Miten toimitaan, jos maalivahti loukkaantuu kesken rankkareiden?

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä viikolla muun muassa sen, miten jalkapallo-ottelussa toimitaan, jos maalivahti loukkaantuu rangaistuspotkukilpailun aikana.

Lisäksi pohdimme sitä, miksi suosiota osoitetaan lyömällä kämmeniä yhteen eli taputtamalla, ja miksi leffateatterissa syödään nimenomaan popcornia.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämänviikkoisia lukijoiden kysymyksiä!

Mitä tapahtuu, jos maalivahti loukkaantuu rangaistuspotkukilpailun aikana?

Kuva: Markus Unger | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)

Urheiluaiheiset kysymykset ovat värittäneet Listafriikin postilaatikkoa parina viime viikkona: Viime kerralla selvitettiin hattutemppu-termin alkuperää ja tällä kertaa pohdintaa on aiheuttanut se, mitä tapahtuu, jos jalkapallomaalivahti loukkaantuu kesken rangaistuspotkukilpailun. Eikä ole ollenkaan ihme, että aihe kiinnostaa – ovathan viikkoja kestäneet jalkapallon EM-kisat tämäniltaista finaalia vaille valmiit!

Mutta mennään siis tämänviikkoiseen urheilukysymykseen: Miten toimitaan, jos maalivahti loukkaantuu rankkareiden aikana?

Ottelun päätuomari tekee ensiksi arvion maalivahdin loukkaantumisesta ja siitä, onko tämän mahdollista jatkaa torjumista. Parhaassa tapauksessa – siis sen jälkeen, jos maalivahti on kykenemätön jatkamaan – joukkueella on vielä vaihto käytettävänä. Maalivahti on ainoa pelaaja, joka voidaan päätösvihellyksen jälkeen vaihtaa; ja silloinkin vaihdon on siis johduttava loukkaantumisesta.

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että kaikkia vaihtoja ei varsinaisen peliajan tai sitä seuranneen jatko-ottelun aikana olisi tehty. Jos kuitenkin näin olisi, on joukkueella mahdollisuus saada tolppien väliin toinen, vaihtopenkillä odottanut maalivahti.

Mutta jos ja kun vaihtoja ei ole käytettävänä, passitetaan torjuntahommiin joku kentällä olevista pelaajista.

Miksi suosiota osoitetaan taputtamalla?

Kuva: Pixabay

Ihmiset lyövät käsiään yhteen ollessaan innoissaan, kannustaessaan sekä osoittaessaan suosiota. Mutta miksi olemme ruvenneet taputtamaan?

Taputtaminen on ikivanhaa perua, sillä se on universaali tapa kommunikoida eli joka puolella maailmaa sen merkitys on sama. Ihminen on alunperin taputtanut nimenomaan innostuneena. Reaktio on selvästi kehittynyt vasta ihmiselle, sillä muut kädelliset eivät luonnossa taputa samasta syystä – ne voivat kyllä oppia matkimalla, mutta villeillä apinoilla taputus on muun muassa merkki pelosta.

On mahdotonta tietää, miksi ja milloin innostuneet ihmiset ovat alkaneet taputtamaan, mutta ensimmäiset aplodit saadaan kyllä merkattua historian aikajanalle; ainakin ensimmäiset dokumentoidut sellaiset. Roomalainen näytelmäkirjailija Titus Maccius Plautus päätti teoksensa 200-luvulla eaa. sanaan plaudite, jolla yleisöä kehotettiin antamaan suosionosoitukset taputtamalla. Sitä ennen aplodeja oli annettu ainoastaan johtajille. Ateenassa säädettiin 500-luvulla eaa. laki, jonka mukaan alamaisten on taputettava hallitsijoille ja sotaherroille.

Taputtaminen ei kuitenkaan ollut ainoa tapa, sillä suosiota osoitettiin myös jalkoja tömistelemällä ja sormia napsuttelemalla. Plautus kuitenkin antoi tarkat ohjeet siitä, miten hänen näytelmiensä jälkeen tuli toimia: suosionosoitukset piti suorittaa nimenomaan kämmeniä yhteen lyömällä.

Vielä sellainen huomio loppuun, että Vanhan Testamentin Toisessa kuninkaiden kirjassa kerrotaan eräässä kohdassa väkijoukon taputtaneen juuri kruunatulle Joasille. Joas nousi Israelin kuninkaaksi noin vuoden 800 eaa. tienoilla, mutta kirjan tekstit on kirjoitettu 500-luvulla eaa. On toki mahdollista, että sanat ja lauseet ovat muuttaneet muotoaan lukuisten käännösten myötä ja tuhansien vuosien aikana.

Miksi elokuvateatterissa on tapana syödä popcornia?

Kuva: Pixabay

Se on muuten hauska ilmiö, että vaikka kotiin ei ikinä ostaisi popcornia naposteltavaksi, löytää sitä itsensä elokuvateatterin penkistä paukkumaissit sylissä. Miksi juuri popcorn on niin tiukassa liitossa leffateattereihin?

Tämä juontaa juurensa Yhdysvaltoihin ja New Yorkin pörssin romahdukseen vuonna 1929, mikä suisti koko maailman lamaan. Toki popcornin kaupallinen historia alkoi jo aiemmin, sillä 1890-luvulla sitä kaupiteltiin erilaisissa tapahtumissa ja luonnollisena jatkumona myös elokuvateattereissa, kun niitä alkoi avautua 1900-luvun alussa.

Keksijä Charles T. Manley kehitti vuonna 1925 sähköisen popcorn-automaatin ja sai myytyä niitä elokuvateattereihin. Suosio kasvoi jo edellä mainitun laman aikana, sillä edullinen popcorn oli ainoa herkku, johon yhdysvaltalaisilla oli talousahdingon aikana varaa. Popcornin ja muiden naposteltavien myyminen oli myös elokuvateattereiden tapa paikata laman aiheuttamia tulonmenetyksiä, sillä katsojamäärät luonnollisesti romahtivat. Lopullisesti popparit löivät itsensä läpi toisen maailmansodan aikana, jolloin Yhdysvalloissa oli puutetta sokerista; täydellinen liitto elokuvien ja popcornin välillä oli tullut jäädäkseen!

Tänä kesänä ainakin Suomessa ympyrä on sulkeutunut, kun Finnkino otti käyttöön uuden säännön, jonka mukaan sen teattereissa ei enää saa syödä omia eväitä. Finnkinon kaupallinen johtaja Hannele Wolf-Mannila kertoo Helsingin Sanomien jutussa eväskiellon johtuvan pandemian aiheuttamista tulonmenetyksistä ja lisätulojen tarpeesta. Syyt ovat siis samat, kuin lähes 100 vuotta sitten.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme onko popcorn osa sinun leffakäyntejäsi ja onko kotona kaapissa aina muutama mikropopparipussi odottamassa.