Oudoimmat

10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 2

Julkaistu

Nyt listataan 10 pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa ympäri maailman.

Kun Halloween koputtelee ihan kulman takana, niin on aiheellista uppoutua kauhutarinoiden pariin. Tällä listalla tutustutaan 10 kummittelevaan ja karmivaan paikkaan maailmalla.

Listafriikki suuntaa maailmalle, kun luvassa on selvitys siitä, minkälaisia kummittelevia kohteita kaikkien yliluonnollisen ja kammottavan ystävien kannattaa kirjata tulevaisuuden matkasuunnitelmiin.

Heikkohermoisille nämä kummittelevat kohteet eivät sovi, mutta jos selkäpiitä karmivat kummitusjutut ovat lähellä sydäntä – uskoi niihin tai ei – niin nyt on herkkua tarjolla!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisiin hyytävän karmiviin paikkoihin voit tutustua tästä:

10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 1

Advertisement

Oradour-sur-Glane

Kesäkuun 10. päivänä vuonna 1944 saksalaiset hyökkäsivät Oradour-sur-Glanen kylään Ranskassa. Miehet erotettiin naisista ja lapsista, minkä jälkeen heidät tehtiin liikuntakyvyttömiksi jalkoihin ampumalla. Sitten miehet sytytettiin elävältä tuleen. Vain viisi miestä pääsi pakenemaan silmitöntä teloitusta – 190 kuoli.

Kirkkoon teljetyt naiset ja lapset yritettiin ensin tappaa palopommilla, mutta koska pommi ei lauennut, kohtasivat ovista ja ikkunoista pakoon yrittäneet konekivääritulen. Jos joku ei vielä ollut kuollut, sytytettiin heidätkin tuleen. 247 naista ja 205 lasta kuoli; vain yksi nainen pääsi pakenemaan teloitusta.

Oradour-sur-Glanen kylän jälleenrakentaminen kiellettiin heti sodan jälkeen ja se päätettiin säilyttää sellaisenaan muistuttamassa natsimiehittäjien julmuudesta. Tuhoutuneen kylän viereen perustettiin vuonna 1958 samanniminen uusi kylä. Sen asukkaat eivät kuitenkaan suostu menemään läheiseen rauniokylään, sillä joukkomurhassa menehtyneiden henget vaeltavat öisin sen kaduilla.

Monet väittävät nähneensä tuskasta huutavia miehiä, naisia ja lapsia sekä haistaneensa vanhasta kylästä leijailevan palavan puun ja lihan hajun. Vielä muutamia vuosia sitten uuden kylän asukkaat jättivät kylien rajalle erilaisia lahjoja kuin osoittaakseen kadotetuille sieluille hyväntahtoisuutensa.

Aokigahara

Kuva: Jordy Meow | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Japanissa Fuji-vuoren juurella sijaitseva Aokigaharan metsä kulkee myös nimellä Jukai eli Puumeri. Mutta parhaiten kyseinen alue tunnetaan pahamaineisena itsemurhametsänä. Se on paikka, jossa japanilaiset ovat tehneet itsemurhia jopa satojen vuosien ajan.

Puusto on tiheää eikä eläimiä juuri ole, mikä tekee metsästä aavemaisen hiljaisen. Sinne on helppo eksyä, sillä laavasta muodostuneessa maaperässä on niin paljon rautaa, että se häiritsee kompassia ja puhelinten kuuluvuutta. Reittien varrella retkeilijöitä kehotetaankin pysymään merkityillä poluilla. Monet kiinnittävät reitilleen kilometrikaupalla nauhaa, jotta löytävät sen avulla takaisin.

Ne eivät kuitenkaan ole ainoita varoituskylttejä, sillä monet menevät Aokigaharan metsään sinne jäädäkseen. Siksi kylteissä muistutetaan elämän kallisarvoisuudesta ja kehotetaan miettimään omaa perhettä. Alaosassa on lisäksi kriisipuhelimen numero. Pysäyttävätkö nämä kyltit ketään, sitä on vaikea sanoa, sillä metsä on edelleen suosittu paikka oman elämän päättämiseen.

Advertisement

Kyseenalainen suosio on perua kansantarinoista, joiden mukaan Aokigahara oli paikka, johon vanhat ja sairaat vietiin ja jätettiin kuolemaan. Modernimpiakin vaikutteita on, sillä muutamassa japanilaisessa novellissa metsää kuvaillaan romantisoidusti täydellisenä paikkana itsemurhan tekemiseen.

BBC:n mukaan metsässä on 1950-luvun jälkeen tehty yli 500 itsemurhaa, mutta todellinen luku on varmasti moninkertainen, sillä yksistään vuonna 2004 metsästä löytyi 108 kohtalokkaaseen ratkaisuun päätyneen ruumista. Paikallisten mukaan kuolleiden henkien voi öisin kuulla huutavan, mutta huutoja saattaa kuulua myös päivisin, eikä silloin ole kyse kummituksista. Kuka tahansa Aokigaharassa vaeltaja voi törmätä itsemurhan uhriin.

Myrtlen plantaasi

Kuva: Cking81 | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)

Myrtlen plantaasi Yhdysvaltojen Louisianan osavaltiossa on monesti nimetty maan kummittelevimmaksi taloksi.

Legendan mukaan 1700-luvun lopulla perustetulla tilalla on murhattu vähintään 10 ihmistä, joista tunnetuin lienee Chloe-niminen orja, jota isäntä Clark Woodruff säännöllisesti raiskasi. Joko Clark tai tämän vaimo Sara Woodruff leikkasi Chloelta korvan irti, kun tämä jäi kiinni salakuuntelusta. Korvattomuutensa vihreällä turbaanilla piilottanut Chloe halusi kostaa perheelle, mutta onnistui myrkyttämään vain Saran ja perheen lapset. Tämän jälkeen muut orjat hirttivät Chloen ja heittivät tämän ruumiin Mississippi-jokeen.

Chloen turbaanipäinen henki palasi kuitenkin kummittelemaan tiluksille. Plantaasilla yöpyjä saattaakin herätä tämän aaveen tiukkaan tuijotukseen. Chloen lisäksi Myrtlen plantaasilla on kummituspeili, jossa elää tarinan mukaan Sara Woodruffin ja hänen tytärtensä henget.

Kummitukset eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan päärakennuksen kuistille vuonna 1871 ammutun William Winterin tuskissaan vaikeroivan haamun on nähty raahautuvan pitkin portaikkoa ja katoavan aina 17. askelmalla, jossa hän menehtyi vaimonsa käsivarsille.

Advertisement

Alkuperäiskansan hautapaikan päälle tarinan mukaan perustetulla Myrtlen plantaasilla vierailijat ovat kertoneet kuulleensa askeleita pihamaalla ja moni on kokenut öisiä kauhunhetkiä, kun heidät on vedetty alas sängystä. Muita aavemaisia näkyjä ovat olleet sängyillä hyppivät lapsihahmot, sisällissodan aikainen sotilas sekä voodoo-papitar.

Kummituksia on väitteiden mukaan saatu tallennettua myös valokuviin ja ainakin Chloe vihreässä turbaanissaan sekä ikkunasta kurkkiva kummitustytöksi nimetty hahmo on ilmestynyt kuviin.

Poveglia

Kuva: Marco Usan | CC BY 3.0 (kuvaa rajattu)

Jos paikka on nimetty kummitusten saareksi, niin lienee selvää, että sillä tapahtuu aavemaisia asioita. Venetsian laguunissa sijaitsevaa pientä Poveglian saarta kutsutaan maailman kummittelevimmaksi saareksi. Saaren historia ulottuu vähintään 400-luvulle ja sitä käytettiin pitkään paikkana, johon ruttoon sairastuneet karkotettiin. Vastaan tapelleet ihmiset raahattiin saarelle, jos heillä oli etäisestikään ruttoon viittaavia oireita.

Noin seitsemän hehtaarin kokoisella saarella poltettiin vähintään 160 000 rutosta kärsinyttä, jotta tauti ei pääsisi leviämään. Usein poltettavien ruumiiden kasoihin päätyi myös niitä, jotka olivat vielä hengissä, mutta liian sairaita liikkumaan. Tarinan mukaan edelleen nykypäivänä noin puolet saaren maaperästä koostuu ihmisten tuhkista.

Kun ruttosairaalaa ei enää tarvittu, toimi saarella eristyksissä oleva rakennus 1900-luvun alussa mielisairaalana. Huhuja julmista ihmiskokeista alkoi levitä ja 1930-luvulla lobotomioita tehnyt lääkäri hyppäsi kellotornista kuolemaansa, sillä kummitukset olivat ajaneet hänet hulluuden partaalle. Vuonna 1968 sairaala suljettiin lopullisesti. Silloin tällöin saarelta kaikuvat kellon lyönnit, vaikka tornissa ei kelloa ole ollut enää vuosikymmeniin.

Vuodesta 1968 lähtien saari ja sen rakennukset ovat olleet tyhjillään. Italian hallitus on turhaan yrittänyt myydä maa-aluetta useaan otteeseen, mutta kaupat ovat aina rauenneet viime hetkellä. Viimeiseksi saarelle oli vuonna 2019 tarkoitus aloittaa luksushotellin rakentaminen, mutta ainakin vielä kummitusten saari on entisellään.

Advertisement

Poveglian saarella vierailu on kiellettyä, eikä sinne vuosikymmeniin kukaan halunnutkaan. Muutamat toimittajat ovat päässeet erityisluvalla tutustumaan kauhujen sairaalaan, ja vuosien mittaan sekä kummitusten metsästäjät että paranormaalien ilmiöiden tutkijat ovat uskaltautuneet suljetulle saarelle.

Pelko kummittelevista ja pahansuovista ruton uhreista ja pahoinpideltyjen potilaiden hengistä ovat kuitenkin pitäneet paikalliset loitolla. Harvat saarella vierailleet ovat kertoneet nähneensä tummia hahmoja ja kuulleensa outoja huutoja. Moni on kokenut voimakkaan pahan tuntemuksen yllään heti saarelle rantauduttuaan.

Aradalen mielisairaala

Aradalen mielisairaala avautui Australian Victorian osavaltioon vuonna 1867 nimellä Ararat Lunatic Asylum eli tylysti suomennettuna Araratin hullujen huone. Sairaala suljettiin vasta vuonna 1997 ja 130-vuotisen historian aikana siellä kuoli noin 13 000 ihmistä – potilaita, vankeja ja henkilökunta – eivätkä kaikki todellakaan luonnollisista syistä.

Alunperin sairaala perustettiin vapauttamaan vankiloista tilaa, joten ”peruuttamattomasti pahat” ja mieleltään sairaat vangit siirrettiin sinne. Vaarallisten vankien lisäksi sairaalan seinien sisään suljettiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä, epileptikoita ja Down-lapsia.

Aradalen mielisairaala on yksi Australian kummittelevimmista paikoista, jossa järjestetään veret seisauttavia kierroksia. Vierailijoita ei tarinoilla erityisesti tarvitse pelotella, sillä rakennus itsessään vaikuttaa voimakkaasti kävijöihin.

Monet kokevat selittämätöntä pahoinvointia, kummallisia kipuja tietyissä huoneissa eivätkä pyörtymisetkään ole ennenkuulumattomia. Joillakin osastoilla nenään leijailee ”kuoleman haju” ja välillä rakennuksen uumenista kuuluu toistuvaa ääntä kuin joku hakkaisi päätään seinään. Yleisiä aistimuksia ovat myös voimakkaat kylmän väreet ja tunne kosketuksesta – onpa muutama kertonut tulleensa näkymättömän voiman tönimäksi ja puremaksi.

Advertisement

Lue myös:

Oudoimmat

”Hiekkaiset pallit ja Kutiseva takamus”: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 2

Julkaistu

Suomalaiset härskiydet ovatkin jo meille tuttuja, mutta mitkä ovat oudoimmat paikannimet maailmalla?

Listafriikki tekee nyt erilaisen matkan maailman ympäri, kun listamme aiheena ovat erikoiset, hauskat ja myös hieman rivot paikannimet maailmalla.

Moni on varmasti törmännyt mitä hulluimpiin suomalaisiin paikannimiin, mutta nyt siis tehdään reissu ulkomaille! Tässä tulevat top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi hupaisaa paikannimeä voit lukea tästä:

Tylsääkin tylsempi Borin ja kumppanit: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 1

Sandy Balls (Englanti)

Sandy Balls kääntyy etenkin nyky-yhteiskunnassa kerta toisensa jälkeen muotoon ”hiekkaiset pallit”. Kyseessä on New Forestin kansallispuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva lomakylä Englannissa. Siinä on kyllä nimellä paiskattu kyseistä lomakylää.

Itsessään tuo nimen alkuperä ei ole likimainkaan niin kiinnostava kuin nimen käännös suomeksi. Nimi juontaa alkunsa Henrik VII:n valtakauteen Englannin kuninkaana, vuosina 1485-1509. Tuohon aikaan alueella sijaitsi kupolin muotoisiin hiekkasärkiin sekä sorasta koostuneisiin erikoisiin yksityiskohtiin, jotka sijaitsivat tämän nykyisen kansallispuiston rajalla.

Advertisement

Tämän nimen kohdalla kannattaa kuitenkin mennä ilman tätä taustatarinaa, koska se on tylsähkö; paljon paremmat naurut saa kertomalla, että Englannista löytyy paikka nimeltä ”hiekkaiset pallit” ja koska kyseessä oli nimenomaan oudoimmat paikannimet -kategoria, ansaitsee Sandy Balls ehdottomasti paikkansa tällä listalla.

Hotazel (Etelä-Afrikka)

Eteläafrikkalainen kaivoskylä Hotazel on kesäisin asiaan kuuluvasti helvetin kuuma, eikä nimi ole millään lailla vahinko. Tavallinen helleaalto vuonna 1915 sulatti paikkaa kartoittamaan tulleiden maanmittaajien aivot, ja erään kosteahkon (enkä puhu nyt ilmastosta) illanvieton aikana he päättivät antaa paikkakunnalle nimeksi Hot As Hell.

Jossain vaiheessa nimi muuntui puhekieliseen Hotazel muotoon, eikä se ensisilmäyksellä enää vaikuta niin luotaantyöntävältä.

Elohopea nousee usein tuossa muutaman sadan asukkaan kylässä yli 40 celsiusasteen, mutta ironista on se, että talvisin siellä mennään helvetin lieskoista toiseen ääripäähän. Ainakin Afrikan asteikolla: lämpömittari voi ”pahimmillaan” näyttää muutamaa astetta nollan yläpuolella.

Anus (Ranska)

Nyt ei varmaankaan tarvitse lähteä kääntämään millekään kielelle. Anus on sitä mitä se on: peräaukko.

Tuon lisäksi idyllinen Anus on muutaman sadan asukkaan maaseutukylä, joka sijaitsee viinitarhoistaan tunnetulla Burgundin alueella Ranskassa.

Sen, joka ikinä tuon kyseenalaisen kaupungin onkaan nimennyt, on todella täytynyt ajatella sen olevan sieltä ja syvältä, sillä anus tarkoittaa myös ranskaksi samaa kuin suomeksi. Hirveästi Anuksella ei ole turisteille tarjottavaa, mutta jos tuolla seudulla liikkuu, niin pakkohan siellä on pyörähtää. Ihan vain siksi, että voi kertoa olleensa, kirjaimellisesti, perseessä.

Advertisement

Scratchy Bottom (Englanti)

Jatketaan samalla suunnalla. Ei maantieteellisesti vaan fyysisesti.

Durdle Door on englantilaisessa Dorsetin kaupungissa sijaitseva kaareutuva luonnollinen kalkkikivi: sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kallionhuippu, joka on saanut nimekseen Scratchy Bottom eli suomennettuna Kutiseva takamus.

Scratchy Bottom nimi ei jää suinkaan alueella yksin, vaan totta kai mukaan mahtuu myös Happy Bottom eli Onnellinen takamus. Itse asiassa tuolla Happy Bottomissa on kaiken kukkuraksi kyltti, jossa tuo kyseinen nimi lukee, ja se onkin sekä turistien että paikallisten ihmisten keskuudessa suosittu kohde esimerkiksi Instagramissa julkaistavia valokuvia varten.

Takaisin Scratchy Bottomiin.

Nimen kerrotaan perustuvan siihen, että kyseessä on rosoinen ja karu alue, mutta itse suosin ajatusta siitä, että kyseisessä paikassa takamuksesi alkaa syystä tai toisesta kutiamaan. Onneksi voit aina vaihtaa maisemaa ja siirtyä kutinasta onnellisuuteen.

Dildo (Kanada)

Okei Kanada. Muuten melko tavallinen Dildon kaupunki Newfoundlandin saarella saa paljon vierailijoita juuri nimensä vuoksi. Dildo-sana on alunperin 1500-luvulla tarkoittanut soutuveneen airon kiinnitystappia, mutta se on muuttanut merkitystään ”jonkin verran”.

Tätä kaupunkia ei kuitenkaan ole nimetty kieli poskessa, sillä Dildo on yli 4000 vuotta vanha alkuperäisasukkaiden kylä, joka on varmasti aiheuttanut rapakon takaa seilanneissa eurooppalaisissa hienoista hymyilyä.

Advertisement

Jos suunnittelet matkaa Kanadan itärannikolle ja erityisesti Dildoon, niin varaudu henkisesti siihen, mitä Google tulee tarjoamaan. Hakusanat Dildo vacation, Dildo rentals tai Dildo activities voivat tuoda aivan toisenlaisia tuloksia, kuin olit ajatellut.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Tylsääkin tylsempi Boring ja kumppanit: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 1

Julkaistu

Suomalaiset härskiydet ovatkin jo meille tuttuja, mutta mitkä ovat oudoimmat paikannimet maailmalla?

Moni on varmasti törmännyt mitä hulluimpiin suomalaisiin paikannimiin, mutta nyt tehdään reissu ulkomaille! Tässä tulevat top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla!

Listafriikki tekee siis seuraavassa matkan maailman ympäri tutustuen äärimmäisen mielenkiintoisiin, hauskoihin ja myös rivoihin paikkoihin tällä planeetalla, jolla asustamme.

Tässä siis tulevat oudoimmat paikannimet; miltähän asukkaista tuntuu oman kotipaikan erikoinen tai kyseenalainen nimi!?

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi hupaisaa paikannimeä voit lukea tästä:

”Hiekkaiset pallit ja Kutiseva takamus”: Top 10 oudoimmat paikannimet maailmalla – osa 2

Advertisement

Tylsääkin tylsemmät Boring ja kumppanit

Vuonna 2012 skotlantilainen nainen oli viettämässä liikunnallista lomaa Yhdysvalloissa, kun hän sattui pyöräilemään Oregonin osavaltiossa sijaitsevan kaupungin läpi. Hän huomasi ilokseen, että kaupungin nimi oli Boring, suomeksi tylsä. Nainen itse oli kotoisin kaupungista nimeltään Dull, joka tarkoittaa samaa ”innostavaa” asiaa kuin Boring.

Noista kahdesta ikävystyttävästä paikkakunnasta tuli naisen aloitteesta sisarkaupungit, mikä on lisännyt kummankin paikan kiinnostavuutta; nimistä huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi. Vuonna 2018 joukkoon liittyi australialainen Bland Shire, joka ei ainakaan nimellään, ”mitäänsanomaton kreivikunta”, houkuttele vierailulle.

Dullin alueen pormestari Dennis Melloy on tarkalla silmällä käynyt läpi maailmankarttaa ja löytänyt Yhdysvalloista kaupungit Ordinary ja Dreary, arkinen ja ankea, ja toivoo niiden vielä jonain päivänä liittyvän Erikoislaatuisten yhteisöjen liittoon.

Monte Pissis (Argentiina)

Oudoimmat paikannimet -lista aloitetaan maantieteellisellä alueella, joka istuu hauskuudellaan vain suomalaisten suuhun.

Pissis tarkoittaa Urbaanin sanakirjan mukaan noin 12-18-vuotiasta teini-ikäistä nuorukaista: aiemmin kyseinen termi yhdistettiin yksinomaan tyttöihin, mutta nykyään sitä on laajennettu myös poikiin. Lyhykäisyydessään kuvaus pissis-sanalle kuuluu seuraavasti: ”Pissis on yleensä kännissä, mutta myös selvin päin hyvin äänekäs ja käyttää mahdollisimman paljon kirosanoja. Pissikset myös itkevät usein.”

Argentiinasta, aivan Chilen rajan tuntumasta, löytyy tulivuori nimeltä Monte Pissis, joka tuo varmasti hymyn huulille meidän suomalaisten kohdalla. Kyseessä on niin sanotusti sammunut tulivuori, joten voitaneen sanoa, että ärsyttävästä teinipissiksestä saattaa olla jokaiselle enemmän harmia kuin tästä vaarattomaksi muuttuneesta tulivuoresta.

Monte Pissis nousee peräti seitsemän kilometrin korkeuteen ja tätä mittaristoa voitaneen verrata tilanteeseen, jossa pissisten melutaso nousee kyseisen tulivuoren tavoin taivaisiin.

Advertisement

Muff (Irlanti)

Nyt täytyy sitten heti varoittaa, että tässä mennään härskin puolelle ja voimalla. Muff-sana kääntyy suomeksi myös muotoon ”möhliä” tai ”tunaroida”, mutta kaikessa härskiydessään sillä viitataan usein naisen alapäähän eli mitenkään sensuroimattomasti sanottuna tussuun.

Nyt, kun pääsimme vauhtiin, niin sukelletaanpa sitten syvään päätyyn kertaheitolla. Muff on siis Irlannissa sijaitseva satamakylä, aivan Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Jos jossain vaiheessa elämääsi päädyt tähän varsin erikoisen paikannimen saaneeseen kylään, saatat löytää itsesi sukeltamasta Muff Diving Clubin (tussun sukellusklubi) johdolla; itse asiassa voit ostaa itsellesi elinikäisen jäsenyyden tähän klubiin vain 34,99 euron hintaan.

Sanomattakin lienee selvää, että tämän klubin myymät T-paidat ovat Irlannissa erittäin suosittua rekvisiittaa polttariporukoille.

Ja mitä olisikaan elämä ilman Muff Festivaalia. Kyseisen juhlan erikoisuuksiin kuuluu autonvetokisa, jonka voittaja pääsee viettelemään Queen Muffia eli Kuningatar Tussua.

Että sellaista menoa Irlannissa.

Intercourse (Yhdysvallat)

Yhdysvalloissa, Pennsylvanian osavaltion maaseudulla, on idyllinen kylä nimeltään Intercourse. Sana tarkoittaa sekä suhteita ja toveruutta että keskustelua ja kanssakäymistä, mutta niissä tarkoituksissa sitä ei enää juurikaan käytetä. Suurimmalle osalle intercourse tarkoittaa vain ja ainoastaan yhdyntää.

Kaksimielisen nimen arvellaan tulleen vanhasta kilpa-ajoradasta, viattomasta Entercoursesta, joka jostain syystä muuntui ajan saatossa muotoon Intercourse.

Advertisement

Vielä koomisempaa Intercoursesta tekee sen merkityksellisyys alueen uskonnollisille ryhmille, kuten mennoniitoille ja amisseille, jotka kokoontuvat sinne luomaan suhteita ja käymään kauppaa. Kunnon vanhanajan intercoursea siis!

Disappointment Islands (Ranskan Polynesia)

Disappointment Islands on Ranskan Polynesiasta eli maan itsehallinnolliselta alueelta löytyvä korallisaaristo. Matkailun suhteen se ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä suomeksi käännettynä se tarkoittaa Pettymysten saaristoa. Ei kannata antaa kuitenkaan nimen hämätä, sillä maisemat voivat olla todella upeita – useimmiten korallisaaret sijaitsevat subtrooppisella alueella – joskaan itse saariston karussa kasvillisuudessa ei ole aivan hirveästi ihmeteltävää.

Mutta siinä, missä itse saaren ulkonäkö saattaa olla karu, pinnan alla elää jotain todella kaunista ja käsittämätöntä.

Korallisaaret syntyvät pääsääntöisesti siten, että tulivuori vajoaa mereen. Sen seurauksena syntyy korallikariketta (koostuu muun muassa kasveista, korallien luurangoista ja eläimistä), mikä yhdistyy orgaaniseen materiaaliin. Tämän myötä kehittyy koralliriuttoja, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä planeettamme hyvinvoinnille sekä kaiken kaikkiaan enemmän kuin vaikuttava näky.

Mutta mistä sitten syntyi nimi Disappointment Islands? Oliko saariryhmän löytäjä kenties äärimmäisen pettynyt?

Vuonna 1765 John Byron seilasi ympäri Etelä-Amerikan kärkeä. Hän havaitsi horisontissa pienen paratiisisaaren, mutta pettymykseen hän joutui toteamaan, ettei laivan ankkurointi saaren läheisyyteen ollut mahdollista – kiitos todella korkeiden aaltojen ja koralliriutan.

Advertisement

Asiaa ei auttanut myöskään se, että vastassa olivat saaren alkuperäisasukkaat teräväpäisten keihäiden kanssa. Näistä yksityiskohdista juontaa siis nimi Pettymysten saaret.

Kyseessä eivät ole suinkaan ainoat pettymysten saaret maailmassa, vaan Uudesta-Seelannista löytyy ilman tuota s-päätettä Disappointment Island eli Pettymysten saari.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi kahviperäruiskeista tai veren juomisesta – osa 2

Julkaistu

Nyt esitellään erikoiset riippuvuudet, joiden olemassaoloa on suhteellisen vaikea uskoa.

Mihin kaikkeen voi jäädä koukkuun? Tällä listalla Listafriikki niputtaa yhteen erikoiset riippuvuudet kahviperäruiskeista veren ja virtsan juomiseen.

Kun listaamme erikoiset riippuvuudet, niin osaat varmasti odottaa, että tiedossa on melko omituista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!

Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset riippuvuudet voit lukea tästä:

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1

Ruskettuminen

Vaikka moni addiktio tällä kummalliset riippuvuudet -listalla ei ole virallisesti määritelty sairaudeksi, on jatkuvan rusketuksen ylläpito auringossa tai solariumissa makaamalla ”oikea” riippuvuus, joka on viralliselta nimeltään tanoreksia.

Aivan viime vuosiin saakka yleiseen länsimaiseen kauneusihanteeseen on kuulunut ”terve rusketus”. Onneksi tästä ollaan pitkälti päästy yli, sillä rusketus on kaikkea muuta kuin tervettä: se tarkoittaa ihon ennenaikaista vanhenemista ja pahimmillaan syöpää. Tai ei varsinaisesti rusketus, vaan sen aikaansaava säteily.

Advertisement

Tanoreksiaa sairastava henkilö on koukussa juuri tuohon vaaralliseen säteilyyn. Osittain tanoreksia johtunee vääristyneestä kehonkuvasta ja/tai sairaalloisesta ruskettuneen ihon ihailusta, mutta taustalla on myös aimo annos kemiaa.

Ultraviolettisäteille altistuminen, oli kyse sitten auringosta tai solariumista, laukaisee hyvää oloa tuottavien hormonien erityksen aivoissa, minkä uskotaan osaltaan olevan syyllinen säteilyriippuvuuden syntyyn. Teksasin yliopiston ihotautiopin, radiologian ja psykiatrian laitosten yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan UV-säteily aktivoi aivojen niitä osia, jotka kuuluvat palkitsemisjärjestelmään.

Tuon palkitsemisjärjestelmän toistuva aktivoituminen muun muassa päihteiden vaikutuksesta antaa usein alkusysäyksen riippuvuuden kehittymiselle. Addiction Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöiden aivoissa ei havaittu samanlaista aktivoitumista silloin, kun he olivat solariumissa, jossa UV-säteet oli suodatettu pois.

Torjutuksi tuleminen

Samalla tavalla kuin rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen saavat aikaan onnellisuuden tunteen, aiheutuu joillekin meistä mielihyvää torjutuksi tulemisesta. Psykologi Robert Firestonen mukaan kokemus siitä, että ei ole haluttu tai hyväksytty, vahvistaa itsestään negatiivisesti ajattelevien ihmisten ”kriittistä sisäistä ääntä” ja saa oudolla tavalla aikaan hyvän olon.

Yksilölle kokonaisuudessaan se on huono asia, mutta toisin on aivojen suhteen: torjutuksi tai hylätyksi tuleminen nimenomaan romanttisessa mielessä stimuloi niitä aivoalueita, jotka liittyvät motivaatioon ja palkitsemiseen.

Advertisement

Torjutuksi tulemisen janoaminen aina uudelleen ja uudelleen toimii samalla periaatteella kuin kokaiiniriippuvuus: aivoissa aktivoituvat samat radat. Tällainen ihminen nauttii sydänsuruista ja torjutuksi tulemisen aiheuttamasta tuskasta.

Onko tämän jälkeen helpompi ymmärtää henkilöä, joka kerta toisensa jälkeen tekee surkeita kumppanivalintoja, vaikka varoitusmerkit ovat nähtävillä jo kilometrien päässä?

Veren juominen

Veren juominen on tämän kummalliset riippuvuudet -listan ehkä tunnetuin addiktio. Ainakin se on ollut paljon esillä niin tosielämän tapauksia käsittelevissä televisio-ohjelmissa kuin motiivina raakoihin murhiin rikossarjoissa.

Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltiossa asuva Julia Caples on tosielämän vampyyri: hän on kymmenien vuosien ajan juonut päivittäin ihmisverta. ”Parhaimpina” kuukausina verta menee kurkusta alas lähes kaksi litraa. Caples sanoo riippuvuuden alkaneen 15-vuotiaana, kun hän oli suudellut poikaystäväänsä ja yhtäkkiä häneen iski pakottava tarve purra poikaa huuleen ja imeä haavasta vuotava veri.

Suhde päättyi siihen, mutta verenhimosta tuli pysyvä osa Caplesin elämää. Siitä lähtien Caples, kahden lapsen äiti, on juonut verta, jota hän saa vapaaehtoisilta luovuttajilta. Hän ei siis käy iskemässä hampaitaan kenenkään ventovieraan kurkkuun, vaan kaikki tapahtuu ”luovuttajan” kanssa yhteisymmärryksessä. Caplesin mukaan yllättävän moni on halukas ateriaksi. Hän tekee luovuttajaan skalpellilla haavan ja imee sopivan veriannoksen.

Caplesin mukaan ihmisveri antaa paljon energiaa ja pitää hänet nuorekkaana ja kauniina. Turvallisuudestaankin hän pitää huolen, sillä hän vaatii kaikkia luovuttajia testauttamaan verensä tautien varalta.

Advertisement

Eikä Caples tokikaan ole ainut: Kalifornialainen Michelle (joka ei asian arkaluontoisuuden vuoksi halua esiintyä muuta kuin etunimellään) juo Bloody Mary -drinkkejä, mutta varsin kirjaimellisesti. Lantrinkina toimii nimittäin veri. Hän myös kokkaa verellä.

Michelle sanoo kokevansa samanlaista pakottavaa himoa kuin joku muu kokee vaikkapa tupakkaa kohtaan: ”Juon verta lukiessani, rentoutuessani ja maalatessani”. Hän kiskoo verta päivittäin, mutta koska ihmisen verta ei ole samoissa määrin tarjolla, tulee tarve täytettyä sian verellä, jota kuluu noin 36 litraa viikossa. ”Valitsen aina ennemmin ihmisveren, mutta eläintenkin veri kelpaa. Päätäni alkaa särkeä ja tulen ärsyyntyneeksi, ellen saa päivittäistä annostani”.

Suunnilleen kerran viikossa Michelle suuntaa imemään verta luotettavasta ystävästään Johnista – se on juhlapäivä!

Kahviperäruiske

Kahvi ja peräruiske ovat sanoja, joita en ennen tämän listan tekemistä ollut kuvitellut näkeväni yhdyssanana, mutta nyt tiedän, että kahviperäruiske on varsin tunnettu ”puhdistautumistapa”, joka on kehitetty jo 1940-luvulla. Kummalliset riippuvuudet -listalla kahviperäruiskeisiin koukkuun jääminen nousee omituisuudessaan kärkikahinoihin.

Vähemmän yllättäen riippuvuus juontaa juurensa kofeiiniaddiktioon, joka on yleensä seurausta yläkautta nautittavasta kahvista. Perä- ja paksusuolen kautta kofeiini kuitenkin imeytyy ja vaikuttaa nopeammin. Riippuvuus voi myös johtua siitä, että henkilö nauttii peräruiskeesta.

Mike ja Trina, floridalainen pariskunta, tulivat vuonna 2013 julkisuuteen ja kertoivat viettävänsä riippuvuutensa parissa päivittäin jopa viisi tuntua. Trina (kuvassa) oli kärsinyt vuosien ajan erilaisista suolistovaivoista ja löysi avun kahviperäruiskeesta. (Huom. Ei ole minkäänlaista lääketieteellistä todistetta siitä, että menetelmällä olisi positiivisia terveysvaikutuksia. Negatiivisia kylläkin.)

Advertisement

Sittemmin Trina on jäänyt sen tuottamaan euforiseen tunteeseen totaalisesti koukkuun. Vaimonsa touhuja aluksi inholla seurannut Mike päätti lopulta kokeilla itsekin ja se oli välittömästi menoa. Vuorotellen he makaavat kylpyhuoneen lattialla lukemassa lehtiä tai selaamassa nettiä; kahvin virratessa samalla peräsuoleen.

Kumpikaan heistä ei kuitenkaan juo kahvia.

Lue myös: Miksi kahvi aiheuttaa välittömän kakkahädän?

Virtsan juominen

Siellä samassa kastissa kahvia peräsuoleensa ruiskuttavien kanssa ovat ne, joiden mielestä virtsan – oman tai toisen – juominen tekee ihmeitä terveydelle.

Joskus virtsaintoilu lähtee kuitenkin käsistä ja verrattain moni terveyshyötyjä kyseenalaisella tavalla hakenut on ilmoittanut kärsivänsä vieroitusoireista, jos päivittäinen pissa-annos jää saamatta.

Esimerkiksi valenimellä Robert Wells esiintyvä mies kerää virtsaa lapsilta näiden tietämättä ja juo sen saman tien. Nykyään reilu kuusikymppinen Wells uskoo, että lasten virtsa auttaa pitämään hänet ikuisesti nuorena. Hän kertoo Investigation Discovery’s My Strange Criminal Addiction -ohjelman haastattelussa, että alitajuisesti kyllä tiesi tekevänsä jotain väärin, mutta himo oli liian voimakas. Kyseisessä ohjelmassa tutustutaan ihmisiin, joiden kummalliset riippuvuudet ovat johtaneet rikostuomioihin.

Advertisement

Koska Wells halusi juoda virtsan silloin, kun se on parhaimmillaan eli mahdollisimman tuoreena, oli hän kehittänyt keräämiseen aivan oman menetelmän. Wells oli vuorannut julkisen vessan nurkkauksen mustalla jätesäkillä, tehnyt sen keskelle reiän ja laittanut siitä läpi suppilolla varustetun putken.

Kun nuori poika tuli vessaan, ilmoitti putkimiehenä esiintynyt Wells vessojen olevan hajalla ja kehotti lasta hoitamaan homman suppiloon. Sitten hän käski olla välittämättä itsestään, kun ryömi jätesäkkien taakse ”korjaamaan putkistoa” eli todellisuudessa juomaan putkesta virtaavan nesteen samantien.

Wellsin tapaus kuulostaa vähän muultakin kuin pakonomaiselta virtsanjuomiselta, vaikka riippuvuuksiin erikoistunut lääkäri Mike Down sanookin, että miehen toiminnassa ei ole mitään seksuaalista; kyse on pakkomielteestä virtsaa kohtaan. ”Robert ei ole pedofiili, vaan kärsii harhaisesta uskomuksesta, että voisi pysyä ikuisesti nuorena. Hän vain haluaa juoda virtsaa.”, selittää Down.

Robert Wellsin riippuvuudelle tuli kuitenkin pakollinen stoppi, kun erään uhrin äiti sai hänet verekseltään kiinni huvipuiston vessassa. Mies tuomittiin lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta viideksi vuodeksi vankeuteen. ”En voi uskoa, että viranomaiset keksivät tuollaisen rikosnimikkeen pelkästä virtsan keräämisestä”, päivitteli pedofiilin leiman saanut Wells.

Vankilatuomio ei kuitenkaan poistanut riippuvuutta, vaikka siihen tauon tekikin, vaan Wells jatkoi virtsan juomista. Pisuaareihin laitetut styroksikupit täyttyivät esimerkiksi leffateattereissa vinhaa vauhtia ja koska kerääminen ei ole laitonta, on virkavalta ollut voimaton Wellsin riippuvuuden kanssa.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1

Julkaistu

Tämän listan aiheena ovat kummalliset riippuvuudet, joiden olemassaoloa on suhteellisen vaikea uskoa.

Mihin voi jäädä koukkuun? No pian se selviää, kun Listafriikki niputtaa yhteen kummalliset riippuvuudet hautajaisista imettämiseen.

Kuten ehkä osaat jo aavistaa, niin kummalliset riippuvuudet tarkoittaa sitä, että tiedossa on melko erikoista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Loput kummalliset riippuvuudet voit lukea tästä:

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi kahviperäruiskeista tai veren juomisesta – osa 2

Metallimusiikki

Kuva: Sam Moqadam | Unsplash

Kummalliset riippuvuudet -lista aloitetaan länsinaapurista. Ruotsalainen Roger Tullgren on metallimusiikin ylin ystävä; jopa siinä määrin, että hänellä on sen johdosta todettu työkyvyttömyys.

Tullgrenin viehtymys hevimusiikkiin alkoi jo pienenä poikana vuonna 1971, kun hänen isoveljensä soitti jatkuvasti Black Sabbathia. Vuosien kuluessa fanitus eteni riippuvuudeksi ja metallimusiikista tuli koko elämä.

Advertisement

Vuonna 2013 Tullgren kertoi ruotsalaiselle The Local -lehdelle, että alkoi vuonna 2007 saada Ruotsin valtiolta työkyvyttömyyskorvausta, koska riippuvuuden vuoksi työskentely oli osoittanut mahdottomaksi: musiikin oli pauhattava jatkuvasti ja mies jätti menemättä töihin keikkojen vuoksi.

Sitä ennen mies oli kolmen eri psykiatrin avulla yrittänyt kymmenen vuoden ajan saada diagnosoitua musiikkiharrastuksensa työkyvyttömyyden määritelmän täyttäväksi vammaksi. Lopulta onnisti.

The Localin haastattelussa Tullgren kertoi, että korvauksen saaminen loppui vuonna 2012 ja sittemmin hän on työskennellyt talonmiehenä tehden neljän tunnin työpäiviä. Kaikki muu valveillaoloaika kuluukin riippuvuuden parissa eli musiikkia kuunnellen, oman bändin kanssa sekä keikoilla käyden. Vuosittain keikkoja kertyy jopa 300.

Lue myös: 10 mielenkiintoista tapaa, joilla musiikki vaikuttaa ihmiseen

Porkkanat

Kyllä, porkkanoihinkin voi jäädä koukkuun. Riippuvuuden aiheuttajana pidetään porkkanan sisältämää beetakaroteenia, joka tutkijoiden mukaan saattaa toimia samalla tavalla kuin tupakan riippuvuutta aiheuttava nikotiini. Nikotiinihan vapauttaa dopamiinia ja säätelee myös muiden hyvänolontunnetta lisäävien hormonien tuotantoa.

Australian and New Zealand journal of Psychiatry -lehdessä julkaistiin vuonna 1996 tapaustutkimus, jossa nainen oli tullut riippuvaiseksi porkkanoista.Vaikka porkkana on addiktion kohteena varsin erikoinen, syntyi riippuvuus samanlaisissa olosuhteissa kuin niin moni muukin: 49-vuotiaalla naisella oli ongelmia avioliitossaan, mikä johti masennukseen, lisääntyneeseen tupakointiin ja lopulta pakonomaiseen porkkanoiden syömiseen.

Advertisement

Kun hän yritti lääkäreiden kehotuksesta lopettaa porkkanoiden syömisen, olivat vastassa vieroitusoireet: hermostuneisuutta, mielitekoja, unettomuutta, runsasta syljeneritystä ja ärsyyntyneisyyttä.

Vieroitusoireet olivat samanlaisia kuin ne, joita Prahan psykiatrisen sairaalan lääkärit olivat havainneet omilla potilaillaan. He kirjoittivat porkkanariippuvuudesta British Journal of Addiction -lehdessä vuonna 1992.

Eräs porkkana-addikti oli jopa kertaalleen retkahtanut ja oli ollut vaarassa suistua raiteilta vielä toistamiseenkin, mutta nainen oli lopulta saanut himon itsenäisesti aisoihin.

Kun listataan kummalliset riippuvuudet, niin porkkana-addiktio saattaa olla vähiten haitallisesta päästä.

Lävistykset

Kun ihminen ottaa lävistyksen, vapauttaa keho omia kipulääkkeitään eli endorfiineja vasteena neulan tuottamaan kipuun. Lävistäjä ja kehonmuokkauksen psykologiaa tutkinut tohtori Stephanie Hutter-Thomas on sanonut, että kipu antaa mahdollisuuden tuntea mielihyvää, koska se luo aivoille riittävän kontrastin.

Monet paljon lävistyksiä ottaneet kuvaavat olon olevan jälkeenpäin rentoutunut ja vapautunut”, kertoo Hutter-Thomas Refinery29-sivuston haastattelussa. Hänen mukaansa jotkut hakeutuvat lävistettäviksi, koska pitävät sitä kuin terapiana tai vähintääkin itsehoidon muotona, jonka aikana stressi purkautuu.

Advertisement

Hutter-Thomas toki muistuttaa, että useimmat muokkaavat kehoaan esimerkiksi ilmaistakseen itseään eikä suinkaan siksi, että tuntisivat kipua ja sen jälkeistä hyvää oloa.

Lävistykset eivät ole ainoa kehonmuokkauksen tapa, johon voi jäädä koukkuun. Myös tatuoinnit, tai paremminkin tatuoinnin ottaminen, saattavat aiheuttaa riippuvuutta.

Lue myös: Tatuoinnit: 10 kiehtovaa faktaa ihon koristelusta

Hautajaiset

Kukaan ei varmasti pidä hautajaisista. Tai odotas, käsittelyssähän ovat kummalliset riippuvuudet. Brasilialainen Luis Squarisi pitää hautajaisista. Jopa niissä määrin, että hän on kehittänyt riippuvuuden hautajaisia kohtaan.

Squarisi on kärsinyt hautajaisaddiktiosta jo vuosikymmenien ajan. Laukaisevana tekijänä Squarisi pitää isänsä kuolemaa ja hautajaisia vuonna 1983. Hän on sanoutunut irti työpaikastaan, jotta voi osallistua kotikaupunkinsa Batataisin kaikkiin hautajaisiin.

Sillä ei ole merkitystä, onko vainaja tuttu tai oliko Squarisi ikinä edes tavannut tätä (tai tämän sukulaisia tai ystäviä). Jos noin 60 000 asukkaan kaupungissa järjestetään hautajaiset, on Squarisi paikalla.

Advertisement

Paikallisen hautaustoimiston johtaja ei halua missään nimessä, että Squarisi hakeutuisi hoitoon riippuvuutensa tiimoilta, sillä kaikki odottavat näkevänsä miehen hautajaisissa. Jos Squarisi ei ilmestyisi hautajaisiin, olisi se kaikille suuri pettymys.

Ehkä terapia kuitenkin olisi paikallaan, sillä aina ensimmäisenä aamulla Squarisi avaa radion saadakseen selville, onko joku kuollut yön aikana: ”Jos en sitä kautta saa mitään tietoja, soitan läpi kaikki lähiseudun sairaalat ja hautaustoimistot.”.

Imetys

Vaikka vauvaa olisi vaikea vieroittaa rinnasta, voi prosessi olla paljon vaikeampi imettävälle äidille. Ilmeisesti ”ongelma” on varsin yleinen ja monet äidit ovatkin puhuneet siitä, miten kamalaa imetyksen lopettaminen on, koska siinä syntyy niin vahva tunneside lapseen.

Imetyksen tuottama kiintymyksen tunne ja läheisyys, saavat aikaan voimakkaan yhteyden, josta äidin on äärimmäisen vaikea luopua. Näin ei tietenkään ole kaikilla: eiväthän kaikki porkkanoista tykkäävät ole niistä riippuvaisia.

Tuo hyvänolontunne, jonka imetys äidille antaa, on monesti syynä siihen, että lapsi saa rintamaitoa vielä useamman vuoden ikäisenä. Ajatus lopettamisesta voi tehdä surulliseksi ja jopa ahdistuneeksi. Äiti voi myös olla mustasukkainen tuttipullolle.

Lue myös:

Advertisement
Continue Reading

Oudoimmat

Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2

Julkaistu

Tämän listan aiheena ovat erikoiset lait maailmalla, ja kyllähän joka puolelta löytyy melkoisia omituisuuksia.

Maassa maan tavalla – tavataan sanoa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarkasteluun tulee ottaa kunkin paikan erikoiset lait, ettei joudu ongelmiin!

Ja voi pojat minkälaisia lakipykäliä ympäri maailmaa onkaan! Voimme toki taivastella Suomen lainsäädäntöä ja kyllähän sääntö-Suomi on toisinaan vertaansa vailla; sitä en kiistä. Siksipä mukaan mahtuu myös yksi kotimainen omituisuus, joka ei meille tunnu erikoiselta, mutta aiheuttaa ulkomailla suunnatonta ihmetystä.

Erikoisia lakeja on vaikka millä mitalla, mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:

Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1

Advertisement

5. Laittomat viikset

Ah, Yhdysvallat! Elämä olisi niin tylsää ilman tuota maata ja sen ihmisten päähän pistoja.

Kentuckyn ja Indianan osavaltioissa on vanha laki, joka todennäköisesti asetettiin aikoinaan tarkoituksena hidastaa tautien leviämistä. Se koskee viiksiä.

Myönnettäköön, että laissa taitaa olla jotain perää, koska esimerkiksi koronapandemian aikana Ison-Britannian julkinen terveydenhuoltojärjestelmä rajoitti kasvojen alueen karvoituksen havainnekuvien avulla 13:een erilaiseen malliin. Sillä varmistettiin hoitohenkilökunnan hengityssuojainten asianmukainen ja tehokas käyttö.

Mutta takaisin Kentuckyyn, Indianaan ja viiksiin. Pensseleiden kasvattaminen sinänsä ei ole laitonta, mutta laissa sanotaan, että ”viikset ovat kielletyt, jos niiden kantajalla on jatkuvasti tapana suudella muita ihmisiä”.

Nykypäivänä sattumanvarainen vastaantulijoiden suuteleminen on muutenkin paheksuttavaa (oli viikset tai ei), mutta ilmeisesti aiemmin seksuaalinen häirintä oli epäselvä konsepti.

4. Mereen ei saa pissata

Uima-altaaseen ei saa pissata. Se pitäisi olla kaikille ihan selvää, mutta valitettavasti ei ole.

Joissain vesipuistoissa ja uimahalleissa ongelmaa vastaan on yritetty kamppailla käyttämällä vedessä kemikaalia, joka värjää virtsan kirkkaan siniseksi. Tieto kiinnijäämisestä voi saada aikuiset miettimään kaksi kertaa ennen lirauttamista ja vahingon sattuessa allas voidaan tyhjentää ja putsata.

Advertisement

Portugalissa kielto on viety astetta pidemmälle. Siellä on laitonta pissata mereen.

Samanlainen laki säädettiin naapurimaa Espanjassa vuonna 2022, mutta vain yhdessä kaupungissa. Rannikkokaupunki Vigossa mereen pissaamisesta rapsahtaa 750 euron sakko!

On epäselvää, että kuka ja kuinka lain noudattamista valvotaan, eikä Listafriikki löytänyt tietoa, että joku olisi joutunut tästä rikoksesta pidätetyksi. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.

3. Kuoleminen on kiellettyä rangaistuksen uhalla

Kuoleminen on lainvastaista yllättävän useassa kaupungissa.

Espanjalaisessa Sellian kaupungissa säädettiin vuonna 2015 laki, joka kielsi sen asukkaita sairastumasta ja kuolemasta. Ne kansalaiset, jotka itsekkäästi päättävät olla noudattamatta lakia, voivat odottaa saavansa 10 euron vuosittaisen sakon. Miten sakko kerätään, ei ole ihan selvää kaikille.

Ranskassa Sarpourenx’n kaupungissa loppui vuonna 2008 hautausmaalta tila, joten pormestari julisti, että siirtyminen ajasta ikuisuuteen kaupungin rajojen sisäpuolella on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Ne, joilla ei ollut hautapaikkaa varattuna, joutuisivat tehdä uusia suunnitelmia.

Advertisement

Joku voisi nyt kertoa, että miten rangaistukset otetaan näissä kaupungeissa käyttöön. Erityisesti siksi, että vaikka meille tämä laki kuulostaa naurettavalta, suhtaudutaan siihen erittäin vakavasti siellä missä se on voimassa.

2. Ufoilta pääsy kielletty

Vuonna 1954 ranskalaisessa Châteauneuf-du-Papen kaupungissa säädettiin pormestari Lucien Jeunen aloitteesta laki, joka kieltää ”lentävien lautasten (tai sikarien) ylilennon, laskeutumisen ja ilmaannousun”. Ilmeisesti kaupungissa oli tehty ufo-havaintoja, jotka olivat saaneet kansalaiset varpailleen ja pienet, vihreät miehet puhuttivat tuolloin muutenkin ympäri maailmaa.

Jos avaruusolennot jostain syystä eksyisivät parin tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin ja epähuomiossa parkkeeraisivat aluksensa sen alueelle, voi poliisi takavarikoida heidän omaisuutensa. Rikolliset itse saisivat laittomasta tunkeutumisesta nuhtelun ja suullisen varoituksen.

Laki on edelleen, 70 vuotta myöhemmin, voimassa. Sitä ei ole kaupunginjohdon mukaan tarkoitus muuttaa, koska ilmeisesti kaupungissa ei edelleenkään suhtauduta vastaanottavaisesti Maan ulkopuoliseen elämään.

1. Lomalla ei tarvi sairastaa

Suomessa työntekijällä on paljon oikeuksia ja etuja, joista muualla saadaan vain uneksia. Ja hyvä niin – siis Suomessa työskentelevien kannalta.

Mutta vuosilomalaissa on eräs kohta, joka varmasti muualla maailmassa saattaa hieman herättää ihmetystä, ja ansaitsee kyllä paikkansa maailman omituisimmat lait -listan kärkisijalla.

Nykypäivän 24/7 toimivassa yhteiskunnassa voidaan olla montaa mieltä ruhtinaallisten sunnuntai- ja pyhäpäivälisien tarpeesta, mutta täysin yli ymmärryksen menee laki, jonka mukaan työntekijän ei tarvi olla lomalla sairaana.

Advertisement

Mieti oikeasti hetki.

Suomen lain mukaan lomalla ei tarvitse sairastaa. Toki työehtosopimuksissa on erikseen määritelty omavastuuaika, joten yhden yön yli kestävä mahatauti on kärsittävä lomalla. Omavastuuaika on sopimuksesta riippuen kuitenkin korkeintaan 6 päivää. Jos sairastut palkallisen vuosiloman aikana pidemmäksi aikaa, voit lääkärintodistuksella saada lisää palkallista lomaa niin monta päivää kuin tauti vapaastasi pilasi. #vainsuomijuttuja

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1

Julkaistu

Maailman omituisimmat lait -listalle olisi ollut tulijoita vaikka kuinka paljon, mutta tässä Listafriikin katsaus kymmeneen älyttömään lakipykälään.

Ärsyttääkö Suomen lainsäädäntö? Meilläkin on erikoisia lakeja erityisesti alkoholin anniskeluun ja myyntiin liittyen, mutta ei Suomen lakikirja ole mitään verrattuna siihen minkälaisia maailman omituisimmat lait ovat.

Singaporessa on laitonta syödä purkkaa, Akropolis-kukkulalla ei saa käyttää stilettoja, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa julkiset hellyydenosoitukset ovat laittomia. Onhan näitä hulluja lakeja vaikka millä mitalla.

Mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään! Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:

Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2

10. Mitä ihmettä torontolaisessa puistossa sitten saa tehdä?

Kuva: Jean-Karim Dangou | Unsplash

Kanadan suurimman kaupungin, Toronton, lakipykälissä on tarkat ohjeet siitä, kuinka puistoissa tulee käyttäytyä. Ei saa kiipeillä rakennusten päällä, hevosten täytyy olla hyvin koulutettuja, istutuksia ei saa tuhota eikä koiria saa ampua tainnutuspistoolilla. Aika peruskauraa.

Mitäs muuta? Ihmisiltä on kaupungin puistoissa lailla kielletty ruoanlaitto tandooriuunissa, ilmapallojen vapauttaminen, kiroilu ja alastomuus. Myös muihin ihmisiin kontaktin ottamiseen on selvät ohjeet. Tai siis ohjeet siitä, miten ei tule toimia. Puistoissa on myös laitonta vakoilla ja ärsyttää kanssakulkijoita.

Advertisement

Mikähän lasketaan ärsyttämiseksi? Villihevosella ratsastaminen alasti? Vai intialaisen ruoan valmistus? Ai niin, mutta nehän olivat jo muutenkin kiellettyjä.

Muiden ärsyttäminen on kielletty. OK.

9. Epätoivottuja maisemia Alpeilla

Appenzellin alueella Sveitsissä otettiin kovat keinot käyttöön, kun kuvankauniin vuoristokylän vaellusreiteillä alettiin nähdä paljon enemmän kuin vain vuoria ja laaksoja.

Enimmäkseen saksalaisista turisteista koostuneet ryhmät olivat alkaneet enenevissä määrin suorittaa vaelluksia ilman rihman kiertämää. Vuonna 2009 säädettiin yksimielisesti laki, joka antoi luvan sakottaa luonnontilassa retkeileviä henkilöitä.

Pari vuotta myöhemmin eräs mies sai Sveitsissä 150 euron sakot marssittuaan sukukalleudet esillä rauhallista piknikiä viettäneen perheen ohi. Kohtaaminen ei tapahtunut Appenzellissa, joten mies sai sakkonsa kumottua, koska muualla Sveitsissä alasti vaeltamista ei oltu erikseen kielletty.

Eväitä nauttineet lapset traumatisoituivat varmasti koko loppuelämäkseen.

Advertisement

8. Baarimestarin erikoinen

Pinjarrassa, Länsi-Australiassa, työskennellyt Luana De Faveri oli kesäkuisena iltana vuonna 2009 halunnut esitellä omalaatuisia baarimestarin taitojaan, jotka joku oli puhelimella kuvannut. Pikkukaupungin hotellin baarissa työskennellyt De Faveri oli herättänyt esiintymisellään paikallisen poliisin sekä alkoholi- ja huumeviraston huomion, ja joutuikin temppuilustaan pidätetyksi ja tutkinnan alle.

Hän oli ”murskannut oluttölkin paljaiden rintojensa välissä”. Poliisin mukaan teko oli vastoin hotellien majoitustoiminnan lupia, joten De Faveri, joka ei kiistänyt syyllisyyttään rikokseen, sai 500 euron sakot.

Kuinka se tapahtuu? Siis se litistäminen? Pääseeköhän tuohon videoon mitenkään käsiksi?

7. Ihan ketä vain ei saa purra

Rumfordin kaupungissa, Yhdysvalloissa, suhtaudutaan vakavasti väkivaltaan, niin kuin tietysti kuuluukin.

Vuokranantajan ja vuokralaisen välit voivat olla kinkkiset monenlaisista syistä, mutta tuossa Mainen osavaltiossa sijaitsevassa pikkukaupungissa vuokranantajan kanssa riitely voi johtaa siihen, että talous saa lempinimen ”sekasortoinen koti”. Lisäksi riitelystä voi napsahtaa 2500 euron sakko. Kaikki kuulostaa vielä tähän asti suhteellisen järkeenkäyvältä (sekasortoinen koti toki hieman arveluttaa).

Mutta laissa on pykälä, joka ei voi olla muuta kuin seurausta ikävästä ennakkotapauksesta. Laissa on erikseen mainittu, että vuokraisännän tai -emännän pureminen on laitonta.

Luulisi sen olevan sanomattakin selvää, mutta koska näin ei ilmeisesti Rumfordissa ole, niin olisiko samalla voinut tehdä lain, jonka mukaan ketään ei saisi purra?

Advertisement

6. Kirkon erikoiset säännöt seksuaalisen kanssakäymisen suhteen

Kuva: Gia Oris | Unsplash

Birminghamissa Englannissa on laitonta ”harrastaa seksiä kirkon portailla auringonlaskun jälkeen”. Onko rivien välistä luettavissa, että päiväsaikaan se on ihan ok?

Muuallakin maailmassa on kirkkojen läheisyydessä kiellettyä touhuilla säädyttömyyksiä, eikä vain ihmisiltä. Kaliforniassa, Yhdysvalloissa, koirat eivät saa puuhata suvunjatkamistarkoituksessa 150 metriä lähempänä kirkkoa. Omistajille voi koirien siveettömästä käytöksestä rapsahtaa 500 euron sakot.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Top 10 oudoimmat fobiat: Voivatko nämä olla edes totta?

Julkaistu

Unohda araknofobiat ja ahtaan paikan kammo. Listafriikki esittelee nyt top 10 oudoimmat fobiat.

Unohda hämähäkkien pelko ja ahtaan paikan kammo. Tämän listan oudoimmat fobiat ovat niin kummallisia, että niiden todenperäisyyttä epäilee väistämättä.

Mutta joillekin ne ovat totisinta totta. Kaikki me pelkäämme jotain, enemmän tai vähemmän. Se on aivan normaalia ja pelko on täysin luonnollinen tunne. Fobia ei kuitenkaan ole.

Suhteeton ja yliaktiivinen pelko kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen, ja se rajoittaa ja hankaloittaa ihmisen elämää. Suhteellisen moni voi sanoa kärsivänsä esimerkiksi käärmekammosta, ofidiofobiasta, mutta aika harvalle se on oikea fobia, joka lamauttaa ja estää ulosmenon tai jopa luontodokumenttien katselun. Fobiat voivat saada alkunsa jostain traumaattisesta kokemuksesta, jostain luetusta tai nähdystä, ja pelkotila voidaan myös ”oppia” vanhemmilta.

Fobioita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi on todettu asteittainen altistusterapia, joka on juuri sitä, mihin nimi viittaa. Tärkeää terapiassa on nimenomaan pikkuhiljaa tapahtuva altistus, ja että olosuhteet ovat turvalliset sekä ammattihenkilö on apuna, kun pelkotila iskee. Eli ei kannata yrittää olla avulias ja viedä akrofobiasta (korkean paikan kammosta) kärsivää kaveria suoraan näköalatornin huipulle.

Kammoja on satoja, ellei tuhansia, mutta seuraavaksi Listafriikki esittelee omasta mielestään top 10 oudoimmat fobiat.

Advertisement

Ja kuten asiaan kuuluu: VAROITUS! Listan kuvat voivat laukaista pelkotilan.

10. Neofobia

Arvaatko nimen perusteella mistä on kyse? Neofobia on uuden pelkäämistä. Uutta voi olla tilanne, esine, ihmiset, paikka tai mikä tahansa, mutta yhteistä kaikille neofoobikoille on sanoinkuvaamaton uuden pelko. Miten neofoobikko selviää tavallisesta kauppareissusta?

Yksi neofobian tunnetuimpia haaroja on ruokaneofobia, erityisesti lapsilla. Siinä henkilö kieltäytyy totaalisesti maistamasta mitään uutta ruokaa. Se voi pahimmillaan johtaa vakaviin puutostiloihin, ellei välttämättömiä ravintoaineita saada esimerkiksi pillereiden muodossa uusia ruokia pelkääville lapsille.

Ruokaneofobian voi laukaista myös vanhemmilta saatu malli: jos äiti tai isä jättää jonkun tietyn ruoan syömättä ja pahimmassa tapauksessa arvostelee sitä ääneen, voi se saada lapsessa aikaan voimakkaan negatiivisen reaktion kyseistä ruokaa kohtaan.

Neofobialla on ollut tärkeä rooli ihmisen evoluutiossa, koska tietynlainen varautuneisuus uusia ruokia ja asioita kohtaan on ollut elintärkeää selviytymisen kannalta. Nykyään uusia juttuja on ihan tervettä ja kannustettavaa kokeilla, joten sisäsyntyiset pelot pois ja kohti tuntematonta! Ellet sitten oikeasti sairasta neofobiaa.

9. Hippopotomonstro-
sesquippedaliofobia

Sanahirviöllä nimitetään pitkien sanojen pelkoa. Miten jonkun on tarkoitus pyytää apua tähän fobiaan, kun sen nimi aiheuttaa foobikossa hänen siihen astisen elämänsä pahimman paniikkitilan?

Sanasta on tarkoituksella tehty järkyttävän pitkä, että se kuvaisi paremmin fobian luonnetta. Hippopotomonstrosesquippedaliofoobikot voivat pahimmassa tapauksessa vältellä lukemista täysin, koska pelkäävät mahdollisesti vastaan tulevia pitkiä sanoja.

Advertisement

Tässä fobiassa ei pohjimmiltaan ole kyse pitkistä sanoista, vaikka pelkotila niitä kohtaan onkin ihan aito. Fobia on syntynyt ehkä jostain koulussa koetusta nolosta lukutilanteesta tai muiden pilkasta, jos henkilö ei ole osannut lukea. Foobikko pelkää siis oikeastaan nolatuksi tulemista ja häpeää.

Onkohan tämä fobia yleinen sellaisissa maissa, joiden kielissä on paljon epäinhimillisen pitkiä sanoja? Esimerkiksi Saksassa tai vaikkapa Suomessa???

8. Ergofobia

Tästä fobiasta varmaan suurin osa ihmisistä väittää kärsivänsä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Ergofobia on nimittäin pelko työtä kohtaan. Kuka tahansa voi kieli poskessa huokailla olevansa ergofoobikko, mutta tätä oikeasti sairastavien elämästä on leikki kaukana.

Pelko ei liity tiettyyn lokaatioon, joten tässä tapauksessa työpaikan vaihto ei tuo helpotusta. Ahdistus töihin menemisestä on niin rajua, että ergofoobikoilla on suuri riski jäädä työttömäksi. Fobiaan kuuluu oleellisesti myös pelko saada töitä, mikä työttömän työnhakijan tilanteessa on melko kinkkistä. Osa-aikainen tai etätyö ovat terapian lisäksi toimivia ensimmäisiä steppejä parantumiseen.

7. Fobofobia

Voiko olla mitään pelottavampaa kuin pelkäämisen pelko? Ei varmaan ainakaan fobofobiasta kärsivän mielestä.

Monesti tähän fobiaan sairastuvilla on jo valmiiksi jokin muukin fobia. He pelkäävät koko ajan, että alkavat pelätä jotain uutta asiaa, mikä monesti voi myös johtaa itse aiheutettuun sairastumiseen. Henkilö voi alkaa vältellä tavallisia arkipäiväisiä asioita, koska pelkää kehittävänsä jonkin fobian, ja tämän seurauksena voi helposti puhjeta muun muassa agorafobia (avaran paikan kammo).

Fobofobia on hyvin usein yhteydessä muihin mielenterveysongemiin, kuten ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöihin.

Advertisement

6. Linonofobia

Linonofobia on lankojen ja narujen pelkoa. On helppo kuvitella, mistä tämä fobia voi saada alkunsa: henkilö on esimerkiksi lapsena sidottu rangaistuksena. Rikoksen uhriksi ja/tai kidnapatuksi joutumisen on myös todettu laukaisseen linonofobiaa, ja siitä kärsivälle pelkotilan voi aiheuttaa pelkkä nauhamaisen esineen ajatteleminenkin.

Aina fobian syntymiseen ei kuitenkaan tarvita omakohtaista kokemusta. Kuten muutkin fobiat, niin tämänkin voi aiheuttaa pelottava kohtaus televisiossa tai kirjassa.

Vaatteitaan linonofoobikon (toisin kuin nappeja pelkäävän koumpounofoobikon) ei yleensä tarvitse erityisemmin miettiä, mutta sattuneesta syystä he suosivat vetoketjullisia tai jalkaan sujautettavia kenkiä.

5. Anatidaefobia

Oudoimmat fobiat -listan puolivälissä on anatidaefobia. Se on suunnaton pelko siitä, että jossain on ankka, joka tuijottaa sinua.

Alunperin sarjakuvasta ja vitsistä liikenteeseen lähtenyttä fobiaa pidetään laajasti huuhaana ja naurettavana. Mutta herääkin kysymys, että kuka voi sanoa, että joku fobia on oikea ja joku toinen taas ei. Miten voidaan kirkkain silmin hyväksyä joidenkin ihmisten psykologinen tila, esimerkiksi koumpounofobia (nappien pelko), ja samaan aikaan pitää utopistisena sitä, että joku pelkäisi ankan mahdollista tuijotusta? Kysynpä vaan…

Ornitofobia eli lintujen pelko, on kuitenkin hyvin yleinen fobia. Lintuja pelkäävä kammoksuu ulkona kävelemistä ja joutuu suunnittelemaan etukäteen reittinsä, jotta välttäisi siivekkäät mahdollisimman tehokkaasti. Osa ornitofoobikoista pelkää silmittömästi lintujen hyökkäystä, toiset taas kammoksuvat lintujen katseita, joista tulee tunne, että ne suunnittelevat jotain pahuuksia.

Ollaanko tällöin enää kovin kaukana anatidaefobiasta!?

Advertisement

Lue myös: Vuosisadan uutisankka kiertää edelleen – Onko totta, että ankan vaakkuminen ei kaiu?

4. Deipnofobia

Deipnofobia on tietynlainen illallisen pelko. Mutta se ei kuitenkaan liity ruokaan. Pelosta kärsiville syöminen ja ruoka eivät aiheuta tuskaa, vaan deipnofoobikko pelkää päivällispöytäkeskusteluja.

Monet meistä ovat varmaan joutuneet vastailemaan joulupöydässä sukulaisten epämiellyttäviin uteluihin, mutta harvaa nuokaan keskustelut paniikinomaisesti ahdistavat.

Deipnofoobikko voi hyvinkin käydä yksin ravintolassa syömässä tai istua puolison kanssa sohvalla ja syödä herkkuja television ääressä. Mutta auta armias, jos täytyy istua ystävien tai perheen kanssa yhteisen pöydän ääreen viettämään leppoisaa iltaa hyvän ruoan, juoman ja seurustelun merkeissä. Deipnofoobikot voivat monesti kärsiä ahdistuksesta myös muissa sosiaalisissa tilanteissa.

3. Trypofobia

Trypofobia on reikien pelko.

Kuvassa näkyvä lootuksen siemenkota on hyvin yleinen triggeri tästä fobiasta kärsiville. Muita pelkoa aiheuttavia asioita voivat olla hunajakenno, lättytaikina, sammakonkutu tai mustekalan lonkero. Periaatteessa mikä tahansa asia, jossa on rykelmittäin palloja, onkaloita tai reikiä. Myös hyvin kuoppainen tie voi laukaista pelon.

Advertisement

Trypofobialle on löydetty ihan järkevältä kuulostavia selityksiä. Ikiaikainen vaisto ja pelko kumpuaa vaarallisten eläinten nahan kuvioista tai väreistä. Esimerkiksi käärmeillä on suomuinen iho ja monilla sammakoilla on kirkkaita pyöreitä kuvioita varoitusväreinään. Uusin teoria trypofobialle on ihmisten evolutiivinen tarve suojautua patogeeneilta. Loisten puremat ja useimmat rokot aiheuttavat koko kehossa esiintyviä tai rykelmissä olevia punaisia näppylöitä.

Monet trypofobiasta kärsivät kuvailevatkin pelon ilmentyvän fyysisesti ihon sietämättömänä kutinana, ja kuin jokin liikkuisi ihon alla. Useimmat myös kokevat erittäin voimakasta pahoinvointia.

2. Omfalofobia

Omfalofobia on navan pelko. Tämä omalaatuinen ja yllättävän yleinen pelko juontaa juurensa mihinkäs muuhunkaan kuin lapsuuden traumoihin. Syitä on monia. Lapsuudessa joku on voinut pelotella, että sisälmykset pullahtavat navan kautta ulos. Tai sitten navassa on ollut hankalasti poistettavaa moskaa, joten siitä on jäänyt mielikuva likaisesta ruumiinosasta.

Yksi esimerkkitapaus tulee Englannista: Lääkäriksi opiskeleva Lauren Jones on joutunut tulevan ammattinsa takia kamppailemaan napoja kohtaan tuntemaansa inhoa ja pelkoa vastaan. Jonesin fobia alkoi lapsuudessa, kun hänen oli käsketty laittaa sormi jonkun toisen napaan ja sitten haistaa sitä. Navan haju oli ollut niin hirveä, että kokemus oli saanut fobian aikaan. Hänen kammonsa on vain voimistunut vuosien mittaan.

Pelkotila voi aiheutua, jos joku vahingossa koskee omfalofoobikon napaa. Myös sattumanvaraisen navan näkeminen tai näky, kun joku koskee napaa voi saada aikaan paniikkinappulan painamisen.

Lue myös: Onko kaikilla eläimillä napa?

Advertisement

1. Arachibutyrofobia

Arachibutyrofobia on hyvin erityislaatuinen pelko. Se ei ole maapähkinävoin pelko, vaikka sana sitä varsinaisesti tarkoittaakin.

Kyseessä on varsin harvinainen pelko siitä, että maapähkinävoi tarttuu kitalakeen. Tästä seurauksena olisi se, ettei suuta saisi enää auki. Tämän fobian ajattelisi olevan suhteellisen helposti hallinnoitava: Älä laita maapähkinävoita suuhun.

Vaikka maapähkinävoi pienissä määrin ja ilman lisättyä sokeria onkin kelpo välipala hyvien rasvojen ja proteiinimääränsä takia, niin jokainen varmasti selviää läpi päivästään ilmankin sitä.

Arachibutyrofobia voi olla osa yleistä tukehtumisen pelkoa (minkä triggeröintiä on melko hankala välttää), mutta sitä esiintyy myös itsekseen. Siksi sen aiheuttamaa pelkotilaa luulisi olevan helppo välttää. Koska purkin tai tuotteen näkeminen ei itsessään aiheuta paniikkia, niin sitten vain täytyy pitäytyä poissa maapähkinävoin syömisestä.

Tämä fobia on myös melko yleinen niillä, jotka kärsivät vakavasta maapähkinäallergiasta. Mutta siis tässäkin kohtaa jättäisin vain maapähkinävoin syömättä…

Oudoimmat fobiat -listan kunniamaininta: Pentherafobia

Pentherafobia on sairaalloinen anopin pelko. Kyllä, sellainen on olemassa.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

8 omituista asiaa, joita ihmiset ovat tehneet istukalla

Julkaistu

Tällä listalla käydään läpi, että mitä kaikkea erikoista istukalla voi tehdä synnytyksen jälkeen.

Istukalla on raskauden aikana tärkeä tehtävä: se kuljettaa happea ja ravintoaineita äidiltä lapselle ja kuona-aineita toiseen suuntaan. Luonnollisesti istukasta tulee turha elin, kun lapsi syntyy. Mutta jokaisen istukan matka ei kuitenkaan lopu synnytykseen.

Suomen sairaaloissa oletusarvo on se, että istukka on biologista jätettä ja sen loppusijoituspaikka on roskis. Mutta halutessaan istukan voi viedä mukanaan kotiin – kunhan asiasta on etukäteen sovittu henkilökunnan kanssa.

Tällä listalla tutustumme siihen, mitä kaikkea hieman omituistakin ihmiset ovat tehneet istukalla.

Istukasta uniikki koru


Sairaalasta ei yleensä saa viedä irtonaisia elimiä kotiin, mutta istukka on poikkeus. Äiti voi pyytää saada istukan mukaansa, ja se voidaan laittaa synnytyksen jälkeen muovipussiin matkamuistoksi.

Ja mitä istukalla voi sitten tehdä?

No siitä voi valmistaa tai valmistuttaa uniikin korun.

Suomessa tällainen ei ainakaan vielä ole mahdollista, mutta esimerkiksi äidinmaitokoruja saa kotimaassakin tilaustyönä.

Astetta radikaalimpi vaihtoehto on istukkakoru tai napanuorakoru, joita tarjoavat jotkin ulkomaalaiset yritykset. Kokonaista istukkaa ei suoraan synnytysosastolta kannata mihinkään lähettää, vaan toivotunlainen muistokoru valmistetaan pienestä, kuivatusta palasesta. Yllä olevan kuvan sormuksessa on käytetty jauhettua istukkaa.

Advertisement

Samanlaista korua ei varmuudella ole kenelläkään toisella!

Istukan hautaaminen ja istuttaminen

Istukan hautaaminen on tapa, jota on harjoitettu monissa kulttuureissa ympäri maailmaa. Tässä on vain muutama esimerkki.

Esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreille istukan hautaaminen symboloi vauvan yhteyttä maahan ja omaan kulttuuriin. Havaijilaisessa kulttuurissa istukan on ajateltu olevan osa lasta. Istukka haudataan maahan siemenen kanssa ja siemenestä versoava puu kasvaa sitten lapsen kanssa samaa tahtia.

Boliviassa elävä aimara-kansa hautaa istukan vain siinä tapauksessa, jos äiti menehtyy synnytyksessä. Istukan hautapaikka on salainen, jottei äidin henki palaa vaatimaan lasta itselleen.

Nämä ikiaikaiset perinteet ovat levinneet laajempaankin suosioon, eikä istukan istuttaminen ja hautaaminen ole mitään harvinaista puuhaa. Varsinaisia uskomuksia tai syvempää merkitystä moderniin istukan hautaamiseen ei kuitenkaan yleensä ole, mutta esimerkiksi lapsen ja puun kasvamisen seuraaminen on varsin kaunis ajatus.

Ja jos asiaa miettii vain käytännöllisesti, niin onhan proteiineja, rautaa ja muita ravintoaineita täynnä oleva elin mitä parhain lannoite kasveille. Puutarhaan pitää vain kaivaa tarpeeksi syvä kuoppa, jotta eläimet eivät pääse istukkaan käsiksi.

Istukan voi jättää kiinni vauvaan

 

View this post on Instagram

 

Advertisement

A post shared by 🍎 || EVE (@thatgaleve)


Istukan voi myös jättää oman onnensa nojaan. Eikä tällä tarkoiteta sitä, että se jäisi sairaalaan jätteen joukkoon. Lootussynnytykseksi kutsutaan sellaista synnytystä, jossa napanuoraa ei leikata vaan se jätetään yhdistämään vauvaa ja istukkaa. Napanuora jätetään irtoamaan vauvasta itsestään, mikä tapahtuu 3–10 päivän kuluessa.

Napanuoran ja istukan jättämisellä kiinni vauvaan haetaan sitä, että vastasyntyneen siirtyminen äidin kohdusta ulkomaailmaan olisi sujuvampi, sillä syntyminen on traumaattinen kokemus. Yhteys kohdusta tuttuun ja turvalliseen istukkaan tekee muutoksesta lempeämmän.

Lootussynnytyksen väitetyillä hyödyillä ei kuitenkaan ole tieteellistä pohjaa. Kun istukka on irronnut kohdun seinämästä ja syntynyt vauvan perässä, ei se ole enää yhteydessä äidin verenkiertoon eikä siis tarjoa vauvalle ravintoa, verta tai happea, mikä siis on raskauden aikana sen tehtävä.

Sen sijaan vauvassa kiinniolevasta napanuorasta ja istukasta voi olla haittaa. Mietipä, että jättäisit raa’an pihvin pöydälle moneksi päiväksi; söisitkö sitä enää tai tekisikö mieli edes koskea siihen, kun kaikki bakteerit ja muut mikrobit ovat innoissaan ryhtyneet lisääntymään.

Advertisement

Tällainen potentiaalinen infektiopesäke on siis kiinni vastasyntyneessä vauvassa. Myös haju on varmasti melkoinen, mutta lootussynnyttäjät ovat keksineet tähänkin ratkaisun: istukka kulkee mukana pussissa tai astiassa ja epämiellyttäviä hajuja torjutaan hieromalla istukkaa yrteillä.

Suomalaisissa sairaaloissa napanuora suljetaan ja katkaistaan muutama minuutti syntymän jälkeen.

Istukalla voi tehdä taidetta


Jotkut kutsuvat istukkaa elämänpuuksi ja myönnettäköön, että istukoista tehdyt taideteokset muistuttavat hieman puita. Ainakin etäisesti.

Jos istukasta haluaa taidetta, on elin syytä laittaa heti synnytyksen jälkeen jääkaappiin. Kuten jo aiemmin mainittiin, liha rupeaa pilaantumaan nopeasti huoneenlämmössä.

Parhaat printit syntyvät mahdollisimman tuoreesta istukasta, joten elin on toimitettava istukkataiteilijalle muutaman päivän sisällä synnytyksestä – mieluiten vielä samana päivänä. Pakastetusta istukasta tehdyt teokset jäävät kudosnesteen vuoksi kovin vaaleiksi.

Advertisement

Jos ei halua käyttää työhön ammattilaista, voi maalausta kokeilla ihan itse.

Taideteoksen valmistaminen on varsin yksinkertaista, kuten videolla on nähtävissä.

Elin värjätään musteella ja sitten vain painetaan paperi päälle. Voilà!

Parhaiten elämänpuu onnistuu istukan ”sileältä” puolelta eli vauvan puolelta – silloin kuvaan toistuvat oksia muistuttavat verisuonet.

Maalauksiahan voi tehdä useita ja antaa sitten vaikkapa lahjaksi läheisille. Kuka ilostuisi kaverin istukkaprintistä?

Advertisement

Videolla istukan käsittely ja värjäys tehdään näppärästi leikkuulaudan päällä, mistä päästäänkin sulavasti siirtymään listan kaikkein kiistanalaisimpaan kohtaan eli istukan syömiseen.

Istukan syöminen

Istukan nimi on monessa kielessä – esimerkiksi ruotsissa, saksassa ja englannissa – lainattu latinan placenta-sanasta, joka tarkoittaa tietyn tyyppistä kakkua. Istukalla on kuitenkin muitakin nimityksiä kuin tämä virallinen. Saksan Mutterkuchen ja ruotsin moderkaka ovat kirjaimellisesti äitikakku.

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että istukka on syötäväksi tarkoitettu?

Ei todellakaan.

Istukassa ei ole mitään sellaista, mitä äiti tai sen puoleen vastasyntynyt vauva tarvitsisivat. Istukan syöminen on kuitenkin nostanut suosiotaan 1970-luvulta lähtien, jolloin sen terveyshyödyistä ruvettiin puhumaan.

Kyseisiä terveyshyötyjä ei kuitenkaan ole olemassa. Nykyään jotkut julkisuuden henkilöt ja bloggaajat paasaavat somessa mahtavista kokemuksistaan istukan syömisen parissa, mikä aina hetkellisesti nostaa tätä kyseenalaista toimintaa muodikkaaksi.

Advertisement

Useimmat nisäkäsemot – kasvinsyöjät mukaan lukien – kyllä syövät istukan synnytyksen jälkeen. Näin ne hävittävät synnytyksen veriset jäljet, jotka saattaisivat houkutella petoja. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi lehmän istukka sisältää endorfiineja ja muita hormoneja, jotka saattavat toimia luontaisina kipulääkkeinä sekä auttaa emon ja poikasen välisen yhteyden luomisessa ja maidontuotannon käynnistymisessä. Mutta kyse on ”uunituoreesta” istukasta. Näitä aineita ei ole jäljellä esimerkiksi pakastetussa, keitetyssä tai kapseleihin jauhetussa istukassa.

Istukan syömisen hyötyjä on toki tutkittu ihmiselläkin, mutta kokeissa sen ei ole todettu tekevän mitään niistä ”mielettömistä” asioista, joita jotkut lupailevat: plaseboon verrattuna esimerkiksi istukkakapselit eivät ole nostaneet hemoglobiiniarvoja, lisänneet maidontuotantoa, nopeuttaneet synnytyksestä toipumista tai ehkäisseet synnytyksen jälkeistä masennusta. Ihmisille istukan syöminen voi olla sen sisältämien bakteerien ja virusten vuoksi jopa vaarallista – sekä äidille että vauvalle.

Eri kulttuureista ympäri maailmaa ei myöskään ole löydetty todisteita siitä, että istukan syöminen olisi jollain tavalla lajillemme luontaista.

Joten sovitaanko, että istukan syöminen jää kaikilta väliin!?

Istukan lahjoittaminen

Elävä ihminenkin voi olla elinluovuttaja, sillä terve henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa. Munuaisten lisäksi elävä luovuttaja voi lahjoittaa kudoksia kuten luuta, sekä verta, kantasoluja ja sukusoluja.

Myös istukan voi lahjoittaa, mutta ei kuka tahansa synnyttäjä. Istukan voi Suomessa lahjoittaa suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä. Koko istukkaa ei oteta hyötykäyttöön, vaan kudospankki ottaa talteen sikiöpussin sisimmän kalvon eli amnionkalvon.

Advertisement

Amnionkalvoa käytetään silmävammojen, haavojen ja palovammojen hoidossa suojaamaan vaurioitunutta aluetta, ja se voidaan kiinnittää kudoksen pinnalle myös ilman ompeleita.

Mikään uusi juttu istukan vesikalvon käyttäminen biologisena haavataitoksena ei ole, sillä sitä on käytetty iho- ja limakalvovauroiden hoidossa jo yli vuosisadan ajan.

Aiemmin myös istukkaverta on voinut luovuttaa, mutta SPR:n veripalvelu lopetti istukkaveren keräilyn tappiollisena vuonna 2013. Pohjoismaita lukuun ottamatta istukkaveren luovuttaminen on monissa maissa varsin yleistä. Istukkaveri sisältää runsaasti kantasoluja, joita käytetään pahanlaatuisten verisairauksien kuten leukemian hoitoon.

Kun keräily Suomessa loppui, oli istukkaverestä eroteltuja kantasoluja pakastettuna yli 3000 yksikköä, joita voidaan käyttää vuosikymmenten ajan.

Lue myös: 10 erikoista ja mielenkiintoista faktaa, joita et ehkä tiennyt verestä ja verenluovutuksesta

Advertisement

Istukasta ihonhoitoa

Ehkä suurin hehkutus ja innostus istukkavoiteista on jo laimentunut, kuten trendeille on tapana käydä, mutta muutama vuosi sitten istukkavoiteet olivat ihonhoidon kuuminta hottia.

Eläinten istukkaa sisältävät kauneustuotteet ovat olleet julkisuuden henkilöiden suosiossa ja niiden on väitetty tekevän ihmeitä, kuten nuorentavan soluja ja häivyttävän ryppyjä.

Mutta mitäpä, jos iholle sivelee voidetta, joka on tehty omasta istukasta? Näin ei tarvitse maksaa maltaita monen käsittelyn kautta ihonhoitotuotteen ainesosaksi kulkevasta eläimen istukasta.

Helpoimmin tämä onnistuu kuivaamalla ja jauhamalla istukka, ja sitten lisäämällä jauhetta valmiiseen voiteeseen.

Omatekoisen istukkavoiteen käyttäjät ylistävät rasvaansa ja kertovat sen tekevän ihmeitä esimerkiksi raskausarville ja imetyksestä haavaisille nänneille. Toki jauhetun istukan osuutta voiteen toimivuudessa ei ole voitu todistaa, sillä saattaa olla, että rasvaaminen itsessään auttaa.

Istukasta voi tehdä nallekarhun

Vuonna 2009 Lontoossa asuva muotoilija Alex Green päätti heittäytyä luovaksi istukan kanssa. Synnytettyään hän vei istukan kotiin ja taiteili siitä nallekarhun.

Advertisement

Mikään suloisen halittava pehmonalle lopputulos ei ollut – ennemminkin koriste-esine. Ja epäilemättä erikoinen ja ainutlaatuinen muisto.

Jos istukasta tehty nallekarhu kuulostaa omalta jutulta, niin ei muuta kuin hommiin näillä ohjeilla:

  1. Leikkaa istukka puoliksi
  2. Hiero istukkaan merisuolaa ja anna kuivaa kunnolla
  3. Käsittele kuivanut istukka keltuaisen ja tanniinin sekoituksella – tämä on kuin nahan parkitsemista
  4. Vääntelee käsitelty istukka muistuttamaan nallekarhua (tehtävä ei ole helppo)
  5. Täytä nalle riisillä ja ompele kiinni

Ja vielä lopuksi tärkeä muistutus:

Kaikkea, minkä voi tehdä, ei ehkä kannata tehdä.

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat