10 kummallista asiaa, jotka ovat tippuneet taivaalta

Mitä kaikkea kummallista taivaalta voi tulla? Vastaukseksi Listafriikki ei luonnollisestikaan hyväksy suuria rakeita tai alijäähtynyttä vettä.

Eikä muuten kelpaa meteorit tai avaruusromukaan! Olemme vaativalla tuulella 😉

Siitäkin huolimatta kaikille listan oudoille sadekuuroille löytyy ainakin jollakin lailla järkevä selitys. Se ei tietysti helpota oloa siinä kohtaa, kun niskaan ropisee kakkaa, hämähäkkejä tai lihan paloja.

Pidä varasi ulkosalla (ja myös sisällä, kuten pian nähdään), sillä ikinä ei tiedä, mitä vitsaus on seuraavana vuorossa. 

Tässä siis Listafriikin tiukan seulan läpi käyneet 10 kummallista asiaa, jotka ovat tippuneet taivaalta.

Hämähäkkejä

Varoitus kaikille araknofoobikoille! 

Erick Reis, 20-vuotias verkkosivujen suunnittelija, oli tammikuussa 2013 kuvaamassa ystäviensä kihlajaisia Santo Antonio da Platinassa, Brasiliassa. Kesken juhlien tuhansittain hämähäkkejä alkoi laskeutumaan taivaalta. Reis ja koko juhlakansa seurasivat näkyä hämmentyneenä; se oli kuin suoraan kauhuleffasta (ylläoleva video).

Biologi Marta Fischerin mukaan ilmiö ei ole mitenkään ainutlaatuinen; sitä on havaittu sekä Etelä-Amerikassa että Australiassa. Kymmenistä tuhansista hämähäkkilajeista vain kourallinen on sosiaalisia eli ne elävät yhdyskunnissa. Reisin kuvaamat hämähäkit olivat juuri tällaisia porukoissa eläjiä, jotka kutovat saalistaessaan jopa parikymmenmetrisiä seittejä. Kova tuuli voi napata seitit mukaansa, hämähäkit niihin tietysti kiinnittyneinä.

Jotkut hämähäkkilajit jopa odottavat suotuisia olosuhteita puissa tai kallioilla, nostavat peräpäänsä pystyyn ja vapauttavat sopivan tuulen puuskan tullessa seittinsä päästäkseen liitämään uuteen elinympäristöön. Ilmeisesti se on kävelyä nopeampi tapa siirtyä paikasta A paikkaan B. Jos sosiaaliset hämähäkit päättävät lähteä tällaiselle matkalle, voi kertaheitolla ilmaan päätyä koko yhdyskunta, jossa saattaa olla jopa 50 000 yksilöä.

Jäiks! Kenestä vain tulee siinä kohtaa hämähäkkikammoinen.

Rahaa

Kuva: Pixabay

”Raha ei kasva puissa” tai tässä kohtaa pitäisi kai sanoa, että sitä ei putoa taivaalta. Yleensä.

Sekin ihme on kuitenkin todistettu.

Helmikuun 11. päivänä vuonna 2015 Kuwaitin pääkaupungissa Kuwaitissa taivaalta satoi 2-3 miljoonaa Arabiemiirikuntien dirhamia, joka on noin 480 000 – 730 000 euroa. Maahan leijailleet rahat olivat enimmäkseen 500 dirhamin seteleitä (noin 120€), ja muutaman minuutin kestänyt ”sade” pysäytti vilkkaan liikenteen, kun ihmiset ryntäsivät autoistaan kadulle keräämään sylikaupalla käteistä. Rahojen alkuperä oli ja on edelleen mysteeri. Yksikään saudiprinssi tai öljypohatta ei ole kysellyt seteleiden perään.

Eräänä tammikuisena tiistaiaamuna vuonna 2017 työmatkalaiset Indianapolisissa, Indianan osavaltiossa, saivat todistaa satojen seteleiden ilmassa leijailemista. Kaikki kahiseva oli dollarin seteleissä, joten kukaan ei päässyt rikastumaan yllättävällä taivaan avautumisella. Ensi-ihmetyksen jälkeen setelien nähtiin lentävän viereisen, 10-kerroksisen talon katolta.

Poliisista raportoitiin myöhemmin, että katolta oli löytynyt muutama satanen yksittäisinä dollareina sekä setelikääreitä, joissa luki Yhdysvaltain keskuspankki. Rahojen alkuperä ja se, miten ne olivat katolle päätyneet, jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Kultaharkkoja

Maaliskuussa 2018 Siperian aroille satoi muutamien minuuttien ajan kultaa ja hopeaa. Onneksi asutusta ei ollut lähellä, sillä kultaharkot olisivat voineet saada aikaan rumaa jälkeä.

Jalometalli tippui kylmän sodan aikaisesta rahtikoneesta, joka lähti matkaan itäisellä Venäjällä sijaitsevalta Jakutskin lentokentältä kyydissään lähes 340 miljoonan euron edestä yksityisen kaivosyhtiön omaisuutta. Timantteja kaiken muun lisäksi.

Heti nousussa koneen lastausluukku antoi periksi ja osa lastista putosi jo kiitotielle. Kone laskeutui 26 kilometrin päässä sijainneelle Maganin kentälle tiputellen matkalla 3400 kilon edestä kultaharkkoja kuin Hannu ja Kerttu leivänmuruja.

Poliisin mukaan lähes kaikki saatiin nopeasti kerättyä talteen, joten aarteenmetsästykseen ei Siperiaan kannata lähteä. Venäjän ilmailuviranomaiset laittoivat tuulen vuoksi irti revenneen lastausluukun huoltohenkilöstön piikkiin, ja työntekijät pidätettiin kuulusteluja varten. Tarina ei kerro palasivatko he enää ikinä takaisin töihin.

Ihminen

Kuva: Pixabay

On hyvin epätodennäköistä kuolla lento-onnettomuudessa. Vielä moninkertaisesti epätodennäköisempää on kuolla niin, että joku tippuu niskaan lentokoneesta.

Niin oli kuitenkin lähellä käydä San Diegossa, Kaliforniassa, syyskuun 25. päivänä vuonna 1978. Mary C. Fuller istui parkkeeratussa autossaan 8-kuukautisen poikansa kanssa, kun ihmisruumis rysähti läpi auton tuulilasista. Fuller ja vauva selvisivät vain lievillä vammoilla; onneksi he olivat autossa! Tuulilasille tippunut henkilö ei ollut yhtä onnekas.

Mistä kummasta hän siihen oikein putosi?

Tuolloin oli juuri sattunut Kalifornian lentohistorian tuhoisin onnettomuus: Pacific Southwestin matkustajakone oli törmännyt Cessna-pienkoneeseen ja kaikki 137 koneissa ollutta henkilöä menehtyivät. Suuremman koneen runko repesi niin pahoin, että matkustajat lensivät ulos ja putosivat ympäri kaupunkia. Onnettomuustutkijoiden mukaan ihmiset olivat ”onneksi” menehtyneet nopeasti, kun kone oli hajonnut ilmassa paloiksi.

Golfpalloja

Kuva: Pixabay

Tiedäthän, kun joskus uutisoidaan, että jossakin on satanut golfpallon kokoisia rakeita?

Syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1969 Punta Gordassa, Floridassa, satoi kirjaimellisesti golfpalloja. Niitä oli ukkoskuuron jäljiltä pihoilla ja kaduilla sadoittain. Se oli varmaankin hyvä päivä lähteä kierrokselle; ehkä golfjumalat olivat suosiollisia!?

Meteorologien mukaan kyse oli todennäköisesti paikallisesta tornadosta, joka oli golfkentän läpi kulkiessaan napannut pallot pelaajien kiusana olleesta lammesta.

Maitoa, tavallaan

Kuva: Zwei Chen | Pixabay

Eteläcarolinalaisessa Chesterin kaupungissa oli vuosikymmenten ajan tarjolla ilmaista kahvimaitoa kaikille halukkaille. Ei muuta kuin kahvikuppien kanssa ulos sateeseen. Taivaalta nimittäin tuli juuri siihen tarkoitukseen kehitettyä tuotetta. Tokikin inhottavassa, tahmeassa muodossa.

Vuonna 1969 yhtiö nimeltään Borden oli alkanut valmistaa maissisiirappiin pohjautuvaa, maidotonta maitojauheen korviketta, Cremoraa. Tehtaan poistoilmasuodattimet eivät kuitenkaan toimineet aivan moitteettomasti, ja joka kerta, kun venttiilit menivät tukkoon, tuprahti ilmoille pilvi maitojauhetta. Kun jauhe sekoittui kostean ilman kanssa, satoi maahan vaaleaa mössöä, joka verhosi alleen talot, autot ja epäonniset ihmiset.

Vuonna 1991 Borden sai 4000 dollarin sakon ”Cremoran vapauttamisesta tehtaan rajojen ulkopuolelle”. Siihen mennessä tehtaassa oli kuitenkin onnistuttu jo vähentämään laktoosittomia päästöjä.

Lihaa

Kuva: Pixabay

”Lihakuuro. Hämmästyttävä ilmiö Kentuckyssa – tuoretta lihaa, lammasta tai peuraa, putosi alas kirkkaalta taivaalta” Näin julisti New York Timesin uutisotsikko maaliskuun 10. päivänä vuonna 1876. 

Eräs rouva Crouch oli ollut viikkoa aiemmin ulkotöissä, kun hänen pihalleen oli alkanut sataa halkaisijaltaan viidestä kymmeneen sentin kokoisia lihan paloja. Liha oli rouvan havaintojen perusteella ”hyvin tuoretta”. 

Liha tietenkin kummastutti pienen Olympian Springsin asukkaita, ja muutama herrasmies päätti uhkarohkeasti testata mitä liha oli. Koe suoritettiin tietenkin maistamalla. Sokkotestin tulos: joko lammas tai peura.

Lihan palat lähetettiin makutestien jälkeen tutkittavaksi tohtori Mead Edwardsille, joka julkaisi saman vuoden heinäkuussa Monthly Microscopical Journal -lehdessä artikkelin tuloksistaan ja pohdinnoistaan.

Edwards päätyi mikroskooppitutkimustensa jälkeen siihen, että hänelle lähetetyt näytteet olivat joko ihmislapsen tai nuoren varsan keuhkokudosta. Hän totesi Kentuckyn tapauksen todella olleen ”lihakuuro”, mutta ei pystynyt antamaan sille selitystä.

Kentuckyssa paikalliset loivat teorian, jonka mukaan haukkaparvi olisi löytänyt joukon kuolleita hevosia ja ruokailtuaan lähtenyt vatsat täynnä lentoon. Sitten Crouchin talon yläpuolella yksi haukka on oksentanut ja kaikki muut ovat seuranneet perässä, mikä ilmeisesti on haukoille tyypillistä käytöstä. 

Onnea niille herroille, jotka maistelivat jo kertaalleen syötyjä lihan paloja!

Ulostetta

Kuva: Pixabay

Moni on varmaan jossain elämänvaiheessa miettinyt, että mihin kaikki tavara lentokoneen vessasta päätyy, kun sen vetää. Kauhukuvissa koneen alapuolelta aukeaa luukku ja jätökset tippuvat maahan. Niin ei tietenkään käy, sillä ulosteet kerätään isoihin tankkeihin. 

Lokakuun 18. päivä vuonna 1992 oli rauhallinen sunnuntai-ilta. Gerri ja Leroy Cinnamon katselivat kotonaan Woodinvillessä, Washingtonissa, baseball-peliä televisiosta, kun jotain tuli kovalla ryminällä olohuoneen katosta läpi. Leroy Cinnamon kertoi haastatteluissa odottaneensa itse Teräsmiehen syöksyvän katon rei’istä, mutta totuus oli suhteellisen kaukana supersankareista. 

Suurikokoinen jääköntti hajosi lukuisiksi baseball-pallon kokoisiksi kimpaleiksi, ja kun vihertävät jääpalat alkoivat sulaa, vapautui niistä karmaiseva haju. Cinnamonit arvioivat aistinvaraisesti, että kyseessä oli ihmisen ulostetta.

He olivat oikeassa, sillä kahden päivän kuluttua Yhdysvaltojen ilmailuhallinto, FAA, varmisti, että Cinnamonien katon hajottanut mötikkä tosiaan oli jäätynyttä ulostetta, jota oli päässyt vuotamaan United Airlinesin viallisesta jätevesisäiliöstä.

Leroy Cinnamon osasi jo siinä vaiheessa suhtautua tapahtuneeseen huumorilla. ”Onneksi kukaan meistä ei kuollut. Mitä hautakiveenkin olisi kirjoitettu?” pohdiskeli hän People-lehden haastattelussa. 

Kastematoja

Hämähäkit, ok. Kalat, ok (kalasateesta kirjoitimme jo aiemmin). Mutta kastematoja!? Kiitos ei.

Niljakkaan kuuron saivat kuitenkin niskaansa liikuntatunnilla olleet koululaiset Selkirkshiressä, Skotlannissa. Keväällä 2011 oppilaat olivat juuri lopettelemassa alkuverryttelyä opettaja David Crichtonin johdolla, kun he alkoivat kuulla omituista mätkähtelyä. Äänestä vastasivat kymmenet maahan pudonneet kastemadot. Osa lapsista nauroi ja osa juoksi katokseen suojaan, kun madot syöksyivät maahan.

Crichton löysi nopeasti yli sata matoa, jotka olivat ”sataneet” jalkapallokentälle ja viereiselle tenniskentälle. Tutkijoiden mukaan taivaalta satavat eläimet eivät ole ennenkuulumattomia, esimerkiksi Norjassa juuri kastematoja on ripotellut tuhansittain lumisille vuorenrinteille. Useimmiten nämä selittyvät, kuten Norjankin tapauksessa, paikallisilla trombeilla ja muilla sääilmiöillä. 

Crichtonin mukaan ilma oli kuitenkin liikuntatunnin aikana tyyni ja selkeä; ei tuulta tai sadetta. Skotlannin matosade on jäänyt täydelliseksi mysteeriksi.

Verta!?

Kuva: Jan Hennemann | Pixabay

Jos taivaalta alkaa satamaan verta, niin ollaan jo sen verran raamatullisissa lopunajan tunnelmissa, että ei paremmasta väliä.

Luoteis-Espanjassa, Zamoran kaupungissa todistettiin syksyllä 2014, kun uima-altaat ja suihkulähteet muuttuivat verisen sateen seurauksena pahaenteisen punaisiksi. Se ei tokikaan ollut ensimmäinen kerta, sillä kautta historian ihmiset ympäri maailman ovat havainnoineet ja kirjoittaneet verisistä sateista.

Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole ollut veri, vaikka taivaalta satanut punasävyinen neste siltä kovasti näyttääkin. 

Tutkijat selvittivät vuonna 2015, että pelottavasta ilmiöstä on vastuussa Haematococcus pluvialis –mikrolevä, joka tuottaa punaista karoteenipigmenttiä altistuessaan stressille. Sadepilviin päätyminen, jos mikä, on oiva stressin aiheuttaja!

Mutta verisateen mysteeri ei silti ratkennut lopullisesti, sillä H. pluvalis -mikrolevää ei normaalisti tavata tuolla Espanjan alueella. Mistä lie matkannut pilvien mukana?

Otetaan loppuun vielä vähän pohdittavaa… Vuonna 2008 pienessä kolumbialaisessa La Sierran kylässä koettiin verisade. Paikallinen bakteeritutkija otti nesteestä näytteen ja vei sen lähimpään kaupunkiin, Bagadóon, analysoitavaksi. Näyte osoittautui oikeaksi vereksi.