Olisiko luolassa asuminen sinun juttusi? 10 paikkaa, joissa kiven sisällä eläminen on tuiki tavallista

Luolassa asuminen kuulostaa sellaiselta, mitä on tapahtunut joskus ennen muinoin, satoja ja tuhansia vuosia sitten. Mutta nykyisinkin ihmiset ympäri maailmaa asuvat erinäisistä syistä kallio- tai maaperän onkaloissa.

Luolasta tulee ensimmäisenä mieleen kolkko, pimeä, kylmä ja kostea paikka, eikä luolassa asuminen kuulosta ollenkaan houkuttelevalta. Luolat ovat kuitenkin tarjonneet esi-isillemme mitä mainioimpia suojapaikkoja, joissa oli helppo pitää yllä tulta ja nukkua turvassa pedoilta ja vihollisilta. Mutta kuten jo sanottua, edelleen ihmiset joka puolella maailmaa valitsevat luolan asuinpaikakseen – toki nykypäivän kosketuksella ja sisustuksella.

Turisteillakin on mahdollisuus monessa paikassa päästä kokemaan, miltä nukkuminen ja elämä kiven sisällä tuntuu. Ja nyt ei tosiaan puhuta vankiloista!

Listafriikki esittelee nyt 10 paikkaa, joissa luolassa asuminen on normaali tapa elää.

Kandovan, Iran

Kandovan on Luoteis-Iranissa sijaitseva ikivanha kylä, jossa muutama sata perhettä elää jopa 700 vuotta vanhoissa kivitaloissa. Nuo talot ovat kartion mallisia tuhkakivimuodostelmia, jotka saavat maiseman näyttämään siltä, kuin siellä asuisi valtava termiittiyhteiskunta.

Kandovanin kivimateriaalin uskotaan muodostuneen tuhansia vuosia sitten Sahand-tulivuoren purkauduttua, ja erikoiseen muotoon kallio on kulunut eroosion seurauksena, kun luonnonvoimat ovat vuolleet pehmeät kerrokset kovettuneiden muodostelmien päältä. Asutukseen kivet valjastettiin noin 800 vuotta sitten, kun ihmiset kaivautuivat niiden sisälle pahamaineista mongoliarmeijaa piiloon.

Jotain näiden luola-asuntojen koosta kertoo se, että kodit ovat jopa nelikerroksisia: alimmassa kerroksessa, maan tasolla, asustavat kotieläimet, seuraavat kaksi kerrosta ovat perheen asuintiloja ja ylin kerros toimii varastona. Nykyään Kandovanin luola-asuntojen käsittämätön arkkitehtuuri portaineen ja terasseineen houkuttelee turisteja ympäri maailman; vierailijan on mahdollista myös yöpyä näissä maailman energiatehokkaimmissa asunnoissa, joissa sisälämpötila pysyy tasaisen mukavana kuumista kesistä ja lumisista talvista huolimatta.

Sacromonte, Espanja

Eteläisessä Espanjassa tuhannet ihmiset asuvat kuten edeltävät sukupolvet vuosisatojen ajan: luolissa. Aikojen kuluessa Andalusian kallioiden luolat ovat tarjonneet suojan myrskyjä ja petoja vastaan, myöhemmin niissä on piileskelty uskonnollisten vainojen vuoksi, ja nykyään luolassa asuminen muodostaa tiiviitä yhteisöjä ihmisistä, jotka haluavat paeta kiireistä nyky-yhteiskuntaa vuorten rauhaan.

Yksi tunnetuimmista andalusialaisista luolakylistä on Unescon maailmanperintökohde Sacromonte, joka sijaitsee lähes miljoonan asukkaan Granadan välittömässä läheisyydessä. Sacromonten pysyvien luola-asumusyhteisöjen uskotaan syntyneen 1500-luvulla, kun Espanjan inkvisitio karkotti ”vääräuskoiset” muslimit ja juutalaiset kodeistaan, jolloin nämä lyöttäytyivät yhteen kaupungin laitamilla majaa pitäneiden kiertävien romanien kanssa. Yksikään asunto ei ole samanlainen, sillä luolat kaivettiin suoraan kukkulan seinämään ja kodin koko, muoto ja huoneiden määrä oli täysin riippuvaista maastosta. Ja itseasiassa on väärin puhua menneessä aikamuodossa, sillä Sacromontessa ja muualla Andalusiassa uusia luola-asuntoja rakennetaan edelleen.

Sacromonte on osaltaan kuuluisa siksi, että sen luolien suojassa Espanjan romaniyhteisö, gitano, kehitti soittoa, laulua ja tanssia yhdistävän flamencon. Luolissa elää tänäkin päivänä ihmisiä, joiden esivanhemmat yli 500 vuotta sitten tanssivat ensimmäiset zambra-flamencon askeleet samaisten kiviseinien sisällä.

Shaanxi, Kiina

Shaanxin maakunnassa, Kiinassa, elää tälläkin hetkellä yli 30 miljoonaa ihmistä maanalaisissa luolissa. Luolassa asuminen ei ole Kiinassa mikään uusi juttu, sillä vanhimmat tämän tapaiset asunnot ovat yli 5500 vuotta vanhoja – pitkästä historiasta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, luola-asuntojen uskotaan olevan tulevaisuuden ekologinen asumismuoto. Erityisesti Shaanxissa luola-asuminen on suosittua, sillä sen pehmeään, mutta tiiviiksi pakkautuneeseen lössimaahan on ollut helppo kaivaa suhteellisen vakaita koteja.

Kiinassa luola-asuntoja on kolmenlaisia: mäen rinteeseen kaivetut, tasaiselle maalle alaspäin kaivetut ja maan päälle ilman puuta tai tiiliä rakennetut, pienet suuaukolliset ”kukkulat”. Kiinalaiset kutsuvat kotejaan nimellä yaodong eli ”talo luola” ja niissä on monia erinomaisia puolia: asuminen on edullista, remonttivapaata ja koti pysyy vuodenaikojen vaihteluista huolimatta tasaisesti 10 lämpöasteessa. Se kuulostaa meille tietenkin kovin kylmältä, mutta viileys on tottumiskysymys ja asunnot lämpiävät aina ruoanlaiton yhteydessä. Ongelmia tuottavat lähinnä alkeellinen viemäröinti ja juoksevan veden puute; sähkö monessa yaodongissa taas kuitenkin on.

Kauan aikaa hallitus on yrittänyt saada luolissa asujat muuttamaan parempiin olosuhteisiin, mutta useimmat ovat tyytyväisiä koteihinsa eivätkä ole suostuneet lähtemään, vaikka heille olisi tarjottu iso nippu rahaa.

Coober Pedy, Australia

Kuva: Lodo27 | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Etelä-Australiassa, hyvin kirjaimellisesti keskellä ei mitään, sijaitsee kaivoskaupunki Cooper Pedy, joka tunnetaan maailman opaalipääkaupunkina. Cooper Pedyn nimi juontaa juurensa erään aboriginaalikielen sanasta kupa piti, valkoisen miehen kuoppa. Nimitys viitannee siihen, mitä eurooppalaiset kaivosmiehet ensimmäisen kerran vuonna 1915 tulivat kaupunkiin tekemään, eli kaivamaan opaaleita. Toki sen voisi ajatella viittaavan myös siihen, miten muutama tuhat kaupungin asukasta asuu.

Coober Pedyssä on myös maanpinnalle rakennettuja taloja, mutta enimmäkseen punaista maisemaa täplittävät kaivostoiminnan tuloksena syntyneet hiekkakasat. Siellä täällä maasta näyttää nousevan putkia; ne ovat savupiippuja, sillä Coober Pedyssä lähes kaikki elämä on maan alla. Kaivosmiehet alkoivat aikanaan rakentaan kotinsa, joita kutsutaan nimellä dugout, suojaan polttavalta kuumuudelta eikä tavasta ole sen toimivuuden vuoksi luovuttu. Asuntojen rakentaminen maan alle ei ole sen edullisempaa kuin talon pystyttäminen, mutta säästöä tulee muun muassa ilmastointikuluissa. Maanalaisissa asunnoissa on kaikki nykyajan hienoudet ja ainut, mitä sielä voi jäädä kaipaamaan, on ikkunat.

Asumisen lisäksi kaikki muutkin toiminnot ovat maan alla: kaupat, kaksi upeaa kirkkoa, taidegalleriat, koulu ja tietenkin majoituspalvelut – kaivoskaupunki on sijainnistaan huolimatta suosittu turistikohde. Harvoin pääsee listaa tehdessään sanomaan, että on käynyt jossain paikassa, mutta Coober Pedyssä olen yhden yön viettänyt. Maan alla tietenkin!

Coober Pedyn vetovoima ei himmene, sillä edelleen suurin osa, jopa 80 prosenttia, maailman kaikista opaaleista kaivetaan tuon kymmenien eri kansalaisuuksien asuttaman pikkukaupungin ympäristöstä.

Matera, Italia

Sassi di Matera on Etelä-Italiassa sijaitsevan Materan vanhakaupunki. Suoraan suomennettuna se tarkoittaa ”Materan kivet”. Vuonna 1993 Unescon maailmanperintökohteeksi nimetyn alueen uskotaan olevan Italian vanhimpia paikkoja, joissa on ollut pysyvää asutusta. Ihmiset ovat kaivaneet huokoiseen kallioon luolia jo 9000 vuotta sitten ja nuo samat asunnot ovat käytössä nykypäivänä; hieman remontoituina toki. Vaikka kuvassa näyttää siltä, kuin asunnot olisi pystytetty paikalleen, on ulkokuori vain noin 30 prosenttia totuudesta, sillä suurin osa kaupungista sijaitsee kallion sisällä.

Joen uurtaman rotkon rinteelle syntyneen ikivanhan kaupungin historia ei ole mitenkään mairitteleva: Viime vuosisadan puolivälissä alue oli Italian köyhintä, mikä korostui entisestään sillä, että tuhannet perheet asuivat yhdessä aasiensa ja lehmiensä kanssa pimeissä ja kosteissa luolissa. Pääministeri Alcide De Gasperi julisti 1950-luvulla, että materalaisten köyhyys oli kansallinen häpeä ja määräsi luolissa asuneet 16 000 ihmistä muuttamaan kunnan taloihin kaupungin uuteen, kehittyvään osaan. Materalaiset kritisoivat määräystä, sillä asukkaiden siirtäminen tarkoitti vuosituhansia kestäneen elämäntavan päättymistä. Päättäjät kuitenkin pitivät luolia epäinhimillisinä koteina, joissa kulkutaudit kuten malaria jylläsivät ja olosuhteet altistivat muutenkin terveysongelmille. Tämä oli täysin totta, mutta muinaiset luolat olisi voitu kunnostaa asukkaiden karkottamisen sijaan.

Asukkaiden siirtämisen jälkeen suunnitelmissa oli koko alueen tuhoaminen, mutta onneksi niin ei tehty. Hyvin pian tyhjentämisen jälkeen muutamat taustastaan ylpeät nuoret alkoivat tutkia Sassi di Materan labyrinttimäisiä luolastoja ja niistä löytyi muun muassa ikivanhoja kirkkoja, joita oli viimeisen vuosisadan aikana käytetty eläinsuojina.

Lopulta 1980-luvulla Italiassa herättiin ja Sassi di Materaa alettiin kunnostamaan. Entisöintitöissä alueelta on löytynyt lukematon määrä arvokasta esineistöä tuhansien vuosien ajalta, ja mikä tärkeintä: Ihmiset ovat palanneet. Entinen kansallinen häpeän aihe on herännyt uudella tavalla henkiin: luolissa on hulppeita hotelleja, ja loma-asuntobisnes kukoistaa.

Ja monet luolat ovat jälleen myös koteja.

Loirejoen laakso, Ranska

Loirejoen laakso Ranskassa on tunnettu viineistään ja upeista linnoistaan, mutta hieman tuntematon erikoisuus on sen kivisiin kallioihin louhitut luola-asunnot. Luolissa asuminen alkoi jo 1000-luvulla, kun tuffeau-kalkkikiveä alettiin kaivamaan rakennusmateriaaliksi ja paikalliset ihmiset esimerkiksi Saumurin kaupungin ympäristössä päättivät muuttaa valmiiksi louhittuihin onkaloihin – se oli edullista ja huoletonta asumista.

Nykyään noita ikiaikaisia luolia käytetään hyväksi viinin valmistuksessa ja säilytyksessä, sillä lämpötila pysyy tasaisen miellyttävänä vuodenajasta riippumatta. Alue on myös satsannut kovasti turismiin, sillä harvassa paikassa maailmassa pääsee käymään ja yöpymään rakennuksessa, jonka seinät ovat olleet paikallaan yli 90 miljoonaa vuotta! Kalkkikivi muodostui, kun Ranska oli muinaisen meren pohjaa, ja hyvällä tuurilla oman hotellihuoneen katossa voi bongata simpukoiden fossiileja! Tutustua voi myös kiven sisälle rakennettuihin kirkkoihin, taidegallerioihin sekä sieniä ja etanoita kasvattaviin farmeihin, joita yhdistävät lukuisat maanalaiset käytävät.

Kaiken kaupallisuuden ohella Loiren laaksossa on monia kyläyhteisöjä, joissa nämä kalkkikiveen koverretut onkalot ovat erittäin haluttuja koteja.

Kinver Edge, Englanti

Tässä kohtaa tulee pieni poikkeus listan muihin kohteisiin verrattuna, sillä Kinver Edgen luolat eivät enää nykyään ole asuinkäytössä. Staffordshiressä, Länsi-Englannissa, sijaitseva Kinver Edgen hiekkakivijyrkänne toimi vielä 1960-luvulle saakka muutamien perheiden kotina. Sitten asukkaat pakotettiin jättämään kotinsa ja muuttamaan kunnan omistamiin taloihin.

Ensimmäisten luola-asuntojen uskotaan syntyneen joskus 1600-luvun alkupuolella, kun kivilouhoksen työntekijät hakeutuivat kaivamiinsa onkaloihin lepäämään työpäivän jälkeen. Koska hiekkakivi oli suhteellisen helppoa kaiverrettavaa, alkoivat he louhia luoliin erillisiä huoneita ja lopulta päätyivät jäämään paikalle pysyvästi. Paikallisten historioitsijoiden mukaan luolassa asuminen ei ollut mikään välttämättömyys, vaan mukava ja kätevä tapa asua lähellä työpaikkaa.

Kinver Edgessä elettiin idyllisesti luonnon ympäröimänä: viimeisimmät asukkaat saivat vetensä Englannin syvimmästä yksityisestä kaivosta ja ruoka tuli omista puutarhoista ja karjasta. Alue oli jo 1800-luvun lopulla turistien suosiossa, ja sitä tultiin ihmettelemään joka puolelta Englantia. Luola-asuntojen ja niiden edustoilla kasvaneiden puutarhojen uskotaan toimineen myös kirjailija J.R.R. Tolkienin inspiraationa, kun hän loi Hobittilaa maailmankuuluihin kirjoihinsa, vaikka Tolkien ei ikinä fantasiamaailmansa esikuvaa paljastanutkaan.

Kun asukkaat häädettiin kodeistaan, jäi Kinver Edge tyhjäksi ja varkaiden armoille: kaikki irtaimisto ovia ja ikkunoita myöten lähti mukaan. Onneksi National Trust -ympäristönsuojelujärjestö lunasti historiallisen alueen haltuunsa 1990-luvulla ja osa luola-asunnoista on kunnostettu alkuperäistä kunnioittaen. Jälleen kerran turistit pääsevät tutustumaan Englannin viimeisiin asuttuihin luoliin; myös pienet hedelmätarhat ja puutarhat on palautettu entiseen loistoonsa.

Vardzia, Georgia

Erusheli-vuoren rinteellä eteläisessä Georgiassa sijaitseva Vardzia on yksi maan upeimmista nähtävyyksistä. Tämä 1100-luvulla, kuningatar Tamarin valtakaudella, kaivettu luolakaupunki rakennettiin suojelemaan ihmisiä pelätyltä mongoliarmeijalta. Vuoren sisään louhittiin tosiaankin kokonainen kaupunki, jossa eli parhaimmillaan noin 50 000 asukasta. Valtavassa luolassa oli ainakin 13 kerrosta, jotka pitivät sisällään yli 6000 huonetta. Asuintilojen lisäksi luolastossa oli kirkko, huone kuningattaren valtaistuimelle, ja monimutkainen kastelujärjestelmä, jonka avulla kerättiin vettä sekä viljelypalstojen kasteluun että juotavaksi. Luolastoon pääsi sisälle vain Mtkvari-joen läheisyyteen kaivettujen, hyvin piilotettujen tunneleiden kautta.

Vardzia koki lähes totaalisen tuhon vuonna 1283, kun maanjäristys hajotti kaksi kolmasosaa koko kaupungista. Myöhemmin se joutui myös useiden eri hyökkäysten kohteeksi, vaikka mongoleilta kaupunki aikoinaan pysyikin suojassa. Nykyään Vardziaa asuttavat muutamat munkit, ja luolat ovat avoinna vierailijoille. Tutustumaan pääsee noin 300 asuntoon ja muutamaan isompaan saliin, jotka ovat säilyneet turmeltumattomina vuosisatojen ajan. Osa alkuperäisestä kastelujärjestelmästäkin on edelleen täysin toimintakunnossa.

Bamiyan, Afganistan

Bamiyanin kaupunki keskisessä Afganistanissa on tunnettu kahdesta massiivisesta Buddha-patsaasta, jotka oli kaiverrettu 500-luvulla suoraan kallioseinämään. Ne olivat maailman suurimmat pystyssä seisovat Buddha-patsaat vuoteen 2001 saakka, jolloin ne räjäytettiin islaminvastaisina, kun talibanit valtasivat kaupungin ja tuhosivat lukuisia muitakin rakennuksia.

Samaan aikaan 52- ja 36-metristen patsaiden rakentamisen kanssa kaivettiin niiden juureen lukematon määrä luolia. Niitä asuttivat tuhannet buddhalaiset munkit, kunnes islam saapui alueelle 700-luvun puolivälissä. Luolat olivat tyhjinä, mutta saivat olla rauhassa siihen asti, kunnes talibanit ottivat alueen haltuunsa. Patsaiden tuhoamisen jälkeen terroristit säilyttivät onkaloissa aseitaan, mutta kun heidät vihdoin ajettiin amerikkalaisten joukkojen toimesta pois, siirtyivät kodittomiksi jääneet paikalliset luoliin asumaan.

Arkeologit ja paikalliset päättäjät ovat olleet jyrkästi luolissa asumista vastaan, sillä ne ovat historiallisesti arvokkaita kohteita. Monessa luolassa on lisäksi vanhoja kalliomaalauksia, joiden pelätään tuhoutuvan. Luoliin pakotetut sadat perheet myös asentavat suuaukoille ovia ja ikkunoita, ja kallionseinämillä näkyy siellä täällä jopa lautasantenneja ja aurinkopaneeleja. Toisaalta luolassa asuminen ei ole kenenkään bamiyanilaisen valinta, sillä entiset kodit on tuhottu eikä kellään ole varaa rakentaa uutta – kaupungilta ei myöskään heru avustusta, vaikka samaan aikaan ihmiset halutaan pois luolista.

Matmata, Tunisia

Eteläisessä Tunisiassa sijaitseva Matmata nousi vuonna 1977 kansainväliseen tietoisuuteen, kun kylässä majoituspalveluita tarjoava Hotel Sidi Driss toimi Tähtien sota -elokuvan (myöhemmältä lisänimeltään Episodi IV – Uusi toivo) kuvauspaikkana. Elokuvassa hotelli oli Luke Skywalkerin koti Tatooine-planeetalla – eikä ihme, sillä ympäristö näyttää juuri siltä, kuin se kuuluisi kauas toiselle planeetalle.

Matmatassa kodit rakennetaan kaivamalla hiekkakiveen valtavan kokoinen kuoppa, jonka ulkoreunoilta sitten kaivetaan perheelle tarvittava määrä luolamaisia huoneita. Kuopan pohja toimii perheen yhteisenä pihapiirinä ja suuremmilla perheillä voi olla kotinaan useampiakin monttuja, joita yhdistävät juoksuhautojen tapaiset syvät käytävät.

Kukaan ei tiedä kauanko Matmatan berberit ovat muusta ihmisasutuksesta kaukana sijaitsevassa kylässä asuneet, sillä vuoteen 1967 asti sen olemassa olosta tiesivät vain paikalliset ja kiertelevät paimentolaisheimot. Kyläläisten kertomusten mukaan erikoinen asumistyyli oli pakon sanelemaa, kun ihmiset joutuivat lähtemään kodeistaan pakoon egyptiläisiä valloittajia. Maan alla luolassa asuminen mahdollisti piileskelyn, sillä kylä pysyi kauempaa katsottuna näkymättömissä.

Muu maailma sai tosiaan kuulla kylästä vasta hieman reilu 50 vuotta sitten, kun yli 20 päivää kestäneet rankkasateet romahduttivat monet maanalaisista huoneista. Kylästä lähti miesjoukko noin 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Gabèsin keidaskaupunkiin hakemaan apua. Sitä luvattiin, vaikka vieraat olivat melkoinen yllätys kaupunkiin saapuessaan – varsinkin, kun he kertoivat tulonsa syyn. Matmataan rakennettiin pikimmiten maanpäällistä hätämajoitusta, mutta paikalliset olivat niin tottuneet koteihinsa (erityisesti niiden viileyteen), että vain harvat jäivät asumaan maanpinnalle rakennettuihin asuntoihin; suurin osa matmatalaisista korjasi vanhan tai kaivoi kokonaan uuden luola-asunnon.

Nykyään Matmatan asukasluku on noin parin tuhannen luokkaa, ja monet tienaavat elantonsa esittelemällä turisteille kotejaan tippiä vastaan. Varsinkin Tähtien sota -faneille Matmata on kuin pyhiinvaelluspaikka.

🤷‍♀️ Kerro alla olevissa kommenttikentissä ⬇️⬇️ some-kanavissamme minkälaisia ajatuksia luolassa asuminen ja nämä paikat sinussa herättivät. Oletko päässyt vierailemaan jossakin näistä kohteista?

Lisää kommentti