Voivatko sanat hautakivi ja hauska olla samassa lauseessa? Listafriikki todistaa nyt tällä listalla, että tottahan toki voi! Nämä ovat varmasti ennalta toivottuja tekstejä.

Normaalistihan hautakiveen kaiverretaan vainajan koko nimi sekä syntymä- ja kuolinaika. Joskus mukaan voidaan laittaa myös lempinimi, jos henkilö on parhaiten juuri sillä tunnettu.

Periaatteessa kädet ovat lähes vapaat, eikä Suomessa ainakaan ole olemassa lakia, joka määräisi, mitä hautakivessä pitää tai toisaalta ei saa lukea. Sopimattomuuksiin toki puututtaisiin, mutta niitä omaiset harvemmin toivovat.

Tässä tulee nyt lista hauskoista teksteistä, joita hautakiviin on kaiverrettu. Joku on voinut haluta viittauksen elämäntyöhönsä, toiset taas haluavat heittää vitsiä vielä haudan takaakin. Listalla on sekä tunnettujen että suurelle yleisölle tuntemattomien henkilöiden hautakiviä.

Ovatko nämä mielestäsi hyväksyttäviä ja jokaisen oma valinta, vai osoittavatko huonoa makua?

Merv Griffin

Yhdysvaltalaisella Merv Griffinillä oli vuosina 1962-1986 nimeään kantava keskusteluohjelma ja hän on välillisesti vaikuttanut monen suomalaisenkin elämään, sillä mies loi muun muassa muutaman tunnetun televisiotietokilpailun: Jeopardyn ja Onnenpyörän.

Griffinin elämäkerrassa hänen kuvaillaan olleen ”täydellinen amerikkalainen showmies, joka tiesi, mitä yleisö halusi ja teki viihdyttämisestä elämäntyönsä”. Vitsikkyyttä riitti elinaikana ja miehen kerrottiin usein heittäneen huumorilla, että haluaa hautakiveensä tietyn lauseen: ”En tule pian takaisin tämän viestin jälkeen.”

Se oli vitsailua lausahduksella, jota hän oli niin usein talk show -isäntänä joutunut toistelemaan ennen mainoskatkoja. Hautakivessä tuo lause vain oli kieltävässä muodossa; sattuneesta syystä. Selvästi Griffin sai juuri sen, mitä halusikin!

Lue myös: Top 10 kohahduttavimmat visailuohjelmien skandaalit

William H. Hahn Jr.

Princetonissa, New Jerseyn osavaltiossa Yhdysvalloissa, sijaitsee William H. Hahn Jr:n hauta. Mies kuoli 75-vuotiaana vuonna 1980 ja hänen uskotaan tilanneen oman hautakivensä muutama viikko ennen poismenoaan.

Monet ovat ottaneet hänen lyhyestä ja ytimekkäästä kirjoituksestaan myöhemmin mallia, mutta Hahn oli pioneeri tämän napakan, kenelle lienee suunnatun, piikittelyn taustalla.

Hautakivessä lukee: ”Minähän sanoin olevani sairas”. Hahnin luonteen laadusta voidaan tehdä arvailuja ihan vain tuon hautakivikirjoituksen perusteella: Hän saattoi olla hieman kärttyisä, mutta toisaalta humoristinen – ja hän halusi ehdottomasti sanoa viimeisen sanan.

Janet Girolamo

Floridassa, Ponte Vedra Valleyn hautausmaalla, on Janet Girolamon hauta. Olisi hauska tietää, montako naurunpyrskähdystä kyseisellä hautausmaalla on kuultu, jos vierailijoita on eksynyt tarkastelemaan lähemmin Girolamon hautakiveä.

Vuonna 1940 syntynyt ja vuonna 2013 menehtynyt Girolamo työskenteli elämänsä aikana muun muassa tapahtumasuunnittelijana, ja hänet tunnettiin ulospäin suuntautuneena ja sosiaalisena naisena. Girolamo rakasti juhlien järjestämistä myös vapaa-aikanaan ja oli usein niiden keskipiste loistavan huumorinsa ansiosta.

Hänen toiveenaan oli jakaa iloa ja naurua vielä kuolemansakin jälkeen, joten sitä kunnioittaen hautakiven alaosaan on kaiverrettu:

”Jos pystyt lukemaan tämän, seisot tissieni päällä.”

Billy Wilder

Vuonna 1906 syntyneellä käsikirjoittajalla ja ohjaajalla Billy Wilderilla oli palkintokaapissaan lukuisia Oscareita ja muita pystejä. Hänen ehkä tunnetuin työnsä on vuoden 1959 romanttinen komedia Piukat paikat (alkup. Some Like It Hot), jonka naispääosaa esitti Marilyn Monroe. Wilder käsikirjoitti ja ohjasi useita kymmeniä eri tyylilajien elokuvia ja televisiosarjoja, joten mukaan mahtuu vakavampaakin tuotantoa.

Vuonna 2002 keuhkokuumeeseen menehtyneen Wilderin hautakivi kuitenkin viittaa siihen, että hän halusi tulla muistetuksi nimenomaan komedioistaan. Hautakivikirjoitus on hatunnosto Piukat paikat -elokuvalle ja sen viimeisille sanoille: ”Nobody’s perfect.”

Westwood Village -hautausmaalla, Los Angelesissa, sijaitsevan haudan paikkaa osoittaa kivi, jossa lukee: ”Olen kirjoittaja, mutta toisaalta kukaan ei ole täydellinen”.

Leslie Nielsen

Jos 1980- ja 1990-luvulta pitää mainita joku koomikko, niin taitaa kanadalainen Leslie Nielsen tulla ensimmäisenä mieleen. Vuonna 1955 ensimmäisessä elokuvassaan näytellyt mies nousi koko maailmaan tuntemaksi ja rakastamaksi hulluttelijaksi vuoden 1980 Hei, me lennetään! -elokuvan ja sitä seuranneen Hei, me pamputetaan! -televisiosarjan myötä, eikä tahti ainakaan hidastunut, kun Mies ja alaston ase -elokuvasarjan ensimmäinen osa julkaistiin jokunen vuosi myöhemmin.

Nielsen rakasti pieruhuumoria, mikä tuli hyvin esiin hänen elokuvissaan, ja mieltymys oli sama ihan oikeassakin elämässä. Mies vannoi heittävänsä vitsiä hautaan saakka ja julisti vuonna 1996, että hänen hautakivessään tulee jonain päivänä lukemaan ”Let ’er rip”. Se voisi suomeksi kääntyä muotoon ”Antaa paukkua”.

Ja kun Nielsen menehtyi keuhkokuumeeseen marraskuussa 2010, ei Evergreenin hautausmaalla, Floridassa, sijaitsevan hautakiven muistokirjoitusta tarvinnut kauaa miettiä.

John McCaffrey

Vuonna 1995 menehtyneen, 54-vuotiaan John McCaffreyn hautakiven etupuolella on perinteiseen tapaan nimi sekä elämän alkamisen ja päättymisen päivämäärät. Takapuolella on kaunis runo, jossa puhutaan muun muassa ruumiin ja sielun vapauttamisesta, mahtavien siipien levittämisestä ja ikuisesta elämästä. Lopussa lukee vielä ”ystävät jäävät kaipaamaan”.

Ja mitäs hauskaa tässä Kanadan Montrealissa sijaitsevassa hautakivessä sitten on?

Notre-Dame-des-Neiges -hautausmaalla on erittäin tarkat säännöt siitä, mitä hautakiviin saa kaivertaa. Montreal Mirror -lehden (joka sekin on sittemmin kuopattu) toimittajat onnistuivat pääsemään kaivertajan juttusille, sillä tämä hautakivi aiheutti melkoisen mediasensaation, kun ihmiset tajusivat sen piiloviestin.

McCaffreyn ex-vaimo ja uusi naisystävä olivat tulleet yhdessä tilaamaan vainajalle hautakiven ja jättäneet kaivertajalle kyseisen runon. Kaksikko oli vain sanonut, että teksti kuvasi edesmennyttä miestä ja oli heidän kaikkien kolmen yhteinen sisäpiirijuttu. Kaivertaja oli tehnyt työtä käskettyä ja huomannut vasta kiven tultua valmiiksi, mitä siinä oikeastaan haluttiin sanoa.

Tässä vinkki: Lue runosta jokaisen rivin ensimmäinen kirjain.

John Denby

Hammaslääkäri John Denby menehtyi 57 vuoden iässä vuonna 1927. Vaikka nykyäänkin on paljon hammaslääkäripelkoisia, taitaa käynti olla tänä päivänä jokseenkin leppoisampaa kuin reilu 100 vuotta sitten. Luulisi menetelmien olevan kivuttomampia ja tietysti hampaista pidetään kotonakin niin hyvää huolta, ettei niitä tarvitse kiskoa irti jokaisella hammaslääkärikäynnillä.

Hampaiden poistamisen lisäksi John Denby tietenkin täytti niissä olevia reikiä. Hän oli tästä inspiroituneena keksinyt itselleen humoristisen hautakivikirjoituksen: ”Täytän viimeisen reiän”. Se oli kekseliäs viittaus niin ammattiin kuin siihen tosiasiaan, että hänet oli nyt laskettu hautaan.

Rhode Islandilla, Yhdysvalloissa, sijaitseva hauta on viimeinen lepopaikka myös Denbyn vaimolle ja heidän jälkikasvulleen kahdessa polvessa. Toinen pojista, Maurice Denby, oli myös hammaslääkäri. Ammatin lisäksi Maurice Denby oli mitä ilmeisimmin omaksunut isänsä huumorintajun, sillä kun hän menehtyi vuonna 1964, lisättiin hautakiveen isän muistokirjoituksen alle: ”Minä myös.”

Barbara Sue Manire

Barbara Sue Manire menehtyi omana 64-vuotissyntymäpäivänään vuonna 2005 ja hänellä oli hyvin selvät sävelet hautapaikkansa suhteen. Moni voi pitää Maniren hautaa tökerönä, mutta parkkimittari oli naisen mielestä äärimmäisen hauska idea, ja lapset kunnioittivat äitinsä toivetta. Hän oli aina sanonut, että haluaisi haudalleen parkkimittarin, jossa lukisi, että aika on umpeutunut.

Highlandin hautausmaalla, Oklahomassa, Manirella on perinteinen hautakivi, jossa nimen ja päivämäärien lisäksi lukee: ”Meidän äitimme… Hänen huumorinsa jää elämään”. Kiven vieressä on parkkimittari, jossa lukee syntymä- ja kuolinaika sekä mittaritaulun yläpuolella teksti ”64 vuoden aikarajoitus” ja ”aika on kulunut loppuun”.

George Millet

Kenenkään kuolemalle ei tietenkään saisi nauraa, mutta George Milletin tapaus on jotenkin todella tragikoominen.

Helmikuun 15. päivänä vuonna 1909 Millet oli työpaikallaan The Metropolitan Life Insurance -vakuutusyhtiössä New Yorkissa, ja muille työntekijöille selvisi, että on hänen 15. syntymäpäivänsä. Ilmeisesti Millet oli suosittu toimiston tyttöjen keskuudessa ja ehkä tytöt olivat vielä ystävänpäivän hempeissä tunnelmissa, sillä he halusivat kaikki antaa päivänsankarille onnittelusuukon. Millet ei jakanut riehaantuneen tyttöjoukon innostusta ja yritti kaikin keinoin vältellä näiden lähestymisyrityksiä. Juostessaan ahdistelijoita pakoon Millet kompastui ja kaatui musteen poistamiseen tarkoitetun terävän veitsen päälle. Veitsi oli ollut Milletillä paidan rintataskussa ja se pisti häntä suoraan sydämeen.

Yksi pusua halajavista, pikakirjoittaja Gertrude Robbins, itseasiassa pidätettiin välikohtauksen jälkeen. Onneksi Robbins kuitenkin vapautettiin välittömästi sen jälkeen, kun Milletin kuolema varmistettiin onnettomuudeksi.

Lehdet kirjoittivat käsittämättömän epäonnisesta kohtalosta, eikä kuuluisuus jättänyt tätä nuorta miestä rauhaan haudassakaan. Hautakivi on nimittäin päältäpäin aivan tavallinen, mutta sen sivuun on kaiverrettu viimeisen syntymäpäivän traaginen tapahtumaketju. Miksi? Sitä kukaan ei tiedä.

Tina Barlow

Edith Christine Barlow, joka tunnettiin nimellä Tina, menehtyi vähän vajaa viisikymppisenä Mainessa, Yhdysvalloissa, jossa oli asunut koko elämänsä. Forest Cityn hautausmaalle vuonna 1991 haudatusta Barlow’sta ei julkisesti tiedetä paljoakaan, mutta hänen hautakivensä on maailmankuulu.

Mitä lie Barlow’lle tapahtunut; ehkä jokin yllättävä sairaus tai elämä kohdellut muuten kaltoin? Tai sitten hän ei vain suhtautunut elämään niin kuolemanvakavasti ja halusi jättää maailmaan viimeisen olankohautuksen.

Hautakivessä on ihmiselämä tiivistettynä kahdella sanalla: ”Shit happens”.

Lue myös:

• 10 televisiosarjojen kielletyt jaksot, joita ei ole näytetty erikoisista syistä
• Mitä Catfish tarkoittaa ja miksi se on televisiosarjan nimi?

Tällä listalla tutustumme vaikutusvaltaisiin, mutta fiktiivisiin hahmoihin, jotka ovat merkittävästi muokanneet sitä, minkälaisessa maailmassa elämme.

Historia tuntee lukuisia vaikutusvaltaisia henkilöitä, joita ilman yhteiskunta, kulttuuri tai jopa koko maailma olisi aivan erilainen. Sekä hyvässä että pahassa. Mutta aina ei tarvitse olla todellinen jättääkseen nimensä historiankirjoihin.

Listafriikki esittelee nyt historiallisesti merkityksellisiä hahmoja, joita ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan olemassa.

Barbie

Voisi sanoa, että Barbie-nukke oli sosiaalinen media ennen sosiaalista mediaa. Niin vahvasti tuo ”täydellinen” nainen on vaikuttanut vuosikymmenien ajan tyttöjen kuvaan siitä, minkälainen on tavoiteltava ulkonäkö. Vaikka todellisuudessa vartalon mittasuhteet ovat niin vinksallaan, ettei kukaan oikeasti voi näyttää samalta – Barbie-raukalla esimerkiksi tuskin on paljonkaan sisäelimiä; ehkä puolikas maksa ja pieni pala suolistoa. 

Kun Ruth Handler 1950-luvulla loi Barbien, ei hän varmasti odottanut sen nousevan tyttöjen epäterveeksi esikuvaksi ympäri maailman. Mutta niin kuitenkin kävi. Jo seuraavalla vuosikymmenellä leluvalmistaja Mattel julkaisi Pyjamabile-Barbien, jonka paketissa oli mukana Kuinka pudottaa painoa? -ohjekirja, jossa oli tasan yksi ohje: Älä syö. Lisäksi settiin kuului vaaka, joka näytti pysyvästi 50 kiloa. 

Vanhempien huolestumisen myötä tehtiin useita tutkimuksia, joissa selvitettiin voiko lelu oikeasti vaikuttaa lasten itsetuntoon ja ruumiinkuvaan. Tulokset olivat yksiselitteiset: kyllä voi, ja voimakkaasti. Syömishäiriöön sairastumisen ja barbeilla leikkimisen välillä havaittiin selvä yhteys, ja vaikka tytöt rakastivat nukkejaan, sai niillä leikkiminen aikaan välittömän itsetunnon laskun. Psykiatri Carole Lieberman on sanonut, että Barbie on ollut historian tuhoisin voima, mitä tulee naisten minäkuvaan. 

Toisaalta Barbie on hyvin itsenäinen nainen, ja joidenkin mielestä malliesimerkki siitä, miten tytöistä voi tulla ihan mitä he haluavat. Barbie on eläinlääkäri, opettaja ja astronautti. Siltikin, esimerkiksi vuonna 1992 julkaistu puhuva teini-Barbie oli ohjelmoitu sanomaan lauseita, kuten ”Voiko vaatteita ikinä olla liikaa?”, ”Rakastan shoppailua!” ja ”Matematiikka on vaikeaa!”.

Mattel julkaisi vuonna 2016 suuren medianäkyvyyden saattelemana sarjan vartaloiltaan erilaisia barbeja: pienen, pitkän ja kurvikkaan, joista varsinkin viimeisenä mainittu sai paljon kiitosta. Vaatekokoa 34 edustava kurvikas-Barbi ei kuitenkaan miellyttänyt alle 10-vuotiaita tyttöjä, sillä se oli heidän mielestään ”liian lihava”.

Marlboro-mies

Vielä 1950-luvun alussa filtterilliset tupakat olivat naisten juttu. ”Tosimiehet” eivät niitä polttaneet. Filtteritupakkaa markkinoitiinkin suoraan naisille, ja erityisesti Marlboroa pidettiin naisten tupakkamerkkinä.

Marlboro-brändin omistaja Phillip Morris & Co. päätti kuitenkin muuttaa ihmisten ajattelutapaa. Maailman menestyneimmäksi mainoskamppanjaksi nimetty ”Marlboro-mies” onnistui kääntämään pinttyneen mielipiteen vain muutamassa kuukaudessa.

Nykyisin lähes poikkeuksetta kaikki tupakoijat polttavat filtterillisiä savukkeita, ja siitä on kiittäminen maskuliinista Marlboro-miestä. Hän oli hyvännäköinen ja rehti, eikä ollut vastuussa kenellekään, sillä hän määräsi oman kohtalonsa. Hän oli miesten ihailun ja naisten päiväunien kohde. Hän oli cowboy. Ja hän poltti filtterillisiä savukkeita. Siitä oli naisellisuus kaukana!

Kun mainos ensimmäisen kerran ilmestyi suuriin mainostauluihin ja lehtiin vuonna 1955, oli menestys välitön. Vain kahdessa vuodessa Marlboron myynti oli kasvanut 300 prosenttia, ja televisiomainokset vain lisäsivät suosiota. Vaikka Marlboro-mies ajateltiin yhtenä hahmona, on mainoksissa esiintynyt lukuisia miehiä vuosikymmenten aikana. Moni heistä oli itsekin kova tupakoija, mutta ehkä tunnetuimman mainoskuvan cowboy, Robert Norris, ei koskaan polttanut.

Joulupukki

Missä vaiheessa vuotta lapsia voi alkaa kiristämään tontuilla ja joulupukilla? Siinä heti juhannuksen jälkeen? Ei varmasti ole montakaan ihmistä, jota ei jossain vaiheessa olisi peloteltu joulupukilla. Tai paremminkin sillä, että joulupukki ei tuo lahjoja tuhmille lapsille. Pysäyttääkö mikään pikkulapsen raivokohtausta tehokkaammin?

Useassa kulttuurissa tunnetaan joulupukista jokin aikaisempi versio, oli se sitten sarvipäinen ja juopotteleva nuuttipukki tai Pyhä Nikolaus, lasten suojeluspyhimys. Nykyaikainen, punaiseen nuttuun pukeutuva iloinen ja pulska pukki on kaukana esikuvistaan, mutta joulu olisi ilman sitä melko erilainen monessakin perheessä. Todennäköisesti ainakin lahjojen määrä olisi huomattavasti pienempi.

Joulupukilla on ollut käsittämätön vaikutus talouteen, kun ihmiset pistävät tuulemaan, usein yli varojensa. Joulupukki-vaikutukseksi kutsutaankin ilmiötä, jossa joulua seuraava vuosineljännes on kaupan alalla kaikkia muita hiljaisempi. 

Lue myös: Onko joulupukki olemassa? Nämä syyt kertovat, että se on mahdollista!

Isoveli

Isoveli valvoo. Eikä nyt puhuta siitä televisio-ohjelmasta, joka tokikin on saanut nimensä ja iskulauseensa alkuperäisen Isoveljen mukaan. Isoveli-käsitteen esitteli kirjailija George Orwell Vuonna 1984 -teoksessaan. Tuossa vuonna 1949 julkaistussa kirjassa Isoveli on diktaattori, joka valvoo kansalaisten jokaista liikettä. 

Nykyään Isoveli on jokin mystinen ylempi taho, joka seuraa meitä koko ajan. Isoveljeä vastaan järjestetään mielenosoituksia, ja hänet mainitaan usein, jos säädetään esimerkiksi ihmisten toimintaa jollain lailla rajoittavia lakeja. Isoveli valvoo meitä pankki- ja luottokorttiostosten kautta, ja seuraa jokaista internetissä tekemäämme liikettä, jotta voi läväyttää ruudulle juuri oikeanlaisen mainoksen.

Kuka se Isoveli oikein on? Sitä ei voi tietää. Ainoa varma asia on se, että Isoveli valvoo koko ajan, ja että sitä on ilmeisesti syytä pelätä ja vihata.

Jim Crow

Jim Crow on antanut nimensä Yhdysvaltojen suvaitsemattomille ja syrjiville lakipykälille, jotka olivat voimassa 1800-luvun lopulta vielä vuoteen 1965 asti. Sekä liittovaltio- että paikallistasolla lait koostuivat rotuerottelusta.

Tummaihoisia syrjiviä Jim Crow -lakeja käytettiin kouluissa, julkisessa liikenteessä, kirkoissa, sairaaloissa – joka puolella. Erottelun järjettömyydestä kertovat muun muassa lait, joiden mukaan tummaihoiset eivät saaneet osoittaa hellyyttä julkisesti, sillä se loukkasi valkoihoisia, ja liikenteessä valkoihoisella on AINA etuajo-oikeus.

Jim Crow ei kuitenkaan ollut mikään oikea henkilö, vaan valkoihoisen näyttelijän Thomas D. Ricen 1830-luvulla luoma näyttämöhahmo. Rice esiintyi teattereissa iho mustaksi maalattuna ja esitti erikoisesti vääntelehtivää temppuilijaa Jim Crowta. Ricen halventavan hahmon ja esitysten myötä kyseisestä nimestä tuli haukkumasana ja siksi se valittiin alentavien lakien nimeksi.

Jim Crow -lakien lakkauttamiseksi ja kaikille tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi Yhdysvalloissa alkoi valtava kansalaisoikeusliike, joka saavutti paljon, mutta paljon työtä on vielä jäljellä.

Sherlock Holmes

Sir Arthur Conan Doylen vuonna 1887 luoma salapoliisi Sherlock Holmes on ollut vaikutusvaltainen hahmo viihdemaailmassa. Vuonna 2012 Guinnessin ennätystenkirja julisti Holmesin olevan eniten elokuvissa ja televisiossa seikkaillut fiktiivinen henkilö. Mestarietsivää oli tuohon mennessä esitetty valkokankaalla tai tv-ruudussa 254 kertaa, ja luku on nykyään varmasti suurempi.

Rikostekniikka oli ennen Doylen kirjaa täysin tuntematon sana. Eikä ainoastaan sana, sillä koko tieteen alaa ei tunnettu, ainakaan sellaisena, jona Sherlock Holmes sen esitteli. Ja jollaisena me sen tämän salapoliisin ansiosta nykyään tunnemme. Teknologia ja menetelmät, joita Doylen hahmo kirjoissa käytti, olivat niin edellä aikaansa, että monia niistä käytetään tänäkin päivänä.

Sherlock Holmes käytti mysteereitä selvittäessään käsiala-analyysia, jota oikeassa elämässä käytettiin vasta viisitoista vuotta kirjan julkaisun jälkeen. Menetelmä oli toki olemassa, ei Doyle sitä tuulesta temmannut, mutta sitä ei ymmärretty käyttää rikosten ratkaisemiseen ennen Holmesin esimerkkiä.

Lääkärin koulutuksen saanut Doyle oli luonnollisesti kiinnostunut lääketieteestä, ja toikin paljon tätä asiantuntemusta salapoliisikirjoihinsa. Osittain Sherlockin innostamana Scotland Yard perusti oikeuslääketieteelle oman viraston, jossa selvitettiin syitä epätavallisissa olosuhteissa, kuten onnettomuudet, murhat ja itsemurhat, sattuneisiin kuolemiin.

Doylen perintöä Sherlock Holmesin kautta on myös ballistiikka, ja käyttipä hän rikosprofilointiakin lähes 100 vuotta ennen FBI:tä.

Frankensteinin hirviö

Frankensteinin hirviötä on pelätty jo yli 200 vuoden ajan. Englantilaisen kirjailijan Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaistu Frankenstein on maailman ensimmäinen scifi-teos, ja siinä tohtori Frankenstein luo irrallisista ruumiinosista ”elävän” hirviön.

Vain 18-vuotiaan Shelleyn kauhuklassikko on julkaisustaan lähtien herättänyt hyvinkin filosofisia kysymyksiä siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Ja koska tuolloin oltiin juuri päästy, suuria tieteellisiäkin edistysaskeleita nähneen, valistuksen ajan loppuun, oli relevanttia kysyä: ”Jos jotain pystytään tekemään, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että niin on oikein tehdä?”. Nykyäänkin tutkijat monilla eri aloilla pallottelevat tuolla samalla kysymyksellä.

Fiktiivinen kirjallisuuden hahmo on osaltaan, usko tai älä, toiminut inspiraationa elinsiirtoleikkausten kehittämiselle ja erityisen suurta osaa romaani on edustanut defibrillaattorin keksimisessä. 1800-luvun alussa lääkärit ja tutkijat olivat testailleet sähköimpulssien vaikutusta eläimiin, sekä eläviin että kuolleisiin, mutta Shelley vei idean Frankensteinin hirviön kohdalla asteen pidemmälle. Kirjasta motivoituneina tutkijat totesivat, että mikään idea ei ollut liian hullu, etteikö sitä olisi voinut kokeilla!

Tuoreempi Frankensteinin inspiroima keksintö on ollut sydämentahdistin. Tahdistimen kehittänyt yhdysvaltalainen insinööri Earl Bakken on haastatteluissa kertonut kiinnostuneensa sähköstä ja sen osuudesta elämän luomisessa ja ylläpidossa ollessaan 8-vuotiaana elokuvateatterissa. Tuo leffailta näyttelijä Boris Karloffin esittämää hirviötä katsellessa määritti Bakkenin opiskelu- ja työuran suunnan, ja on pidentänyt miljoonien ihmisten elämää ympäri maailman.

Daidalos ja Ikaros

Daidalos on kreikkalaisessa mytologiassa suuri keksijä, joka suunnitteli kuningas Minoksen pyynnöstä mahdottoman labyrintin, johon hirviömäinen Minotauros teljettiin. Monien käänteiden jälkeen Daidalos päätyi kuitenkin kyseiseen labyrinttiin itse, yhdessä poikansa Ikaroksen kanssa. Pois oli päästävä, joten Daidalos alkoi miettiä pakokeinoja. Hän haaveili pystyvänsä lentämään kuin linnut, ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Daidalos rakensi sulista, mehiläisvahasta ja kehittämästään liimasta siivet itselleen ja pojalleen, ja varoitti vielä jälkikasvuaan lentämästä liian korkealla, koska auringon lämpö sulattaisi vahan, jolloin siivet hajoaisivat. No, kuten tiedämme, Ikaros ei totellut isäänsä, vaan lensi liian lähelle aurinkoa ja putosi kuolemaansa. Mutta Daidalos onnistui lentämään, ja on toiminut kaikkien taivaalle janoavien esikuvana niin kauan kuin tarinaa on kerrottu. 

Daidaloksen urotyö inspiroi taiteen välityksellä niin Leonardo da Vincia, joka suunnitteli erinäisiä lentäviä vekottimia, kuin Orville ja Wilbur Wrightiakin, jotka suunnittelivat ja rakensivat ensimmäisen toimivan lentokoneen. Olisiko ihminen ikinä osannut ajatellakaan lentämistä ilman tarinaa Daidaloksesta? Ehkä, mutta ihmisten varhaisimmat siipikyhäelmät ovat muistuttaneet erehdyttävästi Daidaloksen luomuksia.

Rosie the Riveter

Rosie the Riveter (suora suomennos: Niittaaja-Rosie) on yksi suurimmista naisiin vaikuttaneista fiktiivisistä hahmoista, ainakin Yhdysvalloissa. Tämä propagandahahmo luotiin, jotta sen avulla voitiin houkutella naisia toisen maailmansodan aikana lähtemään kotoa töihin, sillä teollisuuteen tarvittiin työntekijöitä, kun miehiä lähetettiin sotimaan maailman joka kolkkaan.

Rosie oli odotettua tehokkaampi, sillä naiset lähtivät sankoin joukoin tekemään osansa maansa puolesta. Kaikkein suurin vaikutus kampanjalla oli lentoteollisuudelle, jonka työvoimasta naisia oli vain noin yksi prosentti ennen sotaa ja vuonna 1943 naiset täyttivät 65 prosenttia työpaikoista. Se oli teollisuudelle lottovoitto myös rahallisesti, sillä naisille maksettiin vain noin puolet miesten palkoista.

Rosie the Riveterin vaikutus ei loppunut, vaikka sota loppuikin. Kampanjan oli tarkoitus kutsua naisia töihin vain tilapäisesti, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut, ja heidän oletettiin jättävän työnsä miesten palatessa kotiin. Amerikan ”Rosiet” olivat kuitenkin eri mieltä. Vaikka palkkaus miehiin verrattuna oli naurettava, olivat naiset sotavuosien aikana tottuneet taloudelliseen ja myös henkilökohtaiseen vapauteen, ja he halusivat saavuttaa yhä vain enemmän.

Harva palasi kotirouvan rooliin, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Rosie the Riveter muutti amerikkalaisia työpaikkoja pysyvästi, ja antoi aimo sysäyksen loppumattomalle matkalle kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Lue myös:

• Historialliset pervot: 10 merkittävää henkilöä, joilla oli erikoisia seksuaalisia mieltymyksiä
• 10 faktaa – Näin sarjojen ja elokuvien seksikohtaukset tehdään
• 10 nykyään normaalia asiaa, jotka aiheuttivat aikoinaan skandaalin

Ärsyttääkö saada parkkisakkoja? No kyllähän se ärsyttää, mutta niiden saamiseen on olemassa järjellä käsitettävissä oleva syy. Sellainen kuitenkin puuttuu tämän listan rapsuilta.

En tosiaankaan sano, etteivätkö jopa kaikki listan tapaukset olisi olleet sakkojen arvoisia, mutta jotenkin se rangaistukseen johtanut syy ja tapahtumat on käsittämättömiä.

Myös sakkojen määrät eivät aina tunnu täysin järkeviltä, sillä liian pitkäksi kasvaneesta nurmikosta voi joutua pulittamaan kymmeniä tuhansia ja kolariin johtaneesta rattijuopumuksesta joitakin satasia. Monet listan kohdista liittyvätkin liikenteeseen, mutta sakotettavia on löytynyt niin NFL-seuran vaihtopenkiltä, sängystä kuin hautausmaaltakin.

Tässä siis Listafriikin näkemys hulluimmista syistä, joiden perusteella joku on saanut sakot.

Humalassa voi ajaa kolarin vaikka nojatuolilla

Mikä on sellainen esine, jossa on stereot, etuvalot, se kulkee reilun 30 kilometrin tuntivauhtia ja siinä on mukava rentoutua?

No tietenkin nojatuolin ja päältäajettavan ruohonleikkurin risteytys! Mikäs muukaan. Mutta se ei tietenkään ole sakkojen arvoinen kyhäelmä.

Yhdysvaltalainen 61-vuotias Dennis Anderson oli ylpeä nojatuolileikkuristaan, ja Proctorin kaupungissa Minnesotassa kaikki tiesivät miehen ja tämän erikoisen kulkuvälineen. Kaikki ilo loppuu kuitenkin aikanaan, ja Andersonin kohdalla kruisailut päättyivät eräänä kosteana iltana 1200 punnan sakkoihin ja puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hän oli ollut lokakuussa 2009 ottamassa kuppia paikallisessa pubissa ja päättänyt lähteä ajamaan nojatuolillaan kotiin. Jostain merkillisestä syystä Anderson menetti kulkuneuvonsa hallinnan ja rysäytti päin parkissa ollutta autoa. Paikalle saapuneet poliisit havaitsivat jalkansa rytäkässä loukanneen kuskin olleen ”selvästi päihtynyt” ja alkoholin määrä veressä olikin kolme kertaa yli sallitun rajan.

Koska tämä oli Andersonille jo toinen rattijuopumus, päätettiin ”Hell Yeah It’s Fast” -tarralla varustettu nojatuoli takavarikoida ja laittaa osaksi poliisin huutokauppaa. Tarina ei kuitenkaan kerro, oliko ensimmäinen rike tapahtunut samaisella kulkuvälineellä matkatessa.

Hautajaisissa ei kannata esittää kummitusta

Alkoholilla oli (vähemmän yllättäen) osuutta myös tässä tapauksessa.

Portsmouthissa, Englannissa, 24-vuotias Anthony Stallard sai kuningasajatuksen ollessaan kevyessä humalassa elokuussa 2014. Hän päätyi erään kaverinsa kanssa pelaamaan jalkapalloa hautausmaalle ja potkimaan palloa päin hautakiviä.

Mutta se ei Stallardille riittänyt hölmöilyksi, vaan hän alkoi esittää kummitusta heiluttelemalla käsiään ja päästelemällä huhuu-ääniä. Ikävintä tilanteessa oli se, että vieressä oli käynnissä hautajaiset.

Hautajaisväki pahoitti mielensä ihan syystä ja poliisi saapui ottamaan Stallardin haltuunsa. Mies sai 75 punnan sakot, koska oli loukkaavilla sanoillaan ja toiminnallaan aiheuttanut muille henkistä kärsimystä. Hän myönsi syyllistyneensä epäsopivaan käytökseen, joskin korosti sitä, että ”hautausmaan ulkopuolella kummituksen esittäminen olisi ollut aivan hyväksyttävää”. Mutta sitähän ei kukaan väittänytkään.

Motoristi puki grillin päälleen

Australiassa asuva uusiseelantilainen Michael Wiles ajoi vuonna 2008 vilkasta melbournelaista moottoritietä, kun hän bongasi tien varressa grillin. Mies halusi ottaa sen mukaansa, mutta ongelmana oli hänen kulkuvälineensä. Wiles keksi ”pukea” melko kookkaan grillin päälleen ja jatkaa muina miehiä ajoaan.

Mies pujotti itsensä puisen rungon läpi, jolloin hän pystyi vielä näkemään eteenpäin metallisen ritilän läpi – mikä on varsin oleellinen juttu liikenteessä. Wiles päästeli grilleineen reipasta seitsemääkymppiä ja herätti luonnollisesti ihmetystä muissa tielläliikkujissa.

Se johtikin sitten 29-vuotiaan grillimotoristin päätymiseen poliisin huomaan, sillä virkavalta bongasi netissä ihmisten ottamia kuvia kummallisesta kapistuksesta. Wilesin puolustusasianajaja Paul McClure kertoi oikeudenkäynnin aikana, että ”kyseinen grilli oli kaiken lisäksi rikki, mikä oli todennäköisesti syynä sen löytymiseen tien varresta”. Kun McClurelta tiedusteltiin Wilesin motiivia, vastasi asianajaja sen olleen ”ajatusprosessin puute”.

Wiles sai 800 dollarin sakot ja kuukauden verran ajokieltoa.

Wilesin harmiksi tapaus toi hänelle paljon kyseenalaista julkisuutta ja hän tulikin nopeasti tunnetuksi nimellä BBQ-Mike. Eräs grillejä valmistava yritys halusi hänet mainokseensa, mutta mies ei häpeissään suostunut. Sillä olisi voinut helposti saada kuitattua sakot. Ajatusprosessi ei selvästi ollut läsnä tuolloinkaan.

Laittomat maahanmuuttajat rakensivat raja-aitaa, jonka tarkoitus oli vähentää laitonta maahanmuuttoa

Vuonna 1999 Yhdysvaltain maahanmuuttovirasto teki iskun Golden State Fence -yritykseen, jonka toimialaa ovat erilaiset aidat; olivat ne sitten yksityisasuntojen, julkisten rakennusten tai armeijan tukikohtien ympärille rakennettavia. Lisäksi yritys oli rakentamassa 1990-luvun alussa raja-aitaa Meksikon ja Yhdysvaltojen välille; tarkemmin sanottuna Tijuanan ja San Diegon välille. Tuolla aidalla on tarkoitus estää laitonta maahanmuuttoa.

Tilanteen ironisuus johtuu siitä, että yrityksen palkkalistoilta löytyi satoja paperittomia ja maassa ilman lupaa olevia työntekijöitä. Golden State Fence lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta vuosina 2004 ja 2005 tehdyissä pistotarkastuksissa tuli esille, että edelleen noin kolmasosa yrityksen 750 työntekijästä oli Yhdysvalloissa laittomasti. Yritys määrättiin maksamaan viiden miljoonan dollarin sakot laittomien maahanmuuttajien palkkaamisesta. Muutama johtohenkilö sai vielä puolen vuoden vankeustuomionkin.

Painajaisia, yökastelua, menetettyjä työpäiviä – äänekäs seksi piinasi naapureita

Tästä englantilaisesta kerrostalosta on naapurisopu kaukana. Brightonissa vietiin liian aktiivinen ja naapureita häiritsevä seksielämä oikeuteen vuonna 2008. Naapureiden mukaan 29-vuotias Kerry Norris ja tämän poikaystävä Adam Hinton olivat jo kahden vuoden ajan piinanneet kerrostalon muita asukkaita äänekkäällä ja läpi yön kestävällä rakastelullaan.

Norrisin seinänaapuri Richard Powell kertoi oikeudessa joutuneensa jäämään silloin tällöin väsymyksen vuoksi pois töistä, sillä yöt olivat olleet unettomia pariskunnan äänekkään lempimisen vuoksi. Sarah Powell todisti siirtäneensä lapsensa nukkumaan toiselle puolelle asuntoa. Toinen naapuri Michelle Tyrrell sanoi nelivuotiaan tyttärensä nähneen painajaisia ja alkaneen kastella sänkynsä öisin sen vuoksi, mitä oli seinän takaa kuullut.

Useimmiten Norris ja Hinton huusivat rivouksia samalla, kun sängynpääty hakkasi seinää vasten kuuteen saakka aamulla. Viimeinen pisara oli se, kun Norris otti ulkona aurinkoa ilkosillaan.

Norris määrättiin maksamaan 200 puntaa sakkoja, 100 puntaa oikeuskuluja ja jokaiselle uhrille korvauksena… 15 puntaa.

Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja

Vuonna 2014 floridalainen 60-vuotias Jason Humphreys yritti estää kanssa-autoilijoiden kännykän käyttöä ja sai siitä hyvästä 48 000 dollarin sakot. Mies oli kyllästynyt näkemään kuskeja, jotka ajon aikana puhuivat puhelimeen tai kirjoittivat tekstiviestejä tai selasivat instaa. Niinpä hän piti autossaan signaaleja estävää häirintälähetintä, joka mykisti ympärillä ajavien henkilöiden mobiililaitteet.

Häirintälähettimet ovat Yhdysvalloissa kiellettyjä, sillä pahimmassa tapauksessa ne voivat estää myös hätänumeroon soittamisen. Humphreys ehti toteuttaa henkilökohtaista liikenneturvallisuuskampanjaansa parin vuoden ajan, kunnes tietyssä risteyksessä useampaan otteeseen partioineet poliisit huomasivat laitteidensa kuuluvuuksien menevän nolliin kahdesti päivässä, aina samoihin aikoihin. He olivat passissa Humphreysin työmatkan varrella.

Oikeanlaisilla välineillä Humphreys ja hänen Toyotansa paikannettiin nopeasti, ja asia varmistui lopullisesti, kun pysäytettyä autoa lähestyneiden poliisien radiotkin hiljenivät. Humphreys ei peitellyt tekosiaan ja kertoi poliiseille empimättä syynkin eriskummalliseen ratkaisuunsa: hän oli lopen kyllästynyt edesvastuuttomiin kuskeihin.

Floridassa kännykän käyttäminen ajaessa tuli vasta keväällä 2019 osittain laittomaksi. Humphreys sai rikoksestaan 48 000 dollarin sakot.

Somen vaarat

Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL:llä on tiukka sääntö, jota valvotaan herkeämättä: pelaajat eivät saa pelipäivänä käyttää sosiaalista mediaa alkaen 90 minuuttia ennen aloituspotkua ja päättyen pelin jälkeisiin haastatteluihin. Sääntö on kaikilla hyvin tiedossa ja sen rikkomisesta seuraa muhkea sakko.

Suurinta osaa ihmisistä hirvittäisi. NFL-pelaajat ovat toki hieman eri asia miljoonapalkkoineen.

Joka tapauksessa, Cincinnati Bengalsin laitahyökkääjänä vuonna 2010 toiminut Chad Johnson päätti kaivaa kännykkänsä kahdesti esiin ja twiittasi pelin kulusta.

Johnsonille rapsahti somettamisesta 25 000 dollarin sakko, mutta hänen Twitterissä julkaisemastaan reaktiosta päätellen summa ei suuremmin kirpaissut. Mies pyysi anteeksi ja lupasi olla tekemättä samaa uudelleen, sillä ”twiitit kevensivät hänen pankkitiliään Bugattin kahden kuukauden osamaksun verran”.

Johnson ei todellakaan ole ainoa, joka kieltoa on rikkonut, joten kannattaisiko sakkosummaa hieman nostaa, jotta liigalle ilmeisen tärkeästä säännöstä pidettäisiin paremmin kiinni. Tai sitten se on helppoa rahaa!?

Liian pitkä nurmikko!!!

Vuonna 2018 floridalainen James Ficken matkusti Etelä-Carolinaan selvittämään menehtyneen äitinsä kuolinpesää ja muita käytännön asioita. Ficken oli sopinut erään ystävänsä kanssa, että tämä kävisi leikkaamassa nurmikon hänen poissa ollessaan. Valitettavasti ystävä oli tuona aikana yllättäen kuollut, joten nurmikko pääsi kasvamaan villisti.

Kun Ficken palasi viikkojen kuluttua kotiinsa ja ryhtyi puutarhahommiin, hajosi hänen ruohonleikkurinsa eikä nurmikon ajamisesta tullut mitään. Ficken ei kuitenkaan hätääntynyt, sillä kysehän oli vain pitkästä ruohosta, mutta hänen tietämättään jokaisena päivänä, jona nurmikko oli yli 25 senttiä pitkä, hänelle rapsahti 500 dollarin sakko.

Ficken oli saanut ylipitkästä nurmikostaan sanktioita jo pari vuotta aiemmin, kun oli ollut tapaamassa vielä elossa ollutta äitiään, ja siksi hänen ystävänsä olikin huolehtinut pihamaasta. Ficken ei kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että ”rikoksen” uusijana hänelle alkaisi kertyä päivittäisiä rapsuja.

Parin kuukauden päästä Ficken matkusti jälleen hoitamaan äitinsä perintöasioita, mutta kävi ennen reissuaan ostamassa uuden leikkurin ja siisti nurmikkonsa. Matka oli kuitenkin viikkojen mittainen ja ruoho kasvoi – taas lisää rikkomuksia. Siinä vaiheessa, kun Fickenille selvisi koko sakkofarssi, oli hänelle kertynyt maksettavaa 29 833,50 dollaria ja häntä uhattiin talon ulosotolla.

Pitkäkestoisen oikeuskäsittelyn ja byrokratian vuoksi aivan viimeistä niittiä tähän tapaukseen ei ole vieläkään saatu. Viimeisin päätös on kesältä 2022, jolloin sakot määrättiin edelleen Fickenin maksettavaksi. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi, sillä Fickenin takana on iso asianajotoimisto, joka otti tapauksen aikoinaan hoidettavakseen ilman korvausta. Valitus on valmisteilla.

Heidän mielestään ”kenenkään ei pitäisi menettää kotiaan leikkaamattoman nurmikon vuoksi”. Siitä voidaan varmasti kaikki olla yhtä mieltä!

”EI KILPIÄ” -rekisterikilpi toi tuhansia liikennesakkoja

Losangelesilainen Robert G. Barbour halusi vuonna 1979 hankkia Datsun Z -autoonsa personoidut rekisterikilvet. Hakulomakkeeseen piti täyttää kolme vaihtoehtoa mieluisessa järjestyksessä. Innokkaana veneilijänä tunnetun Barbourin ensimmäinen valinta oli ”SAILING” (purjehdus), toiseksi vaihtoehdoksi hän ilmoitti ”BOATING” (veneily), ja kolmanteen kohtaan hän kirjoitti ”NO PLATE” (ei kilpiä). Viimeisellä rivillä hän tarkoitti sitä, että jos kumpikaan kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta ei onnistuisi, ei hän haluaisi rekisterikilpiä lainkaan.

Kuinka ollakaan, kolmas vaihtoehto oli hyväksytty ja Barbour sai autoonsa kilvet joissa luki ”NO PLATE”. Aluksi se harmitti, mutta mies totesi rekisterikilpien olevan erikoiset ja ainutlaatuiset, joten hän päätti pitää ne.

Kuukauden kuluttua Barbour sai muistutuksen erääntyneestä parkkisakosta, joka oli annettu San Franciscossa. Mies ei ollut tuolloin ollut lähelläkään kyseistä paikkaa. Hän soitti oikeustalolle ja selvitti asian; sakotettu ajoneuvo ei kuulunut hänelle.

Muutaman päivän kuluttua Barbour alkoi saada kymmeniä muistutusmaksuja ympäri Kaliforniaa. Siinä vaiheessa asian todellinen laita selvisi – aina kun sakotetusta ajoneuvosta puuttui rekisterikilvet, kirjoitettiin järjestelmään ”NO PLATE”, ja muistutukset lähtivät rekisterihallinnon kautta automaattisesti Barbourille.

Ajoneuvovirasto vaati Barbouria vaihtamaan kilpensä väärinkäsitysten välttämiseksi, mutta hän oli jo kiintynyt omalaatuiseen rekisterinumeroonsa ja kehotti sen sijaan virastoa muuttamaan omaa järjestelmäänsä. Kissa ja hiiri -leikki kesti jonkin aikaa, ja Barbour kirjoitti virastolle sitkeästi oikaisupyyntöjä jokaisen muistutusmaksun saatuaan. Puolessa vuodessa mies vastaanotti 2500 itselleen kuulumatonta sakkoa.

Kahden vuoden päästä ajoneuvovirasto antoi periksi ja uudeksi merkinnäksi sovittiin ”NONE” (ei lainkaan). Virastossa toivottiin hartaasti, ettei kukaan keksisi hankkia itselleen kyseisellä tekstillä olevia rekisterikilpiä. Vuonna 1986, eli seitsemän vuotta ensimmäisen muistutusmaksun jälkeen, Barbour kertoi saavansa edelleen keskimäärin viisi karhukirjettä kuukaudessa.

Presidentti ajoi ylinopeutta. Hevoskärryillä.

Syyskuun 27. päivänä vuonna 1908 Washington Evening Star -lehti kirjoitti artikkelissaan poliisi William H. Westistä, joka otsikon mukaan oli ”Ainoa poliisi, joka on koskaan pidättänyt presidentin”.

Päästäksemme tapahtuma-aikaan, täytyy meidän mennä ajassa vielä muutama vuosikymmen taaksepäin – vuoteen 1872, jolloin Yhdysvaltojen presidenttinä toimi Ulysses S. Grant.

Grant oli ilmeisen viehättynyt vauhdista ja nopeista hevosista, ja kerran jos toisenkin hän kiiti valjakollaan pitkin Washingtonin katuja. Eräs hurjastelu päättyi kuitenkin lyhyeen, kun poliisi West pysäytti presidentin ja kertoi tämän rikkovan lakia, ja ennen kaikkea näyttävän huonoa esimerkkiä muille herrasmiehille. Presidentti Grant oli pahoillaan ja lupasi parantaa tapansa.

Mutta heti seuraavana päivänä Grant oli jälleen vauhdissa ja West joutui jahtaamaan presidenttiä kokonaisen korttelin verran saadakseen tämän pysähtymään. Presidentti vain hymyili poliiseille hyvin tietoisena syyllisyydestään, kun häntä talutettiin pidätettynä asemalle. West pyysi korkea-arvoiselta rikolliselta anteeksi, mutta kertoi ettei virkavallan edustajana voinut olla antamatta sakkoja liian kovasta vauhdista. Grant joutui pulittamaan 20 dollaria – joka nykyrahassa on noin 400 dollaria – ja poistui asemalta arvatenkin tuli hännän alla.

Lue myös:

• Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää
• Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista
• Top 10 hulluimmat oikeusjutut, jotka kantaja on voittanut

Samppanjaa ja ilotulitteita – kuulostaa uudenvuoden juhlinnalta! Uuttavuotta juhlistetaan monin eri tavoin ja esittelemme nyt kymmenen erikoista perinnettä ympäri maailman.

Vuoden vaihtuminen on merkittävä juhla monessa kulttuurissa, mutta kaikilla on heittää soppaan omat mausteensa. Ympäri maailman löytyy mitä erilaisimpia perinteitä ottaa uusi vuosi vastaan ja valtaosa näistä perinteistä on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Miten sinä vietät uuttavuotta? Sujuuko uudenvuoden juhlinta suomalaisittain perinteisissä merkeissä vai otatko kenties tältä listalta muutaman vinkin ja heittäydyt kansainvälisiin tunnelmiin?

Brasilia: Toiveikkaita hyppyjä Atlantin aaltoihin

Uuteen vuoteen hyppääminen voi olla ihan kirjaimellinen hyppy. Tanskalaisilla on tapana nousta seisomaan tuoleille ennen vuorokauden vaihtumista ja kun keskiyö saapuu, hyppäävät he alas. Hypyn on tarkoitus karkottaa pahoja henkiä.

Tuo tanskalaisten tapa on huomattavasti mielekkäämpi toteuttaa myös Suomessa, jos vertaa esimerkiksi Brasiliassa tapahtuvaan uudenvuoden juhlintaan, johon liittyy niin ikään hyppääminen.

Brassit kerääntyvät uudenvuodenaattona sankoin joukoin rannalle, missä hypätään seitsemän aallon ylitse. Jokaisella hypyllä esitetään toive tulevalle vuodelle tai osoitetaan kiitosta jostain menneen vuoden tapahtumasta.

Itämeren tai minkään vesistön aallot eivät erityisemmin houkuttele hyppimään Pohjolan hyytävässä vuodenvaihteessa.

Kanada: Virkeitä jääkarhuja

Tässä sitten kumotaan edellisen kohdan viimeinen lausahdus. Sillä jos haluaa juhlistaa uutta vuotta kuten kanadalaiset, niin suunta käyköön hyisiin vesiin.

Vancouverissa 1920-luvulla alkanut perinne on vuosien mittaan levinnyt ympäri Kanadaa ja tehdäänpä näitä ”jääkarhu-uinteja” muuallakin maailmassa. Polar Bear Swimin alkuvuosina uintiin osallistui vain kourallinen ihmisiä, mutta nykyisin tapahtumat houkuttelevat valtaisan määrän väkeä.

Tuhannet karaistuneet kanadalaiset ympäri maan kerääntyvät uudenvuodenpäivänä rannoille juoksemaan jäiseen mereen tai järveen. Joidenkin paikkakuntien tapahtumissa ensimmäisinä veteen pulahtaneet palkitaan, mutta monille osallistuminen tähän järjettömään perinteeseen on tärkeintä.

Jos on edellisen illan ja yön juhlinnoista hieman nuutunut olo, niin sukellus jääkylmään veteen raikastaa kummasti.

Filippiinit: Vain pyöreällä muodolla on väliä

Filippiineillä pyöreys on yhtä kuin vauraus. Pyöreä muoto tietää pätäkkää ja hyvää onnea, ja uutenavuotena tämä uskomus viedään äärimmilleen.

Filippiiniläiseen uudenvuoden juhlintaan kuuluu valtava keskiyön juhla-ateria Media Noche. Herkkuja notkuvassa pöydässä on oltava myös pyöreitä hedelmiä – koska vaurautta havitellaan kaikin keinoin. Usein hedelmät ovatkin paraatipaikalla, keskellä pöytää. Ihan kaikkia hedelmiä ei kuitenkaan hyväksytä pyöreästä muodosta huolimatta: muun muassa ananas ja jakkihedelmä ovat vältettävien listalla, koska niiden kuorissa oleva piikit symboloivat ongelmia.

Uutenavuotena filippiiniläiset myös pukeutuvat pilkullisiin asuihin ja lahjoittavat toisilleen kolikoita – pyöreä muoto kunniaan! Lapsilla on myös tapana täyttää taskunsa kolikoilla ja ravistella niitä keskiyöllä.

Joissakin perheissä kolikoita myös levitellään uutenavuotena ympäri kotia, sillä mitä enemmän laatikoissa tai nurkissa tai vaikkapa tuolien alla on käteistä, sitä enemmän seuraavana vuonna on tiedossa hyvää onnea ja rahaa.

Argentiina: Ympäristöstä viis kunhan mennyt on mennyttä!

Jos vierailee Buenos Airesissa uudenvuoden aikaan, voi taivaalta satava paperisilppu yllättää pahanpäiväisesti. Ei huolta, sillä kyse on uudenvuoden perinteestä, jossa kaikki mennyt jätetään taakse ja uusi vuosi aloitetaan kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

Toimistojen työntekijöillä on nimittäin vuoden viimeisenä päivänä tapana työntää kaikki kertyneet dokumentit, kalenterit ja muistilaput paperisilppuriin ja viskata silppu ikkunasta kadulle.

Roskakoriin silppua ei voi laittaa, sillä sen lennättäminen ikkunasta ulos symboloi kaikesta negatiivisesta irtipäästämistä ja positiivisten asioiden vastaanottamista. Perinne on hiljalleen hiipumassa, sillä valtava määrä paperisilppua on rumannäköistä – varsinkin, jos sattuu satamaan – eikä roskaaminen ole myöskään ympäristölle hyväksi.

Grönlanti: Uudenvuoden juhlinta tuplana

Grönlantilaiset selvästi rakastavat uudenvuoden juhlintaa. He nimittäin tekevät sen kahdesti.

Kun kello on Grönlannissa iltakahdeksan, on se keskiyö Tanskassa. Ja koska Grönlanti kuuluu Tanskaan, niin miksipä vuodenvaihdetta ei juhlittaisi emämaan mukana. Raketit paukkuvat pohjoisen pimeälle iltataivaalle, kuoharilasit kilisevät, kaikki halailevat toisiaan ja toivottavat hyvää uutta vuotta. Sitten grönlantilaiset asettuvat nauttimaan illallista.

Kunnes kello lyö kaksitoista, jolloin tunteja aiemmin tapahtunut juhlinta toistetaan yhtä riemukkaissa merkeissä.

Mahtava perinne! Koska vuorokausi vaihtuu jossakin päin maailmaa jokaisena tuntina (ja myös välissä) niin miksi ei juhlia 24 tuntia putkeen?

Jee, vuosi vaihtui Tongalla! Jaahas, kilistellään Intian mukana. Sitten ammutaan raketteja omana virallisena uutenavuotena. Muutaman tunnin päästä voikin juhlistaa grönlantilaisten tahdissa. Vaikka aamulla voi jo tuntua turnausväsymystä, niin vielä jaksetaan jorata, kun Meksikossa vaihtuu vuosi. Kovimmat uudenvuoden juhlijat sinnittelevät seuraavaan keskipäivään ja kohottavat maljan yhdessä havaijilaisten kanssa.

Lue myös: 10 hämmentävää faktaa aikavyöhykkeistä – Miten kellonaika voi olla näin monimutkainen asia!?

Ecuador: Mennyt vuosi tuhkana tuuleen

Kun keskiyö saapuu Ecuadorissa, sytyttävät ihmiset paperilla täytettyjä linnunpelättimiä tuleen. Ne eivät ole mitä tahansa nukkeja, vaan monille on taiteiltu jonkun julkkiksen tai vaikkapa poliitikon kasvot. Poltettavat nuket symboloivat puhdistautumista edellisen vuoden pahuuksista. Samalla roviolla poltetaan myös vanhoja valokuvia, jotka edustavat mennyttä vuotta. Näin karkotetaan kaikki paha.

Perinteen kerrotaan juontavan juurensa vuoden 1895 keltakuume-epidemiaan, jolloin ihmiset täyttivät arkkuja tautiin menehtyneiden läheistensä vaatteilla, minkä jälkeen arkut sytytettiin palamaan puhdistautumisen merkiksi.

Jos pelkkä linnunpelättimen polttaminen ei vakuuta siitä, että tuleva vuosi on oleva loistelias, voi omia mahdollisuuksiaan parantaa hyppäämällä palavan nuken yli 12 kertaa. Jos siinä onnistuu polttamatta itseään, niin ainakin voi sanoa, että hyvä onni oli matkassa hyppyhetkellä.

Venäjä: Toivomukset tuhkana kurkusta alas

Jos Ecuadorissa menneet tuuhastetaan tuhkana tuuleen, niin itänaapurissa tuhkat edustavat toiveita tulevan vuoden varalle.

Venäläiset eivät tee uudenvuodenlupauksia, vaan he esittävät toiveita alkavalle vuodelle. Keskiyöllä, kellon lyödessä kaksitoista, toiveet kirjoitetaan ylös paperilappusille. Sitten nämä lappuset poltetaan, paperista syntynyt tuhka ripotellaan samppanjan joukkoon ja lasillinen kulautetaan kurkusta alas.

Ja tämä kaikki on tapahduttava niiden kahdentoista kellonlyönnin aikana, jos siis mielii toiveidensa toteutuvan.

Kreikka: Tuleva vuosi on onnekas, jos kodin edusta näyttää veriseltä rikospaikalta

Kreikkalaisessa kansanperinteessä granaattiomena on jo ammoisista ajoista lähtien symboloinut voimaa. Se on hedelmällisyyden, vaurauden ja hyvän onnen hedelmä. Ei siis ole lainkaan kummallista, että granaattiomena liittyy olennaisena osana uudenvuoden juhlintaan ja erityisesti perinteeseen nimeltään podariko.

Aattona kreikkalaiset ripustavat granaattiomenan roikkumaan ulko-ovelle tai hedelmä otetaan kirkkoon mukaan siunattavaksi; tapa on hieman erilainen saaresta riippuen.

Juuri ennen keskiyötä ihmiset tulevat ulos kodeistaan ja kun vuosi on vaihtunut, astuu tarkkaan valittu henkilö ensimmäisenä sisään oikea jalka edellä. Perinteen nimi podariko on vapaasti suomennettuna hyvä jalka.

Toisinaan ensimmäisenä sisään astuva henkilö on talon isäntä, toisinaan vanhin poika ja joskus perhe voi kutsua jonkun ulkopuolisen, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea. Kun tämä onnekas astuja on ylittänyt kynnyksen, laittaa talonväki jalkansa jonkun rautaisen esineen päälle, jotta perhe pysyisi rautaisessa kunnossa läpi tulevan vuoden.

Ja sitten päästään siihen granaattiomenaan. Kaiken hyvän onnen varmistamiseksi granaattiomena isketään ovea vasten ja mitä enemmän mehua roiskuu, sitä paremmat ajat on tulossa. Hedelmän murskaamisen hetkellä kaikki toivottavat toisilleen hyvää uutta vuotta.

Tämä perinne ei mene kokeiluun. Jos olet koskaan avannut granaattiomenaa, niin tiedät mitä tarkoitan. Homman jälkeen keittiö ja kaikki lähialueet noin 10 metrin säteellä ovat punaisissa roiskeissa kuin joku olisi murhattu väkivaltaisesti. No, ehkäpä se on tiennyt vain hyvää onnea!

Sveitsi: Hyviä uutisia sottapytyille

Jäätelön tippuminen maahan suututtaa ja itkettää – usein lähinnä lapsia, mutta miksei myös aikuisia. Onhan se harmillista. Tilanne on kuitenkin päinvastainen silloin, kun Sveitsissä juhlitaan uuttavuotta. Lattialle tipahtanut jäätelö nimittäin symboloi yltäkylläisyyttä ja sen uskotaan tuovan onnea ja vaurautta. Niinpä sveitsiläiset pudottelevat jäätelöä maahan ihan tarkoituksella.

Tämä perinne herättää muutamankin kysymyksen: Kuka siivoa kaiken lattialle levitetyn jätskin? Ja saako kukaan syödä uutenavuotena jäätelöä vai päätyykö kaikki herkku lattialle hyvää onnea tuomaan?

Latinalainen Amerikka: Alusvaatteiden värillä on väliä

Nyt avataan valtioiden rajoja ja puhutaan suuren alueen yhteisestä perinteestä. Isossa osassa Väli- ja Etelä-Amerikkaa alusvaatteiden valitseminen on uudenvuoden juhlinnan kriittisin hetki. Esimerkiksi Meksikossa ja Boliviassa uskotaan vakaasti, että uutenavuotena käytettyjen alusvaatteiden väri määrittää seuraavan vuoden kohtalon.

Erivärisiä alusasuja myyvät kojut ilmestyvät katukuvaan pari päivää ennen h-hetkeä, joten jokainen voi käydä ostamassa juuri omiin toiveisiin sopivat alkkarit. Siinä onkin sitten miettimistä, että mitähän sitä ensi vuonna oikein haluaisi.

Punaiset alusvaatteet tietävät totta kai rakkautta ja intohimoa, vihreät alkkarit kuvastavat hyvinvointia ja terveyttä, valkoiset tuovat toivoa ja rauhaa, vaaleanpunaisiin pikkareihin pukeutuvalle on luvassa tosiystävyyttä ja keltaiset alusvaatteet symboloivat hyvää onnea ja vaurautta. Mitäköhän niille on luvassa, jotka kulkevat kommandona?

Italiassakin alusvaatteiden värillä on väliä, joskin ainoa onnea tuova pikkareiden väri on punainen. Nykyään ajatellaan, että punaiset alusvaatteet pitävät rakkauselämän kukoistavana tulevana vuonna, mutta todellisuudessa perinne juontaa juurensa keskiajalle, jolloin miehet kietoivat perhekalleutensa punaiseen riepuun suojellakseen niitä pahojen noitien loitsuilta.

*

Yksi Listafriikin historian ensimmäisistä listoista koski niin ikään uudenvuoden perinteitä. Vuoden 2019 viimeisenä päivänä julkaistun listan voit lukea tästä: Top 10: Tässä ovat maailman omituisimmat uudenvuoden perinteet.

Lue myös:

• Näin pääset eroon krapulasta! 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
• 10 brutaalia perinnettä, joita ei uskoisi enää harjoitettavan nykypäivänä

Joulupukki on lupsakka kaveri, mutta jotkut sen kollegoista ovat hyvin omituisia. Listafriikki esittelee näistä kummallisista jouluhahmoista kymmenen.

Kaikki listan jouluhahmot eivät suinkaan tuo lahjoja. Monet niistä ovat joulun aikaan liikenteessä pahat mielessä – useimmiten päällimmäinen motiivi talosta toiseen kiertämiselle on tuhmien ja tottelemattomien lasten rankaiseminen. 

Mutta on listalla aivan harmittomiakin tapauksia; kaikissa on kuitenkin jotain omituista. Näistähän voisi itselleen omaksua uusia jouluperinteitä!

Grýla ja Jouluveikot

Mennään kummallisista jouluhahmoista kertovalla listalla ensimmäisenä Islantiin. Nythän on niin, että kun Listariikki alkoi tutustua tämän maan jouluisiin olentoihin, kävi nopeasti selväksi, että vain yksi kohta ei tule riittämään. Siispä vietetään tämän tonttuihin uskovan kansakunnan jouluhahmojen parissa kaksi listan kohtaa. Tulet kyllä ymmärtämään miksi.

Grýla on verenhimoinen ja kannibalistinen peikko, josta on kerrottu hyytäviä tarinoita vähintään 1600-luvulta lähtien. Se laskeutuu aina joulun aikaan alas vuorilta ja kerää tuhmia lapsia kasseihinsa syödäkseen ne myöhemmin rauhassa.

Grýla sai miehensä Leppalúðin kanssa kolmetoista yhtä murhanhimoista poikaa, joita iloisesti kutsutaan yhteisnimellä Jouluveikot. Tai ihan varmoja ei olla, onko Leppalúði kaikkien poikien isä, sillä Grýlalla on ollut useita aviomiehiä, joista yksi oli sen verran ärsyttävä, että joutui vaimonsa syömäksi.

Vuonna 1746 islantilaisilta vanhemmilta kiellettiin virallisesti lasten pelotteleminen ihmissyöjäpeikoilla, mutta kolmentoista jouluveikon perinteestä haluttiin pitää kiinni. Niille keksittiin jokaiselle oma persoonallisuutensa ja ”erikoisalansa”, joihin ei liittynyt lasten keittämistä padassa tai muutakaan väkivaltaista, ja ne alkoivat näyttää yhä enenevissä määrin joulupukeilta.

Mutta hieman nämä jouluveikkojen kiinnostuksen kohteet herättävät kysymyksiä: yksi nuolee lusikoita, toinen syö kaiken skyrin, eräs rakastaa varastettuja makkaroita, joku varastaa kaiken vaahdon juuri lypsetystä lehmänmaidosta, yhdellä on tarve paiskoa ovia, ja kaikkein pelottavin veikkonen tykkää tirkistellä ikkunoista sisään.

Tai sitähän ne tontutkin taitavat tehdä…

Laiskoja lapsia syövä joulukissa

Suomessa lapsia pelotellaan tontuilla: Tontut kurkkivat ikkunan takana, ovatko lapset olleet kilttejä vai tuhmia, ja raportoivat havainnoistaan joulupukille. Sitten joulupukki miettii, ovatko lapset ansainneet lahjoja.

Onhan lahjaton joulu varmasti lapsille pelottava ajatus, mutta ainakaan kenenkään henkeä ei uhata. Toisin on Islannissa.

Äsken mainittu Grýla omistaa verenhimoisen lemmikkikissan nimeltään Jólakötturinn. Siinä perheessä ei kyllä kaikki ole aivan kohdallaan.

Jólakötturinn on taloja korkeampi joulukissa, joka käy jouluisin syömässä haluamansa lapset. Valintaprosessi on hyvin yksinkertainen: joulukissan uhriksi joutuvat kaikki ne, joilla on jouluna päällään vanhat vaatteet.

Sadistinen joulukissa on sitä mieltä, että ne lapset, jotka olivat olleet ahkeria kotitöiden tekijöitä, saisivat vanhemmiltaan joululahjaksi uuden vaatekerran. Tuntuu monella lailla epäreilulta toiminnalta! Kissaa ei kiinnosta, ovatko lapset olleet laiskoja vai eikö perheessä vain ole varaa hankkia uusia vaatteita.

Islantilaisille on ollut erittäin tärkeää pukeutua jouluisin uusiin vaatteisiin, sillä kuka nyt haluaisi tulla hirviömäisen kissan tappamaksi. Siellä lapsetkin innostuvat pehmeistä paketeista!  

Islannissa joulu ei tosiaan ole pelkkää leppoisaa juhlaa.

Nuuttipukki

Vaikka loppiainen päättää virallisesti joulunajan, kertoo suomalainen kansanperinne toista: sananlaskun mukaan ”hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Nuutinpäivää vietetään tammikuun 6. päivänä, jolloin kammottaviin asuihin pukeutuneet nuuttipukit ovat kiertäneet talosta toiseen.

Nuuttipukit ovat perinteisesti olleet käännettyihin turkkeihin, tuohi- tai nahkanaamariin ja pirullisiin sarviin pukeutuneita nuoria miehiä, jotka mekastivat oven ulkopuolella ja olivat vailla ruokaa ja olutta. Vaikka nuuttipukki oli jokseenkin arveluttava vieras, oli hänet syytä päästää sisään, sillä ilman ryyppyä hän saattoi ruveta rettelöimään.

Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui niin, että lapset alkoivat kiertää lähitaloissa laulamassa ja lausumassa loruja, mistä he saivat sitten makeisia palkkioksi. Vähän samaan tapaan kuin noidiksi pukeutuneet virpojat pääsiäisenä.

Perinne on pysynyt elossa etenkin Lounais-Suomessa, jossa sitä kovasti yritetään voimistaa viettämällä nuutinpäivää muun muassa päiväkodeissa.

Esimerkiksi Uudenkaupungin museonjohtajan Mari Jalavan mukaan nuuttipukkeja näkyy tammikuussa kaupungilla huomattavasti enemmän kuin virpojia pääsiäisenä. Perinteen elvytystoimet ovat siis ainakin jossain onnistuneet.

Rouva Perchta

Rouva Perchta kuuluu keskieurooppalaiseen kansanperinteeseen ja viettää aikaansa Alpeilla. Hän on pitkässä kaavussa kulkeva vanha akka, jolla on eläimelliset piirteet. Perchta oli aikoinaan pakanallinen luonnon jumalatar, mutta rooli on nykypäivään tultaessa muuttunut pelottavammaksi.

Rouva kiertää joulunaikaan talosta toiseen tarkastamassa, ovatko lapset (ja entisaikoina nuoret palvelijat) olleet vuoden aikana tarpeeksi ahkeria. Jos ovat, on palkkioksi luvassa pieni lahja.

Jos taas nuoriso on laiskotellut, seuraa Perchtan raaka rangaistus: Rouva kaivaa kaapunsa alta terävän veitsen, jolla hän viiltää laiskan lapsen vatsan auki, tyhjää sen sisäelimistä ja tunkee tilalle olkia ja pikkukiviä. Erityisen paljon Perchtaa kiinnostaa se, ovatko nuoret neidit tehneet kuluneen vuoden aikana oman osuutensa villan ja pellavan kehruusta. Jos ei, niin puukolla on jälleen hommaa. 

Perchta saapuu katsastamaan huushollit ”joulun 12. päivänä” eli loppiaisena. Joten kun lapset luulevat päässeensä joulun jälkeen pälkähästä ja alkavat osoittaa huonon käytöksen merkkejä, voi heille hienovaraisesti vihjata sisäelimiä silpovasta noidasta.

Krampus

Pyhän Nikolaoksen, joulupukin esikuvan, päivää juhlitaan joulukuun 6. päivänä, jolloin lapsille oli vielä 1500-luvulla tapana antaa lahjoja.

Keskieurooppalaisessa kansanperinteessä kilteille lapsille lahjoja ja iloa jakavan pyhän Nikolaoksen vastavoima on Krampus, joka rankaisee tuhmia lapsia antamalla muutaman napakan kepin iskun takapuoleen.

Kaksikko on saattanut kiertää yhdessä arvioimassa lasten käytöstä, tai sitten Krampus on kiertänyt edellisenä iltana, krampusnachtina, piiskaamassa kiukuttelevia ja tottelemattomia pienokaisia. Pahimmat tapaukset tämä jouluhahmo saattaa sulkea hiilisäkkiinsä miettimään tekosiaan. 

Krampus on puoliksi pukki (siis se eläin) ja puoliksi paholainen, ja se on legendan mukaan skandinaavisesta mytologiasta tutun Tuonelan jumalattaren Helin poika. 

Vaikka katolinen kirkko yritti vuosisatojen ajan päästä eroon tästä pakanallisesta jouluhahmosta, on Krampus pitänyt pintansa ja jopa nostanut suosiotaan. Ympäri Eurooppaa vietetään joulun alla festivaaleja, joissa Krampuksiksi pukeutuneet juoksevat pitkin katuja läiskimässä arvatenkin huonotapaisia ihmisiä koivunoksilla. 

Krampus on kuitenkin suhteellisen helppo torjua ja hairahduttaa sen ajatukset muualle piiskaamisesta: Sille pitää vain tarjota tarpeeksi vahvaa alkoholia.

Kallikantzaros

Kaakkois-Euroopassa, muun muassa Kreikassa ja Serbiassa, kauhistuttaa joulupäivän ja loppiaisen välillä sekasortoa aiheuttava kallikantzaros, joka nousee maapallon keskuksesta maan pinnalle tavoitteenaan yksi ainoa asia: maailman tuhoaminen. 

Legendan mukaan maapallon keskustassa on Maailman puu, jonka juuret ja oksat pitävät Maata kasassa. Lukuun ottamatta niitä 12 päivää, jotka kallikantzarosit ovat luomassa kaaosta maan pinnalla, yrittävät ne suurimman osan vuodesta sahata puuta poikki tarkoituksenaan aiheuttaa maailmanloppu. Eli suhteellisen ikäviä otuksia! 

Mutta on hyvä, että ne nousevat jouluna piinaamaan ihmisiä, sillä tuona aikana Maailman puu saa olla rauhassa ja parantaa itsensä, joten maailmanloppua ei koskaan pääse tulemaan – ainakaan kallikantzarosien takia. 

Nämä pirulliset olennot tunkeutuvat taloon savupiipun kautta tai julkeasti marssimalla ovesta sisään, ja kaatavat huonekaluja, kuseksivat kukkapenkkeihin ja pelottelevat ihmisiä. Niiltä on kuitenkin mahdollista suojautua, joten älä ole yllättynyt, jos vierailet kreikkalaisessa kodissa ja oveen on ripustettuna sian leuka. Etäällä nämä demonit pitää myös palavan nahan haju, joten vanhan kengän heittäminen takkaan on käypä karkotustapa. 

Olkipukki

Olkipukit ovat suosittuja joulukoristeita niin meillä kuin muuallakin Pohjoismaissa (tai Islannista en mene takuuseen, siellä on sen verran omituisia jouluhahmoja). Niitä ripustetaan joulukuuseen roikkumaan tai laitetaan pöydälle koristeeksi. Olkipukit joulunvietossa juontaa juurensa vanhoihin skandinaavisiin, pakanallisiin perinteisiin, joissa joulutonttu saapui jouluaattona jakamaan lahjoja vuohella ratsastaen. 

Maailman kuuluisin olkipukki on Ruotsissa – Gävlebocken eli Gävlen pukki on vuodesta 1966 asti aina ensimmäisenä adventtisunnuntaina pystytetty yli kymmenmetrinen olkipukki Gävlen kaupungissa. Se on myös Guinnessin maailmanennätyksen haltija. Olkipukkien kategoriassa. Ja varmaan myös tuhopolttojen.

Se olisi näyttävyydessään varmaan muutenkin maailmankuulu, mutta se tunnetaan tosiaan parhaiten lähes jokavuotisesta tuhopoltosta. Gävlebocken ei vain saa olla rauhassa. 

Sen polttamisperinne alkoi jo ensimmäisenä pystytysvuonna. Sen jälkeen sitä päin on ajettu autolla ja ammuttu ilotulitteilla, mutta vuodesta toiseen gävleläiset vain kyhäävät pukin kaupungin keskustaan. Olkia on käsitelty palonestonesteillä, turhaan. Se on ympäröity aidalla, turhaan. Vuonna 2001 yhdysvaltalainen turisti sytytti pukin palamaan, sillä hän luuli sen olevan oikea perinne. Mies sai tuhopoltosta muutaman viikon vankeustuomion. 

Gävlebocken on myös tarkasti vartioitu, vaikka sekään ei estä julkeimpia tuuhastajia: vuonna 2010 vartijat kertoivat naamioituneiden henkilöiden yrittäneen lahjoa heitä jättämään hommansa muutamaksi minuutiksi. Pukki oli tarkoitus kaapata ja lennättää Tukholmaan. Vartijat eivät olleet lahjottavissa.

Pitkä palamaton putki pukilla oli vuosina 2017–2020, mutta vuonna 2021 palattiin takaisin valitettavan normaaliin päiväjärjestykseen.

Erikoinen kohtalo pukilla oli viime jouluna. Kesän 2023 viljasatoa ei oltu saatu korjattua, sillä vilja oli laonnut maanviljelijöiden harmiksi. Jyvät jäivät siis olkiin, joista pukki joulun alla kyhättiin kasaan. Nämä jyväthän toki houkuttelivat paikalle lintuja – havaintojen mukaan naakkaparvia ja sorsia. Linnut ruokailivat pukilla niin ahkerasti, että pian se oli jyystetty pelkäksi rangaksi. 

Tänä jouluna Gävlebocken on saanut olla rauhassa. Ainakin vielä.

Mari Lwyd

Täytyy kyllä olla kiitollinen, että on syntynyt Suomeen. Pahin mitä voi tapahtua on se, että tuohinaamariin ja kauhtuneisiin vaatteisiin pukeutunut mies tulee ovelle metelöimään ja vaatimaan olutta. Mikä oikeastaan kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta tiistailta.

Walesissa vuoden synkimmän ajan päättymistä on juhlittu massiivisilla festivaaleilla paljon ennen ajanlaskumme alkua. Monessa kulttuurissa vanhan kuolemista, uuden syntymistä ja vuoden kääntymistä kohti kevättä on juhlittu samaan aikaan. Lopulta myös Jeesus sattui, khröm, syntymään tuona merkityksellisenä ajankohtana.   

Joka tapauksessa walesilaiseen ”jouluperinteeseen” kuuluu Mari Lwyd; lakanalla verhotun tikun päähän laitettu hevosen kallo. Mari Lwyd kiertää jouluna ja uudenvuodenaattona ovien takana laulamassa. Ovi voi johtaa jonkun kotiin tai sitten vaihtoehtoisesti pubiin. Mari Lwyd saattueineen laulaa sisällä olijoille, jotka sitten vastaavat toisella säkeistöllä.

Aavemaisen hevosenkallon pääsy sisälle yritetään estää laulun voimalla, ja osapuolet ivaavat toistensa suorituksia. Lopulta tikun nokassa keikkuva pääkallo toivotetaan tervetulleeksi, koska muussa tapauksessa tiedossa on huono-onninen vuosi. 

Mari Lwyd ei ole kovinkaan hyväkäytöksinen vieras: sillä on tapana kännipäissään jahdata nuoria naisia ja aiheuttaa muutenkin yleistä pahennusta. 

Kakkaaja: Vähän erilainen jouluhahmo seimiasetelmassa

Yleensä jouluseimeen kuuluu tietysti Jeesus-lapsi, Maria, Joosef, maatilan eläimiä, itämaan tietäjät, paimenia ja ehkäpä enkeleitä. Mutta Kataloniassa jouluseimiasetelmaan kuuluu Jeesuksen kanssa yhtä olennaisena osana caganer.

Caganer-hahmo voi ensimmäisen (ja toisenkin) kerran katsottuna hämmentää. Siinä enkeleiden vieressä nimittäin kyykkii caganer-figuriini kakkaamassa housut kintuissa. Caganer on suomeksi ”kakkaaja”.

Paljas takapuoli ja ruskea kasa jalkojen juuressa eivät äkkiseltään ole kovin jouluisen hahmon tunnusmerkkejä, mutta Kataloniassa joka perheessä sellainen on oltava; muuten on tulossa harvinaisen huono vuosi. Caganerin historia ulottuu vähintään 1700-luvun lopulle, mutta kukaan ei ole aivan varma, mistä se on saanut alkunsa. Todennäköisesti sillä on ollut jotain tekemistä maaperän hedelmällisyyden ja paremman sadon toivossa – pakanallista alkuperää tämäkin.

Perinteinen caganer onkin ollut farmaria muistuttava mieshenkilö, mutta nykyään saatavilla on kyykkykakalla olevia hahmoja kaikista mahdollisista julkkiksista aina kuninkaallisiin saakka.

Joten jos haluaa omaan jouluseimiasetelmaansa esimerkiksi ulostavan Roger Federerin, Homer Simpsonin tai prinsessa Catherinen, on se täysin mahdollista. Ja hartaille katolisille katalonialaisille jouluseimi on caganerin henkilöllisyydestä, ja paljaasta persuksesta, huolimatta äärimmäisen tärkeä ja pyhä osa joulua.

La Befana

Jouluhahmoilla on kummallinen fiksaatio savupiippuja kohtaa, sillä ainakin joulupukki, kallikantzaros ja La Befana saapuvat taloihin sitä kautta. Italialainen La Befana on leppoisa, viiniä rakastava noita, joka lentää luudallaan talosta toiseen joulunajan lopulla, tammikuun 5. päivänä.

Edellisenä iltana toiveikkaat lapset laittavat ikkunalaudalle sukan, jonka La Befana täyttää karamelleilla. Myöhemmin tarinaa muutettiin niin, että tuhmat lapset saivat hiilenpaloja, mutta alunperin tämä noita on ollut ainoastaan hyväntahtoinen. La Befana saattaa myös lakaista lattian ja samalla menneen vuoden ongelmat menemään, riippuen tarjoiluista. Hänelle on tapana jättää hieman ruokaa ja lasillinen viiniä.

Tarinan mukaan kolme itämaan tietäjää pysähtyi La Befanan talolla kysyäkseen ohjeita tallille, jossa Jeesus vanhempiensa (ja jonkun ruoansulatusongelmista kärsivän henkilön) kanssa pitivät majaansa. La Befana ei ollut tietoinen taivaalla säihkyvästä tähdestä, mutta tarjosi viisaille miehille yösijan.

Aamulla miehet ehdottivat, että emäntä liittyisi heidän joukkoonsa, mutta La Befana ei siinä kohtaa innostunut vastasyntyneestä Kristuksesta, ja kaiken lisäksi hänellä oli monenlaisia kotitöitä tehtävänään. Noita kuitenkin muutti myöhemmin mielensä ja lähti luutineen etsimään ihmelasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän jätti jokaiseen taloon makeita lahjoja siinä toivossa, että ne saavuttaisivat nuoren kuninkaan. 

Vielä tänäkin päivänä La Befana kiertää etsimässä Jeesus-vauvaa ja jakaa samalla lahjoja kaikille kilteille lapsille. Kukaan ei ilmeisesti uskalla kertoa noidalle, että Vapahtajalle kävi muutama vuosikymmen syntymänsä jälkeen hieman heikosti, mutta ainakin kaiken viinin pitäisi tehdä loppumattomasta etsinnästä mielekkäämpää.

Lue myös:

• 10 koskettavaa joulumainosta, jotka lämmittävät mieltä ja verottavat nenäliinavarastoja
• Onko joulupukki olemassa? Nämä syyt kertovat, että se on mahdollista!

Ei ole mitenkään harvinaista, että silloin tällöin jostain elintarvikkeesta tai tavarasta tulee pula. Mutta joskus nämä puutteet ovat erikoisuudessaan listan arvoisia.

Listafriikki esittelee nyt kahdeksan erikoista pulaa, joista ihmisraukat ovat kärsineet – kieli poskessa sanottuna. Osa näistä on suorastaan huvittavia, sillä minkälaiseen paniikkiin me itsemme ja toisemme saammekin lietsottua täysin mitättömien asioiden vuoksi. Joissakin listan kohdissa käydään toki myös vakavammissa aiheissa, mutta jotain perin erikoista niistäkin löytyy.

Monesti pulat johtuvat tarpeettomasta hamstraamisesta; kaikille tarvitseville kyllä riittäisi, jos joukkohysteria ei ottaisi valtaa.

Joulukuuset

Kun maailmanlaajuiseksi finanssikriisiksi levinnyt taantuma alkoi Yhdysvalloista vuonna 2007, olivat sen seuraukset monille kotitalouksille ja yrityksille katastrofaaliset. Yhtenä esimerkkinä ovat kasvinviljelijät, jotka joutuivat rajoittamaan kylvöä ja tuotantoa korkeiden kustannusten vuoksi. Talous kuitenkin kääntyi hiljalleen nousuun, joten puutarhatkin palasivat normaaliin päiväjärjestykseen.

Mutta jos oma tuotteesi on puu, jonka kasvaminen ei käy yhdessä kasvukaudessa, niin taantuma tuntuu vielä vuosienkin jälkeen. Tämä oli tilanne joulukuusien kohdalla, sillä haluttuun mittaan kasvaminen kestää kylvön jälkeen vuosikymmenen ajan. Siksipä ne tavallista pienemmät sadot, jotka taantuman aikana kylvettiin, saivat Yhdysvalloissa 2010-luvun lopulla aikaan akuutin pulan joulukuusista. Mitenköhän joulusta mahdettiin selvitä!?

Ruumiit

Vuonna 1823 Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuli voimaan lakimuutos, joka vähensi teloitusten määrää merkittävästi. Tätä pidettiin yleisesti hyvänä uudistuksena, mutta toisaalta sillä oli negatiivinen vaikutus lääketieteelliseen tutkimukseen. Lain mukaan lääkäriopiskelijat saivat tutkia ja leikellä ainoastaan teloitettujen ihmisten ruumiita, joten mitä vähemmän teloituksia, sitä vähemmän materiaalia.

Tämä johti erityisesti Skotlannissa ikäviin lieveilmiöihin, kun ruumispulasta kärsineet opinahjot turvautuivat kyseenalaisiin keinoihin saadakseen opiskelijoille leikeltävää.

Yliopistot eivät kyselleet turhia kysymyksiä ja maksoivat ruumiista hyvää hintaa, joten haudanryöstäjien bisnes kukoisti. Kouluilla oli kuitenkin tarvetta myös tuoreemmalle materiaalille, joten haudattujen ylöskaivamisen lisäksi monet turvautuivat henkirikoksiin vastatakseen kasvaneeseen kysyntään.

Kaksi erityisen pahamaineista ruumiiden kaupustelijaa olivat William Burke ja William Hare, jotka tukehduttivat kahden vuoden aikana vähintään 16 ihmistä ja myivät ruumiit 10 punnan kappalehinnalla. Tukahduttaminen oli hyväksi havaittu keino, sillä se ei jättänyt ruumiseen näkyviä vammoja, jotka olisivat voineet haitata opiskelijoiden työtä.

Kun kaksikko jäi kiinni, todisti Hare ilomielin Burkea vastaan saadakseen itse syytesuojan. Syylliseksi todettu Burke sai hirttotuomion.

Teloituksen jälkeen Burken ruumis luovutettiin Edinburghin lääketieteelliselle koululle tutkimustarkoitukseen. Siinä oli rangaistus kohdillaan! Burken luuranko on tänäkin päivänä näytteillä yliopiston anatomian museossa.

Kana

Tärkeän elintarvikkeen loppuminen ei tietenkään ole mikään huvittava juttu, mutta silloin kun ravintolasta loppuu sen nimikkotuote, niin vahingoniloinen hymähtely lienee sallittua. Varsinkin, jos ravintola itsekin vitsailee aiheella.

Helmikuussa 2018 pikaruokaketju KFC joutui sulkemaan Isossa-Britanniassa toimivista 900 ravintolastaan yli 600. Syynä oli pula kanasta. KFC eli Kentucky Fried Chicken on erikoistunut friteerattuihin kanaruokiin. Jäiks!

Mitään kansallista kanapulaa ei kuitenkaan ollut eikä laajaa paniikkia syntynyt, sillä KFC ilmoitti välittömästi, että kyse oli sisäisestä ongelmasta. Yhtiö oli vaihtanut kuljetusfirmaa, mikä ei ollut sujunut toivotulla tavalla, vaan oli johtanut toimitusten viivästymisiin maanlaajuisesti.

KFC sai aimo annoksen kuraa niskaansa, vaikka yhtiö pyysi mielensä pahoittaneilta asiakkailtaan vuolaasti anteeksi. Humoristiset Twitter-päivitykset onneksi kevensivät tunnelmaa, sillä KFC twiittasi klassikkovitsin sanoin, että ”kana kyllä ylitti tien, mutta ei vain meidän ravintoloihimme”.

Yhtiö myös osti The Sun -lehdestä suuren mainoksen, jossa tapahtunutta pahoiteltiin hauskan kuvan kanssa. Kuvassa oli KFC:n perinteinen bucket, mutta kyljessä olevien kirjainten paikkaa oli muutettu muotoon FCK, joka oli vähemmän hienovarainen viittaus englannin kielen yleisimpään kirosanaan.

Lue myös: 10 oksettavaa pikaruoka-annoksista löytynyttä yllätystä

Vessapaperi

’There is an acute shortage of toilet paper’
— Johnny Carson, ’Tonight Show,’ December 19, 1973 pic.twitter.com/leleaaHVzE

— RetroNewsNow (@RetroNewsNow) December 20, 2017

Vessapaperi on jostain syystä sellainen tuote, jota ihmiset ryhtyvät hädän hetkellä hamstraamaan jopa koomisella tavalla. Muistamme tämän oikein hyvin keväältä 2020. Korona-aika ei kuitenkaan ole ainoa, jolloin rullat ovat loppuneet kauppojen hyllyiltä, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa harmiton vitsi vuonna 1973 sai amerikkalaiset suunniltaan kauhusta: vessapaperi oli loppumassa!

Kun jostain tuotteesta tai tavarasta tulee pula, on se yleensä monen asia summa. Tässä tapauksessa lähtölaukaus koko maan kattavalle vessapaperipula voitiin kuitenkin jäljittää yhteen viihdeohjelman vitsiin.

Kolmekymmentä vuotta Yhdysvaltojen suosituinta myöhäisillan keskusteluohjelmaa, The Tonigh Show’ta, juontanut Johnny Carson sai aikaa laajan paniikin, kun hän mainitsi vessapaperin puutteesta alun monologissa: ”Meillä on nykyään pulaa kaikenlaisista tavaroista, mutta oletteko kuulleet viimeisimmästä? Tämä ei ole vitsi. Näin sen sanomalehdessä. Käynnissä on akuutti pula vessapaperista!”.

Se oli vitsi, mutta katsojat ottivat sen tosissaan. Todellisuudessa Yhdysvalloissa oli puute suurista, julkisissa tiloissa käytettävistä rullista, mutta pula ei missään tapauksessa uhannut kotitalouksia. Viihdeohjelman käsikirjoittajat ottivat kuitenkin vapauksia ja joukkohysteria oli valmis.

Kun hyllyt alkoivat tyhjentyä, syntyi ketjureaktio, jonka seurauksena kauppojen varastot loppuivat. Kaupat joutuivat ruveta hamstrauksen vuoksi säännöstelemään vessapaperin myyntiä, mikä tietenkin lietsoi paniikkia.

Carson poti huonoa omaatuntoa ja pyysi vitsiä ohjelmassaan anteeksi: ”En halua tulla muistetuksi henkilönä, joka aiheutti perusteettoman vessapaperikauhun. Nappasin vain uutisista aiheen ja hieman liioittelin sitä. Oikeasti mitään puutetta ei ole olemassa.”.

Sianharjakset ja maalisudit

Sotilasoperaatio ei yleensä ole naurun aihe, mutta jos sen nimi on ”Operaatio Sianharjas”, niin saattaa hieman hymyilyttää.

Vuonna 1946 Australiassa oltiin astumassa toisen maailmansodan jälkeiseen nousukauteen ja käynnissä oli valtava rakennusbuumi. Taloja valmistui sellaisella sykkeellä, että maasta loppuivat maalisudit kesken. Miten kaikki uudet talot nyt maalattaisiin?

Kyseessä ei tietenkään ollut kansallinen hätätila, mutta puute maalisudeista kuumensi sen verran kansalaisten tunteita, että puolustusvoimat kutsuttiin apuun.

Australian kuninkaallisten ilmavoimien laivue nro 38 sai tehtävän: heidän tuli lentää Kiinan Chungkingiin ja kuljettaa sieltä sianharjaksia, joita tarvittiin kipeästi maalisutien valmistuksessa. Yksinkertaiselta tehtävältä vaikuttanut operaatio ei kuitenkaan ollut vaaraton, sillä koneiden tuli lentää alueelle, joka oli suurilta osin kartoittamatonta ja jolle oli erittäin vaikea laskeutua.

Kaiken lisäksi Kiinassa oli jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen jatkettu veristä sisällissotaa, joten laivueen piti lentää viimeinen 1100 kilometrin pätkä Hongkongista Chungkingiin yhtä kyytiä. Parin viikon aikana kolme konetta teki useita riskialttiita lentoja kuljettaen yhteensä 25 tonnia sianharjaksia.

Operaatio Sianharjas oli kuitenkin onnistunut ja malttamattomat aussit pääsivät onnellisesti maalaamaan uusia kotejaan.

Filminauha

Kun Japanin edustalla tapahtui maaliskuussa 2011 voimakas maanjäristys ja sitä seurannut tuhoisa tsunami, aiheutti se maapallon toisella puolella naurettavan paniikin.

Viranomaistietojen mukaan Japanissa menetti henkensä lähes 20 000 ihmistä, lukuisia kaupunkeja tuhoutui kokonaan ja Fukushimassa tapahtui maailmanhistorian toiseksi tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.

Mutta New Yorkissa ja Los Angelesissa paniikki levisi viihdeteollisuuden parissa, sillä katastrofi oli tuhonnut yhden merkittävän Sonyn tehtaan Miyagin prefektuurissa.

Tuo tehdas oli tuolloin ainoa maailmassa, jossa tuotettiin korkealaatuista HDCAM-SR-filminauhaa. Kun tieto japanilaisen tehtaan tuhoutumisesta saavutti tuotantoyhtiöt, alkoi järjetön filminauhan hamstraus. Varastot loppuivat alta aikayksikön, kun elokuva- ja televisiostudiot ostivat kaiken käsiinsä saaman nauhan hinnoista välittämättä.

Sony ei kyennyt tietenkään välittömästi vastaamaan nousseeseen kysyntään ja jonkin aikaa tästä kyseisestä filminauhasta oli huutava pula. Tehdas saatiin kuitenkin pyörimään uudestaan; samoin kuin kuvaukset Hollywoodissa – there’s no business like show business.

Helium

Helium on vedyn jälkeen universumin toiseksi yleisin alkuaine; sitä on maailmankaikkeuden tunnetusta massasta jopa neljäsosa. Kuulostaa siis perin erikoiselta, että siitä olisi puutetta. Heliumpula on kuitenkin todellinen uhka. Helium on uusiutumaton luonnonvara, jota löytyy maapallolta rajallisesti – yleensä syvältä maan alta samoista paikoista, joissa esiintyy öljyä ja maakaasua.

Kun ensimmäinen massiivinen heliumpula iski vuonna 1958, nousi se uutisotsikoihin lähinnä amerikkalaisten kiitospäivän vuoksi. Perinteen mukaan Yhdysvalloissa kokoonnutaan kiitospäivän perheaterian jälkeen yhdessä seuraamaan televisiosta Macy’s -tavaratalon jättimäistä paraatia. Heliumpulan vuoksi tuhannet ilmapallot jouduttiin täyttämään ilmalla ja siirtämään paikasta toiseen nostureilla.

Heliumin puute aiheuttaa kuitenkin paljon vakavampia ongelmia kuin sen, ettei foliopalloihin löytyisi täytettä.

Se on monipuolinen kaasu, jota käytetään useisiin eri tarkoituksiin tutkimuksessa ja teollisuudessa. Sitä käytetään muun muassa avaruus- ja ilmailuteknologiassa, aseteollisuudessa, erikoishitsauksessa ja valokuidun valmistuksessa. Nestemäinen helium on välttämätön Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa, CERNissä, sijaitsevan maailman suurimaan hiukkaskiihdyttimen toiminnalle.

Tavallista ihmistä heliumpula koskettaa lähimmin siten, että heliumia käytetään monissa lääketieteellisissä laitteissa. Muun muassa magneettikuvauksissa käytettävissä MRI-laitteissa heliumin korvaaminen on ainakin tällä hetkellä mahdotonta.

Lue myös: Miksi helium muuttaa ääntä?

Sukkahousut

Kun moderneja sukkahousuja edeltäneet joustamattomat nailonsukat esiteltiin New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1939, tuli niistä välitön hitti. Sukkisten räjähdysmäinen myynti olisi vain kasvanut vuosi vuodelta, mutta Yhdysvaltojen liittyminen toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941 pisti kaikelle stopin.

Kaikki nailon tarvittiin sotatarvikkeiden tuotantoon ja sitä käytettiin muun maussa laskuvarjojen ja köysien valmistuksessa. Amerikkalaisnaisten sääret olivat prioriteettilistan häntäpäässä.

Mutta kun jotain kielletään, niin usein sillä on juuri vastakkainen vaikutus: nailonilla ruvettiin käymään salakauppaa. Musta pörssi kukoisti, kun sodan edetessä tarjonta väheni, mutta kysyntä vain kasvoi.

Kun säätely lopetettiin vuonna 1945, oli pula nailonsukista jättänyt pysyvät jäljet: ympäri maata syttyi ”sukkahousumellakoita”, kun naiset rynnistivät kilpaa kauppoihin hankkimaan uusia sukkiksia. Esimerkiksi Pittsburghissa erääseen tavarataloon tuli myyntiin 13 000 paria, joita saapui jonottamaan noin 40 000 ihmistä. Sanomattakin lienee selvää, että jonotus kuumensi tunteita ja tilanne riistäytyi käsistä.

Joillakin on sota-aikana tällaisia ongelmia.

Lue myös:

• Joukkohysterian aiheuttamat kummalliset epidemiat
• Ei syytä paniikkiin – 10 historiallista vähättelyn huippua

Tulevana perjantaina on universaalin ostoshysterian huipentuma, nimittäin Black Friday! Tämä lista ei kuitenkaan luettele tarjouksia, vaan esittelemme hulluimpia Black Friday -tarinoita.

Joka vuosi, kun marraskuu lähenee loppuaan, tuutataan jokaisesta mahdollisesta kanavasta Black Fridayta, joka on sitä vuoden järjettömintä ostosaikaa. Itse asiassa kyseessä on jo hyvissä ajoin edellisenä viikonloppuna alkava Black Friday -viikko, jossa ei terminä ole kovinkaan paljon järkeä.

Black Fridayn nimi on alunperin tullut siitä, että tuona joulukauden aloittavana kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kaupat perinteisesti käänsivät tuloksensa tappiollisesta ”punaisesta” voitolliseen ”mustaan”.

Tarjoustuotteita on usein saatavilla vain rajallinen erä, mikä on vuosien varrella johtanut valitettavan usein joukkoryntäyksiin ja fyysisiin tappeluihin, jopa kuolemiin: itse asiassa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivusto, joka kulkee nimellä Black Friday Death Count ja tuolla sivustolla siis seurataan Black Fridayn aiheuttamia kuolemantapauksia. Jo tuollaisen sivuston olemassaolo kertonee tarpeeksi siitä, miten sekaisin tarjoukset voivat meidät ihmiset saada.

Listafriikki kertoo nyt Top 10 hulluimmat Black Friday -tarinat, joista osa on – ikävä kyllä – päättynyt kuolemaan.

”Mustan viikon” -lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa ihmisten järjettömyydestä voit lukea tästä:

Kun Black Friday tarjouksineen vie ihmisiltä järjen: 10 hullua tarinaa ostoshysteriasta – osa 1

Etälamautin käyttöön

Vuonna 2013 Yhdysvaltain Philadelphiassa sijaitseva kauppakeskus avasi ovensa heti puoliltaöin perjantaiyönä, ja ilmeisesti kiitospäivän kalkkunat oli jo sulateltu, sillä väkeä riitti lapsiperheitä myöten.

Noin puoli kolmen aikaan kahdelle pariskunnalle tuli silminnäkijöiden mukaan tuntemattomasta syystä sanaharkkaa ja miehet kävivät toistensa kimppuun. Ei aikaakaan, kun naiset käärivät myös hihansa ja iskivät nyrkein kiinni toisiinsa. Toisen pariskunnan kärryissä ollut taapero seurasi tilannetta rauhallisena vieressä.

Naiset kaatuivat jossain vaiheessa maahan, jolloin ympärillä olleet ihmiset kuulivat sähköistä rätinää. Toinen naisista oli vetänyt esiin etälamauttimen ja antanut tappelukaverilleen sätkyn. Ilmeisesti etälamautin kuuluu normaaliin varustukseen Black Fridayna!?

Joka tapauksessa joukkotappeluun osallistujat talutettiin vartijoiden toimesta tyhjin käsin kauppakeskuksesta ulos ja Black Friday -tarjoukset menivät sillä kertaa sivu suun.

Tappelu parkkipaikasta johti kuolemaan

Road rage eli tieraivo. Kuinka moni kokee kärsivänsä tästä syndroomasta? Varmaan aika moni, mutta onneksi vain hyvin harvalla se eskaltoituu samoihin mittoihin kuin vuoden 2015 Black Fridayna Renossa, Nevadassa.

Välikohtaus sai alkunsa vain minuutteja sen jälkeen, kun ennakkoa vuoden kiireisimpään shoppailupäivään ottanut Walmart-tavaratalo avasi ovensa kiitospäivän iltana ”door buster” -huipputarjouksia halajaville. Parkkipaikalla alkoi olla hulinaa, ja joku nimettömänä pysyvä henkilö oli ajanut autonsa 33-vuotiaan Mathew McGrawn ajoneuvon eteen, minkä vuoksi McGrawn pinna oli palanut.

Poliisin mukaan kyseessä ei ilmeisesti ollut samasta parkkiruudusta taistelu, vaan se oli puhtaasti hillittömästä tieraivosta johtuvaa, sillä autot eivät myöskään olleet osuneet toisiinsa.

McGraw oli astunut autostaan pihalle kädessään metallinen pamppu, jolla hän oli rikkonut eteensä ajaneen auton ikkunan ja lyönyt kuskia kasvoihin. Henkensä puolesta pelännyt kuski oli kaivanut käsiaseen esiin ja ampunut McGrawia kuolettavasti.

Mies oli peloissaan ajanut pois paikalta, mutta oli myöhemmin yhteistyöhaluinen. Poliisin mukaan ase oli täysin luvallinen, eikä itsepuolustuksena tehty tappo ollut rikossyytteeseen johtava.

Kuolemaan johtaneesta välikohtauksesta huolimatta Walmart piti ovensa koko ajan normaalisti auki. Tietenkin.

Mies lyyhistyi ja menehtyi – muut asiakkaat kävelivät ylitse

South Charlestonissa asuva Walter Vance oli päättänyt käyttää Target-tavaratalon Black Friday -tarjoukset hyväkseen ja suuntasi ostamaan joulukoristeita kotiinsa. Meno Targetissa oli pähkähullu – kuten aina kyseisenä päivänä.

Kesken shoppailun sydänongelmista kärsinyt 61-vuotias Vance sai sairauskohtauksen ja lyyhistyi keskelle kaupan lattiaa. Yksi järkyttävimmistä seikoista on se, että pitkään aikaan kukaan ei käynyt häntä auttamaan. Omaan napaan tuijottaneet muut asiakkaat olivat ainoastaan kiinnostuneita saamaan käsiinsä haluamiansa tarjoustuotteita, ja osa jopa astui kirjaimellisesti Vancen yli tämän taistellessa hengestään.

Sitten paikalle sattui teho-osastolla työskennellyt sairaanhoitaja, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden ja alkoi elvyttää Vancea. Hän sai pian apua myös ostoksilla olleesta ensihoitajasta. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, ja Vance julistettiin ambulanssikyydin jälkeen sairaalassa kuolleeksi.

Vancen läheiset olivat tapahtuneen jälkeen toki surullisia, mutta myös raivoissaan: kuinka ihmiset voivat olla niin ahneita, että eivät välitä toisen hädästä?

Lue myös: Shoppailuterapiaa – 10 maailman suurinta ostoskeskusta

Asiakkaat ampuivat toinen toisensa hengiltä lelukaupassa

Kaksi pariskuntaa oli joululahjaostoksilla kalifornialaisessa Toys ”R” Us -lelukaupassa vuoden 2008 Black Fridayna, kun naisten välille kehkeytyi riita. Muutama iskukin vaihdettiin, kunnes toisen naisen seurassa ollut mies vilautti povitaskustaan käsiasetta.

Koska on ilmeisesti ihan normaalia tulla ladatun aseen kanssa leluostoksille, veti toinenkin mies pyssyn taskustaan ja osoitti sillä vastapuolta. Hän oli kuitenkin unohtanut virittää aseensa laukaisukuntoon, joten toinen pääsi juoksemaan pakoon, mutta tarjoushaukoista täynnä ollut kassajono pysäytti matkan. Siinä vaiheessa alkoi laukausten vaihto molemmin puolin ja yleinen paniikki iski myös muihin asiakkaisiin, jotka yrittivät suojautua parhaansa mukaan.

Sekä 39-vuotias Alejandro Moreno että 28-vuotias Juan Meza menehtyivät luodeista saamiinsa vammoihin. Kuin ihmeen kaupalla kukaan sivullinen ei loukkaantunut rytäkässä.

Toys ”R” Us julkaisi virallisen tiedotteen, jossa sanottiin, että heidän ymmärtääkseen ikävä välikohtaus johtui kyseisten henkilöiden keskinäisistä asioista, ja olisi virheellistä liittää tapahtuma mitenkään Black Fridayn ostoshysteriaan.

Hulluimmat Black Friday -tarinat sijalla yksi: Työntekijä tallottiin hengiltä!

Black Friday -tarjousten perässä hullunkiilto silmissään juoksevat asiakkaat eivät ole vain vaaraksi itselleen ja toisilleen, vaan uhriksi voi joutua myös kaupan työntekijä. Yllä oleva video ei liity tapaukseen, mutta siitä voi kauhistella Black Friday -meininkiä pahimmillaan.

Näin kävi vuonna 2008 newyorkilaisessa Walmartissa, jossa malttamaton väkijoukko oli yön pikkutunteina kokoontunut tavaratalon ulkopuolelle odottamaan aamuviideltä tapahtuvaa ovien avaamista. Maailmanlopun meininkiä oli ilmassa, ja virkavalta oli saapunut paikalle. Yksi poliiseista yritti megafoniin huutamalla rauhoitella ylikierroksille käyneitä shoppailijoita. Turhaan.

Kun kello oli viittä vaille viisi, olivat asiakkaat saaneet tarpeekseen ja he alkoivat työntää kaupan lasiovia ja tunkeutua väkisin sisälle. Kymmenkunta työntekijää yritti pitää ovea kiinni ja puskea ihmismassaa takaisin ulos, mutta homma osoittautui mahdottomaksi. Lasiovet antoivat periksi ja hajosivat säpäleiksi.

Ihmiset rynnivät sisään ja työntekijät paiskautuivat voimasta lattiaan. Jdimytai Damour, 34-vuotias jouluapulainen, jäi niin pahasti vauhkoontuneen ihmislauman jalkoihin, että hän tallaantui kuoliaaksi. Muut työntekijät yrittivät päästä auttamaan häntä, mutta asiakkaiden virta esti pääsyn maassa makaavan miehen luo.

Kun poliisi ja tavaratalo yhteistyössä rupesivat tyhjentämään kauppaa tapaturman jälkeen, eivät ihmiset olleet suostuvaisia lähtemään. Vaikka heille sanottiin, että yksi työntekijä oli menehtynyt alkurytäkässä, oli asiakkaiden vastaus yksiselitteinen: ”Olemme jonottaneet eilisaamusta alkaen, haluamme tehdä ostoksemme!”.

Lopulta kauppa saatiin tyhjäksi, ja aamun tragedian jäljet siivottua. Mutta ei hätää, iltapäivällä yhden aikaan ovet avattiin jälleen, jotta kenenkään Black Friday ei menisi pilalle.

Jos asuisin Yhdysvalloissa, niin jättäisin tämän listan jälkeen ainakin Walmartin täysin pois Black Fridayn ostoskierrokselta! Walmartista on muuten hieman leikkimielisesti, mutta valitettavan paikkansapitävästi sanottu, että se on yhden päivän ajan Yhdysvaltojen vaarallisin kaupunki.

Lue myös:

• Maukuvia nunnia ja katoavia pippeleitä: 8 joukkohysterian aiheuttamaa kummallista epidemiaa
• Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme

Onko joku onnistunut välttymään siltä, että tulevana perjantaina on Black Friday? Tällä listalla ei kuitenkaan ole luvassa tarjouksia, vaan keskitymme hulluimpiin Black Friday -tarinoihin.

Joka vuosi, kun marraskuu lähenee loppuaan, tuutataan jokaisesta mahdollisesta kanavasta Black Fridayta, joka on sitä vuoden järjettömintä ostosaikaa. Itse asiassa kyseessä on jo hyvissä ajoin edellisenä viikonloppuna alkava Black Friday -viikko, jossa ei terminä ole kovinkaan paljon järkeä.

Black Fridayn nimi on alunperin tullut siitä, että tuona joulukauden aloittavana kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kaupat perinteisesti käänsivät tuloksensa tappiollisesta ”punaisesta” voitolliseen ”mustaan”.

Tarjoustuotteita on usein saatavilla vain rajallinen erä, mikä on vuosien varrella johtanut valitettavan usein joukkoryntäyksiin ja fyysisiin tappeluihin, jopa kuolemiin: itse asiassa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sivusto, joka kulkee nimellä Black Friday Death Count ja tuolla sivustolla siis seurataan Black Fridayn aiheuttamia kuolemantapauksia. Jo tuollaisen sivuston olemassaolo kertonee tarpeeksi siitä, miten sekaisin tarjoukset voivat meidät ihmiset saada.

Listafriikki kertoo nyt Top 10 hulluimmat Black Friday -tarinat, joista osa on – ikävä kyllä – päättynyt kuolemaan.

”Mustan viikon” -lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi tarinaa voit lukea tästä:

Pyssyjen heiluttelua ja etälamauttimella kaveri kumoon: 10 hullua tarinaa Black Fridayn ostoshysteriasta – osa 2

Kun normaaleista ihmisistä tulee villieläimiä

Black Friday -hulluus on alkanut nostaa kunnolla päätään vasta tämän vuosituhannen aikana. Monesti ihmisiä kismittää tuntikausia kestävä jonottaminen ja kauppojen ovien avautuminen. Hillitäkseen perjantain hulabaloota päätti eräs kalifornialainen Walmart-tavaratalo vuonna 2009 pitää ovensa auki läpi koko edeltävän yön (nykyäänhän tuo on jo ihan yleinen käytäntö).

Tavaratalossa ei kuitenkaan oltu varauduttu siihen, että väkeä riittäisi läpi yön. Eikä todellakaan oltu varauduttu siihen, että ihmiset eivät aikaisemmasta avaamisesta huolimatta osanneet käyttäytyä sen sivistyneemmin. Päinvastoin; asiakkaat menettivät kaiken itsehillintänsä ja varttia vaille kolme yöllä työntekijät joutuivat soittamaan poliisin avuksi.

Kaupassa oli noin 300 asiakasta, joista iso osa käyttäytyi kuin villieläimet. He repivät auki pakkauksia, joissa oli myöhemmin myyntiin tulevia tuotteita, ja ympäri kauppaa puhkesi useita erillisiä tappeluita. Poliisi onnistui tyhjentämään tavaratalon, joka suljettiin pariksi tunniksi, jotta asiakkaat saisivat aikaa rauhoittua.

No, kuten arvata saattaa, rauhoittumisesta ei ollut tietoakaan, vaan sadat ihmiset jäivät raivon vallassa hakkaamaan Walmartin ovia ja ikkunoita ja vaativat huutaen päästä takaisin ostoksille. Jotkut jopa yrittivät sisään kaupan puutarhapuolen kautta, mutta poliisit onnistuivat pysäyttämään tunkeilijat.

Kuudelta aamulla ovet avattiin uudelleen, mutta sisään päästettiin turvallisuussyistä vain 30 asiakasta kerralla.

Yllä oleva video ei ole kyseisestä tilanteesta, mutta antaa ehkä jotain kuvaa ostoshelvetin härdellistä.

Puukkohippasilla

Vuoden 2018 Black Friday oli sujunut syracuselaisessa Destiny USA -kauppakeskuksessa ilman fyysisiä kahakoita iltapäivään saakka. Hieman klo 16:en jälkeen Macy’s-tavarataloon kuitenkin jouduttiin soittamaan poliisit, kun kaksi hieman reilu parikymppistä miestä oli käynyt puukottamaan toisiaan. Toinen oli saanut puukosta vatsaan ja toinen selkään. Kukaan ulkopuolinen ei loukkaantunut ja kummankaan syyllisen/uhrin vammat eivät olleet hengenvaaralliset.

Kuvaavaa on se, että kauppakeskuksessa ostoksilla olleet ihmiset eivät olleet välikohtauksesta juuri moksiskaan. Esimerkiksi paikallisen televisiokanavan haastattelema Meghan Sinclair kertoi, että ei ole tippaakaan yllättynyt. ”Ihmiset menevät joulun takia aivan sekaisin, ja tulos on tällainen”, jatkoi Sinclair.

Ilmeisesti yllätävämpää on se, jos kukaan ei kuole tai loukkaannu.

Paidaton mies ruoski muita jonottajia vyöllään

Ettei tämä mene vain Yhdysvaltalaisten Black Fridayn moittimiseksi, niin osataan aina niin kohteliaassa ja ystävällisessä Kanadassakin.

Vuonna 2011 vancouverilaiset tennarifanit jonottivat kuumeisesti Adidaksen liikkeen edessä, sillä myyntiin oli tulossa erikoiserä harvinaista tossumallia. Kaduilla oli muutenkin vilskettä, kun shoppailijoiden kanssa vierekkäin seisoivat klubeihin ja baareihin jonottavat.

Kadulle alkoi muodostua useampia kahakoita, mutta poliisi hälytettiin siinä vaiheessa paikalle, kun eräs paidaton herrasmies oli alkanut käyttää vyötään piiskana ja yritti ruoskia tuntemattomaksi jääneestä syystä ympärillään olleita ihmisiä. Sitäkään ei tiedetä, jonottiko mies Adidakselle vai baariin.

Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli piiskamies saatu rauhoiteltua, kun eräs kansalainen oli käynyt nappaamassa hänestä tukevan kuristusotteen. Ainakin yksi henkilö joutui lähtemään sairaalaan tikattavaksi.

Adidas jätti väkivaltaisuuksien vuoksi himoitut kengät kokonaan pois perjantain myynnistä ja suoritti lauantaina poikkeuksellisesti arvonnan, jolla onnekkaat ostajat satunnaisesti valittiin.

Vääränlainen vilkaisu johti ampumiseen

Memphisiläisessä ostoskeskuksessa vuonna 2018, hieman ennen vuorokauden vaihtumista perjantain puolelle, eräs mies huomasi tarjousten perässä juostessaan viehättävän naisen. Hän kuitenkin jatkoi omien sanojensa mukaan matkaansa eikä ottanut kontaktia kyseiseen neitokaiseen.

Kun hän poistui serkkunsa kanssa kauppakeskuksesta, oli naisen seurassa ollut mies muutaman ystävänsä kanssa ulkopuolella odottamassa. Ja tappeluhan siitä harmittomasta vilkaisusta kehkeytyi. Uhri lyötiin maahan, mutta se ei tulistuneelle poikaystävälle riittänyt.

Välikohtausta sivusta seurannut, täysin ulkopuolinen, Matthew Morgan kertoo todistaneensa, kun yksi epäillyistä veti aseen esiin ja ampui miestä, jota autettiin maasta ylös. Tilanteesta tuohtunut (tai innostunut) Morgan kaivoi esiin oman aseensa ja rupesi ampumaan; joko ilmaan tai epäiltyjä kohti. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut hänen luodeistaan. Morgan pidätettiin ja hän sai syytteen laittoman aseen hallussapidosta.

Ammunnan kohteeksi joutunut mies selvisi vähin vammoin, sillä luoti oli vain raapaissut häntä.

Xbox ja pippurisumutin

Nyt mennään San Fernando Valleyhin, vuoteen 2011 ja Walmart-tavarataloon. Kauppa oli laittanut tarjoukseen korillisen Xbox-pelikonsoleita, joiden arveltiin vetävän ostoksille hyvin porukkaa. Veikkaus osui tietenkin oikeaan.

Kun henkilökunta alkoi avata muovilla pakattua tarjouslaatikkoa, odotti malttamaton väkijoukko tiiviisti ympärillä. Työntekijät yrittivät turhaan ohjeistaa järjenrippeitä vailla olevia asiakkaita peruuttamaan ja tekemään tilaa. Eräs nainen oli ilmeisen huolestunut omasta mahdollisuudestaan saada himoittu Xbox, joten hän otti oikeuden omiin käsiinsä, ja saadakseen muihin nähden etulyöntiaseman hän alkoi suihkuttaa väkijoukkoa kohti pippurisumuttimella.

Kymmenen ihmistä sai hoitoa vaativia reaktioita sumutteesta ja toiset kymmenen kärsi lieviä vammoja sumutuksesta seuranneen kaaoksen tuloksena. Sekä ambulanssi että poliisi hälytettiin paikalle.

Väkijoukkoa sumuttanut 32-vuotias nainen pääsi rytäkässä livahtamaan tiehensä, mutta huomattuaan, että välikohtaus oli rikkonut kansainvälisen uutiskynnyksen, hän ilmoittautui itse poliisille. Epäselväksi on jäänyt, saiko hän ikinä ostettua haluamaansa Xboxia.

Lue myös:

• Shoppailuterapiaa – 10 maailman suurinta ostoskeskusta
• Tosielämän tapauksia, joissa naapurisota eskaloitui pahemman kerran