Elämäntapa
Olisiko luolassa asuminen sinun juttusi? 10 paikkaa, joissa kiven sisällä eläminen on tuiki tavallista
Luolassa asuminen kuulostaa sellaiselta, mitä on tapahtunut joskus ennen muinoin, satoja ja tuhansia vuosia sitten. Mutta nykyisinkin ihmiset ympäri maailmaa asuvat erinäisistä syistä kallio- tai maaperän onkaloissa.
Luolasta tulee ensimmäisenä mieleen kolkko, pimeä, kylmä ja kostea paikka, eikä luolassa asuminen kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Luolat ovat kuitenkin tarjonneet esi-isillemme mitä mainioimpia suojapaikkoja, joissa oli helppo pitää yllä tulta ja nukkua turvassa pedoilta ja vihollisilta. Mutta kuten jo sanottua, edelleen ihmiset joka puolella maailmaa valitsevat luolan asuinpaikakseen – toki nykypäivän kosketuksella ja sisustuksella.
Turisteillakin on mahdollisuus monessa paikassa päästä kokemaan, miltä nukkuminen ja elämä kiven sisällä tuntuu. Ja nyt ei tosiaan puhuta vankiloista!
Listafriikki esittelee nyt 10 paikkaa, joissa luolassa asuminen on normaali tapa elää.
Kandovan, Iran
Kandovan on Luoteis-Iranissa sijaitseva ikivanha kylä, jossa muutama sata perhettä elää jopa 700 vuotta vanhoissa kivitaloissa. Nuo talot ovat kartion mallisia tuhkakivimuodostelmia, jotka saavat maiseman näyttämään siltä, kuin siellä asuisi valtava termiittiyhteiskunta.
Kandovanin kivimateriaalin uskotaan muodostuneen tuhansia vuosia sitten Sahand-tulivuoren purkauduttua, ja erikoiseen muotoon kallio on kulunut eroosion seurauksena, kun luonnonvoimat ovat vuolleet pehmeät kerrokset kovettuneiden muodostelmien päältä. Asutukseen kivet valjastettiin noin 800 vuotta sitten, kun ihmiset kaivautuivat niiden sisälle pahamaineista mongoliarmeijaa piiloon.
Jotain näiden luola-asuntojen koosta kertoo se, että kodit ovat jopa nelikerroksisia: alimmassa kerroksessa, maan tasolla, asustavat kotieläimet, seuraavat kaksi kerrosta ovat perheen asuintiloja ja ylin kerros toimii varastona. Nykyään Kandovanin luola-asuntojen käsittämätön arkkitehtuuri portaineen ja terasseineen houkuttelee turisteja ympäri maailman; vierailijan on mahdollista myös yöpyä näissä maailman energiatehokkaimmissa asunnoissa, joissa sisälämpötila pysyy tasaisen mukavana kuumista kesistä ja lumisista talvista huolimatta.
Sacromonte, Espanja
Kuva: Øyvind Holmstad | CC BY-SA 4.0 | Kuvaa rajattu
Eteläisessä Espanjassa tuhannet ihmiset asuvat kuten edeltävät sukupolvet vuosisatojen ajan: luolissa. Aikojen kuluessa Andalusian kallioiden luolat ovat tarjonneet suojan myrskyjä ja petoja vastaan, myöhemmin niissä on piileskelty uskonnollisten vainojen vuoksi, ja nykyään luolassa asuminen muodostaa tiiviitä yhteisöjä ihmisistä, jotka haluavat paeta kiireistä nyky-yhteiskuntaa vuorten rauhaan.
Yksi tunnetuimmista andalusialaisista luolakylistä on Unescon maailmanperintökohde Sacromonte, joka sijaitsee lähes miljoonan asukkaan Granadan välittömässä läheisyydessä. Sacromonten pysyvien luola-asumusyhteisöjen uskotaan syntyneen 1500-luvulla, kun Espanjan inkvisitio karkotti ”vääräuskoiset” muslimit ja juutalaiset kodeistaan, jolloin nämä lyöttäytyivät yhteen kaupungin laitamilla majaa pitäneiden kiertävien romanien kanssa. Yksikään asunto ei ole samanlainen, sillä luolat kaivettiin suoraan kukkulan seinämään ja kodin koko, muoto ja huoneiden määrä oli täysin riippuvaista maastosta. Ja itseasiassa on väärin puhua menneessä aikamuodossa, sillä Sacromontessa ja muualla Andalusiassa uusia luola-asuntoja rakennetaan edelleen.
Sacromonte on osaltaan kuuluisa siksi, että sen luolien suojassa Espanjan romaniyhteisö, gitano, kehitti soittoa, laulua ja tanssia yhdistävän flamencon. Luolissa elää tänäkin päivänä ihmisiä, joiden esivanhemmat yli 500 vuotta sitten tanssivat ensimmäiset zambra-flamencon askeleet samaisten kiviseinien sisällä.
Shaanxi, Kiina
Shaanxin maakunnassa, Kiinassa, elää tälläkin hetkellä yli 30 miljoonaa ihmistä maanalaisissa luolissa. Luolassa asuminen ei ole Kiinassa mikään uusi juttu, sillä vanhimmat tämän tapaiset asunnot ovat yli 5500 vuotta vanhoja – pitkästä historiasta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, luola-asuntojen uskotaan olevan tulevaisuuden ekologinen asumismuoto. Erityisesti Shaanxissa luola-asuminen on suosittua, sillä sen pehmeään, mutta tiiviiksi pakkautuneeseen lössimaahan on ollut helppo kaivaa suhteellisen vakaita koteja.
Kiinassa luola-asuntoja on kolmenlaisia: mäen rinteeseen kaivetut, tasaiselle maalle alaspäin kaivetut ja maan päälle ilman puuta tai tiiliä rakennetut, pienet suuaukolliset ”kukkulat”. Kiinalaiset kutsuvat kotejaan nimellä yaodong eli ”talo luola” ja niissä on monia erinomaisia puolia: asuminen on edullista, remonttivapaata ja koti pysyy vuodenaikojen vaihteluista huolimatta tasaisesti 10 lämpöasteessa. Se kuulostaa meille tietenkin kovin kylmältä, mutta viileys on tottumiskysymys ja asunnot lämpiävät aina ruoanlaiton yhteydessä. Ongelmia tuottavat lähinnä alkeellinen viemäröinti ja juoksevan veden puute; sähkö monessa yaodongissa taas kuitenkin on.
Kauan aikaa hallitus on yrittänyt saada luolissa asujat muuttamaan parempiin olosuhteisiin, mutta useimmat ovat tyytyväisiä koteihinsa eivätkä ole suostuneet lähtemään, vaikka heille olisi tarjottu iso nippu rahaa.
Coober Pedy, Australia
Kuva: Lodo27 | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu
Etelä-Australiassa, hyvin kirjaimellisesti keskellä ei mitään, sijaitsee kaivoskaupunki Cooper Pedy, joka tunnetaan maailman opaalipääkaupunkina. Cooper Pedyn nimi juontaa juurensa erään aboriginaalikielen sanasta kupa piti, valkoisen miehen kuoppa. Nimitys viitannee siihen, mitä eurooppalaiset kaivosmiehet ensimmäisen kerran vuonna 1915 tulivat kaupunkiin tekemään, eli kaivamaan opaaleita. Toki sen voisi ajatella viittaavan myös siihen, miten muutama tuhat kaupungin asukasta asuu.
Coober Pedyssä on myös maanpinnalle rakennettuja taloja, mutta enimmäkseen punaista maisemaa täplittävät kaivostoiminnan tuloksena syntyneet hiekkakasat. Siellä täällä maasta näyttää nousevan putkia; ne ovat savupiippuja, sillä Coober Pedyssä lähes kaikki elämä on maan alla. Kaivosmiehet alkoivat aikanaan rakentaan kotinsa, joita kutsutaan nimellä dugout, suojaan polttavalta kuumuudelta eikä tavasta ole sen toimivuuden vuoksi luovuttu. Asuntojen rakentaminen maan alle ei ole sen edullisempaa kuin talon pystyttäminen, mutta säästöä tulee muun muassa ilmastointikuluissa. Maanalaisissa asunnoissa on kaikki nykyajan hienoudet ja ainut, mitä sielä voi jäädä kaipaamaan, on ikkunat.
Asumisen lisäksi kaikki muutkin toiminnot ovat maan alla: kaupat, kaksi upeaa kirkkoa, taidegalleriat, koulu ja tietenkin majoituspalvelut – kaivoskaupunki on sijainnistaan huolimatta suosittu turistikohde. Harvoin pääsee listaa tehdessään sanomaan, että on käynyt jossain paikassa, mutta Coober Pedyssä olen yhden yön viettänyt. Maan alla tietenkin!
Coober Pedyn vetovoima ei himmene, sillä edelleen suurin osa, jopa 80 prosenttia, maailman kaikista opaaleista kaivetaan tuon kymmenien eri kansalaisuuksien asuttaman pikkukaupungin ympäristöstä.
Matera, Italia
Sassi di Matera on Etelä-Italiassa sijaitsevan Materan vanhakaupunki. Suoraan suomennettuna se tarkoittaa ”Materan kivet”. Vuonna 1993 Unescon maailmanperintökohteeksi nimetyn alueen uskotaan olevan Italian vanhimpia paikkoja, joissa on ollut pysyvää asutusta. Ihmiset ovat kaivaneet huokoiseen kallioon luolia jo 9000 vuotta sitten ja nuo samat asunnot ovat käytössä nykypäivänä; hieman remontoituina toki. Vaikka kuvassa näyttää siltä, kuin asunnot olisi pystytetty paikalleen, on ulkokuori vain noin 30 prosenttia totuudesta, sillä suurin osa kaupungista sijaitsee kallion sisällä.
Joen uurtaman rotkon rinteelle syntyneen ikivanhan kaupungin historia ei ole mitenkään mairitteleva: Viime vuosisadan puolivälissä alue oli Italian köyhintä, mikä korostui entisestään sillä, että tuhannet perheet asuivat yhdessä aasiensa ja lehmiensä kanssa pimeissä ja kosteissa luolissa. Pääministeri Alcide De Gasperi julisti 1950-luvulla, että materalaisten köyhyys oli kansallinen häpeä ja määräsi luolissa asuneet 16 000 ihmistä muuttamaan kunnan taloihin kaupungin uuteen, kehittyvään osaan. Materalaiset kritisoivat määräystä, sillä asukkaiden siirtäminen tarkoitti vuosituhansia kestäneen elämäntavan päättymistä. Päättäjät kuitenkin pitivät luolia epäinhimillisinä koteina, joissa kulkutaudit kuten malaria jylläsivät ja olosuhteet altistivat muutenkin terveysongelmille. Tämä oli täysin totta, mutta muinaiset luolat olisi voitu kunnostaa asukkaiden karkottamisen sijaan.
Asukkaiden siirtämisen jälkeen suunnitelmissa oli koko alueen tuhoaminen, mutta onneksi niin ei tehty. Hyvin pian tyhjentämisen jälkeen muutamat taustastaan ylpeät nuoret alkoivat tutkia Sassi di Materan labyrinttimäisiä luolastoja ja niistä löytyi muun muassa ikivanhoja kirkkoja, joita oli viimeisen vuosisadan aikana käytetty eläinsuojina.
Lopulta 1980-luvulla Italiassa herättiin ja Sassi di Materaa alettiin kunnostamaan. Entisöintitöissä alueelta on löytynyt lukematon määrä arvokasta esineistöä tuhansien vuosien ajalta, ja mikä tärkeintä: Ihmiset ovat palanneet. Entinen kansallinen häpeän aihe on herännyt uudella tavalla henkiin: luolissa on hulppeita hotelleja, ja loma-asuntobisnes kukoistaa.
Ja monet luolat ovat jälleen myös koteja.
Loirejoen laakso, Ranska
Loirejoen laakso Ranskassa on tunnettu viineistään ja upeista linnoistaan, mutta hieman tuntematon erikoisuus on sen kivisiin kallioihin louhitut luola-asunnot. Luolissa asuminen alkoi jo 1000-luvulla, kun tuffeau-kalkkikiveä alettiin kaivamaan rakennusmateriaaliksi ja paikalliset ihmiset esimerkiksi Saumurin kaupungin ympäristössä päättivät muuttaa valmiiksi louhittuihin onkaloihin – se oli edullista ja huoletonta asumista.
Nykyään noita ikiaikaisia luolia käytetään hyväksi viinin valmistuksessa ja säilytyksessä, sillä lämpötila pysyy tasaisen miellyttävänä vuodenajasta riippumatta. Alue on myös satsannut kovasti turismiin, sillä harvassa paikassa maailmassa pääsee käymään ja yöpymään rakennuksessa, jonka seinät ovat olleet paikallaan yli 90 miljoonaa vuotta! Kalkkikivi muodostui, kun Ranska oli muinaisen meren pohjaa, ja hyvällä tuurilla oman hotellihuoneen katossa voi bongata simpukoiden fossiileja! Tutustua voi myös kiven sisälle rakennettuihin kirkkoihin, taidegallerioihin sekä sieniä ja etanoita kasvattaviin farmeihin, joita yhdistävät lukuisat maanalaiset käytävät.
Kaiken kaupallisuuden ohella Loiren laaksossa on monia kyläyhteisöjä, joissa nämä kalkkikiveen koverretut onkalot ovat erittäin haluttuja koteja.
Kinver Edge, Englanti
Tässä kohtaa tulee pieni poikkeus listan muihin kohteisiin verrattuna, sillä Kinver Edgen luolat eivät enää nykyään ole asuinkäytössä. Staffordshiressä, Länsi-Englannissa, sijaitseva Kinver Edgen hiekkakivijyrkänne toimi vielä 1960-luvulle saakka muutamien perheiden kotina. Sitten asukkaat pakotettiin jättämään kotinsa ja muuttamaan kunnan omistamiin taloihin.
Ensimmäisten luola-asuntojen uskotaan syntyneen joskus 1600-luvun alkupuolella, kun kivilouhoksen työntekijät hakeutuivat kaivamiinsa onkaloihin lepäämään työpäivän jälkeen. Koska hiekkakivi oli suhteellisen helppoa kaiverrettavaa, alkoivat he louhia luoliin erillisiä huoneita ja lopulta päätyivät jäämään paikalle pysyvästi. Paikallisten historioitsijoiden mukaan luolassa asuminen ei ollut mikään välttämättömyys, vaan mukava ja kätevä tapa asua lähellä työpaikkaa.
Kinver Edgessä elettiin idyllisesti luonnon ympäröimänä: viimeisimmät asukkaat saivat vetensä Englannin syvimmästä yksityisestä kaivosta ja ruoka tuli omista puutarhoista ja karjasta. Alue oli jo 1800-luvun lopulla turistien suosiossa, ja sitä tultiin ihmettelemään joka puolelta Englantia. Luola-asuntojen ja niiden edustoilla kasvaneiden puutarhojen uskotaan toimineen myös kirjailija J.R.R. Tolkienin inspiraationa, kun hän loi Hobittilaa maailmankuuluihin kirjoihinsa, vaikka Tolkien ei ikinä fantasiamaailmansa esikuvaa paljastanutkaan.
Kun asukkaat häädettiin kodeistaan, jäi Kinver Edge tyhjäksi ja varkaiden armoille: kaikki irtaimisto ovia ja ikkunoita myöten lähti mukaan. Onneksi National Trust -ympäristönsuojelujärjestö lunasti historiallisen alueen haltuunsa 1990-luvulla ja osa luola-asunnoista on kunnostettu alkuperäistä kunnioittaen. Jälleen kerran turistit pääsevät tutustumaan Englannin viimeisiin asuttuihin luoliin; myös pienet hedelmätarhat ja puutarhat on palautettu entiseen loistoonsa.
Vardzia, Georgia
Erusheli-vuoren rinteellä eteläisessä Georgiassa sijaitseva Vardzia on yksi maan upeimmista nähtävyyksistä. Tämä 1100-luvulla, kuningatar Tamarin valtakaudella, kaivettu luolakaupunki rakennettiin suojelemaan ihmisiä pelätyltä mongoliarmeijalta. Vuoren sisään louhittiin tosiaankin kokonainen kaupunki, jossa eli parhaimmillaan noin 50 000 asukasta. Valtavassa luolassa oli ainakin 13 kerrosta, jotka pitivät sisällään yli 6000 huonetta. Asuintilojen lisäksi luolastossa oli kirkko, huone kuningattaren valtaistuimelle, ja monimutkainen kastelujärjestelmä, jonka avulla kerättiin vettä sekä viljelypalstojen kasteluun että juotavaksi. Luolastoon pääsi sisälle vain Mtkvari-joen läheisyyteen kaivettujen, hyvin piilotettujen tunneleiden kautta.
Vardzia koki lähes totaalisen tuhon vuonna 1283, kun maanjäristys hajotti kaksi kolmasosaa koko kaupungista. Myöhemmin se joutui myös useiden eri hyökkäysten kohteeksi, vaikka mongoleilta kaupunki aikoinaan pysyikin suojassa. Nykyään Vardziaa asuttavat muutamat munkit, ja luolat ovat avoinna vierailijoille. Tutustumaan pääsee noin 300 asuntoon ja muutamaan isompaan saliin, jotka ovat säilyneet turmeltumattomina vuosisatojen ajan. Osa alkuperäisestä kastelujärjestelmästäkin on edelleen täysin toimintakunnossa.
Bamiyan, Afganistan
Bamiyanin kaupunki keskisessä Afganistanissa on tunnettu kahdesta massiivisesta Buddha-patsaasta, jotka oli kaiverrettu 500-luvulla suoraan kallioseinämään. Ne olivat maailman suurimmat pystyssä seisovat Buddha-patsaat vuoteen 2001 saakka, jolloin ne räjäytettiin islaminvastaisina, kun talibanit valtasivat kaupungin ja tuhosivat lukuisia muitakin rakennuksia.
Samaan aikaan 52- ja 36-metristen patsaiden rakentamisen kanssa kaivettiin niiden juureen lukematon määrä luolia. Niitä asuttivat tuhannet buddhalaiset munkit, kunnes islam saapui alueelle 700-luvun puolivälissä. Luolat olivat tyhjinä, mutta saivat olla rauhassa siihen asti, kunnes talibanit ottivat alueen haltuunsa. Patsaiden tuhoamisen jälkeen terroristit säilyttivät onkaloissa aseitaan, mutta kun heidät vihdoin ajettiin amerikkalaisten joukkojen toimesta pois, siirtyivät kodittomiksi jääneet paikalliset luoliin asumaan.
Arkeologit ja paikalliset päättäjät ovat olleet jyrkästi luolissa asumista vastaan, sillä ne ovat historiallisesti arvokkaita kohteita. Monessa luolassa on lisäksi vanhoja kalliomaalauksia, joiden pelätään tuhoutuvan. Luoliin pakotetut sadat perheet myös asentavat suuaukoille ovia ja ikkunoita, ja kallionseinämillä näkyy siellä täällä jopa lautasantenneja ja aurinkopaneeleja. Toisaalta luolassa asuminen ei ole kenenkään bamiyanilaisen valinta, sillä entiset kodit on tuhottu eikä kellään ole varaa rakentaa uutta – kaupungilta ei myöskään heru avustusta, vaikka samaan aikaan ihmiset halutaan pois luolista.
Matmata, Tunisia
Kuva: Максим Улитин | CC BY 3.0 | Kuvaa rajattu
Eteläisessä Tunisiassa sijaitseva Matmata nousi vuonna 1977 kansainväliseen tietoisuuteen, kun kylässä majoituspalveluita tarjoava Hotel Sidi Driss toimi Tähtien sota -elokuvan (myöhemmältä lisänimeltään Episodi IV – Uusi toivo) kuvauspaikkana. Elokuvassa hotelli oli Luke Skywalkerin koti Tatooine-planeetalla – eikä ihme, sillä ympäristö näyttää juuri siltä, kuin se kuuluisi kauas toiselle planeetalle.
Matmatassa kodit rakennetaan kaivamalla hiekkakiveen valtavan kokoinen kuoppa, jonka ulkoreunoilta sitten kaivetaan perheelle tarvittava määrä luolamaisia huoneita. Kuopan pohja toimii perheen yhteisenä pihapiirinä ja suuremmilla perheillä voi olla kotinaan useampiakin monttuja, joita yhdistävät juoksuhautojen tapaiset syvät käytävät.
Kukaan ei tiedä kauanko Matmatan berberit ovat muusta ihmisasutuksesta kaukana sijaitsevassa kylässä asuneet, sillä vuoteen 1967 asti sen olemassa olosta tiesivät vain paikalliset ja kiertelevät paimentolaisheimot. Kyläläisten kertomusten mukaan erikoinen asumistyyli oli pakon sanelemaa, kun ihmiset joutuivat lähtemään kodeistaan pakoon egyptiläisiä valloittajia. Maan alla luolassa asuminen mahdollisti piileskelyn, sillä kylä pysyi kauempaa katsottuna näkymättömissä.
Muu maailma sai tosiaan kuulla kylästä vasta hieman reilu 50 vuotta sitten, kun yli 20 päivää kestäneet rankkasateet romahduttivat monet maanalaisista huoneista. Kylästä lähti miesjoukko noin 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Gabèsin keidaskaupunkiin hakemaan apua. Sitä luvattiin, vaikka vieraat olivat melkoinen yllätys kaupunkiin saapuessaan – varsinkin, kun he kertoivat tulonsa syyn. Matmataan rakennettiin pikimmiten maanpäällistä hätämajoitusta, mutta paikalliset olivat niin tottuneet koteihinsa (erityisesti niiden viileyteen), että vain harvat jäivät asumaan maanpinnalle rakennettuihin asuntoihin; suurin osa matmatalaisista korjasi vanhan tai kaivoi kokonaan uuden luola-asunnon.
Nykyään Matmatan asukasluku on noin parin tuhannen luokkaa, ja monet tienaavat elantonsa esittelemällä turisteille kotejaan tippiä vastaan. Varsinkin Tähtien sota -faneille Matmata on kuin pyhiinvaelluspaikka.
🤷♀️ Kerro alla olevissa kommenttikentissä ⬇️⬇️ some-kanavissamme minkälaisia ajatuksia luolassa asuminen ja nämä paikat sinussa herättivät. Oletko päässyt vierailemaan jossakin näistä kohteista?
Pyhän Patrickin päivää vietetään maaliskuun 17. päivänä. Vaikka kyseessä on Irlannin kansallispäivä, juhlii sitä puoli maailmaa vihreään pukeutuen ja Guinnessia hörppien.
Tuskin minkään muun maan kansallispäivää juhlitaan niin laajasti ja sankoin joukoin kuin Irlannin. Pyhän Patrickin päivään liittyy paljon historiaa ja perinteitä, joista Listafriikki on nyt poiminut hauskimmat ja kiinnostavimmat tälle listalle.
Vihreää vaatetta, olutta ja paraateja – nämä ainakin tulevat mieleen. Mutta mitä muuta? Se selviää nyt. Éirinn go Brách!
Kuka Pyhä Patrick oli?
Pyhä Patrick ei ollut irlantilainen eikä hänen nimensä ollut Patrick.
Pyhän Patrickin uskotaan syntyneen joskus 300-luvun loppupuolella Rooman valtakuntaan kuuluneessa Britanniassa, todennäköisesti Walesin alueella. Eli ei siis Irlannissa. Ja nimekseen hän sai Maewyn Succat.
Naapurisaarelle Patrick päätyi teini-ikäisenä, kun joukko irlantilaisia ryövääjiä kidnappasi hänet ja vei mukanaan orjaksi. Kuuden vuoden orjuuden jälkeen Patrick onnistui karkaamaan ja hän seilasi takaisin Britanniaan.
Sitten hän päätti ryhtyä papiksi, omaksui nimen Patrick ja opiskeli teologiaa Manner-Euroopassa. Irlannissa vietetty aika oli jättänyt nuoreen mieheen jälkensä ja hän on itse kirjoittanut, että kuuli jatkuvasti mielessään ”irlantilaisten äänet”, jotka kuiskivat: ”Tule takaisin meidän luoksemme Patrick”.
Ja niinpä hän sitten päätti palata kristinuskon kanssa Irlantiin pelastaakseen sen kansalaiset pakanuuden kurjuudelta. Siinä Pyhä Patrick onnistuikin oikein maineikkaasti, ja niinpä pyhimyksen mukaan nimetyn päivän perimmäinen tarkoitus on juhlia kristinuskon saapumista Irlantiin.
Maaliskuun 17. päivää pidetään pyhimyksen kuolinpäivänä, joten siksi juuri se on valikoitunut viralliseksi juhlapyhäksi. Tarinan mukaan Pyhä Patrick haudattiin vuonna 461 kaupunkiin, joka on saanut osuvasti nimekseen Downpatrick, mutta joka irlantilaisten harmiksi sijaitsee nykyään toisessa maassa, nimittäin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa.
Myytti käärmeiden karkottamisesta
Tunnetun legendan mukaan Pyhä Patrick seisoi kukkulalla ja ajoi kaikki käärmeet pois Irlannista, minkä vuoksi saarella ei näitä luikertelevia matelijoita luonnonvaraisena elä. Viimeinen kohta on faktaa: Irlannissa ei tosiaan ole käärmeitä.
Fossiiliaineiston perusteella biologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Irlannissa ei ole koskaan ollutkaan käärmeitä, joten Patrickilla ei ollut mitään karkotettavaa.
Tätä hienoista aukkoa historiassa on selitetty sillä, että käärmeet olivat vertauskuva pakanuudelle, jonka Pyhä Patrick tosiaan ajoi pois Irlannista. Käärmehän on aikojen alusta, tai siis Raamatun ajoista, asti yhdistetty suoraan paholaiseen, joten se oli helppo valinta karkotettavaksi.
Pakanallinen apila kolminaisuusopin kuvaajana
Kuten jo niin monella listalla aiemminkin on todettu, kristinusko on näppärästi ottanut käyttöön perinteitä ja juhlapäiviä pakanauskonnoista, mikä on helpottanut uuden uskonnon myymistä ihmisille.
Näin kävi myös Irlannissa, kun Pyhä Patrick havainnollisti pyhää kolminaisuutta apilan avulla. Apilat olivat olleet jo entuudestaan tärkeitä kelteille, jotka uskoivat jokaisella apilanlehdellä olevan oma merkityksensä: usko, toivo ja rakkaus. Pyhän Patrickin mukaan apilan kolme lehteä kuvastivat Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Koska Patrick vaikutti laajasti Irlannin saarella ja perusti koko joukon kouluja, kirkkoja ja luostareita, levisi kertomus apilasta maan joka kolkkaan.
Nelilehtiseen apilaan Patrickilla ei ollutkaan sanottavaa, mutta hänen onnekseen todennäköisyys sellaisen löytymiselle on 1/10 000. Legendan mukaan neljäs lehti merkitsee onnea, jota sen löytymiseen todella tarvitaan.
Päivä, jona pubit olivat kiinni
Irlantihan tunnetaan oluen ja pubien maana, ja toisaalta syvästi katolisena sellaisena. Pyhän Patrickin päivä on Irlannissa yksi kristinuskon tärkeimmistä juhlapyhistä, jota vietettiin 1970-luvulle asti hyvin eri tavalla kuin nykyään. Vuodessa oli aiemmin kaksi päivää, jolloin pubit sulkivat ovensa: pitkäperjantai ja maaliskuun 17. päivä.
Ainoa poikkeus anniskeluun oli kansallinen koiranäyttely, joka järjestettiin perinteisesti tuona juhlapyhänä, ja jossa olutta sai myydä ja nauttia vapaasti. Nykyään uskonnollisuus ja kuivin suin oleminen eivät ensimmäisenä tule mieleen, jos löytää itsensä keskeltä Pyhän Patrickin päivän juhlintaa.
Eikä juhlintaa tarvitse lähteä hakemaan Irlannista, sillä vuosisatojen aikana ympäri maailmaa siirtolaisiksi lähteneet irlantilaiset ja nykyään heidän jälkeläisensä pitävät perinnettä yllä erityisesti englanninkielisissä maissa – Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa – mutta myös muualla maailmassa.
Massiivia paraateja järjestetään esimerkiksi Buenos Airesissa, Moskovassa ja Tokiossa. Irlantilaisten juhlintaan ovat vuosisatojen saatossa liittyneet kaikki ystävät ja kylänmiehet. Käy ihmeessä fiilistelemässä tunnelmaa jossakin Suomen lukuisista irkkupubeista!
Ensimmäistä Pyhän Patrickin päivän paraatia ei järjestetty Irlannissa
Irlantilaiset siirtolaiset olivat niitä, jotka suurelta osin muokkasivat Pyhän Patrickin päivästä kotimaansa kulttuuria ylistävän juhlan, jossa uskonnollinen alkuperä on jäänyt toissijaiseksi. Se on toki melkoisen outoa, että syvästi katolinen Irlanti on seurannut juhlinnassa perässä.
Pyhän Patrickin päivää on vuosisatojen ajan juhlittu paraateissa ympäri maailman. Historian ensimmäinen paraati ei kuitenkaan hieman yllättäen ollut Irlannissa, vaan nykyisessä St. Augustinen kaupungissa, Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Maaliskuun 17. päivänä vuonna 1601 paikalla oli espanjalainen siirtokunta, jonka irlantilainen pastori Ricardo Artur järjesti kotimaansa suojeluspyhimyksen kunniaksi kekkerit.
Paraatit eivät kuitenkaan ottaneet tuulta alleen ennen kuin vasta 1700-luvulla. Ensimmäinen varsinainen Pyhän Patrickin juhla järjestettiin Bostonissa vuonna 1737. Ensimmäistä paraatia saatiin vielä odottaa vuoteen 1762 saakka. Silloin New Yorkissa asuneet amerikanirlantilaiset järjestivät kulkueen Yhdysvaltojen itsenäisyyssodassa Brittien armeijassa palvelleiden irlantilaisten kunniaksi, ja hiljalleen paraatiperinne levisi muihinkin kaupunkeihin. Irlanti seurasi perässä reippaasti myöhemmin, sillä Dublinissa marssittiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1931.
New Yorkin paraati on maailman suurin Pyhän Patrickin päivän juhla, joka koki ennennäkemättömän hetken maaliskuussa 2020 (ja uudelleen 2021). Ikinä ennen, edes sotien aikaan, paraatia ei oltu sen yli 250-vuotisen historian aikana peruttu. Mutta pandemian iskettyä paraatia ei kahteen vuoteen järjestetty normaalisti. Vain pieni joukko ihmisiä marssi turvavälit huomioonottaen maaliskuun 17. päivän varhaisina tunteina New Yorkin kaduilla, jotta ikivanha perinne ei kokonaan katkeaisi.
Mitä Pyhän Patrickin päivänä juodaan?
Guinnessia, Guinnessia ja Guinnessia. Ja sitten vielä vähän Guinnessia.
Tilastojen mukaan tuon, tietenkin Irlannista kotoisin olevan, tumman oluen myynti moninkertaistuu Pyhän Patrickin päivänä maailmanlaajuisesti ja Guinnessia myydään 819 % enemmän kuin tuiki tavallisena päivänä. Se tarkoittaa noin 13 miljoonaa tuoppia. Nopealla laskutoimituksella juhlijat kumoavat 150 tuoppia per sekunti. Ja tuskinpa pubit ovat auki vuorokauden ympäri!
Joten jos käyt St. Paddy’s Day:n juhlintaan, niin ainoa oikea suun kostuke on Guinness. Ja tosiaan, monesti juhlapäivän lyhennetyn lempinimen näkee kirjoitettavan muodossa St. Patty’s Day, mikä on suuri virhe. Vaikka Irlannin suojeluspyhimyksen nimi on englanniksi Patrick, on se iiriksi Pádraig. Joten ainoa sallittu lyhenne on ”Paddy”. Eihän kukaan nyt halua loukata irlantilaisia heidän suurena juhlapäivänään!?
Mitä Pyhän Patrickin päivänä syödään?
Pyhän Patrickin päivän perinteisin ruoka on suolaliha ja kaali, jotka sopivat tumman oluen kanssa nautittavaksi kuin nenä päähän. Mutta tämä ei olekaan peräisin Irlannista, vaan samoin kuin oli paraatien suhteen, niin tämän perinneruoan syntytarina löytyy niin ikään Atlantin takaa Yhdysvalloista.
New Yorkissa oli ja on edelleen alueita, jotka voidaan nähdä tietyn siirtolaisyhteisön keskittyminä. Amerikanirlantilaiset olivat kerääntyneet Manhattanin eteläisiin osiin ja monet heistä elivät köyhyydessä, mutta jos joskus oli sallittua revitellä, niin Pyhän Patrickin päivänä.
Suolalihaa saatiin samalle alueelle asettuneiden juutalaisten lihakaupoista tai sitä ostettiin ylijäämänä pitkiltä kauppamatkoilta saapuvilta laivoilta, joissa liha oli säilöttynä suolaliemeen. Lihan kyljessä tarjoiltiin perunaa sekä halvinta saatavilla ollutta vihannesta – kaalia.
Oli Irlannissakin toki syöty juhla-ateria, mutta kaalin ja perunan kanssa tarjoiltiin pekonia ja kinkkua. Näihin ei Manhattanin siirtolaisilla ollut varaa. Hassua kyllä, perinne suolaliha-ateriasta päätyi vuosien saatossa myös Irlantiin ja ohitti alkuperäisen version.
Vihreä on uusi sininen
Jos Pyhän Patrickin päivää haluaisi juhlia oikein perinteiseen tapaan, niin pitäisi pukeutua siniseen, nimittäin sitä Patrick itse suosi. Sininen on pääväri myös Irlannin vanhoissa lipuissa sekä nykyisessä vaakunassa ja presidentin virallisessa lipussa (kuvassa). Vihreää, joka nykyään symboloi koko maata ja kansakuntaa, pidettiin aiemmin epäonnen värinä.
Värin muutoksen takana on montakin pientä syytä, jotka yhdessä luovat järkeenkäyvän kokonaisuuden. Irlannin maaseutu on hyvin vehreää ja maa tunnetaan myös nimellä Emerald Isle eli smaragdinvihreä saari. Apila, josta jo aiemmin puhuttiin, on vihreä – samoin kuin luonto keväisin muutenkin – ja Pyhän Patrickin päivä maaliskuun puolessavälissä osuu juuri kevään korvalle.
Suojaudu haltijan nipistykseltä pukeutumalla vihreään
Iso osa vihreän värin vallankumouksessa oli haltijoilla; erityisesti sellaisilla, jotka tarun mukaan paljastavat salaisen aarteensa kätköpaikan niille, jotka onnistuvat haltijan nappaamaan. Pyhä Patrick ei varmasti olisi kovinkaan mielissään, että hänen kunniakseen vietettävään päivään yhdistetään haltijoita.
Monissa Pyhän Patrickin päivän koristeissa näkyy haltijoita, jotka ovat peräisin irlantilaisesta kansantarustosta. Tasa-arvo on löytänyt tiensä myös muinaiseen mytologiaan, sillä monissa kuvissa esiintyy naispuolisia haltijoita, vaikka legendoissa sellaisista ei ollut tietoakaan. Irlannin haltijat eli leprekaunit ovat partasuisia ja vihreisiin asuihin pukeutuvia olentoja, jotka tekevät suutarin hommia ja kätkevät työstä saamansa kolikot sateenkaaren päähän.
Haltijat siis pukeutuvat itsekin vihreään asuun, mutta Pyhän Patrickin päivänä kaikkien on syytä verhota itsensä vihreällä. Vihreät vaatteet nimittäin tekevät ihmisestä haltijoille näkymättömän, mikä on siinä mielessä hyvä asia, että noilla kiusanhengillä on tapana nipistää vastaantulijoita. Näkymättömyys tietenkin suojaa tonttumaisten haltijoiden pikkuisilta sormilta.
Yhdysvaltain presidentti saa vuosittain apilan, joka tuhotaan samantien
Kaikki valtionjohtajat eivät pääse koskaan henkilökohtaiseen tapaamiseen Yhdysvaltain presidentin kanssa, mutta Irlannin pääministerille sellainen kunnia suodaan vuosittain.
Jo vuosikymmenien ajan Irlannin pääministeri eli taoiseach, joka tällä hetkellä on Leo Varadkar, käy Pyhän Patrickin päivän tienoilla vierailulla Valkoisessa talossa ja lahjoittaa presidentille Kerryn kreivikunnassa kasvatetun apilan kristallisessa kulhossa. Koska kyseinen valkoapila on Yhdysvalloissa vaarallisten vieraslajien listalla, ei kasvi kauaa ehdi vastaanottajaansa ilahduttaa.
Kun virallinen osuus puheineen ja juhlallisuuksineen on ohi, siirtyy lahja nopeasti presidentiltä salaisen palvelun hoidettavaksi. Ja hoidettavaksi tarkoittaa tässä kohtaa tuhottavaksi. Apiloista ei ole jälkeenpäin nähty vilaustakaan. Huhuja on liikkunut, että muutamia apiloita olisi vuosien aikana päätynyt Valkoisen talon kukkapenkkeihin, mutta kukaan ei ole asiaa pystynyt varmistamaan. Tai halunnut vahvistaa, sillä kyseessä olisi rikos.
Valkoinen talo juhlistaa muutenkin Pyhän Patrickin päivää, ja sen puutarhassa oleva suihkulähde on usein värjätty vihreäksi vieraan maan kansallispäivän kunniaksi. Toisaalta, koko Valkoinen talo on irlantilaissyntyisen arkkitehdin James Hobanin suunnittelema ja sama mies myös toimi rakennustöiden johtajana.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi hengitys haisee erityisen pahalta nimenomaan aamulla. Kyseessä on hyvin yleinen ja täysin normaali ”vaiva”, johon ei edes vaadita heikkoa suuhygieniaa.
Nyt hyökkäämme siis aamuhengityksen pariin: sen pistävää hajua voi yrittää vähentää, mutta eroon siitä ei pääse.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi hengitys haisee pahalta aamuisin?
Leffoista tutut kiihkeät aamusuudelmat ja kumppanin kanssa nenät vastakkain juttelu eivät välttämättä tosielämässä ole niin auvoisia kokemuksia. Kauniin hetken saattaa pilata toisen tai kummankin katkeran hajuinen aamuhengitys. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä kenenkään hönkäykset tuskin tuoksuvat aamuisin kukkasilta. Pahanhajuinen aamuhengitys on täysin luonnollista ja yleistä, mutta mistä se oikein johtuu?
On varsin yleinen harhakäsitys, että hengitys haisee erityisen pahalta aamuisin siitä syystä, että edellisestä hampaidenpesusta on kulunut monta tuntia. Mutta jos asiaa miettii tarkemmin, niin eihän päivänkään aikana hampaita pestä moneen tuntiin. Usein hampaidenpesujen väli on valveillaoloaikana reippaasti yli kellonympärys, eikä hengitys todennäköisesti haiskahda samalla tavalla kuin aamuisin.
Pohjimmiltaan pahanhajuiseen aamuhengitykseen on syynä suun kuivuminen.
Lähes kaikki ihmisen elintoiminnot hidastuvat nukkuessa, joten myös syljeneritys vähenee. Sylki auttaa pitämään suuta puhtaana ja huuhtoo bakteereja pois, joten kun suu kuivaa, pääsevät mikrobit vapaasti jylläämään. Aamuinen hampaidenpesu on tärkeää monesta syystä, mutta myös siksi, että se edistää syljenerityksen käynnistymistä nukutun yön jälkeen.
Nukkuvalla ihmisellä on usein myös suu auki ja suun kautta hengitys on nukkuessa varsin yleistä. Tämä johtaa siihen, että se vähäinenkin sylki pääsee helpommin haihtumaan.
Syöminen lisää syljeneritystä ja koska nukkuessa tulee harvemmin syötyä, lisäävät pitkä syömättömyys ja juomattomuus edelleen suun kuivumista.
Lue myös: 10 hullua asiaa, joita ihmiset tekevät unissaan
Pahanhajuinen aamuhengitys voi olla seurausta siitä, mitä pistät suuhusi
Vaikka jo muutamaan otteeseen on tullut mainittua, että pahanhajuinen aamuhengitys on normaalia, niin tietyt asiat toki voimistavat tunkkaista katkua – vuorokaudenajasta riippumatta.
Heikolla mallilla oleva suuhygienia on tietenkin yksi vaikuttava tekijä: mitä harvemmin hampaat, hammasvälit ja kielen putsaa, sitä enemmän suussa on hajua aiheuttavia bakteereja.
Elämäntavat ovat myös isossa osassa, sillä toiset ruoat ja juomat saavat hengityksen haisemaan pahemmalta – jopa useiden tuntien ajan. Alkoholin tiedetään kuivattavan suuta ja lisäksi sen haihtuminen aineenvaihdunnasta voi aiheuttaa pahaa hajua, vaikka suu olisi miten kostea.
Tupakointi on yksi pahanhajuista hengitystä edistävä tapa, sillä kaikkien haisevien yhdisteiden lisäksi tupakointi alentaa syljeneritystä ja kuivattaa siten suuta.
Joidenkin lääkkeiden – esimerkiksi antihistamiinien ja lihasrelaksanttien – sivuvaikutuksiin kuuluu suun kuivuminen. Tämä alkaa kuulostaa nyt rikkinäiseltä levyltä, sillä eiköhän tässä vaiheessa kaikille ole tullut jo selväksi, että kuiva suu on yhtä kuin pahanhajuinen hengitys.
Lääkitystä ei tokikaan voi aina muuttaa, mutta kielen huolellinen puhdistaminen auttaa.
Miten pahanhajuista aamuhengitystä voi lievittää?
Vaikka pahanhajuista aamuhengitystä ei voi mitenkään kokonaan estää, voi sitä pyrkiä lievittämään. Kannattaa muistaa voimakkaasti haisevat ruoka-aineet ja juomat – tai siis paremminkin muistaa niiden välttäminen.
Suuhygieniasta on syytä pitää hyvää huolta. Hampaidenharjaus ja hammasvälien putsaaminen ovat suomalaisilla keskimäärin hyvin hallussa, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös kieleen. Yli puolet suun hajua tuottavista bakteereista elää kielellä, joten kielen puhdistaminen on syytä lisätä repertuaariin.
Perinteisen intialaisen lääketieteen opin eli ayurvedan mukaan kielellä on tärkeä osa suun kokonaisvaltaisessa terveydessä. Siksi ayurveda on suositellut kielen mekaanista puhdistamista jo vuosituhansien ajan.
Aamuisen kielen kaapimisen on uskottu puhdistavan kehoa kuona-aineista, edistävän ruoansulatusta ja herättelevän makuaistia. Kielenkaavinnan on väitetty myös parantavan kurkkukipua ja suun tulehduksia.
Myös länsimaisessa lääketieteessä kielen putsaamiseen on alettu kiinnittää enenevissä määrin huomiota. Kieli on bakteereille mainio kasvupaikka, joten jos ne pääsevät kovasti siinä lisääntymään, on tiedossa luotaantyöntävän hajuinen hengitys.
Kielelle yön aikana kertyneen kuonan voi puhdistaa varta vasten siihen kehitetyllä kielenkaapimella, mutta homma hoituu myös hammasharjalla tai vaikkapa lusikalla.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään ikivanhan tavan alkuperää: Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä ja miksi niitä puhaltaessa esitetään toivomus?
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämänkertainen lukijoiden kysymys!
Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä puhallettavaksi?
Kynttilöiden puhaltaminen sammuksiin synttärikakun päältä on niin perinteinen juttu, mutta tavan alkuperä on ainakin Listafriikillä hämärän peitossa. Tai oli ennen vastauksen etsimistä! Mennään siis asiaan.
Syntymäpäiväkakku on ollut perinteinen tarjottava jo antiikin Roomassa ja kyllähän herkullinen leivonnainen sopii juhlaan. Mutta kuka kumma on keksinyt sytyttää kynttilöitä kakun päälle?
Paljon kannatusta saaneen teorian mukaan tapa sytyttää kakun päälle kynttilät on peräisin antiikin Kreikasta. Siellä ihmiset toivat kakkuja metsästyksen jumalatar Artemiksen temppeliin, ja kakut oli päällystetty kynttilöin, jotta leivonnainen loistaisi kuin Kuu. Kreikkalaisessa mytologiassa Artemis metsästää Kuun valossa ja häntä pidetään myös Kuun jumalattarena.
Monissa vanhoissa kulttuureissa savun uskottiin kuljettavan rukouksia taivaaseen tai sinne, missä ikinä jumalhahmo kenenkin uskomuksissa oli. Nykypäivän perinne toiveen esittämisestä ennen kynttilöiden puhaltamista on todennäköisesti perua tästä ikivanhasta tavasta.
Vielä vähän lisää synttäreistä…
Kun seuraavan kerran suunnittelet syntymäpäiväkekkereitä tai sitä, miten merkkipäivääsi muuten viettäisit, niin älä unohda vanhempiasi. Kyllä, kyseessä ovat sinun synttärisi, mutta päivä on erityinen myös niille, jotka ovat sinut saattaneet maailmaan.
Muista siis pyhittää juhlinnasta edes pieni hetki henkilölle, jonka sisällä olet mahdollisesti kasvanut yhdeksän kuukauden ajan ja joka tavalla tai toisella on sinut synnyttänyt.
Ja oli kyse biologiasta tai ei, niin syntymäpäiväsi – se ensimmäinen – mullisti vanhempiesi elämän. Toivottavasti hyvällä tavalla!
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa sen, että miksi suosiota osoitetaan nimenomaan taputtamalla. Nythän se vaikuttaa täysin luonnolliselta toimintatavalta, mutta mistä tapa on saanut alkunsa.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi suosiota osoitetaan taputtamalla?
Ihmiset lyövät käsiään yhteen ollessaan innoissaan, kannustaessaan sekä osoittaessaan suosiota. Mutta miksi olemme ruvenneet taputtamaan?
Taputtaminen on ikivanhaa perua, sillä se on universaali tapa kommunikoida eli joka puolella maailmaa sen merkitys on sama. Ihminen on alunperin taputtanut nimenomaan innostuneena. Reaktio on selvästi kehittynyt vasta ihmiselle, sillä muut kädelliset eivät luonnossa taputa samasta syystä – ne voivat kyllä oppia matkimalla, mutta villeillä apinoilla taputus on muun muassa merkki pelosta.
On mahdotonta tietää, miksi ja milloin innostuneet ihmiset ovat alkaneet taputtamaan, mutta ensimmäiset aplodit saadaan kyllä merkattua historian aikajanalle; ainakin ensimmäiset dokumentoidut sellaiset. Roomalainen näytelmäkirjailija Titus Maccius Plautus päätti teoksensa 200-luvulla eaa. sanaan plaudite, jolla yleisöä kehotettiin antamaan suosionosoitukset taputtamalla.
Sitä ennen aplodeja oli annettu ainoastaan johtajille. Ateenassa oli jo 500-luvulla eaa. säädetty laki, jonka mukaan alamaisten on taputettava hallitsijoille ja sotaherroille.
Taputtaminen ei kuitenkaan ollut ainoa tapa, sillä suosiota osoitettiin myös jalkoja tömistelemällä ja sormia napsuttelemalla. Plautus kuitenkin antoi tarkat ohjeet siitä, miten hänen näytelmiensä jälkeen tuli toimia: suosionosoitukset piti suorittaa nimenomaan kämmeniä yhteen lyömällä.
Vielä sellainen huomio loppuun, että Vanhan Testamentin Toisessa kuninkaiden kirjassa kerrotaan eräässä kohdassa väkijoukon taputtaneen juuri kruunatulle Joasille. Joas nousi Israelin kuninkaaksi noin vuoden 800 eaa. tienoilla, mutta kirjan tekstit on kirjoitettu 500-luvulla eaa. On toki mahdollista, että sanat ja lauseet ovat muuttaneet muotoaan lukuisten käännösten myötä ja tuhansien vuosien aikana.
Lue myös:
Kuka ei tykkäisi puhua ruoasta!? Ruoka ihastuttaa, vihastuttaa, mutta ennen kaikkea ruoka aiheuttaa kiivasta keskustelua.
Nykyään se, mikä on trendikäs tai terveellinen ruokavalio, vaihtelee lähes viikoittain. Kaikessa sekamelskassa on vaikea pysyä kärryillä! Aika monesta tuntuu varmasti siltä, että syömisestä ja ruoasta on tehty aivan liian vaikeaa.
Siksipä Listafriikki halusi tehdä erilaisen ruokajutun! Saat syventyä hauskoihin ja yllättäviin faktoihin ruoasta, ja voit käyttää näitä, kun muut alkavat kinata siitä, kuka joukossa syö oikein tai väärin.
Jos paleo-vege-keto-pätkäpaasto-mehukeitto-jääpala -keskustelu kyllästyttää, niin heitä mukaan fakta muilla eläimillä täytetyistä grillatuista kameleista tai omenan syanidisiemenistä!
Punaiset karkit värjätään…
Esimerkiksi punaiset karkit värjätään E120-väriaineella. Sitä voidaan elintarvikepakkauksissa nimittää myös kokkiniiliksi, karmiinihapoksi tai karmiiniksi. Näitä löytyy yllättävän monesta ruoasta.
Väriaine on uutettu kuivatuista kirvanaaraista (Dactylopius coccus). Väriainetta saa Ruokaviraston mukaan käyttää muun muassa maustettuun sulatejuustoon, punaisiin hedelmäsäilykkeisiin, hilloihin, hedelmänmakuisiin aamiaismuroiohin, makkaraan ja savustettuun kalaan.
Nauti kuitenkin huoletta E120:tä sisältäviä elintarvikkeita. Ihmiset saavat joka tapauksessa vuosittain satoja grammoja hyönteisjäämiä ruoasta, sillä tätä on hankala estää. Esimerkiksi Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto, FDA, on määritellyt sallitun jäämämäärän, mitä kussakin elintarvikkeessa saa olla.
Sadassa grammassa suklaata saa olla enintään 60 hyönteisjäämää ja 3 jyrsijän karvaa. Sadassa grammassa tomaattimurskaa saa olla enintään 5 mahlakärpäsen munaa, mutta vain yksi toukka. Mahtavaa.
Miksi chili polttaa?
Moni on varmasti syönyt joskus liian tulista ruokaa. Kyllä, ruoka tarvitsee mausteita, eikä pieni polte oli pahasta. Mutta voimakkaat chilipaprikat voivat saada suun (tai silmät ja ihon) tuntumaan siltä, kuin siellä löisivät helvetin lieskat.
Kuumuuden tunne johtuu rasvaliukoisesta kapsaisiinista. Yhdiste sitoutuu aistihermosolujen TRPV1-reseptoreihin, jotka välittävät tiedon ärsykkeestä aivoihin. Reseptorit ovat samoja, jotka aktivoituvat lämmöstä ja hankauksesta.
Kapsaisiini siis huijaa aivoja luulemaan, että kontaktipaikalle olisi muodostumassa suurempikin palovamma. Tietenkään mitään fyysistä palamista ei tapahdu, vaikka se siltä voisi tuntua.
Miksi minttu maistuu viileältä?
Samalla lailla kuin kapsaisiini huijaa aivoja kuumuudesta, saa mintun sisältämä mentoli keskushermostomme luulemaan, että olemme kosketuksissa johonkin kylmään.
Ihossa on aistihermopäätteitä, joihin mentoli kiinnittyy ja stimuloi silloin hermosolujen TRPM8-ionikanavia. Kanavat muuttuvat mentolin vaikutuksesta normaalia herkemmiksi ja antavat aivoille merkin, että nyt on kylmä. Keho reagoi yrittämällä lämmittää aluetta: verisuonet laajenevat, verenkierto vilkastuu ja iho voi alkaa punoittaa.
Pitäisikö testata, että kumoavatko kapsaisiini ja mentoli toisensa? Mitäköhän tapahtuu, jos ottaa suuhun yhtäaikaa piparminttukarkin ja palan chiliä?
Käsittämätön juhla-ateria
Tästä juhla-ateriasta liikkuu netissä vaikka mitä versioita ja tarinoita, mutta resepti löytyy esimerkiksi Richard Sterlingin The Fearless Diner -kirjasta, johon hän oli haastatellut aikoinaan Saudi-Arabiassa keittiömestarina toiminutta Sven Krausea. Krause oli saanut uransa erikoisimman pyynnön, kun hän oli suunnittelemassa menua korkea-arvoisen sheikin hääjuhlaan. Häntä oli pyydetty valmistamaan beduiinien perinteinen juhlaherkku, täytetty kameli.
Täytetty kameli:
1 keskikokoinen kameli
1 iso lammas
20 keskikokoista kanaa
60 kananmunaa
12 kiloa riisiä
2 kiloa pinjansiemeniä
2 kiloa manteleita
1 kilo pistaasipähkinöitä
415 litraa vettä
2,5 kiloa mustapippuria
Suolaa
Nylje ja leikkaa kameli, lammas ja kanat. Keitä mureaksi. (Toim. huom.: Missä? Uima-altaassa?) Paahda pähkinät ja sekoita keitettyyn riisiin. Kuori kovaksi keitetyt munat ja täytä kanat niillä ja riisiseoksella. Täytä lammas kanoilla ja lisää perään riisiä. Täytä kameli lampaalla, joka on täytetty kanoilla, jotka on täytetty riisillä ja munilla. Lisää loput riisit. Kääri täytetty kameli palmunlehtiin ja kypsytä metrin syvyisessä, maahan kaivetussa tulipesässä vuorokauden ajan. Tarjoile massiivinen ateria isossa vadissa riisipedillä.
Siitä vain kokeilemaan! Jos pidät kalasta, niin munien sijaan kanat voi myös täyttää sillä.
Muista, että kamelin on oltava keskikokoinen.
Mieltäylentävä 7 Up
Charles Leiper Grigg kehitti suositun 7 Up -virvoitusjuoman 1920-luvulla, jolloin se tunnettiin yksinkertaisella Bib-Label Lithiated Lemon-Lime Soda -nimellä. Ei ihmekään, että nimi on vaihtunut käyttäjäystävällisemmäksi.
Myös sisältö muuttui parikymmentä vuotta juoman lanseerauksen jälkeen. 7 Up sisälsi 50-luvulle asti litiumia, ja tämän erikoisen ainesosan vuoksi juoman mainostettiin olevan hyvä krapulalääke.
Litiumia käytetään edelleen lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, vaikka sen sivuvaikutukset ovat voimakkaita ja jopa vaarallisia. Lievempiä haittoja litiumin käytöstä ovat muun muassa oksentelu, ripuli, väsymys ja vapina. Miten tämä aine voisi olla hyvä krapulalääke, jos sen sivuvaikutukset aiheuttavat kirjaimellisesti samoja oireita kuin krapula?
7 Up:n nimen arvellaan syntyneen sen seitsemästä alkuperäisestä ainesosasta, ja Up (suom. ylös) viittaa sen poreileviin kupliin. Vai sittenkin ehkä litiumin vaikutukseen?
Lue myös: Näin pääset eroon krapulasta! 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Hummeri kelpasi vain vangeille ja orjille
Hummeri on usein ruokalistan arvokkaimpia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi ostereita ja pääruoaksi hummeria; johan alkaa Visa vinkua!
Niin ei ole kuitenkaan aina ollut. Hummereita pidettiin aikoinaan merien hyönteisinä ja lähes ihmisravinnoksi kelpaamattomina. Niitä oli Yhdysvaltojen ja Kanadan itärannikoilla niin paljon, että kalastusverkkoihin tarttuneet äyriäiset heitettiin takaisin mereen tai annettiin köyhille ruoaksi.
Vielä suurimman osan 1800-luvusta hummeria tarjoiltiin orjille ja vangeille, heidän suureksi inhotuksekseen. Tarinan mukaan Mainessa (maailman hummerikeskuksessa) oli olemassa laki, jonka mukaan hummeria ei saanut vankiloissakaan valmistaa ruoaksi kuin kaksi kertaa viikossa; sen katsottiin olevan liian julmaa.
Sama juttu ostereiden kanssa. Kaupunkien rannikoilla oli niin paljon ostereita, että niiden kerääminen antoi työpaikkoja sadoille ihmisille. Tuhannet vähävaraiset saivat syödäkseen hyljeksittyjä nilviäisiä, jotka sisältävät runsaasti välttämättömiä ravintoaineita ja vitamiineja.
Miten ajat muuttuvat!
Coca-Cola yritti keksiä pyörän uudelleen
Huhtikuun 23. päivä vuonna 1985 on jäänyt Coca-Cola Companyn historiaan yhtenä suurimpana munauksena. Yhtiö on sitä mieltä myös omilla nettisivuillaan. Juuri ennen satavuotisjuhlaansa se päätti uudistaa maailman suosituimman virvoitusjuoman reseptin. Syy muutokseen oli selvä: kilpailu oli kiristynyt ja Pepsi haali koko ajan isompaa markkinaosuutta.
Kun New Coke -nimellä lanseerattu juoma tuli kauppoihin, aiheutti se kuluttajissa massahysteriaa ja vanhan kokiksen hamstraamista; vannoutuneimmat fanit haalivat sadoittain tölkkejä, vielä kun niitä sai. Yhtiö sai päivittäin 1500 valituspuhelua ja mielenosoituksia järjestettiin ympäri maan. Kuluttajien reaktio ei jäänyt huomaamatta.
Vain kolme kuukautta uudistuksen jälkeen Coca-Cola palasi vanhaan, vuosisadan ajan toimineeseen reseptiinsä, eikä ole sen jälkeen haaveillut tekevänsä muutoksia klassikkoon.
Tomaatti kylvi kauhua myrkyllisyydellään
Amerikan alkuperäiskansat olivat jo vuosisatojen ajan viljelleet ja syöneet tomaatteja, mutta Eurooppaan oranssit suosikkihedelmät tulivat konkistadorien mukana 1500-luvulla. Tomaatti oli aluksi vain koristekasvi, osittain myös sen takia, että sen uskottiin virheellisesti olevan myrkyllinen kuten sukulaisensa belladonna eli myrkkykoiso.
Mutta mehevät hedelmät ja kertomukset uuden maailman asukkaista johtivat tomaatin päätymiseen lautasille. Maine ei kuitenkaan parantunut, ja tomaattia alettiin kutsua myrkkyomenaksi, koska sitä syöneet ihmiset usein sairastuivat tai jopa kuolivat. Oireista kärsineet olivat yleensä aristokraatteja.
Ongelma ei kuitenkaan ollut tomaatissa, vaan aatelisten lautasissa. Ruokailuvälineet oli valmistettu kovatinasta, joka koostuu noin 90 prosenttisesti tinasta ja loppuosa on muita metalleja, muun muassa kuparia ja lyijyä. Viimeisenä mainittu, ei ehkä niin yllättäen, oli syyllinen sairastumisiin. Tomaatin hapot liuottivat vaarallisen aineen lautasista ja ihmiset kuolivat lyijymyrkytykseen.
Maine alkoi kuitenkin hiljalleen parantua 1800-luvun lopulla, kun napolilainen pizza tomaattikastikkeineen alkoi levitä Italian ulkopuolelle.
Teepussi keksittiin vahingossa
Vaikka tee on kotoisin Kiinasta, niin Euroopassa tuon juoman valtakuntana pidetään Isoa-Britanniaa. Ennen 1900-lukua teetä oli tarjolla ainoastaan irrallisena, joten teelehdet laitettiin hautumaan pannun tai lasin pohjalle. Jossain vaiheessa yleistyivät erilaiset siivilät, joiden avulla pystyi helpommin kontrolloimaan haudutusaikaa.
Mutta teepussit saavat kiittää olemassaolostaan yhdysvaltalaisia kuluttajia, jotka rakastavat elämää helpottavia välineitä. Vuonna 1908 newyorkilainen teekauppias Thomas Sullivan alkoi lähettää asiakkailleen teenäytteitä pienissä silkkisissä pussukoissa. Osa näytteen vastaanottajista luuli, että pusseja tulee käyttää kuten metallisia siivilöitä, joten he upottivat koko paketin pannuun tyhjentämättä lehtiä ensin pussista.
Kriittisen asiakaspalautteen takia Sullivan alkoi miettiä parempaa pussimateriaalia. Hän päätyi ensin sideharsoon ja myöhemmin paperiin.
Näin oli syntynyt teepussi. Vahingossa.
Omenan siemenet sisältävät syanidia
Torjunta-aine Zyklon-B on surullisen kuuluisa keskitysleirien kaasukammioista, ja sen myrkyllisyys johtuu vetysyanidista. Tuota tappavaa yhdistettä esiintyy luonnostaan joidenkin hedelmien, kuten aprikoosin ja luumun siemenissä. Suurikokoisten kivien syöminen vahingossa onnistuu harvoin, mutta myrkkyä on myös omenan pienissä, mustissa siemenissä.
Siemenet sisältävät amygdaliinia, joka hajoaa veden vaikutuksesta. Yksi hajoamistuotteista on nimenomaan vetysyanidi, toiselta nimeltään sinihappo. Vetysyanidi vapautuu siemenistä nopeasti ihmisen ruoansulatusentsyymien vaikutuksesta.
Siemenissä on kuitenkin happoja kestävä ulkokerros, joten ei ole mitään hätää, jos niitä sattuu nielemään. Pureskeltuna asia onkin toinen. Pienen syanidimäärän elimistö pystyy käsittelemään, mutta isommalla annoksella voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Ei silti kannata hätääntyä, sillä siemeniä pitäisi nauttia hienoksi pureskeltuna noin 200 kappaletta, jotta annos olisi haitallinen – saatika tappava. Jos miettii omenoiden määrässä, niin niitä pitäisi popsia kerralla noin 18 kappaletta ja niiden jokainen siemen huolellisesti murskaksi pureskellen. Ei taida kuulua kenenkään ruokatottumuksiin.
Joten omena päivässä pitää edelleenkin lääkärin loitolla.
Lue myös:
Elämäntapa
Rakon hoitoa porakoneella ja silitysraudan testailua poskella: 10 urheilijoiden hölmöintä loukkaantumista
Loukkaantumiset ja onnettomuudet eivät ole mikään naurun aihe. Toisaalta näiden urheilijoiden vammat saattavat puistatuksen lisäksi hieman hymyilyttää.
Ei siksi, että tuli kipeää, vaan siksi, että loukkaantumiseen johtaneet tilanteet ovat olleet kovin absurdeja. Monesti ne ovat urheilijoiden omaa hölmöyttä ja toisinaan täysiä vahinkoja.
Mukana on surkuhupaisia loukkaantumisia sekä urheilusuoritusten tuoksinnasta että vapaa-ajalta, mutta kaikkia niitä yhdistää se, että urheilija joutui jättämään kisoja tai pelejä väliin.
Listafriikki löysi tälle listalle myös suomalaisväriä, arvaatko kuka ja mistä syystä?
Brian Anderson
Mistä tiedät, että silitysrauta on kuuma? Ehkä siinä on merkkivalo? Tai sitten kokeilet kädellä lämpötilaa raudan lähellä?
Vuosituhannen vaihteessa baseball-seura Arizona Diamondbacksissa syöttäjänä toimineella Brian Andersonilla oli aivan omanlaisensa tapa testata kuumuutta. Hän oli alkamassa silittää, otti raudan käteensä ja piti sitä kasvojensa lähellä kokeillakseen onko se lämmin. Samalla hetkellä mies päätti vilkaista televisiota ja painoi epähuomiossa poskensa suoraan tulikuumaan rautaan, palovamman arvoisesti.
Silitysrautatapaus ei ollut mikään yksittäinen välikohtaus Andersonin uralla. Kerran hän missasi pelin alun, koska hänen kyynärpäänsä oli kankea. Mies oli ollut ostosreissulla Beverly Hillsissä ja pitänyt kättään liian kauan suorana taksin takapenkin selkänojalla. Lisäksi hän on kärsinyt peukalovammasta yrittäessään vetää jumittunutta suutinta hajuvesipullosta.
Andersonin kanssa ei ole ollut tylsiä hetkiä, sillä vaikka nämä seuraavat eivät ole loukkaantumisia, on ne silti pakko mainita. Erääseen harjoituspeliin matkustettuaan mies oli unohtanut ottaa mukaan piikkarit ja räpylän, joten joutui kiireesti käydä ostamassa lähimmästä Walmart-tavaratalosta korvaavat välineet.
Eräällä pelireissulla Cincinnatissa Anderson oli lukinnut itsensä ulos hotellihuoneestaan. Kävellessään unissaan. Alasti.
Rio Ferdinand
Reilu parikymppinen Rio Ferdinand pelasi 2000-luvun alussa muutaman vuoden Leeds Unitedissa. Leedsin jälkeen Ferdinand siirtyi Manchester Unitediin, jossa pelasi 12 kautta. Hän oli myös Englannin maajoukkueen luottopelaaja kolmella eri vuosikymmenellä.
Erityisesti Leedsin aikaan Ferdinand pelasi PlayStationia aina kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Välillä vapaa-aikaa oli liikaakin, sillä mies onnistui loukkaantumaan videopelin tuoksinnassa.
Pro Evolution Soccer -peli voi kuumentaa tunteita, mutta Ferdinandin loukkaantuminen johtui siitä, hän oli lepuuttanut jalkaansa liian kauan pöydällä. Tuntikausien PES:in hakkaamisen seurauksena samassa asennossa olleesta polvesta oli venähtänyt jänne. Pelit ruudun ääressä kuitenkin jatkuivat, sillä jalkapallokentälle miehellä ei heti ollut asiaa.
Sammy Sosa
Suurimman osan baseball-ammattilaisurastaan Sammy Sosa pelasi Chicago Cubsissa. Hänet tunnetaan yhtenä lajin legendoista, vaikka steroidikohut ovatkin vieneet huomiota hienolta ja menestyksekkäältä uralta.
Sosa muistetaan myös vuonna 2004 sattuneesta loukkaantumisesta. Hän oli aivastanut muutaman kerran todella voimakkaasti, minkä seurauksena hän loukkasi selkänsä pahasti ja joutui jättämään juuri alkavan pelin väliin.
Sosa on itse sanonut, että olisi loukkaantunut mieluummin vaikka seinään törmäämällä tai joutumalla tappeluun kuin venäyttämällä selkänsä aivastuksen seurauksena, mutta minkäs asialle mahtoi.
Lindsey Vonn
Kun alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut olivat käynnissä Ranskan Val d’Isèressä helmikuussa 2009, oli Yhdysvaltojen Lindsey Vonnilla kultaa jo syöksylaskusta ja supersuurpujottelusta. Kahden voiton myötä noista kisoista tuli Vonnin arvokisahistorian menestyksekkäimmät, mutta enemmänkin olisi ollut tarjolla.
Vonn oli juhlimassa jälkimmäistä voittoaan suksivalmistajansa järjestämässä tilaisuudessa, jossa luonnollisesti oli kuplivaa tarjolla. Vonn ei kuitenkaan saanut pulloa auki, koska korkki oli hajonnut. Joku avulias henkilö sai neronleimauksen ja päätti käyttää suksea apuna vetääkseen korkin jämät pullosta. Älä kysy miten.
Sanomattakin lienee selvää, että pullo hajosi, mitä Vonn ei kuitenkaan huomannut. Hän tarttui pulloon samppanjan kuohutessa ulos ja rikkinäinen lasi viilsi käden auki ja katkaisi jänteen peukalosta. Joukkueen lääkäri tikkasi haavan umpeen ensiapuna, mutta seuraavana päivänä Vonn joutui leikkauspöydälle. Häneltä jäi suurpujottelu väliin ja epäonnistunut pujottelulasku vei mahdollisuudet myös alppiyhdistetyssä menestymiseen.
Chris Coghlan
Mikä on sen perinteisempi tapa juhlia suurta voittoa, kuin lyödä kakku kaverin naamaan? Kaikilla on hauskaa…
Erityisesti baseballissa tapana on ollut tehdä partavaahdosta piirakka; ilmeisesti se on helpompi toteuttaa kuin kermakakku ja ehkä nopeampi siivota. Kesällä 2010 Florida Marlinsissa toista kauttaan pelannut Chris Coghlan halusi myös kokeilla siipiään juhlinnassa, joten hän läiskäisi vaahtopiirakan joukkuekaverinsa, ja pelin voitokkaasti ratkaisseen, Wes Helmsin naamaan.
Coghlan yllätti Helmsin kesken tv-haastattelun ja hyppäsi tämän kimppuun vähän liian innokkaasti. Hänen polvestaan repesi nivelkierukka, joka täytyi leikata pikimmiten, mikä taas johti Coghlanin osalta kauden päättymiseen.
Darius Vassell
Aston Villassa pelanneella Darius Vassellilla oli vuonna 2003 kivulias ongelma. Jalkapalloilijalle oli muodostunut rakko isovarpaan kynnen alle. Tuon tason seurojen pelaajilla on varmasti terveydenhoitohenkilökuntaa käytettävissään vuorokauden ympäri, mutta Vassell päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän ei myöskään halunnut joutua katsomoon seuraamaan pelejä.
Miten itse lähtisit ratkaisemaan tuollaista rakko-ongelmaa? Ensimmäisenä voisi tulla mieleen neula. Mutta ei Vassellilla. Poistaakseen rakon aiheuttamaa painetta mies tarttui sähköporaan ja porasi kynteensä reiän. Tilanne ei siitä mitenkään parantunut; päin vastoin. Vassell sai omatoimisen operoinnin seurauksena verenmyrkytyksen ja koko kynsi jouduttiin poistamaan. Itseaiheutetun vamman seurauksena mies joutui sivuun useammastakin ottelusta.
Adam Eaton
Syöttäjänä baseball-seura San Diego Padresissa pelannut Adam Eaton halusi rentoutua ennen seuraavan päivän peliä kesällä 2001. Mies oli ostanut uuden DVD:n kaupasta ja kotona häntä oli vastassa se sama ongelma kuin kaikilla meillä, jotka olemme yrittäneet saada uutta pakettia auki. Muovi on jotenkin yliluonnollisesti kiedottu ja liimattu kotelon päälle, joten monesti avaamiseen tarvii jotain kättä pidempää.
Eaton valitsi aseekseen terävän vihannesveitsen, mitä hän on itse jälkeenpäin kutsunut ”luupäiseksi ratkaisuksi”. Muovi toki aukesi veitsellä, mutta samalla se lipsahti vikasuuntaan, ja Eaton joutui sairaalaan puukotettuaan itseään vatsaan. Seuraava peli jäi väliin, mutta ehkä hänellä oli aikaa katsoa elokuvaa.
Paulo da Cruz Diogo
Paulo Diogo, nyt jo aktiiviuransa lopettanut sveitsiläinen jalkapalloilija, aloitti ammattilaisena vuonna 1994, mutta parhaiten hänet tunnetaan urheilumaailmassa hieman surkuhupaisesta syystä.
Vuonna 2004, pelatessaan Sveitsin pääsarjaan kuuluvassa geneveläisessä Servette FC:ssä, hän syötti voittomaalin erään ottelun loppuhetkillä. Diogo hullaantui maalista aivan täysin ja päätti kiivetä kentän ja katsomon erottaneelle aidalle juhliakseen voittoa yleisön kanssa.
Hiljattain naimisiin mennyt Diogo ei ollut kiivetessään huomannut, että hänen vihkisormuksensa oli jäänyt kiinni aitaan, ja kun mies hyppäsi alas, repeytyi hänen vasen nimettömänsä irti. Kun Diogo huusi tuskissaan ja kentän toimihenkilöt etsivät kuumeisesti irronnutta sormea, juoksi erotuomari paikalle keltaisen kortin kanssa; mies sai varoituksen pelin viivyttämisestä. Sairaalassa nimettömän riekaleet yritettiin liittää takaisin paikalleen, mutta valitettavasti lääkärit joutuivat amputoimaan loputkin sormesta.
Milan Rapaic
Milan Rapaic, kroatialainen jalkapalloilija, aloitti ammattilaisuransa kotimaisessa Hadjuk Splitissa. 90-luvun alku oli seuralle hienoa, mutta samalla epävarmaa aikaa. Kaudella 1991-1992 Kroatiassa ei pelattu yhtään ottelua syksyllä, sillä Jugoslavian sota oli alkamassa. Hadjuk Split matkusti kuitenkin muualle harjoitus- ja ystävällisyysotteluihin, mikä tiesi paljon lentämistä.
Milan Rapaic ei nuorena pelaajana ilmeisesti ollut vielä tottunut lentokenttien käytäntöihin, ja onnistui sähläämään niin totaalisesti, että tuikkasi tarkastuskortillaan silmäänsä.
Sohaisu oli yllättävän voimakas, sillä Rapaic joutui loukkaantumisen takia jäämään pois avausottelusta, kun kausi vihdoin pääsi alkamaan.
Jari Litmanen
Arvasitko, että Litti on listalla?
Kuningas, Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija, Jari Litmanen. Litti kärsi uransa aikana useista ikävistä vammoista, eikä loukkaantumiskierre tuntunut jossain vaiheessa katkeavan ollenkaan.
Surkuhupaisaksi touhu meni viimeistään silloin, kun Litmanen pelasi Malmössä vuonna 2006. Joukkue piti ottelun jälkeen palaveria, jossa seuran urheilutoiminnanjohtaja Hasse Borg avasi limsapullon periruotsalaiseen tyyliin nuuskapurkilla, milläs muullakaan.
Korkki pongahti vauhdilla Borgin lennokkaan avaustekniikan ansiosta ja lensi suoraan Litmasen silmään. Litti joutui olemaan peleistä sivussa useiden viikkojen ajan. Toivuttuaan silmävammasta hän kompuroi kotona rappusissa hakiessaan pienelle Caro-pojalleen maitoa, ja kärsi kaatumisen seurauksena pahoista niska- ja selkäkivuista.
Lue myös:
Listafriikki vie lukijansa jälleen virtuaalimatkalle! Tällä listalla vuorossa ovat top 10 erikoiset ravintolat, joissa makuelämysten lisäksi voi kokea paljon muutakin.
Ravintolabisnes on raakaa, sillä monellakaan muulla sektorilla ei kilpailua ole yhtä paljon. Tämän listan erikoiset ravintolat erottuvat massasta niin hyvässä kuin pahassa. Ylilyöntejä tai ei, niin ainakaan kiinnostavuudesta ei näiden menestys jää kiinni. Muutamassa kohdassa pysytään kotimaan rajojen sisäpuolella, joten erikoisuuksia varten ei tarvi kauas matkata. Tiesitkö muuten, että Iisalmessa on maailman pienin ravintola?
Mikä on kummallisin ravintola, jossa sinä olet ruokaillut? Kerro ihmeessä meille kokemuksistasi!
Toivotaan (suurimmalta osin) nautinnollista makumatkaa näiden erikoisuuksien parissa.
Teetä arkkujen keskellä
Erikoiset ravintolat -listalla Intian Ahmedabadissa sijaitseva New Lucky -kahvila on omaa luokkaansa. Siellä ruokailijat nauttivat ateriansa hautojen ympäröiminä.
1950-luvulla K. H. Mohammed perusti pienen myyntikojun muslimien vanhan hautausmaan viereen ja maistuva tee nosti bisneksen lentoon ja Mohammed rupesi laajentamaan. Ainoa mahdollisuus oli levittäytyä hautausmaan suuntaan. Mohammed ei halunnut hävittää 1500-luvulta peräisin olevaa pyhää paikkaa, mutta ei myöskään halunnut menettää yritystään. Niinpä hän päätti säästää haudat ja jatkaa kahvilan pyörittämistä.
Jokainen kahvilan 12:sta sarkofagista on ympäröity metallisella aidalla ja henkilökunta pitää huolen, että niillä on jatkuvasti tuoreita kukkia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, ketä kahvilan lattiaan on haudattu.
Omituisesta ympäristöstä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, New Lucky on paikallisten keskuudessa erittäin suosittu. Kahvila sai onnellisuuteen viittaavan nimensä, sillä nykyisten omistajan Krishan Kutti Nairin mukaan kuolleiden lomassa syöminen tuottaa onnea. No, ainakin hänen menestyvälle kahvilalleen!
Modern Toilet -ravintola
Taipeissa, Taiwanissa, sijaitseva Modern Toilet -ravintola ei ole tarkoitettu sellaisille, joiden mielestä vessapuheet ruokapöydässä on maailman suurin synti. Tämä ravintola on nimittäin lattiasta kattoon yhtä suurta vessaa.
Ympäristöstä huolimatta kaikki on putipuhdasta ja ruoka herkullista, mutta seinät on vuorattu vessanpytyillä. Asiakkaat myös istuvat pytyillä ja ruokapöydät on tehty pesualtaista. Juomat tarjoillaan pisuaarin muotoisista laseista ja ruoan saa nautittavakseen esimerkiksi potasta tai alusastiasta.
Eikä teema pääty vain sisustukseen ja astioihin, vaan sama jatkuu tarjoiltavissa. Ravintolan ehkä tunnetuin annos on suklaajäätelöjälkkäri, joka näyttää – no, arvaat varmasti miltä! Perustajan mukaan tarjoiltavan ruoan on tarkoitus ”järkyttää ja hämmentää aisteja”.
Tappavan rasvainen Heart Attack Grill
Las Vegasissa, yhdessä maailman kuuluisimmista kaupungeista, on hyvin kiistanalainen Heart Attack Grill -ravintola. Sen nimi on suomeksi ”sydänkohtaus grilli”, jossa ruoka on kaikkea muuta kuin terveellistä. Ruokalistan tähti on yli kaksi kiloa painava hampurilainen, jossa on järkyttävät 10 000 kaloria – sillä määrällä pärjäisi aika hyvin kokonaisen viikon! Listalta voi löytää myös sepelvaltimohodareita, ohitusleikkausburgereita ja ranskalaisia, jotka on paistettu laardissa eli sian ihrassa. Jo listan lukeminen saattaa tukkia suonet! Vegaaneille löytyy oma menu, mutta sillä on pelkkiä savukkeita.
Asiakkaat saavat sisään mennessään sairaalakaavun, joka toimittaa niin sanotusti ruokalapun virkaa. Henkilökunta on pukeutunut sairaanhoitajiksi ja tarjoilevat shotteja lääkeruiskuista ja viiniä tippapusseista. Jos ravintolan suurimman hampurilaisen saa syötyä loppuun saakka, ja on sen jälkeen vielä hengissä, saa asiakas erikoiskohtelua, kun hänet kuljetetaan pyörätuolissa ulos ravintolasta.
Ravintolan markkinointi ei ole edes sopimattoman rajamailla, vaan rutkasti mauttoman puolella. Mainosvideoilla käytetään vastenmielisiä sloganeita, kuten ”taistelussa anoreksiaa vastaan jo vuodesta 2005”. Ravintolassa saa syödä ilmaiseksi, jos painaa yli 350 paunaa (eli yli 158,7 kiloa) ja on valmis astumaan vaa’alle kaikkien hurratessa ympärillä. Perustaja ja omistaja Jon Basso laittoi vuosia sitten esille ravintolassaan sydänkohtaukseen kuolleen henkilön tuhkat; siellä ne ovat edelleen baaritiskin yläpuolella. Ja kyllä, ravintolan mainoskasvoja ja vakiasiakkaita on menehtynyt kesken ruokailun. Heart Attack Grillin maine ei ole mairitteleva!
Basso kuitenkin väittää kaiken tämän takana olevan ylevä ajatus pikaruoan haittojen paljastamisesta. Hän haluaa alleviivata epäterveellisen roskaruoan vaaroja ja on useaan otteeseen haastatteluissa sanonut, että odottaa päivää, jona ravintolaan ei tule yhtään asiakasta. ”Älkää tulko ravintolaani – se tappaa sinut”, julistaa Basso ja kritisoi pikaruokaketjuja, jotka väittävät tuotteidensa olevan terveellisiä.
Illallinen pimeässä
Kuinka moni Listafriikin lukijoista on käynyt kokeilemassa pimeässä syömistä? Myös Suomessa on mahdollista kokea tämä erityislaatuinen ateriakokonaisuus, josta on maailmalla tullut huippusuosittu. Elämyslahjat -sivustolla myydään Illallinen pimeässä -kokemuksia, joissa nimensä mukaisesti ruokaillaan pilkkopimeässä.
Erikoiset ravintolat -listalla tämä on siis siinä mielessä erityinen tapaus, että kyseessä ei ole mikään tietty ravintola ja Suomessakin pimeitä illallisia on järjestetty viidessä kaupungissa. Asiakkaat ohjataan paikalleen silmä peitettyinä, minkä jälkeen valot sammutetaan. Suomessa tarjoilijat käyttävät pimeänäkölaseja, mutta maailmalla monessa paikassa palvelusta vastaavat sokeat.
Illallisen aikana on tarkoitus pohtia sitä, mitä kaikkea tuleekaan maisteltua, sillä menu on salaisuus. Vaikka muiden aistien pitäisi olla terävämpiä, voi tuttujenkin makujen tunnistaminen olla hankalaa. Syömisen ja juomisen lisäksi kokemus herättää syvempiä ajatuksia ja antaa lyhyen maistiaisen siitä, minkälaista näkövammaisten elämä on.
Kaikki ne, jotka ovat käyneet syömässä säkkipimeässä ravintolassa, sanovat sen olleen yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä.
Kaalia ja kondomeja
Kaalia ja kondomeja on sanapari, jota ei ihan heti odottaisi löytyvän ravintolan nimestä, mutta tällä listalla kyseessä ovatkin erikoiset ravintolat, joten ehkä se ei ole niin yllättävää.
Bangkokissa sijaitseva Cabbages and Condoms -ravintola tarjoilee perinteistä thaimaalaista ruokaa ja se on sekä paikallisten että turistien suosiossa. Siihen se perinteisyys sitten päättyykin. Ravintolan sisustuksessa kondomit ovat isossa osassa ja niitä on käytetty hyvin luovasti: lähes kaikki, lampunvarjostimista lähtien, on tehty kondomeista. Kuvan mallinuket ovat osa sisustusta ja puettu asianmukaiseen varustukseen. Illallisen jälkeen tarjoilija ei tuo suuta raikastavaa minttupastillia, vaan kuten ehkä arvasitkin – kondomin. Jos oikein hyvä tuuri käy, niin tarjoilijalla saattaa olla päässään puhallettu ”lateksihattu”.
Sisustus ja teema eivät ole sattumaa eivätkä vain hupaisa päähänpisto, sillä ravintolan omistaja Mechai Viravaidya on äänekäs perhesuunnittelun kannattaja ja HIV-tietoisuuden sanansaattaja, ja käyttää ravintolaansa agendansa alustana.
Ravintolan iskulause on sekin osuva: ”Ruokamme ei taatusti aiheuta raskautta”.
Se, mitä tekemistä kaalilla on tämän kaiken keskellä, jää hieman epäselväksi.
Dick’s Last Resort: valmistaudu v****iluun
Dick’s Last Resort -ravintolat eivät käy ammattimaisille mielensäpahoittajille, sillä tämän ketjun tavaramerkki on töykeys. Tarjoilivat pilkkaavat asiakkaita ja heittelevät heitä lautasliinoilla. Herkkänahkaisten kannattaa pysyä kaukana, sillä jokainen ruokailija saa päähänsä valkoisen paperihatun, johon henkilökunta kirjoittaa törkeyksiä ja henkilökohtaisia solvauksia. Onneksi asiakkailla on täysi oikeus olla henkilökunnalle yhtä v-mäisiä takaisin.
Erikoiset ravintolat -listalle ehdottomasti kuuluva Dick’s Last Resort sai alkunsa, kun sen perustajan Dick Chasen fine dining -ravintola meni konkurssiin vuonna 1985. Chase oli lopen kyllästynyt haastavaan ravintolabisnekseen, mutta päätti yrittää vielä kerran – täysin erilaisella konseptilla. Uhkapelin oli pakko onnistua, mistä kertoo ravintolan nimikin: Dickin viimeinen keino. Ja kyllähän se kannatti, sillä nyt Dick’s on useamman ravintolan menestynyt ketju.
Chase on ottanut kaiken irti etunimestäänkin, joka on myös alatyylinen nimitys penikselle. Ruoan ja juoman lisäksi ravintolassa myydään aiheeseen sopivia matkamuistoja esimerkiksi t-paitoja, joissa lukee ”I Love Dick’s”.
Vaikka ruokalistalla on karkeaa kieltä ja hävyttömyyksiä, on itse ruoka varsin herkullista. Illalliselle kannattaa ottaa mukaan roppakaupalla huumoria!
Disaster Caféssa on järistysvaara
Kun listataan top 10 erikoiset ravintolat, ei espanjalaista Disaster Café -ravintolaa voi jättää pois. Se on paikka, jossa maa järisee joka päivä ja tarjoilijoilla on päässään turvakypärät. Disaster Café ei sijaitse erityisen epävakaassa ympäristössä, joten oikeista maanjäristyksistä ei ole kyse.
”Katastrofikahvilassa” saa jännittää koko ajan, sillä vaikka järistys on jokaisella kattauksella taattu, ei kukaan tiedä, koska se iskee. Eikä kyse ole mistään pienestä vapinasta, vaan Lloret de Marissan -kaupungissa sijaitsevaan ravintolaan iskee voimakkuudeltaan 7,8 magnitudia oleva järistys. Ykkösiä ei kannata vetää päälle, sillä vaikka loukkaantumisen vaaraa ei olekaan, niin sotku on taattu.
Niin kuin kaikki tämän listan erikoiset ravintolat, on Disaster Café hyvin suosittu – ilmeisesti luonnonkatastrofi houkuttelee –, joten varaus on syytä tehdä hyvissä ajoin.
El Diablo – Grillausta tulivuorella
Jatketaan Espanjassa ja luonnonvoimien parissa. Kanariansaariin kuuluvalla Lanzarotella sijaitsee lasiseinäinen ravintola nimeltään El Diablo. Ravintola on rakennettu Timanfayan kansallispuistoon, joka on koko Kanariansaarten suosituimpia luontokohteita.
Ympäristö on kuin Marsissa, sillä laavakivilohkareiden täplittämä maisema on tulivuorenpurkausten muovaamaa. Montañas del Fuego eli tulen vuoret syntyivät rytinällä 1700-luvulla ja vaikka edellinen purkaus tapahtui vuonna 1824, on aktiivisuutta edelleen havaittavissa.
Aktiivisuuden voi todeta vierailemalla paholaisen mukaan nimetyssä El Diablo -ravintolassa, jossa ruoka kypsennetään vulkaanisella lämmöllä. Maan alta tuleva jopa 500-asteinen ilma grillaa niin pihvit kuin vaahtokarkitkin.
El Diablossa voi tosiaankin luulla olevansa kuin toisella planeetalla ja samalla voi mielessään hiljaa toivoa, tulivuori hiillostaa vain ruoan eikä ruokailijoita!
Fortezza Medicea -vankilaravintola
Entiseen vankilaan rakennettu ravintola ei ole mikään erikoisuus; niitä löytyy ympäri maailman. Mutta Volterran kaupungissa Italiassa sijaitseva ravintola on edelleen toiminnassa olevan vankilan muurien sisällä. Se on varmasti tarkimmat turvatoimet omaava ravintola koko maailmassa.
Fortezza Medicea, Medicin linnoitus, on rakennettu vuonna 1474, ja nykyisin se on korkean turvaluokituksen vankila. Vuonna 2007 avatun ravintolan kokit ja tarjoilijat eivät ole mitä tahansa pikkurikollisia, sillä kyseiseen laitokseen ei tulla istumaan alle seitsemän vuoden kakkuja. Onnistuneesta illasta vastaa koko joukko mafiosoja ja murhaajia, vaikka kuumottavimpia saattavat olla alati tarkkailevat aseistetut vartijat.
Asiakkaiden taustat tarkistetaan ja ennen kuin pöytään pääsee istumaan, täytyy vieraiden käydä läpi lentokenttätasoiset turvatoimet. Aterimet ovat muovia, sillä oikeita veitsiä vankilan muurien sisällä ei sallita. Kaikesta tästä huolimatta säännöllisen epäsäännöllisesti järjestetyt illalliset on aina täyteen varattuja.
Tässä ravintolassa kynnys valittamiselle on takuulla maailman korkein!
Maailman pienin ravintola
Kuvat: Paju~commonswiki | CC BY-SA 3.0 (kuvia rajattu)
Tottahan erikoiset ravintolat listalle täytyy saada se maailman pieninkin! Ongelma on vain se, että tittelille on parikin ottajaa: Solo per Due Italiassa ja Kuappi Suomessa (kuvissa ulkoa ja sisältä). Kummatkin ovat julistautuneet maailman pienimmäksi ravintolaksi.
Keskellä Italiaa, Vaconen pikkukaupungissa sijaitseva Solo per Due on kaikille romantikoille pakollinen kohde. Vaikka kuka tahansa, kellä on tarpeeksi pätäkkää, voi varata suurenkin ravintolan yksityiseen käyttöön, on Solo per Due aina tarkoitettu vain kahdelle ruokailijalle. Siellä on vain yksi pöytä ja kaksi tuolia.
Romanttisempaa miljöötä saa hakea ja henkilökunta järjestää pyynnöstä lähes mitä tahansa: ilotulituksen tai vaikkapa ajelun upouudella Ferrarilla. Toki lompakko pitää olla kunnossa. Pelkkä illallinen ei välttämättä vie vararikkoon, sillä edullisin vaihtoehto kustantaa 250 euroa per henkilö.
Entäs sitten se Kuappi siellä Iisalmessa? Tilaa ravintolassa on 8 neliömetriä, josta ruokasalin osuus on hieman vajaa puolet. Asiakkaita Kuappiin mahtuu kaksi, ja keittiöpalvelut on ulkoistettu naapuriin Ravintola Olutmestarille. Kuappi menee ehdottomasti ensi kesän vierailukohteisiin!
Kumpiko näistä sitten on se maailman pienin ravintola? Solo per Due’ta vastaan puhuu se, että kiinteistö on varsin suuri – Kuappi on oma pikkuruinen rakennuksensa. Toisaalta Kuapin terassille sopii kaksi asiakasta lisää, joten ruokailijoiden määrä voi kelien salliessa tuplaantua, mutta Solo per Due’ssa erityiskohtelu on varattu aina ja vain kahdelle.
Tässä kyllä saadaan varmasti syöksyä torille, sillä monien kansainvälistenkin sivustojen mielestä ennätyksen haltija on Kuappi!
Lue myös:
Oudoimmat museot: 10 erikoisuutta ympäri maailman
🤷♀️ Oliko joku tämän erikoiset ravintolat -listan paikoista tuttu? Oletko käynyt Kuapissa tai syönyt illallista pimeässä? Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme menikö joku näistä omalle bucket-listalle?
Kaikki ihmiset valehtelevat ja vielä suhteellisen paljon; siksi se onkin hyvin kiehtova aihe. Listafriikki tarjoilee nyt kymmenen mielenkiintoista totuutta valehtelusta.
Valehtelun uskotaan nykyisen tutkimustiedon mukaan alkaneen hyvin pian puhekyvyn kehittymisen jälkeen. Puhekyky taas on asiantuntijasta riippuen kehittynyt 50 000 – 2 miljoonaa vuotta sitten, joten haarukka on suhteellisen laaja. Valehtelun uskotaan kehittyneen, koska se on ollut väkivaltaista yhteenottoa helpompi tapa saada haluamansa. Vähän kuin nykypäivänä: pyramidihuijaus on kätevämpi tapa varastaa rahaa kuin pankin ryöstäminen.
Me kaikki valehtelemme. Tutkimusten mukaan vähintään kerran päivässä ja valehteleminen opitaan noin kaksivuotiaana. Useimmat valheista ovat pieniä lipsautuksia eikä niistä aiheudu mitään pahaa, mutta valehtelulla voi olla myös äärimmäisiä seuraamuksia.
Listalla tutustumme muun muassa valheenpaljastimiin ja totuusseerumiin sekä yritämme saada selville, miten valehtelijan voi tunnistaa.
Tämä lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi kiinnostavaa faktaa valehtelusta voit lukea tästä:
10 huippukiinnostavaa totuutta valehtelusta – osa 1
Viehättävälle henkilölle on vaikein valehdella
Ensimmäinen mittava tutkimus puoleensavetävyyden vaikutuksesta valehteluun julkaistiin vuonna 1985, mutta tulokset pätevät edelleen. Virginian yliopiston psykologian laitoksella apulaisprofessorina toimineen Bella DePaulon johtamassa tutkimuksessa ei paneuduttu vakavien rikosten, kuten murhien, yhteydessä tapahtuvaan valehteluun vaan harmittomampiin valkoisiin valheisiin.
Tutkimukseen osallistujia pyydettiin teeskentelemään olevansa keskustelukumppanin kanssa samaa mieltä asioista, jotka eivät oikeasti käyneet yksiin heidän mielipiteidensä kanssa.
Toisessa koeasettelussa osallistujia pyydettiin esittämään olevansa eri mieltä asioista, joista he itse asiassa olivat keskustelukumppanin kanssa yhtä mieltä. Näitä huijauksia kutsuttiin mielisteleväksi ja ei-mielisteleväksi valehteluksi.
Tutkimusryhmä sai kasaan mielenkiintoisia tuloksia. Mielistelevät valheet oli keskimäärin helpompi havaita, mikä käy yksiin sen kanssa, että todellisia negatiivisia tunteita on hankala peitellä. Vastakkaisen sukupuolen edustajalle (tuolloin mentiin vielä vanhanaikaisella olettamuksella, että tytöt tykkää vain pojista ja pojat tykkää vain tytöistä) vakuuttavasti valehtelu oli hatarampaa. Lisäksi selvisi, että valheesta jäi helpommin kiinni, kun sellaisen esitti omasta mielestä viehättävälle henkilölle.
Kiinnostavaa on myös se, millä tavalla valheen vastaanottaja huomasi valehtelun. Mielistelevät valheet paljastuivat visuaalisten vihjeiden, muun muassa kasvojen ilmeiden, kautta. Mutta mitä puoleensavetävämpi keskustelukumppani oli kyseessä, sitä useammin valehtelijan paljasti äänensävy.
Pakko mainita vielä loppuun, että myös täyttä totta puhuvassa kontrolliryhmässä havaittiin, että ihmiset vaikuttivat vähemmän vilpittömiltä silloin, kun keskustelua käytiin puoleensavetävän henkilön kanssa. Ihastuminen siis vetää täysin pasmat sekaisin – minkä toteamiseen ei sinällään tarvita tieteellisiä tutkimuksia.
Miehet ja naiset valehtelevat yhtä paljon, mutta eri syistä
Massachusettsin yliopiston psykologian ja neurotieteen laitoksen professori Robert Feldman on tutkinut uransa aikana paljon valehtelemista ja hänen tutkimuksensa ovat paljastaneet monia melko hätkähdyttäviä asioita ihmisten välisestä kanssakäymisestä.
Feldmanin tutkimusten perusteella noin 60 prosenttia ihmisistä valehtelee tavallisen 10 minuuttia kestävän keskustelun aikana esimerkiksi työpaikalla. Keskimäärin tuossa ajassa ilmoille pääsee kahdesta kolmeen valetta. Kokeessa seuratut henkilöt eivät uskoneet tuloksia todeksi ja tajusivat omat valheensa vasta katsoessaan nauhoitettuja keskusteluja jälkeenpäin.
Ihmiset valehtelevat arkipäiväisissä keskusteluissa vaikuttaakseen miellyttävämmiltä ja osaavammilta. Voisi kuvitella, että näin tapahtuu lähinnä työelämässä ja hyvänpäiväntuttujen kanssa, mutta täysin sama pätee kommunikointiin perheen ja ystävien keskuudessa.
Sekä miehet että naiset valehtelevat Feldmanin tutkimusten mukaan yhtä paljon (eli paljon), mutta syyssä on eroa: ”Naiset valehtelevat todennäköisemmin saadakseen keskustelukumppanin tuntemaan olonsa hyväksi, ja miehet taas kertovat valheita antaakseen itsestään paremman kuvan”.
Valehtelijat huijaavat myös itseään
Myös itselleen voi valehdella, ja vielä uskottavasti. Elämässä tulee joskus vastaan tilanteita, joissa itselleen voi ja pitää uskotella, että ei ole mitään hätää – vaikka oikeasti olisikin hätä. Päänsisäinen vakuuttelu rauhoittaa.
Mutta nyt puhutaan kuitenkin suoranaisesta itselleen valehtelusta.
Harvard Business School -kauppakorkeakoulussa tehtiin vuonna 2011 tutkimus, jossa opiskelijoiden annettiin luntata matematiikan kokeessa. Koepaperin alareunassa oli oikeat vastaukset. Kokeet tarkistettiin ja vähemmän yllättäen aika moni sai todella hyvän arvosanan. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa samojen opiskelijoiden tuli arvioida itse etukäteen, miten he tulisivat suoriutumaan toisessa tentissä, jossa vastauksia ei olisi tarjolla.
Ensimmäisessä kokeessa luntanneet arvioivat järjestään omat matemaattiset kykynsä reippaasti yläkanttiin. He siis tekivät päätelmät omista taidoistaan perustuen edelliseen erinomaiseen tenttitulokseen, vaikka tiesivät sen olleen huijauksen ansiota.
Ihmismieli on NIIN kiehtova!
Totuusseerumi ei estä valehtelemista
Natriumtiopentaali on varsin monikäyttöinen aine erilaisina määrinä annosteltuna. Sitä käytetään nukutusaineena sekä ihmisille että elämille, sillä saadaan keskeytettyä epileptinen kohtaus, sillä hoidetaan fobioita ja kyetään palauttamaan torjuttuja muistoja traumaattisista kokemuksista. Yhdysvalloissa natriumtiopentaali on osa teloituksissa käytettävää lääkecocktailia, ja Belgiassa ja Alankomaissa sitä käytetään eutanasiassa.
Natriumtiopentaali on myös totuusseerumi.
Elokuvissa kuulusteltavaan ruiskutetaan totuusseerumia, joka kirvoittaa kielenkannat. Tosielämä harvoin on elokuvien kaltaista, mikä pitää paikkansa myös totuusseerumin kohdalla. Toki natriumtiopentaalia ja muita samalla tavalla vaikuttavia aineita on käytetty poliisitutkimuksissa ja muun muassa CIA:n MK-ULTRA-ohjelmassa (varmasti myös monen muunkin maan tiedustelu- ja turvallisuuspalveluissa). Totuusseerumissa on vain yksi perustavaa laatua oleva vika: se ei pakota ihmistä kertomaan totuutta.
Pienissä määrin annosteltuna totuusseerumi vaikuttaa aivoihin siten, että ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta puuttuu kokonaan suodatin. Natriumtiopentaali saa kyllä puhumaan, mutta ei missään nimessä estä valehtelua. Puhetulvassa on sekaisin totuutta ja fantasiaa, valemuistoja ja faktoja, joten sen avulla ei ketään saada ainakaan länsimaissa tuomittua.
Keskivertoihminen tunnistaa vain noin puolet hänelle kerrotuista valheista
Monet kuvittelevat olevansa todella hyviä tunnistamaan valehtelun, mutta todellisuudessa keskivertoihminen huomaa vain noin 50 prosenttia hänelle kerrotuista valheista. Voimme kiinnittää huomiota puhujan kehonkieleen ja päätellä katsekontaktin välttelystä tai hermostuneisuudesta, että nyt tuo henkilö suoltaa pelkkää palturia.
Nämä merkit, jotka meidät on opetettu yhdistämään valehteluun, eivät pidä ollenkaan paikkaansa: täyttä totta puhuva voi olla silminnähden jännittynyt ja toisaalta valehtelija voi olla hyvin vakuuttava ja rauhallinen.
Kuinka monesti olet lukenut erinäisistä lähteistä, että yläoikealle katsova ihminen valehtelee? Tämä oli pitkään myös asiantuntijoiden teoria, joka perustui uskomukselle, että oikeakätinen ihminen katsoo oikealle kuvitellessaan asioita ja vasenkätisillä päinvastoin. Lähes yhtä monessa ”näin tunnistat valehtelijan” -artikkelissa on väitetty vasemmalle vilkuilun olevan varma merkki valehtelusta.
Kumpikaan ”tieto” ei pidä paikkaansa; niitä ei ole voitu tieteellisesti todistaa.
Silmiin kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä olivat ne sitten sielun peili tai eivät, niin niistä löytyvät parhaat vihjeet valehtelijan käräyttämiseen.
Tahdosta riippumaton pupillirefleksi voi kertoa jotain: tutkimuksissa on havaittu, että valehdellessa pupilleilla on tapana laajentua, mutta ei kuitenkaan aina. Pupillit voivat laajentua myös huumausaineista johtuen tai väsyneenä tai esimerkiksi silloin, kun katsoo henkilöä, jota kohtaan tuntee seksuaalista vetovoimaa. Joten siitä voi lähteä arpomaan!
Mutta kuten sanottua: avain valehtelun huomaamiseen piilee silmissä. Tämä on tullut esille, kun joitakin vuosia sitten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, voivatko musliminaiset käyttää todistajanaitiossa niqab-huivia, joka peittää kasvot silmiä lukuun ottamatta.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että valhe on itse asiassa helpompi huomata silloin, kun muut ilmeet eivät vaikuta arviointiin. Jotain paljastavaa silmissä siis on.
Lue myös:
-
Oudoimmat1 viikko sitten10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 1
-
Yhteiskunta5 päivää sitten
Mistä on peräisin happy hour? Suomessa ”iloisella tunnilla” on ollut tuulinen historia
-
Yhteiskunta1 viikko sitten
Mistä suomalaiset viikonpäivien nimet tulevat ja mitä ne tarkoittavat?
-
Tiede3 päivää sitten
10 henkeäsalpaavan upeaa ja ainutlaatuista paikkaa maapallolla – osa 1
