Euroviisut vuosimallia 2026 ovat parhaillaan käynnissä Itävallan Wienissä, ja mikäs sen parempi tapa virittäytyä tunnelmaan, kuin listata kaikkien aikojen suurimmat Euroviisujen skandaalit!

Euroviisut ovat vuodesta 1956 lähtien järjestetty laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin, EBU:n, aktiiviset jäsenmaat. Se ei siis tarkoita vain Euroopan maita, vaan osallistujia on vuosien mittaan ollut sekä Kaukasian maista että Pohjois-Afrikasta, ja viimeisimpänä erityisluvalla mukana oleva, EBU:n liitännäisjäsen, Australia.

Koko idea kansainväliseen laulukilpailuun lähti siitä, että Euroopan maita haluttiin tuoda yhteen mannerta repineen toisen maailmansodan jälkeen. Politikointi ja maiden väliset kiistat haluttiin jättää sivuun – tarkoitus oli juhlia musiikkia. No, kuten hyvin tiedetään, eivät Euroviisut ole säästyneet ristiriidoilta, joista iso osa on liittynyt nimenomaan politiikkaan.

Nyt listataan suurimmat Euroviisujen skandaalit Eurovision laulukilpailun 70-vuotisen historian varrelta. Mukana listalla on myös suomalaisväriä: modernia ja vähän vanhempaa.

Georgia ei halua Putinia

Vuonna 2009 Euroviisut järjestettiin Venäjällä, ja Georgia ilmoitti edeltävänä kesänä, pian Dima Bilanin voiton jälkeen, että se ei tule osallistumaan tuleviin kekkereihin. Syy oli selvä: Georgia ja Venäjä olivat sodassa.

Mieli kuitenkin muuttui Kyproksella marraskuussa 2008 järjestetyn Lasten Eurovision laulukilpailun jälkeen, koska Georgiaa edustanut Bzikebi-yhtye voitti Bzz…-kappaleella ja Venäjä antoi sille täydet 12 pistettä.

Georgian edustuskappaleeksi Moskovan Euroviisuihin valittiin Stefane & 3G kappaleella We Don’t Wanna Put In. Discorallatus ei kaikkia miellyttänyt.

EBU tulkitsi sanat poliittisiksi ja suoraan Venäjän silloista pääministeriä ja entistä (sekä nykyistä) presidenttiä Vladimir Putinia arvosteleviksi. Georgian ehdokkaakseen valitsema kappale hylättiin sääntöjen vastaisena ja Georgiaa pyydettiin tekemään sävellykseen uudet sanat tai lähettämään Euroviisuihin kokonaan toinen kappale.

Georgiassa ei tietenkään suostuttu vaatimukseen, vaan maa päätti vetäytyä kokonaan pois sen vuoden kisasta.

Armeniaa äänestäneet azerbaidžanilaiset kutsuttiin kuulusteltaviksi

Politiikka on aina läsnä Euroviisuissa – halusi sitä tai ei. Israel on vuosien mittaan – ei vain tänä vuonna – ollut usein keskiössä, samoin jo edellä mainittu Venäjä. Tuoreimmat tulokkaat Euroviisujen poliittiseen taistelukenttään ovat Armenia (ensimmäisen kerran mukana vuonna 2006) ja Azerbaidžan (mukana vuodesta 2008 lähtien). Tosielämän taistelukentillä näiden kahden maan välit ovat olleet tulenarat jo pitkään.

Heti vuosi sen jälkeen, kun Azerbaidžan osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin, nousivat maiden vihamieliset välit tapetille myös laulukilpailuun liittyen. Kuohuntaa oli havaittavissa myös maansisäisesti. Elokuussa 2009 kymmenittäin azerbaidžanilaisia, jotka olivat kevään Euroviisuissa äänestäneet Armenian kappaletta, kutsuttiin pääkaupunki Bakuun kansallisen turvallisuusministeriön kuulusteltaviksi. Armenian euroviisua äänestäneitä syytettiin epäisänmaallisiksi ja heidän katsottiin olevan potentiaalisia turvallisuusuhkia.

BBC:n raportin mukaan matkapuhelinpalveluiden tarjoajat olivat hallituksen määräyksestä jäljittäneet Armeniaa äänestäneet ”petturit”. Euroopan yleisradiounioinin käynnistämän virallisen tutkinnan jälkeen luotiin uusi sääntö, joka kieltää operaattoreita paljastamasta asiakkaidensa henkilötietoja ja äänestyskäyttäytymistä.

Konflikti kuitenkin jatkuu… Vuoden 2016 semifinaalissa Armeniaa edustanut Iveta Mukuchyan heilutti hylkäyksen uhasta huolimatta Vuoristo-Karabahin lippua (kuvassa). Alue on jo vuosikymmenien ajan ollut Armenian ja Azerbaidžanin välinen kiistakapula.

Maaliskuussa 2021 Armenia ilmoitti, että ei osallistu sen vuoden Euroviisuihin. Syynä poisjääntiin oli edellisenä vuonna käyty Vuoristo-Karabahin sota Azerbaidžanin kanssa. Vuonna 2022 Armenia palasi jälleen viisulavoille.

Krista Siegfrids suuteli naista

On käsittämätöntä, että vuonna 2013 joku pahoitti mielensä siitä, että kaksi naista suuteli. Mutta aika moni veti herneet nenään Krista Siegfridsin Marry Me -kappaleen esityksen lopussa nähdystä suudelmasta. Laulaja itse kertoi suutelevansa naispuolista taustalaulajaa tukeakseen seksuaalista tasa-arvoa Suomessa. Euroviisujen aikaan Suomessa ei vielä ollut sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Turkki julisti boikotoivansa Euroviisuja ja ilmoitti, ettei koko laulukilpailua näytetä Siegfridsin esityksen takia. Myös Kreikka valitti Suomen euroviisuesityksestä väittäen sen rikkovan EBU:n sääntöjä, joissa kielletään poliittiset kannanotot.

Samalla viikolla Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin suuri seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava mielenosoitus kansainvälisen homofobian vastaisen päivän kunniaksi. Ylen toimittaja Liisa Lehmus oli seuraamassa mielenosoitusta paikan päällä, missä tunnelma oli hänen sanojensa mukaan kireä – paikalla oli paljon myös vastamielenosoittajia.

Lehmuksen haastattelemien vanhoillisten ortodoksien mielestä homoseksuaaleilla ei pitäisi olla oikeuksia eikä heitä pitäisi olla olemassa ollenkaan. Eräs mies kommentoi myös Suomen euroviisuesitystä kutsuen sitä hulluksi ja täysin typeräksi. ”En halua, että lapseni ja sukulaiseni näkevät televisiossa Suomen tyhmän euroviisuvideon”, kommentoi yksi tuohtunut mielenosoittaja.

Ennen Euroviisuja kulki huhuja, että Suomen edustajaa olisi painostettu jättämään suukko pois esityksestä ja että mahdollista suudelmaa ei kuvattaisi mukaan lähetykseen. Krista Siegfrids vähät välitti arvostelijoista ja suuteli taustalaulajaansa sekä semifinaalissa että finaalissa. Molemmat ”kohahduttavat” suudelmat nähtiin suorassa televisiolähetyksessä. Mahtavaa!

Ongelmia lähetyksessä vai tulosten peukalointia?

Euroviisut ovat lähes alusta asti herättäneet epäilyksiä salaliitoista ja sopupelistä, ja kyllähän naapurimaat usein antavat toisilleen paljon pisteitä, mutta eihän siinä periaatteessa ole mitään väärää.

Vuoden 1963 Englannissa järjestetyt Euroviisut päättyivät kuitenkin viisuskandaaliin, joka nosti esiin mahdollisuuden ennalta päätetyistä pisteistä. Kun Norja oli antanut pisteensä, ilmoitti juontaja Katie Boyle, että pisteiden luvussa oli ollut jotain häikkää ja kehotti norjalaismiestä puhelinlinjan toisessa päässä toistamaan pisteet.

Mies kuitenkin pyysi, että asiaan palattaisiin uudelleen hetken kuluttua. Tuon pisteiden antamisen voit katsoa yllä olevalta videolta kohdasta 4:11 alkaen. Kun kaikkien muiden maiden antamat pisteet oli luettu, näytti siltä, että Sveitsi oli voittanut sen vuoden Euroviisut.

Mutta sitten otettiin uusi yhteys Norjaan (yllä oleva video kohdasta 6:32 alkaen), ja hupsista, pisteet olivat muuttuneet. Ensimmäisellä kerralla Norja antoi kolme pistettä Sveitsille ja kaksi pistettä Tanskalle, mutta uusissa tuloksissa Sveitsi sai vain yhden pisteen ja rakas naapurimaa Tanska neljä pistettä. (Tuolloin jokaisen maan tuomaristo antoi pisteitä yhdestä viiteen parhaiksi arvioimilleen kappaleille).

Virallisen tarinan mukaan Norjan pisteiden lukija oli itse sössinyt tulosliuskat, mutta monien epäilijöiden mukaan kyse oli sopupelistä. Uudelleen luettujen tulosten jälkeen Tanska nousi voittajaksi kukistaen Sveitsin vain yhdellä pisteellä. Videolla voi kuulla kansan kohahduksen, kun voittaja vaihtui. Inhimillinen erehdys vai sopupeliä – mitä sinä luulet?

Neilikkavallankumous Portugalissa

Vaikka Portugalin edustuskappale ei varsinaisesti vuoden 1974 Euroviisuissa saanut aikaan vallankumousta, toimi se lähtölaukauksena kapinallisille.

Diktaattori Marcelo Caetanon vastaiset kapinallisjoukot olivat ennalta suunnitelleet hallituksen kaatamisen alkavan tietystä merkistä, ja tuo merkki oli Paulo de Carvalhon E depois do adeus -kappale. Kyseinen laulu oli muutamia viikkoja aiemmin Brightonissa, Isossa-Britanniassa, järjestetyissä Euroviisuissa ollut Portugalin edustuskappale.

Ja suunnitelma piti: Radiokanava Emissores Associados de Lisboa täräytti laulun ulos huhtikuun 24. päivänä kello 22.50. Sillä hetkellä, kun tilanteeseen nimensä puolesta mainiosti sopivan E Depois do Adeus -kappaleen (suom. Ja hyvästien jälkeen) ensisäkeet lähtivät soimaan radiossa, tiesivät kapinalliset Neilikkavallankumouksen alkaneen ja sotilaat lähtivät hyökkäyksiin.

Vallankaappaus onnistui, Paulo de Carvalhon Euroviisut eivät – 17 osallistujamaan joukossa Portugali sijoittui 14:ksi.

Järjestikö diktaattori maansa Euroviisujen voittajaksi?

Vuonna 1968 Espanja oli jo valinnut viisuedustajakseen Joan Manuel Serratin kappaleella La La La, mutta mies vaati saada esittää sen omalla äidinkielellään, katalaanilla (yllä oleva video), mihin Francon Espanjassa ei tietenkään suostuttu.

Niinpä Serrat siirrettiin tylysti sivuun. Hän joutui lopulta lähtemään maanpakoon ja Euroviisuihin lähetettiin Massiel. Esiintyjä vaihtui, mutta kappale pysyi samana, vaikka se kisoissa sitten laulettiinkin espanjaksi.

Vaikka nuo Euroviisut järjestettiin yli 50 vuotta sitten, ovat ne edelleen salaliittoteoreetikkojen pähkäilyissä mukana. Keskiössä on nimenomaan Espanja, sillä maa vei kaikkien suureksi yllätykseksi ja jopa järkytykseksi voiton. Jo viikkojen ajan kaikille oli ollut lähes päivänselvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan edustuskappale Congratulations voittaisi. Esittäjänä oli sittemmin aateloitu Cliff Richard, joka oli kotimaassaan ja muualla Euroopassa suuri popidoli.

Ainoa jännitettävä asia Euroviisuihin lähdettäessä oli se, kuka tulisi toiseksi. No, Massiel vei lopulta voiton vain yhdellä pisteellä ennen Richardia.

Vilunkipeliä alettiin epäillä välittömästi, eivätkä spekulaatiot viisufanien keskuudessa ole loppuneet. Asiasta nousi suurempi kohu, kun espanjalaisen elokuvantekijän Montse Fernández Villan dokumentti 1968. Yo viví el mayo español (suom. 1968. Minä elin espanjalaisen toukokuun) julkaistiin 40-vuotta Lontoon Euroviisujen jälkeen.

Dokumentissa väitettiin, että vuoden 1968 Euroviisujen tulos oli peukaloitu. Väite perustui pitkälti Televisión Españolan eli Espanjan valtiollisen televisioyhtiön entisen toimittajan José María Íñigon lausuntoihin, joiden mukaan fasistijohtaja Francisco Franco olisi lahjonut puoli Eurooppaa antamaan pisteitä Espanjalle ja vaihtokauppana televisioyhtiöt saivat kylmää käteistä tai sitten Franco lupasi ostaa televisiosarjoja ja tehdä levytyssopimuksia tuntemattomille artisteille.

Íñigon mukaan lahjonta ja peukalointi olivat laajasti tiedossa, mutta kukaan ei välittänyt tai uskaltanut avata suutaan. Kaiken tarkoituksena oli palauttaa Espanjan kunnia ja loisto sekä antaa maan kolhuja saaneelle maineelle uutta kansainvälistä nostetta.

Ilmeisesti tappio kotikisoissa on jäänyt kaivelemaan toiseksi tullutta artistia itseäänkin: ”Olen elänyt tämän kakkossijan kanssa niin monta vuotta, että olisi mahtavaa, jos joku virallinen taho kääntäisi kelkkansa ja sanoisi: ’Cliff, sinä voitit sittenkin sen hemmetin jutun’”, kertoi Sir Cliff The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2008.

Ukraina ja Venäjä

Kaikki alkoi kevättalvella 2014, kun Venäjä miehitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Samana vuonna Kööpenhaminassa, Tanskassa, järjestetyissä Euroviisuissa tapahtui jotain ennenkuulumatonta: yleisö buuasi Venäjän edustajalle, Tolmachevy Sisters -duolle – 17-vuotiaille kaksostytöille. Sama toistui seuraavana vuonna Itävallan Wienissä, mutta silloin vahingosta viisastuneilla järjestäjillä oli ensimmäistä kertaa käytössään buuausäänten vaimentamisen mahdollistavaa tekniikkaa.

Vuoden 2016 Euroviisut järjestettiin Tukholman Globen-hallissa, eikä Venäjä ollut mielissään Ukrainan edustuskappaleesta. EBU:n mielestä Ukrainan ja Jamalan 1944-kappale oli vain historiallinen, mutta Venäjä piti sitä nykyhetkeen liittyvänä, poliittisena mielenilmauksena. Jamalan kappale kertoi hänen tataari-isoisoäidistään, joka oli Stalinin vainojen uhri Krimin niemimaalla toisen maailmansodan aikaan, mutta laulu istui myös sen hetkiseen tilanteeseen. Ja miten kävikään…

Ukraina voitti.

Kiovassa vuonna 2017 järjestetyssä Eurovision laulukilpailussa ei nähty Venäjän edustajaa. Yllättyneet käsi pystyyn! Venäjä oli kyllä lähettämässä edustajakseen Julija Samoilova, mutta Ukraina antoi naiselle porttikiellon. Syynä tähän oli se, että pari vuotta aiemmin Samoilova oli ollut esiintymässä Krimillä ja matkustanut sinne Venäjän kautta, mistä seurasi maahantulokielto Ukrainaan.

Vaikka EBU protestoi Ukrainan poliittista peliä, ei silloinen presidentti Petro Porošenko kumonnut päätöstä. Monet maat uhkailivat boikotilla ja julistivat vetäytyvänsä Kiovan kisoista, ellei Samoilovaa päästetä mukaan – näin ainakin huhuttiin. Lopulta ne olivat vain sanahelinää tai perättömiä juoruja.

Sen sijaan, että Venäjä olisi lähettänyt Kiovaan toisen edustajan, vetäytyi se Euroviisuista kokonaan ja Channel One -televisiokanava ilmoitti, että kilpailua ei sinä vuonna lähetetä itänaapurissamme ollenkaan.

Ja sitten tullaan kevääseen 2022.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ei kukaan halunnut osallistua Venäjän kanssa kilpailuun, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda eri kansallisuuksia yhteen musiikin avulla. EBU kuitenkin kiirehti tiedottamaan, että Ukraina ja Venäjä ovat molemmat tervetulleita, koska Euroviisut ei ole poliittinen tapahtuma.

Lopulta tuli ilmoitus, että Venäjä ei saa osallistua Italian Torinossa järjestettäviin Euroviisuihin. Päätös tuli kuitenkin vasta sen jälkeen, kun monet jäsenmaat – Suomi ja Yleisradio mukaan lukien – olivat ilmoittaneet jäävänsä pois kisoista, jos Venäjä otetaan mukaan. Sittemmin Venäjää ei Euroviisuissa ole nähty.

Varsin odotetusti Ukrainan edustaja Kalush Orchestra kappaleellaan Stefania voitti vuoden 2022 Euroviisut. Sodan vuoksi viisuja ei kuitenkaan järjestetty Ukrainassa, vaan vuonna 2023 isäntämaana toimi Yhdistynyt kuningaskunta ja viisut järjestettiin Liverpoolissa.

Jordania näytti Israelin edustajan sijaan kuvia kukista

Vuonna 1978 tapahtui jotain sellaista, mikä ei enää nykyään internet-aikana onnistuisi. Vaikka politikointi on Euroviisujen säännöissä ehdottomasti kielletty, on lavalla nähty monenlaisia kannanottoja – sekä hienovaraisia että äänekkäitä ja näkyviä.

Vuosi 1978 oli totaalinen pohjanoteeraus Israelin ja sen naapurimaan Jordanian suhteissa. Vaikka Jordania ei ole koskaan osallistunut Euroviisuihin, on maan kansallinen radio- ja televisioyhtiö JRTV näyttänyt laulukilpailun neljä kertaa; kaikki 1970-luvulla. Pariisissa järjestetty historian 22. Eurovision laulukilpailu oli viimeinen, joka Jordaniassa on esitetty suorana lähetyksenä.

JRTV ei suostunut näyttämään Israelin edustajan Izhar Cohen & The Alphabetan esittämää A-Ba-Ni-Bi -kappaletta, vaan esitteli tv-katsojille sen aikana kuvia kukista.

Sensuuri kävi kinkkiseksi, kun pisteitä alettiin julistaa. Israel sai nimittäin paljon ääniä, joten esiintyjiä kuvattiin moneen otteeseen. Kun alkoi olla selvää, että Israel tulee ottamaan historiansa ensimmäisen voiton, pisti JRTV lähetyksen tylysti poikki vedoten teknisiin ongelmiin. Jordanialaisille tarjoiltiin Euroviisujen huipentuman sijaan kuva kukkakimpusta.

Seuraavana päivänä JRTV ilmoitti Belgian voittaneen sen vuoden Euroviisut. Todellisuudessa Belgia sijoittui Israelin jälkeen toiseksi.

Voiko euroviisukappale vaikuttaa kotimaan politiikkaan? Sì?

Samaan aikaan, kun Portugalin kappale vuoden 1974 Euroviisuissa toimi lähtölaukauksena vallankumoukselle, ei Italian valtiollinen yleisradioyhtiö RAI näyttänyt koko laulukilpailua oman edustajansa vuoksi.

Gigliola Cinquetti oli valittu edustamaan maataan kappaleella Sì (suom. kyllä), mutta Italiassa laulu sensuroitiin kokonaan: sitä ei kuultu yli kuukauteen valtion omistamilla televisio- tai radiokanavilla. Italialaisten ei haluttu näkevän eikä kuulevan Cinquetin esittämää kappaletta, jossa ”sì” toistuu useaan otteeseen.

Italiassa oli suunnitteilla kansanäänestys avioeron laillistamisesta ja euroviisukappaleen uskottiin olevan propagandaa, jolla alitajuisesti yritettiin vaikuttaa äänestäjiin. Tällainen äänestäjien johdattelu nähtiin julkeana, joten vaikka kansanäänestyksen oli määrä tapahtua kuukausi Euroviisujen jälkeen, ei Italiassa haluttu ottaa riskejä.

Äänestykseen liittyi muutenkin hämmennystä, sillä kysymyksenasettelu oli erikoinen: Ei-äänellä kansalainen itseasiassa vahvisti hallinnon päätöksen avioeron laillistamisesta, kyllä-äänellä taas haluttiin avioero takaisin laittomaksi.

Cinquetti sijoittui Euroviisuissa toiseksi; edellään vain Ruotsi ja ABBA, joka räjäytti pankin Waterloolla. Cinquettista ja hänen kappaleestaan tuli suosittuja muualla Euroopassa ja laulu nousi monille listoille, mutta kotimaassaan se on yksi surkeimmin menestyneistä euroviisuista. Sensuurilla saattaa olla osuutta asiaan.

Niin, ja se Italian kansanäänestys: lähes 60 prosenttia äänestäjistä kannatti avioeron laillistamista, joten he olivat äänestäneet ”ei”. Tuskin Euroviisujen näyttäminen televisiossa olisi muuttanut äänestystulosta.

Suomen ”seksikohu” vuosimallia 1963

Ehkä kaikkien aikojen suomalainen euroviisuskandaali nähtiin vuonna 1963. Kansainvälisesti se ei ketään koskettanut, mutta Suomessa kuohutti aikoinaan kovastikin.

Koko Suomi halusi maansa edustuskappaleeksi Jorma Panulan säveltämän ja Sauvo Puhtilan eli Saukin sanoittaman Olen mikä olen -kappaleen, jota karsinnoissa esittivät Tamara Lund ja Laila Halme. Erityisesti Lundin versio oli monen suosikki.

Tuomaristo oli kuitenkin kansan ja asiantuntijoiden kanssa eri mieltä ja piti laulun sanoja liian seksikkäinä. Ei ollut lainkaan sopivaa, että kappale laulettiin eroottisella tyylillä ja sanoissa toistuu moneen otteeseen toteamus, että nainen ”käy vaihtelusta”. Järkyttävää… Tuomariston mielestä liian rohkeaa ja paheellisesta elämästä kertovaa sanoitusta ei uskallettu lähettää kansainväliseen kilpailuun.

Kansan tyrmistykseksi Olen mikä olen sijoittui vasta kolmanneksi ja Suomen edustuskappaleeksi valittiin Muistojeni laulu, jota olivat esittäneet Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Kaiken lisäksi tuomaristo päätti, että Euroviisuissa kappaleen tulee laulamaan Laila Halme eikä kumpikaan karsinnoissa esiintynyt laulaja.

Leppänen on vuosikymmeniä myöhemmin kertonut Iltalehdelle, että olisi mielellään lähtenyt edustamaan Suomea, mutta jostain syystä tuomaristo päätti toisin. ”Minulle ei ilmoitettu syytä”, muisteli Leppänen, mutta painotti, ettei ole kantanut asiasta kaunaa.

Suomi ja Muistojeni laulu sai Lontoossa järjestetyissä Euroviisuissa nolla pistettä ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Olen mikä olen -laulusta tuli taas tuli aikansa ehdoton iskelmäklassikko.

Lue myös:

• Mukana myös Rakkautta vain -elokuvan tähti: Tiesitkö, että nämä kuuluisuudet ovat osallistuneet Euroviisuihin?

• Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännoskappaleita

• Miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu?

Suomi on erikoisten urheilulajien luvattu maa, ja nyt otetaankin katsaus omituisimpiin lajeihin, joiden mestaruuksista Suomessa on mitelty.

Eukonkanto, saunominen ja suofutis ovat maailmanmestaruuskilpailuina varmasti kaikille tuttuja, mutta Listafriikki sukeltaa nyt hieman tuntemattomampien kisailujen pariin.

Suurin osa listan mittelöistä on kulkenut MM-statuksella, mutta mukaan mahtuu myös yksi SM-kilpailu – jota ei tokikaan yleisökadon vuoksi enää järjestetä. Sama pätee muutamaan muuhunkin kisaan, mutta nämä lajit kuuluvat outoudessaan ja koomisuudessaan tietenkin listalle ja ovat historiaa – ainakin hullujen suomalaisten kesälajien osalta!

Sääskentapon MM-kisat

Sääskentapon maailmanmestaruudesta miteltiin viimeisen kerran vuonna 1999, jonka jälkeen ne jouduttiin lopettamaan eettisistä syistä. Suurta yleisöä hyttysten listiminen ei kiinnostanut eikä kisalle ollut helppo saada sponsoreita. Luonnonsuojelijatkaan eivät olleet innoissaan.

Mutta läpi 1990-luvun Pelkosennimen Pyhätunturilla järjestettiin sääskentapon MM-kilpailut. Maailmanmestaruuden kolmesti voittanut Henri Pellonpää kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2015, että hyvältä sääskihenkilöltä vaaditaan kahta ominaisuutta: tarkkaa silmää ja hyvää hajuaistia. ”Hajuaisti auttaa siinä, että bongaa missä sääskiparvi kulloinkin liikkuu”, muistelee Pellonpää lämmöllä kisavuosia.

Sääskentapon maailmanennätyskin on edelleen Pellonpään nimissä: 25 hyttystä viidessä minuutissa. Näin talvipakkasilla hyttysen ininää voi vain kuvitella mielessään, mutta samalla voi ruveta valmistautumaan ensi kesään ja koittaa pistää epävirallisesti paremmaksi. Ihan missä tahansa päin Suomea tuollaisiin määriin ei pääse – onneksi.

Kesäpilkin MM-kisat

Vuodesta 2004 lähtien Pudasjärvessä, Pudasjärven kaupungissa, on järjestetty kesäpilkin maailmanmestaruuskilpailut. Koska miksipäs ei? Vaikka pilkkiminen mielletään talvilajiksi, onnistuu se siis kesälläkin! Vuonna 2026 kesäpilkin maailmanmestaruuksista mitellään heinäkuun loppupuolella.

Kesäpilkin maailmanmestaruuskilpailut ovat monipäiväinen tapahtuma, jossa osallistujia karsitaan hiljalleen pois ennen suurta finaalia.

Ja miten se pilkkiminen sitten onnistuu kesällä, kun jäätä ei tietenkään ole? No, pilkkijät ovat styroxista ja puusta valmistettujen lauttojen päällä. Lautat on ankkuroitu paikalleen ja jokaisessa lautassa on keskellä reikä. Pilkkiminen suoritetaan siis juuri samalla tavalla kuin talvisinkin, mutta aivan yhtä lämpimästi ei tarvitse pukeutua. Vaikka Suomen kesä toki onkin varsin arvaamaton.

Vessapaperin heiton SM-kisat

Tässä listan kohdassa mennään SM-kilpailuun, joka ei koskaan ehtinyt kehittyä mittelöksi maailmanmestaruudesta. Miksiköhän ei? Siis kysyn tosissaan, koska kaikesta mahdollisesta kisaillaan.

WC-rullan heittämisen suomenmestaruudesta kilpailtiin Kokemäellä vuosina 2007 ja 2008, mutta tapahtuma ei kerännyt tarpeeksi kiinnostusta tai yleisöä, joten kisat lopetettiin.

Vessapaperirullan heittämiselle ei oltu määritetty mitään tiettyä tyyliä, joten osallistujilla oli täysin vapaat kädet. Sotkua kisan jäljiltä ei tullut, sillä jokaisen heitettävän rullan ympärille pistettiin maalarinteippiä, jotta paperi ei päässyt leviämään pitkin yleisurheilukenttää.

Idea koko kisaan oli tullut keskustapuolueen silloiselta eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Timo Kallilta. Kalli oli keksinyt uuden kesälajin sen jälkeen, kun julkisuuteen tihkui tietoa silloisen pääministerin Matti Vanhasen ja kansanedustaja Merikukka Forsiuksen sekoilusta Forssan terveyskeskuksessa. Keväällä 2007 tapahtuneessa, vessapaperijupakaksi nimitetyssä, välikohtauksessa Forsius oli heittänyt WC-rullalla häntä ja Vanhasta häirinnyttä kansalaista.

Ehkä WC-rullan heiton SM-kisat olivat oman aikansa tuote ja toimivat ajankohtaisuutensa vuoksi vain tuolloin.

Rautakankikävelyn MM-kisat

Rautakankikävelyn MM-kilpailujen motto voisi hyvinkin olla: Kun sauvakävely ei riitä. Kepeiden sauvojen tilalla käytetään nimittäin 6,5 kilon painoisia rautakankia sekä omien ja kilpakumppaneiden varpaiden säästämiseksi 1,5 kilon turvasaappaita.

Mustialassa vuosituhannen alusta lähtien järjestettyjen rautakankikävelyn MM-kisojen säännöt ovat tarkoin määritetyt. Niin sanottu hiipiminen on kiellettyä eli polven on kävellessä ojennuttava ja toisen jalan pitää olla aina maassa. Kankia ei saa raahata eikä loikkimistaktiikka ole sallittu. Vastakkainen jalka ja käsi on oltava yhtäaikaa edessä tai takana, joten osallistujilta vaaditaan voiman ja hyvän kunnon lisäksi loistavaa rytmitajua. Jos kankia heiluttelee miten sattuu, on joukkueelle tiedossa niin sanottu stop and go -rangaistus.

Rautakankikävelyn MM-kilpailu käydään viestikisana 3-henkisin joukkuein. Käveltävä matka on 140 metriä, mikä voi kuulostaa lyhyeltä, mutta ei ole helppo nakki painavien rautakankien ja raskaiden saappaiden kanssa.

Järvisählyn MM-kisat

Kuka tahansa rantavedessä kävellyt tietää, että se on raskasta puuhaa. Mutta entä jos siinä pitää juosta tai pelata? Ehkä juuri rankkuuden vuoksi järvisählyottelun kesto on vain kaksi viiden minuutin erää.

Viimeksi järvisählyn MM-kisoja pelattiin vuonna 2018 Porin Yyterissä, joten puitteet olivat ainakin kunnossa. Nimeä ei kuitenkaan vaihdettu merisählyksi, sillä Tammelan Pyhäjärveltä alkunsa vuonna 2011 saaneissa mittelöissä haluttiin pitää kiinni perinteestä. Sittemmin – tai toistaiseksi – kisat ovat kuivuneet kokoon, sillä kiinnostus on ollut vähäistä kunnollisen tapahtuman järjestämiseksi.

Liian tosissaan järvisählyn pelaamiseen ei kannata suhtautua, sillä pallon kuljettaminen veden pinnalla ei onnistu aivan samalla tavalla kuin lattialla. Säännöt mukailevat salibandya ja peleissä käytetään tavallista salibandypalloa. Sillä erolla, että reikäisen pallon sisälle pannaan ilmapallo, jotta se kelluu.

Myös mailat ovat olleet tuunattuja ja järvisählyssä toimiikin paremmin hieman lyhyempi peliväline. Kuljettaminen on kuitenkin lähes mahdotonta ja laukominen toivotonta, joten järvisählyssä pärjää paremminkin tuurilla kuin taidolla.

Vaikka kiinnostusta kisoja kohtaan on tullut myös ulkomailta, ei kansainvälisiä joukkueita järvisählyareenoilla ole nähty, joten lajin maailmanmestarit ovat olleet järjestään suomalaisia. Sehän ei kuitenkaan vie mitään mestareilta pois: Maailman paras on maailman paras!

Ilmakitaransoiton MM-kisat

Make air, not war! Näin kuuluu Oulussa vuodesta 1996 järjestettyjen ilmakitaransoiton MM-kisojen iskulause. Kansainvälisesti kyseinen kilpailu on yksi parhaiten tunnetuista suomalaisista kesäkisoista. Ilmakitaransoiton MM-kisojen tarkoituksena on edistää maailmanrauhaa, sillä ilmakitaraa soittaessa ei voi pidellä asetta; logiikka on pettämätön. Kisäjärjestäjien mukaan kaikki maailman pahuudet katoaisivat, jos jokainen soittaisi ilmakitaraa.

Osallistujia saapuu vuosittain ympäri maailman ja kisa on noussut niin suosituksi, että monissa maissa järjestetään karsinnat siitä, kuka pääsee Oulun finaaliin. Kansainvälisyydestä kertoo paljon myös se, että voittaja on viime vuosina – tai vuosikymmeninä – tullut Suomen rajojen ulkopuolelta.

Titteli, maine ja kunnia palasivat kuitenkin kotimaahan viime vuonna, kun Aapo ”The Angus” Rautio kruunattiin ilmakitaransoiton maailmanmestariksi kesällä 2025. Sitä edellinen suomalaisvoitto oli vuodelta 2000.

Kehonrummutuksen MM-kisat

Jos ilmakitaran soittaminen on MM-laji, niin miksei myös kehonrummutus!? Maailman ensimmäiset kehonrummutuksen MM-kisat järjestettiin Turussa Tuomiokirkkotorilla aivan Aurajoen kupeessa vuonna 2015. Kilpailusta tuli pysyvä osa Turku Acoustic -tapahtumaa.

Kisaan on mahdollista osallistua yksin tai joukkueena, ja tyyli oli vapaa. Kisasuorituksen voi toteuttaa rummuttamalla omaa tai kaverin kehoa ja arvioinnissa kiinnitetään huomiota sekä erilaisiin ääniin että näyttävään lavashow’hun.

Puunhalauksen MM-kisat

Puiden halailu virkistää mieltä ja kehoa! Miksi siitä ei siis kisattaisi MM-näyttämöillä. Puunhalauksen MM-kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran Levillä elokuussa 2020 ja suuren suosion ansiosta siitä on tullut pysyvä tapahtuma. Kisat järjestävän HaliPuu-yrityksen Riitta Raekallio-Wunderinkin mukaan tavoitteena on tuoda iloa ja hauskuutta ihmisten elämään.

Koska ensimmäiset kisat järjestettiin varsin erikoisessa maailmantilanteessa, jossa matkustaminen oli hyvin rajoitettua, sai kisaan osallistua paikan päällä tai vaihtoehtoisesti etänä videoyhteyden tai valokuvan välityksellä, sillä myös kansainvälistä kiinnostusta on ollut paljon.

Kilpailussa kamppaillaan kolmessa eri osiossa. Ensimmäinen laji vaatii nopeutta: Kuka halaa minuutissa eniten puita. Toisessa lajissa keskitytään tunteeseen ja tuomarit arvioivat sitä, kuinka antaumuksella puuta halataan. Viimeinen laji on freestyle, jossa tyyli on nimensä mukaisesti vapaa. Parhaat pisteet ropisevat kaikkein luovimmasta tavasta halata puuta.

Pierun MM-kisat

Utajärvellä vuonna 2013 järjestetyt pieremisen MM-kilpailut olivat lajissaan kaikkien aikojen ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut. Ja tietenkin tapahtuma järjestettiin Suomessa!

Tapahtuman järjestäjä Seppo Kinnunen kertoi tuolloin YleX:n haastattelussa, että pierukieli on kansainvälinen kieli, jota ymmärtävät kaikki. Toki hän myönsi, että jokaiseen pieruhuumori ei iske. Toivottavasti tällaiset henkilöt ovat tajunneet pysyä pois kisapaikalta!

Säännöt olivat yksinkertaiset: Kisaajalla oli suoritukseen aikaa puoli minuuttia ja hänen tuli turauttaa pierunsa mikrofonilla ja desibelimittarilla varustettuun putkeen. Kilpailuasu oli vapaa, mutta pakollinen. Vähintään yhdet housut oli oltava päällä, sillä järjestäjätaho epäili, että joillakin peräpäästä voi tulla muutakin kuin ääntä. Turvallisuus ja hygienia edellä mentiin!

Seuraavan, ja toistaiseksi viimeisen, kerran viralliset pieremisen maailmanmestaruudesta miteltiin vuonna 2018. Tuolloin voittajaksi nousi venäläinen Vladislav Kraynov, 78,2 desibelin pierullaan.

Hankikusemisen MM-kisat

Jos joku tietää, onko hankikusemisen maailmanmestaruuskilpailuja koskaan saatu järjestettyä, niin kertokoot asiasta kommenttikentässä. Suunnitelmat olivat ainakin kovat talvella 2018–2019 ja tammikuulle suunniteltu tapahtuma sai kansainvälistäkin huomiota. Ja miksei olisi saanut. Ei aivan jokaisessa maailman kolkassa pääsee piirtämään pissaamalla kuvioita hankeen.

Seuran muutama vuosi sitten haastattelema kaarinalainen Teuvo Tuovinen kertoi idean lähteneen vitsistä, mutta yhtäkkiä Facebookin tapatumasivulla oli lähes 17 000 kiinnostunutta. ”Pakko pikkuhiljaa ryhtyä kikkailemaan niitä, kun osallistujia olisi sen verran paljon”, kertoo Tuovinen lokakuussa 2018 tehdyssä haastattelussa ja myöntää, ettei ollut vielä aloittanut mitään järjestelyjä.

Tuoviselle hankikusemisen MM-kilpailut toivat vain ajatuksen tasollakin mieleen lämpimiä muistoja: ”Pikkukersana tuli itsekin kustua hankeen kaikkia kivoja kuvia.”.

Mutta kuten sanottua, näiden MM-kisojen toteutumisesta meillä ei ole tietoa. Ja jos mittelö järjestettiin, niin oliko kisailijoille tarpeeksi luonnollista hankea vai jouduttiinko turvautumaan tykkilumeen.

Lue myös:

• Top 10 maailman oudoimmat urheilulajit
• 10 uskomatonta urheilufaktaa, jotka räjäyttävät tajuntasi
• Mistä tulee urheilutermi hattutemppu ja miten se liittyy kolmen maalin tekemiseen?
• Top 10 joukkueurheilun historian uskomattominta comebackia!
• Hauskat suomalaiset urheiluseurojen nimet: Alapäitä ja Korven korpia!

Kansainvälistä tanssin päivää vietetään aina huhtikuun 29. päivänä. Sen kunniaksi Listafriikki esittelee erilaisia tansseja ja niihin liittyviä mielenkiintoisia faktoja, koska joka päivä on hyvä päivä tanssia!

Vaikka tästä voi olla montaa mieltä, osaa jokainen ihminen tanssia sisäsyntyisesti. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva voi osoittaa merkkejä rytmin ymmärtämisestä. Ihmiset ovat myös tanssineet kauan, melko varmasti tanssiminen on alkanut samoihin aikoihin, kun ihmiset eli Homo-suku näki päivänvalon yli 2 miljoonaa vuotta sitten. Lähes kaikissa luolamaalauksissa on merkkejä seremoniallisista tansseista, joten tanssiminen on aina ollut hyvin merkittävä osa ihmisten arkea ja juhlaa. Tanssiminen myös yhdistää ihmisiä taustasta riippumatta!

Nyt tutustutaan tuttuihin ja hieman tuntemattomiin tansseihin; samalla listalla valssataan, flossataan, pistetään tikarilla rintaan ja taivutetaan sormia luonnottomiin asentoihin.

Baletti

Baletti juontaa juurensa vanhoihin hovitansseihin, joita esitettiin nimensä mukaisesti viihdykkeenä Euroopan – erityisesti Ranskan ja Italian – hoveissa.

Ensimmäinen kerronnallisen baletin esiaste esitettiin vuonna 1495 italialaisen ylhäisön hääjuhlissa. Jokainen erillinen tanssi kuvasi jotenkin juuri sillä hetkellä tarjoiltavaa ruokalajia ja ne yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi kreikkalaisen mytologian kautta. Ohjelmanumero oli niin suosittu, että baletista tuli monien häiden kohokohta.

Baletista ei kuitenkaan ehkä koskaan olisi tullut sitä, mitä se nykypäivänä on, ilman Katariina de’ Mediciä. Tämä italialaiseen Medicien mahtisukuun kuulunut ja kahdelle paaville sukua ollut 14-vuotias tyttö naitettiin vuonna 1533 samanikäiselle ranskalaispojalle, josta tuli myöhemmin kuningas Henrik II. Ranskaan muuttanut kuningatar Katariina ei kuitenkaan unohtanut entisen kotimaansa taiteita, ja varsinkin tanssi oli lähellä hänen sydäntään.

Katariinan lempipojan, Henrik III, noustua kuninkaaksi, järjestettiin hovissa häät: avioliittoon astuivat hallitsijan vaimon sisko Marguerite ja Joyeusen herttua Anne de Joyeuse. Katariina halusi miellyttää poikaansa, sillä de Joyeuse eli sulhanen oli mitä todennäköisimmin Henrikin rakastaja.

Niinpä kuningataräiti tilasi italialaiselta viulistilta Balthasar de Beaujoyeux’lta esityksen poikansa mielitietyn häihin ja tuo 5,5-tuntinen spektaakkeli Le Ballet Comique de la Reine tunnetaan maailman ensimmäisenä virallisena balettina.

Katariina lähetti esityksestä piirrettyjä kuvia hoveihin ympäri Eurooppaa, minkä jälkeen kaikki korvasivat italialaiset tanssimestarinsa ranskalaisilla ja yrittivät matkia esitystä. Kun Italiassa keskityttiin oopperaan ja Englannissa teatteriin, sai baletti kukoistaa Ranskassa. Sen takia baletin kieli on ranska.

Tiesitkö muuten, että rap-legenda Tupac Shakur oli nuorempana balettitanssija. Hän kävi Baltimoressa esittävään taiteeseen erikoistunutta koulua, jossa baletti oli yksi oppiaineista. Myöhemmin hän oli myös newyorkilaisen 127th Street Ensemble -teatteriryhmän jäsen, kunnes rap-musiikki ja siihen liittynyt Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden välinen kilpailu vei mukanaan – lopulta hautaan saakka.

Uprock – todellinen dance battle

Toiset laskevat uprockin osaksi breakdancea ja toisten mielestä noilla kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Samoilla New Yorkin kaduilla ne kuitenkin syntyivät 1960- ja 1970-luvulla.

Uprockissa kaksi tanssijaa matkii melko aggressiivisesti erilaisia tapoja taistella keskenään ja rytmin mukaan käytetään monia aseita; kuvaannollisesti. Nyrkit heiluvat ja ”aseita” pistooleista jousipyssyihin vedetään esiin, mutta toiseen ei kosketa.

Breakdancen kuulee monesti, virheellisesti, syntyneen väkivallattomana tapana ratkoa jengien välisiä kiistoja, mutta hyvin todennäköisesti sillä ei ole koskaan ollut mitään osaa jengisodissa.

Uprockin juuret taas ovat nimenomaan jengien välien selvittelyissä. Nokkamiehet kävivät ensin väkivallattoman uprock-battlen ja voittaja sai päättää, missä varsinainen tappelu käytäisiin.

Pienen porukan jutuksi jääneestä uprockista on omaksuttu muutamia tunnistettavia liikkeitä breakdanceen ja koko maailma pääsi näkemään niitä Pariisin olympialaisissa vuonna 2024. Se oli historiallinen hetki, sillä koskaan aiemmin mikään tanssilaji ei ole ollut mukana olympialaisissa. Los Angelesissa 2028 breakdance ei ole mukana, joten tanssit on tältä erää olympialaisissa nähty kisalajien osalta – katsomossa saa ja pitää tanssia sydämensä kyllyydestä!

Lue myös: 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista

Valssi

Listan vähiten eksoottinen tanssi on valssi. Vaikka ei osaisi mitään muuta tanssia, niin valssin askeleet luonnistuvat varmasti useimmilta. Suomalainen häävalssiperinne on pitänyt tämän alkuperältään keskieurooppalaisen kansantanssin suosiossa sekä opeteltavien tanssien kärkisijalla.

Ennen kuin sitä tanssittiin salongeissa ja kuninkaallisten loisteliaissa saleissa, kuului valssaaminen pääasiassa köyhempien luokkien juhlintaan. Ehkä juuri siksi valssiin suhtauduttiin vastustellen ja sitä pidettiin sivistymättömänä tanssina. Iso osansa oli myös sillä, että valssia tanssiva pari oli hyvin lähellä toisiaan tai jopa vartalot aivan yhdessä – se oli ennenkuulumatonta ja varsin sopimatonta.

Joissakin Euroopan maissa valssia oli sallittua tanssia vain 10 minuuttia kerrallaan, ja Englannissa valssi kiellettiin kokonaan 1700-luvulla, koska se oli liian irstas tanssilaji. Vain sopivalla etäisyydellä tanssittavat menuetit olivat Euroopan hoveissa hyväksyttyjä. Monet aateliset kuitenkin hipsivät yön pimeydessä palvelijoidensa illanviettoihin päästäkseen tanssimaan hävytöntä valssia.

Muutos vastarintaan alkoi vuonna 1815, Waterloon taistelun jälkeen, kun Napoleonia vastaan sotineet liittokunnat juhlivat Ranskan vallan kukistamista. Ilo oli ylimmillään, ja kun Wienin kongressissa Euroopan rajoja vedettiin uusiksi, oli aikaa myös tanssimiselle. Silloin kaikki ihastuivat paikalliseen, hurjasti pyörivään valssiin.

Myös Englannissa suhtautuminen alkoi muuttua 1800-luvulla, koska valssi oli erään merkittävän henkilön lempitanssi. Kuningatar Viktoria rakasti tanssimista eikä vieroksunut valssin läheistä tanssiasentoa. Ja kukas monarkkia olisi käynyt uhmaamaan!

Flossaus

Flossaus, shoottaus, sufflaus, savage… Ovatko nuo sanat tuttuja? Sosiaalisessa mediassa on levinnyt tanssiliikkeitä pitkään, mutta videopalvelu TikTok vei buumin koronavuosien aikanatäysin uudelle tasolle. Ja se on ainoastaan hyvä asia, sillä nämä tanssihaasteet ovat hauskoja eivätkä vahingoita ketään. Samaa ei voi sanoa kaikista somehaasteista: 10 järkyttävää sosiaalisen median aiheuttamaa kuolemaa.

Flossaus on varmasti tunnetuin sometanssi, eikä siltä ole voinut välttyä, jos vähänkin on pitänyt silmiään auki. Yhdysvaltalainen Russell Horning, joka sosiaalisessa mediassa tunnetaan nimellä The Backpack Kid, latasi vuonna 2016 Instagramiin videon, jossa hän esitteli kavereilleen tanssiliikkeitä ollessaan kirkon leirillä. Hän ajatteli, että videon näkee ehkä muutama kymmenen tuttua. Toisin kävi.

Monet kuuluisuudet jakoivat Horningin videota ja pian tämän Instagram-tilillä oli satojatuhansia seuraajia. Sitten tuli yhteydenotto laulaja Katy Perryltä, joka pyysi poikaa tanssimaan keikalleen Saturday Night Live -ohjelmaan. Ja sen esiintymisen jälkeen kaikki rupesivat flossaamaan!

Flossaus lisättiin Fortnite-videopeliin yhdeksi hahmojen tanssiliikkeeksi ja usko tai älä, niin Kotimaisten kielten keskuksen valinta kuukauden sanaksi huhtikuussa 2018 oli flossaus.

Horning tai oikeastaan hänen äitinsä haastoi vuonna 2018 Fortniten oikeuteen flossauksen varastamisesta, sillä heidän mukaansa peli oli rikkonut tekijänoikeuksia käyttämällä Horningin keksimää tanssia luvatta. Ilmeisesti Horning oli juuri rekisteröimässä flossausta omiin nimiinsä. Vuoden 2020 lopulla vääntöön saatiin jonkinlainen päätös, kun Yhdysvaltain tekijänoikeuksista vastaava virasto ilmoitti, että syytteelle ei ole pohjaa, koska flossaus ei täytä tanssin määritelmää vaan se on koreografia, jota ei voi kukaan omia.

On toki totta, että Horning teki flossauksesta kuuluisan, mutta ei hän sitä missään nimessä ole keksinyt, vaikka niin väittääkin. Yllä olevalla videolla yksi nuorista miehistä flossaa kohdassa 03:08 (paina play ja video alkaa muutamaa sekuntia aiemmin). Video on tehty vuonna 2012. Vielä tätäkin vanhempi on vuodelta 2011 peräisin oleva pätkä, jossa ilmiselvästi flossataan.

Oletko kokeillut? Flossaus ei ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää!

Nyt kun flossauksen ensimmäisestä maailmanvalloituksesta on kulunut vuosikymmenen verran, on se jälleen nousemassa suosioon. Ja sehän johtuu siitä, että vuonna 2026 pinnalla on kaikki se, mikä oli trendikästä vuonna 2016 – flossaus kuuluu tähän porukkaan.

Capoeira

Afrikasta kaapattiin miljoonia ihmisiä orjiksi 1500-luvulta alkaen ja suurin yksittäinen vastaanottajamaa noin 400 vuotta kestäneen orjakaupan aikana oli Brasilia.

Orjat olivat sokeriruokopelloilla tarkan valvonnan alla, mutta pitivät yllä kamppailutaitoja naamioiden ne tanssiksi. Kulttuureissa, joista ihmiset oli riistetty orjatyöhön, tanssin ja taistelun raja oli häilyvä, joten liikkeitä oli helppo treenata huvittelun varjolla.

Aina kun silmä vältti, otettiin tanssiin mukaan itsepuolustusliikkeitä ja lähitaistelua. Näin alkoi syntyä tanssi- ja kamppailulaji nimeltään capoeira. Koska orjilla ei saanut olla mitään kättä pidempää, oli capoeira ainoa tapa puolustaa itseään.

Aina silloin tällöin orjia pääsi pakenemaan, ja heitä palauttamaan komennetut metsästäjät alkoivat kertoa tarinoita ankarasta vastarinnasta ja tappavan tehokkaasta taistelumuodosta. Paenneet orjat alkoivat kerääntyä yhteen muodostaen pieniä kyliä, joita kutsuttiin nimellä Quilombos. Niihin muutti myös alkuperäisiä brasilialaisia sekä eurooppalaista syntyperää olevia ihmisiä, joita ei kiinnostanut elää katolisen kirkon sääntöjen mukaan. Capoeira – kamppailulaji, tanssi, musiikki – sai näin vaikutteita monista eri kulttuureista.

Kun orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888, pelkäsi hallitus, että entiset orjat yhdistäisivät voimansa ja käyttäisivät capoeiraa kapinoidessaan valtaapitäviä vastaan. Rikollisryhmittymät palkkasivat capoeiraa taitavia palkkamurhaajiksi ja henkivartijoiksi. Niinpä sen harjoittaminen kiellettiin vankilatuomion uhalla.

Perinnettä ei kuitenkaan missään nimessä hylätty, vaan kamppailulaji naamioitiin yhä enemmän tanssiksi ilman kontaktia. Capoeiraa esitettiin katseilta piilossa ja hiljalleen se alettiin nähdä kansantaiteena. Muutaman vuosikymmenen päästä kielto oli hylättävä.

Vuonna 1936 hallitus kutsui Manuel dos Reis Machadon, jota pidetään modernin capoeiran isänä, esiintymään presidentille. Paljon on tultu eteenpäin varsin lyhyessä ajassa, sillä nykyisin capoeira on Brasilian virallinen kansallislaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. Se on myös suosittu harrastus ympäri maailman.

Kumisaapastanssi

Etelä-Afrikassa apartheidin aikana voimassa olleiden, rotuerotteluun liittyvien lakien tärkein tehtävä oli pitää valkoihoiset vallassa. Esimerkiksi kaivoksilla johtajat olivat valkoisia ja työntekijät järjestään tummaihoisia. Ilman turvavarusteita tehty työ oli varsin vaarallista eikä työntekijöiden sallittu puhuvan keskenään.

Kaivoksissa oli paljon tulvia, mutta sen sijaan, että ongelmia olisi korjattu, päätettiin turvautua halvempaan ratkaisuun: työntekijöille hankittiin kumisaappaat, jotta nämä voivat jatkaa epäterveellisessä ympäristössä.

Puhumattomuus turhautti kaivosmiehiä, mutta kumisaappaat tarjosivat heille yllättävän kommunikointivälineen. He keksivät oman systeemin, kuin morsekoodin, jossa ääni luotiin saappaita läpsimällä ja erilaisilla taputuksilla. Hiljalleen viestinvälitys alkoi kehittyä tanssiksi, sillä kaivosten säännöissä ei kielletty tanssimista. Lisäksi se oli ainoa valonpilkahdus surkeissa työolosuhteissa ja alistetussa asemassa.

Kaivosten johtajat eivät ensin katsoneet tanssimista hyvällä, mutta koska se vaikuttikin nostavan työmoraalia eivätkä he voineet asialle mitään, annettiin huvin jatkua. Heillä ei ollut aavistustakaan, että toisinaan musisoinnilla kritisoitiin olosuhteita.

Koska kaivoksille tuli työntekijöitä ympäri Etelä-Afrikkaa ja muualtakin Afrikan mantereelta, lisäsivät kaikki palasen omaa kulttuuriaan tanssiin. Vaikka heimoasujen käyttö oli myös kiellettyä, siirtyivät perinteet uuteen, yhteiseen tanssiin.

Kumisaapastanssia tanssivat kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja nykyisin sitä opetetaan ympäri maailman!

Dutty Wine – kuoleman tanssi!?

Jamaikalaisilla klubeilla syntynyt Dutty Wine on varsinkin nuorten naisten suosiossa: siinä heilutellaan polvia, pyöritetään lantiota ja – mikä tärkeintä – päätä. Nimenomaan ankara pään pyörittäminen on aiheuttanut yleistä pahennusta ja huolta.

Joidenkin lääkäreiden mukaan tanssi voi olla hengenvaarallinen niillekin, jotka ovat sitä pitkään harjoitelleet ja totuttaneet kehonsa liikkeisiin. Lääkärit varoittavat nimenomaan niskaan ja selkään kohdistuvasta repivästä liikkeestä, joka saattaa aiheuttaa lihas- ja nivelvaurioita. Muun muassa yhdysvaltalainen ortopedi Paul Wright on sanonut, että liikkeet voivat johtaa jopa halvaantumiseen.

Kun Tony Matterhorn, jamaikalainen DJ, teki vuonna 2006 Dutty Wine -nimisen kappaleen, jonka musiikkivideon koreografiaa ei varmaankaan tarvi arvailla, lähti tanssin suosio räjähdysmäiseen nousuun ympäri maailman. Sitten kun vielä Beyoncé otti Dutty Winen osaksi esiintymistään, ei sille löytynyt pysäyttäjää.

Kohu tanssin ympärillä alkoi todenteolla, kun eräs jamaikalainen teinityttö kuoli Dutty Wine -kilpailussa, vaikka ei tiedetä, oliko kuoleman ja tanssimisen välillä mitään yhteyttä. Melkein mikä tahansa liikunta voi kai olla vaarallista, jos sitä tekee osaamatta ja varsinkin lämmittelemättä; tätä ovat alleviivanneet myös monet Dutty Wine -ohjaajat.

Miksi metallimusiikin ystäviä ei ole jatkuvasti sairaalassa rajun moshauksen jälkeen? Voisiko kyse olla vain siitä, että kaikkea uutta täytyy vastustaa – olihan valssikin joskus kielletty…

Apsaroiden tanssi

Kambodžalainen khmerien klassinen baletti, apsaroiden tanssi, juontaa juurensa 600-luvulle. Nykyaikainen tanssi perustuu pitkälti tuolta ajalta oleviin veistoksiin ja seinäkaiverruksiin, joita on löytynyt vanhoista temppeliraunioista.

Kun yksi Kaakkois-Aasian suosituimmista turistikohteista, Angkor Watin temppelialue, eli kukoistuskauttaan 1100-luvulla, esiintyi siellä tuhansia apsara-tanssijoita. Hillityllä liikkumisellaan ja luonnonlait rikkovilla käsiliikkeillään he viihdyttivät kuninkaita ja heidän vieraitaan. Tämä on kaikki ikuistettu Angkor Watin temppeleiden seiniin.

Tanssi perustuu apsaroihin eli henkiolentoihin, jotka syntyivät maitomerestä tanssimaan jumalille ja hypnotisoimaan kuolevaisia lumoavilla liikkeillään. Apsaroiden tanssissa on elementtejä sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden mytologioista, ja vaikka se voi muistuttaa klassista thai-tanssia, ei kyse ole lainkaan samasta asiasta. Molemmat toki on aikoinaan luotu intialaisten hovitanssien pohjalta.

Ainutlaatuisessa apsaroiden tanssissa esiintyjät liikkuvat pehmeästi vieno hymy huulillaan ja tärkeässä osassa ovat yli 1500 erilaista kädenliikettä, joita lapset – tytöt ja pojat – alkavat harjoitella taaperoiässä. Liikkeillä voidaan kertoa kokonaisia tarinoita ja niiden vivahde-erot on opeteltava tarkasti, etteivät kertomukset muutu. Lasten sormia (ja raajoja ylipäätään) ruvetaan taivuttelemaan jo vauvana, sillä nivelten on käännyttävä yli ja sormet on saatava avustettuina taipumaan vasten kämmenselkää – myöhemmällä iällä prosessi on lähes mahdoton.

Apsaroiden tanssi oli vaarassa kadota Pol Potin johtamien punakhmerien toteuttaman kansamurhan vuoksi, sillä suurin osa perinteistä tanssia osaavista teloitettiin 1970-luvulla. Tanssi ja siihen liittyvät perinteet yritettiin systemaattisesti hävittää, mutta onneksi muutamat eloonjääneet saivat pidettyä kulttuurinsa voimissa.

Apsaroiden tanssin elpymiseen vaikutti myös suuresti hirmuhallinnon aikaan maanpaossa ollut prinsessa Buppha Devi. Kuninkaan tytär oli ennen kansanmurhaa Kamdobžan kuninkaallisen baletin päätanssija, ja myöhemmin hän nousi maansa kulttuuriministeriksi: apsaroiden tanssin tulevaisuus näytti valoisammalta ja se on lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Barong-tanssi

Indonesiaan kuuluvalla Balilla tanssitaan ikivanhaa kerronnallista Barong-tanssia, jolla kuvataan hyvän ja pahan välistä kamppailua. Barong on hyvien henkien kuningas, kuin kansan suojelusenkeli, jonka ulkomuoto vaihtelee alueesta riippuen – perinteisesti se on kuitenkin leijona. Noitamainen Rangda on Barongin vihollinen ja pahuuden ilmentymä.

Tarinan ja tanssin kohokohdassa miestanssijat joutuvat Rangdan mustan magian valtaan. Rangda noituu heidät tekemään itsemurhan ja transsissa olevat tanssijat iskevät itseään kris-tikareilla rintaan. Barong rientää kuitenkin pelastamaan ja lähettää suojeluloitsun, joka säästää itseään puukottavat tanssijat vahingoittumiselta. Tanssi huipentuu Barongin ja Rangdan, hyvän ja pahan, viimeiseen taisteluun, jonka Barong aina lopulta voittaa.

Tanssijat pääsevät seremonian aikana transsitilaan, ja usein sivustaseuraajatkin vaipuvat jonkinlaiseen hysteriaan: valtoimenaan itkeviä naisia joudutaan kantaa sivummalle rauhoittumaan.

Tikarien pistot aiheuttavat hyvin harvoin vammoja, vaikka miehet iskevät niiden teräviä kärkiä rintaansa sellaisella voimalla, että terät välillä taipuvat. Balilaisten mukaan kyse on siitä, että Barong suojelee kansaa. Järkevää syytä sille, että edes iho ei rikkoudu, ei ole löydetty. Joskus hyvät loitsut eivät kuitenkaan toimi, sillä vuonna 2017 eräs 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon iskettyään oman tikarinsa syvälle rintaansa – hän ei toki transsitilassaan sitä edes itse huomannut tai tuntenut.

Vuonna 2021 kävi vielä huonommin, kun Rangda-noidan asussa esityksessä mukana ollut 16-vuotias poika sai iskun toisen tanssijan tikarista, joka painui kohtalokkaasti sydämeen. Kuolemantapauksen vuoksi seremoniaa päätettiin muuttaa siten, että pyhimpiin rooleihin ei enää hyväksytä alaikäisiä ja kokemattomia tanssijoita.

Pyörivät dervissit

Samoin kuin apsaroiden tanssi, myös turkkilainen dervissien sema-seremonia kuuluu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Dervissien tanssia on varmasti moni nähnyt ainakin televisiossa: valkoisiin asuihin pukeutuneet miehet pyörivät vinhasti paikallaan kädet ylös kohotettuina.

Suufilainen Mevlevi-veljeskunta perustettiin 1200-luvulla Turkin Konyassa, joka on edelleen paras matkakohde, jos haluaa päästä ihailemaan dervissien tanssia. Tanssi, asut ja musiikki yhdistyvät seremoniaksi, joka symboloi ihmisen henkistä kasvua kohti täydellisyyttä.

Dervissien tanssissa toinen käsi on kohotettuna ylöspäin ja sillä kerätään jumalalta siunauksia, ja alaspäin suunnatulla kädellä jaetaan nämä siunaukset maan päälle. Dervissit pyörivät toisen jalan varassa vastapäivään eli samaan suuntaan kuin Maa ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa.

Dervissin asuun kuuluu valkoinen kaapu, joka edustaa hänen oman egonsa käärinliinaa, sekä kamelinkarvahattu, joka kuvastaa oman egon hautakiveä. Tanssi voi kestää jopa kaksi tuntia, jonka aikana pyörähdysten tahti pysyy hyvin saman: 30-40 pyörähdystä minuutissa. Siinä saakin olla varuillaan, ettei mene pää pyörälle; varsinkin kun aina ennen seremoniaa dervissit paastoavat monta tuntia.

Nykyisin pyöriminen on enemmänkin kääntymistä, mutta seremonian alkuaikoina transsinomaisessa tilassa pyörivät dervissit ponkivat vain toisella jalalla vauhtia kierroksiin. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö modernilla tyylillä pitäisi jo muutaman käännöksen jälkeen mennä pitkin seiniä.

Lue myös:

• 10 brutaalia perinnettä, joita ei uskoisi enää nykypäivänä harjoitettavan
• Bestmanin tehtävä oli auttaa kaveriaan varastamaan mieleinen morsian – 10 hääperinteiden omituista alkuperää

Tietyt rakastetut leffaroolit ovat kuin tehtyjä esittäjilleen. On vaikea kuvitella näyttelijäksi joku muu kuin se, joka valkokankaalla on nähty. Tämän listan tapauksissa se on kuitenkin ollut hyvin lähellä.

Listalla mainitut elokvuat olisivat varmasti olleet hyvin erilaisia, jos nämä kymmenen näyttelijää olisivat syystä tai toisesta jääneetkin tekemään sovittua tai heille kaavailtua leffaroolia. Minkälainen olisi ollut esimerkiksi Sean Conneryn esittämä Gandalf-velho tai Sylvester Stallone Beverly Hillsin kyttänä Eddie Murphyn sijaan?

Listafriikki otti tiukan seulan tälle listalle, sillä mukaan ei päässyt kukaan, joka on käynyt vain koe-esiintymisessä jotain roolia varten tai hylännyt sen suoralta kädeltä tarjouksen jälkeen.

Tässä siis kymmenen leffaroolia, jotka olivat äärimmäisen lähellä mennä aivan jollekin muulle kuin sille, joka teki hahmosta unohtumattoman. Osaa näistä on lähes mahdoton edes kuvitella!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset ikoniset leffaroolit, joihin kaavailtiin aivan jotain muuta näyttelijää, voit lukea tästä:

O. J. Simpson oli liian viaton terminaattoriksi: 10 ikonista elokuvaroolia, jotka melkein menivät jollekin muulle – osa 1

Kuvittele Sean Connery Gandalfina

Taru Sormusten Herrasta -trilogian yksi suurimmista ja pidetyimmistä hahmoista on Gandalf. Ian McKellen on roolissa loistava. Sitä mieltä oli myös jo edesmennyt Sean Connery, jolle velhon hattu oli aikoinaan tarkoitus asettaa.

Ohjaaja Peter Jackson halusi Conneryn kovasti mukaan, ja tälle tarjottiin tähtitieteellisen palkan lisäksi 15 prosentin osuutta elokuvan lipputuloista, mutta näyttelijä ei ottanut roolia vastaan.

Syystä että?

Hän ei ymmärtänyt käsikirjoitusta.

Connery on haastattelussa sanonut lukeneensa leffaroolia varten J. R. R. Tolkienin samannimisen kirjan, käyneensä elokuvakäsikirjoitusta läpi yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ei silti saanut siitä koppia. Mies on katsonut myöhemmin myös elokuvatrilogian, mutta sekään ei auttanut tarinan avautumisessa. Kaiken kunnian hän kuitenkin antoi roolin napanneelle McKellenille, jonka roolisuoritusta hän kehui ylistäen.

Itsepäinen Stallone. Onneksi.

Vuoden 1984 Beverly Hills kyttä -toimintakomedian Axel Foley on yhtä kuin Eddie Murphy; siitä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä. Tuo legendaarinen leffarooli päätyi Murphylle kuitenkin vain hieman reilu viikko ennen kuvausten alkamispäivää.

Foleyta esittämään oli nimittäin jo palkattu Sylvester Stallone. Rockyna ja Rambona tunnetuksi tullut Stallone ei ollut täysin tyytyväinen Daniel Petrie Jr:in tekemään käsikirjoitukseen ja alkoi omakätisesti muuttaa sitä mieleisekseen. Komedia väheni ja veriset toimintakohtaukset lisääntyivät.

Tuotantotiimi ei ollut innoissaan muutoksista, sillä elokuvan luonne olisi muuttunut kokonaan, ja Stallonen omakin agentti aneli tätä antamaan periksi ja tekemään roolin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Stallonelle se ei passannut, ja toisaalta filmistudio ei suostunut Stallonen versioon, joka olisi kaiken lisäksi ylittänyt budjetin roimasti.

Murphy palkattiin Stallonen korvaajaksi vain pari päivää sopimuksen purkamisen jälkeen. Mitä olisikaan Axel Foley ilman Murphyn naurua!?

Pitkävihainen Charlize Theron

Vaikka Charlize Theron on nykyisin menestynyt Oscar-palkittu näyttelijä, oli hän vielä 1990-luvun lopulla nouseva tähti. Hän oli lähellä saada todellisen läpilyöntinsä musikaalielokuva Chicagossa, johon hänet oli palkattu päärooliin esittämään Roxie Hartia.

Theron oli valmistautunut rooliinsa pitkään ja olisi balettitaustansa ansiosta sopinut loistavasti kyseiseen elokuvaan. Tuotanto ajautui kuitenkin ongelmiin, ja alkuperäinen Theronin rooliin valinnut ohjaaja lähti kävelemään ennen kuin kuvaukset olivat päässeet alkamaan.

Jostain syystä uusi ohjaaja Rob Marshall ei ollut Theroniin mieltynyt, vaan päätti antaa tälle potkut. Roxie Hartia esitti Oscar-ehdokkuuden arvoisesti vuonna 2002 ilmestyneessä Chicagossa Renée Zellweger.

Theron on vielä aivan viime vuosinakin kertonut, miten kyseiset potkut kiukuttavat ja harmittavat häntä edelleen.

Täydellinen win-win-tilanne

Vuonna 2012 huippusuosion saanut Unelmien pelikirja on upea elokuva, eikä vähiten kahden päänäyttelijän kemian ansiosta. Bradley Cooperin ja Jennifer Lawrencen yhteistyö vain yksinkertaisesti toimii.

Ohjaaja David O. Russellilla kävi useiden näyttelijöiden kanssa keskusteluja miespääosasta ja muun muassa Vince Vaughn ja Mark Wahlberg olivat vahvoja ehdokkaita. Aikataulullisista syistä kumpikaan ei voinut ottaa työtä vastaan ja Russell päätyi palkkaamaan Cooperin.

Cooperin vastanäyttelijäksi oli jo valittu Anne Hathaway, joka kuitenkin vetäytyi projektista aikatauluongelmiin vedoten hänkin. Myöhemmin on selvinnyt, että Hathawaylla ja Russellilla oli ”liian vahvoja näkemyseroja” roolihahmoon liittyen, mikä varmasti vauhditti yhteistyön loppumista lyhyeen.

Tuontantoyhtiö oli kauhuissaan: Miten he pystyisivät ikinä korvaamaan Anne Hathawayn?

No, helposti näköjään. Jennifer Lawrence nappasi roolin itselleen ja pokkasi siitä myöhemmin parhaan naispääosan Oscarin. Hathaway sai samassa tilaisuudessa parhaan naissivuosan palkinnon roolistaan Les Miserables -musikaalissa. Siinä kohtaa pystyi oikeasti sanomaan, että kaikki voittivat.

Lennosta vaihtunut Marty McFly

Paluu tulevaisuuteen -elokuvasarjan ensimmäinen osa ilmestyi elokuvateattereihin heinäkuussa 1985, ja sen kuvaukset oli aloitettu edellisen vuoden syksynä.

Michael J. Fox oli kiinnitetty päähenkilön rooliin, mutta Perhe on paras -televisiosarjan kuvaukset menivät niin pahasti päällekkäin, että hän jättäytyi pois.

Korvaajaksi löytyi Eric Stoltz. Muutaman kuukauden työskentelyn ja kuvausten jälkeen ohjaaja Robert Zemeckis totesi kuitenkin, että valinta oli ollut väärä: Stoltz ei oppinut skeittaamaan luontevasti eikä kyennyt, yrityksistä huolimatta, ilmentämään elokuvan ja Marty McFlyn hahmon vaatimaa tiettyä koomisuutta. Onneksi Stoltz oli myös itse sitä mieltä, että oli väärä henkilö kyseiseen rooliin.

Michael J. Foxin kalenterissa oli vihdoin vuoden vaihteen jälkeen tilaa, joten vaikka kohtausten uudelleen kuvaaminen tuli maksamaan muutaman miljoonan lisää, päätettiin päänäyttelijä pistää vaihtoon.

Tarkkasilmäiset voivat bongata Stoltzin muutamista kohtauksista, jotka elokuvaan päätettiin jättää. Eräässä takaa-ajokohtauksessa Marty McFlyn vaatetus muuttuu kuvasta toiseen ja hän on parissa otoksessa hieman pidempi. Silloin on kyse Stoltzista.

Lue myös:

• Stallone halusi Rockyn menehtyvän – 10 näyttelijää, jotka vaativat roolihahmonsa kuolemaa
• 10 julkkismyyttiä, jotka pysyvät sinnikkäästi pinnalla
• 10 näyttelijää, jotka ovat inhonneet ikonisia roolejaan, eivätkä ole salanneet mielipidettään – osa 1
• Leffatriviaa: 10 nippelitietoa elokuvista

Tietyt rakastetut elokuvaroolit ovat kuin tehtyjä esittäjilleen. On vaikea kuvitella näyttelijäksi joku muu kuin se, joka valkokankaalla on nähty. Listan tapauksissa se on kuitenkin ollut hyvin lähellä.

Elokuvista olisi varmasti tullut hyvin erilaisia, jos nämä kymmenen näyttelijää olisivat syystä tai toisesta jääneetkin tekemään sovittua tai heille kaavailtua elokuvaroolia. Minkälainen olisi ollut esimerkiksi O. J. Simpsonin terminaattori tai Natalie Portmann Romeon rakastettuna Juliana Claire Danesin sijaan?

Listafriikki otti tiukan seulan tälle listalle, sillä mukaan ei päässyt kukaan, joka on käynyt vain koe-esiintymisessä jotain roolia varten tai hylännyt sen suoralta kädeltä tarjouksen jälkeen.

Tässä siis kymmenen elokuvaroolia, jotka olivat äärimmäisen lähellä mennä aivan jollekin muulle kuin sille, joka teki hahmosta unohtumattoman. Osaa näistä on lähes mahdoton edes kuvitella!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset jännittävät roolitusvaihtoehdot ovat luvassa huomenna.

Liian viaton O. J. Simpson

Vuoden 1984 scifi-klassikko Terminator nosti kehonrakentajana menestyneen Arnold Schwarzeneggerin toimintaelokuvien tähtikaartiin, mutta jos tuotantoyhtiö Orion Picturesin omistaja Mike Medavoy olisi saanut päättää, olisi kyborgin rooli mennyt aivan eri osoitteeseen. Studio halusi terminaattoriksi amerikkalaisen jalkapallon supertähden O. J. Simpsonin.

Ohjaaja James Cameron ja tuottaja Gale Anne Hurd eivät voineet uskoa pyyntöä todeksi. Cameron ei alkuunkaan lämmennyt ajatukselle, vaikka Simpson atleettisuutensa vuoksi olisi rooliin sopinutkin.

Simpsonissa oli vain yksi ongelma: kaikki rakastivat häntä. Mies oli hassu, jopa vähän hölmö, erittäin miellyttävä ja aivan liian viattoman oloinen esittääkseen vakuuttavasti tappajaa. Cameron ei myöskään ollut innostunut ajatuksesta, että hänen elokuvassaan tummaihoinen mies jahtaisi veitsen kanssa valkoista naista.

Voi sitä ironian määrää.

Kymmenen vuotta myöhemmin O. J. Simpson oli oikeudessa syytettynä entisen vaimonsa Nicole Brownin ja tämän ystävän Ron Goldmanin puukotusmurhista. Simpson todettiin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä syyttömäksi, mutta myöhemmin siviilioikeus katsoi hänet ”vastuulliseksi kuolemiin” ja määräsi hänet maksamaan uhrien omaisille yli 33 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia.

Grease ilman Travoltaa

Vuonna 1978 ensi-iltansa saanut romanttinen komedia Grease toi valkokankaalle yhden kuuluisimmista pareista: Dannyn ja Sandyn. Nuori pariskunta olisi voinut olla kuitenkin hyvin erinäköinen, jos alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut.

Onnen päivät -televisiosarjassa Arthur Fonzarellia esittänyt Henry Winkler oli jo valittu Danny Zukon rooliin, sillä ”Fonzie” oli valmiiksi kuin ilmetty Greasen hahmo. Siinä piili kuitenkin myös se suurin ongelma: vaikka Winkler oli vähäisestä laulukokemuksestaan huolimatta etsiskellyt sopivaa musikaalia, pelkäsi hän tulevansa tunnetuksi vain yhdenlaisen roolin esittäjänä. Niinpä hän jättäytyi projektista pois viime hetkellä.

Kuvaan astui John Travolta, joka oli jo aiemmin työskennellyt tuottaja Robert Stigwoodin kanssa Saturday Night Fever -elokuvassa. Naispääosa oli myös edelleen auki ja siihen oli tarjolla isoja tähtiä Carrie Fisheristä lähtien, mutta Travoltalla oli vastanäyttelijä jo mielessään; hän ehdotti tuotannolle Olivia Newton-Johnia, australialaista countrylaulajaa. Newton-John oli ensin itsekin vastahakoinen, mutta ilmeisesti Travolta on lahjakas suostuttelija, sillä lopulta Danny sai Sandykseen juuri sen kenet halusikin.

Liian nuori Juliaksi

Vuonna 1996 julkaistun Romeo ja Julia -elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Baz Luhrmann valitsi naispääosaan alunperin Natalie Portmanin. Ei kuulosta ollenkaan pahalta, ja itse asiassa Leonardo DiCaprio ja Portman olisivat varmasti olleet oikein toimiva pari traagisessa rakkaustarinassa.

Portman oli jo palkattu, mutta harjoituksissa kohdattiin ikävä ongelma. Ensinnäkin lapsenkasvoinen Portman sai 21-vuotiaan DiCaprion näyttämään paljon vanhemmalta kuin oli tarkoitus. Ja toiseksi, Portmann oli vasta 14-vuotias, kun kuvaukset alkoivat. Romanttiset kohtaukset näyttivät lapsen hyväksikäytöltä, mikä ei tietenkään ollut se mielikuva, joka katsojille haluttiin antaa.

Joten Portman sai suureksi harmikseen luvan lähteä ja Juliaksi valikoitui muutaman vuoden vanhempi Claire Danes. Jälkeenpäin voidaan sanoa, elokuvarooli ei olisi osuvammalle näyttelijälle mennä!

Aamiainen Tiffanylla oli kirjoitettu Marilyn Monroelle

Aamiainen Tiffanylla -elokuva ja Audrey Hepburn – mikä täydellinen pari! Niin ei ollut kuitenkaan alunperin tarkoitettu.

Sekä Marilyn Monroe että Audrey Hepburn olivat 1950-luvun halutuimpia tähtiä, ja näyttelijät olivat ehdolla moniin samoihin rooleihin. Vuonna 1961 ensi-iltansa saaneen Aamiainen Tiffanylla -elokuvan Holly Golightly ei ollut poikkeus.

Elokuva perustuu Truman Capoten samannimiseen novelliin, ja kirjailija itseasiassa loi Golightlyn hahmon vaaleatukkainen Marilyn Monroe mielessään. Kun Capote myi kirjansa elokuvaoikeudet Paramount Studios -elokuvayhtiölle, ilmaisi hän selvästi, kenet haluaisi päänäyttelijäksi. Elokuvakäsikirjoitus räätälöitiin pyyntöä kunnioittaen Monroe mielessä, mutta näyttelijän leirissä oltiin eri mieltä.

Monroen opettaja Lee Strasberg oli vahvasti roolia vastaan, sillä hänen mielestään ”ilotyttömäisen Golightlyn esittäminen ei sopisi naisen imagoon”. Niinpä Monroe torjui tarjouksen.

Kun Paramount palkkasi rooliin Hepburnin, oli kirjailija Capote suunniltaan ja tunsi ”Paramountin pettäneen hänet kaikilla mahdollisilla tavoilla”.

Oma-aloitteinen Ryan Gosling

Ei ole olemassa kovinkaan montaa ammattia, joissa voi saada laillisesti potkut ulkonäkönsä vuoksi. Näyttelijänä niin voi kuitenkin käydä.

Sen sai tuta nahoissaan maailman seksikkäimmäksi mieheksi tituleerattu Ryan Gosling vuonna 2007, kun hän oli kuukausien ajan valmistautunut Oma taivas -elokuvan surevan isän rooliin.

Gosling kertoi jääneensä pois juuri ennen kuvausten alkua, koska ei ollut kokenut 26-vuotiaana soveltuvansa huomattavasti vanhemman henkilön rooliin. Vasta myöhemmin hän on paljastanut oikean syyn lähtöönsä.

Kysymättä ohjaaja Peter Jacksonin mielipidettä, Gosling oli oma-aloitteisesti lihottanut itseään lähes 30 kiloa juomalla janoonsa sulatettua jäätelöä. Hänen ajatuksissaan roolihahmo oli tukeva, mutta Jackson oli eri mieltä. Kasvatetun parran sai ajettua pois, mutta kovalla työllä hankittujen lisäkilojen pudottaminen ei muutamassa viikossa olisi onnistunut, joten Gosling sai potkut.

Rooliin palkattiin lopulta Mark Wahlberg ja Gosling jäi rannalle ruikuttamaan, omien sanojensa mukaan ”lihavana ja työttömänä”.

Lue myös:

• Stallone halusi Rockyn menehtyvän – 10 näyttelijää, jotka vaativat roolihahmonsa kuolemaa
• 10 julkkismyyttiä, jotka pysyvät sinnikkäästi pinnalla
• 10 näyttelijää, jotka ovat inhonneet ikonisia roolejaan, eivätkä ole salanneet mielipidettään – osa 1
• Leffatriviaa: 10 nippelitietoa elokuvista

Näyttelijän työ on hurjan paljon muutakin kuin vain vuorosanojen opettelua. Tämän listan näyttelijät ovat vieneet itsensä äärirajoille päästäkseen roolihahmoonsa sisälle.

Elokuvarooleihin valmistautuminen kestää useita kuukausia, mutta joskus tuotannon tai näyttelijän itselleen asettamat vaatimukset roolihahmoon astumisesta ovat hulluuden rajamailla. Oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä valmistautumisesta.

Listafriikki esittelee joukon palkittuja näyttelijöitä, jotka uppoutuivat roolihahmoihinsa järjellisyyden rajoja hipoen.

Christian Bale

Christian Bale on tunnettu siitä, että hän pystyy viemään kroppansa ääripäästä toiseen, jos rooli niin vaatii.

Vuoden 2004 The Machinist -elokuvassa Bale esittää unettomuudesta kärsivää Trevor Reznikiä, jonka ihon alle pääsemiseksi hän kävi läpi yhden elokuvamaailman vaarallisimmista painon pudotuksista. Saavuttaakseen roolin vaatiman riutuneen ulkonäön Bale söi kuukausien ajan vain omenan ja kupillisen kahvia päivässä, ja alkoi polttaa tupakkaa pitääkseen nälän loitolla.

Hän karisti elopainostaan 29 kiloa, joka oli 9 kiloa enemmän, kuin mitä tuotannosta oli määrätty. Balen tavoitepaino oli vielä kaksi kiloa vähemmän, mutta siinä vaiheessa lääkärit tekivät selväksi, että mies ei saattaisi selvitä hengissä, jos edelleen pudottaisi painoa. 183-senttinen näyttelijä painoi kuvausten aikana vain 54 kiloa.

Kun The Machinist oli kuvattu, oli Balella vain kuusi kuukautta aikaa saada kaikki lihasmassa (ja vähän lisää) takaisin, sillä hänen oli astuttava Batmanin rooliin Batman Begins -elokuvassa. Elopainon kerryttäminen onnistui painoja nostamalla sekä pizzaa ja jäätelöä syöden.

Adrien Brody

Pianisti on vuoden 2002 elokuva, joka perustuu puolalaisen pianistin ja holokaustista selvinneen Władysław Szpilmanin elämään.

Päärooliin valittu Adrien Brody ei ottanut työtä kevyesti, sillä hän näki olevansa kykenemätön tuomaan oikealla tavalla esiin Szpilmanin kokemia kauheuksia. Saadakseen edes hienoisen kosketuksen kurjiin olosuhteisiin Brody antoi pois asuntonsa ja autonsa, ja muutti kahden matkalaukun kanssa pieneen yksiöön Eurooppaan pois perheensä luota.

Brody on haastattelussa kertonut kokeneensa elämässään surua ja menetyksiä, mutta ei koskaan nähneensä nälkää. Yksin eristyksessä vietetty aika sai hänet ymmärtämään, miten epätoivoiseksi nälkä voi ihmisen tehdä.

Vain kuudessa viikossa Brody tiputti painoa 13 kiloa jo valmiiksi hoikasta kehostaan , ja puntari näytti 185 senttiselle näyttelijälle pahimmillaan alle 60 kiloa. Roolisuoritus ei ottanut koville vain fyysisesti, sillä elokuvan synkkyys ajoi miehen kuvausten päätyttyä vuoden kestäneeseen masennukseen.

Daniel Day-Lewis

Kun puhutaan metodinäyttelemisestä eli vahvasta roolihahmoon eläytymisestä, nousee vuonna 2017 näyttelijän työstä eläkkeelle jäänyt Daniel Day-Lewis aina mukaan keskusteluun.

Vuoden 1989 tositapahtumiin perustuva elokuva Minun elämäni, jossa Day-Lewis näytteli CP-vammaista Christy Brownia, oli rooliin heittäytymistä parhaimmillaan – tai pahimmillaan.

Day-Lewis vietti paljon aikaa CP-vammaisten kuntoutuskeskuksessa ja päätti lopulta olla koko kuvausten ajan pyörätuolissa. Hän halusi käydä ravintoloissa ja kokea minkälaista elämä voi tuoliin sidottuna olla. Mies vaati myös, että hänelle syötetään kaikki ateriat ja että hänet kannetaan pyörätuolissa kuvauspaikalle, jos sinne pääseminen omin avuin ei lukuisten maassa risteilevien kaapeleiden vuoksi olisi mahdollista.

Viikkojen ajan kyyryssä istuminen mursi Day-Lewisiltä kaksi kylkiluuta, mutta omistautuminen toi hänelle parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.

Rooney Mara

Valmistautuessaan Lisbeth Salanderin rooliin vuoden 2011 The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvassa, halusi Rooney Mara näyttää tismalleen Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -romaanin tietokonehakkerilta.

Salanderilla on kirjassa lävistyksiä niin korvissa, kulmissa, nenässä kuin nänneissäkin, joten Mara päätti, että niin on oltava myös elokuvassa, ja marssi lävistäjälle. Hänellä ei ennestään ollut reikiä edes korvissa.

Mara on haastatteluissa kertonut, että päätös kahdestatoista uudesta lävistyksestä oli välittömästi selvä, eikä hän ole katunut sitä hetkeäkään.

Kuvausten jälkeen Mara otti pois lähes kaikki korunsa ja antoi lävistysten kasvaa umpeen. Poikkeuksen hän teki nännilävistystensä kanssa: ne hän päätti pitää elokuvan mahdollista jatko-osaa varten.

Jared Leto

Kuten aiemmin mainittu Christian Bale, myös Jared Leto on tunnettu äärimmäisyyksiin viedyistä painonvaihteluista.

Vuoden 2013 Dallas Buyers Club -elokuvassa Leto esitti Rayonia, transsukupuolista, HIV-positiivista naista, ja pudotti painoaan roolia varten lähes 20 kiloa. Riipaisevasta suorituksestaan hänet palkittiin Oscarilla.

Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun 30 Seconds to Mars -yhtyeen laulaja kävi läpi muodonmuutoksen. Vuosia aiemmin Leto esitti John Lennonin murhannutta Mark David Chapmania elokuvassa Chapter 27. Roolia varten mies lihotti itseään huimat 30 kiloa ja kärsi lisääntyneen painon takia nivelkivuista ja kohonneesta kolesterolista.

Kilot kertyivät nopeasti epäterveellisellä ruokavaliolla, joka koostui mikrossa sulatetusta jäätelöstä, johon oli sekoitettu oliiviöljyä ja soijakastiketta. Kuulostaa yököttävältä.

Shia LaBeouf

Toisen maailmansodan aikaan perustuvan Fury-elokuvan näyttelijäkaartista ei kukaan omistautunut roolilleen yhtä syvästi kuin Shia LaBeouf. Kun ohjaaja David Ayer kertoi työryhmälle, että hän haluaa jokaisen antavan projektille kaikkensa, oli LaBeouf valmiina haasteeseen.

Hän liittyi Yhdysvaltojen kansalliskaartiin eli armeijan reservijoukkoihin, ja otti vastaan kasteen kääntyäkseen kristityksi. LaBeouf tatuoi ristin käteensä ja työskenteli kuukausien ajan 41. jalkaväkirykmentin papin, kapteeni Yatesin, apulaisena.

Hän kuuli sotilailta, että aktiivisella sota-alueella peseytyminen on usein mahdotonta, joten hän päätti koko kuvausten ajan olla käymättä suihkussa. Tehdäkseen roolihahmostaan vielä autenttisemman LaBeouf kieltäytyi maskeeraamalla tehdyistä haavoista, ja sen sijaan viilsi itse veitsellä poskensa auki, toistaen saman joka päivä.

Loppusilauksena LaBeouf poistatti yhden hampaistaan ”syrjäkujalla” olevalla hammaslääkärillä, sillä kukaan muu ei suostunut vetämään tervettä hammasta irti.

Natalie Portman

Jo valmiiksi pienikokoinen Natalie Portman laihtui 9 kiloa vuoden 2010 Black Swan -elokuvaa varten.

Portman esitti ballerina Nina Sayersia, ja halusi opetella ja tanssia elokuvan koreografian itse. Onneksi hänellä oli edes hieman taustaa lapsuuden balettiharrastuksen myötä, mutta harjoittelu oli ankaraa. Portman treenasi tanssimista kahdeksan tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, yli vuoden ajan. Se tarkoitti tuhottoman pitkiä työpäiviä, sillä samaan aikaan hän kuvasi muita elokuvia.

Toki Portmanilla oli sijaisnäyttelijänä oikea balettitanssija, mutta hän halusi silti saada omat osuutensa näyttämään mahdollisimman aidoilta. Myöhemmin hän on kertonut, että ei ollut ollenkaan ymmärtänyt, mihin oli lähdössä mukaan. Kalorit vedettiin ruokavaliossa minimiin, eikä hän riutuneen ja äärimmilleen viedyn kehonsa vuoksi pystynyt pahimpina aikoina nukkumaan.

Portman on haastattelussa sanonut, että Black Swan -elokuvan kuvaamisen aikana hän ymmärsi ensimmäisen kerran sen, miten näyttelijä voi tuhoisalla tavalla uppoutua roolihahmoonsa.

Jamie Foxx

Jamie Foxx esittää vuonna 2004 ensi-iltansa saaneessa Ray-elokuvassa päähenkilöä, muusikko Ray Charlesia.

Elokuvaa varten Foxx pudotti painoaan 14 kiloa paastoamalla ensin kokonaisen viikon, ja sen jälkeen treenaamalla ahkerasti ja noudattamalla kurinalaista ruokavaliota. Se ei kuitenkaan ollut näyttelijän suurin uhraus rooliin sisälle pääsemisessä.

Ray Charles sokeutui ollessaan seitsemänvuotias, joten Foxx suostui pitämään silmiensä päälle liimattuja tekoluomia jäljitelläkseen tarinan päähenkilöä paremmin. Vaikka Foxx sai ensimmäisinä viikkoina paniikkikohtauksia, halusi ohjaaja Taylor Hackford hänen omaksuvan sen ainaisen pimeyden, jota Charles joutui sietämään koko elämänsä.

Viikkojen ajan Foxxin silmät olivat liimattuina kiinni 14 tuntia päivässä ja välillä työryhmä jätti hänet pyörimään onnettomana lavasteisiin unohtaen, että hän ei näe. Mies on kutsunut kokemusta henkilökohtaiseksi vankilatuomiokseen. Roolisuoritus toi Foxxille lopulta parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.

Lue myös:

• Stallone halusi Rockyn menehtyvän – 10 näyttelijää, jotka vaativat roolihahmonsa kuolemaa
• 10 huippunäyttelijää, jotka ovat joutuneet elokuvan kuvauksissa hengenvaaraan
• 10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa

Tämän listan yhtyeet ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta se, miten näiden bändien nimet ovat syntyneet, ei välttämättä ole jokaisella hallussa. Nyt korjataan tilanne!

Nimi on yksi tärkeimmistä asioista, musiikin jälkeen, joka voi auttaa siivittämään bändin menestystä. Huono nimi voi jarruttaa hyvänkin bändin alkutaivalta ja siksi monet näistä yhtyeistä ovat vaihtaneet nimiään moneen otteeseen ennen kultasuoneen osumista. 

Bändien nimet syntyvät mitä erilaisimmilla tavoilla ja Listafriikki esittelee nyt kymmenen tarinaa maailmankuulujen yhtyeiden nimien taustalla. Tai mahtuu mukaan muutama suomalainenkin bändi: kansainvälistä menestystä nämä kotimaan huiput eivät ole ikinä edes lähteneet tavoittelemaan.

Nickelback

Siitäkin huolimatta, että kanadalainen Nickelback oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toiseksi eniten myynyt ulkomaalainen yhtye Yhdysvalloissa, on se yleinen vitsin ja inhon kohde. Eikä kukaan oikein tiedä miksi. Huippusuositun bändin solvaamisesta tuli jossain vaiheessa aivan kuin muoti-ilmiö – yhtyeestä ei voinut tykätä, koska muutkaan eivät tykänneet – eikä se ole saanut karistettua ”maailman vihatuin bändi” -titteliä selästään. 

Piti Nickelbackista tai ei, on bändin nimen taustalla hauska tarina. Basisti Mike Kroeger, joka on päälaulaja ja -kitaristi Chad Kroegerin veli, työskenteli nuorempana Starbucks-kahvilassa, jossa kupponen maksoi 1,95 dollaria. Ihmiset eivät 90-luvun alkupuolella paljon korteilla tai mobiileilla makselleet, vaan summa annettiin käteisenä; usein kahden dollarin setelillä. Siitä Kroeger antoi vaihtorahana takaisin viisisenttisen, jota Kanadassa kutsutaan nimellä nickel. Hän heitti asiakkaille aina saman lausahduksen ”Here’s your nickel back”, jonka loppuosasta sitten napattiin bändille nimi.

Mokoma

Suomalainen metalliyhtye Mokoma sai alkunsa Marko Annalan sooloprojektina jouluna vuonna 1996. Annala on edelleen yhtyeen laulaja, pääasiallinen lauluntekijä ja keulakuva. 

Mokoma-nimen alkuperästä kulkee erilaisia tarinoita, joissa kaikissa on sama punainen lanka: vanhempi nainen on kohdistanut Annalaan hokeman ”Voi siuta mokomaa”. Vaihtelevien tietojen mukaan kyseessä oli joko Annalan entinen anoppi tai sitten entisen tyttöystävän isoäiti. Yhtyeen kotisivuilla hokeman lähteeksi nimetään vanha karjalaisnainen; sen enempää tämän rouvan henkilöllisyyttä ei eritellä.

Täyttä humpuukia taas ovat ne puheet, joiden mukaan Mokoma olisi leikittelyä Marko Kristian Annalan nimikirjaimilla. Tämä mikkeliläisessä Viikkoset-lehdessäkin julkaistu ”tieto” on torpattu bändin toimesta jo aikoja sitten.

Ramones

Ramones oli New Yorkissa alkunsa saanut punkrock-bändi, joka vaikutti erityisesti 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Bändi löi niin sanotusti kitarat ja muut soittimet naulaan vuonna 1996, kun se oli julkaissut historiansa viimeisen levyn, joka kantoi nimeä ”¡Adios Amigos!”.

Mutta, mistä sitten kumpusi tuo bändin Ramones-nimi? Jokaisen bändin nimen taustalla on olemassa jonkinlainen tarina ja Ramonesin kohdalla se liittyy isoilta osin Beatlesissa nimensä luoneeseen Paul McCartneyhin. Kyseinen Beatles-legenda oli käyttänyt aina hotelliin kirjautuessaan salanimeä Paul Ramon, sillä hän ei halunnut herättää minkäänlaista huomiota ihmisissä. Ramonesin rumpali Tommy Ramone piti tuota tarinaa varsin hauskana ja niin pitivät myös muut bändin jäsenet, pohtiessaan yhtyeelleen sopivaa nimeä.

Lopulta Ramonesin jäsenet alkoivat kutsua myös itseään Ramones-nimellä (esimerkiksi Tommy Ramone). Kyseessä oli monikkomuoto tuosta McCartneyn keksimästä ja käyttämästä Ramon-sukunimestä. He kokivat sen hauskana yksityiskohtana ja vuosikymmeniä tuon bändin nimen keksimisen jälkeen onkin enemmän kuin helppo todeta, että bändin jäsenien päätös alkaa käyttää Ramonesta ikään kuin heidän sukuniminään oli suorastaan nerokas veto.

Led Zeppelin

Pieni taustatarina tähän kohtaan: ajatus tähän bändien nimet -listaan tuli Panttilainaamo-tositelevisiosarjasta, jossa tuotiin myyntiin Led Zeppelinin levyjä. Ohjelmassa musiikkiasiantuntija kertoi tarinan yhtyeen nimen takana ja sehän herätti Listafriikin kiinnostuksen. Esimerkiksi näin niitä ideoita listoihin syntyy; sitä kun usein meiltä kysellään.

Led Zeppelin syntyi Lontoossa vuonna 1968, mutta muutamat bändin jäsenet olivat jo aiemmin esiintyneet yhdessä The Yardbirds -nimisessä kokoonpanossa. Kitaristi Jimmy Page halusi perustaa ”superbändin” yhtyekaveri Jeff Beckin sekä The Whon Keith Moonin ja John Entwistlen kanssa. Suunnitelmista ei kuitenkaan tullut mitään, vaikka rumpali Moon kävikin levyttämässä yhden kappaleen Led Zeppelinin jäsenten kanssa.

Vaikka bändien nimet syntyvät mitä erikoisimmilla tavoilla, niin harvoin kunnian saa toisen yhtyeen jäsen. Näin kuitenkin kävi, kun Keith Moon arveli vielä suunnitteilla olevan uuden yhtyeen putoavan kuin lyijyilmapallo, ”a supergroup would go down like a lead balloon”, joka brittiläisenä sanontana tarkoittaa täydellistä epäonnistumista. 

Kariutuneiden suunnitelmien jälkeen The Yardbirds alkoi hakemaan uutta suuntaa ja nimeä, jolloin jäsenet muistivat Moonin heiton parin vuoden takaa. Ilmapallo päätettiin vaihtaa ilmalaivaksi, zeppelin, ja managerin ehdotuksesta lead sanasta napattiin kirjain pois, jotta nimi kuulostaisi paremmalta.

AC/DC

Veljekset Angus ja Malcolm Young perustivat yhtyeen Sydneyssä, Australiassa, vuonna 1973. Vaikka bändiin saatiin lisää jäseniä ja tyylikin oli löytynyt, oli nimi hakusessa.

Perustajaveljesten pikkusisko Margaret keksi bändille nimen ollessaan ompeluhommissa. Hänen silmänsä osuivat ompelukoneen AC/DC -merkintään, joka on lyhenne sanoista alternating current/direct current eli vaihtovirta/tasavirta. He olivat kaikki yhteistuumin sitä mieltä, että kyseinen kirjainyhdistelmä kuvaisi loistavasti yhtyeen raakaa energiaa ja villiä esiintymistä, joten nimi oli sillä selvä! 

Margaretia käy muuten kiittäminen myös legendaarisesta koulupuku-asusta, sillä Angus Young oli kokeillut lukuisia eri vaihtoehtoja Hämähäkkimiehestä Zorroon ja gorillaan, mutta siskon erikoinen idea oli lopulta se, joka päätyi lavalle. 

CMX

CMX sai alkunsa Torniossa pitkänäperjantaina vuonna 1985, kun vielä teini-ikäiset Aki Ville Yrjänä ja Pekka Kanniainen päättivät perustaa bändin. Sille tuli nimeksi Cloaca Maxima.

Tuo latinankielinen termi oli peräisin Helena Blavatskyn filosofis-teologisesta Hunnuton Isis -teoksesta, jossa kirjoittaja kutsuu uskontotieteilijä Max Mülleria vähemmän mairittelevasti väärien tietojen Cloaca Maximaksi. Se nimittäin tarkoittaa antiikin Rooman pääviemäriä. Myöhemmin yhtyeen nimi lyhennettiin CMX:ksi. Myös laulaja ja pääasiallinen sanoittaja Aki Ville muutti nimeään ja hänet tunnetaankin A. W. Yrjänänä.

Alkuperäistä nimeä on kunnioitettu muun muassa kahdella kokoelmalevyllä, joiden nimet ovat Cloaca Maxima ja Cloaca Maxima II.

Linkin Park

Linkin Park sai alkunsa ennen 90-luvun puoliväliä Los Angelesin lähellä sijaitsevassa Agoura Hillsin kaupungissa, kun koulukavarukset Mike Shinoda, Rob Bourdon ja Brad Nelson päättivät perustaa bändin. Kun koulu oli saatu päätökseen, tarttuivat he musiikkiuraan totisemmalla otteella ja yhtyeeseen hankittiin lisää jäseniä. Vuonna 1996 Xero-nimellä kulkenut bändi teki ensimmäisen demonsa, mutta alku oli takeltelua. Niin kuin tietysti valtaosalla bändeistä!

Vuonna 1999 alkoi tapahtua, kun Chester Bennington löydettiin laulajaksi ja nimi muutettiin Hybrid Theoryksi. Levy-yhtiö kuitenkin suositteli vielä kerran nimen vaihtamista; sillä haluttiin välttää sekaannukset brittiyhtye Hybridiin.

Ehdotus uudeksi nimeksi tuli Benningtonilta, joka ajoi päivittäin töihin santamonicalaisen Lincoln Parkin ohi. Muutkin innostuivat nimestä, mutta edessä oli vielä yksi ongelma: bändillä ei ollut varaa ostaa kalliiksi osoittautunutta lincolnpark.com -verkkotunnusta. Monikaan muu yhtye ei varmaan miettinyt domain-nimiä vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Mutta Linkin Park oli edellä aikaansa ja bändin jäsenet halusivat ehdottomasti ”.com” -loppuosan, joten nimeä jouduttiin vielä hieman muuttamaan.

Yhtyeen vanha nimi jäi elämään vuonna 2000 ilmestyneessä Hybrid Theory -albumissa, jolla Linkin Park räjäytti potin ja nousi huimaan kansainväliseen suosioon.

Lynyrd Skynyrd

Floridan Jacksonvillessä vuonna 1964 perustettu yhtye kävi läpi useita nimiä ennen täydellisen löytymistä. Lynyrd Skynyrd, kuten niin monet muutkin bändit, sai alkunsa kaveriporukan yhteisistä jammailuista. Koulukaverukset Ronnie Van Zant, Allen Collins, Gary Rossington, Larry Junstrom ja Bob Burns tekivät ennen läpimurtoa keikkoja paikallisesti nimellä The One Percent, mutta olivat lopen kyllästyneitä yleiseen nimestä johdettuun vitsiin, jonka mukaan heillä oli vain prosentin verran taitoa.

Niinpä alkoi uuden nimen etsiminen. Pojat olivat olleet kouluaikoina liikunnanopettaja Leonard Skinnerin silmätikkuina, sillä Skinner ei hyväksynyt porukan pitkiä hiuksia. Heidät lähetettiinkin Skinnerin toimesta usein rehtorin puhutteluun, mutta koulusta erottamisen uhallakaan hiuksista ei luovuttu. Oli kyse sitten kunnianosoituksesta tai piruilusta, niin bändi päätti omaksua nimekseen hieman muokatun version heitä piinanneen Skinnerin nimestä.

Myöhemmin – bändin suosion myötä ja nimen alkuperän tultua julki – Lynyrd Skynyrdin jäsenten ja Skinnerin välit paranivat ihan ystävyydeksi asti, ja Skinner nähtiin jopa kuuluttajana yhdellä heidän keikoistaan. 

Eppu Normaali

Eppu Normaali on suomalaisen rock-musiikin kulmakiviä ja se on kaikille niin tuttu nimi, että monet eivät varmaan ole pysähtyneet miettimään bändin nimen alkuperää. Vaikka nimi kuulostaa perisuomalaiselta, on sen alkuperä englannin kielessä. Päivänvalonsa Eppu Normaali näki Ylöjärvellä vuonna 1976 ja yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat veljekset Martti ja Mikko Syrjä, heidän serkkunsa Aku Syrjä sekä Juha Torvinen ja Mikko Saarela. 

Saarela, bändin alkuaikojen basisti, ehdotti yhtyeelle omaksuttua nimeä jo siinä vaiheessa ennen kuin oli itse edes yhtyeessä mukana. Hän oli saanut idean vuonna 1974 ensi-iltansa saaneen Frankenstein Junior -elokuvan hahmosta, jonka nimi oli Abby Normal. Se kääntyi suomeksi muotoon Eppu Normaali.

Mötley Crüe

Vince Neil, Nikki Sixx, Mick Mars ja Tommy Lee perustivat vuonna 1981 bändin, jolle tietenkin piti löytää iskevä nimi. Los Angelesin Sunset Tripillä majailleet jäsenet tempaisivat nimen lopulta kuin täysin tuulesta ilman sen suurempaa tuskaa.

Mars kertoi uusille bändikavereilleen tarinaa entisestä yhtyeestään White Horsesta, jota oli joskus ohimennen kutsuttu sekalaisen näköiseksi sakiksi, ”motley looking crew”. Se herätti innostusta ja pienellä viilauksella se muuntui muotoon Motley Crue. Nimi oli löytynyt – muutamaksi minuutiksi. Sitten Neil iski silmänsä ympäri asuntoa lojuneisiin lukuisiin kaljapulloihin; heidän suosikkioluensa oli Löwenbräu. Saksalaisten umlauttien todettiin yhteistuumin tuovan juuri keksittyyn nimeen lisää särmää, joten pisteet iskettiin täysin mielivaltaisesti o- ja u-kirjainten päälle. Mötley Crüe ei siis tarkoita millään kielellä yhtään mitään.

Lue myös:

• 10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa
• 10 faktaa: Näin sarjojen ja elokuvien seksikohtaukset tehdään!

Tällä listalla käydään läpi televisiosarjojen kiellettyjä jaksoja, joiden poistaminen ohjelmistosta on tapahtunut omituisista syistä. Jotkut niistä käyvät pienen pohdinnan jälkeen järkeen, mutta useimpien kohdalla tekee mieli vain pyöritellä päätä.

On myös täysin ymmärrettäviä syitä, joiden vuoksi jotkut televisiosarjojen jaksot on kielletty. Buffy, vampyyritappaja -sarjan kouluammuskelujakso muun muassa siirrettiin myöhempään ajankohtaan, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan se olisi esitetty pian Columbine High Schoolin joukkomurhan jälkeen.

Samantyyppisiä siirtoja tai kokonaan näyttämättä jättämisiä liittyy moniin muihinkin joukkosurmiin tai katastrofeihin. Paavo Pesusienen jakso jätettiin keväällä 2020 näyttämättä, sillä siinä käsiteltiin tartuntatauteja ja karanteenia.

South Parkia Listafriikki ei edes ottanut mukaan listalle, sillä niin monet sen jaksoista, tai koko sarja, on kielletty lukuisissa maissa.

Tiesitkö muuten, että muutama muumijakso on jäänyt Suomessa näyttämättä epäsopivan sisällön vuoksi? Palataan siihen aivan kohta ja potkaistaan kielletyt jaksot -lista käyntiin Pipsa Possulla!

Pipsa Possu: Hämähäkit ovat kivoja kavereita. Australia: Ei.

Brittiläinen Pipsa Possu -lastenohjelma oli se, mistä idea tähän koko kielletyt jaksot -listaan syntyi. Alle kouluikäisille suunnatun animaation ei aivan heti uskoisi aiheuttavan polemiikkia ja joutuvan sensuurin kynsiin, mutta näin on kuitenkin käynyt Australiassa. Vaikka Pipsa Possua näytetään uusien jaksojen lisäksi koko ajan uusintoina, on olemassa yksi jakso, jota ei maassa enää saa näyttää.

Mister Skinnylegs -jakso kuuluu ohjelman vuonna 2004 ilmestyneeseen ensimmäiseen tuotantokauteen ja Suomessa se tunnetaan ilahduttavalla käännösnimellä Herra Ketara.

Jaksossa puhutaan siitä, kuinka hämähäkkejä ei pidä pelätä, sillä ne ovat pieniä, harmittomia ja jopa ystävällisiä. Lapsia kehottaakin ystävystymään hämähäkkien kanssa ja ottamaan niitä huoletta käteen. Australiassa jakson opetukseen suhtauduttiin nihkeästi, koska siellä kaikki hämähäkit eivät ole pieniä eivätkä varsinkaan harmittomia. Monet niistä ovat hengenvaarallisia.

Mister Skinnylegs –jakso on siis kielletty, etteivät lapset saisi myrkyllisistä hämähäkeistä väärää kuvaa.

Doping-paljastus johti opettavaisen piirretyn muokkaamiseen

Arttu (alkup. Arthur) on piirrossarja, joka kertoo kahdeksanvuotiaasta maasiasta Arttu Reinistä. Piirretyssä keskitytään tavalliseen arkielämään ja siinä käsitellään monia vaikeitakin asioita opettavaisella tavalla.

Eräässä lokakuussa 2009 esitetyssä jaksossa Artun ja hänen ystäviensä koulussa kokkina työskentelevä Mrs. MacGrady sairastuu syöpään ja menettää hoitojen seurauksena hiuksensa. Sarjaan tuotiin entinen ammattipyöräilijä, itsekin syövästä selvinnyt Lance Armstrong, joka juttelee lasten kanssa ja auttaa heitä käsittelemään aihetta kukin omalla tavallaan. Armstrongin hahmo oli piirretty muistuttamaan häntä ja mies antoi sarjaan myös oman äänensä.

Sittenhän kävi niin, että Armstrong päätyi keskelle doping-skandaalia eikä opettavaisia lastenohjelmia levittävä PBS kokenut voivansa käyttää miestä enää esikuvan asemassa. Ensin kaikki jaksot, joissa Armstrong esiintyi, poistettiin nopeasti levityksestä (hän oli esiintynyt sarjassa jo kahdesti aiemminkin).

Syövän käsittely aiheena koettiin kuitenkin tärkeäksi, joten kyseinen jakso tehtiin osittain uudestaan, jotta sitä voitiin hyvällä omallatunnolla näyttää. Armstrongin tilalla vain esiintyi kuvitteellinen painija Uncle Slam. Kaksi muuta jaksoa poistuivat Arttu-universumista kokonaan.

Liian väkivaltainen Salaiset kansiot -jakso

Salaiset kansiot on yksi kaikkien aikojen scifi-sarjoista, monien mielestä se ehdoton ykkönen, ja neljännen tuotantokauden Home-jaksoa on laajasti pidetty sarjan parhaana. Itse asiassa Home on monen listoilla myös yksi televisiohistorian pelottavimmista tunneista, ja vaikka ottaa huomioon Salaisten kansioiden teeman eli paranormaalien ilmiöiden ympärillä pyörivät tutkimukset ja erinäiset hirviöt, on Home omassa luokassaan.

Runsaasti väkivaltaa ja insestiä sisältävä jakso sai vuonna 1996 ensimmäiseen tv-esitykseen tiukimman rajoituksen eli ”kielletty alle 17-vuotiailta”. Se on ainoa Salaiset kansiot -jakso ja ensimmäinen minkään televisiosarjan jakso ikinä, joka on Yhdysvalloissa saanut tuon TV-MA -luokituksen.

Esityksestä huolimatta Home on kielletyt jaksot -listalla, sillä uusintakierroksilla se useimmiten jätetään näyttämättä. Osaltaan varmaan juuri siksi se on yksi fanien suosikkijaksoista. Erikoista jakson näyttämättä jättämisestä tekee se, että Salaisissa kansioissa on rutkasti muutenkin väkivaltaa ja pelkokerrointa, mutta ilmeisesti raja oli löytynyt.

Pelkokertoimesta puheen ollen…

Aasin sperma ja virtsa ylittivät hyvän maun rajan

Yhdysvaltalaisessa Fear Factor -tositelevisiosarjassa, josta täällä kotimaassakin on tehty versio nimeltään Suomen Pelkokerroin, kilpailijat kamppailevat suuresta rahasummasta suorittamalla sekä fyysisesti että henkisesti vaativia tehtäviä. Fear Factor on tarjoillut kilpailijoille vuosien aikana myös jos jonkinlaista syömistä, mutta eräs ateria oli NBC-televisioyhtiölle liikaa.

Pelkokertoimen jakso, jossa joukko kaksosia kamppailee 50 000 dollarin pääpalkinnosta päätettiin vetää pois ohjelmistosta juuri ennen sen esittämistä tammikuussa 2012. Uuden jakson sijaan NBC näytti vanhan jakson uusintana ilman minkäänlaista selitystä.

Alkuperäisissä ohjelmatiedoissa jakso esiteltiin stuntteineen ja tiedossa oli muun muassa sähköaidan yli kiipeäminen. Lisäksi menussa oli ”jotain järjenvastaista”, mutta sen enempää tarjottavasta ei paljastettu. Tieto jakson sisällöstä vuoti kuitenkin julkisuuteen, vaikka osallistujia oli kielletty puhumasta siitä ja NBC oli uhkaillut heitä jopa syytteillä. Kilpailijoiden oli pitänyt juoda aasin siemennestettä ja virtsaa, jotka he Pelkokertoimen hengen mukaan kiskoivat yökkäillen, mutta hyvällä tahdilla alas.

Spekulaatiot kävivät kuumina, koska Pelkokertoimessa on sen historian aikana ”nautittu” monenlaista apetta, muun muassa rottasmoothieita. Tuotantoryhmä on yleensä perustellut televisioyhtiön arvioijille kiistanalaisia valintojaan sillä, että oksettavat ruoat ovat herkkuja jossain päin maailmaa. Hevosen spermaa on tarjolla shotteina muun muassa Uudessa-Seelannissa.

NBC:n viihdepuolesta vastannut Robert Greenblatt rikkoi myöhemmin hiljaisuuden julkaisemalla lausunnon: ”Katsoin jakson viime viikolla ja päätin, että kyseessä ei ole sellainen osio, jota meidän ei ole sopivaa lähettää”.

Jaksoa ei ole koskaan näytetty Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi Tanskassa kyllä. Muistaako joku nähneensä sen Suomen televisiossa? Ja löytyyhän osio tietysti YouTubesta.

Lue myös: Kippis! Tässä on 10 maailman oudointa drinkkiä

Pyhä lehmä ja sen kanakaveri

Kuka muistaa yhdysvaltalaisen animaatiosarjan Cow & Chicken? Se pyöri Subtv:llä 2000-luvun puolivälissä ja on tunnettu sarkastisesta ja kaksimielisestä huumoristaan. Jossakin päin maailmaa sarjan törkeät vitsit yksistään olisivat voineet johtaa ohjelmistosta poistamiseen, mutta Intiassa siihen johti aivan muu syy.

Kielletyt jaksot -listalle Cow & Chicken sopii siinä mielessä, että sarjasta kiellettiin Intiassa kaikki jaksot. Koko sarja siis hyllytettiin, koska päähenkilö Lehmä on usein humoristisen väkivallan kohteena. Sarjassa on paljon niin sanottua slapstick-komiikka, johon kuuluu yliampuvia törmäyksiä, lyöntejä ja usein hölmöksi kuvatun hahmon pilkkaamista.

Sellainen sisältö ei sopinut näytettäväksi Intiassa, jossa suurin osa väestöstä on hindulaisia. Lehmä on hindulaisuudessa pyhä eläin, jota kunnioitetaan syvästi, joten ei ole mitenkään yllättävää, että Cow & Chicken ei päässyt ruutuihin.

Pornoa Frendeissä?

Kun Frendit ilmestyi 1990-luvun puolivälissä televisioon, sai se Isossa-Britanniassa esityspaikan yhdeksältä illalla. Sen sijaan lukemattomat uusinnat ovat pyörineet vuosikausien ajan päiväsaikaan.

Mutta jos yksi tietty jakso näytettäisiin sarjan brittifaneille, saattaisivat nämä tuijottaa televisiota epäuskoisina siitä, että eivät alkuunkaan muista nähneensä sitä. Se ei ole ihme, sillä neljännen tuotantokauden jakso nimeltään The One With the Free Porn (Suomen televisiossa Monenlaisia paljastuksia) on ensiesityksen jälkeen otettu kokonaan pois ohjelmistosta.

Jakson vetäminen pois Frendien kymmeniltä uusintakierroksilta johtui pornosta. Kaikkien niiden kauheuksien rinnalla, mitä tv:ssä näytetään, on tämä melko naurettava syy olla esittämättä jaksoa. Ja siis haluan korostaa: Chandler ja Joey ovat saaneet televisioonsa vahingossa ilmaista aikuisviihdettä ja aiheesta kyllä puhutaan, mutta mitään epäsopivaa jaksossa ei tosiaankaan tapahdu.

Ainoat kohtaukset, jotka heidän ruudullaan vilahtavat, sisältävät vähäpukeisia ihmisiä suutelemassa. Se oli sallittua ensiesityksessä, joka tapahtui ilta-aikaan, mutta päivällä jaksoa ei voinut missään nimessä näyttää; lapsethan olisivat voineet traumatisoitua pahemman kerran.

Lue myös: Frendit-sarjan 10 selittämätöntä juonenkäännettä

Televisioyhtiö ei hyväksynyt aborttia

Seth McFarlanen luoma Family Guy on piirretty, mutta ei tosiaankaan lapsille suunnattu. Palkitun animaation aiheet ovat välillä kiistanalaisia ja se on täynnä mustaa huumoria, mutta sitä sarjalta nimenomaan halutaan ja siksi sitä katsotaan. Tai katsotaan niissä maissa, joissa se ei ole kokonaan kielletty.

Kahdeksannen tuotantokauden viimeisen jakson aihe oli kuitenkin liikaa jopa yhdysvaltalaiselle Fox-televisioyhtiölle. Jaksossa Lois on luvannut toimia sijaissynnyttäjänä vanhalle ystävälleen, joka kuitenkin kuolee auto-onnettomuudessa miehensä kanssa. Lois joutuu ikävän tapahtuman jälkeen päättämään, että jatkaako vai keskeyttääkö raskauden, ja päätyy lopulta pitkällisen pohdinnan jälkeen aborttiin.

Kun Partial Terms of Endearment esitettiin ensimmäisen kerran kesällä 2010 Isossa-Britanniassa, sai se pääosin positiivisen vastaanoton. Abortin käsittely sai sekä kriitikoilta että katsojilta kiitosta, mutta kotimaassa Fox sai lastillisen kuraa niskaan.

Family Guy -sarjassa on käsitelty lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja naureskeltu raiskauksilla; näitä jaksoja toki on saanut näyttää Yhdysvalloissa, mutta abortti, jonka sadattuhannet yhdysvaltalaisnaiset vuosittain valitsevat, jätettiin pois. Melkoinen takapajula.

Suomessa kielletyt Muumit

Jos olet armoton Muumi-fani, mutta et ole katsonut rakastetun piirretyn remasteroituja, vuonna 2017 esitykseen tulleita jaksoja, niin sinulta on jäänyt tarinoita väliin. Silloin nimittäin uuden ääniraidan lisäksi tapahtui muitakin muutoksia: katsottavaksi tuli kolme ennennäkemätöntä jaksoa.

Muumilaakson tarinoita tehtiin 1990-luvulla Japanissa ja jaksoihin lisättiin vähän omia mausteita, joita ei Tove Janssonin tarinoissa ollut ollenkaan. Osa niistä sisältää kiroilua, pelottavia kohtauksia ja kiusaamista, minkä vuoksi kolme jaksoa jätettiin kokonaan näyttämättä Suomessa. Sarjan siirryttyä MTV:lle ääniraidat uusittiin ja kielletyt jaksot päätettiin tuoda suomalaisillekin nähtäväksi. Niissä nähdään muun muassa Niiskuneidin kidnappaus ja pelottava Paholainen.

”Japanilaiset olivat lisänneet sinne omia samuraimiekkojaan, jotka upposivat pehmeään muumivatsaan”, muisteli Pikku Myyn alkuperäisenä äänenä tunnettu Elina Salo Ilta-Sanomille vuonna 2017 ja kertoi olevansa tyytyväinen jaksojen aiemmasta hyllytyksestä.

Simpsonit pilasi Rio de Janeiron maineen

Jos Family Guy on aiheuttanut joissain katsojissa närää, niin sitä on tehnyt myös Simpsonit. Sen on sanottu rappeuttavan perinteisiä perhearvoja ja kuvaavan lasten käytöstä täysin väärällä tavalla. Niin, onnea niille vanhemmille, joiden lapset ottavat mallia Bart Simpsonista. Mutta samalla tavalla kuin Family Guy ei ole lapsille tai herkkänahkaisille tarkoitettu, ei sitä ole myöskään Simpsonit. Tässä tuleekin shokeeraava ehdotus kaikille mielensäpahoittajille: Näitä ohjelmia ei ole pakko katsoa.
Yksi tietty jakso kiellettiin Brasiliassa, koska maan turismista vastaava taho piti sitä loukkaavana. Perhe Riossa (kausi 13, jakso 15) -jaksossa hahmot vierailevat Rio de Janeirossa, joka kuvataan huonossa valossa. Lisäksi jaksossa on sarjan tyypilliseen tapaan paljon stereotypioita.

Rio de Janeiro oli jaksoa edeltävinä vuosina käyttänyt useita miljoonia dollareita houkutellakseen turisteja kaupunkiin ja nyt Simpsonit oli tehnyt kaikesta vaivannäöstä turhaa. Jopa presidentti Fernando Henrique Cardoso otti jaksoon tiukkasanaisesti kantaa ja Brasiliassa oltiin valmiita haastamaan Simpsonien tekijät oikeuteen halventamisesta ja mahdollisista tulonmenetyksistä, kun ihmiset eivät virheellisen kuvauksen perusteella haluaisi matkustaa Rioon. Tuotantotiimi pyysi Brasilialta ja Riolta anteeksi ja jaksokin saatiin lopulta eettereihin.

Lue myös: 10 uskomatonta kertaa, kun Simpsonit ennusti tulevaisuuden

Vertaus Nalle Puhiin oli kolaus presidentin egolle

#Chinese government blocks meme that compares Xi Jinping to Winnie the Pooh and #Obama to #Tiger! pic.twitter.com/HsP0RQ03DA
— Alfredo Medellín (@AlfredoMedelln) June 16, 2013

Nalle Puh – ketä se nyt voisi loukata? Eivätkä Puh tai sen kumppanit ketään ole loukanneetkaan suoranaisesti, vaan he ovat joutuneet sensuurin uhriksi nettikansan vuoksi.

Heinäkuussa 2017 Kiina julisti Nalle Puhin pannaan, sillä internetissä oli jo vuodesta 2013 saakka kiertänyt viraaliksi noussut meemi, jossa rinnakkain kulkevia presidenttejä, Xi Jinpingiä ja Barack Obamaa, verrataan Nalle Puhiin ja Tikruun. Se ei toki jäänyt ainoaksi tapaukseksi, vaan Xistä ja Nalle Puhista tuli meemiviidakossa (tai Puolen hehtaarin metsässä) hetkeksi lähes erottamaton pari.

Presidentin ego koki kovan kolauksen eikä humoristinen pilailu sopinut hänelle tai hänen kommunistihallinnolleen, joten kaikkien Nalle Puh -piirrettyjen näyttäminen kiellettiin. Lisäksi Nalle Puh -lelut määrättiin hävitettäväksi ja sensuurissa mentiin jopa niin pitkälle, että internetistä on Kiinassa mahdoton löytää tilanteeseen täysin syyttömän Nalle Puhin kuvia.

Lue myös:

• Pikku Myy on Nuuskamuikkusen isosisko – 5 hämmentävää faktaa muumeista
• Suomalaiset lastenlaulut: 10 kyseenalaista sanoitusta