.
Puhdistautumisen kuukausi
Monet kielet käyttävät nykyään yleiseurooppalaisia, latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, mutta suomi on pitänyt kiinni omaperäisistä nimistä. Otetaan helmikuu-sana käsittelyyn seuraavassa kohdassa ja keskitytään nyt siihen, miksi tämän kuukauden nimi on muun muassa février (ranska), februari (ruotsi), febbraio (italia) ja veebruar (viro).
Helmikuu on omistettu roomalaiselle jumalalle, Februusille. Puhdistautumisen jumala itse sai nimensä ikiaikaisista kevään tuloon valmistavista rituaaleista. Februa tarkoittaa välineitä tai rituaaleja, joilla puhdistautuminen tehtiin.
Februa saattoi olla puhdistavia loitsuja tai esimerkiksi suolaa, jolla koti puhdistettiin pahuuksista. Februa oli myös roomalainen kevätfestivaali, jonka tuoksinnassa alastomat miehet juoksivat ympäri kaupunkia piiskaten nuoria naisia nahkaruoskilla puhtaiksi ja hedelmällisiksi.
Helmikuu on siis loistava aika aloittaa kevätsiivous – mieluiten ilman nahkaruoskaa!
Muista poikkeava helmikuu
Kuukausien suomenkieliset nimet poikkeavat siis muista kielistä, mikä tietenkin hankaloittaa niiden mieleen painamista vieraita kieliä opetellessa. Mielipideasia tokikin, mutta itse ainakin liputan omaperäisten nimien puolesta. Ei aina pidä mennä valtavirran mukana!
Helmikuu-sanan alkuosassa olevan helmen uskotaan viittaavan puiden oksille muodostuviin jäähelmiin. Kun elohopea on hetkeksi noussut plussan puolelle ja sitten ilma nopeasti pakastuu, jäätyy suojasäässä sulanut vesi puiden oksiin, mikä näyttää kuin oksissa olisi kirkkaita helmiä. Länsi-Suomessa jäähelmien koristaman metsän on sanottu olevan pyynsilmällä tai vesihilkalla. Itä-Suomessa metsä on tilkassa.
Helmikuuta on aikoinaan pidetty tammikuun kaimana samanlaisten sääolojen ansiosta. Siitä tulevat myös sen muut nimitykset pikkutammi, kaimalkuu ja kaimalo, joista jälkimmäisin tarkoittaa pientä kaimaa.
Nimitykset viittaavat siihen, että vaikka vuoden toinen kuukausi on edelleen kylmä ja luminen, on pahin jo ohi. Helmikuun voisi nähdä kuin tammikuun vähemmän ärsyttävänä pikkuveljenä.
February on yksi englannin kielen väärinkirjoitetuimmista sanoista
Helmikuu, February, voi olla hankala kirjoitettava meille, jotka emme puhu englantia äidinkielenä. Lausuminen on harhaanjohtava ja sanan keskellä sijaitseva r-kirjain tuottaa päänvaivaa. Mutta huoli pois: February on vaikea myös englannin natiivipuhujille. Se kirjoitetaan väärin todella usein.
Virheiltä ei vältytä virallisissakaan dokumenteissa, sillä esimerkiksi Valkoinen talo on surullisen kuuluisa kamppailustaan kuukauden nimen oikeinkirjoituksen kanssa. Feburary on toistunut tiedotteissa useammin kuin kerran.
Helmikuu on ainoa kuukausi, joka voi olla täysikuuton
Koska helmikuussa on vain 28 (tai 29) päivää, on se ainoa kuukausi, joka voi kulua kokonaan ilman täysikuuta. Tämä on kuitenkin melko harvinainen ilmiö, sillä täysikuuton helmikuu koetaan keskimäärin neljästi vuosisadassa. Viimeksi helmikuu jäi vaille pyöreää mollukkaa vuonna 2018 ja seuraavan kerran ”kuuhulluudesta” kärsivät saavat nukkua rauhassa läpi helmikuun vasta vuonna 2037.
Huomattavasti harvinaisempi on karkausvuonna koettava täysikuuton helmikuu. Edellisen kerran karkauspäivän sisältävä helmikuu mentiin ilman täysikuuta vuonna 1608. Seuraava karkauspäivällinen, mutta täysikuuton helmikuu nähdään vasta vuonna 2572.
Kun täysikuu möllöttää helmikuussa, on se kirkkaana pakkasyönä upea näky. Helmikuun täysikuuta nimitetään myös Lumikuuksi, koska kuukausi on pohjoisella pallonpuoliskolla usein se kaikkein lumisin.
Murmeli ennustaa lopputalven keston
Vaikka meillä Suomessa ei helmikuun alussa odotetakaan henkeä pidätellen, että mitä se murmeli tekee tullessaan ulos kolostaan, on Groundhog Day monelle tuttu. Pohjois-Amerikassa ”murmelinpäivällä” on pitkät perinteet, vaikka tapa on alkujaan peräisin Saksasta, jossa ennustajan viittaa piti yllään horroksestaan heräävä siili. Helmikuun alku on muissakin kulttuureissa ollut tulevan kevään ennustamisen ajankohta; muun muassa keltit ja roomalaiset juhlistivat railakkaasti tietoa kevään säästä.
Varhaiset saksalaiset siirtolaiset huomasivat Pohjois-Amerikkaan muuttaessaan, että mantereella ei ole lainkaan siiliä. Mikä neuvoksi? Miten nyt tiedettäisiin tulevien viikkojen sää? Onneksi he löysivät tehtävään sopivan paikallisen eläimen, metsämurmelin.
Murmeli ennustaa säätä ja erityisesti kevään tuloa, jota tietenkin pitkän talven jälkeen odotetaan innolla. Kuuluisin ennustaja on Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa asustava Punxsutawney Phil, jonka liikkeitä kokoontuu helmikuun 2. päivänä seuraamaan jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Näin Phil ennustaa: Jos se näkee kolosta ulos kömpiessään oman varjonsa ja palaa takaisin pesäänsä, jatkuu talvi vielä kuusi viikkoa. Jos varjoa ei näy, on tiedossa aikainen kevät. Tänään Phil ennusti vuodelle 2026 pitkään jatkuvan talven.
Phil ei kuitenkaan ole erityisen taitava ennustaja, sillä Yhdysvaltojen sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen mukaan alle puolet ennustuksista on viimeisen vuosikymmenen aikana osunut oikeaan. Mutta tämä ei ole vähentänyt Philin suosiota.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Helmikuun 3. ja 4. päivä ovat kuukauden parhaimmat hetket moniin eri aktiviteetteihin. Silloin onnistuu parhaiten maanalaisen sadon korjaaminen, mistä voimme päätellä, että maanviljelijän almanakka on tehty hieman leudompaan ilmastoon. Silloin suositellaan myös hedelmien keruuta ja hammaslääkärikäyntiä.
Sitten kannattaakin mennä naimisiin, sillä avioliittoon astumiselle helmikuun parhaat päivät ovat 5. ja 6. Samana päivänä voi aloittaa ihmislasten pottaharjoittelun, leikata hiukset ja laittaa ruokavalio uuteen uskoon, jos tavoitteena on painonpudottaminen.
Polttopuut kannattaa pilkkoa 13. ja 14. päivänä, ja samaan syssyyn on syytä valaa betonia, jos siinä hommassa mielii helmikuussa onnistua.
Helmikuun viimeinen eli 28.päivä on paras hetki lähteä reissuun, joten siihen siis talvilomaa suunnittelemaan!
Näillä ohjeilla helmikuun viettoon – jos siis yhtään on taikauskoinen.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään, että miksi liima ei liimaudu liimapullon sisälle. Oletko ikinä itse miettinyt kyseistä asiaa? Liima pysyy juoksevana pullossaan tai purkissaan jopa vuosia, mutta silti sillä saa sekunneissa liimattua kaksi kohdetta yhteen.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi liima ei liimaudu liimapullon sisälle?
Tätä asiaa ei varmaan monikaan ole pohtinut, mutta kun kysymys on esitetty, niin johan se rupeaa kummastuttamaan! Miksi liima ei liimaudu liimapulloon? Ei muuta kuin mysteeriä selvittämään.
Liima ei liimaudu pullon seinämiin, koska se tarvitsee kovettuakseen, ja siis esineitä toisiin liimatakseen, jonkin laukaisevan tekijän.
Suomessa 1950-luvulla kehitetty Eri Keeper on hyvä esimerkki valkoisesta yleisliimasta. Seos koostuu synteettisistä polymeereista, ja siinä on liuottimena vettä, joka pitää liiman paksuhkona nesteenä – kunhan se on ilmatiiviissä pullossa. Kun liima joutuu kosketuksiin ilman kanssa, haihtuu vesi pois, ja jäljelle jäävät tahmeat polymeerit kiinnittyvät alustaansa ja toisiinsa.
Pikaliimat ja superliimat taas toimivat toisella tavalla. Niissä on syanoakrylaattia, joka nestemäisessä muodossa koostuu yksittäisistä molekyyleistä eli monomeereista. Kun liimaa käyttää ja neste tulee ulos pullosta, alkaa se välittömästi kovettua ja liimata sadan metrin säteellä kaikkea yhteen sääliä tuntematta.
Kovettuminen on tulosta siitä, kun syanoakrylaattimonomeerit reagoivat ilman vesihöyryyn: ne rupeavat muodostamaan ketjuja eli ne polymerisoituvat. Superliiman käyttöaika avaamisen jälkeen on laskettavissa viikoissa.
Oli kyseessä mikä tahansa liima, niin ilma on ratkaisevassa asemassa. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että korkki suljetaan hyvin. Muuten käykin niin, että liima liimautuu liimapulloon.
Lue myös:
Yleistieto
10 vinkkiä ja faktaa, jotka voivat pelastaa hengen arkisissa tai harvinaisissa tilanteissa
Tällä listalla käydään läpi kymmenen faktaa tai vinkkiä, joiden avulla voi pelastaa oman tai toisen ihmisen hengen tilanteessa kuin tilanteessa.
Listafriikki kokosi tähän erilaisia ja yllättäviä selviytymiskeinoja, joilla henki voi säilyä tukalassakin tilanteessa. Kun katastrofi iskee, oli se sitten miten epätodennäköinen tahansa, ovat hyvät neuvot kalliit. Siksipä listalla on faktoja, joiden avulla voi selvitä, jos jää lumivyöryn alle tai joutuu alligaattorin hampaisiin tai jääkarhun jahtaamaksi.
Toisaalta listalla on vinkki myös aivan jokapäiväiseen autoiluun, myrkytyksen ensiapuun ja siihen, miten julkisella paikalla saa parhaiten apua. Mahdollisuuksien mukaan aina on tietenkin otettava yhteyttä viralliseen tahoon, jolta on saatavissa asiantuntevaa apua, mutta hätätilanteessa nämä vinkit voivat pelastaa joko oman tai sitten jonkun toisen hengen.
Yleinen hätänumero 112
Eivät nämä hengen mahdollisesti pelastavat vinkit nyt suinkaan ala sillä, että Listafriikki kertoo lukijoilleen, mikä on yleinen hätänumero. Mutta sen verran kerromme, että 112 on myös kansainvälinen hätänumero. Sama numero on kotimaamme lisäksi käytössä kaikissa EU-maissa sekä monessa muussakin Euroopan maassa.
Mutta se tärkein juttu: 112 toimii maailmanlaajuisestikin useassa maassa. Vaikka 112 ei olisi kyseisen maan hätänumero, on se monesti käytössä ”virallisen” hätänumeron rinnalla. Kansainvälisen televiestintäliiton suosituksen mukaan millä tahansa kännykällä tai älypuhelimella pitää pystyä lukittunakin soittamaan kahteen numeroon. Toinen numero on paikallinen hätänumero ja toinen on 112.
On myös maita, joissa 112:een soitettu puhelu ei suoraan yhdisty hätäkeskukseen, mutta matkapuhelinverkko yhdistää puhelun paikalliseen hätänumeroon. Näin on esimerkiksi 000-hätänumeron Australiassa sekä 911-hätänumeron Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Matkustaessa kannattaa kuitenkin AINA tarkistaa ja painaa mieleen kunkin maan hätänumero, mutta tietämättömälle 112 on pahan paikan tullen kaikkein varmin keino saada apua.
Lumivyöryn alle jäädessä sylkeminen voi pelastaa henkesi
Sitten mennäänkin yleisestä hätänumerosta lumivyöryihin. Kun tein tätä listaa varten taustatutkimusta, tuli tämän vinkin kohdalla eteen monta kritisoivaa kommenttia, esimerkiksi ”miten tämä on hyödyllinen vinkki?” tai ”milloin kukaan muka tarvitsee tätä tietoa?”. Nooh, toivottavasti ei kukaan milloinkaan, mutta todennäköisesti tämä fakta on kultaakin kalliimpi sille henkilölle, joka hautautuu lumeen ja yrittää päästä hengissä ulos pinteestä.
Eli jos selviää varsinaisesta lumivyörystä hengissä, voi löytää itsensä lumeen hautautuneena. Siinä myllerryksessä suunnat menevät sekaisin, eikä lumen keskellä ole hajuakaan siitä, mikä on ylöspäin ja mikä alaspäin. Tämä tieto on elintärkeä selvittää, että hautautunut ei lähde kaivautumaan syvemmälle lumeen (jos ylipäänsä pääsee liikkumaan).
Asiantuntijoiden mukaan lumeen hautautuneella on usein mahdollisuus kaivaa tai suulla sulattaa itselleen ilmatasku, jossa on jonkin verran happea. Hengittämisen lisäksi tuo kolo mahdollistaa sylkemisen. Vaikka syljeskelyä pidetään yleisesti huonona tapana, on se lumivyöryn sattuessa sallittua ja jopa suositeltavaa. Suunta kohti vapautta on tietenkin vastakkainen verrattuna siihen, mihin sylki painovoiman vaikutuksesta päätyy.
Tiukka viina voi pelastaa hengen
Kuva: bandita | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Alkoholin vaaroja ei sovi vähätellä, mutta on olemassa hetkiä, jolloin kunnon ryyppy voi pelastaa hengen. Jos käy sellainen vahinko, että sattuu juomaan jarrunestettä, jäähdytysnestettä tai pakkasnestettä, on syytä hakeutua nopeasti lääkärin pakeille.
Näiden nesteiden nauttiminen saattaa jo hyvin vähäisinä määrinä aiheuttaa vakavan, jopa kuolemaan johtavan myrkytystilan. Syyllinen on etyleeniglykoli, jonka toksiset aineenvaihduntatuotteet kertyvät elimistöön ja aiheuttavat vakavan monielinvaurion. Heti altistumisen jälkeen on havaittavissa etanolimyrkytystä eli ”perushumalaa” muistuttavia keskushermosto-oireita, jotka kuitenkin tuntien kuluessa pahenevat ja tulevat vakavammiksi. Hoitamattomana etyleeniglykolimyrkytys johtaa kuolemaan tai vähintään koomaan.
Sairaalahoitoon pääseminen voi kuitenkin syystä tai toisesta viivästyä, jolloin ensiapu löytyy viinakaapista.
Esimerkiksi Hella Pagid DOT4 -jarrunesteen englanninkielisessä käyttöturvallisuustiedotteessa on kotihoito-ohje, jossa aikuisille kehotetaan antaa myrkytyksen ensiapuna 90-120 millilitraa väkevää, vähintään 40-prosenttista viinaa.
Myös muiden etyleeniglykolia sisältävien nesteiden hoidossa käytetään ihan sairaalassakin etanolia, joka estää myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden syntymisen. Jos pitoisuus veressä saadaan tarpeeksi korkeaksi, päihittää etanoli etyleeniglykolin, kun ne kilpailevat alkoholia hajottavasta entsyymistä.
Ongelma on kuitenkin se, että aikuiset harvemmin nauttivat – ainakaan vahingossa – myrkyllisiksi tiedettyjä aineita, joten vaarassa ovat erityisesti lapset. Samanlaista reilun desin hörppyä ei kuitenkaan lapsille ole syytä antaa, vaan Hella Pagid suosittelee annostelemaan viinaa 2 millilitraa painokiloa kohti.
Jos epäilet myrkytystä, niin ota aina ensin yhteys Myrkytystietokeskukseen (p. 0800 147 111) ja terveydenhuoltoon.
Odota renkaat suorassa vasemmalle kääntymistä
Tämä vinkki voi olla päivänselvä monelle lukijalle, mutta Listafriikin mielestä se ansaitsi paikkansa tällä listalla, sillä olemme ainakin oletusarvoisesti auton ratissa huomattavasti enemmän kuin vaarassa joutua vaikkapa lumivyöryyn tai alligaattorin hampaisiin.
Eli kun odotat paikallaan sopivaa hetkeä kääntyä vastaantulevien kaistan yli, niin pidä renkaat eteenpäin suunnattuna. Suomessa ja suurimmassa osassa maailmaa tämä tarkoittaa sitä, että rattia ja renkaita ei pidä veivata valmiiksi vasemmalle. Tämä siksi, että jos joku sattuu ajamaan autosi perään, lähdet tuuppauksen voimasta liikkeelle auton renkaiden osoittamaan suuntaan. Vasemmalle käännetyt renkaat tarkoittavat sitä, että päädyt vastaantulevan liikenteen joukkoon. Ei hyvä!
Sormet alligaattorin sieraimiin
Suomessa tuskin tarvii pohtia, miten tulee toimia, jos joutuu krokotiilieläimen hampaisiin. Vinkki on kuitenkin syytä pitää mielessä, jos lomailee ja ui näiden suurten matelijoiden elinalueella; se voi parhaassa tapauksessa pelastaa hengen!
Peli voi tuntua menetetyltä, jos alligaattorin tai krokotiilin leuat napsahtavat raajan ympärille, mutta yhdysvaltalaisen matelijaekspertin Kenan Harkinin mukaan vastaan tappeleminen kannattaa, sillä joskus kamppailusta voi selvitä voittajana – eli tässä tapauksessa hengissä. Kohteeksi on hyvä ottaa silmät, sillä ne ovat krokotiilien herkin ruumiinosa. Joskus silmät voivat kuitenkin olla käden ulottumattomissa, joten lähempääkin löytyy ratkaisu – nimittäin sieraimet.
Hyvä esimerkki on 10-vuotias Juliana Ossa, jonka jalkaan kolmimetrinen alligaattori nappasi kiinni toukokuussa 2017, kun hän oli uimassa matalassa rantavedessä Orlandon kaupungissa, Floridassa. Ossa yritti päästä irti hakkaamalla alligaattoria päähän, ja vaikka se ei tuottanut tulosta, piti nuori tyttö päänsä kylmänä. Hän muisti ohjeen, jonka oli kuullut Gatorland -eläinpuistossa vieraillessaan: ”iske sormesi tai kätesi eläimen sieraimiin, niin sen on ilmaa saadakseen pakko avata suunsa”.
Ossa survoi sormensa alligaattorin nenään, ja oli kyse sitten hapensaannista tai kivusta sieraimissa, niin alligaattori hellitti otteensa ja tyttö pääsi pakoon. Haavat toki vaativat kymmeniä tikkejä, mutta Ossa säilyi hengissä välittääkseen muillekin tiedon tositoimissa testatusta selviytymiskeinosta.
Jotkin tyrmäystipat maistuvat suolaiselle
Kaikkein varmin tapa välttyä tyrmäystipoilta ja niiden tahatonta nauttimista seuraavilta tapahtumilta, on pitää koko ajan oma juoma hallussa. Drinkkiä ei ikinä saa jättää pubissa tai yökerhossa valvomatta, eikä koskaan pidä vastaanottaa tarjottua juomaa (ainakaan tuntemattomalta), ellei itse ole tiskillä sitä heti ottamassa käteen.
Kaikkia tyrmäystipoiksi kutsuttuja huumausaineita ei pysty mitenkään havaitsemaan, sillä ne ovat värittömiä, hajuttomia ja mauttomia. Mutta Suomessa erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltu ja Isossa-Britanniassa ”raiskaajien vuoden 2020 asevalinnaksi” nimitetty gammahydroksivoihappo on mahdollista havaita. GHB:ssä on voimakas, suolainen maku, joka voi puskea drinkistä läpi. Jos juomasi siis yhtäkkiä maistuu aivan joltain muulta kuin pitäisi, saattaa se olla vaarallisesti terästetty ja on silloin syytä jättää nauttimatta.
Älä yritä uida paluuvirtausta vastaan!
Kuva: Invertzoo | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Paluuvirtauksen vietäväksi voi joutua meren tai suuren järven rantavedessä. Jos näin käy, on parasta antautua virran vietäväksi tai uida virtauksesta pois rannan suuntaisesti. Paluuvirtausta vastaan ei kannata yrittää kamppailla, sillä ihminen jää auttamatta kakkoseksi.
Mutta mennään hieman tarkemmin siihen, mikä tuo paluuvirtaus on. Paluuvirtaus syntyy, kun tuuli ja murtuvat aallot työntävät ylintä vesikerrosta kohti maata, jolloin vedenpinta on rannassa hieman korkeammalla. Tuo ylijäämä vesi virtaa takaisin ulapalle sulavinta reittiä, joka voi olla katkos vedenalaisessa hiekkasärkässä tai yksinkertaisesti vain syvempi kohta. Koska vesi virtaa isolta alueelta takaisin melko kapeaa reittiä, voi paluuvirtaus olla todella voimakas. Nopeudeksi on parhaimmillaan mitattu 2,5 metriä sekunnissa; sellaisella vauhdilla ei kukaan ihminen pysty uimaan.
Vastoin yleistä harhaluuloa paluuvirtaus ei vedä uimaria pohjaan, joten hukkumisen vaaraa ei sinänsä ole, vaikka huomaisikin joutuneensa virran kuljetettavaksi. Ongelmaksi muodostuu se, kun hätääntynyt pulikoija yrittää päästä äkkiä rantaan ja yrittää uida virtaa vastaan: vahva ja taitavakin uimari väsyy. Tästä syystä paluuvirtaukset ovat hengenvaarallisia ja suurin hengenpelastajien työllistäjä.
Australiassa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan paluuvirtaukset aiheuttavat maassa vuosittain enemmän kuolemia kuin maastopalot, pyörremyskyt, tulvat ja haihyökkäykset yhteensä.
Vaikka paluuvirtaus on siis hyvin voimakas, on se yleensä varsin paikallinen ja kapea. Helpoin tapa pelastautua on käydä rennosti kellumaan ja mennä mukana voimakkaan pullonkaulan yli, kunnes vapautuu virrasta luonnollisesti. Toinen vaihtoehto on lähteä uimaan rannan suuntaisesti poispäin virrasta, jolloin yleensä muutama veto riittää.
Jos jääkarhu jahtaa, riisuudu!
Kuva: Arturo de Frias Marques | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Nyt kun tuli jo annettua neuvo krokotiilien hampaista vapautumiseen, niin otetaan vinkki siihen, miten henkensä voi pelastaa jääkarhun ollessa kintereillä. On olemassa yleinen ja osittain koominenkin ohje siitä, miten eri karhujen kanssa tulee toimia: Ruskeakarhun kohdalla esitä kuollutta, mustakarhuun törmätessä ole aggressiivinen ja tappele vastaan, ja jääkarhun kohdalla peli on menetetty.
Jos nyt kuitenkin käy niin onnellisesti, että kohtaaminen jääkarhun kanssa ei välittömästi johtanut ihmisen illalliseksi päätymiseen, voi yrittää käyttää hyväkseen tuon arktisen alueen huippupedon heikkoutta, eli suurta uteliaisuutta. Perääntyessä kannattaa ruveta riisumaan vaatekappaleita yksi kerrallaan ja tiputella niitä maahan tasaisin väliajoin. Jääkarhu jumittuu tutkimaan ja tarkistamaan jokaisen vaatteen yksityiskohtaisesti, jolloin pakenevalla ihmisellä voi olla mahdollisuus päästä turvaan.
Voi kuulostaa hölynpölyltä, mutta asiantuntijoiden mukaan vinkki on käytännössä testattu ja toimivaksi todettu. Eräs tutkimusryhmä oli jokunen vuosi sitten juuri rantautunut Novaja Zemljalle, joka on Venäjälle kuuluva saariryhmä Pohjoisella jäämerellä, kun nälkäinen jääkarhu alkoi jahdata tiimin jäseniä. Todennäköisesti tutkijat eivät olisi kertomassa selviytymistarinaansa, ellei eräs mukana ollut opiskelija olisi ruvennut riisuutumaan ja jättämään pedolle haisteltavaa. Karvahattu, hansikkaat ja takki hämmensivät jääkarhua sen verran, että ryhmä ehti hyppäämään veneeseen ja lähtemään pakoon vesille.
Täysin toinen juttu on se, kannattaako arktiseen erämaahan lähteä juoksentelemaan ilkosillaan.
Kohdista avunpyyntö suoraan yhdelle ihmiselle
Jos loukkaantuu tai joutuu hätätilanteeseen julkisella paikalla, jossa on paljon ihmisiä, ei ehkä kannata huutaa yleisesti apua saatikka pyytää soittamaan 112:een. Tässä vinkissä tuntuu olevan kaikki pielessä, mutta valitettavasti siinä on perää. On nimittäin mahdollista, että kukaan ei tartu puhelimeen hälyyttääkseen apua, sillä kaikki olettavat jonkun muun tekevän niin. Tässä on kyse psykologisesta ilmiöstä nimeltään sivustaseuraajavaikutus.
Ilmiöstä on tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet yksiselitteisen huolestuttavia: Mitä enemmän kadulla on muita ihmisiä, sitä epätodennäköisemmin joku tulee kysymään esimerkiksi kaatuneelta, että tarvitseeko tämä apua. Eikä kyse ole siitä, että apua kaipaavaa ei huomattaisi, sillä muun muassa Kööpenhaminan yliopiston tutkijoiden lavastamissa ja kuvaamissa tilanteissa ohikulkijat kyllä katsovat kadulle lyyhistyvää ihmistä, mutta kukaan ei tiedustele tämän vointia. Syystä että kukaan muukaan ei tiedustele tämän vointia. Ihminen on siinä mielessä laumaeläin, että teemme mieluummin niin kuin kaikki muutkin. Kuulostaa uskomattomalta, mutta sivustaseuraajavaikutus on todistettu lukemattomissa kokeissa ja tosielämän tilanteissa.
Ongelman voi ohittaa kohdistamalla avunpyyntönsä suoraan jollekin tietylle henkilölle. Osoita valitsemaasi henkilöä vaikka sormella ja pyydä apua tai kehota soittamaan hätänumeroon.
Lue myös: Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme
Selviytymisen kolmen sääntö
Jos sattuu eksymään, auto piiputtaa erämaahan tai muuten vain joutuu syystä tai toisesta luonnon armoille ilman mahdollisuutta ottaa kontaktia ulkomaailmaan, niin on hyvä pitää mielessä ”selviytymisen kolmen sääntö”. Tilanteet ja olosuhteet tietenkin vaihtelevat ja esimerkiksi metsä on talvella hyvin erilainen ympäristö kuin kesällä, mutta kolmen sääntö auttaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Selviytymisen kolmen sääntö kuuluu näin: Ihminen selviää ilman happea noin kolmisen minuuttia, äärimmäisissä sääolosuhteissa selviää ilman suojaa kolme tuntia, ilman vettä ihminen pärjää kolme päivää ja ilman ruokaa taas kolme viikkoa.
Ja ehkä tärkeimpänä, vaikka se ei varsinaisesti kolmen sääntöön kuulukaan: Pysy rauhallisensa – paniikki voi tappaa kolmessa sekunnissa.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään, että miksi ihmeessä koirat nostavat jalkaa pissatessaan. Pystyväthän ne hommaan hyvin ilman jumppaamista.
Sitten palataan vielä uudenvuoden tunnelmiin, sillä lukijaa oli raketteja katsellessa ruvennut mietityttämään, että miksi ilotulitteet kuuluvat olennaisena osana vuoden vaihtumiseen.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi koirat nostavat jalkaa pissatessaan?
Koiralla ei ole anatomisesti mitään syytä ryhtyä akrobaattiseksi virtsatakseen, sillä homma onnistuu, vaikka kaikki neljä jalkaa olisivat maassa. Miksi siis koirat nostavat jalkaa pissatessaan?
Tapa liittyy koirien väliseen kommunikaatioon. Kuten kaikki varmasti tietävät, koirat merkkaavat reviiriään virtsalla ja jättävät siis lajikumppaneilleen hajuja ilmoittaakseen, että ”minä olin täällä”. Kun koira pissaa kyykkäämällä tai takajalat taaksepäin ojennettuina, päätyy virtsa suoraan maahan ja imeytyy siitä nopeasti maaperään. Näin myös hajut katoavat nopeammin.
Nostamalla jalkaa koira saa suunnattua pissasuihkun pystysuuntaiseen kohteeseen, jossa hajumerkki säilyy todennäköisesti pitempään.
Varsinkin pienikokoisille koirille on tärkeää saada virtsa kohdistettua mahdollisimman ylös, sillä se saa muut ajattelemaan, että paikalla oli paljon isompi koira. Uroskoirat pissaavat kyykkäämällä kunnes ovat sukukypsiä, eli niin sanottuun teini-ikään saakka, mutta sen jälkeen useimmiten jalkaa nostamalla.
Naaraskoirat käyttävät enemmänkin kyykkytekniikkaa, jossa voi toisinaan olla mukana matalampi jalan nosto. Varsinkin tutun kotiympäristön ulkopuolella myös naaraat nostavat jalkaa, ja tietysti myös kiima-aikaan, jolloin feromonit on syytä jättää hyvin esille.
Toisinaan koirat saattavat (yrittää) pissata pelkästään etutassuilla seisten. Tämäkin taiteilu liittyy virheellisen mielikuvan luomiseen: Mitä korkeammalla pissa on, sitä isommalta koira vaikuttaa lajikumppaneille.
Miksi uutena vuotena ammutaan ilotulitteita?
Eräs lukijamme oli rakettien räiskyessä ruvennut miettimään, että mistä tuo tapa on oikein saanut alkunsa. Miksi uutena vuotena ammutaan ilotulitteita?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ilotulitteilla ajetaan pois pahoja henkiä. Täytyyhän uuteen vuoteen lähteä puhtaalta pöydältä ja ilman mitään ilkeitä henkimaailman hahmoja. Monissa kulttuureissa mikä tahansa siirtymä vanhasta uuteen on suoritettu seremoniallisin menoin tanssimalla, juhlimalla ja pitämällä kovaa meteliä. Sama pätee siis keinotekoiseen vuodenvaihteeseen, jonka ihminen on myöhemmin kalenterin avulla määrittänyt.
Joten kun ilotulitteet keksittiin 600-luvulla Kiinassa, oli pahojen henkien karkottaminen yksi tärkeimmistä käyttötarkoituksista. Kiinalainen uusivuosi oli aikoinaan ensimmäinen juhla, jota vietettiin rakettien paukkuessa kirkkaina ja äänekkäinä.
Lue myös:
Tällä kertaa lukijoiden kysymyksissä pohditaan sitä, mistä ylävitonen – maailman tunnetuin tuuletus – on saanut alkunsa. Se on yllättävän tuore ”keksintö”.
Legendoja on monia erilaisia, mutta Listafriikki esittelee nyt sen yleisesti hyväksytyimmän tarinan ylävitosen alkuperästä.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miten ylävitonen on syntynyt?
Ylävitonen on yllättävän tuore ”keksintö”, vaikka varmasti tuntuu siltä, kuin se olisi ollut olemassa aina. Tämä universaalisti käytetty high five on kuitenkin peräisin vuodelta 1977!
Maailman tunnetuin tuuletus nähtiin ensimmäisen kerran lokakuun 2. päivänä vuonna 1977 pohjoisamerikkalaisen baseball-sarja MLB:n ottelussa Los Angeles Dodgersin pelaajien välillä. Dusty Baker oli juuri lyönyt runkosarjan viimeisessä ottelussa kauden 30. kunnarinsa, mikä teki Dodgersista historian ensimmäisen MLB-seuran, jolla oli neljä 30 kunnaria lyönyttä pelaajaa.
Kun Baker juoksi kotipesään, oli joukkuekaveri Glenn Burke odottamassa häntä juhlimaan. Burke nosti spontaanisti kätensä ylös eikä Baker hämmentyneenä tiennyt mitä tehdä, joten hän läpsäytti kaverin kättä.
Sitten Burke asteli lyömään ja iski MLB-uransa ensimmäisen kunnarin. Kun hän oli kiertänyt kentän ja palasi kotipesään, oli Baker odottamassa käsi pystyssä. Tässä kohtaa voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että loppu on historiaa!
Joidenkin mielestä joukkuekaverinsa käteen läpsäyttänyt Baker oli ylävitosen keksijä, mutta mies itse antaa kaiken kunnian Glenn Burkelle, joka oli pioneeri muutenkin – hän oli ensimmäinen avoimesti homoseksuaali baseball-pelaaja.
Vain 42-vuotiaana vuonna 1995 vakavaan sairauteen menehtynyt Burke kertoi ylävitosesta erään sanomalehden haastattelussa näin: ”Mieti sitä tunnetta, jonka ylävitosen heittäminen kaverin kanssa antaa. Minulla oli se tunne ennen ketään muuta.”.
Ylävitonen otti nopeasti tuulta alleen. Ensin siitä innostuivat koripalloilijat ja pian se levisi laajasti eri urheilulajien piireissä. Eikä kauaa tarvinnut odottaa, että ylävitosia heiteltiin jo urheilukenttien ulkopuolellakin.
Jo vuonna 1980 ylävitonen otettiin mukaan Oxford English Dictionaryyn, joka on merkittävimpänä pidetty englannin kielen sanakirja.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii tällä kertaa sitä, että mistä tulee sana pääkallokeli. Hurjalta kuulostava sana on muokkautunut monenlaisten käänteiden jälkeen nykyisenlaiseksi nimenomaan siksi, että se kuulostaa uhkaavalta.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä tulee sana pääkallokeli?
Mitä pääkallokelistä tulee mieleen? Itselle ainakin nousee ensimmäisenä mieleen liukas jäätikkö, jossa helposti kaatuu ja lyö päänsä kohtalokkaasti. Tai sitten autonrattiin istuessa on syytä olla erityisen varovainen, sillä pääkallokelillä tiessä on mustaa jäätä.
Sanana pääkallokeli ei kuitenkaan ole syntynyt luun murtumat mielessä, vaan se on tekaistu sana. Kallo ei ole alunperin tässä yhteydessä tarkoittanut aivoja suojaavaa luista koppaa, ja pää on ollut osa sanaa vasta jokusen vuosikymmenen ajan.
Vanhat suomalaiset murresanat kalto, kaltto, kalla ja kallo tarkoittavat keväisin pitkään sulamatta pysyvää jäistä kohtaa, rannalle kasaantunutta jäätä tai ympäristöään korkeammalle jäänyttä jäistä tienkohtaa.
Etelä-Pohjanmaan murteessa on ensimmäisenä ollut käytössä sana kallokeli, jolla on viitattu iljanteiseen keliin eli sellaiseen, jossa maan tai lumen päällä on liukas jääkerros. Kun kaltto ja kalla ovat käyneet kielessämme harvinaisemmiksi, ja kallokin on yhdistetty pääkalloon, on kelin kuvaamiseen lisätty tarkentava jää-sana.
Sitten jossain vaiheessa jääkallokeli ei olekaan sopinut hyvin suuhun ja se on alkanut tuntua oudolta. Jää korvattiin päällä, sillä pääkallo oli jo vakiintunut sana, vaikka se ei mitenkään merkitykseltään liittynyt keliolosuhteisiin. Pääkallokeli mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 1990 ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa, joskin Suomen murteiden sana-arkistossa vanhimmat maininnat pääkallokelistä ovat 1930-luvulta.
Liikennetoimittajien sanavarastoon pääkallokeli omaksuttiin 1960-luvulla, sillä uhkaavalta kuulostavan sanan arveltiin saavan autoilijat suhtautumaan vakavasti hengenvaaralliseen ajokeliin.
Lue myös:
Yleistieto
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
Vuoden viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin ja siksi on luvassa faktoja joulukuusta! Kerromme muun muassa sen, miksi joulun lapset ovat todellisia ihmeitä.
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.
Jos olet harvinainen tapaus eli joulukuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Joulukuun 21. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Jousimies. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Kauriita. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Jousimies on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistinen maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat. Kauris kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa.
Minkälaisia henkieläimiä joulukuussa syntyneillä sitten on?
Kuun alkupuoliskon synttärisankarit voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.
Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös joulukuun alussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.
Vaan eivätpä jää Kauriit eksoottisuudessa kakkoseksi, sillä loppukuusta syntyneiden henkieläin on pieni, mutta sitäkin pippurisempi hyppypäästäinen. Hyppypäästäiset ovat afrikkalainen nisäkäslahko, jonka sukulaisuus muihin nisäkkäisiin on epäselvä: niitä on pidetty esimerkiksi sorkkaeläinten, kuten kirahvien ja valaiden, sekä jäniseläinten sukulaisina ja uusimpien tutkimusten mukaan ne saattavatkin kuulua samaan ryhmään norsujen ja merilehmien kanssa. Joka tapauksessa varsin erityisiä pikkuotuksia.
Henkieläimenä hyppypäästäinen symboloi menestystä, vastuullisuutta ja korkeaa työmoraalia. Olet ehkä perhekeskeinen ja käytännöllinen, mutta ulkopuolisille ahkeruus ja menestykseen pyrkiminen saattavat vaikuttaa jopa kylmäkiskoiselta.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Vuoden viimeisen kuukauden syntymäkukkia ovat joulutasetti ja piikkipaatsama eli orjanlaakeri.
Vaikka narsisseihin kuuluvan joulutasetin yhdistäisi ennemminkin kevääseen ja pääsiäiseen, niin kasvin saa käsiteltyä (huijattua) kukkimaan myös jouluna. Valkoiset narsissit symboloivat puhtautta, kunnioitusta ja pyyteetöntä rakkautta.
Piikkipaatsaman kanssa sen sijaan ei tarvitse arpoa: se on todellakin jouluinen kukka. Punamarjainen piikkipaatsama symboloi onnellista perhe-elämää, toivoa, vaurautta ja hedelmällisyyttä. Monissa eri kulttuureissa sitä on käytetty karkottamaan pahoja henkiä. Ison-Britannian alueella piikkipaatsama on suosittu joulunajan koriste, mutta toisaalta paikallisen kansanperinteen mukaan pensaan kaataminen tuo huonoa onnea.
Syntymäkivien kohdalla mennään vahvasti sinisen eri sävyihin, sillä joulukuussa syntyneiden onnenkiviä ovat turkoosi ja tansaniitti.
Turkoosilla on uskottu olevan sekä mieltä että kehoa parantavia voimia. Monessa eri kulttuurissa turkoosin on katsottu tuovan menestystä ja vaurautta sekä onnellisuutta, rauhaa ja turvaa.
Valosta riippuen sinisen ja violetin eri sävyissä hehkuva tansaniitti tuo kantajalleen tyyneyttä ja rauhallisuutta hankalissa tilanteissa. Lisäksi sen uskotaan avaavan yhteyden korkeampaan tietoisuuteen ja parantavan siten vaistoja ja havainnointikykyä.
Joulukuu oli aiemmin talvikuu
Suomenkieliset kuukausien nimet mainittiin ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa. Elokuu ja joulukuu olivat ainoat kuukaudet, joista Agricola käytti eri nimityksiä suomenkielisen kalenterin sisältäneessä kirjassa. Elokuu oli mätekw tai kyuökw eli mätäkuu ja kylvökuu. Joulukuu oli yhtä lailla olosuhteita kuvaavasti talvijkw eli talvikuu.
Ensimmäinen kirjallinen merkintä joulukuusta on peräisin vuodelta 1548 eli todennäköisesti se oli talvikuun kanssa samanaikaisessa käytössä.
Joulukuu on tietenkin saanut nimensä yhdestä vuoden suurimmasta juhlasta eli joulusta. Itse joulu-sana taas on lainattu ruotsin kielestä. Aiemmin kuukauden nimi oli myös ruotsiksi julmånad, mutta se muutettiin monen muun kielen lailla latinasta lainatuksi decemberiksi.
December
Joulukuu on monella kielellä december tai jotain hyvin samantapaista, kuten jo äskeisessä kohdassa mainittiin. December-sana viittaa joulukuun paikkaan vuoden kymmenentenä kuukautena; kymmenen on latinaksi decem. Mutta, mutta: joulukuuhan on vuoden 12. kuukausi!?
Tämä erikoisuus kaikissa loppuvuoden kuukausien nimissä johtuu ikivanhasta kymmenkuukautisesta kalenterista. Sitä käytettiin Rooman valtakunnassa, ennen kuin Julius Caesarin käskystä kehitettiin juliaaninen kalenteri karkauspäivineen.
Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Joulukuu oli siis vuoden kymmenes kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään December. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Joulun lapsi on todellinen ihme
Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että joulukuussa syntyy kaikkein vähiten lapsia; eikä Suomi ole poikkeus. Syitä tähän voi olla monia: perheenlisäystä suunnitellaan niin, että lapsi ei syntyisi pimeänä ja kylmänä vuodenaikana, tai sitten kyse on biologiasta – raskaus ei käynnisty yhtä helposti pitkän talven jälkeen, kun D-vitamiinin tuotanto on alhaisimmillaan vähäisen auringonvalon vuoksi.
Kaikkein vähiten lapsia syntyy jouluaattona ja joulupäivänä, mitä osittain selittää se, että suunniteltuja keisarileikkauksia ja synnytysten käynnistämisiä tehdään pääasiassa vain arkipäivisin.
Vaikka jouluna syntymäpäivien viettäminen saattaakin jossain kohtaa sapettaa, niin muista, että olet todellinen ihme!
Joulukuussa syntyneet pärjäävät hyvin koulussa
Voisi kuvitella, että loppuvuodesta syntyminen olisi ennemminkin haitta luokkatovereihin verrattuna, mutta näin ei ole. Joulukuussa syntyneet ovat kaikkia muita nuorempia, mutta se ei näy koulumenestyksessä negatiivisesti – päin vastoin.
Vaikka alku voi olla vähän hankala, ovat joulukuussa syntyneet keskimääräisesti luokkiensa priimuksia, kun peruskoulu tulee päätökseen.
Ei siis kannata olla huolissaan, kun oma kuusivuotias astuu ekalle luokalle: hän tulee ainakin tilastojen valossa pärjäämään luokkakavereitaan paremmin!
Ehkä tulevaisuudessa siintää ammatti hammaslääkärinä, sillä erään brittitutkimuksen mukaan hammashoidon parissa työskentelee prosentuaalisesti eniten joulukuussa syntyneitä.
Joulukuun lapset ovat aamuvirkkuja
Tutkimusten mukaan joulukuussa syntyneet ovat aamuihmisiä. He tykkäävät herätä aikaisin ja myös nukkumaan mennään aiemmin. Liekö jotain syytä sillä, että he ovat syntyneet vuoden pimeimpänä aikana, jolloin aurinko vain käväisee horisontin yläpuolella – jos sitäkään.
Oli syy mikä tahansa, niin kun muut vielä vetelevät hirsiä, ovat joulukuun lapset jo täydessä tohinassa.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Joulukuussa varmasti aika moni aikoo leipoa. Niille, jotka eivät ole synnynnäisiä jauhopeukaloita, ovat joulukuun 6.-7. päivä kaikkein suotuisinta aikaa tarttua kaulimeen. Ja sehän on mitä parhain ajankohta joulupöydän antimia mietittäessä.
Hammaslääkärissä kannattaa käydä pian leipomisurakan jälkeen 10.-11. päivänä. Ja saman tien siinä voi lopettaa myös tupakanpolton; hampaiden huolto ja savuttomuus menevät muutenkin vähän käsi kädessä.
Jouluaatto on kuukauden paras päivä kastroida eläimiä, joten jos perinteinen joulunvietto ei tunnu omalta jutulta, niin siinä yksi hieman erilaisempi ajanviete.
Lue myös:
-
Elämäntapa3 päivää sittenViimeiset ateriat: 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta – osa 1
-
Elämäntapa4 päivää sittenSuper Bowl -ruoka: Tässä 10 helppoa reseptiä!
-
Yleistieto1 viikko sitten10 hauskaa faktaa helmikuusta: meneillään on vuoden lyhyin ja erikoisin kuukausi
-
Yleistieto1 viikko sittenMitä tarkoittaa tulipalopakkanen ja miksi lumi narskuu kenkien alla?