Listafriikki selvittää lukijoiden kysymyksissä tällä kertaa sen, että miten deodorantti eli tuttavallisemmin dödö estää hikoilua ja ehkäisee hajua. Pureudumme kuitenkin aiheeseen hieman syvällisemmin, kuin vain tuohon kysymykseen vastaamalla.

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mitä eroa on deodorantilla ja antiperspirantilla?

Kauppojen dödöhyllyllä voi mennä sormi suuhun, kun vaihtoehtoja on loputtomasti – on suihkeita, voiteita ja roll-oneja. Ensin on kuitenkin syytä selvittää itselleen, että mihin oikein tarvitsee tuotetta. Onko ongelmana haju vai kosteus – vai ehkä molemmat?

Nimittäin pelkkä deodorantti taistelee ainoastaan hajuja vastaan, kun taas antiperspirantti estää nimensä mukaisesti hikoilua. On toki olemassa rutkasti tuotteita, joissa yhdistyvät nämä kummatkin ominaisuudet.

Antiperspirantti on yleensä sekä kosteutta että hajua estävä tuote. Siksipä arkipäiväisessä puheessa deodorantilla ja dödöllä tarkoitetaankin nimenomaan antiperspiranttia. Mutta kosmetiikkaosastolla voi olla hajusteita sisältävä deodorantti, joka ei pidä kainaloita lainkaan kuivana.

Hajut piiloon

Hikoilu on olennainen osa elimistön lämmönsäätelyä ja se auttaa pitämään kehon lämpötilan 37 asteen kieppeillä. Ihminen hikoilee koko ajan ja vähintään puoli desilitraa tunnissa, vaikka ei tekisikään mitään fyysisesti rasittavaa. Aineenvaihduntamme nimittäin tuottaa jatkuvasti lämpöä, jota elimistö poistaa tehokkaasti hikoilemalla.

Elimistön hiestä vain noin 1 % erittyy kainaloiden kautta, mutta se kiinnittää silti huomiomme. On totta, että kainaloissa on suhteessa paljon hikirauhasia, mutta huomiotaherättävää kainalohiestä tekee se, että hiki ei pääse yhtä helposti haihtumaan. Kainalon kuopassa hiki pääsee virtaamaan ja muodostaa paitaan ikävän ”älppärin”. Kaiken lisäksi kostea läntti vielä haiseekin pahalle!

Hiki itsessään on lähes pelkästään vettä, joten sellaisenaan se on hajutonta. Se, mitä me kutsumme hienhajuksi, syntyy iholla elävien bakteerien vaikutuksesta. Kaikkien ”hiki” haisee hieman erilaiselta, sillä jokaisen bakteerikanta on yksilöllinen.

Deodorantti siis ehkäisee näitä hajuhaittoja, joita kostea hiki ja iholla elävät bakteerit yhdessä saavat aikaan. Hiki kyllä virtaa, mutta deodorantti hillitsee bakteerien kasvua ja peittää alleen muodostuvat hajut. Tuotteessa on usein mukana alkoholia (etanolia) ja muita antimikrobiaalisia ainesosia sekä monesti myös jokin tuoksu.

Miten antiperspirantti ehkäisee hikoilua?

Antiperspirantti ehkäisee hikoilua ja auttaa pitämään kainalot kuivina ja hajuttomina. Mutta miten se tapahtuu?

Ihmisen iholla on 2–5 miljoonaa hikirauhasta, joista muutama kymmenen tuhatta sijaitsee kainaloissa. Ja nuo hikirauhaset ovat se ongelman ydin, johon antiperspirantit iskevät. Antiperspirantit sisältävät alumiinisuoloja, jotka muodostavat tulpan hikirauhasten suulle ja vähentävät siten hien eritystä.

Alumiinisuolot eivät salaliittoteoreetikkojen pelotteluista huolimatta pääse imeytymään syvälle ihoon, vaan ne vaikuttavat sen pinnalla muodostaen iholle ohuen, geelimäisen kerroksen. Hiki ei pääse nousemaan iholle tiehyiden väliaikaisen tukkimisen vuoksi.

Antiperspirantit ehkäisevät myös epämiellyttäviä hajuja, sillä alumiinisuolot ovat luonnostaan antimikrobiaalisia aineita, joten ne hillitsevät iholla olevien bakteerien määrää.

Dödön levittäminen lähentelee rakettitiedettä

Miten niin rakettitiedettä? Nopea sutaisu tai suihkaisu kainaloon ja menoksi! Käyhän se noinkin, mutta dödön ”oikeaoppiseen” käyttämiseen on muutamia vinkkejä, joilla siitä saa kaiken irti.

Hajuja peittävä deodorantti kannattaa levittää kainaloihin aamulla, mutta antiperspirantti sen sijaan illalla. Jälkimmäinen neuvo johtuu siitä, että öisin kehon lämpötila on luonnostaan hieman alhaisempi, jolloin hikoilu on vähäisempää. Antiperspirantin aktiiviset ainesosat pääsevät iskemään hikirauhasiin tehokkaasti ja aamulla herätessä voi luottavaisin mielin lähteä päivään kainalot kuivina.

Dödöä ei kannata laittaa heti suihkun jälkeen, mikä kuulostaa hieman nurinkuriselta. Kaiken järjen mukaanhan tuote on syytä levittää tai suihkaista silloin, kun kainalot on juuri pesty puhtaaksi. Toisin on! Kannattaa odottaa jonkun aikaa, että iho on varmasti kuiva, sillä vesi estää antiperspirantin hikirauhasia tukkivien ainesosien pääsyä tiehyiden suulle. Alumiinisuolot eivät siis pääse tehokkaasti ehkäisemään hikoilua.

Näiden ”sääntöjen” jälkeen on tärkeää muistuttaa, että dödöä voi käyttää myös luovasti! Kukaan ei tosiaan estä suihkimasta tai levittämästä dödöä ympäri kehoa. Samalla lailla se torjuu hajuja tai tukkii hikirauhasia – oli kyse sitten kainaloista tai vaikkapa jaloista. Antiperspiranttia voi kokeilla käyttää esimerkiksi rintojen alle, sisäreisiin, jalanpohjiin, kämmeniin, hiusrajaan ja kaulaan.

Lue myös:

• Ei hammaslääkäripelkoisille! 10 faktaa hammashoidon hirveästä historiasta
• Ihminen näyttää haukotellessaan samalta kuin orgasmin saadessaan: 10 pirtsakkaa faktaa haukottelemisesta

Nyt Listafriikki selvittää, että onko olympiamitalit oikeasti valmistettu kullasta, hopeasta ja pronssista. Onko olympiakulta kultaa vaiko ihan jotain muuta?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Olympiamitaleiden historiaa

Vaikka tarkoitus on selvittää nykyisin jaettavien olympiamitalien valmistusmateriaali, niin otetaan ensin lyhyt katsaus näiden himoittujen metallikappaleiden historiaan.

Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa, eli Ateenassa 1896, mitalin saivat kaulaansa ainoastaan kaksi parasta. Voittajat saivat hopeiset mitalit ja toiseksi tulleet pronssiset mitalit. Kolmanneksi sijoittuneet eivät saaneet mitalia ollenkaan!

Tämä kuitenkin muuttui Pariisissa 1900, kun voittajat saivat kaulaansa kullatusta hopeasta valmistetut mitalit, toiseksi tulleet hopeiset mitalit ja kolmanneksi sijoittuneet saivat pronssiset olympiamitalit. Paitsi että useimmissa lajeissa ei annettu mitaleita ollenkaan vaan palkinto oli esimerkiksi jonkinlainen pysti.

St. Louisissa vuonna 1904 siirryttiin hetkeksi kirjaimellisesti kultakantaan, sillä silloin olympiavoittajat saivat kaulaansa täydestä kullasta valmistetut mitalit. Ne olivat toki huomattavasti nykyisiä pienempiä, vain noin 4 senttimetriä halkaisijaltaan – eikä lajeja ollut lähellekään yhtä paljon. Lontoossa 1908 ja Tukholmassa 1912 olympiavoittajille jaettiin myös täysin kultaiset mitalit, mutta näiden kisojen jälkeen, varmasti kustannussyistä, siirryttiin kullattuun hopeaan. Ja tällä tiellä ollaan edelleen.

Mistä materiaaleista olympiamitalit valmistetaan?

Kansainvälinen olympiakomitea on määrittänyt olympiamitaleille tarkat strategiset mitat, joita suunnittelijoiden on noudatettava. Mitalin on väristä riippumatta oltava halkaisijaltaan vähintään 60 mm ja paksuudeltaan vähintään kolme millimetriä.

Kultamitalissa ihan oikeaa kultaa on oltava vähintään 6 grammaa, joka useimmiten käytetään mitalin pinnoittamiseen. Loput ”kultaisesta” mitalista on koostuttava vähintään 92,5-prosenttisesti hopeasta. Sama pätee toiseksi tulleiden mitaleihin: hopeaa on oltava vähintään 92,5 %. Yleensä kirkkaimpien olympiamitalien hopea on niin puhdasta (99,9%) hopeaa kuin on mahdollista valmistaa.

Olympiamitaleissa käytetty ”pronssi” taas on oikeasti messinkiä eli kuparin ja sinkin sekoitusta. Se on helpommin muokattava ja paljon kirkkaampana seoksena mitaliin sopivampi materiaali kuin pronssi, joka on kuparin ja tinan seos.

Jos miettii kulta- ja hopeamitaleiden rahallista arvoa, niin kulloisestakin mallista ja metallien hinnasta riippuen ne ovat useiden satojen eurojen arvoisia. Pronssiset mitalit sen sijaan eivät maksa paljon – vain muutamia euroja. Mutta sehän on selvää, että olympiamitalien arvoa ei mitata rahassa!

Nykyisin jaettavat olympiamitalit ovat kooltaan suuria: halkaisijaltaan lähes 10-senttisiä ja paksuuttakin niillä on usein jopa yli sentti. Jos tuollainen yli puoli kiloa painava lätkä olisi täyttä kultaa, nousisivat yhden mitalin materiaalikustannukset reiluun 20 000 euroon.

Milano-Cortinan vuoden 2026 talviolympialaisissa mitaleiden kokoa kommentoitiin maastohiihdon naisten viestin jälkeen. Suomen joukkue menestyi hienosti ja naiset saapuivat haastatteluun pronssimitalit kaulassaan. Tuntemuksia kysyttäessä ilmoitti Kerttu Niskanen, että hänen mielestään olympiamitali on verrattain pienikokoinen. Ehkä Niskanen on unohtanut aiemmat olympialaiset, sillä Pekingin talviolympialaisissa 2022 hän saavutti kaksi mitalia, jotka olivat pienempiä. Pekingin olympiamitalit olivat halkaisijaltaan 70 mm ja paksuudeltaan 6 mm. Milano-Cortinassa jaetut olympiamitalit ovat halkaisijaltaan 80 mm ja paksuudeltaan 10 mm.

Täytyy vielä loppuun mainita, että Tokion vuoden 2020 kesäolympialaisten, jotka koronapandemian vuoksi siirrettiin järjestettäväksi vuonna 2021, mitalit valmistettiin kierrätetystä pienelektroniikasta peräisin olevista metalleista. Materiaalia kerättiin kierrätetyistä laitteista ympäri Japania ja projektiin ryhdyttiin jo vuonna 2015, kun japanilaisia pyydettiin lahjoittamaan käytettyjä ja toimimattomia puhelimia, digikameroita ja kannettavia tietokoneita mitalien valmistamista varten. Kaikki 5000 mitalia saatiin valmistettua sataprosenttisesti kierrätysmateriaaleista.

Lue myös:

• Miksi urheilijat purevat kultamitaleitaan? Syy on varsin yksinkertainen, mutta ei se, mitä ehkä luulet
• Miksi olympiavoittajille soitetaan Porilaisten marssi?
• 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista
• Suomen joukkueella mukana oikea karhu – 10 erikoisinta tapahtumaa menneistä olympialaisista
• Köydenvetoa, esteuintia ja moottoriveneilyä – näistä poistettuja olympialajeja ei enää nähdä!

Mitä ihminen haluaa syödä, kun hän tietää teloituksen odottavan muutaman tunnin päässä? Kuolemaantuomittujen viimeiset ateriat ovat kummallisella tavalla kiehtova asia.

Kuolemantuomio on vuonna 2026 länsimaista voimassa vain Yhdysvaltojen 27 osavaltiossa ja nykyään kaikkien teloitettavien viimeiset ateriat julkaistaan selonteon yhteydessä. Kovin mahdollinen rangaistus on käytössä kymmenissä maissa ympäri maailmaa, mutta tiedot niistä ovat hataria tai pidetään kokonaan salassa. Siksipä tämä lista koostuu suurimmaksi osaksi Yhdysvalloissa teloitettujen vankien annoksista.

Yleisimmät viimeiset ateriat ovat usein lohturuokaa: paistettua kanaa, pihviä, pizzaa, hampurilaisia ja makeita herkkuja. Harvemmin kukaan pyytää hedelmiä ja vihanneksia. Tutkijoiden mukaan toiveet saattavat heijastella kuolemaantuomittujen sosioekonomista asemaa ja toisaalta kaloripitoiset ruoat voivat tuoda helpotusta viimeisiin hetkiin. Onhan epäterveellinen lohtusyöminen varmasti tuttua lähes kaikille meistä.

Monessa yhdysvaltalaisessa vankilassa kuolemaantuomittu saa toivoa kyllä mitä tahansa, mutta aina pyyntöä ei voida täyttää. Useassa osavaltiossa aterian valmistukseen tarvittavien ainesten on löydyttävä valmiina vankilan keittiöstä – kukaan ei lähde erikseen ostoksille teloitettavan toiveiden mukaisesti. Joissakin osavaltioissa taas toiveet esimerkiksi tietyn pikaruokaravintolan annoksesta on toteutettavissa.

Listafriikki esittelee nyt pahamaineisten murhaajien erikoisimpia viimeisimpiä aterioita. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä:

Viimeiset ateriat: 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta – osa 1

Jälkkäri säästettiin myöhemmin syötäväksi

Ricky Ray Rector ampui Arthur Criswellin maaliskuun 21. päivänä vuonna 1981 arkansasilaisessa ravintolassa. Rector oli tulistunut, kun hänen ystäväänsä ei oltu päästetty sisään. Muutaman päivän mies piilotteli virkavallalta, mutta lupautui siskonsa painostuksesta antautumaan poliisille. Rector suostui, kunhan kiinniottaja olisi Robert Martin, jonka hän oli tuntenut lapsuudesta saakka.

Kun Martin saapui pidättämään Rectoria, kaivoi tämä aseen esiin ja ampui tuttua poliisia kylmäverisesti kasvoihin ja kaulaan. Sen jälkeen murhaaja marssi ulos ja ampui itseään päähän. Virkavalta löysi Rectorin kuitenkin nopeasti ja kiireellisen leikkauksen ansiosta tämän henki saatiin pelastettua.

Miehen aivojen otsalohko tuhoutui itsemurhayrityksessä, ja monien mielestä hän oli kykenemätön oikeudenkäyntiin, mutta varmasti osaltaan poliisimurhan vuoksi hänet arvioitiin lobotomiasta huolimatta oikeustoimikelpoiseksi. Rector todettiin syylliseksi kahteen murhaan ja tuomittiin kuolemaan.

Rector teloitettiin myrkkyruiskeella tammikuussa 1992, ja sitä ennen hän oli syönyt hyvin klassisen viimeisen aterian – muutamalla erikoisella lisäyksellä. Hänen toivomuksensa oli pihvi ja friteerattu kana, jotka hän halusi huuhtoa alas kirsikanmakuisella, veteen sekoitettavasta jauheesta valmistetulla, Kool-Aid -juomalla. Jälkiruoaksi Rector oli toivonut palan pekaanipähkinäpiirakkaa. Pääruoan hän söikin, mutta jätti piirakan tarjottimelle.

Rector ilmoitti vanginvartijoille, jotka tulivat hakemaan häntä teloitushuoneeseen, että halusi säästää piirakan syödäkseen sen myöhemmin eli teloituksen jälkeen, mikä ehkä kertoi jotain hänen senhetkisestä mielenterveydestään.

Viimeinen ateria, jonka vuoksi viimeiset ateriat kiellettiin Teksasissa

Lawrence Russell Brewer, John King ja Shawn Berry tekivät äärimmäisen raa’an ja rasistisen murhan kesäkuun 7. päivänä vuonna 1998. James Byrd sai tuona iltana kolmikolta kyydin kotiinsa, tai niin hän luuli, sillä auto ajettiin teksasilaisessa Jasperin kaupungissa syrjäiselle tien pätkälle, jossa brutaali pahoinpitely alkoi.

Nuo kolme valkoisen ylivallan kannattajaa hakkasivat Byrdin, virtsasivat ja ulostivat hänen päälleen, ja sitoivat lopuksi nilkoista auton perään. Byrdiä vedettiin pitkin tietä noin viisi kilometriä, minkä aikana hän menehtyi käsivartensa ja päänsä leikauduttua irti siltarumpuun osumisen seurauksena.

Brewer, King ja Berry jäivät pian kiinni teostaan ja kaksi ensimmäistä tuomittiin kuolemaan, Berry sai elinkautisen. Miehet eivät osoittaneet katumusta, vaan nämä uusnatsit kertoivat ennemminkin olleensa ylpeitä, ja jo murhan tekohetkellä valmiita kuolemaan aatteensa vuoksi.

Kun Brewerin teloituksen aika tuli syyskuussa 2011, tilasi hän sellaisen annoksen ruokaa, että viimeiset ateriat Teksasin kuolemaantuomituilla päättyivät siihen. Hänen ruokatoiveeseensa kuului kaksi pihviä kastikkeella ja sipulilla, triplahampurilainen pekonilla, juustomunakas jauhelihalla ja kasviksilla, kulhollinen paistettua okraa ketsupilla, puoli kiloa grillattua lihaa ja puolikas leipä, kolme fajitasta, pizza lihatäytteellä, puoli litraa jäätelöä, maapähkinävoita rouhituilla pähkinöillä, sekä kolme inkivääriolutta.

Teksasissa oli vuodesta 1924 saakka ollut tapana toteuttaa teloitettavien vankien toive viimeisestä ateriasta, joten kaikki tuo ruokamäärä järjestettiin Brewerin nautittavaksi.

Hän ei kuitenkaan syönyt tuosta muruakaan ilmoittaen syyksi sen, että ei ollut nälkäinen.

Tempauksen jälkeen Teksasissa muutettiin käytäntöä eikä kukaan toiveistaan huolimatta saa erityistä ateriaa, vaan saman annoksen kuin muutkin vangit kyseisenä päivänä.

Israelilaista punaviiniä natsille

Ja näin kun päästiin ”mukavasti” aiheeseen, niin jatketaan alkuperäisillä natseilla ja yhdellä niistä pahimmista – nimittäin toisen maailmansodan aikaisen holokaustin toteutuksesta vastanneella Adolf Eichmannilla.

Eichmann toimi kapellimestarina ”juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun” suunnittelussa ja toteutuksessa. Hänet napattiin kiinni pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, mutta mies onnistui pariinkiin otteeseen pakenemaan vankeudesta. Vuonna 1950 Eichmann matkasi väärennetyn henkilöllisyyden ja passin turvin Argentiinaan, jonne hänen vaimonsa ja lapsensa seurasivat muutaman vuoden päästä perässä.

Natsijohtaja perheineen asui suhteellisen mukavasti, eikä heidän lopulta tarvinnut pahemmin piilotellakaan. Eichmannin henkilöllisyys oli monella tiedossa, mutta erinäisistä poliittisista syistä hän sai elää melko vapaata elämää.

Lopulta Israelin tiedustelupalvelu sai vihiä Eichmannin olinpaikasta ja Mossadin joukot nappasivat hänet toukokuussa vuonna 1990. Sotarikollinen lennätettiin Jerusalemiin oikeudenkäyntiä varten ja todettiin syylliseksi muun muassa rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Hänet tuomittiin kuolemaan.

Eichmann siirrettiin Ramlan vankilaan odottamaan teloitustaan, joka suoritettiin hirttämällä toukokuun 31. päivänä vuonna 1962. Ennen teloitusta hän ei halunnut mitään erityistä viimeistä ateriaa, vaan söi normaalin vankilaruoan, johon kuului leipää, juustoa, oliiveja ja teetä. Yksi toive kuitenkin oli.

Eichmann pyysi saada pullollisen israelilaisen Carmel-viinitilan punaviiniä. Hän joi pullosta noin puolet. L’Chaim!

Pizza kodittomalle

Elokuun 5. päivänä vuonna 1981 kokaiiniin pahasti koukussa ollut perheenisä Philip Workman teki Wendys’s -pikaruokaravintolaan aseellisen ryöstön Memphisissä, Tennesseessä. Ryöstön ollessa käynnissä, onnistui yksi työntekijä painamaan äänetöntä hälytysnappia, jonka seurauksena kolme poliisia saapui paikalle. Workman yritti paeta ja juostessaan parkkipaikan läpi hän avasi tulen poliiseja kohti ja ampui Ronald Oliveria kuolettavasti.

Workman todettiin syylliseksi poliisin murhaan ja valamiehistö puolsi kuolemantuomiota, joka miehelle lopulta langetettiin.

Workman oli määrä teloittaa jo vuonna 2001, mutta vain puolta tuntia ennen myrkkypistokselle määrättyä ajankohtaa Tennesseen korkein oikeus kumosi alkuperäisen päätöksen perustuen oikeudenkäynnissä tapahtuneisiin virheisiin. Seuraavina vuosina ampumistapausta käsiteltiin uudelleen ja esiin tuli valheellisia todistajanlausuntoja ja alkuperäisen tuomarin epäoikeudenmukainen ja puolueellinen näkökanta.

Lopulta Workmanin kuolemantuomio kuitenkin säilyi ja hänet teloitettiin toukokuun 9. päivänä vuonna 2007. Mies ei ollut halunnut mitään erityistä viimeistä ateriaa itselleen, vaan pyysi sen sijaan, että jollekin kodittomalle ihmiselle annettaisiin iso kasvispizza. Vankila ei suostunut pyyntöön ja Workman päätti olla syömättä mitään.

Seuraavana päivänä kodittomille tarkoitettuihin asuntoloihin ympäri Tennesseen tulvi kasvispizzoja, joita lahjoittivat niin yksityishenkilöt kuin yrityksetkin kunnioittaakseen Workmanin viimeistä pyyntöä.

Halusi multaa, sai jogurttia

Teksasilainen James Edward Smith ampui vakuutusvirkailija Larry Rohusin maaliskuussa 1983 ryöstön yhteydessä. Smith oli innostunut voodoosta ja mustasta magiasta ja oli ennen Teksasiin muuttoaan työskennellyt tarot-tulkitsijana New Orleansissa. Oikeudessa hänet todettiin syylliseksi murhaan ja tuomittiin kuolemaan.

Juuri ennen kesäkuun 26. päivänä vuonna 1990 tapahtunutta teloitusta Smithin äiti vetosi poikansa mielenterveyteen ja yritti kaikin keinoin estää myrkkyruiskeen. Smith oli kuitenkin itse toista mieltä ja ilmoitti olevansa valmis ja halukas kuolemaan; hän halusi jättää aineellisen elämän taakseen ja palata henkiseen maailmaan. Hän kertoi osallistuneensa ainakin kuuteen rituaalimurhaan ennen pidätystään, mutta näitä väitöksiä ei uskottu tai voitu todistaa paikkansapitäviksi. Väitteiden arveltiin olevan Smithin keino estää teloituksen mahdollinen peruuntuminen, sillä hän ei missään nimessä halunnut elää vankilassa.

Maailmankatsomuksensa mukaisesti Smith halusi viimeiseksi ateriakseen jotain aivan muuta kuin ruokaa. Hän halusi kokkareen multaa. Voodoossa rhaeakunda-multaa käytetään kuolleen ruumis merkkaamisessa, jotta henki pääsee siirtymään eteenpäin eikä jää kummittelemaan maahan.

Kun multa ei hieman yllättäen kuulunutkaan Huntsvillen vankilassa hyväksyttyjen ruokien listalle, tarjottiin Smithille vaihtoehtoisesti jogurttia. Siitä tuli hänen viimeinen ateriansa.

Koska Smith ei saanut haluamaansa multakasaa, julisti hän vartijoille, että tulisi kummittelemaan vankilan alueella seuraavat 300 vuotta.

Lue myös:

• Top 10 maailman vaarallisimmat vankilat
• Naissarjamurhaajat – tässä ovat kaikkien aikojen 10 pahinta
• 10 syyttömänä tuomittua, jotka istuivat vuosikausia viattomina vankilassa

Kuolemaantuomittujen viimeiset ateriat ovat kummallisella tavalla kiehtova asia: Mitä ihminen haluaa syödä, kun hän tietää teloituksen odottavan muutaman tunnin päässä?

Länsimaista vain Yhdysvalloissa kuolemantuomio on edelleen (vuonna 2026) voimassa 27 osavaltiossa ja nykyään kaikkien teloitettavien viimeiset ateriat julkaistaan selonteon yhteydessä. Kovin mahdollinen rangaistus on käytössä kymmenissä maissa ympäri maailmaa, mutta tiedot niistä ovat hataria tai pidetään kokonaan salassa. Siksipä tämä lista koostuu suurimmaksi osaksi Yhdysvalloissa teloitettujen vankien annoksista.

Yleisimmät viimeiset ateriat ovat niin sanottua lohturuokaa: paistettua kanaa, pihviä, pizzaa, hampurilaisia ja makeita herkkuja. Harvemmin kukaan pyytää hedelmiä ja vihanneksia. Tutkijoiden mukaan toiveet saattavat heijastella kuolemaantuomittujen sosioekonomista asemaa ja toisaalta kaloripitoiset ruoat voivat tuoda helpotusta viimeisiin hetkiin. Onhan epäterveellinen lohtusyöminen varmasti tuttua lähes kaikille meistä.

Monessa yhdysvaltalaisessa vankilassa kuolemaantuomittu saa toivoa kyllä mitä tahansa, mutta aina pyyntöä ei voida täyttää. Useassa osavaltiossa aterian valmistukseen tarvittavien ainesten on löydyttävä valmiina vankilan keittiöstä – kukaan ei lähde erikseen ostoksille teloitettavan toiveiden mukaisesti. Joissakin osavaltioissa taas toiveet esimerkiksi tietyn pikaruokaravintolan annoksesta on toteutettavissa.

Listafriikki esittelee nyt pahamaineisten murhaajien erikoisimpia viimeisimpiä aterioita. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viimeiset ateriat voit lukea tästä:

Viimeiset ateriat: 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta – osa 2

Pikaruokaa entisestä työpaikasta

Yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista sarjamurhaajista on John Wayne Gacy, joka 1970-luvulla raiskasi ja murhasi vähintään 33 poikaa ja nuorta miestä. Joulukuussa 1978 virkavalta alkoi päästä Gacyn jäljille, kun tämä yhdistettiin hiljattain kadonneeseen teini-ikäiseen Robert Piestiin. Lopulta Gacy marssi itse poliisilaitokselle, tunnusti murhat ja osoitti 27 uhrinsa hautapaikan oman talonsa alta. Loput ruumiit Gacy kertoi heittäneensä jokeen.

Lastenjuhlissa klovninakin esiintynyt Gacy vetosi syyntakeettomuuteen, mutta vetoomus ei mennyt läpi. Helmikuussa 1980 alkaneessa oikeudenkäynnissä hänet todettiin syylliseksi 33 murhaan ja tuomittiin kuolemaan.

Teloitus tapahtui myrkkyruiskeella toukokuun 10. päivänä vuonna 1994. Gacy sai syödä viimeisen ateriansa perheensä kanssa vankilan sisäpihalla, mikä kertoo jotain kieroutuneesta systeemistä, jossa ihmisiä tuomitaan kuolemaan, mutta silti heitä kohtaan tunnetaan empatiaa ja annetaan etuoikeuksia muihin vankeihin verrattuna. Esimerkiksi juuri mahdollisuus valita viimeinen ateria.

Gacyn appiukko oli omistanut kolme Kentucky Fried Chicken -pikaruokaravintolaa, joissa murhaaja oli työskennellyt esimiestehtävissä. Tähän palaan historiaa liittyi myös toive viimeisestä ateriasta. Gacy tilasi kanansiipiä KFC:stä ja sen lisäksi uppopaistettuja katkarapuja, ranskalaisia ja sokeritonta Coca-Colaa. Ateria kruunattiin tuoreilla mansikoilla.

Katumusta Gacy ei osoittanut koskaan ja hänen kuuluisat viimeiset sanansa olivatkin: ”Kiss my ass”.

Viimeinen mahdollisuus valittaa ruoasta

Thomas J. Grasso teloitettiin myrkkyruiskeella maaliskuun 20. päivänä vuonna 1995. Hänet oli tuomittu kahdesta murhasta, joista molemmat olivat kohdistuneet ikäihmisiin.

Ensimmäinen uhri oli Tulsassa, Oklahomassa, asunut 87-vuotias Hilda Johnson, jonka Grasso kuristi jouluvaloilla jouluaattona vuonna 1990, jotta sai ryöstettyä 12 dollaria ja reilun satasen arvoisen television. Puoli vuotta myöhemmin Grasso varasti New Yorkissa 81-vuotiaan Leslie Holtzin sosiaalitukišekin ja tappoi miehen siinä samalla.

New Yorkissa Grasso sai 20 vuoden vankeustuomion, mutta Oklahomassa tilanne oli toinen: hänet tuomittiin kuolemaan. Mies toivoi viimeiseksi ateriakseen kaikkia suosikkiruokiaan: kymmenittäin simpukoita, tuplahampurilaisen Burger Kingistä, grillikylkeä, kaksi mansikkapirtelöä, puolikkaan kurpitsapiirakan kermavaahdolla sekä mansikoita. Ai niin, ja tölkillisen valmispastaa nimeltään SpaghettiO yhdessä lihapullien kanssa. SpaghettiO:n pasta on pieniä spaghettirinkuloita.

Grasso sai haluamansa viimeisen aterian; ainakin melkein. Hieman ennen teloitustaan vanki antoi kolme kirjallista lausuntoa, jotka annettiin hänen pyynnöstään julki medialle. Niissä oli hengellisiä viestejä ja pätkiä runoista.

Vain tunti ennen teloitusta Grasso antoi neljännen ja viimeisen lausuntonsa: ”En saanut SpaghettiO:ta, sain spaghettia. Haluan lehdistön tietävän sen”. Nämä olivat Thomas Grasson viimeiset sanat.

Ruokahalu ei ollut kadonnut

Düsseldorfin vampyyrina tunnetuksi tullut saksalainen Peter Kürten oli sarjamurhaaja ja raiskaaja. Vähemmän mairittelevan lempinimensä mies sai sen vuoksi, että yritti toisinaan juoda verta uhriensa vuotavista haavoista.

Kürten tappoi kahden vuosikymmenen aikana varmasti yhdeksän ihmistä, mutta todennäköisesti uhreja oli paljon enemmän. Murhanyrityksiäkin miehelle kertyi yli kolmekymmentä. Murhavälineeksi Kürten valikoi useimmiten teroitetut sakset ja kävi myös joskus paloittelemaan uhrinsa.

Kun Kürten viimein saatiin keväällä 1930 kiinni, tunnusti hän auliisti syyllisyytensä. Psykiatrit arvioivat miestä koko oikeudenkäynnin ja vankeuden ajan, ja raakojen rikosten taustalla todettiin olleen seksuaalisen mielihyvän tavoittelu. Tämän kokemuksen Kürten siis sai tappamisesta ja veren näkemisestä.

Aihe tuli esille vielä senkin jälkeen, kun mies oli tuomittu kuolemaan ja teloitustavaksi oli määrätty mestaus. Kürten jutteli psykiatrilleen juuri ennen giljotiiniin joutumista heinäkuun 2. päivänä vuonna 1932: ”Kerrohan… Kun pääni on katkaistu, kykenenkö edelleen edes hetkellisesti kuulemaan oman vereni suihkuavan kaulan tyngästä? Se olisi nautinnollisin tapa päättää kaikki nautinto.”.

Mutta siihen viimeiseen ateriaan…

Toisin kuin voisi luulla, ei edessä siintävä teloitus ilmeisesti vie moniltakaan vangeilta ruokahaluja. Sen verran tuhteja annoksia viimeiset ateriat usein ovat. Kürten oli kuitenkin täysin omassa luokassaan.

Hänen ruokatoiveensa – wieninleike, paistetut perunat ja pullollinen valkoviiniä – ei ollut mitenkään erikoinen pyyntö, mutta hän eroaa muista ”kollegoistaan” siinä, että pyysi saada lisää. Ja uskomatonta kyllä, pyyntöön suhtauduttiin myönteisesti ja Kürtenille tarjoiltiin viimeistä ateriaa vielä toinenkin annos.

Minttusuklaajäätelöä

Ennen syyskuun 11. päivää vuonna 2001, tuhoisin Yhdysvaltain maaperällä tehty terrori-isku oli kotimaista käsialaa. Entinen armeijan sotilas, Persianlahden sodassa palvellut, Timothy McVeigh jätti huhtikuun 19. päivänä vuonna 1995 räjähteillä täytetyn auton Oklahoma Cityssä sijainneen liittovaltion virastorakennuksen eteen. Hän sytytti kahden minuutin tulilangan ja poistui paikalta.

Räjähdyksessä kuoli 168 ihmistä, joista 19 oli rakennuksen päiväkodissa olleita lapsia. McVeigh’n motiivina oli taistelu liittovaltion tyranniaa vastaan ja hän halusi iskullaan aloittaa vallankumouksen. Iskun aikaan 26-vuotias mies tuomittiin kuolemaan vuonna 1997 ja hänet teloitettiin myrkkyruiskeella korkean turvatason vankilassa Indianassa vuonna 2001.

McVeigh’n toive viimeiseksi ateriaksi oli melko erikoinen: hän ei halunnut varsinaisesti ruokaa, vaan litran verran minttusuklaajäätelöä. Sen hän nautti pienessä sellissään teloitusta edeltäneenä iltana.

Yksi kivellinen oliivi

Edellisessä kohdassa mainittu McVeigh oli vuosikausiin ensimmäinen liittovaltion teloittama vanki. Sitä edellinen liittovaltion toimesta täytäntöön pantu kuolemantuomio tapahtui maaliskuussa vuonna 1963, kun Victor Feguer teloitettiin Iowassa hirttämällä.

Feguer kidnappasi lääkäri Edward Bartelsin Iowassa kesällä 1960 motiivinaan oletettavasti tohtorin mukanaan kuljettamat lääkkeet ja pääsy käsiksi niihin. Hän kuljetti sieppaamansa miehen Illinoisiin ja tappoi tämän siellä. Koska Feguer oli ylittänyt vankinsa kanssa osavaltioiden rajan, oli liittovaltiolla oikeus nostaa syyte häntä kohtaan. Oikeusprosessi ei kestänyt kauaa, eikä Feguer ollut vuosikausia kuolemaantuomittujen jonossa.

Feguerin ruokatoive on ehkä kummallisin tällä viimeiset ateriat -listalla. Hän halusi yhden kivellisen oliivin. Tietojen mukaan Feguer oli toivonut, että jossain vaiheessa hänen haudastaan nousisi rauhaa symboloiva oliivipuu. Oliivin kivi, joka siis on tietenkin siemen, löytyi teloituksen jälkeen Feguerin puvun taskusta. Todennäköisesti häntä ei haudattu siemenen kanssa, sillä hirttämisen jälkeen mies puettiin uuteen pukuun hautaustoimistossa.

Lue myös:

• Top 10 maailman vaarallisimmat vankilat
• Naissarjamurhaajat – tässä ovat kaikkien aikojen 10 pahinta
• 10 syyttömänä tuomittua, jotka istuivat vuosikausia viattomina vankilassa

Super Bowl -ruoka! Yksi urheiluvuoden suurimmista tapahtumista, Super Bowl, on täällä ja tässä tulee 10 helppoa reseptiä tapahtumaa varten.

Vuodesta on koittanut jälleen se hetki, kun Super Bowl on täällä. Tähän amerikkalaisen jalkapallon eli NFL-kauden huipentumaan kuuluvat oleellisena osana erilaiset ruoat – todella herkulliset sellaiset.

Listafriikki.com iskee tähän listaan sellaiset Super Bowl herkut, jotka on paitsi helppo tehdä, mutta niistä löytynee myös jokaiselle oma herkkunsa.

Kalifornian auringossa, Santa Claran kaupungissa järjestettävässä Super Bowl LX -tapahtumassa kohtaavat Seattle Seahawks ja New England Patriots. Ottelu pelataan sunnuntaina helmikuun 8. päivänä, ja Suomen aikaa aloituspotku on luvassa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 01:30.

Urheilun lisäksi Super Bowlissa on aina luvassa muutakin viihdettä ja musiikista vastaa jälleen kerran kasa huippunimiä. Koska kyseessä on 60. Super Bowl, ovat juhlallisuudet normaaliakin suuremmat, ja erityisessä avajaisseremoniassa esiintyy pitkänlinjan punk rock -yhtye Green Day. Yhdysvaltain kansallislaulun esittää poptähti Charlie Puth ja legendaarisesta puoliaikashow’sta vastaa hiljattain Grammy-gaalassa palkintoja kahminut Bad Bunny.

Amerikkalaisen jalkapallon ja musiikin riemujuhlaa voi hyvillä mielin seurata kotisohvalta tämän listan herkkuja nauttiessa!

Super Bowl ruoka 1: Uunissa paistetut juustohampurilaiset

Ainekset:

• 2 ruokalusikallista oliiviöljyä
• 1 keskikokoinen sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 450 grammaa jauhelihaa
• 1 teelusikallinen sinappia
• 1 ruokalusikallinen Worcesterkastiketta
• Suolaa
• 1 teelusikallinen jauhettua mustapippuria
• 12 pienikokoista hampurilaisleipää
• 12 viipaletta Cheddar-juustoa
• 1 pilkottu keskikokoinen tomaatti
• 1,2 dl viipaloituja suolakurkkuja
• 3 ruokalusikallista sulatettua voita
• 1/4 teelusikallinen valkosipulijauhetta
• 1 ruokalusikallinen seesaminsiemeniä

Ohje:

1. Esilämmitä uuni 175-180 asteeseen.
2. Kuumenna öljy isolla pannulla, keskilämmöllä. Lisää sipuli ja paista pehmeäksi (noin 5 minuuttia). Lisää valkosipuli ja paista, kunnes haistat valkosipulin tuoksun (noin minuutti lisää).
3. Lisää jauheliha ja paista (noin 6 minuuttia). Valuta rasva pois.
4. Jatka paistamista ja lisää sinappi sekä Worcesterkastike.
5. Asettele hampurilaisleipien pohjapalat uunipellille, lisää liha, juusto, tomaatit, suolakurkut ja lopuksi hampurilaisleipien päällipalat.
6. Voitele hampurilaisleipien päällipalat voilla ja ripottele päälle valkosipulijauhe ja seesaminsiemenet.
7. Paista niin pitkään, että juusto on sulanut ja leivät väriltään kultaisia (noin 10-12 minuuttia).

Super Bowl ruoka 2: Savuinen Cheddar Fajita Quesadilla

Ainekset:

• 1,5 ruokalusikkaa oliiviöljyä
• 1 vihreä paprika (ohueksi suikaloitu)
• Puolikas sipuli (ohueksi viipaloitu)
• 4 vehnätortillalevyä (20 cm halkaisija)
• 2,4 dl raastettua Cheddar-juustoa
• 2,4 dl raastettua Pepper Jack- tai Monterey Jack -juustoa
• 1,8 dl huuhdeltuja mustia papuja
• 2,4 dl nyhtökanaa
• Salsaa
• Guacamolea
• Kermaviiliä

Ohje:

1. Kuumenna 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä keskikokoisella pannulla. Kun öljy on kuumaa, lisää vihreä paprika ja sipuli. Sekoita noin 8-10 minuuttia. Saatat joutua lisäämään hieman vettä, etteivät paprika ja sipuli paistu kuivaksi/pala.
2. Siirrä paprika ja sipuli syrjään, pyyhi pannu (talouspaperilla) ja lisää jäljellä oleva oliiviöljy. Lisää pannulle kaksi tortillalevyä ja taita tortillalevyt pannulle puolittain niin, että ne ovat hieman erillään toisistaan. Täytä levyt juustolla, vihreällä paprikalla, sipulilla, mustilla pavuilla ja nyhtökanalla.
3. Paista molemminpuolin niin pitkään, että tortillalevyjen pinta on kullanruskea ja juusto sisällä sulanut. Tarjoile salsan, guacamolen ja kermaviilin kanssa; voit myös halutessasi pilkkoa tortillat tässä vaiheessa pienemmiksi.

Super Bowl ruoka 3: Tuliset siivet sinihomejuustodipin ja kasvistikkujen kera

Ainekset:

• Noin kilon verran maustamattomia kanansiipiä
• Jauhettua mustapippuria
• Suolaa
• Texas Pete Hot Sauce
• Noin 115 grammaa voita
• Sinihomejuustodippi
  • 1,2 dl kermaviiliä
  • 1,2 dl sinihomejuustomurua
  • 0,6 dl piimää
  • Suolaa, jauhettua mustapippuria ja ruohosipulia oman maun mukaan
• Erilaisia kasviksia (selleriä, paprikaa, porkkanaa, kurkkua) tikuiksi leikattuna

Ohje:

1. Esilämmitä uuni 220 asteeseen. Aseta uuniritilä uunipellille (älä unohda leivinpaperia).
2. Erottele siivet toisistaan (veitsenterän päällä). Taputtele kanan pinta kuivaksi talouspaperilla. Mausta suolalla ja pippurilla.
3. Asettele ritilälle, käännä siivet kertaalleen paistamisen aikana ja paista niin pitkään, että siivet ovat kypsiä ja rapeita (noin 50-55 minuuttia).
4. Sekoita voi ja Texas Pete -kastike isossa kattilassa niin, että voi sulaa. Pyöräytä kanansiivet kattilassa.
5. Tee dippi (tällä ohjeella noin 1,8 dl):
   1. Lisää puoli 1,2 dl kermaviiliä, 1,2 dl sinihomejuustomurua ja 0,6 dl piimää kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla.
   2. Lisää pintaan ruohosipulia ja jauhettua mustapippuria.
6. Tarjoile siivet dipin ja kasvisitikkujen kanssa.

Super Bowl ruoka 4: Pizza pinaatti- ja artisokkatäytteellä

Ainekset:

• 1,8 dl ricotta-juustoa
• 2 ruokalusikallista raastettua parmesan-juustoa
• 1 sitruunan kuori
• 1 valkosipulin kynsi
• Suolaa ja mustapippuria
• 2,4 dl pakastettua pinaattia sulatettuna ja nesteet pois puristettuna
• 2,4 dl artisokan sydämiä (tölkissä ostettuna huuhdeltuna, pakasteena ostettuna sulatettuna) karkeaksi pilkottuna
• Vehnäjauhoa
• 450 grammaa pizzataikinaa (sulatettuna, mikäli pakastettua)
• 2,4 dl mozzarella-juustoa (karkeaa mozzarella-raastetta)
• Hot Sauce (tulinen kastike)

Ohje:

1. Lämmitä uuni 250 asteeseen.
2. Yhdistä isossa kulhossa ricotta- ja parmesan-juustot, sitruunan kuori, valkosipuli, ripauksellinen suolaa ja 1/4 teelusikallinen mustapippuria. Sekoita joukkoon pinaatti ja artisokan sydämet.
3. Ripottele kevyesti vehnäjauhoa tasaiselle pinnalle ja tee pizzataikinasta ovaali tai ympyrä. Nosta taikina uunipellille, levitä täyte taikinan päälle kevyesti ja jätä pizzataikinan reunoille noin 1-1,5 senttiä tilaa.
4. Ripottele mozzarella-juusto päälle ja paista pizza uunissa, kunnes se on väriltään kullanruskea (noin 13-16 minuuttia).
5. Tarjoile halutessasi Hot Saucen ja salaatin kera.

Super Bowl ruoka 5: BBQ Nacho-lautanen

Ainekset:

• Kana:
  • 800 grammaa luutonta ja nahatonta kananrintaa
  • Suolaa ja mustapippuria
  • 1 ruokalusikallinen extra-neitsytoliiviöljyä
• Nachot:
  • 4 tortillalevyä
  • 1 ruokalusikallinen + 1 teelusikallinen extra-neitsytoliiviöljyä
  • Suolaa ja mustapippuria
  • 1,8 dl maissia (sulatettuna pakkasesta tai tuoreena)
  • 1,2 dl Barbecue-kastiketta
  • 3,5 dl Monterey Jack -juustoa (karkeaksi raastettuna)
  • 2,4 dl kirsikkatomaatteja (pilkottuna neljään osaan)
  • 0,6 dl säilykejalapenoja (pilkottuna)
  • Puolikas (pienikokoinen) punasipuli (hienoksi pilkottuna)
  • 3 kevätsipulia (ohueksi viipaloituna)
  • 1,2 dl tuoretta korianteria (hienoksi pilkottuna)
  • Hot Sauce

Ohje:

1. Taputtele kanan pinta kuivaksi talouspaperilla ja mausta lisäämällä puoli teelusikallista sekä suolaa että mustapippuria. Kuumenna iso pannu korkeassa lämpötilassa. Kun pannu on kuuma, lisää 1 ruokalusikallinen extra-neitsytoliiviöljyä ja heiluttele pannua niin, että öljy leviää. Pudota lämpötilaa, lisää kana ja paista minuutin verran. Käännä kana, laita kansi pannun päälle, pudota lämpötila matalaksi ja paista 12 minuuttia (älä nostele kantta välillä). Pudota lämpötila nollaan, anna kanan olla pannulla toiset 12 minuuttia (älä nostele kantta välillä). Kun kana on hieman jäähtynyt, pilko pieniksi paloiksi.
2. Lämmitä uuni 200 asteeseen, laita uunipellille foliota ja voitele tortillalevyt extra-neitsytoliiviöljyllä, molemmilta puolin. Leikkaa jokainen tortillalevy ensiksi kolmeen osaan ja sen jälkeen jokainen osa vielä 4-6 osaan. Ripottele 1/4 teelusikallinen suolaa. Paista uunissa vaaleanruskeiksi (noin 5-7 minuuttia). Käännä sipsit ja paista, kunnes ne ovat rapeita (noin 2-3 minuuttia).
3. Laita 1 teelusikallinen extra-neitsytoliiviöljyä pannulle ja lämmitä pannu korkeaan lämpötilaan. Lisää maissit, ripauksellinen suolaa ja mustapippuria ja paista noin 4-5 minuuttia (kevyesti kullanruskeiksi), sekoittaen välillä. Laita kana kulhoon ja lisää barbecue-kastike.
4. Laita uunissa päälle grillivastus. Ripottele puolet juustosta sipsien päälle, sitten maissi, kana, tomaatit, sipulit ja säilykejalapenot. Levitä lopuksi jäljellä oleva juusto päälle ja paahda uunissa, kunnes juusto sulaa (noin 2-3 minuuttia).

Super Bowl ruoka 6: Bataattikuoriranskalaiset & tomaattinen salsa

Ainekset:

• 8 pientä bataattia
• 1 teelusikallinen kanelijauhetta
• 1/4 teelusikallinen cayennepippurijauhetta
• Suolaa
• Mustapippurijauhetta
• 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
• 6 luumutomaattia (poistettu siemenet) viipaloituna noin puolen sentin viipaleiksi
• 2 pientä jalapenoa hienoksi pilkottuina
• Puolikas pienikokoinen punasipuli
• 3 ruokalusikallista tuoretta limemehua
• 1,2 dl korianteria karkeaksi pilkottuna

Ohje:

1. Lämmitä uuni noin 225 asteeseen. Käytä terävää veistä ja leikkaa bataattien pinnasta noin puolen sentin paksuisia viipaleita. Sekoita pienessä kulhossa kaneli, cayennepippuri ja 1/4 teelusikallinen sekä suolaa että mustapippuria.
2. Aseta leikkaamasi bataattien kuoret isolle uunipellille, sisäpuoli ylöspäin. Voitele bataatit öljyllä ja ripottele päälle tekemäsi maustesekoitus. Paista uunissa noin 25-30 minuuttia. Tämän jälkeen laita uunissa grillivastus päälle ja anna olla uunissa, kunnes väri on kullanruskea.
3. Sekoita kulhossa jalapeno, tomaatti, punasipuli, limemehu ja lisää puolikas teelusikallinen sekä suolaa että mustapippuria. Sekoita lopuksi joukkoon korianteri. Tarjoile bataattisipsien kanssa.

Super Bowl ruoka 7: Jalapeno-sipsit

Ainekset:

• 4 siivua pekonia
• 2,5 dl raastettua parmesan-juustoa
• 1,2 dl raastettua cheddar-juustoa
• 1 jalapeno (ohueksi viipaloitu)
• Mustapippurijauhetta

Ohje:

1. Lämmitä uuni noin 190 asteeseen. Paista pekonia isolla pannulla, keskilämmöllä, noin 8 minuutin ajan (rapeiksi). Kuivaa pekoni talouspaperilla ja pilko pekoni.
2. Ota parmesan-juustoa ruokalusikallinen, tee siitä uunipellille ”kasa” ja lisää päälle noin ruokalusikallinen cheddar-juustoa. Taputtele kevyesti ”juustokasaa”. Lisää lopuksi päälle jalapenoviipale. Ripottele päälle pekonia ja mausta mustapippurijauheella. Toista edellä oleva jäljellä olevilla aineksilla.
3. Paista, kunnes väri on kullanruskea ja sipsit ovat rapeita (noin 12 minuuttia).
4. Anna sipsien jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Super Bowl ruoka 8: Mausteinen kaalisalaatti

Ainekset:

• 1/2 desilitraa kasviöljyä
• 1/2 desilitraa majoneesia
• 3 ruokalusikallista omenasiiderietikkaa
• 1 ruokalusikallinen sokeria
• 1/2 teelusikallista sellerinsiemeniä
• 1/4 teelusikallista sinappijauhetta
• 1/8 teelusikallista valkosipulijauhetta
• 1/2 teelusikallista suolaa
• 1/2 teelusikallista pippuria
• 1 keskikokoinen kaali (noin 1,5 kg) ohueksi suikaloituna
• 1 keskikokoinen punasipuli ohueksi suikaloituna
• 1 iso porkkana karkeasti raastettuna
• 1 ruokalusikallinen hienonnettua lehtipersiljaa

Ohje:

1. Vatkaa isossa kulhossa sekaisin öljy, majoneesi, etikka, sokeri, sellerinsiemenet, sinappijauhe, valkosipulijauhe, suola ja pippuri.
2. Lisää kaali, sipuli ja porkkana kulhoon ja sekoita, jotta kasvikset ovat kauttaaltaan marinadissa. Anna olla jääkaapissa vähintään 2 tuntia, mieluiten yön yli, välillä sekoittaen. Lisää persilja mukaan juuri ennen tarjoilua.

Super Bowl ruoka 9: Bataattiranskalaiset

Ainekset:

• 1/2 teelusikallista juustokuminaa
• 1/2 teelusikallista suolaa
• 1/4 teelusikallista cayennepippuria
• 1 ruokalusikallinen kasviöljyä
• 2 isoa bataattia

Ohje:

1. Laita uuni lämpenemään 200°C.
2. Kuori bataatit ja halkaise ne pitkittäissuunnassa. Leikkaa kukin puolikas kuuteen lohkoon.
3. Sekoita mausteet keskenään pienessä astiassa.
4. Yhdistä bataattilohkot, öljy ja mausteet isossa kulhossa.
5. Levitä bataattilohkot uunipellille yhtenä kerroksena ja paista uunissa noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat reunoiltaan rapeita.

Super Bowl ruoka 10: Ketoilijan pizzapalat

Ainekset:

• 650 g kukkakaaliraastetta
• 3 kananmunaa
• 1 ruokalusikallinen kasviöljyä
• 1 ruokalusikallinen Provencalen yrttiseosta
• 1 teelusikallinen sipulijauhetta
• 1 teelusikallinen valkosipulijauhetta
• 1/2 teelusikallista chilihiutaleita
• 100 g mieleistäsi lihaa (jauhelihaa, pepperonia, kanaa, pekonia, kinkkua…)
• 2 dl haluamiasi kasviksia (sipulia, oliiveja, pinaattia, paprikaa…)
• halutessasi ripottele päälle juustoraastetta

Ohje:

1. Laita uuni lämpenemään 200°C.
2. Sekoita raastettu kukkakaali, kananmunat, öljy ja mausteet isossa kulhossa.
3. Lisää haluamasi täytteet (älä ylitä reseptin määrää, muuten ”muffinsit” eivät pysy kasassa).
4. Täytä voideltu muffinssivuoka taikinalla ja painele täyte tiiviisti vuokaan. Muista, että täyte ei kohoa, joten muotoile halutessasi kupera muoto tässä vaiheessa.
5. Paista uunissa 30-35 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea.
6. Tarjoile marinara-kastikkeen kanssa.

Lue myös:

• • 10 kaikkien aikojen ikimuistoisinta ja puhuttavinta Super Bowlin väliaikashow’ta.
  • 10 omituista ja odottamatonta ruokayhdistelmää, jotka toimivat – vaikka ei pitäisi!

 

Joulu on täynnä perinteitä, joiden alkuperää harva miettii sen kummemmin. Tällä listalla paneudumme perinteisten joulukoristeiden ja tapojen historiaan.

Miksi laitamme joulupöydän koristeeksi joulutähden tai piilotamme riisipuuroon mantelin? Ehkä tämän listan jälkeen katsot joulukranssia hieman erilaisin silmin ja maistelet jouluista karkkikeppiä pilke silmäkulmassa. Entäs se tuskallinen piparkakkutalon kokoaminen? Siihen saadaankin varsin karu taustatarina suoraan saksalaisesta lastensadusta.

Joulukranssi

Ulko-oveen kiinnitetty joulukranssi nostattaa juhlatunnelmaa heti kotiin tai vierailulle tultaessa. Ja mikä parasta: Jokainen voi halutessaan taiteilla ja koristella juuri sellaisen kranssin kuin itse halajaa.

Kristittyjen joulukranssissa pyöreä muoto ja syvän vihreä väri symboloivat ikuista elämää. Mutta tämänkin koristeen juuret menevät historiassa paljon kauemmaksi – aikaan, jolloin kristinusko ei vielä ollut valloittanut Pohjolaa.

Viikingit uskoivat, että Aurinko oli pyörä, joka pyörii talvisin poispäin Maasta. He koristelivat talvipäivänseisauksen aikaan kotinsa havuilla ja kynttilöillä somistetuilla pyörillä houkutellakseen Aurinkoa takaisin. Pyöreä muoto ja ikivihreät havut olivat lupaus uuden elämän puhkeamisesta ja luonnon ikuisesta kiertokulusta.

Lue myös: 10 kiehtovaa faktaa viikinkien elämästä ja kulttuurista

Joulusukka

Joulusukan ripustaminen on aivan viime vuosiin saakka ollut meille suomalaisille tuttu lähinnä elokuvista. Nimetyt joulusukat laitetaan takan eteen roikkumaan, ja joulupukki sitten täyttää ne herkuilla ja pienillä lahjoilla. Mutta kuten monet muutkin, niin tämäkin perinne on jo rantautunut meille.

Tämä erikoinen tapa on hyvin vanha ja sen alkuperää saa hakea joulupukin esikuvana toimineesta pyhästä Nikolaoksesta, joka eli ja vaikutti 300-luvulla nykyisen Turkin alueella. Pyhä Nikolaos auttoi huono-osaisia ja ongelmissa olevia, ja teki salaa hyviä tekoja – hän ei tarvinnut ylistystä ja kunniaa muiden auttamisesta.

Erään kerran Nikolaos kuuli miehestä, joka suri sitä, ettei hänellä ollut rahaa tyttäriensä naittamiseen. Vaikka mies oli murheen murtama, oli hän kuitenkin ylpeä, eikä huolinut keneltäkään armopaloja. Nikolaos oli kuitenkin päättänyt auttaa tuskaista isä-parkaa, joten hän kiipesi perheen taloon savupiipun kautta.

Sisälle päästyään Nikolaos keksi loistavan tavan: tytärten sukat olivat kuivumassa takan edessä, joten hän täytti ne kultakolikoilla.

Lue myös: Onko joulupukki olemassa? Nämä 8 syytä kertovat, että se on mahdollista!

Manteli riisipuurossa

Meillä joulupuuron sekaan piilotetaan manteli, jonka löytäjälle on vanhan kansan uskomusten mukaan luvassa naimaonnea, tai jos löytäjä on jo aviossa, niin lähitulevaisuudessa on odotettavissa jälkikasvua. Nykyisin mantelin löytäminen omalta puurolautaselta tietää hyvää onnea – siviilisääty tai perheen koko ei liity asiaan mitenkään.

Mutta aika monen mutkan kautta meillä on päädytty laittamaan manteli riisipuuroon.

Antiikin Roomassa vietettiin keskitalvella suurta juhlaa Saturnus-jumalan kunniaksi. Saturnalia-juhla käänsi maailman viikoksi päälaelleen: kruunun sai väärä kuningas ja isännät rupesivat palvelemaan orjiaan. Tällöin ei kuitenkaan vielä piiloteltu mitään.

Hieman myöhemmin myös Kreikassa huviteltiin hieman samalla tyylillä, mutta siellä ruokaan, esimerkiksi leipään, piilotettiin papu. Pavun löytäjästä kruunattiin asemastaan riippumatta illan kuningas tai kuningatar. Hänellä oli etuoikeus keksiä muulle juhlaväelle erilaisia leikkimielisiä tehtäviä, joista ei ollut lupa kieltäytyä. Siinä saattoivat roolit kääntyä täysin yhdeksi illaksi: palvelija sai luvan kanssa käskyttää ylhäisöä, kunhan vain oli löytänyt pavun.

Pavun piilottaminen ja siihen liittyvä leikkimielinen roolien vaihtuminen oli varsin yleinen perinne muun muassa Ranskassa ja Englannissa 1600-luvulla.

Kun tämä perinne tuli meille todennäköisesti Ruotsin kautta, oli papu jo matkalla vaihtunut manteliksi ja leipä puuroksi. Leikit olivat niin ikään vaihtuneet hyväksi onneksi.

Itse riisipuuro on varsin tuore, vain reippaat sata vuotta vanha jouluruoka jokaisessa suomalaisessa kodissa, sillä aiemmin vain rikkailla oli varaa valkoiseen riisipuuroon. Niin sanotun rahvaan joulupöydässä puuro oli valmistettu joko kaurasta tai ohrasta.

Mistelinoksan alla

Mistelinoksa on varma näky siirappisissa amerikkalaisissa joululeffoissa, joita tuutataan ulos useita kymmeniä joka vuosi. Oviaukossa roikkuvan mistelin alla suudellaan ja elämä on ihanaa.

Tämä perinne ei kuitenkaan ole peräisin Yhdysvalloista, vaan paljon lähempää: täältä meiltä Pohjolasta. Skandinaavisessa mytologiassa ylijumala Odinin poika Baldr tapettiin mistelinoksalla. Baldrin äiti, rakkauden jumalatar Frigg, sai muut jumalat kuitenkin vakuutettua, että poika oli herätettävä henkiin. Samalla jumalat kävivät keskustelun mistelin kanssa, että se ei enää milloinkaan voisi vahingoittaa ketään. Misteli myöntyi ehtoon, joten Baldr herätettiin henkiin.

Ylijumalatar Frigg oli niin kiitollinen, että nimesi mistelin rakkauden symboliksi ja vannoi suutelevansa jokaista, joka kulkee sen alta.

Tästä syntyi tapa suudella mistelinoksan alla, ja tokihan rakkauden jumalattaren siunaaman kasvin uskottiin myös edistävän hedelmällisyyttä.

Pohjolan mytologian lisäksi mistelinoksalla on paikkansa myös muun muassa kelttiläisissä ja roomalaisissa perinteissä. Mistelin uskottiin suojelevan kotia pahoilta hengiltä, ja tuovan sekä rauhaa että hyvää onnea.

Englannissa perinne mistelinoksasta muokkautui 1700-luvulla sellaiseksi, että miehillä oli lupa suudella ketä tahansa naista, jos tämä sattui seisomaan mistelin alla. Jos nainen kieltäytyi, tiesi se epäonnea. Onneksi tämä perinne ei taida enää olla yleisessä käytössä!

Joulutähti

Kun puhutaan kasveista, niin kyllähän punainen joulutähti on ehdoton joulupöydän kruunu.

Jouluiseen maailmanvalloitukseen kukka on lähtenyt Yhdysvalloista, mutta alun perin se on kotoisin Meksikosta. Yhdysvaltain ensimmäinen Meksikon-suurlähettiläs Joel Roberts Poinsett ihastui joulutähteen vuonna 1830 heti sellaisen nähtyään ja lähetti kotimaahansa pistokkaita viljeltäväksi.

Kasvilla oli kuitenkin pitkät perinteet Meksikossa ennen kaupallistamista. Jo asteekit käyttivät tätä upeaa kukkaa lääkekasvina. Jouluun tämä kukka liittyy meksikolaisen kansantarun kautta.

Tarinan mukaan kaksi köyhistä oloista tullutta lasta, Maria ja Pablo, halusivat viedä kotikaupunkinsa jouluseimiasetelmalle lahjoja, kuten tapoihin kuului. Heillä ei kuitenkaan ollut rahaa ostaa mitään, joten he keräsivät maasta kauniita kasvin lehtiä.

Muut ihmiset pilkkasivat heitä ja nauroivat vaatimattomalle lahjalle, mutta lapset laskivat lehdet seimen ympärille. Taianomaisesti noista lehdistä versosi kokonaisia kasveja, joista puhkesi punaisia, tähdenmuotoisia kukkia.

Himmeli

Okikoristeet, kuten katosta roikkuva himmeli, ovat varmasti viittaus betlehemiläiseen talliin, jossa Jeesus-lapsi makasi seimessä olkien päällä. Kuinka kivasti taas kävikään, että kirkko sai ujutettua omaan tarinaansa tällaisen perinteisen pakanallisen keskitalven koristeen.

Himmeli, kuten muutkin olkikoristeet, ovat kuitenkin koristaneet pohjoismaisia koteja jo paljon ennen kristinuskoa. Sadonkorjuun jälkeen valmistetut himmelit ripustettiin kattoon roikkumaan ja ne saivat olla siellä seuraavaan juhannukseen saakka, minkä jälkeen ne poltettiin.

Kaunis himmeli ei kuitenkaan ollut vain koriste, vaan onnea tuova esine. Katossa riippuvan himmelin uskottiin takaavan viljan riittävyys seuraavaan satokauteen asti ja tietenkin lupaavan hyvää tulevaa satoa. Ja mitä isompi, sen parempi: suurikokoinen himmeli lupasi parempaa viljasatoa.

Piparkakkutalo

Piparkakkuja tehtiin jo useita tuhansia vuosia sitten Indusvirran laaksossa, josta ne Egyptin kautta levisivät aikojen kuluessa Eurooppaan. Taito valmistaa itämaisilla mausteilla höystettyjä pipareita kulki aina vain pohjoisempaan luostareiden välityksellä, ja Suomeen piparkakkujen uskotaan tulleen joskus 1600-luvulla.

Piparkakkutalot ovat paljon myöhempi ”keksintö”. Suomessa ensimmäiset piparkakkutalot pystytettiin Lucian päivän kunniaksi vuonna 1919. Kuten niin monen muunkin tutun jouluperinteen, niin piparkakkutalojenkin alkujuuret ovat Saksassa.

Tarina on varsin julma.

Nürnbergissä 1600-luvulla asustanut Katarina Schrader oli pidetty leipuri, mutta hänellä oli riitaa kilpailevan leipurin Hans Metzlerin kanssa. Metzleriä otti päähän, että Schraderin leipomukset olivat paljon suositumpia.

Schrader oli lopen kyllästynyt turhanpäiväiseen kinasteluun, joten hän muutti pois kaupungista. Ura kuitenkin jatkui, sillä hän perusti pieneen metsämökkiinsä leipomon, jossa hän kehitteli omia piparkakkuja, jotka menivät kuin kuumille kiville läheisiin kartanoihin ja luostareihin.

Sanomattakin lienee selvää, että Hans Metzler ei ollut mielissään. Niinpä hän keksi loistavan koston: Metzler väitti, että Schrader on noita, joka ottaa vangikseen lapsia, lihottaa heitä ja lopuksi pistelee poskeensa.

Käräjäoikeus päätti pidättää Schraderin, mutta leppoisalta kuulostavan peukaloruuvikokeen jälkeen nainen todettiin syyttömäksi noituuteen. Kidutusväline oli tuottanut Schraderille tuskaa.

Metzler oli raivoissaan ja päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän lähti yhdessä sisarensa Gretelin kanssa kilpailijan mökille. Siellä sisarukset surmasivat Katarina Schraderin ja polttivat ruumiin hänen omassa uunissaan.

Pelottava tarina kulki sukupolvelta toiselle ja muokkautui matkan varrella kertomukseksi Hannusta ja Kertusta, jonka Grimmin veljekset sitten sanailivat kirjalliseen muotoon vuonna 1812.

Tämän ”mukavan” tarinan ansiosta väsäämme hikihatussa noita-akkojen taloja joulun iloksi.

Lue myös: Top 10 pahimmat kidutusmenetelmät piinapenkistä Juudaksen tuoliin

Karkkikeppi

Jouluinen karkkikeppi on juhlavan näköinen ja tietenkin makea maiskuteltava. Mutta miksi tämä makeinen yhdistyy niin voimakkaasti jouluun?

Tarinan mukaan karkkikepin liitti jouluun kirkkokuoronjohtaja Saksan Kölnissä 1670-luvulla. Kuoronjohtajalla oli ongelmia pitää kuoropojat aisoissa ja keskittyneenä pitkän joulumessun aikaan.

Niinpä hän pyysi paikallisesta leipomosta sokerisia karkkitikkuja, mutta pyysi leipuria taittamaan karkkeja paimenen sauvan muotoon. Tuo muoto symboloi paimenia, jotka tulivat tapaamaan Jeesus-lasta seimen äärelle. Näin hän oikeutti karkkien syömisen kirkossa.

Karkkikeppejään maiskutellessaan kuoropojat jaksoivat sitten pysyä hiljaa kirkonmenojen aikana.

Lue myös:

• 10 eriskummallista ja hauskaa jouluperinnettä maailmalta
• Verenhimoinen joulukissa ja kakkaaja: 10 omituista jouluhahmoa

Onko joulupukki olemassa? Lasten mukaan on, useimpien aikuisten mukaan ei. Tässä tulee 8 syytä sille, että joulupukki toden totta on tai ainakin voi olla olemassa.

Kun katsoo kauppakeskuksissa tai kodeissa vierailevia joulupukkeja, vastaus kysymykseen ”onko joulupukki olemassa” vaikuttaa hyvin helpolta ja yksinkertaiselta: onhan se vastaus kaikkien nähtävillä, paitsi aivan pienimpien lasten.

Mutta voisiko joulupukki olla silti olemassa, vaikka me käymmekin itse ostamassa joululahjat ja laittamassa ne joulukuusen alle silloin, kun lasten silmä välttää?

Sitähän me emme voi tietää sataprosenttisella varmuudella. Se, että meistä kukaan ei välttämättä ole nähnyt sitä mahdollista aitoa ja oikeaa joulupukkia, ei välttämättä kerro yhtikäs mitään; tämä näkemys kulkee käsi kädessä esimerkiksi erilaisten uskontojen kanssa – tarinan ei välttämättä tarvitse olla juuri se, millaisena ihmiset sitä kertovat.

Ja sitten tullaan toisen kysymyksen äärelle: onko joulupukki ollut jossain vaiheessa olemassa, vaikka joulupukki ei välttämättä ole enää tänä päivänä tässä maailmassa?

Seuraavassa Listafriikki kertoo syyt sille, että joulupukki on, tai ainakin on voinut olla, olemassa ja miksi olemassaolo on vähintäänkin mahdollista – pilke silmäkulmassa tietenkin!

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä syntyi 200-luvun lopulla. Hän toimi piispana monille suomalaisille nykypäivänä tunnetun lomakohteen, Antalyan alueella. Hän on ortodoksien keskuudessa lasten suojeluspyhimys.

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijällä oli tapana tuoda etenkin köyhille lapsille lahjoja ja tästä syystä hänet on nähty tietynlaisena joulupukin esikuvana. Nykypäivänä hänestä puhutaan kuitenkin varsin vähän ja joulupukilla on huomattavasti merkittävämpi osa meidän nykyihmisten elämässä.

Mutta miksi sitten joulupukki on joulupukki, eikä häntä tunneta nimellä Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä?

Yksinkertaisesti siitä syystä, että joulupukki oli huomattavasti helpommin kaupallistettavissa, sillä hän ei liity millään tavalla mihinkään uskontoon. Tämän viimeisteli Coca-Cola, jonka jälkeen joulupukki on tavattu punaisissa vaatteissa.

Mutta onko joulupukki olemassa; edelleen tänä päivänä? Niin, Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijän jäänteitä ei olla pystytty missään vaiheessa vahvistamaan sataprosenttisesti. Monet uskovat tämän johtuvan siitä, että tuohon aikaan pyhimysten jäänteet ripoteltiin eri puolille, mutta voisiko olla, että jäänteitä ei ole sataprosenttisella varmuudella löydetty, koska Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä on joulupukki ja edelleen elossa?

Niin tai näin, se millainen Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä oli ihmisenä, vahvistaisi joulupukin olemassaolon, vaikkakaan joulupukki ei ole välttämättä ihan sitä, millaisena hänet esitellään.

Joulupukilla on voimassa oleva lentolupakirja ja passi

Onko joulupukki olemassa? Mistä päin maailmaa joulupukki on? Asustaako joulupukki Pohjoisnavalla, kuten lukuisissa muissa maissa väitetään, vai onko joulupukki suomalainen? Se voidaan ainakin sanoa, että Suomi on ainoa maa, jossa joulupukin voi tavata 365 päivänä vuodessa.

Joulupukilla ja joulupukin muorilla on voimassa olevat kanadalaiset passit, jotka myönnettiin tälle joulun kaksikolle vuonna 2013 Torontossa järjestetyssä seremoniassa; kenties kyse on vain kunniakansalaisuudesta, eikä asialla sinällään ole mitään tekemistä sen kanssa, missä joulupukki muorinsa kanssa pitää majaa.

Yhdysvalloissa joulupukilla on puolestaan täysin laillinen ja aito lentolupakirja, joka mahdollistaa matkustamisen joulunaikaan ympäri maailman – oli sitten maassa lunta tai ei. Tuo lentolupakirja on Yhdysvaltain valtion myöntämä, ja joulupukilla on ollut se jo vuodesta 1927 lähtien.

Kun mietitään, miten tarkkoja valtiot ovat virallisten asiakirjojen suhteen, niin jollain esimerkiksi Yhdysvaltain hallituksessa on täytynyt olla parempaa tietoa hallussaan ja selkeä vastaus tähän ”onko joulupukki olemassa” -kysymykseen.

Partikkeli voi olla useassa paikassa yhtäaikaisesti

Maalaisjärki sanoo, ettei jokin asia voi olla yhtäikaisesti kahdessa tai useammassa paikassa, eikö totta?

Tässä kohtaa maalaisjärjellä ei ole kuitenkaan merkitystä. Noin 100 vuotta sitten tutkijat ymmärsivät, että partikkelit, kuten elektronit, voivat olla useassa paikassa yhtäaikaisesti. Kvanttimekaniikka on atomeja pienemmät hiukkaset kattava fysiikan osa-alue. Sen kokoisista hiukkasista puhuttaessa kaikki materia ja energia esiintyy eräänlaisessa sumeassa vuossa, mikä mahdollistaa hiukkasen olemassaolon enemmän kuin yhdessä paikassa yhtäaikaisesti; itse asiassa hiukkanen voi olla samaan aikaan loputtomassa määrässä eri paikkoja.

Ihminen koostuu näistä atomeja pienemmistä hiukkasista. Kun tutkijoilta on kysytty, miksi ihminen ei kykene olemaan esimerkiksi kahdessa paikassa yhtäaikaisesti, valtaosa heistä ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen; sen sijaan he ovat todenneet kvanttimekaniikan olevan täysin loputon suo, joka saa vain pään pyörälle.

Vaikka atomeja pienemmistä hiukkasista koostuva ihminen ei kykene olemaan tiedettävästi kuin yhdessä paikassa kerrallaan, eikö joulupukki voisi olla?

Me emme tiedä joulupukista mitään muuta kuin tarinoita. Tutkijat eivät ole päässeet tutkimaan joulupukkia. Onko silloin väärin olettaa, että joulupukki on olemassa ja kykenee jakamaan lahjoja yhtenä ja samana päivänä ympäri maailmaa? Jos elektronin kaltainen hiukkanen kykenee olemaan loputtomassa määrässä eri sijainteja yhtäaikaisesti, kuka meistä on sanomaan, ettei meille näiltä osin täysin tuntematon joulupukki voisi pystyä samaan ja olla siten olemassa?

Me uskomme asioihin, joita emme ole nähneet

Kun mietitään kaikkia maailman uskontoja, perustuvat ne usein hahmoihin – Jumalaan tai useisiin sellaisiin – joita monikaan uskovainen ei ole välttämättä nähnyt. Osa kertoo nähneensä joko Jumalan tai Jeesuksen, mutta eivät suinkaan kaikki.

Jos siis ihminen on kykeneväinen uskomaan siihen, että Jumala on olemassa, miksi joulupukki olisi lopulta yhtään erilaisessa asemassa, vaikka kyseessä ei olekaan uskonnollinen henkilö/hahmo? Itse asiassa kysymys liittyen siihen, onko joulupukki olemassa, on tietyiltä osin verrattavissa uskontoihin; uskonnoissa hyvästä käytöksestä useimmiten palkitaan joko nyt tai tulevaisuudessa, aivan kuten myös joulupukin kohdalla.

Mielenkiintoisena sivuhuomiona tässä yhteydessä voidaan todeta, että esimerkiksi Islannissa hurja määrä aikuisia ihmisiä uskoo tonttuihin (lue lisää täältä) ja maassa on voimassaolevia lakeja tonttuihin liittyen.

Agnostikoksi kutsutaan henkilöä, joka ei kiellä Jumalan olemassaoloa, mutta ei myöskään myönnä sitä, koska kumpikaan näistä väitteistä ei ole aukottomasti todistettavissa. Kun me emme siis voi sataprosenttisella varmuudella tietää, onko joulupukki olemassa vai ei, meitä voi parhaimmillaankin kutsua joulupukin olemassaoloon liittyvien kysymysten äärellä agnostikoksi.

Uskonnot voivat siis tietyllä tapaa olla vastaus siihen, onko joulupukki olemassa, tai ainakin ne tarjoavat mahdollisuuden tuon vastauksen löytämiseen.

Lapset näkevät asioita, joita aikuiset eivät näe

Kolmen ja neljän kuukauden ikäiset vauvat voivat nähdä asioita, joita yksikään aikuinen ei pysty näkemään. Pienet vauvat kykenevät esimerkiksi näkemään valokuvan tai maalauksen huomattavasti yksityiskohtaisemmin kuin aikuinen ihminen. Muun muassa värien ja muotojen osalta monet asiat ja esineet näyttävät aikuiselle identtiseltä, mutta aivan pienelle lapselle ei.

Ihminen kadottaa tämän kyvyn hyvin nopeasti, jo noin viiden kuukauden iässä, tehden tilaa muille evolutiivisesti tärkeille prosesseille. Ja tämä on vain yksi useista ominaisuuksista, jotka meillä on vain muutaman kuukauden ikäisinä ja jotka katoavat meiltä varsin nopeasti.

Lapset raportoivat myös paljon aikuisia useammin siitä, että he näkevät kummituksia. Jokainen tekee tietenkin oman tulkintansa siitä, onko kummituksia/henkiolentoja olemassa, mutta jälleen kerran: me emme voi todistaa aukottomasti, ettei niitä olisi.

Voisiko siis olla, että lapsi kykenee näkemään jotain sellaisia olemassa olevia asioita, joita me aikuiset emme pysty näkemään – aivan kuten muutamien kuukausien ikäisten lasten kohdalla on? Kun lapsi kertoo nähneensä joulupukin, voisiko asia todella olla näin?

Tietenkin tutkijat ja eri alojen asiantuntijat ovat pyrkineet kumoamaan kummitusten/henkiolentojen olemassaolon, mutta kuten todettua, myöskään he eivät ole siihen täysin aukottomasti pystyneet – se on käytännössä mahdotonta.

Me tiedämme vain murto-osan eläimistä ja muista eliöistä

Ihminen on melkoinen tutkimusmatkailija, joka pyrkii saamaan vastauksia meitä kaikkia enemmän tai vähemmän askarruttaviin kysymyksiin. Historian saatossa tekemiemme tutkimusmatkojen aikana olemme toistaiseksi löytäneet vajaat 2 miljoonaa eläinlajia. Yleinen uskomus onkin, että me olemme tavanneet kaikista maapallon eläimistä, joita löytyy näkemysten mukaan noin 10 miljoonaa, ainoastaan 20-25 prosenttia. Jos mukaan lasketaan kaikki mahdolliset eliöt – muun muassa bakteerit – silloin tuo kokonaismäärä kasvaa jopa triljooniin.

On hyvin todennäköistä, että kukaan meistä ei ole varsinaisesti törmännyt lentäviin poroihin, jotka ovat hyvin oleellinen osa joulupukkiin liittyviä kertomuksia. Mutta voiko lentäviä poroja olla olemassa? Periaatteessa voi, sillä me tiedämme loppujen lopuksi niin vähän tästä meidän planeetastamme, saati sitten kaikesta ympärillämme olevasta.

Mutta, jos näitä lentäviä poroja sitten on olemassa, miten meillä ei ole esittää vedenpitäviä todisteita niistä?

No, jos kyseessä on meille tuntematon laji, niin voihan tällä lajilla olla kyky muuntautua ympärillä olevaan ympäristöön tai sitten nämä porot voivat olla jopa näkymättömiä. Äläkä pidä tätä minään täytenä humpuukiteoriana: onhan maailmassa jo olemassa eläimiä, jotka ovat lähestulkoon näkymättömiä ja/tai kykenevät maastoutumaan ympäristöönsä lähes täydellisesti, kuten vaikkapa kameleontti.

Totuus tulee lapsen suusta

Tämä listan kohta nivoo oikeastaan melkoisen hyvin yhteen tämän koko ”onko joulupukki olemassa” -keskustelun – siinä on kyse hyvin subjektiivisesta asiasta eli jokainen ihminen kokee erilaiset asiat omalla tavallaan. Toinen uskoo, toinen ei. Uskomusten kohdalla on ikään kuin keskustelisi siitä, onko jokin tietty ruoka hyvää vai ei.

Jokainen meistä on varmasti kuullut sanonnan ”totuus tulee lapsen suusta”.

Sitä kuuleekin usein melkoisen koomisia tarinoita siitä, miten lapset ovat möläytelleet asioita, joita ei olisi välttämättä tarvinnut sanoa ääneen muiden ihmisten äärellä. Jos siis lapsi uskoo joulupukkiin, eikö sekin voida silloin nähdä totuutena, joka tulee lapsen suusta?

Jos et usko, joulupukki jättää tulematta

Lapset uskovat joulupukkiin, aikuiset eivät. Ainakin pääsääntöisesti asia on näin.

Meistä aika moni varmasti tietää, että joulupukki jättää visiitin tekemättä, mikäli et usko hänen olemassaoloon. Kun siis lapsi uskoo, että joulupukki on olemassa, hän myös kykenee näkemään joulupukin. Kun taas aikuinen ei usko joulupukin olemassaoloon, pukki jää näkemättä.

Kuten siis edellä olevassa listan kohdassa totesimme, totuus tulee lapsen suusta ja nyt sille väittämälle saadaan vahvistusta.

Kun lapsi kertoo nähneensä joulupukin, ja sinä aikuisena ihmisenä vain kohautat olkapäitäsi, ajatellen hänen puhuvan esimerkiksi kauppakeskuksessa olleesta joulupukista tai muutoin vain keksineen tarinan, ehkä kyse on siitä, että te puhutte kahdesta eri asiasta.

Piileekö ongelman juuri tämän ”onko joulupukki olemassa” -keskustelun osalta nimenomaan tässä; aikuiset paljastavat sukupolvi toisensa jälkeen lapsilleen jossain vaiheessa, ettei joulupukkia ole olemassa. Pettymys on valtava ja seuraavan kerran, kun lapsi katsoo ostarin joulupukkia, vahvistaa se vanhempien väitteen – valitettavan monesta pukista näkee välittömästi, etteivät he todellakaan voi olla aitoja.

Näin syntyy loppumaton kiertokulku ja lapsi kyseenalaistaa aiemmin näkemänsä aidon joulupukin, peilaten sen vanhemmiltaan kuulemaansa ”totuuteen” ja julkisilla paikoilla näkemiinsä feikkipukkeihin.

Lista on nyt lopussaan, emmekä ole tainneet edelleenkään saada selville, että onko joulupukki olemassa. Mutta eikö olisi aika ihanaa, jos joulupukki olisi täyttä totta!

Lue myös:

• Verenhimoinen joulukissa ja kakkaaja: 10 omituista jouluhahmoa
• Nenäliinat käden ulottuville! Tässä ovat koskettavimmat joulumainokset
• 10 eriskummallista ja hauskaa jouluperinnettä maailmalta

Miten joulua juhlitaan muualla maailmassa? Nyt listataan 10 erikoista jouluperinnettä, jotka osoittavat, että samaa juhlaa voi viettää lukuisilla eri tavoilla.

Kun suomalaisesta joulusta kerrotaan maailmalla, niin ihmetystä aiheuttaa tietenkin joulusauna, mutta myös kynttilöiden vieminen haudoille. On mahtavaa tutustua muiden maiden ja kulttuurien jouluperinteisiin, sillä erilaiset tavat ovat rikkaus. Olisiko näistä joku sellainen, jonka voisit ottaa osaksi omaa jouluasi?

Tšekissä naimattomat naiset heittelevät kenkiä

Tšekissä tehdään joulutaikoja, vähän niin kuin meillä juhannuksena. Ja samoin kuin keskikesällä, niin jouluisissakin taioissa keskitytään kumppanin löytämiseen.

Jouluaattona naimattomat naiset heittävät kengän olkansa yli kohti ovea. Jos kenkä putoaa maahan niin, että kärki on kohti ovea, tulee hän seuraavana vuonna tapaamaan sulhasen. Kanta kohti ovea tarkoittaa sitä, että potentiaalista sulhoa ei ole näköpiirissä ja kenkää saa taas seuraavana jouluna yrittää heittää paremmalla onnella.

Koristele joulukuusi ukrainalaiseen tapaan hämähäkinseitillä

Ukrainassa joulukuusi valjastetaan juhlakuntoon meidän silmin katsottuna hyvin erikoisilla koristeilla. Ukrainalaisen kuusen oksilla nimittäin risteilee hämähäkinseittejä ja pallojen joukossa voi nähdä roikkumassa hämähäkkikoristeita.

Tämä jouluperinne on saanut alkunsa vanhasta tarinasta, jossa köyhä leskiäiti ja hänen lapsensa kasvattivat joulukuusen kävystä. Heillä ei kuitenkaan ollut varaa ostaa koristeita. Jouluaamuna perhe heräsi ihmeelliseen näkyyn: joulukuusi oli kauttaaltaan hämähäkinseitin peitossa ja ikkunasta tulviva auringonvalo muutti verkot kullaksi ja hopeaksi. Leskiäiti lapsineen ei enää koskaan joutunut elämään köyhyydessä.

Tästä syystä ukrainalaiset ripustavat joulukuusiinsa pavuchky-koristeita, joka tarkoittaa kirjaimellisesti pientä hämähäkkiä.

Norjassa piilotetaan luudat noidilta

Pakanalliset ja kristilliset perinteet sekoittuvat solussa sovussa norjalaisessa joulunvietossa, sillä jouluaatto osuu samaan ajankohtaan pahamaineisen noitien yön kanssa.

Ikivanhan uskomuksen mukaan jouluyönä pahat henget ja ilkeät noidat palaavat maan päälle aiheuttamaan itkua ja hammasten kiristystä. Välttyäkseen kaikelta harmilta norjalaiset piilottavat luutansa ja harjansa ennen nukkumaanmenoa, jotta noidille ei ole tarjolla kulkuvälineitä.

Japanilaiset nauttivat jouluruoan KFC:llä

Vaikka vain pieni osa japanilaisista on kristittyjä, ei se tarkoita sitä, etteikö nousevan auringon maassa juhlittaisi joulua laajasti. Perinteet ovat hieman poikkeavia, mutta kaikilla meillähän on omat tapamme.

Japanilaiseen jouluun kuuluu tärkeänä osana ruokailu Kentucky Fried Chicken -pikaruokaravintolassa. Ateriointi KFC:ssä on niin suosittua, että jouluruoalle haluavien on syytä varata pöytä jopa kuukausia etukäteen.

Erikoinen jouluperinne sai alkunsa 1970-luvulla, kun maahanmuuttajat ja Japanissa joulun aikaan vierailulla olleet kristityt turistit kerääntyivät KFC-ravintoloihin. Valinta kohdistui juuri tähän ketjuun, koska sieltä sai edes jotain etäisesti kokonaista kalkkunaa muistuttavaa. KFC:llä pantiin suosio merkille ja joulun ympärille luotiin jättimäinen mainoskampanja vuonna 1974. Japanilaisille toitotettiin joka tuutista, että JOULU=KENTUCKY.

Sukupolvi on voinut vaihtua, mutta tapa on säilynyt. Japanilaisille KFC on edelleen yhtä kuin joulu, ja ravintolaketjulle se on vuoden kiireisintä aikaa. Kurisumasu ni wa kentakkii eli Kentuckya jouluksi!

Retiisien kaivertamista meksikolaisittain

 

View this post on Instagram

 

Advertisement

A post shared by Vangelis Psaris (@elmundodevangelis)

Joulukuun 23. päivänä Oaxacan kaupungissa, Meksikossa, kokoonnutaan vuotuisille festivaaleille, joiden teemana on retiisin kaiverrus. Noche de Rábanos järjestettiin ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 1897.

Jo sitä ennen torikauppiaat houkuttelivat asiakkaita kojuilleen kaivertamalla retiiseistä yksityskohtaisia hahmoja, joita paikalliset ostivat joulupöytiinsä koristeiksi. Nykyisin viljelijät kasvattavat retiisejä jopa kolmen kilon painoisiksi, jolloin niiden kaivertaminen on huomattavasti helpompaa kuin pikkuisten palleroiden. Näitä suuria vihanneksia ei ole tarkoitus syödä, sillä maku ja laatu kärsivät kasvatuksessa.

Kaiverrettujen retiisien reunat rupeavat tummenemaan muutaman tunnin jälkeen, mutta se ei yleisöä haittaa. Väkijoukko jonottaa tuntikausia päästäkseen ihailemaan viljelijöiden kätten jälkeä. Suosittuja aiheita ovat paikalliset villieläimet, kuten krokotiilit ja käärmeet, sekä siirtomaa-aikainen arkkitehtuuri. Myös Meksikon monivaiheinen historia näkyy kaiverruksissa, sillä näytteillä on vierekkäin sekä jouluseimiasetelmia että mayojen perinteisiä hahmoja.

Venezuelassa bailataan yö rullaluistellen ja siitä sitten varhaisaamun messuun

Las patinatas – rullaluistimet jalkaan ja bileiden kautta kirkkoon! Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa on mielettömän hauskalta kuulostava jouluperinne, jonka vuoksi osa kaupungista on autoilta suljettu kello kahdeksaan saakka aattoaamuna.

Myöhään edellisenä iltana ihmiset kokoontuvat kaduille ja puistoihin juhlatunnelmissa, rullaluistimet jalassa. Koko yö menee musiikin tahdissa juhliessa ja aamulla ennen auringonnousua väki suuntaa messuun.

Legendan mukaan lapset sitovat langan varpaaseen mennessään nukkumaan ja jättävät narun toisen pään roikkumaan ikkunasta ulos. Ohi rullailevat aikuiset vetävät naruista ja herättävät kirkkoon ne lapsukaiset, jotka ovat liian nuoria öisiin kekkereihin. Todellisuudessa pienetkin lapset otetaan usein mukaan laulamaan ja joraamaan, sillä kyse ei ole mistään juomingeista.

Kukaan ei tiedä, mistä tapa on saanut alkunsa, sillä rullaluistelu ei ole muuten Caracasissa mitenkään yleistä. Jotenkin siitä vain joskus 1950-luvulla tuli kaupunkilaisille yhteinen jouluperinne, jonka jälkeen on mukava painua aamuviiden joulumessuun.

Joulusiivot Guatemalassa: Roskat ja paholainen yhdessä roviolle

Hyviä uutisia niille, jotka puunaavat jokaisen kaapin ja sopukan jouluksi. Jos guatemalalaista jouluperinnettä on uskominen, niin kunnon siivous pitää paholaisen ja muut pahat henget loitolla. Ne kun viihtyvät kotien pimeissä ja likaisissa nurkissa.

Joulukuun alussa guatemalalaisissa kodeissa ja kaupunkien kaduilla siivotaan, kerätään roskia ja lakaistaan pölyjä. Kaikki saasta kasataan ulos joko omalle pihalle tai kaupungin yhteiseen kokkoon. Sitten koittaa suuri juhla, kun paholaista muistuttava nukke asetetaan kasan päälle ja koko roska tuikataan tuleen.

La Quelma del Diablo eli paholaisen polttaminen on vanha jouluperinne, jonka uskotaan vievän mennessään kaikki kuluvan vuoden epäonni ja ikävät tapahtumat, jolloin uusi vuosi voi alkaa puhtaalta pöydältä ja nousta kukoistamaan vanhan vuoden tuhkista.

Peukaloisen metsästystä Mansaarella

Toinen joulupäivä tunnetaan meillä Tapaninpäivänä. Se on saanut nimensä kristinuskon ensimmäisen marttyyrin, Pyhän Stefanoksen eli Pyhän Tapanin, mukaan. Tapaninpäivä on Suomessa hieman väliinputoaja, sillä silloin yleensä joulun juhliminen alkaa tulla päätökseen ja ihmiset rupeavat suunnittelemaan uudenvuoden kekkereitä.

Irlannin ja Ison-Britannian saarten välissä sijaitsevalla Mansaarella Pyhän Stefanoksen päivää juhlitaan osallistumalla kulkueisiin, joissa lauletaan ja hakataan keppejä yhteen. Väkijoukko tanssii koristellun paalun ympärillä ja laulaa kansanlauluja.

Kulkue voi keppeineen näyttää vähän noitavainoilta, mutta kyse on ikivanhasta kelttiläisestä perinteestä. Hunt the Wren eli Peukaloisen metsästys ei liity piirroshahmo Nils Holgerssoniin, vaan pieneen varpuslintuun. Peukaloinen oli kelttiläisessä mytologiassa pyhä lintu, joten sen uhraaminen oli suuri juttu. Kristinuskon myötä perinne säilyi, ja keppien nokkaan seivästetyt peukaloiset kynittiin ja haudattiin juhlallisissa seremonioissa kirkkomaalle.

Vaikka Tapaninpäivän perinteen takana onkin verenhimoinen rituaali, ei Mansaarella enää metsästetä lintuja. Perinnettä vaalitaan kuitenkin sen verran, että jollakin kulkueessa voi kepin päässä olla lelulintu.

Espanjassa jännitetään vuoden suurinta lottoarvontaa

Olennainen osa espanjalaista joulunviettoa on tavallisesti joulukuun 22. päivänä arvottava voittopotti, jolla on oma erikoisnimensä: El Gordo eli Paksukainen. Miljardeilla euroilla pelattava joululotto ei ole vain Espanjan suosituin vaan myös koko maailman suurin lottoarvonta. Tietyt kioskit ovat vuosien saatossa nousseet kulttiasemaan ja niille matkataan ostamaan viisinumeroisia lottoarpoja satojen kilometrien päästä.

Voittonumerojen julistaminen on jättimäinen sosiaalinen tapahtuma ja ihmiset joka puolella Espanjaa kokoontuvat yhteen lottokuponkiensa kanssa jännittämään arvonnan tulosta. Koko maa pysähtyy arvonnan hetkellä.

Jaossa on monia satojen tuhansien arvoisia potteja sekä tuhansia pienempiä rahapalkintoja. Päävoitto on 4 miljoonaa. Viime vuonna (2024) joululotossa jaettiin yhteensä 2,7 miljardia euroa. Siitä on espanjalaisten mukava rauhoittua joulunviettoon!

Saksalainen joulusuolakurkku

Saksassa joulukuusen ripustettava koristesuolakurkku päättää tämän erikoisista jouluperinteistä kertovan listan. Pitääkö tämä erikoinen jouluperinne paikkansa vai onko kyseessä urbaanilegenda?

Monessa lähteessä kerrotaan, että Saksassa on tapana piilottaa suolakurkkukoriste joulukuusen muiden koristeiden joukkoon, ja sitten jouluaamuna lapset sekä lapsenmieliset yrittävät löytää sen oksien seasta. Ensimmäisenä kurkun bongannut saa lahjan, ja toki löytäjälle on tiedossa myös roppakaupalla onnea.

Weihnachtsgurkenin alkuperään paneutuessa käy ilmi, että sillä ei todennäköisesti ole mitään tekemistä Saksan kanssa. Ajatellaankin, että perinne on saanut alkunsa Woolworth-tavarataloketjun mainostempusta 1880-luvun Yhdysvalloissa.

Sillä pyrittiin edistämään Saksassa valmistettujen, lasisten joulukuusenkoristeiden myyntiä. Koristeiden joukossa oli pallojen lisäksi vihannesten ja hedelmien muotoisia ornamentteja. Mukana oli myös suolakurkkukoristeita ja niiden ympärille kehitettiin tarina ikivanhasta saksalaisesta jouluperinteestä.

Toisaalta erään kertomuksen mukaan joulusuolakurkut liittyvät Pyhään Nikolaokseen, johon joulupukin hahmo osittain perustuu. Keskiaikainen tarina kertoo kahdesta espanjalaispojasta, jotka matkasivat joulun alla kotiin sisäoppilaitoksesta. Matkalla pojat yöpyivät majatalossa, jossa ilkeä isäntä tappoi heidät ja kätki ruumiit säilyketynnyriin. Samana iltana Pyhä Nikolaos sattui samaan majataloon, löysi murhatut pojat tynnyristä ja herätti heidät ihmeellisesti henkiin. Jotenkin tämä tarina etikkaliemessä kelluneista pojista oli yhtymäkohta suolakurkkuihin.

No, onko suolakurkkukoristeella siis mitään tekemistä saksalaisen joulun kanssa?

Luotetaan sosiaalisen median voimaan ja kysytään saksalaisilta kavereilta. Moni ei ollut kuullutkaan koko kurkusta ja tarinaa kummasteltiin nauraen: ”Tätäkö meidän joulunvietostamme kerrotaan maailmalla?”. Mutta sitten alkoi tulla päinvastaista informaatiota, sillä toisissa perheissä kurkkukoriste tosiaankin piilotetaan joulukuuseen ja löytäjä saa ylimääräisen lahjan. Ja tietysti hyvää onnea seuraavaan vuoteen.

Onneksi Weihnachtsgurke ei ole vain urbaanilegenda vaan ihan oikea jouluperinne! Tässähän olisi hauska vaihtoehto riisipuuroon piilotetulle mantelille.

Lue myös:

• Verenhimoinen joulukissa ja kakkaaja: 10 omituista jouluhahmoa
• Nenäliinat käden ulottuville! Tässä ovat koskettavimmat joulumainokset
• Onko joulupukki olemassa? Nämä syyt kertovat, että se on mahdollista!